10 x yllättäviä asioita

Tämä voisi tavallaan kuulua tuonne Mungobabyn puolelle, mutta koska mulla on paljon lapsettomia lukijoita ja heitä, joita ei ehkä vielä kiinnosta vauvablogi, mutta jotka ovat ehkä joskus miettineet, millaista olisi vanhemmuus ja tiettyjä erityispiirteitä siinä. Minäkin olen vuosien varrella ajatellut usein kaikkea erilaista äitiyteen liittyen, ja muutamia yllätyksiä tähän kuuden kuukauden matkalle on mahtunut. Ajattelin jakaa ne täällä Mungolifen puolella, sillä näitä on ehkä ajatellut muutkin, joilla ei vielä ole lapsia.

1. Mä oon viimeisen puolen vuoden aikana nukkunut yhden yön niin, että ei ole tarvinnut herätä. Mä itse asiassa taisin silloinkin itse herätä kuitenkin, en enää muista. Saatoin myös nukkua koko yön putkeen. Ajattelin ennen lapsen saamista, että tää olis mun suurin ongelma. Mä oon tosi huonona jos en nuku tarpeeksi ja ajattelin katkeilevien yöunien vievän mut zombielandiaan. En tiedä onko tässä pelastavana tekijänä hormonit vai mikä, mutta mä en koe ollenkaan omituiseksi enää herätä yöllä. Jos Danten eka unipätkä venyy pidemmäksi kuin yleensä, herään silti aamuneljän aikaan ja käyn juomassa tai kattelemassa onko vauvan uni jotenkin rauhatonta, kannattaisiko häntä jo syöttää. Olin jo varautunut ennen vauvan syntymää siihen, että joku yö mies saisi hoitaa kaikki yöherätykset ja ehkä äiti voisi joskus jelppiä. Ei ole ollut tarvetta. Se kerran-kaksi yössä herääminen ei ole ollut yhtään rankkaa, yllättäen. Toki pakko sanoa, että meillä on tosi hyvin öitään nukkuva vauva. Continue Reading

42+

It’s a boy!

Kuten Instagramini seuraajat jo tietävätkin, niin blogihiljaisuuteen on ollut maailman ihanin syy :) Molemmat blogit elelevät hiljaiseloa, sillä bloggaaja on liian kiireinen. Aika menee nuuhkimalla, pussailemalla ja ihastelemalla maailman komeinta poikaa! Meidän pieni ihana vauva päättikin, että lääkärivierailun jälkeen oli hyvä aika alkaa saapumaan maailmaan ja vuorokauden päästä, eli 6.4. iltapäivällä kiljaisi ensimmäiset kiljaisunsa meidän reilu 3,7-kiloinen 53-senttinen pörrötukkainen poikamme! Enpä tiennyt viime postausta kirjoittaessani, että samalla tulevat supistukset oikeasti jo veisivät synnytyssaliin :)

Synnytys meni ihan hyvin, vaikkakin aivan toisin kuin mitä olisin toivonut, eikä missään nimessä helposti. Eipä mitään väliä tuolla, nimittäin palkintona siitä sain syliini täydellisen 9/9 Apgarin pisteen pojan, joka on ihan isänsä näköinen ja yksinkertaisesti maailman kaunein, täydellisin ja ihanin. Syytän näitä hormoneita, sillä jo tämän kirjoittaminen itkettää onnesta.

Söpöläisen kanssa ollaan viihdytty KYSillä perhehuoneessa siitä asti, ja valitettavasti ei ihan vielä tänään päästäkään kotiin, vaikka siellä jo yksi karvapallo on viihdyttänyt siskoani leikiskelemällä yhdellä vauvantuoksuisella bodylla, jonka sai jo tuliaisiksi sairaalasta. Vauva voi muuten oikein hyvin ja on ihanan hymyilevä ja energinen pakkaus, mutta valitettavasti maito ei ole vielä noussut kunnolla ja poitsu on hieman kuiva ja tarvitsee hieman enemmän lisäravintoa, kun paino pääsi hieman tippumaan ensi päivinä. Eipä tuolla niin väliä, sillä ulkona sataa poikittain lunta, ja mulla on täällä kaikki mitä voisin haluta; mieheni ja poikani. Continue Reading

203+