1

Tasan vuosi sitten hän tuli elämäämme ja teki meistä vanhemmat. Antoi elämälle uuden tarkoituksen ja merkityksen ja on tuonut päiviimme onnea joka hetki siitä lähtien. Tänään hän täytti vuoden.

Vuosi on ollut täynnä hymyjä, iloa ja onnea. Rakkautta. Hän on kasvanut ihan pikkuruisesta vauvasta hymyileväksi, iloiseksi, omapäiseksi ja todella hauskaksi taaperoksi, jonka kanssa jokainen päivä on aina erilainen, aina mielenkiintoinen. Pieni hyväntuoksuinen mytty on kasvanut ja kehittynyt hurjasti. Vuosi sitten tähän aikaan hän availi ensimmäistä kertaa silmiään kirkkaassa valossa ja ihmetteli maailmaa ympärillään äidin paidan sisältä. Tänään hän painelee hurjaa vauhtia huoneesta toiseen, leikkii, touhuaa, tanssii, höpöttää, nauraa, kasailee palikoita, harjoittelee lusikan pitämistä ja kiipeää itse syliin.

En halunnut tietää sukupuolta raskausaikana, sillä en halunnut luoda mitään mielikuvia ja ennakko-odotuksia lapsestani. Halusin tutustua häneen vasta hänen synnyttyään. Ja hyvä niin, sillä en olisi ikinä edes unelmissani osannut kuvitella näin ihanaa, valloittavaa ja mieletöntä pientä poikaa.

Huomenna sitten juhlitaan pikkumiehen ensimmäistä vuotta kavereiden kesken. Vaikka juhlat ovat hänen, tuntuu että mulla on joulu. Rakkaimmat Kuopion ystävämme tulevat tänään viikonlopuksi meille ja paras ystäväni puolisoineen matkustaa huomenna aamulla Brysselistä viikonlopuksi Suomeen. Lauantaina muutkin ystävämme tulevat juhlimaan kanssamme, joten olen todennäköisesti aivan onnesta soikeana koko viikonlopun. Mitä nyt ehkä muutama onnenkyynel jossakin vaiheessa väkisinkin vierähtää, sillä vaikka en enää voi vedota hormoneihin, voin vedota siihen, että olen aina ollut ylitunteellinen ääliö.

Translation: It’s been exactly one year since he came into our lives and made us parents. Gave new meaning to our lives and brought joy to our days ever since. 

Every day has been filled with smiles, happiness and love so deep I never knew this kind of love existed. Just a year ago he was merely opening his eyes for the first time to see the light, but now he is already running around, blabbering his own language, building blocks and attempting to use a spoon. He loves to dance, he loves to laugh, he is so funny! Such character!

I couldn’t have even imagined a love so deep and meaningful, a life so happy and full of moments I will treasure for the rest of my life. So this weekend we are celebrating our dear son and enjoying every moment with our families and friends ♥

28+

10 x yllättäviä asioita

Tämä voisi tavallaan kuulua tuonne Mungobabyn puolelle, mutta koska mulla on paljon lapsettomia lukijoita ja heitä, joita ei ehkä vielä kiinnosta vauvablogi, mutta jotka ovat ehkä joskus miettineet, millaista olisi vanhemmuus ja tiettyjä erityispiirteitä siinä. Minäkin olen vuosien varrella ajatellut usein kaikkea erilaista äitiyteen liittyen, ja muutamia yllätyksiä tähän kuuden kuukauden matkalle on mahtunut. Ajattelin jakaa ne täällä Mungolifen puolella, sillä näitä on ehkä ajatellut muutkin, joilla ei vielä ole lapsia.

1. Mä oon viimeisen puolen vuoden aikana nukkunut yhden yön niin, että ei ole tarvinnut herätä. Mä itse asiassa taisin silloinkin itse herätä kuitenkin, en enää muista. Saatoin myös nukkua koko yön putkeen. Ajattelin ennen lapsen saamista, että tää olis mun suurin ongelma. Mä oon tosi huonona jos en nuku tarpeeksi ja ajattelin katkeilevien yöunien vievän mut zombielandiaan. En tiedä onko tässä pelastavana tekijänä hormonit vai mikä, mutta mä en koe ollenkaan omituiseksi enää herätä yöllä. Jos Danten eka unipätkä venyy pidemmäksi kuin yleensä, herään silti aamuneljän aikaan ja käyn juomassa tai kattelemassa onko vauvan uni jotenkin rauhatonta, kannattaisiko häntä jo syöttää. Olin jo varautunut ennen vauvan syntymää siihen, että joku yö mies saisi hoitaa kaikki yöherätykset ja ehkä äiti voisi joskus jelppiä. Ei ole ollut tarvetta. Se kerran-kaksi yössä herääminen ei ole ollut yhtään rankkaa, yllättäen. Toki pakko sanoa, että meillä on tosi hyvin öitään nukkuva vauva. Continue Reading

42+

It’s a boy!

Kuten Instagramini seuraajat jo tietävätkin, niin blogihiljaisuuteen on ollut maailman ihanin syy :) Molemmat blogit elelevät hiljaiseloa, sillä bloggaaja on liian kiireinen. Aika menee nuuhkimalla, pussailemalla ja ihastelemalla maailman komeinta poikaa! Meidän pieni ihana vauva päättikin, että lääkärivierailun jälkeen oli hyvä aika alkaa saapumaan maailmaan ja vuorokauden päästä, eli 6.4. iltapäivällä kiljaisi ensimmäiset kiljaisunsa meidän reilu 3,7-kiloinen 53-senttinen pörrötukkainen poikamme! Enpä tiennyt viime postausta kirjoittaessani, että samalla tulevat supistukset oikeasti jo veisivät synnytyssaliin :)

Synnytys meni ihan hyvin, vaikkakin aivan toisin kuin mitä olisin toivonut, eikä missään nimessä helposti. Eipä mitään väliä tuolla, nimittäin palkintona siitä sain syliini täydellisen 9/9 Apgarin pisteen pojan, joka on ihan isänsä näköinen ja yksinkertaisesti maailman kaunein, täydellisin ja ihanin. Syytän näitä hormoneita, sillä jo tämän kirjoittaminen itkettää onnesta.

Söpöläisen kanssa ollaan viihdytty KYSillä perhehuoneessa siitä asti, ja valitettavasti ei ihan vielä tänään päästäkään kotiin, vaikka siellä jo yksi karvapallo on viihdyttänyt siskoani leikiskelemällä yhdellä vauvantuoksuisella bodylla, jonka sai jo tuliaisiksi sairaalasta. Vauva voi muuten oikein hyvin ja on ihanan hymyilevä ja energinen pakkaus, mutta valitettavasti maito ei ole vielä noussut kunnolla ja poitsu on hieman kuiva ja tarvitsee hieman enemmän lisäravintoa, kun paino pääsi hieman tippumaan ensi päivinä. Eipä tuolla niin väliä, sillä ulkona sataa poikittain lunta, ja mulla on täällä kaikki mitä voisin haluta; mieheni ja poikani. Continue Reading

204+