Sinisissä // Kuopio

Joko siellä ollaan valmiita illan matsiin? Mä oon näköjään alitajuisesti jo ihan pelifiiliksissä, kun päällä oli tänään sinistä lähes päästä varpaisiin :D Oon kateudella katsonut kaikkien helsinkiläisten kavereiden päivityksiä somessa, kun Helsinkiin on näköjään rantautunut kesä. Täälläkin on kelit olleet vihdoin kohdillaan, mutta en mä kyllä tuonne ihan kesävermeissä vielä uskaltaisi mennä. Eilen raaski kulkea jo paljain säärin, mutta vielä aika helposti tulee kaivettua neuletta ja takkia päälle. Kai se on myös tämä koko ajan takaraivossa jylläävä ajatus siitä, että rintaosastoa ei parane palelluttaa. Kuljen siis varmaan vielä helteilläkin jossain neuleessa :D Tosin helteiden ennustaminen Suomessa on vähän sama ku kuuluttaisi jo nyt, että finaaliin mennään tänään.

No anyway. Tämännäköisenä oltiin tänään liikkeellä kun käytiin syömässä Mortonin terassilla burgerit. Tän vuoden Morton-neitsyys oli tarkoitus käydä korkkaamassa jo äitienpäivänä, mutta kun kelit oli ihan masentavia, päätettiin ottaa takaisin tänään. Muuten päivä on mennyt lähinnä kotosalla siivoillessa kotia, levätessä ja patiolla säästä nauttien. Mini on nukkunu tänää pitkiä päikkäreitä ja me ollaan saatu vihdoin hyökättyä ikuisuusprojektien kimppuun. Sain muuten eräältä lukijaltani kommentin, joka herätti ajatuksia. Reetta kommentoi sitä, että postauksissa vilahtaa vauva sitä ja tätä ja jatkoi “… Tuli vaan mieleen, että ois kiva kuulla perhekeskeisten kuulumisien lisäksi siun mielipiteitä jostain, oman uran/harrastuksien suunnitelmia tai vaikka kuukauden asuja. Tiiän, että vauva on älyttömän iso osa kaikkea toimintaa varsinkin näin alussa, mutta uskon, että siellä kirjoittelee se sama Anna kun ennenkin. Se Anna, joka syttyy hienoista vaatteista, laukuista, lätkästä ja ympäröivästä elämästä. Kaipaan ehkä palaa “vanhaa”Annaa ja varsinkin miun lemppareita – rohkeita asuyhdistelmiä.” Continue Reading

18+

Keskiviikko


Siis anteeksi, aloitan jälleen säästä! Mikä on tuo talvi takapihallamme? En ala ollenkaan. Oon ollut hirveän paljon liikkeellä viime päivät, ja tää on ihan naurettavaa pelleilyä. Milloin pitää kaivaa aurinkolasit, milloin lumihankeen sopivat kengät. Tosi kiva olla liikkeellä vauvan kanssa, kun ei tiedä mitä raukalle pitäisi pukea, tukehtuuko kuumuuteen vai tuleeko kylmä. Ollaan oltu aika aikaansaavia minin kanssa. Ollaan käyty vyöhyketerapiassa ja parantamassa maailmaa ystävän kanssa, käyty lounastamassa ja hankkimassa äitienpäivälahjoja. Eilen kävimme neuvolalääkärissä ekaa kertaa ja vaaka helähti jo 5 kilon paremmalle puolin, kun poitsu on taas kasvanut vauhdilla. Ollaan katsottu viisuja ja lätkää ja nautittu illoista perheen kesken. Äitinikin tuli eilen käymään ja nyt olemme lähinnä vaihtaneet kuulumisia ja ihasteltu ja nuuhkuteltu kilpaa pientä vauvaa.

Nyt vauva nukkuu keinussa, isoäidin kutimet käyvät vauhdilla uutta neulosihanuutta vauvalle ja meikäläinen kaivoi läppärin hienoisesta naftaliinista. Oon tehnyt tietoisen valinnan, että lapsen kanssa haluan tarkkailla hieman somen käyttöäni, ja siinä samassa myös tietokoneella ja puhelimen äärellä viihtymistä. En halua kasvattaa pientä niin, että toisessa kädessä on aina puhelin tai huomio on läppärissä. Vauvan unihetket oonkin käyttänyt laittaen kotia, tehden pieniä rästissä olevia hommia ja nauttien omasta ajasta ja levosta. Tosin tuo nukkuu edelleen niin ihanasti yönsä, että ei ole paljoa päikkäreitä joutunut nukkumaan. Sain jopa viimein käsiteltyä kuvia ja tilattua meille kotiin Continue Reading

13+

Naisia, susia, kusipäitä

Olet uskomaton nainen. Olet kaunis ja laiha, tienaat valtavasti, olet pidetty ystävien ja tuntemattomienkin joukossa. Parisuhteesi on ehdottomasti todella aito ja rehellinen, samalla hemmotteleva ja ihana. Lapsesi ovat kasvatettu pelkällä rintamaidolla 2-vuotiaaksi ja ovat käyttäytyneet kuin enkelit aina. Samalla olet kuitenkin todellinen naisten nainen, joka on kokenut kamalimman mahdollisen synnytyksen, jossa olit kuitenkin mielettömän vahva ja vielä sen kamalan vauva-arjen, jossa koliikki vaivasi ja selviydyit elämästä nippa nappa. Vaikka Jani-Petterisi ja Riitta-Liisasi ovatkin kaikista lapsista ne osaavimmat, taitavimmat ja parhaiten kasvatettu. Olethan sinä äitiyden ja naisena olon ylipapitar ja -jumala.

Olet oikea uraihminen, töissä aivan äärimmäisen vakavasti otettavalla alalla, jolla naiset harvoin edes menestyvät. Tienaat enemmän kuin miehesi, ja todellisen feministin tavoin et todellakaan alennu kokkailemaan miehellesi. Etkä ainakaan laittautumaan häntä varten. Olethan kuitenkin kropaltasi uskomaton ja kauneudellasi kaikki häkellyttävä. Kumppanina olet ehdottoman tasa-arvoinen ja parisuhteenne on näin ollen ainoa oikea tapa olla parisuhteessa. Ystävänä et koskaan tee tai sano mitään väärää, tiedät tarkalleen mitä ystäväsi ajattelevat, ilman, että he edes sanovat sitä, ja olet aivan erinomaisen hyvä ihmissuhteissa. Liikut oikeita urheilulajeja, etkä missään nimessä siksi, että haluaisit näyttää hyvältä. Näytäthän jo. Pukeudut innovatiivisesti, trendinmukaisesti mutta klassisesti ja aina näytät tyrmäävältä. Sinulla ei ole mitään asuja, joita häpeäisit jälkeenpäin. Sinä pukeudut aina upeasti. Et huomiotaherättävästi, mutta kuitenkin tyrmäävästi. Continue Reading

74+

Neidistä rouvaksi – muuttuiko mikään?

weddingthoughts (1 of 1)-18

Tässä on nyt ehtinyt olemaan rouvana (yngh mikä sana) jo reilu pari kuukautta, ja tuli mieleeni kirjoitella hieman tuntojani ja ajatuksiani avioliitosta. Aika moni nainen nostaa avioliiton äärimmäisen korkealle, jopa sellaiseksi elämäntavoitteeksi, mitä ilman ei voi olla onnellinen. Aika moni meistä haaveilee pikkutytöstä asti valkoisesta hunnusta ja elämämme prinssistä, jonka kanssa elämä olisi ruusuilla tanssimista ja kaikki ihana alkaisi siitä Tahdon-sanasta. Nykyisin koko häähössötys on jotenkin tosi ylikorostunut mun mielestä. On kihlajaishetken uudelleenottoa kuvamateriaalien vuoksi, on pankkilainan ottoa häihin, on vaikka ja mitä. En sano, että siinä olisi mitään väärää, lähinnä se mielestäni kuvastaa edelleen sitä, kuinka tärkeänä naimisiinmenoa edelleen pidetään.

Pakko myöntää, että olin itsekin nuorempana suuri avioliiton ihailija ja haaveilin häistä ja sulhasesta, joka olisi täydellinen. Erinäisten seurustelusuhteiden kohdalla mallailin miehen sukunimeä itselleni ja mietin ottaisinko miehen nimen vai pitäisinkö omani. Jossakin vaiheessa kuitenkin avioliitto jäi ajatuksissani taka-alalle. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että koko miessukupuoli aiheutti sen luokan pettymyksen jossakin vaiheessa, että ajattelin onnellisen avioliiton olevan mahdottomuus itsessään. Jos nyt edes löytäisi sen palavan rakkauden ja rakastavan parisuhteen, olisi siinä jo tarpeeksi satutarinaa yhdelle naiselle. Unohdin siis pikkuhiljaa koko avioliittohaaveet aika perusteellisesti. Humalapäissäni tosin ilmoitin mieheni ensi kerran nähtyäni, että tapasin juuri tulevan aviomieheni, mutta hukkasin hänet jo. Continue Reading

3+