Kasari // Helsinki

Viimeiset kuvat tällaisella tukalla. Noora nimittäin teki aikamoisen muutoksen tänään mun fledaan ja seuraavissa kuvissa saatte sitten nähdä tämän työn tuloksen. Tässä pari tuntia kampaajan tuolista poistumisen jälkeen olo on suorastaan hämmentynyt. Työn jälki on taas ihan priimaa (Bown Noora on paras! ♥), mutta en oo vieläkään ihan varma, tuliko tehtyä oikea päätös. Oon tuijotellut jo monta viikkoa long bobeja ja lyhyempiä hiuksia ja whatnot, ja miettinyt, mikä tuntuisi omalta. Rohkaistuin ja repäisin asian tiimoilta, mutta nyt istun ja haron tyhjyyttä ihmetellen, oliko sittenkään oikea päätös. Varsinkin kun katon näitä taannoisia kuvia ja tuota pitkää tukkaa. Noooo, ehkä ajan kanssa tottuu taas :D

Mietin tässä juuri, että ehkä tuon mielipidemaanantain jälkeen on hyvä aina pitää pieni mental healthday -tiistai, koska välillä kyllä turhautuu ja ärsyyntyy ihan kunnolla tähän bloggaamiseen. Ärsyyntyy siihen, että kirjoittaa mistä vaan, tehdään asiasta henkilökohtaista. On jotenkin käsittämätöntä, että kun kirjoitan mielipiteitäni, MINUN MIELIPITEITÄNI, säästämisestä ja rahan sijoittamisesta, saadaan keskustelu käännettyä eri ammattiluokkien eri palkkoihin, joista minun pidetään tietenkin epäoikeutetun korkeana ja jotain muuta pienempänä. Tämähän tietenkin toimii oikeutuksena sille, että minua voi nälviä ja voi ivailla minun elämästäni ja samalla myös hieman Continue Reading

5+

Mielipidemaanantai – Raha-asiat ja säästäminen

Raha-asiat ovat kovasti aina tabuja suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on onneksi mielestäni hieman muuttumassa. Todella hitaasti ja pikkuhiljaa. Olen itse asiassa usein huomannut sen, että vähemmän tienaavat ovat avoimempia tuloistaan ja rahoistaan kuin paremmin tienaavat, ja olen välillä miettinyt, että johtuuko se tietynlaisesta syyllisyyden tunteesta, mitä paremmin tienaavat kantavat. Törmään usein asenteeseen, jossa ajatellaan jonkun työn olevan riittämättömän tärkeä ja tarpeeksi vaativa tiettyyn palkkatasoon. Itsekin syyllistyn ajoittain tähän ajatteluun. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin kaikkien kannalta parempi, jos olisimme avoimempia tulotasojen suhteen. Ei marraskuussa julkaisemalla nimikohtaiset palkkatiedot, vaan puhumalla avoimemmin ylipäätään palkkauksista eri aloilla. Kun olen viime aikoina mielenkiinnostakin seurannut hieman alani työpaikkoja, olen huomannut, etten tiedä yhtään, millaisia palkkoja mikäkin työtehtävä saa.

Mä oon ollut raha-asioissani aina melko höveli. En oo koskaan ollut kovin säästeliäs ihminen, enkä ole arvostanut paksuja lompakoita tai suurinumeroisia pankkitilejä. Toki pidän rahasta, se tuo niin paljon vapauksia ja mahdollisuuksia elämään. Mutta nimenomaan pidän niistä rahan mahdollistamista asioista, en tietystä numerosta tililläni. Pitkäjänteinen säästäminen on mulle aika viimeaikainen juttu, ja se aiheuttaa kaksijakoisia fiiliksiä. Toisaalta häpeillenkin mietin, että olisi pitänyt aloittaa aikuismainen säästäminen jo paljon aiemmin, mutta toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kulkenut omaa polkuani, matkustanut, nähnyt ja mennyt. Osakemarkkinat ovat minulle edelleen aikamoinen mysteeri eikä minulla koskaan ollut ASP-tiliä. Siinä kokee aina välillä jotenkin epäonnistuneensa tällä sektorilla. Kunnes ymmärrän, että tuo epäonnistumisen fiilis on vaan yhteiskunnan luoma ajatusmalli, jossa tietyt asiat ovat haluttavia ja toiset eivät. Mä en oo nuorena säästänyt pitkäjänteisesti unelmiini, mä olen vähän riskilläkin toteuttanut niitä.

Nykyisin tilanne on eri. Suunnittelen talouttani ja peräti nautin siitä. Continue Reading

14+

Ajatuksia auringonotosta

*Sisältää kaupallisen yhteistyön Swiss Clinicin kanssa

Yksi asia, joka on muuttunut lapsen saamisen myötä tosi radikaalisti, on mun suhtautuminen rusketukseen ja auringonpalvontaan. Eräs lukijani pyysi mua kirjoittamaan aiheesta, ja nyt kun lämpömittari näytti tänään 27 astetta, oli musta aika hyvä hetki käsitellä tätä ajatusta.

Mä rakastin ennen auringonottoa. Reissasin ympäri maailmaa auringon perässä ja vietin tunteja uima-altailla ja rannoilla. Mitä ruskettuneempi, sitä parempi. Toki rusketus luo illuusion hoikemmasta kropasta ja iho näyttää meidän länsimaisten silmään usein kauniimmaltsa ruskettuneena, mutta nykyisin en pidä sitä monellakaan tapaa tavoittelemisen arvoisena asiana. En ainakaan auringosta saatua rusketusta. Moni asia vaikuttaa siihen, miksi en enää ota aurinkoa. Tärkeimpänä se, miten olen lapsen myötä sisäistänyt sen vaikutuksen ja riskit. En uskalla. Haluan olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleni mahdollisimman pitkään, joten turhat riskit kuolemanvaarallisista sairauksista käväisevät mielessä ihan eri tavalla kuin ennen. Ruskettuminen ei mun kirjoissa oo millään lailla melanooman arvoinen juttu, joten auringonpalvonta on jäänyt sen takia täysin pois.

Mutta on siihen selvä konkreettinekin syy. Lapsen kanssa on ensinnäkin hyvin hankalaa “ottaa aurinkoa”, eli maata aurinkotuolissa tekemättä mitään tai jotain lukien. Lapsi haluaa temmeltää ja mennä ja mä haluan puuhailla hänen kanssaan. Ja koska lapsen iho on hentoa ja palaa helposti, on varjo ystävämme ja paras paikka leikeillemme. En halua ottaa mitään riskejä muksun kanssa. Continue Reading

11+