Yksi erittäin tehokas viikonloppu

kevatsiivous (2 of 8)

(Jatkuva suuri taistelu sisälläni.. Värijärjestykseen vai ensin hihattomat, sitten hihalliset? KAMALA ongelma :D)

Mun on myönnettävä jotain. Mä oon välillä tosi paha “sitten kun…” ihminen. Se sittenkun ei vaan monen asian kohdalla koskaan tapahdu. Meillä oli todella pitkään valokuvakehykset paikoillaan tyhjänä, en oo vieläkään saanut lyhennettyä meidän verhoja ja pahin, ehdottomasti pahin projekti on ollut kirpparikamojen myyntiin laittaminen. Nykyään kun ei ole sellaisia kunnon face-to-face kirppareita (paitsi ehkä jotku bloggaajakirpparit Helsingissä), on toi projekti tuntunut mahdottomalta. Vuosien varrella oon ahkerasti tyhjennellyt kaappeja, joiden asukit on päätyneet IKEA-kasseissa ja laatikoissa lämpimään varastoon odottamaan myyntiä. Välillä oon osan saanut eteenpäin, mutta aina vaan toi projekti paisui ja paisui. Tuossa jo jokunen aika sitten, eli ehkä kaksi kuukautta sitten, mies roudasi pyynnöstäni kaikki ne tavarat, joita VUOSIEN varrella on kertynyt, meidän pukeutumishuoneeseen. Ja lupasin pyhästi (ja enimmäkseen itselleni), että nyt vihdoin saisin sen aikaiseksi.

Mä vihaan itsepalvelukirppareita. Toki käyn niillä välillä pyörimässä, varsinkin nyt lastenkirppareilla, mutta niillä myyminen on puuduttavaa. Pitäisi joka päivä käydä siivoamassa pöytä, osa tavarasta vaan häviää, osa varastetaan, ne pitää kaikki hinnoitella lapuilla ja se on ihan tosi tylsää. Netin tai Instagramin kautta myyminen on vaivalloista, mutta kaiken kaikkiaan parhaan tuloksen sillä saa yleensä. Lukijat ympäri Suomen saa yhtäläiset mahdollisuudet ostella, eikä kukaan varasta mitään. Mutta voi luoja tota homman määrää. Ensin pitää kuvata kaikki vaatteet mannekiinin päällä, missä ne ei koskaan näytä kovin hyvältä ja mikä vie iäisyyden. Sitten pitää vastailla kysymyksiin, vastata miljoonaan sähköpostiin, paketoida ja raahata postiin. Sinänsä helppoja hommia, mutta tuo on niin aikaavievä projekti, että ei pahemmasta väliä. Nyt kun vauva on kuitenkin pian tuloillaan, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Continue Reading

0

Vaatehuoneesta pukeutumishuoneen kautta uninurkkaukseksi, phase 1

vaatehuone (2 of 6)

Olisko pitkästä aikaa pienen remppapostauksen aika? Niitä on nimittäin vielä muutama julkaisematta. Tällä kertaa olisi vuorossa meidän vaatehuoneen muutoksen esittely :)

Mulla on pitkään ollut haaveena, että makuuhuoneeseen laitettaisiin tuplaovet. Se ei ollut ratkaiseva ominaisuus asuntoa ostaessa, ja tällä kertaa asunnon pohjapiirros ei antanut moiselle mahdollisuutta. Mutta siitä se idea kuitenkin lähti. Asuntoa ostettaessa päätimme, että sitten joskus jos vauva meille suodaan, niin toinen makkareistamme omistetaan hänelle. Ja siitä lähtevä vaatehuone. Sain idean purkaa vaatehuoneen sellaisena kuin se oli, ja tehdä siitä mukavampi tila. Parin neliön tilasta nimittäin kuoriutuu ihanan rauhallinen ja valoisa uninurkkaus, jossa voi olla ovet apposen auki vauvan nukkuessa. Huone on suojaisassa paikassa kadun ääniltä, ja koska meillä ei ollut varsinaista tarvetta varastomaiselle vaatehuonelle, päätimme tehdä pienen avarrusprojektin.

Tästä siis lähdimme:  Continue Reading

1+

The kitchen

keittio

Huhhei, ihana viikko on siinä pisteessä, että viikonloppu on koittanut, ja se alkaa koti-illallisella ja leffalla :) Sitä ennen ajattelin hieman jatkaa remppapostauksia, ja tällä kertaa vuorossa olisi keittiön remontti ja siitä hieman kertominen.

Ostamamme asunto on tosiaan vuodelta 2011, joten se oli ostettaessa kaikin puolin hyvässä kunnossa, mutta kaipasi hieman muutoksia oman makumme mukaan. Keittiö oli hyvin perus, valkoinen perustoimiva keittiö, joka ei kuitenkaan sytyttänyt meitä tuollaisenaan ihan hirveesti.

Tästä siis lähdimme liikkeelle:

keittio (1 of 4) Continue Reading

0

Betonipöytä

betoni (6 of 6)

BETONI. Meidän kämpän suurin inspiroija. Betonin inspiroimana meillä on asunnossa kolme harmaata seinää ja yks jos toinen kukkaruukku. Jo ennen muuttoa kirjoittelin blogiini, että betonipöytä on hakusessa. Edellinen ruokapöytämme alkoi tuntua hieman liian pieneltä, sillä neljän hengen pöytä ei vaan millään riittänyt silloin kun oli vieraita käymässä. Isompaa pöytää metsästäessä vaatimuksina oli a) iso ja b) ei kiiltävä valkoinen eikä lasinen pöytälevy. Edellinen pöytämme, joka oli tosi kiva sekin kyllä, oli kiiltävän valkoinen, ja vaikka tykkäsin siitä, se aiheutti aina hirveetä päänvaivaa. Bloggaajana tulee välillä kuvailtua sapuskoita ja muita juttuja pöydällä, ja se aina heijasti ihan kaiken mahdollisen ärsyttävyyteen asti. Myönnän rehellisesti, että n. 70 % siitä, miksi emme halunneet samanlaista pöytää, johtui tuosta :D Loppu johtuikin siitä, että meidän tämän uuden kodin väri- ja materiaalimaailma on hyvin erilainen kuin ennen. Täysvalkoinen alkoi silmissämme olla turhan puhkikulutettu, ja niinpä tämän kämpän puolelle kaipasimme harmaata, puuta, luonnonmateriaaleja ja kontrastia.  Continue Reading

0