Toipilas

Benu (1 of 1)

Pikku toipilas se siinä moikkailee :) Benjin leikkauksesta on nyt tasan viikko, ja täällä pikkutoipilas on ollut jo aika lailla normaali pari päivää. Benjillä tosiaan oli piilokives, jonka leikkaamista aina suositellaan, niinpä pikkuherra pääsi veitsen alle viime perjantaina ja samalla vietiin se toinenkin killutin. Tavallaan pelotti hirveesti tuo leikkaus, nimittäin Benji ei ole parhaimmillaan silloin kun tekee kipeetä (kuka on?) ja toipumisaikaa enemmän jännitti oikeastaan se, muuttuuko koiran persoona. Benji on niin ihana ja riemastuttava tyyppi, etten olisi ehkä kestänyt, jos se olisi muuttunut hirveesti erilaiseksi. Suuremmin syitä leikata Benjiä ei ollut, sillä ensimmäisen kiiman aikaisen merkkailun se oli käytännössä lopettanut (paitsi oman ruokakupin lähiympäristö mun vanhempien kotona..) eikä muita häiriökäyttäytymisen merkkejä sillä mitenkään ollut. Terveydellisistä syistä se piilokives on kuitenkin hyvä poistaa, joten todettiin, että mieluummin tehdään se sitten nyt mahdollisimman vähin riskein. Pelotti tietenkin tuon vaikutus koiran persoonaan, mutta se oli pienempi paha kuin muut meille maalatut riskit.

Leikkauksen jälkeen meitä odotti yksi raukka kantokassissaan puhallettava kauluri kaulassaan. Kotona siirsimme Benin pesäänsä ja peittelimme viluisen pienen viltillä. Vietimme illan sohvalla Benjin vieressä ja katselimme sen tokenemista. Kun se alkoi pikkuhiljaa toeta unilääkkeestä, oli jäljellä pelkkää kauhua kauluria kohtaan. Se ei oikeen voinut liikkua, ei voinut syödä tai juoda kunnolla siinä ja vihasi koko kapistusta. Jos koskikin kauluriin, koko raukka säikähti ja sai pienen raivarin kaulurille. Normaalistihan Benjille voi pukea mitä vaan ja tehdä melkeinpä mitä vaan, mutta jos sillä on kipua jossakin, niin se ei ole oikeen hoitokelpoisin yksilö. Ekan yön itse ravasin vessassa sen verran ahkeraan, että huomasin, ettei Benji oikeen nukkunut ikinä. Ei siis ihme, että lauantaina täällä oli yksi aika äreä kaveri. Continue Reading

0

1 year

benji (3 of 3)

Siinä hän istuu kovin vakavana, rusetti kaulassa ja katse herkuissaan. Meidän yksivuotias pikkumonsteri! Ihan hullua miten vauhdilla vuosi on mennyt, ja tänään Benji tosiaan on tasan vuoden vanha.Hyvä hetki siis mennä ajassa hetkeksi taaksepäin ja pohtia, mitä pomeranianin omistajuut on oikein ollut tämän ensimmäisen elinvuoden aikana. Aloitetaan niistä, mistä aina eniten on puhetta; haukkuherkkyys ja pelokkuus sekä tarve vahtia. Näistä meitä varoiteltiin ja varoiteltiin, joten niihin on hyvä ottaa heti kiinni. Pomeranianit on pitkälle jalostettu rotu, jonka hankinnassa täytyy huomioida tietyt (negatiivisetkin) rotupiirteet, mutta samalla muistaa, että jokainen koirakin on yksilö. Oman geeniperimänsä ja koulutuksen tuotos.

Benji on haukkumisen suhteen ollut meidän vähä-äänisin koira. Kotona sitä ei juuri kuule. Ainoastaan jos ovella on joku, Benji haukahtelee. Sitä emme ole mitenkään yrittäneetkään kitkeä, koska meidän mielestä jokaisella koiralla saa olla lajityypillinen tahto puolustaa omaa reviiriään. Haukku alkaa kun joku on kynnyksellä, ja jatkuu hetken sisääntulon jälkeen. Välissä se vaan muuttuu vahtivasta iloiseksi. Sen jälkeen Benji onkin hiljaa. Meillä on ollut parhaimmillaan lähes 20 henkeä kylässä, eikä illan aikana kuulunut yhtäkään haukahdusta sen jälkeen, kun kaikki olivat paikalla. Leikkiessä Jedin tai Jutin kanssa Benji saattaa innostua haukahtelemaan kerran pari, ja kun Simba haukkuu, saattaa Benji liittyä kerhoon. Harvemmin. Enemmän leikkiessä se murisee leluille leikkisästi tai sitten murahtelee Jedin kanssa painiessa. Siskoni myös “laulattaa” Benjiä aina. Benji ei siis tee tätä kenenkään muun kuin mun siskon kanssa, mutta heti jos Janna aloittaa sellaisen “auuuuu”-ulvomisen, niin Benji alkaa ulvomaan ja “laulamaan” Jannan kanssa :D Continue Reading

0

Our midsummer

jussi (20 of 21)

Juhannus oli rauhaisa, ja sisälsi lähinnä ystävien seuraa, hyvää ruokaa ja neljä tennispallon kokoista hyttysen puremaa. Juhannus toi mukanaan myös Benjille jonkin ihme-kipuilun, se ei ole syönyt vuorokauteen, eikä ole oikein oma itsensä. Vaisu ja apaattinen, eikä edes herkut maistu. Kun ei paistettu kanakaan inspiroinut koiraa syömään, lähdimme tänään käymään eläinlääkärillä, ja huomenna tutkivat sitten tarkemmin. Tänään sai kipulääkkeen ja heti vähän kiinnostui ruoasta, mutta taisi olla suussa sen verran kipua, että hirveän pitkälle ei vielä päästänyt lääkäriä. Benji osaa muuten tosi kiltisti käyttäytyä, mutta kun on kyse hampaiden tutkimuksesta, niin menestysmahdollisuudet on 50-50. Veikkaisin, että kun suu on kipeä, on mielihalut sen esittelylle melko vähäiset. Eläinlääkärin paksut hanskat kokivat nimittäin tänään aikamoisen käsittelyn, ennen kuin lääkäri luovutti ja totesi, että ehkä hieman rauhallisempana otetaan uusi yritys. Benjiltä poistettiin kymmenisen päivää sitten ne kaikki maitohampaat, jonka jälkeen tyyppi oli ihan superpirteä, kunnes eilen iltapäivällä alkoi tämä vaisuus ja syömättömyys. Huomenna tutkivat sitten tarkemmin. Itse epäilen, että kyseessä on joko hammasleikkauksen joku jälkitulehdus tai muu vastaava, tai sitten nielutulehdus tai jopa nenäpunkki. Kyllä, olen tutkinut kaikki mahdolliset koiraoireet tässä pienessä pelossani. Continue Reading

0

Benji – 6 kk

IMG_2178-001

Arvatkaa kuka täytti tänään puoli vuotta? No kyllä, meidän pikkurääpäle, Bensku Beninen :)

Vitsi, että aika on mennyt vauhdilla. Joulukuussa tänne meidän kotiin muutti pieni rääpäle, joka oli ihan mahdoton, ja nyt meillä on arkemme ilona pieni ilopilleri, joka on aina täynnä hellyyttä ja intoa.

Benji on kyllä ihan mielettömän hauska koiranpentu! Emme voisi onnellisempia olla, että meille osui juuri tämä karvapallo, nimittäin alun pienen oman paikkansa etsimisen jälkeen Benjistä on selkästi löytänyt paikkansa meidän vauvana.

Benjin tullessa meille 10-viikkoisena, sillä oli mielipide ihan kaikkeen, ja se siltä edelleen löytyy. Esitystapa on todella paljon pehmennyt tässä vaan. Kyllä se edelleen tekee selväksi, jos jokin ei miellytä, mutta se tekee sen hienovaraisesti yrittämättä nappasta sormia irti :D Oli melko mahdotonta olla välillä vakava ja vahva sellaiselle 900-grammaiselle pallolle, jonka haukkuminen ja murina oli lähinnä koomista. Mutta aika nopeasti “mursimme” vastahakoiset yritykset ja saimme Benjin luottamuksen. Nykyään sujuu siis arki vallan ruusuisesti ja Benji on melko tottelevainen tyyppi.

IMG_2248 Continue Reading

0