Mielipidemaanantai: Vartalopositiivisuus

Maanantaiaamut aiheuttaa mussa nykyään pientä pelon hikeä, varsinkin näin lomaltapaluun jälkeinen maanantai, kun ensimmäinen postaus hetkeen ja sen aiheena jotakin sellaista, joka takuuvarmasti synnyttää tunteita, eikä välttämättä pelkästään positiivisia.

Tänään ajattelin nimittäin pohtia hieman kehoasioita. Body positive, body shaming, vartalopositiivisuus yms. on termejä, joita näkee ja kuulee päivittäin. Nää on kaikki hurjan hienoja konsepteja ja ilmiöitä, jota yhteiskuntamme on kaivannut! On upeaa, että valtamediat nostavat Ashley Grahamin kaltaisia upeita naisia esiin julkaisuissa, joissa ennen on nähty vain XS-koon malleja. On hienoa, että monet vaatekaupat ovat ottaneet malliksi “normaalikokoisia” naisia tai plus-kokoisia naisia. On hienoa, että yhteiskunnallisesti pyritään pois siitä ajatuksesta, että vain S/36 -kokoinen nainen on hyvä ja seksikäs ja vain hoikka, mutta kurvikas ja hieman lihaksikas kroppa on hyvä.

Vartalopositiivisuuden ideana on tietenkin se, että jokainen vartalo on kaunis ja mahtava sellaisenaan, eikä yhtäkään vartaloa pidä hävetä. Ei yhtäkään muhkuraa tai näkyvää kylkiluuta, ei yhtään mitään. Vihdoin vuosien jälkeen tämä ajatus on ottamassa tilaa ja näkyvyyttä niin valtamediassa kuin sosiaalisessa mediassa.Lihavuus on vuosia työnnetty johonkin sellaiseen lokeroon, jossa se on väärää, noloa, häpeällistä ja jotenkin ihmisen itsensä aiheuttama paha asia, mitä pitäisi piilotella. Bodypositiivisuus on tuonut enemmän ja enemmän hyvää mieltä ja muovannut yhteiskunnallista mielikuvaa siitä, millainen vartalo on “oikeanlainen”. Lyhyt vastaus: kaikki vartalot.

Mutta… Ja kyllä, tuon erittäin positiivisen kappaleen jälkeen tulee mutta, eihän tämä muuten olisi mielipidepostaus.

Mutta, mun mielestä tämäkin asia on paikoitellen mennyt yli ja tämän ympärillä on hieman sellaisia ilmiöitä, joista en niin välitä.

Oletteko törmänneet tilanteeseen, jossa huippuunsa treenattu ja viritetty fitness-kroppa ihonmyötäisiin vaatteisiin puettuna saa osakseen negatiivista kommentointia (“huomionhakuista itsensä esittelyä!” yms.) samaan aikaan kun ylipainoisen ihmisen poseeraama alastonkuva saa osakseen ihannoivia ja positiivisia kannustushuutoja, vartalopositiivisuutta. Useammin ja useammin huomaan, että vartalopositiivisuus tuntuu rajoittuvan vain siihen, että ollaan positiivisia ylipainoista kroppaa kohtaan. Tuntuu olevan ihan OK kirjoitella netissä ja jopa ihmisille itselleen “ei vittu oot laiha” -kommentteja, mutta ylipainosta puhutaan vain ylisanoin. Rohkeaa, upeaa, on mistä ottaa kiinni, enemmän mitä rakastaa… Muistan kun olin joskus vuosia sitten itse aika laihassa kunnossa ja sain jatkuvasti kommentteja, joissa laihuutta kritisoitiin suorasanaisesti. Jos lihavuutta olisi kritisoitu tuolloin samalla tavalla, olisi se aiheuttanut jo silloin myrskyn. Tietyllä tapaa bodypositiivisuus-ilmiö on mielestäni menossa hieman väärään suuntaan, kun monilta unohtuu se, että sen on tarkoitus olla positiivinen aate kaikkia vartaloita kohtaan; supetreenattuja, superlaihoja, keskikokoisia ja ylipainoisia.

Usein tässä tulee perusteluna se, että “ylipainoinen ei voi mitään” ruoansulatukselleen tai vastaavalle, ja mennään niinkin pitkälle, että laiha on itse ajanut itsensä tilanteeseen tai joku on treenannut itsensä vain palvellakseen vanhentunutta yhteiskunnallista tavoitetta. Joku ehkä vaan urheilee paljon ja toinen ei ehkä liho millään, vaikka kuinka söisi. Ihan yhtä lailla olemme kaikki hieman kroppamme sanelun “uhreja”. Oon itse asiassa viime aikoina oppinut ihan valtavasti siitä, miten syömisellä ja liikkumisella ei välttämättä saavutetakaan onnea ja ihmetystä, sillä samat ruokailu- ja liikkumistavat vaikuttavat aivan eri tavalla hormonien sanelemana. Tässä raskauden ja äitiyden hormonimyllyssä olen ihan kunnolla ymmärtänyt sen, miten aina välillä voimme vaikuttaa kroppaamme yllättävän vähän. Milloin kiloja karisee kuin itsestään, milloin yksi suklaapala on liikaa. Lihavuus, normaalipaino ja laihuus on kaikki sellaisia asioita, jotka ovat sekä itseaiheutettuja että sellaisia, joihin ei välttämättä voi ihan hirveän helposti vaikuttaa.

Jotenkin tuntuu, että joillekin ihmisille tuo koko vartalopositiivisuus on tapa puolustaa omaa ylipainoa ja saada hyväksyntää sille, ja vartalopositiivisuus muuttuukin ykskaks lihavuuspositiivisuudeksi, missä ei-lihavat ovat vastustajia. Se ei tietenkään ole vartalopositiivisuuden idea ja tavoite, vaan ainoastaan yksi lieveilmiöistä, joita eittämättä syntyy kun ihmiset käyttävät jotakin ideologiaa kuten itse haluavat.

On tässä ilmiössä toinenkin asia, joka mua hieman huolestuttaa. Ja nyt tunnen käveleväni palavien hiilien päällä, kun yritän muotoilla tämän asian mahdollisimman diplomaattisesti. Yhteiskunta, jossa ihmiset tuntevat pakottavaa tarvetta laihduttamiselle, on väärin. Maailma, jossa ajatellaan, että vain laiha voi olla kaunis, haluttava ja menestyvä, on väärin. Kiusaamiset, syrjinnät yms. vartalon koon perusteella on väärin. Ylipainoinen ei ole huonompi ihminen, huonompi vanhempi, huonompi työntekijä jne. Tuollainen ylipainoa syyllistävä ja huonontava ajatusmaailma on aivan perseestä.

Mutta, mun mielestä liiallinen bodypositiivisuus ei myöskään ole hyvästä. Mun mielestä on tärkeää, että tuntee itsensä onnelliseksi ja hyväksi missä tahansa kropassa, mutta lihavuuden ihannointi ei ole hyvä asia. Mun mielestä voi olla samanaikaisesti onnellinen täyttä elämää elävä ihminen, mutta tiedostaa laihduttamisen (tai toisinpäin ajatellan myös lihomisen) tarpeen. Se laihduttamisen tarve ei vaan tule siitä, että sen tuntee ulkoisena painostuksena vaan siitä, että on oma halu laihduttaa ja olla terveen kokoinen. Tällä en siis tarkoita sitä, että BMI 27 alkaisi tavoittelemaan verenmaku suussa BMI 19, vaan tarkoitan sitä, että kaiken vartaloposiitivisuuden keskellä ei pidä unohtaa ylipainon (tai alipainonkaan for that matter) terveydellisiä vaikutuksia. On syynsä sille, miksi pitäisi pyrkiä tietynkokoiseen vyötärönympärykseen ja painoindeksiin. Olisi hyvä näiden lisäksi tarkkailla myös esimerkiksi omaa rasvaprosenttia. Ei pyrkiä Iggy Pop-maiseen 3 %, mutta ei myöskään olla liian tyytyväinen 40 % rasvaprosenttiin. (EDIT: Pahoittelen typoa alkuperäisessä tekstissä)

Tuoreena äitinä oon miettinyt paljon sitä, millainen vanhempi haluan olla lapselleni. Haluan olla energinen ja iloinen äiti. Haluan olla sellainen äiti, joka jaksaa leikkiä ja painia, juosta ja seikkailla. En varmastikaan olisi huono äiti, vaikken jaksaisi näitä asioita, mutta tällainen äiti minä haluan olla. Se vaatii hyvää pohjakuntoa ja energistä elämäntapaa. En ajattele näkyviä vatsalihaksia ja “bikinikroppaa”, vaan ajattelen jaksamista, nopeutta, vahvuutta ja ennen kaikkea pitkäikäisyyttä. Minä haluan olla läsnä lapselleni mahdollisimman terveenä vuosikausia. Haluan sitten joskus olla mahdollisimman terve ja vahva vanhus, joka joskus leikkii Danten lasten kanssa. Haluan olla se äiti, jonka kanssa voi lähteä tarpomaan metsään tai luistelemaan tunneiksi. Haluan myös antaa lapselleni oikeanlaiset lähtökohdat elämään ruokailujen ja liikkumisten kautta. Jo nyt meillä syödään täysjyväpastaa ja kalaa ja paljon vihanneksia. Se on myös se malli, jonka haluan antaa lapselleni. Haluan, että hän tietää olevansa rakastettu ja hyvä minkä tahansa kokoisena, ja hänellä on terve vartalonkuva. Mutta haluan myös lapsesta asti opettaa terveellisiin ruokiin ja urheilusta nauttimiseen.

Vaikka kuinka rakastaisi omaa kehoaan, on silti mielestäni täysin hyväksyttävää ja hyväkin suunnitella ja toteuttaa laihtumista. Yksi ongelma bodypositiivisuuden nykymuodossa on myös se, että se ei välttämättä motivoi terveempään vartaloon. En missään nimessä sano, että yhteiskunnan paine ja oman kropan läksyttäminen olisi hyvä motivaatio sekään. Mun mielestä vaan ajatus “mä oon täydellinen juuri tällaisena” tilanteesta huolimatta ei välttämättä palvele hirveän pitkälle. “Mä oon kaunis ja hyvä juuri näin, mutta mulle tekisi hyvää laihtua hieman” on mun mielestä paljon paremmin palveleva ajatus. Että sen kaiken vartalopositiivisuuden keskellä muistettaisiin se, että vaikka ihmisen arvo ei määrity hänen painollaan ja ihmiset ovat yhdenvertaisia painostaan huolimatta, olisi tärkeää muistaa terveydelliset ulottuvuudet. Olisi myös tärkeää antaa jokaiselle oikeus omaan esteettiseen näkökulmaan. Jos joku hieman pehmeämpi ja pyöreämpi haluaa laihtua ja treenata näkyvät lihakset, se on ihan hyväksyttävää. Se on itse asiassa oikein positiivista, eikä kyse ole välttämättä yhteiskunnan paineisiin mukautumisesta tai siitä, ettei ole onnellinen. On jotenkin kummallista vartalopositiivisuuden keskellä törmätä jatkuvasti siihen ajatukseen, että joku treenaa, koska “ei ole onnellinen tai tyytyväinen itseensä ja voi huonosti”.

Mun mielestä vaikka hyväksyisi oman ylipainon, olisi tärkeää saada ammennettua yhteiskunnasta ja kanssaihmisistä motivaatiota terveenä ja hyvinvoivana pysymiseen. Toki rutkastikin ylipainoinen ihminen voi elää täyttä ja aivan mieletöntä elämää, mutta on lääketieteellisesti kiistatta todistettu ylipainon haitat – niin fyysiset kuin henkisetkin. Siksi on mun mielestä sitä huolestuttavampaa, mitä enemmän bodypositiivisuus muuttuu lihavuuden ihannoinniksi. Kaikkea pohdintaa lihavuuden ja ylipainon ympärillä ei pidä tulkita bodyshamingiksi, vaan on oikeasti ihan paikallaan puhua nimenomaan ääripäiden, ali- ja ylipainon haitoista ja potentiaalisista uhkakuvista.

Sillä tyytyväisyys omiin muhkuroihin ei suojele aikuisiän diabetekselta. Tai raskausajan diabetekselta. Tai korkealta verenpaineelta, uniapnealta tai vaikka lapsettomuudelta. Tyytyväisyys omaan kroppaansa ei auta silloin kun elämänlaatu alkaa kärsiä terveydellisistä syistä.

Vartaloposiitiivisuus on ajatuksena ja aatteena aivan täydellinen! Kunhan sen muistaa pitää mielessä sellaisena, millaiseksi se  on tarkoitettu. Jokainen kroppa on tärkeä ja kaunis ja hyvä. Jokainen kroppa on yhdenvertainen. Jokainen ihminen on yhdenvertainen. Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja elää täyttä elämää riippumatta siitä, mitä vaaka sanoo tai minkä koon farkkuihin mahtuu. Jokaisella. Laihalla, keskikokoisella ja lihavalla. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei voisi pyrkiä kohti erilaista kroppaa. Vaikka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, saa ja pitääkin olla tavoitteita. Saa kuuluttaa ja ihailla vartaloposiitivisuutta ja samalla itse laihduttaa. Se sama kroppa on aivan yhtä ihana nyt, +30 tai -30 kg.

Vartaloposiitivisuus ei mun mielestä tarkoita sitä, että joku päivä kokee valaistumisen ja toteaa, että jes, mä oon hyvä näin, mun ei tartte enää ikinä tehdä mitään asian eteen. Mun mielestä vartalopositiivisuus on sitä, että rakastaa itseään joka askeleella sillä matkalla, jonka on omalle keholleen valinnut oikeaksi. On hienoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, mutta vielä hienompaa on hyväksyä itsensä lisäksi faktat ja pyrkiä aina kohti terveempää kehoa.

Psst! Bloggaaja on palannut lomalta, joten tästä palataan normaaliin päivärytmiin blogissakin :) 

197+

You Might Also Like

177 Comments

  • Reply Sandra Monday, July 9, 2018 at 12:48

    Siis mä olen niin samaa mieltä!!

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 09:33

      :)

  • Reply Laura Monday, July 9, 2018 at 13:29

    Kyllä, just näin! Mukavaa että uskalsit tuoda esiin tän näkökulman, joka on varmastikin vähintään tunteita herättävä. Oon tismalleen samaa mieltä tän tekstin kanssa. Mielestäni esim. läheisten sairaalloiseen lihavuuteen pitäisi voida puuttua samalla tavalla, kuin jos joku läheisistä laihtuu hälyyttävän paljon. Vartalopositiivisuus on loistava ilmiö, joka on auttanut itseäni hyväksymään paksut, lihaksikkaat reiteni jotka eivät todellakaan mahdu s-kokoisiin housuihin. Kiitos tästä tekstistä!!

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 09:34

      Kiitos kommentistasi :)

  • Reply Saara Monday, July 9, 2018 at 13:38

    Hyvä teksti Anna! Olen itsekkin pohtinut viime aikoina samaa asiaa, tosin en ehkä ole huomannut tuota laihojen ihmisten kritisoimista vaan nimenomaan tuon ylipainon “hyväksymisen”. Esimerkiksi Euroviisujen jälkeen mietin olisiko Israelin voittaja ollut niin erikoinen ja suosittu jos hän olisi ollut normaalipainoinen tai kenties jopa laiha? Itse näin hänet nuorena naisena, joka voisi olla terveemmässä kunnossa ja mediassa hänet nähtiin vahvana ja kantaanottavana naisena joka uskaltaa olla oma itsensä. Tuntuu että näitä asioita ei saa sanoa ääneen tai sinut vähintäänkiin poltetaan roviolla tai manataan alimpaan h*lvettiin. Mielestäni kaikkien tulee tietenkin olla onnellisia omissa kehoissaan ja se onkin avain terveelliseen ja onnelliseen elämään mutta en myöskään ymmärrä sitä että tuudittaudutaan siihen ajatukseen että on riittävän hyvä oli elämäntavat millaiset hyvänsä. Totuushan on että jos paino/koko/elämäntavat vaikeuttavat arkielämää kyseessä on ongelma ihan sama onko kyse laihuudesta vai lihavuudesta. Ulkonäköä parempi ihailun kohde pitäisikin olla terveys, jaksaminen ja se että kroppa toimii normaalisti.

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 09:35

      Just näin, ja musta on jotenkin surullista, että tässä asiassa keskitytään usein just siihen ulkonäköön ja siihen, miltä joku näyttää :/

    • Reply Liisa Wednesday, July 11, 2018 at 17:20

      Öh, olikos jossain sanottu, että voittaja olisi jotenkin sairas tai hänellä olisi huonot elämäntavat? Itse näin nuoren ja energisen naisen joka jaksoi tanssia ja laulaa samaan aikaan. Itseltäni ei onnistu vaikka suht hyvä yleiskunto onkin. Ja samaa mieltä tuon Annan kommentin kanssa, eli ei pitäisi keskittyä ulkonäköön kun tämäkin henkilö selkeästi jaksaa(!) bailata suurelle yleisölle ilman että hymy hyytyy ja vetipä vielä kaksi esitystä samana iltana. ;)

  • Reply Sanna V. Monday, July 9, 2018 at 13:47

    Aamen!!!

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 09:35

      :)

  • Reply Lotta Monday, July 9, 2018 at 14:05

    Minua suututtaa se, että kehopositiivisuuden väitetään olevan lihavuuden ihannoimista. Kehopositiivisuudessa on kyse jokaisen vartalon kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta, ja jokaisen ihmisen ihmisarvosta, jota ei vähennä yli- tai alipaino tai muuten sopeutumattomuus vallitseviin ulkonäkötrendeihin.
    Kehopositiivuus taistelee myös sitä vastaan, että ylipainoisia syyllistetään terveysongelmilla, yhteiskunnan kuormittamisella ja huonolla esimerkillä. Holhoava terveysfasimi ei paranna kenenkään oloa, päin vastoin se tekee lihavista huonoja ja epäonnistuneita toisen luokan kansalaisia.
    Lihava ei ole sama kuin sairas, vaikka se joitain riskejä lisääkin. Ylipainon syyt myös ovat hyvin moninaiset. Ja entäs sitten, vaikka lihava olisikin sairas? Sairaalla on myös yhtälailla oikeus rakastaa kehoaan ja pitää sitä kauniina. Ihmisen arvoa ei saisi mitata terveydellä ja tuottavuudella.

    • Reply Thelma Monday, July 9, 2018 at 15:56

      Täysin samaa mieltä Saaran kanssa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla terve ja loppujenlopuksi todella harva ihminen elää niin riskitöntä elämää että olisi varaa arvostella muiden valintoja tai vetää esiin tätä perus veroraha- korttia. Muutenkin on mielestäni erikoista ajatella että on oikeus olla tyytyväinen itseensä vain jos on terve tai jos aktiivisesti pyrkii terveisiin valintoihin. Jos olen tänään näennäisesti terve mutta saan huomenna diabetes- diagnoosin, en enää monien mielestä ilmeisesti ole hyvä ja arvokas juuri tälläisenä kuin olen ja se on aika hassua.

      Pitkään bopo- liikettä seuranneena huvittaa myös se miten jotkut luulee että ihmiset jotka heittelevät hoikille ikäviä kommentteja olisivat body positivy- liikkeeseen kuuluvia tai sitä kannattavia ihmisiä. Eikö järkikin jo sano että jos sheimaat jotain tietynnäköistä kroppaa, niin et varmaankaan kuulu bopo- liikkeen kannattajiin kun liikkeessä ajatuksena on että kaikki on kauniita ja hyviä huolimatta painosta, vartalon mallista jne. Siksi on outoa että tälläiset laihoja sheimaavat ylipäätään yhdistetään body positivityyn kun ei niillä ole mitään tekemistä keskenään.

    • Reply sanniiiiiis Monday, July 9, 2018 at 23:52

      Samaa mieltä. Mua ärsyttää se että kehopositiivisuudesta ja ylipainosta toitotetaan koko ajan (varmaan siksi että kyseessä on niin näkyvät asiat), mutta toisista terveyteen vaikuttaista jutuista ei ollenkaan. Entä tupakointi, alkoholin juominen, kaupungissa asuminen, jopa päivittäinen istuminen? Kaikki näistä ovat asioita jotka vaikuttaat negatiivisesti terveyteen vaikka ihminen olisi kuinka timmi ja treenattu, mutta harva näistä näkyy (ainkaan lyhyellä juoksulla) ulkopuolelta samalla tavalla kuin ylipaino. En ole IKINÄ tavannut yhtäkään kehopositiivista ja ylipainoista ihmistä, joka ei tasan tarkkaan tietäisi että olisi terveellisempää ollla laihempi. Mutta toisaalta, niin tietävät joka ikinen alkoholia yhtään kittaaa ihminen, tai joku toinen joka välillä polttaa. Entäpä sitten vaikkapa off piste laskettelua harrastavat (esim. poikaystäväni) – nämäkin ihmisen rasittaat terveyspalveluja jatkuvasti murtuneiden luiden ja polvivammojen takia. Kuten myös ihmiset jtka ovat juosseet vuosikymmeniä pitkiä matkoja alsfaltilla (monet juoksijakaverini) ja ravaaat jatkuasti lääkärillä hoitamassa polvia ja rasitusvammoja. Kun miettii näitä esimerkkejä niin tulee mieleen että suurin osa meistä voisi elää terveellisemmin, mutta hirveän moni saa elää elämäänsä ihan rauhassa siksi että nämä omat synnit ei näy ulkopuolisille niin kuin ylipaino. Mä rakastan sitä itseäni joki perjantai-iltana juo pari lasia viiniä ja joka myös tietää että elämä ilman liuottimia kuten alkoholia olisi terveellisempää. Nämä ei mun mielestä ole mitenkään ristiriidassa keskenään, kuten ei myöskään kehopositiivisuus ja ymmärrys ylipainon haitoista!

    • Reply Emma Tuesday, July 10, 2018 at 00:01

      Mielestäni Annan teksti oli hyvä, eikä hän missään vaiheessa sanonut, että lihava=sairas. Ja uskon, että hän nimenomaan puhui merkittävästä ylipainosta, josta on lähes aina ainakin haittaa, vaikka ei varsinaisia sairauksia tulisikaan. Esimerkiksi liikeradat vaikeutuvat, polvet rasittuvat, väsyy helpommin yms. Anna myös korosti monta kertaa, että jokainen on kaunis ja arvokas painosta huolimatta. Ja tottakai sairas ihminen on arvokas siinä missä tervekin, ja todella terveellisesti eläväkin voi sairastua vakavasti. Mutta, jos haluaa tehdä itse sen, minkä voi oman elämänlaadun ja jaksamisen kannalta, on hyvä ainakin yrittää pitää rasvaprosentti kohtuullisena. Ja niin, itse olen 165cm ja 73kg, eli en millään tavalla mallinmitoissa. Mutta harrastan kuntosalilla käyntiä ja muuta liikuntaa ja koen olevani normaalipainoinen. Ja itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hankaloittaa painonhallintaa, mutta ei se silti mahdotonta ole.

      • Reply Lotta Tuesday, July 10, 2018 at 08:58

        Pointti onkin juuri se, että kenelläkään ei ole velvollisuutta olla terve. Ei muiden ihmisten eikä yhteiskunnan takia. Ihmisen arvoa ei mitata myöskään terveydellä tai sillä miten hän kuormittaa yhteiskuntaa.
        Keh positiivisuus taistelee juuri tätä “lihavat on kyllä periaatteessa ok, mutta entäs terveys” -syyllistystä vastaan. Tuossa asenteessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että syyllistäjän mielestä lihavat eivät elä oikein. Keitä me olemme arvostelemaan toisten valintoja?

        • Reply Emma Tuesday, July 10, 2018 at 10:03

          No ei tietenkään kenellekään ole velvollisuutta olla terve muiden takia, mutta eikö olisi ihan kiva oman itsensä takia pyrkiä siihen, jotta saisi elämästä enemmän irti? :o

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 09:42

      Mä en sanonut missään, että kehopositiivisuus on lihavuuden ihannoimista, vaan että paikoitellen näin käy. Joissakin asiayhteyksissä se vaan tuntuu menevän siihen.
      Toki jokaisella on oikeus rakastaa kehoaan ja pitää sitä kauniina. Alkoholistillakin on oikeus pitää itseään hyvänä ja samaten vaikkapa tupakoitsijalla ja tanorektikolla jne. On paljon asioita, joita ihmiset tekevät, jotka eivät ole hyväksi heille itselleen ja jokaisella on siihen oikeus, kun sen tekee laillisin asioin. Mutta samalla kun yhteiskunnallisesti paheksumme juomista, tupakointia ja vaikkapa auringonottoa ja muistetaan keuhkosyövät, maksavauriot ja ihosyövät, pidetään runsastsakin ylipainoa positiivisena asiana, jonka kanssa ihminen on täydellinen. Ihminen on arvokas oli hän lihava tai ketjupolttaja, mutta valitettavasti glorifioimalla lihavuutta, ei päästä mihinkään. Ja tuo ajatus “terveyfasismista” on jännä. Mä en esim. ikinä ajattele lihavuuden aiheuttamia yhteiskunnallisia kustannuksia vaan sitä, että julkisessa keskustelussa ja yhteiskunnassa ei pitäisi ihannoida mitään elämäntyyliä tai -tapaa, tai sitten kehonkuvaa, joka on omiaan aiheuttamaan sairauksia. Alkoholin ja tupakan myymistä ja anniskelua ja mainostusta säädellään reippaasti, mutta entä Mäkkäri ja muut vastaavat?

      Mun mielestä tätä on turha ajatella syyllistämisenä vaan yksinkertaisesti ymmärtää, että suuri ylipaino on haitallista kuten tupakanpoltto ja siihen pitäisi suhtautua faktat tiedostaen.

      • Reply Vatsamielenosoitus / Tytti Shemeikka Wednesday, July 11, 2018 at 09:54

        Tässä blogipostauksessa on itsessään ristiriitoja. Toiseksi viimeisessä kappaleessa kirjoitat:
        “Vartaloposiitiivisuus on ajatuksena ja aatteena aivan täydellinen! Kunhan sen muistaa pitää mielessä sellaisena, millaiseksi se on tarkoitettu.”
        …ja sitten kuitenkin tämä blogiteksti käsittelee aivan eri asiaa, kuin vartalopositiivisuus. Ehkä kehopositiivisuus olisi tässäkin tekstissä kannattanut pitää mielessä sellaisena, millaiseksi se on tarkoitettu.

        Harmittaa ja ärsyttää todella paljon, että kehopositiivisuus yhdistetään lihavuuden ihannointiin. Näin kun ei ole. Ja kuten edellä olevat kommentoijatkin ovat sen todenneet, kenelläkään meistä ei ole velvollisuus olla terve. Se ei ole arvon mittari siinä, missä mikään ulkonäköasiakaan.

        Ja myös viimeinen kappale hämmästyttää:
        “Vartaloposiitivisuus ei mun mielestä tarkoita sitä, että joku päivä kokee valaistumisen ja toteaa, että jes, mä oon hyvä näin, mun ei tartte enää ikinä tehdä mitään asian eteen. ”
        Tehdä mitään asian eteen? Minkä asian? Pitäisikö minun siis koko ajan kuitenkin pyrkiä muokkaamaan itseäni / “ylläpitämään sama paino”? Vahtia syömisiäni ja liikkumisiani, jotten vahingossakaan pääsisi lihomaan? Tällaisella käytöksellä vain vahvistaisin sitä samaa kaavaa, mitä naiset kautta vuosisatojen: pyrkisin koko ajan kontrolliin ja olemaan pohjimmiltaan epävarma itsestäni tavoitellessani sitä, miltä minun pitäisi muiden mielestä näyttää.

        Terkuin,
        Vatsamielenosoitus

        • Reply Annika Wednesday, July 11, 2018 at 17:16

          Oletko sitten sitä mieltä, että ihmisen olisi parempi antaa vain asioiden olla: syön mitä huvittaa, liikun miten huvittaa vaikka tiedän, että nämä on huonoksi minulle? Miksi nykypäivänä ihannoidaan laiskuutta ja oman tahdon toteuttamista liiallisuuksiin? Eikö ihmisillä ole elämässään enää tavoitteena olla ahkera, muut huomioon ottava ja itseään paremmaksi kehittävä ihminen. Mun mielestä missään asiassa ei pitäisi mennä näin äärimmäisyyksiin, että saan tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Eihän me olla yksin tässä maailmassa!
          Sairaalloinen ylipaino on sairaus siinä missä anoreksiakin ja nämä ei ole millään tavoin minun mielestä tavoiteltavia ja ihannoitavia asioita elämässä. Entä sun läheiset? Itse olet tyytyväinen lihavaan tai anoreksiseen kroppaasi mutta aiheutat tuskaa omille läheisillesi sairautesi vuoksi. Yhdyn Annan tekstiin täysin ja itsensä hyväksymisen ja kehittämisen lisäksi toivoisin ihmisiltä enemmän lähimmäisen rakkautta ja muiden huomioimista (ei kuitenkaan oman hyvinvoinnin kustannuksella). Tämä ei tapahdu silloin jos ihminen tarkoituksella pitää painonsa sairaalloisena. Ja huom tällä kaikella tarkoitan niin kuin uskon, että Annakin tarkoitti, niitä ihmisiä jotka voisivat elää terveellisemmin ja esim laihduttaa mutta eivät sitä tee syynä esim. bodypositive, ei ihmisiä jotka jonkin sairautensa vuoksi eivät voi painollensa mitään. Ihmettelen suuresti miksi täällä ei puolusteta anorektikoita, vaan puolustetaan heti lihavia ihmisiä? Eikö nämä ole kuitenkin verrattavissa toisiinsa? Tämän vuoksi minulle muovautui ajatus bodylove=lihavuuden ihannointi.

          • Vatsamielenosoitus / Tytti Shemeikka Wednesday, July 11, 2018 at 20:04

            
Nyt en ihan ymmärrä argumenttejasi. Voisitko laittaa tähän vaikka linkkeinä julkaisuja/postauksia, joissa ihannoidaan laiskuutta? En ole meinaan sellaisiin törmännyt.

            

Kukaan ei ole kenellekään tilivelvollinen omista syömisistään ja liikkumisistaan. Kaikilla on oikeus syödä ja liikkua juuri niin kuin haluaa. 



            Myös se, että väität ”sairaalloista ylipainoa” sairaudeksi, on virheellistä. Millä tavalla minä omalla olemisellani aiheutan ”tuskaa” läheisilleni? Läheiseni ovat äärimmäisen onnellisia siitä, että minä olen onnellinen ja elän elämääni juuri niin kuin minä parhaaksi näen. :) 



            Millä tavalla lähimmäisen rakkaus ja muiden huomioiminen liittyy kenenkään kokoon?

  • Reply Sari Monday, July 9, 2018 at 14:08

    Kirjoituksesi on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kyllä, mutta en itse oikein tiedä mitä kirjoituksesta ajatella. Toki tekstissä on kohtia johon samastun, mutta myös kohtia jotka nostavat niskavillat ylös.
    Seuraamme varmaan erilaisia ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja erilaisia ryhmiä, koska en ole kohdannut vielä tekstejä, joissa kyseenalaistetaan treenaavan ihmisen hyvää kuntoa. Olen toistuvasti kyllä kohdannut sosiaalisessamediassa kirjoituksia, jossa pyöreitä tai ylipainoisia suorastaan haukutaan ja heidän vartaloitaan väheksytään juuri tästä terveys näkökulmasta.
    Omasta mielestäni bodypostive/kehopositiivisuus kuuluu kaikille. Isoille, pienille, ylipainoisille ja treenatuille. Siis kaikille.
    Ylipaino ei suoraan tarkoita sairasta eikä laiha tervettä. Toki ylipainoisella on suurempi mahdollisuus sairastua, mutta se ei suoraan tarkoita, että sairastuu. Ylipainoinenkin voi olla liikunnallinen ja terve. Tätähän ei ulkokuoresta pysty näkemään kenestäkään. En usko (ja tämä on vain oma mielipiteeni), että kukaan ylipainoinen ei tiedostaisi sairatumisen faktoja, mutta on varmasti helpompi muuttaa elämässään asioita, kun on tyytyväinen itseensä sellaisena kun on.

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 10:00

      Onko nuo haukkujat aktiivisia body positive -aatteen kannattajia? Mun ongelma on se, kun bopoa toisaalla fiilistelevä haukkuu laihoja toisaalla. Tosiasiahan on se, että kaikenlaisia kroppia haukutaan jatkuvasti, mutta koko maailma ei olekaan omaksunut body positive -aatteen ajatuksia.

      Mun mielestä ongelma on siinä, jos lihavuudesta tehdään asia, jota ihannoidaan (esim. mediauutisoinnein, joissa ylistetään “kurvikkuutta” yms.) on tuon terveyden helppo jäädä taka-alalle, mikä ei ole hyväksi. Tietenkään jokainen jyrkästi ylipainoinen ei varmasti sairastu, mutta ei kaikki tupakoitsijatkaan saa keuhkosyöpää. Riski siihen on ja tupakoitsijoiden kohdalla sitä paheksutaan, mutta ylipainossa tuppaa nykyisin hieman jäämään varjoon se, kuinka vaarallista se voi pahimmillaan olla. Mun mielestä ketään ei tarvitse solvata tai paineistaa, mutta mun mielestä on hyvä tuoda julkiseen bopo-keskusteluun myös se aspekti, että itseensä voi olla tyytyväinen ja itseään voi rakastaa, mutta muutos on silti hyväksi :)

      • Reply pläski Wednesday, July 11, 2018 at 09:25

        Oletko katsonut, minkä painoisia nuo “kurvikkaat” yleensä ovat? Jos olet mallia tiimalasi = kurvikas. Ei sillä oo painon kanssa mitään tekemistä. Itse oon rehellisesti vaan läski, enkä millään tavalla samaistu noihin “kurvikkaisiin”.

      • Reply Sari Wednesday, July 11, 2018 at 18:09

        En tiedä, onko samat henkilöt haukkumassa ylipainoisia ja treenattuja vai bopo-ihmiset treenattuja. Näin ylipainoisena edustajana pidän hienona, että mediassa näkee erilaisia vartaloita. Itse olen ollut teinistä tyytyväinen vartalooni, vaikka se on aina ollut isompi kuin muiden. Luulen edelleen, että jokainen ylipainoinen varmasti on tietoinen riskeistä, kuten tupakoitsijakin. Ainakin minä olen varmasti jokaiselta lääkäriltä asiasta kuullut.
        Nyt vielä työelämään koulusta siirtyessäni minulle kahdesti on ehdotettu myös lihavuusleikkausta yhtenä vaihtoehtona, mutta mielestäni se ei ole vaihtoehto, jos muuten ei ole elämäntavat kunnossa. Minulla toki lihavuuteen vaikuttaa myös omien valintojen lisäksi perintötekijät, jotka ovat muokanneet kropastani tällaisen.
        Mielestäni henkilö joka fiilistelee bopoa, ei mene haukkumaan muita vartaloita, jos näin tekee onko silloin oikeastaan bopo-kannattaja.
        Kiitos blogistasi noin muutenkin 😊 olen pitkään sitä seuraillut. (Toki välissä oli vuosia jotka jäi välistä) Nyt seuraillut enemmänkin, kun itsekin odotan lasta 😊

      • Reply Heidi Friday, July 13, 2018 at 20:28

        Body Positive -aatteen kannattajat eivät hauku ketään ulkonäön perusteella. Siinä on koko homman pointti: _kaikki_kehot ovat kauniita. Jos joku haukkuu normaalipainoisia tai laihoja, hän ei ole todellakaan aatteen kannattaja. On mahdollista, että joku tai jotkut ovat käsittäneet asian täysin väärin; kuvitelleet, että bopon idea on lihava=kaunis. Mutta tällainen väärinkäsitys osoittaa todella vahvasti, että kyseinen henkilö ei ole tutustunut bopo-aatteeseen, vaan sanoo/kirjoittaa mutumeiningillä. Myös provoja, muka-bopo-kannattajia, löytyy paljon. Mitä sinun kirjoitukseesi tulee, niin voin melkein vannoa, että jokainen ylipainoinen tietää riskit. Ja niistä toitotetaan joka paikassa. Pahimmillaan kadulla päin naamaa. Bopolla haetaan sitä, että ketään ei sheimattaisi ulkonäön perusteella. Siihen on niin jäätävän pitkä matka, että mielestäni on turhaa nostaa terveyskeskustelua tähän rinnalle. Terveysvalistukselle on aikansa ja paikkansa. Ja niitä aikoja ja paikkoja on päivittäin kaikkialla. Bopo antaa pienen hengähdystauon sormella osoittamisesta. Niin pienen, että siihen pitäisi olla jokaisella oikeus.
        Olen itse normaalipainoinen, mutta yli nelikymppinen. Painovoiman vaikutus ahdistaa, bopo antaa toivoa.

    • Reply A- Wednesday, July 11, 2018 at 23:34

      Ylipaino ei ole tervettä, se on fakta, olit mitä mieltä tahansa.

      • Reply 105Kg Friday, July 13, 2018 at 11:29

        Alipaino ei ole myöskään tervettä.

        Mutta kuka tietää OIKEASTI mikä on henkilön OIKEA paino.

      • Reply MILLA Sunday, July 15, 2018 at 03:29

        myöskään alipaino tai laihduttaminen ei oo terveellistä. jos puhutaan kehopositiivisuudesta, miks puhutaan laihduttamisesta??! kehopositiivisuuden ideahan on, et kaikki kropat käy, ihan sama ootko lihava vai laiha.

      • Reply A- Thursday, July 12, 2018 at 11:00

        Munkin alipainoa arvosteltiin koko elämäni, edelleen vaikka olen terve ja ihan normaalin näköinen hoikka kolmekymppinen nainen. Sekin romutti mun itsetunnon nuorena jonka kasaamiseen meni aikaa. En ole koskaan arvostellut kenenenkään ylipainoa päin naamaa, mutta jostain syystä alipainon arvostelu on ihan Ok, vaikka ihminen söisi ihan normaalisti ja kuukautisetkin tulee säännöllisesti, on vaan sellainen ruumiinrakenne ja aineenvaihdunta. Sitähän ei hyväksytä koska kaikilla pitäisi olla vähän ylimääräistä jotta nämä ylipainoiset olisi tyytyväisiä. Kimppaan Annaa täysin tässä asiassa! (Vaikkei esittänytkään ihan niin kärkkäästi mielipidettään kuin mä, mutta kun koko elämän saa kuulla negatiivisia kateellisten kommentteja, niin kyllä sillä laihallakin tulee mitta täyteen, kaikenlainen ulkonäön arvostelu on epäasiallista). Lisään vielä sen että muiden ylipaino on siinä mielessä myös muiden asia, koska meillä menee verorahoja näiden sairauksien hoitoon. Kyllä se ylipaino lisää niitä, kuka tahansa lääkäri vahvistaa tämän. Joten turha ylipainoisia on paapoa ja sanoa että kaikki ylipaino johtuisi jostain sairaudesta, kuin henkilön omista valinnoista! Joskus harvoin joo, mutta omassa lähipiirissänikin on ihan riittävästi päinvastaisista esimerkkejä.

        • Reply A- Thursday, July 12, 2018 at 11:02

          Komppaan* piti lukea

  • Reply Mari Monday, July 9, 2018 at 14:25

    Todella hyvä pointti Anna. Kehopositiivisuus on jees, eikä ketään saisi syrjiä koon ja ulkomuodon perusteella, niin kuin ei mistään muustakaan syystä. Lihavuutta ei kuitenkaan kannata glorifioida, sillä on vaan fakta, että johtuipa ylipaino mistä syystä tahansa, se on terveysriski. Ihan niinkuin vaikkapa tupakointikin.
    On tietysti jokaisen oma valinta tekeekö liikakiloilleen mitään, mutta kyllä esimerkiksi terveydenhuollossa edelleen huomautetaan, jos terveysongelmien syynä on ylipaino ja monihan siitä loukkaantuu, koska kokee sen syyllistämiseksi. Fakta vaan ikävä kyllä on, että normaalipainoiset elävät yleensä pidempään ja terveempinä. Ja ihan jokainen pystyy vaikuttamaan omiin elämäntapoihinsa.

    • Reply Anna Tuesday, July 10, 2018 at 10:01

      Niin, se juuri että tuntuu vähän tämän aatteen keskiössä unohtuvan, että esim. terveydenhuollossa on järkevääkin tuoda asiaa esille, sillä se tosiaan vaikuttaa niin paljon erilaisiin tilanteisiin, raskaudesta sairauksiin.

  • Reply Samira Monday, July 9, 2018 at 14:46

    Word! Mahtava teksti!

    Olen itse reilusti ylipainoinen tällä hetkellä ja koen, että niin hyvä ja kaunis ajatus kun tässä bodypositivessa alunperin taustalla onkin, se on alkanut mennä jo pahasti yli. Tietenkään kaikki eivät sitä vedä överiksi, mutta liian usein olen jo törmännyt juurikin siihen, että bodypositiveen vedoten suorastaan vastustetaan esimerkiksi mun laihdutusprojektia, koska “sinä olet kaunis ja ihana juuri noin”. Jep, varmaan olenkin, mutta paljonko sillä on merkitystä siinä vaiheessa kun 30-40-vuotiaana alkaa vaivoja ja sairauksia ilmetä ja on selkeästi suurempi riski kuolla ennenaikaisesti? Itselle ainakin ulkonäkö on toissijainen asia terveyteen nähden, ja toivoisin, että muutkin menisivät se edellä. Ylipainoisia ei missään nimessä saa syrjiä, kiusata eikä haukkua eikä ylipainoisten tietenkään tarvitse kokea itseinhoa tai antaa painonsa rajoittaa heidän elämäänsä tyyliin “en kehtaa mennä uimaan, koska olen niin ruma läski”. Mutta myöskään ylipainoisuutta ei pitäisi ihannoida eikä sotkea bodypositiveen näitä “hoikkakin voi olla sairas/voi sairastua” tai “mä ainakin oon lihava ja ihan terve”-argumentteja. Ne suorastaan ärsyttävät mua, koska se nyt vaan on puhdas fakta eikä mikään mielipide, että ylipaino lisää merkittävästi monien sairauksien riskiä. Vaikkei sulla olisi niitä juuri nyt ylipainostasi huolimatta, se ei tarkoita, etteikö niitä vielä tulisi, joten turha jäädä odottelemaan sitä kun voi tehdä elämäntapamuutoksen. Ja mä olen sitäpaitsi sitä mieltä, että parhaimmillaan laihduttaminen juurikin on rakkauden osoitus itseä kohtaan. Itse en ainakaan laihduta siksi, että vihaan itseäni lihavana vaan siksi, että rakastan ja arvostan itseäni ja tiedän ansaitsevani olla mahdollisimman terve ja hyvinvoiva mahdollisimman pitkään.

    • Reply Minde Monday, July 9, 2018 at 18:29

      Samaa mieltä!
      Terv. toinen ylipainoinen

    • Reply Pauliina Monday, July 9, 2018 at 23:23

      Just näin! Uskon, että hyvin pieni prosentti ylipainoisista, ja nyt siis tarkoitan kymmeniä kiloja ylimääräistä, voi elää elämänsä suht terveenä. Suurin osa kuitenkin alkaa kärsiä erilaisista vaivoista viimeistään keski-iässä.. Alipainollakin on toki myös haittansa, sitä en kiellä. Ulkonäkö ei tee kestään huonompaa tai parempaa ihmistä, mutta äärimmäisyyksiin on mielestäni puututtava. Terveysriskit ovat ensisijaisesti haitta henkilölle itselleen, mutta myös yhteiskunnalle, oli kyse tupakoinnista tai vaikkapa siitä ylipainosta. Näihin pitää kiinnittää huomiota, mutta se on tehtävä rakentavasti ja syyllistämättä turhaan.

    • Reply Lottamaria Wednesday, July 11, 2018 at 12:31

      Täällä myös yksi ylipainoinen ja kun viime vuonna ilmoitin, että nyt loppu tämä järetön laiskuttelu ja herkkujen syöminen, sain osakseni vaan sitä ’hei oot just täydellinen tollasena’. Se otti päähän aivan törkeesti. Joo tottakai jos nyt olisin tähän ite tyytyväinen niin fine, mutta kun en ole niin kai mä nyt itse saan tehdä asialle jotain!
      Enkä myöskään ikinä kutsunut muutosta laihdutukseksi vaan elämäntapamuutokseksi, koska sitä se nimenomaan oli. Matkaa on vielä omaan ’ihannepainoon’, mutta en ota siitä stressiä vaan haluan vaan, että mulla on hyvä fiilis siitä, että liikun enemmän ja syön hyvin.
      Ja joo me ollaan kaikki hyviä just sellaisena kun ollaan, mutta onhan se nyt fakta, että ylipaino ei ole terveellistä! Propsit siis Anna tästä tekstistä! 👏

  • Reply pob Monday, July 9, 2018 at 16:17

    Amen amen amen. Niin samaa mieltä. Sait puettua ajatukset tekstiksi. Kiitos!

  • Reply Elli Monday, July 9, 2018 at 17:48

    Niin samaa mieltä! Mun mielestä omasta kehosta huolehtiminen terveellisen ravinnon, liikunnan ja unen avulla on juuri nimenomaan sitä kehopositiivisuutta ja itsensä rakastamista.

  • Reply Riina Monday, July 9, 2018 at 18:00

    Mielipidemaanantait on parhaita! Mulle kuitenkin särähti se, että lihavuutta ”esittelemällä” saisi somessa enemmän rohkaisevaa palautetta kun mitä normaalia tai laihaa vartaloa. Suosittelen tutustumaan Sarah Saporan instaan (@Sarahsapora). Hän on upea, tosin hyvin ylipainoinen jenkkinainen, joka jakaa profiilissaan treenifiiliksiä salilta, tarinoita elämästään ja on siellä muutama bikinikuvakin. Miksi haluan nostaa tämän esiin on se, että Sarah saa paljon törkyviestejä painoonsa liittyen (jopa suosituilta instatilien pitäjiltä) ja hänen kuviaan levitellään lupaa kysymättä instassa negatiivisessä mielessä. Sarah itse näyttää näitä viestejä omassa instastoryssaan, mikä on musta todella rohkeaa. Mun on ollut pysäyttävä seurata, miten ihmiset kehtaa esim. lähettää sarahille insta directissä vain huvikseen donitsihymiöitä ja kysyä maistuuko pitsa. (!!!!!) Väittäisin, että hänen on paljon vaikeampaa pitää fitness-instaa kun normaalipainoisen naisen. Ja Sarah muuten treenaa pirun kovaa, siksi mä tykkään häntä seurata! :)

  • Reply Jemina Monday, July 9, 2018 at 18:27

    Mä olen sun kanssa aivan samoilla linjoilla! Hyvä, että joku rohkenee sanoa ääneen.

  • Reply Pep Monday, July 9, 2018 at 18:32

    Itsellä taas vähän erilaisia ajatuksia asian tiimoilta, koska itse normaalipainoisena bodypositive ilmiön kannattajana saan tosi paljon somessa näitä ”läski”, ”kandeisko sun laihduttaa” yms. kommentteja. Asia surettaa minua erityisesti, koska kommentit ovat lähes aina naisilta ja kovin usein myös alaikäisiltä tytöiltä. Voisin väittää, että joka kokoinen ja muotoinen henkilö saa näitä törkyviestejä ajoittain. Hyväksyttävää se ei ole, oli sitten treenattu, ylipainoinen, alipainoinen tai ns normaalipainoinen. Monesti myös mietin miksi ylipainosta puhutaan terveysriskinä niin paljon, mutta tupakan polttaminen, alkoholin juominen tai punaisen lihan ylensyömisestä ei kukaan tunnu puhuvan. Ehkäpä koska niitä ei näe ulkoapäin. (Eikä kylläkään ylipainoakaan kun minutkin luokitellaan monesti somessa ylipainoiseksi vaikka olen koko ikäni ollut normaalipainoinen.)

    • Reply Taig Monday, July 9, 2018 at 21:14

      Nyt täytyy olla eri mieltä. Eihän tässä holhousyhteiskunnassa muusta puhutakkaan kuin alkoholin vaaroista. Tupakkaa verotetaan rajulla kädellä ja Suomesta yritetään saada savuton 2030 mennessä.

    • Reply Kia Tuesday, July 10, 2018 at 11:58

      Olen myös erimieltä…. Tää on vähän sama kun ainainen ekologisuus/eettisyys keskustelu. Yhdestä asiasta ei voi puhua ilman että joku uhriutuu ja vetää mukaan jonkun aivan toisen aspektin. Esim on vege mutta matkustelee niin jonkun mielestä hän on huonomman luokan kansalainen koska pienillä teoillahan ei ole merkitystä. Mitä sitten että alkoholi, tupakka ja punaisen lihan syönti ovat terveysriskejä? Ehkä Anna tekee ensikerralla postauksen jostakin ym. aiheista mutta nyt oli kyseessä ylipaino/alipaino ja näiden muiden asioiden esille tuominen ja korostaminen kertoo vain omasta epävarmuudesta ja uhriutumisesta ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.

      • Reply Mona Wednesday, July 11, 2018 at 03:52

        Kun puhutaan näinkin suuresta asiasta kuin alipaino-ylipaino vastakkain asettelu, ei asiasta voi puhua ottamatta muihin body positivity liikkeeseen kuuluvista asioista. Tällöin asian kommentointi jää aivan liian puuttelliseksi ja keskustelu saa väärän sävyn. Tai no kyllä asiasta voi keskustella ilman kontekstia, mutta silloin keskustelu on aika yksi sävytteistä ja suppeaa.

        Keskustelun laaja käsittely ei kerro kommentoijan omasta ”epävarmuudesta”, vaan tuo uusia näkökulmia näinkin arkaluontoiseen asiaan.

        ”Uhriutuminen” on minun mielestä tässä keskustelussa väärä termi. Tämä artikkeli on herättänyt monet ihmiset keskusteluun ja selkeästi ihmiset kokevat kyseessä olevat asiat todella eri tavalla.

  • Reply Paino Monday, July 9, 2018 at 18:42

    Tosi hyvä teksti ja fiksuja ajatuksia jälleen. Olen ollut ja olen edelleen ihan samaa mieltä kanssasi; oma vartalo pitää hyväksyä sellaisena kuin se siinä elämäntilanteessa sattuu olemaan, mutta pitää oppia myös hyväksymään tosiasiat: lihavuus eikä alipaino ole tervettä, eikä niitä tulisi ihannoida, koska moni yli- ja alipainoinen kärsii myös erilaisista sairauksista näiden seurauksena (tai toisinpäin: jotkin sairaudet aiheuttaa painon muutoksia suuntaan tai toiseen).

    Mun äidinäiti kuoli noin 65-vuotiaana (ihan liian aikaisin) ja hän oli TODELLA ylipainoinen. Myös mun oma äiti on kamppaillut painonsa kanssa niin kauan kuin muistan, mutta välillä saanutkin itsensä laihdutettua lähelle normaalipainoa. Nyt tilanne on kuitenkin se, että painoa on taas tosi paljon. Olen yrittänyt keskustella ja kannustaa terveellisempiin elämäntapoihin ja laihdutukseen, mutta hänellä on jo nyt paljon muitakin ongelmia terveytensä kanssa (veritulppia, rasvamaksa, luupiikki kantapäässä jne), ja näistä seuranneiden kipujen takia laihdutus tai edes kävelylenkkeily on vaikeaa! Äitini menetti oman äitinsä liikalihavuuden aiheuttamaan rintasyöpään juuri kun olin syntynyt, ja nyt pelkään, että joudun kohtaamaan saman kohtalon omien tulevien lapsieni kanssa lähivuosina.

    Tämän takia lihavuuden ihannointi ja normalisointi saa mut aina tosi surulliseksi, vihaiseksi ja jopa katkeraksi. Jos ei itsensä takia jaksa pitää huolta itsestään, niin yrittäisi edes rakkaimpiensa takia :(

  • Reply Tiina Monday, July 9, 2018 at 19:33

    Mielenkiintoinen teksti jälleen kerran, joskin jätti hieman hämmentyneen fiiliksen. Toisaalta vahvasti toistat kaikkien vartaloiden olevan ok, toisaalta vahvasti kritisoit ylipainon ihannointia.
    Paino on kiistämättä yksi terveydentilaa ennakoivista tekijöistä, mutta vain yksi. Ravinto, päihteet, perimä, tupakointi, stressi, sosiaaliset suhteet jne. Siinäpä joitakin muita tekijöitä.
    Oleellisin kysymys tässä asiassa on toki se, miksi kenenkään ylipäätään pitäisi olla kenenkään vartalosta mitään mieltä tai varsinkaan kommentoida sitä. Läheisiä ja terveydenhuollon henkilöstöä lukuunottamatta siis. Some-maailma on varmasti osaltaan vahvistanut vääristyneitä käsityksiä niin yksityisyydestä, kuin kauneusihanteistakin.

  • Reply Emma Korhonen Monday, July 9, 2018 at 19:35

    Olen itsekin ajatellut tätä toista puolta, kuinka tavallaan ollaan vaarallisilla vesillä, jos hyväksytään avoimesti asioita, jotka ovat terveydelle haitallisia. Toisaalta voi kuitenkin olla, niin kuin edellä kommenteissa mainittiinkin, että hyväksyttynä ja itseään arvostavana voi olla helpompi tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Mikäli kokee itsensä epäonnistuneeksi tms, voi kai helpommin olla, ettei usko omiin mahdollisuuksiinsa päästä terveellisempään painoon. Olen alkanut kallistua enemmän sille kantille, että hyvin harvaa oikeasti motivoi vaikeat ajat tai ilkeät kommentit, joista “vain saa lisää energiaa näyttää muille”, näin ajattelen olevan millä tahansa elämän alueella. Eli hyvällä kai saa enemmän hyvää aikaiseksi. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka kehopositiivisuus on muuttanut heidän ajatuksiaan ja tekojaan, joilla paino on terveyttä mahdollisesti uhkaavalla tasolla. Jotenkin mututuntumalla tuntuu, ettei tilanne ole voinut mennä nyt huonompaan suuntaan? Kai kehopositiivisuuden kautta saataisiin todennäköisemmin hyviä tuloksia, kuin “holhoamalla ja moralisoimalla”? Toki nämä kaksi eivät ole ainoat tavat, joita olemassa on ja varmaankin kummassakin ääripäässä on hyvät ja huonot puolensa. Luulen kuitenkin, että itsensä hyväksyminen ainakin helpottanee heidän oloaan, joiden toiveena on jotain muuta kuin mitä nykyhetkellä on.

  • Reply Kiitollinen lukija Monday, July 9, 2018 at 19:50

    Mahtava teksti, Anna! Olen itse lapsuuden ja nuoruuden ollut todella hoikka, on haukuttu luurangoksi ja laihuuden takia muutenkin kiusattu. Itse en tosin koskaan pitänyt itseäni hoikkana, muistan ala-ja yläasteella käyttäneeni löysiä vaatteita ettei kukaan näkisi paksuja reisiäni ja pömppöä vatsaani. Ehkä tästä syystä sairastuin 16-vuotiaana anoreksiaan. Kun anoreksia väistyi niin masennus jäi ja söin liikaa ja todella epäsäännöllisesti. Nyt aikuisena olen ylipainoinen ja tahto laihtua on kova. Mutta entisenä anorektikkona laihduttaminen monesti menee syömättömyyteen ja liika liikkumiseen, joten minun on täytynyt tehdä itseni kanssa töitä, että oppisin pitämään ja rakastamaan sitä ihmistä joka näiden kilojen alla on. Uskon, että kun en enää itseäni niin kovin aliarvioi niin kilojen karistaminenkin on helpompaa. Ja tämä sinun tekstisisi oikeasti laukaisi minussa jotain sellaista jonka avulla ehkä jaksan alkaa suunnittelemaan uudenlaista rutiinia elämääni. Vaikka olen koko ajan tiedostanut että mitä minun pitäisi tehdä niin rutiinien tuominen elämääni ei tule kuin itsestään, mutta kun tekstisi sisältö puetaan näin hienoihin sanoihin niin se tuntuu hyvältä ja lohduttavalta. Minä häpeän itseäni suurimman osan ajasta, mutta on myös päiviä jolloin ajattelen, että minähän oon ihan kiva. Pitäisi vaan oikeasti ottaa se asenne käyttöön, että minä kelpaan ja riitän tälläisenä, mutta tällä hetkellä suurin rakkauden teko itseäni kohtaan olisi se että ottaisin härkää sarvista ja tekisin kaikkeni oman terveyteni eteen. Kiitos sinulle herätyksestä :) !! Nämä mielipidemaanantait on ihan huippuja vaikka ne sinulle pieniä jännitysmomentteja varmasti aiheuttaakin.

  • Reply Sini Monday, July 9, 2018 at 21:17

    Huh, rohkea aihe. Ja tärkeä. Olen ollut jo pitkään äärimmäisen tyytyväinen siitä, että langanlaihojen, jopa sairaaloisen laihuuden ihannointi alkaa olla ohi, mutta tosiaan huolestuttaa myös se miten Vartalopositiivisuuden nimissä usein selitetään lihavuutta ja annetaan tekosyitä itselleen.

    Unohdetaan terveellisyys. Fakta on se että nainen tarvitsee rasvakudosta jo pelkästään normaalin hormonitasapainon ylläpitämiseen. Mutta tässäkin tunnutaan unohtavan se kohtuus. Ei ajatella enää sitä mitä terveyshaittoja tulee ylipainon myötä. Missään nimessä en sokeasti väitä että kaikki vähänkin ylipainoiset eivät voisi olla terveitä ja tyytyväisiä, sillä ylipaino yksin ei tarkoita epätervettä.

    Maailmasta tuntuu monessa asiassa, kuten tässäkin, puuttuvan se kultainen keskitie. Ei siinä ole mitään väärää, että on muhkuroita ja makkaroita, mutta kohtuus kaikessa. Nykyisin tuntuu vain olevan joko tai.

  • Reply annli Monday, July 9, 2018 at 21:19

    Minusta on virkistävää että joku nykypäivänä uskaltaa ottaa kantaa ja olla jotain mieltä kaiken suvaitsevaisuuden keskellä. Välillä tuntuu että suvaitseminenkin on mennyt ääripäästä toiseen :)
    Nämä mielipidemaanantait on saaneet minut lukemaan blogiasi useammin ja monesti nyökyttelen lukiessani että juuri noin.
    Koti- ja sisustuspostauksia tosin vielä toivoisin.

  • Reply Siiri Kiviharju Monday, July 9, 2018 at 22:14

    Tosi mielenkiintoinen postaus ja hauskaa, että olin juuri tehnyt postaukseni painosta ja sen merkityksestä!
    Nää sun mielipidemaanantai postaukset on ihan parasta blogin antia! :)

    https://www.siirikiviharju.com/2018/07/56-kg.html

  • Reply Terttu Monday, July 9, 2018 at 22:20

    Hyvä postaus. Kiitos siitä! Luin juuri, kuinka paljon Suomalaisista on sairaaloisen ylipainoisia. Toisaalta omassa epikriisissä lukee lievästi ylipainoinen. Hieman kirpaisi. Luulin olevani ok 60-v.

    • Reply 105Kg Friday, July 13, 2018 at 11:34

      Hah. Suomalaiset sairaanloisen ylipainoisia – vain ko. asian kirjoittajan silmissä.

      Tämä Annan kommentti on vain hänen, kuten omanikin, joka on että tämä BoPo on nyt ollut 1% esillä siitä ajasta mitä luuviulujen (anteeksi viuluja kohtaan) ihannointi on ollut. Nyt kun se on esillä, se on pahaksi…

      Ei mene nallekarkit tasan.

  • Reply Laura Monday, July 9, 2018 at 22:51

    Hienosti kirjotettu! ajattelen samoin tuosta asiasta, että ylipaino on terveysriski ja sitä ei pitäisi unohtaa positiivisuuden varjoon. Sait puettua asian tosi hyvin sanoiksi :) !

  • Reply Tanja Monday, July 9, 2018 at 22:54

    Yhdyn Lotan sanoihin. Minulle kehopositiivisuus on merkinnyt sitä, että ihminen saa olla lihava, laiha, terve, sairas, ihanan arvokas sellaisenaan ja hän saa hyväksyä kehonsa juuri tässä hetkessä sellaisena kuin se on, eikä kenenkään ulkopuolisen tuli leimata vaatimuksia toisen keholle tai olemiselle. Se kuinka paljon kukakin “kuormittaa” tätä yhteiskuntaa koostuu niin monen asian summasta, geeneistä, kasvuympäristöstä, elämäntyylistä, sattumista.. Henkilökohtaisella tasolla kehopositiivisuus on sitä, että voin elää “nytku” elämää juuri tällaisena kuin olen nyt, eikä “sitku” elämää ja odottaa hetkeä kun olisin ulkonäöllisesti enemmän kauneusihanteiden ja yleisesti hyväksytyn tasoa. Ja juuri se, että elää “nytku” elämää tekee hyvää mielelle ja koko keholle, kun voi ulkonäöstään välittämättä tehdä itselle tärkeitä asioita. En ole missään vaiheessa osannut nähdä liikettä lihavuuden ihannoimisena vaan erilaisuuden ylistyksenä ja liikkeenä hyväksynnän puolesta.

  • Reply M Monday, July 9, 2018 at 23:46

    Tosi hyvä postaus ja paljon hyviä kommenttejakin aiheeseen liittyen! Olen kanssasi aivan samaa mieltä!
    Ketään ei tietenkään pitäisi arvostella tms ylipainon vuoksi mutta ei myöskään ole ok että sitä kaunistellaan ja vähätellään. Ylipaino kun on todella todella monen sairauden riskitekijä. Ja jotenkin epäilen pystyvätkö ylipainoiset todella käsi sydämellä sanomaan että ovat 110% tyytyväisiä kehoonsa.
    Kyllä itselläni oli ainakin raskauden jälkeen huono olla omassa kehossa vaikka ylimääräisiä kiloja ei ollut kuin viisi.
    Ja pakko vielä mainita että hyvin pienellä prosentilla ihmisistä ylipaino johtuu jostain sairaudesta tms. Kyllä se suurimmalla osalla on kiinni ihan siitä mitä suuhun laittaa ja lähteekö sieltä sohvalta liikkeelle.

    Oli hienoa lukea täältä kommentteja joissa ylipainoiset kirjoittivat olevansa kanssasi samaa mieltä. Itsekin ajattelen juuri niin, että oman kropan rakastaminen tarkoittaa juurikin sitä että haluaa omalle keholleen parasta ja sen voivan hyvin.

    Pakko vielä mainita lopuksi että pidän hyvänä muutosta, että on alettu yleisesti myöntämään että II tyypin diabetes on itse aiheutettu sairaus ja kyseistä sairautta sairastavat joutuvat esimerkiksi itse maksamaan hoitotarvikeittaan eikä niitä enää saa kaikkia ilmaiseksi.
    Aiheena II tyypin diabetes on sellainen että siitä voisi kirjoittaa vaikka päivän verran. Mutta lyhyesti huolettaa kuinka se on lisääntymässä aivan räjähdysmäisesti maailmalla mutta myös Suomessa. Ja raha mitä menee hoitoon on jotain aivan järjetöntä.

    • Reply Lotta Tuesday, July 10, 2018 at 09:03

      Mihin perustat väitteesi, että vain pienellä osalla ihmisistä ylipaino johtuu sairaudesta?

      • Reply Pauliina Tuesday, July 10, 2018 at 09:51

        Alkuperäisestä kommentoijasta en tiedä, mutta kyllä itse kuulen/näen hyvin harvoin ihmisiä, joilla ylipainon on aiheuttanut joku sairaus.. Kaikki tuntevani ihmiset ovat ihan omilla elämäntavoillaan painonsa keränneet. Ja edelleen, ihan yhtä tärkeitä ystäviä/sukulaisia he ovat kuin muutkin. Myönnän, että esim kilpirauhasen vajaatoiminta on yleinen tauti, ja joillakin se edesauttaa painonnousua, muttei todellakaan kaikilla. Eikä missään nimessä huomattavaan ylipainoon asti. Siinä vaiheessa, kun on kertynyt kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja ylipainoa, on siitä osa myös itseaiheutettua. Eräs tuttuni nimenomaan sanoi, että yrittää pysyä muuten mahdollisimman terveenä(syö terveellisesti ja liikkui), eikä lannistua kilp.vajaatoiminnan tuomista vaivoista.

        • Reply Akialoa Tuesday, July 10, 2018 at 11:08

          Itse taas koen, että kaikista räikeimmät ylipainotapaukset usein johtuvat jostakin sairaudesta, usein mielenterveydellisistä…

        • Reply Lotta Tuesday, July 10, 2018 at 11:12

          Esimerkiksi masennukseen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä joka viides suomalainen ja aika monella masennus uusii. Masentunut tyypillisesti ei jaksa panostaa liikuntaan ja järkevään ruokailuun, ja jotkin yleiset mielialalääkeet saattavat aiheuttaa ruokahalun tosi voimakastakin nousua ja aineenvaihdunnan muutoksia.
          Ja masennus siis koskee noin miljoonaa suomalaista. En pitäisi tätä “pienenä osana”.

          • Pauliina Tuesday, July 10, 2018 at 16:36

            Kuulostaa aika isolta määrältä tuo “joka viides”, noinkohan on.. Itse tunnen/tiedän vain muutaman masennusta saitastavan/sairastaneen, eikä yksikään heistä ole ylipainoinen.. Mutta eiköhän masennusta sairastavissa ole ihan yhtä lailla niitä jotka eivät syö ollenkaan, niitä jotka syövät liikaa/epäterveellisesti ja niitä joiden syömiseen ei sairaus vaikuta. Tämäkään ei siis oikein vakuuta minua siitä, että runsas ylipaino olisi useimmin seurausta sairaudesta.. Muttamutta, tämä menee kyllä jo niin aiheen vieres, että jätetään tähän, aihehan oli bopo, eikä niinkään lihavuuden syyt :D

          • Lotta Wednesday, July 11, 2018 at 10:04

            Tämä yksi viidestä on THL:n tietojen mukainen lukema, ei onneksi kenenkään yksittäisen kommentoijan tuttavapiiriin perustuva tulos. Masennus ei tietenkään automaattisesti vaikuta painoon, mutta jos se vaikka joka kymmennelläkin vaikuttaa, on lukema jo aika iso.

        • Reply 105Kg Friday, July 13, 2018 at 11:40

          Tarkkaampa tiedä tuntemiesi ihmisten taustat… epäilen, epäilen vahvasti.

  • Reply Pauliina Monday, July 9, 2018 at 23:49

    Olen pitkälti samoilla linjoilla!

    Toinen asia vähän aiheeseen liittyen, mistä tunnutaan nykyään usein vaiettavan mielensäpahoittamisen vuoksi on ihmisten henk. koht. ulkonäkömieltymykset.
    Miespuolinen kaverini sanoi kerran isossa porukassa ääneen, kuinka hän etsii itselleen ensisijaisesti urheilullista ja hoikkaa seurustelukumppania. Voi jestas minkä raivon hän sai niskoihinsa! Haukuttiin heti ihan kamalaksi, kun ei voisi seurustella lihavan ihmisen kanssa. “Ylipainoinenkin on kaunis, ja hän on yhtä tärkeä kuin muutkin!!!” Väittikö hän muuta? Ei.
    Kun itse miehen kanssa tarkemmin juttelin, hän perusteli sanomisiaan seuraavasti: hän on itse hyvin sporttinen (ja sen myös näkee), miksi hän ei saisi odottaa samanlaista liikunnallisuutta, terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista kumppaniltaan? Ja jos hänen silmäänsä pääosin miellyttää hoikka ja urheilullinen vartalo, onko se väärin?
    Harvemmin joutuvat pulleista muodoista tykkäävät selittelemään makuaan.. Tässä kohtaa täytyisi mielestäni kaikkien antaa toisille se vapaus tykätä mistä tykkää. Toinen tykkää pitkistä, toinen parrakkaista, yksi isoista rinnoista, yksi laihoista. Joku tykkää puheliaista, toinen vitsikkäistä, kolmas älykkäistä. Makunsa kullakin, ei ole minulta ainakaan pois.

  • Reply M Monday, July 9, 2018 at 23:55

    Lisäyksenä vielä, THL:n uusimassa tutkimuksissa oli että suomalaisista työikäisistä yli puolet on ylipainoisia ja kolmasosa lihavia. Mielestäni aivan järkyttävää! Ja todella huolestuttavaa!
    Puhumattakaan lasten ylipainosta, mikä lisääntyy vain jatkuvasti. Olen ammatiltani terveydenhoitaja ja tuntuu aika kauhealta kun 10v lapsella on sokeri- ja maksa-arvot koholla ja ylipainoa reilusti. Ja 10v lapsi kun ei vielä itse voi päättää mitä kaupasta ostetaan tai millaista ruokaa kotona on tarjolla…
    En viitsi enempää edes kirjoittaa kun nyt jo verenpaineet nousee! Itse haluan ainakin lapselleni parhaat mahdolliset eväät elämään, mukaan lukien ruoka- ja liikuntatottumukset. Olisi aivan kauheaa että lapseni olis tavallaan minun syystäni ylipainoinen ja terveys alkaisi reistailla.

    • Reply 105Kg Friday, July 13, 2018 at 12:06

      THL:n tutkimuksesta:
      Siellä mainitaan mm. kehon ympärysmitta, joka kertoo VAIN missä OLETETTU rasva sijaitsee kehossa.

      Painoindeksi: kehon paino pituuteen (kg/m2) ja siitä saatava tulos on jotain, mutta se ei ota huomioon mistä se painoindeksi on kertynyt.

      Kehon koostumuksen mittaus on ARVIO, ei siis fakta. Joten tuloskin on silloin ARVIO, eikä mittauksen tulos.

      Samoin kuin rasvoprosentti on ARVIO, eikä todellinen tulos.

      ja lihasmassakin on ARVIO…

      Lopputulos: VAIN missä OLETETTU sijainti + laskennallisen kaavan tulos + ARVIO + ARVIO = lopputulos…

      Sama matematiikassa: 5 (oletettu) + 4,7 + 3 (arvio) + 6 (arvio) = 18,7 (oikea tulos olisi 2 + 4,7 + 4 (oikea tulos)+ 3 (oikea tulos) = 13,7).

  • Reply Jonna Tuesday, July 10, 2018 at 06:17

    Aamen! Samaa mieltä ehdottomasti. Ja siltikin, että olen itse se, jolla on 10 kiloa ylipainoa ja joka ei jaksa laihduttaa, mutta on myös tyytymätön kroppaansa. Tuntuu, että jos nyt alkaisin julistaa että minulla on ihana pulska vartalo joka saa pysyäkin sellaisena kaikessa täydellisyydessään, niin nimenomaan ihannoisin lihavuutta. Enkä miellä itseäni tosissani lihavaksi, vaan aika keskivertoihmiseksi, mitä nyt kanssakulkijoihin tulee verrattua. Vähän on mahaan jäänyt röllykkä kahden raskauden ja synnytyksen jäljiltä… Nyt kuitenkin olen uudelleen alkanut aktivoitua liikkumaan, vähitellen, ja uskon, että mielialan kohotessa itsetuntokin paranee vaikkei jokaisesta liikakilosta eroon pääsisikään. Liikkuminen onkin tällä kertaa (olen n. 10v sitten laihduttanut 20kg ja nyt saanut kiloja takaisin) ensisijaisesti keino saada omaa aikaa, nollata päätä, harrastaa koiran kanssa, jaksaa paremmin, eikä kalorimittaria kyttäävää laihdutusliikuntaa. Tulokset lienevät siis hitaampia, mutta ehkä myöskin pysyvämpiä!

  • Reply Luna Tuesday, July 10, 2018 at 08:53

    Siis ylipainoa ja tupakoinnin ja alkoholin terveysriskejä ei nyt voida verrata toisiinsa, kuten jotkut tekevät. Alkoholia ja tupakkaa verotetaan kovalla kädellä, kirjoitetaan ja näytetään varoituksia niiden käyttöön liittyen ja muutenkin paasataan vaarallisuudesta. Kehopositiivisuus taas menee välillä yli, ihannoidaan jo vaarallista lihavuutta. Eihän kukaan tuolla mene ja huutele tupakan terveysvaikutusten perään vaan ne ovat niitä omia huonoja valintoja, joiden kukaan ei todellakaan väitä olevan ihan ok. Jokainen saa rakastaa itseään sellaisena kuin on, mutta on myös kylmä fakta on myös, ettei liiallinen laihuus tai lihavuus (ääripäät ylipäätään) ole myöskään riskittömiä ja jostain kumman syystä tällä hetkellä moni tuppaa sen unohtamaan lihavuuden kohdalla.

  • Reply Natalia Tuesday, July 10, 2018 at 10:38

    Sä puit todella hyvin sanoiksi sen, mitä olen niin pitkään jo pohtinut! ❤️ Olen aivan samaa mieltä! Muutenkin itseäni on ottanut päähän se, että hoikkana ihmisenä, mä saan ilkeitä kommentteja, ja se näyttäisi olevan hyväksyttävää 🙄 Mutta ketään ei saa missään nimeessä sanoa ylipainoiseksi, koska BODY POSITIVE 😆😆

  • Reply Gemma Tuesday, July 10, 2018 at 12:37

    Itse ajattelen kehopositiivisuus-aatteen liittyvän vähän laajemmassa skaalassa monenlaisten vartaloiden “kannustamiseen”, enkä yhdistä sitä niinkään nimenomaan todella merkittävään ylipainoon ja sen ihannointiin. Tarkoitan, että itse en niinkään ajattele tässä kannustettavan lihavuuteen ja siihen, että kannattaa vaan kerätä kiloja vailla huolen häivää, koska kaikki ovat kauniita – niinkuin toki ovatkin :) – mutta pointtini siis, että on eri asia olla sairaalloisen lihava tai vaan lihavampi kuin sellainen perus “instagram-malli”- tyyppi. Itse siis koen tuon aatteen kannustavan siihen, että on ihan OK näyttää erilaiselta ja olla isompi tai eri kokoinen kuin minkä esim. juuri instagramia läpi rullaamalla helposti kuvittelee olevan se ainoa oikea ulkonäkö. Eikä siihen, että mitenkään ihannoitaisiin ylipainoisuutta.

    • Reply Gemma Tuesday, July 10, 2018 at 12:48

      Instagramissa Ariella Nyssa on mielestäni kiva esimerkki ja “poikkeus” – Hän ei vastaa tämänhetkistä super hoikkaa/treenattua “ihannetta”, ja hänellä on minusta inspiroiva asenne sekä kivoja ja kannustavia ajatuksia – oli itse minkä kokoinen hyvänsä. Hän treenaa ja pitää itsestään huolta, mutta nauttii olostaan myös nyt. Ja tämä on se minkä itse näen loistavana esimerkkinä kehopositiivisuudesta. Kannattaa kurkata :)

      • Reply Hilma Monday, July 16, 2018 at 15:01

        Miellän kuitenkin Ariella Nyssan ihan normaalipainoiseksi. Tosin kurvikkaammaksi kuin mitä moni suomalainen nykyään on. Ttiimalasimainen kurvikkuus on aina plussaa, tekee iloiseksi naisellisuudellaan, sillä en usko, että kovin moni suomalainenkana haluaisi olla pannukakku. Curvy fitness on kuitenkin TODELLA suosittu ja monen (naisenkin) ihailema kuntomuoto, antoisa, juuri “SAA” olla luontaistakin rasvaa kehossa, mikä on aivan ihanaa (ilman, että kehoa esimerkiksi “kuivatetaan” äärirajojen lähelle perus fitness-kisoja varten, jokainen cm mielessä – mikä on ihan pitkällä vuosikymmenien tähtäimellä epäterveellinen trendi niin kehollisesti kuin etenkin mielenterveydellisestikin siinäkin.)

  • Reply *** Tuesday, July 10, 2018 at 12:45

    Itse olen aina ollut hoikka, mutta minulla on perinnöllinen taipumus siihen, että rasvaa kerääntyy sisäelinten ympärille. Ihannepaino ei siis automaattisesti tarkoita, että ihminen on hyvässä kunnossa.

    • Reply Karo Tuesday, July 10, 2018 at 17:29

      Onko joku väittänyt, että tarkoittaisi? Ei mielestäni Anna ainakaan tekstissään niin sanonut. Tottakai on päivänselvää, että kaiken painoisilla voi olla sairauksia/terveysongelmia ja varmasti onkin enemmän tai vähemmän ja ennemmin tai myöhemmin, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että lihavuus lisää terveyshaittojen ja sairauksien riskiä. Ja kun puhutaan lihavuudesta, se tarkoittaa ihan virallisestikin määriteltynä ns.merkittävää ylipainoa, ei sitä jos on kilo tai kaksi ylimääräistä.

      Perinnöllinen taipumuksesi rasvan kerääntymiseen sisäelinten ympärille varmasti vaikuttaa asiaan, mutta kyllä painollakin on merkitystä. Nyt kun olet hoikka, sitä on vähemmän kuin olisi, jos olisitkin vielä kaiken lisäksi lihava. Ja ylipäätään jos kuvitellaan, että henkilö a on 165 cm/60 kg ja henkilö b 165 cm/100 kg niin uskallan sanoa, että perinnöllisestä taipumuksesta viis, jälkimmäisellä on enemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suuremmat riskit sen aiheuttamiin terveyshaittoihin.

      • Reply Jenny Lehtinen Wednesday, July 11, 2018 at 11:13

        Minulta on mitattu sisäelinrasvan taso HUSin Lihavuustutkimusyksikössä kun olin suunnilleen noissa mitoissa, eli n. 100kg ja 160 cm. Ja se oli normaalilla tasolla.

        Kuten paikan professori sanoi, sisäelinrasvan määrää ei voi ulkomuodosta päätellä, koska sitä vaarallista rasvaa ylipäätään on muutama sata grammaa ihmisessä pahimmillaankin. Että voi olla täysin normaalipainoinen ihminen jolla sitä on aivan liikaa, ja runsaasti ylipainoinen, jolla sitä ei ole.

        Joten mitäs jos sinäkin hyväksyisit sen, että ihmisen ulkomuodon perusteella sinä et voi päätellä toisen ihmisen terveydentilasta yhtään mitään. Vaikka kuinka haluaisit, ja kuinka “uskaltaisit väittää”.

  • Reply Liisa Tuesday, July 10, 2018 at 13:07

    Hyvä kirjoitus ja täysin samaa mieltä kanssasi!

    Hienoa että tällaisestakin uskallataan kirjoittaa ja keskustella.

  • Reply Just saying Tuesday, July 10, 2018 at 13:38

    Kehopositiivisuus tuntuu olevan puhtaasti naisten juttu, eli miehet jätetään sen ulkopuolelle. Nuoret miehet kriiseilevät kuitenkin ulkonäöstään nyt enemmän kuin koskaan (tutkitusti), joten kehopositiivisuus tulisi ulottaa myös miehiin.

    En silti väheksy naisten kohtaamaa arvostelua ja onhan se niin, että naisten ulkonäköä ruoditaan julkisuudessa enemmän kuin miesten.

  • Reply Moottoritie on kuuma Tuesday, July 10, 2018 at 20:45

    Ymmärrän postauksesi ja saatan välillä itsekin ajatella samankaltaisesti. Huomiota kuitenkin kiinnitti se, että fitness-kropan saamat kommentit kertoisivat jotain ylimenneistä kehipositiivisuuden asenteista. Ne kommentit kertovat vain vääristyneestä somekommentoinnista, eivät mistään muusta. Ja tuota somekommentoitiahan saavat osakseen vähän kaikki, niin fitness-kropat kuin rantapallomalliset kropat. Sitä vaan herkemmin kiinnittää huomiota niihin kommentteihin, jotka voisivat tulla omalle kohdallekin vastaan. Esiinnostamasi kansanterveydellinen näkulma on toki varsin aiheellinen, sillä ylipaino on riski. Monella voi kuitenkin todella vaikea asettua ylipainoisen henkilön asemaan ja ylipainoa ajatellaan vain laiskuutena. Usein kuitenkin ylipainon taustalla on lukuisia laihdutusyrityksiä ja ylipainoisen henkilön tekemä kehopositiivisuusjulistus on keino päästä laihdutuskierteestä irti ja sanoa itselleen, että on hyvä tällaisenakin. Ja jos joskus laihtuu, on hyvä sittenkin. Kehopositiivisuuden tarkoitus ei siis minusta ole ihannoida laihuutta vaan lopettaa itsensä väheksyminen ja jatkuva tarve olla jotain muuta kuin juuri sillä hetkellä on. Sillä vielä ylipainoakin haitallisempaa on se, ettei hyväksy itseään tai että paino jatkuvasti seilaa. Ehkä kehopositiivisuutta voisivat julistaa enemmän myös fittness-kropat, niin asia ei leimaudu niin voimallisesti vain lihavien asiaksi.

    • Reply Moottoritie on kuuma Tuesday, July 10, 2018 at 20:59

      ”Kehopositiivisuuden tarkoitus ei siis minusta ole ihannoida laihuutta vaan lopettaa itsensä väheksyminen” —> tässä piti kirjoittaa että tarkoitus ei ole ihannoida laihuutta tai lihavuutta, vaan..

  • Reply Sinikukka Tuesday, July 10, 2018 at 22:08

    Hyvä postaus! Kehopositiivisuus ikäänkuin tyyynnyttää ihmiset rattoisaan elämään. Olen itse yli satakiloinen ja ok mulla on aineenvaihduntahäiriö, mutta tulin yllättäen raskaaksi ja eipä oo yhtään mukavaa näin isona henkilönä pelätä mahdollisia komplikaatioita! En loukkaantunut yhtään Annan kirjoituksesta, päinvastoin, rehellinen teksti!

  • Reply Julianna Tuesday, July 10, 2018 at 22:16

    Vau! Sulla oli tosi hyviä pointteja ja osaan samaistua sun mielipiteisiin. Laihojen ja treenattujen naisten kohdalla vartalon näyttäminen mielletään itsensä halvaksi tyrkyttämiseksi tai tosi seksuaaliseksi kun taas pyöreämmät ihmiset saavat kannustusta ja rohkaisuja kommenteissa. Eihän ketään voi syyttää siitä että yhteiskunta on asettanut ns normit ihanne vartalolle. Siitä on kärsinyt sekä laihemmat että pyöreämmät, paineita on tullut kaikille. Toki laihemmat ovat saaneet enemmän hyväksyntää vartalostaan. Body positivestä on muovautunut aate jota on käytetty väärin kuvailemallasi tavalla. Toivottavasti nämä “ylpeät ylipainoiset” osaavat nähdä body positive asiat kokonaisvaltaisesti eli siten, että se kohdistuu kaikkiin, ei vain heihin.

  • Reply Heidi Tuesday, July 10, 2018 at 23:29

    Kehopositiivisuus voi kyllä auttaa normaalipainossa pysymisessä tai sen saavuttamisessa enemmän kuin itseinho vaikkei sitä tietty yksistään tee, mutta nuo ilkeät kommentit pitää kyllä paikkaansa. 1kg alipainon puolella ja 1kg ylipainon puolella on ihan erilaisia kun vertaa muiden kommentointeja, ikävä kyllä. Toivon että painoni pysy jatkossakin lähellä ylipainon rajaa niin voin olla kehopositiivinen ilman sitä haukkumista (ja olen ollut vain tuon yhden kilon alipainon puolella hetken). Niin juu ja olen elämäni aikana ainoastaan lihottanut itseäni ja edelleen joudun keskittymään siihen että syön säännöllisesti enemmän kuin maistuisi. En usko että se on kovin paljon helpompaa syödä väkisin kuin olla syömättä niin paljon kuin haluaisi. Ja en myöskään ihannoi laihoja tai ole halunnut olla laiha sen enempää kuin lihavakaan, mut jos niistä pitäis valita niin olisin mieluummin lihava. Toivoisin että kaikki tosin kohdistaisivat sitä kehopositiivisuutta omiin kehoihinsa ja saisivat hyvää fiilistä hyvästä olosta kehossaan ja voisivat tätä kautta paremmin kokonaisvaltaisesti ja jättäisivät muiden kehojen ruman arvostelun pois, oli toisen keho millainen tahansa. Paino on vain yksi tekijä joka seuraa yleensä perässä hyvää fiilistä. Itse laihdun kun en voi hyvin ja jotkut lihovat samassa tilanteessa. Itse tykkään kyllä että joku herättää keskustelua laihojen kokemasta haukkumisesta koska aina edes tuttavat eivät koe epäasialliseksi joukolla osoittaa laihan kehoa saunassa ja sanoa kuorossa hyyyyyiiii, kun sun lantion luut näkyy noin (olin normaalipainon alakolmanneksella). Kenenkään mielestä ei varmaan ois korrektia joukolla osottaa ainoaa lihavaa saunassa ja sanoa et hyyyi kun sun jne… Koetteko että kehon osoittaminen joukolla inhoten on eri asia laihoille ja lihaville? Aika monelle se on. En halua olla se inhoten osoitettu ulkopuolinen, vaan puhua mukana makkaroista saunassa. Eli oli kumpi asia tahansa niin kyllä se positiivisuus ja itsestä huolehtiminen on tärkeintä kuitenkin hyvinvoinnin kannalta ja ilkeydet jätetään vaa pois ☺

  • Reply Marika Tuesday, July 10, 2018 at 23:43

    Hyvä teksti! Aika samankaltaisia ajatuksia itselläni. Seuraan muutamia bopo instatilejä, etenkin yksi niistä lyttää koko ajatuksen siitä että bodypositive olisi kaikille vartaloille. Siellä yleinen mielipide on että “hoikat ovat omineet aatteen omakseen” ja että sen pitäisi kuulua vain ylipainoisille. En ymmärrä tuollaista ajatusta lainkaan. Itse olen varsin hoikka, siro kahden pienen lapsen äiti. Omasta hoikkuudestani on ilmeisesti monille ok sanoa ns puolikriittisesti kun taas toisinpäin se koetaan loukkaukseksi.

    • Reply Linnea Wednesday, July 11, 2018 at 12:35

      Ne jotka on sitä mieltä että laihat on omineet bopon ei oo todellakaan sitä mieltä että laihoille ois ok kommentoida sitä paskaa, vaan että bopon juuret on fat acceptancessa ja kyllästyneet siihen että tänkin postauksen kehopositiivisuus on sitä vesitetty paskaa et saat hyväksyy ittees vaan jos nöyränä koko ajan yrität laihdutella.

  • Reply Juju Wednesday, July 11, 2018 at 00:02

    Täysin samaa mieltä. Itse olen vasta 30v ja tällä hetkellä ylipainoinen. Ylipainon takia sairastuin verenpainetautiin kun odotin toista lastani. Nyt lääkitys ja toivon että jos pystyn laihduttamaan niin paranen taudista ja lääkkeet voi jättää pois, näin lääkäri sanoi että voi olla mahdollista. Oman kokemukseni ja sairastumiseni vuoksi mua on alkanut ärsyttään nykyinen ylipainon ihannointi, ylipaino on vaarallista miksi siitä ei mainita näissä ylipaino on jees ryhmissä ym.

  • Reply Toinen Anna Wednesday, July 11, 2018 at 02:07

    Anna ja monet kommentoijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että kehopositiivisia saisivat olla vain ne lihavat, jotka aktiivisesti pyrkivät muuttumaan vähemmän lihaviksi. Sen sijaan ne lihavat, jotka eivät pyri laihtumaan, eivät ilmeisesti saisi suhtautua vartaloonsa hyväksyvästi.

    On täyttä potaskaa väittää, että lihavuutta ihannoitaisiin tai että siihen liittyviä riskejä ei tuotaisi esille. Ei varmaankaan ole montaa lihavaa ihmistä, joka ei haluaisi olla normaalipainoinen. Mutta ylipainosta eroon pääseminen ei ole helppoa, siksi moni valitsee elon kilojen kanssa, terveysriskeistä ja ympäristön painostuksesta huolimatta.

    Lihavuus ei vaaranna muiden ihmisten henkeä tai terveyttä. Siksi jokaisella lihavalla on oltava rajoittamaton oikeus päättää omasta elämästään ja nauttia siitä ilman syrjintää ja muiden ihmisten tuomitsevia kommentteja.

    • Reply M Wednesday, July 11, 2018 at 21:16

      Tässä kohtaa olen kyllä hieman eri mieltä, ettei toisen ylipaino vaaranna muiden terveyttä.
      Hyvin monen ylipainoisen aikuisen lapset ovat myös ylipainoisia. Eli kyllä tällaiset ihhmiset vaarantavat mielestäni silloin lapsensa terveyden.
      Jos vanhempien ruoka- ja liikuntatottumukset ovat ihan retuperällä niin hyvin todennäköistä että nämä siirtyvät myös lapselle.

      • Reply Toinen Anna Thursday, July 12, 2018 at 00:16

        Mietin jo kirjoittaessani, että ottaako joku tuon lapsiasian esille. Otti. Lisään siksi nyt tähän sen, minkä toivoin olevan tarpeeton selvennys siihen, mitä kirjoitan lihavien oikeudesta päättää elämästään:

        Lihavuus ei vaaranna muiden ihmisten henkeä tai terveyttä toisin kuin esim. tupakansavu tai alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen, jotka ovat päteviä syitä rajoittaa tupakoitsijan ja päihtyneen itsemääräämisoikeutta. Päihtyneenä ei saa ajaa, tupakoida ei saa julkisissa tiloissa. Lihavuudesta ei ole ulkopuolisille mitään vaaraa (pliis ei nyt mitään skenaarioita lentokoneen hätäuloskäynnin tukkivista läskeistä).

        Vaikka lihavien lapset usein ovat ylipainoisia, ei vanhemman lihavuus ole peruste esim. lasten huostaanottoon. Lihavien syyttäminen lastensa terveyden vaarantamisesta on törkeää liioittelua.

        Kommentistasi huolimatta ymmärtänet, että yhteiskunnalla ei ole oikeutta vaatia lihavia vanhempia laihtumaan tai olemaan hankkimatta lapsia vain siksi, että ylipainoon liittyy riskejä.

        • Reply M Thursday, July 12, 2018 at 08:23

          Olenko jossain kohtaa kommentissani kirjoittanut että lihavien täytyisi laihtua tai eivät saisi hankkia lapsia?? En, lähinnä yritin peräänkuuluttaa että jos ylipainoisella lapsia on, niin silloin pitäisi mielestäni kantaa vastuu vanhempana heidän terveydestään. Omallaan saa kyllä kukin tehdä mitä tykkää. Vai oletko eri mieltä kanssani?
          Vastasin vain väitteeseesi että kenenkään lihavuus ei vaaranna muiden tervettä, siitä olin eri mieltä.
          Mielestäni ei ole ok että 10v lapsi painaa melkein 80kg ja hänellä on sokeri- ja maksa-arvot koholla. Ja se on kyllä aivan vanhempien syytä! Oletan että 10v lapsi ei käy itse kaupassa ja valmista omia aterioitaan. Kyllä hän syö sitä mitä muukin perhe.
          Totta kai hieno juttu jos joku ylipainoinen tekee lapselleen terveellistä ruokaa ja syö itse vain epäterveellisesti, valitettavasti yleensä näin ei ole.

          • Toinen Anna Thursday, July 12, 2018 at 09:39

            M, oletuksesi on, että lihavat ovat vastuuttomia vanhempia. Muuttuisivatko he vastuulliseksi vanhemmiksi, jos eivät olisi lihavia? Tiedossani ei ole, että Suomessa olisi huostaanotettu ylipainoisia lapsia siksi, että lihavat vanhemmat ovat lihavuudellaan vaarantaneet heidän terveytensä.

            Mutta itse asiassa täällä ei keskustella lasten lihavuudesta, vaan kehopositiivisuudesta ja miksi jotkut kokevat, että se on mennyt liian pitkälle ja kokevat myös oikeudekseen puuttua lihavien ihmisten elämään.. Jos nyt luit tarkemmin, niin kirjoitin lihavien itsemääräämisoikeudesta. Siihen ei ole perusteita puuttua, koska he eivät ole vaaraksi ympäristölleen.

          • EB Thursday, July 12, 2018 at 14:59

            Eiköhän M tarkoittanut, että ruokailu- ja elämäntavat ovat sellaisia, jotka omaksutaan useimmiten omalta perheeltä, jolloin siis vanhemmat ovat vastuussa siitä miten lapsensa kasvattavat (tapahtuu selkeää mallista oppimista sekä piilo-oppimista vanhempien/huoltajan tavoista toimia). Ja varmaankin juuri ruokailu- ja liikuntatottumukset opitaan jo lapsena. Tämä tapahtuu ihan kaikissa perheissä oli vanhemmat sitten minkä kokoisia tahansa. Eikä tämä tarkoita automaattisesti, että ylipainoisen henkilön lapset olisivat ylipainoisia. Yhtä lailla alipainoisen henkilön ruokailutottumukset voivat olla retuperällä jne.

            Kaikki vanhemmat ovat vastuussa siitä, minkälaisen mallin lapsilleen antavat terveellisistä elämäntavoista.

          • M Thursday, July 12, 2018 at 17:24

            Joo ilmeisesti toinen Anna ei halua tahallaankaan ymmärtää komenttini pointtia.
            Tai sitten hänen mielestään on ihan ok että vanhemmat syöttävät lapsilleen epäterveellistä ruokaa jonka johdosta nämä lihoavat.
            Jokainen olkoon minkä kokoinen on ja syököön mitä syö mutta mielestäni lapsille pitäisi antaa hyvät lähtökohdat. Päättäköön he sitten aikuisina mitä syövät.

          • Toinen Anna Thursday, July 12, 2018 at 20:24

            Ongelma M:n kommenteisssa on se, että niissä lihavia ihmisiä ryhmänä syytetään lastensa terveyden vaarantamisesta ja vastuuttomuudesta vanhemmuudessa. Ei hyvä vanhemmuus ole vain sitä, että pidetään lapset normaalipainoisena ja lastensa terveydenkin voi vaarantaa niin monella tavalla.

            En tiedä, onko näillä lihavien syyttelijöillä omia lapsia, mutta jos ei ole, niin olisi ehkä hyvä tiedostaa, että täydellisiä vanhempia ei ole. Suurin osa vanhemmista tekee parhaansa lastensa hyvinvoinnin eteen, myös lihavat. Erilaisissa ongelmatilanteissa ei syyttely auta, vaan niihin tulee tarvittaessa saada apua.

            Yksi lihavien lasten ongelma on se, että heitä usein kiusataan koulussa. Kehopositiivisuusajattelun leviäminen auttaisi tässäkin ongelmassa. Ehkä pikkuhiljaa näiden keskustelujen myötä pääsemme tilanteeseen, jossa lihavia kohdellaan kunnioittavasti yksilöinä eikä kenellekään enää tule mieleenkään arvostella heidän – tai kenenkään muunkaan – ulkonäköä.

  • Reply Stello Wednesday, July 11, 2018 at 03:31

    Tuon kirjoituksen voisi tiivistää niin, että kehopositiivisuus on hieno asia, kunhan ei olla kehopositiivisia ylipainoisia vartaloita kohtaan – ainakaan jos sellaisten kantajat eivät ymmärrä julkisesti tavoitella laihempaa vartaloa. Eli kehopositiivisuus ei kai sitten oikeasti olekaan hieno asia.

    Jokainen kantaa itse kroppansa. Ihan kaikenlaisille vartalotyypeille on ihailijansa ja vihaajansa. Itseäni eivät esim. visuaalisesti miellytä hyvin laihat, tai erittäin lihaksikkaat vartalot, mutta en todellakaan menisi kommentoimaan sellaisia negatiivisesti. Ihmisen todellinen kauneus tulee kuitenkin aina sisältä, ja onnellinen on kuka tahansa, kenellä on toimiva vartalo, oli se sitten millainen tahansa.

    • Reply Piia Wednesday, July 11, 2018 at 15:21

      Jep, juuri näin minäkin Annan kirjoituksen näen. Että positiivisesti itseensä saa hänen mielestään suhtautua ihmiset, jotka joko jo ovat yleisesti hyväksytyssä painossa tai ainakin aktiivisesti siihen pyrkivät.

    • Reply Päivikki Thursday, July 12, 2018 at 08:00

      Törkeää liioittelua? Herää tähän päivään!! Lue vaikka kehon hiljaisesta tulehduksesta ja mieti miksi syöpätilastot ovat huipussaan ja ylipainoiset lapset sairastuvat vakaviin sairauksiin, koska ” yhteiskunta ei päätä montako pullaa napaani tungen “. Nykyään kaiken pitää olla niin helppoa, ruoka pitää tulla nopeasti ja aina pitää tavoitella nautintoa, terdeviinejä, juustoja, herkkuja, koska ” ansaitsen tämän ” opettele itsekuria ja katso faktoja silmästä silmään. Pieni lapsi on vanhempien armoilla ja vanhemmat saavat päättää mitä lapsi syö. Onneksi omat vanhempani halusivat minulle terveellisen elämän.

  • Reply Neea Wednesday, July 11, 2018 at 03:57

    Teksti jätti minut jotenki erittäin ristiriitaisiin fiiliksiin. Tietenkään kenenkään ei pitäisi olla mitään mieltä toisen ihmisen vartalosta, saati kokea tarvetta kommentoida sitä.

    Nykyään mediassa kritisoidaan kaikkea tupakoinnista, ylensyömiseen, vähäiseen liikuntaan ja alipainoon jne. Tämän kritisoinnin kulmakiveksi on kuitenkin muodostunut ylipaino.
    Selkeästi ylipainoisilla on omat terveysongelmat kuten kaikilla ”ääripäillä”, ylipaino/alipaino/tanoreksia yms on. Laihuutta on kuitenkin usean vuosikymmenen ajan glorifisoitu, esimerkiksi 90-luvun heroin chic mallit, joiden ihannointi jatkui aina 2010-luvulle saakka. Ylipaino ja kurvikkuus on pitkään ollut tabu nyky-yhteiskunnassa ja vihdoin asian tiimoille ollaan saatu huomiota.

    Oli syy mikä tahansa, jonka takia terveellistä kurvikkuutta tai ylipainoa löytyy, se ei ole kenenkään muun asia. Esimerkiksi alipainon ihannointi on aiheuttanut huomattavasti vähemmän kritisointia sekä keskustelua kuin ylipaino, johtuen mistä? En tiedä. Kuitenkin nykyään somessa uskalletaan kritisoida ja suorastaan lynkata yksityishenkilöitä liikakilojen takia. Normaalia suurempi kokoiset naiset eivät ole malleja vaan pluskokoisia malleja. Miksi vartalotyyppi, joka on ympäri maailmaa erittäin yleinen, tarvitsee leimata jollain etuliitteellä joka erottaa heidät muista ihmisistä.

    Samalla kun julistetaan body positiivisuutta, kritisoidaan kaikkea ylipainoisten elämäntavoista aina heidän itseisarvoonsa. Eikö nämä asiat ole ristiriidassa toistensa kanssa?

    Keho positiivisuus on asia, jonka avulla jokaisen ihmisen tulisi rakastaa omaa vartaloa juuri sellaisena kuin se on. Toiselle urheilu tuottaa tyydytystä elämään, ei kuitenkaan tarkoita sitä että ylipainoisen elämä olisi yhtään vähäisempää tai vähemmän nautinnollista liikunnan puutteen takia. Ennen kaikkea keho positiivisuuden tulisi julistaa rakkautta omaa vartaloa kohtaan riippumatta kiloista, koosta, syistä tai mistään muustakaan. Jokaisen vartalo on kaunis sellaisenaan ja laihdutus tai ”normaali”painon tavoittelu on yksilön oma päätös ja tähän ei tulisi vaikuttaa kukaan ulkopuolinen henkilö. Ylipaino-alipaino vastakkain asettelu pitää loppua, jotta jokainen ulkonäöstään riipumatta kokee itsensä kauniiksi.

    Jos yksityishenkilön ulkonäköä on jostain syystä aivan pakko kommentoida, sitä ei tarvitse tehdä keinoilla, joilla hänen itseisarvo painetaan maanrakoon.

  • Reply Maija Wednesday, July 11, 2018 at 05:44

    Hienoa, että olet tarttunut tähän aiheeseen! Itse olen asiasta kanssasi hyvin pitkälti samoilla linjoilla ja toivonutkin, että ilmiöstä käytäisiin julkisuudessa laajempaa keskustelua kuin mitä se on tähän saakka ollut.

    Mielestäni jokainen aikuinen ihminen saa tehdä kehollaan juuri niinkuin itse parhaaksi näkee, syödä liikaa tai liian vähän, tupakoida tai juoda alkoholia, harrastaa extremelajeja yms. Se on totta tosiaan jokaisen oma päätös, eikä kukaan ole em. syistä millään tavoin vähemmän arvokkaampi ihmisenä. Mutta se, että huomattavan ylipainoiset body positivea kannattavat ihmiset, jotka nimenomaan glorifioivat ylipainoa, saavat suhteellisesti liikaa ruutuaikaa ja näkyvyyttä mielipiteilleen, ja nimenomaan mielipiteilleen – ei faktoille, julkisuudessa, on huolestuttavaa eritoten siitä syystä, että näillä mielipiteillä voi olla merkittäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Huomattavan ylipainoinen lapsi voi saada tällaista yhteen suuntaan liiaksi polarisoitunutta keskustelua seuraamalla hyvin vääristyneen käsityksen siitä, mikä on normaalia oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, ja oikeuttaa itselleen esimerkiksi liiallisen roskaruoan syönnin tai liikkumattomuuden, koska telkkarissa ja netissä ilmiön ympärillä huudetaan, että “ylipainoinenkin voi olla terve!”. Vaikka itsekin välillä tupakoin, en missään nimessä puolustelisi asiaa millään tavoin julkisuudessa, vaikka itselläni ei sillä hetkellä tupakan poltosta negatiivisia seurauksia olisikaan ollut. Tupakan, kuten myös ylipainon, haitat kuitenkin tiedetään kiistatta, eikä tämänhetkinen hyvä terveydellinen tilanne ole tae siitä, etteikö edellä mainituista voisi olla seuraamuksia tulevaisuudessa. Sinä voit olla yli- tai alipainoinen tai ihan mitä tahansa, ja se on täysin ja totaalisen fine, mutta ilmiön ympärillä julkisuudessa käytävä keskustelu ei saa värittyä vain tietyillä mielipiteillä. Niinkuin monesta muustakin asiasta , myös body positivesta saa ja pitää käydä moniäänistä ja asiallista keskustelua. Kenenkään loukkaantumatta.

  • Reply pläski Wednesday, July 11, 2018 at 09:07

    “Oletteko törmänneet tilanteeseen, jossa huippuunsa treenattu ja viritetty fitness-kroppa ihonmyötäisiin vaatteisiin puettuna saa osakseen negatiivista kommentointia (“huomionhakuista itsensä esittelyä!” yms.) samaan aikaan kun ylipainoisen ihmisen poseeraama alastonkuva saa osakseen ihannoivia ja positiivisia kannustushuutoja, vartalopositiivisuutta. Useammin ja useammin huomaan, että vartalopositiivisuus tuntuu rajoittuvan vain siihen, että ollaan positiivisia ylipainoista kroppaa kohtaan. Tuntuu olevan ihan OK kirjoitella netissä ja jopa ihmisille itselleen “ei vittu oot laiha” -kommentteja, mutta ylipainosta puhutaan vain ylisanoin. Rohkeaa, upeaa, on mistä ottaa kiinni, enemmän mitä rakastaa… “”

    Olen itse ollut alipainoinen, normaalipainoinen/treenattu ja lihava. Voin sanoa, että koskaan en ole sellaista kuraa saanut kuulla ulkomuodostani, kuin ollessani lihava. Kuraa tulee pahimillaan jopa vahingossa ystävien, ja terveydenhoitajien/lääkäreiden suusta. Minua ei oteta ihmisenä vakavasti, vaan olen aina ensisijaisesti lihava. Sitten vasta esim. migreenipotilas.

    Tässä hyvä artikkeli luettavaksi:
    https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005743276.html?share=111f4a482dac094b7a1bb57400f48363

    Kehopositiivisuus ei todistettavasti aiheuta/lisää lihavuutta, vaan se saattaa jopa kannustaa meidät läskit lenkille tai salille, kohottamaan kuntoa ja vointia lihavuudesta huolimatta. JOKAINEN läski kyllä tietää sen olevan epäterveellistä. Ei se, että on läski, tarkoita, että on myös tyhmä.

  • Reply Jenny Lehtinen Wednesday, July 11, 2018 at 10:32

    Hohhoijaa.

    Miten voidaankin olla niin sokeita, että väitetään, että lihavien ihmisten kuvat saavat osakseen vain ihailua? tai ylipäätään heidän olemassaolonsa? Käypäs ihan vaikka huviksesi katsomassa esim. Vatsamielenosoitus- Youtubekanavan kommenttikenttiä, millaista solvausta avoimesti lihava ihminen saa osakseen.

    Vai onko niin, että hoikkaa pitäisi vain ihailla, ja lihavalle yksikin kohteliaisuus on liikaa? Et sä nyt ihan tosissasi voi kaiketi väittää, että lihavuus olisi jotenkin hyväksyttävää ja ihailtua tässä yhteiskunnassa, tai sitten me eletään eri planeetoilla. Lienee sunkin vaan vaikea hyväksyä sitä, että lihavat eivät enää suostu sinne lokeroihinsa, joista muka haluat heidät päästää.

    Toinen asia on tämä iänikuinen terveysfasismi, johon sinäkin kirjoituksessasi sorrut. Ihan kuin lihavat eivät tietäisi terveysfaktoja. Ihan hirveän moni on tullut lihavaksi juuri niiden takia: yrittämällä jatkuvasti laihduttaa. Jos yhtään seuraat aikaasi ja uusimpia tutkimuksia, olisit jo selvillä siitä, että kaikki pitkän aikavälin tutkimukset osoittavat samaa: laihdutuskuurit nostavat pitkällä aikavälillä painoa. Kun harvan lihavan ongelma on se, että ei osaisi laihduttaa, vaan se, että paino ei pysy poissa. Ja siihen taas on monia fysiologisia sekä psyykkisiä syitä, joista kyllä löytää tietoa, jos edes haluaa asiaa ymmärtää.

    Kirjoituksessasi ei ollut yhtään mitään uutta. Juuri näin kirjoittaa jokainen muka-kehopositiivinen. Että hei, kyllä mullekin kuuluu kehopositiivisuus ( mikä on täysin totta, se kuuluu kaikille), mutta sitten niille lihaville se ei lopulta kuulukaan, koska jos ne on tyytyväisiä itseensä, ne ei tajua laihduttaa. ELi sitä iänikuista samaa alentuvaa bodysheimausta.

    Mutta ehkä jonain päivänä sinäkin todellakin ymmärrät. Että minä ja minun kehoni eivät ole mitään sinun tai kaltaistesi “mutta”- lausekkeita.

    • Reply Santtu Wednesday, July 11, 2018 at 16:17

      Kiitos Jenni! Tekstissä on useita epäjohdonmukaisuuksia, mutta oli pakko tulla kommentoimaan heti kun luin, että kirjoittajan mielestä “Tuntuu olevan ihan OK kirjoitella netissä ja jopa ihmisille itselleen “ei vittu oot laiha” -kommentteja, mutta ylipainosta puhutaan vain ylisanoin. Rohkeaa, upeaa, on mistä ottaa kiinni, enemmän mitä rakastaa…” – miten ihmeessä se “tuntuu olevan ok”, että laihat saavat vastaavia kommentteja? Ei tietenkään ole ok eikä myöskään se, että lihavat saavat “ei vittu oot lihava” -kommentteja, jota todellisuudessa kyllä tapahtuu. Olisiko mahdollista, että nyt on hieman arviointikyky pettänyt tällaista kommenttia julkaistaessa? Teksti on toki vähän tällaista höpöhöpö-meininkiä. Samat asiat tulleet jo useissa kirjoituksissa esiin ja yleensä kirjoittajat eivät olekaan alan asiantuntijoita tai toimittajia, jotka olisivat aihetta asianmukaisesti tutkineet, mutta kyseinen kohta on todella ikävä.

    • Reply Tanja Wednesday, July 11, 2018 at 19:35

      Kiitos Jenny tästä kommentista! Osasit ilmaista selkeämmin sen mitä ajatuksia itsellekin tästä tekstistä heräsi. Kiitos.

    • Reply Tiina Thursday, July 12, 2018 at 06:48

      Hyvä Jenny! Juuri näin minäkin tulkitsin tekstiä, sinä osasit sen hyvin jäsentää.
      Kirjoittaminen on aina taitolaji: Mitä vaikeampi ja moniulotteisempi aihe, sitä enemmän korostuu kyky kirjoittaa yksiselitteisesti.

    • Reply Leenis Thursday, July 12, 2018 at 09:19

      Samaa mieltä Jennyn kanssa!

    • Reply Janna Thursday, July 12, 2018 at 20:36

      Kiitos Jenny, kirjoitit myös mun ajatukseni!

  • Reply Kati Wednesday, July 11, 2018 at 10:41

    Erittäin fiksu kirjoitus, arvostan suuresti että toi mielipiteesi esille. Olen itse urheilija ja ravintoneuvoja, kolmen lapsen äiti. Kun näen ylipainoisia ihmisiä, en mieti että onpa ruma tai tyhmä ja muute vaan huono ihminen kun on niin lihava, en mitenkään arvostele ylipainoisen persoonaa mutta näen sen terveysriskin. Rasvakudos itsessään tuottaa tulehdusta elimistöön ja ylipainoisen kehossa kytee AINA vähintään matala-asteinen tulehdus ja suoliston mikrobiomi on AINA vääristynyt. Lihavuudessa ei ole mitään hienoa.
    Koen myös äitinä että minun pitää näyttää omille lapsille esimerkkiä miten ylläpidetään terveyttä, so0pivasti liikuntaa ja säännölliset ruoka-ajat ja ruoka sisältää myös kasviksia jne. Kauhistelen lihavia vanhempia joiden lapsetkin on lihavia ihan vaan sen takia että olen huolissani niiden lastenkin terveydestä. Lapsi ei voi itse tehdä fiksuja valintoja ruoan suhteen jos ei aikuinen ohjaa ja näytä esimerkkiä. Minusta se on lapsen pahoinpitelyä että tieten tahtoen altistaa oman lapsensa diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille jne.

  • Reply Mari Wednesday, July 11, 2018 at 10:54

    Juurikin näin! Hyvä Anna!

  • Reply Pauliina Wednesday, July 11, 2018 at 11:17

    Täällä on muutamalla kommemtoijalla selvästi luetunymmärtämisessä vaikeuksia.. Anna monesti korostaa kaikkien olevan yhtä arvokkaita, huolimatta siitä minkä kokoisia tai näköisiä he ovat, tai millaiset elämäntavat tai terveys on.. Erilaisten ääripäiden ihainnointi voi tietyssä määrin olla haitallista, ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos nyt jotain on pakko ihannoida, niin mielummin sitä todistetusti terveempää vaihtoehtoa. Moni täällä sanoo, että keneltään ei saa olettaa tai odottaa terveyttä, mutta eikö nyt jokainen järkevä ihminen siihen kuitenkin pyri tai ainakin haluaa pyrkiä? Sairaus tai huono terveys ei siis edelleenkään tee kestään huonompaa tai arvottomampaa, ettei tämä nyt taas mene joltain ohi.

    • Reply Toinen Anna Wednesday, July 11, 2018 at 14:16

      Pauliina, kyllä se luetun ymmärtämisen taito valitettavasti puuttuu juuri sinulta.

      Anna varmaan itsekin kuvittelee kirjoittavansa hyväksyvästi erilaisista kehoista, mutta useammassakin lauseessa paljastuu hänen todellinen suhtautumisensa ylipainoisiin.

      Esim. kirjoittaessaan “vartalopositiivisuus on tapa puolustaa omaa ylipainoa ja saada hyväksyntää sille” tulee Anna epäsuorasti sanoneeksi, että ylipaino ei ole hyväksyttävää.

      “Vaikka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, saa ja pitääkin olla tavoitteita” taas kertoo, että lihavan velvollisuus on pyrkiä laihtumaan.

      Samaa vaatimusta toistaa myös “jes, mä oon hyvä näin, mun ei tartte enää ikinä tehdä mitään asian eteen”, lisäksi se toistaa vanhaa syytöstä siitä, että lihavat on laiskoja, että kyllä ne laihtuis jos vaan viitsisivät tehdä asialle jotain.

      Koko kirjoituksesta paistaa, että bopo-ajattelu on jäänyt ymmärtämättä. Kehopositiivisuus ei ole ehdollista, sallittua vain heille, jotka pyrkivät laihtumaan. Se, että kehuu lihavan ihmisen ulkonäköä ilman mutta-sivulausetta ei ole lihavuuden ihannointia. Kaikkien kehojen hyväksyntä on yksi asia ja terveysriskit toinen. Ei pidä sekoittaa puuroja ja vellejä.

      • Reply Pauliina Wednesday, July 11, 2018 at 17:38

        Noh, vissiin tämänkin kirjoituksen voi nähdä monin silmin.. Minä en kokenut Annan kirjoittavan fat shaming jossain syvällä takaraivossa, vaan ajatuksia bopon monista puolista, joskin välillä vähän hassuja lausahduksia käyttäen, myönnettäköön se. Ihmeellistä, kun bopoa ei saa edes miettiä eri kannoilta, vaan tuntuu, että mitään kyseenalaistamista tai pohdintaa ei hyväksytä. Piste.
        Aivan sama, miten päin ja monestikko korostat kyseisen liikkeen perimmäistä hienoutta, yksikin poikkeava mielipide tai ihmettely, olet paska..

        Minä ainakin ymmärsin Anna sun blogikirjotuksen pointin, elä huoli.

        • Reply Toinen Anna Wednesday, July 11, 2018 at 21:03

          Eihän se, että esittää vasta-argumentteja tarkoita sitä, että haluaisi kieltää keskustelun tai pitäisi toista keskustelijaa paskana. Kyllä kaikkia ilmiöitä on hyvä tarkastella monelta kantilta ja on vain eduksi, että esitetään argumentteja ja vasta-argumentteja, kumotaan vääriä uskomuksia ja tuodaan esiin faktoja. Niinhän sitä kehitystä tapahtuu.

          Lihaviin liittyvät stereotypiat ovat vahvoja ja vaikuttavat väistämättä ajatteluun (myös lihavien itsensä ajatteluun), jos niitä ei tietoisesti kyseenalaista. Kehopositiivisuus auttaa murskaamaan stereotypioita: lihava ei ole synonyymi rumalle/tyhmälle/tietämättömälle/laiskalle/epäliikunnalliselle/sairaalle/…

          On tärkeää, että lihaviin ihmisiin liitetään julkisuudessa positiivisia asioita, kaiken negatiivisuuden vastapainoksi. Se ei tarkoita että lihavuutta sinänsä pidettäisiin positiivisena asiana, toisin kuin Anna ja moni muu virheellisesti tulkitsee.

  • Reply Silja Wednesday, July 11, 2018 at 12:30

    En ole aiemmin lukenut blogiasi, mutta tästä postauksesta tehty juttu Iltasanomissa pisti silmään ja tulin lukemaan alkuperäisenkin tekstin. Ja allekirjoitan täysin ihan joka sanan! Olet niin oikeassa! Tätä samaa olen itsekin miettinyt, ja kauhistellut, ettei oikeasti voi olla totta maailmassa, jossa ravinnosta ja yli-/alipainon vaikutuksista tiedetään varmaan kaikki tietämisen arvoinen, syntyy tällainen liike, joka antaa vaarallisesti yli- tai ja alipainoisille ihmisille tekosyyn lopettaa itsestään huolehtiminen. Sinä sanoit saman asian nätimmin, minä sanon sen suoraan: se on järkyttävää!

    Kehopositiivisuus on minustakin hyvä asia. Sen ansiosta itse laihduin aikoinani useita kymmeniä kiloja. Kun hyväksyin itseni sellaisena kuin olin, aloinkin haluta huolehtia itsestäni paremmin. Ja kun huolehdin itsestäni, alkoi painokin laskea. Nyt kiloja on tullut ikävä kyllä takaisin, ja pitäisi taas käydä läpi se sama ryteikkö -heikosta itsetunnosta itsensä hyväksymiseen.

    Todella arvostan, että nostit tämän kissan pöydälle. Kauneus saattaa olla katsojan silmissä, mutta siitä, mikä on tervettä ja mikä ei, on olemassa tiukkaa tieteellistä faktaa, jota ei vaan voi minkään kehopositiivisuus-ajattelun varjolla kiistää. Ihmisten itsensä takia toivon, että mahdollisimman moni sisäistäisi tämän.

  • Reply Linnea Wednesday, July 11, 2018 at 12:45

    Ne jotka kuvittelee että pluskokosten postauksiin tulee vaan kehuja paljastavat sillä etteivät itse seuraa yhtään pluskokoisia tyyppejä. Niissä nimittäin ylenmäärin piisaa fat shamingia ja consern trollingia.

  • Reply Maria Wednesday, July 11, 2018 at 14:18

    Minä kommentoin varmaan kerran vuodessa mitään kenenkään blogiin, mutta nyt on sitten tämän vuoden aika! Facebookissa on ryhmä nimeltään Naistenhuone. Siellä on usein aloituksia, että laittakaa te plus koon naiset kuvia, me kaikki ollaan täydellisiä tällaisenaan. Ja sitten sinne tulee satoja kommentteja vähän pyöreistä ja tosi pyöreistä tytöistä ja naisista ja sydänemojit vaan vilisee kaikkien silmissä. Kerran sitten, siis YHDEN KERRAN, joku onneton raukka teki pahan virheen: hän pyysi kuvia ALIPAINOISISTA naisista, koska ihannoi sellaista vartaloa. Siitähän se sota syttyi. Naiset. <3 Yksi kommentti jäi mieleen, pointti oli suunnilleen tämä: ”pitäiskö teitä kaikkia tulla nyt tänne ihannoimaan, kauheaa huomiohuorausta, kattokaa miten laiha oon!!!1” ja näitä samanlaisia kommentteja oli useita. MIKSI? Miksi lihavuus on nykypäivänä kaunista mutta laihuus ei saisi olla? Kysynpähän vaan…

    • Reply Sofia Wednesday, July 11, 2018 at 17:21

      Näin saman keskustelun. Pointti ei ollut siinä, ettäkö laihoissa ja alipainoisissa olisi mitään vikaa vaan keskustelun aloittajan kommentit ihmisten kuviin. Tyyppi kommentoi tyyliin: sun kuvat ei kuulu tähän ketjuun ja muutenkin antoi joidenkin ymmärtää, etteivät ole riittävän hoikkia hänen kriteereihinsä. SIKSI ihmiset vetivät herneet nenään ja pilasivat kyseisen keskustelun. Toki varmasti joillakin ärsytti koko aihe, aivan kuten joka ikinen kerta myös isompi kokoisten keskustelu saa haukkuja ja ”ylipaino on epäterveellistä!!!1”-kommentteja.

  • Reply Elsa/ Oi mutsi mutsi Wednesday, July 11, 2018 at 14:29

    Tämä kirjoitus on täysin sitä samaa, mitä lihavuudesta on puhuttu vuosikymmeniä. Ei Tämä ole mitenkään rohkeaa, että “uskaltaa” sanoa lihavasta, että pitäisi laihduttaa koska terveys. Kiva juttu toki se, että hoikan valkoisen naisen kuplaan tällainen bodypositive-termi on rantautunut.

    Kannattaisi ottaa yhteys vaikka johonkin kehopositiivisuusaktiiviin ennen tällaisten “kaikki saa olla tyytyväisiä vartaloihinsa paitsi lihavat” juttua, missä ei edes ymmärretä miksi bodypositive-liike on syntynyt.

    Yritin vähän avata sitä sulle http://www.oimutsimutsi.fi/2018/07/kehopositiivinen-mutta.html?m=1

    Tsemppiä.

    • Reply Anna Wednesday, July 11, 2018 at 16:17

      Hei Elsa,

      Kiitos kommentistasi ja vastineestasi. Aihe on tärkeä ja siitä on hyvä puhua.
      Hieman ehkä harmittaa vaan se, että olet yksi BoPo-aatteen erittäin hienoja kasvoja, mutta syyllistyt nyt itsekin siihen, että luokittelet ihmisiä.

      “Kiva juttu toki se, että hoikan valkoisen naisen kuplaan tällainen bodypositive-termi on rantautunut.”- lauseesi paljastaa minulle enemmän kuin tarpeeksi siitä, miten myös sinä ajattelet. Me emme kaikki ole samanlaisia sinunkaan silmääni. Olisiko tekstini tai ajatukseni oikeutetumpia jos olisin ylipainoinen musta nainen? Olisinko silloin kuplassa? Eikö ole Sinusta todella väärin tuollainen lause? Ole hyvä ja valista minua aatteesta lisää, opeta ja kerro. Jaa netissä. Mutta älä tee sitä pilkaten minua. Minä olen valkoinen, check. En ole hoikka, olen normaalipainoinen. Olkoon, laitetaan tähänkin check. Mutta se ei tarkoita sitä, että minä olisin kuplassa ja sinä olisit valistunut.

      Tämä on nimenomaan hieno esimerkki siitä, mitä minä tarkoitan. Ollaan niiiiiiiiin samanarvoisuuden aatteen kannalla, mutta lyhyessä kommentissa laitetaan hoikka valkoinen nainen kuplaan samalla kun korostetaan samanarvoisuutta. En pysty ymmärtämään.

      Ja jos otat nuo vihalasit kuplaani kohtaan pois silmiltä, niin minä en läske lihavia laihduttamaan. Mä en vaan halua, että tämä lipsahtaa lihavuuden ihannoinnin puolelle ihan yhtä lailla, kun en tykkää kun liian laihat mallit poseeraavat kuvissa. En tykkää kummastakaan ääripäästä. Molemmat ääripäät saavat olla esillä julkisuudessa ja kuvissa ja kaikessa, mutta kaikessa pitää mielestäni pitää faktat päässä. Kyllähän tupakoitsijatkin tietää riskit, pitääkö joka röökiaskissa olla sairaista keuhkoista kuva?

      En tiedä kommentoitko Iltiksen jutun perusteella vai itse tekstin perusteella, mutta vähän metsään meni tämä kommentti ja vastineesikin. Mun mielestä jokainen saa olla tyytyväinen itseensä, mutta jokaisen valintojen kohdalla saa mielestäni myös pohtia niiden terveysvaikutteita ja sitä, pitääkö niitä tuoda esille julkisuudessa. Mun mielestä liikalihavuutta ei pidä glorifioida sen enempää ku pilvenpolttelua muusikolla tai liikaa laihuutta mallilla. Ketään ei saa kiusata näiden perusteella, mutta yhteiskunnallisella tasolla pitää pystyä keskustelemaan siitä, miten kansaa voi motivoida normaalipainoon ja terveellisiin elämäntapoihin. Ei verosyistä vaan puhtaasti siitä syystä, että se on hyväksi meille.

      Ja jos joku ei halua terveellisempää elämäntyyliä, niin sekin on hänen oikeutensa. Mun mielestä se on vaan vähän sellainen asia, että sen glorifiointi medioissa, ei ole oikein.

      • Reply tiinaliiea Wednesday, July 11, 2018 at 20:16

        Juuri näin! Ihan kuin nyt se valkoinen hoikka nainen ei saisi sanoa mielipidettään ääneen. Ja sitten ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia joka asiassa. Taitaa näitä kupliakin olla niin monenlaisia!

      • Reply Tanja Wednesday, July 11, 2018 at 22:46

        Vaikka Elsan kommentti tuntui melkoisen provosoivalta, oli hänen kirjoittamansa vastine ajatuksia herättävä ja mielestäni sisälsi tärkeitä huomioita ja avasi historiallista taustaa tästä tärkeästä liikkeestä. Erityisen hyvä huomio oli seuraava “Bodypositive tarkoittaa hyväksyvyyden rajojen rikkomista, ei jo hyväksyttyjen asioiden esiintuontia”. Ja toisaalta sisälsi vastapainona tärkeän huomion siitä, että rajanvetoa siihen kuka saisi aatteen ottaa omakseen on vaikea tehdä, koska varmasti suurimmalla osalla on jonkinlaisia riittämättömyyden tunteita. Tuon historiakatsauksen valossa kuitenkin lauseet, kuten “Vartaloposiitiivisuus on ajatuksena ja aatteena aivan täydellinen! Kunhan sen muistaa pitää mielessä sellaisena, millaiseksi se on tarkoitettu” vievät pohjaa tältä kirjoitukselta, kun liikkeen perimmäistä sanomaa ei ole lähtökohtaisesti ymmärretty.

        Tässä Mielipide maanantai-kirjoituksessa minua häiritsi erityisesti löyhä ja mielikuviin perustuva argumentointi. On täysin hyväksyttyä tuoda erilaisia mielipiteitä esiin, jos ne argumentoi hyvin ja faktoihin perustuen eikä mielikuviin tai “fantasioihin”. On tärkeää erottaa mikä on fantasiaa ja mikä on totta. Kuten lause “Tuntuu olevan ihan OK kirjoitella netissä ja jopa ihmisille itselleen “ei vittu oot laiha” -kommentteja, mutta ylipainosta puhutaan vain ylisanoin. Rohkeaa, upeaa, on mistä ottaa kiinni, enemmän mitä rakastaa…” on aikamoista yleistystä. Ei ole ok kirjoitella minnekään törky-kommentteja ja niitä kirjoittelevat ajattelemattomat ihmiset. Toisekseen ylipainosta ei edelleenkään puhuta yleisesti VAIN ylisanoin tai yleisesti “glorifioida medioissa” ja tämä tuli esiin myös tuossa Elsan vastineessa ja lihavan ihmisen arjessa. Mielipidekirjoitukset on toki mielipidekirjoituksia, mutta itse arvostan hyvää faktoihin perustuvaa argumentointia.

      • Reply Laura Friday, July 13, 2018 at 18:34

        Tulipa hämmentynyt fiilis kun tuo “Kiva juttu toki se, että hoikan valkoisen naisen kuplaan tällainen bodypositive-termi on rantautunut” lause upotettu bopo-kannattajan kommenttiin. Muuten olisin varmaan käynyt lukemassa tuon vastineen, mutta lähti kaikki respectit.

  • Reply Leena Wednesday, July 11, 2018 at 14:33

    Näyttää olevan nykyään muotia bloggareiden ja turhien julkkisten keskuudessa kirjoittaa tämä ihan tismalleen sama kannanotto, jossa joko tahallaan ymmärretään väärin kehopositiivisuus tai sitten ei vaan ole perehdytty siihen ollenkaan. Argumentointi on luokkaa “En ole yhtään rasisti, mutta minusta suvaitsevaisuus menee jo ihan yli ja pakolaisten pitäisi nyt kaikkien mennä töihin.”

    • Reply Anu Thursday, July 12, 2018 at 22:17

      Elsa nyt tuntuu riitelevän yhden jos toisenkin bloggarin kanssa. Syystä mistä? Sitä kannattaisi hänen miettiä.

  • Reply venla Wednesday, July 11, 2018 at 15:17

    Just näin!!

  • Reply Teresa Wednesday, July 11, 2018 at 15:49

    Olen hoikka ja hyväkroppainen, kaunis kolmikymppinen nainen. Olen ollut aina hoikka. Syön joka päivä suklaata, useita kertoja viikossa noutoruokaa, pitsaa, hampurilaisia. Töissä syön muidenkin pullat. En ole koskaan kuullut mitään negatiivista elämäntavoistani, vaikka ne ovat suoraan sanottuna pyllystä. Olen teini-ikäisestä asti kuullut ihailua “voisinpa mäkin syödä mitä tahansa lihomatta”, “oot niin onnekas!” miesten mielestä on ihana tavata nainen joka tykkää syödä jne. Mulla on sellanen mielikuva, että ketään ei kiinnosta paskaakaan huonot elintavat ja se että olen ehkä kulu yhteiskunnalle ja kuolen nuorena, koska en satu olemaan lihava ja haittaa näin muiden näkökenttää ja saa aikaan ylemmyyden tuntoa huolestuneille.

    • Reply Jenny Lehtinen Wednesday, July 11, 2018 at 23:05

      Teresa tämäpä juuri.

      ON ihan saatanan raskasta kuunnella tuota jatkuvaa huolitrollausta, mitä Annakin tekstissään auliisti jakeli. Se on raskasta siksi, että

      a) ihminen nähdään vain kehonsa, ei elämäntapojensa kautta. Kas kun se ei mene niin että hoikka=terve ja hyvät elämäntavat ja lihava=sairas ja huonot elintavat. Kilot on tulleet monille syömishäiriöiden tai jojo-laihduttamisen kautta, ja sen jälkeen elämä on kenties saatu hyvään tasapainoon. ELi ihminen on lihava, vaikka syö perusterveellisesti ja liikkuu. Kas kun se laihtuminen vaatii energiaVAJEEN, se ei riitä että syö vain oman tarpeensa verran. Ja monelle se aktiivinen laihduttaminen on terveyttä huonontavaa, ei parantavaa, koska se laukaisee taas syömishäiriön/jojoilun. Siksi on parempi tehdä vaan niitä hyviä valintoja elämässään lihavana, ja nauttia ainutkertaisesta elämästään.

      Mutta tällaista vaihtoehtoa on monen aivan mahdotonta saada mahtumaan päähänsä.

      b) Ei ole olemassa sairauksia, joihin sairastuisi vain lihavat. Tai jos joku keksii, nimetköön sen.

      Mutta jos tilanne olisi se, että minä ja Anna sairastuisimme samaan sairauteen, olisi selvää, että Anna saisi osakseen myötätuntoa, ja ajatuksen että olipas huono tuuri. Minä saisin lihavana osakseni syyttelyä siitä, että itse aiheutin sairauteni ja näin olen taakka yhteiskunnalle.

      Ymmärrättekö mikä tässä on niin helvetin väärin ja todella raskasta jokaiselle lihavalle ihmiselle?

      • Reply selja Thursday, July 12, 2018 at 17:19

        No minä voin nimetä sairauksia, joita lihavuus aiheuttaa, koska minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Sain juuri diagnoosin kakkostyypin diabeteksesta, verenpaine on koholla, kolesteroliarvot samaten. Lääkäri sanoi ihan suoraan, että tällä kombolla aiheutan itselleni hengenvaarallisia riskejä, liittyen sydänkohtaukseen ja aivoverenkierron häiriöihin.
        Arvaat varmasti, että kyllä pysäytti.
        Ylipainoinen olen ollut kolmekymppisestä saakka. Vuosikausia kaikki veriarvoni pysyivät ihan hyvissä lukemissa, kunnes nyt, viisissäkymmenissä ja vaihdevuosissa toteutui se, mitä lääkärit olivat minulle sanoneet vuosien ajan. Minä idiootti en vain ottanut opikseni.
        Nyt on pakko tehdä korjausliike, lapsellani on vain yksi äiti.
        Mitä ulkonäköön tulee, siihen olen ollut tyytyväinen kiloineni kaikkineni. Mutta ei siinä bodypositivekaan auta jos sydänkohtaus iskee.

        • Reply Juju Thursday, July 12, 2018 at 21:59

          Jep, täällä verenpainetauti mikä tuli lihomisen vuoksi, ja kolesterolit koholla.

        • Reply Miia Friday, July 13, 2018 at 12:17

          Eikös Jenny kysellyt sairauksia johon sairastuu VAIN lihavat. Kakkotyypin diabetestä, verenpainetautia ja korkeaa kolesterolia esiintyy yhtälailla kaikenkokoisilla ihmisillä.

        • Reply Läskitär Monday, July 16, 2018 at 12:52

          Isäni on syönyt verenpainelääkkeitä kohta 30 vuotta. Hän ei ole ollut minun elinaikanani grammaakaan ylipainoinen. Äitini taas on aina ollut nykymittapuun mukaan lihava, mutta ei tarvitse mitään lääkitystä mihinkään.

          Ystäväni taas on ollut aina hoikka, silti hänellä on diagnosoitu kakkostyypin diabetes. Toinen ystäväni taas täyttänee sairaalloisen lihavan kriteerit, eikä hänellä ole mitään lääkitystä vaativaa sairautta.

          Olen itse lihava, verenpaineet, sokeriarvot jne ovat ihan normaaleita, ja sekös aina aika ajoin ärsyttää etenkin lääkäreitä. Kun määrävät verikokeisiin ja verenpaineseurantaan ihan siksi kun “teillä on tuota painoa sen verran reilusti”. Pitäis joskus kuvata nämä tämmöset lääkärikäynnit ja sen ilme, kun selviää, että kaikki arvot onkin ihan ok.

  • Reply Niina Wednesday, July 11, 2018 at 15:52

    Hei Anna.

    Kirjoitit kauniisti tärkeästä aiheesta. Olen itse reippaasti ylipainoinen ja uskon sen olevn paljon itsehankittua, mutta jonkin verran myös mielialan alentuman tulosta. Usean ikävät sattumat peräkkäin, puolison sairastuminen, opiskelustressi jne. ovat vieneet ajatuksen pois omasta hyvinvoinnista. Silti itse olen karkkipussini ostnut ja itse liikunnan jättänyt minimiin. Pitkään en pystynyt katsomaan itseäni peilistä tai valokuvista tuntematta itseinhoa.

    Podypositive on muuttanut ajatusmaailmaani ja antanut voimaa otstaa kauniita vaatteita ja tuntea itseni niiden arvoiseksi. Kun oma ajatusmaailma on muuttunut takaisin myös itseä kunnioittavammaksi, on myös terveelliset elämäntavat pikkuhiljaa löytyneet takaisin arkeen. Näin sen pitäisi olla. Kenenkään ei tule hävetä kehoaan niin, että ei kehtaa lähteä ulos sen vuoksi.

    Yhdessä asiassa olen kanssasi eri mieltä. Lihavat ihmiset eivät saa somessa pelkästään hyvää palautetta. Kommenttikenttiä lukiessa tulee vastaan yhtä lailla ihailua kuin haukkuja ja solvauksia. Oli kehosi millainen tahansa, aina löytyy ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen loukata sinua ulkonäkösi perusteella.

    Kiitos, että nostit tärkeän asian puheeksi.

  • Reply Sanna V. Wednesday, July 11, 2018 at 16:01

    Voi kun voisin nostaa pois harteiltasi edes pienen vähän sitä harmia ja painoa, jonka IL/IS kaatoi päällesi typerällä klikkiotsikkouutisellaan <3

  • Reply Elsa Wednesday, July 11, 2018 at 16:21

    “Vartaloposiitivisuus ei mun mielestä tarkoita sitä, että joku päivä kokee valaistumisen ja toteaa, että jes, mä oon hyvä näin, mun ei tartte enää ikinä tehdä mitään asian eteen. ”

    Tämä on ehkä kummallisin tulkinta kehopositiivisuudesta jonka oon kuullut.

    Se on kyllä ihan muiden keksimä käsitys, että lihavat käyttää kehopositiivisuutta lihavuuden tekosyynä. En ole ikinä tavannut yhtäkään kehopositiivisuuden kannattajaa, jolle se olisi “tekosyy”. Se on aliarvioivaa. Et voi päältä päin sanoa, mitä kehopositiivisuus kellekin merkitsee.

    Jos et pysty vedenpitävästi osoittamaan, että joku pitää bodypositivitya “tekosyynä” ja on sen varjolla päättänyt olla tekemättä keholleen yhtään mitään, niin älä sitten väitä niin.

    Tämänkin “raikkaan” näkökulman arvo keskustelulle on nolla.

    Ja koska joku kuitenkin ajattelee tämän perusteella, että olen lihava ja selittelen vain lihavuuttani, niin olen itse asiassa hoikka anoreksiasta toipuva nainen. Ja ymmärrän oman kokemuksen kautta, miten hemmetin tärkeä juttu kehopositiivisuus on.

    • Reply Joanna Wednesday, July 11, 2018 at 18:53

      Erittäin hyvä kommentti, olet asian ytimessä. Kehopositiivisuushan nimenomaan tarkoittaa sitä, että ihmiset alkavat vihdoin uskoa, että ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat painostaan riippumatta, eikä heidän tarvitse tehdä mitään asian eteen. Kellään ei ole velvollisuutta laihtua tai lihoa, eikä kehopositiivisuus kuulu vain niille, jotka aktiivisesti pyrkivät “terveellisempää” kroppaa kohti. Tämä ei silti tarkoita, että lihavuutta jotenkin ihannoitaisiin – kyllä ihan jokainen ylipainoinen ihminen tuntee ylipainon riskit. Omaa kroppaansa voi silti rakastaa ja olla sinut sen kanssa.

  • Reply AnnV Wednesday, July 11, 2018 at 17:07

    Mun näkökulma on, että negatiivisuys harvoin auttaa ketään ylipainoista laihtumaan. Siksi body positive. Se on ihan psykofyysinen fakta, että itseensä tyytyväisillä on vähemmän stressiä ja ilman stressiä laihtuu paremmin. Siksi monen ylipainoisen tie normaalipainoon alkaa siitä, että pitää itse rakastaa itseään. Toki sitä voi laihtua itseinhon vallassakin, mutta helpompaa se on itseään rakasten. Kannattanee myös huomioida, että nää hoikkien ihmisten kuviin negatiivisuuksia kommentoivat tuskin ovat samoja ihmisiä, jotka ovat ylipainoisten kuviin hehkuttamassa rohkeudesta ja upeudesta. Ehkä pitäisi suunnata kirjoitus juuri näille negatiivisille ihmisille.

  • Reply Erika Wednesday, July 11, 2018 at 17:35

    moikka! En ole ikinä kommentoinut mutta nyt oli pakko. Luin blogi tekstin ennen kuin iltalehti oli tehnyt artikkelin ihmettelin todella paljon haastattelua koska se oli hyvin erilainen kuin blogitekstisi. Melkein olin helpottunut siitä, että kirjoittaja oli ” kuvitellut” haastattelun. Mielestäni on totta että ylipainoa vähätellään hyvin paljon koska pelätään sen loukkaamista ihmisiin mutta samalla tupakointia jaksetaan paasata? Todella ristiriitaista! Itse olen sitä mieltä että lihavuus, päihteiden käyttö, tupakointi ovat liiallisissa määrissä haitallisia ihmiskeholle. On hyvä että vartalopositiivisuutta tulee mutta kuitenkin kohtuus kaikessa! :)

  • Reply Ninnui Wednesday, July 11, 2018 at 18:02

    Olen kanssasi samaa mieltä Elsa. Sekamuotoisesta syömishäiriöstä paranemisen ensi askeleita ottavana hyppäsi silmileni yksi lause, joka oikeastaan kuvasi tietäni kohti syömishäiriön mustaa aukkoa. Muistan vieläkin kun olin normaaliapainoinen ja mietin, että olen kaunis, liikuntaa harrastava ja hyvä näin, mutta ehkä muutaman kilon voisin tiputtaa. Siitä alkoi ystävyys entisen parhaan ystäväni syömishäiriön kanssa. Ystävä, joka jätti lähtemättömät jäljet ja arvet, jotka eivät koskaan enää parane. Ja laihduttaa en enää koskaan pysty ja liikunnankin kanssa on oltava varovainen ettei tule vedettyä övereitä. Arvostakaa itseänne sellaisena kun olette, älkää miettikö edes sitä parin kilon painonpudotusta niin kuin minä tein.

  • Reply Jenna Wednesday, July 11, 2018 at 19:14

    Mielestäni tämä teksti oli todella rohkea ja hyvä! Itsekin olen usein ajatellut, että miksi lihavuudesta on yhtäkkiä tullut ns. hyvä asia. Tottakai olen sitä mieltä, että mahtavaa jos ihminen on sinut kroppansa ulkonäön kanssa ja näin ollen varmasti myös voi henkisesti hyvin! Mielestäni kuitenkin pitäisi ajatella asiaa siltä kannalta, että voiko kehoni myös sisäisesti hyvin? Itse olen normaalipainoinen ja tyytyväinen kroppaani ulkoisesti, mutta silti käyn esimerkiksi kehokoostumusmittauksessa kerran vuodessa tsekkaamassa, että myös kroppa voi sisäisesti hyvin. Tämä ei katso ulkoisesti minkä kokoinen olet, vaan jos sisäelinten ympärillä olevat rasvat hipovat 100 tai sen yli, niin mielestäni ihminen voi pohtia siinä vaiheessa, että vaikka peilistä katsoo omasta mielestä täydellinen tyyppi niin pitäisikö asialle tehdä jotain?

  • Reply Maisa Wednesday, July 11, 2018 at 20:00

    Kehopositiivisuus on oman kehonsa hyväksymistä minkä näköisenä vain. Tulkitsen tämän niin, että saan olla tyytyväinen omaan kroppaani oli se sitten pieni tai suuri tai lihaksikas tai ihossani ihottumaa tai aknea. Eli ei ole mitään muottia jota kohti minun pitäisi pyrkiä tai säilyä tietyn kokoisena voidakseni pysyä onnellisena. En usko, että kehopositiivisuus on kenellekään tekosyy jättää toimimatta. Se ainoastaan mahdollistaa itsensä hyväksymisen ja turhasta vaativuusajattelusta irtautumisen. Se ei kiellä tai ole tekosyynä kenellekkään olla laihduttamatta. Jos oma terveys tuntuu olevan huonolla tolalla on hyvä pohtia onko elämäntavoissa petrattavaa, vaikuttaisi ne tavat sitten painoon tai ei.

  • Reply Jenny Wednesday, July 11, 2018 at 20:05

    Mä olen kyllä samoilla linjoilla tämän postauksen kanssa. Kenenkään velvollisuus ei tietenkään ole pyrkiä olemaan mahdollisimman terve, mutta I mean, kuka ei haluaisi olla terveempi jos/kun siihen on mahdollisuus vaikuttaa. Mä en oikein tykkää liikunnasta ja herkuista taas tykkään, mutta ei se olisi mulle hyväksi jos ajattelisin, että hei mä oon täydellinen näin ja lopettaisin kaiken liikkumisen ja söisin mitä sattuu. Siispä liikun ja syön herkkuja kohtuudella. Ei se ole mitään itsensä vihaamista ja pakonomaista laihduttamista vaan itsestä huolenpitoa. Vaikka BMI keikkuu normaalipainon ylärajalla ja olen pitänyt aina itseäni lihavana, viimeisen vuoden aikana olen lopettanut sen typerän häpeilyn ja tietynlaisten vaatteiden välttämisen koska ”ne ei ole sopivia lihavalle” ja olen vihdoinkin hyväksynyt vatsamakkarani. Mutta ei se silti tarkoita, ettenkö haluaisi niistä eroon.

    • Reply Htp Thursday, July 12, 2018 at 17:21

      Jes! Mä olin tulossa kommentoimaan mutta sulla oli sama asia kun mulla. Aamen! Mulla tosin tilanne oli välillä se että lopetin itsestäni välittämisen. Löysin kipinän eron myötä uudelleen ja laihduin 15kg takaisin normaalipainon ylärajoille. Vaikka silloin lihavampana kuulin vain positiivista palautetta kropastani, jälkeenpäin huomasin että olo ei ollut hyvä henkisesti eikä fyysisesti. Nyt (yli neljä vuotta laihtumisen jälkeen) olen päässyt tähän yllämainittuun tilanteeseen. Olen myös terveempi ja onnellisempi ja opettelen rakastamaan omaa kroppaani ja pitämään siitä huolta joka päivä. En varmasti ole koskaan tyytyväinen mutta ainakin armollisempi itseäni kohtaan.

  • Reply Mindy Wednesday, July 11, 2018 at 20:07

    Teksti oli hyvä vaikkakin vastakkain asettelu on aina riski altista.
    On totta että osa meidän kehosta muotoituu geenien mukaan. Moniko huomaa 40 vuotiaan olevansa kun äitinsä tai mummonsa. Elämäntavoilla on merkitystä kuten liikunnalla, mutta myös henkisellä hyvinvoinnilla on suuri merkitys. Usein henkinen paha olo voi johtaa vääriin ruokailutottumuksiin, tokikaan näin ei aina ole.

    Olin ihanne painossa kunnes aloitettiin lapsettomuushoidot. Ne olivat henkisesti ja fyysisesti raskaita aikoja, lisäksi keskenmenot jne.. Nämä laukaisivat minulla nivelreuman, joka todettiin toisen lapsen syntymän jälkeen. Yritin tosissani olla juuri tuollainen äiti minkälainen sinäkin haluaisit olla. Väsyin niin fyysisesti kun psyykkisesti ja meni 2 vuotta ennen kun ymmärsin hakea apua.. Pyysin lääkäriltä yhtä yötä, yötä että saisin nukkua.. Kyllä mä sitten taas jaksan.
    Ei, ei se mennyt niin.. Kortisoni kun aloitettiin niin painoa tuli +20kg.
    Yhteiskunta jossa pitää olla hyvä äiti, Kortisoli on myös stressihormoni. vaimo, työntekijä jne.. Unohdin itseni.
    Nivelreuma on autoimmuunisairaus joka on perinnöllinen. Joten tuosta heinäkuusta 2007 kun sain diagnoosin voi sanoa että joka vuosi siitä eteenpäin on tullut yksi tai kaksi diagnoosia lisää sekä erinäisiä toimenpiteitä. Koska halusin olla täydellinen uudelleen koulutin itseni. Olen tarpeellinen, olen hyvä työssäni ja saan suunnatonta iloa ympärillä olevien ihmisten onnistumisista.
    Ja mikä tärkeintä olen hyvä äiti ja vaimo.

    Mutta… Olen lihava, ylipainoinen.. En rakasta näitä kiloja mutta elämä jota kukaan meistä ei voi suunnitella eteenpäin antoi tämän minulle. Jos haluan voida psyykkisesti hyvin, en murehdi kilojani vaan kannan ne mukanani toivoen paremmasta huomisesta. Päivästä jolloin sairauksien hoito on balanssissa ja kenties se auttaisi palaamaan ihanne painoon, painoon jossa olen onnellinen oikeasti. Se että liikuin kun sitä odotettiin, se lisäsi stressiä ja mikä pahinta valvoin yöt kipujen kanssa. Sinä vaiheessa joutuu laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

    Olen monissa vertaistuki ryhmissä ja niissä on suurin osa niitä jotka ovat ajautuneet elämäntilanteeseen jossa on ollut pakko suunnata voimavarat toisin ja unohtaa oma hyvinvointi. Tämä tulee erityislasten vanhemmilta joihin myös itse kuulun ja ihmisiltä jotka ovat kokeneet jotain traumaattista, ihmiset joita on koulussa kiusattu, ihmiset jotka huolehtivat vanhemmistaan tai sairastavat jotain sairautta.. Moni sairauksista ei näy päälle joten usein katsotaan että hän on laiska, saamaton, jatkuvasti väsynyt tai kipeä.. Miksi? Ei hänellä ole lastaa kädessä tai kyynärsauvoja.
    Uniapnea ei ole lihavien ihmisten sairaus, Kilpirauhasen vajaa-tai liikatoiminta ei ole lihavien sairaus mutta moni huolestuu siinä vaiheessa kun paino nousee..

    Olisin huolissani enemmän meidän lapsista jotka elävät multimedia ja sosiaalisen median aikaa. Pelataan ja nopeasti tulee tylsää. Syödään jotain pelaamisen ohella ja liikuntaa saadaan vaan koulussa.
    Meidän aikuisten tulisi näyttää että me kaikki olemme erilaisia ja erilaisuus on hyvä asia, asia joka meidän kaikkien pitää hyväksyä. Kuitenkin ohjaten oikeaan suuntaan.
    Jos sinä olet onnellinen ja tyytyväinen itseesi, se on upeaa.

    Suosi ruokavaliota mikä sinusta tuntuu hyvältä ja liiku omien voimavarojen mukaan. Tee kaikki oman hyvinvoinnin eteen, älä kenenkään muun.

  • Reply Höpsistätöppöseen Wednesday, July 11, 2018 at 21:28

    Tsemppiö, ihan turhaa kuraa nuo klikkiuutiset!
    Jos ois kirjoitettu että alipainoisten mallien ihannoinnissa pitää olla varovainen ettei mennä ihan yli yms. niin kaikki ois vaan nyökytelly tyytyväisenä että joo ei oo tervettä semmonen. Tai että perustettas joku röökipositive-ilmiö ja sitte hirveä haloo jos joku kritisoi moista.
    Ali- ja ylipaino on terveysriski. Tupakanpoltto on terveysriski.
    Jokainen saa olla tietenkin tyytyväinen kehoonsa ja tehdä sille mitä vaan mutta lihavuuslukuihin nojaten tämä homma hitusen huolestuttaa minuakin.

  • Reply Tupsu Wednesday, July 11, 2018 at 22:05

    Tuntuu että monet nyt oikein tahallaan haluaa väärinymmärtää Annan pointin. Kyllä, olkaa sinut itsenne kanssa, mutta se ei poista lihavuuden terveysriskejä. Piste. Jos nyt haluatte vielä enemmän mieltänne pahoittaa, niin lukekaa tämä: http://kettunen.gains.fi/sopivasti-lihava/

    Tutkimuksia ja kaikkea siitä, miksi ylipaino ei ole terveellistä.

    • Reply Marita Thursday, July 12, 2018 at 03:00

      Tietenkään ylipaino ei ole terveellistä. Toisaalta tieteellistä näyttöä on siitä, että yli 65 -vuotiaiden kuolleisuus lisääntyy huomattavasti kun BMI on alle 25. Turvallisin alue oli naisilla aina 32.2 ja miehillä 29.9 painoindeksiin. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21321065. Ainakin miehillä yksi kuihduttava hengenvaarallinen tauti on keuhkoahtauma.
      Annan pointti on ymmärretty, mutta kun me kehomyönteiset olemme vaan eri mieltä. Bodypositiivisuus ei tarkoita sitä, että lihavana oleminen ja lihavana pysyminen olisi hieno ja tavoiteltava juttu. Siis ylipaino ei ole fetissi. En ole myöskään tavannut ylipainoista yli 15v ihmistä (olen 55v) jolle ei ole tehty selväksi, mitkä terveysriskit liittyvät lihavuuteen.
      Bodypositiivisuus tarkoittaa sitä, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Ei kannata kieltää itseltään (tai kanssaihmisiltä) elämän mukavia puolisa: sosiaalista elämää, kivoja vaatteita, tyytyväsisyyttä omaan olemukseen. Ei siis ole mitään syytä kolumnistien paimentaa bodypositiivisia ihmisiä.

  • Reply Maarit Wednesday, July 11, 2018 at 22:09

    Luin eilen postauksesi ja vaikka olen monilta osin eri mieltä kehopositiivisuudesta, en kommentoinut mitään. Sitten näin sun instastoryn ja luin iltalehden ”jutun” asiasta. En minäkään voi ymmärtää miten ”toimittaja” voi vajota noin alas. Jutussa oli tosiaan todella epäreilusti irrotettu sanomisia asiayhteydestät ja tästä postauksesta ja jutusta saa aivan eri kuvan sun mielipiteestä. Halusin vain sanoa, että et ansaitse tällaista ja tämä oli tosi epäreilua ”journalismia”.

    Sitten siihen kehopositiivisuuteen, kun kerran suuni avasin. Olen merkittävästi ylipainoinen ja kärsin ahmintahäiriöstä, joka on yksi syömishäiriön muoto. Olen toipumassa ja olen saanut kehopositiivisuudesta paljon tsemppiä toipumiseen. Kun on vuosia ajatellut, että lihavana olen ruma, huono ihminen, arvoton ja kaikkea kamalaa mitä syömishäiriöinen itsestään voi ajatella. Kehopositiivisuuden avulla pääsin hiljalleen kiinni ajatukseen, että olen hyvä ja riittävä eikä lihavuus määritä minua ihmisenä. Lihavuus ei tee minusta huonoa ihmistä. Nyt kun olen päässyt hiljalleen eroon omista negatiivisista ajatuksista, olen alkanut toipua. Enää en laihduta siksi että kelpaan, että näyttäisin tietynlaiselta ja että minut hyväksytään. En aktiivisesti pyri laihtumaan, vaan pyrin syömään normaalisti, kasvispainotteisesti ilman huonoa omatuntoa välillä herkutellen. Kun syömistä ohjaa halu voida paremmin eikä halu laihtua, paino on lähtenyt laskuun melkein kuin itsestään. Uskon että kehopositiivisuudesta olisi monille lihaville hyötyä. Painon pudottaminen rennosti on ehkä hitaampaa niin superdieetit, mutta uskon että tulokset ovat pysyvämpää.

  • Reply Viivi Wednesday, July 11, 2018 at 22:14

    Olen samaa mieltä, että kehopositiivisuus on mennyt jo siihen, että kaikenlaisia kehoja pitäisi ihannoida vain, jotta kukaan ei pahoittaisi mieltään tosiasioista. Eli tosiasiahan on, että liikalihavuus altistaa monille sairauksille. Samoin kun olen lukenut tai tavannut laihduttaneita ihmisiä, kaikki, siis ihan kaikki ovat sanoneet, että voivat paremmin hoikempina kuin lihavana.
    Ehkä vähän lyhyemmin olisit voinut asiasta kirjoittaa, pointti tulee vähemmälläkin selville.
    Mutta mukavaa kesää!

    • Reply Outi Thursday, July 12, 2018 at 15:09

      Mitä hyötyä on kommentoida toisten kehoja niin, että he “pahoittavat mielensä”? Miksi sinun täytyisi saada tehdä näin? Monet asiat altistavat sairauksille. Kuuluuko muiden sairaudet ja terveys sinulle? Miksi ne kuuluvat sinulle? Elätkö itse täysin tervettä elämää? Elämä on helpompaa, jos voi hyväksyä itsensä. Onko muiden itsensä hyväksyntä sinulta pois? Mitä tapahtuisi jos kaikki vain hyväksyisivät itsensä? Tapahtuisiko jotain pahaa, vai olisiko maailmassa itseensä tyytyväisiä onnellisia ihmisiä joiden ulkonäkö ei miellytä sinua?

  • Reply Mari Wednesday, July 11, 2018 at 22:27

    Mä olen hyvin runsaasti ylipainoinen ja oon silti aivan samaa mieltä. Mä en käytönnössä koskaan kommentoi blogeihin, en edes seuraa ketään aktiivisesti mutta tän kun näin niin oli pakko kirjottaa tästä pitkä postaus omaan facebookiin. Tai no, oikeastaan se someraivo ja takaisin hyökkäy sai mut kirjoittamaan vihdoin paljon mielinpäällä olleesta asiasta. Lainasin tästä sun tekstistä juuri ne kohdat joista moni suuttui, mutta mä pidän vaan faktana.

  • Reply Tiina Wednesday, July 11, 2018 at 22:43

    Itse koen vartalopositiivisuuden ja vastaavien kampanjoiden ajatuksen ja tavoitteen siten, että esimerkiksi minä saisin elää elämääni ja kulkea paikoissa ilman ilkeileviä kommentteja tai katseita. Ei minulla tule mieleenkään laukoa ääneen mielipiteitäni muiden ulkonäöstä tai elämäntavoista. Miksi muilla pitäisi olla oikeus arvostella minua? Luen myös mielipidekirjoituksesi kyseiseen kategoriaan. Miksi sinä koet, että saat arvostella minua ja meitä muita katalia lihavia ääneen?

  • Reply Jeanie Wednesday, July 11, 2018 at 23:48

    Hyvää tekstiä!

    Olen itsekkin ylipainoinen ja vieläpä terveydenhuollon ammattilainen. Tiedän riskit, uhkakuvat sekä myös keinot puuttua niihin. Koko ajan kamppailen ollakseni terveempi ja pidentääkseni odotettuja elinvuosiani. Se ei vaan tapahdu hetkessä tai ole helppoa. Olen jopa pyrkinyt lihavuusleikkaukseen. Täyttäisin kyllä painon puolesta kriteerit, mutta olen liian terve.

    Minusta on hauskaa, että ylipainoa verrataan tupakointiin tai alkoholismiin. Miksei kukaan kadulla huutele tupakoitsijan perään, mutta lihavalle saa huudella? Ja tällainen ylipainon puheeksi ottaminen terveydellisin perustein on säälittävää.

    Kun puhumme tupakasta tai alkoholista, puhumme ihmisen tavasta, toimimisesta tai riippuviidesta. Se on jotain mitä ihminen päättää tehdä. Tupakoitsijasta ei voi välttämättä ulkoapäin nähdä, että hän on tupakoitsija.

    Ylipainosta taas keskustellessamme otamme kantaa ihmisen ulkonäköön. Ulkonäkö on meille jokaiselle herkkä ja henkilökohtainen asia. Minä en mene karsastavaa silmää osoittamaan sormella, en mene myöskään lyhytkasvuiselle huomauttelemaan hänen pituudestaan. Sanomattakin on selvää, etten myöskään lihavalle hänen painostaan.

    • Reply Kaisa Thursday, July 12, 2018 at 09:24

      En ihan ymmärrä lihavuuden ja lyhytkasvuisuuden rinnastamista… Lyhytkasvuisuus ei ole mitenkään oma valinta tai asia mihin voisi millään tapaa itse vaikuttaa. Ja ei, ei ole aina lihavuuskaan. Mutta se on kuitenkin asia mihin voi itse useimmiten vaikuttaa JOS NIIN HALUAA. Ja jos ei halua, se on ihan ok. Siihen ei toki ole kenelläkään muulla mitään sanottavaa.
      Ja kyllä olen täysin sitä mieltä, että jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on.
      Annalta loistava teksti! Käsittämätöntä klikkiotsikointia ja toisen bloggarin puolelta harvinaisen lapsellista käytöstä. Onneksi et itse lähtenyt samanlaiselle dissaus-linjalle.
      Tsemppiä!

  • Reply MirvaAnnaMarian Thursday, July 12, 2018 at 00:28

    Mä kirjoitin tästä samasta aiheesta blogiini viime talvena TÄYSIN samalla pointilla ja se palaute.. Oli just tätä. Ihmiset eivät suurimmaksi osaksi ymmärrä sen perimmäistä tarkoitusta vaan oikein haluavat ymmärtää väärin. Kuten säkin kirjoitit, ylipaino ei ole vain ulkonäköasia, se on terveysriski. On helppo ajatella suht hyvinvoivana lihavana, että vitsi kun mä nautin tästä siideristä, hamppareista, juustoista ja sohvalla makaamisesta niin paljon, ettei minkään valtakunnan vatsalihakset saa mua lenkille. Kun sama tyyppi 20 vuoden päästä syö verenpainelääkkeitä, ei jaksa juosta edes yhtä lyhtypylvään väliä ja saa infarktin alle viiskymppisenä, saattaa pysähtyä miettimään, että olis pitänyt aiemmin aloittaa se elämänmuutos.

    Mulle ei henkilökohtaisesti ole mitään väliä ulkonäön osalta mitä ihminen painaa, mutta terveydellisistä syistä kyllä. Jokainen kroppa on kaunis ja itse pidän nimenomaan luonnollisesta, hyvinvoivasta kehosta enkä mistään timmistä lihaskimpusta. Mutta koen silti, että laihoja on nykyään helpompi arvostella ja helpompi haukkua. Koska #bodypositive. Ja se ei oo oikein.

    • Reply Toinen Anna Thursday, July 12, 2018 at 09:46

      Oliko perimmäinen tarkoituksesi valistaa kaikkia tietämättömiä läskiraukkoja heidän ylipainonsa terveysriskeistä – koska ylipainoisten määrä vaan lisääntyy, ovat maailman terveydenhoitoalan ihmiset ja lihavuustutkijat selkeästikin tässä tiedotustehtävässään epäonnistuneet, siksi kaikkien mirvaannamarianinen velvollisuus on puuttua asiaan ja pelastaa Suomen tai ainakin lähipiirin läskit?

      Vai oliko perimmäinen tarkoituksesi antaa laiskoille läskeille vähän tough lovea käskyttävien kuntosaliohjaajien tyyliin, jotta ne vetelykset ottaisivat itseään niskasta kiinni ja muuttaisivat itsensä sellaisiksi, ettei sinun tarvitsisi kulkea ympäriinsä huolestuneina heidän keski-iän terveydestään?

      Ehkäpä perimmäinen tarkoituksesi olikin suunnata toisten ihmisten painoa kommentoivien henkilöiden puheet takaisin sinne minne ne todellisuudessa kuuluvat eli läskien haukkumiseen, koska eihän nyt kukaan oikeasti voi pitää lihavia kauniina?

      Jos kirjotit blogissasi samaan tyyliin kuin tämän kommenttisi, niin luepa tekstisi uudestaan ja katso sitten peiliin. Ehkä nyt ymmärrät, mistä saamasi palaute saattoi johtua.

    • Reply Mindy Thursday, July 12, 2018 at 17:53

      Hmm..
      Ei kaikki lihavat makaa sohvalla, herkuttele ja mässytä koko ajan..
      Mulla oli ruokahalut nollassa kun aloitettiin lääkitys ja hups.. Vaaka näytti +20kg. Jotta en olisi jäänyt sairaslomalle ja sinne sohvalle hain kuntoutustukea. Olin töissä 21h vko ja tein raskasta siivoustyötä.
      En ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen jonka elimistön laittaa sekaisin sairaus ja seuraavaksi lääkkeet. Kun lääkkeistä tulee sivuvaikutuksia niin ne hoidetaan seuraavalla lääkkeellä.
      Onhan se helppoa sanoa ja luoda mieli kuva sohvaperunoista.
      Jättääkö kaikki “laihat” syömättä? En usko.. Ihminen on kokonaisuus ja me jokainen ollaan erilaisia. Jos omaa kehoa ei hyväksy niin mihin se johtaa? Meistä ylipainoisista jokainen tietää riskit ja uskon että jos jokainen hyväksytään sellaisena kun on niin se helpottaisi monen oloa. Tämä ei ole sama kun ihannointi.

  • Reply Anne Thursday, July 12, 2018 at 06:58

    Iiiiiihan erinäkökanta, mihin valitettavasti törmäsin työmaailmassa; jos käännettään ja myllätään tuota ihannejuttua enempi moraalisuuntaan, entäpä jos sää oletkin tosi urheilullinen ja todella suosittu, ja samalla käytät huumeita? Itteeni puistatti, mutta olenkin sellainen kukkahattupipoinen mamma . Asiasta kukkaruukkuun Anna, sinulla näkyi instatarinassa I-h-a-n-a aamutakki? Mistä olet sen löytänyt?

  • Reply Maisa Thursday, July 12, 2018 at 09:50

    Tuntuu että jokainen joka on eri mieltä bloggaajan kanssa leimataan “tahallaan väärinymmärtäneeksi”. Tässä vielä esimerkki joka minusta on kuvaava. Otetaan mielikuvituksellinen henkilö Kyllikki 40v. Hän on aktiivinen perheenäiti ja aina ollut tosi hoikka ja alipainoinen. Joka kerta kun hän käy lääkärissä ottaa lääkäri puheeksi alipainoisuuden ja ehdottaa että hänen selkävaivansa johtuvat siitä. Että ei tätä leikata, koita ensin lihoa 5-8 kiloa niin katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Kyllikki on yrittänyt nostaa painoaan ja saikin painoindeksinsä normaalin puolelle nuorena. Tämä vaati kuitenkin hirveää panostusta ja syömisen tarkkailua. Hän ei myöskään viihtynyt suuremmassa kehossaan. Heti kun hän hölläsi ruuan tarkkailussa lähti lihotut kilot pois. Nykyään hän on tyytyväinen alipainoisena ja elää onnellista elämää. Syö omasta mielestään sopivasti ja liikkuu tarpeeksi. Tämän postauksen perusteella myöskään Kyllikki ei saisi olla body positive koska kaikki tietävät alipainoon liittyvät terveysriskit ja lisääntyneen kuolemanriskin. Vasta silloin kun Kyllikki aktiivisesti pyrkii kohti normaalipainoa voi hän myös olla tyytyväinen itseensä.

    • Reply Elli Thursday, July 12, 2018 at 11:59

      Ei, vaan edelleen hänkin saa olla tyytyväinen itseensä ja olla body positive, mutta ei olisi hyvä että muusta suunnasta hänelle jatkuvalla syötöllä kohdistettaisiin body positivea ikäänkuin porttina olla tiedostamatta alipainon vaaroja ja jopa sen ihannointia. 250kiloinen saa olla yhtälailla bodypositive kuin 40 kiloinen anorektikko, mutta muiden ei täytyisi kannustaa siihen suuntaan heitä. Lääkäri joka sanoisi molemmille tapauksille että hei, ole vain ylpeä itsestäsi ja body positive, eikä kertoisi terveydellisistä vaaroista olisi aikamoista.. Samanlailla näen tämän “lihavuuden ihannoinnin” kun menneinä vuosikymmeninä sairaanloisen laihuuden ihannoinnin. Kaikki saa olla mitä haluaa ja elää niinkuin haluaa mutta faktat on faktoja eikä niitä voida muuttaa vain siksi ettei jollekin tulisi paha mieli.

  • Reply Juulia Thursday, July 12, 2018 at 11:01

    Surullista katsoa kuinka täällä kommenteissa viilataan pilkkua viimeiseen asti. On rohkeaa ja ihailtavaa, kun uskaltaa puhua asiasta toisestakin näkökulmasta. Uskon että jokainen varmasti ymmärsi mistä tässä puhuttiin. Anna painotti koko ajan kuinka jokaista kehoa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ylipainoisten tai alipainoisten ei pidä siis tuntea häpeää ja heilläkin on oikeus olla tyytyväisiä itseensä. Kun asiaa tarkastellaan toisesta näkökulmasta ja pohditaan bodipositiivisuus-ilmiön kanssa kulkevia ajatusmallien haittapuolia, leimataan terveysfasistiksi. Aivan uskomatonta… Ei maailmassamme turhaan keskustella ylipainon räjähdysmäisestä lisääntymisestä ja sen seurauksista. Ylipaino on todellinen ongelma yhtä lailla kuin toisen kehon haukkuminen ja kommentoiminen. Asioille pitäisi löytyä oikea tasapaino, sillä hyvinvoinnin ylläpito, painonhallinta ja kehopositiivisuus eivät sulje toisiaan pois. Kokonaisuutena hieno teksti!

  • Reply Hemppe Thursday, July 12, 2018 at 12:55

    Amen! Puit sanoiksi meikäläisen päässä myllertäneet ajatukset.

  • Reply Henrietta Thursday, July 12, 2018 at 18:13

    Erittäin hyvä postaus!! Olen asiasta aivan samaa mieltä kun sinä.

  • Reply Sohvi Thursday, July 12, 2018 at 20:27

    Moni kirjoittaa täällä, että kehopositiivisuus ei ole sama asia kuin lihavuuden ihannointi. Aivan, ei ehkä olekaan, mutta ollaanko aatteen varjolla siirtymässä siihen? Jokainen ihminen saa näyttää siltä kuin haluaa ja on laihana ja lihavana ihan yhtä arvokas ihminen. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun 150-kiloinen sometähti ei näytä saavan itse solmittua kenkiään, mutta tuhannet fanit kommentoivat idolinsa olevan #fabulous, #goals ja #bodypositive, jotakin menee mielestäni metsään. Ja huolestun etenkin siitä millaisen mallin tämä näyttää lasten vanhemmille ja sitä kautta lapsille. Syödään ja juodaan mitä huvittaa, 11-vuotias ei jaksa leikkiä koulussa, saati pyöräillä koulumatkaa. Ja tiedän: moni kommentoija on sitä mieltä, että ihminen saa olla sairas jos niin haluaa, eikä se kuulu muille – kyllä jos on kyse aikuisesta, mutta mielestäni on vanhempien vastuulla pyrkiä tukemaan lapsensa kasvua niin, että tämä on hyväkuntoinen ja terve.

    Ps. Olen itsekin lihava.

  • Reply Tukaani Friday, July 13, 2018 at 10:25

    Hei sinä, joka pelkäsit lihavien lihottavan omat lapsensa:

    Mikä ihmeen oletus se on, että kaikkien lihavien perheessä syödään vain epäterveellistä ruokaa eikä liikuta lainkaan? Minä olen lihava. Minulla on myös syömishäiriö. Kotona meillä valmistetaan itse terveellistä ruokaa ja perheen kesken herkutellaan harvoin. Lihavuuteni johtuu liian isoista annoksista ja salassa herkuttelusta. Kumpikaan niistä ei nosta lapseni painoa. On absursdia ja loukkaavaa väittää, että vaarannan elintavoillani lapseni terveyden. En käytä alkoholia enkä polta tupakkaa. Lihavuuteni on ainoa syntini. Sekö tekee minusta huonon vanhemman?

    Väitän, että kaltaisiani lihavia on monia.

    BED:a sairastavia arvioidaan olevan 2-3% väestöstä. Joka neljännen lihavuutensa takia hoitoon hakeutuvan arvioidaan sairastavan tätä syömishäiriötä. Kun siis puhutaan lihavuuden aiheutuvan sairaudesta, ei aina puhuta ainoastaan fyysisistä sairauksista.

  • Reply Milla Friday, July 13, 2018 at 13:26

    En juuri koskaan kommentoi blogeja, mutta nyt oli pakko!
    Todella hyvä kirjoitus ja aivan samoja asioita on ajatellut varmaan suurin osa (ainakin normaalipainoisista). Sinä vain uskalsit sanoa ne ääneen!
    Lihavat loukkaantuivat tästä, koska kokevat tällaisen ulkonäkönsä haukkumisena. Lihavuutta ei pidä hyväksyä ihan puhtaasti sen terveysvaikutusten takia. Minäkään en pidä lihavia rumina ja ällöttävinä, vaan olen ihan aiodosti huolissani siitä, mihin suuntaan yhteiskuntamme terveys on jo pitkän aikaa mennyt ja tulee yhä menemään kiihtyvällä tahdilla. Onhan se nyt järkyttävää, että jo yli kolmasosa on ylipainoisia! Turha kiistää sitä faktaa, että lihavuus nostaa merkittävästi monien sairauksien riskiä. Jos olet vielä terve, et ehkä parin vuoden päästä enää olekaan.
    Minua huvittavat nämä “ei saa syytellä, lihavuus ei ole läheskään aina oma vika, on sairaukset ja lääkitykset ja blaa blaa, ja lääkityksen alun jälkeen painoa humpsahti ykskaks 30 kg lisää”. Joo, on lääkkeitä ja sairauksia jotka voivat hieman vaikeuttaa painonhallintaa. Mutta se vaan on fakta, että vaikka olisi mikä lääkitys, ei paino nouse jos syö tarpeeksi kevyesti, vaikkapa 1400 kcal päivässä. Paino nousee, jos syö enemmän kuin kuluttaa, se on ihan puhdasta matematiikkaa. On turha mättää roskaruokaa ja vedota sitten siihen, että on lääkitys, geenit tms.
    Minusta on surullista seurata yhden tuntemani n. 200-kiloisen naisen lapsia. He olivat vielä alle 5-vuotiaina normaalipainoisia ja nyt kouluiässä jo selvästi ylipainoisia. He leipovat lähes joka päivä, syövät roskaruokia, juhlivat kaiken maailman kissanristiäisiä herkkujen kera jne.
    Lihavuus ei ole jokaisen oma asia, jos sen siirtää myös lapsilleen. Lihavuus myös on tupakan ja alkoholin ohella myös eniten terveysmenoja aiheuttavimpia asioita Suomessa! Siksikin tästä pitää voida puhua.

  • Reply Inka Friday, July 13, 2018 at 14:20

    Tämä mielipidekirjoitus alkoi ihanalla ja positiivisella tavalla – kiitos siitä! Ymmärrät varmaan kuitenkin, että kun normaalipainoinen nainen, joka ei tiettävästi ole koskaan ollutkaan lihava, kirjoittaa ylipainoisuudesta ja laihduttamisesta, pistää se monilla karvat pystyyn. Se on vähän sama asia kuin cis-hetero miehen mielipide siitä, miten “pride-vöyhötys” on turhaa.

    Itse ajattelen, että kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta esittää mielipiteitä kenenkään toisen vartalosta. Jätetään nämä mielipiteiden ilmaisut terveydenhoidon ammattilaisille ja vaikutetaan jokainen yleiseen ilmapiiriin niin, että kenenkään ei tarvitse hävetä omaa kehoaan tai ulkonäköään. #kaikkivartalotkaapista

  • Reply Maria Friday, July 13, 2018 at 19:21

    Mietin vain, että oletkohan itse ollut hieman iso kokoisempi? itse olen nykyään 20 kg painavampi ja onnellisempi sekä terveempi kuin koskaan. Kukaan ei ole ikinä sanonut että pitäisi laihduttaa ja se ei ole päämääräni kun liikun tai syön terveellisesti. Monet laihat ystäväni ottaisivat mielellään kurvini! Ymmärrän monet huolenaiheesi, mutta aikamoista käristämistä myös sekä sanojen väärin käyttöä. Mielelläni lukisin, että mitä mieltä olet sitten siitä että laihuutta monesti ihannoidaan ja se tekee ihmiset sairaaksi. Jos “läskien” tulisi laihduttaa niin eikö sitten “laihojen” tulisi lihoa! Olkoot kaikki sen kokoisia kun ovat ja jos painoasiat menee ihmisellä överiksi niin tietenkin sitten lähimmäiset sekä ammattilaiset auttavat. Olkaa kaikki ylpeitä siitä kropasta missä tunnette olonne hyväksi <3

  • Reply Leena Saturday, July 14, 2018 at 02:11

    Tää aihe on todella kiistanalainen, joten ymmärrän, että omien mielipiteiden kertominen voi tuntua vähän vaikealta. Olen henkilökohtaisesti anoreksiaa sairastaneena sitä mieltä, että kehopositiivisuus kuuluu kaiken kokoisille. En ehkä itse kutsuisi sitä kehopositiivisuudeksi vaan rauhaksi oman itsensä kanssa, vaikka se tarkoittaakin aika lailla samaa asiaa, mutta kuullostaa jotenkin neutraalimmalta. En halua painottaa ihmisen ulkonäköä liikaa, koska sillä ei ole mitään merkitystä, jos mielenterveys ja fyysinen terveys on huono. Tärkeintä on se, että ihminen on kokonaisvaltaisesti terve. Mun mielestä ei kuuluisi tavoiteilla suoranaisesti laihduttamista/lihomista, koska laihtuminen/painon nousu on vain sivutuote siitä, että kroppa on terve.

    Toisaalta, muutos lähtee itsestä ja jos siihen ei ole tarvetta omasta mielestään, niin sitten asia on niin ja muiden pitää se hyväksyä. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja riittäviä, no matter what. Tää on tosi vaikea aihe. Kiitos kun jaoit meille sun mielipiteitä!

  • Reply Toinen Anna Saturday, July 14, 2018 at 09:01

    Siltä varalta, että inspiraatio tähän blogipostaukseen tuli englanninkielisestä lehtikirjoittelusta koskien äskettäin Obesity-lehdessä julkaistua artikkelia, josta mm. Newsweek kirjoitti otsikolla ”Body-positive movement causes people to think they aren’t obese, study says”, on ehkä syytä kertoa, että tuo University of East Anglian tutkijan artikkeli oli kyseenalainen.

    Itse tutkimuksessa ei nimittäin millään tavalla tutkittu bopo-liikkeen vaikutusta ihmisten käsitykseen painostaan. Sen sijaan tutkija sekä artikkelin introssa että UEA:n lehdistötiedotteessa tuo esille huolensa lihavuuden normalisoinnista ja siitä, että lihavat, jotka pitävät itseään sopivan kokoisina, eivät pyri laihtumaan.

    Artikkeli sai nopeasti vastineen ”Why Thinking We’re Fat Won’t Help Us Improve Our Health” https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/oby.22241 jossa mm. tuodaan esille, että itsensä ymmärtäminen ylipainoisena päinvastoin lisää lihomisriskiä.

    Ei ole syytä olla huolissaan, että positiivinen suhtautuminen lihavien vartaloihin vaarantaisi heidän terveytensä, päinvastoin. Lihavien terveyttä edistää jo se, ettei heidän tarvitse stressata jatkuvasta ulkonäön kommentoimisesta ja taistella stereotyyppisiä käsityksiä vastaan.

  • Reply Kadotitko asian pointin? Saturday, July 14, 2018 at 13:15

    Teksti on mielestäni paikoin oikeassa mutta mielipiteesi kadottaa kehopositiivisuuden pointin. Kehopositiivisyydessä erilaisia kroppia tulisi arvostaa sellaisina kuin ne ovat, mutta miksi sinun mielestäsi sitten ylipainoisten pitäisi pyrkiä laihtumaan jos he kokevat itsensä hyväksi juuri sellaisina kuin ovat? Minusta on väärin ajatella, että laihtuminen pitäisi olla ylipainoisten tavoitelistalla, sillä jokainen kroppa on kaunis ja arvokas sellaisena kuin se on. Asia on eri silloin kun ihmisen ylipainoisuus on vaaraksi terveydelle, mutta jos olet painosi kanssa terve ja onnellinen, niin miksi sinun pitäisi tavoitella ns. terveellisempää kehoa?

  • Reply Haitulankeinussa Sunday, July 15, 2018 at 00:22

    Moi Anna!

    Mä olen kanssa pohtinut tuota bodyoisitivityä omassa blogissani vastikään.
    http://www.lily.fi/blogit/haitulan-keinussa/naisten-vihapuhe-itselleen-0
    Täytyy sanoa, että näin aloittelevana bloggaajana tämä blogimaailma hieman ihmetyttää. Luin Iltalehdestä tekstiäsi koskevan jutun ja muutaman sen kommentoinnin. Ja suutuin kanssa monen muun ylipainoisen tapaan. Sitten luin vasta nyt tämän sinun kirjoituksesi, eikä se ollut ollenkaan niin negatiivinen kuin minkä käsityksen olin muualta saanut. Mielestäni pohdit asiaa ihan hyvin monelta eri kannalta. Siitä olen eri mieltä, että kehopositiivisuus olisi lihavuuden ihannointia. Terveysnäkökohdat ovat tietenkin ihmisille entuudestaan tuttuja, mutta tuot esiin sen, että ne ovat todella tärkeitä, eikä niitä saisi unohtaa. Hyvä kirjoitus mielestäni sinulta.

  • Reply R Sunday, July 15, 2018 at 10:19

    En ole itse ylipainoinen, vaan normaalipainoinen ja pakko sanoa että nyt meni kyllä osaltasi metsään ja pahasti. Vähän sama asia kuin valkoinen ihminen kertoisi kuinka rasismia ei ole olemassa. Mistä ihmeestä voisit ymmärtää millaista ylipainoisten ja välillä myös normaalipainoisten elämä on, kun et ole itse koskaan ollut ylipainoinen saati taistellut sen kanssa? Oletko saanut koskaan osaksesi “hyi kauhee mikä läski” tai “miksi sä syöt tollasta kun oot muutenkin jo lihava?” kommenttia? Saati sitten terveydenhuollon väheksymistä kaikkiin vaivoihin vaan siksi kun olet ylipainoinen. Bodypositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia, vaan kaikkien vartaloiden hyväksymistä sellaisenaan. Eihän kukaan halua elää vartalon kanssa jota toistuvasti vihaa, eikä se ainakaan motivoi tekemään mitään muutoksia. Bodypositiivisuus kuuluu myös kaikille, siihen mahtuu hoikat, normaalit ja ylipainoiset. Ja kuvitteletko tosissaan että laihat saa enemmän negatiivisia kommentteja kuin ylipainoiset, mietipä nyt oikeesti kaksi kertaa.

  • Reply Maria Sunday, July 15, 2018 at 18:29

    Todella surullista, että perus fiksun ja järkevän oloiselta bloggarilta puuttuu kokonaan kyky muodostaa mielipiteensä faktojen ympärille. Jos on aikaa kirjoittaa ja ottaa kantaa, niin pitäisi olla aikaa myös ottaa selvää perusteellisesti aiheesta josta kirjoittaa. Toivottavasti bloggari nyt ottaa palautteet itseensä, lukee ne ihan ajatuksen kanssa ja kehittyy ja kasvaa ihmisenä sen verran, ettei tälläista lähteetöntä ja perusteetonta teini-ikäisen “musta tuntuu”-tasoista materiaalia tarvitse enempää lukea.

    • Reply Anna Sunday, July 15, 2018 at 21:32

      No siinähän tapauksessa bloggaaja on ihan tyytyväinen kirjoittamaansa, kun tämänkaltaisia palautteita oli alle sata ja positiivisia viestejä tässä vaiheessa reippaasti yli tuhat :)

      Eli voin siis kasvaa ja kehittyä siinä, että jatkan jatkossakin blogini kirjoittamista palvellen sitä, että saan ilmaista mielipiteeni vapaasti ja mykistävän paljon isompi osa ihmisiä seisoo niin minun kuin tässä tapauksessa mielipiteeni takana :) Vaikka marginaaliryhmä olisi äänekkäämpi, se ei tarkoittaisi ettei se iso valtavirta ilmaisisi mielipiteensä myös. Tässä tapauksessa vaan ihan luvattoman moni ei uskalla sanoa mitään näkyvästi, ettei tule lytätyksi. Kertoo jotain Suomen yhteiskunnallisen keskustelun tilanteesta.

  • Reply Toinen Anna Monday, July 16, 2018 at 10:48

    Se, että niin monet perustavat mielipiteensä vaivattomaan mutu-ajatteluun ei ole mikään todiste sen mielipiteen paremmuudesta tai oikeellisuudesta. Luulen, että terveysasioissa houkutus tällaiseen ajatteluun on eritysen suuri, sillä terveydestä jokaisella on omakohtaista kokemusta.

    Kriittiseen ajatteluun perustuva mielipiteenmuodostus ei tietystikään ole mikään edellytys sille, että mielipiteensä saisi tuoda esille, eikähän kenelläkään ole aikaa perehtyä faktoihin joka asian ympärillä. Mutta on valitettavaa, että bloggaaja, jolla on seuraajia keskikokoisen suomalaiskaupungin verran, valitsee mutu-metodin kirjoittaessaan asiasta, joka koskettaa suoraan hyvin suurta osaa maailman väestöstä ja osaltaan vahvistaa negatiivisia seuraamuksia jo vaikeassa asemassa oleville ihmisille. Siksi on mielestäni hyvä, että niinkin moni on vaivautunut kommentoimaan kirjoitusta ja tuomaan esille toisia näkökulmia, ja myös niitä faktoja. Harmillista toki, että kaikkia kommentteja ei ole esitetty aivan asialliseen sävyyn.

  • Reply Heli Monday, July 16, 2018 at 11:01

    Hyvä kirjoitus Anna. Olet hyvin jaksanut tässä somemyrskyn keskellä!

    • Reply Anna Monday, July 16, 2018 at 11:45

      Kiitos :)

  • Reply Ota ensin selvää ennenkuin kirjoitat Wednesday, July 18, 2018 at 17:53

    Tässäkin olisi voinut perehtyä ensin aiheeseen ennenkuin kirjoittaa asiasta mitä ei selvästi ymmärrä. Noinkin vanhana pitäisi jo ymmärtää että ei käy kirjoittamassa asiasta josta ei mitään tiedä. Olipa sangen typerä kirjoitus.

    • Reply Anna Wednesday, July 18, 2018 at 18:50

      Kiitoksia, olen toki perehtynyt. Ihan virallisiin lähteisiin ja myös lähipiirissä sellaisiin, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa.
      Olipa sangen typerä kommentti sinulta ja saa jäädä puolestani myös viimeiseksesi tässä blogissa, joten voit keskittyä jakamaan hienoja opetuksiasi jonnekin muualle :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post