Mielipidemaanantai – Plastic fantastic?

Kuva

Pitäisi varmaan laittaa jokaisen Mielipidemaanantain postaukseen heti alkuun disclaimer, jossa korostan sitä, että nämä ovat vain minun näkemyksiäni, jotka sopivat minun arvomaailmaani, minun mielipiteeseeni siitä, millainen on minun elämäni ja miltä minä haluan näyttää tai mikä esteettisesti minua viehättää yms. Jos siis ei blogin lukijalle vielä ole selvää se, että blogi pyörii vahvasti blogia pyörittävän henkilön, eli bloggaajan ympärillä. Asia, jonka minun mielestäni pitäisi olla selkeä kaikille. Näiden postausten tarkoituksena ei ole olla kaikenkattavia oikeita virallisia suosituksia tai absoluuttisia totuuksia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä kaunista tai mikä rumaa. Näiden tarkoitus on vaan ja ainoastaan raottaa minun ajatuksia ja maailmaa. 

Oli vähän hiljainen viikko blogin puolella, kun pidettiin juhannusloma, enkä käynytkään koneella. Joten tässä ei mielipidepostausten välissä ole kuin pari postausta, mutta ei se haittaa. Tästä on kuitenkin ihan hyvä lähteä postaukseen kauneusleikkauksista ja erilaisista toimenpiteistä, jota moni toivoi. Mä haluan heti alkuun korostaa, että jokainen saa tehdä kropallaan aivan mitä haluaa ja jokainen saa kokea itsensä kauniiksi juuri sellaisena kuin haluaa. Ja että tämä postaus koskee hyvin pitkälti pinnallisia toimentpiteitä, ei korjaavaa kirurgiaa, jolla esim. korjataan sairauden jälkiä tai palovammoja yms. 

Mä itse lasken erilaiset kauneusoperaatiot kahteen kategoriaan. Toinen on niin sanottu arkinen kevyt muokkaaminen. Siihen sisältyy tatuoinnit ja microbladingit, hiusvärit, hampaidenvalkaisut, ripsi- ja hiuspidennykset tai -tuuhennokset, rakennekynnet ja itseruskettavat. Toinen on mun mielestä hieman rajumpi muokkaaminen, joka sisältää erilaiset pistoshoidot, huulten täytöt, kropan muokkaamiset korsetein ja leikkauksin, rasvaimut ja silikonit.

Jos katotaan parinkymmentä vuotta taaksepäin, niin jo silarit oli aika lailla harvinaisuus suomalaisella perustallaajalla. Puhumattakaan mistään muusta. Nykypäivänä ei pelkästään silikonirinnat vaan moni muu asia on ihan arkipäivää. Välillä tuntuu, että esim. ripsienpidennykset on jo sellainen “normi” ja ne löytyy vähän joka toiselta. Hiuksia värjätään ja pidennetään / tuuhennetaan ihan jatkuvasti ja moni muukin tuon kevyen muokkaamisen kategoriasta on todella yleistä. Niistä on melkeenpä tullut yleisin tapa, ja meikkamaton, omassa tukanvärissään viihtyvä lisäkkeetön nainen on jo melkein poikkeus. Näiden kevyiden operaatioiden rinnalle on enenevissä määrin (vai olenko vaan alkanut huomaamaan niitä myöhemmin?) alkanut tulemaan erilaisia rajumpia toimenpiteitä.

On tosi vaikeaa selittää omaa suhtautumista tähän kaikkeen, vaikka se on selkeää omassa mielessäni. Meikki-contouring on ihan eri asia kuin poski-implantit, vaikka tavoitteena on sama asia. Toinen on minusta normaalia arkea, toinen on minusta vähän HC. Mulla ei sinänsä oo mitään esteettistä plastiikkakirurgiaa vastaan, mutta usein se sotii omaa kauneusihannettani vastaan. Mut mun kauneusihanne ei ookaan mikään jumalan tosi. Mä tykkään isoista ripsistä ja luonnollisista rinnoista. Joku tykkää luonnollisista ripsistä ja isoista rinnoista. Molemmat ihan yhtä valideja.

Mä en itse osaa kuvitella itselleni mitään tuon rajumman kategorian toimenpiteistä. Paristakin syystä. Ensinnäkin, mä pelkään niitä ajatuksena. En osaisi kuvitellakaan, että mulla olisi jotain tatuointiainetta kummempaa ihoni alla. Silikonirinnat ajatuksena tuntuu musta hirveän pelottavalta. Joku siinä ihon alle jonkin vieraan esineen tai aineen laittamisessa pelottaa hurjasti. En siis näe itselleni minkäänlaisia implantteja tai kohotuksia. En mesolankoja, en silikonia, en mitään muuta. Sama pätee kaiken maailman pistoksiin. Toinen syy on paljon pinnallisempi ja subjektiivisempi. Minä en pidä niistä lopputuloksista. Mun esteettinen mieltymys on astetta luonnollisempaan lookiin. Tää on tavallaan aika jännä mun sanomana, sillä mä en todellakaan oo luonnollinen Elovena lookiltani. Mutta se kaikki kevyt muuttaminen on väliaikaista. Meikki, pidennykset yms. Ne on sellaisia asioita, jotka saa samalla sekunnilla pois halutessaan. Vähän öljyä ripsiin ja on omat vaan jäljellä. Vähän meikinpoistoainetta, ja meikit on poissa. Hiustuuhennoksetkin lähtee parissa minuutissa. Hampaidenvalkaisu on mun mielestä itse asiassa sinänsä väärässä joukossa tässä, koska sen koen jotenkin enemmän oma-aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Punaviini ja kahvi värjää, hampaidenvalkaisu on kuin superpesu leegoille, jotka on omalla elämäntyylillään tummentanut. Kaiken kaikkiaan nuo kevyemmän tason muutokset on sellaisia, jotka saa itse poistettua helposti, ja jotka eivät loppujen lopuksi muuta sitä omaa ulkonäköä ihan niin paljoa.

Kuva

Mut sitten ne hurjemmat muutokset? Mä en välitä niistä ja mua vähän huolestuttaa ne yleisellä tasolla. Toki tätä huolta varmasti värittää oma esteettinen mieltymykseni, joten se ei ole kovin puolueeton saatika edes oikeutettu. Oon vaan vähän kauhulla seurannut kehitystä ja musta tuntuu, että siinä missä kymmenen vuotta sitten ripsipidennykset oli todellinen “wow” -juttu, nykyisin erilaiset pistokset, suurennetut huulet ja isommat operaatiot on arkipäivää. Parikymppiset ottaa botoxia ja muokatut huulet ovat äärimmäisen arkisia.

Nää on musta sellaisia juttuja, missä on kaksi tapaa. “Kevyt luonnollinen kohotus” tai “all in” -meininki. Joku käy laittamassa huulipistoksen koska huulet on epäsymmetriset (joskin mun silmään epäsymmetria on todella kaunista). Joku käy laittamassa silikonit, koska rinnat on erikokoiset. En ehkä tavallaan osaa ite ymmärtää, koska mulla on pienehköt epäsymmetriset huulet ja rinnatkin erikokoiset. Ei oo koskaan häirinnyt, enkä osaisi kuvitella, että haluaisin asiaa muuttaa. Mutta niin. Mä en itselleni osaisi kuvitella edes tuollaista kevyttä luonnollista kohotusta tuosta hieman rajumpien muutosten kategoriasta. Kuppikokoa isommat rinnat tai ihan pieni kohotus ylähuuleen. Ei oo mun juttu. Vielä vähemmän mun juttu on aika usein nykyään näkyvät ratkaisut, joista näkee paljaalla harjaantumattomalla silmällä, että pistelty tai leikelty on. Eikä siinä mitään, se ei ole väärin, jokainen tekee miten itse haluaa.

Se mikä aiheuttaa tässä vähän huolta, on se miten nuorena lähdetään tekemään aika isojakin muokkauksia kroppaan. Kuka muu on nyppiny teini-ikäisenä kulmakarvat järkyttävän malliseksi? Meitsi ainaski. Sellaiset superohuet siittiökulmakarvat? Ringing any bells? Mä tiedän, että yhä kolmekymppisenä se vaikuttaa mun kulmakarvoihin. Ne ei vaan enää koskaan palautuneet täysin. Mä en todellakaan tiennyt vaikka 15-vuotiaana, miltä mä haluan näyttää 30-vuotiaana. Mä en itse asiassa näin 29-vuotiaana tiedä, miltä mä haluan näyttää 35-vuotiaana. Herrajumala mä en tiedä tänään, miltä mä haluan näyttää huomenna. Välillä ihastelen androgyyniä lookia, missä on litteähkö rintakehä kaunis rento pellavapusero peittonaan ja pisamaiset kasvot ilman meikkiä. Välillä taas ihastelen kitaranmallista naista, jonka maaginen suhde on varmaankin 90-65-90 ja joka on kurveissaan älytttömän feminiininen. Siinäpä sitten ollaan, valintojen äärellä. Se on myös yksi syy, miksen näe itselläni ikinä muutokseen tarpeita tai haluja. En osaisi sitoutua tiettyyn toimenpiteeseen, koska en tiedä olisiko se look mielestäni kovin pitkään mielekäs.

Ja ennen kaikkea pelkään rajumpien toimenpiteiden potentaalisia riskejä ja seurauksia terveydelle.

Onkin hurjaa nähdä, miten näyttelijät, julkkikset ja someidolit on aika rajustikin käsiteltyjä ja kuinka monelle erilaiset toimenpiteet on joko arkea tai vähintäänkin toivearkea. Nuoret ihmiset tekevät ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa loppuelämän. Varsinkaan kun emme tiedä, miten kaikki muuttuu vuosien aikana. Onko vanhana Jocelyn Wildenstein vai Jane Fonda. Jälkimmäinen siis mielestäni esimerkki onnistuneista toimenpiteistä. Toki jokainen varmasti näkee, ettei 80-vuotiaana kukaan näytä tuolta ilman pientä ja vähän isompaakin apua, mutta hän ei ole koskaan näyttänyt muoviselta tai kumiselta. Ja tähänhän moni ehkä ajattelee, että se muovinen ja kuminen on juuri se look, jota joku saattaa tavoitella. Ei siinä mitään. Tavoittelin minäkin niitä siittiökulmakarvoja silloin nuorena. Se onkin se asia mikä mua pelottaa. Kun enemmän ja enemmän tehdään vähän rajumpiakin toimenpiteitä, niin voiko joku oikeasti sanoa, että varmasti haluaa vielä vaikka kymmenen vuoden päästä sitä samaa? Ja kun ei ole ihan hirveästi kokemuksia ja tietoa siitä, miten erilaiset myrkyt ja implantit käyttäytyvät kehossa ja millaisia tuhoja ne potentiaalisesti saavat aikaiseksi. Kyllä se luonnonpuuvillakin käyttäytyy hieman eri tavalla kuin akryyli ja vanhenee aivan eri tavalla. En tiedä voiko tästä vetää mutkia ihan näin suoraksi, mutta kai sitä samaa ajatusmaailmaa mulla jonkin verran on tässä.

Kuva

Mun mielestä huolestuttavinta on kuitenkin yhteiskunnallinen ajatusmaailma tässä ympärillä. Minäkin olen tässä postauksessa korostanut sata kertaa, että kaikki saa tehdä mitä haluaa, etten loukkaisi ketään. Ja on toki hienoa, että ollaan avoimin mielin ja sallitaan kaikille kaikki, mikä ei ole laitonta tai muita loukkaavaa. Mutta sen sijaan, että liputettaisiin onnistuneen avomielisyyden puolesta, olisiko paikallaan hetken verran ajatella sitä, miksi niin moni kokee tarpeelliseksi tehdä rajuja ja radikaaleja muutoksia ulkonäköön. Ulkonäköpaineet? Joo. Tyytymättömyys omaan ulkonäköön? Joo. Ulkonäkökeskeinen maailma? Joo. Oon usein miettinyt sitä, miten ulkonäkövetoista elämä on. Välillä mietin kaiken keskellä, kuinka moni on tyytyväinen itseensä ilman ulkopuolelta tulevaa vahvistusta siitä, että on viehättävä tai elää viehättävää elämää.

Musta tuntuu että yhä yleistyvä trendi itsensä muuttamisen suhteen on osittain somen aiheuttamaa ja osittain sen takia, että nykyisellään nuori ihminen voi verrattain huonommin. Some tuo kotisohvallemme isommat rinnat, muhkeammat huulet ja paksummat hiukset. Ei pysty olemaan vertaamatta itseään ja samalla kokemaan pientä huonommuutta. On ehkä helppo ajatella, että oma elämä muuttuu jonkin toimenpiteen seurauksena. Muhkeammat huulet / isommat rinnat / mitä ikinä varmistavat, että mies rakastaa eikä petä ja jätä. Kukaan ei tietenkään ajattele ihan näin yksioikoisesti, mutta voi olla, että särkyneen sydämen kanssa arkeaan taaplaava saattaa jossakin syvällä sisimmissään näin ajatella. Tuntuu, että usein ulkonäön korjaaminen on jonkin muun korjaamista.

Ja tiedostan toki, että syitä erilaisille esteettisille toimenpiteille on yhtä paljon kuin niitä tekeviä ihmisiä. Lokeroiminen on tyhmää, mutta silti vähän pohdin tätä yhteyttä. Vaikka olen kuullut paljon erilaisia syitä ja näkökulmia siihen, miksi omaa ulkonäköä muutellaan rajullakin otteella, en silti voi olla ajattelematta, että kaiken takana on tietynlainen epävarmuus. Tietynlainen tarve vertailla itseään muihin ja kokea riittämättömyyttä. Tietyllä tapaa haluaisi muuttaa elämässään jotakin epätoimivaa tietämättä miten sen muuttaisi, niinpä sitä lähtee muuttamaan tavoin, jotka tuntuvat helpolta ja keinoin, jotka on saavutettavissa.

En voi olla ajattelematta, että jos jokainen tuntisi olonsa riittäväksi, hyväksi ja rakastetuksi sellaisena kuin jo valmiiksi on JA hänellä olisi paljon mielekästä puuhaa ja harrastelua, ei koettaisi samalla tavalla tarvetta muuttaa itseään hirveästi. Ja mietin, mitä tämä esteettisten toimenpiteiden villitys tekee pitkällä tähtäimellä? Varsinkin kun yhteiskunnassa niin avoimesti tuetaan ja kehutaan radikaalejakin valintoja ja ajoittain tulee jopa sellainen kuva, että on hyvä olla erilainen, on hyvä pyrkiä täysin erilaiseen lookiin. Tuleeko jossakin vaiheessa jopa painetta siihen? Jos joka toisella on ripsienpidennykset, tuleeko joillekin painetta hankkia sellaiset myös? Kun väkisin hieman vertaa itseään muihin?

Onko tulevaisuutemme vähän kuin Hunger Gamesien Capitol? Ajattelin jo aikanaan niiden kirjojen ja leffojen parissa, että siinä on kärjistetty nykymaailman kauneuskirurgia-into. Capitolilaisethan alkoivat näyttää jo sangen erikoiselta verrattuna Districtien ihmisiin. Onko siinä ajatuksessa jotakin perää? Kymmenen vuotta sitten ripsienpidennykset, nyt mesolangat, faceliftit nuorena ja poski-ilmplantit sekä megahuulet. Onko kahdenkymmenen vuoden päästä totaalinen kropanmuokkaus esteettisellä kirurgialla tavallista ja “normaalia”?

Ja jos onkin, ei siinä kai mitään väärää ole. Mä vaan ehkä kuitenkin pysyn districtiläisen näköisenä jatkossakin.

Mites te ajattelette asiasta?

47+

You Might Also Like

35 Comments

  • Reply 2381 Monday, June 25, 2018 at 14:13

    Hyva kirjoitus Anna! Taysin samaa mielta sinun kanssasi. Tassa hieman omia pohdintojani kyseisesta aiheesta;
    Valilla oikein ahdistaa tama ulkonakokeskeisyys maailmassa ja kuinka valilla tuntuu, etta media jotenkin painottaa sita ajatelmaa, etta kun on kaunis niin elama olisi jotenkin “parempaa”, joka luo paineita etenkin meille naisille. Esimerkkina vaikka tyyliin hiusmainokset; ensiksi naisella huono lytistynyt tukka=nainen on automaattisesti surullinen/ruma/ei haluttava ilmestys. Kun han pesee hiuksensa ja hiukset nayttavat hyvilta=nainen on iloinen/kauniimpi/kepastelee miehen kainalossa onnellisena nauraen, ikaan kuin “she’s made it”. Miehille ei tuputeta samalla tavalla sita ajatusta, etta olet riittamaton tai sinun pitaa fixata tama tuo ja se tapahtuu nailla tuotteilla tai nailla konsteilla. Tapa, jolla tuotteita markkinoidaan, silla on mielestani suuri vastuu ja merkitys. Mielestani epavarmat ihmiset ovat naiden markkinoiden uhreja tietylla tavalla, mutta ehka siina on myos jonkin sorttista kokeilunhalua, kun niin monet tekevat naita kauneusjuttuja nykyaan. Kauneusleikkaukset on niin normalisoitunut juttu, etta se ei ole enaa niin tabu aihe, kuin ennen. Itsekin mietin, miten kaikki aineet ja tavarat ihmisen kehon sisalla tulevat vaikuttamaan vuosikymmenien paasta..niista kun ei ole viela mitaan tutkimuksia, kun silarit/botoxit/yms eivat ole mikaan niin vanha juttu. Talla hetkella tuntuu, etta ihannoidaan tummien naisten piirteita, jos asiaa tutkiskelee tai mietiskelee hieman tarkempaa..tai olen itse tahan mielipiteeseen paatynyt. Otetaan esimerkiksi Kim Kardashian/Kylie Jenner. Valilla tuntuu, etta kyseiset naiset yrittavat itseasiassa jaljitella tummaihoisia naisia heidan erinaisilla kauneuslookeillansa. Tummaihoisilla naisilla kun yleensa on vaaleaihoisempiin naisiin verrattuna isommat huulet, takamus/reidet, rinnat yms. Ei tietenkaan kaikilla tummaihoisilla tietenkaan, en halua yleistaa, mutta you got my point. Nuorien tyttojen pitaa pitaa paa aika kylmana tassa aikakaudessa ettei paase luisumaan down the rabbit hole, koska se voi tosiaan olla melko slippery road. Monet kun ovat tehneet yhden leikkauksen, niin sitten halutaan jo seuraavaa. Vartalon dysmorfiasta jos karsii, niin siina ei kylla kauneuskirurgit oikein auta, vaan melkeinpa ammattiauttajalle/terapistille juttelu ehka tekisi teraa siina vaiheessa jos ollaan harkitsemassa esimerkiksi tammoisia tisseja itselleen (https://www.intouchweekly.com/posts/meet-beshine-the-model-who-may-have-the-world-s-largest-fake-breasts-49532) :( Mutta kuten itsekin sanoit, jokaisella on oikeus tehda mita itse haluaa kropallansa. Mita me siihen sanomaan, jos se tekee heidat onnellisiksi. :)

  • Reply no Monday, June 25, 2018 at 14:25

    Noilla mainitsemillasi kriteereillä olen siis luonnollinen poikkeus, koska mulle ei koskaan ole tehty mitään kevyemmän eikä rankemman kategorian operaatioista. (Luulen tosin ettei syynä ole niinkään järisyttävän poikkeavat kauneusmieltymykseni vaan ns. hyvät geenit ja erittäin terve itsetunto…)

    Ihmettelen itse tuota tatuointien luokittelua kevyiksi toimenpiteiksi. Tatuointihan on tosi pysyvä, potentiaalisesti vaarallinen ja parhaimmillaankin todennäköisesti rumasti ikääntyvä muutos. Sen laittamisessa on riskinsä eikä sitä välttämättä voi poistattaa jälkikäteen vaikka alkaisi kaduttaa – toisilla toki toistuva, kivulias, kallis laserointi voi auttaa mutta sehän ei ole mitenkään taattua. Toisaalta käsittääkseni monet pistoshoidot ns. kuluvat pois, eli niitä joutuu uusimaan ylläpitääkseen tulosta (hermomyrkyt toki jäävät elimistöön vaikka vaikutus ei olisi enää niin hyvässä terässä). Eikö tatuointi siis kuuluisi siihen raskaampien muokkausten osastoon, jos pistoksetkin ovat siellä? :)

    • Reply Anna Monday, June 25, 2018 at 15:06

      Hmm, nojoo, ehkä mä jotenkin miellän sen vähän sellaiseksi asiaksi, jolla ei muokata radikaalisti kroppaa, vaan enemmän se on joku piirretty kuva siellä täällä, sen sijaan, että muokattais kasvojen muotoa yms. Mutta toki tatskojakin on tosi isoja ja hallitsevia, ei sikäli nekin jo muokkaa jonkin verran kroppaa. Ehkä oon jotenkin mieltänyt nää niin paljon oman näkemyksen kautta, varsinkin kun tatuointien poisto on nykyisin superhelppoa ja tatuointeja löytyy niin microbladingin kuin kuvatatskojen muodossa :)

      • Reply Tanja Monday, June 25, 2018 at 16:36

        Muuten kantaa ottamatta postaukseen haluaisin tähän väliin sanoa, että tatuoinnin laserpoisto ei valitettavasti ole helppoa. Olen itse käynyt jo 8 kertaa poistattamassa ja vielä olis muutama kerta jäljellä. Yhteensä koko operaatioon menee n. 3 vuotta. Toimenpide ei ole pitkä (5-10min), mutta aika kivulias ja jälki on rumaa (haavaumia, punoitusta, joskus vesikellojakin). Yksi kerta maksaa jo enemmän kuin tatuoinnin laitto. Voi kun kaikki tatskaajat kertoisivat näistä asiakkailleen – se oma mielipide ennen niin nätistä tatuoinnista kun voi muuttua kovin nopeasti.

        • Reply Mia Tuesday, June 26, 2018 at 14:27

          Itse olen poistattanut myös tatuoinnin, mutta tosin alue oli suht pieni ja kaksi hoitokertaa riitti. Poistossa käytettiin uutta R0-menetelmää, joka siis mahdollistaa, että iho voidaan käsitellä 4 kertaa saman päivän aikana. Itsellä ainakin myös paraneminen sujui hyvin, koska hoito kohdistui vain tatuoidulle alueelle eikä reagoinut ympärillä olevaan ihoon. Itsellä ihoon ei tullut minkäänlaista arpea tai jälkeä.

          • Tanja Tuesday, June 26, 2018 at 22:45

            Aijaa, kuulostaa kyllä hyvältä! Mun klinikalla ei ole koskaan edes mainittu tuota hoitoa. Pitääkin ottaa selvää :)

      • Reply no Monday, June 25, 2018 at 17:02

        Siis tarkoitatko että sellaisten pysyviksi tarkoitettujen tatuointien (luonnollisesti poislukien poiskuluviksi tarkoitetut kestopigmentoinnit, hennatatskat ym, siirtokuvista puhumattakaan) olisi nykyään jotenkin superhelppoa ja automaattisesti mahdollista poistattaa iholta kuin iholta? Valitettavasti tuo taitaa olla aika yleinen, mutta epätodenmukainen näkemys.

        Onnistumisesta ei ole mitään takeita vaikka poistaminen olisi kuinka ammattitaitoista, se riippuu niin tatuoinnista ja ihmisen ihon toiminnasta. Joiltain väri ei irtoa, toiset arpeutuvat, joillekin jää tatskasta ns. negatiivikuva jne. Toki osa poistoista onnistuu jopa 100%, mutta lähtökohtaisesti tatuointia ei kyllä kannata ottaa sillä mielellä että sen saa sitten pois jos alkaa kaduttaa. Ei välttämättä nimittäin saa :(
        (Googlaa vaikka tattoo removal wrong jos uskallat eikä ole kiinnostusta tutkia asiaa syvemmin…)

    • Reply Vilu Saturday, June 30, 2018 at 12:43

      Tatuonti on yleensä helpompi piilottaa kuin radikaalimmat toimenpiteet. Siksi kai tatuointi on ”kevyempi”. Itse ainakin sen vuoksi tatuoinnin koen ”kevyemmäksi”. Lainausmerkeissä siksi, ettei lopulta mikään toimenpide missä kemikaaleja käytetään ole kevyt. Hiusvärikin pysyy hiuksissa parhaillaan/pahimmillaan kunnes otat sakset käteen ja leikkaat pois. Mutta sitä ei silti usein mielletä edes toimenpiteeksi enää arkisuutensa vuoksi. Nää on tosi paljon mieltymyskysymyksiä. Mikä on toiselle hc ja toiselle pientä ehostusta. Hyvin ihmiskohtaista. Itse miellän tatuoinnit ja hiustenvärjäämisen kevyeksi ulkonäon muuttamiseksi. Mutta taas kulmien kestopigmennointi ois mulle hc toimenpide. Toki itse olen tatuoitu ja tatuointeja tulossa lisää, mutta kulmien pigmennointia ei ainakaan tietääkseni ole tulossa. Riippuu luultavasti nää mielipiteet myös siitä mitä itselle on tehty ja minkä itse kokee suuremmaksi toimenpiteeksi.

  • Reply Stiina Monday, June 25, 2018 at 14:49

    Ite oon kans huolissani siitä et mihin tää maailma vielä menee noitten kauneusihanteiden- ja leikkausten kanssa. Itellä on pienet eriparirinnat eikä tulis pieneen mieleenkään mennä laittamaan silareita. Ja nenä on myös ehkä vähän liian massiivinen naiselle, mut sillekään en aio ikinä tehdä mitään, tämmöseks mut on luotu :D Ainut mitä ehkä pakosti joudun tulevaisuudessa tekemään, on mennä korjaamaan roikkuvat silmäluomet, koska ne roikkuu jo nyt jonkun verran. Toivon kyl ettei sitäkään tarvis mennä tekemään. Mä hyvin mielelläni kuulun tohon kevyesti muokkaavien-kategoriaan tatskoineni, lävistyksineni ja värjättyine hiuksineni :) Näitä sun mielipide-juttuja on kyl kiva lukea, monesti ne osuu vielä aika hyvin yksiin omien mielipiteiden kanssa :)

  • Reply traveldreamer17 Monday, June 25, 2018 at 15:12

    Mulle tulee lähinnä surullinen olo kun katson vaikka lähijunassa parikymppisiä tyttöjä, jotka on täysin luonnottoman näköisiä. He olisivat paljon kauniimpia vähemmällä meikillä ja ilman todella runsaita tekoripsiä. Kauneusleikkaksia heille ehkä ei ole tehty sentään. Mutta on aika kauheaa, jos ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Ja harva mieskään tykkää enemmän voimakkaasti meikatuista ja muovisista naisista. Kenen vuoksi sitten muokataa itseä noin paljon? Kai sitä sokeutuu sille muokkaamisellekin: aloittaa ensin kevyestä meikistä, sitten vähän tekoripsiä, seuraavalla kerralla muhkeammat ripset, microblading, hiuslisäkkeet, vähän lisätäytettä rintoihin ja huuliin. Jos kaiken olisi tehnyt kerralla, niin varmaan itsekin heräisi lopputulokseen. Mutta ehkä minä olen vanhanaikainen. Toki meikkaan itsekin ja hiukset oli blondattu vuosia.
    Oma tyttäreni on 7-vuotias. Näin äitinä kauhistuttaa nykyinen somemaailma ja kaikki ne kuvat joita tytärkin tulee kohtaamaan. Epätodellista kiiltokuvaa ja photoshoppia. Tulisipa luonnollisuus taas muotiin ennen kuin tyttäreni on teini-ikäinen.

    • Reply Titta Monday, June 25, 2018 at 17:18

      Mun mielestä ihan naurettavaa aina sanoa, että ei ne miehetkään tykkää siitä ja tosta jutusta naisessa. Itse viihdyn usein ilman meikkiä, mutta juhliin lähtiessä rakastan meikata, laittaa klipsipidennykset ja käyttää ylipitkiä tekoripsiä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että haluaisin että miehet tykkää. Oma mieheni tykkää musta ilman meikkiäkin. Mä vain rakastan laittautumista ja sitä että välillä voi näyttää nukelta, eikä se johdu mistään surkeasta itsetunnosta.

      • Reply traveldreamer17 Tuesday, June 26, 2018 at 12:54

        Juhlat ovat mun mielestä ihan eri asia kuin arki ja toki juhliin on kiva laittautua. Puhuin nimenomaa niistä, jotka arjessakin ovat aina täydessä tällingissä. Niitä näkee paljon ainakin täällä pk- seudulla.
        En itsekään laittaudu miehiä varten. Kunhan vain pohdin, että miksi jotkut parantelevat ulkonäköään niin kovasti. Itseään varten? Miehiä varten? Toisia naisia varten? Kyllä sellainen jatkuva ulkonäön parantelu mun mielestä kertoo nimenomaa huonosta itsetunnosta.

  • Reply Heidi K Monday, June 25, 2018 at 16:22

    Täysin samaa mieltä. Kun mä olin kuudennella luokalla, ainut radikaali teko oli leikata lyhyet hiukset. Ei me käytetty meikkiä, korkeintaan jotain sävyttävät huulipunaa. Silloin saatiin Nokian 3210.
    Yläasteella oli kaamee pissismeininki, mutta taas kerran radikaaleimpia toimenpiteitä oli hiusten värjäys.

    Sittenhän tuli face, kun olin parikymppinen, ja taisin liittyä siihen joskus 22-vuotiaana.
    Kun Instagram tuli, koko some räjähti käsiin. Kauneuskäsittelyt räjähtivät käsiin. On ihan ok ja normaalia, että yläasteikäinen käy ottamassa huulitäytettä. Ihan yhtäkkiä se on ihan ok, että 11-vuotias suoristaa tukkaansa, käyttää tekoripsiä, ja näyttää 18-vuotiaalta.
    Se on niiiin surullista. Kun kävelee kaupungilla täällä Etelä-Suomessa, kaikki näyttävät toistensa klooneilta. Kulmakarvat, suorat hiukset, mattaiset huulipunat, contouringit,… Kaikki on samaa.
    Kokoa XL ihastellaan, kunhan kurvit on kohdallaan.
    Kiitos somen, ei enää tiedetä, miltä näyttää ns normaali ihminen.

    Jollakin tavalla mulla on mennyt ihan ihon alle nykyajan ihanteet. Mä oon alkanut rakastamaan omaa kroppaa on entistä enemmän. Iloitsemaan, että se on just sellanen omanlaisensa. Varmasti tää 30 vuoden ikäkin tekee tehtävänsä.
    Tossa pari viikkoa sitten kävin leikkauttamassa lyhyen bobin. Halusin eroon kaikesta värjätystä hiuksesta, ja oon alkanut suosimaan muutenkin luonnollisempaa… Kiitos nykyajan somen.

  • Reply Siiri Kiviharju Monday, June 25, 2018 at 17:34

    Tää oli mun mielestä tosi hyvä postaus ja kivasti kirjoitettu. Itse otin silikonirinnat nuorempana, koska minun esteettistä silmääni mielyttivät pyöreämmät rinnat. En olo kertaakaan katunut päätöstäni käydä leikkauksessa, mutta olen juuri huolissani leikkauksien yleisyydestä. Paikkoja on niin monia ja tekijää vaikka millä mitalla. Aina loppu tulos ei ole hyvä ja mikä järkyttävintä voi leikkauksesta koitua merkittävä terveyshaitta myöhemmin. Minusta on kurjaa kuinka itsekin olin nuorena sokea kauneusihanteillle ja kuinka nopeasti leikkaus päätöksen tein. Toivoisin että olisin odottanut kauvemmin ja valinnut yrityksen paremmin ja perehtynyt terveysriskeihin paremmin.

    Olen itsekin miettinyt mikä on vuoden päästä yhtä normaalia kuin ripsienpidennykset nyt. Toivottavasti kauneuskirurgia ei yleistyisi tai, varmasti yleistyy, mutta nuoremmat jättäisivät menemättä leikkauksiin. Koska harva tosiaan tietää minkä näköinen haluaa olla 30 vuoden iässä. Esimerkiksi suuret silikonit ja isot huulet eivät välttämättä enää miellytäkään enää silloin..

    Jokainen saa tehdä kropalleen mitä haluaa, mutta olisi hyvä tehdä tälläiset muutokset itsensä takia eikä sen takia, koska Kardashianit tai kaveri tekee.

  • Reply Terttu Monday, June 25, 2018 at 17:59

    Itsellä on tatska 40v, 45v ja 50v-lahjaksi. Ripsienpidennykset ovat ihanat, käytän.
    Jos ylimääräistä rahaa olisi, leikkauttaisin ruttuisen kaulan sileäksi.
    Muuten 60v olen ihan tyytyväinen.

  • Reply Mia Monday, June 25, 2018 at 18:07

    Osittain samaa mieltä. Itselle on tehty rintojen korjausleikkaus, kun kumpikin rinta oli alikehittynyt. En voi kieltää etteikö se vaikuttanut itsetuntoon, enkä ole katunut leikkausta päivääkään, mut olen siis hoikka ja puhutaan 1,95desin implanteista.

    Mutta se kauhistuttaa, kuinka nuoriin vaikuttaa kaikki se ulkonäkökeskeisyys, jota some-maailma tuntuu viljelevän.

  • Reply T Monday, June 25, 2018 at 18:21

    Kiinnostava postaus ja lähestymistapa! Vaikka monesti sun kanssa asioista yhtä mieltä olenkin, niin nyt ajatuksemme ovat hyvin päinvastaiset haha :D

    Mä kuulun niihin, jotka ovat kestopigmentoineet huulensa, käyneet mikroneulaamassa kasvot, laittaneet täyteainetta – ja tulen varmasti tekemään näitä toimenpiteitä sekä muita vastaavia myös jatkossakin. Mun silmiäni miellyttää kuulas iho ja huoliteltu ulkonäkö – mieluiten niin ettei henkilön tarvitsisi edes meikkiä käyttää. Mua inhottaa paksu meikki, ripsenpidennykset, hiustenpidennykset ja överipitkät geelikynnet, mutta hyvinvoiva iho, sopusuhtaiset kasvonpiirteet ja hyvässä kunnossa oleva kroppa (oli se sitten täysin luomu tai vähän muokattu) vetoavat muhun :)

    Mun mielestä oikein laitettuna täyteainetta ei edes huomaa (hyvä esimerkki tuo mainitsemasi Jane Fonda) ja sekin, kuten botox, kuluu microbladingien ja muiden pigmentointien tapaan ajan myötä pois eivätkä ne siten ole yhtä pysyvä ratkaisu kuten kirurgiset leikkaukset tai vaikkapa ne tatuoinnit. Vaikka itse en koe tarvetta lähteä veitsen alle, ei siinä mielestäni ole mitään pahaa, jos se parantaa ihmisen omaa elämänlaatua, ja jos lopputulos sopii henkilön muihin piirteisiin. Eri asia on toki se, että ihminen suurentaa rintansa oman päänsä kokoiseksi…siinä tapauksessa ne ei eivät ehkä sovi hänen muuhun anatomiaansa… :) mutta esimerkiksi tilanne, jossa joku vaikka täyttää todella näkyvät kyynelurat täyteaineella, ei mielestäni tee ihmisestä esteettisesti epämiellytävämpää vaan päinvastoin, kunhan lopputulos on luonnollinen :)

    Ja mitä tulee tuohon omaan epävarmuuteen niin omalta osaltani voin myöntää huulten täytön ja -pigmentoinnin johtuvan omasta epävarmuudesta huuliani kohtaan. Mulla puuttuu punapigmenttiä omasta ylähuulesta (näyttää siltä, että huulet loppuvat kesken) ja siksi olen toimenpiteitä niille tehnyt. En tosin voi myöntää, että tekisin mitään toisia ihmisiä ajatellen: päinvastoin oma mies on kehunut huuliani hyviksi monesti, vaikka itseä ne vielä häiritsevät. Kukaan ei kuitenkaan ole huomannut aiempia pistoksiani tai pigmentointejani (yksikään ystävä ei ole kommentoinut tai kysynyt) niin voin hyvin sanoa, että kyseessä on puhtaasti itseäni varten tehdyt, luonnollisen näköiset ehostukset kyseessä :)

    Onneksi meitä on moneksi ja erilaisuus on rikkaus!

  • Reply Maiju Monday, June 25, 2018 at 18:58

    Olen joskus miettinyt, että entäs kun isot huulet menevät muodista. Ysärinä oli villitys, että mitä kapeammat huulet, sen parempi. Huulethan myös arpeutuvat? Tai entäs kun silarit joutunee uusia kymmenen v välein? Onko siihen varaa? Kääk!

  • Reply Kristina Monday, June 25, 2018 at 21:08

    Mielenkiintonen postaus ja hyvää pohdintaa musta! Mustakin on ikävää, miten yleistä nimenomaan noista isommista toimenpiteistä on tullut. Toki enemmän näkee nykyisin ripsien- ja hiustenpidennyksiäkin (tosin jälkimmäiset on monesti nykysin niin hyvin laitettu, ettei edes tajua pidennyksiksi), mutta veikkaan, että olisi niitä näkynyt vaikkapa 15 vuottakin sitten jos ne olisi olleet niin helposti ja halvalla saatavilla kuin nykysin. Ne on kuitenkin loppujen lopuksi, niinkuin sanoit, tosi helpot ottaa pois jos siltä tuntuu, eli kynnys myös näiden ottamiselle on varmasti pienempi kuin vaikkapa kauneuskirurgiaan.
    Isommista toimenpiteistä pystyn ymmärtämään jos ja kun ihmiset haluaa niitä tehdä, mutta toivoisin vaan ihmisten itsensä puolesta, että jokainen oikeasti miettisi kunnolla, miksi haluaa toimenpiteitä tehdä ja onko ne oikeasti sellasta, mitä haluaa. Jos on ja syyt on itselle tarpeeksi hyvät, ni mikäs siinä, go for it. Mutta jos syynä on vaikkapa muiden hyväksynnän hakeminen (“muut pitää musta enemmän/saan enemmän huomiota, jos mulla on isommat rinnat” tmv.) tai toimenpide on hetken päähänpisto, niin sanoisin, että kannattaisi odottaa. Kun korjaa yhden asian, joka on omasta mielestä vialla ja elämä ei ehkä sen jälkeen yhtäkkiä muutukaan ruususeksi voi olla, että yhtäkkiä löytää kymmenen muuta korjattavaa asiaa, etenkin kun ulkonäköpaineita tulee joka ilmansuunnasta. Haluaisin myös uskoa, että oikeat ystävät tai rakkaat ei välitä siitä, onko kuppikoko A vai D tai onko nenä vähän vino.
    Se, mikä kuitenkin eniten hiertää julkisessa keskustelussa on, että teoriassa kauneuskirurgia ja muut toimenpiteet ei ole enää tabu ja etenkin moni pienempi toimenpide on nykysin monille saatavilla saatavilla (non-invasive, kuten vaikkapa nuo pidennykset ja värjäykset vielä useammille), mutta silti niin moni selkeästi leikelty julkisuuden henkilö kiven kovaa väittää, että ei varmana ole leikelty, kaikki on omia hyviä geenejä. Enkä siis sano, että täytyisi ekana haastattelussa sanoa tai käyntikorttiin kirjottaa, et hei muistathan, mulla on implantit ja botoxia otsassa, mutta osaksi operaatioiden kiistäminen vaan lisää ulkonäköpaineita ja epärealistisia odotuksia, kun etenkin nuoret saattaa verrata itseään leikeltyyn ja “paranneltuun” henkilöön. Oisi myös tärkeetä musta, että ne, joilla operaatiot on menneet pieleen uskaltaisi näin sanoa ja puhua asiasta, eikä vaan esittäisi, että tältä on näytetty ihan koko ajan ja mitään ei ole ulkonäölle tehty.

  • Reply Jo Monday, June 25, 2018 at 22:37

    Tosi samaa mieltä kyllä ja hyvin jaoteltu noi pienemmät muokkaukset ja hc jutut, miettinyt itekkin sama. 😊 Toivoisin järkeä näihin muokkauksiin. En voisi kuvitellakkaan, miltä näyttäisin jos olisin mennyt nuoruuden haaveiden mukaan ulkonäön suhteen. 😅 Nykyään tykkään luonnollisesta (meikkaan, valkaisen hampaita jne kyllä), mutta rintojen kohotukseen voisin mennä ainoostaan, jos sais luopua rintaliivien käytöstä. Muutoin luomu. 👍

  • Reply Sara Tuesday, June 26, 2018 at 07:50

    Minun mielestäni tämä oli loistava kirjoitus! Kukin tehkööt mitä lystää itselleen, mutta kaikkein tärkein pointti on se, miksi niitä pitää tehdä. Mistä tulee se “pakko” saada täyteläisemmät huulet, isommat rinnat, rasvattomampi kroppa jne?

    Olisihan se kiva, jos olisi vähemmän ryppyjä ja vähän isommat rinnat. Eikä haittaisi, jos selluliittia olisi vähemmän. Ajat totisesti muuttuvat, sillä ollessani itse parikymppinen joskus 90-luvulla näitä kirurgisia toimenpiteitä, pistoshoitoja sun muita ei juurikaan näkynyt. Silikonitkin taisivat olla aika lailla poikkeuksellisia. Mutta jokaisen on asetettava itse se raja, mitä on valmis tekemään itselleen. Kuten sanoit, olisi hyvä miettiä, ovatko ne toimenpiteet sitä, mitä haluaa esimerkiksi 5-10 vuoden päästä. Itse voisin joskus harkita ehkä luomien leikkauttamista, jos yläluomet alkavat oikein roikkua. Silikonit, rasvaimut ja pistohoidot, samaten kuin tatuoinnit jätän muille. Tosin neulakammoni on niin suuri, että tuskin teetän itselleni mitään volyymiripsiä raflaavampia toimenpiteitä. :-)

  • Reply Sipu Tuesday, June 26, 2018 at 10:04

    Mä itse ajattelen, että kyllä sillä on väliä, mitä kukanenkin omalle keholleen tekee. Tai siis, kun nykyään pitäö aina korostaa sitä, että kukanenkin saa tehdä itselleen mitä haluaa jne., niin joo, toki on näin. MUTTA kyllä minusta jokainen esimerkiksi silarit ottanut on omalta osaltaan vastuussa siitä, että pienirintaisuus nähdään epänaisellisena. Tai kapeat huulet epäseksikkäänä. Tai mitä ikinä. Jokainen operaatioihin osallistunut edistää sitä näkemystä, että on olemassa vain yksi tietty muotti, johon kaikkien naisten pitäisi ulkonäöllisesti kuulua. Jokainen myös lisää osaltaan paineita esimerkiksi nuorille tytöille. On ihan bullshittiä, että somejulkkikset ottavat silarit, ja kommentoivat siihen että ole onnellinen sellaisena kuin olet, koska siinä on jäätävä ristiriita. :D Sama erään tubettajan kohdalla, joka otti huulitäytettä, mutta ei myöntänyt sitä seuraajilleen, koska ei kuulemma halunnut tukea sitä ajatusmaailmaa, että plastiikkakirurgia ois kaikille hyvä ja kannatettava ratkaisu. Eli älä elä kuten minä elän, vaan kuten sanon.

  • Reply Sipu Tuesday, June 26, 2018 at 10:08

    Ja itse olen siis todella pienirintainen, ja aikoinani asiasta paljon kipuilin. Nykyään 99 % ajasta sinut asian kanssa :) ihmiset haluaa kaiken heti nyt, kun toinen vaihtoehto on tylsä ja työläs – nimittäin se, että hyväksyis itsensä sellaisena kuin on. se ei oo helppoa, mutta väittäisin, että sen arvoista.

  • Reply Minna Tuesday, June 26, 2018 at 10:16

    Todella asiallinen ja hyvä kirjoitus! :) Olen monesta asiasta sun kanssa samaa mieltä. Epävarmuuden ja pinnallisuuden lisäksi suuremmat ulkonäön muokkaamisen operaatiot (tarkoitan lähinnä kauneusleikkauksia, silikoneja yms.) kertoo mun mielestä siitä, että terveyttä pidetään toissijaisena asiana eikä välttämättä osata ajatella erilaisia operaatioiden seurauksia pidemmällä tähtäimellä erityisesti terveyden kannalla. Toisaalta myös niinkin, että jokainen tallaa tyylillään ja meillä jokaisella on erilaiset arvot, joiden mukaan toimimme ja se on ihan ok :)

  • Reply Kaikki näyttävät silmiini samanlaisilta Tuesday, June 26, 2018 at 14:56

    Naiset, tai oikeastaan ihmiset, ovat muokanneet itseään todennäköisesti niin kauan kuin meitä on ollut olemassa. Kaikki tietävät kulttuurin, jossa naisten jalat sidottiin jo vauvoina, jotta ne olisivat pienet ja sirot tai kulttuurit, joissa kalloja venytettiin ja vielä muutama sata vuotta sitten jo pienet tytöt laitettiin niin tiukkoihin korsetteihin, että heillä oli aikuisenakin olematon vyötärö. Samoihin aikoihin ihoa myös valkaistiin rankoilla aineilla ja pupilleja laajennettiin belladonnalla tms. Viisikymmentäluvulla hiuksia permanentattiin sähköllä ja meikit olivat pääsääntöisesti täynnä jos jonkinlaista vaarallista ainetta verrattuna näihin päiviin ja silloinkin leikattiin kylkiluita, jotta vyötärö olisi kapeampi ja hiusrajoja leikattiin korkeammiksi/matalammiksi, rintoja ja kasvoja muokkailtiin jne.

    Kenties ihmiset ovat sitten aina olleet epävarmoja, en tiedä, mutta vain meidän aikamme ilmiö tämä ei ole. Nykyään vain useammilla on mahdollisuus toteuttaa näitä toimenpiteitä, jotka aikaisemmin olivat vain julkkisten ja rikkaiden saavutettavissa ja siksi se luo harhan, että olisimme poikkeuksellisen ulkonäkökeskeisiä.

    Jotenkin on aina yhtä hupaisaa kun ihmiset aloittavat lauseensa, että “Minulle on ihan sama mitä ihmiset omalle keholleen tekevät” ja jatkavat sitten lähes poikkeusetta sanalla MUTTA, jonka jälkeen kumotaan aikaisempi lause kokonaan eli ei oikeasti ollakaan sitä mieltä, että se on ihan sama. Miksi sitten pitää hurskastella väittämällä niin?

    Sori kärkäs kommentti, mutta minua oikeasti pännii ihmisten kyvyttömyys hyväksyä mitään muuta kuin juuri se mitä itse tekee. Ja ei, minulla ei ole silikooneja, ei edes tatuointeja, rakenneripsiä tai muitakaa lisukkeita, eikä minua ole leikattu tai täytetty. Jotenkin se vain tökkii kun viimeisen päälle tällätyt ihmiset tuomitsee toisia tälläytyjiä -minun tapani on oikea, mutta muut on vain epävarmoja tai kärsivät kehodysmorfiasta 🙄

  • Reply 🌸🌷🌼🌻 Tuesday, June 26, 2018 at 17:13

    Katsokaa Botched, jos pystytte. Itse en katso tämän tyyppisiä “sosiaaliporno” -ohjelmia, mutta on sairasta meininkiä, kun ihminen haluaa sellaisen naaman, kuin miltä muokattu selfie näyttää.

  • Reply Tiina Wednesday, June 27, 2018 at 06:28

    Kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, ihminen on “aina” muokannut itseään. Elintason kohoamisen, lääketieteen kehittymisen ja somen myötä muokkaaminen on toki oman näkemykseni mukaan ns. lähtenyt lapasesta.
    Tässä keskustelussa olisi hyvä muistaa myös toteuttajat. Mielikuvissani lääkäreiden tulisi hoitaa ja ylläpitää terveyttä; kosmeettisen kirurgian puolelta tästä on ihan lähialueilta irvokkaita vastakkaisia esimerkkejä.
    Kauneusbisneksessä on paljon myös ns. harmaata aluetta, jossa esim. pistoshoitoja antavat puutteellisesti koulutetut henkilöt. Näissä on riskinä mm. hermovauriot. Oma alueensa ovat myös ne tatuoijat ja kosmetologit, jotka vähättelevät mm. allergisten reaktioiden riskiä. Tatuoinnit ja microbladingit voivat pahimmillaan aiheuttaa todella vakavia ja pitkäaikaista hoitoa vaativia reaktioita ja näistä useimmat “ammattilaiset” vaikenevat – koska bisnes.
    Kauneusbisnestä markkinoidaan hyvinvointi-näkökulmasta. Omasta mielestäni se on suurelta osin ihmisten epävarmuuksia hyödyntävää ja osin epäeettistä bisnestä.

  • Reply Kikaltsu Wednesday, June 27, 2018 at 11:01

    Nykyinen “mitä enemmän tykkäyksiä, sitä parempi ole” -maailma on varmasti osa(suurin) syyllinen. Kauhistuttaa ajatella millainen oma itsetunto olisi jos se olisi perustunut tykkäysten ja seuraajien määrään (kun se ei liian hyvä ole edelleenkään näin 35+).
    Itse välillä pyörittelen ajatusta silikoneista, mutta kuten sinullakin, ajatus sen “pallon” olemisesta sisälläni mietityttää. Samoin pienten huulteni kanssa olen kateellinen huulipunamalleille, mutta kauhutarinat pistosten pieleenmenosta jarruttavat kiinnostusta suuresti.

    Eniten itse myös kauhistelen (terkuin 35+ kukkahattutäti :D) miten hätäseen 18v. tytöt (ja pojat) hyppäävät kirurgin pöydälle ja laittavat pistoksia ja implantteja koko kroppaan….

  • Reply Sininen huvila Wednesday, June 27, 2018 at 11:03

    Moi! Ei liity suoranaisesti tähän postaukseen, mutta tuli mieleen oletko lukenut Eva Frantzin kirjan Sininen huvila? Itse luen sitä juuri Book Beatin kautta ja jotenkin aihepiiristä sinä tulit mieleen. Jos olet lukenut kirjan, olisi kiva kuulla, mitä mieltä olit? Ja jos et ole lukenut, niin suosittelen lämmöllä. :)

  • Reply Emma Wednesday, June 27, 2018 at 12:09

    Itsellä hyvin samankaltaisia ajatuksia, vaikka olenkin hyvin epävarma kropastani ja muutenkin ukkonäöstäni, päivästä riippuen. Silti en ole kauneusleikkausta ajatellut koskaan sen vakavammin. Toki todennäköisesti joudun vanhempana käymään silmäluomileikkauksessa, kun luomet alkavat painaa enemmän ja haittaavat näkemistä, mutta sitä en varsinaisesti ajattele edes kauneusleikkauksena vaan terveydellisistä syistä tehtynä. Toki tiedän monia, joiden kroppaan raskaus on jättänyt rajujakin jälkiä. Esimerkiksi ennen isot tissit roikkuvat tyhjinä pusseina tai vatsaan on jäänyt niin paljon ylimääräistä nahkaa, että mitkään vaatteet istu päälle ja ihoon saattaa tulla hiertymiä yms. Jos itselle kävisi näin, ehkä miettisin tilannetta uudelleen. Siskoni on body fitness-kisaaja ja hänellä oli ennen kohtuullisen isot rinnat, mutta ensimmäisen kisadiietin myötä ne lähtivät täysin, eivätkä kasvaneet enää painon noustua. Hänelle tämä oli kova pala ja kävi otattamassa silikonit, minkä periaatteessa ymmärrän, kun on aina ollut isot rinnat. Mutta todella toivon minäkin, että ihmiset harkitsisivat päätöksiään ja tutkisivat riskit ja miettisivät, onko järkeä tehdä niin radikaaleja muutoksia kerralla, korjaaminen kun ei ole niin helppoa.

  • Reply Taru Wednesday, June 27, 2018 at 12:30

    Todella hyvä postaus👍🏼

  • Reply Caroline Wednesday, June 27, 2018 at 12:51

    Olipa hyvin muotoiltu teksti ja puit jälleen kerran ajatukseni sanoiksi! Näitä on aina niin mielenkiintoista lukea ja jään hirveästi pohtimaan näitä :) itse olen aina ajatellut, että voisin vanhempana ottaa esimerkiksi silikonit tai botoxia jos koen niitä tarvitsevani ja tässäkin takana on tietynlainen epävarmuus. Erosin myös hetki sitten pitkästä parisuhteesta, koska poikaystäväni petti minua ja hullussa päässäni mietin mikä minussa oli vikana ja jos olisin ollut kauniimpi tai laihempi olisiko näin käynyt vaikka oikeasti tiedänkin ettei vika ollut millään lailla minussa. Kiitos mielenkiintoisesta blogista, tekstejäsi on ilo lukea! Mukavaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi :)

  • Reply meow Wednesday, June 27, 2018 at 19:30

    Kiitos Anna taas kerran! Oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Pelottavaa miten arkipäivää kaikenmaailman huulipistokset ja silarit on nykypäivänä :(

  • Reply Sini Thursday, June 28, 2018 at 16:19

    Meillä on tällä hetkellä iso perheriita menossa aiheeseen liittyen. Siskoni hurahti tatuointeihin muutamia vuosia sitten ja on lävistyksiä ottanut. Nyt sitten siskontyttöni on saanut kulmalävistyksen keväällä ja tällä viikolla napakorun. Olisin muuten ehkä pysynyt hiljaa, mutta tyttö menee seiskalle syksyllä. Olen myös ihmetellyt kuka ammattilaien edes tekee tälläisiä niin nuorelle. Siskoni mielestä olen täysi tiukkis ja minusta hän on vastuuton. Meidän lapset ei saa nimittäin korvakoruja ihmeempää ennen kuin ovat täysi-ikäisiä ja sen voivat itse maksaa.

    Minusta kaikki, mikä pysyy päivää pidempään ja menee ihon alle – pitäisi olla vain aikuisille. Lapset eivät osaa miettiä syitä ja seurauksia sekä jälkihoito voi jäädä vähän vähälle. Aikuiset saavat tehdä kropilleen mitä huvittaa, mutta lapset kestävät kyllä odottaa.

  • Reply Iines Monday, July 9, 2018 at 10:23

    Moi Anna! Mainitsin sinut postauksessani blogimaailman supernaisena <3 Kiitos blogistasi ja siitä, että uskallat olla juuri sellainen kun olet ja kertoa mielipiteesi rehellisesti :)

    https://iinesaaltonen.fi/2018/07/09/tienaako-tunnollinen-nainen-vahemman/

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post