Kasari // Helsinki

Viimeiset kuvat tällaisella tukalla. Noora nimittäin teki aikamoisen muutoksen tänään mun fledaan ja seuraavissa kuvissa saatte sitten nähdä tämän työn tuloksen. Tässä pari tuntia kampaajan tuolista poistumisen jälkeen olo on suorastaan hämmentynyt. Työn jälki on taas ihan priimaa (Bown Noora on paras! ♥), mutta en oo vieläkään ihan varma, tuliko tehtyä oikea päätös. Oon tuijotellut jo monta viikkoa long bobeja ja lyhyempiä hiuksia ja whatnot, ja miettinyt, mikä tuntuisi omalta. Rohkaistuin ja repäisin asian tiimoilta, mutta nyt istun ja haron tyhjyyttä ihmetellen, oliko sittenkään oikea päätös. Varsinkin kun katon näitä taannoisia kuvia ja tuota pitkää tukkaa. Noooo, ehkä ajan kanssa tottuu taas :D

Mietin tässä juuri, että ehkä tuon mielipidemaanantain jälkeen on hyvä aina pitää pieni mental healthday -tiistai, koska välillä kyllä turhautuu ja ärsyyntyy ihan kunnolla tähän bloggaamiseen. Ärsyyntyy siihen, että kirjoittaa mistä vaan, tehdään asiasta henkilökohtaista. On jotenkin käsittämätöntä, että kun kirjoitan mielipiteitäni, MINUN MIELIPITEITÄNI, säästämisestä ja rahan sijoittamisesta, saadaan keskustelu käännettyä eri ammattiluokkien eri palkkoihin, joista minun pidetään tietenkin epäoikeutetun korkeana ja jotain muuta pienempänä. Tämähän tietenkin toimii oikeutuksena sille, että minua voi nälviä ja voi ivailla minun elämästäni ja samalla myös hieman syyllistää hyvästä elämäntilanteestani ja tehdä oletuksia, väittämiä ja kärjistyksiä siitä, miten minä en tietenkään voi mitään vähemmän menestyvää ymmärtää tai mitään siitä tietää. Ja kaiken tämän keskellä kun yrittää sekä puolustautua, että hieman perustella omia näkemyksiään, saa kuulla, kuinka hyökkää ja teilaa ja mitä vielä.

Onneksi joukossa on aina niitä ihania ja lämpimiä kommentteja, jotka oikeasti ymmärtävät, mitä sanon. Ja aina se positiivisten kommenttien määrä on suurempi kuin negatiivisten, mutta silti välillä vaan turhauttaa. Musta on ihanaa toteuttaa lukijatoiveita, joiden kärkipäässä oli mielipidepostaukset. Mutta samalla tuntuu niin turhauttavalta, että kun toteutat yhden lukijatoiveen ja teet kattavan laukkupostauksen, se nähdään leventelynä ja seuraavassa rahapostauksessa sinut haukutaan leveilijäksi, joka leveilee laukuillaan. Asioista ei voi puhua ilman, että ne henkilöitetään bloggaajaan, jolloin blogeista tulee hajuttomia ja mauttomia, kun ei uskalla tai jaksa sanoa jostakin.

Mä uskallan kyllä, mut just tällaisissa turhautumisaalloissa tulee sellainen olo, ettei jaksa. Ei jaksa kirjoittaa hyvin tavallisesta aiheesta hyvin neutraalin postauksen saadakseen siitä itselleen lähinnä pahan mielen. Ja sitten kun miettii, mitä mielipideaiheita toivottiin, niin let me tell ya, rahan säästäminen oli aiheena yksi kesyimmistä. On jotenkin aina vaikea tsempata itseään kirjoittamaan niistä vähän aremmista aiheista, kun jo tällainen aihe saadaan käännettyä mun viaksi. Eräs lukijani kommentoi edelliseen postaukseen: “…Yhtälailla siis me lukijat voidaan miettiä mitä, miten ja miksi me kirjoitamme omia kommenttejamme, jotta myös tulisimme ymmärretyksi oikein. Mielestäni se ei ole pelkästään bloggaajan vastuu tai tehtävä.” Niin. Olisi aika hienoa, jos noissa pintaa syvemmälle menevissä postauksissa muistettaisiin, että mielipide-eroja on kaikilla, mutta bloggaajallakin on oikeus olla eri mieltä ja jos hän ei suostu taipumaan yhden tai kahden tahtoon vaan on edelleen eri mieltä, ei se ole taistelua tai väittelyä. Aina valitetaan blogien muuttumisesta hajuttomiksi ja mauttomiksi, mutta sekin on mun mielestä aika paljolti nykylukijan vastuu.

Suurin osa lukijoista on kuitenkin ihanan tukevia ja hyvää tarkoittavia, mutta kun se äänekäs joukko on aina ekana tarttumassa jokaikiseen mahdolliseen asiaan, on välillä turhauttavaa jauhaa mistään muusta ku olkatoppauksista ja tukan mitasta. (Toki siihenkin sitten saa palautteena sen, että on pinnallinen bimbo, jota ei kiinnosta mikään muu ku meikit ja vaatteet :D Ei voi voittaa.) 

Voin sanoa, että mua turhauttaa välillä osa kommenteista. Osan kanssa ajatusmaailmamme ei kohtaa, mutta se ei haittaa. Se mikä haittaa on kun asioista tehdään henkilökohtaisia. Ja joistakin kommenteista huokuu yksi niitä asioita, jotka mua heittämällä eniten ärsyttää yhteiskunnassamme. Vihaan sanontaa “Suomalainen maksaa 50 €, ettei naapuri saa 100 €”. En vihaa sitä sen takia, että se olisi jotenkin ärsyttävä sanonta, vaan vihaan sitä sen takia, että se oikeesti usein pitää paikkaansa. Meidän yhteiskunnallinen mentaliteetti on usein se, että ei pyritä niinkään parantamaan omaa tilannetta vaan alentamaan toisten. Jos joku tienaa enemmän, pitäisi saada häneltä pois. Tai no toki vaikkapa hoitoalan palkkoja ajatellessa, suurin osa varmaan haluaisi korottaa palkkoja. Mutta niin kauan kun sitä ei tapahdu, tuntuu tietyille ihmisille olevan tärkeää se, ettei muutkaan saa tienata hyvin. Ymmärrän harmin ja katkeruudenkin, jopa kateuden, mutta en ymmärrä tyhmyyttä. Tyhmäähän se olisi, että myös paremmin tienaavat tienaisivat jatkossa vähemmän. Että vaikkapa me “turhaa työtä” tekevät bloggaajat tienaisimme vähemmän. Työllistäisimme silloin vähemmän ja maksaisimme vähemmän veroja. Se johtaisi vähempään määrään kannettuja veroja, ja arvatkaa kenen palkoissa se näkyisi kaikkea muuta kuin positiivisena?

Pelkistetysti ajatellen… Joka kerta kun mä kannan Chanelin ulos Della Margasta, mä oon nostanut palkkaa sitä varten 3000 euroa. Ja maksanut sen lisäksi reilun tonnin veroja. Ostaessani sen laukun, siitä 3000 eurosta 24 % on ALVia. Pelkistetysti ajatellen, mun 3000 euron Chanel onkin tuonut valtion kassaan siinä vaiheessa 1750 euroa rahaa. Aikamoista. Sama pätee jokaiseen matkaan, jokaiseen ulkona syötyyn illalliseen. 200 euron illallisesta valtion kassaan helähtää n. 135 euroa ALVeja ja palkasta maksettuja veroja. Siitä ALVin jälkeisestä rahasta (152 €) myös maksetaan sen ravintolayrittäjän vuokraa, palkkoja ja muita kuluja. Jotta ne tarjoilijat, kokit, ravintoloitsijat ja vuokraisännät maksavat omat veronsa. En siis tarkalleen ymmärrä, ketä se hyödyttäisi, jos minä tienaisin vähemmän ja maksaisin vähemmän veroja? Ei valtio maksa mulle mitään, eli ei oo sieltä hoitoalojen kirstusta pois.

Ei ole yhtään syytä ajatella parempipalkkaisen tuloista, että ne olisi jotenkin väärin ja huono asia. Ne eivät ole huonommin tienaavalta pois.

Jotenkin nykyään bloggaajalle sysätään aivan liikaa vastuuta. Pitäisi kirjoittaa ja puhua niin, ettei loukkaa ketään (mahdotonta). Pitäisi elää, tai ainakin näyttää elämästään, niin, ettei kellekään tule paha mieli tai alemmuudentunne. Se alemmuudentunne ja paha mieli on jokaisen omassa päässä, ja siltikin bloggaaja on jotenkin vastuussa siitä, ettei kellekään tule paha mieli. Mutta kun se paha mieli tulee niin hiton helposti. Joku katsoo näitä kuvia ja häntä häiritsee Chanel. Omaan ei riitä mitenkään palkasta kertyvät säästöt. Tai se ärsyttää koska kokee, ettei omasta palkasta riitä lapsiin, mutta toinen se vaan shoppailee Chaneleita, jotka on paljon turhempia kuin lapset. Jotain ärsyttää koruröykkiö, jonka kokee rahoilla leveilyn keinoksi ja toista harmittaa Starren kahvi, koska omat rahat ei riitä ikinä noutokahvin kaltaisiin “ylellisyyksiin”. Yhtä ärsyttää muovimuki, joka tuhoaa maapalloa (minuakin, mutta satuin unohtamaan monikerta-mukini kotiin), jollekin tulee itsestään huonompi olo, kun bloggaaja se vaan hiihtää korkkareissa, eikä itse osaa.

Bloggaajan vastuuta yletetään vaikka ja mihin. Ei saisi olla kaunis iho, kun huonoihoisille tulee paha mieli. Ei saisi kertoa helposta raskautumisesta, kun niin monien on vaikea saada lapsia. Vaikka bloggaaja siis aina korostaisi tätä asiaa ja esittäisi kaikki mahdolliset sympatiat heille, joilla on vaikeampaa. Mistä tahansa voi loukkaantua. Olen liian lihava, olen liian laiha. Olen liian normaalin ja taviksen näköinen, kuvittelen olevani muita paremman näköinen. En käytä tarpeeksi mielenkiintoisia vaatteita, käytän aivan omituisia vaatteita. Ja jokaisesta asiasta voi loukkaantua, koska onhan kaikki ulkonäöstäni lähtien muiden arvostelua. Jos meikkaan ja laitan hiukset, pidän itseäni parempana kuin luonnollisessa lookissa viihtyviä. Syytös, jonka sain tällä viikolla. Kun olen iloinnut ja ihastellut vauvavuotta, olen sekä antanut väärän kuvan ja luonut ihmisille pahaa mieltä siitä, että heillä ei ole helppoa kuin myös vastuussa siitä, että jonkun tyttäret haluavat raskaaksi, koska minä puhuin välilihan rasvauksesta jossakin. (Okei okei, viimeisin on aika HC esimerkki, sen jättäjä nyt oli muutenkin ihan sekopää)

Bloggaajan pitää puhua ja pukeutua, olla, elää ja käyttäytyä niin, ettei loukkaa ketään. Koska bloggaajalla on vastuu. Milloin lukijat ottavat vastuuta? Vastuuta siitä, että tämä ei suinkana ole peruskoulun uskonnon tunti, joka on perustuslailla pakotettu. Tämä on viihteellinen blogi, jonka kirjoittaja on ihminen. Ihminen, jossa on paljon erilaisia puolia ja hän saa edustaa haluamiaan arvoja ja ajatuksia, ilman, että kenenkään tulisi niistä loukkaantua vaikka ne omista eroaisikin. Koska vaikka bloggaajalla on joitakin vastuita, kuten vaikkapa mainosten merkitseminen, on myös lukijalla vastuu. Vastuu siitä, mitä blogeja lukee ja miten teksteihin suhtautuu. Mun mielestä jos on vastuuta, pitäisi olla myös oikeuksia samassa suhteessa. Mitä oikeuksia bloggaajalla on, kaiken tämän vastuun vastapainoksi?

Ei siinä, sellaisia ajatuksia tässä heräillyt. Asuna tälläkin kertaa valkosinistä, nimittäin valkoinen olkatoppaus-body yhdistettynä girlfriend-farkkuihin. Kunnon kasari kaikkine olkatoppauksine ja valkoisine korkkareine, mutta mä tykkään!

ZARA body
GUCCI aurinkolasit
H&M farkut
CHANEL laukku
ZARA kengät

Mitäs ajatuksia nää mun tunteet herättää? Tai mitä tunteita nää mun ajatukset herättää? Kummin vaan :) Ja mitä mieltä ootte asusta? 

46+

You Might Also Like

69 Comments

  • Reply Scarlett'O Wednesday, June 20, 2018 at 18:35

    Tätä hommaa seuratessa itsellä iskee epäusko kyllä, ja oikeasti harmittaa bloggaajien puolesta. Varsinkin sinun, koska olet selkeästi ihan eri maata kun hyvin monet muut Suomen bloggaajat. Blogien idea on alusta asti ollut olla päiväkirjamainen tapa kirjoittaa omasta elämästä, ja jossain vaiheessa niitä alettiin enemmän lukea muiden toimesta. Nykyään bloggaajat ovat jo melkein oman elämänsä toimittajia, sillä tekstit, kuvat ja portaali ovat niin korkealla tasolla. Sen takia ihmiset unohtavat miksi blogeja kirjoitetaan. Se on edelleen sen ihmisen elämästä, se ei ole mikään lehti jonne tuotetaan sisältöä sen mukaan mitä ihmiset haluaa lukea. Vuorovaikutus ja toiveet ovat molemmat toki hyviä juttuja, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla foorumi jossa jatkuvasti koitetaan kehittää bloggaajaa itselle sopivaan suuntaan. Heitä on sen verran monia, että jos joku aihe ei enää kiinnosta niin eiköhän omaan aihepiiriin sopivia löydy kulman takaa :)

    Saat kyllä kaiken sympatian aiheeseen liittyen! Olen lukenut blogiasi Aussien ajoista lähtien. Aihepiirit on muuttuneet matkan varrella paljonkin, ja sinun elämä muuttunut myös, siihen suuntaan jota itsekin itelleni toivoisin. Siksi on ollut niin valtavan ihana seurata tätä matkaa, ja nähdä että kyllä se vaan on mahdollista löytää tuollaista onnea :) Hurjasti tsemppiä Anna, meitä positiivisesti ajattelevia on täällä paljon enemmän kun ehkä kommentit antaisi olettaa.

    Ps.Ihanat farkut, sopii sulle niin hyvin :)

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:36

      Kiitoksia :) On aina kiva nähä pitkäaikaisen lukijan nicki ja saada sitä tasapainottavaa positiivista palautetta :) Jotenkin on absurdia ajatella, että samaan aikaan vaaditaan syvyyttä, kotoisuutta, lähestyttävyyttä yms. mutta samalla vaaditaan diplomaattista otetta ja tekemistä, jossa ei saa sanoa mitään, jonka joku voi tulkita loukkaavaksi. Mitenhän siinäkin sitten pitäisi onnistua :D

  • Reply Sini Wednesday, June 20, 2018 at 19:09

    Mä uskon, että vaikka näitä postauksia kirjoittaisi tuhat, ei nuo kritisoijat ja mielensäpahoittajat lopeta tai muuta kantaansa. Tollanen kateus, tietynlainen ajattelutapa ja motkotus on iskostunut ihmisen mieleen niin syvästi, että luultavasti järkiperäinen selittäminen menee ihan kuuroille korville :-D.
    Samalla kuitenkin uskon, että suurin osa sun lukijoista ymmärtää todella hyvin mitä edelliselläkin (ja kaikilla muillakin) postauksella hait. Sä et ole itseäsi korostamassa, muita mollaamassa etkä tässä maailmassa se pahis hyvän palkkasi kanssa. Me “normaalit” lukijat vaan saatetaan helposti jättää kommentoimatta, toisin kuin nuo kritisoijat jotka oikeen elää tolle negatiivisen puolen etsimiselle ja kaiken vääntämiselle. Minäkin hyvin harvoin kirjoittelen mitään kommentteja, vaikka oon sun kanssa tosi samoilla linjoilla ja luen mielenkiinnolla mielipidepostauksia.

    Ja täytyy vielä sanoa, ootan innolla uutta tukkaa! Tykkäsin vuosia sitten siitä sun lyhyestä tukasta (aussiaikoina kenties?) ja uskon, että tollanen vähän lyhyempi malli sopii sulle kun nenä päähän. Ainakin instagramin sneakpeek näytti hyvältä :-)!

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:39

      Joo, siis kyllä mä sen tiedän. Välillä tekee vaan hyvää vähän päästää höyryjä ja ehkä samalla myös valaista niillekin lukijoille, jotka ei avaa kommenttiboksia, miksei tää oo aina ihan herkkua :D Ja hei, uus tukka on nyt melkeen yhtä lyhyt kuin silloin, joten toivomasi pitää :D

  • Reply Riikka Wednesday, June 20, 2018 at 19:10

    En ymmärrä itsekään noita mielensäpahoittajia. Mun mielestä vastuu on yhtälailla meillä lukijoita. Mutta meitä on niin moneen junaan ja jotkut eivät vaan ymmärrä, että toisen puolesta voi myös iloita.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:40

      No aamen :)

  • Reply Anni Wednesday, June 20, 2018 at 19:20

    Amen!!
    Just tämä “Mulla on vähemmän, joten haluan muilta pois, jotta meillä on yhtä vähän”.
    Etenkin valtiossa jossa koulutus on ilmaista ja naisilla on tasa-arvoiset oikeudet, tuo ajattelu on aivan imbesilliä.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:40

      Sanopa muuta :D

  • Reply Kiasa Wednesday, June 20, 2018 at 19:43

    Olisko mahdollista saada päivän kuvia ilman korkkareita. Eli siis lenkkarit/ sandaalit tyyliä ! 😊

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:40

      Olis joo, vaikka harvemmin mä kuljen niin, mutta pitää joku tennariasukin kuvailla. Ne on musta vaan niin tylsiä :D

  • Reply Tantta Wednesday, June 20, 2018 at 20:08

    Kun luin edellisen postaukseen kommentteja ymmärsin kyllä, miksi ketuttaa. Itse tienaan myös hoitajana heikosti ja erityisesti Helsingissä asumiskustannukset ketuttaa. Mutta olen saanut monista blogeista (mm Julia Ihminen, WTD ja nyt viimeisimpänä tämä) innostusta säästämiseen, koska olen myös aina ollut pienestä palkasta huolimatta kova törsäilemään ja melkoinen huithapeli rahan kanssa. Ja tietysti suurinosa ”säästövinkeistäsi” (tai kenen tahansa edellämainittuun) oli minulle täysin turhia ottaen huomioon palkan, eri elämäntilanteen ja kiinnostuksenkin, mutta innostava juttu silti.

    Tavallaan myös ymmärrän tarpeen kommentoida näitä palkkajuttuja ja tuoda esiin niitä ohi aiheenkin meneviä juttuja. Luulen, että ihmiset ei aina oikeasti tajua sinun tai jonkun toisen bloggaajan tajuavan, että hei, oikeasti toisten ihmisten elämä voi olla kovinkin erilaista oli kyse taloudesta tai vaikka terveydestä. Ja musta on hyvä, kun sä avaat näihin kommentteihin sitten, että kyllä tajuan mistä puhutte! Koska kyllä tähän maailmaan myös niitä mahtuu, jotka ei todella tajua (terveisiä vaan Laura Räty :D) ja joskuspieni ravistelu tekis heille ihan hyvää, varsinkin jos kyseessä on poliitikko, mutta kuka tahansa. Toki myös toisinpäin. Eli jos nyt palkasta puhutaan, niin kaikki pienituloiset ei välttämättä todella tajua paljon veroja vaikka 6000€ tienaava maksaa. Joten hyvä ravistella kaikkia tasapuolisesti :D

    Ongelma tietty monesti näissäkin keskusteluissa on, että kommentoidaan ja ollaan jo päätetty joku näkökanta ja ajatus mitä sitten paukutetaan. Ei haluta oikeasti keskustella ja oppia, halutaanettä toinen muuttaa mieltään, mutta itse ei olla yhtään valmiita edes hetkeksi aidosti miettimään ja kuulemaan mitä toinen sanoo. Pohtimaan omia ajatuksia. Halutaan vaan toitottaa omaa jo hyväksi päätettyä näkökantaa. Tämähän on tavallaan aika turhaan, ja mielestäni se paistaa läpi kommenteista kuin vastauksistakin, silloin kun tästä kyse.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:45

      No tämä kyllä, mutta myös se, että jotenkin se, että mä olen eri mieltä, tulkitaan heti hyökkäykseksi mielipidettä vastaan. Pitäisi varmaan jokaiseen kommenttivastauksen alkuun lisätä klausuuli: “Olen lukenut mielipiteesi ja haluaisin nyt perustella omaani tarkemmin. Se ei tarkoita, että pitäisin mielipidettäsi huonona, vaan sitä, että minulla on omani ja perustelusikaan jälkeen en koe tarvetta muuttaa omaani. Sinunkaan ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, vaan voimme olla eri mieltä, mikä ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä”. :D Luulisi tämän tosin olevan jokaisella järkevälle ihmiselle itsestäänselvää? :D En tiedä :D

  • Reply Finitots Wednesday, June 20, 2018 at 20:22

    Olen kuullut sellaisia kommentteja palkkaeroista, että Suomessa pitäisi kaikkien tienata saman verran koulutuksesta, alasta ja kokemuksesta riippumatta niin ei tule kellekään paha mieli, eikä kukaan olisi huono-osainen. Jotkut haluaisivat siis periaatteessa Suomen olevan kommunistinen maa, koska heillä on paha mieli oman, itse hankitun koulutuksensa takia. Olen itse korkeasti koulutettu, matkustelen usein ja asun ulkomailla mutta hämmästyttävää kyllä en ole päässyt tähän saakka siksi, että vanhempani olisivat rikkaita, olisin päässyt kouluun nepotismin/rahan/jonkun muun tekosyyn nojalla, tai siksi että kuulunut syntymästä asti johonkin myyttiseen eliittiin, vaan itse tehdyillä päätöksillä ja uskalluksella ottaa riskejä. Vietin monen monta vuotta 150 euron kuukausibudjetilla, olen itkenyt ja valvonut lukemattomia öitä sitä että olen joutunut tekemään päätöksiä lääkkeiden tai ruoan ostamisen välillä, olen käynyt töissä 14-vuotiaasta asti ja arvostan kaikkea mitä minulla on nyt ihan hemmetisti enkä ota siitä mitään itsestäänselvyytenä. Suomessa on kaikilla mahdollisuus täysin samaan, ainakin vielä, sillä korkeakoulutus on ilmaista ja valtio tukee opiskelijoita maailman mittakaavassa todella avokätisesti, eikä ketään oteta kouluun siksi että äiskällä ja iskällä on varaa maksaa yliopistolle uusi sivurakennus (toisin kuin täällä nepotismin ja hyvä veli -järjestelmän luvatussa maassa). Ymmärrän sen, että joidenkin kotiolot eivät tue eteenpäin yrittämistä ja esimerkiksi korkeakoulutusta, mutta siitä on täysin turha syyttää yhteiskuntaa. Valtio tukee kaikkia Suomessa huomattavasti enemmän ja paremmin kuin valtaosassa maailman maita, mutta silti mikään ei joillekin ole koskan tarpeeksi hyvin. /end rant.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:45

      That rant, I agree 100 % :)

  • Reply Kikka Wednesday, June 20, 2018 at 20:26

    Jos mitä inhoan niin niitä hajuttomia ja mauttomia blogeja, joissa ei oikeasti kerrota mistään. Paitsi ehkä yhteistyökumppaneista. Sun blogissa on sopivasti kaikkea. Musta on ihanaa lukea siitä ihan tavallisesta teidän arjesta, SUN mielipiteistä, teidän reissuista, ja myös vaikka ihan niistä merkkilaukuista vaikken itse niiden päälle mitään ymmärräkään :D. Se on aivan selvä, että se ainainen kitinä ja narina joka asiasta ottaa hermoon. Mä luulen, että meitä hiljaisia jotka ei oikein osaa kommentoida mutta tykkäävät, plus niitä positiivisia kommentoijia on enemmän kuin negoja, toivottavasti se lohduttaa ^_^. Terkuin todella epäaktiivinen kommentoija joka on lukenut blogia jostain sieltä asti kun muutit Viikkiin tms.. :D

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:54

      Kiva kuulla, ja kyllähän mä sen tiedän, ja nään mittauksissa yms. mut välillä on niin katujyrän alle jäänyt olo, että pakko vähän avautua :D Kiitos kun oot mukana :)

  • Reply Malisa Wednesday, June 20, 2018 at 20:38

    Tuli jotenkin paha mieli siitä, etten kommentoi usein. Aina ei vain toki ole aikaakaan kirjoittaa omasta mielestäni hyvin muotoiltua kommenttia. Ja siis lisäksi ajattelen jotenkin niin, että yleensä pitää olla jotain “sanottavaakin”. Vaikka voisin kai joskus laittaa ihan vain “niin hyvä postaus” -tyyppistäkin palautetta bloggaajalle. :) Toisaalta, olen samanlainen tosielämässä. Hiljainen, mutta kommentoin kun koen sanomiseni jotenkin olevan “tarpeeksi arvokasta”. Eikä kukaan muu ole jo sanonut samaa asiaa paremmin/informatiivisemmin. Ja mietin ehdottomasti useampaan kertaan, mitä sanon/kirjoitan.

    Pidän sun mielipidepostauksista ja mielestäni kyllä osaat kirjoittaa ne muiden näkökulmia huomioonottaen. Jotkut eivät vain halua lukea muuta kuin tietyt osat teksteistä. :( Toivottavasti muistat, että täällä ruudun takana on myös meitä syystä tai toisesta kommentoimattomia… jotka ovat silti sun puolella. <3 Vaikka sitten jostakin syystä ilkeitä ja provokatiivisia asioita sisältäviä kommentteja tulisi johonkin postaukseen kymmenittäin. (Miten heillä riittää aikaa, kokevatko he aina tekstinsä kirjoittamisen arvoiseksi? Just wondering…)

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:55

      Ei missään nimessä tarvii potea pahaa mieltä :) Toki kommentointi on meille bloggaajille ihan suola ja sokeri, mutta ei se mikään sellainen juttu oo, että olisi siitä tarpeellista kantaa jotenkin huonoa omaatuntoa tai pahaa mieltä :) Kiitoksia kommentistasi ja kuule, ihan samaa mäki välillä ihmettelen :D

  • Reply Esssim Wednesday, June 20, 2018 at 20:46

    Siis ei elämä. En ymmärrä miten ihmiset edes vaivaantuu jättämään kommentin, jos sisältö on tommoista kuraa. Sen kun ymmärtäisi, miksi mielensäpahoittajat edes lukevat jos tulee itselle niin paha mieli kaikesta. ARGH. :D
    Savu nousi korvista jo ihan ihmisten typeryydestä. Yleensä en lue blogien kommenttibokseja, siellä kun yleensä on niin paljon tyhmyyttä, joka saa vain hermot menemään. Tsemppiä ja oikeesti koita jaksaa niitä inhottaviakin, sillä täällä me ollaan, jotka inspiroituvat ja arvostavat työtäsi, eikä kiinnosta pätkääkään paljonko euroja tienaat ja kulutat mihinki, ihan sinun oma asiasihan se on :D

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 09:56

      Tää on itse asiassa usein se mun mieltä painava kysymys. Miksi lukea, jos haluaa vaan vihata? En tajua. Kiitos ja ihanaa kuulla! <3

  • Reply Krisu Wednesday, June 20, 2018 at 20:57

    Sun kommentit on ikävä kyllä hyökkääviä ja puolustelevia. En ole koskaan nähnyt samassa hengessä kirjoitettuja esim. Hannan, Alexan, Lindan, Saran… tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka. Mietihän ensi kerralla, kun luet heidän kommenttejaan. Ja kyllä oikeesti jostain syystä välillä sun kirjoitukset ja esittelyt vaikuttavat oman itsen kehuilta, niin tavarat kuin tekemiset. Mutta tämä vaan mun mielipide.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:00

      Musta tuntuu, että monet bloggaajat ei julkaise samanlaisia kommentteja kuin mitä mä julkaisen. Ensinnäkin. Ja toiseksi, me ollaan erilaisia persoonia. Jotkut vastaavat “kiitos palautteesta” ja antavat sen vaikuttaa ja pohtivat sitä ja ehkä se aiheuttaa jopa murheita. Toiset ei lotkauta korvaansakaan ja pysyy järkähtämättömästi kannassaan eikä koe sen selittämistä, perustelua tai ajatustenvaihtoa edes sinänsä tärkeänä. Mä taas tykkään keskustella ja tykkään keskustelusta.

      Valitettavasti sitten on kaltaisiasi kommentoijia. Jotka eivät voi miettiä asioita vertailematta ihmisiä. Ymmärtämättä, että kaikilla on erilaisia persoonia ja esim. bloggaajien tapauksessa erilaisia seuraajia. Ymmärtämättä, että on erilaisia blogeja. Jos blogin sisältö on kaunista muttei koskaan provosoi tai esitä vahvaa mielipidettä, ei se herätä myöskään negatiivisia tunteita ja kommentteja samalla tapaa.

      Ja vieläpä sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on OK todeta, että toisen ihmisen jutut on omaa kehua (ymmmärtämättä blogien bloggaajasentristä funktiota) ja sitä, että saa laukoa mitä tahansa koska “se on vaan mun mielipide”.

      Meitä on moneen junaan ja mä en esimerkiksi kehtaisi sanoa tuntemattomalle ihmiselle, että hänen tekemisensä vaikuttaa oman itsensä kehumiselta. Musta se olisi asiatonta ja tylyä sanoa jollekin, vaikka se “olisi vaan mun oma mielipide”. En kehtaisi. Koska se, mitä sanoo omana mielipiteenään, kertoo aika paljon siitä mielipiteen ajattelijasta.

    • Reply Tuuli Thursday, June 21, 2018 at 10:59

      Herää jälleen kysymys että miksi ei omia saavutuksiaan, omia onnenaiheita ja elämänsä hyviä puolia saa kehua? Miksi siitä pitää pahoittaa mielensä jos joku vaikka suoraan huutaisi että vitsit mulla on rahaa kun roskaa ja oma lentokone? Itsensä kehuminen ei tee kehujasta parempaa ihmistä eikä se tee kuulijasta huonompaa ihmistä.

  • Reply Eveliina Wednesday, June 20, 2018 at 21:03

    Ootpas kauniina! 😊 ja täsmälleen samaa mieltä! Mä oon edelleen sitä mieltä että 1600€ on hyvä palkka koska itse en tienaa vaatemyyjänä sitäkään vähää. Usein jää alle tonnin ja aina oon pärjännyt. Mulle on kuitenkin tärkeetä ansaita itse elantoni omalla rehellisellä työllä, eikä mua haittaa mitenkään jos joku tienaa paremmin. Mä opiskelen itse ekonomiksi jotta voin myöhemmin tienata paremmin. :) itse tienattu palkka tuntuu aina kivalta, vaikka onkin vaatimaton. Tulen hyvästä perheestä ja sikäli joo jos tiukka paikka tulisi saisin toki apua. Mutta kyllä meillä on aina lähdetty siitä että rehellinen työ kannattaa aina. Musta se on oikeesti itsestä kiinni mikä se elintaso lopulta on. Tyhmää syyttää yhteiskuntaa tai kanssaihmisiä. Jokainen voi itse alkaa rakentaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa. Ja fakta nyt on se että jos kuvitellaan tilanne että kukaan maailman ihmisistä ei aluksi omista mitään. Sitten kaikki saa samab 1000€ niin jossain vaiheessa joku tuhlaa omansa, joku säästää ja joku tekee voittoa. Ei vaan ole mahdollista että se sama 1000€ pysyy sellaisenaan kaikilla. Mutta paljon voi ihminen itse vaikuttaa. Ja väitän että tienaan tällä hetkellä vähemmän kuin valtaosa. olen silti tätä mieltä. Ja aion tavoitella koulutuksen kautta parempaa :) suosittelen samaa sen sijaan, että syyttää muita omasta kohtalostaan…

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:00

      No juurikin näin :) Ja kiitoksia kovasti! :) Tsemppiä opintoihin!

  • Reply Juuli Wednesday, June 20, 2018 at 21:53

    Siis tää on oikeesti ihan uskomatonta että ihmiset kehtaa tulla aukomaan päätä sulle kun oot kirjoittanut postauksen missä annat ihmisille säästövinkkejä, ja siinä samalla omalla esimerkillä kerrot että minne teidän perheellä menee nämä säästöt. Et missään kohtaan mainitse summia tai euromääriä mikä teillä menee millekin tilille. Silti porukka ragee että yhyy ei ole itsellä mahdollisuutta laittaa noin monelle tilille fyrkkaa kuukausittain. Itsekin omistan monta eri tiliä, ja jokaiseen menee kuukausittain erikokoisia summia. Mitä sen on väliä vaikka jokin kuukausi säästötilille menisi vaikka 20€? Taas hyvä esimerkki siitä, että ihmiset ei osaa ajatella muutakuin itseään ja omaa napaansa. Itse luin postauksesi mielenkiinnolla ja mietin vaan että vau onpas teillä hyvin organisoitu kaikki :) Itsekin törmään usein siihen, kun omaa rahankäyttöä kummastellaan, totean aina sen, että jokainen laittaa rahansa minne haluaa ja kaikki on omia valintoja. Jos ostan kalliimman asian (asuste, vaate tms) niin se on selkeästi pois sen kuukauden ajalta jostain muusta. Harva esimerkiksi tulee ajatelleeksi kuinka paljon baari-illat, ulkona syömiset tai ihan vaan normi kauppareissut voi viedä rahaa. Valintoja valintoja. Enkä itsekään edusta mitään ylempää keskiluokkaa, silti on varaa ostaa välillä kaikkea vähän kalliimpaa :) Pää pystyyn vaan Anna, näitä marmattajia riittää aina :D

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:02

      Kiitoksia :) Ja tämäpä! Jos käy baarissa joka vkl ja siihen menee n. 50 e kerralla (juomat, snägäri, yöbussi tai taksi), on se 2500 euroa vuodessa. Sillä saa jo Chanelin :) Tai jos polttaa askin parissa päivässä. Se on tonni vuodessa. Sillä pääsee jo aika mukavasti ulkomaille. Valintojen maailma :)

  • Reply Niina Wednesday, June 20, 2018 at 22:49

    Uus tukka näytti raikkaalta ja hyvältä.

    1600€ vaativasta hoitotyöstä on liian vähän, mutta se ei ole sun vika. Olet tehnyt määrätietoisesti töitä sen eteen että olet saavuttanut sen elintason mikä sulla on. Sun on täysi oikeus nauttia siitä, enkä koe sitä leveilynä. Ite painan parin tonnin palkalla sosiaalialan töitä ja elätän pari muksua. Säästän kuukausittain noin 50€/kk. Se ei ole paljon, mutta tyhjää parempi. Olen myös elänyt tilanteessa jossa menoja on ollut enemmän kun tuloja, se stressasi kovaa, mutta siitä selvittiin.

    Olet oikeassa, että verotuksen progressiivisuus on se juttu, joka ottaa huomioon kaikki kansalaiset.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:03

      Kiitoksia :) Ja ymmärtäähän sen, että helposti vähemmät tulot = taloudesta huoli. Ainakin lasten kanssa. Mutta sen purkaminen muihin on todella turhaa :)

  • Reply Titta Wednesday, June 20, 2018 at 22:54

    Kiva kun kirjoitat Anna näitä postauksia, ne ovat rehellisiä ja aitoja.
    kyllä, minäkin olen hoitoalalla ja palkka vastuuseen sekä työaikoihin nähden on surkea. Ja myönnän myös, että olen ajoittain kateellinen bloggajille kun somet täyttyy harvase ilta viineistä ja matkoista. Ja välillä menen lukemaan blogia sillä ajatuksella, että mitähän se tällä kertaa on ostanut tai mihin matkustaa. Tietenkin se ärsyttää toisinaan, kun itse ei ole matkustanut vuosiin tai ei ole kahteen kuukauteen ollut mitään tuloja. Mutta ei minun tarvitse ajatuksiani teille kommenttikentässä kertoa.
    Ymmärrän et jokainen tienaa tietyn rahan kuussa jonka eteen tekee töitä, toiset tienaa helpommin kuin toiset, mutta jokainen jotain. Sitten se on itsestään kiinni miten sen rahan priorisoi. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä matkustan kun säästöt karttuvat.
    kateus on hirveää, mutta jokainen varmasti siitä joskus kärsii. Se ei kuitenkaan oikeuta lynkkaamaan teitä ja teidän ammattianne.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:09

      Niin. Mutta meidän bloggaajien kohdalla on hyvä muistaa, että kaikessa on nurjat puolensa. Mietin sitä jokaisen työn kohdalla. Esim. mieheni työ on hyvin turvattua (jatkuu ikuisuuksiin, ei yt-neuvotteluja, alalle ei ylikouluteta yli tarpeen) eikä hänellä ole juurikaan riskiä työttömyydestä. Siinä työssä on ihan OK palkka, mutta palkka jää huomattavasti yksityissektorista. Jonkun verran joutuu reissailemaan ja jonkun verran on epävarmuutta siitä, mihin työpaikkaa siirretään. Plussia ja miinuksia. Plussia enemmän, varsinkin kun mieheni viihtyy hyvin työssään. Joten, otetaan ne miinukset ja eletään niiden kanssa.

      Mun työssä on paljon plussia. On vapaata tehdä milloin vaan, on mahdollisuus matkustaa ja tehdä töitä reissun päältä. On ihania ja esteettisiä hetkiä ja tapahtumia, saa paljon mahdollisuuksia, tuotteita ja palveluita ja kokea vaikka mitä mieletöntä. Mutta samalla siinä altistaa itsensä julkisuudelle ja ikäville ihmisille. Se on hyvin epävarmaa, kukaan ei tiedä missä jamassa blogiskene on kolmen tai viiden vuoden päästä. On hyvin epävarmaa kuinka paljon tienaa kahden kuukauden päästä. Se luo paineita omaan elämään, niin ulkonäköön kuin moneen muuhunkin asiaan. On todellinen elämä ja blogielämä. Saa tanssia nuoralla sen kanssa, että pysyy lähestyttävänä ja aitona, mutta pystyy pitämään oman ytimensä omana ja yksityisenä. Ainakin näin mä ajattelen.

      Kateus on mun mielestä useimmiten ymmärtämättömyyttä. Sitä, että näkee vain yhden puolen. Sen, jonka haluaa. Kateuden voittaa hyvin usein vaan sillä, että tulkitsee tilannetta syvemmin ja osaa löytää siitä myös negatiiviset puolet. Silloin on ehkä helpompi arvostaa omia juttuja, kun näkee myös negatiiviset asiat siitä toisesta :)

  • Reply Maria Wednesday, June 20, 2018 at 23:41

    Raha, tulot ja rahan käyttäminen ovat aiheita jotka saa osan vihaiseksi, kateelliseksi ja katkeraksi.
    Minä saan usein kuulla kuinka helppoa meillä on kun mies tienaa niin paljon. Kuin se raha tulisi ilmaiseksi. On käyty kouluja, tehty töitä samalla ja nyt tehdään sen rahan eteen paljon hommia. Kyllä siitä työstä valtiolle menee iso osa. Voisin sanoa rehellisesti että liikaa. Auta armias jos saadaan säästettyä rahaa että mennään ns hieman paremmalle lomalle. Taas sama valitus, kuinka helppoa meillä on.
    Nämä valittajat ei hakeudu kouluun että saisi tilannetta paremmaksi, ei oikein ylityötkään nappaa yms…. ja samalla kadehditaan muita. Pitäisi saada kaikki ilmaiseksi.
    Hauskinta tässä on ettei nuo tiedä meidän tuloja edes. En kerro niistä ulkopuolisille.

    Kun olimme pienituloisia, en koskaan ollut kateellinen heille jotka tienasi enemmän. Vaan se että näki toiselle jotain mitä itsekin tahtoisi, sai tekemään enemmän.
    Kateellisuudella saa vaan itselleen pahan mielen. Koen että he jotka ovat sinulle Anna kateellisia, ovat he jotka kritisoi sinun valintoja.
    Jos jokainen vaan keskittyisi omaan elämään.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:12

      Ymmärrän ton hyvin. Ja mä suhtaudun “kateuteen” samalla tapaa. Mä en koskaan koe sellaista negativiista kateutta vaan enemmän just mua eteenpäin ajavaa. Se on ehkä myös vähän persoonakysymys. Koen vähän joka asiasta, että kyllä minäkin voin saada tuon. Ainoat asiat, joita en voi saada, on yleensä niitä mitä en edes halua. En haluaisi olla superrikas tai julkkis tms. joten en koe kateutta sellaisesta. Ja jos vaikka kadehdin toisen kroppaa tai vaikka autoa tai mitä ikinä, niin mulla se kateus muuttuu enemmänkin tavoitteeksi.

      Ja tuo on hauskaa toi rahoista puhuminen ilman tietoa. Mun miehen tuloja ei kukaan tiedä (ellei oo ihan semipelottavana stalkkerina käynyt niitä selvittämässä) ja silti jatkuvasti saan kommentteja siitä, että mulla on rikas mies yms. Mun miehen ammattiakaan ei kovin moni tiedä, hänet oletetaan ihan toiseen ammattiin todella usein ja senkin ammatin palkka oletetaan tuplasti sellaiseksi kuin mitä on :D Eli joidenkin mielestä mun mies on 10 000 kuussa tienaava lentäjä. Mä oikeastaan vaan nauran noille oletuksille, sillä nehän ei kerro mitään meistä ja kaiken olettajasta :D

      • Reply Susa Thursday, June 21, 2018 at 17:04

        Oon ite kans just tällanen että enemmänki jos näen jollain jotain mitä olisi kiva olla itselläkin, luo se draivia tekemään enemmän. Sehän on mielettömän hienoa jos joku on tehnyt työtä sen eteen. Tai vaikka ei edes olisi tehnyt vaan vaikka elää vanhempien rahoilla, mitä se on silloinkaan keneltäkään pois? Varmaan tällaset asiat tulee kotikasvatuksesta ja myös tyytyväisyydestä omiin elämän valintoihin. Jatka Anna samaan malliin ja niin kuin muutkin sanovat, muista että negistelijöitä ja kateellisia on yleensä aina vähemmän kuin meitä sua tukevia ja ilolla sun blogia lukevia. The one who shouts the loudest shows one’s intelligence etc.

        • Reply Meri Saturday, June 23, 2018 at 16:55

          Kateus on inhimillinen tunne muiden joukossa. Kyllä joskus voi myöntää ihan rehellisesti olevansa kateellinen. En usko hetkeäkään, että kukaan ihminen on kateuden tunteesta vapaa.

  • Reply Melina Wednesday, June 20, 2018 at 23:56

    Harmittavaa, miten paljon saat(ja muutkin bloggaajat) kuraa niskaan vain olemalla oma itsesi. Tyylikäs, fiksu, ajattelevainen, rohkea oma itsesi. Mä oon fanittanut sun blogia yläaste ikäisestä saakka, ja inspiroidun aina valtavasti sun jutuista. Oli se sitten muotia tai syvällisempiä tekstejä. Kaikki mielipiteet ei tietenkään aina mene yks yhteen (vaikka huomattavan usein niin käykin), mutta minusta tämän blogin suola tai ainakin yksi vetonaula on juuri se, että saat lukijan pohtimaan eri asioita. Ihan parasta, kun mielipidepostauksen lopussa voi todeta itsekseen “No niimpä!!” iloisena siitä, että joku uskaltaa puhua aiheista, joista todella moni ei puhu.
    Voi kunpa vaan ne, ketkä eivät eriävää mielipidettään voi ilmaista ilman, että tallovat sinun ajatuksesi lyttyyn, joskus tajuaisivat sen, kuinka idiootteja itsestään tekevät.
    Kiitos ihanasta blogista, you rock!<3

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:12

      Kiitoksia kovasti ja ihana kuulla, että mielipidepostauksista tulee tollanen fiilis! Se on tärkeä tieto mulle! Kiitos, että oot mukana! :)

  • Reply Tiina Thursday, June 21, 2018 at 06:44

    Varsinaisessa toiveiden, vaatimusten ja odotusten ristitulessa te bloggaajat joudutte kyllä työskentelemään. En missään nimessä puolustele joidenkin kommentoijien hyökkäävyyttä, mutta heitä lienee kuitenkin melko pieni osa lukijoistasi. Toisaalta, kriittisiäkin mielipiteitä pitäisi mielestäni jossain määrin sietää. Ei tokikaan asiattomuuksia. Käytän itse työssäni ns. julkista valtaa, ja kritriikkiä ja epäasiallista palautetta tulee jatkuvasti. Osa siitä menee todellakin henkilökohtaisuuksiin, mutta en silti voi nimitellä ketään sekopääksi tai kiroilla töissä.
    Edellinen mm. köyhyyden eri ulottuvuuksia ja toisenlaisessa elämäntilanteessa olevien tilanteen ymmärtämistä esiin tuonut kommenttini lienee kadonnut bittiavaruuteen. Toivottavasti niin ei käy tälle viestille :)

    Hyvää juhannusta sinulle ja perheellesi!

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:19

      Hyvä kun kommentoit asiasta. Se oli nimittäin tosiaan mennyt roskapostiin :) Mulla on erilaisia suodattimia kommenteissa, esimerkiksi tiettyjen muutaman tyypin kommentit menee suoraan roskiin. Sitä on aina edeltänyt järjetön kommentointi. Mutta lisäksi myös muutama sanasuodatin on ja yksi niistä on sana pikavippi, koska siihen liittyvää roskapostia tuli jossain vaiheessa tosi paljon. Ja kun sun kommentissa oli toi sana, joutui se suoraan roskikseen :) En siis poistanut sitä ja hyvä kun laitoit uusiksi kommenttia, niin kävin noukkimassa sen pois sieltä :)

  • Reply Maarit Thursday, June 21, 2018 at 08:03

    No voi jösses!, sanon minä. Kyllä tämä on niin mielensäpahoittajien maa. Täytyykö kaikki ottaa niin henkilökohtaisesti ja vakavasti. Niin kuin toisen elämä olisi itseltä pois. Omasta puolestani sanon, että kiitos inspiroivasta, paikoin pinnallisesta ja kauniista blogista kaikkine kirjoituksine, kuvine ja syvällisine pohdintoineen. Olen usein palannut siihen laukkupostaukseen, ihan vain ihaillakseni kauniita laukkuja, nautinto. Se postaus on ihan kaikkien aikojen lempparein minulle! Luen blogiasi, koska se tuo arkeen aina hetken jotain muuta kuin omaa arkeani. Joskus aiheet ovat lähempänä tai kauempana omaa elämääni tai mielipiteitäni, mutta mikään ei ole minulta pois, vaan päinvastoin. Blogi tarjoaa minulle usein inspiraatiota, ajateltavaa, uusia näkökulmia, ihmeteltävää tai vähintäänkin sen lukuhetken. Älä anna kirjoitusten lannistaa, ettei blogistasi tule tylsä. Niiden, joita elämäsi ja blogisi ärsyttää ei ole pakko lukea tätä blogia.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:19

      Haha, no kiva kuulla, että mun “leijuminen” oli sun lempparipostaus :) Ja kiva, että viihdyt blogin ääressä, means a lot! :)

  • Reply Merja Thursday, June 21, 2018 at 09:09

    Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Olen aina tienannut vähän, mutta ollut tarkka menoista. Olen silti matkustanut ja ostanut mieleisiä vaatteita ja käynyt välillä skumpalla kavereitten kanssa. Omatoimimatkat netistä halvimman mukaan, laadukkaita vaatteita, mutta vähemmän. Muutenkin heräteostokset ovat pannassa. Rahankäyttöä pitäisi varmaan opettaa koulussa. Mutta asiasta viidenteen. Sun blogihan on paras sisällöltään. Älä huoli, meitä, jotka tykätään, on valtavasti. Älä koskaan muutu, ikinä.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:20

      Juurikin näin. Ja usein mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menotkin :)

      Ihana kuulla ihana Merja, kiitos aktiivisuudestasi! <3

  • Reply Tintti Thursday, June 21, 2018 at 09:09

    Mielestäni vastaukset kommentteihin ovat ajoittain liian hyökkääviä ja vihaisen oloisia kuten joku aiemmin kommentoi edelliseen. Jos kysyt jutun lopussa:”Miten te suunnittelette talouttanne? “, niin kyllä kai siihen kommentoida että näillä tuloilla ei säästellä Chaneleihin tai luksusmatkoihin? Älä kysy, jos et halua monen tasoisia vastauksia. Tuo ei mielestäni edes arvostele tai ole provosoiva jos lukija noin kommentoi. Olen itse sinua selvästi vanhempi ja osissa kirjoituksissa paistaa läpi ikäsi ja pienehkö naivius. Toki kohderyhmääsi varmasti enemmän onkin itseäsi nuoremmat ja suurinpiirtein samanikäiset.

    • Reply Anna Thursday, June 21, 2018 at 10:24

      Mun mielestä jos kysyn miten joku suunnittelee taloutta, asiaan voi vastata hyvin eri tavalla.

      Kysynpä sulta, kumpi on sun mielestä asiallisempi kommentti?
      1. Ei vitsi, onpa monimutkaista, mutta ehkä ihan ymmärrettävää, jos tulot on hieman korkeammat. Ihan fiksua silloin tehdä selkeämpää jakoa. Omat tulot on sen verran pienet, etten oo kokenut tarpeelliseksi noin tarkkaa suunnittelua, kun joutuu vähän palkasta palkkaan selviytymään.

      vai

      2. No tästä mun palkasta ei mitään Chaneleita ja luksusmatkoja ostella. Ei oo ees lapsia, kun ei olis varaa niihin.

      Itse koen, että 1. on yleinen kommentti ja vastaus asiaan. 2. on sellainen, missä on piikki suoraan ihmiseen, joka tekee näin, eli ostelee Chaneleita ja luksusmatkoja. En ymmärrä, miksi sitä pitää tehdä?

      Myös sun kommentin olisi voinut muotoilla hyvin toisin. Tiedätkö mikä on todellista iän mukanaan tuomaa viisautta? Se, ettei olet iän tuovan mukanaan viisautta tai nuoremman iän tarkoittavan jotain naiiviutta. Mutta sen oppii elämänkokemuksen, ei iän mukana. Vanha voi olla paljon vähemmän elämästä kokenut kuin nuori. En sano, että minä olisin kokenut sinua enemmän tai sinä minua vähemmän. Minä en vaan lähtisi arvioimaan mitään kenenkään naiiviudesta tai tiedoista sen perusteella minkä ikäinen on, sillä vuodet eivät kerrytä muuta kuin korkeintaan ryppyjä.

      Korjaisin myös yhden väärän olettaman. Kohderyhmääni on kaikenikäiset naiset, sillä en välitä iästä pätkääkään.

      • Reply Tintti Thursday, June 21, 2018 at 11:48

        Ymmärrän tuohtumuksesi, mutta silti sellainen kommentti Chaneleista ei ole välttämöttä negatiivisesti tarkoitettu tai juuri sinua kohtaan piilotettu. Ole lempeämpi muiden tavoille kirjoittaa ja kommentoida sekä hyväksy muiden ajatukset ja heitot. Ulkonäköön, rotuun jne viittaavat solvaukset sinua kohtaan ovat loukkaavia ja tökeröitä. Rahaan ja erilaisiin elämäntilanteisiin liittyvät asiat ovat eri kategoriassa. Ehkä kannattaa mielipide postauksen jälkeen pohtia pari päivää ennen kuin annat omia vastauksia. Näin saat kommentteihin myös rakentavaa keskustelua. Vaihtoehto on myös sulkea mielipide kirjoituksista kommentointi pois. Olet positiivinen ihminen, älä hyökkää lukijoita vastaan liian jyrkästi. Kaikki eivät ole ammattikirjoittajia ja osaisivat pukea sanat kuten sinä teet.

        • Reply Liisa Friday, June 22, 2018 at 15:09

          Nuo esimerkkisi ovat juuri niitä sävyeroja joista mainitsin edellisessä postauksessa esimerkillä Sini ja VMP. Miten eri tavalla saman asian voi kommunikoida ja miten eri vaikutus sillä on muihin ihmisiin / oman asian edistämiseen.

          Esimerkiksi Anglomaissa asuneena varmaan huomasitkin heidän tapansa kommunikoida verrattuna suomalaisee suoruuteen.

      • Reply Tintti Thursday, June 21, 2018 at 11:53

        Kyllä vuodet merkittävät myös elämänkokemusta, jokainen päivä, jokainen viikko. Toki moni nuori on kokenut paljon ja jollakin vanhemman ollut suloinen tie. Silti taaksepäin katsoessa huomaa että 20v ja 30v on ollut ihan erilainen tapa ajatella asioista. Näin olet myös itse pohtinut. Blogi skenessä 40v blogeussa on jo ihan eri tavalla pohdittu samoja aiheita kuin sinä teet. Mutta näinhän sen pitääkin mennä. Itsestä on kiva lukea sinun nuoren äidin ja yrittäjän ajatuksia ja katsoa itseä taaksepäin aikaan kun olin sinun ikäinen. Kaikkea hyvää ja elämästä nauttimista sinulle!

      • Reply Cami Friday, June 22, 2018 at 01:22

        Nyt en ymmärrä. Edellisessä postauksessa sanoit kommenteissa, että erilaisilla persoonilla on eri tapa ilmaista asioita verbaalisesti ja niin se saakin olla. Puolustit siinä, että on aivan oikeutettua, että joku toinen toteaa asiaan, että VMP:aa ja toinen ilmaisee asian diplomaattisemmin. Nyt kuitenkin annat kommenttiboksissa ohjeita, miten kommentoijien pitää kyetä muotoilemaan vastaukset sinun kysymyksiisi, jotka ovat postauksen lopussa. Ja kun kommentoijilta nimenomaan ei voi olettaa sitä, että he olisivat yhtä taitavia kirjallisessa ilmaisussa kuin sinä. Mielestäni tuolla äskeisellä kommentoijalla oli ihan asiallinen pointti: se, että joku toteaa, ettei tällä palkalla ole varaa ostaa chaneleita ei todellakaan ole hyökkäys sinua kohtaan. Vastaava heitto voisi olla esim, että eipä tällä palkalla hummereilla ajella. Tuskin silloin olisit ottanut sitä loukkauksena.

      • Reply Go Sunday, June 24, 2018 at 10:57

        “jos tulot on hieman korkeammat” 😂😂😂 vitsi tienaat kolme kertaa enemmän kuin perus duunari.

    • Reply Helena Thursday, June 21, 2018 at 12:19

      Olipa Annalta fiksu ja naseva vastaus Tintin naurettavan ylimieliseen ja kapeakatseiseen kommenttiin.

  • Reply Kiitollinen lukija Thursday, June 21, 2018 at 10:14

    Heippa! Olen seurannut blogiasi toooodella kauan ja tämä on ollut minulle elämäni vaikeina hetkinä sellainen paikka jonne olen hetkeksi kadonnut ja saanut muuta mietittävää (aikoinaan äidin saattohoitoa kokiessani sinulle kirjoitinkin kuinka tämä blogin lukeminen on ollut se yksi hetki jonka itselleni soin, että pääsen hetkeksi karkuun sitä kaikkea elämän karua todellisuutta) ja on tämä blogi monessa hyvässäkin jutussa mukana ollut :) . Vaikka elämäntilanteemme on hyvin erilainen niin on tätä blogia silti todella mukava lukea. Pitäisi vaan muistaa useammin jättää sinulle viestiä ja antaa kiitosta kaikesta mitä teet. Monista asioista ollaan erimieltä, mutta myös silloin kun ajatuksemme eivät kohtaa niin olet saanut minut pohtimaan asioita sillä sinä tuot omat mielipiteesi mahtavasti esiin, ja kerrot miksi näin ajattelet. Useammin olemme kyllä kanssasi asioista samaa mieltä ja on mahtavaa, että joku osaa kirjoittaa asiat juuri niin kuin itse ne ajattelen. Minä teen työtä hoitoalalla, työskentelen kaikkein vaikeimmin vammaisten lasten ja nuorten parissa. Työ on antoisaa, ihanaa ja palkitsevaa. Palkka ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä pärjää. Ja itse ainankin tykkään soveltaa näitä säästämisajatuksia omaan elämääni ja omaan palkkatilanteeseeni. Enkä koe kateutta siitä, että toiset tienaa enemmän. Toki hoitoalalla voisi olla paremmat palkat, sitä en sano, mutta minä teen tätä työtä koska rakastan tätä ja olen ylpeä siitä mitä teen. Se että joku tienaa minua enemmän ei ole minulta pois. Jos minulle työn tekemisen päätavoite olisi rahan haaliminen pankkitilille niin toki olisin lähtenyt ihan toisiin hommiin, mutta minulle tärkeintä on tehdä sellaista työtä joka minulle itselleni on merkityksellistä ja saan sen lisäpalkkani sitten halauksina ja onnistumisen hetkinä :) !!
    Pääpointti tässä kai oli se, että jatka mahtavaa työtäsi, jonka ainakin minä koen todella tärkeäksi.. on ollut hieno olla täällä lukijana ja seurata kuinka elämäsi palaset on loksahtaneet paikoilleen ja on ollut mukava olla myötäelämässä sinun seikkailujasi :) Suomessa katkeruus on valitettava asia, minäkin sain hetki sitten mahtavia uutisia joista en voi kuin lähimmille ihmisille kertoa, koska tiedän noiden uutisten aiheuttavan pahaa verta monessa enkä halua omaa onneani hehkuttaa mikäli se aiheuttaa paskamyrskyn jonka seurauksena minun onni yritettäisiin viedä minulta pois. Kurjaa, että sitä kateutta on niin paljon. Ei ole kantajalleenkaan helppo tunne. Kauheaahan se olisi olla jatkuvasti jostain katkera tai kateellinen. Kyllähän tuollaiset tunteet voi väkisinkin viedä tilaa onnelta ja ilolta, näin voisin ajatella.
    Mutta sinulle voimia negatiivisiin kommenteihin <3 Ja omasta puolestani kiitän kovasti, että olet tietämättäsi kulkenut meikän matkassa kaikki nämä vuodet :D Jatketaan hyväksi havaitulla tiellä!

  • Reply Elisa Thursday, June 21, 2018 at 10:27

    Moi. Oon lukenut sun blogia ties kuinka monta vuotta, ilman että koskaan oon kommentoinut, pahoittelut siitä. Tavallaan koen, että velvollisuuteni lukijana on kommentoida edes jotain joskus :)
    Rehellisesti sanottuna mua ällöttää tällänen nettikiusaaminen, josta on tullut jo niin passé. Ollaan sun kanssa samanikäsiä ja arvostan tän päivän bloggarikonkareita suuresti. Itse en ikinä pystyisi olemaan noin julkisessa ammatissa juurikin arvostelun takia. En jaksaisi enää tämän ikäisesenä, hyvän omantunnon omaamana kuunnella jotain ihme länkytystä tuntemattomilta ihmisiltä. En tavallaan loukkaantuisi henkilökohtaisesti, mutta kyllähän tollanen päivän pilaa, luo huonoa energiaa ja kyllästyttäisi nimenomaan ihmisten yksinkertaisuus. Vaikka mä monta kertaa viikossa luen sun blogia, niin olet silti mulle tuntematon ja tietyllä tavalla omaan elämääni merkityksetön. Mä en jaksa provosoitua sun kommenteista jos siellä joskus on mistä en ole samaa mieltä. Miksi provosoituisin asiasta, että joku jota en tunne tienaa mua enemmän, pukeutuu tietyllä tavalla tai poliittinen vakaamus on erilainen mun kanssa, jota tämä ihminen ei myöskää tunne? Miksi sua kiinnostais mun mielipide asiaan vaan sen takia jos se on eri? Toki, asioita voi korjata jos faktatiedot ei kohtaa, mut miks mä tuntemattomana tungen mun oman mielipiteen toiselle tuntemattomalle. Toisen onni, epäonni, mielipiteet ja talous ei ole keltään muulta pois henkisellä tasolla. Jotkut ihmiset haluavat luoda konfikteja ja nauttivat samaastaan huomiosta ja pönkittävät huonoa omaatuntoaan sillä. Mä otan tän blogin nimenomaan viihteellisenä ja musta se on kiva lukee sellasta, mikä onkin eriäväinen mun mielipiteestä ja maailmasta välillä.
    Jatka samaan malliin ja näytä tälläsille tyypeille sentterii ja persettä kirjottamalla vielä enemmän mielipidekirjotuksia. Tää blogi on sun eikä kenenkään muun. Tsemppii, jussit ja kaikkee hyvää!

  • Reply Sandra Thursday, June 21, 2018 at 10:46

    Olen urheilija joten Suomessa se merkitsee ettei tuloja juurikaan ole, mutta tiedän että se on oma valintani joten en siitä valita. (Jokainen ammattiin kouluttautuja tietää palkkaustilanteen Suomessa joten se ei voi tulla kenellekkään yllätyksenä) Säästöjä ei tule mutta tiedän että kun normaaliin työaikaan ryhtyy sitä haluan alkaa tekemään, jotta tuleville lapsille olisi turvaa alla. Säästämi postauksi oli inspiroiva vaikka tulomme ovatkin kuin yö ja päivä. Mutta se on oma valintani joten se ei minua haittaa? En ehkä ihan ymmärrä miksi jotkut henkilöt sen negatiivisesti koki.
    Poikaystäväni on maasta jossa keskipalkkatulo on 700e kuukaudessa, tästä pois verot ja elämiseen menevät kustannukset (eläminen on toki halvempaa kuin suomessa mutta ei missään nimessä erittäin halpaa), enkä ole koskaan kohdannut heidän maassaan asennetta että olisi liian vähän rahaa perheen perustamiseen. Toki täytyy ajatella lapsien turvaa, eli työpaikka täytyy olla. 700e kuukausipalkalla he säästävät joka ikisen muutaman euron mitä pystyvät, Mutta minusta ongelmana Suomessa on se, että ollaan totuttu niin hyvään. Tai sitten esimerkkiä katsotaan juuri suuremmin tienaavilta (jotka Suomessa mielestäni ovat jokainen sen isolla työllä ansainnut) jolloin oma tuntuu riittävän niin paljon vähempään. Poikaystäväni asuu 40 neliöisessä kerrostaloasunnossa nelihenkisen perheen kanssa. Ovat super onnellisia ja läheisiä ja lapsilla hyvä elämä eivätkä koskaan ole surkutelleet tilannettaan tai naapurin isoa taloa.
    Olenkin miettinyt, onko suomessa vaan olettamus siitä mitä pitäisi olla, vaan liian suuri? Pitää olla omakotitalo, oma piha, rahaa matkustaa, lapsilla padit jne… niin paljon vähemmälläkin pärjäisi,pienet lapset tarvitsevat vain yhdessäoloa ja rakkautta. Se ei maksa mitään. Mitä olet mieltä tähän?
    Kuten kuvailit lapsuuttasi, se kuulosti ihanalta. Varmasti vaikeita aikoja vanhemmillesi mutta he onnistuivat tarjoamaan teille silti turvallisen kasvun Rakkaudella ja yhdessäololla.
    Monesti isoa kuukausipalkkaa takovat vanhemmat ovat liikaa kotoa poissa. Lapsi viettää pienestä asti enemmän aikaa hoitotätinsä kuin vanhempiensa kanssa. Minusta on hienoa kun sinusta huokuu että olet siitä huolimatta että pystyisit varmasti korottamaan entisestään tulojasi työskentelemällä enemmän, päättänyt antaa kaikkesi Danten lapsuudelle ja kasvattamalla hänestä tasapainoista läheisyyden ja yhdessäolon kautta.. :) mietinkin että olisi mielenkiintoista kuulla sinulta postausta mitä ajattelet juuri tästä läsnäolon tärkeydestä lapsen kasvuun ja kehitykseen.. toki työssäkäyntiä joissain tilanteissa ei voi estää (kuten kuvailit vanhempiesi tilannetta lapsuudessasi jolloin jokainen penni on elintärkeä) mutta liian usein näkee että hyvätuloiset vanhemmat uhraavat lasten lapsuuden olemalla niin paljon pois..
    muuten on ihana seurata blogiasi, ja ainakin itselleni ja varmasti suurimmalle osalle muulle se on ihana virkistävä hetki päivästä. Olet inspiroiva ja raikas ihminen. En ymmärrä miksi lukisin blogiasi jos tuntisin että saan siitä alemmuuden tunnetta tai että provosoituisin kirjoituksistasi.. ehkä jotkut vain tietämättään nauttivat siitä tunteesta ja sentakia etsimällä etsivät syitä loukkaantua. Keep going! :)

  • Reply Anne-Mari Thursday, June 21, 2018 at 10:51

    Kaikkia ei tosiaan voi aina miellyttää, edellisen postauksen kommentteja lukiessa sen huomasi hyvin. Mun mielestä postaus oli kiva ja informatiivinen, saatan jotain vinkkejä alkaa hyödyntää itsekin sovellettuna. :D Ja jotenkin ihmetytti toi, ettei 1600 euron palkalla voi edes harkita lasta. Vaikka lapsi ei ole mulle ajankohtainen asia vuosiin, oon joskus leikitellyt ajatuksella, että aika helpostikin saisin elätettyä nykysellä palkallani (1250e käteen) lapsen, vaikka tietysti pitäisikin vähän pohtia joidenkin menojensa tärkeyttä ja olla tarkempi kauppareissulla. Mutta jos karsisi lähes kaiken “turhan” pois, aivan varmasti jäisi rahaa sen verran, että sillä muksun ruokkisi ja vaatettaisi. :D Oli sitten minimaalisen pienet tai valtavan suuret tulot, aina se hyödyttää kun pitää tarkasti kirjaa taloudestaan. Eli ne tulot ja menot joko siihen exceliin tai vaikka puhelimen muistioon (oma tapa). Äkkiä huomaa, mitkä on asioita joihin törsäämistä voisi karsia, ja kas, yllättäen pienistäkin tuloista voi jopa laittaa jotain säästöön.

    Asu on aivan ihana ja kesäinen!

  • Reply Merkkari Thursday, June 21, 2018 at 10:59

    Eri mieltä oleminen ei ole väärässä olemista. Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä, mutta myös yhtä monesta asiasta eri mieltä. On virkistävää lukea hyvin perusteltuja eriäviä mielipiteitä, koska se avaa silmiä. Monesti jopa käy niin ettei se oma mielipide ole ollutkaan se paras mahdollinen. Esimerkiksi rahasta puhuttaessa sitä viisastuu muiden näkemyksiä kuuntelemalla, mikä lopulta on vain ja ainoastaan itseni eduksi. Rahasta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja loukkaantumatta! Tietysti toivon itselleni myös korkeampaa tulotasoa ja sen eteen teen (hitaasti pienistä lapsista johtuen) määrätietoisesti töitä, joka toivottavasti palkitaan lähitulevaisuudessa.
    En oikeastaan koskaan lue blogisi kommentteja kun ne ovat järjestään niin negatiivisia, että säästän itseni niiltä.

  • Reply Kata Thursday, June 21, 2018 at 11:03

    Sulla on ihania postauksia, joten en ymmärrä miksi ihmiset vaivautuvat lukemaan niitä saatikka kommentoimaan jos ei oikeasti kiinnosta tai jättävät vaan negatiivista palautetta. Asioista voi olla erimieltä ja jokaisella oma mielipiteensä muttei se ole oikeutettua hyökätä bloggaajan kimppuun. Mä en näe, että sä mitenkään leuhkisit tai leveilisit rahoilla, laukuilla tai millä muullakaan. Sun blogisi on valtava inspiraation lähde, ruokapostauksiakin katson ihaillen samoin laukkukokoelmaa. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla sanomaan miten kukin pitäisi rahansa sijoittaa tai käyttää, jokaisen elämäntilanne on kuitenkin erilainen. Mä nostan hattua teille bloggaajille et te jaksatte tehdä uusia postauksia kaikesta tosta negatiivisesta palautteesta huolimatta! Kiitos ihanasta blogista, jatka samaan malliin <3

  • Reply Laura Thursday, June 21, 2018 at 11:05

    Haluaisin kommentoida tuota säästämisnäkökulmaa omasta näkökulmastani. Itse olen tienannut kaikkea sen opintotuen ~400 euroa ja nykyisen palkan ~4 000 euroa väliltä (brutto). Olen maksanut kaiken aina itse, en ole saanut siis rahallista tukea esim. vanhemmilta, mutta opintotukea valtiolta kylläkin. Opiskelijana ensimmäisen vuoden opinnot rahoitin aiempien kesätöiden säästöillä + opintotuki, mutta seuraavana vuonna piti ottaa jo se opintolaina, koska asumiskustannukset Helsingissä olivat vain niin kovat, että opintotuki ei riittänyt kattamaan edes vuokraa (asuin vieläpä solussa). Kolmantena opiskeluvuonna jouduin vielä opintotuen ja-laina”tulojen” lisäksi tekemään töitä, jotta sain kaikki välttämättömät kulut katettua. Koko ajan laitoin kuitenkin rahaa vähän säästöön. Se saattoi olla toisena kuukautena 10 euroa, toisena jopa 50 euroa, Neljäntenä opiskeluvuotena tein jo oman alani töitä ja sain mielestäni hyvinkin suurta palkkaa. Tällöin pystyin jo säästämään kuukausittain hieman enemmän ja tein jopa jonkin ulkomaanmatkankin.

    Ja mikä tässä kommentissa nyt oli se pointti, niin se, että minulla (huom. tällä tarkoitan nyt vain omaa tilannettani, en yleistä) on ollut mahdollisuus säästää myös pienistä tuloistani. Ei paljoa, mutta säästöä se pienikin summa on. Ja erityisesti omien ystävieni piirissä tämä herättää aina keskustelua, kun osa tuntuu ajattelevan säästämisen siten, että vain isoista tuloista voi säästää ja että säästettävien kertasummien tulisi olla isoja. Toki, jos lähtökohtaisesti menot ovat suuremmat kuin tulot, ei rahaa voi laittaa säästöön, mutta silloin tulisi ainakin kartoittaa, että mistä menoista voisi mahdollisesti säästää,

    Elämäntilanteita ja ihmisiä on erilaisia ja valitettavasti köyhyys on Suomessakin yleistä. Tässä asiassa suuntaisin painetta kuitenkin päättäjiin ja yhteiskuntarakenteiden muutoksiin, en satunnaisiin bloggaajiin :) Ja se tilanne, että kaikki tienaisivat eri töistä, eri koulutustaustoista ja muista asioista riippumatta ihan saman verran, ei vaan tule olemaan millään tavalla mahdollista Suomessa. Jonkun mielestä minun saamani korvaus siististä sisätyöstä, jota teen vain arkisin, on liian suuri, kun verrataan ammattiin X, Y ja Z, koska henkinen/fyysinen rasitus, huonot työolot, huonot työajat etc. Tästä suuren suuresta korvauksesta maksan kuitenkin älyttömästi veroja ja maksan takaisin mm. sitä opintolainaa, joka aiemmin mahdollisti osaltaan minulle tämän koulutuksen ja työpaikan. Olenko sitten huono ihminen, joka ei ymmärrä köyhyyttä ja vain kerskakuluttaa, niin toisten mielestä varmasti kyllä :) Itse kuitenkin tiedän mistä oloista tulen ja mihin asioihin vertailen.

  • Reply Laura Thursday, June 21, 2018 at 11:07

    Oho, tulipa paljon kirjoitusvirheitä ja tekstikin asettui tuohon oudollatavalla :D Joka tapauksessa, hieno ja keskustelua herättänyt postaus rahasta ja sen käyttämisestä, näitä lisää! Muutenkin blogiasi on kiva lukea. Mukavaa kesää!

  • Reply JJ Thursday, June 21, 2018 at 11:08

    Voiko tämän paremmin asiaa enään ilmaista?! Erittäin tyhjentävä ja hyvin kirjoitettu teksti, ainakin mun mielestä. Itse tykkäsin säästämispostauksesta, koska kerroit sun tavoista ja kokemuksista etkä “vinkkiviitosia” miten kannattaa tehdä. Arvostan sua suuresti, kun kirjoitat oman näköistä blogia ja et pelkää, jos joku loukkaantuu. Loukkaantuminen on niin typerää/turhaa toisen mielipiteistä ja elämäntavoista, varsinkin kun sä ilmaiset aina selkeästi, että “tämä on MUN mielipide”. Ja sekin on ärsyttävää, jos joutuu omia valintoja ja mielipiteitä koko ajan perustelemaan ja yrittää kirjoittaa niin ettei joku loukkaannu. Ei sellaisia tekstejä jaksa lukea. Sulla on onneksi asia mielestäni balanssissa ja kirjoitat asiasta enemmän kuin pahoittelet kaikkea. Kiitos!<3

  • Reply Jennin Thursday, June 21, 2018 at 11:53

    Todella naurettavaa syyllistää sinua (tai ketään muutakaan) siitä, mihin rahat säästää/käyttää. Meillä jokaisella on omat mieltymykset. Toinen rakastaa panostaa laukkuihin, toinen lemmikkeihin ja kolmas sisustukseen yms. Jokaisella on myös oma suhtautuminen säästämiseen. Itse säästän omasta pienestä palkasta melko paljon. Enkä ikinä valita, vaikka joku muu pystyy säästämään enemmän, vaan olen tyytyväinen siihen, että pystyn säästämään edes sen verran kuukaudessa, kun säästän. Ja kenenkään ei pitäisi syylistää ketään siitä, että he säästävät tai ovat säästämättä. Se kun on jokaisen ihan oma asia.

  • Reply S Thursday, June 21, 2018 at 12:07

    Mä ärsyynnyin tässä yksi aamu kun satuin katsomaan sannin haastattelua ylellä. toimittaja jankkasi, että sannin musiikkia kuuntelevat lapset, joten eikö hänen pitäisi olla laulamatta pornosta ja tekemättä lapsia pelottavia musavideoita. Se on ilmeisesti siis hänen, ei lasten vanhempien, vastuulla miettiä, mitä lapset kuuntelee. Mun mielestä sama asia kun bloggaamisessa, kukaan ei pakota kuuntelemaan laulajan musiikkia, jos se ei miellytä eikä lukemaan postauksia, joista tulee paha mieli. Sä olet omalla ahkeruudellasi päässyt hyvään palkkaan käsiksi, joten hyvä, ettet sitä pyytele anteeksi 😊 Ehkä tietyt ihmiset sitten nauttii siitä, kun saa kritisoida ja loukkaantua, mene ja tiedä, olettaen että ne samat ihmiset kuitenkin toivovat mielipidepostauksia. Vedä syvään henkeä ja jatka samaan malliin 😘

  • Reply Napin Thursday, June 21, 2018 at 12:59

    Jäin miettimään paljon edellisen postauksen kommenteissa syntynyttä keskstelua ja tulin tulokseen että tone policing kuvaa hyvin tiettyjä kommentteja. Tää sarjakuva avaa ilmiön hyvin, suosittelen: https://everydayfeminism.com/2015/12/tone-policing-and-privilege/

    Bloggaajana olet haavoittuvaisessa vähemmistöasemassa kyseissä keskustelussa koska olet ainoa omalla nimellä ja naamalla esiintyvä. Lisäksi ammatin puolesta sinuun kohdistuu ennakkoluuloja ja julkisuuden lieveilmiöitä. Naisena sinuun kohdistuu myös kulttuurillisia odotuksia sen suhteen, miten sopii kommunikoida. Et liian ärhäkästi tai suorasanaisesti, vaan mielellään disclaimereillä, konditionaalilla ja smiley loppuun.

    Siispä kun vastauksesi sisältö saa ihmisten olon epämukavaksi (esim “sinulla olisi varaa lapseen jos olisit valmis tinkimään elintasostasi muilta osin”), argumenttisi on helppo ohittaa vetoamalla siihen että sävysi on vääränlainen. Se on vallankäytön muoto ja keino mitätöidä vastapuolen asian sisältö.

    Kommentoin sillä ajatuksella, että ehkä ilmiön tunnistaminen auttaa sinua laittamaan kommentit perspektiiviin tuolta osin. Vaikka sinulle on varmasti vuosien aikana kehittynyt paksu nahka joka tapauksessa :D Toivon että jaksat haluat kirjoittaa jatkossakin ajatuksia herättäviä postauksia!

  • Reply Paltsu Thursday, June 21, 2018 at 13:37

    Ah, mun mielestä säästämispostaus oli just mielenkiintoinen! Just sen tyyppisiä tykkään lukea eri blogeista, raha-asiat on kiinnostavia ja on kiva tietää miten kukakin rahojaan käyttää ja millaisia säästötapoja ja taloudenseurantamenetelmiä ihmisillä on.
    Sitä en kommentoinnissa kuitenkaan ymmärrä, että miten kenelläkään olis oikeutta kritisoida sun tapaa käyttää/säästää rahaa, sehän on vain SUN tapa hoitaa omat raha-asiasi. Tekstistä kun kuitenkin kävi selkeesti ilmi että et tuputa omaa näkemystäsi absoluuttisena totuutena ja ainoana oikeana tapana toimia. Jokainen voi suhteuttaa sun toimintatapaa omaan tilanteeseensa sopiviksi tai jättää vinkit käyttämättä jos on sitä mieltä että ei halua eikä pysty :D
    Ihanaa juhannusta!

  • Reply Saana Thursday, June 21, 2018 at 17:15

    Ymmärrän sun pointit mutta osittain ymmärrän myös hatereiden ajatuksia (en kyllä sitä, että ne pitää tuoda ilkeästi julki). Oon seurannut sun blogia jo ajalta ennen aussiaikoja, joten melko pitkäaikainen lukija siis. Kateutta aiheuttaa varmasti se, että tienaat (ilmeisimmin, vaikket ole koskaan kertonut tarkkoja summia) melko hyvin verrattuna keskivertoon suomalaiseen nuoreen naiseen. Lisäksi miehesi tienaa todennäköisesti ihan hyvin (en tiedä, oletan). En halua sanoa millään tavalla etteikö bloggaaminen olisi rankkaa työtä, sillä itse en todennäköisesti jaksaisi sitä. Ehkä minuakin kuitenkin kismittää että 6 vuotta yliopistoa käyneenä en tule koskaan tienaamaan edes lähellekään sellaisia summia kuin sinä. Tiedän, että olet opiskellut oikiksessa enkä sano ettet olisi ahkera yms. Kuitenkin bloggaaminen on alana niin uusi ja siihen ei ole mitään koulutusta, mikä voi tuntua joistakin ihmisistä epäreilulta. Olet myös usein sanonut, että kuka tahansa voi alkaa bloggaamaan ja tehdä saman kuin sinä. Olen kuitenkin sitä mieltä että se ei ole totta. Blogeja syntyy tänä päivänä kuin sieniä sateella ja uskollista lukijakuntaa on paljon vaikeampi saada kuin niinä aikoina kun sinä aloittelit blogin pitämistä. Lisäksi fakta on se, että kukaan ei jaksa seurata persjalkaista suomalaispullukkaa jos se postaisi päivän asuja johonkin. Lisäksi bloggaaminen (ainakin ammatikseen) vaatii paljon investointeja, joten aloittaminen ei ole helppoa. Rahankäyttöön sanon vaan että useimmat ihmiset käyttävät rahaa joihinkin tiettyihin asioihin (esim. matkusteluun), mutta sinulla tuntuu olevan rahaa kaikkeen (hienoon asuntoon, laukkuihin, vaatteisiin, kauneudenhoitoon, autoon ja lapsellekin jää säästöön). Tämä tietysti ymmärrettävää jos tekee todella paljon töitä mutta sinulla tuntuu olevan myös todella paljon vapaa-aikaa. Tiedostan kyllä, että saat itse päättää työaikasi ja viikkotuntimäärä voi olla mitä on, mutta kateutta aiheuttaa varmasti se, että sinulla on mahdollisuus reissata ja mennä vaikka kuinka (ei normaalin suomalaisen 4 vkon vuosilomilla tuollaisia matkamääriä tehdä!).
    All in all, en tarkoittanut että hyväksyisin ilkeät kommentit, sillä en kehtaisi koskaan kirjoittaa nettiin toiselle ihmiselle mitään mitä en voisi sanoa myös päin naamaa. Ymmärrän kuitenkin, mistä ne ilkeät ajatukset pulppuavat, sillä olen itsekin ollut sinulle välillä todella kateellinen. Tuntuu välillä niin voimaannuttavalta kirjoittaa väikkäriä ihan minimipalkalla ja ulkomaanmatkoista tai kalliista laukuista saa vaan haaveilla. Olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseeni, sillä tutkimus on kertakaikkinen intohimoni. Kukaan ei kuitenkaan tiedä toisen elämästä kaikke ja varmasti sinullakin on joskus ollut vaikeuksia elämässä, et vain niistä ole liiemmin blogiin kirjoitellut eikä tietenkään pidäkään. Hyvää juhannusta ja kesän jatkoa, jatka samaan malliin! :)

    • Reply Mia Friday, June 22, 2018 at 13:28

      Hei Saana! Hieman ristiriitainen kommentti… On hyvä pyrkiä ymmärtämään kaikkia näkemyksiä, se ei kuitenkaan tarkoita, että ne pitää hyväksyä tai muuttaa omaa mielipidettään niiden mukaisiksi. Meillä on (ehkä) vain tämä yksi elämä. Miksi täyttää se kateudella, katkeruudella tai muilla negatiivisilla tunteilla? Onnellisuus ei maksa mitään, toki raha ja materia joskus helpottaa sen syntyä, mutta vain hetkellisesti. Viime aikoina aivan liian usea, erittäin hyvin rahallisestikin menestynyt henkilö, on päätynyt epätoivoiseen, viimeiseen tekoon. Suurikaan menestys, järkähtämätön taloudellinen turva, ei ole antanut sitä halua elää.

      Lähes poikkeuksetta parempaan taloudelliseen tilanteeseen pääseminen on ainoastaan itsestä kiinni. Se vaatii työtä, se vaatii aikaa. Itsekin toivoisin joskus olevani rahallisesti menestyneempi. Se ei kuitenkaan synny siten, että ”ottaisin jonkun muun menestyksen pois”. Kysymys on ainoastaan omasta viitseliäsyydestäni, siitä, kuinka arvotan aikani, mitä pidän tärkeänä.

      Onnellisuuden näkeminen tekee minutkin onnelliseksi. Ne onnea omaan elämään tuovat asiat ja hetket voi olla muutakin kuin rahalla hankittua materiaa… Kauan lasta toivoneen ystävän ilo ja onni raskaudestaan, vaellus metsässä parhaan ystävän kanssa, oman koiran lempeä ja hyväksyvä katse, aamukahvit kiireettömästi vapaapäivänä.

  • Reply Meri Thursday, June 21, 2018 at 18:44

    Haha täällä yks peruskoulussakin opettanut ussanope joka harmistui viittauksesta uskontoon pakollisena pahana:D mutta hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan! Tykkään kun sun blogissa on pitkät tekstit ja itseäni kiinnostavaa juttua.

    Pakko sanoa, vaikka tämä ei ehkä lainkaan kiinnosta, että ussantunneilla ei suinkaan pyritä herättämään oppilaissa kristillistä vakaumusta eikä tunneilla harjoiteta uskontoa. Arvosidonnaista on siinä mielessä, että tunneilla sitoudutaan niihin arvoihin, mihin koko koululaitoskin ja Suomen valtio. Tunneilla tutustutaan eri uskontoihin ja Euroopan kulttuuriperintöön. Kr.usko on merkittävä tekijä euroopan historiassa. (Aiheen vierestä, I know.)

  • Reply Jo Thursday, June 21, 2018 at 19:37

    Hei! Olen yksi kommentoineista ja tavallaan koen olevani osaltani vastuussa tästä kohusta. Ainakaan minä en pahalla ole tarkoittanut. Luen välillä kommenttiboksia ja ymmärrän, että ilkeilyä on. Mutta hassua, miten agressiivisesti vastaat, jos joku esittää mielipiteensä. Kuitenkin kysyt aina mielipiteitä postauksen lopussa, mutt kirjoituksistasi tulee yhä enemmä kärkäs fiilis ja tuntuu et sulla sauhu nousee kohvista “pakko saada sanoa viimeinen sana, minun mielipide on ainoa oikea”. Vaikka et tätä tarkoittaisikaan. 😊 Jos blogissasi ei saa olla rehellinen ja keskustella, niin miksi kysyä? Esim. Tuossa postauksessa: “Miten te suunnittelette talouttanne?” Ei vastaus ole sinua kohtaan hyökkäävä ja vastaisin samalla tavalla kaikille tuon kysymyksen kysyjille. Ja aiheeseen: teen töitä lasten kanssa joka päivä ja suomessa ei kaikilla ole varaa lapsiin. En käytä alkoholia (yhtään), en tupakkaa, ostan tarjouksesta (punaset laput, joskus harvoin kosmetiikkaa tai vaatteita), asun vuokralla, liikun kävellen, teen ruoan itse ja saan ruoka-apua vanhemmiltani. En stressaa rahasta, mutta ostan kaiken halvimmalla mahdollisella ja pärjään. Silti en koe pystyväni elättämään lasta, vaikka ostaisin kirpputorilta jne. Päivähoitomaksu (jotta voin käydä työssä), ruoka, vaatteet, sairastumiskulut (esim. Korvatulehduskierre), korvikkeet jossei maitoa tule, vaipat, kouluaikana nykyään jo pakollinen tietokone jne. Ja monen tilanne todella paljon huonompi. Joudutaan ruokajonoon, lapsia huostaanotetaan kun ei ole varaa elättää (vaikka olisi päihteetön ja kunnollinen perhe), lapset kulkee rikkinäisissä vaatteissa, heitä kiusataan huonosta taloudesta kun ei ole puhelimia yms, ei pääse osallistumaan mihinkään ja jää ulkopuolelle. Koska näen tätä päivittäin, en halua lasta maailmaan, jossa minulla ei ole tarjota riittävää turvaa. Mielestäni se olisi eettisesti väärin.
    Ps. Ei siis mitenkään rikkaiden “vika” tai ettenkö tekisi ihan samanlailla talouden kanssa sun tilanteessa. Pidän vain keskustelusta. Olen menossa yliopistoon, jotta saisin parempaa palkkaa ja voisin olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta meille kaikille. Sillä siihen mulla on intohimo.

    • Reply Kaisu Friday, June 22, 2018 at 10:09

      Samaa mieltä, että tulee olo että sinun tulee saada sanoa viimeinen sana ja se on oikein. En myöskään tykkää että tietämättä sanot jollekin toiselle että kyllä sinulla on varaa lapsiin, jos priorisoit asioit. Ethän tiedä heistäkään itse kaikkea? Voi olla velkoja jne jotka syövät kuukausibudjettia, joku voi auttaa vanhempiaan jne muttei ole maininnut niistä kommentissaan. Kuten et sinäkään kerro kaikkea. Kuitenkaan moni sinusta negatiiviselta kuulostava kommentti ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post