Monthly Archives

June 2018

Uusia tuulia

Multa on välillä kyselty, miten blogini enää sopii Rantapalloon, kun en reissaa niin paljoa, vaan elän kotielämää “pellon reunalla”. Niin, reissaammehan me silti aika paljon, mutta kieltämättä hyvin paljon vähemmän kuin mitä ennen. Niinpä olen itsekin miettinyt Mungolifen sopimista Rantapalloon, sillä blogin aihepiiri vaihtelee niin paljon, eikä keskity matkustamiseen juurikaan.

Samaan aikaan on tuntunut haikealta lähteä Rantapallosta muualle. Olen ollut varmaan Suomen blogihistorian pisimpään samassa “portaalissa”, yhteistyössä saman tahon kanssa. Syksyllä olisi kahdeksan vuotta yhteistyötämme Rantapallon kanssa. Aloitin Rantapallolla 22-vuotiaana nuorena, jolla oli seikkailunhalua ja intoa, muttei minkäänlaista suunnitelmaa. Nyt olen lähes 30-vuotias äiti ja vaimo, joka viettää kotitaloelämää Lempäälässä. En voisi olla onnellisempi elämäni nykytilasta, mutta on kyllä myönnettävä, että se on hiemaan vieraannuttanut minua Rantapallosta. Vaikka rakastan edelleen matkustamista ja tulemme varmasti lähiaikoinakin reissaamaan aika paljon, en enää koe, että blogillani on hirveästi annettavaa matkailupuolella. Continue Reading

36+

Mielipidemaanantai – Plastic fantastic?

Kuva

Pitäisi varmaan laittaa jokaisen Mielipidemaanantain postaukseen heti alkuun disclaimer, jossa korostan sitä, että nämä ovat vain minun näkemyksiäni, jotka sopivat minun arvomaailmaani, minun mielipiteeseeni siitä, millainen on minun elämäni ja miltä minä haluan näyttää tai mikä esteettisesti minua viehättää yms. Jos siis ei blogin lukijalle vielä ole selvää se, että blogi pyörii vahvasti blogia pyörittävän henkilön, eli bloggaajan ympärillä. Asia, jonka minun mielestäni pitäisi olla selkeä kaikille. Näiden postausten tarkoituksena ei ole olla kaikenkattavia oikeita virallisia suosituksia tai absoluuttisia totuuksia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä kaunista tai mikä rumaa. Näiden tarkoitus on vaan ja ainoastaan raottaa minun ajatuksia ja maailmaa. 

Oli vähän hiljainen viikko blogin puolella, kun pidettiin juhannusloma, enkä käynytkään koneella. Joten tässä ei mielipidepostausten välissä ole kuin pari postausta, mutta ei se haittaa. Tästä on kuitenkin ihan hyvä lähteä postaukseen kauneusleikkauksista ja erilaisista toimenpiteistä, jota moni toivoi. Mä haluan heti alkuun korostaa, että jokainen saa tehdä kropallaan aivan mitä haluaa ja jokainen saa kokea itsensä kauniiksi juuri sellaisena kuin haluaa. Ja että tämä postaus koskee hyvin pitkälti pinnallisia toimentpiteitä, ei korjaavaa kirurgiaa, jolla esim. korjataan sairauden jälkiä tai palovammoja yms. 

Mä itse lasken erilaiset kauneusoperaatiot kahteen kategoriaan. Toinen on niin sanottu arkinen kevyt muokkaaminen. Siihen sisältyy tatuoinnit ja microbladingit, hiusvärit, hampaidenvalkaisut, ripsi- ja hiuspidennykset tai -tuuhennokset, rakennekynnet ja itseruskettavat. Toinen on mun mielestä hieman rajumpi muokkaaminen, joka sisältää erilaiset pistoshoidot, huulten täytöt, kropan muokkaamiset korsetein ja leikkauksin, rasvaimut ja silikonit.

Jos katotaan parinkymmentä vuotta taaksepäin, niin jo silarit oli aika lailla harvinaisuus suomalaisella perustallaajalla. Puhumattakaan mistään muusta. Nykypäivänä ei pelkästään silikonirinnat vaan moni muu asia on ihan arkipäivää. Välillä tuntuu, että esim. ripsienpidennykset on jo sellainen “normi” ja ne löytyy vähän joka toiselta. Hiuksia värjätään ja pidennetään / tuuhennetaan ihan jatkuvasti ja moni muukin tuon kevyen muokkaamisen kategoriasta on todella yleistä. Niistä on melkeenpä tullut yleisin tapa, ja meikkamaton, omassa tukanvärissään viihtyvä lisäkkeetön nainen on jo melkein poikkeus. Näiden kevyiden operaatioiden rinnalle on enenevissä määrin (vai olenko vaan alkanut huomaamaan niitä myöhemmin?) alkanut tulemaan erilaisia rajumpia toimenpiteitä.

Continue Reading

47+

Juhannus kotona

*Kaupallisessa yhteistyössä: Torres viinit

Multa on tänä vuonna kysytty kymmeniä kertoja, mitä juhannussuunnitelmia. Oon vähän hämmästellen ihmetellyt, että joko on muka keskikesä. En jotenkin tajua vieläkään, että tässä se kesä nyt oikeesti on, vuosi melkein puolessa välin. Mä en oo koskaan ollut suuri juhannusihminen. Toki muutamia ihania juhannuksia on tullut vietettyä eri mökeillä, mutta mä en oo ihan hirveesti mökki-ihminen. Oon allerginen hyttysenpuremille, ja välttelen mökkiympäristöjä käärmeiden, hyttysten, punkkien ja muiden vuoksi. Mä oon kaupunkityttö kuitenkin. Onneksi aikanaan mökistä haaveillut mies on vaihtanut mielipidettään äärimmäisen jyrkästi ja nykyään kannattaa lomaosaketta ulkomailla tai vuokramökkejä. Niinpä meidän arkeen ja elämään ei oikeastaan mökkeily kuulu, paitsi kavereiden ja heidän perheiden mökeillä vierailu kutsuttuna.

On pakko sanoa, että kaikista kivointa on mun mielestä on tänä vuonna aloittaa kesälomakausi juhannuksesta ihan vaan kotikotona. Meillä on pihaa ja näköala aika mukava. Asutaan niin luonnon helmassa, että tuntuisi melkein hassulta ajella jonnekin keskelle ei mitään, varsinkin kun viiden minuutin päässä on pulahdusmahdollisuus, ihana ympäristö ja laituri. Eilen nähtiin jopa ihana pieni sorsaperhe iltauinnilla auringonlaskussa. Niinpä me ollaan juhannus kotosalla. Tulee ihania vierailijoita; ystäviä ja perheitä. Syödään hyvin ja nautitaan herkuista, pitkästä valoisasta ajasta ja ollaan mukavasti. Käydään ehkä uimassa, tai ollaan vaan pihalla. Tällä hetkellä meitä hemmottelee niin kauniit pinkit aurinkolaskut, että varmaan pelaillaan ulkona Menolippuja yömyöhään, kuunnellaan musiikkia ja syödään. Kyllä, syöminen kuuluu mulla vahvasti juhlaan ku juhlaan. Rakastan tehdä juhlaherkkuja, mutta välillä meen sieltä missä aita on matalin. Continue Reading

16+