Dots dots dots

Edellinen postaus on synnyttänyt mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa. Keskustelussa on tullut myös esille yksi ajatus, joka on yksi mun mielestä inhottavimpia ja ärsyttävimpiä ajatuksia liittyen bloggaamiseen. Kyseinen lukija ei varmasti tarkoittanut mitään pahaa, eikä hänen kommentissaan sinänsä ollut mitään vikaa, mutta lähes 10 vuotta bloganneena ja seitsemän vuotta yrittäjänä toimineena mut triggeröi tuo ajatusmaailma jokaikinen kerta. Eräs lukija siis rinnasti lukijat meidän bloggaajien työnantajiksi. Haluan korostaa, että hän ei varmasti tarkoittanut sillä mitään pahaa, ja kommentti oli kaikin puolin positiivinen ja kiva. Mutta tuo ajatus, se pisti taas miettimään. En ymmärrä miksi juuri blogiyrittäjien kohdalla on sallittua ajatella asiakkaista työnantajina vai onko tämä sellainen ajatusmaailma, joka ihmisillä on yrittäjyyttä kohtaan. Vastasin jo kyseiseen kommenttiin, mutta haluaisin hieman vielä pohtia asiaa ja herättää siitä keskustelua ihan postauksellakin.

Miten minä näen asian? No, aloitetaan faktoista. Blogi on mulle päätoiminen tulonlähde, kyllä. Jos minulla ei olisi lukijoitani, en voisi jatkaa kaupallisena ammattibloggajana. Tämäkin on selvä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edes epäsuorasti lukijani maksaisivat minulle palkkaa ja voisivat näin ollen olla työnantajan ominaisuudessa.

Mä koen asian niin, että lukijat on vähän kuin asiakkaita. Jos ajatellaan, että omistaisin vaikka kampaamon, niin asiakkaat tulisivat sinne asiakkaiksi hyvän markkinoinnin/liikkeen viehättävyyden/puskaradion yms. vuoksi. He palaisivat asiakkaiksi, jos työn jälki olisi heistä hyvää. Heistä saattaisi jopa tulla vakioasiakkaita. Jos työnjälki ei miellytä, löytävät he toisen kampaajan. Onko siis asiakas kampaajan työnantaja? Saako hän vaatia tietynlaista työmäärää, tiettyä tuntimäärää kampaamotyötä kuussa? Saako hän vaatia, että kampaaja tekee tietyn määrän raidoituksia viikossa ja tietyn määrän leikkauksia? Saako hän vaatia muutoksia liiketilaan tai sitä, mikä on kampaajan työasu tai kampaus? Toki toiveita ja kehitysideoita saa esittää, mutta onko yrittäjän asiakkaalla työnantajaan rinnastettavia oikeuksia?

Yrittäjällä ei ole työnantajaa, yrittäjällä on asiakkaita. Blogiyrittäjällä on maksavia asiakkaita ja ilmaisasiakkaita. Mun kaupalliset yhteistyöt on niitä maksavia asiakkaita. Yritykset, jotka maksavat mainostilasta blogissani. Te lukijat vuorostanne olette asiakkaita, jotka saavat tästä itselleen jotakin. Viihdettä, vinkkejä, inspiraatiota tai hyvää mieltä. Tai pahimmassa tapauksessa sosiaalipornoon viitattavaa naureskelun aihetta. Joka tapauksessa, jos tulette tänne sivulle, saatte siitä jotain itsellenne. Maksamatta siitä mitään.

Käyttämäni kampaamoesimerkki on sinänsä ihan hyvä vertaus. Jos kampaajalla ei ole asiakkaita, lopettaa hän yrityksensä ja siirtyy tekemään jotakin muuta, tai menee vaikka töihin jollekin. Sama täällä. Jos bloggaaminen ei lyö leiville, joudun miettimään uudelleen työllistymisasioitani. Mutta, se ei tarkoita sitä, että saisin potkut tai työnantajani lakkaisi maksamasta minulle.

Toisin kuin kampaajan asiakkaat, blogin asiakkaat eivät maksa palvelusta. Näin ollen ei lukijoilla ole niitäkään oikeuksia kuin mitä esim. kampaamoyrittäjän asiakkailla. Jos kampaamoyrittäjän asiakas haluaa tuhkaisempaa raitaa ja kampaaja laittaa liian lämmintä, on maksavalla asiakkaalla lupa vaatia jotakin muuta. Tämä ei päde blogiin. Jos yksi lukija haluaa jotakin tai inhoaa jotakin, ei bloggaaja ole velvoitettu pitämään sitä oikeana mielipiteenä tai toteuttaa vaatimuksia.

 

Sinänsähän tämä ei tarkoita sitä, etteikö bloggaajakin haluaisi kehittyä, oppia ja olla parempi bloggaaja. Siihen kaivataan lukijoiden mielipiteitä, panostusta ja toiveita. Tietenkin. On vaan todella tärkeää muistaa, että toiveiden ja vaatimusten raja on hyvin selkeä. Ja kun jotakin toivotaan, mikä ei sovi minun suunnitelmaan, minun toimintatapaan tai minun ajatuksiini siitä, mitä haluan blogiltani tulevaisuudessa, tai on jyrkässä ristiriidassa enemmistön kanssa, on mielestäni tärkeää myös perustella, miksi asiaan ei tule muutosta. Vain niin voi huomioida eriävän mielipiteen. Kun siis puhutaan kehitysasioista blogin suhteen, ei pidä ymmärtää niitä samanlaisena kahdenkeskisenä kehityskeskusteluna työnantajan ja työntekijän välillä. Ensinnäkin, teitä on tuhansia ja kaikilla on eri toiveet ja inhokit. Ja toiseksi, tämä ei edelleenkään ole työsuhteeseen rinnastava tilanne.

Enkä siis missään nimessä sano, että kukaan inhokkijuttuja kehityskysymyksiin luetellut (ja minähän pyysin niitä!) olisi vaatinut mitään. He vaan vastasivat kysymykseeni, usein vastahakoisesti. Mutta tämän asian yhdistäminen työntekijä-suhteeseen on mielestäni tästä syntyneen keskustelun perusteella todella väärin. Työnantajalla on oikeus vaatia tiettyjä asioita työntekijöiltään, joille maksaa palkkaa. Lukijoilla ei ole tätä oikeutta. Mutta ennen kaikkea, työnantaja kantaa aikamoisia velvollisuuksia harteillaan. Ja tässä on ehkä se ydinsyy sille, miksi triggeröidyn tästä asettelusta. Työnantaja kun ei ole sellainen taho, jolla on vaan oikeuksia. Missä on lukijoiden velvollisuudet bloggaajaa kohtaan? Jos bloggaaminen rinnastettaisiin työnantaja-suhteeseen, niin sittenhän teillä pitäisi olla velvollisuuksia. Palkanmaksun lisäksi on lukuisia muita asioita. Irtisanomislait, työsuojelulait, yms. Vuosilomat, sairaslomat, äitiysvapaat yms. Pitäisikö lukijoiden sitoutua omilla rahoillaan tukemaan bloggaajaa korvauksena tämän tekemästä työstä? Tai entä miten menee työnantajan vastuu virheen kohdalla tässä yhdistelmässä?

Niin, minua ärsyttää tässä sama asia kuin monessa muussakin asiassa, varsinkin monessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Usein muistetaan oma oikeus, mutta harvemmin halutaan muistaa oma velvollisuus. Ja kun halutaan itselleen jotkut oikeudet, esim. tässä tapauksessa työntantajan oikeudet, on kannettava ne vastuut ja velvoitteet.

Mun mielestä tuollainen ajatusmalli on tietyllä tapaa vaarallinen. Se, että ajattelee itsensä yrittäjän työnantajaksi. Se on vaarallinen, koska silloin kokee olevansa oikeutettu vaatimuksiin, joihin ei millään lailla ole oikeutettu.

Se mikä on kaikista omituisinta tässä yhtälössä on se, että yksikään maksava asiakkaani ei ole koskaan kuvitellut voivansa sanella tai vaikuttaa, käyttäytyä kuin työntantaja. Itse asiassa, jokainen maksava asiakas kohtelee minua paljon tasavertaisemmin. Välillä jopa häkellyttävän hyvin. Aina kaikki tapahtuu yhteistyöhengessä, eikä mitään koskaan vaadita. Allekirjoitetaan sopimus tai sovitaan kirjallisesti kampanja, suunnitellaan yhdessä (tosin yleensä saan täysin vapaat kädet suunitteluun) ja ainoa vaatimus saattaa olla tietynlainen raportti tai tietynlaisen linkin käyttö. Kaikki yhteistyö tapahtuu todella selkeässä suhteessa, jossa ollaan samanarvoisia.

Miten te koette tän asian? Koska bloggaajan elanto on usein kiinni lukijoiden määrästä ja siitä, että on suosittu ja seurattu bloggaaja, koetteko olevanne kuin välillinen työnantaja bloggaajalle? Jos vastaatte kyllä, haasten teitä kysymään itseltänne, että päteekö tämä kaikkiin yrittäjiin? Jos ei, niin miksi? Jos kyllä, niin miksi? Ja mitä velvollisuuksia mielestänne kannatte siinä “työnantajuudessanne”? Vai onko enemmistö kanssani samalla sivulla siitä, että yrittäjällä ei ole työnantajaa, eikä blogin lukija ole millään tapaa rinnastettavissa työnantajaan? 

       (Asuna tällä kertaa päästä varpaisiin supertrendikästä pilkkukuosia kaksiosaisen Selected Femmen puvun muodossa. Kirjaimellisesti päästä, nimittäin pantakin on pilkkukuosia. And oh yess, pantavillitys is on!)

CHANEL laukku
SELECTED FEMME paita
SELECTED FEMME hame
ZARA korkkarit
ZARA nahkatakki

Psst! Arvatkaa kuka löysi 20 eurolla noi samaiset suosikkikorkkarit eBaysta mustana? Jep, parin vuoden metsästys tuotti vihdoin hedelmää. Mut se ei oo ainoo asia, joka sai pyörimään innosta tänään kun paketti tuotiin vihdoin kotiin. Ei sentään, paljon enemmän intoa aiheutti ykskaks häränpyllyä heittäneet viikonloppusuunnitelmat, jotka on hiekkalaatikon tekemisen sijaan muuttuneet huvipuistoreissuksi. Ahh, odotan viikonloppua kuin lapsi joulua! :D

24+

You Might Also Like

48 Comments

  • Reply Iiiiiris Thursday, May 24, 2018 at 20:51

    Hei Anna,
    En ole lukenut edellisen postauksen kommentteja mistä keskustelu on lähtenyt liikkeelle mutta mä olen pitänyt blogeja samanlaisena viihteenä kuin aikakausilehdet/tv-sarjat/leffat you name it enkä ole kokenut olevani yhdenkään toimittajan/ohjaajan/näyttelijän työnantaja 😂

    • Reply Anna Thursday, May 24, 2018 at 21:05

      Just näin mäkin ajattelen :)

  • Reply Louise Thursday, May 24, 2018 at 21:03

    Oli kyllä todella osuva ja silmiä avaava teksti! Nostan hattua sulle siitä että uskallat ottaa tällasetkin aiheet esille, ja varmasti näiden myötä saat myös monet katsomaan asioita vähän eri näkökulmista. On tosi kiva lukea näitä sun ajatuksia, ja tässä postauksessa mun mielestä tärkein pointti oli juurikin et hirveen usein halutaan oikeuksia mutta ei haluta nähdä/kantaa niitä velvollisuuksia mitä oikeudet tuo mukanaan. Tä on asia mikä varmaan kaikilta välillä unohtuu, mutta sitäkin tärkeempi siitä on saada muistutus aina silloin tällöin.

    Ihanaa kesän jatkoa teille! :)

    • Reply Anna Thursday, May 24, 2018 at 21:11

      Kiva juttu, kiitoksia kommentistasi :) Ja juu, tuo velvollisuus / oikeus on mun mielestä ilmiö, joka toistuu todella paljon yhteiskunnassa muutenkin :/

  • Reply Laura Thursday, May 24, 2018 at 21:18

    Moikka! Saako tiedustella mistä korvakorusi ovat? Juuri tänään yritin etsiä saman tyylisiä, aivan ihanat! 😍

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:22

      Kiitoksia :) Ne on Zarasta. Ne oli osa sellaista paria, jossa oli aina kaksi erilaista korvista, tollanen ja sit sellanen, missä iso helmi roikkumassa kultaisen viivan varassa. Ostin kaksi niitä ja sain kaksi korvisparia, jotka molemmat aivan ihania :D

  • Reply Petra Thursday, May 24, 2018 at 21:23

    Hyvä kirjoitus! Herättää varmasti ajatuksia myös sinun kolleegoissa.
    Mä itse ajattelen myös, että blogi on kuin aikakausilehti tai keskusteluohjelma. Minä käyn ostamassa lehden paikalliselta R-kioskista ja olen silloin sekä R-kioskin että lehden asiakas. Voin valittaa jos lehdessä on mainoksia liikaa, tai jutussa on asiavirheitä. Asiavirheistä voin vaatia oikaisupyynnön seuraavaan lehteen ja yleensä kai ne oikaistaan, koska se on hyvä tapa, ei siksi että joku vaatii sitä. Voin maksavana asiakkaana valittaa huonosta palvelusta R-kioskilla, mutta työntekijä ei ole mun työntekijä, vaikka kassaan tulevat eurot työntekijän palkan tuo. Mielenkiintoista pohdintaa kyllä!

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:22

      Juuri näin mäkin koen tämän :)

  • Reply E Thursday, May 24, 2018 at 21:33

    Mie oon aina aatellu, että oon vähän niinkö kirjaston kirjojen lainaajat :D Ilmaista luettavaahan tämä on..

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:22

      Hahaha, hauska ajatus :) Ja juuri näin :)

  • Reply Tiia Aa. Thursday, May 24, 2018 at 22:10

    Hmm. Vastasinkin tuolla ig:n puolella jep, mutta kysymys ei mielestäni ole suoraviivainen. Vaikka ajattelenkin lukijoita eräänlaisena välillisenä työnantajana (paljon lukijoita/seuraajia -> kiinnostavampi bloggaaja yrityksille, yhteistöille ja mahdollisuus työllistää itsensä bloggaajana ja viedä blogia ammattimaisempaan suuntaan) niin en silti ajattele, että lukijalla on oikeus vaatia mitä hyvänsä.

    Blogimaailma on muuttunut niin paljon 10 vuotta sitten vs. nykyhetki ja näen, että osa pitkäaikaisista lukijoista on eräänlaisia kanta-asiakkaita, joilla osalla keittää kuppi nurin syystä X aika ajoin. Vähän kuin kaupan kassalla, kun asiakkaan lempijugurtti on loppu kolmatta päivää putkeen ja asiakas purkaa pahan mielensä myyjään. Asiakas ei ole suoraan myyjän työnantaja, mutta ilman asiakkaita ei myyjäkään ole kaupassa töissä ja toimimalla niin, että asiakas on tyytyväinen, myyjä edesauttaa oman työpaikkansa pysymistä. Vakioasiakkaat ovat tottuneet tiettyyn palveluun tai bloggaajan tapauksessa esim. asukuviin ja pitävät palvelua itsestäänselvyytenä, vaikka mitään oikeutta asiaan ei ole.

    Ongelma tulee mielestäni siinä, että unohdetaan bloggaajan olevan ihminen, jonka suosio/lukijamäärä vaikuttaa esim. kuinka paljon jakaa yksityisyyttään, elämäntilanteen muuttuminen (perheelliseksi muuttuminen) tai ihan vain mielipiteen/kiinnostuksen muuttuminen erilaiseksi. Bloggaaja ei ole mikään tehdas vaan elävä ja muuttuva tekijä.

    Näen bloggaajat ja lukijat hyötysuhteessa, jossa molemmat saavat jotakin. Bloggaajan työhön kuuluu mielestäni toiveiden ja palautteen vastaanottaminen ja näistä bloggaaja valitsee ne, jotka hän kokee toteuttamiskelpoiseksi. Ihan kuin kauppias valitsee saamistaan tuotetoiveista kannattavimmat. Kieltäytyminen ja ideoiden hylkääminen kuuluu asiaan ja aina voi toivoa toiselta tarjoajalta, jos saa hylkäyksen ja vaihtaa toiseen paikkaan/blogiin, mikä vastaa omaan kysyntään. :)

    Tämä vain yksi mielipide ja lukijan näkökulmasta. En ole koskaan toivonut mitään yhdessäkään blogissa, koska valikoin rusinat pullasta ja luen vain ne postaukset, jotka koen kiinnostavaksi :D Mielestäni toit hyvin esiin oman näkemyksesi ja nyökyttelin lukiessa, vaikka ajattelenkin osittain eri lailla. Lukija ei maksa blogista, joten ei myöskään omista mitään eikä voi näin ollen loukkaantua, jos ei saa odotettua “palvelua”.

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:23

      Kyllä, juuri näin. Mun mielestä tässä ehdottomasti ollaan molemminpuolisessa hyötysuhteessa ja tuo ajatus vakioasiakkaiden itsestäänselvyytenä pitämiseen on musta tietyllä tapaa yksi bloggaamisen surullisimpia asioita. Oon itse asiassa tosi samaa mieltä tän sun kommentin kanssa, todella hyvin ilmaistu tämä asia :)

  • Reply S Thursday, May 24, 2018 at 22:18

    Ihana asu! Ja toi malli istuu sulle tosi nätisti! Meinasin kommentoida jo edelliseen postaukseen, että mua alkoi tavallaan ärsyttää niiden tilastojen lukeminen, kuka muuttaisi minkäkin asian sun blogissa. siis ymmärrän että halusit kysyä että voisit kehittyä ja siihen vastattiin, mutta mun korvaan ne mielipiteet alkoi hiukan kuulostaa vaatimuksilta ja mun mielestä kellään lukijalla ei ole oikeutta vaatia sulta yhtään mitään. jos ei nappaa, voi lukea jotain muuta blogia, simple as that. vaikka siis oli siellä joukossa mun omakin mielipide, jonka ei ollut sen enempää kuin muidenkaan, tarkoitus kuulostaa vaaatimukselta. joka tapauksessa, mun mielestä työnantaja-käsite on nyt väärin ymmärretty.

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:24

      Kiitoksia :) Ja joo, ne ei ees olleet kovin vaativia vaan suurin osa vastauksista oli enemmän sellaisia “tykkään hurjasti näin jos jotain pitäisi keksiä, niin se olisi tämä”. Ja siksi oon halunnut myös vastata, miksi tietyt asiat on miten ne on :)

  • Reply Magnolia Thursday, May 24, 2018 at 22:19

    En blogin lukijana tietenkään voi olla sen kirjoittajan työnantaja. Koko asian käsittely noin perusteellisesti ja monisanainen vakuuttelu on täysin absurdia.

    Jos tilaan naistenlehden ja maksan siitä, ei sekään voi tehdä minusta lehden toimituksen työnantajaa. Silti mielipidettäni sisällöstä toki kysellään ja kuunnellaankin eri lailla, koska maksavat asiakkaat päättävät lehden tulevaisuudesta, voiko se jatkaa vai joudutaanko lopettamaan lykijakadon vuoksi.

    Ymmärrän toki että huolimaton, jopa läppänä heitetty vertaus työnantajasta sai sinussa reaktion aikaan.

    Tuollaiseen itsestäänselvyyteen ei olisi kannattanut kallista aikaasi tuhlata.
    Lukija lukee koska pitää sisällöstä.
    Muutosehdotuksia tuli kun niitä pyysit.
    Lukijat jotka kyllästyvät tai tympääntyvät sisältöön poistuvat luonnollisesti, pyytämättä.
    Eikö sitä bloggaaja toivokin: huonoa energiaa tuovat saavatkin lähteä.

    Itse luen blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Kivointa ovat arjen sähläykset, postaukset joissa ovat suloinen lapsi ja koira mukana, draamaakin saa olla.

    Asupostaukset, joissa samasta asusta kymmenenkin kuvaa jäävät suosiolla väliin.

    Samaa mieltä joidenkin muidenkin kanssa: joskus pitkässä postauksessa turhaa toistoa. Napakampi, kiteyttävämpi ote auttaisi ainakin minua lukemaan (lähes) kaikki tekstisi loppuun asti.
    Pidän tyylistäsi olla aito oma itsesi. Hyvässä ja pahassa.

    Jos sisältö ei miellytä naistenlehdessä, tv -ohjelmassa tai blogissa, se laitetaan sivuun tai telkkari suljetaan.
    Simppeliä.

    Ihanaa ja nautinnollista kesää sinulle ja koko perheelle!

    T. Lukija n. 5-6 vuoden ajalta.

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:24

      Juurikin näin :) Ja no, välillä on tuhlattava aikaa itsestäänselvyyksiin, ettei jää vääriä oletuksia tai ehkä pystyy muuttamaan usemman ihmisen ajatusmaailmaa :)

  • Reply That's me Thursday, May 24, 2018 at 22:32

    Ehkä tässä triggeröidytty vähän turhasta. Tuskin kenenkään ideana on, että olisi “työnantaja” kuin työsuhteessa. Ja moni varmasti ajattelee olevansa työn—-antaja. Eli antaa työtä. Toiminnallani + jossain tapauksessa rahoillani vaikutan ja annan mahdollisuuden bloggaajalle, kampaajalle, remppamiehelle tehdä työtä. Ilman minua (+muita), ei hänellä ole töitä. Olen siis osaltani antanut hänelle työtä. Olen tärkeä, koska ilman minua yrittäjä on työtön. Ehkä sitä voi vain asiakkaaksikin kutsua, ehkä ei. Teen itse eettisiä valintoja eri ammattilaisten välillä tukiessani suomalaista ja pienyrittäjyyttä. Olen myös lopettanut monen blogin lukemisen eettisistä tai mielipiteellisistä syistä, ehkä edes klikkaa auki “huonoja” postauksia. Ehkä vertaisin Axl Smithiin. Onhan hänellä ollut työnantajia (tv kanavat jne). Mutta “asiakkaiden eli työn—-antajien” kääntäessä selän, ei töitä (tai yhteistyöjuttuja) ole yhtään ja vihat niskassa. 😊 Malttia, se on vain sana! ☉

    • Reply Eveliina Thursday, May 24, 2018 at 23:09

      No nyt menee kyllä metsään. Sä olet asiakas. Tai niikun me asiakaspalvelijat sanotaan: aasiakas. Blogin lukeminen ei maksa sulle, eikä kukaan käske lukemaan, jos ei miellytä. Mutta älä nolaa itseäs väittämällä olevas yrittäjän työnantaja. Et sitä nimittäin ole.

    • Reply Sartsa Thursday, May 24, 2018 at 23:42

      Edelliskeskusteluja lukematta mäkin näkisin, että tässä on haettu “humoristisen työnantajavertauksen” kautta työn antajaa, välin kanssa. Kyllä mullakin nousi aika pahasti karvat pystyyn, kun meillä töissä palaverissa todettiin, että asiakaat on meille työnantajia, mutta niinhän se on: asiakaspalvelijan palkan lopulta maksaa asiakas, tulipa palkka sitten fyysisesti kuinka isosta konsernista tahansa. Eli ne asiakkaat tosiaan sen työn meille antaa asiakkuutensa kautta. Ihan kuin yksityisyrittäjällekin. Ja toki ilman edes vähäisintäkään velvollisuutta, nimittäin velvollisuutta asialliseen käytökseen. Mutta se on se asiakaspalvelijan arki, valitettavasti.. :) Ehkä mä oikeestaan ennemmin kääntäisin tämän aika pahasti ontuvan työnantaja -vertauskuvan niin, että jokainen yrittäjä, jonka yrityksen tuotteiden tai palveluiden kohteena on ihmiset, asiakkaat, on kuitenkin lähtökohtaisesti asiakaspalvelija :)

      • Reply Eveliina Friday, May 25, 2018 at 07:37

        Edelleen muistuttaisin, että me lukijat emme maksa annan palkkaa. Totta kai asiakas on toiminnan lähtökohtana ja keskiössä, mutta yritys/yrittäjä päättää mihin suuntaan se toimintaansa vie. Asiakas voi käyttää palvelua tai olla käyttämättä, mutta eihän asiakas voi vaikuttaa yrityksen tarjoamaan! Tai voi, jos yritys näin haluaa esim dataansa hyödyntää toimintaa kehittääkseen. Mutta tässä haen, että ei asiakas voi vaatia mansikoita myyvältä mustikoita… tai vaatekaupassa vaatia omia kokoja jos ei mahdu tarjoamaan. Tai ruokakaupasta jotain mitä ei just silloin/ollenkaan ole saatavilla. Toiveensa ja palautteen voi tällöin ilmaista, mutta yrityksen/yrittäjän ei tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin ellei itse koe sitä kannattavaksi/järkeväksi/mielekkääksi. Ja kun yrityksenä on blogi, työtä tehdään asiakkaalle eli lukijalle, mutta yrittäjän eli bloggaajan ehdoin. Jos et saa blogista/kaupasta/yrityksestä mitä haet: vaihda toiseen. Näin se homma toimii.

        • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:37

          Juuri näin :)

      • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:35

        Itse asiassa ei haettu.

        Tuossakin on aika vissi ero. Oletettavasti olet alalla, jolla asiakas tuo kirjaimellisesti rahaa yritykseen? Tai esim. kampaajalle asiakas maksaa suoraan. Bloggaajalle yksikään lukija ei maksa mitään. Eli edes asiakkuutensa kautta kukaan lukija ei tuo rahaa eli välillisesti palkkaa mun yritykseen.

        Mä en myöskään ole asiakaspalvelija. Mun työ ei ole palvella asiakastani. Jos johonkin on verrattava, mä olen palveluntarjoaja. Kuka haluaa, käyttää palvelua. Ennen kaikkea mä olen sisällöntuottaja, viihdetyöntekijä, joka tuottaa viihdettä ja sitä seuraa ken haluaa. Lukijalle mä olen sisällöntuottaja, maksavalle asiakkaalle eli yhteistyökumppanilleni mä olen mainostaja, ja siinä on omat lainalaisuutensa.

        Lukijat eivät tue rahallisesti bloggaajia, toisin kuin asiakas tuomalla rahansa kampaamoon, kauppaan tai mihin tahansa yritykseen. Lukijoiden tuoma hyöty bloggaajalle on aineetonta. Sikäli toki tärkeää, että kyllähän tätä täydestä sydämestään kirjoittaa lukijoille, mutta se ei silti oikeuta tilanteen vääristymistä tällaiseksi oletukseksi, että bloggaaja olisi asiakaspalvelija tai työntekijä. Eihän muusikoltakaan voida vaatia biisejä tietystä aiheesta, tietynlaista rimmausta, tietynlaista lavashowta, tiettyjä esiintymisvaatteita ja jopa tiettyjä ajatuksia, joita hänen pitäisi edustaa. Bloggaaja pitäisi verrata näyttelijään tai muusikkoon. Meidän musiikkia on meidän sanamme, joita kirjoitamme ja kuvamme, joita kuvaamme. Me olemme tuon oman pienen maailmamme näyttelijöitä, näytämme pienen palan itsestämme tämän lavamme kautta. Ne, jotka tykkäävät jäävät seuraamaan ja katsomaan tätä tosi-tv:tä, jonka armoilla ovat. Juonenkäänteet, tapahtumat ja hahmot on käsikirjoittanut joku toinen eikä niiden muutoksia voi vaatia, vaikka hieman sarjan kulkuun voikin vaikuttaa.

        • Reply Jatta Sunday, May 27, 2018 at 19:11

          Mun mielestä vaikka blogin lukija ei suoraan vaikuta bloggaajan tuloihin mitenkään, niin epäsuorasti kyllä vaikuttaa. Sillä eihän yhteistyökumppanit tekisi yhteistyötä sellaisen bloggaajan kanssa, jolla ei ole tarpeeksi lukijoita, ja siten tarpeeksi saavutettavuutta? Siten siis ne lukijat, jotka haluavat lukea sun blogia, edesauttavat sun saamia yhteistöitä yritysten kanssa ja niin myös vaikuttavat jollakin tapaa sun tuloihin.

          Mun mielestä siis bloggaaja on ihan yhtä riippuvainen lukijoistaan kuin esim. kampaaja on asiakkaistaan, vaikka raha kulkeekin eri kautta.

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:29

      Nyt oot todella todella hukassa tuon kommentin kanssa. Sitä, että bloggaaja haluaa laittaavaikkapa 2 asukuvaa viikossa ei ensinnäkään voi verrata Axl Smithin tekemään TÖRKEÄÄN RIKOKSEEN. Tuo vertaus on suorastaan loukkaava. Jos bloggaaja haluaa pitää kiinni persoonastaan ja persoonallisesta blogistaan, ei sitä voi mitenkään verrata Axl Smithin tekemään rikokseen. Tietty bloggaajalle blogin ja bloggaajan brändi on tärkeä myyntiväline, kuten oli ehkä Axlillekin, ja hän on joutunut luopumaan töistään rikoksensa seurauksena. Usein sopimuksissa on tuollainen menettely. Jos ihminen on töissä lasten kanssa tai vaikkapa julkisessa työssä, jos hän syyllistyy rikokseen tai brändinsä huononemiseen, on sopimus voitu purkaa. Mullakin on tällainen sopimus. Jos minä teen jotakin tuollaista, menetän sopimukseni siitä huolimatta, vaikka lukijat tukisivat minua. Jos vaikka syyllistyisin esimerkiksi rasistiseen herjaan tms. olisi kumppanillani oikeus purkaa sopimus. Siinä ei ole edes tekemistä sillä, kuinka moni katsoja/lukija jää seuraamaan, vaan kyseessä on yrityksen oman brändin suojelu.

      Vaikka sinä et toisi rahojasi kampaajalle, mulle tai remppamiehelle, joku toinen todennäköisesti toisi. Sen takia sinä oletkin asiakas, työn tilaaja, et työn antaja. Minä annan työpanokseni, ja sinä tilaat sen halutessasi. Sinä et anna minulle työtä. Sinä maksat jonkun tekemästä työstä tai minun tapauksessani saat tekemäni työn ilmaiseksi. Sinä seuraat ja luet, vaikutat tietenkin osaltasi siis blogin kokoon, mutta ilman sinua yrittäjä ei ole työtön. Silloin yrittäjä on yrittäjä, jolla on yksi asiakas vähemmän. Sille hakee korvaajan jostakin tai jos ei saa, niin sitten on pienemmän mittakaavan yrittäjä.

  • Reply Eveliina Thursday, May 24, 2018 at 23:04

    Kauppatieteilijänä pakko sanoa että loisto veto toi sun kommentti tälle lukijalle, aivan kuin tämä postauskin! Yhtään alasta ymmärtävät eivät todellakaan luule tai kuvittele olevansa sun työnantajia…😂🙈 ehdottomasti miellän itseni asiakkaaksi B2B kumppaneiden ohelle. Ja miellän sen niin että B2B yhdessä tuottaa B2C sisällön meille lukijoille jotka ollaan ns kuluttajia, kuitenkin niin että sinä olet aina johtavan yrityksen roolissa yrittäjänä. :) loistavaa anna, todellakin täysin samaa mieltä 👌

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:30

      Kiitoksia, juuri noinhan se menee :D Hauska ajatus, mutta niinhän se menee tässä tapauksessa tuo B2B ja B2C:n rooli :)

  • Reply 🌸🌷🌼🌻 Friday, May 25, 2018 at 04:39

    Aivan mahtava asu taas, ja olet kerrassaan tyylikäs! Huomaan kyllä, että nautit kesäpukeutumisesta. Minulla on samantyyppinen mekko, mutta ollut vähällä käytöllä, kuten kaikki muutkin mekot, mitä minulla on. Taidan kuitenkin sisimmässäni olla mekkoihminen, siitä ei pääse mihinkään, vaikka aina pukeudun housuasuihin. Kun on vähän pönäkkä, niin jotenkin sitä karttaa mekkoihin pukeutumista. Toinen seikka on se, ettei sitä halua näyttää “hyvältä”, siihen ei rohkeus riitä.

    En oikein voi ajatella olevani sinun työnantajasi, enkä taida olla asiakaskaan, vaan olen lukija, jota kiinnostaa erilaiset asiat, ihmiset ja ilmiöt. Olet ihmisenä kiinnostava, ja juttusi ovat aitoudessaan kiinnostavia. Hyvin harva blogi yltää samalle tasolle siinä mielessä, että on pitänyt kiinnostavuutta yllä vuosia. Luen kahta blogia säännöllisesti, sinun, ja erästä toista. Joitakin muita saatan katsastaa joskus, mutta siihen se jää. Sinussa on särmää, arvostan.

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:36

      Kiitoksia :) Höpö höpö, ei kannata yhtään miettiä, ettei saisi pukeutua hyvin. Miksi ei? Elämä on lyhyt, nauti siitä vaattein! Ja vähän pönäkämmällekin sopii kauniisti mekot, oikeanmalliset sellaiset ainakin! Jopa usein paremmin kuin housut!

      Ja kiitoksia, tuo on ihana ajatusmaailma, ettei meitä rinnasta työntekijöiksi tai asiakaspalvelijoiksi vaan nauttii meidän tarjoamasta viihteestä :)

  • Reply Jepsu Friday, May 25, 2018 at 08:00

    Ei kyllä tullut mieleenkään että olisin työnantaja jollekkin, joka luo minulle viihdettä joka on rinnastettavissa vaikkapa lehtiin.
    Hei mulla tuli postaustoive/idea. Olisitko voinut tehdä postauksen liittyen pukukoodeihin. Ite just pähkäilen ja pähkäilen tumma puku -pukukoodia, miten pukeutuisin viralliseen tilaisuuteen ja tuntuu että googlesta löytyvät neuvot on jo vähän vanhahtavia..
    Ps. ihana asu! 😍

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:37

      No juuri näin :)
      Hmm, joo, voisin itse asiassa nyt tehdä alkukesästä ton, koska on varmasti monille ajankohtainen :)

  • Reply Nipsu Friday, May 25, 2018 at 08:18

    Olen samaa mieltä! Mutta kuten ymmärsin edellisen postauksen otsikostakin (kehityskeskustelu), olit pyytänyt itse kehitysideoita ja niitä porukka sitten antoi. Mun mielestä kritiikkiinkin voi suhtautua ilman tunnekuohuja, silloin niistä voi oppia. Ehkä suhtauduitkin, mutta tekstistä jotenkin paistaa sellainen näpäytysmeininki.

    Sama juttu tämän postauksen kanssa. Annat aika paljon arvoa yhdelle yksittäiselle kommentoijalle, joka todennäköisesti ei edes ole asiaa ihan näin tarkoittanut, vaan niin että “blogi ei menestyisi jos me ei sitä luettaisi”.

    Jotenkin tuntuu, että viime aikoina tämä bloggailu (enkä tarkoita vaan sinua, olen huomannut monissa muissakin blogeissa) on hieman menettänyt sitä alkuaikojen iloa, kun kaikenlaisia ikäviä ilmiöitä tulee koko ajan vastaan. On tietysti hyvä että niistä puhutaan.

    Itse tykkään blogistasi kovasti oli aihe mikä hyvänsä :) Ja arvostan sitä, että jaksat perusteellisesti vastailla ihmisille ja ylipäätään jaksat blogia pyörittää!

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:49

      No joo, ton kehityskeskustelu-sanan otan omaan piikkiin, se vääristi ehkä ajatusmaailmaa sen suhteen, mitä tuossa oli ajatuksena. Kritiikki ei sinänsä kuulu tähän, koska tuossa oli iso osa sellaisia “tykkään kaikesta jos on pakko keksiä jotakin, niin se on X” -tyyppisiä inhokkeja. Mä suhtaudun kritiikkiin täysin ilman tunnekuohuja ja luin mielenkiinnolla ja innollakin tuota palautetta. Mihin suhtaudun tunnekuohulla on sekä ajatus siitä, että lukija on työnantaja tai työn antaja ja näin oikeutettu johonkin että tuo sinun ajatus “blogi ei menestyisi jos me ei sitä luettaisi”. Sekään kun ei pidä paikkaansa.

      Blogin tekijä luo sisältöä, joka alkaa tavoittamaan yleisöä, jos se on kiinnostavaa. Samalla tavalla kun tv-sarja tai elokuva tai musiikki. Niiden luoja tekee ne, kehittää ne ja julkaisee ne. Ne löytävät oman yleisönsä. Toki jonkin suosio mitataan sen mukaan, paljonko sillä on seuraajia, mutta se ei tarkoita, että lukijat ovat tehneet menestyksen, vaan että viihdetekijä on luonut jotakin, mikä kiinnostaa yleisöä.

      Tietenkin bloggailu on muuttunut, ja iso osa siitä on mun mielestä juuri tässä. Että ilmaisviihteestä nauttivat ihmiset kuvittelevat jatkuvasti olevansa oikeutettuja ties mihin. Että kuvitellaan olevansa bloggaajien työnantajia tai omalla lukupanoksella tekevänsä blogista hyvän tai menestyvän. Ei se niin mene. Bloggaaja luo sisällön, joka on kiinnostava tai ei ole. Ja sen puolesta menestyy tai ei menesty.

      On vaarallista ja virheellistä kuvitella, että se menee toisin päin. Silloin asettaa itsensä bloggaajan yläpuolelle. Jos tämä olisi tyhjä sivu, ei tämä menestyisi. Ei tänne tulisi tuhatpäisiä joukkoja kannustamaan ja kannattamaan, että jes, tää on paras, tätä on kiva lukea, jos täällä ei ole sisältöä.

      On tärkeintä muistaa, että nauttii ilmaissisällöstä ja saa siitä jotain itselleen. Sopiva “maksu” siitä olisi mielestäni bloggaajan positiivinen tukeminen, joka toisi varmasti lisää hyvää mieltä bloggaajalle ja sitä kautta johtaisi hyväntuuliseen ja hyvälaatuiseen sisältöön. Silloin tämä pyörisi omalla painollaan positiivisessa. Jos joka päivä kokee jäävänsä vaatimusten teilaamaksi, ei mikään ihmekään, että bloggaaminen muuttuu.

      Ja kyllä tällainen ajatusmaailma, jossa 26% äänestäneistä kuvittelee olevansa bloggaajan työnantajia (IG-äänestykseni), eli n. 600 ihmistä kokee olevansa minun työnantajiani saa koko bloggaamista pohtimaan hieman eri tavalla. Eikä mitenkään positiivisesti.

      Kyllä tässä on lukijat muuttuneet vuosien aikana enemmän kuin bloggaajat. Ahnaammiksi, yksityisyyttä kunnioittamattomiksi, vaativiksi ja itsensä bloggaajan yläpuolelle asettaviksi. Silloinkin, kun eivät huomaa tekevänsä sitä, eivätkä tarkoita sillä pahaa. On tärkeää muistaa, että bloggaaja on yrittäjä, oma itsensä ja ihminen. Ja sellaisena tarjoaa ilmaista viihdettä. Siitä ei pitäisi kuvitella saavansa mitään oikeuksia vaatia tai itselleen meriittiä.

      Tämä ei ollut vain yhdestä kommentoijasta kummunnut postaus vaan tähän asenteeseen on törmännyt vuosien aikana aivan liikaa.

      Mutta, kiva että tykkäät blogista :) Ja toivottavasti et pahastu vastauksestani, vaikeaa tiivistää kauniisti tätä asiaa nättiin kommenttiin :) Toivoisin vaan, että vähenisi tuo ajatus siitä, miten lukijat ovat tehneet bloggaajasta jotakin. Bloggaaja on itse luonut jotakin, sisältöä, joka kiinnostaa ja lukijat ovat vuosien varrella saaneet itselleen mielihyvää ja vastavuoroisesti inspiroineet ja tukeneet bloggaajaa, mutta eivät ole häntä luoneet, eikä luoneet bloggaajan menestystä :)

  • Reply MariK Friday, May 25, 2018 at 09:34

    Ihan ekaksi, aivan ihana mekko! Täytyy kyllä sanoa, että nyt kyllä meni niin metsään tämä ajatus, että me lukijat oltaisiin työnantajia.
    Nykyisin en ehdi käydä blogissasi yhtä usein kuin aiemmin ja vähän harmittaakin, että missasin tuon kehityskeskustelun.
    Luen paria blogia säännöllisesti ja tämä on toinen niistä. Olet välillä varsinainen vänkä-joonas (hyvällä, hyvällä :) :)), mutta se on persoonaasi ja pidän siitä ja se on blogisi ehdoton vahvuus = persoona.
    Itelleni ei muutenkaan ole tärkeää, että pitäisi samaistua bloggaajaan, oikeastaan päinvastoin. Muistan, kun itse fillaroin (aina kiireessä) kurassa, pakkasessa, aamu- ja iltapimeällä pariinkin työpaikkaan, jossakin välissä kirjoitin graduani ja meanwhile in London: olit dinnerillä Govent Gardenilla ja reissasit ja voi pojat, sitä oli hienoa lukea!
    Siispä kiitän tähänastisesta ja jatketaan :)

    • Reply Anna Friday, May 25, 2018 at 09:52

      Kiitoksia ja kiva, että palaat yhä edelleen takaisin :) Mä ymmärrän itse asiassa molemmat näkökannat; sekä samaistumisen että päinvastoin :) Musta on kiva samaistua osaan ihmisistä, mutta samalla musta on ihana inspiroitua, ihmetellä ja innostua ihan päinvastaisen elämän eläjistä :) Sehän tän maailman rikkaus on, että meitä on niin moneen junaan. Muuten olisi aika tylsä ja täynnä oleva yksi juna :D

    • Reply Nipsu Friday, May 25, 2018 at 11:28

      Kiitos vastauksesta! Itse siis en ole tuota mieltä eli että “lukijat mahdollistaa blogin”. Oletan vaan, että se joka sitä kommentoi, ehkä tarkoitti sen enemmän noin kun niin, että olisi sinun työnantaja.
      Ja olet myös oikeassa siinä, että lukijat nimenomaan ovat muuttuneet. Yleisestikin some on täynnä enemmän negatiivista kun positiivista, ja se sama on ajautunut blogimaailmaan. Ehkä se osaltaan perustuu siihen, että on helppo nimimerkin takaa huudella. Tai sitten ihmiset vaan yleisesti voivat huonommin ja haluavat purkaa sen johonkin. Mene ja tiedä.

  • Reply Juho Friday, May 25, 2018 at 11:17

    Minä taas ymmärrän tämän kampaajan ”työnantaja” kohdan siten, että kampaajan asiakkaanahan minä maksan kampaajalle hänen tekemästään työstä ja tässä tapauksessa voin sanella, millaisen tuloksen haluan, eli sopia miten hän työnsä tekee, eli ymmärtääkseni vähän niinkuin sinä yhteistyökumppaneidesi kanssa. Lukijana en todellakaan koe olevani minkäänlainen työnantaja vaan enemmänkin kuin asiakas. En kyllä normaalisti kutsuisi itseäni edes asiakkaaksi, vaan jonkun sortin vapaamatkustajaksi, joka tuottamaasi sisältöä valitsee kuluttaa. Itse kyllä tykkään sisällöntuottajia, joiden tuottamaano sisältöä ”kulutan”, tukea, käyttämällä esimerkiksi joitain linkkejä, alennuskoodeja tms. vaikka tiedän, että yksittäisen lukijan tuoma rahallinen hyöty on ymmärtääkseni melko häviävän pieni. Anyway, keep up the good work! Oon blogiasi tyytyväisenä seuraillut alusta saakka.

  • Reply Vintagella Friday, May 25, 2018 at 14:42

    Nätti tyyli näissä kuvissa! Oletko muuten tutustunut Someron Helmen mekkoihin, kun sulle se Helmen tyyli näyttää sopivan mainiosti? Postauksen aiheesta olen kanssasi samaa mieltä, asiakkaat eivät ole yhtä kuin työnantaja.

  • Reply Anniina Friday, May 25, 2018 at 15:07

    Mun mielestä on tosi harhaista rinnastaa blogin lukijat ikään kuin bloggaajan työnantajiksi. Eihän fanitkaan ole muusikoiden työnantajia tai radiokuuntelijat radiokanavien/radiotoimittajien työnantajia, vaikka tottakai seuraajilla/kuuntelijoilla/asiakkailla on merkittävä vaikutus yrittäjän/viihteentuottajan menestykseen.

  • Reply Anne-Mari Friday, May 25, 2018 at 15:39

    Ihana paita ja hame! Saako udella, milloin oot ostanut noi? Mahtaisikohan vielä löytyä myynnistä :D

    En todellakaan rinnastaisi lukijoita työnantajiin! Tuntuu kevyesti ylimieliseltä ajatukselta, kun blogien sisältöä pääsee kuitenkin täysin ilmaiseksi selaamaan. Jos ei miellytä, voi aina poistua sivuilta ja etsiä muuta tilalle, hyvin yksinkertaista. :)

  • Reply Milla Friday, May 25, 2018 at 16:05

    Tosi hyvä postaus, samaa mieltä ollaan täälläkin. 😊👌🏻 Kaunis asu, tuo laukku tuo ihanan väripilkun muuten niin hillittyyn värimaailmaan!

  • Reply Savon Friday, May 25, 2018 at 23:40

    Kuulostaa omasta mielestäni oudolta – tuolla logiikalla asiakkaat olisivat kaikkien yrittäjien työnantajia… Ehkä tuossa ei henkilöillä ole selvää, mitä eri termit edes tarkoittavat. Työnantajalla on tiettyjä lain määräämiä velvoitteita, kuten sivukulujen maksaminen, vakuutukset… Itse koen itseni asiakkaaksi, joka voi tietysti esittää toiveita, mutta takeita niiden toteuttamisesta ei ole sen enempää kuin jos lähetän toiveen vaikkapa Valiolle uudesta jätskimausta. Jos ei miellytä niin sitten vain suuntaa toisen yrittäjän palveluiden/tuotteiden/sisällön pariin.

  • Reply KatiC Saturday, May 26, 2018 at 09:31

    Hei! Nyt täytyy kommentoida työni eli tietojärjestelmätieteen tutkijan näkökulmasta: lukijallasi, joka on ajatellut lukijan olevan työnantaja, on mennyt ”työnantajan” käsitteen määritelmä nyt valtakäsityksen ulkopuolelle eli hän käyttää termiä huolimattomasti niinkuin erinomaisesti perusteletkin tuossa jutussasi. Eli eihän yrittäjällä ole työnantajaa vaan työnantaja on yrittäjä itse: itse huolehditaan työeläkemaksuista, lomakorvauksista jne ja siitä että työtä riittää jne. Maksavat asiakkaat ovat asiakkaita siinä missä lukijatkin, kuten olit havainnut.

    Haluisin kuitenkin kommentoida että nykyajatus on, että olemme siirtyneet ns. Palvelukeskeiseen logiikkaan eli kaikki tuotteet ovat myös palveluita, niihin liittyy käyttäjäkokemus oleellisena osana ja käyttäjä luo arvoa palvelulle yhdessä palvelun tarjoajan kanssa. Ajattelen, että ns. ”Ilmaisasiakkaat” eivät anna blogaajalle rahaa vaan antavat aikaansa ja usein tuottavat mm. Sisältöä kommenttien/tykkäysten/toiveiden muodossa tai sitten pelkästään näkyvät blogaajalle blogin vierailijanumeroissa, joilla taas on vaikutusta sitten siihen miten ”maksavat asiakkaat” kokevat blogin vaikuttavuuden. Kyse on siis ilmiöstä nimeltä ”arvon yhteisluonti” tai englanniksi value co-Creation. Erittäin mielenkiintoinen suunta, johon varmasti kaikki kaupankäynti tulee menemään. Ei voi enää luoda tuotetta tyhjiössä ja sitten katsoa, että ostaako joku sen vaan menestyäkseen täytyy olla asiakkaan kanssa dialogissa siitä, mitä heidän tarpeet ja toiveet ovat. Minusta sinä olet erinomainen esimerkki tässä ja käytän blogiasi esimerkkinä esim. Kanditutkielmien tekijöille usein.

    Terv. tutkijatohtori Kati Clements/Jyväskylän yliopisto

  • Reply KatiC Saturday, May 26, 2018 at 09:36

    Ja vielä jatkoajatus: ajattelen että ”työnantajuus” on sinänsä muuttumassa että vaikka raha vaihtaakin työntekijä-työnantaja -suhteessa taskua niin en usko, että nykyisellään työnantaja voi tehdä mitä tahansa vaatimuksia vaikka maksaakin palkkaa. ENemmänkin saa tehdä ehdotuksia. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja entistä enemmän eikä enää tavoitella elinikäistä työpaikkaa samassa määrin kuin aiemmin. Jos ”vaatimukset” eivät työntekijällä vastaa hänen omaa haluaan tehdä hommia tms, näkisin että tämänhetken maailmassa on helpompi äänestää jaloilla kuin aiemmin. Ja tämä on hyvä asia sillä muuttaa työnantajan ja työntekijän suhdetta tasa-arvoisempaan suuntaan, jossa tehdään yhdessä työtä eikä riistetä toista.

  • Reply Elli Saturday, May 26, 2018 at 21:06

    No ei todellakaan olla lukijoina kenenkään bloggaajan työnantajia. Eikä nyt edes välillisesti tietenkään makseta sinun tai kenenkään muunkaan bloggaajan palkkaa, mutta onhan näiden kaupallisten yhteistöiden idea se, että juuri blogin lukijat käyttäisivät enemmän rahaa mainostettuun palveluun tai tuotteeseen. Senhän takia yhteistyötä tehdään juuri kyseisen blogin kanssa. Mutta se ei tee lukijoista työnantajia kenellekään. Tai oikeuta muutenkaan yhdenkään blogin lukijoita vaatimaan mitään bloggaajalta.

  • Reply aasiakas Saturday, May 26, 2018 at 21:11

    Jos kampaaja on liikkellä epämiellyttävällä asenteella kuten kylmäkiskoinen ja vihainen asiakkaita kohtaan, muuten vain tympeä tai agressiivinen niin moni ei toista kertaa palaa vaikka palvelut olisi muuten hyviä. Sama koskee bloggaajia ja vaikkapa kauppoja, ei huvita käydä toista kertaa kaupassa jossa myyjä menee pois ja on vihainen syyttä suotta. Ilkeitä aiheettomia kommentteja ei tarvitse sietää eikä julkaista, sama asiakkaalle ei tarvitse sietää huonoa palvelua. Bloggaajat voivat saada myös “asiakkaita” nettikaupan avulla tai muulla vastaavilla tavoilla

  • Reply Terttu Sunday, May 27, 2018 at 08:33

    Hyvä juttu!
    Mut just mietittiin:
    Mungo kirppis.
    Menikö se jo?

  • Reply Ellaa Sunday, May 27, 2018 at 19:06

    Random, mutta sun korkokenkäkoulu oli paras juttu ikinä!

  • Reply H Sunday, May 27, 2018 at 23:34

    Siis aivan ihana asu!! Tykkään todella paljon ❤️

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post