Sellainen maanantai sitten se…

Tänään olen miettinyt…

… paljon tulevaisuutta. Mitä haluan tehdä työkseni, missä haluan asua, mitkä asiat tuntuvat sellaisilta, joista haaveilen. Havahduin siihen, että en oikein haaveile mistään. Tai siis toki, mulla on unelmia vaikka millä mitalla. Perheenlisäys jossakin välissä, tietynlainen työtulevaisuus, tiettyjä matkakohteita yms. Mutta toisaalta, jos elämäni jatkuisi tällaisena aina, olisin onnellinen, enkä kokisi menettäväni mitään. Kaikki, mistä unelmoin, on tavallaan vaan bonuksia tämän nykyisen tilanteen kanssa. Toisaalta oli ihanaa jotenkin havahtua siihen, että mulla on jo kaikki, mistä oon haaveillut. Toisaalta se oli jotenkin tyhjä fiilis. Eikö mulla ole muka mitään isoja unelmiaenää elämälle? Enkö ole aina ajatellut, että unelmat ja unelmien täyttäminen on elämän tarkoitus? Mutta ehkä tämä on se tilanne, mikä on optimaalinen mulle. Isojen asioiden kohdalla haaveet on toteutettu ja pienet jutut on niitä, joita tavoitella.

… miksi aina kaupasta unohtuu se yksi tärkeä asia? Must tuntuu, että joudun käymään kaupassa joka ikinen päivä, koska aina kun palaan sieltä, huomaan, että meiltä onkin loppu keittiörätit, konetiskiaine tai joku muu samanlainen. Kohtalontovereita? 

… että mulla on ehkä sittenkin yksi tulevaisuuden haave. Mä en tiedä jaksanko mä elää koko elämäni Suomessa, sillä tää talvi oli jotenkin vaan niin murskaava. Nyt kun kelit on ollut paljon kivemmat, aurinkoa riittänyt ja valoakin riittänyt iltaan asti, oon ollut ihan eri tavalla täynnä energiaa. On kiva puuhailla Danten kanssa, ja oon liikkunut enemmän ulkona, syönyt paremmin ja pitänyt itsestäni muutenkin paremmin huolta. Jokainen asia ruokkii vähän toista, ja kaikista eniten tuo ulkona liikkuminen vaikuttaa mun hyvinvointiin. Ja huomaan myös miten paljon Dante viihtyy ulkona ja mietin, että edessä on pian syksy, joka on pelkkää kurakeliä ja sitten talvi kaikkine erikoisuuksineen ja Danten energiatasot huomioon ottaen, todennäköinen energiaylitulvaan hukkuminen, jos ei päästä leikkimään pihalle muutamaan päivään, kun säät on kamalat. Ihan hirveä ajatus, että joutuu taas elämään yhden talvikauden Suomessa, saatika, että niitä saisi/joutuisi viettää vielä kymmeniä. Jos elämä joskus sen sallisi, niin asuisimme puolet vuodesta Suomessa ja puolet vuodesta jossain muualla. Tänä vuonna ollaan reissattu aika paljon talvella ja silti olo on kuin horroksesta herännyt.

… että haluaisin jokaiselle yksinhuoltaja-vanhemmalle jonkun mitalin. En tajua, miten ihmiset pystyy siihen! Mun mies on työmatkalla ja oon ollut tänään ajoittain vähän helisemässä :D Sanoo yksi äiti, joka istui äsken sohvalla tunnin ihan vaan tuijottaen jotain tv-sarjaa ja hengitellen, sillä ilta oli jotenkin täynnä koettelua. Dantella on kolmatta päivää kuume, joka on vissiin joko viimeisimmän korvatulehduksen tuoma tai sitten vaan eri virus, ja mä oon ihan loppu tähän sairasteluun. Joku meistä kolmesta on ollut kipeä koko hiton huhtikuun. En jaksa. Sen lisäksi, että Dantella on kuume, täytyy sen korvaan laittaa vielä korvatippoja putkituksen jäljiltä. Mun ilta menikin iloisesti jotakuinkin näin: syötiin iltapala, käytin D:n kylvyssä ja harjattiin hampaat. All good there, se rakastaa kylpemistä. Tultiin kylvystä, aloitin yöpuulle valmistautumiset. Ensin yritin syöttää sille Panadolin. Olin tyhmä, enkä sekoittanut sitä ruokaan, ja yritin tunkea sitä sillä ruiskulla. D on tässä erinäisten korvatulehdustensa aikana oppinut melko lailla vihaamaan lääkkeitä, ja huuto alkaa jo kun näkee ton Panadol-ruiskun. Yritin maanitella, yritin vähän pakottaa. Aiheutin vaan kakomista ja sen aiheuttamana sain osan iltapalasta oksennuksena päälleni. Oksennusta murskaavampi oli tunne täydellisestä epäonnistumisesta äitinä kun se lääkkeen anto meni niin hienosti. Okei, ei siinä mitään. Uusi yritys, kokeilin antaa lusikalla. Sylki kaiken pitkin keittiön lattiaa.

Yritys numero kolme, sekoitin Panadolin jugurttiin ja syötin. Upposi. Tosin, kuraeteisessä odottaa yksi oksennuksen peitossa oleva pyjama ja yksi koristetalja, jossa mukavasti punaista. Tyyppi söi marjoja jälkkäriksi tänään. Ne koristavat nyt hänen huoneensa koristetaljaa. Huoh. Siinä vaiheessa kun sain panadol-jugurtin syötettyä, oli pakko viedä tyyppi uudelleen pesulle. Jokainen lasten Panadolia koskaan käsitellyt tietää, että se on ku liisteriä, tahmaa ja tarttuu kaikkeen. Pesulle ja seuraava projekti. Sanotaanko nyt vaikka niin, että D ei suhtaudu yhtään Panadolia lämpimämmin yhdistelmään Physiomer + nenäimurointi tai korvatippojen laittoon. Siinä vaiheessa kun sain rimpuilevan ja kiljuvan 11-kiloisen terveyshommat hoidettua, sydäntä särki. Nimittäin lapsi ei todella ole pitkävihainen. Se sama hirviö, joka sörkkii korvatippoja ja nenäimuria, on se, jonka syliin käperrytään valittamaan sitä kaikkea. Vein pojan sänkyyn ja hän simahti kuin saunalyhty. Kello oli 19.45 ja mä istuin alas sohvalle aivan loppu. Keittiö ja olkkari on kuin pommin jäljiltä, päivän ruokailuvaatteet odottaa sappisaippuointia, ois vähän oksennusta hinkattavana pois erinäisistä kankaista ja todennäköisesti edessä on vähän vaikeampi yö, kun tyypillä on tosiaan kuumetta. Istuin alas, kaadoin ison lasin vettä ja otin vähän hedelmiä ja totesin, että äiti tarvii hetken itelleen.

Ja just kun oon istunut viisi minuuttia… koira oksentaa. Matolle tietenkin. Benji imuroi haaviinsa aina salamannopeasti kaiken, minkä D tiputtaa syödessään ja tänään siinä oli näköjään jotain sopimatonta. Nyt on sitten vielä yksi matto hinkattavana. Kyllähän normaali arki on vähän erilaista ja pärjään Danten kanssa oikein hyvin, nautin päivistä, kun olemme kaksin, mutta tällaisina iltoina tulee miettineeksi, miten vaikeaa olisi, jos olisi aina yksin.

ZARA jumpsuit
CHANEL laukku
STUART WEITZMAN saappaat
ZARA takki

… miten ihanaa on, että hiekoituskivet on kerätty vihdoin pois lähiympäristöstä ja pääsen pyöräilee pitkästä aikaa. En vaan oo varma, uskallanko ottaa Dantea kyytiin ja oon miettinyt sellaisen kärryhomman hankkimista pyörän perään. Mua on naurattanut jotenkin ihan hirveesti ajatus itsestäni pyöräilemässä sellaisen kärryn kanssa. En edelleenkään aina muista, että mä oon kohta kolmekymppinen äiti :D

… että poislukien viimeinen tunti, tää on ollut aivan ihana päivä. Tämäkin. Ja mulla on jo nyt ikävä tota mun pientä. Hullua tämä äitiys.

Vaikka mieli tekisi, en voi venkoilla enää pidempään blogin kimpussa vaan on hypättävä sappisaippuan ja mattoharjan kimppuun. Huoh.

Mitäs tykkäätte asusta? 

20+

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply -A- Monday, April 23, 2018 at 22:15

    Jos vaan yhtään houkuttaa sen fillarikärryn osto niin en voi kun suositella! Ja ehdottomasti merkkinä Croozer! Vitsit, meillä oli monia hauskoja retkiä, kun lapset olivat pieniä ja istuivat tyytyväisinä (tai nukkuivat…) mukana. 😊🚴🏻‍♀️

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:45

      Hei kiitos vinkistä, täytyy tutustua :)

  • Reply Jii Monday, April 23, 2018 at 23:03

    Ihanan elämänmakuinen postaus. Tutulta kuulostaa! :D Ja kyllä, itsekin nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, koska lapsiarki ois varmasti vielä ihan eri tavalla haastavaa yksin huolehdittuna!

    Meilläkin muuten ois tarkotus ostaa pyöräkärry. Suosituksia otetaan mielellään vastaan sieltä muilta lukijoilta! Me haluttais mielellään semmonen kärry, johon vois talvella laittaa sukset alle, niin onnistuis myös koko perheen hiihtoreissut :)

    Ihania kevätpäiviä!

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:46

      Mä mielelläni otan suosituksia vastaan kans, ei oo yhtään mun osaamisaluetta :D

  • Reply Liv Monday, April 23, 2018 at 23:05

    Love how you styled your OTK boots in each look!

    Liv

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:46

      Thanks :)

  • Reply Irkku Monday, April 23, 2018 at 23:27

    Me ollaan vaihdettu nestemäinen särkylääke Pamol F 125mg lapsille tarkoitettuun särkylääkekapseliin, joka sulaa suuhun tai sen voi liottaa vaikka pieneen vesitilkkaan lapselle. Se sopii yli 9 kiloisille lapsille. Uppoaa huomattavasti paremmin meidän lapselle kuin nestemäisen Panadolin antaminen, joka saa lapsen kakomaan, kun annoskoko on sen verran iso ja litku älyttömän makeaa.

    Ja fillarikärryä voin suositella, ostettiin sellainen juuri. Kahden lapsenkin kanssa jaksaa ihan hyvin polkea ja lapset tykkäävät olla kyydissä.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 06:41

      Minäkin olin tulossa suosittelemaan tätä! Meillä lapsi oksensi nestemäiset lääkkeet poikkeuksetta, onneksi ei sairasteltu ekaan 1,5v juuri ollenkaan, joten jouduttiin turvautumaan suppoihin. Nykyisin käytössä Pamol F ja lääkkeet menee mutkattomasti suuhun. Se maistuu banaanille ja voi antaa kokonaisena tai liuotettuna.

      • Reply Trine Tuesday, April 24, 2018 at 13:01

        Nestemäisistä (määrä edelleen yhtä reilu kun Panadolissa) voi kokeilla myös Pinexiä, joka on vesimäistä, ei tahmeaa. Muuta tuon Pamol F:n voi tosiaan sulattaa huomattavasti pienempään määrään vettä :) Tsemppiä!

        • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:55

          Joo, musta tuntuu, että ruutta on iso osa ongelmaa. Ja koostumus, joten päätin kokeilla Pamol F :)

      • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:48

        Jes, tätä kokeillaan :)

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:46

      Hei kiitos tästä vinkistä, lääkäri suositteli tätä meillekin kun kysyin, ja nyt on yölle varattuna sitä, koska Panadol ei todellakaan mee yöllä läpi :/

  • Reply Oona Tuesday, April 24, 2018 at 00:10

    Meillä myös vaihdettiin tuohon Pamol F:ään. Pikkumies ei pidä makeasta (?!) oikeastaan missään muodossa ja sen ison annoskoon alas saaminen oli aika tuskaista puhumattakaan sotkusta.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:47

      Joo, meillä tykkää kyllä makeasta (hedelmäsoseet ja ksylitolipastillit), mutta ei selkeästi Panadolista tai Buranasta, ehkä koostumuksen, ehkä maun takia :/

  • Reply Ella Tuesday, April 24, 2018 at 04:59

    Moi Anna! Päätänpä nyt jättää tän postauksen alle kommentin mikä ei kylläkään liity tähän postaukseen lainkaan. :D Kohta tiedossa ensimmäinen Lontoon reissu ikinä ja pari ruokapaikkaa oon pistänyt korvan taakse, yksi niistä on sun joskus hehkuttama Burger and Lobster. Katsoin niiden menua ja en ollut löytävinäni tuota lobster sandwichiä sieltä, mahtaako olla lähtenyt pois listalta vai kulkeeko jollain eri nimellä nykyään. Ajattelin että sä voisit tuota menua vilkaisemalla kertoa onko ko. annos vielä saatavana vai ei. :D
    Kiitoksia ihan superisti jos viitsit vastata! :)

    • Reply M Tuesday, April 24, 2018 at 08:27

      Moi, jos vähän googlaa niin ORIGINAL ROLL näyttäsi olevan mitä etsit.

      • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:51

        Joo, just se :)

      • Reply Ella Tuesday, April 24, 2018 at 23:12

        Kiitoksia sulle kans vastauksesta, ei yövuorossa ihan toi oma ajatus kulkenut tarpeeks. :D

    • Reply Noora Tuesday, April 24, 2018 at 11:04

      Hyppään keskusteluun, koska kyseessä mun suosikki ravintola Lontoossa :D Original roll on juurikin se mitä Anna on täällä joskus hehkuttanut, ja se on ihan törkeen hyvää.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:47

      Se on nimellä lobster roll ollut :)

  • Reply Elina Tuesday, April 24, 2018 at 06:39

    Yks lääkkeenvihaaja täällä myös. Meillä helpottui elämä kun lääkäri kirjoitti reseptin pronaxeniin jota tarvii antaa vain 2 ml. Väkisin työnnän lääkeruiskun pojan poskeen ja truuttaan sen pienen määrän suuhun. Ei oo kiva tilanne, mutta nopeesti ohi. Jos on kova kuume annan myös Panadolin suppoja, joo, tiedän että pyllyyn ei suositella laitettavasi enää mitään mutta voi morjens, että supot helpottaa elämää. Suosittelen. 😜

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:47

      Mä en kannata ajatusta supoista, mutta toivotaan, että toi muiden suosittelema Pamol F toimii meillä :)

  • Reply Zelda Tuesday, April 24, 2018 at 07:43

    Hei

    Mua kiinnostaisi tai on oikeastaan aina kiinnostanut miten suhtaudut tavaroiden eettisyyteen? Itsellä muuttui tämäKin lapsen myötä.

    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005653403.html

    Esim. Linkissä Chanel oli listattu tänä vuonna merkkien joukkoon jotka eivät halua kertoa missä oloissa heidän vaattet/tavarat on tehty ja sijoittui huonoiten. HM sijoittui hyvin, mutta mikään brändi ei silti yltänyt sallittuihin pisteisiin. Niin monia asia maailmassa olisi muutettavissa, jos me normi tallaajat äänestäisimme jaloillamme ja tekisimme eettisiä ratkaisuja. Kaikkihan kuitenkin tietää, ettei kaupasta ostettavat vaatteet ole tehty hyvissä oloissa tai on jopa pienten lasten tekemiä.

    Mielestäni bloggaajana sinulla on suuri vaikutus varsinkin nuorten ostoskäyttäytymiseen ja olisi mahdollisuus vaikuttaa myös nuorten eettiseen ajatteluun.

    Olisi kiva kuulla ajatuksiasi, kun olet vaikurtavassa asemassa.

    Kaikkea hyvää!
    T. Yh <3

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:50

      Mä oon tästä aika useesti vastannutkin, että en aio tästä kirjoittaa. Asia olisi mustakin mielenkiintoista käsitellä, mutta valitettavasti tiedän jo nyt millaisia kommentteja ja millaista keskustelua asia herättäisi ja tiedän jo nyt, että se ei pysyisi asiallisessa, joten en halua lähteä asiaa sen tarkemmin puimaan. Tässä asiassa on monien mielestä vain yksi oikea ajattelutapa, ja jos oma ideologia poikkeaa siitä, ei asiallisessa pysytä, joten en halua turhaan ottaa esille aihetta, joka on bensan heittämistä liekkeihin. Samasta syystä jää kirjoittamatta todella monesta mielenkiintoisesta asiasta ja ilmiöstä.

  • Reply Merja Tuesday, April 24, 2018 at 07:45

    Niin se vaan Anna on, pienet lapset, pienet murheet. Mutta annas kun lapset kasvaa, niin huolet ja murheetkin kasvaa. Ainakin äidin korvien välissä.
    Tästä Suomen ilmastosta vielä, nauttisikohan valosta ja keväästä näin paljon, ellei välissä olisi tosi kurjaa ja pimeää. Ja onhan talvi tosi kaunis ja lapset ainakin tykkää talvesta. Loka-marraskuu on kurjia, mutta silloinhan
    voi suunnata lomalle valoon ja lämpöön.
    Mukavaa kevättä ja kesän odotusta, pienelle paranemista.

    • Reply Niina Tuesday, April 24, 2018 at 10:18

      Mä oon aina inhonnut tätä sanontaa. Itselläni on tätä nykyä jo neljäs- ja seiskaluokkalainen ja alan ymmärtää ton sanonnan pointin, mutta hittoa. Miks tollalailla pitää sanoa pienen lapsen äidille. Vähätellä toisen arkea ja murheita.

      Kyllä mä koin olevani paljon enemmän kovilla taaperoiden kanssa fyysisesti kun nykyään.

      Murheita ei todellakaan tarvitse tai pidä vertailla, kyllä jokaiselle elämänjaksolle omansa löytyy. Sen sijaan voi tukea ja tsempata muita äitejä.

      Paranemista D:lle!

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:50

      Niin, siihen minäkin oon jo varautunut, että ei se tästä helpommaksi muutu :D

  • Reply Neea Tuesday, April 24, 2018 at 08:17

    Moi, ihana asu ja etenkin toi takki :) Ja mitä ajatuksiisi liittyen äitiydestä, niin tuntui kuin olisin lukenut omia ajatuksiani blogistasi :) Heh

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:51

      Kiva kuulla ja kiitoksia :)

  • Reply Mari Tuesday, April 24, 2018 at 08:37

    i feel you. terveisin 6vuotiaan lääkkeistä kieltäytyjän äiti. Kauheinta on se kun on joku ab kuuri joka on vaan pakko saada alas -.-
    Meillä on myös pyörän perään kärry, se oli niin paras ostos! meillä on qeridoo sportrex kahdelle lapselle. Toki sen tunsi kun veti perässä 2- ja 5 vuotiasta, mutta ei niin pahasti etteikö sitä olisi käyttänyt. Aluksi meillä oli sinne pienemmälle se vauvatuki (kärry hankittu kun pienempi oli alle vuoden ikäinen), joten kärry on kyllä palvellut koko rahan edestä. Aijon sen myös ottaa käyttöön taas kun kolmas lapsi tästä putkahtaa maailmaan. Tilasin siihen myös lisäosana juoksupyörän, juokseminen kärryjen kanssa jäi kyllä ihan pariin kokeiluun. Totesin kuitenkin, että se oli loisto ostos, sillä talvella käytin ennemmin tätä kärryä kun vaunuja. Sinne sai kaksi lasta nätisti sisälle, vaikka toinen oli jo vaunutteluiän ohittanut. Kärryyn sai kummallekkin mukavan pesän ja kun laittoi suojan kiinni niin sinne ei päässyt viima eikä lumi, äiti sitten sai vaan kestää sen kun oli pakko kävellä johonkin tiettyyn paikkaan vaikka oli -20.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:51

      Kuulostaa superhyvälle :)

  • Reply ems Tuesday, April 24, 2018 at 09:35

    Ihana arki ;) Mutta erityisesti ihana asu! Hempeät sävyt on pop.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 20:54

      Kiitoksia :)

  • Reply Diana Tuesday, April 24, 2018 at 12:11

    Mun mies kuoli, kun lapset olivat 4 kk ja 2,5 vuotta. Emme olleet naimisissa, joten en saanut leskeneläkettä. Olihan siinä vähän vääntöä. Uutta miestä en ottanut.
    Ei kannata kitistä sun tilanteessa. Hyvä kuitenkin että huomaat yksinhuoltajat.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 13:30

      Tämä kommentti jättää vähän sanattomaksi, eikä vain sympatian takia. Mutta, tsemppiä sinne! Myös sen ymmärtämiseen, että erilaisten tunteiden kokeminen ja käsittely ei ole “kitisemistä” ja että vaikka Sinulla on ollut ja todennäköisesti edelleen on vaikea tilanne, on ongelmat ja niiden tulkinnat subjektiivisia, eikä ole olemassa jotain mittaria, jonka alittavat ongelmat eivät ole “kitisemisen” arvoisia tai joiden kohdalla ei “kannata kitistä”.

      • Reply Diana Tuesday, April 24, 2018 at 16:18

        Minä kasvatin lapseni jo nuoriksi aikuisiksi. En valittanut pienistä, koska olin onnellinen että me säästyimme hengissä. Korvien putkitukset ja toisen lapsen astma yms normaalien lastentautien lisäksi hoituivat yksinkin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Nyt ovat yo-lakit, armeijat ja ajokortit järjestyksessä. Ohi on. Hienoja nuoria ihmisiä ovat kummatkin enkä edes koe uhrautuneeni mitenkään.
        Kyllä näin on, että moni ei oikein ymmärräkään mistä on kysymys, kun lapsia suunnitellaan. Ruusuiset haaveet oman lapsen saamisesta ovat tainneet sinullakin vaihtua kuristen päälle pukemiseksi ja huutamisen kuunteluksi. Tuo on vielä pientä. Arki kurittaa.
        Et vielä paljoa arki- ja lastenkasvatusongelmista tiedä, mutta tulet tutuksi niiden kanssa.
        Tottakai asiat koetaan subjektiivisesti enkä ole elvistelemässä sillä että minulla olisi ollut vielä tuhat kertaa vaikeampaa. Kannattaa vain joskus ajatella, miten vaikea oma tilanne faktisesti on. Se kitisemisestä.

        • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 16:29

          Luepa nyt uudelleen se postaus. Ajatuksella vaikka.

          Kyllä, elvistelet ja nimenomaan mitoitat muiden asiat omiesi kautta. Minä en valita, enkä kuvitellut ruusuisia asioita lapsen saamisesta, tämä on itse asiassa yllättänyt positiivisesti. Vaikka maailmaan mahtuu paljon hirveää, kamalaa ja vaikeaa, mahtuu tähän maailmaan myös “pienistä” hetkellinen väsyminen. Jos et ole kertaakaan arjessasi yhäitinä ollut väsynyt, olet todennäköisesti yli-ihminen tai valehtelet itsellesikin. Normaaliin elämään ja arkeen kuuluu sekä ääretön ilo ja onni, että väsymyksen ja turhautumisen hetket. On normaalia ja aitoa kertoa molemmista.

          Mä olen äärimmäisen onnellinen elämääni ja lapsestani, mutta kyllä, avoimesti myönnän että miehen ollessa matkalla ja lapsen sairastaessa, saatan väsyä päivän aikana.

          Jos sinä et ymmärrä asioiden kontekstia, se ei varsinaisesti ole minun ongelmani eikä se tee minusta kitisijää. Itse asiassa kuriksia ei olla jouduttu pukemaan, eikä lapsemme huuda juuri yhtään, poikkeuksellisen leppoisa ja iloinen yksilö. En vaihtaisi päivääkään tästä elämästä aikaani ennen häntä. Mutta ethän sinä tätä ymmärrä, olethan jo mielessäsi päättänyt mitä minä olen mieltä elämästäni ja lapsestani :D

          • Sara G. Wednesday, April 25, 2018 at 06:19

            Kummallinen kirjoitus Dianalla. Ensinnäkin astma ei ole mikään “normaali lastentauti”. Ja toiseksi, mitä tarkoittaa tuo ‘ohi on’. Itse olen myös aikuisen ja melkein-aikuisen nuoren äiti, mutta kyllä muistan edelleen hyvin nuo Annan kuvailemat tilanteet ja tunteet, kun esikoinen oli pieni. En pidä tuosta ruusuiset unelmat-karu todellisuus vastakkainasettelusta. Ihan kuten Anna tuossa kirjoitti: samaan päivään mahtuu usein koko tunneskaala. Ja hienoa, että pienen lapsen kanssa elettävää arkea kuvaillaan rehellisesti, eikä kiiltokuvana, niin kuin tässä Anna juuri tekee. Palaan tuohon kylmään ‘ohi on’-heittoon: itselläni ei ole äitiys koskaan ohi – onneksi. Ei äitiys siihen lopu, että lapsista kasvaa aikuisia.

    • Reply Merkkari Tuesday, April 24, 2018 at 17:06

      Minulla on mies, pienet lapset ja elämä varsin mallillaan. Koen silti, että myös minulla on oikeus olla välillä väsynyt ja “kitistä” pienistä asioista.
      Miten Diana kokisit, jos sinulle joku sanoisi että “eihän tuo vielä mitään, minulta kuoli mies, paloi talo, tuli konkurssi ja lemmikki marsukin karkasi”?
      Keskitytään naiset toistemme vähättelyn sijasta mielummin toistemme tukemiseen, jooko.

      • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 17:16

        Aamen. Tätä tarkoitin juuri itsekin.

  • Reply aak Tuesday, April 24, 2018 at 14:38

    Tartun hieman tuohon ulkoiluun jos on “huono keli”. Tämähän on siitä mystistä, että puistot tyhjenevät kuin taikaiskusta siinä syyskuun tietämissä. Miksi? Norjalaisia siteeratakseni, ei ole huonoa ilmaa, on vain huonoja vaatteita :D Mutta me vanhemmathan se huono keli lopulta määritetään, lapsethan lähtisivät pihalle kelissä kuin kelissä ja kivaa on. Vaikka kaikkien kurajuttujen pukeminen (ja riisuminen!!) on jokseenkin ärsyttävää, voittaa se kuitenkin satanolla sen kun lapsi hyppii sisällä seinille. Mutta joo, onhan aurinko ja kuivat puistot ihan mahtava asia pitkän talven jäljiltä :) Ja tulee lähdettyä vielä illallakin pihalle leikkimään, talvella ei pilkkopimeään enää tullut lähdettyä.

    • Reply Tiina Tuesday, April 24, 2018 at 17:25

      Tätä on pakko kompata. Suomessa on laadukkaita vaatteita tarjolla, ja lapset ei kitise esim. pienestä sateesta, ellei heitä siihen opeta. Mikäpä olisi hauskempaa kuin vesisateella lätäkköön hyppääminen tai kuraan vesiurien kaivaminen. Kaikista kovimmat pakkaset voi olla haasteellisia, silloin voi joutua ulkoiluaikaa rajoittamaan.

      • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 21:13

        Siis joo, oon osittain teidän molempien kanssa samaa mieltä. Lapset varmasti tykkäävätkin liikkua kelillä kuin kelillä, mutta äidille kyllä tällainen kevätkeli on paljon mieluisampi. Enemmän kyse on siitä, että itse en jaksa lähteä lenkille tai pyörimään ulos jos on huono keli. Lapsen kanssa on tietty pakko mennä ulos huonolla kelillä, mutta se parin tunnin pakkokäynti paskalla kelillä on vähän eri asia kuin se, että aurinkoisina päivinä ollaan saatettu olla 5-6 tuntia ulkona.
        Ja ongelma on esim. nyt ollut se, että vaikka olis hyvät välineet ja laadukkaat vaatteet, niin on hankala liikkua esim. jäisen liukkailla keleillä 1 v:n kanssa. Just oppinut kävelemään, ei halua tehdä muuta kuin kävellä, mutta kaikkialla on jäätä ja märkää ja sitten kun kaatuu, alkaa huuto yms. Viimeiset pari viikkoa taas on ollut hirveästi kiviä kaikkialla lumien sulamisen jälkeen ja kun pari kertaa on kaatunut kiville, on sekin ollut tietenkin ison harmin paikka. Ja sitten kun on koko ajan vähän puolikuntoinen ja vähän kipeä kuten tämän alkukevään, niin ei viitsi mennä vielä märkään keliin. Ja on niin valikoiva lapsikin, ettei pidä (ainakaan nykyään vielä) sateesta ja kovasta tuulesta :D Ja ei, mikään näistä ei ole ylitsepääsemätöntä, mutta siis olisihan se MUKAVAMPAA, jos aina olisi lämmin :D Se oli oikeestaan se pointti tossa osuudessa :)

        Enkä ole itsekään halunnut lähteä vaikkapa 5 km juoksulenkille vaunujen kanssa kun on ollut liukasta. Tai kun on koko ajan vähän kipeä, koska tää lopputalvi ja alkukevät on Suomessa aina pelkkää virusta viruksen perään. Ja koko ajan joutuu hirveästi pukemaan, riisumaan, pukemaan riisumaan. Just saat kolme kerrosta taaperolle pihalle päälle, ja sit on kakka vaipassa ja takaisin kotiin, riisu ja pue uudelleen. Onhan tää aina sellaista taistelua :D Mut valintojen maailmahan tämä on, jokainen valitsee itse missä asuu :)

  • Reply Annika Tuesday, April 24, 2018 at 17:46

    Joo, I feel you, kaksi yksveetä ja mies joka tekee vuorotyötä 12h vuoro kerrallaan :D Eikä vieläkään nukuta niin hyvin :D Mut tässä nää päivät vaan menee, mut kyllä usein päivän jälkeen on kaikkensa antanut olo :D Ja hei! Koita suppoja. Niitä ei ehkä niin suositella, mutta meillä ei ainakaan enää isot määrät sitä litkua menneet ilman kunnon oksua!

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 21:14

      Voi eii, sulla on siellä vielä double trouble :D Onko unet kuitenkin parantunu?

      • Reply Annika Thursday, April 26, 2018 at 17:52

        On kyllä parantunut! Ja koko elämä jotenkin niiden myötä. Huomasin, että se nukkuminen oli jotenkin niin iso osa elämää. Kaikki pyöri sen ympärillä et miten nukutaan ja huomasin olevani katkera niille, joiden vauvat nukkuu jne. Mut tämäkin osa-alue on selkeästi vaiheita.. Mut on tää ihanaa, kun ei niin paljon itketä!! Huh. Vaikka siis kokonaisia öitä tai itkuttomia päiviä ei ole, vielä ;)

  • Reply A Tuesday, April 24, 2018 at 21:45

    Pakko vain mainita että olipa typerät kommentit dianalla :D ihmisiähän tässä ollaan, kaikilla omat ongelmansa. Aina on joku jolla on asiat huonommin. Vihaan kevään kurakelejä!!! Sitä ravan määrää mikä tulee päiväkodilta kun haet lapsia iltapäivällä…huhhuh. Puutarhaletkulla suihkutella puhtaaksi :D yksi päivä meni TUNTI siivota lapset, pesuhuone ja vaatteet ravasta. Itketti. Oli kauhea nälkäki ;D no selvittiin. Mutta itseäkin houkuttelee muutto ulkomaille aina sillointällöin. Säästyis näiltä kura/välikausi/goretex mitä näitä nyt on asioilta.

    • Reply Anna Tuesday, April 24, 2018 at 21:54

      Niin, ja siis kun nää ongelmat on nimenomaan “ongelmia”, jotka itsekin tiedostamme, että ne ei ole ongelmia, vaan senhetkisiä fiiliksiä :) Kaikkia aina ärsyttää tai väsyttää jokin. Se ei tarkoita, etteikö olisi onnellinen 100 % :)

  • Reply Emma Thursday, April 26, 2018 at 01:29

    Huh, selkeästi väsyttävämpiä hetkiä siellä, tsemppiä ❤

  • Reply Sanna Thursday, April 26, 2018 at 02:33

    Entäs se teidän koira? Ulosmeno on koiranomistajalla väistämätöntä, säällä kuin säällä, + koiran pesu, tarvittaessa. En nyt vittuilumielessä tätä kirjoittanut…

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post