Väsyttää

Epätyypillisesti teki mieleni kirjoittaa vähän tällainen negatiivissävyinen postaus, tai no oikeestaan ei edes niin negatiivinen vaan väsynyt. Yleensä pyrin blogissa keskittymään aina positiiviseen ja kauniisiin ja iloisiin hetkiin, mutta nyt roikun rehellisesti ihan sohvan pohjalla ja yritän kerätä voimia tehdä teetä ennen kuin taaperran sänkyyn. Mun piti tulla tekemään asupostaus, mutta pakko myöntää, että oon vaan aivan liian väsynyt mihinkään järkevään nyt.

Meillä on tässä sairastettu kolme viikkoa vuorotellen, milloin D, milloin minä. Urhea pieni sairastaja on itse asiassa yllättävän “hyvä” sairastamaan, isälleen ja about koko miessukupuolelle tuttu man flu on vielä ollut kehittymättä. Pari viikkoa sitten haimme D:lle korvatulehdukseen antibiootit, ja nyt mulla on vähän sellainen kutina, että taas on korva tulehtunut. Huomenna mennään korvalääkärillä käymään. Sinänsä tuo meidän pieni on aika ihmeellinen, kun sairastaessaankin on älyttömän positiivinen ja hyväntuulinen, eikä yöunissakaan juuri näy. (Saan muuten vähintään kerran viikossa vastata jollekin kysymykseen “Onko Dante oikeesti niin iloinen aina kun sun blogissa ja Instagramissa?” On se.) Kuulemma n. joka neljäs korvatulehduksia sairastava on oireeton kipujen suhteen, ja meillä tuntuu Dante lähinnä muuttuvan hieman sylitakiaiseksi ja saattaa kiukutella pienemmästä kuin yleensä. Suoraan sanottuna, ellei syynaisi hänen käyttäytymistään ja tekemistään hirveän tarkkaan, ei edes tajuaisi, että toisella on jotain pielessä. Nytkin kaksi lopputulemaa on ihan yhtä todennäköisiä huomenna; mennään korvalääkäriin ja todetaan, että siellä on taas märkä korvatulehdus, jota ei koskaan saada kiinni pelkän punoituksen aikana, koska tyyppi ei oireile tai sitten korvalääkäri pitää mua ihan vajukkina, kun Dantella ei ole mitään hätää. Rehellisyyden nimissä nää “oireilut” voi ihan yhtä lailla olla sitä, että on yksinkertaisestai vaan tulossa hampaita. Toisaalta edellinenkin kerta meni niin, että pari päivää mietin, että voiko olla, mut kun lapsi syö hyvin, leikkii iloisena ja nukkuu yönsä, niin on vaikea uskoa, että hän on kipeä. Siskoni kun oli lapsena korvatulehduksessa, huusi hän kuin hyeena aina, ja muistan sen edelleen. Tuntuukin aina ihan hassulta mennä lääkäriin niin, että lapsen ainoat “oireet” on, että haluaa enemmän tuttia kuin yleensä, kanniskelee kaikkialla pehmopupuaan (yöpehmolelu ja selkeästi lohtulelu) ja haluaa enemmän syliin.

Enemmän nää sairastelut tuntuvat vaikuttavan äitiin, oon nimittäin ihan depiksissä ja harmissani ja ku persiiseen ammuttu karhu aina kun D sairastaa. Vaikka Dante porhaltaa normienergioissaan, nauraa ja on oma itsensä, mulla on aina hirvee huoli, kun ollaan nyt jouduttu alkuvuoden aikana antamaan sille kaksi antibioottia, enkä todellakaan haluaisi olla antibioottikierteessä. Samalla kun itsekin on koko ajan just sen verran nuhainen ja flunssainen, ettei uskalla harrastaa liikuntaa, alkaa kiukuttaa vähän kaikki. Ja sit tuntuu, että muhun on alkanut nyt iskemään kunnolla joku hormonimyräkkä ton raskauden ja imettämisen jälkijunassa, ja välillä väsyttää niin, että saa välillä raapia itseään sängystä kuin se olisi maailman raskain tehtävä ja välillä kiukuttaa ihan mikä tahansa.

Tosin tänään ei kiukuta. Tänään vaan väsyttää. Oon tässä aina välillä miettinyt jatko-opintoja ja yksi mielenkiintoinen suunnitelma mulla sen suhteen onkin. Tää suunnitelma on tosin vaatinut GRE-testin suorittamista, ja kävin tänään Helsingissä ensin istumassa neljä tuntia teeskentelemässä verbaalista ja matemaattista lahjakkuutta ja sitten hieman Nooran tuolissa reuhkaa piristämässä. Nyt istun kotisohvalla ja oon ihan loppu. Heräsin aamulla viideltä, jotta ehtisin 8.30 alkavaan kokeeseen Helsinkiin ja kyllä tollanen meno-paluu Helsinkiinkin imee mehut aika tehokkaasti, varsinkin kun sain mentyä nukkumaan vasta puolenyön tietämillä eilen.

Mutta tiedättekö, mikä on tän väsymyksen keskelläkin maailman ihaninta? Kun tulin kotiin ja Dante oli täynnä iloa mut nähdessään ja kipitti ovelle vastaan. On ihan uskomatonta, että hän osaa jo ihan itse tulla koko matkan olkkarin perältä eteisen ovelle ja osaa itse tulla halaamaan. Ihan outoa ja ihmeellistä. Siitä on tullut ihan pieni kieroilija muuten sitä mukaa kun on oppinut antamaan pusuja ja tajunnut, että äiti rakastaa kun Dante pussailee. Annan hänelle jälkiruoaksi usein marjoja, jotka ovat hänen suurinta herkkuaan. Yritän samalla opettaa jakamista ja pyydän häntä aina antamaan mulle marjoja. Hän ottaa palan vadelmaa käteen, on antamassa mulle sitä, kunnes nopeasti työntääkin omaan suuhun, antaa pusun ja räkättää päälle :D Ikään kuin tietän, että hän jekutti nyt äitiä. En kestä ♥

Mä en oikeesti tajua, miten huonosti nukkuvien lasten äidit ja isät kestää. Musta tuntuu aina, että mä en ees saa valittaa väsymyksestä, kun meidän muksu vetelee puolen vuorokauden mittaisia yöunia. Varsinkin kun huomaa, että ite on yhden huonosti ja liian lyhyesti nukutun yön jälkeen ihan sekaisin ja illalla on jo klo 21.30 ajatukset ihan seis tai poukkoilee eestaas, eikä jaksa mitään, niin alkaa arvostaa aika paljon niitä vanhempia, jotka jaksavat päivästä toiseen huonoilla yöunilla.

Mäkin tässä vaan istun ja bloggailen, vaikka voisin vaan mennä nukkumaan. D on jo unilla, Benji venyttelee tässä vähän siihen malliin, että hänkin voisi jo kohta siirtyä päiväpeitosta tekemänsä pesän syövereihin, niin ehkä munkin on ihan sallittua mennä nukkumaan ennen kuin klo on 22.

Sain muuten siitä GRE-testistä alustavan tuloksen heti kokeen jälkeen ja se oli ilokseni juuri se arvosana, jonka tarvitsin ja halusin, joten tuntuu niin mahtavalta, kun on yksi murhe tippunut harteilta. En ehtinyt treenailemaan kokeeseen kunnolla kuin parina iltana ja vähän jännitti, että menikö siinä turhaan niin koemaksu kuin siihen käytetty aika ja vaiva, mutta onneksi se näillä näkymin meni kuitenkin suhteellisen nappiin. Huhh.

Palataan niihin asukuviin huomenna. Mulla ei onneksi ole sen lääkärikäynnin lisäksi mitään muita suunnitelmia. Huomenna vietän vapaapäivää kaikesta muusta, keskityn bloggailemaan, siivoilen vähän kotia, leikin tuntikaupalla Danten kanssa ja käyn illalla kaverin kanssa syömässä. Ihanaa ja alkuviikon perusteella hyvin ansaittua! :)

P.S. Mulla odottaa pyydelty laukkupostaus paria kuvaa vaille valmiina, joten yritän senkin saada ulos tässä loppuviikon aikana :)

8+

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Ansku Thursday, February 22, 2018 at 06:35

    Meillä kans ollut aina hyvin nukkuva lapsi ja jos jostain syystä itellä tulee huono yö, niin voi kauhea sitä väsymystä. Varmaan paha, kun ei ole tottunut.

    Meillä myös sama juttu korvatulehdusten kans, ei mitään selvää oiretta! Hölmöltä tuntuu selittää “musta vaan äitinä tuntuu ettei tää lapsi ole kunnossa”, vaikka on syöny hyvin, nukkunu normaalisti ja ollu iloinen itsensä. Pari hutia on tullut, mutta myös myös monta kertaa ihan aiheesta oon vienyt lääkäriin. Kannattaa siis luottaa äidinvaistoon.

    Meillä muuten oli useampi korvatulehdus putkeen ja aika pian lääkäri suositteli putkitusta. Kannatti! Ehdottomasti kannattaa kysellä siitä, jos toistuu eikä väliin sovi tervettä diagnoosia korvista.

    Väsymyksestä ja kiukuttelusta vielä… Mulla itsellä raskaus (ja ikä) pahensi PMS-oireet potenssiin tuhat. Jopa vajaa viikko semmosta alakuloa, ihmeellistä väsymystä, aikaansaamattomuutta ja kiukkua. Oireet sijoittuu ovulaation ja menkkojen väliin. Kannattaa siis seurailla noita vähän kierron mukaan, jos väsyjaksot toistuu. Toki voi johtua muustakin, kuten sairastelusta. TODELLA tympeä vaiva, mutta helpottaa kun tietää, mistä johtuu.

    • Reply AS Thursday, February 22, 2018 at 14:38

      Itselläni kanssa pms tuntuu pahenevan iän myötä, saattaa kestää jopa reilun viikon alakulo, väsymys, itkuisuus ja kiukku, vaikuttaa todella elämänlaatuun 😞 Helokkiöljy, stressin vähentäminen sekä alkoholin, sokerin ja muiden nopeiden hiilareiden välttäminen auttaa asiaan aika paljon, joten suosittelen kaikille kovista pms:stä kärsiville!

      • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:46

        Apua, toivottavasti ei tuollaista tule :/

    • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:48

      Joo, ollaan jo putkituksesta puhuttu ja ajatuksena on, että jos vielä parin kuukauden sisään tulee yksikin tulehdus (4s puolen vuoden sisään siinä tapauksessa), niin pitkitetaan :)

      Meillä oli onneksi tänään huti, nimittäin D:n korvat oli täysin fine :)

  • Reply Halina Thursday, February 22, 2018 at 08:17

    Voi Dantea! Meillä alkoi kuusikuukautisena lokakuussa korvatulehduskierre, joka päättyi vihdoin tammikuussa kun poitsulle laitettiin putket. Korviaan hän ei myöskään varsinaisesti oireillut. Jatkuva nuha ja kamalat yskäkohtaukset paljastivat korvien olevan täynnä märkää. Lopulta siellä ei ollut siis enää edes tulehdusta vaan ainoastaan sitä märkää eritettä. Jos niikseen tulee niin suosittelen kyllä ehdottomasti putkitusta. Oli rankka kokemus (siis ainoastaan äidille, sillä jännitin siis hulluna sitä nukuttamista), mutta kannatti sillä saatiin meidän normaali, aurinkoinen poika takas sen kitisevän vihaisen ukon jälkeen.

    • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:47

      Juu, meillä on aika paljon ystävillä positiivisia kokemuksia putkista ja nyt kun on joutunut neljän kuukauden aikana syömään kolme antibioottikuuria, niin ollaan vähän tultu siihen tulokseen, että jos seuraavan kahden kuukauden aikana tulee vielä yksikin, niin sitten putket on ehkä oikea ratkaisu :) Onneksi nyt ei kuitenkaan ollut korvatulehdusta :)

  • Reply Leila Thursday, February 22, 2018 at 16:46

    Hei en kestä, kun olet niin aktiivinen, että ”ei mitään suunnitelmia” sisältää kuitenkin työntekoa ja syömistä ystävän kanssa yms. :D ihana!

    Ja tuo on ihan huippua, että teillä lapsi nukkuu noin hyvin. Itsellänikin on toiveena ja tavoitteena, että pian syntyvät kaksosemme opetettaisiin järkeviin unirytmeihin mahdollisimman pieninä. Tietenkin olosuhteet ja vauvat huomioon ottaen. Olisi ihanaa, jos jo esim. puolivuotiaina nukkuisivat jo yöt läpeensä.

    • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:46

      Haha, nojoo, mulle tää on rento päivä :D Ja ei kannata ihan hirveästi tehdä suunnitelmaa aikataulun suhteen, ettei sitten tule pettymyksiä tai harmistuksia. Vaikka meillä D nukkuu 12 h yössä, hän kyllä yleensä herää jo joskus 9-10 h kohdalla nälkään, koska ei vaan vielä jaksa koko yötä nukkua ilman maitoa. Ja kaksoset yleensä on käsittääkseni pienempiä syntyessään, joten voi olla, etteivät yksinkertaisesti edes vielä jaksa nukkua kokonaista yötä ilman ruokaa. Tai sitten nukkua posottavat 10 h putkeen. Vauvojen kanssa ei koskaan tiedä ja siksi suunnitelma kannattaa lähinnä jättää siihen, että pyrkii omilla toimilla luomaan rauhallisen nukkumiympäristön, jossa voi nukkua rauhassa 12 h yöunet, ja yöherätykset hoitaa mahdollisimman rauhallisesti, jolloin se uni tulee helpommin taas silmään. Jos siis on sellainen lapsi, joka ei herää huutaen keskellä yötä :) Tsemppiä kovasti ja iloa arkeen, kyllä se hyvin varmasti menee ja anna vaan luontevalle rytmille mahdollisuus, jota sitten hellästi hieman ehkä muovaa oikeaan suuntaan :)

  • Reply Ella Thursday, February 22, 2018 at 17:12

    Minne haet siis opiskelemaan kun tuon GRE-kokeen tarvitsit?

    • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:44

      No, en välttämättä vielä hetkeen minnekään tai haen sittenkin :) Katsotaan sitä blogin puolella sitten, jos se on ajankohtaista. Muutama eri jatkokouluttautumisvaihtoehto kiinnostaa ja lähes jokainen niistä tarvitsee tuon GRE:n tai GMATin, joten se oli hyvä tehdä alta pois :)

  • Reply Maaria Thursday, February 22, 2018 at 20:47

    Jos noin vähäiset oireet korvatulehduksesta, niin ei suositella antibioottia enää uusien suositusten mukaan, vaan seuranta ja tarvittaessa kipulääkitys. Antibioottien haittavaikutuksista jo paljon tutkimustuloksia ja myös siitä, että bakteeritulehduksetkin (korvan) paranevat usein itsestään. Toki hyvinkin potilaskohtaista, siksi lievillä oireilla ensin seuranta. T: lääkäri :)

    • Reply Anna Thursday, February 22, 2018 at 21:40

      Ei niitä lääkkeitä oireiden perusteella kirjoiteta, vaan korvan tutkimuksen perusteella.

      Musta on aina niin kummallista, jos lääkärit tulevat kommentoimaan mitään ihmisestä, jota eivät ole koskaan tavanneet. Jotenkin kuvittelisin mielipiteiden ja diagnoosien antamisen netin välityksellä olevan jotenkin ammattietiikankin vastaista.

      Ei tarvitse olla lääkäri tietääkseen, että antibiooteissa on reippaasti haittavaikutuksia. Kuten kirjoitin postauksessakin, en haluaisi olla antibioottikierteessä. Kun kuitenkin 7 kk-10 kk vauvalla on eritteinen korvatulehdus, ei ole ihan hirveästi vaihtoehtoja, ellei halua ottaa kuulon aleneman riskejä ja muita kivoja “pikkuriskejä”, mitä lääkkettömyys pitää sisällään. Lääkärinä varmasti myös tiedät sen, että antibiootteja ei saa omalla vaatimuksella apteekista, vaan niihin kirjoittaa reseptin lääkäri. Eli meidän tapauksessa joka kerta Danten on tutkinut ammattiluokkasi edustaja, joka on varmasti aivan yhtä pätevä tätä asiaa arvioimaan. Tai itse asiassa pätevämpi, sillä hän on peräti nähnyt lapsen korvat ja todennut tilanteen. Joka kerta lääkäri on todennut, että on niin paha, että täytyy ottaa antibiootti ja ensimmäinen ei edes lähtenyt kevyimmällä antibiootilla, vaan piti ottaa laajakirjoisempi.

      Olen pahoillani, jos vastaukseni kuulostaa tylyltä. Mua vaan todella todella todella raivostuttaa aina lääkäreiden ja “lääkäreiden” nettianalyysit, kun osaamme kuitenkin hakeutua lääkärin vastaanotolle tarvittaessa ja luotan huomattavasti enemmän lääkärin arvioon kun hän tekee sen korvaan katsomalla eikä blogin kommenttiboksissa. Tämäntyyppiset kommentit vaan lietsovat antibiootti/rokote/younameit-vastaisuutta, vaikka siihen ei välttämättä ole mitään perustetta tapauksessa. Esim. vaikka meidän lapsi on reipas, eikä juuri valveilla oirehdi korvatulehdusta, ei se tarkoita, etteikö häneen sattuisi tai että hänellä ei oikeasti olisi aika paha tilanne siellä korvassa. Lääkärinä varmasti tiedät, millaisia komplikaatioita voi olla hoitamattomasta korvatulehduksesta ja perheenjäsenen hoitamattomista korvatulehduksista johtuva kuulon alenema on sellainen fakta, joka ei lämmitä mieltäni “kyllä ne hoitamatta paranee” -juttuihin eritteisten korvatulehdusten kohdalla.

      Toivoisin, että jokainen lääkäri jättäisi tällaiset kommentit ja mielipiteet jonkun terveydentilasta vain omalla vastaanotolleen.

      • Reply Hanna Saturday, February 24, 2018 at 06:35

        Joo, “nettilääkärit”/”nettilääkäritrollit” laittaa kanssa todella vihaksi/sapettamaan.

        Olen autismikirjon henkilö, ja tuossa kun jokin aika sitten luin erästä blogia aihepiiriin liittyen, joku nettilääkäri (tai ei) oli kokenut asiakseen kommentoida, että “kaikki autistit ovat kehareita”. Aivan jäätävä kommentti (etenkin jos voi netin maailmassa olettaa, ko. kommentoija on todella lääkäri); toivoisi lääkärin tietävän, että autismikirjo on todella, todella laaja. Kyllä, monella saattaa olla ja onkin hyvin “vakaviakin” haasteita kognitiivisissa taidoissa ja tehtävissä, mutta sitten on myös meitä/heitä, jotka ovat ns. high-functioning autisteja. Ko. kommentista teki osittain jäätävän myös se, että sillä nimenomaan vahvistetaan stereotyyppistä mielikuvaa autismista ja kirjolaisuudesta. (Tähän loppuun voisi vielä mainita diagnoosikielen käytöstä arkikielessä ja sen “holhoavuudesta”, mutta se onkin jo hieman eri keskustelu).

  • Reply Tiia - Littlebigthings Thursday, February 22, 2018 at 22:40

    Osaan samaistua, vaikka ei olekaan lasta hoidettavana. Mun Dubain reissu päätty vähän paskasti ja oon maannu kipeenä siitä asti. Paitsi et vituttaa olla kipeenä niin ahdistaa tekemättömät rästihommat niin paljon ja sitten oon ihan riekaleina kaikelle muullekin :(
    Paranemista teille <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post