Sairaalloisen aamu-uninen?

Nyt kun pääsin Natan jalanjäljissä avautumaan bloggaajia kohtaan suunnatuista ennakkoluuloista ja tuota hotelli-gatesta, niin voisinkin jatkaa Natan vastikään kirjoittamista aiheista vielä toisenkin verran. No ihan sen takia, että molemmat herättivät ajatuksia muutenkin ja sitten Nata kirjoitti niistä aika hyvin. Ja koska en oo vielä käsitellyt noita satoja Dubai-kuvia ja ajattelin alkaa purkamaan tuota matkaa blogin puolella vasta viikon alusta.

Mutta niin. Ootteko lukeneet tämän yökukkuja -jutun Natan blogissa? Tai sen taustalla olevan HS:n artikkelin?

Musta on ihan mahtavaa, että tästä aiheesta on tehty juttu Hesariin, vaikkakin hieman mulla on kaksijakoiset fiilikset asiaa kohtaan. Katsokaas kun minä aivan ehdottomasti tunnistan itseni tuosta Natan postauksesta. Mä pystyn kyllä nousemaan mihin aikaan tahansa, mutta mun luontainen unirytmi on ihan erilainen kuin yhteiskunnan normaali rytmi. Yleensähän töihin herätään 6-7 aikaan, työpaikalle ilmestytään 8-9 aikaan ja sitten yöllä käydään nukkumaan siinä 22-23 aikaan. Mulle toi rytmi on tavallaan tuttu ja turvallinen, sillä se on mieheni rytmi, johon olen mukautunut, sillä oma elämänrytmini on “helppo mukauttaa” kun teen töitä kotoa, enkä ole sidottu työaikoihin. Mutta, jos voisin, minä kävisin nukkumaan aina siinä 3-4 aikaan ja heräisin joskus 11 aikoihin. Se olisi ihan mieletöntä! Talvella tää tarkoittaisi heräämistä valoon ja kesällä nyt ei ole niin väliä muutenkaan. Ennen Danten syntymää kävin usein nukkumaan samaan aikaan mieheni kanssa, mutta saatoin pyöriä sängyssä pari-kolme tuntia, surffailla netissä, lukea kirjaa tai muuten vaan yrittää mantrata itseäni uneen. Välillä en edes yrittänyt, vaan tein töitä tai jotain muuta aamukolmeen.

Vaikka pyrin elämään sellaista 7-23 arkea, todellisuudessa mulla usein venähtää päivät puolenyön toiselle puolelle. Samoin kuin Nata, oon ollut jo vuosia sellainen ihminen, joka ei vaan pysty mukautumaan tuohon aamurytmiin. Toki saan itseni ylös sängystä jo aamulla, mutta en vaan lähde käyntiin. Ihan sama kuinka paljon kahvia, aamulenkkiä tai muuta keksin, ei vaan lähde. Jotkut ihmiset on supertehokkaita aamulla, mä en todellakaan ole. Tai no oon, aamuyöllä. Siitä on nyt pari kuukautta, ku mua ärsytti kotimme pieni sotkuisuus muuton jäljiltä ja yksi ilta päätin, että siivoan niin kauan, että kaikki on vihdoin oikeasti paikallaan. Lopetin puoli kuudelta aamulla hirveän tyytyväisenä itseeni. Aloitin joskus 22 aikaan. Olin tuona aikana tehokkaampi kuin kertaakaan edellisen viikon aikana. Mieheni ei edes enää ihmettele näitä puuskia. Hän kävi juomassa joskus kolmen aikaan yöllä, ihmetteli mitä mä teen ja naurahti mun olevan hullu jatkaen matkaa nukkumaan.

Mä oon aina ollut parhaimmillani ja tehokkaimmillani joskus 22 ja 02 välisenä aikana. Se on mun tehoaikaa. Silloin mulla on virtaa ja energiaa olla luova ja useimmiten teen kaiken luovan ja mielekkään tekemiseni yöllä. 20-21 jälkeen ei enää juuri tule meilejä ja voin keskittyä omiin juttuihin ja puhelimen viestittelytkin hiljenee siinä 22-23 aikaan. Siinä keskiyön tienoilla on jotain todella kauniin rauhallista, kun kukaan ei kaipaa minua, on hiljaista ja voin vaan olla rauhassa ja keskittyä.

Entäs lapsi? Aika monella varmaan heräsi tämä ajatus heti. No, jos lukijoideni joukossa on yökukkujia, voin lohduttaa, että yllättävän hyvin tämän luontaisen yökukkumisen saa yhdistettyä äitiyteen. Tai ainakin Danten äitiyteen. Ensin ajattelin, että en todellakaan pakota lastani mihinkään typerään yhteiskunnan asettamaan unirytmiin, jossa hän nukkuu 19-06 välisen ajan, vaan saa mennä myöhemmin nukkumaan ja herätä kun haluaa. Valitettava tosiasia vaan on se, että koulut ja päiväkodit alkaa kuitenkin aamulla, joten ehkä hänelle on ihan hyväksi oppia pienestä pitäen oikea rytmi. Joskaan, jos hän perii mun yökukkumisen, ei siitä ole mitään apua. Ei ollut mullekaan. Menin kiltisti nukkumaan 21-22 aikaan ala-asteella, mutta uni tuli vasta puolenyön jälkeen. Luin kouluhistoriani aikana ehkä tuhat kirjaa salaa vanhemmilta yövalon loisteessa. No, ainakin yritän Danten kanssa luoda hänelle fiksut nukkumisajat.

Onnekseni Danten luontainen rytmi taisi heti alusta asti olla yhteiskuntaamme hyvin sopiva. D nimittäin nukahtaa yleensä 19 ja 20 välillä ja herää yöunilta 8.30-9 aikaan. Ollaan saatu yösyötöt pois kokonaan, mutta pari kertaa yössä saattaa tarvita käydä kääntämässä, antamassa tutti tai antamassa yöpupu pikkukätösiin. Muuten hän herää yleensä joskus 6 aikaan nälkään, jolloin saa ihan vähän maitoa ja jatkaa vielä mukavasti tuonne aamu-ysin tienoille.

Pakko sanoa, että pelkäsin kyllä lapsensaannin aiheuttavan sen, että joudun heräämään aamuviideltä viihdyttämään ja kuolen väsymykseen, sillä tuollainen ei vaan sopisi minulle. Onneksi Danten kohdalla se on tähän asti ollut turha pelko. Toki kuitenkin varmaan monelle yökukkujalle ajatus kahdeksalta heräämisestäkin on kamala. On se tavallaan mullekin liian aikainen herätysaika siihen nähden, mitä haluaisin, mutta yllättävän sopiva. Saan kuitenkin yleensä puuhailla omiani puoleenyöhön tai aamuyhteen asti, ja saan silti ihan mukavat yöunet. Dantelle tuntuu olevan ominaista nukkua tuo aika, ja päiväunet puolen päivän aikoihin, joten en todellakaan pakottaisi häntä nukkumaan eri aikaa, kuin mikä on hänelle sopiva. Tiedänhän sen itsekin, miten hankalaa oman sisäisen kellon kanssa saattaa olla. Yleensä meidän arki rullaa niin, että D saa iltapuuron noin 19 aikaan, sitten kylvetys, pyjama, pienet paijailut tai lyhyt satu ja omaan sänkyyn. 20 on yleensä jo poitsu unessa. Siitä meillä on miehen kanssa noin kolme tuntia yhteistä aikaa, jonka jälkeen mies menee nukkumaan. Ja sitten mulla on omaa rakasta yökukkumisaikaa pari tuntia. Rakastan tuota vuorokaudenaikaa. Yleensä päivä on niin täynnä tekemistä ja telmimistä, että nukahdan kyllä todella helposti, mutta jos tuntuu, että olen vielä ihan liian energinen puolenyön aikaan, melatoniini kyllä auttaa.

Toisin kuin Nata, en ole koskaan oikein kokenut syyllisyyttä tästä rytmistäni tai kokenut, että minua pidettäisiin lusmuilijana. Läheiseni tietävät, etten ole aamuihminen, ja muiden ei edes tarvitse tietää. Jos en vastaa puhelimeen, en ole kellekään velkaa selitystä. Pidän huolen, että sovin palaverit hieman myöhemmäksi, jotta olen parhaimmillani. Minä nimittäin voin ihan hyvin herätä aamuseiskalta tai aiemminkin. En kuitenkaan saa mitään mielekästä aikaiseksi ennen klo 13 tai 14. Haahuilen ja vellon. Onneksi äitini on meillä parina aamuna viikossa, jolloin yleensä voin nukkua pidempään, mikä tarkoittaa myös sitä, että edeltävät illat voin kukkua vaikka kuinka myöhään.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että lapsen kautta oon saanut ehkä parhaiten muokattua tota unirytmiä. Mikään muu ei oo koskaan ollut niin pakottavaa heräämistä silmällä pitäen. En oo vuosiin joutunut heräämään töihin kovin aikaiseksi, sillä yrittäjyyden lisäksi olen ollut vain sellaisissa työpaikoissa, joissa mulla on ollut liukuva työaika. Yliopistossa harvat pakolliset luennot olivat todella aikaisin aamulla, ja voin myöntää, että ne harvat, jotka oli aamuisin, aiheuttivat minussa suurta ärsytystä. Jos oli aamuluento, muttei pakollinen sellainen, voinette arvata koinko sen tarpeeksi tarpeelliseksi, jotta heräisin liian aikaisin. En. Lapsen kanssa tilanne on vähän eri. Jos hän herää, on minunkin vain herättävä. Hän tarvitsee minua, ja se on sillä selvä. Hän tarvitsee ruokaa ja seuraa, enkä todellakaan jätä lastani heitteille nukkumiseni tähden.

Ehkä en siis ole tarpeeksi univalvehäiriöinen vaan ainoastaan aamu-uninen? Tästä päästäänkin siihen, mikä mua itse asiassa hieman ärsyttää tässä koko jutussa, jossa on pitänyt kehittää jokin kliininen diagnoosi niinkin yksinkertaiselle asialle kuin ihmisten erilaisuudelle. Toki ymmärrän, että HS:n artikkelin Mintulla on varmasti häiriö, joka tekee elämästä todella vaikeaa ja Mintulle diagnoosinsaaminen on ollut varmasti elämää helpottava tekijä. Sillä kyllähän yhteiskuntamme suhtautuu aamu-unisiin laiskoina ja “huonompina”, joten on varmasti haastavaa selviytyä tuollaisen unihäiriön kanssa.

Jotenkin musta kuitenkin tuntuu koko asia hirveän ärsyttävältä. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on omat tavat ja kropan vaatimukset. Nykyinen työnteko-aikataulu perustuu varmasti johonkin muinaiseen peltojen viljelyyn ja muuhun ulkotyöhön, jolloin työpäivät piti sovittaa auringonvaloon, ja niinpä on menty aikaisin nukkumaan ja aikaisin töihin. Nykyisellään maailma on muuttunut. Elokuut tuntuu olevan järjestään lämpimämpiä kuin kesäkuut ja aamuseiskalta minnekään herääminen tuntuu ihan kidutukselta. Silti lapset menevät kouluun kahdeksaksi ja aloittavat kesälomat kesäkuussa. Toki tuosta kesäloman siirrosta on ollut puhetta yhteiskunnallisella tasollakin. Ja lapset menee päiväkotiin ja kouluun pääsääntöisesti melko aikaisin, jotta vanhemmat pääsevät aikaisin töihin. Nykyisellään työajathan vaihtelee todella paljon, koska monet tekevät kolmivuorotyötä, etätyötä yms., mutta edelleen pidetään jotenkin kiinni tästä 8-16 maailmasta. Se on musta vähän kummallista ja todella vanhentunutta. Miksei jotkut toimistot ole auki 11-19? Noin niinkuin esimerkiksi. Monet kaupat on nykyään auki paljon pidempään kuin ennen, mutta virallisten asioiden suorittaminen ei ole mitenkään itsestäänselvän helppoa, kun kaikki ovat töissä samat ajat. 9-17 työtä tekevän pitää jotenkin myös päästä virastoihin, jotka ovat auki, kas, 9-17 välisenä aikana. Tai no rehellisyyden nimissä yleensä 9-15.

Onneksi yrittäjänä voin valita milloin teen töitä. Nykyään yleensä esimerkiksi 12-14.30 (D:n päikkärit) ja 17-18.30 (D&daddy -time) ja 22-00.

Toisin kuin joidenkin mielestä, mun mielestä tässä diagnoosissa ei ole mitään helpottavaa tai kivaa. Jee, olen jollakin tapaa “sairas”. Ei, olen erilainen. Yhteiskunnan normit on niin syvällä juurrettuna, että niistä poikkeaminen on heti väärin, paha asia tai sille on saatava virallinen diagnoosi, jottei siitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Olis vaan siistiä, jos voitais todeta, että no, jokainen tykkää syödä eri asioita, pukeutua eri tavalla ja ai niin, nukkua eri aikaan. Jotkut meistä on vähän vampyyreja ja toiset on ärsyttävän pirteitä aamuseiskalta. Jokainen voi hakeutua elämässään sellaiseen tilanteeseen, jossa saa parhaat puolet irti plussistaan ja vähiten ongelmia miinuksistaan. Tuntuu vaan jotenkin ikävältä, että yökukkujille ainoat sopivat työt on kolmivuorotyöt, yrittäjyydet ja yötyöt. Silloin on aika rajattua, mitä voi tehdä. Yökukkuja ei todennäköisesti voi olla asianajaja, tuomari tai vaikkapa kouluopettaja (pl. iltalukiot). Väitän, että aika harva nauttii niistä aamuseiskan herätyksistä, jotka on pakollisia monille. On toki heitäkin, aivan varmasti on, mun lähipiirissäkin muutama. Mutta varmasti moni, joka joutuu heräämään töihin aikaisin, ei tee sitä kovin mielellään. Moni varmasti nukkuisi hieman pidempään ja vastavuoroisesti valvoisi pidempään.

Tähän diagnoosin löytäminen tuntuu vaan enemmän jarrulta asian muuttumisessa. Toki eipä tämä varmaan mihinkään oo muuttumassa. Jos yhden konttorin työaika olisikin ykskaks 12-20, olisi se hirveän hankalaa, kun lapset olisivat kuitenkin koulussa 8-16, eikä sitäkään voisi ihan äkkiseltään vaihtaa, kun joku toinen on kuitenkin töissä 8-16 ja pyörä pyörii vaan.

On siis ehkä vaan parasta ja helpointa pysytellä tässä nykyaikaisessa 9/17 -kulttuurissa ja inhota niitä aamuherätyksiä. Yökukkujien on vaan sopeuduttava tai luotava itselleen elämä, jossa ei tarvita aikaisia herätyksiä. En kuitenkaan halua ajatella, että meissä olisi jotakin “vialla” tai meidän erilaisuudelle tarvittaisiin joku ICD-koodi. Toki se ehkä tuntuu helpottavalta, kun voi potentiaalisesti työnantajalle sanoa, että hei, mulla on tällainen diagnoosi, olis parempi jos mun työaika olis vähän erilainen. Jotenkin se tuntuu musta vaan inhottavalle, että asia rinnastetaan sairauteen. Asiaa ovat varmasti tutkineet minua paljon viisaammat, mutta mä en vaan koe mitenkään, että yökukkumisessa on kyseessä joku biologinen häiriö tai “sairaus”, vaan kaikki ihmiset on vaan erilaisia. Joissain maissa homous mielletään yhä häiriöksi tai sairaudeksi. Mun mielestä jokaisella nyt vaan on omat mieltymyksensä ja seksuaaliset suuntautuneisuutensa, eikä mikään ole oikeampi kuin toinen. Sama pätee tähän. Ei tämä mielestäni ole mikään “condition”, tää nyt vaan on ihmisen luontainen taipumus. Niitä on meillä kaikilla.

Mitä mieltä te olette? Ja onko lukijoideni joukossa yökukkujia? 

(Kuvituksena jo nähtyjä syksyisiä kuvia, kun ne mielestäni aika hyvin tähän sopivat :) 

19+

You Might Also Like

31 Comments

  • Reply Janna Saturday, January 27, 2018 at 23:46

    Aamen! Yksi yökukkuja ilmoittautuu.

  • Reply Minka Saturday, January 27, 2018 at 23:50

    Samaa mieltä kanssasi! Luontainen rytmini on samaa luokkaa eli valvotaan puolen yön, itse olen parhaillani 21-23 aikaan iltaisin ja valvon helposti 01-02, heräisin mieluiten 10-12 aikoihin. Jos en söisi päivittäin melatoniinia, en nukkuisi millään ennen 02-05. En vain kertakaikkiaan saa unta vaikka mitä tekisi. Onnekseni olen alalla jossa työt painottuvat iltaan ja viikonloppuun joten rytmi oli itselle sopiva. Nyt koulussa ja 8 aamut täyttä tuskaa. 11 aamu on jo siedettävä herätä ja mennä. Viime jaksossa oli joka aamu kasiin ja vaikutti kyllä erittäin voimakkaasti jaksamiseen ja mielenterveyteen, kun joka yö unet on 5-6h kun ei vaan kykene aikaisemmin lääkkeilläkään.

    Kumpa yhteiskunta avartuisi ja kasvaisi tässä asiassa, käsite on nimenomaan vanhanaikainen luonnolliseen valoon perustuva.

  • Reply S Saturday, January 27, 2018 at 23:58

    Mä olen täysin yökukkuja. Teen ravintolatöitä joten se on erittäin iltapainotteista. Työvuoro saattaa alkaa klo 17, tätä ennen en saa kotona mitään aikaan. Vaikka olisin hereillä 11 alkaen. Vireimmilläni olen töistä päästyäni, eli klo 00:00 eteenpäin. Sillon jaksaa pyykätä, siivota, silittää, mopata vaikka millä mitalla. Välillä ahdistaa kun on saamaton olo päiväsaikaan, mutta minkäs teet.

  • Reply Emilia Sunday, January 28, 2018 at 00:15

    Samaa mieltä tästä diagnosoinnin ärsyttävyydestä! Joo toki ymmärrän että osalla on oikeasti lääketieteellisiä syitä ”normista” poikkeamiselle ja diagnoosi voi tuoda helpotusta mutta samalla tosi iso osa ei tykkää herätä kello kuudelta ja sen pitäisi olla ok ilman että asialle laitetaan diagnoosi. Samaa mietin tästä erityisherkkyysbuumista. Eikö ihmisillä nyt yleensäkkin ole erilaiset herkkyydet ja mielenliikkeet ilman että tarvitsee kehitellä kaikelle diagnoosi….

    • Reply Elina Thursday, February 1, 2018 at 08:49

      Erityisherkkyys ei olekaan diagnoosi :) t. kohta valmis lääkäri

  • Reply Oona Sunday, January 28, 2018 at 00:21

    Oih, olen samaa lajia! Ennen lasta luin yöt kirjoja, katsoin sarjoja, elokuvia, siivosin sekä tein kirjoitustöitä. Onnekseni omalla alallani (myöskin opiskelumaailmassa) työt ja luennot tms eivät ala ennen klo kymmentä aamulla.
    Rakastan myös nukkumista ja pieni vauvani taitaa olla samaa maata, nyt 9kk vanhana menee nukkumaan klo 21 ja herää n. 10.30 max. yhdellä aamun herätyksellä 4-6 välissä jolloin syö ja jatkaa unia.
    Voin kyllä herätä milloin vain ja olen toimintakunnossa, mutta saan ihan fyysisiä oireita aikaisesta herätyksestä esim. maha menee sekaisin, hikoilen kuin kovassakin rasituksessa jne.

  • Reply Sophie Sunday, January 28, 2018 at 00:22

    Olen kyllä itse ihan pahemman luokan yökukkuja myös. Jos saisin valita menisin aina vasta kolmen kieppeillä nukkumaan ja heräisin 11 maissa.

    Itselle kouluajat olivat todella vaikeita juuri aamuheräämisten takia, koska aivoni eivät vaan käynnisty ennen puolta päivää. Aamupalaa on turha kuvitellakaan syövänsä alle tunnin päästä heräämisestä/ennen aamuyhdeksää ja se pahoinvointi ja väsymys saattaa kestää jopa 4-5 tuntia heräämisestä, riippuen toki siitä minkä aikaan herää. Onneksi nykyinen työni velvoittaa heräämään aikaisintaan kahdeksan aikaan ja lapseni ei koskaan nouse sen aikaisempaan.
    Yksinhuoltajana joka tekee vuorotyötä olen ollut tyytyväinen siihen että lapseni ei todellakaan herää aamukuudelta ikinä koskaan milloinkaan ja hän on kyllä perinyt sisäisen kelloni noin muutenkin. Jaksaisi valvoa joka ilta puoleen yöhön jos antaisin (mennään nukkumaan 21-22:30) ja saattaa hyvin vetää unta puoleen yhteentoista asti jos tuuri käy :D ihanteellista olisi jos saisi hänet opetettua kouluajan rytmiin jo nyt mutta ihan meidän hyvinvointia ajatellen taidetaan jatkaa tällä linjalla. Nykyään enää harva ihmettelee meidän rytmiä mutta hänen ollessa alle vuoden moni kauhisteli kun mentiin nukkumaan vasta ennen puolta yötä ja heräiltiin puolen päivän jälkeen. Keskimääräisesti tyyppi kuitenkin nukkui enemmän kuin muut lapset mutta sitä kyllä jaksettiin kauhistella :D omaa äitiäni on myös syyllistetty tästä myöhäisemmästä unirytmistä mikä itselläni oli lapsenakin. Hän kyllä on pahin yökukkuja mitä tiedän, periytyvää ilmeisesti!

    Oon kyllä ihan samaa mieltä näin yleisesti tästä aiheesta, on menty aika erikoisiin mittasuhteisiin.

  • Reply Jasmin Sunday, January 28, 2018 at 00:23

    Mielenkiintoinen aihe. Mies on jo nukkumassa ja itse vielä hereillä… Niinkuin yleensä ☺ En kyllä ajattelisi että on laiska/sairas vaikka nukkumisrytmi on erilainen. Minäkin olen aina ollut tehokkaampi illalla/yöllä. En ole niin tehokas aamulla, mutta en myöskään koskaan ole äreä herätessäni. Työt alkavat vasta 10 tietoihin ja tämä on sopinut paremmin kuin hyvin.

  • Reply Myöhäinen lintu Sunday, January 28, 2018 at 01:43

    Yökukkuja ilmoittautuu. Minulla myös paras vuorokaudenaika on klo 21-05. Silloin aivoni toimivat parhaiten ja toisaalta on rauhallista kirjoitella ja tehdä mitä haluaa. Työelämässä olen joutunut heräämään aamuisin klo 5.30 ja elämä on ollut yhtä helvettiä, mutta onneksi reilu vuosi sitten vaihdoin työtä ja nyt voin aloittaa työpäivän klo 14-16 ja jatkaa siitä sitten sen noin 7h. Herään yleensä puolen päivän aikoihin virkeänä. Ihanaa on ollut se, että kerrankin on voinut tehdä töitä ilman sumuista tokkuraoloa ja toisaalta illalla jää tuntikausia aikaa tehdä omia juttuja sekä silti saa nukkua riittävästi. Minua ei todellakaan kiinnosta napata sitä matoa, vai miten se sananlasku menikään.

  • Reply Sade Sunday, January 28, 2018 at 01:48

    Oon 100% samaa mieltä, ja täysi yökukkuja. Iltaisin ei meinaa uni tulla millään ja puuhailen ties mitä siivoamisesta opiskeluun, mutta aamulla voisin helposti nukkua 12 asti tai myöhempäänkin. Kaikki kaverit aina päivittelee, jos mainitsen että saan vaikka kandia parhaiten kirjotettua klo 00-04 :D

  • Reply Hmclehto Sunday, January 28, 2018 at 02:46

    Jännä miten me tosiaan olemme erilaisia. Aamu on musta parasta aikaa ja näin lomallakin viimeistään herään kuuden maissa yleensä viiden. Jos oikein tosi sleep in niin oon ihan että vau seiska klo. Usein olen hereillä kuitenkin myöhempään kuin mies 23-24 asti. Olen huomannut miten hiilarit väsyttävät hirmuisesti, ilman / tai vähemmällä energiaa on vaikka muille jakaa.

  • Reply Laura Sunday, January 28, 2018 at 03:04

    Noi virastoajat on niin iskostunut ihmisten päähän! Oon vakuutusyhtiössä töissä ja meidän aukioloaika yhdessä palvelussa on 7-23 joka päivä. Ihmiset soittaa hulluna maanantaina aamusta viikonlopun jälkeen ja jonot on valtavat. Jonot jatkuu joka arkipäivä sinne klo 16 tai klo 18 asti ja sitten hiljenee. :) Yritän aina muistuttaa puhelimessa, että “olemme muuten auki joka päivä, myös viikonloppuisin 7-23”. Kiireettömät asiat menisi asiakkaallekin kivuttomammin, kun soittaisi itselle sopivaan aikaan työpäivän jälkeen tai ennen eikä tarvisi edes linjoilla jonottaa. Toisin kun maanantaiaamuisin saattaa joutua jonottamaan luvattoman kauan. No, suurinosa palveluista on toistaiseksi vain 8-16 auki, mutta toivottavasti mahdollisimman moni palvelu siirtyisi vähän asiaksystävällisempiin aukioloaikoihin :)

  • Reply Kiasa Sunday, January 28, 2018 at 06:55

    Ite en todellakaan ole yökukkuja (1v lapsi ehkä syynä tähän ja 24/7 väsymys). Pakko päästä nukkumään viimeistään 23. Ja herätys olisi ideaaleinta siinä 9 pintaan. Useasti herätys on kuitenkin siinä 7 aikoihin kun tyttökin herää. Itse voisin nukkua kuitenkin 12-13h päivässä ihan helposti.. ja siihen päälle päiväunet 😂

  • Reply Tiia Sunday, January 28, 2018 at 07:18

    Mä olen samaa mieltä tosta, ettei erilaista vuorokausirytmiä pitäisi sairaudeksi diagnosoida. Mutta itse olen aamutyyppi, aina hereillä noin 6:30-22:30. Ja tähän liittyy vielä semmoinen juttu, etten osaa nukkua päiväunia. Joten jos joku valvottaa nukkumisajan ohi, herään silti normaaliin aikaani ja zombeilen seuraavan päivän. Mä melkein mieluummin olisin yökukkuja, koska en kirjaimellisesti tunne itseni lisäksi muita aamutyyppejä kuin äitini. On rasittavaa yrittää saada yhteyttä opiskelukavereihin aamulla, kun he vastaavat vasta iltapäivällä herättyään. Aamulla taas on puhelin täynnä yöllisiä yhteydenottoja ihmisiltä, joiden saapuessa oon ollut unessa. Samoin skippaan aina kaikki illanvietot, koska ne on niin myöhään ja haluan mennä nukkumaan, koska ajattelen eteenpäin ja tiedän, että oma rytmini kiskoo minut ylös aikaisin, oli sitten arki tai pyhä. Koskaan ei ole hyvä :D

  • Reply Nimetön Sunday, January 28, 2018 at 07:28

    Itse oon ehdottomasti sen kannalla että työajat joustavammiksi! Oon niin kade mun miehelle, joka on seurakunnan nuoriso-ohjaaja ja työajaton. Toki hänellä on paljon leirejä ilta ja viikonlopputöitä, mutta hän saa siis itsr sumplia työaikansa. Mielestäni silloin tulee tehtyä työt jopa huolellisemmin ja tehokkaammin, kun vaikkapa erityisen nihkeänä aamuna ei ole ihan pakko mennä esittämään virkkua työpaikalle, vaan voi siirtää työpäivää vaikks tunnilla eteenpäin. Tällainen käytäntö olisi tosi kiva moneen muuhunkin työhön!

  • Reply Ems Sunday, January 28, 2018 at 08:04

    Melkein nolottaa kommentoida tätä tekstiä näin sunnuntaiaamuna ennen klo8. Olen onnekas, sillä tuo “virastotyöaika” on normaali nukkumisrytmini. Jos voisin valita, menisin aina nukkumaan 22 aikaan ja heräsin 7. Tänäänkin olen herännyt ilman kellonsoittoa jo ennen klo7 vaikka valvoi illalla lähemmäs 23.30 koska “ei viikonloppuna voi mennä nukkumaan vielä klo22”.

    Nykyään ongelmia omalle nukkumiselle tuottaa urheiluharrastus, jossa harjoitukset loppuvat vasta klo21.30 (eikä uni tule pariin tuntiin treenin jälkeen), sekä mies, jonka luontainen rytmi on 00-09. Rakastan mennä miehen kanssa yhdessä nukkumaan ja yleensä menemmekin sänkyyn kompromissina klo23. Usein tämä vain johtaa siihen, että mies ei saa unta ja minä olen ollut väsynyt jo viimeiset pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Olenkin miettinyt joudunko luopumaan yhdessä nukkumaanmenosta, kun selvästi kumpikaan ei saa silloin nukuttua tarpeeksi/kunnolla :(

  • Reply Päivi Sunday, January 28, 2018 at 09:03

    Täällä kans yks aamu-uninen! Kouluajat olivat aina yhtä tuskaa huolimatta siitä miten aikasin oli illalla mennyt sänkyyn, aamupäivän tunnit meni silti aina aivan sumussa. Pitäis kyllä ehdottomasti lopettaa kasin aamut peruskouluista!

    Oma 1,5-vuotias tyttäreni on kunnon aamuvirkku, aina ollaan ennen seiskaa ylhäällä.. Kymmeneen asti menen aivan sumussa puuronkeitot yms, herään jotenkin vasta siinä kymmenen jälkeen ku lähetään ulkoilemaan :D Ja sänkyyn menen kyllä ysiltä lukemaan mut harvoin uni ennen puolta yötä tulee ja vaikka tuliskin niin aamuinen seiskan herätys on aivan yhtä tuskaa riippumatta siitä onko nukahtanu ysiltä vai yhdeltä..

  • Reply Maria Sunday, January 28, 2018 at 09:53

    Mulla vaihtelee! Olin työssä jossa piti herätä 4.15 ja bussi lähti 4.50-5.15 aikaan, kun työt alkoi 6.00. Mutta sen jätettyäni, on mulle tullu opiskelurytmi joka vaihtelee, että välillä mennään nukkumaan 21 tai 01.. Tykkäisin tosi paljon valvoa ja ennen sitä teinki, mut nykyään mennää miehen rytmillä kans. Hänellä 12h työpäiväiviä ja usein aamu alkaa 4.30-6 aikaan ja illat loppuu viim 03. Paitsi nyt olympialaisten aikaan hänellä 00-07.30 vuoroja.

  • Reply Enni Sunday, January 28, 2018 at 12:41

    Yksi yökukkuja täällä hei. Onneksi työni on vuorotyö joka sentään joskus sallii kukkumisen, iltavuorojen muodossa. Mutta työhön kuuluu ikävästi myös herätyksiä aamuviideltä, oikeastaab harmillisen paljon. Ne päivät menevät aika lailla totaalikoomassa ja kofeiinihuuruisena koska yöunta kertyy sen 3-4h. Mutta myöhäisten aamujen voimalla jaksaa nekin. Olen vain huomannut että aamuvuoropäivinä kroppakin haraa vastaan, on totaalisen jumissa koko keho. Mutta näillä on mentävä.

  • Reply M Sunday, January 28, 2018 at 12:50

    Aamu-unisuus tai yökukkuminen on täysin eri asia kuin sirkadiaalisen rytmin häiriöt, jotka ovat siis neurologisia sairauksia – siksi niiden diagnosointi on ihan yhtä itsestäänselvää kuin minkä tahansa muunkin sairauden. Tämä varsinainen häiriö koskee siis hyvin pientä osaa ihmisistä. Se, että niinsanotusti normaalit vaihtelut ja erilaiset vuorokausirytmit usein sekoitetaan näihin häiriöihin, ei poista asian vakavuutta. Pahimmillaan erilaiset unihäiriöt, joita on siis paljon erilaisia, voivat rampauttaa ihmisen fyysisen ja psyykkisen terveyden, aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja eristää yhteiskunnasta.

    Ikävää, ettei esim. linkatun artikkelin kaltaisissa jutuissa tuoda esille tätä eroa jos aiheesta kuitenkin kirjoitetaan. Suomessa sirkadiaalisen rytmin häiriöitä tutkitaan todella vähän ja diagnoosin saaminen on todella vaikeaa, perusterveydenhuollossa mahdotonta. Tautiluokituksia ei todellakaan keksitä ihan huvin vuoksi. Tuntuu, että asialla on samankaltainen leima kuin mielenterveysongelmilla, joita myös ihan viime aikoihin asti on pidetty keksittyinä mukamas herkkien laiskureiden sekoiluna kun “jokainenhan on joskus surullinen”.

    Englanniksi aiheesta löytyy varmasti parhaiten tietoa hakusanoilla circadian sleep disorder.

    Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan aikataulutuksessa tulisi ottaa huomioon se, että ihmisillä on erilaisia rytmejä ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin unella on suuri vaikutus meidän kaikkien elämässä.

  • Reply Avara Sunday, January 28, 2018 at 13:05

    Mä oon niin aamuihminen! Hassua miten erilaisia kaikki onkaan tän suhteen. Mun mielestä on ihana just herätä aikasin, kukaan ei ole vielä hereillä ja kaikkialla on ihana rauha. Varmaan sama olo kun sulla sillon yöllä töitä tehdessäsi. :) oon myös just paha kaikkien bileiden ja illanviettojen kanssa, kun tykkään olla viimeistään kympiltä kotona että pääsee nukkumaan ;)

  • Reply Mallu Sunday, January 28, 2018 at 13:48

    Täällä yks yökukkuja-aineenope! :D Harmi vaan, että kieltenope ja toinen on valinnainen kieli, joten tunnit yleensä aamuisin tai iltapäivisin ja jostain kumman syystä useimmiten aamuisin :D Meen melkein joka aamu kasiin ja se on tuskaa (okei kasin aamut hyväksyisin, jos sitten tunnit olis ohi jo ajoissa, että pääsis päikkäreille, mutta pääosin oon kolmeen tai neljään.) Maanantaisin tunnit alkavat vasta klo 12 tässä jaksossa ja pidän siitä kiinni, etten sovi niille aamuille mitään, vaan nukun :D suunnittelut ja korjailutyöt tulee kovin usein tehtyä yöllä tai viikonloppuisin. Viikonloppuisinkin monesti vasta iltapäivästä eteenpäin, koska yökukkujana saan paljon paremmin aikaiseksi silloin. Kasin aamuina työpäivän jälkeen ei toivoakaan, että jaksaisi, mutta yö kun lähenee niin sitten löytyy energiaa :D

  • Reply Tanja Sunday, January 28, 2018 at 15:02

    Voi ei, yökukkujasta ei tietoakaan :)
    Illalla uni alkaa painaa jo klo 21 aikoihin, iltavuoroviikkoina ehdin kotiin vasta 21.30, suihkun, iltapalan ja kuulumisten vaihdon jälkeen kello tikittää jo puoli yhtätoista tai yli… tuskallista!!

    Aamulla on kaikista ihaninta herätä klo 4, syödä rauhassa aamupalaa ja neuloa. Ensimmäinen koululainen, 8v, herää noin 5.30 ja hänen kanssaan vietellään hämäränhyssyä <3
    Koko perhe olemme illantorkkuja ja aamunvirkkuja eli oikein hyvä näin. 3-vuorotyössä toisinaan haasteellista mutta yömoodiinkiin pääsen lopulta aika helposti.

  • Reply Jatta Sunday, January 28, 2018 at 18:50

    Mielestäni rinnastit nyt turhan yksioikoisesti, että kaikilla yökukkujilla olisi tämä kyseinen “sairaus”. Kuten artikkelissa sanottiin, heillä joilla tämä diagnoosi on, vuorokausi on eri pituinen kuin normaalisti. Ja tämä ei aiheuta pelkästään yökukkumista, vaan väsymyksen siirtoa päivittäin eri ajankohdalle. Joten kaikki yökukkujat eivät mielestäni ole tämän diagnoosin alaisia, eikä kaikkia myöskään varmasti rinnasteta tähän sairauteen.

    Onko miehesi muuten suhtautunut hyvin valvomiseesi? Mietin, koska itselläni poikaystävä on myös yövalvoja ja tulee yleensä nukkumaan vasta paljon myöhemmin minun jälkeeni. Itselleni se on ollut välillä vaikeaa, sillä poikaystäväni alkoi vasta syksyllä valvomaan enemmän ja aiemmin se oli päivän paras hetki kun sai mennä molemmat yhdessä nukkumaan.

  • Reply Jonnz Sunday, January 28, 2018 at 22:39

    Yökukkuja täälläkin! Kyllä pitäis melkein oma yhteiskunta perustaa eri aikoihin eläville, ois niin hienoa elää omaan rytmiin noin 01-11 eikä kiukkusena/väsyneenä muitten rytmiin 😊

  • Reply je Monday, January 29, 2018 at 12:43

    Wannabe-yökukkuja täälläkin. Unet noin välillä 01-09 olisi aika jees, ja sillä jaksaisi pirteämpänä aamupäivälläkin. Koska kuitenkin töissä pitää olla klo 8.00 ja kello soi aamuisin 6.40 viimeistään, niin ei tuohon ole mitään mahdollisuutta. Varsinkin kun samalla tarvitsisin vähintään ne noin 8 tunnin unet. Tässä nykyisessä rytmissä pitäisi olla nukkumassa 22-23 välillä, jotta tulisi edes järkevä tuntimäärä unta, mutta arvannette onnistuuko…. Täällä sitä sinnitellään 6-7 tunnin unilla jatkuvasti jossain määrin koomassa ja työtehokkuus on varmasti ihan huikea tuolloin klo 8-16. Sänkyyn on turha mennä ennen kuin oikeasti väsyttää, sillä sängyssä pyöriminen on sitten sitä vihoviimeisintä puuhaa, josta tulee vain kiukkuiseksi, ja sitten ei ainakaan tule uni ja sänkykin hikoaa. Mielellään kanssa siivoilen kotia, laitan pyykkiä jne illalla kympin jälkeen. Ja koirien lenkityskin on paljon mukavampaa vähän ennen puoltayötä, kaupungin hiljaisuus on kiehtovaa yöllä.

  • Reply Kat Monday, January 29, 2018 at 12:52

    Oon ite jonkin sortin välimuoto :D Voin ehdottomasti parhaiten nukkumalla 00-08 välisen ajan ja tekemällä vain iltavuoroa (13-20/14-21). Tällöin aamupäivät voi käyttää urheiluun ja kotona hengailuun. Aamuvuorot on kuolemaksi, kun stressaan 05:00 herätystä läpi yön enkä saa nukuttua kuin max 2h, minkä takia teen niitä max 1x 2 viikkoon. Mieheni taas tekee vain iltavuoroja ja hänelle paras unirytmi olisi 03:00-11:00 :D Emme siis ole koskaan käyneet nukkumaan tai heränneet yhtä aikaa näiden lähes viiden vuoden aikana haha, mutta olemme tottuneet tähän – kumpikin voi paremmin ja ovat energisempiä saadessaan toteuttaa omaa rytmiään!

  • Reply Yhdenäiti Tuesday, January 30, 2018 at 01:14

    Itse tosiaan luin nyt tämäm sun postauksen, kello yhden jälkeen yöllä. Ihanaa löytää kohtalotovereita. :D mun ihanneyöunet ois varmaan just joku klo 3-11, mut eipä oikeen oo mahdollista. :D

  • Reply Emma Tuesday, January 30, 2018 at 11:02

    Täällä myös jonkun aiemmin mainitsema wannabe-yökukkuja. Jo lapsesta asti oon valvonut melkein aina kahteentoista asti, vaikka aamulla kouluun piti herätä 6 aikaan, jotta ehdin 7 linja-autoon. Oon syyttänyt vähäistä nukkumista siitä, että jäin ennustetta huomattavasti lyhyemmäksi. Nykyään olen kaupassa töissä, ja ai kamala, jos on putkeen pitkään aamuvuoroa! Silloin herätyskello soi 4.50, mutta nukkumaan en pääse millään ennen klo 23. 🙈 Kaikki tutut vitsailee, etten nuku ollenkaan. Parasta on myös siivota öisin, etenkin kun mies tekee viikonloppuisin yötöitä, silloin saan touhuta itsekseni rauhassa! 😁

  • Reply Elina Thursday, February 1, 2018 at 08:55

    Ymmärräthän Anna sen, että jokaiselle vastaanotolle täytyy lääkärin laittaa diagnoosikoodi? Lisäksi jokainen lääkevalinta pitää voida perustella diagnoosilla. Tätä varten meillä täytyy olla diagnooseja. Yhtä lailla on olemassa esimerkiksi diagnoosikoodi päänsärylle tai pyörtymiselle ja ne ovat kyllä tarpeen vaikkapa päivystyksessä. Diagnoosi ei tarkoita, että ihminen olisi kroonisesti sairas ja hänen täytyisi ottaa potilaan rooli. Kaikilla diagnooseilla ei esimerkiksi ole oikeutettu sairaskorvauksiin. Diagooseja täytyy olla olemassa myös esimerkiksi tutkimusta varten. Minusta olet tässä nyt vähän ymmärtänyt diagnoosin merkityksen väärin.

    t. kohta valmis lääkäri

  • Reply meow Thursday, February 1, 2018 at 21:12

    Yökukkuja ilmoittautuu! Unirytmi tuntuu väkisinkin menevän myöhemmäksi vaikka kuinka yrittäisi aikaistaa niin että olisi töissä 8-16. Onneksi on joustava työaika! Yleensä menen töihin klo 9-10 mutta silloin helposti harmittaa, koska töistä lähtiessä on pimeää :/ Siksi olisi ihanaa olla aamuvirkku, mutta ei voi mitään :D

    Ystäväni kärsi vuosia siitä, että oli ”yökukkuja” ja lopulta kävi jossain tutkimuksissa missä saatiin selville, että hänellä melatoniinin tuotanto alkaa paljon myöhemmin kuin keskimäärin. Jonkun diagnoosin taisi sitten saada ja töihin lappusen, ettei suositella aamuvuorojen tekemistä. Helpotti elämää kummasti ja nykyään tekee sitten lähinnä ilta- ja yövuoroja :) pointtini taisi nyt vain olla se, että tätä ns. ongelmaa voi olla hyvin eri asteista. Vaikka olen myös iltavirkku, en koe ongelmaa niin suurena, että tarvitsisi käydä lääkärissä :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post