Bloggaajista, ahneudesta ja turhuudesta

En malta minäkään olla työntämättä lusikkaani tähän Elle Darby – The White Moose Café -soppaan. Jokainen blogiskeneä yhtään tietävä tietänee mistä on kyse, ja jos ei, niin googlaamalla noilla kahdella tiedolla, löytyy varmasti jonkin verran tietoa asiasta. Myös esim. Nata on kirjoittanut hyvän postauksen tähän liittyen (Nata on kirjoittanut lähiaikoina parikin postausta mielenkiintoisista ilmiöistä ja mun on pakko ottaa kantaa myös tuohon unikukkuja-juttuun lähipäivinä :D). Jotenkin tämä taas muistui eilen illalla mieleeni, kun törmäsin keskusteluun asiasta Facebookin naisyrittäjien ryhmässä.

Tutustuin itse koko kohuun Dubaista palattuamme ja olin ihan hölmistynyt. Olen tässä kohta kymmenen vuoden bloggaamisen aikana törmännyt jos jonkinmoiseen asenteeseen ja varsinkin mitä tulee kaupallisiin yhteistöihin, mutta kyseinen “Paulie” vetää kyllä kovimman kortin mitä tulee mauttomuuksiin. Samoin hänen vanavedessään kulkeva yleisö, joka tuomitsee bloggaajat suorilta käsin etuoikeutetuiksi kusipäiksi ja ahneiksi ilmaisten tavaroiden tavoittelijoiksi.

On jotenkin ihan järkyttävää huomata, miten moni koki, että hotellinomistajan temppu oli “ihan oikein ahneelle bloggaajalle”. Monella tuntuu olevan sellainen asenne, että bloggaaminen on turhaa p%€#aa, ja että bloggaajat vaan haalivat itselleen rahaa ja esineitä tekemällä ei-mitään. Olen kyllästymiseen asti hokenut blogiurallani sitä, että jos bloggaaminen ja vloggaaminen ja sillä menestyminen on helppoa, niin miksei jokainen tee sitä itse? Aivan. Ja vaikka jokin ala olisi “merkityksetöntä viihdettä”, ei se tee siitä turhaa. Blogit kuuluvat ihan samaan viihdekategoriaan kuin TV-sarjat, elokuvat, lehdet ja verkkosivustot. Lisäksi moni bloggaaja on markkinoinnin kokenut osaaja. Jos bloggaajat haluaa suoralta kädeltä tuomita turhaksi, niin samantien voi tuomita turhaksi melkein kaikki viihdetaitelijat. Niin kauan kuin blogeilla on satoja tuhansia, kansainvälisesti arvioiden miljoonia, seuraajia, emme ole turhia. Olemme viihdeammattilaisia, media-ammattilaisia, markkinointiosaajia ja mielipidevaikuttajia. Ja tiedän viimeisimmän sanan silittävän monia vastakarvaan, mutta eipä voi mitään. Pidän minäkin joitakin aloja turhana juuri minun mielestäni, mutta niin kauan kuin niillä on käyttäjänsä, eivät ne ole turhia.

Tää koko sirkus tämän asian ympärillä on herättänyt muutamia ajatuksia.

1. Kaikilla ilmiöillä on kaksi puolta

Ensinnäkin, Darbyn meili oli mielestäni täysin asiallinen ja normaali yhteistyökontaktointi. Itse kuvittelisin jonkin sortin kirjesalaisuuden myös suojelevan moisia yhteydenottoja, mutta en toki ole varma erinäisistä teknisistä asioista tähän liittyen. Kuitenkin, mielestäni Darby ei ollut röyhkeä tai ahne, vaan hän ehdotti yhteistyötä, jossa hotelli saa mainosnäkyvyyttää mediassa ja hän saa korvauksena veloituksettomia öitä. Verotuksellisista ja käytännön syistä itse pyrin tekemään yhteistöitä niin, että rahaa liikkuu molempiin suuntiin. Minä ostan tuotetta tai palvelua ja laskutan sovitun mukaisesti antamastani mainostilasta ja brändini valjastamisesta yrityksen markkinoinnin tavoitteisiin. Yritys maksaa näkyvyydestä markkinointibudjetistaan ja minä käytän yrityksen tuotteen markkinointiin työaikaani, josta laskutan. Kukaan ei tee tai anna mitään “ilmaiseksi” tai “ruinaa mitään ilmaista”. Olen ollut useita kertoja oma-aloitteisesti yhteyksissä yrityksiin, joiden kanssa toivon voivani tehdä yhteistyötä. Olen tästä kirjoittanut oman postauksenkin. Mielestäni se palvelee kaikkia. Markkinoija saa rehellistä ja aitoa mainosta bloggaajalta, joka on oma-aloitteisesti ihastunut tuotteeseen tai palveluun. Lukija saa rehellistä ja aitoa mielipidettä ja suositusta bloggaajalta. Minä voin hyvin omatunnoin kehua palvelua tai tuotetta, josta on ollut minulle iloa ja samalla voin laskuttaa siitä, että markkinoin yritystä. Mielestäni kaikki osapuolet voittavat.

Ehkä tässä Darbyn tapauksessa olisin itse ensin kokeillut hotellissa asumista, todennut sen kivaksi/epäkivaksi ja sen perusteella ehdottanut yhteistyötä. On hyvä tietää ja tuntea tuote tai palvelu ennen markkinoinnista sopimista, ainakin mun mielestä, mutta ehkä hotelli oli hänelle jo ennestään tuttu, sitähän tämä tarina ei kerro.

Sen lisäksi, että itse kontaktoin yrityksiä, saan lukemattomia yhteistyömeilejä ja pyyntöjä. Erilaisilta yrityksiltä ja hyvin erilaisin lähestymiskeinoin. Viikossa on vähintään pari sellaista yhteydenottoa, joissa halutaan 2-5 yhteistyöpostausta ja Instagram-näkyvyyttä sitä vastaan, että saan tuotteen, jonka arvo on vaikkapa sata euroa. Välillä näissä meileissä vielä lukee, että olisi kiva, jos en kertoisi kyseessä olevan yhteistyö. Olen mielessäni sadatellut meilejä, mutta vastannut asiallisesti ja selittänyt välillä yhteyttä ottaneelle, miksi hänen tarjouksensa ei ole sopiva.

Pari esimerkkiä tulee mieleeni.

Eräs bikinifirma, joka halusi minun järjestävän Instagram-arvonnan lukijoilleni. Jos saisin 110 osallistumista arvontaan (ja meilissä vielä luki, että varmasti saan, koska on paljon seuraajia), saisin heiltä ilmaiset bikinit. (Arvo alle 100 €) ja joka tapauksessa saisin alennuskoodin, jolla saisin 50 % alennusta bikineistä. Jouduin hieraisemaan pari kertaa silmiäni, että luin varmasti oikein. Ihanko siis saisin järjestää arvonnan itselleni tuntemattomasta tuotteesta, jotta voisin ehkä saada moisen, jos tarpeeksi moni osallistuisi? Ja minun olisi omakustanteisesti hankittava tuote, jotta voisin mainostaa sitä? Ei kiitos.Vastasin hyvin asiallisesti yritykselle takaisin, että olette ehkä ymmärtäneet hieman väärin sisältömarkkinoinnin ja lähetin liitteeksi mediakorttini hinnastoineen, siltä varalta, että yritys ei oikeasti ole kovin perillä asioista. Ei paljon vastausta kuulunut.

Eräs iso huonekaluyritys otti yhteyttä tarjoten 10 % alennusta valikoimastaan, jos kirjoittaisin yrityksestä postauksen blogiini. Tarjous oli mielestäni pöyristyttävä, mutta vastasin siihen hyvin ystävällisesti, että yritys on varmaan erehtynyt ehdotuksessaan ja että hinnastoni löytyy liitteenä ja voin antaa 10 % alennuksen hinnastostani jos voimme järjestää mahtavan arvonnan blogiini :D Ei paljon kuulunut siihenkään vastausta.

En ole tunnettu kaunopuheisuudestani vaan ennemminkin suoruudestani ja kärkkäydestäni. Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään julkisesti vetää lokaan kyseisiä yrityksiä ilkeiden saatesanojen kera. Olen asiallisesti ilmaissut, että tarjous ei täytä millään lailla vaatimuksiani yhteistöille ja näyttänyt vastatarjoukseni.

Olen saanut tarjouksia niin tanssivasta dildosta kuin kasinoista ja nettipeleistä ja vaikka mistä. Olen jokaiseen vastannut asianmukaisella asiallisuudella. En ole käskenyt edes niitä, jotka ovat halunneet piilomainontaa, suksimaan kuuseen vaikka mieleni on tehnytkin.

Jos joku kovasti nyt ajattelee, että onpas ne bloggaajat ahneita, niin voin kertoa, että aika ahneita ja eriskummallisia mainostajiakin löytyy melko paljon.

2. Bisnesmaailmassa mikään ei ole ilmaista

“Taas se sai sen ja tän ILMAISEKSI”, “nyt toi kinui sitä ja tätä ILMAISEKSI”. Mikään tällä alalla ei ole ilmaista.

Mitä minä tarjoan yhteistyökumppaneilleni? Kampanjoita, joiden toteutukseen panostan aikaa ja brändini ja sitoutuneita, oikeita aitoja seuraajia, jotka ovat kiinnostuneita lukemastaan. Yhteistyökumppanini saavat tuotteensa tai palvelunsa näkyviin kymmenille tuhansille seuraajille minun esittelemänä. Olen rakentanut seuraajakuntaani viimeiset kohta kymmenen vuotta, en ole koskaan ostanut seuraajia vaan minulle on vuosien varrella jäänyt kymmeniä, satoja, tuhansia ja kymmeniä tuhansia seuraajia, teitä lukijoita, jotka luotatte minuun mainostajana. Blogini tavoittaa kuukaudessa 70 – 100 000 uniikkia seuraajaa. Se on aika suuri yleisö, jos vertaa vaikkapa aikakauslehteen tai moneen muuhun kanavaan. Teen päivittäin töitä brändini ja kanavieni eteen. Kun mainostan tuotetta tai palvelua, on kyseessä markkinointikanava siinä missä naistenlehden sivumainos (huomattavasti kalliimpi kuin yhteistyö kanssani), TV-mainos (huomattavasti kalliimpi kuin yhteistyö kanssani), Facebook-mainos tai mikä tahansa muu media. Asiakas maksaa saamastaan mainoksesta ennalta sovitun summan.

Sen lisäksi, että yleisön rakentaminen on vaatinut työtä ja vaatii sitä jatkuvasti, on kyseessä hyvin erityislaatuinen suhde. Tietyllä tapaa luottamussuhde. Lukijani luottavat mielipiteeseeni ja kokevat sen arvokkaaksi, jolloin minulla bloggaajana on velvollisuus mainostaa tuotteita ja palveluita, joihin luotan ja jotka koen omakseni. Minun palveluni on monella tapaa minun henkilöbrändini. Kun kampaajasi suosittelee vaikkapa shampoota, otat hänen suosituksen vastaan ja teet mahdollisesti hankinnan suosituksen perusteella. Et ehkä ajattele, että kampaajasi saa provisiota siitä, kuinka paljon tietyn merkin tuotteita myy. Kampaaja kuitenkin melko varmasti haluaa palaavia asiakkaita, joten hän suosittelee tuotteita, jotka kokee hyväksi. Sama tilanne bloggaajalla. Bloggaajan yleisö vaan on hieman suurempi, varsinkin suositun bloggaajan.

Jos tässä hotellitapauksessa bloggaaja olisi ehdottanut saavansa asua viisi päivää hotellissa ilmaiseksi, eikä hotelli saisi siitä mitään vastineeksi, olisi se jonkin asian ilmaista ruinaamista. Hän kuitenkin tarjosi vastineeksi omaa työtään ja omaa markkinointipalveluaan. Oravannahkakauppaa.

Usein törmää blogeja vihamielisesti seuraavien joukossa asenteeseen, jossa joku saa jotain ilmaiseksi. Jos siis vaikka kirjoitan postauksen esimerkiksi saamastani viinipullosta, ajattelee tietyt ihmiset, että taas se sai sitä ja tätä ilmaiseksi. Erikoinen merkitys sanalle ilmainen. Todennäköisesti postauksen julkaisua on kuitenkin edeltänyt yhteistyöstä sopiminen, palaveeraaminen tai verkkopalaveeraaminen, useat sähköpostit, kampanjan suunnittelu, mahdollisen reseptin tai kuvausrekvisiitan hankkiminen ja postauksen ideointi ylipäätään. Työtunteja. Lisäksi minä käytän materiaalien tekemiseen laitteistoa, joka on arvokasta. Yritys ei palkkaa erikseen kuvaajaa, vaan minä kuvaan itse kuvat kampanjaan.

Lista on itse asiassa aika pitkä, kun mietitään mitä bloggaaja tarjoaa aina alkaen yhteydenpidosta ja kampanjasuunnittelusta lopputuotteeseen. Toki sen voi ajatella ilmaiseksi, jos kokee, että me emme ole oikeutettuja saamaan työtunneistamme korvausta. Jotkut bloggaajat veloittavat korvauksen summana tilille, toiset oravannahkakaupalla. Niissäkin tapauksessa bloggaaja todennäköisesti toteaa, että hotellissa majoittumisen arvo on X. Hän laskee, mitä hänen työpanoksessaan on määrä X ja tarjoaa sitä vastineeksi majoituksesta. Onko sillä niin väliä, tekeekö postaukset tuote/palvelukorvauksella, vai kulkeeko rahaa molempiin suuntiin?

3. Kukaan muu ei voi määritellä toisen yrittäjän työn arvoa paitsi yrittäjä itse

Oon tän keskustelun osalla törmännyt aika usein ajatukseen siitä, että “jos olisi pyytänyt yhtä yötä, olisi OK, mutta viisi oli liikaa”. Okei. Mun mielestä moni lääkäri, kampaaja, taksikuski ja muu yrittäjä pyytää palvelustaan liikaa, mutta en minä oikein voi ulkopuolisena mennä arvottamaan heidän työtään. Jokainen laskee omalle työlleen arvon. Jos palvelua ei käytä kukaan, on hinta ehkä hyvä tarkistaa, sillä silloin se ei vastaa kysyntää. Jos taas tuntuu, että halukkaita on liiaksi, voi ehkä miettiä hinnankorotusta. Kuitenkin jokainen meistä yrittäjistä on oikeutettu laskemaan oman arvonsa.

Tässä tapauksessa Darby on voinut hyvinkin laskea, että jos hän tekee tästä yhteistyöstä määrän X työtä, veloittaisi hän yhteistyöstä Y määrän rahaa. Hän on voinut laskea, että okei, Y:tä vastaa viisi yötä ko. hotellissa. Tai en minä tiedä mihin Darby on ehdotuksensa pohjannut, mutta onko sillä väliäkään? Kyseessä on tilanne, jossa yrittäjä A on ehdottanut yrittäjälle B kauppaa, jonka arvo on X. Jos yrittäjä B pitää kyseistä hintaa tai arvoa yli- tai alimitoitettuna, hän voi tehdä vastatarjouksen tai asiallisesti kieltäytyä koko asiasta. Se on niin yksinkertaista.

4. “Bloggaajat ei edes tunne yrityksiä joita mainostaa ja koko mainostus on feikkiä”

Okei, tässä asiassa on ehkä pientä totuuden siementä tässä Darby-keississä. Ehkä. Omaan silmääni on hieman hassua luvata näkyvyyttä palvelusta, jota ei ole vielä käyttänyt. Tosin emme voi tietää, vaikka Darby olisi joskus viettänyt hotellissa aikaa ja sikäli tuntee palvelun. Eniten ihmisiä on ehkä pistänyt silmään tässä se, että Darby ei tiennyt kyseisen hotellin seuraajamääriä tai heidän provosoivaa tyyliä, joka on ilmennyt mm. vegaanigatella.

Tässäkään emme voi tietää kuinka paljon Darby tutki yritystä ja tiesi heidän toimintamalleistaan. Ehkä hänelle on riittänyt kivat kuvat ja suositun hotellin status, ehkä hän tiesi enemmän hotellista ja ajatteli, että hotellin tyyli seuraisi hänen seuraajilleen kivasti. Emme voi sitä tietää. Kuitenkaan, kaikkia bloggaajia ei voi tiivistää samaan kategoriaan kuin Darbya. Lähes kaikki tuntemani suomalaiset bloggaajat ovat todella tarkkoja mainostajia, joilla on pitkä liuta vaatimuksia ja toimintamalleja. On toki suomalaisessakin blogiskenessä erikoisia mainostajia, mutta tuntemieni bloggaajien joukossa lähtökohta on aina se, että mainostetaan vain tuttua ja hyväksi havaittua. En itse lähtisi tarjoamaan yhteistyötä palvelusta, jota en ole vielä kokeillut ja kokenut hyväksi, vaan teen yhteistyöt aina niin, että kokeilen palvelua, ja JOS tykkään siitä, voidaan katsoa sopiva yhteistyö. Taannoinkin eräs ravintola tarjosi yhteistyötä. Kävin illallisella kokeilumielessä ja sain siihen ravintolalta lahjakortin. En kokenut paikkaa omakseni ja kerroin sen suoraan ja samalla myös pyysin maksaa takaisin saamani lahjakortin. Mielestäni tämä on vastuullista bloggaamista, mutta mielestäni tällaisessa tapauksessa ei bloggaajalla olisi edes velvollisuutta korvata illallista. Palvelua on voitava kokeilla, jotta siitä voi tehdä itse analyysin siitä, haluaako lähteä asian tiimoilta yhteistyöhön. Itse en vaan kokenut haluavani jäädä yritykselle “velkaa”, joten maksoin illallisen takaisin.

5. Me ei olla pahoja

Tuntuu usein, että meitä bloggaajia kohtaan on jokin ihmeellinen kollektiivinen viha tietyillä ihmisillä ja tässäkin asiassa on päästy revittelemään kunnolla, kun on löydetty syytä ilkkua bloggaajille. Ella Darbya ja hänen vanavedessään kaikkia bloggaajia, vloggaajia ja somejulkkiksia haukuttu ahneeksi, ilmaisruinaajaksi ja ties miksi. Tuntuu unohtuvan, että ihan siinä missä kauneusyrittäjät, kampaajat, asiantuntijat ja vaikka yksityislääkärit olemme mekin yrittäjiä, jotka yritämme luoda elinkeinoa parhaaksi katsomallamme tavalla.

Näin naisena olen aina ylpeä omasta naisvoittoisesta ammattiryhmästä, jossa nuoret naiset ovat luoneet Suomeen menestyvän ammattiryhmän, joka luo välillisiä ja välittömiä työpaikkoja sen lisäksi, että työllistää meidät. Se on mielestäni hienoa, eikä ansaitse yhtään niin paljon kuraa kuin mitä bloggaajat ammattiryhmänä joutuvat kestämään. On ihan helvetin siistiä, että meillä parikymppiset bloggaajamimmit istuu isojen jehujen pöydissä suunnittelemassa kamppiksia ja luomassa uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Sen alentaminen ilmaisruinaamiseksi on vaan surullista ja säälittävää. Samaan aikaan kun peräänkuulutetaan Hollywoodin voimanaisten toimesta tasa-arvoa, annetaan jonkun ilkeästi provoilevan hotellinomistajan “näyttää kaapin paikkaa tytönhupakolle” ja vielä kannustetaan siihen. Jotenkin todella surullista, että tässä asiassa ei oikein koskaan haluta nähdä sitä kuuluisaa isoa kuvaa.

Kyllä me bloggaajat sen kuran kestämme, mutta välillä tuntuu jotenkin todella surulliselle, että niin iso ryhmä ihmisiä leimaa koko ammattikunnan suoralta käsin ja suorastaan lietsoo vihaa sitä kohtaan. Me bloggaajat emme ole mitään ikäviä ja inhottavia ahneita tyyppejä, vaan markkinointialan yrittäjiä siinä missä kuka tahansa muukin.

No, tämäkin tapaus menee ohi ja unohtuu, mutta ikävää kieltä se puhuu monien ideologiasta. Vaikea kuvitella tällaisen ilmiön tapahtuvan, jos ison yrityksen miespuolinen toimari lähestyisi toisen yrityksen johtohenkilöitä tarjouksella, joka sen jälkeen ryöpytettäisiin näin. Kyseessä on kuitenkin ihan normaali b2b-markkinointiin liittyvä yhteydenotto, joita lähetetään päivittäin ympäri maailman tuhansia ja tuhansia. Eri alojen yritysten välillä.

Mielestäni koko asiaa leimaa tietynlainen kiusaaminen ja kiusaamisen hyväksyminen ja siihen lietsominen jopa. Koska “bloggaajat on valinnu tehdä tällaista ja sellaista työtä” (tai kuten joku tuolla Facebookissa eilen asiaa kuvasi bloggaajien olevan “täydellisen elämän opportunisteja”) on heitä ihan oikein kiusata. Mitään muutahan tuo Paulien ulostulo ei ole kuin bloggaajien kiusaamista. Ja sitten ryhmänä nyökytellään, että joojoo, ihan oikein. Lähdin minäkin ryhmäpaineen alla ala-asteella ryhmän mukana kiusaamaan heikompaa, mutta jopa silloin minulla oli ajoittain ymmärrystä puuttua ja yrittää olla kaveri kiusatulle. Joillakin ihmisillä ei näköjään vieläkään ole ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on ja he osallistuvat siihen pillastuneena ryhmänä ymmärtämättä itsekään puolia siitä alasta, jota niin mielellään negatiivisesti painavat alas.
83+

You Might Also Like

87 Comments

  • Reply Merja Thursday, January 25, 2018 at 13:46

    Bisnes is bisnes aina ja kaikkialla. Mikään ei ole ilmaista, koskaan. Et saa ilmaista hotelliaamiaista, vaikka niin luvataan. Politiikka on suurimmaksi osaksi bisnestä, kukaan ei pyöri sielläkään ilmaiseksi. Eikä kukaan mainosta mitään ilmaiseksi. Ilmaista ei ole kuin hymy, eikä aina sekään.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:10

      Juuri näin :)

  • Reply Mily Thursday, January 25, 2018 at 14:55

    Todella hyvä kirjoitus, kiitos :)

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:10

      Kiva kuulla, kiitoksia :)

  • Reply Juno Thursday, January 25, 2018 at 15:08

    Nuo mainitsemasi esimerkit bikini- ja huonekalufirmoista kuulostavat kyllä hullunkurisilta! Tuntuu kuin näistä ehdotuksista paistaisi läpi tuo sama bloggaamista halventava ajatus, että “bloggaajat saavat ilmaiseksi kaikenlaista tekemättä mitään”. Yritykset ovat varmaan ajatelleet, että tässäpä hyvä tarjous bloggaajalle, hän saa ilmaisen tuotteen/alennusta, koska sitähän bloggaajat vain haluavat, ja me säästämme mainoskustannuksissa kun ei tarvitse ostaa mainostilaa muista medioista. Nämä yrityksetkään eivät selvästi näe bloggaamista ja blogimainontaa työnä. Mutta ehkä nekin vielä oppivat :) Ehkä blogimainonta on kuitenkin vielä niin uusi asia verrattuna vaikkapa aikakauslehtimainontaan, että kaikissa yrityksissä ei olla vielä ihan tilanteen tasalla sen suhteen. Itse en siis ole bloggaaja enkä alaa sen tarkemmin tunne, mutta tällainen tuntuma minulla näin ulkopuolisena on :)

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:11

      Juuri tämä kuvastuu harmittavan usein joidenkin yritysten yhteydenotoissa, mutta koska bloggaajia on tosiaan laaja kirjo, niin voi olla, että jotkut yritykset on saaneet 500 seuraajan tileiltä yhteydenottoja, niputtaneet kaikki bloggaajat samaan epämairittelevaan kategoriaan ja menneet sillä. En tiedä, mutta harmillista se on. Sama kuin kävisi huonolla kampaajalla ja olettaisi kaikkien kampaajien olevan huonoja :/

      • Reply Violet Saturday, January 27, 2018 at 17:55

        Siis aloitteleva 500 seuraajan blogi on mielestäsi epämairitteleva tai jopa huono? Nyt kuulostaa kyllä pahalta ja omahyväiseltä.

        • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:19

          Ähh, tuo on huonosti ilmaistu minun puolestani. Tarkoitin tuolla sellaista tilannetta, jossa annetaan ymmärtää, että kyseessä on suuri näkyvyys ja todellisuudessa on kyseessä 500 hengen yleisö tai sitten tilanne, jossa esim. 500 hengen blogin pitäjä pyytää jotakin, mikä on syvästi epäsuhteessa annetun yleisön suhteen. Tai jos iso yritys saa jatkuvasti pyyntöjä ilmaisesta siitä ja tästä bloggaajilta, joiden yleisö on pienehkö, voi yritys luokitella kaikki bloggaajat tähän kategoriaan, joka on epäimarteleva sen takia, että kaikista bloggaajista ajatellaan, että harrastelua, jolla ei ole mainosarvoa. Huonosti ilmaisin tuossa oman ajatukseni.

          Itselläni on todella negatiivinen kokemus eräästä bloggaajasta, joka suorastaan valheellisesti esittelee itseään ja blogiaan ja joka huiputtaa potentiaalisia asiakkaita. Hän tuli mieleen tässä keskustelun tiimellyksessä ja sen takia tuo ajatukseni kuulostaa noin inhottavalta. Kuten sanoin kuitenkin jo monta kertaa aiemmin, mielestäni blogin seuraajamäärät eivät missään nimessä kerro koko totuutta, eikä pienemmän yleisön blogi ole huonompi tai laaduttomampi kuin isonkaan.

  • Reply Anniina Thursday, January 25, 2018 at 15:46

    Hyvä kirjoitus. Mä ainakin arvostan teitä menestyksekkäästi blogia pitäviä eikä teidän saamat “tulot ja tuotteet” eivät ole multa, mun hyvinvoinnista pois. Musta ei olisi pitämään blogia, haluan pitää yksityisyyteni ja elämäni omanani. Blogeista saa ihanaa viihdettä, vinkkejä, inspiraatiota ja sisältöä päiviin, ihanaa, että se on joidenkin juttu ja se into sekä ammatillisuus välittyy blogin sisällöstä :)

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:11

      Tosi kiva kuulla, ja juuri tässä onkin kiteytettynä mun mielestä ammattiblogien tarkoitus :)

  • Reply Riikka Thursday, January 25, 2018 at 15:48

    Tuo kohu on myös hotelliyrittäjän oma (outo ja kyseenalainen) mainoskikka. Jospa hän ajattelee myös negatiivisen julkisuuden olevan hyvää julkisuutta. Sama yrittäjä nimittäin bannasi julkisesti kaikki vegaanit ja kasvissyöjät samanlaisen kohun saattelemana.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:11

      Joo, en nyt lähtökohtaisesti ihan hirveästi arvosta tyyppiä hänen ulostulojen perusteella. Olkoonkin kuinka “huumorilla” :)

  • Reply Ellinoora Thursday, January 25, 2018 at 16:04

    Kiitos Anna, että kirjoitat tästä aiheesta. Yrittäjänä mieluusti maksan ammattilaiselle, joita mielestäni useat bloggaajat ovat, heidän tekemästään työstä. Itse ehdotan yhteistyötä bloggaajille/instagramvaikuttajille sille periaatteella, että pidän itse heidän tyylistään ja heidän kohderyhmä osuu samaan oman yritykseni kohderyhmän kanssa. En myöskään ehdottaisi koskaan valmista pakettia, vaan kerron, että olisin kiinnostunut, mitä ehdotat ja minkä hintainen yhteistyö olisi. Tottakai haluan hyödyntää ammattibloggaajan koko ammattitaidon siinä vaiheessa, kun palvelua ostan. Ja varmasti kokenut ammattilainen osaa paremmin kertoa, millainen markkinointi toimii tavoitteisiin nähden parhaiten.

    Hullunkurista mielestäni on se, että saamme todella paljon yhteistyöehdotuksia henkilöiltä, jotka eivät millään tavalla kohtaa meidän kohderyhmän kanssa. Tai henkilöiltä, joilla on instagramissa 500 seuraajaa ja yhtä kuvaa vastaan minun pitäisi antaa tuotteita sadoilla euroilla. Yleensä vastaan näihin samoin kuin sinä, eli kerron vastatarjouksen ja näiden jälkeen olemme saaneet vihaisia viestejä tai emme minkäänlaista vastausta. Eli erikoisia yhteistyöehdotuksia tulee kyllä näinkin päin.

    Minusta on hienoa, että bloggaajat puolustavat omaa ammattikuntaansa ja kertovat avoimesti, että näin ja näin paljon tällainen yhteistyö maksaa. Minun on ainakin ollut hirvittävän paljon helpompaa kysyä tarjouksia potentiaalisilta yhteistyökumppaneilta, kun ymmärrän edes jonkinlaisessa kehyksessä mitä millainenkin palvelu voisi maksaa. Kiitos siis asian nostamisesta esille!

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:15

      Tää on tosi mielenkiintoinen näkökulma. Nyt kun itse mietin, niin on mullakin hieman erikoisia kokemuksia bloggaajista. Esimerkiksi eräs bloggaaja, joka on blogannut hyvin lyhyen aikaa ja jonka tavoittama yleisö on hyvin hyvin pientä, ja hän tekee sitä päätyönsä sivussa, mutta hän aina esittelee itsensä bloggaajana ja puhuu kuin jokin kokenut ja hyvinkin seurattu bloggaaja. Suoraan sanottuna välillä sellainen nyppii, sillä ajattelen asiaa vähän niin, että vaikka mä tässä harrastelenkin kakkuja ja meikkailen ilokseni ja välillä ihan onnistuneesti, en lähtisi nimittämään itseäni leipuriksi tai meikkaajaksi. Tai jos kerran viikossa käy häsläämässä kaveriporukalla lätkää, ei ole jääkiekkoilija. Ymmärtänet mitä tarkoitan? Näitä tapauksia on varmasti paljon enemmänkin ja näin “oikeana bloggaajana” pidän sitä hieman ärsyttävänä. Mielestäni pitäisi ehkä olla erilliset kategoriat harrastelijabloggaajille ja ammattibloggaajille. Sillä on valtava ero, onko pieni harrastusblogi vai ison yleisön tavoittama kaupallinen blogi. En missään nimessä sano, että jompikumpi on parempi tai laadukkaampi, mutta ilman tarkempaa erittelyä, mainostajalle ei välttämättä käy ilmi kumman kanssa on tekemisissä ja voi tuntua hyvin negatiiviselta koko blogiskene, jos on kosketuksissa yhdenkahden bloggaajan kanssa, jotka antavat koko alasta väärän kuvan. Hankalia juttuja :/

  • Reply Roosa Thursday, January 25, 2018 at 16:38

    Luen nykyään blogiasi (ja muita muoti- ja lifestyleblogeja) vain satunnaisesti, kun mua on yleisesti alkanut ahdistaa blogiskenen materialistisuus ja kiiltokuvamaisuus. Mutta tämä kirjoitus on todella hyvä! En ymmärrä miten niin monelle tuntuu olevan utopiaa, että bloggaajat ihan oikeasti ovat yrittäjiä, jotka tienaavat sillä elantonsa, joten tehdystä työstä kuuluu saada sopiva korvaus. Kuvaamasi bikini- ja huonekaluyhteistyöehdotukset ovat aivan järkyttävän kuuloisia, mutta niin kuin joku arveli ylempänä, se johtuu varmaan osittain blogimainonnan nuoresta iästä. Siltikin tällaisten firmojen tulisi itse miettiä, miltä heidän brändinsä ja mainontansa ammattimaisuus vaikuttaa kyseisillä ulostuloillaan. Sun mielipidepostaukset on mielestäni blogisi parasta antia! :)

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:16

      Tosi kiva kuulla ja toivottavasti jatkossa kurkit enemmän kuin satunnaisesti, nimittäin uskon vahvasti, että tämä vuosi tulee sisältämään enemmän mielipidepostauksia ja aitoja hetkiä kuin tuota ns. kiiltokuvamaisuutta ihan jo senkin takia, että olen halunnut viedä blogia hieman eri suuntaan lähiaikoina :)

  • Reply Emppu Thursday, January 25, 2018 at 17:24

    Ootinkin jo että otat kantaa tähän asiaan! Ihan uskomatonta että jotkut ei vaan tajua miten paljon työtä bloggaaminen vaatii! Tulevaisuudessa kyllä varmaan yritykset alkaa enemmän ymmärtää bloggaajien arvon “mainoskanavana.”

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:17

      Voisi kuvitella, että kun tässä on jo vuosia oltu kaupallisina blogeina, olisi muutosta, mutta nähtävästi muutos tapahtuu TODELLA hitaasti D:

  • Reply Tiina Thursday, January 25, 2018 at 18:38

    Hei!
    Tästä postauksesta tuli mieleeni kysymys koskien nettikauppaasi. Olitko mukana Suomi100 -juhlavuoden ohjelmistossa? Kysyn tätä, koska ko. logon käyttö ei ole vapaata, vaan tarkasti säädeltyä. Itse törmäsin tähän omassa työssäni, kun selvitin logon käytön mahdollisuutta.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:18

      Moikka! En ollut ja apua, en ees tiennyt mistään tällaisesta! Otankin sen samantien pois nyt tuosta itsenäisyyspäivän kuvasta. En ollut yhtään tietoinen, että sen käyttöä on rajoitettu, kiitos tiedosta :)

  • Reply Riitta Thursday, January 25, 2018 at 18:48

    Rikkaita ja pinnallisia asioilla leveileviä ainakin olette. Itselläni ei köyhänä työtä ruokakaupassa tekevänä opiskelijana olisi varaa elää noin ihanaa elämää. Vuosituloni ovat muutaman laukkusi verran. Olen kateellinen.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:20

      Korjaisin hieman. A) Olen itsekin ollut ruokakaupassa työtä tekevä opiskelija. Olen valinnut elämälleni suunnan, jota olen lähtenyt tavoittelemaan ja olen tässä missä nyt olen, kovalla työllä ja menestyksekkäillä elämänvalinnoilla. Tämä kaikki ei vaan ykskaks tippunut syliin, vaan sisälsi paljon työtä ja ajatustyötä ja ripauksen onnea. B) En leveile pinnallisilla asioilla. Jos haluat tulkita asian niin, se on vain sinun kateellinen (kuten itse asian ilmaiset) ennakkoluuloinen tapa nähdä asia. Minä kerron elämästäni ja sen kauniista yksityiskohdista.

      Suosittelen kanavoimaan tuon kateellisuuden hieman tehokkaammin. Minäkin olen ajoittain kateellinen. En vello siinä tai tee siitä negatiivista, vaan muotoilen sen kunnianhimoksi, työmentaliteetiksi ja tavoitteeksi. Positiivisella kateudella voi olla erinomainen motivoiva voima.

      • Reply Norppa Thursday, January 25, 2018 at 21:27

        Elämäsi lähtökohdat on hieman erilaiaiset kuin monella muulla. Et ole esim hoitoalalla, vaan käsittääkseni jollain trendikkäällä hyväpalkkaisella alalla. Miehesi ei ole työtön vaan ilmeisesti erittäin hyväpalkkainen ja erittäin korkeasti koulutettu. Rikkaissa naimisissa siis. Vanhempasi ovat myös varakkaita, kun olet äidiltäsi perinyt arvokkaita laukkuja tai turkkeja.

        • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 21:50

          On hassua, miten väärän kuvan voi luoda ihmisestä netin välityksellä :D Kai se ennakkoluulo vaikuttaa siihen.
          Ensinnäkin, ketään ei kai pakoteta millekään alalle, vaan käsittääkseni jokainen voi suunnata trendikkäälle ja “hyväpalkkaiselle” alalle. Ensimmäistä kertaa tosin kuulen että yrittäjyys on trendikästä ja hyväpalkkaista. Yrittäjyys on just niin hyväpalkkaista, kuin miten paljon siihen laittaa paukkuja itse. Käsittääkseni Suomessa ei synnytä kasteihin tai tiettyihin työpaikkoihin, vaan jokaisella on sama ilmainen koulu + yliopisto, jotka avaavat ovet mihin tahansa.

          Mieheni ei ole työtön, mutten kyllä ole rikkaissa naimisissa :D Mun mies on hyvin keskivertopalkkaa saava keskivertovirkamies. Mulle maailman rakkain, mutta noin niinkun työmaailmaa jos miettii, hän ei todellakaan ole mikään “rikkaiden naimisten” mies tai joku rikas catch :D Mieheni on maisteri, ei sen korkeammin koulutettu, ja maisteriin asti saa jokainen Suomessa opiskella ilmaiseksi ja siihen vielä tuetaan opintotuin.

          Vanhempani eivät todellakaan ole varakkaita. Säästeliäitä ovat kyllä olleet vuosien varrella, ja nähneet vaivaa säästämisen eteen, mutta kumpikaan vanhemmistani ei tienaa yhtä paljoa tai enempää kuin minä. Olen perinyt äidiltäni kirpparilta ostetun turkiksen ja olemme vaihtaneet päittäin hieman hintavampia laukkuja. Saat asian kuulostamaan siltä, kuin äitini periyttäisi minulle jotain Hermesejä tuosta noin vaan, kun ollaan tehty vaihtokaupat alle 1500 euron laukusta :D Molemmat vanhempani ovat maistereita, mutta ovat molemmat duunarihommissa. Molemmat vieläpä suomenvenäläisellä mamu/pamu-statuksella, joten ei nyt kannata leipoa tässä minusta mitään perijää tai porvariperheen lasta :D Kyllä tässä ollaan niinkin villeistä lähtökohdista kuin Kontulan ostarin viereisestä kerrostalosta ja Kontulan ala-asteelta köyhistä oloista ponnistaneena. Mun vanhemmat teki koko mun nuoruuden pitkää työpäivää, äidilläni oli kaksi työpaikkaa ja isäni teki 10-tuntista raskasta fyysistä työtä joka päivä. Että niin.

          Oot sikäli oikeassa, että mulla on elämääni erilaiset lähtökohdat kuin monella muulla. Mulla on ollut lähtökohtana taloudellisesti hankala lähtökohta, mutta olen saanut aina rakkautta ja kasvatuksen, joka ajaa minua eteenpäin, ja siksi olen tässä missä nyt olen. En kuitenkaan ole syntynyt kultalusikka suussa tai missään muussakaan ruumiinosassa. Hyvä kun oli kertakäyttölusikka edes :D

          Tällainen ajatustapa johtaa vaan siihen, että tuudittautuu ehkä liiaksi siihen, että “no toi nyt on saanu kaiken aina”. Jos ajattelisit, että “työllä, kunnianhimolla ja yrittämisellä toiki on päässy tohon asemaan”, saattaisit saada motivaatiota ja intoa itsellesikin :) Koska mä olen esimerkki mm. siitä, että ihan kaikenlaisista lähtökohdista voi toteuttaa omia unelmiaan :)

          • Saara Friday, January 26, 2018 at 07:17

            Jotenkin ahdistavaa, että ihmiset lukevat blogiasi ja päätyvät kkadehtimaan mm laukkujasi. Laukkuja! Elämässäsi on paljon kadehtimisen arvoista, esimerkiksi juuri perhesuhteesi. Mikäs siinä, että on materiaa jos siihen on varaa. Materialistisemman ja pinnallisemman kuvan itsestään antaa lukija, jonka arvomaailmassa tavara ja raha nousee kateuden aiheeksi. Äitiyden myötä blogisi on mielestäni kehittynyt erittäin positiiviseen suuntaan.

          • Anna Friday, January 26, 2018 at 08:55

            Joo, oon välillä kanssa miettinyt itse, että on jotenkin tosi harmillista, miten ihmiset kadehtivat materiaa. Tai siis, jos mun pitäisi valita, se olisi ensimmäinen mistä luopuisin. Toki on kiva kun on kivoja tavaroita, mutta mun elämästä tekee ihanaa ensisijaisesti perhe (tämä pieni oma ja se johon olen syntynyt), Dante ja mieheni mahtavina persoonina elämässäni, olen melko terve ja hyvinvoiva ja mulla on kaikki hyvin. Kyllä se on musta paljn tärkeämpää kuin Chaneli siellä ja Celine täällä. Mutta olet oikeassa, kyllähän tuo enemmän kertoo kommentoidan arvomaailmasta kuin omastani :)

          • Kate Friday, January 26, 2018 at 11:05

            Anna, word. Ensimmäinen kerta kun kommentoin kymmenen vuoden aikana. Kävin kanssasi samaa koulua vähän aikaa ja minulla on samanlainen tausta (joskaan en bloggaa) – nämä materia- ja etuoikeuskommentit lähinnä naurattavat tietäen esim. ton Kontulataustan. Olet aina ollut todella kunnianhimoinen ja se näkyy tämän blogin menestyksessä. It’s all in the attitude and hard work!

          • Anna Friday, January 26, 2018 at 16:26

            Haha, hauska kuulla! Ja kiitoksia :)

          • Sanna V. Wednesday, January 31, 2018 at 10:49

            Ai että mä nautin tästä kommentista! Niin täydellinen IN YOUR FACE kaiken maailman kultalusikka-perseilijöille! Niin mahtavaa, että sulla on kenties vähän haastava tausta ja silti oot itse ponnistanut sieltä ns. tähtiin (kellä nyt mikäkin on “tähti”, itse arvostan hyviä perhesuhteita ja ruokaa pöydällä, saati nyt sitten sulla vielä kaikki plussa siihen – laukut, matkat jne). Niin täydellinen esimerkki muille, että omalla työllä ja omalla panostuksella voi saada aikaan ihan mitä vaan, kun vaan uskoo ja oikeasti tekee. Oot kyllä ihan huippu. Kaikkea hyvää sulle ja sulle tärkeille ihmisille <3

  • Reply Mariaa Thursday, January 25, 2018 at 18:50

    En jaksanut lukea postausta sen kummemmin, mutta mulla itelle tuli sellanen “VIHDOIN!!!”-olo, kun selvis toi miten hotlan omistaja oli avautunu. Mua itteäni kyrpii se, miten somevaikuttajat hyötyy somessa olemisesta :-D en ole katkera, sitä korttia turha vetää esiin, en vaan ymmärrä miksi somettajille/bloggaajille pitäs antaa enemmän oikeuksia ja olla aina avosylin vastassa. Joo joo on paljon seuraajia, mutta järki käteen.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:25

      En ymmärrä tät ollenkaan. Eihän kukaan tässä anna oikeuksia ja ole avosylin vastassa? Jos samaan aikaan hotelliin ilmestyisi kaksi asiakasta, “tavallinen” ja “somejulkkis” ja jälkimmäinen saisi enemmän oikeuksia ja parempaa palvelua tai vaatisi sitä ilman mitään, olisi se inhottavaa. Mutta tässä oli b2b-sopimusehdotus, jossa yksi osapuoli maksaa toiselle majoituksella ja toinen näkyvyydellä, eli mainonnalla. Hyvin eri asia. Toki on sitten inhottavaa, jos esim. tuossa esittämässäni kuvitteellisessa tapauksessa esim. hotellinomistaja kohtelisi somejulkkista paremmin peläten huonoa arvostelua, joka tavoittaisi monta silmäparia. Jos pöydällä ei ole molemminpuolista mainossopimusta, niin bloggaajat tai somettajat eivät saakaan, tai ainakaan heidän ei kuuluisi saada yhtään parempaa palvelua kuin kuka tahansa muu asiakas. Tai itse asiassa heidän ei kuulu saada sitä sopimuksellakaan, vaan yritysten tulee näyttää todellinen palvelu yhteistyökumppanille, joka heitä mainostaa. Mutta jos pöydällä on mainossopimus somejulkkiksen kanssa, niin sitten on ihan täysin normaalia toimia näin.

      Miksi sinua kyrpii somevaikuttajien saama hyöty omasta työstään? Saatko sinä palkkaa omasta työstäsi? Meille somevaikuttajille tämä on nimittäin verotettavaa työtä. Ja jos sinä haluat samaa, miksi et ala itse somevaikuttajaksi? Et halua? Siinä tapauksessa, miksi muut eivät saa hyötyä työstään? Tuo on vähän sama kuin joku omalla valinnallaan työtön valittaisi, että työssäkäyvät saavat palkkaa työstään. Ei mitään logiikkaa.

  • Reply susannamari4 Thursday, January 25, 2018 at 19:09

    Mä luulen, että tollanen “bloggaajaviha” on pääosin vaan kateellisten panettelua. Se kuitenkin pitää sanoa, että vaikka menestyksekkään blogin (kuten sinun) tekeminen vie paljon aikaa ja työtunteja kaiken suunnittelun ja toteuttamisen kanssa, kaikki blogit eivät tuota yhtä laadullista sisältöä. Nykyaikana on bloggaajia ja kaikenmaailman “IG-malleja”, ketkä ovat pääasiassa vain julkisuuden ja “ilmaisten” tuotteiden perässä. Tämä sitten varmaan on osasyy miksi jotkut ihmiset, varsinkin kateelliset ja bloggaamisesta mitään ymmärtämättömät, lähtevät tuohon vihalinjalle. Haters gonna hate.

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:27

      Niin, kuten tuolla yllä vastasin, ymmärrän kyllä tämänkin, enkä ole ajatellut asiaa sen kummemmin. Itse seuraan vain laadukkaita blogeja ja IG-tilejä, mutta tiedän kyllä, että bloggaajaksi itsensä tituleeraavat nykyään aika monet. Se, että on harrastelija jossakin, ei tee ammattilaista siinä. Mä koen, että kun blogi on päätyö, jolla elättää itsensä, on ammattilaisbloggaaja. Ja kyllä siinä pitää olla seuraajiakin jo tuhansia, ei alle tuhatta. Mielestäni näin. Mutta tosiaan, tunnen minäkin näitä tapauksia, jotka ovat “bloggaajia”, voidakseen sanoa olevansa bloggaajia. Vaikka ovat oikeasti jotain muuta. Siltikään en ymmärrä tuota ylireagointia hotellinomistajalta ja hänen komppaajiltaan. Annetaan jokaiselle oikeus yrittää, eikä tuomita siitä.

  • Reply Elli Thursday, January 25, 2018 at 19:21

    Todella tökerösti toimittu hotellin puolesta!

    Niin kuin kirjoitin Natankin kommentteihin, niin minusta aina tuntuu hassulta kuinka monet bloggaajat painottavat sitä kuinka bloggaaminenkin on rankkaa työtä (ei, tämä postaus ei varsinaisesti ole sitä). Bloggaajat ovat toki eri asia kuin toimittajat, kirjailijat tai tanssijat mutta itse vierastan kovasti sitä että osana blogin sisältöä kirjoitetaan hirveästi oman työn rankkuudesta. Itseäni ei erityisesti myöskään kiinnosta kuvaukset bloggaamisesta työnä, mutta voin toki skipata ne. Ja a ymmärtääkseni ne kuitenkin saattavat monia kiinnostaakin?

    • Reply Anna Thursday, January 25, 2018 at 20:41

      Niin, ehkä siinä on taustalla se, että harvemmin toimittajien, kirjailijoiden tai tanssijoiden työtä alennetaan yhtä systemaattisesti kuin bloggaajien? Tuntuu, että todella paljon ja monilla on sellainen asenne, että ei tämä ole oikeaa työtä, saatika, että tämä voisi olla rankkaa. Ja jotenkin siinä tulee sellainen puolustuskanta sitä omaa työtä kohtaan ja silloin sen puolustuksen ehkä vetää vielä överiksi korostamalla, miten rankkaa työ on? Harvojen muiden alojen edustajien työstä saa kuulla, että ei se ole mitään työtä. Meidän työ on muuttunut harrastuksesta työksi, ja sitä ei ehkä siksi osata vieläkään nähdä työksi.

  • Reply Sara G. Thursday, January 25, 2018 at 20:13

    Blogit, joita seuraan, ovat paljon enemmän kuin pelkkää viihdettä (vertaa joku tv-sarja). Niistä saa iloa, inspiraatiota, ideoita ja usein hyvän mielen. Esteetikkona arvostan kauniita kuvia, kiitos niistä tässäkin jutussasi. Kauniiden asetelmien, kivojen ruokaideoiden ja suorien mielipiteiden vuoksi tykkään sinunkin blogiasi lukea, vaikka olenkin äitisi ikäinen nainen.
    On todella inhottavaa, että tällainen naisten, erityisesti nuorten naisten, ala on usein kateellisten ja pahantahtoisten kriitikoiden hampaissa, ja arvostelu on vähintäänkin tekopyhää.

  • Reply Alisa Thursday, January 25, 2018 at 23:58

    Voin myöntää, että itse olin tosi hämilläni tästä koko jupakasta alussa. En pitänyt hotellinomistajan asenteesta ja tavasta kohdella kyseistä nuorta naista, mutta jos olisin itse ollut hotellinomistaja, en olisi itsekään suostunut kyseiseen pyyntöön. Olisin ilmaissut kantani paljon ystävällisemmin ja ehkä tarjonnut vastatarjousta, joka olisi minulle sopivampi. Minusta oli hieman hassua, että kyseinen nainen ei (minun käsittääkseni) ollut ottanut selvää yrityksestä etukäteen. Minä sain sellaisen mielikuvan, että hän oli selaillut hotelleja ja tämä kyseinen hotelli oli osunut silmään.

    Minulla ei ole koskaan ollut mitään bloggaajia tai vloggaajia vastaan. Kirjoitan itsekin välillä ihan vain omaksi ilokseni blogiin juttuja! Arvostan heidän tekemää työtä ja ymmärrän kuinka paljon aikaa blogin/videoblogin ylläpitäminen vaatii ja hyvin monella on koulutus media- ja/tai markkinointialalta, joten ne jotka bloggaamista tekevät työkseen varmasti ovat alan ammattilaisia.

    Itse henkilökohtaisesti en kuitenkaan viitsisi lähteä pyytämään hotellilta useaa yötä markkinointiani vastaan. Ymmärrän samalla myös itse yrittäjää, joka joutuu maksamaan omille työntekijöilleen palkkaa. Asenne ja käytös vain vaatisivat yrittäjällä mielestäni parantamista. Jokaisen yrittäjän tulisi minusta ymmärtää se, että halveksuva puhe/teksti antaa vain huonon kuvan omasta firmastaan. Aluksi kun luin hänen vastauksensa, ymmärsin hänen pointin palkkojen maksamisessa, mutta äkäinen ja halveksuva puhe ei kuulostanut enään asialliselta. En olisi osannut arvata, että nuorta naista vastaan nousisi näin laaja ryöpytys…

    Itse kommentoin asiaa tilanteen sattuessa näin:
    Ymmärrän kummankin osapuolen tuohtumisen, mutta en hyväksy alentamista tai yksityisen sähköpostin julkaisemista nettiin. Itse en olisi pyytänyt sähköpostissa noin montaa yötä. Olisin voinut käydä vaikka paikan päällä ja kokeilemassa yhden kerran ja sitten vasta päättäisin, onko hotelli minun mielestäni sopiva itselleni ja seuraajilleni. Jos tekisin bloggaamista ammatikseni (en väitä että ammatti olisi helppo!), olisin iloinen yhteydenotoista mutta kieltäytyisin aina kohteliaasti sellaisista tarjouksista, jotka eivät sopisi minun ajatusmaailmaani tai yritykseni imagoon. Jos minulla olisi jokin tuote tai yritys, jota oikeasti suosin ja käyttäisin paljon, ottaisin siihen yritykseen yhteyttä ja kysyisin olisivatko he kiinnostuneita ja millaisia käytäntöjä heillä on yhteistöiden kanssa. Antaisin pallon kyseiselle firmalle ja voisimme vuoropuhelulla päätyä lopputulokseen, joka miellyttää kumpaakin osapuolta, tai sitten emme.

    Kaiken kaikkiaan, kumpikin osapuoli tässä selkkauksessa olisi voinut toimia mielestäni paremmin. Toisella enemmän taustatutkimuksen kanssa ja toisella käytöksen kanssa.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 08:53

      Hyvä kommentti! Ja tuo oli myös mun ajatus. Tarjouksiin ei tarvitse suostua ja voi olla vaikka vakiopohja ei-kiitos -viesteille, mutta julkinen nöyryytys asiallisen tarjouksen vuoksi on musta todella kusipäinen temppu. Varsinkin kun ko. yrittäjä tuomitsi koko bloggaajakunnan yhden ihmisen perusteella ja heitti myös ko. henkilön susille todella ilkeästi.

      • Reply Alisa Sunday, January 28, 2018 at 22:53

        Olen samaa mieltä, että hotellinomistajan ”imago” (jos sitä voi nyt edes kutsua sellaiseksi), on todella epäammattimainen, muita loukkaava ja hän hakee tällä kaikenlisäksi huomiota… Uskon kuitenkin, että tämä selkkaus avasi paljon keskustelua ja toivon todella, että omistaja parantaisi tapansa ja että videobloggaaja jatkaa intohimonsa toteuttamista!

  • Reply kysynvain Friday, January 26, 2018 at 00:52

    Nyt olisi mielenkiintoista kuulla jos asiaa ajateltaisiin tältä kantilta: jos sinä olisit hienon hotellin omistaja jossain (Suomessa tai muualla) ja saisit yhteydenoton teiniltä (joka olisi blogitähti/Idols laulajaksi haluava tms.) ja tähdeksi pyrkivä alusvaatteissa keimaileva nainen ehdottaisi sinulle että saisiko hän viikon ilmaisen yöpymisen sinun hotellissasi nettikehuja (keskustelupalstoille, blogiin/facebookiin/kotisivulleen) vastaan niin suostuisitko tuosta noin vaan?? maksaisitko itse kaikki siivoojien palkkiot, aamiaisbuffetin tarjoilijoineen sun muut vaikka et saisi muuta vastinetta kuin nettinäkyvyyden? entä jos sinä saisit no vaikka Amerikan 2 viikon ilmaismatkan ottaisitko sinä blogiisi jonkun hotellin välkkyvän ja vilkkuvan mainosbannerin blogiisi matkaa vastaan 2 vuoden ajaksi?

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 08:48

      Kysymyshän ei ole ollenkaan siitä, olisiko hotellinomistajan pitänyt suostua tai olla suostumatta. Kukaan ei tunne yrityksen tarvetta ja toiveita paremmin kuin ko yrittäjä. Jos siis yrittäjä koki, että hän ei halua suostua tarjoukseen, olisi hän voinut vaan vastata lyhyesti ja asiallisesti, että kiitos, mutta ei kiitos. Ongelma tässä ei mielestäni ole ollenkaan se, että yrittäjä ei suostunut tai että tarjous olisi vääränlainen tms. Vaan se, miten yrittäjä teki asiasta julkisen nöyryytyksen kaikille blogggaajille.

      Ehdottamasi hypoteettinen tilanne… En tiedä, laskisin todennäköisesti olisiko hotellilleni hyötyä näkyvyydestä ja jos ei olisi, vastaisin ystävällisesti eikiitos. Jos saisin ilmaismatkan Amerikkaan, olisi se ILMAISmatka, eli en tietenkään ottaisi. Jos taas yritys lähestyisi tarjoamalla 2 viikon matkaa Amerikkaan siitä hyvästä, että saisivat mainosbannerin blogiini, miettisin sopisiko banneri blogiini ja olisiko se sopiva vaihtokauppa. Ja hoitaisin yhteydenoton kuin minkä tahansa muunkin b2b-yhteydenoton.

      Sinun kommentistasi huomaa, että taas on vähän puurot ja vellit sekaisin. Ilmainen ja yhteistyö on ihan eri asioita. Ja jokainen yrittäjä saa suostua tai olla suostumatta mihin tahansa tarjoukseen, se julkinen nöyryytys tässä oli mielestäni täysin törkeä asia.

  • Reply Juuli Friday, January 26, 2018 at 01:07

    No voi että sentään kun toisilla ihmisillä menee kuppi nurin pienestä.. En ymmärrä miksi toiset eivät usko sitä, kuinka paljon bloggaamiseen, ja nimenomaan laadukkaaseen bloggaamiseen menee aikaa. Postaukset ja yhteistyöt eivät todellakaan synny itsestään, niinkuin olet hyvin edellä perustellut. Ilmeisesti toisilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä muiden ihmisten elämää kohtaan, vaan omaa etua ja asiaa täytyy selitellä joka tilanteessa. Täysin naurettavaa verrata esimerkiksi hoitoalaa ja bloggaamista. Kuten sanoit, jokaisella meillä on vara valita oma polkumme työelämässä, ja jokaisen valintaa tulisi kunnioittaa oli se sitten mikä tahansa. Olen itse seurannut blogiasi jo vuosia, ja ihastellut vuosi vuodelta miten blogisi sen kuin paranee. En tule koskaan ymmärtämään sitä, kuinka toiset ihmiset kykenevät olemaan niin ilkeitä toisille, tuntemattomille ihmisille. Haukutaan ties millä nimillä, mutta totuudesta ei tiedetä puoliakaan. Harmittaa yleisesti bloggaajien,vloggaajien ja muiden puolesta, että toiset eivät osaa osoittaa arvostusta tekemäänne työtä kohtaan.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 08:50

      Kiitoksia kovasti kommentistasi, on tosi kiva tietää, että on tuollaistakin ajatusta ja tiedänhän minä, että kaltaisiasi ihania lukijoita on enemmistö. On vaan harvinaisen omituista, miten moni hyväksyy julkisen lynkkauksen kun kyseessä on bloggaajat. Harmillista :(

  • Reply Sini Friday, January 26, 2018 at 08:27

    Kiitos sinulle hyvästä kirjoituksesta. Tykkään blogistasi juuri siksi kaikesta eniten, koska se on niin vaihteleva aiheittain. Siinä puhutaan asiaa, sekä myös kevyempiä aiheita. Juuri sopivassa mittasuhteessa. Lisäksi siitä huomaa, että sinä panostat siihen ja oikeasti näet vaivaa ja aikaa sen eteen :) Se on paljon muutakin kuin hieman yleistettynä näitä ” viikkoni parilla instakuvalla varustettuna, jossa kahvikuppi marmoripöydällä ja avocadotoast edessä”. Eikä siinä, sekin on välillä ihan jees, mutta jos blogista 90% on sellaista, tulee tahtomattaankin siitä vähän sellainen “juosten kustu”-fiilis :D
    Mietin vielä tätä blogien ja bloggaajien arvostusta yleisesti. Ehkä sen osittain tekee myös se, että bloggaamiseen ei välttämättä tarvitse mitään koulutusta? Toki monella bloggaajalla on koulutus ja onhan se jatkuvaa itsensä kouluttamista ja kehittämistä kokoajan, mutta se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Olisiko arvostus sitten erilaista, jos bloggaaminen vaatisi esimerkiksi 4 vuoden koulutuksen? Noh, kunhan mietiskelin tässä…Jokatapauksessa, kiitos sinulle mainioista blogista josta minä ainakin tykkään kovasti :)

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 09:01

      Kiitoksia paljon ja tosi kiva kuulla. Mun mielestä jokaiselle blogille, jota luetaan, on oma kysyntänsä. Toiset tykkää tämäntyyppisistä blogeista (onneksi! :), toiset muunlaisista. Se on vähän sama kuin jokaiselle naistenlehdellekin on oma yleisönsä.

      Mietin tuota bloggaajan koulutusasiaa. En oikein koskaan ymmärrä Suomen koulutusvoittoista ajattelutapaa. Ei sitä työtä sillä tutkintotodistuksella tehdä. Esim. mun tehtävät mainostoimistossa; niihin oli huomattavasti enemmän tukena kokemukseni mainosmaailmassa ja blogien parissa kuin asiaan liittyvä koutulukseni. Maisteri todistaa useimmiten sen, että on persuskalustoa istua pitkät koulutukset ja tietenkin se puhuu määrätietoisuudesta ja tietynlaisesta informaationkäsittelyn ja pohdinnan kyvystä, mutta monilla aloilla koulutus on mielestäni epätärkeä. Esim. monilla luovilla aloilla ei mielestäni ole väliä, onko koulutusta. Jos joku on vaikkapa erittäin hyvällä silmällä varustettu sisustaja tai meikkaaja, ei se vaadi mun mielestä koulutusta. Kiva jos sellainen on, mutta ei se tee kenestäkään huonoa jos ei ole. Toki vaikka 6 kk koulutus bloggaamiseen voisi olla paikallaan, sillä tässäkin on tiettyjä teknisiä erityispiirteitä ja tuohon koulutukseen voisi mahtua teknisten SEO-asioiden sun muiden lisäksi esimerkiksi ihan markkinoinnin ja brändäyksen perusasioita. En kuitenkaan koe, että hyvä bloggaaja olisi parempi tai huonompi sen mukaan, onko hänellä tutkintoa.

      Mutta voi olla, että olet oikeassa, voi olla, että tämä vaikuttaa mentaliteettiin. Monethan ajattelee, että “bloggaaja voisi hommata oikeaa työtä”. Ehkä se oikea työ on akateeminen tutkinto ja sitä vastaava työ :D Aika surullista, jos katsantokanta elämään on niin rajoittunutta.

  • Reply Meeri Friday, January 26, 2018 at 08:54

    Mulla tulee näistä bloggaajan haukkujista ja somevaikuttajien vähättelystä mieleen vain se, ettei ne ihmiset oikeasti tajua ollenkaan mainos- ja somealaa, ammattilaisten työmääriä tai kerrannaisvaikutuksia. Raivostuttavaa, kun ihmiset huutelee asioista joista ei selkeästikään mitään tiedä. Tämä pätee kyllä aika universaalisti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin keskustelunaiheisiin.

    Työssäni seuraan läheisesti Suomen ja varsinkin oman maakunnan työllisyystilannetta ja sille taustalle pohjaten arvostan kaikkia yrittäjiä ja itsensätyöllistäjiä. Ei meillä ole varaa vähätellä kenenkään työtä, vaikka työttömyys onkin nyt lähtenyt vihdoin laskuun.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 09:06

      No juuri tämä. Manasin kanssa pari iltaa sitten, että ärsyttää kun ihmiset puhuu asioista kovinkin tietäen, vaikka ei ole mitään haisua. Vähän sama kun mulla olisi joku todella vahva kanta vaikkapa hävittäjien hankintaan, vaikken tiedä siitä mitään. Mun mielestä mielipide-eroja saa olla, mutta vahvojen mielipiteiden olisi hyvä perustua johonkin. Johonkin muuhunkin kuin mutuun siitä, että asia X on sitä ja tätä.

      Ja juuri näin, ei se työttömuyys lähde enemmän laskuun vaan ampaisee takaisin nousuun, jos vielä kaikki “vääriä töitä” tekevät yrittäjät lopettavat oman työnsä :D

  • Reply HanSu Friday, January 26, 2018 at 10:55

    Kaupallisuus ja bloggaajan persoona on postauksissa niin tiiviisti kietoutuneita toisiinsa, ettei tiedä mistä toinen alkaa ja toinen loppuu -> bloggaajat vaikuttaa äärimaterialisteilta, vaikka kyse olisi työminästä, ei arkiminästä. Vaatii lukijoilta viisautta ymmärtää mikä on markkinointia ja mikä ihmisen arkipersoonaa. Voisin kuvitella että se vaatii tarkkuutta bloggaajalta itseltäänkin pitää nuo kaksi erillään! Siis kuvitella, en tiedä millaista on olla bloggaaja. Olen itse palveluntuottaja ja teen työtä persoonallani ja kyllä se työminä jossain määrin arkipersoonaan vaikuttaa. Välillä on vähän jakomielinen olo:D Että voi tästäkin negatiivisesta länkytyksestä kaivamalla kaivaa jonkun elämänviisauden… Mutta kyllä tuo kritiikin kauhea vihamielisyys enemmän kertoo palautteen antajista, tottakai. Että toiselle ihmiselle saa sanoa mitä vaan. Painaa alas ja loata mainetta. En haluaisi sellaisia persoonia omaan lähiympäristööni.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:27

      Niin, onhan se tietenkin vähän pelottavaa, miten nää kaksi kietoutuvat toisiinsa, mutta kuitenkin, jokaisella pitäisi olla medialukutaitoa mun mielestä ja myös kykyä käyttäytyä netissä sivistyneesti :)

  • Reply annnn Friday, January 26, 2018 at 11:19

    Tämä kommentti nyt ei tavallaan liity tähän aiheeseen. Mutta harvemmin puhutaan blogeista ja siitä miten ne aiheuttaa ulkonäköpaineita erityisesti naisille. Blogeissa on paljon hyvääkin, mutta monesti aihepiirit pyörivät kauneuden keskellä (meikki, ihonhoito, vaatteet, urheilu jne). Jo ennen blogeja ulkonäköpaineita oli ihan riittävästi. Blogit ja muu sosiaalinen media on vaan kasvannut niitä. Tiedostan itsekin sen, että niillä on toisinaan vaikutusta (halu kokeilla tuotetta x tms.). Erityisesti oon kuitenkin huolissanu nuorista naisista, alle 20-vuotiaista. Vloggaajien ja bloggaajien seuraamisella on varmasti suuri vaikutus esimerkiksi 14-vuotiaaseen tyttöön. Tästä olisikin mielenkiintoista lukea jotain väitöstutkimusta tms. Jos jollakin sattuu olemaan tiedossa vastaavia tutkimuksia niin saa linkata.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:26

      Niin no, tää on mun mielestä taas vastuun viemistä ihan turhaan bloggaajien ja instagrammaajien harteille. Kasvatuksen pitää tulla kotoa, ei mediasta. Kyllä mun mielestä parhaansa moni tekee, ja esim. Instagramissa on kaiki thinspiration kielletty. Se, mitä ihmiset suoltavat nettiin, on vaan mahdotonta sensuroida. Jos joku haluaa eksyä esim. proana-sivustolle, niin hän sinne eksyy, vaikka niitä suljettais ku sieniä sateella. Sama pätee ihan “tavallisiin ulkonäköpaineisiin”. Ellei mielestäsi ole syytä palata aikaan ennen sosiaalista mediaa (mikä ei enää ole edes mahdollistakaan), niin ihmiset esiintyvät netissä ja osa heistä kerää suosiota. Mun mielestä bloggaajat päinvastoin tekevät paljon hyvää tässä asiassa. Bloggaajia on aivan erikokoisia ja näköisiä, eri ihonvärejä ja eri pituuksia ja painoja. Bloggaajat puhuvat avoimesti kauneusongelmistaan, paino-ongelmistaan yms. On akneihoa, on ylipainoa, on alipainoa on sitä ja tätä. Mun mielestä bloggaajat on niin monimuotoinen ryhmä, että se päinvastoin mahdollistaa sen, että jokainen 14-vuotias voi löytää itselleen ihailtavaksi ihmisen, joka tukee omaa hyvää oloa, eikä päinvastoin.

    • Reply Eveliina Friday, January 26, 2018 at 23:06

      Mä en oikein ymmärrä miks muita syytetään omista ulkonäköongelmista…. loppujenlopuks omista geeneistä ja ennen kaikkea elämäntavoistahan se ulkonäkö tuppaa summautumaan. Vastuu on kyllä nähdäkseni yksilöllä itsellään jos minäkuva vääristyy kanssaihmisten takia ja siihen varmaan kannattais hankkia apua jos sellasta ilmenee. Paljon puhutaan body positive ajattelusta, mutta media tuppaa suosimaan aina ääripäitä…. uskon että normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kyllä voi lukea blogeja huolettomasti, varsinkin kun blogeja löytyy joks lähtöön. Harmittaa vaan hoikkana ihmisenä, kun tuntuu että omaa ulkonäköään saa tänäpäivänä pyydellä anteeksi ettei kukaan pyylevämpi pahota mieltään….. mutta niin, kunhan itse tuntee olonsa hyväksi ja terveeksi, niin se kai se on tärkeintä. Muutoin jaan annan ajatukset, jotka hän sinulle jo kirjoittikin.

      • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:27

        Niin, mun mielestä tää on vähän sellainen juttu, mihin vastuu on kotona ja tietyllä tapaa myös yksilölläkin jonkin verran. Nuorilla tosin menee helposti vähän ajatukset sekaisin, mutta mun mielestä blogit ei todellakaan edusta mitään vääristynyttä ulkonäkökuvaa, meitä kun on joka lähtöön.

  • Reply Laura Friday, January 26, 2018 at 11:48

    Hyvä kirjoitus, jälleen kerran. :) En ollut tähän aiheeseen vielä tutustunut uutisten kautta (ihme kyllä :D), mutta sain kyllä hyvän tiivistyksen aiheesta postauksesi myötä ja yhdyn täysin mielipiteeseesi. Oli myös mielenkiintoista lukea omasta näkökulmastasi blogiyhteistöistä ja kuinka tällaiset yhteistyöt oikein sujuvat sillä puolen, mikä ei meille lukijoille näy.

    Kysyit taannoin Instagramissa, haluaisimmeko enemmän mielipidekirjoituksia vai asukuvia. Minä itse ainakin haluan molempia. Erotut muista bloggaajista juuri sillä, että otat kantaa asioihin ja sinulla on hyvät ja perustellut mielipiteet. Uskallat yhä kirjoittaa. Blogien lukeminen on omalta osaltani vähentynyt radikaalisti, sillä todella moni seuraamani blogi on mennyt vain pintapuoliseksi “hömpäksi”. Harmittaa sanoa niin, ja ymmärrän syyt, miksi henkilökohtaisia asioita ei uskalleta kirjoittaa. Pelkät kauniit kuvat ja keveän kliseisetkin lausahdukset siellä täällä eivät vaan ole saaneet pidettyä mielenkiintoa tarpeeksi yllä, vaan kaipaan lukemaltani myös tietynlaista syvyyttä. Tätä syvyyttä löytyy sinun blogistasi, ja siksi jatkankin aina vaan vuodesta toiseen sen lukemista.

    Ja asukuvista. Älä luovu niistäkään. Asia ei ole minulle joko tai. :) jos et osaisi loistaa tyylilläsi, valitsisin tietenkin mielipidekirjoitukset asukuvien sijaan. Mutta sinulla on vaan niin upea tyylitaju, että haluan nauttia myös sen antamasta inspiraatiosta.

    Perinteisten asukuvien, kuulumisten, kauneus- ja hyvinvointijuttujen sekä mielipidekirjoitusten lisäksi olisi kiva nähdä myös sisustusjuttuja, kun olette saaneet asuntonne valmiiksi. Mikäli siis haluat sisustuksen kuuluvan blogisi aihealueeseen. Myös Benji- ja vauvajutut ovat aivan ihania, sekä tietenkin parisuhdekirjoitukset.

    Ihanaa tammikuun loppua!

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:23

      Kiitoksia kovasti :) Ja ehdottomasti näitä kaikkia toivomiasi on tulossa blogissa tänä vuonna :)

  • Reply Ellariitta Friday, January 26, 2018 at 13:35

    Blogejahan on laidasta laitaan. Itse olen kahteen otteeseen pitänyt harrastuksestani blogia, ennen kaikkea päiväkirjana itselleni edistymisestä. Yllättäen ensimmäinen harrastusblogi saikin aika paljon seuraajia. Hotelliyrittäjä tuntuu olevan tosi pihalla. Kun hän ilmoittaa, että bloggaajilla on porttikielto, hän siis kieltää pääsyn myös niiltä bloggaajilta, jotka pitävät blogia vaikkapa kissanäyttelykokemuksistaan, iltapuhteinaan, tienaamatta mitään??
    Hotellinomistajasta sai todella vastenmielisen kuvan, itse asiassa sellaisen kuvan, että nyt ei ole kaikki kotona. Jos yrittäjä on noin aggressiivinen, mitä tapahtuu, jos vaikka jättää kielteistä palautetta? Teettääkö hän t-paidan, jossa asiakas haukutaan ja nolataan? Psykopaatteja toki maailmassa piisaa, mutta karmivaa on se, miten innolla ihmiset ovat haukkumassa bloggaajaa esim hotellin virallisilla FB-sivuilla. En tiedä olenko naiivi, mutta minusta on tosi huonoa mainosta yritykselle, että sen virallisilla sivuilla haukutaan jotain yksittäistä ihmistä, tämän ulkonäköä, puhetapaa ja koko olemusta. Tässä on nettikiusaaminen lähtenyt ihan uusiin ulottuvuuksiin.
    Oikeastaan tämä tapaus osoittaakin, että bloggaamiseen liittyy myös vaaroja. Bloggaaja laittaa itsensä alttiiksi kaiken maailman hullujen hyökkäyksille. Tässä hotellin omistaja on saanut aikaan sen, että nuorelle naiselle satelee tappouhkauksia. Tuntuu todella pahalta tytön puolesta.
    Ilmaistyön kerjääminen ei muuten liity vain bloggaajiin. Minuakin on pyydetty luennoimaan asiantuntijuusaiheestani toiseen kaupunkiin ilman palkkiota, ja matkakulutkin olisi pitänyt maksaa itse. “Saisit näkyvyyttä.” Mitenhän perheen ruokalaskun kävisi, jos alkaisin itse maksaa siitä, että saan käydä työkeikoilla…

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:23

      Joo, oon sun kanssa ihan samaa mieltä. Ja siis kun tätä tapahtuu puolin ja toisin, mutta kukaan ei koskaan nosta samanlaista äläkkää bloggaajana. Mä oon korkeintaan varoittanut kavereita kamalista kokemuksista tai erikoisista yhteistyöpyynnöistä :)

  • Reply MNT Friday, January 26, 2018 at 13:54

    Ettekös te bloggarit itse ole jatkuvasti pummaamassa ja kärttämässä jotain milloin mitäkin kautta? Pedataan tarvetta näkyvyydellä ja myynnin kasvulla. Ihan silkkaa shaissea.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:22

      Oon tässä kohta kymmenen vuotta blogannut, enkä oo koskaan pummannut mitään tai kärttänyt mitään. Olen tarjonnut yhteistöitä tai ottanut vastaan tarjottuja. Asiakkaani ovat olleet hyvin tyytyväisiä saamaansa näkyvyyteen ja on aika paljon raportteja osoittamassa myynnin kasvua. Mutta ihan miten itse haluat asian ilmaista :) Mun mielestä silkkaa shaissea tässä on korkeintaan sinun kommenttisi.

  • Reply Tuuli Friday, January 26, 2018 at 13:54

    Voi vee sentään kun MÄKIN HALUUN, TAHDON TAHDON TAHDON NYYYYTTT KAIKEN!! Jos toi saa niin mäkin tahdon!! Siis voisin kuvitella et nää keskustelut käydään pikkulasten kesken, mut ei, ihan tosissaan aikuiset ihmiset näkee huolta ja murhetta jonkun toisen saamisesta tai saamatta jäämisestä. En voi käsittää, ehkä siksi että mulla on sisältöä omassa elämässäni. Ps. Toi hotellin johtaja on epäammattimainen tampio mut vetäs hyvät julkisuudet hotellilleen jälleen. Pps tanssiva dildo?? Wtf?? 😅😅😅😅

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:21

      Hahah, niin se taitaa olla, että se sisältö omassa elämässä auttaa pitkälle :D PS. Mun mielestä on hassua, että ihmiset ei tajua, että tuo hotellinjohtaja tekee markkinointia sikailulla, ja sitä pidetään ihan OK:na. Samaan aikaan kun hän itse hankkii näkyvyyttä firmalleen kyseenalaisin keinoin, hän syyttää bloggaajaa ahneudesta ja mistä vielä. Aika HC tekopyhyyttä :D ja P.P.S. Joo, ois varmaan pitäny alkaa vloggaa sillon :D

  • Reply Mira Friday, January 26, 2018 at 14:29

    Mä en kyllä oikern tiedä mitä mieltä olisin tästä. Olin aluksi tän bloggaajan “puolella”, mutta mun mielestä hän on käyttäytynyt todella tylysti ja lapsellisesti esim. Twitterissä. Pata kattilaa soimaa…

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:19

      Mä en oo seurannut asiaa sen tarkemmin, tiedän vaan, että hotellinomistaja lähetti tytölle jonkun miljoonalaskun ja koko show on todella räjähtänyt pois normaalista mittaluokasta. Ei tässä varmasti kumpikaan pyhimyksiä ole, mutta kyllä mielestäni jos ottaa alkuasetelman: b2b-yhteydenotto vs. julkinen nöyryytys, otan tässä bloggaajan puolen sen perusteella.

      • Reply H Saturday, January 27, 2018 at 15:49

        Alunperin se hotellinomistaja julkaisi vaan sen meilin sisällön ilman mitään nimiä, eli sinänsä ei ollut julkinen nöyryytys.. se oli tämä bloggaaja itse kuka sitten julkaisi videon jossa kertoi tulleensa julkisesti nolatuksi, ja siitä sitten lähti vyörymään. Mutta siis kaiken kaikkiaan ihan käsittämätön soppa. Ja taattu julkisuus molemmille osapuolille.

        • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:22

          Vastaan tähän saman kuin tuolle toiselle asiaa kommentoineelle: Hotelli julkaisi ko. meilin niin, että mustatun nimen alta pystyi työpöytä-versiolla Facebookissa aika hyvin tunnistamaan nimen. (Näin olen ymmärtänyt) Ja vaikka nimi olisi kunnolla mustattu, ei se siltikään olisi ollut hirveän OK, koska Darbyn meilissä näkyy hänen seuraajamäärät. Hyvin helposti pystyy päättelemään alueen tietäen ja näistä yksilöidyistä tiedoista, kuka on kyseessä. Vähän sama kun joku ei sanoisi, että Mungolifen Anna, mutta sanoisi Pirkanmaa ja 26000+ seuraajaa IG ja Youtuben seuraajamäärä (mitä mulla ei tosin ole). Pienemmästäkin nettitrollit tietävät kenestä on kyse. Ella Darby teki videon aiheesta vasta sen jälkeen kun oli saanut paljon yhteydenottoja, kun hänet oli tunnistettu kyseiseksi bloggaajaksi. Eli vaikka hotelli teknisesti julkaisi asian nimettömänä, kävi siitä helposti ilmi, kuka on kyseessä.

  • Reply Mia Friday, January 26, 2018 at 15:56

    Paljon asiaa, myös kommenttiboksissa. Itse toimin kummallakin puolella, sekä bloggaajana että blogiyhteistöitä hoitavana yrityksen edustajana. Tiedän siis kummatkin puolet eikä se tosiaan ole aina niin yksioikoista kuin kuvitellaan. Monesti kuulee, että blogiyhteistyö maksaa firmalle vain sen tuotteen sisäänostohinnan, mutta ei. Ihan samalla lailla kun bloggaaja käyttää tunteja yhteistyöpostauksen eteen palavereilla, sähköposteilla ym., käyttää myös sen yrityksen edustaja työaikaansa näihin palavereihin ja sähköposteihin. Samoin siihen kun yrityksen edustaja etsii mahdollisia yhteistyöbloggaajia tai selvittelee yhteistyön perään kyselevien bloggaajien “taustoja” ( vähän nyt huono sana ).

    Nyökyttelin kyllä osittain tekstillesi läpi postauksen, mutta kommenttiboksi sai minut hiljaiseksi. Ihmettelet, miksi bloggaajia kohtaan asennoidutaan vihamielisesti ja toteat, ettei tulisi mieleenkään vetää tökeröitä yhteistyötä tarjoavia yrityksiä lokaan. Teet niin kuitenkin useaan otteeseen toisille bloggaajille sekä itse postauksessa että kommenttiboksissa. Mielestäni on hiukan kaksinaismoralistista ihmetellä miksi bloggaajia kohtaan tunnetaan vihaa, kun itse kirjoittaa suoraa vihatekstiä ettei suurin osa bloggaajista ole edes bloggaajia vaan onnettomia harrastelijoita, eivätkä siten ansaitse nimitystä bloggaaja. Paheksuit kuinka hotellinomistaja “näyttää kaapin paikkaa tytönhupakolle”, etkö tehnyt juuri itse samoin aika monelle bloggaajalle? “koko asiaa leimaa tietynlainen kiusaaminen ja kiusaamisen hyväksyminen ja siihen lietsominen jopa.” Etkö itse juuri syyllistynyt samaan harrastelijabloggaajia kohtaan? Suorapuheisuus on pop, kaksinaismoralismi ei.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 16:18

      En ihan ymmärrä, mikä kohta kommenteistani sai sinut pahastumaan? Ehkä en sitten ole osaannut ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi.
      Tarkoitatko tätä: ” Esimerkiksi eräs bloggaaja, joka on blogannut hyvin lyhyen aikaa ja jonka tavoittama yleisö on hyvin hyvin pientä, ja hän tekee sitä päätyönsä sivussa, mutta hän aina esittelee itsensä bloggaajana ja puhuu kuin jokin kokenut ja hyvinkin seurattu bloggaaja. Suoraan sanottuna välillä sellainen nyppii, sillä ajattelen asiaa vähän niin, että vaikka mä tässä harrastelenkin kakkuja ja meikkailen ilokseni ja välillä ihan onnistuneesti, en lähtisi nimittämään itseäni leipuriksi tai meikkaajaksi. Tai jos kerran viikossa käy häsläämässä kaveriporukalla lätkää, ei ole jääkiekkoilija. Ymmärtänet mitä tarkoitan? Näitä tapauksia on varmasti paljon enemmänkin ja näin “oikeana bloggaajana” pidän sitä hieman ärsyttävänä. Mielestäni pitäisi ehkä olla erilliset kategoriat harrastelijabloggaajille ja ammattibloggaajille. Sillä on valtava ero, onko pieni harrastusblogi vai ison yleisön tavoittama kaupallinen blogi. En missään nimessä sano, että jompikumpi on parempi tai laadukkaampi, mutta ilman tarkempaa erittelyä, mainostajalle ei välttämättä käy ilmi kumman kanssa on tekemisissä ja voi tuntua hyvin negatiiviselta koko blogiskene, jos on kosketuksissa yhdenkahden bloggaajan kanssa, jotka antavat koko alasta väärän kuvan.”

      En ymmärrä, miten vedän lokaan bloggaajia tai kirjoitan heistä suorastaan vihatekstiä, kun kerron vaan esimerkin ihmisestä, joka esittelee itsensä bloggaajana ja antaa itsestään kuvan ammattibloggaajana, vaikka todellisuudessa hän ei ole ihan samassa kategoriassa ammatikseen tai edes harrastuksekseen blogeja kirjoittavien kanssa. En kuitenkaan missään nimessä vihatekstiä ole suoltanut, vaan päinvastoin korostanut, että en sano kummankaanlaisen blogin olevan parempi tai laadukkaampi, vaan tietynlainen käytös antaa harhaanjohtavan kuvan. Jos sulla on vaikka blogi, johon päivität kerran kahdessa kuukaudessa jonku jutun ja instagrammailet kaksi kertaa viikossa jonkun random kuvan, oletko mielestäsi bloggaaja? Ja toki moni voi olla sitä mieltä, että bloggaaja on kuka tahansa, jolla on blogi, vaikka blogia lukisi 5 ihmistä ja se päivittyisi kerran vuodessa. Silloin tarvitsemme ehkä vaan uuden termin ammattibloggaajille.

      Onhan meillä esim. paljon tositv-tähtiä, jotka ovat alkaneet bloggaamaan. Osa heistä ovat superlaadukkaita blogeja, mutta osa vuorostaan itsensä esittelyä Instassa tms. ja sitten ehkä kerran kuussa blogikirjoitus, jolla toivotaan pääsyä Iltalehden otsikkoihin. Onko mielestäsi kyseessä tosiaan sama asia? Kuuluvatko he kaikki mielestäsi bloggaaja-termin alle?

      Kommenttisi olisi muuten ollut tosi hyvä, ilman ihmeellistä raivoa minua kohtaan ja ihan täyttä valheellista syyttelyä. Minä en ole kaksinaismoralistisesti käyttäytynyt tässä asiassa, en todellakaan ole nimitellyt ketään ja en todellakaan ole vetänyt ketään lokaan tai kirjoittanut vihatekstiä. Pohdiskelin vaan, miten tehdä ero erilaisten blogien välille, jotta ihmisille ja yrityksille olisi selkeää, millainen blogi on kyseessä. Samaan aikaan itse kerrot, kuinka rankkaa yrityksillä on kun pitää luovia ja selvittää taustoja. Helpottaisi kummasti varmasti yrityksiäkin, jos olisi selkeä terminologinen ero kahdelle asialle. Enhän minäkään ole oikeutettu käyttämään itsestäni termiä lääkäri tai juristi.

      Tuo sinun kommenttisi kertoo vaan ja ainoastaan siitä, millaista jälkeä tulee, kun lukee jonkin asian ennakkoluuloisesti ja haluten ymmärtää sen väärin. Minä kirjoitan “Sillä on valtava ero, onko pieni harrastusblogi vai ison yleisön tavoittama kaupallinen blogi. En missään nimessä sano, että jompikumpi on parempi tai laadukkaampi…”. Sinä kirjoitat “ettei suurin osa bloggaajista ole edes bloggaajia vaan onnettomia harrastelijoita, eivätkä siten ansaitse nimitystä bloggaaja”. Minä en puhunut onnettomista tai ansaitsemisesta. Minä puhuin siitä, että kun eroja on, ja jotkut esittelee itsensä hyvin harhaanjohtavasti, olisi ihan hyvä, kun olisi eri sanoja kuvaamaan tätä.

      Toki luet tämänkin kommentin vihalasein, jolloin saat varmaan tästäkin väännettyä mitä tahansa. En edes tiedä miksi tuhlasin aikaa vastaukseen siis.

  • Reply Noora Friday, January 26, 2018 at 17:12

    Hotellinomistajan käytöksestä teki mielestäni vieläkin naurettavamman se valtava lasku jonka lähetti mukamas opetuksena bloggaajalle, kun eihän kukaan muukaan asiakas sellaisia summia maksa. Miksi ihmeessä bloggaajan pitäisi maksaa koko henkilökunnan palkat ja normiasiakas maksaa vain yön, ei mitään logiikkaa. Hinnoittelisi itse sitten huoneensa kalliimmaksi jos ovat kerta niin arvokkaita.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 20:22

      Oliks siinä joku sellainenki? Mä näin vaan sen laskun, jossa oli näkyvyydestä kun tämän tempauksen takia Ella Darby sai näkyvyyttä hänen temppunsa perusteella. Huoh.

  • Reply Kukkahattutäti Friday, January 26, 2018 at 17:54

    Kiitos tästä postauksesta Anna, todella hyvää pohdintaa ja olen täysin samaa mieltä siitä että bloggarin ammattia tulisi arvostaa siinä missä muitakin. Jokainen meistä ymmärtää, että yrityksen perimmäinen tarkoitus on tehdä voittoa ja että erilaiset markkinointikampanjat kuuluvat kaupallisiin blogeihin, mutta itselläni on tullut tiettyjen blogien kohdalla raja vastaan. Mielestäni markkinointikampanjaa ei voi kutsua kovin onnistuneeksi, jos kuukausi tuotteen tai yrityksen hehkuttamisen jälkeen saadut tavarat myydään hyvällä voitolla eteenpäin nuorille faneille kirpputorilla.

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 20:28

      Niin, siinä on mun mielestä tärkeetä myös muistaa bloggaajan vastuu, jos sitoutuu mainostamaan vain tuotteita, joista oikeesti pitää. Toki mä esimerkiksi kierrätän tavaraa tosi vauhdikkaasti. Ja kun sitä lähetetään aika paljon täysin pyytämättä. Sain tossa esim. kolme hiustenkuivaajaa lähes samaan aikaan. Eri merkeiltä. Kaikkia kolmea olisin voinut suositella. Valitsin suosikkini, suosittelin sitä, ja vein yhden hyväntekeväisyyteen. Yhden jätin varafööniks toiseen vessaamme. En toisaalta näe mitään pahaa jälleenmyynnissäkään, jos kyseessä on tilanne, missä pitää esineestä, mutta niitä on liikaa. Esim. mä voisin suositella useampaa fööniä, ja tarkoittaisin sitä jokaisen kohdalla. Hankalaa tämäkin. Ehkä parempi vaan viedä hyväntekeväisyyteen kuin myydä, jos on liikaa? Tosin ei se myyminenkään sinänsä väärin ole.

  • Reply Yrittäjä & harrastelija"bloggaaja" Friday, January 26, 2018 at 19:52

    Nyt, kun mun sappeni ei enää kiehu (kovin pahasti ;)), tulin vain kertomaan, että: Loistavaa, Anna! Sen enempää sisältöön puuttumatta tämä postaus on jälleen sinulta malliesimerkki siitä, mikä erottaa ammattibloggaajan harrastelijasta. (“Yksi laadukkaan blogisisällön tunnusmerkeistä on se, että se puhuttelee.” -Leena-Mari Laukkanen)
    P.s. Olisi hienoa, jos ammattilaisbloggaajan tosiaan tunnistaisi jostain heti blogiin tullessa. Joku logo ehkä? :)

    • Reply Anna Friday, January 26, 2018 at 20:37

      Mikä sai sapen kiehumaan?
      Kiitos, mielipiteitä tää blogi on kyllä varmasti herättänyt aina, jos ei muuta :D
      Tuohon P.S. -kohtaan on vaikea sanoa oikeen mitään. En tiedä onko sen erottaminen mitenkään hirveän helppoa tai fiksuakaan. Jollekin mainostajalle 2000 erittäin sitoutunutta lukijaa tavoittava blogi voi olla jopa parempi mainospaikka kuin laajayleisöinen 20 000 lukijan blogi. Tokikaan se, että on 20 000 lukijaa tai enemmän, ei tarkoita, ettei olisi sitoutuneisuutta. Mutta niin, en halua tässä mitenkään alkaa erittelemään kuka saa tai ei saa olla bloggaaja. Enemmän on kyse siitä, että mä esim. koen olevani bloggaaja ammatiltani ja harrastelen lentopalloa. En ole lentopalloilija, sen jätän heille, jotka tekevät sitä työkseen tai edustavat maajoukkuetta jne. Mutta ei tässä bloggaamisessa oikein voi vetää rajanvetoa, onhan mullakin tämä vaivihkaa aikanaan muuttunut harrastuksesta työksi. Ehkä just sitä vaan haen tuolla erolla, että kun puhutaan yhteistyökumppaneista ja miten laajalle yleisölle saisi ymmärrystä alaa kohtaan, olisi hyvä jotenkin pystyä erottamaan blogeja. Niin, että ymmärrettäisiin, että kaikki bloggaaminen ei ole harrastelua ja puuhailua, vaan kovaa bisnestäkin. Silloin ei ehkä asenne ole tuollainen “ilmaisruinaaja” vaan ymmärretään, että toisella puolella on yritys ja kyseessä on yritysmaailman neuvottelut ja sopimukset yms. En oikein osaa ilmaista tätä ajatustani hirveän hyvin, mutta ehkä tästä joku saa kiinni.

      Toki ammattibloggaajan sisällön pitää näyttää heti ensinäkemältä mielenkiintoiselta potentiaalisen mainostajan silmään, mutta moniko ei edes vaivaudu tutustumaan aiheeseen tai tekijään/blogiin, kun yhdistää mielessään bloggaamisen ehkä vääriin asioihin? Ähh, hirveän vaikea selittää ja hankala aihe muutenkin.

      • Reply Sama Saturday, January 27, 2018 at 16:22

        Sama tilannehan löytyy lähes kaikilta aloilta; aina löytyy joku “puoskari”, joka tekee ammattilaisen duunin polkuhintaan! Ei bloggaajat ole tässä mitenkään erityisiä, te vain pystytte jakamaan kokemuksianne laajemmalle yleisölle täällä työnne lomassa.

        • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:23

          Niin, tämä juuri on se mitä tuossa yhdessä kommentissa lähdin sanomaan. Tietyllä tapaa tässä on sekä bloggaajan vastuu jo esittelyssään olla niin selkeä, että mainostaja ymmärtää, minkätyyppinen blogi on kyseessä ja millaisista seuraaajamääristä puhutaan. Lisäksi mainostajalla on velvollisuus olla tekemättä ennakko-oletuksia ja teilata koko ammattikuntaa erinäisten kokemusten vuoksi.

  • Reply Nimetön Friday, January 26, 2018 at 21:31

    Itse rrrakastan blogeja! Mutta inhoan mainoksia :D olen just se tyyppi joka menee aina jääkaapille kun tv:ssä tulee mainoskatko :D sama juttu myös blogimainosten kanssa , suhtaudun niihin samalla tavoin kuin tv mainoksiin.
    En pidä mainoksista, sillä niiden tehtävä on saada ihmiset ostamaan. Itse taas koitan vältellä kaikkia yhtäkkisiä ‘tarpeita’ ja ostaa vain todellisiin tarpeeseen, jotta tästä maapallostamme olisi jotain jäljellä myös sadan vuoden päästä.

    Mutta pidän blogien höpöttelyistä sekä arkipäivän kokemusten lukemisesta ja jonkin verran erityyppisistä yhteistyöpostauksista, joissa tehdään yhteistyötä jonkin aineettoman tai ekomman kohteen tiimoilta. Olisikin niin, että kulutusmyönteisille ihmisille olisi oma planeetta rauhassa tuhottavaksi ja heille oma jotka haluaisi sitä jalkojen alla olevaa palloa suojella.

    En pidä kuitenkaan bloggaajia pahoina, ne yrityksethän siellä on jotka mainonnasta maksaa. Toki bloggaajillakin on mielestäni jokin vastuu, millaisia tuotteita he haluaa mainostaa. Ja onneksi nykyään on just niin monenlaisia blogeja! Tuntuu että niiltä pelkiltä muotiblogeilta se hohto onkin mennyt ja arkisemmat blogit on nousseet suosioon!! :) kaikki bloggaajat ei siis todellakaan ole vain yhtä massaa!

    Sinun blogiasi luen siksi että olet yksi ainoista bloggaajista joka oikeasti jaksaa KIRJOITTAA ja panostaa tekstiin :) tykkään paljon tyylistäsi kirjoittaa.

    • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:26

      Kiitoksia, kiva kuulla, että pidät teksteistäni :) Ja niin, mun mielestä mainoksia ei pidä ajatella niin yksiselitteisen pahana. Itse ainakin tykkään mainoksista, koska niin tulee löydettyä helposti kivoja juttuja, ilman, että täytyy etsiä niitä miljoonan huonon joukosta :)

  • Reply Anniina Saturday, January 27, 2018 at 00:16

    Huh, kommenttiboxin luettuani en ihmettele yhtään miksi mielipidepostaukset blogeissa on niin harvassa.. Kaikki jotka bloggaajan ammatin rankkuuta kyseenalaistaa niin vois vaikka lukasta edes tän postauksen kommentit (jotka on btw ehkä lievimmästä päästä) ja miettiä jaksaisko itse lukea vastaavia syytöksiä ties mistä. :D Arvostan kyllä todella paljon että siitä huolimatta otat omalla nimelläsi asioihin kantaa, sillä on varmasti merkitystä! Itse olen aina nähnyt koko blogimaailman pelkästään positiivisena, tässä työttömyystilanteessa jos ykskin työllistää itse itsensä niin sehän on vaan kaikille plussaa! Puhumattakaan siitä kuinka monta ihmistä koko some työllistää nyt vertaamalla esim ajassa 10 vuotta taaksepäin. :) ja blogithan on meille lukijoille edelleen ilmasta viihdettä, sekin vielä!

    • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:27

      Niin, onhan tää aina välillä pientä masokismia :D

  • Reply Sophia Saturday, January 27, 2018 at 11:41

    Itseäni jäi mietityttämään, kun esitit, ettei ole väliä tapahtuuko yhteistyö oravannahkakauppana vai maksettuna mainostilana. Tämähän on objektiivisuuden kannalta kriittinen ero, jonka tulisi kuluttajille olla läpinäkyvä. Jos mainostaja maksaa blogaajalle tuotteen mainostamisesta, on tässä tietyt reunaehdot =positiivinen näkyvyys rahaa vastaan. Tästä sinulle maksetaan sopimuksen mukaan, ei rehellisestä arviosta. Silloin ei ole kyse mielipiteestäsi tuotteeseen, vaan palvelun myynti. Toki voi sanoa, että en ottaisi edes maksua vastaan huonoja mainostajia, mutta niinkuin sanottua, on laskut maksettava. Jotkut blogaajat ovat suosion myötä onnellisessa tilanteessa jossa voivat oikeasti valita, eivät kuitenkaan kaikki välttämättä. Jos taas kyse on näkyvyydestä tuotetta vastaan, arvioit itse, onko tuote korvauksena työsi arvoinen (hyvä, arvokas ym.) jolloin arvio on kuluttajan näkökulmasta luotettavampi. Eli mielestäni tulisi erottaa “tuote saatu näkyvyyttä vastaan” ja “maksettu mainos”.

    Monet blogaajat tekevät todella hyvää työtä jota arvostan. Kuitenkin kun ammattimaisesti toimimista korostetaan, tulee toiminta pystyä ammattimaisesti perustelemaan. Liian usein keskustelu ajautuu puolustelukannalle ja loukkaantumiseen, tämä antaa valitettavasti kuvan, että ei oikein tiedetä mitä tehdään tai onko se ihan eettisesti kestävää.

    • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 15:37

      Hmm, no useimmiten jos saa yhtään arvokkaamman tuotteen, niin siinä mainostaja haluaa positiivista näkyvyyttä, eli lähtökohtaisesti oletus on ihan sama riippumatta siitä saako tuotteen vai saako korvauksen. Mutta mä en esimerkiksi tee edes rahaa vastaan yhteistyötä “huonon mainostajan” tai mulle sopimattoman tuotteen kohdalla. Eli siis mun tapauksessa sillä ei ole väliä. Sovin yhteistyöni niin, että voin kokeilla tuotetta X (ellei tuote ole minulle tuttu) ja sitten joko palauttaa sen takaisin tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa, jos tuotteesta pidän. Toki voisin kirjoittaa myös pelkästään negatiivista tuotteesta, mutta se on mun mielestä taas väärin yritystä kohtaan, jos jokin tuote ei sovi juuri minulle ja minä mollaan tuotteen pystyyn. En ihan ymmärrä tuota sun logiikkaa, sillä siinähän arvottaa rahasumman omaa brändiä ja integriteettiä ja mielipidettä arvokkaammaksi? Ja omaa työtä? Jos mulle esim. tarjottaisiin tuotetta, joka on vaikka 80 euron arvoinen ja se olisi musta hyvä, en tekisi siitä postausta. Mun sisältömainonnan arvo on arvokkaampi. Mun mielipide ei kuitenkaan ole sen erilaisempi, vaikka mulle maksettaisiin siitä mainoksesta.

      Tavallaan mun kohdalla ei ole edes tätä erottelun tarvetta, sillä en tee tuotekorvausyhteistyötä. Se ei ole järkevää, sillä mun pitää saada palkkiona saadun tuotteen veroarvo, jolloin rahallisesti jään miinukselle sellaisesta yhteistyöstä, vaikka saisinkin jonkin tuotteen. Mun tapauksessa teen yhteistöitä, joista maksetaan tai sitten yhteistöitä, joista lukijani saavat hyödyn, kuten alennuskoodin tai arvonnan.

      Ongelma tässä sun asettelemassa tilanteessa on oikeestaan se, että kuvitellaan, että mainostaja ehdottaa yhteistyötä, bloggaaja ottaa sen vastaan ja a) kehuu positiivisesti jos maksetaan tai b) antaa rehellisen arvion, jos tykkää asiasta eikä makseta. Todellisuudessa ainakin mun tapauksessa tilanne menee kahta eri tapaa.

      1) mainostaja tarjoaa yhteistyötä. Tunnen tuotteen ja haluan tehdä yhteistyötä -> kerron mainostajalle hinnan, ja tehdään tai ollaan tekemättä yhteistyö. En tunne tuotetta, kerron voivani ottaa sen kokeiluun, mutta palaan kokeiltuani asiaan. Kun olen tuotetta kokeillut, joko ilmoitan, että yhteistyö ei onnistu, sillä tuote ei miellytä täysin tai vaihtoehtoisesti kerron, että tuote on kiva, voidaan tehdä yhteistyötä, tässä hinta sille.

      2) minä itse otan yhteyttä mainostajaan. Hyväksi havaittu tuote ansaitsee mielestäni näkyvyyttä ja jos minä kerta mainostan sitä, on ihan kiva, että saan siitä myös korvauksen. Voisin samoista tuotteista toki kirjoittaa ilmaiseksikin, mutta kun kyseessä on kaupallinen blogi, jota teen ammatikseni, on kaupallinen mainonta hieman tämän jatkumisen ehtonakin. Tässä tapauksessa neuvotellaan yhteistyöstä, ja löydetään yhteinen ymmärrys tai ei löydetä. Sillä mennään sitten.

      Tällä hetkellä molempia yhteydenottoja on melko tasaisesti, mutta yhteistyötä teen enimmäkseen oma-aloitteisesti. Silloin yleensä mainoksen kohdalla on tuote tai palvelu, joka on jo alun alkaen ollut mielestäni niin hyvä, että olen halunnut tehdä yhteistyötä yrityksen kanssa. Saan toki myös kymmeniä yhteydenottoja viikottain, jotka ovat ihan vääriä mulle ja silloin vastaan asiaan ei kiitos.

      Mielestäni on hassua, että puhut puolustelukannasta ja loukkaantumisesta, kun sun kommentin asenne on oletukseen perustuva toimintatapa, joka ei esim. mun kohdalla ole ollenkaan paikkansa pitävä. Sun kommentti on asiallinen ja ystävällinen, mutta ennakkoluuloihin pohjaava asenne bloggaamista ja yhteistöitä kohtaan johtaa siihen, että useat näistä eivät ole sellaisia. Sunkin kommentissa on oletus, että maksettuna mainoksena valehdellaan ja tuoteyhteistyöllä ei. Kyseinen oletus ei pidä paikkaansa, mutta pohjaat arviosi kaupallisista yhteistöistä siihen. Toki sellainen herättää tarvetta oikoa virheet.

  • Reply Sara Saturday, January 27, 2018 at 16:31

    Kun itse kuulin tuosta tapauksesta, nousivat niskakarvani pystyyn. En voinut enkä voi käsittää, miksi hotellin piti julkisesti nolata bloggaaja. Tosin tämä tuntui olevan heidän tapansa ja markkinointikeinonsa muutoinkin. Harmi, että tämä bloggaaja astui meinaan. Toivottavasti tästä on poikinut hänelle jotain hyvääkin.

    Kun tällainen hotellin reaktio saa aikaan monessa hurraa-huutoja, luulen taustalla olleen niin ammattibloggaajien työn aliarvostusta ja suoranaista ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä tätä teidän ammattikuntaanne kohtaan, samalla myös kateutta sekä suoranaista naisvihaa tyyliin ”eihän alusvaatteissa kekkaloivaa bloggaavaa nuorta naista nyt voi ottaa mitenkään vakavasti, saati hänen yhteistyötarjouksia”.

    Jos blogin pitäminen on toisaalta niin aliarvostettua (siis helppoa rahaa tuottavaa) ja toisaalta herättää niin monessa kateutta, siinäpä voi alkaa bloggaajaksi. Ainakin tässä maassa on jokaisella siihen tie ihan vapaa! Siinä voi kokeilla siipiään, kuinka helppoa se on.

    On hyvä, että raotat vähän ovea ja kerrot, mitä ammatikseen bloggaaminen tarkoittaa. Suomessa teitä on kuitenkin suht vähän ja suurin osa bloggaa päivätyönsä ohella, joten on mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea se pitää sisällään.

    Minusta sinun blogissasi nämä mielipidekirjoitukset ja muutoinkin vähän pintaa syvemmälle menevät postaukset ovat ihan parasta!

  • Reply L Saturday, January 27, 2018 at 19:01

    ”Ensinnäkin, Darbyn meili oli mielestäni täysin asiallinen ja normaali yhteistyökontaktointi. Itse kuvittelisin jonkin sortin kirjesalaisuuden myös suojelevan moisia yhteydenottoja, mutta en toki ole varma erinäisistä teknisistä asioista tähän liittyen. ”

    Hotelli julkaisi yhteistyöpyynnön nimettömänä. Bloggaaja vastasi siihen omalla naamallaan videolla. Ilman sitä videota emme tietäisi kuka hän on. Todennäköisesti hän on tapahtuman myötä saanut myös uusia seuraajia eikä vain vihapostia. Ihan kuten hotellikin joka on jo entuudestaan tunnettu vastaavista markkinointitavoistaan. Bloggaajankin olisi ollut hyvä tehdä taustatyönsä tarkemmin tai pysyä hiljaa.

    • Reply Anna Saturday, January 27, 2018 at 19:22

      Itse asiassa tässä olet väärässä. Hotelli julkaisi ko. meilin niin, että mustatun nimen alta pystyi työpöytä-versiolla Facebookissa aika hyvin tunnistamaan nimen. (Näin olen ymmärtänyt) Ja vaikka nimi olisi kunnolla mustattu, ei se siltikään olisi ollut hirveän OK, koska Darbyn meilissä näkyy hänen seuraajamäärät. Hyvin helposti pystyy päättelemään alueen tietäen ja näistä yksilöidyistä tiedoista, kuka on kyseessä. Vähän sama kun joku ei sanoisi, että Mungolifen Anna, mutta sanoisi Pirkanmaa ja 26000+ seuraajaa IG ja Youtuben seuraajamäärä (mitä mulla ei tosin ole). Pienemmästäkin nettitrollit tietävät kenestä on kyse. Ella Darby teki videon aiheesta vasta sen jälkeen kun oli saanut paljon yhteydenottoja, kun hänet oli tunnistettu kyseiseksi bloggaajaksi. Eli vaikka hotelli teknisesti julkaisi asian nimettömänä, kävi siitä helposti ilmi, kuka on kyseessä.

  • Reply Tomppa Saturday, January 27, 2018 at 23:37

    Ihan hyvää analyysiä sisältömarkkinoinnin yrittäjältä. :)

    Vaikeintahan on tosiaan, kun ei tiedetä taustoja. Mistäs sitä tietää, vaikka Darby ja White Moose olisivat sopineet ennakkoon tällaisen “skandaalin” suuren näkyvyyden saamiseksi. Itselle tuosta White Moosen markkinointityylistä tulee vähän mieleen Varusteleka. Darbyn yhteydenotto ehkä oli myös turhan geneerinen, vähän sama kuin laittaisi joka paikkaan saman työhakemuksen.

    Mitä tulee sisältömarkkinointiin ja “blogaajat on pahoja” aiheeseen, niin itse näkisin ongelmana sen, että joukossa on mätiä omenia, jotka pilaavat homman muilta. Netti on pullollaan digimarkkinoinnin oppeja hyödyntäviä “blogeja”, mitkä sisältävät tasan samat setit jostain aiheesta, kuin kaikki muutkin vastaavat aihetta käsittelevät sivustot vailla häivää persoonallisuudesta tai muusta kuin mekaanisuudesta. Nämä blogit on usein myös niitä, jotka ovat pullollaan mainoksia, popuppeja, bitcoin-minereita yms. ja pyrkivät vain ajamaan sivustolle SEO:lla liikennettä.

    Samaten vlogaajissa näkee välillä tapauksia, joiden yhteistyövideot on tehty normaaliin sisältöön nähden vasemmalla kädellä ja katselumäärät ovat murto-osa muista videoista. Kun negatiiviset palautteet kulkevat ja saavat enemmän näkyvyyttä kuin positiiviset, on soppa valmis.

    Olisi hauska nähdä joskus uutinen yritykseltä tyyliin “saimme sisältömarkkinoinnin avulla 10% kasvun myyntiin”.

  • Reply Kaisa Sunday, January 28, 2018 at 10:31

    Luulenpa, että syy, miksi ihmiset ajattelevat monesti bloggaajista niin negatiivisesti, on se, että moniin bloggaajiin ei voi samaistua kovin helposti. Kaikki varmasti tietää, että bloggaaminen on kunnon työtä ja se vie aikaa, mutta ongelmana on, että tavallisen duunarin elämä on hyvin erilaista kuin monien bloggaajien. Ihan jo esimerkiksi se, ettei tavikset yleensä wolttaile ruokaa montaa kertaa viikossa tai pönötä asukuvissa keskellä katua yhteistöiden kautta saaduissa vaatteissa. Yritän vaan sanoa, että ammattibloggaajiin voi olla vaikeaa samaistua elämän erilaisuuden takia. Ja kun samaistuttavuutta ei ole, saattaa helposti ajatella, kuinka toisen elämä on niin helppoa. :)

  • Reply merkkari Wednesday, January 31, 2018 at 13:14

    Hyvä postaus!
    Uskon että taustalla on paljon kateutta ja tietämättömyyttä. Kateus on ihmiselle luontaista ja valitettavasti sorrun siihen usein itsekin. Kun lapset on sairaana ja valvottanut viikon ajan, alkaa kaikki näyttäytyä negatiiviselta ja medialukutaito häviää tyystin. Silloin tuntuu että oma elämä on kurjaa (oikeasti se on kyllä ihanaa) ja bloggaajien kuvista välittyy täydellisyys (kyllä, juuri sinun kuvasi ovat niin kauniita). Ei auta, vaikka olet useaan otteeseen olet avannut sen, että kuvissa on vaan pieni siivu totuudesta. Sitä näkee vain sen mitä itse haluaa ja sitten onkin kiva velloa itsesäälissä ja kateudessa. Olen ratkaissut tämän sillä, että en seuraa sinua instassa vaan käyn katsomassa siellä kuviasi vain silloin kun arki rullaa ja aivot toimii :D

    Tietämättömyys on myös omiaan aiheuttamaan kateutta. Bloggaaminen on niin uusi ala, ettei ihmiset tiedä mitä se todellisuudessa pitää sisällään. En minäkään tiedä, mutta ei tarvitse olla mensan jäsen ymmärtääkseen etteikö se vaatisi paljon työtä. Bloggaajien saamia tavaroita ja palveluita arvostellaan ja nimitetään kerjäämiseksi. Sen sijaan harvoin (tai no nykyään ehkä jo enemmän) puhutaan esimerkiksi lääkäreiden saamista lisäeduista. Lääkäreistä ajatellaan että he ovat palkkansa ja etunsa ansainneet, joten miksi näin ei voisi myös ajatella viihdealan osaajista eli bloggaajista. En tiedä johtuuko se osittain myös siitä, että bloggaaminen on naisvaltainen ala ja valitettavasti naiset eivät vieläkään seiso yhdessä rintamassa :/

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post