2018 – mitä siltä odotan?

2018 alkoi aivan mahtavasti lomalla ja muutenkin odotukset vuotta kohtaan ovat melko korkeat. Tai ei edes mitenkään älyttömän korkeat, vaan oikeastaan mä vaan rakastan aina alkuvuodesta sitä, että voi suunnitella vuotta eteenpäin, miettiä kaikkia kivoja juttuja ja tapahtumia ja tää vuosi on taas omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja ikimuistoinen. Miten musta tuntuu, että viime vuosina mun elämässä jokainen vuosi on ollut? 2017 häät, vauva ja oma talo, 2016 kihlautuminen ja raskaus, 2015 muutto Kuopioon, 2014 rakastuminen jne. Oikeastaan 2013 vuodesta en äkkiseltään keksi mitään ikimuistoista, mutta kaikki nämä muut viime vuodet ovat olleet sitten jollakin tavalla erityisiä, kun 2011 oltiin Australiassa ja 2012 maailmanympärimatkalla ja uusi opiskelupaikka varmistui.

Mutta niin, mitäpä vuosi 2018 tuo tullessaan?

Kotiäitiys ja yrittäjyys

Jokapäiväinen ilonaihe ja samalla jokapäiväinen haaste. En tuomitse millään lailla kumpiakaan, kotiäitejä tai uraäitejä. Mielestäni jokaikinen nainen on omanlaisensa persoona, jolle sopii erilaiset asiat ja erilaiset yhdistelmät. Jollekin sopii olla seitsemän vuotta putkeen kotona, toiselle töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen tai jopa aiemmin on tärkeää. Mä olen jotain näiden kahden väliltä, ja olen mielestäni löytänyt mulle sopivimman mallin. Mut on yllättänyt henkisen napanuoran vahvuus, ja koen pientä ahdistusta ja järkyttävää ikävää aina kun olen pidempään erossa. Toki siihen varmasti tottuisi, mutta en halua tottua. Olin tänään työasioissa pois kotoa 9-17 ja totesin illalla miehelle, että en missään nimessä vielä pystyisi tällaiseen viitenä päivänä viikossa. Että saisin vain muutaman tunnin Danten kanssa. Dante ei tuntunut mummin kanssa ikävöivän mua juuri ollenkaan.

Nyt kun D täytti 9 kk, mieheni vanhempainvapaa loppui. Niinpä arki muuttuu sikäli, että mieheni palaa täysipainoisesti töihin ja minulla on käsilläni sekä oma osakeyhtiö, että 9 kk hulivili, jonka energiamäärä on loputon. Siinäpä sitten luovimista. Toki, samaan hengenvetoon on mainittava, että meillä on joka viikko käytössämme parina päivänä mummi, joka on lastenhoitaja ja kodinhoitaja samassa paketissa. Silloin minä pääsen asioille, tekemään keskeytyksettä töitä ja lepäämäänkin välillä. Olemme onnekkaita. Tähän mennessä olemme kuitenkin olleet miehen kanssa molemmat ositaisella vanhempainvapaalla ja nyt eletään ensimmäistä viikkoa, kun se on jo ohi. Aiomme kuitenkin pitää Danten kotihoidossa ainakin 2,5 -vuotiaaksi. Saatan toki syödä sanani tästä vielä joskus, mutta juuri nyt tämä on suunnitelma. Uskoisin, että tuolloin 2,5-3 ikävuoden paikkeilla voisin antaa hänet päiväkotiin puoleksi päiväksi vaikka kolmena päivänä viikossa ihan sosiaalisuussyistä, mutta siihen asti sosiaalisuutta saa täyttää kerhot ja vauvatreffit. En sano mitä vauva tarvitsee, sillä myös jokainen vauva on erilainen ja vauvatkin varmasti mukautuvat erilaisiin tilanteisiin. Meidän perheelle kuitenkin perheen kanssa kotona olo on tällä hetkellä ykkösprioriteetti. Toki meillä on täysin ainutlaatuisen kiitollinen poikkeustilanne, jossa äiti voi tehdä töitä kotoa ja mummi toimii lastenhoitoapuna. Vieraalle lastenhoitajalle en Dantea nimittäin vielä luottaisi.

Vaikka rakastan kaikista eniten arjessa pieniä hetkiä Danten kanssa ja sitä mieletöntä energiaa ja kehitystä ja intoa ja ihmettelyä, joita päivämme ovat, olen samalla valinnut jatkaa yrittäjyyttä ajoittain isoillakin työmäärillä. Taloudellista pakkoa minulla ei sinänsä asian suhteen ole, vaan näin olen oikeasti halunnut. Miksi? Mä saan nautintoa mun työstä. Mä saan onnistumisen tunteita onnistuneista asiakassuhteista, hyvistä projekteista, itseni ylittämisistä, esteettisistä asioista, hyvästä palautteesta, menestymisestä yms. Se on kaikki mun mielestä tosi tärkeää ja pitää mulla elämässä arjen tasapainon. Mä olen äiti, mutta mä olen myös yrittäjä. Mä olen minä. Mä teen jotakin merkittävää ja mielekästä, joka ei liity mun lapseen. Sukeltaessani muutamaksi tunniksi töihin, suljen muun pääni ulkopuolelle. Ja sitten pidän vauvatauon ja lähden vaunulenkille tai pyörin matolla ja laulelen lastenlauluja.

Minussa on enemmän kuin vain äitiys ja mahdollisuus tehdä töitä yrittäjänä kotona, täydentää äitiyttä ja tunnen itseni tietyllä tapaa kokonaisemmaksi, hieman itsenäiseksi ja ennen kaikkea minuksi. Olen tehnyt töitä yli 15 vuotta. Minusta olisi kummallista, jos en ykskaks tekisikään töitä. Vaikka onhan lapsen kasvatus yksi tärkeimpiä asioita, mitä voi olla.

Samalla kuitenkin tiedän koko ajan, että lapseni tarpeet menevät omieni edelle. Jos tilanne niin vaatii, pidän vapaita ja höllään tahtia ja olen vaikka ajoittain tekemättä töitä. Vuosi tulee todennäköisesti olemaan mielenkiintoinen ja haastava, mutta minä pidän haasteista.

Pyöreitä lukuja

Arvatkaa mitä? Mungolife täyttää kesällä 10 vuotta. Ihan järjetöntä. Itse asiassa tarkalleen ottaen 7.8.2018. Tasan kolme viikkoa siitä, ja minä täytän 30. Kauas on tultu siitä 19-vuotiaasta tytöstä Koivukylässä, joka aloitti blogin hetken mielijohteesta.

Olen aina juhlinut synttäreitäni, välillä suuremmin ja välillä hieman rauhallisemmin. Tänä vuonna on tehtävä jotain ikimuistoista. Olen miettinyt syntymäpäivikseni jotain kivoja juttuja, mutta vielä en ole ihan päässyt kiinni siihen, mitä haluan tehdä. Ystävilleni haluan kuitenkin järjestää jotakin, mikä ei ihan heti unohdu.

Myös blogini lukijoille tullaan varmasti järjestämään aikamoinen elokuu. Mulla on ideoita työn alla ja varmasti yritän keksiä jotakin todella kivaa ja tulen varmasti teitäkin konsultoimaan asian suhteen. Elokuu 2018 tulee olemaan täynnä juhlan aihetta!

Pyöreiden lukujen lisäksi tänä vuonna on ainakin parit häät tulossa, ja odotan niitäkin innolla. Rrrrakastan juhlia. (Alan varmaan ihan kohta suunnitella Danten ekoja synttäreitä :D)

Matkat

Reissupuolella on ollut pari vuotta aika hiljaista. Tai no, oikeastaan vain reilun vuoden. Loppuraskaus ja vauvavuoden alku rajoittivat hieman reissaamista, mutta tänä vuonna palaillaan varmasti siinäkin kohti samaa suuntaa kuin ennen. Ei sentään 12 maan vuositahtia, mutta varmasti muutamia reissuja tulee tähänkin vuoteen kuulumaan. Suunnitelmissa on uusi reissu Arabiemiraatteihin (tällä kertaa tosin muualle kuin Dubaihin ystäväpariskunnan luokse) ja lisäksi suunnitelmissa on pyörinyt Japani, Kroatia, Malta, Mauritius tai Seychellesit ja Kööpenhamina ja Cappadocia.

Menemme maaliskuussa uudelleen Arabiemiraatteihin, tällä kertaa tosin hieman erityyppiseen reissuun, sillä menemme Jennin luokse ja olen jo innoissani ajatellut, mitä kaikkia mahdollisuuksia se tarjoaa kuvailujen ja esim. mahdollisesti podcastien puolesta. Loput reissusuunnitelmat tästä varmasti pikkuhiljaa loksahtelevat paikalleen, mutta yksi suurimpia haaveita on kolmen päivän reissu Cappadociaan vain minä ja mies. Jep, aion pystyä jättämään Danten 2-3 yöksi joskus loppukesästä. Saa nähdä. Olen mielessäni täysin varautunut siihen, että tämä suunnitelma saa siirtyä vuoteen 2019, sillä jotenkin mua ahdistaa ajatus noin pitkästä erosta. Katsotaan, aletaan ehkä harjoittelemaan sitä keväällä niin, että pikkumies viettää yhden yön mummolassa ja katsotaan olenko valmis pöpilään sen seurauksena. 2018 tulee muilta osin olemaan kyllä perhematkojen vuosi :)

Liikunta

Palauduin todella nopeasti synnytyksestä siihen nähden miten raju synnytys mulla oli. Kuitenkin tietyllä tapaa olen koko ajan parannellut ja on ollut pientä vikaa siellä sun täällä. Milloin selkä temppuillut, milloin olo on ollut muuten vaan 90 %. Nyt tuntuu siltä, että intoa olisi treenata ihan kunnolla, ja olen ottanut suunnitelmakseni kokonaisvaltaisesti nostaa liikkumisen määrää. Helsingissä ja Lontoossa tuli liikuttua todella paljon hyötyliikkumista, päivisin tuli käveltyä paljon ja mentyä paikasta toiseen. Kuopiossa se vaihtui hyvin pitkälti autolla kuljettuihin välimatkoihin ja sama on jatkunut vähän Lempäälässäkin. Siinä missä ennen kännykkä kellotti 10 000 askelta päivittäin, nyt se jää vain haaveeksi useimpina päivinä. Tavoite on liikkua joka ikinen päivä 10 000 askelta. Lisäksi arjessani on lentopallo, haluan tehdä kotona vauvajumppaa ja välillä lihaskuntoa ja käydä lenkillä. En halua muokata kroppaani, vaan kestävyyttä ja voimaa. Haluan olla äiti, joka voi nostella kevyesti taaperoaan ja juosta tämän perässä väsymättä tai ikinä hengästymättä. Ennen kaikkea haluan kokea sitä liikunnasta saatavaa hyvää oloa.

Blogit

Blogitauko teki terää. Pääsi oikeasti kokemaan kolmen viikon ajan sen, miltä tuntuu ilman blogia. Aika yksinäiseltä ja tylsältä ajoittain. Tää on tosi tärkeä osa mun arkea ja mulla oli tätä ikävä. Mungobabyyn olisi loputon idealista ja myös Mungolifen puolelle oon tehnyt paljon ajatustyötä reissussa. Yksi, mikä tulee jonkin verran vähenemään on asukuvat ja niistä stressaaminen. Olen aina pitänyt mielessäni hyvin tärkeänä sellaista tiettyä rytmiä, jossa vähintään joka neljäs postaus on asupostaus, mutta se ei vaan aina ole mahdollista. Osittain koska kotiäitinä saatan olla samoissa kotivaatteissa kolme päivää putkeen ja osittain koska silloinkin kun pukeudun, ei kuvausmahdollisuutta yksinkertaisesti ole. Mies on koko valoisan ajan töissä talvella, ja kun viikonloppuna sattuu hyvä keli, haluan tehdä muuta kuin ottaa asukuvia. Älkää säikähtäkö te, jotka tykkäätte asukuvista, niitä tullaan varmasti näkemään jatkossakin. Yritän vaan hieman höllätä asennettani niiden suhteen. Paluun tehnee Instagramin Storieseihin peilikuvat kotoa, ja ehkä jopa tripodin varassa otetut videot asusta. Toki haluan jatkaa kauniiden asukuvien napsimista ulkoilmassa, mutta en tee siitä stressiä. Pimeinä ja ankeina päivinä on tyydyttävä johonkin muuhun.

Yleisesti ottaen koen paljon intoa viedä blogia hieman erilaiseen suuntaan nyt kun se siirtyy pian jo toiselle vuosikymmenelle. Musta on kiva tehdä kauneuteen, kotiin ja ruokaan liittyviä postauksia, joita tulee varmaan lisääntymään samaan tahtiin kuin asukuvista joutuu nipistämään. Haluan myös välillä kirjoitella ihan niitä näitä, kuulumisia ja ajatuksiani päivästä. Voi olla, että niihin ei tule kovin kummoista kuvitustakaan, jos ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta.

Julkaisin ensimmäisen Dubaista tekemäni videon juuri Instagramissa ja nyt kun kuvailin siellä aika paljon videoita, aloin päästä videoinnin makuun. Toivottavasti se into pysyy yllä, sillä musta olisi kiva tehdä videoita myös blogiin.

Mitä mieltä te olisitte livevideoista? Onko ne teitä kiinnostavia ajatuksia? Ja toinen kysymykseni on, että haluatteko te kuulla multa podcasteja? Ei siis pelkästään multa, vaan niin, että ne olisi tehty esim. siskojen kanssa tai kollegoiden kanssa? Ollaan parin blogikaverin kanssa asiasta puhuttu ja olen ajatellut, että sellaiset voisi olla aika kivoja.

Kaiken kaikkiaan blogit tulevat jatkumaan melko samanlaisina. Aihepiirien prosenttiosuudet saattavat kokea pientä muutosta Mungolifen puolella ja voi olla, että määrät tulevat hieman laskemaan jos muut kiireet tekevät bloggaamisen haastavaksi aina vähän väliä. Pyrin kuitenkin tänä vuonna siihen, että blogi päivittyy keskimääräisesti vähintään 4 kertaa viikossa. Tämä tarkoittaa arviolta n. 20 postausta kuukaudessa, siinä missä viime vuoden toinenpuolisko päivittelin lähes aina 25-30 kertaa kuussa. Optimaalisesti Mungolife tulee päivittymään 5 kertaa viikossa ja Mungobaby 2-3, mutta optimaalista saatetaan hyvinkin jäädä aina vähän väliä.

Suuria muutoksia tullaan kohtaamaan blogin parissa tänäkin vuonna, mutta sen aika ei ole vielä nyt. On kuitenkin kutkuttavaa tietää, että vuosikymmenen ikäinen Mungolife pääsee aloittamaan taas jotakin uutta ja mielenkiintoista.

Parisuhde ja oma aika

Vauvavuosi on ollut erityistä ja erikoista aikaa. Tuntuu, että tietyllä tapaa viimeiset kuusi kuukautta ei elämämme ole ollut ihan “normaalia”. Tästä ei tosin käy syyttäminen vauvaa, vaan tätä muuttoa ja sen aiheuttamaa aikasyöppöyttä syksyssämme. Pieni pukeutumishuoneen allastason ja yhden seinän remontti on vielä tekemättä, mutta se saa odotella sopivaa aikaa. Muilta osin kotimme alkaa olla valmis ja viihdyn täällä erittäin hyvin. Nyt on aika palata siihen normaaliin arkielämään, jossa puolison kanssa ehtii vitsailla ja nauraa, katsoa telkkaria, lenkkeillä ja puuhailla kaikkea kivaa. Käydä leffassa ja pelaamassa sulkkista, kokata yhdessä ja nauttia toistemme seurasta. Syksyllä ajoittain kaaduimme vaan sänkyyn hyvät yöt toivottaen kun toinen on puunannut keittiötä ja toinen remontoinut jotakin. Tämä kaikki on vain todistanut, että olen oikean ihmisen kanssa, sillä kaikesta suhteellemme asettamastamme paineesta huolimatta olen koko ajan kokenut suurta rakkauden ja onnen tunnetta mieheni kanssa. Nyt haluan kuitenkin tehdä vielä enemmän kivoja asioita yhdessä. Vaikka se tarkoittaisi, että välillä koti on sotkuinen, blogi päivittämättä ja muut suunnitelmat holdilla.

Omaa aikaa aion myös yrittää ottaa. Edes kerran viikossa. Omalle musiikinkuuntelulle, kirjan lukemiselle, värityskirjalle, puutarhanhoidolle ja mille tahansa. Kaikelle sellaiselle, mistä saan hyvää mieltä. Haluan vähintään kerran viikossa pitää itselleni kotona pienen spa-hetken. Jalkakylpyä, kasvonaamiota, saunomista yms. Sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa. Haluan myös lisää aikaa keittiössä. Haluan tehdä uusia ruokia, oppia leipomaan uusia juttuja ja ylipäätään puuhailla enemmän ruoanlaiton parissa, sillä nautin siitä todella.

Materia

Päädyin tässä heti alkuvuodesta poikkeamaan suunnitelmastani merkkilaukkujen suhteen kun jälleen yksi kaunokainen on matkalla kokoelmaani. Tosin, tämä oli sinänsä hyvin haluttu ja etsitty kappale, että poikkeaminen suunnitelmistani oli täysin oikeutettu. Juuri tällä hetkellä haavelistani on harvinainen rauhallinen, eikä kilometripitkä ja itse asiassa materian puolella on enemmänkin into päästä siitä eroon. Sain hirveän innostumisen kärpäsen tuolla reissussa tyhjentää kaappejani ja tein pyhän lupauksen, että myyn puolet vaatekaappini sisällöstä. Kyllä, puolet. Järjestän varmasti blogikirppiksen lähiaikoina, mutta en ole vielä täysin päättänyt miten tämän massiivisen projektin hoidan.

Huomasin Dubaissa, että juuri mitään ostoksia ei tullut vaatepuolelta tehtyä. Löysin H&M:ltä pari ihan mieletöntä alelöytöä neulepuolelta, mutta muutoin ostokset olivat enemmän meikkipuolelta. Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä vaatteita on liikaa ja en osaa oikein käyttää vaatekaappiani sen hukkuessa tavaramäärään. Haluan pienentää valinnan puoleen, juuri niihin vaatteisiin, joita eniten käytän. Todellisuus nimittäin on sellainen, että minä olen kotiäiti, joka viettää ison osan arjesta mukavissa löhövaatteissa. Ja vaikka pukeudun päivittäin ihan kivoihinkin vaatteisiin, eivät tietynlaiset vaatteet vain ole minun elämääni juuri nyt. Sellaiset vaatteet, jotka olisivat hirveän kivoja toimistotyössä tai asiakaspalvelutyössä. On turha ajatella “ehkä mä pian tarvitsen sellaisia”. En tarvitse. Tosiasia on se, että haluan olla Danten kanssa kotona mahdollisimman pitkään ja haluan hänelle myös sisaruksen/sisaruksia. Tämä tarkoittaa, etten varsinaisesti suunnittele kodin ulkopuolisia töitä seuraavaan viiteen vuoteen. Ja jos vaikka päätyisinkin sellaiseen, pärjäisin erinomaisesti vaatevarastoni 20 %:lla. Ja jos nyt jotakin täydennystä on tehtävä, teen sitä kuitenkin innostuessani uusista trendeistä ja mallistoista tai voin sitten joskus ostaa tarpeeseen. Nyt tunnen vaan suurta intoa tyhjentää varastoja ja selkeyttää vaatekaappia.

Mikään kulutustarkka minimalisti minusta tuskin koskaan on tulossa, mutta jokin minussa vaatii nyt kovalla vimmalla selkeyttä ja vaatekaapin karsimista. Se on vuoden 2018 suurin materiasuunnitelma.

Rauha

Me ollaan oltu niin järkyttävän kovatahtisessa ruljanssissa uusien paikkakuntien, muuttojen, töiden, häiden, raskauden yms. kanssa tässä viime vuodet, että kaikista eniten odotan vuodelta 2018 sellaista rauhaa, jota se näyttää nyt lupaavan. Ei mitään liian radikaalia, ei mitään hullua. En malta odottaa, miten ihana tästä vuodesta tulee! Jos tunnen oloni rennoksi vuoden vaihtuessa 11 kuukauden päästä, on vuoden tavoite saavutettu :)

Siinäpä se nyt näiden olennaisimpien osalta. Ei mitään kovin mullistavaa, mutta samalla omassa mielessäni kuitenkin vuosi, joka jäänee kirjoihin jälleen aika ikimuistoisena.

Mitä te odotatte vuodelta 2018?

33+

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Eveliina Tuesday, January 23, 2018 at 22:30

    Joo!! Podcasteja livevideoita, mitä vaan 😊 ja ihanaa kun bloggaat taas, oli ikävä! Harmittaa vaan, kun itellä ei vielkään oo instagramii niin en voi seuraa sieltä sun arkee :/ jos vaan yhtään innostut, nii jotkut peili asukuvatkin blogin puolella inspirois tosi paljon!! Asu on kuitenkin se pointti, ei miljöö niinkään 😊 ihanaa vuotta 2018 teille 😊💛

  • Reply Emppu Tuesday, January 23, 2018 at 22:34

    Innolla jään odottamaan podcasteja ja videoita. Niiden kautta pääsee vaa jotenki ihan uudella tavalla lähemmäs bloggaajaa jos ymmärrät mitä tarkoitan. :)

  • Reply Eveliina Wednesday, January 24, 2018 at 00:55

    Peukku podcastille! Olis tosi kiva saada erilaista sisältöä sen muodossa, kuitenkin puhuessa on helpompi ilmaista itteään ku kirjottamalla :)

  • Reply Nimetön Wednesday, January 24, 2018 at 08:09

    Oooo tuo vaatekaapin karsimisprojekti kyllä kiinnostaa! Ja varmasti monia! :) Itse olen päässyt vihdoin alle sataan vaatteeseen ja voi vitsi kun nykyisin on ihan älyhelppoa yhdistellä klassikoita, kun kaikki sopii kaikkien kanssa ja kaikki tuntuu sopivalta päällä.
    Ja vaikka sulla tuskin on näin ankara tavoite niin silti kiinnostaa! :D joillain tutuillani muuten ollut tässä apuna se, että erikseen on luotu käyttövaatekaappi ja hieman erilleen ei-niin-tielle varastoitu erikoisempia vaatteita, joita muutenkin tulisi käytettyä huomattavasti harvemmin.

  • Reply Kaisa Wednesday, January 24, 2018 at 08:14

    Aiotko tänä vuonna tähdätä puolimaratonille, jonka juoksemisesta joskus mainitsit? :)

  • Reply Tiia Wednesday, January 24, 2018 at 08:47

    En usein kommentoi mihinkään blogiin, mutta nyt on pakko! Ihan mieletön postaus, oot niin onnellisen ja levollisen kuuloinen. Oon seurannut sun blogia nyt 7 vuotta, ja on ollut mahtavaa seurata sun elämää, ja sun blogi vaan paranee vuosien mittaan. Ihanaa vuoden alkua teille! :)

  • Reply Ems Wednesday, January 24, 2018 at 09:13

    Täältäkin peukku podcasteille. Rakastan mielipidepostauksiasi ja olisi hauska kuulla mielipiteitä myös äänen kanssa. Erityisen mielenkiintoista, jos saat siskojasi ja kavereitasi mukaan.

    Muuten alkanut vuotesi kuulostaa siltä, että sinulla on kädet täynnä ohjelmaa. Toivottavasti löydät arjen keskellä tuon rauhan fiiliksen, josta puhuit. Voisin kuvitella, että oman ajan löytäminen ja toisaalta Danten kanssa oleminen auttaa siihen. Lapsen kanssa sitä on niin hetkessä. :)

  • Reply Emma Wednesday, January 24, 2018 at 10:34

    Podcastit kuulostaa jännältä ajatukselta, kivaa!

  • Reply tähtijoukko Wednesday, January 24, 2018 at 11:30

    Podcastit kuulostaa muuten ihan superilta! :) Ja livevideoita tulisin varmasti itse seurailemaan myös!
    Tuosta vaatekaappi ideastasi innostuin niin paljon muuten että oli pakko omaan blogiin rustailla esimerkki capsule wardrobe :)

  • Reply Monika Wednesday, January 24, 2018 at 11:35

    Hyvää uutta vuotta Anna, hyvä että oli mukava loma. :)
    Minä kaipaisin Benjiä. :D Koiraihmisenä ja kahden pommin omistajana kerran kuussa, “mitä Benjille kuuluu”, olis kiva.

    Omat odotukset vuodelle 2018..?
    Viime vuosi oli rankka, minusta tuli yrittäjä ja avioerokin tuli koettua.
    Mutta koska unelmat on tehty toteutettaviksi, niin tarmoa täynnä tähän vuoteen. Tavoitteena tehdä firmalle hyvä tulos ja lisäksi varasin matkan Barceloonaan, siitä olen haaveillut vuosia.
    Ja jos vielä joskus löytäisi sen uuden rakkauden, mutta sillä ei ole kiire. ;)

    Kaikkea hyvää teidän perheelle vuoteen 2018 ja sille Benjille rapsutukset. :)

  • Reply Karvakorvan kaveri Wednesday, January 24, 2018 at 13:07

    Olisi kivaa nähdä Benjiä enemmän. Esimerkiksi videolla tekemässä jotain omia touhuja ja toki olisi mukavaa kuulla miten hän oli pärjännyt Dubain lomanne aikana. Rakastan koiria, joten karvakorvajutut aina kiinnostaa.
    Kiitos visuaalisesta blogistasi.

  • Reply Pia Wednesday, January 24, 2018 at 14:24

    Aivan ihanaa että onnistut luovimaan työn ja kodin välillä. On myös onni, että on mummi lähellä käytettävissä. Itse olen se toinen ääripää, uraäiti. Palasin töihin ekan lapsen ollessa 11kk ja toisen ollessa 6kk. Me olemme täällä Australiassa, eikä tukijoukkoja ole joten arjen pyörittäminen kahden pienen kanssa ja molemmat vanhemmat täyspäiväisesti corporate töissä on aikamoista sirkusta. Kaikella on kuitenkin aikansa ja kun esikoiseni imuroi oma-aloitteisesti tänään mietin että huh kuinka ne lapset kasvaakin nopeasti!!!

  • Reply Mintsu Wednesday, January 24, 2018 at 15:15

    Kiva postaus Anna! Kuulostaa hyvältä. Laittoi myös miettimään omaa vuotta ja täytyy kompata tuota että sitä rauhaa ja rauhoittumista täälläkin odotan. Arkipäivät nyt on hektisiä ja siihen ei ole tulossa muutosta mutta viikonloput haluan rauhoittaa perheelle ja omille jutuille. Spa-hetki kuulostaa hyvältä. Omaan vuoteen sisältyy pitkäaikainen haave jatko-opiskelusta, avautuvatko ovet vai eivät. Tällä hetkellä elämä pyörii niin vahvasti työn, lasten ja lasten harrastusten ympärillä että haluan henkilökohtaisesti jotain uudenlaista haastetta elämään.

    Videot ja podcastit kiinnostavat ja asukuvat ovat blogisi helmiä <3 Kaikkein mieluiten luen kuitenkin ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, niitä arjen kuulumisia.

  • Reply Elli Wednesday, January 24, 2018 at 20:23

    Kivoja suunnitelmia tälle vuodelle :)

    Ei tietenkään tarvitse vastata, mutta ovatko työt siis blogeja ja nettikauppaa vai teetkö jotain ihan muutakin?

  • Reply Katja Wednesday, January 24, 2018 at 21:36

    Podcasteille ison iso peukku täältä! Olen myöhännäisheränneenä vasta viime syksynä alkanut löytää ne :)

    Mulla on ollut jännä fiilis, että tästä vuodesta tulee vaan mahtava. Viime vuonna täytin pyöreitä (mitä odotin kovin, vihdoin olen 30!) enkä keksinyt mitään, mikä tuon fiiliksen voisi aiheuttaa. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleva tuo tullessaan :) rentouttavaa mutta samalla mielenkiintoista vuotta Anna sinulle ja perheellesi :)

  • Reply Nipsu Wednesday, January 24, 2018 at 22:09

    Niin ihana postaus, kuulostat niin onnelliselta ja levolliselta! Mulla on tälle vuodelle kans suuret odotukset, ei mitään suurta tai tiettyä mutta vaikeen viime vuoden jälkeen aion suhtautua jokaiseen päivään positiivisesti. Ja sun tekstistä sain lisätsemppiä, kiitos <3 Mä luen mieluiten sun mielipiteitä ja ihan jokapäiväisiä kuulumisia. Toivottavasti nähtäisiin vähän teidän kotia ja sisustusta, sen verran mitä haluat näyttää. Huippua vuodenalkua sulle!

    ps.oon lähdössä viikon päästä dubaihin eli tuli sopivaan saumaan sun instakuvat! Oisko sulla heittää jotain ihanaa mid-price raflaa sieltä? Ymmärrän jos et ehi vastata mut kiitos silti!

  • Reply Sari Thursday, January 25, 2018 at 19:54

    Ajatuksesi vuoden pääpointeista niin blogin kuin henkilökohtaisen elämäsi suhteen kuulostavat mukavilta ja osoittavat arvostusta ja omistautumista elämääsi kohtaan! Hienosti jäsenneltyjä ajatuksia siis taas kerran meitä lukijoitakin inspiroimaan :-)

    Uusille podcasteille on kyllä vielä tilaa, joten kyllä kiitos niille.

  • Reply Miuku Friday, January 26, 2018 at 15:07

    Meillä vuosi 2018 tulee olemaan varmasti rankka ja samalla myös omalla tavallaan palkitseva ja tietysti onnea ja ihmetystä täynnä. Saamme kolmannen lapsemme maaliskuussa, edellisiin lapsiin tulee ikäeroa 2v3kk ja 3v8kk, eli rankkuus selittyy sillä :) Kotiäitiys jatkuu siis tällä näkymin itselläni myös seuraavat pari vuotta, riippuen miehen tuloista. Syksyllä alan varmaankin jälleen stressata työ/opiskelukuvioita, sillä paluu vanhoihin töihin ei innosta millään tavalla ja jotain pitäisi keksiä. Taloudellisesti ei vain ole mahdollista olla enää kovin kauaa kotosalla, varsinkaan kun lapsia on sitten jo kolme.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post