Tänään olen miettinyt…
… paljon tulevaisuutta. Mitä haluan tehdä työkseni, missä haluan asua, mitkä asiat tuntuvat sellaisilta, joista haaveilen. Havahduin siihen, että en oikein haaveile mistään. Tai siis toki, mulla on unelmia vaikka millä mitalla. Perheenlisäys jossakin välissä, tietynlainen työtulevaisuus, tiettyjä matkakohteita yms. Mutta toisaalta, jos elämäni jatkuisi tällaisena aina, olisin onnellinen, enkä kokisi menettäväni mitään. Kaikki, mistä unelmoin, on tavallaan vaan bonuksia tämän nykyisen tilanteen kanssa. Toisaalta oli ihanaa jotenkin havahtua siihen, että mulla on jo kaikki, mistä oon haaveillut. Toisaalta se oli jotenkin tyhjä fiilis. Eikö mulla ole muka mitään isoja unelmiaenää elämälle? Enkö ole aina ajatellut, että unelmat ja unelmien täyttäminen on elämän tarkoitus? Mutta ehkä tämä on se tilanne, mikä on optimaalinen mulle. Isojen asioiden kohdalla haaveet on toteutettu ja pienet jutut on niitä, joita tavoitella.
… miksi aina kaupasta unohtuu se yksi tärkeä asia? Must tuntuu, että joudun käymään kaupassa joka ikinen päivä, koska aina kun palaan sieltä, huomaan, että meiltä onkin loppu keittiörätit, konetiskiaine tai joku muu samanlainen. Kohtalontovereita?
(Juuri ennen kasvohoitoa)