Kropan uusi teini-ikä?

Ennen kuin lumi alkoi tupruttaa ja teki kauniin lumipeitteen ympäristöön, käytiin ottamassa vielä hyvin syksyisen näköiset asukuvat. Olen niin ihastunut näihin mun uusiin Timberlandeihin, että ykskaks oonki hetkellisesti hylännyt vaaleanpunaisen ja harmaan värit ja keskittynyt ruskean eri sävyihin. Uudet kengät sopivat täydellisesti tuohon Ralph Laurenin pehmeään ponchoon, johon on mukava kääriytyä näillä keleillä. Talvikuukausina huomaan enemmän ja enemmän kääntyväni kaikkien pehmeiden neulosten puoleen, ja vaatimuksena on vain yksi asia. Sellainen materiaali, joka ei sähköistä hiuksia. Vihaan enemmän kuin mitään muuta silikoniolkaimia rintsikoissa, värikkäitä boksereita miehillä ja sähköisiä hiuksia. Siinä on pinnallisten asioiden inhokkilistani top3 :D Niinpä oli tosi kiva huomata, että edes tuollaiset viskoosipaidan päällä tämä 100 % polyakryylinen poncho ei sähköistä ollenkaan hiuksia. Positiviinen yllätys, sillä yleensä akryyli on talvella suurin sähköisten hiusten aiheuttaja, varsinkin yhdistettynä villakangastakkeihin tai ohuisiin paitapuseroihin.

On mielenkiintoista huomata, miten äitiys on muuttanut pukeutumistani. En ole mitenkään tietoisesti muuttanut pukeutumistani, mutta huomaan todella paljon miettiväni materiaaleja ja vaatevalintoja Danten mukaan. Kun hän oli ihan pieni ja viihtyi sylissäni paljon, käytin pehmeitä, löysiä ja helposti siirrettäviä vaatteita, jotta voisin ruokkia Danten tilanteessa kun tilanteessa. Nyt hänen lähdettyä liikkeelle huomaan tarvitsevani vaatteita, joissa voi liikkua vauhdikkaasti tyypin perässä ja kumarrella, kyykkiä, nostella ja vaikka painia lattialla. En oikein ole missään vaiheessa pelännyt tahroja ruoasta tai muutakaan sotkua, vaan enemmän pyrin valitsemaan materiaaleja, jotka tuntuvat hänen herkkää ihoaan vasten miellyttäviltä ja samalla ovat mulle käytännöllisiä ja lämpimiä näillä keleillä. Kerrospukeutuminen on pop, sillä tuntuu, että hormonit heittelee edelleen sen verran, että välillä on kylmä ja välillä kuuma. Huomaan myös vältteleväni kaikkia vaatteita, missä on pieniä nappeja, helmiä yms. jos olen Danten kanssa liikkeellä. Hän on tällä hetkellä niin utelias, että jonkun pienen osan irrotessa saattaisi se eksyä suuhun hyvin nopeasti.

 

Jotenkin huomaan suhtautumiseni vaatteisiin ja asusteisiin olevan todella välinpitämätön, mitä tulee siihen, että niille voisi käydä jotain. Dante on kuitenkin pieni vauva ja lapsi vielä aika pitkään ja meillä on toiveissa jollakin aikataululla toinen lapsi. Ainakin. Niinpä tässä voikin ajatella, että parhaassa tapauksessa seuraavat 5-6 vuotta menee aika sotkuista ja lapsen ehdoilla olevaa elämää. Olisi jotenkin todella kurjaa viettää kaksikymppisyyteni loppu ja kolmekymppisyyteni alku mahdollisimman mukavissa vaatteissa, ettei kivoille vaatteille nyt vaan sattuis mitään. Mä kuitenkin suhtautun kulutushyödykkeisiin loppujen lopuksi aika huolettomasti. Aina saa uusia. En toki ehkä pidä Chanelin laukkua kosketuetäisyydellä kun syötetään jotain todella sotkevaa sosetta, mutta eipä se mun elämä kaatuisi, vaikka yksi pieni tuholainen saisi joskus näppeihinsä tai suuhunsa jonkun kauniin asusteeni. That’s life. On jokaisen oma valinta, odottaako lapsen kasvamista ennen kivoimpien vaatteiden kaivamista kaapin perukoilta, vai elääkö joka päivän sillä asenteella että tätä elämä on, kaikkea voi sattua. Niin mä oon päättänyt tehdä. Vauva toki vaikuttaa paljonkin mukavuusaspekteihin ja juuri tiettyjen asioiden välttelyyn pukeutumisessa, mutta loppujen lopuksi melko vähän.

Kuitenkin toisella tavalla lapsi vaikuttaa ja paljon. On ollut mielenkiintoista huomata, miten oikeassa oli kaikki tekstit ja opukset siitä, millainen on suhtautuminen omaan kroppaan synnytyksen jälkeen. Vaikka palauduin tosi nopeasti “omiin mittoihin”, on kroppani aivan eri. Jo synnärillä luin jonkun tekstin, jossa todettiin, että synnytyksen jälkeinen aika on kuin uusi teini-ikä, siinä pitää luoda uusi suhde muuttuneeseen kroppaan. Mulla tämä on merkinnyt huomattavasti armollisempaa suhtautumista omaan kroppaan. Kroppani oli ehkä tietyllä tapaa nyky-yhteiskunnan kauneusihanteet huomioiden “kauniimpi” ennen raskauttani. Keskivartalolla ei ollut samanlaista pehmeyttä, yläkerta pysyi ryhdikkäästi pystyssä ihan itsekseenkin ja ympärysmitta vähän siellä ja täällä oli kapoisempi. En kuitenkaan osaa ajatella, että kroppani olisi jotenkin huonompi nyt. Kroppani kantoi monta kuukautta elämäni suurinta aarretta ja auttoi saamaan hänet maailmaan. Sillä ei ole ihan hirveästi väliä, vaikka samalla hieman raamit muuttuivat.

On mielenkiintoista, että vaaka näyttää tismalleen samaa lukemaa kuin ennen raskautta ja jalassa ovat samat farkut kuin ennenkin. Ne vaan istuvat aivan eri tavalla ja kroppa on hyvin erilainen koostumukseltaan. Tämä on luonut ehkä suurimmat haasteet pukeutumiselle. Vuosien kokemus siitä, minkä tiesin sopivan minulle, ja missä minä näytin hyvältä, ei enää pädekään. Ykskaks mulla on vähän päärynämäinen vartalo, sillä lantioni otti ja leveni melko lailla synnytyksen jälkeen. En halua maalata kellekään kauhukuvia, sillä edelleen naurattaa rakkaan (leveälanteisen ja tyrmäävän kauniin) ystäväni suhtatutuminen tähän tietoon. “Eli sit ku mä saan lapsia, pitää vissiin leventää ovet, että mahtuu muutenkin kuin sivusuunnassa”. Ei tämä ehkä ihan niin radikaalia ole, mutta kyllä tässä huomaa, että kroppa on muuttunut ja sen painopiste tietyllä tapaa myös. Siinä missä ennen mulla oli todella leveät lantioluut, niin nyt on lisää leveyttä alempana lantiolla. Siinä koko alalantion ja yläreisien alueella on tapahtunut mystinen leventyminen, joka on saanut muutettua koko kroppaa ja samalla pukeutumista. Samat vaatteet eivät enää näytäkään samalta leveimmän kohdan siirryttyä ja kroppa tuntuu ykskaks vähän vieraalta. Miten tätä muka pitäisi pukea? Olen mennyt usein sieltä, mistä aita on matalin. Leveä, löysä vaatekappale, joka on mukava päällä, eikä siinä parhaassa tapauksessa tarvitse miettiä, missä menee vyötärö ja kuinka leveä on lantio.


Koen kroppani edelleen kauniiksi, enkä näe siinä mitään vikoja tai puutteita, tai ainakaan pinnallisia sellaisia siis. En kuitenkaan tunne tätä kroppaa. Se on minulle hieman vieras vielä. Se on tuonut mukanaan samanlaisen epävarmuuden kuin teini-iässä. Silloin kun hujahti ykskaks hirveesti pituutta, eikä mikään ruumiinosa oikein ehtinyt mukaan siihen hujahdukseen. Silloin aina vähän jännitti omaa kroppaa, ja piilotti sitä. Huomaan tekeväni samaa nyt. Siinä missä koko kaksikymppisyyteni olin hyvin itsevarma kropassani, nyt en enää tunnekaan sitä. Ennen ei tuntunut missään julkaista itsestäni bikinikuvia tai asuja, joissa oli tiukkoja vaatteita päälläni. Nyt huomaan vältteleväni sellaisia asuja ja tilanteita. En siksi että häpeäisin kroppaani, vaan koska en tunne sitä, enkä osaa imarrella sitä vaatevalinnoilla. Vielä. On ollut helpompi ikään kuin hypätä löllömekkoihin ja ponchoihin ja todeta, että voin tutustua kroppaani myöhemmin. Sitten kun on aikaa. Toki tämä varmasti herättää spekulaatioita niin lihomisesta kuin toisesta raskaudesta. Ei, tänne ei ole odotettavissa toista vauvaa seuraavan yhdeksän kuukauden aikana, eikä kilojakaan ole päässyt kertymään. Minä vain elän kroppani kanssa uutta teini-ikää ja otan aikaa sille, että tunnen sen ja osaan taas pukea sitä vapaasti ja hyvällä fiiliksellä. Tähän mennessä se hyvä fiilis on tullut rennon löysistä vaatteista, joissa on mukava olla ja joissa ei tarvitse miettiä niiden sopivuutta.

Tämän muutoksen huomaa myös huomattavasti merkittävämmässä asiassa. Olen käynyt nyt fyssarilla useita kertoja treenaamassa selkää ja alavatsaa. Olen oppinut paljon, ja tärkein läksy on ollut se, etten ole ihan täysin kosketuksissa kehoni hallintaan. Fyssarin käskiessä laittaa selkä pyöreäksi, notkistan sen. Raskaus muutti ryhtiäni ja sitä, kuinka kannan itseni ja huomaan, että mulla on ongelmia sen korjaamisessa. Lentopallokentällä tai urheillessa osaan mennä takaisin siihen vuosia kestäneeseen tapaan käyttää kroppaa. Urheilusuorituksessa joudun keskittymään siihen mitä teen, ja tiedän jännittää keskivartaloani hypätessä, lyödessä palloa yms. Mutta arjessa, tavallisessa elämässä tai kuten fyssarini sanoo “matalan tehon toiminnassa” en muistakaan käyttää keskivartaloani. Siksi selkäni kipeytyi tuossa yhdessä välissä. On ollut ihan mieletöntä huomata siellä fyssarin kanssa kokeillessa uusia juttuja, että mä oon aika voimakas. Ja mä oon itse asiassa yllättävän hyvässä kunnossakin!

Mä en vaan aina osaa hallita mun kroppaa, ja esimerkiksi alavatsalihakseni ovat olleet lomalla varmaan vuoden. Kompensoin tekemistä alaselällä ja ylävatsalla, enkä oikein osaa käskystäkään jännittää oikeita lihaksia. Tai no en osannut, nyt kun olen käynyt fyssarilla useita kertoja, olen alkanut saamaan viestejä perille oikeille lihasryhmille. Ja ai että, siitä tulee hyvä fiilis! Mä oon AINA pelännyt esim. vatsarullaa, kunnes fyssarini ohjeistusten mukaisesti kokeilin sitä. Ja huomasin olevani yllättävän voimakas. Kun vaan muistin säilyttää oikean asennon. Huomasin tehneeni lankkua vuosia väärin ja huomasin, etten ole jännittänyt tietoisesti alavatsalihaksiani kyllä varmaan koko elämäni aikana :D Jännää, kun tutustuu tähän oman elämänsä tärkeimpään koneeseen, vartaloonsa, vasta tässä kolmenkympin hujakoilla. Minä, joka oon aina pelännyt vatsarullaa, on intoillen ottanut sen nyt päivittäiseen käyttöön. Tosin nyt homma on pausella, sillä paukautin takareiden eilisessä pelissä, eli pari päivää pitänee ottaa vähän kevyemmin.

On ollut jotenkin hirveän siistiä olla takaisin lentopalloilemassa. Toki se vie aikaa, kun tällä hetkellä meillä on kahdet treenit ja yksi peli viikossa ja pitäisi vielä omalla ajalla muistaa harjoitella ja pitää kuntoa yllä. Siinä on aikamoinen sitoutuminen tässä yrittäjyyden ja kotiäitiyden sekoituksessa. Mutta on ollut jotenkin superkivaa olla pelikentillä ja tuntea itsensä vielä ihan yllättävän tehokkaaksi aina välillä. Kun tulee kotiin treeneistä ja joka paikkaa vähän särkee kaiken hyppelyn jälkeen, tietää että on tullut hieman koeteltua kroppaa. Samalla huomaa koko ajan selkeämpää suhdetta omaan kroppaan ja fysioterapian hyötyjä pelikentällä. Ykskaks osaakin hallita sitä omaa kroppaa hieman paremmin, saa lisää voimaa tekemiseen ja tulos on parempaa.

*=kaupallisia linkkejä

RALPH LAUREN poncho (*tämä)
LEE farkut (*nämä
ZARA paita (samantyyppinen *täällä ja *täällä)
LOUIS VUITTON Pochette Metis laukku (tämä
ZARA korvikset (nämä)
BURBERRY takki (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä
DANIEL WELLINGTON kello (tämä)
TIMBERLAND kengät  (*nämä)

Liian paljon jotenkin nykyaikana ajatellaan sitä, miltä joku näyttää ja vähän sitä, miten joku voi. Mä voin ainakin aivan rehellisesti sanoa, että mä rakastan omaa kroppaani ihan yhtä lailla nyt kuin ennenkin. Ehkä jopa enemmänkin. Alastomana näen siinä sen parhaat puolet, enkä keskity niihin, joita haluaisin ehkä kehittää. Uusi tutustuminen omaan kroppaan ehkä aiheuttaa pientä päänraavintaa pukeutumisen suhteen, mutta toisaalta tämä kaikki on antanut mulle uutta tietoa ja osaamista oman kropan suhteen. Jotenkin saan tosi paljon enemmän irti siitä, että mulla riittää voimat rullata vatsarullalla kuin siitä, että voisin näyttää paremmalta bikineissä.

Onneksi maailmassa on miljoona hoikkaa ja kiinteää kroppaa ja näkyviä vatsalihaksia ja kaikkea sitä, mitä nyky-kauneusihanteen mukaan naisella kuuluu olla. Minä voin täyttää sitten sitä kiintiötä, jossa on hieman pehmeämpää, muhkuraisempaa ja ei-niin täydellistä. Se on ihan kiva kiintiö. Samalla voin keskittyä kroppani vahvistamiseen, hyvän olon ja voiman lisäämiseen ja hyvään mieleen. Ja tähän uuteen, äidin kroppaan, tutustumista. Mä en nimittäin koskaan kokenut teini-ikää rankkana tai raastavana vaan pikemminkin jännittävänä. Samalla tavalla suhtaudun tähän uuteen, kolmekymppiseen keski-ikääni :)

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? Ja onko muilla samankaltaisia tuntemuksia muuttuneista vartaloistaan? 

13+

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply 🤓 Saturday, December 2, 2017 at 18:58

    Nyt taidat venyttää farkkujen lisäksi totuutta, kuvissa olet niin paljon pyöreämpi kuin ennen raskautta, että miten paino voisi olla sama? Olisin veikannut että 5-10kg on tullut lisää, eikä siinä ole yhtään mitään negatiivista! Sehän on aivan normaalia raskauden jälkeen. Asian kieltämisessä sen sijaan on😉 Asia taitaa kuitenkin vaivata kun teet siitä postauksia? Täysin turhaan, anna Anna itsesi olla äitimäisen pehmeä, sehän on vaan suloista. 💛

    • Reply Anna Saturday, December 2, 2017 at 19:22

      Kiva, että sinä tiedät kroppani ja painoni paremmin kuin minä blogikuvien perusteella. Ei siinä, onnea Sinulle valitsemallasi tiellä, itse pitäydyn kommentoimasta asioita, joita en voi tietää, kuten toisten painoa. Riippuu toki mihin vertaa, itse vertaan vuoteen 2016, en blogini alkuun. Siitä on kieltämättä tullut varmaan 10 kg, mutta olinkin silloin 19 v ruipelo :D

    • Reply Savon Saturday, December 2, 2017 at 20:02

      Olipa tökerö kommentti!

      • Reply Lifeisgood Monday, December 4, 2017 at 14:48

        Samaa kyllä ihmettelin, olipas tökerö kommentti. Odotan itse tällä hetkellä toista lastani (loppuraskaus) ja sain tästä Annan postauksesta uutta puhtia ja positiivista voimaa kun ajattelen palautumista taas synnytyksen jälkeen.

        Anna on varmasti saanut muutamia kiloja kymmenen vuoden aikana mutta täytyy sanoa että Anna näytti hyvältä ja kauniilta silloin mutta nyt hän näyttää vähintään yhtä hyvältä! Enkä tarkoita vain painoa vaan hänestä on tullut äiti, vaimo ja aikuisempi nainen, edelleen on kaunis ja upea :) Elämänkokemusta jne. Melkein tulee tippa linssiin kun mietin omaakin matkaani, olen vuoden vanhempi Annaa ja kuinka tässä elämässä on tapahtunut muutoksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin niin kropan suhteen kuin elämän suhteen.

        Olet Anna kaunis, nauti elämästäsi ja nauti itsestäsi sekä perheestäsi. Nauti siitä joka päivä ja kiitos kun jaksat kirjoittaa. Luen blogiasi säännöllisesti ja minusta on mukavaa että olet oma itsesi.

        Ihanaa joulun odotusta!

    • Reply K Saturday, December 2, 2017 at 22:21

      Postauksessahan Anna juuri kertoi, että hänen vartalonsa malli on muuttunut raskauden myötä. Näin ollen paino voi hyvinkin olla täsmälleen sama kuin ennen raskautta, vartalon muoto on vain muuttunut. Toivottavasti mietit jatkossa kaksi kertaa, ennen kuin viljelet yhtä tökeröjä kommentteja😌

    • Reply Anna Thursday, December 7, 2017 at 00:24

      Onpa tökerö kommentti! En ole vielä edes kolmekymppinen, mutta huomasin jo 25-täytettyäni, että kroppa on muuttunut siitä parinkympin kropasta todella paljon. Naisen kroppa on jatkuvassa muutoksessa läpi elämän, puhumattakaan, kun saa lapsen. Kahden-kolmenkymmenen välillä naisen kroppa muuttuu todella paljon, koska teini-iästä muututaan naiseksi ja luonnollista pyöreyttä tulee luonnostaan. Myös esim. treenaaminen muuttaa kroppaa ja koostumusta. Kannattaa muistaa, että on muitakin tapoja mitata ja verrata kropan koostumusta ja voimaa ja hyvinvointia kuin tuijottamalla vaa’an numeroita, jotka eivät loppujen lopuksi kerro yhtään mitään siitä, millainen olo sulla on itselläsi ja onko sulla pehmeyttä ja vähemmän tai enemmän rasvaa kropassa vai onko sulla lihaksia ja kuinka paljon. Jokaisen naisen pitäisi olla ylpeä kropastaan ja sisäisestä hyvinvoinnista ja hyväksy oman kropan. Normaalit ja terveelliset elämäntavat sekä hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin numerot vaa’alla.

  • Reply Margareta Saturday, December 2, 2017 at 19:03

    Allekirjoitan täysin tuon uuden” teini-iän ”. Itselläni ollut ihan samoja fiiliksiä muuttuneen kropan suhteen raskauden jälkeen.. oma kroppa tuntuu nyt vieraalta ja on ollut vaikea tottua näkyviin raskausarpiin yms.Mutta samalla arvostan kroppaani enemmän mitä ennen raskautta!

    • Reply Anna Saturday, December 2, 2017 at 19:23

      Just näin :) totuttelua, sillai lempeästi :)

  • Reply emma Saturday, December 2, 2017 at 19:34

    Todella kauniita kuvia ja hienoa tekstiä :)

  • Reply Halina Saturday, December 2, 2017 at 20:23

    Niin samat asiat mulla mietinnässä myös :) Täällä tosin vaakakin näyttää 10kg enemmän, joten totuttelua on. Just toi kehon painopisteen muuttuminen on iso asia. En edes tiedä millaiset vaatteet tälle nykyiselle vartalotyypilleni sopisi…pitäis varmaan käydä jollain pukeutumisneuvojalla. Erityisen oudolta tuntuu nämä pari kuppikokoa suuremmat rinnat, jotka ovat muuttaneet vartaloa valtavasti..myös vyötärön paikka (ns. kapein kohta) tuntuu siirtyneen ihmeellisesti raskauden jälkeen.

    • Reply Anna Saturday, December 2, 2017 at 20:40

      Mulla taas päinvastoin ympärysmitta kasvoi yhden koon, mutta kuppikoko hujahti kai kolme kokoa pienemmäksi ykskaks. Aikamoinen ero :D Ja just toi leveimmän ja kapeimman kohdan siirtyminen ihan eri paikkoihin on tosi outoa :D

  • Reply Arkeni estetiikkaa Saturday, December 2, 2017 at 20:27

    Tuo on kyllä niin totta ja ihmeellista, että lapsen saamisen myötä suhtautuminen omaan kroppaan kyllä kokee melkoisen muutoksen. Itse olen kärsinyt aikoinaan syömishäiriöstä ja olen ollut todella tarkka ulkonäön suhteen. Kolmen lapsen jälkeen vaikka painankin saman verran kuin ennen lapsia, niin olen kropaltani ihan eri mallinen. Juuri kuten kuvailit; pehmeämpi. Olen pyrkinyt hyväksymään itseni. Tiedän, että jos haluaisin olla paremmassa kunnossa ja ulkoisesti timmimpi, niin se onnistuisi urheilemalla, mutta toisaaltaan en jaksa sitä orjallista peiliin tuijottamista ja kaloreiden laskemista ja hikirääkkiliikuntaa. Välillä voi tulla innostuspuuskia, jolloin urheilee kovemmin ja kroppa on tiukempi, mutta useimmiten menen sinne mukavuusalueelle ja harrastan vain joogaa, jota rakastan yli kaiken ja saan siitä mielenrauhaa. Kieltämättä media luo paineita naisille, itseni mukaanlukien. Pitää vain yrittää muistaa, että harva on joka siihen median muottiin mahtuu. Eikä tarvitsekaan mahtua. <3

  • Reply Nimetön Saturday, December 2, 2017 at 21:07

    Täällä on kans huhtikuussa syntyneen pojan vanhempi ja oma kehonkuva on vähän hukassa! :D Oon ollut aina sellainen 160 cm, jopa vähän lapsekkaan näköinen nainen. Rintoja mulla ei aiemmin ollut, saatikka muita muotoja! Vaikka elopainoa on nyt sama 58kg kuin ennen synnytystä, niin välillä tuntuu, etten ole sama tyttömäinen itseni. Samat vaatteet menee joo, mutta jotenkin ne näyttää päällä ihan erille! Mutta hitaasti tässä totutellaan nopeasti tapahtuneeseen muutokseen, eiköhän se keho jossain vaiheessa ala näyttämään peilistä katsoessa tutulta :)

  • Reply Päivi L Saturday, December 2, 2017 at 21:55

    Hyvä kirjoitus ja osuu hyvin meihin moniin äiteihin. Äitiys ja ikä tuo muutoksia ja lempeä suhtautuminen siihen on parasta. Monille tekisi hyvää käydä iänkin myötä hakemassa fyssarilta hyvät jumppa ohjeet.

  • Reply Ems Saturday, December 2, 2017 at 22:17

    Fiksu aikuismainen postaus ja ihana asu! Tuota värimaailmaa olen itsekin viime aikoina suosinut. Tällaiset pohdiskelupostauksesi puolestaan ovat aina mielenkiintoista luettavaa. Kirjoitat hyvin.

  • Reply Emma Saturday, December 2, 2017 at 23:01

    Ihana juttu, että olet fysioterapiasta apua löytänyt! Suhteesi muuttuneeseen kroppaan kuulostaa terveeltä, se on tervetullutta tässä maailmassa!

  • Reply Aino Sunday, December 3, 2017 at 06:39

    Ihanat kuvat värimaailmaltaan ja sun kasvot jotenkin hehkuu! Ja kivaa lukea tämmöistä pohdintaa :)

  • Reply Mirka Sunday, December 3, 2017 at 08:16

    Asiasta kukkaruukkuun; tuli vain mieleeni kertoa, että arvostan todella paljon sitä, että sun tekstit on aina niin pitkiä ja näet selvästi oikeasti vaivaa kuvatessa ja teet muutenkin paljon työtä blogisi eteen.

    Se on minusta iso kunnianosoitus meitä lukijoita ja sun yhteistyökumppaneita kohtaan :).

    On paljon suosittuja bloggaajia, jotka käy päivittäin heittämässä muutaman rivin tekstiä ja miljoona mainoslinkkiä perään. Sulla on tässä ihan oikeasti tekemisen meininkiä ja olet siitä palkkasi ansainnut. Kiitos! 😊💜

  • Reply Terttu Sunday, December 3, 2017 at 09:34

    Sä näytät tosi “ihanalta” farkuissa. Enempi farkkujen käyttöä. Ei kukkamekkoja. Pitkät jalat. Upee! En osaa tarpeeksi hehkuttaa. Kiitos blogista ja rehellisistä ajatuksistasi.

  • Reply 238 Sunday, December 3, 2017 at 12:25

    Ihana Anna ja ihana postaus! Samaa mielta ollaan taallakin, mita uuteen kroppaan tulee. Tottakai hieman on taallakin lantiot ja muutkin paikat muuttunu ja muodot pehmentynyt, mutta arvostus omaa kroppaa kohtaan on kylla noussut huimasti. Jotenkin todella armosellisempi itseaan kohtaan, vauvan syntyman jalkeen.

    ps. tuo poncho on muuten todella kiva! :)

  • Reply Heidi Sunday, December 3, 2017 at 12:51

    Tykkään tästä asusta tosi paljon! Tykkään tuosta denimin ja ruskean yhdistelmästä ja asu on todella siisti/klassinen, mutta silti rento :) Ja noi kengät kyllä haluaisin nyt itellekin :D
    Ja kiitos muuten tuosta joulukalenterista, että oot jaksanut nähdä vaivaa sen eteen, se on mukava lisä tähän joulunaikaan :)

  • Reply Jenni Sunday, December 3, 2017 at 14:29

    Ihana, armollinen kirjoitus <3

  • Reply Suvi Sunday, December 3, 2017 at 17:21

    Heti pisti silmiin kuinka erityisen hehkeän näköinen olet näissä kuvissa, vau! Ja asu on aivan ihana!!

  • Reply veramarika Sunday, December 3, 2017 at 18:51

    Tosi seesteinen asu olematta tylsä! Tykkään tosta ruskeasta, en vaa osaa käyttää ite. Once you go black.. XD Mulla vähän samoja fiiliksiä, paitsi että toisen raskauden jälkeen olemattomasta rungosta painoa lähti vähän liikaa – lihakset nimittäin. Pyllystä tuli lättänä, vatsa on löllö ja ryhdistä en ees aloita:D mäkin oon käyny fyssaril, toivottavasti auttaa.

  • Reply Pirjo Sunday, December 3, 2017 at 23:31

    Olet todella kaunis! Kiitos tekstistä.

  • Reply Kati Monday, December 4, 2017 at 10:59

    Olen tutustunut tähän blogiin Mungobabyn kautta, itsellä tällä hetkellä 3 kk poika, on jo toinen lapsi. Ensimmäisen kohdalla masennuin täysin, kun yritin jo kuukauden sisällä mahtua omiin farkkuihin. En ollenkaan ymmärtänyt miten kroppa muuttui, päähän vain oli iskeytynyt lause, kyllä imetys laihduttaa. Nyt olen ottanut asian rennommin, kroppa tulee vielä muuttumaan tästä. Minullakin paino on palautunut alkupainoon, mutta olen huomattavasti pyöreämpi. Entiset vaatteet eivät istu samalla tavalla, kuin aiemmin. Etenkin ritojen osalta, tiukemmat topit/mekot kiristää huomattavasti, mutta olen ajatellut asian niin, että nautin pyöreistä muodoista niin pitkään kuin mahdollista, rinnat todennäköisesti vielä tulee häviämään :)
    Tykkään asusta paljon, vaikka itse vierastan muita värejä kuin mustaa, mutta ehkä rohkaistun joskus kokeilemaan muitakin värejä. :)

  • Reply Merkkari Wednesday, December 6, 2017 at 13:57

    Kuulostaa tutulta :) Esikoisen jälkeen meni yli vuosi ennen kuin kroppa tuntui omalta, vaikka vaaka näytti samaa eikä raskausarpia tullut. Lantio leveni myös sen verran, että kaikki housut lähti vaihtoon. Lohdutuksen sanoina voin kertoa, että ainakaan omalla kohdallani toisen raskauden jälkeen lantio ei enää levinnyt. Ja hyvä niin, ei olis talous kestäny farkkuvaraston uusimista toistamiseen näin lyhyen ajan sisällä :D
    Nyt toisen raskauden jälkeen paino on pudonnu ja sen myötä myös lihakset kadonnut. Jostain syystä myös se lempeys omaa vartaloa kohtaan uupuu, jota vielä esikoisen raskauden jälkeen oli. Ei malta odottaa että kroppa “muuntuisi omaksi” ja se ärsyttää päivittäin. Tähän mahdollisesti vaikuttaa se, että lapsiluku on nyt täynnä. Olisi mukava saada nauttia vartalosta, josta tietää ettei se tule enää kohtaamaan raskauden myllerrystä.

  • Reply Anna Thursday, December 7, 2017 at 00:41

    En ole vielä lapsia saanut, joskus tulevaisuudessa toiveena. Selvitään ensi näistäkin seikkailuista ja hääjärjestelyistä. Pienen paniikin itselleni kehitin häämekkoa varten, että millainen malli sopii minulle ja imartelee minun kroppaa. Parikymppisestä kropasta on näin lähempänä kolmeakymppiä oleva kroppa pehmeämpi ja naisellisempi. On tullut muotoja ja pehmeyttä. Alkuun muutos oli vaikea, koska myös painoa tuli lisää, mutta pikku hiljaa sitä on hyväksynyt, että naisen kroppa muuttuu läpi elämän. Treenaan edelleen ja treenaan erilailla huomioiden myös ravintopuolen ja voin todeta, että vaikka vaaka näyttää enemmän kiloja niin inbody mittaukset kertoneet, että kropassa on aika paljon enemmän lihaksia kuin pari kymppisenä. Myös jaksaminen ja hyvinvointi ovat erilaisia kuin parikymppisenä ja treenaamisessa on erilailla puhtia kuin parikymppisen treenissä. Toki on aina asioita elämässä ja kropassa, joita haluaisi muuttaa ja muutos on vain asenteesta kiinni. Pointtina kuitenkin se, että alkaa hyväksymään muutokset elämässä ja kropassaan pikku hiljaa ja asioiden hyväksyminen lähtee omasta päänupista. Hyvinvointi lähtee kuitenkin itsestä sisältä liikkeelle ja treenaamalla ja terveellisellä monipuolisella ruokavaliolla, unohtamatta armollisia herkutteluhetkiä, saa kroppaa kyllä muovattua enemmän toivomaansa suuntaan.

    Lapsettomana en tiedä miltä raskaus ja synnytys tuntuvat, mutta uskon joka sanaan, kun äidit kertovat, että oman lapsen tuominen maailmaan on paras tunne ja siksi pitää myös rakastaa omaa kroppaa ja hyvinvointia, kun kroppa muuttuu ja rakenne tai malli muuttuu ja voi tulla ja jäädä ollakseen niitä lisäkiloja – ovat ne kaikki sen oman nyytin arvoisia.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post