Huolettomasti viitassa // Lempäälä

Mua kyllä vähän harmittaa, miten nopeasti Suomessa syksy on ohi! Helsingissä nyt vielä näyttää syksyiseltä, mutta Lempäälässä satoi tuo ensilumi sillai 20 cm kerralla ja nyt ympärillä on näyttänyt jo aika talviselta. Jotenkin nahkatakin ja vähän kevyempien villakangastakkien käyttöaika on loppujen lopuksi aika lyhyt ja tämänkaltaisille asuille ei ole kovin montaa päivää vuodessa käyttöaikaa. Syyskuussa tässä tulee vielä turhan lämmin, marrakuun alussa jo hieman paleltaa. Kuitenkin pakko sanoa, että vaikka viime päivät on jo hengityskin höyrynnyt Lempäälässä ulkona kulkiessa ja oon jupissu syksyn loppumista, tykkään tästä kelistä kuitenkin aika paljon. Sellainen kevyt kirpakka pakkanen on aivan ihana kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja valosta saa energiaa. Pahinta mulle on aina sellainen harmaa ja vähän sateinen keli, kun tuntuu, että koko maailma on ihan masentunut.

No, onneksi nyt pääsee nauttimaan auringosta ja lämpimistä keleistä viikoksi. Ei toki mikään helleaika enää Välimerellä, mutta just sellainen täydellinen kaupunkilomailun keli, kun Celsiukset on 20 hollilla joka päivä. Matkalaukut on pakattu ja pakko sanoa, että on tää aika uutta. Omien riepujen sijaan matkalaukuista vie eniten tilaa luomusoseet, maidot ja vaipat. Miten noin pieni ihminen voi tarvita niin paljon kaikkea viikoksi? :D Meillä on D:lle mukana varmaan kolme kertaa sen painon verran tavaraa, ainakin. Nauratti vähän tuolla ruokakaupan tiskillä kun lastasimme viikon sapuskat ja maidot. Tuli ekaa kertaa ymmärrettyä, paljonko lapseen menee ruokaa, kun yleensä käydään kaupassa pari kertaa viikossa. No, toisaalta, ihan hyvä, että en pääse taas ylipakkaamaan, enkä raahaa puoli vaatevarastoa mukanani. 

Blogi hiljenee live-postausten osalta nyt hetkellisesti, enkä lupaa palailla tuolta reissun päältä. Toki saatan hyvinkin tulla kirjoittelemaan kuulumisia, jos aikaa riittää, mutta olen ajastanut joka päivälle hieman sisältöä joka tapauksessa, joten blogi päivittyy ihan normaalisti. Yritän skarpata noiden IG-storyjen videoiden kanssa reissussa ja muutenkin päivittelen varmaan kuulumisia ahkerasti Instagramiin. Jos ette vielä siellä seuraa, niin @mungoanna kannattaa nyt laittaa seurattaviin Instassa. Olin eilen ihan sitä mieltä, että mullahan on hyvin kaikki postaukset ja muut jutut mallillaan, että tässähän voi hyvin lähteä reissuun. Siinä sitten istuin kuitenkin vielä aamukolmelta tekemässä kirjanpitoa ja laittamassa viimeisiä ajastuksia ruotuun. Hups :D

Pakko muuten kehua, että mä oon skarpannut tosi paljon tietyissä asioissa viime vuoden aikana. Ennen yhteiselämää mieheni kanssa en todellakaan koskenut Exceliin saatika tehnyt tarkkoja taloussuunnitelmia. Kirjanpitäjälleni olin ihan painajaisasiakas, kun kuitit ja paperit tuli miten sattui ja kaikki kirjanpito oli aina myöhässä ja viime tingassa. Noin vuosi sitten aloin skarppaamaan asian kanssa, ja voin sanoa, että se on kyllä niiiiin hyväksi omalle mielenterveydelleni! Mä rakastan mun Exceleitä ja asioiden suunnittelua, ajastamista, värikoodaamista yms. Oon ottanut ylpeyden aiheekseni sen, että olen aikataulussa ja teen asiat oikea-aikaisesti enkä jätä asioita viime tinkaan. Syyskuun kirjanpidon kanssa lepsuilin muuton vuoksi ja jouduin pitkästä aikaa pahoittelemaan kirjanpitäjältäni viivästystä, joten eilen iski pakottava tarve korjata asia ja laittaa lokakuun kirjanpito mallilleen jo heti kuun päätyttyä. Niinpä Netflixin tarjoamassa seurassa hoidin viimeisiä työasioita eilen aamuyöllä poikien tuhistessa omilla tahoillaan. Tää on ihan hassua, sillä entisestä Exel-vihaajasta on kuoriutunut todellinen Excel-intoilija ja mun koko elämä on organisoitu, ainakin paperilla.

Olen tämän uuden organisoimis- ja Excelrakkauden myötä ymmärtänyt, että sitä, mitä pidin ennen huolettomuutena, voisi pitää tavallaan myös kaikkea muuta kuin huolettomana. Ennen elin jotenkin paljon vähemmän suunnitelmallisesti, enkä osannut ehkä mitoittaa aikaa, jaksamista tai talousasioitakaan tarpeeksi hyvin. Kuvittelin, että se on sitä nuoruuden huolettomuutta. Jälkeenpäin ajatellen, elämäni on paljon huolettomampaa nyt kun tiedän ja osaan suunnitella, eikä mikään enää yllätä, negatiivisella tavalla ainakaan. Elämä on jotenkin paljon seesteisempää. Oon alkanut miettimään, että se mitä ennen pidin huolettomuutena, on tietyllä tapaa ehkä enemmänkin holtittomuutta. Se on mukavaa aikansa, mutta kyllä tällainen. Jotenkin miellän tällaiset suuremmat muutokset omassa persoonassa ja siinä, miten toimin, äitiyden aikaansaamiksi. Lapsen saaminen riisuu jotenkin kaiken varmuuden tunteen, kun jatkuvasti tiedostaa, että elämässä voi käydä mitä vain ja elämän epävarmuus on paljon selkeämpää. Oma kontrolli ei enää yletäkään kovin pitkälle, sillä lapsensa tulevaisuutta ei voi suunnitella. Siihen kontrollinmenetyksen tunteeseen pienet arjen säädöt tekevät ihmeitä.

*Kaupallisia linkkejä

ZARA viitta (vanha, ihana ruskea viitta *täällä)
PATRIZIA PEPE hame (*tämä, samantyyppinen *täällä ja aivan ihana musta hame *täällä)
COS paita (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
CHANEL rintaneula
LOUIS VUITTON Pochette Metis laukku (loppuunmyyty, samanhenkinen kiva *täällä ja *täällä)
STUART WEITZMAN saappaat (samantyyppiset ihanat *täällä ja *täällä)
GUCCI aurinkolasit (samantyyppiset *täällä ja *täällä)

Mitäs tykkäätte asusta? Ja onko lukijoideni joukossa muita Excelöinti ja organisoimisfaneja? Kertokaa paheenne :D

8+

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

Previous Post Next Post