Ihana viikonloppu

Mikä ihana viikonloppu! Niin kivaa kun tavallaan olisi ollut nähdä kaikkia ihania kollegoja Blog Awardseissa, niin vielä ihanampaa kun rakkaat ystävät oli (ja on edelleen) käymässä. On ihanaa, kun häiden, nimijuhlien ja muiden jälkeen rakkaimmat tyttökaverit eri kaveriporukoista ovat tutustuneet keskenään ja on sellainen ihana naisten porukka, joiden kanssa voi höpistä mitä vaan politiikasta huulipuniin. Viikonloppu on mennyt siis viettäen aikaa läheisten kanssa, Danten kanssa matolla loputtomasti pyörien ja illalla vähän viiniä hörppien ja kakkua maistellen. Tänään askartelin Halloween-kurpitsat ihan vaan koska olin niin leikkisän hyvällä tuulella ja oli niin kiva viikonloppu :) Siellä ne nyt on palamassa etupihalla ja tuomassa iloa joka kerta kun kävelen sisään :)

Perjantai meni vähän silleen miljoonan inhottavan sattuman summassa, joten tämä ihana viikonloppu oli todellakin tarpeen. Rakas ystäväni tuli Brysselistä käymään Suomessa ja matkusti luoksemme Jyväskylästä Onnibussilla. Oli vähän ikävä yllätys sitten täällä Lempäälässä, kun Onnibussissa ei enää ollutkaan hänen matkalaukkuaan. Mä en oo koskaan ymmärtänyt, olisiko se niin vaikeaa implementoida siihen Onnibusiin vaikka sellaista samanlaista narikkalappu-maista systeemiä, joka on hotelleissa kun jättää laukut luggage roomiin. Saat numerolapun ja toinen osa kiinnitetään siihen matkalaukkuun. Sitten saat sen sun matkalaukun sitä lappua vasten. Nyt ei kukaan tiedä, onko joku vaan napannut sen matkalaukun kyydistä jossain pysäkillä, vai onko bussikuski antanut sen väärälle matkustajalle tai jättänyt vaan jollain pysäkillä olettaen, että sen omistaja jäi sillä pysäkillä. En tiedä, en tajua miten voi olla mahdollista, ja olihan se aika ikävää ystävälleni. Siinä sitten metsästettiin dödöjä, hammasharjoja, pikkuhousuja ja muuta sitten kaupoilla heti ensimmäiseksi. Todella inhottavaa ja surullista ystävälle, jolla on muutenkin kiireistä, eikä nyt perustarvikkeiden täydentäminen ja lemppareimpien vaatteiden metsästäminen uudelleen ole se ihan nopein homma. Matkalaukkua käytiin metsästämässä varmuuden vuoksi vähän siellä täällä ja ystävällä menikin perjantaista iso osa siihen, että selvitti asiaa Onnibusin kanssa ja vakuutusyhtiön kanssa. 

Muutenkin perjantai sisälsi miljoona pientä ärsytystä, kuten esimerkiksi sohvapöytämme kanssa. Ollaan odotettu meidän sohvapöydän saapumista kymmenisen viikkoa, ja nyt se saapui vihdoin perjantaina. Kivalta näyttää, mutta… Siinä kuuluisi olla mukana pieni pussi, missä on ruuveja ja jalkoja ja kaikennäköistä, mitä tuon kasaaminen nyt vaati. Eipä ollut. Tuossa se nyt seisoo kasana jalkoja ja levyä. Awesome. Todennäköisesti odotetaan kymmenen viikkoa lisää noita ruuveja. Huoh. Ja ei, ei ole mitenkään rinnastettavissa ystävän kadonneeseen omaisuuteen, mutta kyllä kiukuttaa tuollainen. Jotekin perjantai sisälsi vaan paljon kaikkea tollasta ärsyttävää. No, mieli muuttui kivemmaksi, kun aurinko laski kauniisti ja ilta sisälsi porukalla pelailua ja hyvää fiilistä ja ruokaa. Kaikki tuollainen materialistinen ärsytys kyllä unohtuu nopeasti, kun lähellä on ihania ystäviä.

Tytöt lähtivät hieman ripotellen täältä tänään ja rakas Kuopio-ystäväni jäi spontaanisti meille vielä täksi illaksi, ja tänään on ehkä pakko hieman pelailla SMART10 ja nauttia ihanasta kodikkaasta seurasta. Hieman painaa ehkä mielessä se, että tulevalle viikolle on hirveästi töitä, jos haluan unohtaa läppärin tulevan Välimeren risteilymme ajaksi. No, toisaalta, mieluummin teen pari päivää ahkerammin töitä sen jälkeen kun olen ladannut henkiset akut täyteen tätä ihanaa fiilistä, joka ystävien kanssa on :) Dante on saanut olla loputtoman paljon kauniiden tyttöjen sylissä ja Benji on saanut paijailuja ehkä kokonaiseksi kuukaudeksi eteenpäin. ♥



Meidän viikonloppu on ollut siis täynnä ystäviä, kauniita hetkiä, lämmintä tunnelmaa, hyvää ruokaa, viiniä ja kukkia. Ja tietenkin vauvan paijailua, Benjin kanssa hassuttelua, hymyileviä kurpitsoja ja spontaaneja ideoita. Sanoinkuvaamattoman ihanaa. Päätimme, että tästä tehdään jokavuotinen perinne. Ja on kyllä ihanaa, kun nykyään on niin iso koti, että tänne mahtuu helposti neljä ihmistä kylään nukkumaan mukavasti :) Tämä on kyllä ehdottomasti hyvä puoli tässä uudessa kodissamme ja kaupungissamme. Se on joka suuntaan melko lähellä (okei, paitsi sinne Kuopioon, mut sehän vaan tarkoittaa, että ystävämme joutuu kerralla viipymään pidempään pitkän matkan takia :D) ja kaikki pystyy melko hyvin irtoamaan ja majoittumaan tänne. Tästä on siis tehtävä perinne ♥

Aivan ihanaa aloittaa huomenna viikko tällaisen ihanan viikonlopun jälkeen. Nyt saunaan ja SMART10:n pariin erinomaisessa seurassa :)

Oliko teillä ihana viikonloppu? 

7+

16 Comments

  • Reply Jessica Monday, October 30, 2017 at 13:32

    Ikävää tuo ystäväsi matkalaukun katoaminen :(
    Kun olin pieni, alle kouluikäinen, matkustin äitini ja siskoni kanssa bussilla mummolaan pohjoiseen. Matkan varrella oli aika monta pysähdystä, kilometrejä tuli kuitenkin reilu 500km. Jäimme pysäkillämme ja odottelimme laukkuja kunnes äitini näki yhden miehen lähtevän meidän laukun kanssa! Kuski oli antanut äitini nimellä varustellun matkalaukun tälle miehelle eikä kumpikaan huomannut erehdystä! Onneksi jäimme samalla pysäkillä ja äitini oli hereillä :D muistan edelleen kuinka “järkyttynyt” olin kun ajattelinkin että olisin menettänyt rakkaimman uninalleni ja 101 dalmatialais- housuni :'( :D :D nyt kun tapahtuma tuli mieleeni niin edelleen ihmettelen miten tämä oli mahdollista ja kuinka paljon tällaisia tilanteita pääsee tapahtumaan ja vielä huonoin seurauksin, niin kuin ystäväsi kohdalla! Eli todellakin liputan ideasi puolesta!! :D

    • Reply Anna Monday, October 30, 2017 at 18:18

      Voi eiii, ihana kun on vieläkin noin vahva muisto :D Ja joo, tosi inhottavaa, että noin kävi :/

  • Reply Juuls Monday, October 30, 2017 at 15:08

    Onneksi teillä oli kaikesta huolimatta hyvä viikonloppu! :)
    Itse olen ottanut tavaksi onnibussilla matkustaessani että istun sellaiseen paikkaan (jos vain mahdollista siis) josta näen siihen missä matkalaukut jaetaan ja yritän aina tarkkailla tätä tapahtumaa varmuuden vuoksi. Ikinä ei onneksi laukkuni ole kadonnut enkä ole kuullut että näin olisi jollekin käynyt.. mistä lienee tullut tämä tapa/ajatus vahtia laukkujen jakoa..

    Ikävä juttu tuo ystäväsi laukku.. toivottavasti vielä löytyisi..

    • Reply Anna Monday, October 30, 2017 at 18:17

      Joo, mäki teen sitä bussin kyydistä ja aina mietin, olisko sellainen narikkasysteemi hirveän hankala muka. Saisi rentoutua eikä tarttis miettiä omien laukkujen kohtaloa :)

  • Reply Jemina Monday, October 30, 2017 at 16:38

    Mun kaveri otti kerran väärän laukun onnibussista (samanlainen kuin omansa) ja kun huomasi sen n. puolen tunnin kuluttua kotonaan hän lähti autolla ajamaan onnibussia takaa. :D Saavutti bussin vasta parinsadan kilometrin jälkeen ja oli aika yllättynyt kuski että laukun omistaja. :D Kertoo paljon ystävästäni, ei kuulemma kestänyt ajatusta että joku joutuisi hätäilemään laukkunsa katoamista hänen takiaan!

    • Reply Anna Monday, October 30, 2017 at 18:17

      Joo, me kanssa toivottiin tollasta tilannetta, mut se ei valitettavasti mennyt ihan noin :/

      • Reply Jemina Monday, October 30, 2017 at 20:21

        Toivottavasti palautuu vielä takaisin ystävällesi! Mun on vaikee käsittää että jos ei ainakaan tarkoituksella vie toisen laukkua, niin minkälainen ihminen vaan päättäisi pitää tavarat itsellään.. “Tilaisuus tekee varkaan” -sanonta on itselle vaikea käsittää, mutta varmaan joidenkin kohdalla totta. :/

  • Reply Mmm Monday, October 30, 2017 at 17:08

    Haha, huvitti tuo “ihanien ystävien” toisto about 10x :D en kyllä ymmärrä ton onnibussin toimintaa, ei oo eka kerta kun näin käy!

    • Reply Anna Monday, October 30, 2017 at 18:16

      Hahahha :D Selkeästi oli mielessä :D Kun joutuu kiertelemään eikä pahemmin käytä nimiä, niin tulee toistoa :D

  • Reply Karitsa Monday, October 30, 2017 at 17:52

    Tulipa töissä mieleen sun not#metoo postaukseen, että me hoitajat saadaan kokea työaikana vaikka miten paljon seksuaalista häirintää. Tänään heti aamun ensimmäinen asiakas kosketti mua tarkoituksella rinnasta ja sanoi “ettei viikonlopouna herunu, nyt oli pakko saada koskea!” Takapuoleen taputtajia, reisiin koskettelijoita. Niitä riittää jokaiselle työvuorolle. Ja kyllä koen, ne erittäin kovasti rakkaan työni varjopuolina. Jokaisen vartalo on oma, siihen ei tule edes leikkimielellä koskea. En tykkää myöskään huutelijoista, hyvät perseet tai anna pusu on myös häiritseviä. Jos joku haluaa lähestyä niin tulkoon ensin juttelemaan ja vaikka jos vieläkin kiinnostaa niin pyytää kahville Espresso Houseen. Minä liputan #metoo

    • Reply Anna Monday, October 30, 2017 at 18:16

      Hienoa, että liputat #metoo, niin minäkin, kaikissa tuollaisissa tapauksissa, joissa tullaan toisen iholle luvatta ja tilanteissa, joissa on selkeää seksuaalista ahdistelua, kuten tuossa sinun mainitsemassasi. Jos luet postaukseni ennakkoluulottomasti, huomaat, että minä puhun tilanteista, jotka eivät ole selkeästi seksuaalista ahdistelua, vaan voivat ihan yhtä lailla olla positiivinen kommentti tai katse bussissa. Minä en kiellä, etteikö tuollaiset tilanteet ole ahdistavia, kun joku koskee. Mä en kuitenkaan koe “hyvä perse”-huutoa seksuaalisena ahdisteluna vaan seksisminä tai esineellistämisenä. Seksuaaliseksi ahdisteluksi se muuttuu mun kirjoissa siinä vaiheessa, kun joku tulee tekemään sitä sun työpaikalle tai kotipihaan joka päivä viikon ajan.

  • Reply Rosa Tuesday, October 31, 2017 at 02:30

    Mä asun Saksassa ja täällä on onnibussia vastaava firma flixbus. Niillä on käytössä just tommonen narikkalippusysteemi ja hyvin toimii :)👍

  • Reply Maria Tuesday, October 31, 2017 at 12:45

    Tytär matkustaa usein poikaystävänsä luo toiselle puolelle Suomea ja laukku mukana. Laukku joka on aina sen kokoinen jonka voi ottaa matkustamoon. Sen takia kun tytär sanoo ettei laukkua varasteta. Mä olen aina hänelle hieman nauranut että kuka nyt toisen laukun ottaisi. Ja nyt se sitten käy. Mä suosittelen tekemään asiasta julkisen jolle laukkua löydy tai korvata Onnibussin toimesta. Siinähän ostetaan palvelu johon kuuluu laukkujen kuljetus. Ei sen luulisi olevan kovin vaikea järjestää turvallisesti. Itse tiedän nyt pyytää anteeksi tyttäreltä että olen hänen ajatuksille nauranut ja että tuollaista oikeasti voi käydä.
    Ihanat ystävät on ihania, itseäni ei haittaa toisto vaan tulee lämmin fiilis lukea kirjoitusta.

  • Reply Katri Hannele Tuesday, October 31, 2017 at 15:57

    Siis Onnibussilla on joskus ollut se lappusysteemi! Käytän Onnibusia ahkeraan, ja yhden ainoan kerran oon saanut lipukkeen, olisiko ollut viime vai toissavuonna. Sen jälkeen ei ole ollut. Toimi muuten hyvin, mutta hidasti PALJON. Silti mielummin ottaisin sen lipukkeen kuin pelkäisin joka kerta laukun katoamista tai istun se laukku sylissä kuumassa ja täydessä bussissa.

  • Reply xod Thursday, November 2, 2017 at 17:08

    Apua, mua on aina pelottanut että käy noin laukun kanssa kun matkustan paljon bussilla… Mulla on vielä aika yleinen matkalaukku, että usein on ollut jollain samanlainen, jos ei tarkotuksella veisikään… Onnibussilla laukut kyllä pakataan pysäkkien mukaan sinne, että luulis että kuskikin kummastelee jos kaverisi laukku on pyydetty sieltä aiemmin vaikka ollut Tampereelle menevien joukossa?

  • Reply a Monday, November 6, 2017 at 11:59

    http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711052200512409_u0.shtml
    nyt kannattaisi sun kaverinkin astua julkisuuteen!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post