8 x tulevaisuuden haaveita

Vaikka nykyisyys on aivan ihanaa, oon sellainen ihminen, joka usein katsoo kohti tulevaa, suunnittelee ja spekuloi. Mä rakastan haaveilua ja mulla on aina runsaasti “suunnitelmia” tulevan varalle. Ne voivat muuttua sata kertaa matkan aikana, mutta sekään ei haittaa. Elämä muuttuu ja tilanteet elää, niin myös haaveet. Viisi vuotta sitten haaveilin aika erilaisista asioista, osin toki samoistakin. Haaveiden kanssa oon usein vähän varovainen, enkä usein halua mitään yksittäisiä haaveita ja pieniä unelmia jakaa blogissa. Jos vaikka joku haave muuttuu tai ei toteudukaan, niin ei kaipaa mitään negatiivissävytteistä ilkkumista siihen liittyen. Toisaalta oon välillä niin taikauskoinen, että jos joku asia ei ole vielä ihan valmis tai varma, en halua siitä kertoa. Jotenkin taikauskoisesti pelkään “jinxaavani” sen, jos kerron siitä.

Mutta mitä mä toivon pääpiirteittäin seuravalta 5-10 vuuodelta?

1. Terve, rakastava, hyvinvoiva onnellinen perhe.

Sikäli onnellinen tilanne, että tämä minulla on jo nyt. Haaveilenkin siitä, että saamme pitää tämän tilanteen jatkossakin. Tiedän toki, että nykymaailmassa joka toinen perhe hajoaa, mutta toivon, että me saamme olla osa niitä onnellisia, jotka voivat olla onnellisesti yhdessä loppuelämämme. Perhe tarkoittaa tällä hetkellä miestäni, Dantea ja Benjiä, mutta myös tietenkin vanhempiani ja siskojani. Toivottavasti tämä joukko vielä joskus hieman kasvaa, sillä meillä on haaveissa toinenkin lapsi. Meille molemmille sisarukset on niin tärkeitä, että toivomme tietenkin sitä, että Dante saa kasvaa sisaruksen/sisarusten kanssa. Lähtökohtaisesti toiveissamme on kahden lapsen perhe, mutta emme ole mitenkään poissulkeneet sitäkään, että meillä olisi kolmekin lasta. Katsotaan. Olen onnellinen näinkin, enkä halua ihan heti perään toista vauvaa, vaan haluan nauttia tästä ajasta vain Danten kanssa. Benjille kaveri on myös ollut harkinnassa ajoittain, mutta toinen koira on ajankohtainen ehkä sitten, kun lapsiluku on kasvanut ja lapset ovat hieman isompia. Niin, että hekin saavat kokea koiraan kiintymisen ihan pennusta asti ja sen pentuajan koiran kanssa.

2. Paikalleen juurtuminen

Me ollaan muutettu niin paljon, minä varsinkin, että paikallaan pysyminen alkaa olla jo haavelistan kärkipäässä. Mä haluan, että Dante saa kasvaa rauhassa, ja että Dantella on “lapsuudenkoti”. Talomme ei ole täydellinen, mikään talo ei varmaankaan ole. On sitä ja tätä pientä, mitä voisi muuttaa, mutta pääpiirteittäin se on unelmiemme koti. Toivottavasti se on sitä vielä hyvin pitkään. En voi sanoa vielä tuntevani Lempäälää ollenkaan. Olen käynyt ruokakaupassa, postissa, neuvolassa ja parissa lentopallotreenissä. Tamperekin on sinänsä vieras, että en edes tiedä, mikä kaupunginosa on mikä, vaikka tykkäänkin kaupungista hirveästi! Kokemukseni Tampereesta vaan rajoittuu jotenkin hirveän pitkälti keskustaan, ja kaikki Tampereen vierailuni ovat olleet aina ihania. Siksi sanoisin tykkääväni kaupungista hurjasti. Lempäälä tuntuu sikäli hyvin järkevältä ja sopivalta meille, tässä Helsingin ja Tampereen välissä niin, että on myös lyhyt matka miehen perheen luokse omani lisäksi. Olemmekin sopineet miehen kanssa, että emme tästä ihan hevillä muuta. On ihanaa suunnitella kodissa asioita muutaman viikon sijaan kuukausien ja jopa vuosien päähän. Toivottavasti mikään pakottava olosuhde ei aiheuta muutosta, sillä olisi ihanaa olla nyt rauhassa paikallaan.

3. Matkustelu 

Mulla on ikävä reissaamista. Toki tiedostan, että reissaaminen lapsen kanssa on erilaista, mutta se on varmasti myös eri tavalla antoisaa. Hän pääsee kokemaan niin mielettömiä asioita ja kaiken ensimmäistä kertaa, joten on varmasti aivan ihanaa matkustaa koko perheenä. Viimeiset yhdeksän kuukautta on ollut reissaamisen suhteen hyvin rauhallista, loppuraskauden lentorajoitusten, vauva-ajan ja tämän muuton takia. Onneksi meillä on läjäpäin matkasuunnitelmia, joita pääsemme toteuttamaan pian. Miehellä on lomia säilössä, mulla yrittäjänä omat vapaudet reissata kun aikatauluihin sopii ja Danten ollessa näin pieni, on reissaaminen vielä omalla tavallaan aika helppoa. Unelmien kohdelista on loputon, ja jokainen reissu on omalla tavallaan kuin “dream come true”.

4. Koulu, ura, työt

En olisi ihan heti uskonut sanovani näin, mutta mulla on ikävä opiskelua. Se on niin systemaattista itsensä kehittämistä, että se viehättää ajatuksena. Tutkinto ei ole mulle edes niin tärkeä kuin se, että saisin opiskella itseäni kiinnostavaa aihetta lisää. Oon nuorempana ollut aika kunnianhimoinen urahaaveideni suhteen, mutta se on hieman muuttunut vuosien varrella. Arvostan yrittäjyydessä tätä vapautta. Vaikka yrittäjyydessä on paljon vastuuta kannettavana, on tässä myös eri tavalla mahdollisuuksia ja esimerkiksi vapaus tehdä töitä kotona on äärimmäisen iso plussa nykytilanteessa. Mun unelmien tilanne on sellainen, jossa voin tehdä mielekästä ja mukavaa työtä, joka tuo mukavan elintason (eikö jokaisen unelmien tilanne ole tällainen? :D) ja olen sikäli onnellisessa tilanteessa, että elän sitä paraikaa. Samalla kuitenkin mietin itseni kehittämistä ja tulevaisuutta, ja miten se vaikuttaa uraani, tai miten työlläni voin vaikuttaa omaan kehitykseeni. Mulla on sellainen löyhähkö kymmenvuotis-suunnitelma ja toivon todella, että se tulee onnistumaan. Joka tapauksessa tavoitteenani on jatkaa yrittäjänä niin pitkään kuin mahdollista.

Uran edelle menee ehdottomasti perhe ja jos joskus tilanne sitä vaatisi, olisin valmis tekemään melkeinpä mitä työtä vaan, jotta voisin elää mukavaa arkea perheeni kanssa. Mieheni työ on hyvin stabiili, mikä on mahtava tasapainottava tekijä, sillä yrittäjyys on hieman ennalta-arvaamatonta, eikä sen varaan voi suunnitella ihan mahdottomasti. Uraan eniten vaikuttava tekijä tällä hetkellä on äitiys. En olisi ehkä uskonut ajattelevani näin ennen Dantea, mutta en missään nimessä halua antaa häntä hoitoon vielä pariin vuoteen. Haluan olla hänen kanssaan kotona mahdollisimman pitkään, ja keskittyä täysipainoisesti häneen. En missään nimessä halua tuomita yhtäkään vanhempaa, joka laittaa lapsen hoitoon jo aikaisin, sillä jokaisella meillä on oikeus toimia kuten meille sopii. Meillä on taloudelliset mahdollisuudet siihen, että olen Danten kanssa kotosalla, ja tässä meidän tilanteessa olisi aivan liian harmillista, jos hoitotäti kokisi Danten lapsuudesta enemmän kuin minä.

Samalla mulla on kuitenkin valtavasti intoa tehdä paljon. Yksi pienisuuri haaveeni toteutuu vielä tänä vuonna, ja se liittyy työrintamaan. Odotan ihan superinnoissani, että pääsen kertomaan teille, mitä olen suunnitellut ja toteuttanutkin jo joitakin viikkoja. Se tuo ihan uusia haasteita arkeeni ja työjuttuihin, mutta samalla en malttaisi pysyä housuissani, kuinka paljon odotan, että pääsen tekemään ihan uutta juttua. Tässä tulee vastaan mun taikauskoisuus, paljastan nimittäin teillekin tämän suunnitelmani vasta kun on valmista.

5. Bloggaaminen

Blogien suhteen haaveenani on pystyä tuottamaan mielenkiintoista luettavaa ja saada kivaa palautetta vielä vaikka kuinka pitkään. On tämä nykyään niin iso osa elämää, ja kun yhteistä taivalta on jo yli yhdeksän vuotta, olisi elämä hyvin tyhjää ilman tätä. Bloggaamisen suhteen haaveinani on oppia paremmaksi kuvaajaksi, mutta pitää kuitenkin samanlainen rento, minun näköinen ote tähän hommaan.

Yksi pieni haave niin työntekoon kuin bloggaamiseen liittyen toteutui tämän talon myötä, sillä mulla on iso erillinen työhuone ja eilen saapui kotiin myös mun tilaama uusi iso pöytäkone. Tää mun selkätilanne oli viimeinen niitti arkkuun, ja mun on pakko siirtyä tekemään töitä parempaan asentoon. Samalla haluaisin opetella vahvemmin jaottelemaan työn ja kodin. Erillinen työhuone auttaa siinä. Mun -09 iMac sippasi taannoin ja nyt oli hyvä sauma ostaa uusi pöytäkone, ja lopettaa lysyssä sohvalla kirjoittelu. Tai no okei okei, ainakin vähentää.

6. Urheilu

Mä haluaisin tuoda mun arkeen takaisin päivittäisen urheilun. Danten kanssa tää toteutuu aika hyvin vaunulenkeillä, mutta haluaisin alkaa urheilemaan neljä tai viisi kertaa viikossa. Juoksemaan, jumppaamaan ja pelaamaan lentopalloa. Oma henkinen hyvinvointi on aika paljon liitännäinen myös omaan urheiluun, joten sille on vaan raivattava aikaa, vaikka välillä tuntuisi mahdottomalta. Haaveena olisi ensin saavuttaa raskautta edeltänyt peruskunto, sitten kehittää sitä. Oma tavoite olisi keväällä 2019 juosta puolimaraton.

7. Pientä kivaa

Haluaisin ihan hirveästi oppia espanjaa. Ollaan otettu siinä jo askeleita ja käyty yksi espanjan kurssi, mutta tää vaatisi kyllä erittäin paljon lisää panostusta. Haluaisin myös oppia valokuvaamaan ja käsitellä kuvia paremmin. Kauniit kuvat on mielestäni aivan älyttömän pysäyttäviä, ja haluaisin oppia itse tuottamaan sellaisia.

Haluaisin kehittyä ruoanlaittajana. Mä oon ihan hyvä keittiössä, en mikään velho, mutta ihan hyvin pysyy hyppysissä niin leipomukset kuin perussafkatkin. Haluaisinkin lähinnä kehittyä siinä, että oppisin tekemään enemmän erilaisia ruokia. Meillä tuntuu usein kotona ruoat toistavan samaa kaavaa ja kaipaisin enemmän erilaisia ideoita arkiruokiemme kirjoon. Haluaisin siis oppia luovemmaksi kokiksi.

8. Pinnallista

Pinnallisella puolella haaveilen tällä hetkellä rusketuksesta ja Yves Saint Laurentin Sunset Monogram -laukusta. Tosin pakko sanoa, että jotenkin nää “pinnallisen” puolen haaveet ovat hyvin turhia ja sellaisia, joista ajattelee enemmänkin niin, että “kiva jos käy toteen, ei niin vaaraksi vaikka ei tulisikaan”.

Nyt kun katson tätä listaa, niin mun haaveet on ihan tosi arkisia ja tylsiäkin varmaan jonkun mielestä. Musta tuntuu, että mä oon kokenut hengästyttäviä kokemuksia ja myllerystä elämässäni monen elämän edestä, ja nykyisellään tämä rauhallisempi elämä tuntuu vaan älyttömän sopivalta mulle. Mä tykkään nykyisyydestä niin paljon, että iso osa mun haaveista koskee nykyisyyden jatkumista samanlaisena mahdollisimman pitkään. Tulee aika nöyrän kiitollinen olo, kun asiaa miettii.

24+

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Emma Thursday, September 21, 2017 at 00:40

    Ihanaa seesteistä luettavaa ennen nukkumaanmenoa! Olen tätä sanonut aiemminkin, mutta kirjoituksistasi on muutamien viime vuosien aikana huokunut onnellisuus ja tasapainoisuus, ja se että vaikutat eläväsi sellaista elämää, kuin juuri nyt on hyvä. Sydäntä se lämmittää! Ehkä myös tällainen maanläheisempi ajattelutyyli on itselleni helpommin samaistuttavaa. Joka tapauksessa, ihana kuulla haaveistasi! Samankaltaisia itsellänikin on.

  • Reply Minnea/Minnean muruja Thursday, September 21, 2017 at 08:12

    Ihana postaus! Ja laittoi ajattelemaan omia tulevaisuuden haaveita! Täytyykin alkaa väsäämään listaa :D

  • Reply Kristiina Thursday, September 21, 2017 at 09:52

    Ihania haaveita. Toivon niiden toteutuvan elämässäsi. Vaikka jonkun mielestä nuo saattaisivat kuulostaa tylsiltä haaveilta, niin minusta ne ovat lopulta elämän syvimmin merkityksellisiä asioita. Joten niistä tosiaan kelpaa haaveilla. Ja aivan ihanaa, kuinka hyvässä kiitollisuudessa leijut siitä, mitä olet saanut <3 Kiitollisuus elämää kohtaan on yksi parhaista asioista mitä on.

  • Reply Jenna Thursday, September 21, 2017 at 11:05

    Voisi itsekin toteuttaa tällasen, että kirjoittaa haaveet ylös itselleen niin tietää mitä kohti kulkea :) minulla myös 1,5v lapsen äitinä ehkä ainoa asia joka lapsen saannissa yllätti ja josta on muuttanut mielensä on myös juurikin tuo hoitoon laittaminen. Ennen ajatteli kun ei ollut joutunut asiaa sen kummemmin miettimään että no sitten vaan laps hoitoon n. Vuoden iässä vaikka ja itse jatkaa omaa uraa ja muuta elämää niin kuin ennenkin. Todellisuus vaan onkin hieman toisenlainen kun tajuaa miten paljon se olisi oikeasti aikaa lapselta pois. Vaikka halu töihin olisikin kova, tuntuu se sellaiselta valinnalta joka varmasti voisi myöhemmin kaduttaa. Siispä täytyy nauttia ajasta lapsen kanssa kotona nämä ensimmäiset vuodet jos se vaan pysyy mahdollisena vaihtoehtona :)

  • Reply ems Thursday, September 21, 2017 at 15:12

    Kiva postaus ja ihanan kuuloisia ja realistisia haaveita. Itse olen muutaman vuoden sinua “jäljessä” eli mies on, mutta lapsia vielä ei ja naimisiinmenokin on vasta juurikin haavelistalla. Silti pystyn samaistumaan moniin haaveisiisi rauhallisesta perhe-elämästä ja tasapainosta perheen, työn ja omien juttujen välillä. Oma elämä kulkee tällä hetkellä aika ura edellä, saa nähdä tuleeko siihen muutos, jos joskus lapsia suodaan. Kaiken kaikkiaan voin kuitenkin samaistua loppuajatukseesi: kuinka kiitollinen saa olla, että on onnellinen elämässään ja elämää omia unelmiaan jo nyt, tai ainakin ne ovat realistisesti saavutettavissa 5-10 vuoden kuluessa.

  • Reply Henriikka Friday, September 22, 2017 at 10:26

    Ihana teksti, houkuttaa laatimaan itsellekin tällaista! On ihanaa elää tuota hetkeä, milloin kaikki on hyvin ja onnellisesti juuri nyt. Silti on lupa haaveilla! Täällä myös on se avomies, koti ja koira, mutta olisihan se ihanaa päästä tuota vauva-arkeakin kokemaan pian. En tiedä sopiiko laji sinulle, mutta Lempäälässä aloitti nyt naisten säbäjoukkue, itse ainakin saanut siitä mielettömän uuden harrastuksen ja uusia tuttuja itselle vielä uudelta paikkakunnalta, hauskoja saunailtoja unohtamatta :)

  • Reply Iines Friday, September 22, 2017 at 10:47

    Innolla odottelen uutisia sun työrintamalta, iik!! :) Samoja asioita jokatapauksessa itselläni mielessä. Mulla ei ole koskaan varsinaisesti ollut samaa pysyvää kotia muutamaa vuotta kauempaa, joten tuo juurtuminen yhteen paikkaan olisi todella tärkeää myös meidän perheellä. Ystävien, tarhan, koulun ja yleisesti kodin pysyvyys. Ja hei, kun postailit haaveista matkustaa Köpikseen, niin täällä yksi vapaaehtoinen matkakumppani! Oon haaveillut Köpiksestä jo ikuisuuden, haha! Just viime viikolla kyyläilin taas lentoja ja spa-hotelleja ;D

  • Reply Saaristokaupunkilainen Friday, September 22, 2017 at 21:18

    Toinen ja kolmas lapsi vaan “samaan putkeen” niin siitä on sisaruksille älyttömästi iloa myöhemmin, joskin tappeluksihan se alussa menee eikä vanhemmillakaan ole aina selvää onko yö vai päivä, kesä vai talvi :D

    Kenties bloggailuillekin jää vähän aikaa :P

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post