Weekend in Helsinki

Helsingin viikonlopusta on jo melkein viikko, mutta mä vasta pääsin kiinni kuviin kamerastani. Tämä muutto vie järkeni lisäksi kaiken ajan tällä hetkellä. Tämä viikonloppu meneekin täällä muuton keskellä tavaroita purkaen, mutta viime viikonloppuna oli monta syytä ottaa itsensä irti tästä tekemisestä ja suunnata Helsinkiin.

On kyllä niin ihanaa, kun junamatka Helsinkiin ei olekaan kuin puolitoista tuntia enää, ja se tuntui menevän todella vauhdilla. Istuimme aamujunan kyytiin Tampereella, Dante nukahti vartin kohdalla syliini ja itsekin torkahdin vähäksi aikaa. Heräsimme Tikkurilan kohdalla lähinnä sellaiseen epäuskoon, että joko olemme perillä. Torstain suunnitelmiani oli alunperin ripsihuolto ja kampaajakäynti, pienellä illallisoptiolla, riippuen Danten jaksamisesta. Äitini oli lupautunut lapsenvahdiksi, joten ripsihuollon ja kampaajan ajan pieni oli mumminsa hellässä hoivassa ja välissä kävimme yhdessä lounaalla ja hieman kiertelemässä keskustaa. Näin pienen vauvan kanssa aikataulutus menee ihan hirveästi hänen ehdoillaan, enkä oikein osaa vielä olla hirveän pitkiä aikoja erossa. Niinpä puolentoista tunnin ripsihuollon ja kolmen tunnin kampaajan väliin täytyy saada useampi tunti yhdessäoloa. Että minä jaksan :D Tällä kertaa aikataulutuksen löyhyys oli erittäin hyvä asia, nimittäin ripsihuollon jälkeen kipitin ex tempore ortopedille. Iskias oli kipuillut sen verran, että päätin varuilta tarkistaa, mikä tilanne siellä oikein on. Välilevyn pullistumaa epäili lääkäri, ja sovittiin, että katsotaan tilannetta kuukauden ajan ja kokeilen jäsenkorjausta ja fysioterapiaa. Jos ei tule mainittavaa parannusta asiaan, käyn magneetissa ja mietitään jatkotoimenpiteitä. Lääkäristä kipittelin kohti kampaajaa hieman freesaamaan tukkaa. Kiitos todennäköisesti biotiinin, tukka on kasvanut ihan hirveetä vauhtia, joten oli kiva käydä vähän laittamassa uutta sävyä siihen. Onneksi Johannan jättämään valtavaan aukkoon on löytynyt erinomainen tekijä, kun päätin kokeilla Bow-kampaamon Nooran palveluja. Erinomaista jälkeä ja supernopea tekijä! Suosittelen parin käyntikerran perusteella lämpimästi. Kiitos vinkeistänne Tampereella oleviin kampaajiin, ne saattavat tulla vielä tarpeelliseksi, mutta tällä erää taidan käydä Bowssa :)

Täytyy kyllä ihmetellä Danten jaksamista. Lähdimme kotoa puoli kahdeksalta aamulla ja oltiin liikkeellä koko päivän. Ripsihuoltoni ja kampaajani ajan Dante ja äitini pyörivät ulkona ja kaveri nukkui ihan ennätyspäikkärit. Kun hän oli hyvällä tuulella vielä kampaajanikin jälkeen, uskalsin mennä Olon järjestämälle Bloggers Dinnerille* hieman maistelemaan uusia herkkuja menulta. En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta rakastuin palavasti kukkakaaliin! Ahh, pakko päästä lähiaikoina Oloon kunnon illalliselle, ihan vaan jo ton kukkakaalin takia :D Ruoka oli erinomaista ja ilta meni yllättävän helposti. (*Bloggers Dinner oli kaupallinen blogitapahtuma)

Jälkiruoka vei kielen mennessään, mutta sen pidemmäksi aikaa emme jääneet seurustelemaan cocktailien merkeissä. Danten nukkumaanmenoaika on kuitenkin mun aikatauluja eniten saneleva, joten jälkkärin jälkeen otimme suunnaksi Vantaan. Olimme kotona hieman 20 jälkeen, ja laskeskelinkin, että päivämme kesti aika tarkkaan 13 tuntia. Täytyy kyllä olla todella kiitollinen, että tuollainen tapahtumantäyteinen päivä kulki hirveän helposti ja ilman itkuja. Vielä kotimatkalla pikkukaveri näytti kovin tyytyväiseltä :)

Perjantai ei osoittautunut yhtään lyhyemmäksi kuin torstai. Jätin Danen äitini hoitoon aamulla ja suuntasin kahdeksi tunniksi jäsenkorjaajalle. Hän saikin selkääni sen verran kuntoon, että muutamaan päivään ei ollut yhtään iskias-kipuja. Jos nyt itse lähden analysoimaan tilannetta, niin kanniskelen Dantea vähän huonossa asennossa, ja se on saanut selkäni kiukuttelemaan. Täytyy kiinnittää siihen huomiota ja katsoa fyssarin kanssa hieman selkäliikkeitä.

Äitini toi Danten mulle ja jatkoimme päiväämme. Oli pari tapaamista, joista toinen menikin sangen ikävästi. Puraisin Joe & Juicen leipää ja pureskellessani tunsin jotakin omituista. Tunnustelin ja ihmettelin, ja olin melko varma, että hampaani lohkesi. Siinä sitten rupesin googlailemaan, josko saisin ajan päivystävälle hammaslääkärille. Sellainenkin löytyi yllättäen parin tunnin varoitusajalla ja mulla olikin onneksi sovittu treffit Danten kummitädin kanssa. Treffasimme siis Nooran, joka onnekseni ilmoittautui avuksi hammaslääkärin ajaksi. Ihan uskomatonta, miten hyvin asiat sitten loksahtelivat palasiksi, sillä olin ihan varma, että haljennut hammas pilaisi koko viikonloppuni. Menneiden hammaskokemuksieni pohjalta olin aika järkyttynyt ja peloissani tulevasta kivusta, jolle kaikista epäsopivin aika olisi nyt tämän muuttokaaoksen keskellä.

Pakko kehua kyllä Stardentin hammaslääkäriä! Sain sinne ajan ihan parin tunnin varoitusajalla ja istuin siinä lääkärin tuolissa reilun tunnin, mikä taisi vielä hieman vaikeuttaa hammaslääkärin päivän ohjelmaa. Taaimmainen hampaani oli lohjennut aika isosti, mutta lääkäri tuumasi, että se on vielä paikattavissa, eikä koko hammasta tarvitse lähteä poistamaan. Viimeisin hampaanpoistoni meni niin kamalasti, että olin aika iloinen tästä uutisesta. Noora viihdytti Dantea ja meikäläinen laski siinä hammaslääkärituolissa yllä olevia valoja. Hammas saatiin siis paikattua, ja ainakin tähän asti on menty kivutta ja ongelmitta, vaikka kuulemma toimenpide olisi voinut aiheuttaa kivuliaan ikenen pariksi viikoksiki. Erinomaisen palvelun lisäksi lasku oli positiivinen yllätys. Olin varma, että tuollaisesta pitkästä päivystyskäynnistä joutuisi pulittamaan pitkän pennin, mutta kaiken kaikkiaan käynti maksoi muistaakseni jotain sataviiskymppiä. Siihen nähden, että yksityisellä puolella saa maksaa ihan yleislääkärinkin ajasta toimistokuluineen yleensä lähemmäs 100 euroa pariltakymmeneltä minuutilta, oli tuo mielestäni äärimmäisen kohtuullista.

Hammaslääkäripelkoiseltakin suositus, mulle ainakin osui lääkäri, jonka tuolissa en pelännyt yhtään :)

Olin hampaan lohjetessa jo ihan harmissani siitä, että multa jää meidän synttäri-illallinen aika laihaksi. Vietimme siskoni ja mun synttäreitä Treffipubissa ja olin jo koko päivän odottanut tuota vesi kielellä. Onneksi hammaslääkäri sanoi, että saa syödä heti kun puudutus on laskenut, ja niinpä seuraava stoppi olikin Herttoniemen Treffi. Oon paikasta kirjoittanut jo aikaisemminkin ja vietimme siellä viime vuonna myös mieheni synttäreitä. Se on aina niin loistava! Mahtava palvelu, herkullinen ruoka ja jotenkin tuo miljöö on vaan mun mieleen aina.

Menu on muuten uusittu just taannoin ja suosittelen kokeilemaan, jos ei vielä ole tullut kokeiltua! Villisika sai meiltä kaikilta erittäin hyvät pisteet ja onhan toi Treffin burgerikin ihan mieletön aina vaan!

Synttäreiden osalta tultiin hieman vastaan Danten nukkuma-ajassa, ja tyyppi vetikin parit pikatirsat Treffissä, jonka jälkeen simahti turvakaukaloon autossa sekunneissa. Täydelliseen iltaan Treffissä teki lommon lähinnä joku keski-ikäinen asiakas, joka koki tehtäväkseen kertoa minulle, että paikka on aivan liian mölyinen vauvalle. Nukuttelin siinä vaiheessa täysin rauhallista Dantea sylissäni ulko-oven edustalla kun siinä oli viileämpää ja totesin tädille, että enköhän minä osaa hänen äitinä tehdä sen päätöksen ihan itse.

Että mua ajoittain ottaa nuppiin suomalainen ravintolakulttuuri tai ylipäätään monien ihmisten ajatusmaailma lasten suhteen. Ei lapsi tai vauva ole joku lemmikki, joka jätetään hoitoon ravintolan ajaksi. (Hell, jos ei olisi hygianiamääräyksiä, ottaisin varmaan Benjinkin mukaan :D) Toki jos lapsi huutaisi kurkku suorana tai itkeskelisi, olisi ehkä parempi löytää hänelle parempi ympäristö, mutta jos lapsi viihtyy mukana, niin miksi häntä pitäisi hissutella kotona turvassa maailmalta. Dante on alusta asti tottunut nukkumaan niin metelissä kuin hiljaisuudessakin, ja nukahtaa oikeastaan sinne, missä nukuttaa. Tässäkään tapauksessa me emme mitenkään häirinneet naista, joka käveli ohitsemme päästäkseen paikalleen toiselle puolen ravintolaa. Kommenttinsa oli ehkä tarkoitettu vauvasta huolehtivaksi, mutta jotenkin mä en vaan ymmärrä tällaista. Me olimme kahdella autolla liikenteessä kahden selvän kuskin porukassa syömässä koko perheen voimin. (Btw, tuli mieleeni vielä yksi Treffin posiitivinen puoli. Aina saa auton helposti parkkiin!) Dante oli koko ajan jonkun sylissä toisen syödessä. Nauroimme enemmänkin sitä, että hän on kuin kiertopalkinto, jota jokainen haluaa pidellä vuorollaan.

Mielestäni on ihan hölmöä jättää vauva kotiin, jos hän viihtyy hyvin, eikä häiritse muiden ruokailuja. Kaikille tuoreille vanhemmille, joita jännittää lapsen kanssa tekeminen ja kulkeminen, niin kokeilkaa! Älkää jämähtäkö kotiin pelosta, jos siis haluaisitte mennä ja kokeilla eri paikkoja. Meidän viisikuinen on ainaskin viihtynyt lähes poikkeuksetta hyväntuulisesti ravintoloissa ja häntä on siellä hyvin huomioitukin. Treffissä kaveri sai pyynnöstä eteensä porkkanan, jota tyytyväisenä maisteli samalla kun muut söivät omia annoksiaan. Tosin, kuten kuvasta voi päätellä, hän olisi mielellään kokeillut myös kaikkea muuta :D

Miten lapsen pitäisi tottua erilaisiin tapahtumiin, ravintoloihin, meteleihin yms. jos häntä ensin kasvatetaan kuplassa koko vauva-aika? Ollaan paljon juteltu tästä kavereiden kanssa, ja tää on kyllä jotenkin todella suomalainen ilmiö. Samaan aikaan kun joka tuutista toitotetaan, miten äiti ei saa olla erossa vauvastaan, ei vauvaa pitäisi viedä sinne tänne ja tuonne. Eli toisin sanoen äidin pitäisi vaan pysyä kotona vauvansa kanssa siihen asti, että toinen menee suunnilleen kouluun. Höpöhöpö. Missä tahansa muualla maailmassa vauvat ja lapset ovat normaali osa arkea ja kulkevat mukana niin ravintolassa kuin muuallakin.

No anyway, ajatus karkasi hieman. Treffi lunasti jälleen kerran, ja me mentiin perinteisellä kolmen ruokalajin yllätyslankulla. Toi jälkiruokalankku oli aivan taivaallinen!! Kuopion asumisemme aikana ollaan käyty aivan liian harvoin Treffissä, täytyy taas hieman aktivoitua, on nimittäin ihan yksi suosikkiravintoloitani.

Lauantaina olikin vuorossa vielä yksi syy mennä Helsinkiin, nimittäin Helsinki Design Market. Näin keskellä muuttoa ajatus kivoista design-kalusteista ja sisustustuotteista kovilla alennuksilla kiinnosti todella, ja yksi toivotuimpia juttuja oli Woodnotesin K tuoli, jota olikin tuolla marketilla useita myynnissä. Meillä vaan oli toivomuslistalla nimenomaan tuo leveämpi pyörivä yksilö, ja marketilla oli myynnissä vaan kapeampia. Olin onneksi tiedustellut asiaa etukäteen, joten ei tarvinnut juosta tuonne kyynärpäätaktiikalla tappelemaan tuoleista, kun ei kerta niitä leveitä ollut.

Pidimme päämme leveämmän yksilön suhteen ja nykyään se koristaakin olohuonettamme kuten tarkkasilmäiset jo Instagramistani ehkä bongasivatkin, mutta palataan siihen jossain sisustuspostauksessa. Design Market oli Woodnotesien lisäksi erittäin kiinnostava muutenkin ja suosittelen lämpimästi merkkaamaan ensi vuodeksi kalenteriin tämän tapahtuman syyskuun kohdille. Niin mielettömän innovatiivisia ja kauniita esineitä!

Toi hakolan nahkajuttu jäi mieleeni ja edelleen hieman harmittaa, ettei hankittu tuota. Jotenkin tuo tuntui vääränsävyiseltä siellä, mutta olisi se ehkä kuitenkin sopinut meille. Kätevä ja kaunis yksityiskohta.

Tuo valkoinen kukanmallinen hedelmäkori sitten lähtikin mukaamme. Mielettömän kaunis!

K tuoleja oli monta erilaista, samaten Woodnotesin supersuosittuja mattoja. K tuolit olivat tuolla -40% normihinnoista, ja käsittääkseni Woodnotes on lähes aina mukana tuolla Design Marketissa. Tiedoksi siis halukkaille tulevaisuutta silmällä pitäen. Meillä oli haaveissa kittimusta (eli tuo vaaleanharmaan näköinen) yksilö pyörivällä jalalla ja leveänä. Kapeita moisia olikin myynnissä muutama kappale, ja oli hauska seurata tuota kuhinaa Woodnotesin pisteen ympärillä. Nopeat söivät hitaat ja tuolin sai varattua nappaamalla sitä esittävän kuvan seinältä. Mä löysin Woodnotesin pöydästä ihania tabletteja ruokapöytämme koristeeksi ja mieleni olisi tehnyt tutkia tarkemmin mattoja, mutta kun tarkkaa suunnitelmaa ei mielessäni ollut, en viitsinyt sellaista hankkia “katsotaan mihin tämä sopii” -periaatteella.

Aivan täydellinen reppuyksilö! Vähän vielä harmittaa, että tätäkään en jäänyt sen pidemmäksi aikaa tutkimaan, oon jotenkin tosi huono toimimaan tollasissa väenpaljouksissa :/

Tuolta tosiaan löytyy kaikkea Kartellista Artekiin ja Acnesta Adidakseen, joten suosittelen lämpimästi. Tänä vuonna jonot eivät olleet kovin kummoiset, koska satoi kaatamalla, mutta kyllä porukkaa silti riitti. Ymmärtääkseni viime vuonna jono oli ihan mahdoton, kun oli kiva aurinkoinen päivä, mutta saatan olla väärässäkin. Meille muutti sieltä tablettien ja hedelmäkulhon lisäksi veikeä kaadin, vaikka rehellisyyden nimissä olisin saanut tuolla tilin sileeksi ihan tunnissa. Niin paljon kaikkea ihanaa!

Design Marketin jälkeen käytiin vielä lounaalla Dubaista vierailulla olleen Jennin kanssa, kun sattumalta olimme samaan aikaan Helsingissä! Spontaanit treffit kavereiden kanssa on aina ihana lisä viikonloppuun :) Suuntasimme takaisin kotiin jo lauantaina jatkaaksemme muuttohommia ja huonekalujen kasailuja, mutta kolmen päivän reissu oli sen verran hektinen, että lauantai meni tosiasiassa lähinnä hengitellessä ja levätessä.

Tää lauantai on vuorostaan alkanut vauvauinnilla ja senjälkeisellä koomailulla. Kynttilän polttelu molemmista päivistä on vienyt voimavaroja aika lailla, joten tänään oon maksellut univelkoja kun mies on viihdyttänyt Dantea ja nyt pitäisi ehkä suunnata takaisin muuttolaatikoiden kimppuun. Huoh.

No, illalla on luvassa herkkuillallinen ja ihan fantastinen punaviini, joten ehkä mä jaksan tsempata!

Olitteko te Helsinki Design Marketilla? Teittekö löytöjä? 

4+

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Kia Saturday, September 16, 2017 at 17:09

    Toiveissa olisi itsekin ottaa pian syntyvää esikoistamme mukaan menoihin mahdollisimman paljon vaikka se varmasti aluksi jännittääkin. Ilmapiiri lasten suhteen voisi tietenkin olla monessa suvaitsevaisempi, mutta eipä vieraiden kommenteista pidä pahastua varsinkin kun tietää itse, mikä on omalle lapselle parhaaksi. Ymmärrän toki jos lapsesta on selkeästi häiriötä, en itsekään siitä pitäisi. Asiasta toiseen, tuo tuoli on omalla haavelistallani myös, mutta korkea hinta ja se, ettei sille tällä hetkellä edes olisi tilaa, on saanut sen pysymäänkin haaveen tasolla.

    • Reply Anna Saturday, September 16, 2017 at 17:41

      Juu, ei tietnekään pidä pahastua, enkä pahastunutkaan juuri tuosta kommentista, vaan enemmänkin juuri harmittaa vallitseva ilmapiiri siitä, että lapsen paikka on kotona :/ Lapsen paikka on perheensä kanssa, siellä missä perhe onkin :) Näin mä koen sen. Toki perhe sitten tekee valinnat paikkojen suhteen sen mukaan, mikä on järkevää. Perusravintolan metelitaso kun ei ole millään lailla kovin korkea, vrt. esim. joku yökerho, minne ei tietenkään mennä vauvan kanssa, vaikka koko muu perhe siellä olisi :D

      Ja joo, se on kyllä ihana, ja meillä oli heti oikea paikka sille mielessä kotona, joten se piti tänne saada :)

  • Reply Ihmetellen Saturday, September 16, 2017 at 18:38

    Omat lapseni ovat jo teinejä. Molemmat ovat olleet ravintolassa ensimmäisen kerran jo muutaman päivän ikäisenä ja sen jälkeen viikottain. Eli siis satoja kertoja. Paikat ovat vaihdelleet rennoista lounaspaikoista fine diningiin. Koskaan, ei koskaan ole meille tullut missään huonoa palautetta. Ei kanssaruokalijoilta, eikä henkilökunnalta. Ei pahaa katsetta tai sanaa. Lapset ovat aivan tavallisia lapsia, eivät erityisen rauhallisia joskaan eivät supervilkkailitakaan. Siksi välillä ihmettelen tätä “lapsivihamielistä Suomea”, itse kun emme ole siihen koskaan törmänneet.
    Lapset mukaan normaaliin elämään vaan. Lasten ehdoilla toki, kun teilläkin.

  • Reply Vilmaal Saturday, September 16, 2017 at 21:16

    Aivan ihana toi hedelmäkulho! Tiedätkö mistä sen voisi tilata / muistatko suurinpiirtein hintaa? :)

  • Reply Maria Sunday, September 17, 2017 at 00:03

    Mä NIIIIIIN olisin halunnut tonne, mutta olin töissä ja muutoin taas miehellä oli muuta menoa, enkä viitsinyt yksin lähteä :< noi on aina niin huonoon aikaan. Makian ystävämyynneille päästiin joskus 3vuotta sitten, sen jälkeen minkään tapahtuman ajat ei oo natsannu -__-

  • Reply N Sunday, September 17, 2017 at 10:34

    Ihania kuvia!!

  • Reply Emm- Sunday, September 17, 2017 at 12:42

    Luin kyllä koko tekstin, mutta ainoa mitä kommentoin on, että mikä fantastinen punaviini! Terveisin, vinkkejä kaipaava ja vanhoihin suosikkeihin kyllästynyt 😍

  • Reply Marja Sunday, September 17, 2017 at 15:17

    Musta tuntuu, että tää “lapsen ja äidin paikka on kotona” -ajatusmaailma on vähän vanhempien ihmisten ylläpitämä harha. Ei kukaan mun kavereista ajattele noin.

  • Reply xod Sunday, September 17, 2017 at 15:32

    Btw se laki on poistunut jossa oli ettei koiria saa viedä ravintolaan, nykyään saa jos ravintoloitsija niin haluaa, ja onneks monet haluaakin! :) Hyvinkäyttäytyvän koiran voi siis usein ottaa myös mukaan

  • Reply Heidinen Sunday, September 17, 2017 at 17:07

    Kiva lukea, että olette noin aktiivisia lapsen kanssa :) Meillä on 8 viikkoinen tyttö ja tuntuu, että stressaan ihan liikaa kun pitäisi lähteä ihmisten ilmoille (ettei hän itke liikaa ym.). Miten muuten hoidat syöttämisen? Julki-imetys on yksi juttu, joka mua myös jännittää…

  • Reply Lappalainen Sunday, September 17, 2017 at 18:12

    Moi! Jos on nuita issiasvaivoja niin duosittelen ehottomasti että käyt fyssarilla! :) jäsenkorjaaja vaan “naksauttaa”, taitava fyssari ossaa manuaalisen terapian (käsittelyt) ja harjotteet, että pääset myös kivun syystä eroon.
    Tampereelta jos etit fyssaria niin ehoton suositus : https://www.fysios.fi/henkilokunta/ilmo-maatta

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post