Raidoissa // Kuopio

Terveisiä täältä muuttolandian keskeltä. Täällä mä istun nenä ihan tukossa ja kurkku karheena höpöttämässä anopin kanssa, kun Dante on jo yöunilla. Ei oikeen naurata tää pieni lisämauste tähän muuttohässäköiden keskelle, mutta onneksi hommat kuitenkin etenee, ja me päästään aika varmasti muuttamaan aikataulussa eikä se ehkä vaadi edes hirveästi kyyneliä. Hikeä ja tuskastumista on varmasti edessä vielä rutkasti, mutta onneksi on apujoukkoja. Jotenkin tää flunssa vei viimeisetkin ilonrippeet kyllä tästä touhusta, ei innosta muuttamisen tuomat lisähaasteet yhtään.

Samalla on kyllä hirveä into päästä uuteen kotiin. Mies on siellä ollut jo pari päivää puuhailemassa maalisudin ja uuden lattian ääressä ja mä oon nähny vaan vilauksia videopuheluissa. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt! Tuntuu, että ihan pari viikkoa sitten mies sai mahdollisuuden siirtyä sinne töihin ja nyt me ollaan jo muuttamassa. Silloin helmi-maaliskuussa tuntui, että syyskuuhun on vielä ikuisuus ja nyt sitä ollaan elokuussa ja se silloinen masuasukki yrittää ottaa ensimmäisiä ryömimis-senttejä jo. Koira on muuten aika mahtava tapa aktivoida vauva liikkumaan. Meillä nimittäin tänään mentiin pientä matoryömimistä jo eteenpäin, ja minkäpä muunkaan kuin Benjin perässä. Meillä myös tänään kiskastiin Benji-raukalta vähän karvaa rinnuksilta rautaisella otteella :/ En tiedä, miten saan suojeltua koira-raukkaa lähikuukausina. Jämäkästi kiellän aina Dantea ottamasta Benjiä kiinni, mutta eihän tuo vielä mitään ymmärrä. 


Päivä on ollut flunssasta huolimatta sangen ihana. Ystävät kävi lounastamassa äitin tekemää borshia ja piristämässä meidän päivää ja sitten anoppi saapui ihastelemaan lapsenlastaan. Ei ehdi tulla yksinäinen olo ja ihanaa kun on ylimääräisiä käsipareja jelppimässä. Ja Benjikin nauttii, paijailuja sataa joka suunnasta. Huomenna jo mieskin tulee takaisin kotiin ja päästään viettämään viimeistä viikonloppuamme Kuopiossa läksiäisten ja samalla vähän mun synttäreidenkin merkeissä. Viime päiviä on pakkausstressin lisäksi värittänyt aikamoinen haikeus, nimittäin täältä muuttaminen aiheuttaa myös aikamoista luopumisen fiilistä. Koko ajan vähän sellainen “pitäisi vielä ehtiä sinne syömään ja tänne näkemään kavereita” ja samalla voi melkein tuntea kun hiekka tipahtelee tiimalasissa. Ja ainahan tänne pääsee takaisin, junalla alle neljässä tunnissa jopa, mutta eihän tätä väliä nyt pienen vauvan kanssa tule ihan heti hirveän usein kuljettua. Nämä on kyllä kaikin puolin olleet onnellisia vuosia täällä Itä-Suomessa ja sellainen onnellisen haikea fiilis tässä on koko ajan päällimmäisenä mielessä. Ehkä vähän sellainen olo, että elämä täällä jäi hieman kesken. Vielä oli suunnitelmissa käydä päiväkävelyillä näiden ystävien kanssa ja intoilla vauvojen syntymistä noiden ja kokeilla vielä sitä ja tätä ravintolaakin. Ei kaksi vuotta Kuopiota ollut ihan riittävä aika kuitenkaan, mutta elämä on valintoja ja tällä erää vaakakupissa painoi Lempäälässä enemmän.

No, onneksi on vielä puolitoista viikkoa aikaa imeä itseensä Savon energiaa.

Tässä höpötyksen välissä on muuten esillä taannoisen asun asukuvat, kun inspiroiduin uudesta Daniel Wellingtonin valkoisesta kellostani ja vedin ylleni aimo annoksen valkomustaa. Jotenkin pieni valkoinen nahkakello on hurmannut minut ihan täysin ja huomaan muutenkin siirtyneeni viime vuosina enemmän ja enemmän kohti pienempiä kelloja ja kohti nahkakelloja. Ykskaks huomaan, että isommat metallikellot tuntuukin hurjan painavalle ranteessa, vaikka ennen pidin niitä jatkuvasti, enkä edes kiinnittänyt huomiota. Muistatteko vielä, kun mulla oli aina kaulassa se Guessin kettinki? Voin kuvitella kuinka painavalta se tuntuisi musta nyt :D Vuosien saatossa oon mennyt kohti paljon sirompia koruja ja oon jo ihan unohtanute, miten isoja ja näyttäviä koruja pidetään. Mun lempikoruista tulee muuten postausta lähiaikoina, mutta tässäpä niistä onkin kuvissa suurin osa :) Siroa, hopeaa ja helmiä. Siinäpä ne avainsanat. Niiden joukkoon sopii kaunis valkoinen kello aika hyvin, eikö?

MARIMEKKO mekko
GINA TRICOT hame alla
LOUIS VUITTON Pochette Metis -laukku
LOUIS VUITTON bandeau huivi
ZARA korkkarit

Tällainen seepramainen asu tällä kertaa. Mitäs te tykkäätte siitä? 

9+

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply meow Wednesday, August 23, 2017 at 23:49

    Tosi kiva mekko ja muutenkin kokonaisuus :) Muistan ne vanhat ajat, kun sulla oli _aina_ kaulassa se guessin koru, hahaha! Siitä onkin jo tosi kauan. Muistatko milloin lopetit sen käyttämisen, kävikö sille jotain? :D

  • Reply Minna Thursday, August 24, 2017 at 20:28

    Ihana asu, tykkään tosi paljon :) Tsemppiä muuttoon, onneksi teillä on hyvät apujoukot mukana.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post