Palapeli

Lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitin tämän postauksen blogiini hurjistuneena jostain raskausonnittelusta ja naisten vartaloiden käsittämättömästä kyyläämisestä lihavuus/raskaus-keskustelussa. Enpä vielä itsekään tiennyt tuolla hetkellä olevani raskaana tai osannut odottaa kuinka paljon elämämme tulee vuodessa muuttumaan.

Vuosi sitten minä olin vaan minä ja me olimme vaan me ja haaveilimme monista asioista tulevaisuudessamme. Haaveilimme häistä Balilla ja vauvasta, sitten kun sellainen onni meille suotaisiin. Emme uskaltaneet edes toivoa, että olisin jo raskaana. Tasan vuotta myöhemmin pitelen meidän pientä esikoista ja kädessäni kimaltelee unelmieni sormus. Elämä on siitä niin pohjattoman mielenkiintoinen, että koskaan ei voi ennustaa miten kaikki menee.

Välillä vuosien varrella tuntui siltä, etten oikein tiennyt, minne olen menossa ja minne haluan mennä. Haluanko perhettä, haluanko hienon uran, haluanko matkustella rajattomasti vai mitä oikein haluan? Seurailin sydäntäni poukkoilen milloin sinne milloin tänne. Sydämen perässä tuli lähdettyä Tampereelle ja Blockfesteille ja siellä vahingossa iskettyä silmäni ihmiseen, joka erottui väkijoukosta. Tuossa se istuu nyt mun vieressä ja tekee Exceliä oman kotimme tarpeellisista korjausjutuista ja huonekaluista sun muusta muuttoon liittyvästä. 

Välillä on jännä katsoa, mitä teki milloinkin elämässään ja mennä vaikka viisi vuotta takaisinpäin. 2012 oli erikoinen vuosi. Niin on kyllä tainnut olla jokainen vuosi. Kiersimme Merin kanssa kymmenessä maassa sadassa päivässä ja seikkailimme milloin Uuden-Seelannin pimeillä pikkuteillä, milloin Yhdysvaltoja läpiajaen ja tatuointeja keskellä yötä hakien. Sain koulupaikan Lontoossa ja muutin syksyn alussa ensimmäiseen kotiini Paddingtonin metroaseman viereen. Vuosiin on sen jälkeen kuulunut ihastuksia ja rakastuminen, kämppiksiä ja muuttoja (ihan oikeesti, enemmän kuin jaksan edes laskea). Eroja, uusia ystäviä, kaksi uutta hauvavauvaa ja kauniita matkakohteita ja esineitä. Viidessä vuodessa on tapahtunut valtavasti. On vaikea edes muistaa kuka olin 2012 ja mitä ajattelin silloin. Blogikin on jo suljettu siltä ajalta, joskin minä pääsen vielä niitä tekstejä lukemaan halutessani. On helppo mainita merkittävimmät tapahtumat viimeisen viiden vuoden ajalta ja jokaisesta vuodesta on löytynyt aina yksi merkittävin asia. Milloin särkynyt sydän, milloin koulusta valmistuminen. Milloin muutto toiselle puolelle Suomea, milloin mitäkin. Viimeisimmät 12 kuukautta ovat kuitenkin olleet sellaiset, että itseäkin hieman pyörryttää näin jälkeenpäin asiaa ajatellen.

Ensimmäinen raskaus, häät ja avioliitto, ensimmäinen oikeasti oma talo ja kuukauden päässä siintävä muutto jälleen aivan uudelle paikkakunnalle. Kaikki nämä muutokset yhdessä vuodessa. Aikamoista. Onneksi olemme kaikki pysyneet terveinä ja kaikki muutokset ovat olleet vain positiivisia ja onnellisia. Kirjoittelen tätä auringonpaisteessa vanhempieni terassilla. Vauva nukkuu meidän huoneessa, sormusteni kivet välkehtivät auringonvalossa ja mies istuskelee vieressä. Pienestä flunssasta huolimatta mielessäni pyörii vain ihmeellisen pökerryttävän onnellinen olo. How did I get so lucky? Viimeisen viiden vuoden aikana on ollut paljon hetkiä, jolloin olen ollut ajatuksissani aika lailla aallonpohjalla. Usein en edes tiennyt, mitä elämältä haluan ja kun tuli sellainen olo, että tiedän, ajattelin, etten sitä koskaan saa.

Kliseisesti voisin sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Elämä vie sinne, minne sen kuuluukin, jos sen antaa. Välillä pitää antaa elämälle vähän köyttä, luottaa, että tulevaisuus on ihana, vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi vaikealta tai polulle osuisi pelkästään negatiivisia kokemuksia. On vaan jotenkin kuunneltava itseään, silloinkin kun itsekään ei tiedä, mitä haluaa. Mennä sieltä, mistä tuntuu oikealta, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä vaikealta.

Elämä on välillä kuin palapeli. Aina tuntuu hieman keskeneräiseltä, jotain paloja puuttuu sieltä täältä. Helpointa on luoda raamit, sillä ne on niin selkeästi erilaiset palat. Sitten pitäisi alkaa täyttämään sisältöä. Jotkut kohdat on hirveän vaikeita. On loputtomalta tuntuva taivas tai meri, jonka jokainen pala näyttää samalta, eikä mikään oikein asetu paikalleen. Sitten ne vaan pikkuhiljaa löytää oikean muotonsa. Mitä pidemmälle palapeliä pääsee, sitä helpommin ne palat asettuvat oikeisiin kohtiin. Ihmisenä muovautuu koko ajan ja löytää oman paikkansa elämässä. Kulmat pyöristyvät ja pääsee rullaamaan kevyemmin tilanteesta toiseen. Voi melkeinpä vyöryä vastoinkäymisestä onneen, sillä onhan pyöreiden esineiden rullaaminen helpompaa kuin kulmalta toiselle kääntyminen.

Minulla on ollut elämäni onnellisin vuosi. Olen joutunut etsimään itseäni uudelleen. Aina uudesta sukunimestä uuteen rooliini äitinä. Olen nauttinut lähes joka hetkestä, vaikka välillä on ollut vaikeaakin. Huomaan kuitenkin ensimmäistä kertaa olevani elämässäni sellaisessa tilanteessa, jossa koen palapelini alkavan muodostamaan sitä kuvaa, joka kannessakin oli. Vielä puuttuu palasia sieltä täältä ja tuolta, mutta yleiskuva alkaa olla selvä. Palapeli on yhtä kaunis kuin kansikin, juuri sellainen kuin olen halunnut, vaikka siellä palapelihyllyllä on tullut arvottua eri pelien välillä vuosia.

 

On hauskaa ajatella, että kaikkien muutosten ja erilaisten tapahtumien keskellä tämä blogi on ollut yksi pysyvimpiä asioita elämässäni. Mungolife on kulkenut mukana Australiasta Lontooseen, ja sittemmin Kuopioon ja Lempäälään. Se on nähnyt mun sinkkuvuodet ja mun äidiksi tulon. Mungolife on matkannut lukemattomiin paikkoihin, kokenut hauskoja seikkailuja ja pian edessä on jälleen uudet maisemat ja seikkailut. Blogi täyttää viikon päästä 9 vuotta ja ensi vuonna alkaa jo toinen vuosikymmen tätä sirkusta. On aika mieletöntä, että lähes koko aikuisuuteni, elämässäni on ollut yksi näin vahvasti arjessani oleva pysyvä asia. Onko mahdollista, että yksi verkossa oleva alusta tuntuu kodille? En tiedä, ehkä.

Elämäni erikoisimman ja upeimman vuoden jälkeen on jotenkin aika mieletöntä tietää, että tämän kaiken on päässyt kokemaan myös Mungolifen puolella. Oon äärimmäisen kiitollinen siitä, miten paljon mukana on pysynyt lukijoita, jotka ovat seuranneet jokaisen suuren elämänvaiheen. Kuin matkakavereita, jotka ovat käyneet saman reissun, kokeneet samat kokemukset. Kiitos kun olette siellä! ♥

Tällä postauksella ei oikeastaan ole mitään tärkeää sanomaa tai vetoomusta, toisin kuin vuosi sitten. Tällä postauksella halusin vaan muistuttaa kaikkia heitä, jotka eivät ole vielä saaneet niitä oman palapelinsä isoja kuvia oikein rakentumaan, että ne saattavat loksahdella oikeisiin paikkoihin yllättävänkin nopeasti. Halusin kiittää teitä, jotka olette vuosien ajan olleet mukana, kannustaneet ja tsempanneet, auttaneet löytämään niitä palapelin paloja paikalleen. Blogi on usein vain sen arvoinen, mitä lukijat ovat. Ja siinä tapauksessa Mungolife on puhdasta kultaa. Varsinkin Mungobabyn aloituksen myötä ja moderaattorin palkkaamisen myötä olen saanut vain positiivisia kokemuksia blogin kautta. Pieniä uusia twiikkauksia on tehty tänä vuonna alustan tällä puolen ja nään esimerkiksi jokaisen kommentoijan kohdalla suoraan kommentin osana sen, kuinka monta kommenttia hän on blogiini jättänyt. Sitä on ollut häkellyttävää seurata. Osallistumisenne on usein ihan mieletöntä! Olen saanut niin paljon apua, neuvoja ja tukea, että tuntuu kuin Mungolife ei olisi enää jokin itseni osa, jossa annan itsestäni ja saan vastakaikua. Tämä tuntuu olevan enemmänkin jokin yhteensulauma, joka rakentuu minusta ja tuhansista lukijoista. Kokonaisuus. Jos Mungolife olisi elävä olento, haluaisin halata sitä, kiittää kaikista näistä hetkistä, ottaa kädestä kiinni ja hypätä seuraavaa seikkailua kohti. Sillä niitä on toivottavasti edessä vielä mielin määrin, sillä eihän tämä palapeli ole vielä mitenkään valmis :)

64+

You Might Also Like

57 Comments

  • Reply ems Monday, July 31, 2017 at 11:37

    Olipa kauniisti sanottu<3 Ihana Anna ja ihana Mungolife, toivottavasti tämä tarina jatkuu vielä pitkään. Olen seurannut Mungolifea 6 vuotta ja tämä on ehdottomasti lempiblogini! Omakin elämä on tässä 6 vuodessa muuttunut melko paljon ja onkin ollut huojentavaa nähdä, että muutkin käyvät läpi vaikeita vaiheita ja että itsensä etsiminen nyt vain kuuluu elämään. Olen vuosien varrella saanut paljon voimaa pohdiskelevemmista postauksistasi ja itsevarmasta elämänasenteestasi. Kiitos! Kaikkea hyvää sinulle ja suloiselle perheellesi!

  • Reply Sofia Monday, July 31, 2017 at 11:39

    Harvoin kommentoin, mutta jukra oli hyvin kirjoitettu postaus! Hyvää asiaa ja erittäin kauniisti ja onnistuneesti saatettu tekstimuotoon :)

  • Reply Erika Monday, July 31, 2017 at 11:56

    Todella hyvä kirjoitus! Oon melkeen alkuajoista asti seurannut blogiasi ja se on edelleen mielestäni yksi parhaista blogeista. Aina tulee luettua kirjoituksesi, mutta harvemmin saan aikaiseksi kuitenkaan kommentoida niitä. On ollut hauskaa ns. olla mukana elämäsi eri vaiheissa ja nähdä kuinka olet saavuttanut elämänvaiheen, joka saa sinut noin onnelliseksi. Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle! :)

  • Reply Jessica Monday, July 31, 2017 at 12:10

    Ihanasti kirjoitit <3 muutama tippa taisi silmäkulmasta valua :D *hormoonit!!*
    Jäin seuraamaan blogiasi sinun ja Merin reissun aikaan, taisin silloin päätyä tänne kun matkakuume poltti takamusta oikein urakalla ja googlettelin matkoja ja reppureissaamista :D sen jälkeen olen tiiviisti seurannut blogiasi, harvemmin vaan tullut kommentoitua :( mutta hurjasti tykkään <3

  • Reply Minna Monday, July 31, 2017 at 12:23

    Ihana kirjotus Anna <3 Minäkin oon melkein alusta asti mukana matkassa ollut ja voi että, miten on ollutkin ihana matka :) Kaikkea hyvää teidän perheelle!

  • Reply Elisa Minkkinen Monday, July 31, 2017 at 12:34

    Kiitos sinulle Anna, että olet avannut elämääsi niin paljon meille ja jatkat edelleen! :) Inspiroit mua edelleen, niinkuin myös silloin vuosio sitten, kun aloin blogiasi lukemaan. :) Rupesin miettimään, että oon ollut itse todella nuori kun aloin lukemaan blogiasi, yläasteella!:D Nyt oon siis 23, eli kauan on blogisi jaksanut kiinnostaa :)

    Onnea siitä, että oot löytänyt oman paikkasi!<3

  • Reply Holli Monday, July 31, 2017 at 12:40

    Tulipas jotenkin tosi hyvä fiilis tästä kirjoituksesta :) Tuo palapeli-vertaus on jotenkin todella kuvaava! Täytyy pitää se mielessä hankalina aikoina. Itselläni on tällä hetkellä takana yksi huonoimmista vuosista aikoihin ja teen kovasti töitä, että saisin suunnan loppuvuodelle käännettyä. Jotenkin tästä sai sellaista tsemppiä, joten kiitos siitä! Itse en kovin usein blogeja kommentoi, mutta kyllä Mungolifeä on tullut seurattua muistaakseni ainakin seitsemän vuoden ajan :)

  • Reply Leena Monday, July 31, 2017 at 13:05

    Oon aika pitkään lukenut blogiasi, välillä on ollut taukoa ja sit oon taas palannut lukemaan. Vuosi sitten oli taas ollu varmaan reilun parin kuukauden tauko lukemisessa kunnes eksyin taas lukemaan jotain postausta. Kuvastasi ajattelin heti, että olet raskaana! No selailin sitten postauksia taaksepäin ja tuli tuo bikinikuva melko heti siinä vastaan ja sen yhteydessähän tosiaan jyrkästi kielsit asian. Myöhemmin oli hauska huomata et olin ollu oikeassa, kyllä se raskaus jotenkin kasvoista näkyi kun vähään aikaan en kuviasi ollut nähnyt. Ihan samoin huomasin aikoinaan Strictly-stylen Hannan raskauden. ☺️ Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, elämä yllättää usein ihanasti!

  • Reply Leena Monday, July 31, 2017 at 13:09

    P.S. Olisi hauska jos joskus julkaisisit jonkun postauksen ihan blogin alkuajoilta, niitä omassa huoneessa otettuja asukuvia! 😄 Paljon on tapahtunut sen jälkeen!

  • Reply Summer Monday, July 31, 2017 at 13:28

    Harvoin kommentoin, mutta voin niin allekirjoittaa tämän, että vihdoin tuntuu palaset loksahtaneen paikoilleen omassakin elämässä :) paljon on tapahtunut, mutta onneksi vaikeuksien jälkeen aurinkokin on paistanut :)

    Erityisesti tämä pätkä voisi olla kuin suoraan omasta suustani: “Elämä vie sinne, minne sen kuuluukin, jos sen antaa. Välillä pitää antaa elämälle vähän köyttä, luottaa, että tulevaisuus on ihana, vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi vaikealta tai polulle osuisi pelkästään negatiivisia kokemuksia. On vaan jotenkin kuunneltava itseään, silloinkin kun itsekään ei tiedä, mitä haluaa. Mennä sieltä, mistä tuntuu oikealta, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä vaikealta.”

    Kiitos ihanasti blogista ja ajatusten virrastasi. Olen kulkenut mukana melkein alusta saakka (korkokenkäkouluajoista ainakin :) ja kuuluu ihan lemppareihin! Toivottavasti saamme vielä kulkea mukanasi :)

  • Reply Helmi L Monday, July 31, 2017 at 13:41

    Kauniisti kirjoitettu! :) Olen lukenut blogiasi vuosia – aloitin suunnilleen silloin kuin olit vielä oikiksessa ja otitte ensimmäisen koiranne. Itsekin opiskelin oikiksessa ja jokin kirjoituksissasi muutenkin veti puoleensa. Vuosien varrella olet onnistunut ihastuttaamaan ja viihdyttämään toistuvasti, tosin provosoimaan ja ärsyttämäänkin aika monta kertaa. :) Silti blogisi on pysynyt ehdottomana lempibloginani, ja edelleen luen kaikki postauksesi, vaikka moni muu blogi on jäänyt. En ole tainnut kommentoida näiden vuosien aikana edes viittä kertaa, pahoitteluni siitä. En lupaa kommentoida jatkossakaan, mutta mukana roikutaan! Oma esikoinen syntyi helmikuussa, joten nyt (molemmat) blogisi ovat jopa jälleen lähellä omaakin elämäntilannetta. Kiitos kovasta työstäsi ja mahtavista blogeista!

  • Reply Heidi Monday, July 31, 2017 at 13:42

    Todella kaunis kirjoitus ja pysähdyin itsekin miettimään! Mulla on samantapainen elämäntilanne tällä hetkellä, esikoinen ja häät tänne vuodelle :) Oon seurannut sua lähes alku ajoista lähtien ja on mukava huomata mihin elämä on kantanut sillä aikaa sekä sinua että minua!

    Kiito kauniista blogista <3 Tiedän, ettei kaikki ole aina niin kaunista miltä näyttää, mutta autat jaksamaan vauva-arjen keskellä!

  • Reply Nea Monday, July 31, 2017 at 13:47

    Loistava postaus :)

  • Reply Rosa Monday, July 31, 2017 at 13:54

    Olipa hyvä tuo vertaus palapeliin! Itselläni on ehkä juuri nyt se olo, että raamit on paikoillaan eikä niiden palojen paikkoja tarvitse lähteä siirtämään. Sisäosa palapelistä on kuin oksennus hankalan vuoden jäljiltä. Jotenkin tässä kun ikää tulee lisää on oppinut luottamaan itseensä ja elämän kulkuun ja olo on kaikesta huolimatta positiivinen. Elämä on niin kovin jännittävää jopa silloin kun tuntuu ettei mitään edes tapahdu.

  • Reply Henriikka Monday, July 31, 2017 at 14:02

    Voi Anna, aivan ihana teksti <3 Niin ne asiat vain aina järjestyvät, siihen täytyy muistaa luottaa vaikeimmillakin hetkillä. Olen seurannut matkaasi blogin alkuajoista asti, toki välillä on ollut kausia, että lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta kuitenkin suunnilleen aina tiennyt missä mennään. Toki blogi on vain pintaraapaisu elämääsi, mutta jotenkin on niin ihana seurata elämäsi vaiheita ilolla. Kommentteja en ole tainnut kovin montaa jättää, mitäpä minulla olisi sanottavaa, kun kirjoitat usein omat ajatukseni ylös ja myhäilen ja nyökkäilen oman koneeni ääressä. Olemme saman ikäisiä ja rakastan esteettisiä asioita, sisustusta ja kauniita asuja, omat koirat ovat lähellä sydäntä, arvostan perhettä ja parisuhdetta ja haaveilen avomieheni kanssa omasta, siksi ehkä sinun matkasi seuraaminen kolahtaa minuun. Nyt olet muuttamassa tänne, Lempäälään. En tiedä tapaammeko, mutta odotan silti kovasti, pidätkö tästä kaupungista yhtä paljon kuin minä, joka pari vuotta sitten tänne miehen perässä muutin. Tätä tekstiä lukiessa minutkin valtasi onnellisuuden tunne. Kaikki on hyvin just näin. <3

  • Reply -a- Monday, July 31, 2017 at 14:16

    Todella hyvin kirjoitettu, tunnelman oikein aisti sanojen läpi :)

  • Reply Kata Monday, July 31, 2017 at 14:25

    Kiitos Anna hienosta kirjoituksesta, itku tuli ❤️ Loi uskoa ja toivoa omien palapelin palasten kanssa taistellessa, että kyllä nekin vielä paikoilleen loksahtavat. Ihanaa kesän jatkoa sinne!

  • Reply Tiia Monday, July 31, 2017 at 14:28

    Ihana postaus! Oon seurannut blogia ihan alusta asti ja on kyllä ollut mahtavaa seurata kaikkia noita mainitsemiasi käänteitä ja elämänvaiheita. Ihaninta on totta kai huomata, miten onnellinen olet nyt ja miten se palapeli on alkanut hahmottua!

    “Tällä postauksella halusin vaan muistuttaa kaikkia heitä, jotka eivät ole vielä saaneet niitä oman palapelinsä isoja kuvia oikein rakentumaan, että ne saattavat loksahdella oikeisiin paikkoihin yllättävänkin nopeasti. ”
    Ja kiitos tästä lauseesta! <3 Tuli ihan itku, kun tuota luin. Itsellä on palapelin palaset aivan hukassa ja koko elämä aika lailla yhtä kysymysmerkkiä, mutta tuo lause toi paljon toivoa ja uskoa.

  • Reply Suzie Monday, July 31, 2017 at 14:30

    Kun luin tän tekstin, en vaan voinut olla hörähtämättä omalle tilanteelleni. Oma elämä on ollut koko tämän vuoden melkoista surua, huolta ja päivä kerrallaan-tarpomista ihan kaikilla elämän osa-alueilla, mutta SILTI, vaikka en sinua tunne, oli kiva lukea ihanan positiivinen ja elämänmakuinen kirjoituksesi. Haluaisin niin paljon noita samoja palasia elämääni. Mun sydän on nyt vaan kertakaikkiaan niin hajalla, että on pakko keskittyä sen parantamiseen sekä muuhun hyvinvointiin. Mun hallitun spontaani “köyden antaminen” elämässä johti myös taloudellisesti aika tukalaan tilanteeseen, mutta mä todella haluan uskoa että näin nyt vaan kuului käydä ja että asiat järjestyy. Joskus sitä toki miettii, että miksi aina kaikki oman elämän parannusyritykset kusee niin totaalisesti, mutta pakkohan tästä kivikosta on joskus nousta. Edes hetkeksi :D

    Kiitos ihanasta blogista! Täällä kirjoittelee myös yksi pitkään mukana roikkunut lukija :)

  • Reply Matilda Monday, July 31, 2017 at 15:13

    Kylmät väreet ja kyyneleet alkoi valumaan tätä lukiessa. Osaat sanoittaa asioita niin mielettömällä tavalla. Kumpa tietäsit miten oikeaan paikkaan tämä postaus tuli. Oma palapeli on reunapaloja myöten ihan sekaisin ja hajalla. Mutta tiedän, että joku päivä ne omat palat löytää tiensä oikeille paikoille – niinkun sinullakin. Kiitos tästä, ja kiitos niistä lukuisista postauksista ja kuvista, mitä olen lukijana päässyt sinulta ihailemaan.

    Ihanaa loppukesää teille kaikille <3

  • Reply Ansku Monday, July 31, 2017 at 15:48

    Mä en ole niin aktiivinen lukija kuin haluaisin, on niin kiireistä, mutta ilmeisesti just tänään mun piti taas tulla ja lukea tämä:

    “Kliseisesti voisin sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Elämä vie sinne, minne sen kuuluukin, jos sen antaa. Välillä pitää antaa elämälle vähän köyttä, luottaa, että tulevaisuus on ihana, vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi vaikealta tai polulle osuisi pelkästään negatiivisia kokemuksia. On vaan jotenkin kuunneltava itseään, silloinkin kun itsekään ei tiedä, mitä haluaa. Mennä sieltä, mistä tuntuu oikealta, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä vaikealta”.

    Mä olen itse hyvinvointibloggaaja, ja uskon juuri tällaiseen ajatteluun, mutta tänään ajatus oli hukassa. Kiitos kun sain siihen täältä muistutuksen. <3 Kiitos muutenkin tästä postauksesta. Sitä lukiessa sydämen syke tuntui rauhoittuvan.

    Erittäin hyvää uutta viikkoa sulle ja sun perheelle, ja tietty muille lukijoille! :)

  • Reply Hanna Monday, July 31, 2017 at 16:13

    Paras blogi ikinä, 2008/2009 vuodesta asti seurattu. Ihanaa on ollut kulkea sinun mukana kaikki vuodet ja mukana pysytään ihan loppuun asti. :) Olet kuin virtuaali isosisko, esikuva. Olet tarjonnut valtavasti iloa ja positiivisuutta ja teksteilläsi monen monta kertaa lohduttanut ja tsempannut. Olet kyllä parasta mitä blogimaailma on Suomelle tarjonnut. :D

    Kiitos siis Anna ja Mungolife! Toivon sulle ja teidän perheelle kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuuteen.<3

  • Reply Bambi Monday, July 31, 2017 at 16:17

    Mieletön postaus. Sulla on upea blogi ja on ollut hienoa päästä seuraamaan muutoksia sun elämässä. ❤ Harvoin kommentoin, vaikka pitäisi, mutta täällä ollaan ja luetaan :D

  • Reply Eveliina Monday, July 31, 2017 at 16:21

    Erosin juuri ensimmäisestä pitkästä parisuhteestani. Muistin eropostauksesi olemassaolon vuodelta 2010 ja luin sen. Et arvaakkaan kuinka paljon se auttoi minua työstämään asiaa eteenpäin. Tuntuu, että näin 21-vuotiaana on vielä kovin hukassa oman elämänsä suhteen, mutta tämä postaus jotenkin lämmitti minua ja tuuditti ajatuksellaan, että kyllä kaikki menee hyvin:) kiitos kun olet sinä<3

  • Reply Aino Monday, July 31, 2017 at 16:46

    Tää postaus oli tosi ihana ja tsemppaava. Kiitos siitä. 😊 Tykkään tuosta palapeli vertauskuvasta, just nyt itsellä sellainen fiilis vaikka kaikki on hyvin, että jotain puuttuu mutten ole täysin varma mikä se puuttuva palanen on.
    Mukavaa kesää teille! 😊☀

  • Reply -A- Monday, July 31, 2017 at 16:46

    Hieno postaus! On tärkeää meille itse kullekin käydä lävitse viime aikojen tai vaikkapa viime vuosien tapahtumia, kelailla, että mitä unelmia on ollut ja ovatko ne kenties jo toteutuneet. Elämällä on tosiaan tapana järjestyä, jotenkin, parhain päin kuitenkin, näin minä haluan uskoa. Ei muuta kuin nenä kohti uusia seikkailuja ja mukavaa loppukesää sinulle ja perheellesi.

  • Reply Heli Monday, July 31, 2017 at 17:17

    En yleensä kommentoi näihin mutta nyt oli pakko! Kiitos Anna, että jaksat joka kerta kirjoittaa niin osuvasti ja oivaltaen elämän kiemuroista. Tämän postauksen myötä koin myös itse heräämisen siinä, että vaikka oman elämän palapelin reunapalat ovat kohdallaan ei se kuitenkaan taida tulla koskaan valmiiksi. :) Kaikkea hyvää teidän kesään! Blogisi on mahtava!

  • Reply Tintti Monday, July 31, 2017 at 19:29

    Ihana postaus! Kiitos itsellesi, kun jaksat jakaa meille elämääsi. On ollut hauska päästä moniin paikkoihin ja seikkailuihin kanssasi ja löytää niistä myös samaistumiskohtia omaan elämään. Olen myös äärettömän onnellinen ihanasta vuodestasi ja kauniista perheestäsi! Pahoittelen, että en kuitenkaan muista lähes koskaan kommentoida, mukana ollaan pyöritty kuitenkin lähes 8,5 vuotta :D

  • Reply Mervi Monday, July 31, 2017 at 19:48

    Mä oon seurannu sun blogia varmaan vuodesta 2010-2011 saakka ja edelleenkin se on mun lemppari.

    Osaat pukea asiat niin hienosti sanoiksi, ja käsitellä ajankohtaisia, vaikeitakin aiheita kaikkia osapuolia kunnioittaen.

    Minusta on lisäksi ollut mukava seurata sun elämän tasoittumista ja omien palapelin palojesi löytämistä.

    Mungobabyakin seuraan, vaikka elämäntilanne on aivan eri, vaan sen takia kun osaat kirjoittaa niin mielettömän hyvin. Sä oot vuosia ollu mulle inspiraatio sekä pukeutumisen, että naiseuden ja itsevarmuuden saralla. Halusin tällä sekavalla sepustuksella sanoa KIITOS! <3

  • Reply Emma Monday, July 31, 2017 at 20:28

    Kiitos ihanasta postauksesta, tuli todella hyvä mieli :) Mungolife on ollut ehdottoman tärkeä osa mun elämän rentoutumispuolta jo kahdeksan vuotta, ja edelleen nautin suunnattomasti sun seikkailujen seurailusta. Oon myös valtavan onnellinen sun puolesta, että elämä järjestyi noin ihanasti. Nyt kuluneen parin vuoden aikana blogista on huokunut onnellisuus ja hyvä olo, se on ihana nähdä. Olet niin paljon iloa omaan elämääni tuottanut, että sun onnistumiset lämmittää omaakin sydäntä paljon. Kiitos ja nautiskellaan yhdessä Mungolifesta <3 <3 <3

  • Reply Katja Monday, July 31, 2017 at 21:07

    Hei Anna! En ole varma olenko koskaan ennen kommentoinut blogiasi, mutta tämän postauksen myötä tuntui siltä, että on oikea hetki kommentoida. Olen lukenut blogiasi n. 7,5-8v. Aloitin seuraamisen muistaakseni korkokenkäkoulun ajoilta. Haluaisin kiittää sinua siitä, että olet jaksanut kaikesta huolimatta pitää sinun näköistä ja henkistä blogiasi. Kiitos rehellisistä ja persoonallisista postauksista, monipuolisesta tarjonnasta ja ennnen kaikkea kiitos inspiraatiosta! Olen oppinut paljon uusia asioita molemmista blogeistasi ja saanut huikeasti hyvää mieltä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Blogisi on arvokas:)

  • Reply Eve Monday, July 31, 2017 at 21:24

    Ihana postaus. Oon jo vuosia kulkenu blogin matkassa ja Mungolifestä on muodostunu eräänlainen virtuaalinen kaveri (vaikka kuinka hölmöltä kuulostaa :D). Tavallisessa arjessa useemman kerran kun oon maininnu jonkun vaatteen tai tuotteen, poikaystävä on kysyny et “jaahas, onko MungoAnna suositellu?” 😅 Ihanaa kesää, Lempäälä on kyl symppis pikkukaupunki! Ja kaikkea hyvää tapahtumarikkaan vuoden jälkeen <3 Uskon että täl blogilla on meille suurempi merkitys kun uskotaan, muoti- ja söpöt vauvajutut saa unohtaan stressin ainaki hetkeks ja mielen iloseks. Iso kiitos Anna!

  • Reply Sinttu Monday, July 31, 2017 at 22:05

    Kiitos jälleen hienosta kirjoituksesta, palapeli vertaus on verraton! ☺️ t. vuodesta 2013 blogiasi lukenut ja monet vinkit täältä saanut

  • Reply AnnaL Monday, July 31, 2017 at 22:19

    Enpä tiedä olenko koskaan aiemmin blogiisi kommentoinut, mutta tästä tekstistä tulin niin hyvälle tuulelle, että oli pakko. Tuntuu, että itsekin olen tällä hetkellä niin onnellisessa tilanteessa elämässäni, että toivon toisillekin vain puhtaasti hyvää ja roppakaupalla onnea tuleviin vuosiin! Kyllähän nuoruuteen kuuluu se epävarmuus omasta paikasta ja siitä mitä haluaa, mutta on tää elämä välillä aika ihanaa. <3 Tämä kommentti oli ehkä vielä tarkoituksettomampi kuin tekstisi, mutta halusin vain sanoa, että olen onnelinen puolestasi! <3

  • Reply AnnaS Monday, July 31, 2017 at 22:36

    Ihanasti kirjoitettu! Tää jotenkin kolahti muhun nyt, kun meillä on tytön viimeinen vauvakuukausi käsillä ja tulevaisuudensuunnitelmat vähän epävarmoja.
    Mä uskon myös, että elämässä asiat menee niin kuin on tarkoitus. Monesti katsoo taaksepäin ja miettii, että onneksi tuo haave ei toteutunut, tai onneksi päätin tehdä näin vaikka olin niin epävarma.
    Tällähetkellä näyttää, että meidän tulevaisuus ei olekkaan sellainen kuin mitä ollaan viimeinen vuosi suunniteltu, mutta tämä uusi suunta taitaakin olla meille kaikille paljon parempi vaihtoehto!
    Kiitos huipusta blogista! Täällä on pysytty mukana useampi vuosi, kasvettu ja koottu sitä omaa palapeliä, samalla kun on saanut seurata sivusta sun palapelin rakentumista. :)

  • Reply Marija Monday, July 31, 2017 at 23:32

    Vau, olipa taitavasti ja kauniisti kirjoitettu teksti, jota lukiessa tuli tosi onnellinen fiilis puolestasi. ♥ Sain myös rohkaisevista sanoistasi tsemppiä tämänhetkiseen, positiivisesti haastavaan tilanteeseen elämässäni. Valitettavan harvoin intoudun kommentoimaan – vaikka useamminkin voisi – joten suuri kiitos inspiroivasta ja vuosien aikana hyvin tutuksi tulleesta blogistasi! :)

  • Reply Mikaela Tuesday, August 1, 2017 at 00:02

    Todella ihana postaus! Mulla just elämässä muutosten vaihe, kun oon eronnut pitkästä parisuhteesta. Tullut samoja juttuja pohdiskeltua, kun elämä ei ookkaan menny niin kuin on ite suunnitellut. Tää postaus ja muutenkin sun elämä on antanut voimaa uskoa siihen, et eihän sitä tiiä, mitä ihanaa tulevaisuus voikin tuoda tullessaan! :) Kiitos mahtavasta blogista! <3

  • Reply Siiri Tuesday, August 1, 2017 at 02:16

    Noloa myöntää, mutta pääsi itku. Asuin neljä vuotta ulkomailla, milloin missäkin, mm. Uudessa-Seelannissa. Monesti ollut sellainen olo, että on hukassa. Neljään vuoteen mahtuu myös niitä ihastumisia ja rakastumisia, identiteettikriisejä ja muita kriisejä. Nyt pääsin Suomessa yliopistoon ja olen onnellinen siitä, että joku asia on nyt hetken pysyvää. Kovasti kaipaisin jotain ihanaa ihmistä rinnalleni, ehkä sellainen vielä joskus löytyy.
    Hieno postaus, kiitos Anna.

  • Reply Emmi Tuesday, August 1, 2017 at 06:31

    Täällä hyvin pitkäaikainen, mutta epäsäännöllinen lukija ☺️ Jossain vaiheessa elämämme alkoivat mennä ihan eri suuntiin minun tullessa äidiksi, ja blogisi lukeminen jäi. Nyt kuitenkin löysin sen uudestaan. Itsellä uusi la lähenee ja aamujen unettomina tunteina olen lueskellut postauksiasi. Äitiys on ihanaa, aivan parasta, mutta sinun tavoin minullakin on paljon muita unelmia ja haaveita elämään. Osa on jo toteutunut, mutta osa odottaa sopivaa vaihetta lasten jälkeen. Musta on ihanaa, ettet ole hukannut itseäsi, vaikka vauva saa mullistaa koko elämän. Kaikkea hyvää perheellenne. Näytätte onnellisilta.

  • Reply S Tuesday, August 1, 2017 at 07:36

    Hyvä kirjoitus!
    Itsekin seurasin blogiasi jo 8-9v sitten aika aktiivisesti, jonnekin sinne Aussi- ja Lontoo aikoihin saakka. Sitten oli muutama vuosi hiljaisempaa, tuntui ettei muoti jne postaukset oikein minua kiinnostaneet ja elin itse erilaista elämänvaihetta. Nyt on taas ollut mukava seurata teidän perhe-elämää, kun itselläkin esikoinen täytti jo 3v. On kyllä hassua ja hienoa ajatella että olet noin kauan jo jakanut elämääsi nettiin, ja edelleen on lukijoita hurja määrä mukana! Keep up good work :)

  • Reply Tuuli Tuesday, August 1, 2017 at 08:31

    Todella hyvä kirjoitus ja niin totta :) Itsekin vuosikausia menin tuuliviirin tavoin enkä oikein tiennyt mitä elämältä odottaa tai edes mitä siltä haluan. Ajattelin ettei sellaista täydellistä onnea ole tarkoitettu mulle. Kunnes yhtäkkiä tapasin mieheni ja palaset loksahtivat kohdilleen. Nyt olkkarissa 2v tyttöni touhottaa nukkensa kanssa kun hörpin aamukahvia ja mietin että josko tänään olisi se päivä kun kuopus haluaa syntyä :) Enpä olis tätä uskonu 5vuotta sitten :D

  • Reply Mira Tuesday, August 1, 2017 at 09:41

    En tiedä olenko ikinä kommentoinut, mutta nyt on ihan pakko. Olen lukenut blogiasi melkein alkuajoista saakka ja saanut valtavasti inspiraatiota omaan elämääni. Olet ollut kiistämättä lempibloggaajani kaikki nämä vuodet. Kirjoituksesi ovat puhdasta kultaa, kuvasi kauniita ja kaunis sinä <3
    Tämä teksti kolahti kovempaa kuin mikään ennen. Itse olen elämässäni hukassa enemmän kuin koskaan ja tulevaisuus pelottaa… en tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä, jotta ahdistava tunne rinnassa helpottaisi. Tämä antoi kuitenkin toivoa, kaikki järjestyy kyllä! <3 olet elävä esimerkki siitä. Kiitos kiitos ja kiitos!!

  • Reply Essi Tuesday, August 1, 2017 at 10:57

    Kiitos, tarpeeseen tuli!❤️

  • Reply audrey Tuesday, August 1, 2017 at 11:19

    Olipa ihana ja positiivinen kirjoitus. Kolahti itselleni ehkä vielä siksi, että olen seurannut sun taivalta melko alusta lähtien ja on ollut ihana nähdä kuinka (edes) jollakin elämän palaset loksahtaa paikalleen. Omalla kohdalla ne on kuluneen vuoden aikana enemmänki revitty irti. Tekstisi on kuitenkin täyttä totta, vaikka se ei itsestä siltä tällä hetkellä tunnukkaan. Tuntuu etten ikinä löydä omaa paikkaani tai palojani, mutta toivon olevani väärässä.

  • Reply SM Tuesday, August 1, 2017 at 12:25

    Kiitos itsellesi näistä vuosista. <3 Taisin hypätä kelkkaan virallisesti Lontooseen muuton aikoina, sitä ennen olin satunnaisesti lueskellut postauksia. Sen jälkeen onkin tullut luettua melkein jokainen postaus ja pakko nostaa kyllä hattua sulle, mielestäni tää on mielenkiintoisin, inhimillisin ja laadukkain blogi. Sun työn jälki ihan tosissaan näkyy tässä blogissa ja kaiken visuaalisen kauneuden lisäksi olet todella taitava kirjoittaja. Ihanaa loppukesää koko perheelle ja tsemppiä muuttoon! :)

  • Reply Maija_ Tuesday, August 1, 2017 at 13:04

    Hei Anna! Harvoin itsekin tänne kommentoin, vaikka tekstejäsi säännöllisesti luenkin. Sulla on taito kirjoittaa mielenkiintoisesti, persoonasi peliin laittaen, ja varmasn juuri sen vuoksi blogiasi olen jäänyt lukemaan vaikka aika moni muu on ajanpuutteen vuoksi tippunut pois. Jatka samaan malliin, kiitos blogistasi! Ja ihanaa kesää vielä :)

  • Reply Katariina Tuesday, August 1, 2017 at 17:32

    Hei!

    Täällä kans yksi harvoin tai ei juuri koskaan-kommentoija, joka innolla lukee jokaisen postauksesi. Mielestäni on inspiroivaa kuinka intohimoisesti teet työtäsi,etenkin yhteistyöpostuksissa kerrot kattavasti tuotteesta/palvelusta-upeaa!
    Ihailen sitä kuinka kauniisti kannat itseäsi ja tuot muita kunnioittaen oman kantasi asioista esille. :)<3 Kiitos Anna sinulle aivan ihanasta blogista ja aurinkoista päivää sinulle ja perheellesi! :)<3

  • Reply Rosa Tuesday, August 1, 2017 at 19:06

    Joskus vuosia sitten kommentoin että sinusta saisi kirjasarjan (Anna Australiassa, Annan maailmanympärimatka jne) ja viimeisen vuoden aikana olisi tullut uudet osat Anna menee naimisiin ja Anna saa vauvan :D mä niin lukisin sitä sarjaa. Tavallaanhan tässä luetaankin. Ihana sinä ja teidän perhe. Elämä on tosiaan jännä miten se voi muuttua niin paljon vain 12 kuukaudessa, itsehän jaksoin uskoa että eräs mies on minulle se oikea vaikka kaikki maailman lait sanoivat toista, ja nyt ollaan onnellisesti yhdessä ja rakastuneita ja elämä on ihanaa ♡♡ kaikkea hyvää teille, odotan innolla jatko-osaa Anna Pirkanmaalla :D

    • Reply Lotta Wednesday, August 2, 2017 at 00:10

      Aivan ihana kommentti, niin täynnä hyvää mieltä!! Etenkin alkuperäisen Anna-kirjasarjan suurena fanina tämä upposi, ihan huippuoivallus!

  • Reply Jossu Wednesday, August 2, 2017 at 09:05

    Uskomatonta, kuinka nopeasti aika onkaan mennyt! Muistan, että löysin blogisi kun asuit Valtterin kanssa ja ihailin jo silloin vaatteitasi ja hiuksiasi. Olen seurannut elämääsi pitkään, mitä siitä olet täällä antanut. Myönnän, että Mungolife on ainut blogi, jota olen itse seurannut näin pitkään. Taisin 2012 innostua matkoistasi niin kovaa, jotta lähdin itsekin vuodeksi Sveitsiin. Olet antanut inspiraatiota ja aihetta ajatella asioita myös toisin. Pakko todeta, että näin 3kk synnytyksestä liikutuin jotenkin (hormonit?!:D) tästä postauksesta. Hyvä ettei kyyneleet jo valuneet.
    Itse elän myös perhe-elämää, kotona vilisee iso koira, taapero ja vauva. On oma-asunto ja vakkariduuni odottaa. On siis aivan ihanaa seurata elämääsi myös, vaikka sekin kovin muuttunut vuosien varrella ♥
    Vaikka itselläni on jo toinen vauva, niin kyllä sitä saa silti uusia asioita tietoon Mungobabyn kautta. Toivottavasti vain oma aikani riittäisi lukemaan postauksia useammin! Joskus hamstraan viikon- parin postaukset samaan putkeen jos en ole ennättänyt koneelle. :-D

    Kaikkea ihanaa loppu kesään! :-)

  • Reply Sanni Wednesday, August 2, 2017 at 15:01

    Olet uskomaton nainen <3

  • Reply meow Thursday, August 3, 2017 at 07:33

    Kiitos, tämä tuo toivoa, kun ei ole vielä tärkeimmät palapelin palat selvillä.. :) Oon vain niin onnellinen puolestasi <3

  • Reply Mervi Thursday, August 3, 2017 at 12:32

    Heippa Anna,
    Olen ollut mukana vuosi vuoden jälkeen, kertaakaan en ole vielä tainnut kommentoida.. Nyt on aivan pakko; kiitos ihanasta palapelivertauksesta ja positiivisesta näkökulmasta tähänkin aiheeseen. Itse koitan etsiskellä parhaillani elämäni suuntaa ja tästä sain ihan hirveästi taas voimia jaksaa luottaa. Kiitos! keep up the good work :) vaikutat sydämelliseltä ihmiseltä ja toivon teille ihanaa loppukesää!

  • Reply Ex5 Friday, August 4, 2017 at 02:26

    Olet Anna huikean hyvä kirjoittamaan👌🏻❤️.
    Mungolife kirjaa odotellessa😉

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, on iso ilo seurata elämääsi ja periksiantomatonta asennettasi kulkea kohti tulevaa!!

  • Reply Savon Friday, August 4, 2017 at 09:08

    Tulipa hyvään saumaan luettua tämä postaus! Olen ajanut itseni hulluuden partaalle viime aikoina, kun olen yrittänyt suunnitella tulevaa. Tykkään, että on olemassa kaikenlaisia suunnitelmia (niitä voi tarvittaessa muuttaa), joten olen yrittänyt laittaa tulevia tapahtumia aikajanalle. Se on kuitenkin näköjään mahdotonta, kyse on niin isoista asioista, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.

    Pitää yrittää ottaa asia kerrallaan ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät matkan varrella…

  • Reply Anniina Friday, August 4, 2017 at 15:45

    Ihana postaus! Kiitos sulle kun teet tätä ja saadaan olla osana näin hienoa blogia :)

  • Reply HannaH Friday, August 4, 2017 at 17:29

    Kiitos Anna! En ole tainnut koskaan jättää kommenttia monen monen vuoden seuraamisen aikana, mutta tää teksti osui ja uppos just tähän hetkeen, kun makaan sohvalla sydän tuhannen palasena ties kuinka monennetta viikkoa. Juuri nyt tarvin muistutusta siitä, että asioilla on tapana järjestyä, koska tuntuu että oma kompassi on aivan solmussa. Kiitos, että olet ja kirjoitat! Oot huikea mimmi!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post