Surullisten uutisten sunnuntai

(Kuva)

Päivä on alkanut taas surullisilla uutisilla maailmalta. Tuntuu, että uutisia surutapahtumista ja verilöylyistä tulee lähes joka päivä ja jokainen kaupunki Kabulista Tukholmaan ansaitsisi varmasti saman huomion. Kuitenkin itselleni viimeaikaiset iskut Lontoossa ovat tuntuneet jotenkin erityisen kamalilta. Onhan kaupunki entinen kotikaupunkini, jossa asuu edelleen valtavasti rakkaita ihmisiä. Onneksi Lontoo-äiti on paraikaa Suomessa, mutta muu perhe siellä ja ystävät sekä koulukaverit ovat olleet tänään mielessä.

Rehellisesti voin sanoa, että viime ajat Lontoossa menivät niin, että terrori-iskut kävivät ajoittain mielessä. ISISin iskujen lisääntyessä ajattelin usein, että Lontoo on varmasti yksi kohteista jossakin vaiheessa. Vaikka en haluaisi antaa maailman tapahtumien vaikuttaa matkustamiseeni, sillä en halua antaa “pahiksien” voittaa, niin kyllä viime Lontoon reissuilla on ehkä eri tavalla kiinnittänyt huomiota ympärillään tapahtuviin asioihin. Asiaa ei oikein voinut olla ajattelematta esimerkiksi uuden vuoden vietossa ruuhkaisessa Lontoon keskustassa. On niin surullista ajatella, että terrori-isku Helsinkiin ei ole sekään millään tavalla mahdoton. Toki jollakin tavalla ajattelee, että Kuopio tai Lempäälä on niin turvallisia paikkoja, ettei siellä mitään tapahdu. Kuitenkin samalla havahtuu siihen, että ei tarvita kuin yksi mieleltään sairas ihminen, ja vahinkoa voi tapahtua aivan katastrofaalisen paljon. Missä vain. Tuoreena äitinä on herkistynyt ihan eri tavalla tiedostamaan kaikki ne riskit, jotka maailma tarjoaa pienelle lapsellekin. Samalla ei kuitenkaan voi jäädä kotiinkaan loppuelämäksi.

Britannian pääministeri May sanoi puheessaan terrorismin inspiroivan terrorismia, ja jäin pohtimaan myös median vastuuta tämänhetkisessä maailman tilanteessa. En ole ehtinyt tutustumaan aiheeseen niin laajasti, että voisin puhua asioista varmoina, mutta käsittääkseni viralliset lähteet eivät julkaisseet Manchesterin iskujen tekijää, vaan tiedon on vuotanut jokin uutistoimisto tai tv-kanava. En millään lailla kannata sensuuria tai lehdistön pakottamista, mutta mielestäni nykytilanteessa olisi paikallaan tietynasteinen sensuuri. Vaikka some-aikakaudella on mahdotonta pitää mitään salassa, valtalehdistön ja median tuottamaa sisältöä voisi mielestäni rajoittaa sen verran, että terrori-iskujen tekijöiden henkilöllisyyksiä ei paljasteta. En sano, että tämä toisi ratkaisun terroriongelmaan, mutta ehkä se vähentäisi yksi tai kaksi iskua.

Manchesterin iskun jälkeen varmasti jokainen vähääkään lehtiä lukeva tietää tekijän nimen ja on nähnyt hänestä kasvokuvan. Jos terroristi on jo kuollut, ei hänen tietojaan minusta tulisi julkaista. Eri asia on etsintäkuulutettu terroristi, jonka löytämiseksi on valjastettava myös media. Päiväkausia lehtien etusivuilla notkuva kuva luo iskujen tekijöistä idolimaisen kuvan heille, jotka ovat radikalisoituneita itsekin. Tuomalla terrori-iskujen tekijät julkisuuteen, korostetaan heidän haluamaansa marttyyri-asemaa ja kohotetaan heidät radikalisoituneissa piireissä esimerkillisiksi aatteen sankareiksi. Viranomaiset tuskin haluaisivat julkistaa heidän tietojaan ja yleensä tilanne eteneekin niin, että viranomaiset vain vahvistavat henkilöllisyyden. Manchesterin iskujen tekijän vanhempia on haastateltu ja hänen elämästään on kirjoiteltu pitkät pätkät lehdissä. Kukaan ei muista uhrien henkilöllisyyksiä, mutta tekijät muistetaan.

(Kuva)

Vaikka tietyllä tavalla ymmärrän, että rikokselle halutaan saada kasvot, on mielestäni riittävää, että ne kasvot on ISIS. Ehkä silloin joku terrori-isku jää toteuttamatta, kun henkilökohtainen “kunnia” ja julkisuus jäävät saavuttamatta? Koska lehdistö myy informaatiolla, joka kiinnostaa kuluttajia, olisi asiaa ehkä säänneltävä, eli mentäisiin sensuurin puolelle. Tässä asiassa kyllä kokisin sen jopa hyväksi.

Lontoossa asuessani muistan lukeneeni pienen uutisen, jossa kerrottiin, että kyseisenä vuonna estettiin Britanniassa seitsemän terrori-iskua. Näistä onnistumisista ei kuitenkaan uutisoida laajemmin. Ymmärrän toki ongelmat tiedonjaossa, eikä lähteitä tai keinoja onnistumiselle tietenkään voida julkaista, mutta mielestäni näitä “hyvisten” voittoja pitäisi glorifioida enemmän ja tuoda enemmän tietoon. Tietoja sankariviranomaisista ja heistä, joiden terrorisuunnitelmat on onnistuttu estämään. Tehdä näistä “epäonnistujista” haavoittuvia, naurunalaisia ja surkeita. Tällä hetkellä kun vääristyneellä ajatusmaailmalla varustetut henkilöt näkevät vain sen, että henkilö X on ollut parempi kuin viranomaiset onnistuessaan terrori-iskussa. Olisi tärkeää näyttää myös se, kuinka usein voittaa toinen puoli. Kuinka usein ehditään estämään kamaluuksia, ja kuinka länsimaiset arvot ja vapaus jylläävät edelleen voittajana ja terroritekijöiden iskut ovat loppujen lopuksi höyhenenkevyitä lyöntejä raskaan sarjan ottelussa.

Asiaa on varmasti pohtineet itseäni huomattavasti fiksummat ihmiset ja mahdotonta kai olisi lehdistöä rajoittaakaan, mutta tällaisina päivinä kai tuntuu vaan niin loputtoman lohduttomalta maailman tilanne ja jatkuvat suru-uutiset maailmalta. 

Näinkin positiivisissa pohdinnoissa on siis menty tänään, vaikka ulkona paistaa aurinko ja takana on siskoni oikein mukavasti sujuneet ylppärit. Olen viihtynyt koko reissun puhelin tiesmissä hengaillen perheen ja Lontoo-äidin kanssa. Pahoittelen siis tätä hiljaiseloa. Nytkin meinasin tulla kirjoittelemaan päivän asusta, mutta ajatusten ollessa Lontoossa, ei oikein ollut sellainen olo kuitenkaan.

Yritän suunnata siis nyt ajatukseni johonkin positiivisempaan ja nauttia vielä sunnuntai-illan auringonpaisteesta ja perheen seurasta :)

34+

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Henriikka Sunday, June 4, 2017 at 22:23

    Ollaan lähdössä kahden viikon päästä Lontooseen ja oon koittanut olla ajattelematta tätä asiaa.. kotonahan ne suurimmat riskit om vahingoittua enkä halua antaa pelolle valtaa, eihän sitä uskaltais tehdä mitään jos pelkäis. Mutta väkisinhän sitä ajattelee.. Täällä Lempäälässä kyllä tuntee olevansa turvassa, vaikka eihän sitä täälläkään koskaan tiedä mitä sattuu.

  • Reply Veera Sunday, June 4, 2017 at 22:25

    Todella hyvä teksti ja erittäin viisaita pohdintoja! Pakko myöntää etten itse ole tullut edes ajatelleeksi tuota miten media tavallaan tahallisesti tai tahattomasti nostaa esiin terrori-iskuissa onnistuneet henkilöt jotka sitten nostetaan jalustalle radikalisoituneiden piireissä.
    Olen tällä hetkellä kiertämässä Eurooppaa ja jo ennen tänne lähtöä kävi mielessä inhottavia ajatuksia ja näin jopa yhden unenkin siitä että olisin joutunut keskelle terrori-iskua. Ja kyllä sitä on viime aikoina ollut paljon normaalia tarkkaavaisempi varsinkin paikoissa joissa on paljon ihmisiä. On todella todella surullista ja pelottavaakin se ettei nykyään missään oikeen ole turvassa ja ettei iskuja tietenkään voi ennalta ennustaa.

  • Reply Jen Sunday, June 4, 2017 at 22:43

    Täysin samaa mieltä. Terrori iskut saavat liian paljon huomiota,juuri sitä mitä ne hakevat.

  • Reply sanniiiiis Sunday, June 4, 2017 at 22:47

    Mä olen elänyt koko elämäni aika isoissa kaupungeissa ympäri maailmaa, lukuunottamatta lapsuutta Suomen maaseudulla. Oma perhe asuu Brysselissä, ihan lentokentän vieressä ja Brysselin metroiskukin oli vanhempien työpaikan kupeessa. Sen takia mulla on ollut jo todella pienestä asti tiedossa se että vanhempien työpaikka on varmaan yksi Euroopan ykkösterrorikohteista. En kuitenkaan tykkää pelossa elämisestä. Teen töitä psykologian alalla, ja viime aikoina ollaan käsitelty paljon sitä miten paljon pelko ja ahdistus vaikuttaa omaan terveyteen, ihan normaalista flunssasta syöpään. Harva sitä ajattelee että oma stressi, pelko ja ahdistus ovat itseasiassa paljon todennäköisempiä tappajia kuin terrori-isku. Ei niin etteikö olisi täysin luonnollista pelätä sellaisia asioita, ja itsekin Briteissä asuvana tietysti tämmöiset jutut tulee lähelle. Mutta samalla luen vaikkapa FB:stä kuinka suomalaiset mummot maaseudulla on kauhuisaan että “kohta täällä räjähtää”. On tutkittu, että terrori-iskuista aiheutuva paniikki ja ahdistus vaikuttaa enemmän niihin jotka seuraavat niitä mediasta, kuin paikanpäällä olleisiin tai asuviin ihmisiin. Eli joku joka lukee uutisen voi kokea pahempaa ahdistusta kuin paikanpäällä ollut, iskun kokenut ihminen. Se on mielestäni todella tärkeää pitää mielessä – onko oikeasti järkevää antaa jonkun Ilta-Sanomien uhkaotsikoiden uhata omaa hyvinvointia? Pitää muistaa että maailma on oikeasti uhkia täynnä, ja useimmat tapaturmakuolemathan tapahtuvat kotona. Ahdistuneisuushäiriöt on lisääntyneet viime vuosina ihan hirveästi, ja ne itsessään vaikuttaa meidän fyysiseenkin terveyteen todella paljon. Harva sitä ajattelee että tilastollisesti se ahdistuneisuudesta aiheutuva sydäri tappaa sut todennäköisemmin kuin terrori-isku. Tällaisia olen vain tässä tänään miettinyt, vaikka eilinen menikin vähän synkissä tunnelmissa kavereiden kuulumisia tsekkaillen. Lopulta kun miettii niin vaikka IRA:n aikaan Lontoo oli ihan järkyttävän paljon vaarallisempi paikka kuin nyt, mutta koska mitään sensaatiomediaa ei ollut olemassa niin iskuilla oli vähemmän vaikutusta ympäröiään maailmaan. Ei pidä antaa pelon voittaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

    • Reply Anna (toim. huom. ei bloggaaja) Monday, June 5, 2017 at 12:39

      Tottahan tuo on mitä puhut, mutta itselläni on nyt paljon rauhallisempi fiilis kun tiedostan riskit ja olen päättänyt etten matkustele tiettyihin kaupunkeihin ja Helsingissäkin koitan nyt välttää esim. rautatieasemaa ja metroa (jotka on muutenkin mielestäni aika epämiellyttäviä paikkoja ja pahenee vaan..). Minusta se on vaan järkevää tällaisena aikana kun joka puolella räjähtelee. Tuskin missään Suomen maaseudulla kuitenkaan räjähtele, mutten näe mitään syytä mennä esim. Britanniaan jossa joutuu joka paikassa varomaan ja pelkäämään, ja kokemaan turhaa stressiä, näihin kohteisiin joissa on todennäköisempää että räjähtää, ei tarvitse varta vasten lähteä, jos ei ole pakko. Eikä tarvitse kärsiä tämän takia ahdistuneisuushäiriöistä, vaan mielestäni tämä on nimenomaan järkevää oman turvallisuuden ja mielenrauhan takia. Ei tarvitse olla liian sinisilmäinenkään. Mutta tämä on minun valinta, kukin tyylillä. Kotonakin voi toki liukastua tai jäädä bussin alle, mutta nämäkin on monesti myös itsestä kiinni. Kuitenkin jos jossain jatkuvasti tapahtuu, niin en lähde sinne kokeilemaan. Vaikka todennäköisyys on edelleen pieni, niin valitettavasti joissain paikoissa ne näyttää lisääntyvän :( Tuo “pelolle ei pidä antaa valtaa” sanonta alkaa olla jo aika kulunut eikä enää kuullosta järkevältä. On kuitenkin eri asia olla varovainen ja valita tarkkaan minne menee, kuin olla jatkuvasti ahdistunut.

      • Reply Mintsu Monday, June 5, 2017 at 19:11

        Olen samaa mieltä! Voisitkohan tehdä tähän liittyen ihan postauksenkin? Esim. ovatko ajatuksesi muuttuneet ja jos ovat niin millä tavalla matkustamisen suhteen kun olette lapsiperhe? Millaisia asioita ehkä arvostat matkustamiseen liittyen? Millaisia matkahaaveita sinulla/teillä on tällä hetkellä? Millaisia kohteita pidät turvallisina/hyvinä? Ajankohtainen aihe näin kesälomien lähestyessä.

        • Reply Anna Tuesday, June 6, 2017 at 10:58

          Tuo Annan kommentti ei ole minun kommentti, vaan samannimisen lukijan jättämä kommentti :)

      • Reply C Monday, June 5, 2017 at 23:08

        Hei! Hyvä teksti ja olen kanssasi täysin samaa mieltä median vaikutuksesta. Mietin kuitenkin, että onko oma ajatusmaailmasi muuttunut viime aikoina, sillä muistan Savon Sanomien erään blogitekstisi, jossa myös itse totesit, että pelolle ei pidä antaa valtaa, eikä tällaiset terroriteot vaikuta siihen millään tavalla, mihin paikkoihin haluat/aiot tulevaisuudessa matkustaa. Nyt kuulostaa siltä, että olet tullut toisiin aatoksiin..?

        • Reply Anna Tuesday, June 6, 2017 at 10:59

          Tämä ei ole minun kommentti vaan samannimisen lukijan :)

    • Reply S Monday, June 5, 2017 at 16:28

      http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/500093-turistille-riski-on-salamaniskun-luokkaa-vaikuttaako-lontoon-terroriteko-sinun

      Oon samaa mieltä sun kanssa pitkälti. Myös se mitä terroristit hakee on se pelon ja vastaikkainasettelun ilmapiiri. Ja siinähän varmasti ovat monelta osin jo onnistuneet. Olen siinä annan kanssa taas samoilla linjoilla, että uutisoinnin terrorismista ylipäätään pitäisi olla huomattavasti vähäisempää. Vähemmän sensaatiohakuista. Neutraalimpaa. Jättää ainakin ne terroristit omaan arvoonsa jutuissa ja uutisoida vain oleellinen tapahtumista. Mutta vaikea asia koko tämä terrorismi ja radikalisoituminen muutenkin, ja se miten siihen tulisi suhtautua, mitä ajatella, ja ennen kaikkea että millä tämä sekä monta muuta hulluutta maailmassa saisi loppumaan. Niin länsimaissa kuin vaikka lähi-idässä. Itseänikin on mietittänyt nämä asiat matkustellessa, mutta todennäköisyys on aika samaa luokkaa kun vaikka lento-onnettomuuteen joutumisen kanssa tai jutussa mainittu salamanisku. Mutta toisaalta mitä pelkoon tulee, eihän se kulje samoja reittejä järjen kanssa.

  • Reply hmclehto Sunday, June 4, 2017 at 23:29

    Hyvä teksti Anna! Lontoo oli koti myös minulle seitsemisen vuotta, mutta kuten tuossa sanottiin lietsotaan pelkoa ja siinä on tosiaan jonkun verran onnistuttukin. En minäkään ajatellut tuota toista puolta, että radikalisoituneet varmaankin katsovat näitä samoja jee tuo voisin olla minä😠😠Aamu uutiset Sydneyssä on viimiset puoli tuntia ainoastaan näyttäneet Lontoon tapahtumia eri näkökulmista. Eilen kuulin että näiden kolmen iskun aikana (2.5kk) kaksi iskua itseasiassa on pysäytetty ajoissa eli voisi olla vielä huonommin asiat. Jotenkin ei aina edes halua pistää uutisia päälle aamulla, tiedä mitä nyt on tapahtunut… mutta matkustaa aion samaan tahtiin kuin aiemmin. One Love konsertti onneksi pyörii samaan aikaan toisella kanavalla.

  • Reply Annukka1 Sunday, June 4, 2017 at 23:43

    Hyvä postaus. Haluan vain jakaa mielipiteeni, sillä minun mielestäni on tärkeää että hyökkääjien nimet nimenomaan juuri annetaan julki mahdollisimman pian kun ne on saatu selville, jäivät he sitten itse eloon tai eivät. Mielestäni he, heidän avustajansa ja perheensä ansaitsevat vähintäänkin sen kansainvälisen vihan ja häpeän, jonka nämä iskut heihiin kohdistavat. Ajattelen myös että nimet julkaisemalla, mahdollistetaan se että kaikki näiden henkilöiden mahdollisuudet menestyä tms. tuhotaan täysin. Heidän maine tuhotaan loppuelämäksi (esimerkiksi vaikka Norjan Breivikin tapauksessa). Tällaiset ihmiset mielestäni ansaitsee sen häpäisyn (toki vankeuden yms rangaistuksen lisäksi), ja sen että he saavat pelätä joutuvansa pakenemaan maasta. Tämä saattaa kuulostaa vähän ääripäältä sinun postaukseen verrattuna, mutta mielestäni tällainen “silmä silmästä” on pelkästään oikein näille hyökkääjille.

    • Reply Minna Monday, June 5, 2017 at 12:24

      Olen hieman eri mieltä. Kun puhutaan kouluammuskelijoista tms., niin he tekevät sitä osittain ainakin nimenomaan saadakseen näkyvyyttä ja kuuluisuutta, mutta isisksen porukat tekevät sitä saadakseen taivaspaikkansa ja neitsyensä. Heille noin ideologisesti ei ole merkitystä tulevatko he tunnetuiksi teostaan vaan ainoastaan sillä, että isis saa kunnian on merkitystä ja jokaisen kerran kun isis ottaa “kunnian” iskuista (kuten he heti tekevät) niin se on omiaan saamaan nämä muut radikalisoituneet sekopäät innostumaan eli iskujen tekijöiden henkilöllisyyden paljastaminen ei ole se pointti vaan se, että taas isis onnistu sodassaan tekemään iskun.

      Tämä on asia, jota länsimaat eivät ole halunneet ymmärtää. He kuvittelevat, että iskujen takana ovat häiriintyneet yksilöt, kuten meillä kun joku tekee jotakin vastaavaa, ja näiden nimien esilletuominen jotenkin lopettaisi nämä iskut tai ainakin johtaisi siihen, etteivät ihmiset alkaisi vihaamaan islamia vaan yksittäisiä tekojen tekijöitä. Näin se ei kuitenkaan mene. Näiden tekojen takana on kokonainen järjestö, jonka yksilöillä on ihan erilainen käsitys mm. yksilöllisyydestä kuin meillä. Heille ei länsimaisten langettama häpeä merkitse mitään.

    • Reply Maiju Monday, June 5, 2017 at 12:29

      Mutta kun tekijät ei missään nimessä itse häpeä tekojaan….. nimen julkaiseminen on heille kunnia.

  • Reply Minä Monday, June 5, 2017 at 08:10

    On aika naiivia ajatella, että joku ryhtyisi terroritekoon nähdessään jonkin terroriin liittyvän lööpin. Terrorismin takana on radikalisoituminen, jonka syyt ovat paljon syvemmällä kuin huomionhaussa.

    • Reply Milka Monday, June 5, 2017 at 21:25

      Aina myöskään tekijöiden perheet eivät liity iskuihin millään tavalla, joten miksi heidän maineensa tulisi pilata tekijän kuollessa (tai muutenkaan)?

  • Reply S Monday, June 5, 2017 at 12:13

    Mielenkiintoinen näkökulma. Olen samaa mieltä tuosta nimen julkaisemisesta. En kuitenkaan jaa ajatusta tuosta vastakkainasettelusta, eli että pitäisi saada enemmän lukea siitä miten hyvikset voitti tällä kertaa. Koen sen myös pelkoa lisäävänä tekijänä, jos joka päivä saa lukea kuinka nytkin olisi jossakin voinut räjähtää tmv. Lisäksi se lisäisi vastakkainasettelua eikä ratkaisisi ongelmaa.
    Radikalisoitumista ei varmasti myöskään uutisoinnilla ehkäistä. Iskun tekijät ovat kuitenkin vain suuremman organisaation pelinappuloita, joiden henki on täysin mitätön myös ISISille. Oikeastaan tuo edellinen kommentti aiheutti eniten inhotusta. Miksi kenenkään perhe, joka siis ei ole ollut osallisena iskuun, olisi tuomittava kansainvälisesti ja heidän olisi se häpeä kannettava mukanaan. He ovat myös menettäneet jonkun. Voin myös kuvitella tuota järkytystä ja itsesyyllistämistä jonka vanhemmat joutuvat kantamaan mukanaan.

  • Reply S Monday, June 5, 2017 at 12:17

    Tulkitsin edellisen kommentin väärin :D joten viimeisen pointin voi jättää huomiotta, vaikka hyviä pointteja siinäkin ajatella

  • Reply Hilla Monday, June 5, 2017 at 12:54

    Olen samaa mieltä kanssasi, että nimiä ei tulisi kertoa julkisuuteen. Iskun tekijät eivät ansaitse millään tapaa sitä julkisuutta, mikä heihin kohdistuu. Myös tekotavoista tulisi mielestäni uutisoida vähemmän teatreelisesti ettei iskut anna ideoita muille. Tottakai pitää kertoa kuinka isku tapahtui (auto, ase, pommi vai joku muu). Mutta siitä enempää ei tarvitsisi mässäillä. Olen samaa mieltä että pelolle ei saisi antaa valtaa, mutta myönnän myös että isommissa tapahtumissa ja väkijoukossa on jotenkin enemmän tietoisempi ympäristöstään ja seuraa sitä eri tavalla. Toivon sydämestäni että päättäjät alkaisivat heräillä kunnolla ja tehdä asioita estääkseen tilanteet. Enkä tarkoita tällä mitään rajat kiinni – meininkiä vaan sitä alkuperäistä ongelmaa. Mistä kaikki lähti. Totuushan varmasti on, että maailman johtajat pysyisivät halutessaan edistämään rauhaa idässä, mutta raha ja sotateollisuus vievät voiton. Surullista on, niinkuin aina, että siviilien tulee maksaa siitä hengellään.

  • Reply Minttu Monday, June 5, 2017 at 14:28

    Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä, mutta samaan aikaan koen, että tekstissäsi on paljon ristiriitaisuuksia. Olen samaa mieltä siitä, että kaupallinen media pyrkii otsikoissaan mahdollisimman värikkäisiin ja sensaationhakuisiin otsikoihin, jotta myyntiluvut ja klikkausten määrä nousevat. Näiden otsikoiden avulla pyritään demonisoimaan tekijä ja antamaan kärsimykselle kasvot kuvaamalla uhreja ja heidän kokemuksiaan mahdollisimman hätkähdyttävästi. Kuitenkin, mielestäni on hassua, että nostat itse sosiaalisen median vaikuttajana aiheen esiin ja kerrot itse vältteleväsi tiettyjä paikkoja pelon vuoksi, mutta toivot, etteivät kaupallisen median edustajat käsittelisi asioita niin avoimesti kuin nyt. Ymmärrän kyllä mistä pelko juontaa, itsekin Helsingissä asuvana pohdin mainitsemiasi asioita päivittäin ja olen samaa mieltä siitä, että maalaisjärki on hyvä pitää matkassa. Mikäli viranomaiset kertoisivat avoimemmin vältetyistä uhista tämä tuskin ainakaan lisäisi ihmisten turvallisuudentunnetta. Tästä huolimatta epävarmuuden ja pelon esille tuominen, oli se oikeutettua tai ei, vaikuttaa kuitenkin ihmisten ajatuksiin. Varsinkin nuorille some on usein se kanava, josta tietoa haetaan ja näin ollen myös yksittäisen ihmisen ajatuksilla voi olla suurikin painoarvo.

    ISIS hyödyntää omassa kampanjoinnissaan ja rekryssään todella vahvasti sosiaalista mediaa. Tässä mielessä iskujen käsittely “virallisia” kanavia pitkin on nähdäkseni perusteltua. Mikäli iskuja tai niiden tekijöitä ei mediassa tuotaisi esiin, kaivaisivat ihmiset tietonsa epävirallisia reittejä pitkin, joihin ISISin kaltaisten tahojen on huomattavan paljon helpompi ujuttaa omia näkemyksiään. Nykyisen uutisoinnin suurin ongelma on nähdäkseni se, että iskuista ja niiden vaikutuksista kerrotaan avoimesti, mutta sitä ei pohdita, miksi tekijät ovat iskun toteuttaneet.

    Kolmannessa maailmassa elää tällä hetkellä suuri joukko nuoria työttömiä miehiä (ja naisia), joiden tulevaisuus on äärimmäisen näköalatonta. Kun tähän liitetään kollektiivinen monissa yhteiskunnissa vaikuttava sodan luoma trauma, köyhyys, epävarmuus ja heikko elintaso tilanne ei ainakaan parane. Niin surullista kuin se onkin, monet näistä kolmannen maailman yhteiskunnista ovat huonossa jamassa nimenomaan kolonialismin ja läntisen maailman aikaisemmin tekemien valintojen ja vääryyksien vuoksi. Tämä on näkökulma, joka usein julkisessa keskustelussa unohdetaan.

    Harva iskujen tekijä lähtee mukaan silkasta pahuudesta, vaikka se varmasti uhrien omaisista ja meistä “ulkopuolisista” siltä tuntuukin. Kuten kouluampujatkin, myös nämä tekijät näkevät usein iskut ainoana keinona ajaa omaa ajatusmaailmaansa ja saavuttaa asioita. Huolimatta siitä, että iskut ovat äärimmäisen vastenmielisiä ja kuvottavia, niiden tekijät ovat kuitenkin pohjimmiltaan tuntevia ja ajattelevia ihmisiä, jotka usein ajautuvat mukaan toimintaan pitkän prosessin kautta. Iskuja tapahtuu kaiken aikaa ympäri maailmaa, eivätkä länsi ja sen edustamat arvot suinkaan ole ainoita, jotka tästä väkivallasta kärsivät.

    Henkilökohtaisesti koen, ettei (poliittista) väkivaltaa voida maailmasta koskaan täysin kitkeä pois, enkä usko terroritekojen vähentyvän tulevaisuudessa, jollei näihin väestöllisiin ongelmiin ja kasvavaan eriarvoisuuteen/ mahdollisuuksien epätasaiseen jakautumiseen onnistuta löytämään vastausta. Maailmassa on tällä hetkellä paljon turhautuneita köyhiä, jotka pystyvät sosiaalisen median ja älypuhelimien välityksellä seuraamaan läntisen maailman rikkauksia ja kehitystä. En hyväksy iskuja tai puolusta niiden tekoa, mutta pystyn silti ymmärtämään miksi niiden tekijät haluavat purkaa pahaa oloaan ja hakevat turvaa meidän silmissämme vääristyneistä ideologioistaan.

    Terrorismin ja pelon kaltaisista ilmiöistä julkisesti puhuttaessa ehdottomat ja mustavalkoiset näkökulmat ovat vaarallisia, sillä varsinkin näissä kysymyksissä korostuu se, kuinka monia harmaan sävyjä asioiden taakse kätkeytyy. Kuitenkin, mielestäni on hienoa että olet nostanut asian esiin ja annat ihmisille mahdollisuuden keskustella näinkin vaikeasta ja tunnelatautuneesta aiheesta.

    Ikävästä aiheesta huolimatta mukavaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi :)

    • Reply S Tuesday, June 6, 2017 at 15:36

      Oon niin samaa mieltä sun kanssa Minttu! En vain itse osaa ilmaista ajatuksiani yhtä selkeästi :)

      Olisi nimenomaan nostettava enemmän esiin näitä syitä, että miksi ja mitä voitaisiin tehdä? Terrorismin vastainen sota ei tule ainakaan yksin ratkaisemaan tätä päin vastoin kuten tiedämme. Myös länsimaiden asekauppa lähi-idän kanssa ja jeesustelu että voi voi taas ne siellä tappaa toisiaan ja nyt jo meitä on täysin käsittämätöntä. Monien muiden kaksinaismoralististen seikkojen lisäksi. Mutta toki en tarkoita että annan tehtävä olisi näistä blogissaan alkaa jauhaa, vaan meinaan että valtamediassa nämä puolet monesti unohdetaan!

  • Reply Emma Monday, June 5, 2017 at 15:56

    Mielenkiintoista tekstiä ja keskustelua. Jos ratkaisut olisivat yksinkertaisia, niin ne olisivat toteutuneet jo. Sen vuoksi meidän ja päättäjien sekä asiantuntijoiden on pohdittava päät puhki sen eteen, että maailmasta saataisiin turvallisempi paikka. Ennaltaehkäisy on tehokkain keino, juurikin edellisen kommentin mukaisesti vaikuttamalla alkuperäiseen ongelmaan, ei vain ongelman aiheuttamien oireiden ehkäisyyn. Jälleen korostuu entisestään välittäminen ja huolenpito, niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa. Pitäisi työskennellä niin, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle tai tuntisi oloaan hylätyksi. Että jokaiselle löytyisi merkityksellinen paikka yhteiskunnassa. Miten sitten tämän laajassa mittakaavassa toteuttaisi, ei aavistusta, mutta pieniä hyviä tekoja voi paikallisesti tehdä. Esimerkiksi tukemalla maahanmuuttajien kotoutumista. Hyvällä saa todennäköisemmin ja kauaskantoisemmin hyvää, kuin pahalla.

  • Reply susannamari4 Monday, June 5, 2017 at 18:58

    Hyvin kirjoitettu, olen täysin samaa mieltä. Olin itse Pariisissa terrori-iskujen aikaan ja olihan se aivan järkyttävää ja shokissa meni monta päivää ennen kuin tajusi mitä omalla takapihalla oli tapahtunut. Mutta pelon ja vihan lietsominen aiheuttaa vaan enemmän vihaa. Niinkuin Sanniiiis tuossa ylempänä kirjoitti, pelko on täysin luonnollista ja inhimillistä tällaisissa tilanteissa, mutta ei elämää voi niin elää. Kun muukalaisvihaa lietsotaan ja media repostelee tragedioilla, kuilu ihmisten välillä vaan kasvaa ja aiheuttaa lisää epäarvoisuutta ja epävarmuutta, mikä sitten voi johtaa radikalisoitumiseen. Itse suunnittelen muuttoa Lontooseen/Englantiin ja kyllähän kuolemaa on tullut taas mietittyä viime aikoina enemmän, mutta halu muuttaa ainakin hetkeksi pois Suomesta voittaa sen pelon.

  • Reply veramarika Tuesday, June 6, 2017 at 10:00

    Hyvä teksti ja hyviä pointteja. En jaksa asiasta jaaritella enempää, vaan kerronpa että oltiin just Moskovassa koko perhe, lasten kanssa. Pakko sanoa, että metrossa olin erittäin valppaana ja pieni jännitys persiissä, päällimmäisenä ajatuksena lapsetlapsetlapset, ja mitä pahimmassa tapauksessa vois käydä. Nyt ollaan jo turvallisesti kotona Tampereella. Toi on ihan totta, äitinä suhtautuu eri tavalla kaikkeen. Kuolevaisuuden hahmottaa eri tavalla – todennäköisempää varmaa voittaa lotossa kuin räjähtää metrossa, mutta joku ns. elävä konkreettinen ihminen näissä iskuissa menehtyy, samanlainen kuin minä.

  • Reply Laura Rotola Tuesday, June 6, 2017 at 18:36

    “Päiväkausia lehtien etusivuilla notkuva kuva luo iskujen tekijöistä idolimaisen kuvan heille, jotka ovat radikalisoituneita itsekin. Tuomalla terrori-iskujen tekijät julkisuuteen, korostetaan heidän haluamaansa marttyyri-asemaa ja kohotetaan heidät radikalisoituneissa piireissä esimerkillisiksi aatteen sankareiksi”
    Tää on hyvä näkökulma. Munkaan mielestä ei ole mitään järkeä antaa mitään “julkkisstatusta” terroristeille. Lisäksi se että henkilötiedot ja kuvat ovat netissä pysyvästi ja vapaasti kaikkien saatavilla aiheuttaa varmasti kärsimystä terroristien perheenjäsenille (jotka saattavat olla ihan normaaleja ja lainkuulialisia ihmisiä) joten ei niitä tarvitsisi julkaista.

  • Reply Annu Tuesday, June 6, 2017 at 22:26

    Hyvää pohdintaa ja täysin samaa mieltä!

    Olen ymmärtänyt että reissasit ennen todella paljon. Aiotko vielä matkustella nyt kun perheeseen on tullut vauva? Olen itse paljon miettinyt tuota muuttuvatko arvot siihen suuntaan lapsen saannin jälkeen, että alkaakin arvostaa enemmän kotona oloa ja turvallista perhe-elämää Suomessa seikkailujen ja uuden kokemisen sijaan. Omalta osaltani näen tämän sitten tulevaisuudessa, mutta kiinnostaisi kuulla sinun pohdintoja aiheesta.

    • Reply N Friday, June 9, 2017 at 17:03

      Hmm, kuulostaa meikäläisen korvaan hieman jännältä, että lapsensaannin jälkeen alkaisi välttelemään “seikkailuita ja uuden kokemista”. Mutta tässä saattaa ollakin näkökulmaeroavaisuus: lapsi tulee osaksi vanhempien muuta elämää, ei niin, että vanhemmat muuttuvat osaksi lapsen elämää ja ehdot laaditaan lapsen mukaan.

  • Reply Amelia Friday, June 9, 2017 at 20:11

    Anteeksi ei liity postauksen aiheeseen mutta pakko oli tulla sanomaan kun selailin Ebayta niin tuli myyjä joka myy sinun kuvilla tuota täälläkin ihastusta herättänyttä maxihametta. Eii taida ihan sama hame olla, miltäköhän tuo näyttäisi kun se tulee Kiinasta ns. feikkinä :D
    http://www.ebay.co.uk/itm/Womens-Maxi-Long-Dresses-Gradient-Colour-Beach-Boho-Skirt-Dress-Ladies-Fashion-/152493348932?var=&hash=item6933a58f7c
    Ajattelin että halusit tietää missä kaikkialla sun kuvia käytetään hyödyksi.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post