Peplumeissa // Kuopio

Mä joudun nyt alottaa tän postauksen vähän huonoilla uutisilla. Kaikille niille, jotka on hakenu paikkaa kalkkilaivan kapteenina joudun nyt tuomaan huonoja uutisia. Paikka on varattu, ja näillä näkymin pysyvästi. En kestä noita mun koipia, kun ne on ihan vitivalkoiset. Oon tässä kaksi viikkoa joka päivä suunnitellut itseruskettavalla läträämistä, mutta aina se jää. Lukemattomista syistä. Lakanoiden värjäytyminen on vain se vähäisin ärsytyksen kohde itselläni pitkällä listalla ärsyttäviä juttuja, mutta en mä kyllä viitsisi ihan koko kesää kulkea ihan haamuna. Mulla on erikoinen rusketus, silloin kun sitä siis on. Mä rusketun hyvin jaloista ja vatsasta, mutta nassun ruskettuminen kestää poikkeuksellisen kauan. En rusketu koskaan Suomen auringossa, korkeintaan palan ihan punaiseksi. Silloin kun rusketun (ulkomailla) rusketus kestää älyttömän pitkään. Oonkin viimeiset kuutisen vuotta ollut jatkuvasti enemmän tai vähemmän päivettynyt. Nyt viimeisin kosketukseni auringonottoon on Balilta, josta on melkein kahdeksan kuukautta. Jotenkin tosi vierasta mulle. Eikä minin kanssa tule hetkeen matkattua aurinkolomalle, joten on ehkä pakko turvautua itseruskettavaan.

Tekee melkein pahaa kattoa näitä kuvia, mutta näillä keleillä vaatekaapin hameosasto houkuttelee. Kuten ehkä myös muistatte, en ole kummoinen sukkahousuihminen. Itseruskettava it is siis. Tällä mammalla on muutenkin aikamoinen kaunistautumisviikko tulossa. Tiedossa on ripsihuoltoa, microbladingia ja pääsen vihdoin myös Johannan tuoliin. Siitäkin on jo kolme kuukautta ja tyvikasvu sen mukainen. Vielä kun ehtisi putsauttamaan hampaat, niin olisi koko paketti.

On ollut viime aikoina jännä huomata pieniä muutoksia kehossa. En edes tajunnut raskausaikana, kuinka turvoksissa olinkaan. Sormukseni ovat prikulleen oikean kokoiset, mutta esim rannekorut tuntuvat pyörivän ranteissa ihan eri tavalla. Ranteiden lisäksi kehtaa taas esitellä nilkkoja, mutta suurin ero on kyllä nenässä. Kun katson peiliin tai näitä kuvia, tajuan kuinka turvoksissa nenäni olikaan. Muutos tapahtui niin hiljalleen, etten oikeastaan huomannut sitä. Nyt kun samassa kuvakirjastossa on nämä kuvat ja esim. helmikuun kuvat, niin onhan toi muutos ihan jäätävä. Tosin mun nenä nyt on outo muutenkin. Hymyillessä se levenee ainakin 200 %. Tässäkin postauksessa kolmas ja kuudes kuva on samasta hetkestä, samasta valosta, samoilla kamera-asetuksilla, mutta nenä näyttää siltä, kuin se olisi vaihdettu. No samapa tuo, hymyilen mieluummin isonenäisenä kuin näytän nyrpeältä pieninenäisenä. Tosin ei tää klyyvari koskaan pieni ole :D

No mutta, tällä kertaa esittelyssä olisi tämä asu, jossa olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Tykkään ihan valtavasti tuosta sidottavasta paidasta, vaikka tuo leikkaus saakin minut paikoitellen näyttämään siltä, että olisin edelleen raskaana. Mulla nousee toi sidottava osa tossa niin korkeelle, että ei ehkä ole imartelevin paita mulle, mutta again, samapa tuo. Tykkään siitä silti. Varsinkin hameen kanssa! Tällä kertaa yhdistin sen mun supersimppeliin tummansiniseen hameeseen ja nahkatakkiin. Oon vihdoin päässyt täysin yli mun kullan ja hopean yhdistämisen ongelmasta, eikä mua enää häiritse yhtään se, että asussa on molempia. Niinpä voin pitää mun valkoista Chanelin laukkua mun nahkatakin kanssa. Jotenkin tykkään ton paidan ja laukun hempeydestä yhdistettynä takin rokahtavaan olemukseen. Normaalisti kulkisin varmasti korkkareissa hameen kanssa, mutta toisaalta tykkään kevyiden tennareiden tuomasta rennosta lisästä tähän asuun.



* Kaupallisia affiliaatiolinkkejä

ZARA paita (näyttäisi olevan loppuunmyyty, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
GINA TRICOT hame (vanha, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä
VAGABOND kengät (näyttäisi olevan loppuunmyyty, samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä
ZARA nahkatakki (vanha, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä
CHANEL laukku (samantyyppinen *täällä ja *täällä)


Miehellä neljän päivän vapaa, aurinko paistaa ja mini on iloisella tuulella ollut koko päivän, eli olen revetä liitoksistani innosta! En malttanut olla pelleilemättä kuvaustuokionkaan aikana. Nyt lähdemme reippailulenkille koko perhe. Sitä inspiroi 30%:sti tuo upea auringonpaiste ja 70%:sti uuden makeat juoksutrikoot. Välineurheilija mikä välineurheilija.

Mitäs mieltä te olette tästä asusta?

14+

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Lappalainen Friday, May 26, 2017 at 21:46

    Moi!
    Ois kiva kuulla vinkkiä hyvästä itseruskettavasta/päivettävästä rasvasta. Että jos toimivaan itseruskettavaan päädyt niin jos kehtaisit siitä blogiin jotaki raapustaa :D
    Terveisin Lappalainen

  • Reply Petra Saturday, May 27, 2017 at 01:51

    Moikka! Oli pakko tulla antamaan lämpimät suositukset Clarinsin itseruskettava tipoille, joita voi lisäillä tavallisen kosteusvoideen sekaan. Tippojen määrää lisäämällä on myös helppo säätää tulos juuri sopivaksi. Ihan mahtava keksintö myös siinä mielessä, etteivät lakanat tahriinnu, tulee rasvattua useammin ja ei itseruskettavan tyypillistä (pahaa) hajua!

    Paljon onnea myös perheenlisäyksestä ja aurinkoista kesää! :)

  • Reply Ellen Saturday, May 27, 2017 at 12:20

    Ehdottomasti toi clarins suosittelen minäkin

  • Reply Annis Saturday, May 27, 2017 at 19:53

    Clarinsin tippoja suosittelen minäkin, ihan mahtava tuote! Ja riittoisa myös, kun tippoja ei tarvitse kuin ihan muutaman kerrallaan.

  • Reply Mariiia Wednesday, May 31, 2017 at 02:38

    Kivaa lukea itseruskettavista kun en just nyt pääse Italian aurinkoon! kun vauveli syntyy kesällä jouduin siirtämään matkaa syksylle/talvelle olisinpa minäkin noin hehkeä mammana. Kiva myös lukea vauvanhoitovinkkejä minulla vasta kokemusta koirista ja äityliksi tuleminen aivan uutta minullekin

  • Reply S Tuesday, June 6, 2017 at 08:55

    Nenä kasvaa poikaraskauksissa testosteronin takia palautuen synnytyksen jälkeen entiseen kokoonsa :)

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post