Mitä sinä tekisit toisin…

.. jos sinulla olisi lapsia? Mä oon miettinyt tätä viime aikoina, ja tiedättekö mitä. Jos mä olisin miettinyt lapsettomana asioita hieman samalta kantilta kuin nyt, niin olisin ollut hieman parempi ihminen. En missään nimessä sano, että lapselliset ovat ihmisenä jotenkin parempia kuin lapsettomat, vain että minulle lapsen saaminen avasi tietyllä tapaa silmiä pienille asioille arjessa. En oikein tiennyt mihin tän postauksen kirjoittaisin, tänne vai Mungobabyyn, mutta mennään nyt tällä.

En halua, että lapseni ensimmäinen sana on kirosana. Olen aina tiennyt, että kiroilen paljon puheessa, mutta vasta lapsen kanssa olen kiinnittänyt huomiota lähes jokaiseen kirosanaan puheessani sellaisella mental notella, että nyt nuo pois puheesta. En nyt voi sanoa, etten tässä kuukauden kohdalla kiroile yhtään, mutta olen tiedostanut ongelman ihan eri tavalla ja haluan muuttaa sen puheessani. Kuukauden harjoittelun tuloksena on selkeästi vähentynyt manaaminen. Siinä missä ennen voimasanojen käyttö ei ollut mikään ongelma, nyt on ihan eri tavalla inspistä korjata tämä asia omasta käyttäytymisestä.

Haluan opettaa lapselleni arjessa tietynlaista rutiinia. Nukkumaan mennään tiettyyn aikaan, aamupala syödään aamulla jne. Se on vähän hankalaa, jos itse menee maanantaina nukkumaan 22, mutta tiistaina aamukolmelta. Ja milloin syö aamupalan aamulla, milloin keskipäivällä, milloin ei ollenkaan. Nyt ollaan toki menty nukkumaan pienen ehdoilla (joka esim. eilen illalla simahti 22, kun taas toissapäivänä valvoi yli viisi tuntia yhtä soittoa illalla niin, että simahti vasta puolen yön jälkeen), mutta tulevaisuudessa haluan, että meidän perhe nukkuu järkeviä aikoja, eikä miten sattuu. Vauvan kanssa nyt ei voi puhua mistään kunnon rutiinista, mutta onneksi sellainen pieni rutiininpoikanen on alkanut kehittymään meilläkin jo. Siitä iso kiitos sille, että vauva nukkuu yöt ja heräilee tasan syömään ja nukahtaa uudelleen, ennen kuin pääsee edes takaisin kehtoonsa.

Musta on tullut parempi kuski. Tai ainakin tarkempi. Ennen vilkuilin puhelinta ajaessa jne. Nyt saatan valoissa katsoa, keneltä tuli viesti, mutta en vastaa siihen. Olen aina tiennyt, että liikkellä on pieniä lapsia ja ajaessa pitää olla varovainen. Don’t get me wrong, nuoruuden hurjastelujen jälkeen oon ollu viime vuodet varsinainen mummokuski muutenkin. Ajan tosi varovasti, enkä näe syytä ylinopeudellekaan. Pääsen ehkä 5 min nopeammin perille, mikä ei ole mitenkään riskin arvoista. Vaikka oon ollut viime vuodet muutenkin mummokuski, nyt oon tiedostanut ympäristöni ihan eri tavalla. Jossain mielen sopukoissa on ajatus siitä, että se oma lapsi liikkuu joku päivä itsekseen, ja toivon, että silloin kenenkään kuskin huomio ei ole puhelimessa, vaan tiessä. Tämäkin on sellainen asia, jonka jokaisen tulisi muuttaa, oli lapsia tai ei. Tarkkuus tiellä ei katso sitä onko itse vanhempi. Mutta toisaalta, ihminen on itsekäs olento, joten on ehkä ymmärrettävää, että tietyt asiat kärjistyvät entisestään vasta vanhemmaksi tultua. Olen oppinut tiedostamaan meidän jokaisen kuolevaisuuden ja muiden kuskien vaarat vasta kun kyydissä on ollut pieni kimpale kultaa turvakaukalossaan. Olen myös ajatellut, että joskus tämä pieni kävelee itsekseen tuolla, ja toivon, että ympärillä ei silloin ole kuin turvallisia kuskeja. Olen miettinyt, olenko itsekään sellainen? En ole itse koskaan mieltänyt itseäni vaaralliseksi kuskiksi, mutta jälkeenpäin ajatellen on siellä paljon sellaista käyttäytymistä ratissa, jonka voisi jättää pois. Hansikaslokeroon kurottautumista, kännykän vilkuilua, takapenkille kurottautumista jne. Myönnän rehellisesti, että paljon olen tehnyt turhaan tai välinpitämättömästi, mutta syytön heittäköön ensimmäisen kiven.

Jotenkin on alkanut kiinnittämään myös eri tavalla huomiota ruokavalioon, mikä tietenkin liittyy vahvasti imetykseen ja raskauteen. Niin raskauden kuin imetyksen aikana ruokavaliossa on omat vaatimuksensa, mikä on eri juttu. Nyt tulee pohdittua enemmän sitä, millaisen ruokamallin lapsi saa kotona. Jos en halua, että lapsi kinuaa koko ajan karkkia, ei voi olla koko aika karkkia esillä. Yritän muuttaa itsellänikin herkuttelutottumuksia enemmän ja enemmän hedelmiin, marjoihin ja pähkinöihin, mutta huomaan sen yhä olevan välillä haastavaa, sillä onhan suklaa vaan ihan älyttömän hyvää :D Imetys on myös pakottanu mut juomaan tosi paljon, mikä on hemmetin iso plussa entiseen verrattuna. Miksi se juominenkin oli niin perhanan vaikeeta, kun sitä teki vain itseään varten?

Keskittyminen ja läsnäolo on musta tärkeitä asioita vanhemmuudessa. Huomaan usein, että ystävienkin kanssa aikaa viettäessä jollain on kännykkä kädessä ja välillä ihan miehenkin kanssa vaikka aamupalaa syödessä saattaa olla kännykät mukana. Läppäri on auki milloin sattuu ja usein on niitä hetkiä, kun toinen kysyy, että “kuulitko sä?”. Tai huomaa itse, etten oikeastaan ole keskittynyt keskusteluun hetken aikaa. Lapsen kanssa on ihan hirmutärkeää olla läsnä, kuunnella ja kuulla. Keskittyä siihen lapseen, eikä Instagramiin ja joojootteluun. Mulla on muutenkin puhelin aina äänettömällä ja värinällä, ja nyt huomaan enemmän ja enemmän jättäväni sen jonnekin ihan muualle ja vilkaisevani sitä paljon harvemmin. Puhelimen kanssa käyttäytyminen on mennyt jopa niin pitkälle, että sammutan sen yöksi tai laitan lentotilaan. Oon aina pitänyt puhelinta yöpöydällä, mutta nyt kun vauva nukkuu vieressä, niin en halua, että hän on lähellä puhelinta. Miksei tätäkään voinut ajatella itsensä puolesta?

Oon miettinyt, että näitä ajatelemalla jo ennen lapsen saamista olisin todennäköisesti ollut vain hieman kivempi ja paremmin voiva ihminen. Rutiini omassa arjessa tekee varmasti kaikille hyvää, varsinkin jos nukkuminen on rutinoitua. Nukkuminen on kuitenkin ainakin mulle ihan hyvinvoinnin a ja o, joten siihen tulisi oikeasti kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Mä pärjään helposti lyhyilläkin yöunilla, ja siksi oon helposti välillä lipsunut miten sattuu nukkumisen kanssa. Samalla kuitenkin kroppani ja mieleni vaatii kunnon 8-9 -tuntisia yöunia, jotta oon parhaimmillani. Jos kiroilisin vähemmän, ajaisin turvallisemmin, söisin vähemmän karkkia, nukkuisin paremmin ja keskittyisin olemaan läsnä ilman somea tai läppäriä, olisin todennäköisesti mukavempi kaikille kanssaihmisillenikin. Ja todennäköisesti voisin paljon paremmin itse.

Hassua, että piti puskea maailmaan yksi elävä olento, ennen kuin alkoi kiinnittämään hyvin yksinkertaisiin arjen asioihin huomiota tällä tavalla. On toisaalta aika siistiä huomata, että itsekin osaa olla sen verran epäitsekäs, että asettaa toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle. Se avartaa omaakin ajatusmaailmaa melko lailla! Tämä postaus kuului mielestäni tänne Mungolifen puolelle pienenä muistutuksena kaikille siitä, että jokaiselle tekisi hyvää miettiä näitä asioita muutenkin, sillä pienten parannusten omassa elämässä ei pitäisi vaatia vanhemmaksi tuloa. Itse en vaan jotenkin osannut antaa joillekin näistä ajatuksista juurikaan painoarvoa ennen vauvan syntymää.

Mitä sinä tekisit toisin, jos sinulla olisi lapsia? 

(Kuvituksena jo nähtyjä kuvia, sillä bloggaajan muistikortti seilaa teillä tietämättömillä.)

27+

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply sanniiiiis Thursday, May 11, 2017 at 23:57

    Hahah, mulle aina sanotaan että olisin hyvä äiti kun oon näin nuorempana jo ihan tommonen äiti-ihminen, ylivarovainen ja kiinni rutiineissa ja kaikki järjestyksessä. Tosin välillä tuntuu että oon ihan liian tylsä 23-veeksi, mutta mulla on semmonen olo että joka aamu lähetään seiskalta yliopistolle ja syödään hyvä aamupala ja heitetään vähintään puolen tunnin lenkki, ne on semmosia juttuja joita vaan tehdään, ja muut viettää semmosta rentoja, boheemia opiskelijaelämää :D Mutta nukkuminen on kyllä tärkeetä, kattelen parhaillaan dokkaria unettomuudesta ja oon viime aikoina siitä kärsinyt itsekin stressin takia ekaa kertaa elämässä. Nykyään paasaan ihmisille että nukkukaa, menkää kympiltä sänkyyn ja lukekaa hetki ja kaikki laitteet pois (oon siis eri aikavyöhykkeellä nyt haha :D). Huomaa minkä eron pari viikkoa huonoa unta tekee yleiselle hyvinvoinnille.

    • Reply Lanttu Friday, May 12, 2017 at 19:23

      Täälä toinen saman ikäinen ja yhtä mummoutunut :D ajoissa nukkumaan, itsetehtyä kotiruokaa, elektroniikan käyttö minimissä (varsinkin muiden läsnäollessa) ja siivota pitää vähän joka päivä ja kunnon siivous kerran viikossa, autolla ajaessa puhelin pysyy laukussa takapenkillä ja ajan tosi varovasti. Kaverit aina naureskelee mulle, että on siinä opiskelija ku elät niiku keski-ikäinen järkevä aikuinen :D mutta itse tykkään elämästä tällaisena. Ja oon saanu monta kertaa samaan oisit hyvä äiti -kommentin. Mutta otan sen kohteliaisuutena oli se sitä tai ei :D

  • Reply Len Friday, May 12, 2017 at 00:24

    Voi luoja miten ihana vauva <3 Taitaa olla isänsä näköinen mut äitinsä tukka :)

  • Reply Kepa Friday, May 12, 2017 at 08:22

    Samoja asioita olen miettinyt viime aikoina, näin pienen 11 kuukautta vanhan pikkumiehen äitinä. Itse olen myös herännyt kosmetiikan kemikaalikuorman vaikutuksiin. Nuorempana läträsin jos jonkinmoisella kosmetiikalla, tuotteita meni päivässä lähes 20. Vauvan synnyttyä tuntui pahalta laittaa itselle hajuvettä, kun vauvaa halusin kuitenkin melkein koko ajan pitää sylissä. Myös halusteellisten rasvojen käyttö väheni samasta syystä. Aloin ottamaan selvää lunnonkosmetiikasta, ja nyt vajaan vuoden aikana olen siirtynyt hiljalleen luonnonkosmetiikkaan. Kaikkia tuotteita en välttämättä pysty korvaamaan luonnonmukaisilla, esim dödöä, mutta olen tyytyväinen jo tähän alkuun. Lapselleni haluan opettaa ja pienestä pitäen kestävää kehitystä ja luonnonmukaisuutta, enkä antaa mallia alkaa läträtä kosmetiikalla, jossa esim yhdessä tuotteessa voi olla viittä eri muovia. Toki lapsi saa kasvaessaan tehdä omat päätöksensä :)

    Olen seurannut blogiasi lähes kymmenen vuotta, muistan elävästi esimerkiksi korkkarikoulusi :D Nyt lapsen myötä teksteihisi on tullut tiettyä lämpöä, mitä on kiva lukea :)
    T. Toinen saamaan aikaa kuopiolaistunut äiti

    • Reply Pumpulipallero Saturday, May 13, 2017 at 21:13

      Sama minulla. Raskausaikana jo kiinnitin huomiota,enka esim halunnut varjata hiuksia. Tosin en hurjia maaria meikkia ym koskaan ole kayttanyt. Ja tuo hajuvesijuttu sama! Tuntuu,etta hajuaisti itsella jotenkin herkempana enka tykkaa enaa etta on paljon hajuveden tuoksua. Mielummin jotain kevytta body splashia minka tuoksu “haviaa”.

  • Reply Tuuli Friday, May 12, 2017 at 08:24

    Meitsille kävi ihan samoin tytön myötä! Aiemmin en syönyt järkevästi, saatika osannu kokata, nukuttiin ja mentiin kelloo kattomatta. No joo, kyllähän tuo kuuluu nuoruuteen mutta luulen että ilman tytyä en olis muuttanu mitään noista “rutiineista” vaikka se näky kyllä kropassa ja jaksamisessa. Pakostakin tuon rakkauden myötä sitä herää tarjoomaan vaan parasta ja turvallisinta, siinä on kuitenki kyseessä yhden ihmisen elämän alku

  • Reply N Friday, May 12, 2017 at 08:24

    Hienoa, että olet löytänyt elämääsi tarvittavia muutoksia, onnittelut! Hyvinvointiin panostaminen on tärkeää, on jälkikasvua tai ei. Vastauksena postauksen kysymykseen: suoraan sanottuna, en varmaan mitään, nimittäin huolehdin näitä asioista jo nyt, vaikkei lapsia ole: mm. säännöllinen ruoka- ja unirytmi, liikunta, läsnäolo jne. Puhelimen heivaan veks klo 17 alkaen, pyrin syömään kasvispainotteisesti ja välttämään punaista lihaa, tässä nyt kaksi konkreettisempaa asiaa “muutoksista”. Sitä on kyllä oppinut siihen hiljalleen, että omassa elämässä tärkeintä on rauha, rutiini ja hiljentyminen arjen askareiden äärellä ja/tai äärelle.

  • Reply Mari Friday, May 12, 2017 at 08:29

    Haluaisin uskoa, että samat havainnot tulee vastaan kaikille. Lapsia tai ei. Aikuistumista ehkä? Itselläni on kaksi lasta ja allekirjoitan kyllä muut, mutta se veden juonti :D miksi se on niin ylivoimaista.

  • Reply Kaisa Friday, May 12, 2017 at 09:42

    Ihana ja jotenkin silmiä avaava postaus! Opiskelen puheterapeutiksi ja meillä on opinnoissa hirmu paljon käyty juuri lapsen kasvua ja puheen kehitystä ja jotenkin on itsekin tullut ajateltua sitä, että kuinka toimii sitten, kun itsellä on lapsia. Erityisesti tuo läsnäolo ilman sitä puhelinta ja läppäriä on tosi tärkeää jotta lapsen vuorovaikutustaidot voi kehittyä ihan hyvinkin pienestä saakka ja siihen varmasti tulee oikeasti keskittyä kun tuntuu että se oma puhelin on nykyään suunnilleen kasvanut käteen kiinni.

    Olen myös huomannut että jos olen lapsenvahtina ja joudun ajamaan autolla niin siitä omasta ajamisesta tulee ihan eri tavalla tarkkaa ja varovaista, kuin että ajelisi yksikseen, vaikka tottakai muutenkin yritän olla huolellinen.

  • Reply Tiina Friday, May 12, 2017 at 10:01

    Hyvä kirjoitus, kiitos tästä! Olet aivan mahtavan ihana ihminen ja poikasi on niin onnekas kun on saanut sinut äidikseen 💕.

    Mä seuraan joitain muotibloggareita instassa ku hitsi kun häiritsee kun niistä lapsista on päivittäin instastorya. Näin pienten lasten äitinä en juurikaan ihastele niitä söpöjä naperoita tai sitä vanhemman ja lapsen suhdetta, vaan välttämättä mietin sitä outoa tilannetta ihan käytännössä. Sitä miten monta kertaa päivässä, viikottain, ne äidit asettaa sen kännykän itsensä ja lapsensa väliin. Hämmentävää ja surullistakin.

  • Reply Shii Friday, May 12, 2017 at 10:36

    Itsellä laskettu aika häämöttää ensi viikolla ja näitä on tullut kyllä mietittyä. Tavoitteena on ainakin vähentää puhelimen turhaa räpläämistä ja muutenkin ruutuaikaa huomattavasti. Nyt se on toki vaan tavoite, mutta uskon ja toivon motivaation siihen kasvavan kun vauva syntyy eikä ole niin tylsää tässä odotella :D Olen huomannut kyllä, että miehen kanssa kommunikointi on välillä harvinaisen vähäistä kun molemmilla on puhelimet kourassa. Erityisesti toivoisin, että nukkumaan mentäessä ei räplätä puhelinta. Itse olen sitä sentään alkanut jo toteuttamaan, miehelle pitää huomautella…

    Nyt olen alkanut muutenkin kiinnittämään huomiota juuri tuohon ruutuaikaan ja läsnä olemiseen muissakin perheissä. Ei saisi arvostella enkä tätä ikinä ääneen sanokaan, mutta minusta on kamalaa kun yhdessäkin sukulaisperheessä molemmat vanhemmat istuvat sohvalla kännykät kädessä ja toisella on vauva sylissä, eikä vauvaan kiinnitetä mitään huomiota, vähän hyppyytetään polvella vaan että olisi hiljaa :( Tai sitten vauva laitetaan sitteriin ja asetetaan telkkarin eteen “viihtymään”. Toivon, että minusta tulee läsnäoleva ja lapsestaan kiinnostunut vanhempi.

  • Reply Liina Friday, May 12, 2017 at 11:11

    Pakko kommentoida, että meillä oli pienenä aina karkkia esillä, mutta just sen takia sitä ei halunnut syödä, kun se oli sellanen “perusjuttu” mitä sai syödä jos halus, eikä karkille tullut palkinto-ominaisuutta tai mystisyytta jonka takia sitä sit ehkä kinuais. :)

    • Reply S Friday, May 12, 2017 at 13:54

      Saman havainnon oon tehnyt. Meillä oli aina kun itse olin lapsin tiukkalinja karkkipäivän suhteen ja minusta on tullutkin melkoinen karkkihirmu, ja pienenäkin se meni vähän niin, että sitten kun herkkuja saatiin niin sitten niitä vedettiin maha kipeäksi. Pikku veljeni aikaan taas kotona eri meno, eli lähes 12 vuotta nuorempi veljeni on taas aina “rajattomasti” karkkia eli ei ole ollut mitään karkkipäiviä tms vaan paljon rennompi linja. Ja hänhän on semmoinen minun vastakohtani eli nautiskelija. Saattaa ottaa yhden/kaksi suklaapalaa sillon tällön ja loput ongelmitta jättää toiselle päivälle, mikä minulla ei onnistu vieläkään :D

    • Reply Magge Friday, May 12, 2017 at 22:31

      Sama homma täällä, ja usein sai kuulla kavereilta ihmettelyä kuinka paljon suklaata ja keksejä jne. meillä oli aina kaapeissa. Todellisuudessa sokeria ei syöty kovinkaan usein just sen takia, että sitä oli aina tarjolla, eikä se ollut mikään “luksusjuttu”. Tietty ihmiskohtaistahan tämäkin on. Kiroilun kanssa kävi ehkä päinvastainen kohtalo, äiti yritti viimeiseen asti kitkeä kaikkea kiroilua, eikä sitä siedetty kotona. Siinä täysi-ikäisyyden kieppeillä kamelin selkä katkesi, ja kuoren alta paljastui merimiehen lailla sadatteleva naisenalku. :D Että käänteispsykologialla on välillä hyvät ja huonot vaikutuksensa. :D Mutta tosi hyviä pointteja tässä postauksessa, juurikin tuota kännykän näpräämistä paljon pyöräilevänä ja lastentarhojen lähistöllä asuvana kauhistelen päivittäin. Se voi olla niin pienestä kiinni, että jää jalankulkija tai toinen auto huomaamatta. :(

  • Reply NooraH/Nolibre Friday, May 12, 2017 at 11:37

    Mielenkiintoinen kysymys, kun perheenperustaminen siintää lähitulevaisuudessa. Tulisin kans enemmän kiinnittään huomiota somen käyttöön ja säännölliseen unirytmiin. Näitä on hankala miettiä etukäteen. :D Mut olen ajatellut, että haluan kasvattaa lapseni luonnonläheisiksi. Mieheni kanssa asutaan kaupungissa mutta molempien vanhemmat asuvat luonnon keskellä, niin jo nyt tulee esim. hiihdettyä maastossa talvella tai kalasteltua ja marjasteltua kesällä. Ei kuitenkaan liikaa tule luonnossa liikuttua niin sitten kun lapsi(a) tulee niin panostaisin siihen enemmän. Haaveena on myös maalle muutto sitten myöhemmin.

  • Reply Sanni Friday, May 12, 2017 at 13:50

    Hyviä pointteja tekstissä! Kun toivottavasti saan tulevaisuudessa lapsia aion lukea enemmän kirjoja. Tällä hetkellä en nauti niiden lukemisesta, mutta tiedostan, että jos olisin lukenut paljon kirjoja lapsena olisi siitä ollut hyötyä lukunopeuden ja keskittymisen kannalta esimerkiksi juuri pääsykokeisiin lukiessa. Aion siis yrittää ainakin näyttää hyvää esimerkkiä lapsilleni ja toivoa heidän innostuvan kirjoista :D

    Karkeista sen verran, että meillä ei kotona ollut koskaan karkkipäivää vaan jaoimme suklaalevyt ja karkkipussit perheen kesken. En siis koskaan valinnut kaupassa lauantai-iltana omaa suklaalevyä ja ahminut sitä kerralla vaan söimme jokainen perheenjäsen muutaman rivin yhdestä levystä. Näin aikuisenakin kun ostan jo omat karkkini pystyn syömään kerralla edelleen vain muutaman ilman että tulee paha olo, uskon tämän johtuvat siitä, että en koskaan tottunut syömään isompia määriä:)

  • Reply Petra Friday, May 12, 2017 at 15:05

    Mä en koskaan ajatellut että kirosin paljon, mutta mun mies sanoi siitä kahden vuoden seurustelun jälkeen, että ootko huomannut että kiroilet enemmän kun minä :D Siihen loppui se kiroileminen ja mies oikein säikähtää jos pääsee manausrivistö suusta.
    Somesta kun pääsisin vielä kunnolla eroon niin olisin tosi tyytyväinen!

  • Reply S Friday, May 12, 2017 at 17:13

    Hi, en tekis varmaan mitään toisin. En aja autoa ollenkaan koska se on minusta lähtökohtaisesti jonkin verran vaarallista, ajan pyörällä aina kypärä päässä ja liikennesääntöjen mukaan. Syön kasvisruokaa enkä syö karkkia, menen nukkumaan ysiltä ja herään 5:30 töihin. Liikun joka päivä 1,5 h ja viikonloppuna käyn linturetkillä/metsässä muuten vaan paitsi sillon kun olen sukulaisille lapsenvahtina. Käytän minimimäärän kosmetiikkaa enkä käytä hajusteita. En kiroile enkä käytä alkoholia juurikaan, ehkä pari lasia parin kk:n välein. Siivoan perussiivouksen joka päivä. Ja juon sitä vettä. Lapsia en kyllä ajatellut hankkia, kun se on vähän epäekologista ja pärjään ilmankin.

  • Reply Ems Friday, May 12, 2017 at 19:19

    Kaunis ajatuksia herättävä postaus! Näin pitkäaikaisena lukijana on ollut kiva seurata kasvamistasi ja nyt äidiksi tuloa ja miten olet ainakin blogin perusteella “pehmentynyt”. Ja tämä siis pelkästään hyvällä :)

  • Reply HeidiKaroliinaA. Saturday, May 13, 2017 at 07:37

    Osuit kyllä naulan kantaan! Itse olen vielä lapseton, mutta voisin allekirjoittaa jokaisen ylläolevan kohdan. Voisin tehdä niin ja niin… Mutta miksi se tekeminen on niin vaikeaa?

  • Reply Sini Saturday, May 13, 2017 at 08:05

    Hyvä postaus!
    Itsekin lapsen myötä oon alkanut kiinnittää huomiota aika lailla samoihin asioihin, ja nyt kun lapsi on jo melkein 4 -vuotias, noihin asioihin ei enää kiinnitä niin paljon huomiota, koska ne tulee jo niin selkäytimestä.
    Kaikista tärkeintä mulle on lapsiperhearjessa ollut rutiinit, uni ja ruokavalio. Itse nukun edelleen usein liian vähän, mutta lapsen on saatava tarpeeksi unta. Monipuoliseen ruokaan oon kiinnittänyt paljon huomiota; nykyään teen ruoan kanssa salaatin, jos ruoassa itsessään ei ole vihanneksia. Meillä ei ole karkkipäivää, mutta väitän kyllä, että lapsi syö nyt vähemmän herkkuja, kuin mitä söisi jos karkkipäivä olisi. Poika ei kyllä oikeastaan ole edes karkin perään, mieluummin pyytää kyllä pähkinöitä tai kaurakeksin, mikä on mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto. Sitten vitamiinit. Ennen lasta en syönyt mitään vitamiineja, mutta lapsen myötä olen itsekin alkanut niitä syömään, samoin kuin poikakin. Ja olen muuten paljon terveempi nykyään. Suuhygieniaankin kiinnitän enemmän huomiota; lapsi saa ruoan jälkeen xylitol – pastillin, joita tulee itsekin välillä napsittua. Ennen en myöskään yleensä pessyt hampaita aamuisin, mutta nykyään pestään pojan kanssa yhdessä aamuisin hampaat (toki myös iltaisin).
    Autoa en pitkään edes suostunut ajamaan lapsen ollessa kyydissä, mulla kun on vähän ajopelkoa. Nykyään jo otan pojan kyytiin, mutta olen kyllä tarkka ajaja, mitä olen kyllä oikeastaan ollut aina muutenkin.
    Sitten vielä kirjat. Haluan, että lapseni saa rikastuttaa mielikuvitustaan erilaisten tarinoiden kautta, ja meidän iltatoimiin onkin jo pitkän aikaa kuulunut iltasatu. Päivän aikana ei välttämättä varsinkaan arkipäivinä tule luettua, mutta illalla aina. Se on rutiini siinä missä iltapalan syöminenkin.
    Ylipäätään rutiinit ovat tärkeitä varsinkin arkipäivinä, että kaikki jokapäiväiset asiat tapahtuvat samaan aikaan. Viikonloppuisin ja lomilla meillä kyllä valvotaan ja myös nukutaan vähän pidempään, koska ollaan aina oltu enemmän iltaihmisiä.

    Tulipa tästä nyt aikamoinen romaani, mutta nämä asiat nyt tuli ekana mieleen. :D

    Ihanaa kevättä teidän perheelle, oot varmasti huippuäiti! :)

  • Reply Hannu Saturday, May 13, 2017 at 13:57

    Tervetuloa vanhemmuuden ihanaan maailmaan :) Nauttikaan maailman ihanimmasta tuoksusta, vauvan tuoksusta. Mikään ei voita vauvan tuoksua :)

  • Reply Kristina Saturday, May 13, 2017 at 20:45

    Herkuista meillä oli kotona aina säännöt, lapsille karkkipäivä lauantaisin, eikä sekään mikään hullu herkuttelupäivä vaan normiruokaakin piti syödä, ja luvan kanssa silloin tällöin esim. keksi jälkkäriksi tai jätskiä jos käytiin jossain. Koskaan en kokenut, että olisi ollut epäreilun tiukkaa, vaikka monilla kavereilla oli paljon vapaampaa herkuttelua. Meillä kyllä vanhemmat söi herkkuja eri logiikalla, mutta meille aina pienenä riitti perusteluna se, että aikuiset saa tehdä asioita erilailla kuin lapset. Tämä siis herkkujen mutta myös esim. valvomisen tai vaikkapa leffaikärajojen kanssa. Näin aikuisena ja etenkin kotoa poismuuttamisen jälkeen tuota herkkujen vähäisyyttä on jotenkin ollut niin paljon vaikeampi pitää yllä kun tosiaan niinkuin sanoit, onhan se suklaa vaan ihan tosi hyvää. Koitan kyllä muuten elää mahdollisimman terveellisesti, mutta välillä pitää vähän herkutella. Toisaalta musta hedelmät ja pähkinät on myös superhyviä ja kelpaa myös herkutteluun.
    Rytmikin helposti katoaa tai muuttuu vähän väliä, vaikka musta olisi ihanaa päästä siihen, että menen suht. ajoissa nukkumaan ja herään aikasemmin. Jotenkin vaan opintojutut jää aina viimeselle illalle eli ilta venyy tai työpäivä alkaa myöhemmin, joten antaa itselle luvan nukkua. Toivon, että valmistumisen jälkeen kun on pelkkä työ, jossa on säännöllisemmät ajat on helpompi pitää yllä järkevää päivärytmiä. Nukkuminen on niin ihanaa ja että pystyn toimimaan kunnolla on pakko saada vähintään 8h unta, mutta kun töiden ja opiskelun yhdistelmällä joinain aamuina täytyy olla luennolla klo 8 ja toisina vaan töissä ja silloinkin vasta klo 14 on jotenkin vaikeempaa motivoida itseä järkevään aikuiselämään:D Huomaa kyllä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän edes yhden yön univelka vaikuttaa mulla, koko seuraava päivä menee ihan sumussa eikä yhden jälkeen enää jaksa skarpata ollenkaan. Ne on yleensä myös sitten niitä herkuttelupäiviä kun kroppa huutaa energiaa ja sokeria.

  • Reply Emma Monday, May 15, 2017 at 00:29

    Ihania ajatuksia, olette varmasti erinomaisia vanhempia. Mitä haluaisin käytöksessäni muuttaa, on että olisin aina ystävällinen sellaisillekin ihmisille, jotka ensimmäisen ajatuksen mukaan eivät sitä “ansaitsisi”. Siis jollekin, joka tönäisee ohikulkiessaan eikä pahoittele, tai autokuskille, joka vasta pakon edessä pitkin hampain antaa tietä suojatielle haluavalle jalankulkijalle. Hyvällä saa hyvää, haluan ajatella. Jostain kuulin ohjeen vanhemmille: “Rakasta lastasi eniten silloin, kun hän ansaitsee sitä vähiten.” Mielestäni tämä toimii kaikkien kanssaihmisten kanssa. Rauhaa ja rakkautta!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post