Ihana viikonloppu // Kuopio

Heissulivei! Voi että miten ihana viikonloppu meillä onkaan ollut! Mieheni perhe oli käymässä vauvavierailulla ja saimme viettää aikaa läheisten kanssa. Samalla ulkona on ollut ihan mieletön keli, vaikka sää onkin viilentynyt. Ihanaa kun aurinko paistaa ja on kunnon keväinen fiilis, vaikka ulkona onkin vielä aika kylmä. Ollaankin viikonlopun ajan grillailtu ja syöty terassilla ja nautittu vaan olosta. Pienikin on ollut viikonloppu-tuulella, nimittäin tyyppi on vedellyt kunnon yöunia hyvin lyhyillä ruokatauoilla ja mulla on oikeesti levännyt olo. Ihanaa! Pitkästä aikaa heräsin aamulla siihen, että heräsin ihan itsekseni, ennen vauvaa, siihen, että olin nukkunut tarpeeksi. Elämän pieniä iloja. Kävimme vauvan kanssa perjantaina vyöhyketerapiassa ja vastoin kaikkia odotuksiani se selkeästi tehosi pieneen ja meillä on mennyt viikonloppu sangen rauhallisissa merkeissä. Pakko kyllä sanoa, että vaikka jään kaipaamaan tiettyjä ihmisiä ja elämäämme Kuopiossa, on ihanaa, että perheemme pääsevät paljon helpommin käymään luonamme sitten jatkossa. On niin kivaa kun saa viettää aikaa läheistensä kanssa, ja tämä etäisyys on kuitenkin aika pitkä ajella jatkuvasti edestakaisin. Onneksi omakin äitini tulee tällä viikolla leikkimään vauvan kanssa, niin ei aika ehdi kyllä käydä pitkäksi. Kukaanhan ei enää tule meitä moikkaamaan vaan vauvaa, mut se on ihan fine meille. Saadaan siinä sivussa sitten nauttia läheisten seurasta :D

 

Vauvakin ehti jo täyttää yhden kuukauden eilen. En ymmärrä, miten tää aika on mennyt näin nopeasti! Tuntuu, että tuo kuukausi hujahti ohi ihan hetkessä, ja ykskaks meillä onkin jo katsekontaktia ottava pikkuinen, joka tekee joka päivä jotain uutta. Ihanaa. Oon jotenkin niin innoissani siitä, että kesä häämöttelee jo ihan näköpiirissä ja pääsemme kesälomien ja vanhempainvapaiden aikana liikkumaan ja näkemään läheisiä ja tekemään kaikkea kivaa koko perheenä. Odotan kyllä innolla sitä, että kuun lopussa päästään käymään Helsingissä. En oikeastaan mistään sen kummemmasta syystä kuin että pääsen taas Johannan tuoliin. En oo ollu kahteen kuukauteen kampaajalla ja se tuntuu ihan iäisyydelle :D No on sinne Helsinkiin muutaki syytä mennä, ku siskoni pääsee ylioppilaaksi :) Arvatkaa vaan oonko miettinyt yhtään omia vaatteitani, vai olenko jo kartoittanut kauppojen tarjontaa pienten poikien juhlavaatteiden osalta? :D Muutenkin tuntuu, että voisin pukeutua itse loppuelämäni verkkareihin, mutta voisin pukea pientä kaikkeen söpöön. Kuvailen vauvaa joka päivä vaikka miten paljon ja pitäisi kohta alkaa hieman käymään puhelinta läpi. Siellä on oikeesti joku 5000 kuvaa. Kaikki ilmeet pitää tallentaa kuvien muodossa joka päivä ja siskot ja äidit vaatii päivittäin uusia videoita. Selkeesti perheiden ensimmäinen lapsenlapsi ja siskon/veljenpoika. No, jääpähän itsellekin miljoona muistoa vauvavuodesta.

Viikonloppu meni tosiaan kotosalla melko lailla, joskin kävin itsekseni pyörähtämässä IKEAssa ja ruokakaupassa, kun mies hääti pois kotoa. Tekisi kuulemma hyvää olla hetki erossa vauvasta, etten jämähdä kiinni ihan täysin. Lähettelin 10 minuutin välein viestejä ja olin kuulemma piinaava. Vauvahan siis nukkui, heräsi, söi pullosta hieman ja nukahti heti perään uudelleen. Mutta mähän olin ihan valmis koko ajan spurttaamaan takaisin kotiin. En nyt voi sanoa nauttineeni omasta ajastani, mutta hyvä oikeesti vähän opetella olemaan ilman vauvaa. Tosin kun anoppi ehdotti, että voisimme käydä vaikka miehen kanssa kaksin jossakin, en olisi osannut kuvitellakaan. En oo vielä henkisesti yhtään valmis jättämään vauvaa kellekään muulle kuin miehelle, vaikka anoppi osaisi hoitaa vauvaa varmasti paljon paremmin aika monen vuoden ammattitaidolla. Mutta onneksi mun ei tarvitse vielä pakottaa itseäni olemaan vauvasta tuntia pidempään erossa, sillä vauva kulkee kätevästi kaikkialla mukana. Tässä asussa kävimme nimittäin miehen ja vauvan kanssa Trattoria Sorrentossa joku päivä syömässä ystävämme kanssa. Tekee ihan hyvää tän verkkariarjen keskellä pukeutua vähän kivemmin, vetää korkkarit jalkaan ja suunnata hieman ihmisten ilmoille. Tosin, en voi valittaa näistä kotiviikonlopuistakaan. Verkkarit, sotkuinen tukka ja omassa keittiössä hääriminen on aika kivaa sekin. Pienen ensimmäisen “merkkipäivän” kunniaksi leivoin eilen mutakakkua, ja ajattelinkin jakaa teille sen superhelpon ohjeen blogin puolelle huomenna. Oh yess, täällä on todellinen kakkubuumi menossa. Kolmas kakku kuukauden sisään :D Hups. Enkä ees oo erityisemmin kakkujen tai makeiden leivonnaisten ystävä. Tykkään enemmän suolaisista herkuista, mutta rakastan tehdä kakkuja. Käytän siis aina tekosyyn, jos on vieraita :)

ZARA bleiseri (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä
GINA TRICOT farkut (nämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä
MULBERRY huivi (samantyyppisiä *täällä ja *täällä)
OFFICE avokkaat (vanhat, hyvin samanlaiset *täällä,*täällä ja *täällä)
SOFT GOAT kashmirneule (tämä, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä
LOUIS VUITTON City Steamer MM laukku (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)

Asuna tällä kertaa hyvin mulle ominainen yhdistelmä, eli rento neule, farkut ja pitkä bleiseri. Tällä kertaa bleiseri siis tummansinisenä vuorossa. Love it!

Tässä bleiserissä muuten lukee väritiedoissa värinä musta, mutta mielestäni tämä on kyllä tummansininen. Olenko muuttunut värisokeaksi?

Mitä te ootte mieltä tästä asusta? :)

13+

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Paula Sunday, May 7, 2017 at 18:14

    Suosittelen ehdottomasti koko sydämestäni tekemään Ifolor-kirjoja vauvasta. Meillä on nyt kaksi kirjaa, molemmista täysistä vuosista ja kolmas on tekeillä. Käytän sitä sovellusta, joten voin lisätä sinne joka viikko tasaisin väliajoin kuvia tytöstä ja arjen hetkistä suoraan puhelimen muistista. Niistä näkee ihanasti kehityksen ja jäävät muistoiksi tytölle itselleen. Ja kun tasaisin väliajoin täyttää sitä vuoden mittaan, niin ei ole homma eikä mikään. Kun eipä nykyaikana niitä kuvia tule teetettyä, vaikka niitä olisi miljoona puhelimessa tallessa.

  • Reply Zelinda Sunday, May 7, 2017 at 20:05

    Tunnistan samoja piirteitä kuin itsessäni 😅 Tytölle tekee mieli ostaa kaikkea kivaa (vaatteita, sisustusjuttuja huoneeseen, leluja), mutta itseen ei ole niin tullut panostettua. Välillä havahtuu siihen että pitäisi varmaan itsellekin ostaa jotain vaatetta.

    Ja tuo “henkinen napanuora” vauvaan. Ensimmäisen kerran kävin ilman vauvaa kaupassa viikko synnytyksestä ja oli muuten kiire takaisin 😅 Ekaa kertaa käytiin miehen kanssa kaksin syömässä ehkä 5kk paikkeilla ja silloin koko ajan puhelin kourassa jos tulee viestiä mummolta ja ensimmäinen yön yli erossa 1v1kk. Alussa oli luotto vain itseensä, että ei kukaan muu pärjää sen kanssa, entä jos se itkee ja haluaa äidin, vaikka tasan tarkkaan tietää että mummokin pärjää, onhan se kasvattanut omatkin lapsensa.

    Mutta ne on nää äidinvaistot 🙈

  • Reply maria Sunday, May 7, 2017 at 22:17

    Tuo bleikku on kyllä ihan selkeesti tummansininen :D Veikkaan että värisokea on ollut hän, joka ton mustaksi nimesi! Ja JOOOOOO kiitos mutakakun resepti, parin viikon sisään on mieheni synttärit ja viikon päästä mun, joten kakkureseptiä todella tarvitaan :) meinasin käydä ostamassa mutakakkua, mutta minähän sen teenkin, jos täältä kerran ohjetta tulee! En oikein välitä valmiskakuista, yritän syödä puhtaasti… Ja se on kiva että blogeista saa kaikkia ohjeita :)

  • Reply Vanna Sunday, May 7, 2017 at 23:32

    Ei vauvan hoito ole mekaanista, jolloin se, jolla on eniten kokemusta on paras hoitaja :-). Pienen vauvan paras hoitaja on aina oma vanhempi ja tämä on myös kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta tarpeellista. Pieni vauva ei vielä edes ymmärrä olevansa oma erillinen olento vaan osa äitiään. Olisi kiva kuulla ajatuksiasi kiintymyssuhdeteoriasta, kun se tällä hetkellä on valloillaan. Ihanaa pikkuvauva-aikaa, se menee todella nopeasti. Vauvasta erossa oleminen ei todellakaan ole pakollista eikä edes suositeltavaa :-)

    • Reply Mamma Monday, May 8, 2017 at 13:53

      Ei,ei.
      Pienen vauvan paras hoitaja ei todellakaan aina ole oma vanhempi. Siitä hokemasta on aika päästää irti ja hyväksyä se, että biologinen kyky tulla vanhemmaksi ei automaattisesti tarkoita taitoa vastata pienen emotionaalisiin tai edes fyysisiin tarpeisiin välttävälläkään tasolla.

    • Reply Anniina Tuesday, May 9, 2017 at 00:01

      Nyt täytyy kyllä kompata toista lukijaa, sillä minunkin korvaani särähtävät ajatukset siitä, että “lapsen paras hoitaja on AINA vanhempi”. Kuinkas adoptoidut lapset ja ei-biologiset vanhemmat? Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa ja vaikka se surullista onkin, niin vanhempi/vanhemmat eivät ole aina kykeneväisiä tai osaavia hoitamaan lastaan.

  • Reply Westend Mum Monday, May 8, 2017 at 09:33

    Nuon kengät ovat ihanat, menee tilaukseen :)

  • Reply pettynyt Monday, May 8, 2017 at 14:15

    Miksi käytät koko ajan samoja kuvia? :/ Tässäkin postauksessa suurinosa kuvista samat kuin edellisessä…

    • Reply Paula Monday, May 8, 2017 at 18:49

      Hmmm… Koko ajan? Jos kahdessa postauksessa kuvia samasta asusta?

    • Reply s Tuesday, May 9, 2017 at 21:14

      Koska Annalla on tällä hetkellä muutakin elämää?

      :D

    • Reply HanSu Thursday, May 11, 2017 at 12:26

      Elämä on yksi suuri pettymysten sarja;)

  • Reply Sijaisäiti Tuesday, May 9, 2017 at 15:28

    Täältä komppaus myös Ifolorin kuvakirjoille. Teetämme joulun maissa vuoden kuvista kirjat itsellemme, tyttärillemme muistoksi ja mummoille ja papoille myös. Ajatuksena on nyt samanmoiset myös syntymävanhemmille sijaislapsista tehdä. Vuoden aikana, kun siirtelee parhaat otokset ja lisäilee vaikkapa runoja tms, niin on kiva eikä vaadi sitten jouluhässäkässä paljon panostusta. Omat tytöt ovat kirjojaan jo nyt kovasti selailleet (2- ja 4-vuotiaat), vaikka ajatuksena on heille ne antaa mukaan, kun omiin koteihinsa aikanaan lähtevät.

    Rutiinit ja käytännöt pienten lasten tai ihan minkä tahansa (asiat, eläimet jne..)kanssa muodostuu tekemällä ja siksi usein se, jolla on kokemusta tuo käsittelyyn myös tietyn varmuuden (hiljainen tieto). Eli vaikkei vauvan hoito ole mekaanista, kyllä usein kokenut hoitaja tietää, miten toimia, minkäkin itkun kohdalla, sitä varmaan Anna tuolla kokeneella hoitajalla tarkoitti. Kiintymyssuhdeteoria ei ole sinällään valloillaan, vaan se nyt on arkipäivää niille, jotka sen kanssa painivat. Samasta syystä uskallan väittää, ettei se biovanhempi ole aina se paras lapselleen. Vaikka syntymävanhempi yrittää sitä yleensä parahin mahdollisin rahkein olla, totuus on lapsen kannalta toinen.

    Nämä nyt eivät Anna sinua koske, vaan yllä olleeseen kommenttiin vuodatin. Minä olen sitä mieltä, että happy mum, happy family. Ne pienet tauot vauvan hoidosta eivät kaada kiintymyssuhdetta. Tiedän myös kahden äitinä, miten vaikeaa irtiotto on. Omista en ole tainnut olla vielä kertaakaan yötä erossa, en ole kokenut sitä tarpeelliseksi, tai sanotaanko, etten saisi siitä niin paljon, että haluaisin olla erossa muttei se sitä estä, etteikö joku muu niin voisi tehdä. Me äidit, kuten isätkin, olemme erilaisia ja monista lähtökohdista voi kasvaa tosi fiksuja ja “normaalin” kasvatuksen saaneita lapsia. Ongelmat ovat ihan toista luokkaa sijaislasten kohdalla kuin se, että kävikö äiti 20 minuuttia tai tunninkin kaupassa, niin että joku hoiti vauvaa.

    Anteeksi pitkä vuodatukseni. Onnea teille vauvasta(hyvin sä vedät:D) ja tulevasta muutosta Tampereelle (joo, Lempäälään tiedän, mutta mulle opiskeluaikani Tampereella asuneena se on yhtä suurta Tamperetta nästan hela Pirkanmaa;D) .

  • Reply Eva Tuesday, May 9, 2017 at 15:46

    Olen lukenut sun blogia jotakuinkin kuusi vuotta ja olen vieläkin ihan yhtä innoissani uudesta postauksesta kun olin silloin. Olen huono kommentoimaan, tuntuu ettei koskaan ole mitään järkevää sanottavaa ja tämä onkin varmaan ensimmäinen kommentointikerta. Halusin vaan sanoa, että on ollut tosi mukava seurata sun elämää vuosien saatossa ja sen kehittymistä, vaikutat hirmu sympaattiselta ihmiseltä :) Ihanaa kevättä koko perheelle!

  • Reply Jenniina Wednesday, May 10, 2017 at 15:52

    Todellakin on sininen tuo bleiska! :D Miehen enolle aikoinaan myivät jossain liikkeessä “mustan” puvun (siis sinisen). On se jännä miten ei jotkut ammattilaisetkaan osaa erottaa värejä toisistaan :D En muuten ehkä kestä miten kaunis tuo laukkusi on. Ihana <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post