Naisia, susia, kusipäitä

Olet uskomaton nainen. Olet kaunis ja laiha, tienaat valtavasti, olet pidetty ystävien ja tuntemattomienkin joukossa. Parisuhteesi on ehdottomasti todella aito ja rehellinen, samalla hemmotteleva ja ihana. Lapsesi ovat kasvatettu pelkällä rintamaidolla 2-vuotiaaksi ja ovat käyttäytyneet kuin enkelit aina. Samalla olet kuitenkin todellinen naisten nainen, joka on kokenut kamalimman mahdollisen synnytyksen, jossa olit kuitenkin mielettömän vahva ja vielä sen kamalan vauva-arjen, jossa koliikki vaivasi ja selviydyit elämästä nippa nappa. Vaikka Jani-Petterisi ja Riitta-Liisasi ovatkin kaikista lapsista ne osaavimmat, taitavimmat ja parhaiten kasvatettu. Olethan sinä äitiyden ja naisena olon ylipapitar ja -jumala.

Olet oikea uraihminen, töissä aivan äärimmäisen vakavasti otettavalla alalla, jolla naiset harvoin edes menestyvät. Tienaat enemmän kuin miehesi, ja todellisen feministin tavoin et todellakaan alennu kokkailemaan miehellesi. Etkä ainakaan laittautumaan häntä varten. Olethan kuitenkin kropaltasi uskomaton ja kauneudellasi kaikki häkellyttävä. Kumppanina olet ehdottoman tasa-arvoinen ja parisuhteenne on näin ollen ainoa oikea tapa olla parisuhteessa. Ystävänä et koskaan tee tai sano mitään väärää, tiedät tarkalleen mitä ystäväsi ajattelevat, ilman, että he edes sanovat sitä, ja olet aivan erinomaisen hyvä ihmissuhteissa. Liikut oikeita urheilulajeja, etkä missään nimessä siksi, että haluaisit näyttää hyvältä. Näytäthän jo. Pukeudut innovatiivisesti, trendinmukaisesti mutta klassisesti ja aina näytät tyrmäävältä. Sinulla ei ole mitään asuja, joita häpeäisit jälkeenpäin. Sinä pukeudut aina upeasti. Et huomiotaherättävästi, mutta kuitenkin tyrmäävästi.

Teet parhaita ja terveellisimpiä ruokia. Perheesi nukkuu juuri oikein, syö juuri oikein, liikkuu juuri oikein. Kävelee, leikkii, liikkuu, puhuu, nauraa ja tekee kaiken muunkin oikein. Käy juuri sopivan usein ulkona syömässä, shoppailee juuri oikean määrän, lahjoittaa juuri oikean määrän vähempiosaisille, säästää juuri oikean määrän. Ainoa huomiota herättävä seikka sinussa on se, että käyttäydyt aina täydellisen oikein ja tilanteeseen sopien. Et myöskään koskaan näytä väsyneelle, pukeudu hieman hassusti, epäonnistu meikissä eikä tukkasikaan koskaan sojota. Kaiken lisäksi kaikki ihmiset pitävät sinusta. Sinulla on ystäviä hiekkalaatikolta asti, etkä ole koskaan kasvanut kenenkään kanssa erilleen. Tuttavat, naapurit ja kassaneiditkin ihastelevat kuinka ihana ja upea ihminen olet.

Olet diplomaattinen, elegantti, hyvätapainen ja aina kohtelias. Olet hyvin lukenut, korkeastikoulutettu, tiedät kaikesta kaiken ja olet äärimmäisen älykäs. Ja edelleen aina niin kohtelias ja hyvätapainen. Kohtelet kaikkia aina hienosti ja oikein.

Olethan täydellinen nainen.

Täydellisyyteesi vaan sattuu kuulumaan se, että muistutat muille naisille työpaikan kahvihuoneessa, kuntosalin pukkarissa, mammakerhossa ja keskustelupalstoilla kuinka paljon parempi ja osaavampi olet kuin kollega, toinen liikkuja, toinen äiti tai tuntematon bloggaaja. Jotka aina epäonnistuvat jossakin, eivätkä ole mitenkään täydellisiä.

Olet todellinen naisten Donald Trump. Kehittelet itsellesi ja elämäntyyliisi sopivia alternative factseja, olet kaikessa parempi kuin muut ja olet naisena, äitinä ja kumppanina Jumalasta seuraava. Siis Häntä ylempänä tietenkin.

Todellisuudessa olet kiusaaja. Olet nettikiusaaja, työpaikkakiusaaja, tai henkisesti väkivaltainen ihmissuhteissasi. Olet kamala ihminen.

Strictly Stylen Hanna kirjoitti juuri “nainen on naiselle susi” -ajattelutavasta. Olen itsekin syyllistynyt usein ajattelemaan niin. Olen kuitenkin viime aikoina oppinut, että nainen on vain välillä naiselle susi. Silloin kun se nainen on kusipää. Susienkin joukossa on nimittäin kusipäitä. Ja naisten. Ja miesten. Jokaisessa lajissa on ne omat mätämutansa. Ne äidit, jotka arvostelevat muiden valintoja, koska oma Jani-Petteri sitä ja tätä. Ne äidit, jotka ovat syöttäneet nännit verellä aamusta iltaan ja antaneet juuri oikean määrän läheisyyttä ja kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin, kun eivät ole tehneet samoin. Ne kollegat, jotka seisovat muiden naisten ylennysten tiellä ja ne naiset, jotka haukkuvat toisia liikkujia salilla. Ne naiset, jotka tuomitsevat toisten valinnat, vain sen takia, että ne eivät ole samanlaisia kuin omansa.

Bloggaajana kohtaan henkistä väkivaltaa työssäni jatkuvasti. Milloin saan sähköpostia, jossa toivotaan sikiöni kuolemaa, milloin minua arvostellaan mistä tahansa ulkonäkööni liittyvästä. Teen päivittäin kaiken väärin. Nyt tuoreena äitinä tämä henkinen väkivalta varmasti tuplaantuu. Imetän väärin, syötän väärin, röyhtäytän väärin, nukutan ja puen väärin, teen oikeastaan kaiken väärin. En oikeastaan edes varmasti rakasta lastani. Tätä voisi miettiä loputtomiin. Ajatella ventovieraiden ajatuksia syöttäessäni vauvaani pullosta ihmisten ilmoilla. Mitä väliä vaikka joku ajattelisi minun syöttävän lapselleni korviketta, kun itse tiedän sen olevan rintamaitoa? Mitä väliä, vaikka antaisin korviketta? Mikään ratkaisu ei olisi väärä, jos lapseni saisi läheisyyttä, lämpöä, ruokaa ja rakkautta. Vaikka kuinka moni nainen tai äiti sanoisi toisin.

Aina jonkin ongelman tai tiedonjanon kohdalla olen googlaillut lapsen kasvatukseen liittyviä vinkkejä. Masuongelmista röyhtäytystekniikoihin. Törmään joka ikinen päivä keskusteluun, joka alkaa viattomalla aloituksella. “Apua, pieni vauvani tekee niin ja näin, mitä voisin tehdä?” Joukossa on oikeasti auttavaisia vastauksia, niitä, jotka haluavat rehellisen vilpittömästi auttaa. Mutta aina, aina keskustelu menee siihen, kuinka huono äiti aloittaja onkaan, kun ei tiedä sitä ja tätä ja tekee niin ja näin.

Nainen on yhteiskunnallisesti edelleen miestä alempana. Niin toimitusjohtajien määrissä, palkoissa kuin ajatusmaailmoissakin usein. Meillä on vastassa aika paljon kaikkea, mutta valitettavasti meillä on vastassa myös näitä kusipääsusi-naisia. Sankoin joukoin vielä kaikesta päätellen.

Äitiydessä on niin paljon uutta, niin paljon ihmeellistä ja upeaa, niin paljon kaunista ja positiivista. Niin paljon pelottavaa, itsensä syyllistämistä ja pahaa oloakin. Vauvani itkiessä mietin aiheuttiko eilinen suklaapalani hänelle nyt masuvaivoja. Vai kenties suihkuava tissini. Vai jokin muu minussa. Äitiys on elämän suurin haaste, johon kaipaisi muilta äideiltä vain apua, tukea ja turvaa. Usein äideiltä tuntuu saavan vaan syytöksiä ja tuomitsemista. Milloin on vauvalla liian usein tutti suussa, milloin hänet on puettu väärin. Pitäisi olla oikeanlainen kantoliina, kestovaipat, aina tissiruokinnassa, perhepedissä, aina syliteltynä eikä missään nimessä saa antaa tuttia tai olla erossa äidistä varttia pidempään.

Haluaisinkin lähettää viestin kaikille näille täydellisille naisille. Näille naiseuden Donald Trumpeille.

Erilaisuus ei ole vääryyttä. Jokainen on eri tavalla äiti, jokainen on eri tavalla nainen. Eri tapa imettää, pukea ja kasvattaa lapsensa ei ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jokaisella meistä on oikeus valita. Sitä feminismi kai on. Me jokainen saamme nykyään päättää, miten elämme parisuhteessamme, miten valitsemme perheen ja uran väliltä, miten jaamme kotityöt ja vanhempainvapaat. On yhtä lailla feminismiä olla kotiäitinä rikkaan miehen vaimona ja pitää yllä kaunista kotia kuin piinkovana uranaisena pennilleen rahallisesti tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Sinun tapasi toimia ei ole ainoa oikea. Minun tapani toimia ei ole väärä, jos se eroaa sinun tavasta. Se ei tee minusta huonompaa tai sinusta parempaa. Ylhäisessä paremmuudessasi muista, että kaikki sinun täydellisyyden meriitit pyyhkiytyvät kiusaamisellasi. Olet kiusaaja ja todennäköisesti kasvatat kotonasi lisää kiusaajia. Heitä, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta ja kiusaavat tulevaisuudessa muita. Ja kukaan ei oikeasti pidä kaltaisistasi kiusaajista. Heitä pelätään, heitä siedetään, mutta heistä ei pidetä. Onnea valitsemallasi tiellä. 

Haluaisin kuitenkin vielä enemmän lähettää viestin kaikille epätäydellisille naisille. Heille, joilla on rintamaitotahroja paidoilla ja viimeisin pyttipannu palanut pohjaan.

Te olette niitä täydellisiä naisia. Te olette niitä naisia, jotka olette ystävällisiä, helliä, omapäisiä ja upeita. Itsenäisesti ja omin ehdoin lapsiaan kasvattavia tai itsenäisesti ja omin ehdoin lapsettomia. Heitä, jotka valitsevat kotiäitiyden tai uranaiseuden tuomitsematta sitä toista vaihtoehtoa. Heitä, jotka tukevat ja kannustavat, auttavat ja neuvovat. Onneksi teitä on paljon enemmän! Olen ollut ihan hämmentynyt ja otettu, miten upeita ja ihania viestejä olen saanut, miten paljon neuvoja ja apua olen saanut. Miten paljon positiivista palautetta ja tsemppiä olen saanut.

Toivon, että jokainen kaltaiseni epätäydellinen nainen muistaa sen, että täydellistä ei ole olemassakaan. On heitä, jotka kuvittelevat tekevänsä kaiken oikein ja tekevät sen tärkeimmän ihmissuhteissa perustavanlaatuisesti väärin. Älkää kuunnelko ketään, joka aloittaa lauseensa “No minä kyllä tein…”. Kuunnelkaa heitä, jotka sanovat “En mäkään kyllä tiedä, mutta itse tein näin, voisko se toimia?”. Kuunnelkaa asiantuntijoita, tutustukaa virallisiin tutkimustuloksiin. Kuunnelkaa omia äitejänne, siskojanne, lähimpiä ystäviänne. Unohtakaa muut.

Tärkeintä on nimittäin rakastaa. Lastaan, itseään, puolisoaan. On tärkeää luottaa itseensä, uskoa omaan tekemiseensä ja kuunnella omaa vaistoaan. Sillä pääsee pitkälle. Omassa onnessa, lapsen kasvatuksessa ja puolisona tai työkaverina olossa. Onnellinen nainen on paras mahdollinen tytär, sisko, äiti, kumppani, työkaveri.

Kun seuraava kusipäinen naissusi avaa suunsa siellä työpaikan kahvihuoneessa tai missä tahansa, muistakaa tämä jo lapsena englannin tunnilla opetettu:

“What Susie says of Sally says more of Susie than of Sally”

Minä pystyn jättämään omaan arvoonsa minun arvostelijani. Heidän jatkuva läyhääminen kertoo enemmän heidän huonosta olostaan kuin minun virheistäni. Olen oppinut pikkuhiljaa luopumaan siitä ajatuksesta, että nainen on naiselle susi. Nainen on upea, mieletön ja mahtava tuki ja kumppani arjessa. Vieras nainen kommenttikentässäni tai rakas ystävä lähellä. Hannan kaltainen upea ystävä ja esimerkillinen muita naisia tukeva nainen. Ventovieras nainen bussissa, joka ymmärtäen hymyilee, kun vauva itkee. Äiti, sisko, ystävä, anoppi. Nainen.

Nainen ei ole naiselle susi vaan kusipää on kaikille kusipää. Niin se vaan menee. Turha siihen on naiseutta sotkea.

(Kuvituksena vastasyntyneen vauvan hieman väsyneen näköinen äiti, joka yhä äitinäkin nauttii korkokengistä, kauniista laukuista, illallisista ravintoloissa, meikkaamisesta, tukanlaitosta ja kaikesta kauniista ja pinnallisesta. Ja samalla rakastaa pientä vauvaansa enemmän kuin mitään tai ketään muuta. Lisää kuvissa näkyvästä asusta huomenna :) 

79+

You Might Also Like

65 Comments

  • Reply kaisa Friday, May 5, 2017 at 20:46

    Todella surullinen aihe, koska se on niin totta. Hannan blogista tykkään ja hänen postauksenki luin, mutta hänen tyyliinsä se oli todella ‘kohteliaasti’ kirjoitettu. Joten oli todella erilaista (ja toki hyvä juttu!) lukea sinun postaus, jossa sanotaan asiat suoraan kaunistelematta.

    Tuskin mikään tulee ikinä näitä ‘kusipää’ ihmisiä muuttamaan, mutta toivottavasti tämän kaltaiset postaukset löytäisi enemmin ne ihmiset, joita tämmöiset tyypit kiusaavat.

    Vaikea pukea sanoiksi kaiken mitä haluaisi :-D

    Mutta onnittelut vielä vauvasta teille! Ja hyvää kesää :-)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:36

      Kiitoksia ja samoin sinne :)

  • Reply topra Friday, May 5, 2017 at 21:04

    Kiitos. Tiedän mistä kirjoitat, tunnen kaiken tämän, mistä kirjoitat. Ystävättäreni, joka on niin sanottu vanhempi kollega näissä äitiysasioissa, totesi jokin aika sitten, että “meillä mutseilla oli 90-luvulla niin paljon helpompaa ja relampaa. Sai olla äiti ihan normaalisti ja luontevasti, niinkuin omalle perheelle sopi”. Mitä ihmettä on tapahtunut? Voiko pelkkä (?) netti ja some yms. vaikuttaa näin paljon? Mietin myös feminismin tieskuinkamonennenaallon ehkä kielteistäkin vaikutusta naisten äitiyskäsityksiin. Voin olla väärässä, en tiedä.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:37

      En osaa sanoa, oon itseki miettinyt, että onko netillä ja tiedolla tällainen vaikutus ja valta. Pelottavaa, jos näin on :/

  • Reply Sanna Friday, May 5, 2017 at 21:13

    Ihana Anna ❤ Hienoa tekstiä ja ajattelemisen aihetta sekä itsevarmaa aitoutta.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:37

      Kiitoksia :)

  • Reply MMM Friday, May 5, 2017 at 21:18

    Tuntuu todella pahalta ajatella, että tuollaista joutuu sietämään. Täällä lapsettomana taas ihailen juuri sinun valintojasi. Vaikka en myöskään ajattele, että mikään muukaan valinta olisi yhtään sen enempää “väärä”. Olen sitä mieltä, että myös perheellisenä tulisi säilyttää “minä”.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:37

      Kiva kuulla ja kiitoksia kommentistasi :)

  • Reply Monika Friday, May 5, 2017 at 21:44

    Olen miettinyt tätä naissusi-juttua aina välillä. Olen tehnyt työurani miesvaltaisella alalla ja tajusin juuri, että ehkä miehillä on sittenkin näppinsä pelissä tässäkin asiassa. Ainakin siis työpaikoilla. Esimieheni on mies ja firmassa, jossa työskentelen ylennettiin eräs nainen eräänlaiseksi pikkupomoksi. Se harmitti minua, olin ollut talossa kuusi vuotta ja minua ei oltu ylennetty oman osastoni pomoksi, vaikka olin painanut niska limassa hommia. Tämä nainen oli ollut talossa melkein kaksi vuotta. Lisäksi hänen palkkansa nostettiin. Kävin pyytämässä palkankorotusta, mutta se evättiin, VAIKKA olen osaavampi monessa asiassa, kuin tämä toinen nainen. Olin aluksi vihainen tälle naiselle, mutta sitten tajusin, että en edes halua hänen paikkaansa, vaan sen oman, minulle kuuluvan paikkani. Nyt tarkemmin ajateltuani, niin tässä on kyse minun ja esimieheni välisestä suhteesta, tämä häiskä kun ei erityisemmin rakasta kärkkäitä mielipiteitäni ja isoa egoani. ;D Hän kiusallaan ylensi tämän naisen minun ohitseni. Se on toki väärin, koska nainen sai vihani niskaansa ihan syyttä, ei pitäisi vihata peliä… No, asia on mallillaan, karistan pian ton firman pölyt jaloistani ja siirryn uusiin haasteisiin. Enkä olisi sitä siirtoa tehnyt, jos minua ei olisi omasta mielestäni kaltoin kohdeltu. Eli taidan olla kiitollinen sille mulkulle esimiehelle ja sille naisparalle, jota tässä käytettiin vain ilkeästi pelinappulana.
    Yritän myös nykyään aina muistaa olla kiltti kaikille naisille ja neuvoa ja auttaa, jos se vain on mahdollista. Aina sanotaan, että miehet on niin hyviä tyyppejä, paskat ole, ihan samanlaisia kaksinaamaisia juoruakkoja sieltäkin löytyy, kuin naisistakin. Pitäkää itsenne supernaisina ja kivaa alkavaa kesää kaikille!

    • Reply idahhh Friday, May 5, 2017 at 22:34

      Olen niin samoilla linjoilla sinun kanssa että kyllä miehet ovat pahimpia juoruajia ja hämmentäjiä! He myös yleensä itse omalla käytöksellään saavat naiset hermostumaan ja sen jälkeen syyttävät että naiset tappelevat ja myrkyttävät ilmapiirin :D ja minusta ei pitäisi edes puhua ja samalla ylläpitää sellaista mielikuvaa että nainen on susi toiselle naiselle koska se ei ainakaan paranna tilannetta koska onhan se vaan niin kuten Annakin sanoi niin kusipäät ovat kusipäitä kaikille ja niitä valitettavasti löytyy molempien sukupuolten edustajista.

      • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:40

        Juurikin näin :)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:37

      Juurikin näin! Onnea uusiin kuvioihin :)

  • Reply Riina Friday, May 5, 2017 at 21:45

    Ihana kirjoitus. Osui ja upposi! Juuri tänään kuulin yhden kusipäisen naisen läyhäävän työpaikan kahvihuoneessa. Ja vaikka moitteet eivät minua koskeneetkaan, niin se ilkeys ja negatiivisuus kyllä ahdistivat. Toisaalta samaan päivään osui tilanne, kun ihana ja ystävällinen nainen piti minulle ovea auki ja väläytti päälle vielä kauniin hymynsä. ❤

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:38

      Niin, moneen lähtöön löytyy ihmisiä, joka tyyppiä ja joka ihmisryhmässä :)

  • Reply sanniiiiis Friday, May 5, 2017 at 22:18

    Mun mielestä kukaan joka arvostelee kotiäiteyttä-uraäiteyttä ei todellakaan ole feministi. Se on vapautta se että saa päättää. En ite usko että uskaltaisin ikinä jäädä kotiin täyspäiväiseksi, tai että haluaisin, koska tässä vaiheessa elämää kun en ole edes parisuhteeessa niin suurin intohimo elämässä on se mitä opiskelen ja olen siitä onnellisessa asemassa että olen valmistumassa ammattiin jossa töitä löytyy ja joka vastaa juuri omia kunnianhimojani ja toiveita haasteellisuudellaan. Kuitenkin koska olen opiskellut lastenpsykologiaa mietin entistä useammin että sitten kun toivottavsti joskus tulen äidiksi, niin toivottavasti myös osaan löytää sen balanssin lapsen parhaan ja oman hyvän olon välillä. Se voi olla että ollaan aluksi vähän kotona ja sitten jatketaan uraäiteyttä, tai jotain muuta, kunhan molemmilla on mahdollisimman hyvä olla.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:38

      Juurikin näin :) Ja se varmasti tulee sitten itselle selkeämmäksi. Esim. mua pelotti ajatus, että olisin vauvan kanssa pitkään kotona, ja nyt taas tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta joskus viedä hänet hoitoon ja olla näkemättä kokonaista päivää. Sekin varmasti vielä muuttuu :)

  • Reply Laura Friday, May 5, 2017 at 22:22

    Hyvä ja niin totta oleva teksti! Olet Anna upea nainen ja ainakin blogien perusteella erittäin rakastava ja loistava äiti 😘 Ihanaa kesän odotusta ja nautinnollista vauva-aikaa teille ❤

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:39

      Kiitoksia :) Ihanaa kesää myös sulle! <3

  • Reply Evelyn Friday, May 5, 2017 at 22:25

    Piti vaan tulla kertomaan, että toi vaaleampi hiusväri on ihana sulla :) Ja myös toi kevyempi meikki sopii sulle hyvin, näytät niin freshiltä! (ainakin meikki siis näyttää kevyemmältä, jos ei sitä oikeasti ole :))

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:40

      Kiitoksia kovasti :) Kiva kuulla, vaikka omaan silmään näyttää vaan väsyneemmälle :D

  • Reply Maria Friday, May 5, 2017 at 22:33

    Mahtava kirjoitus! Let’s empower each other ladies <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:40

      Niinpä :)

  • Reply Maaria Saturday, May 6, 2017 at 00:04

    Sinä olet upea nainen! Kiitos tästä tekstistä ❤

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:40

      Kiitoksia <3

  • Reply AnnaS Saturday, May 6, 2017 at 00:04

    Olipa taas hyvää tekstiä! Etenkin nyt äitiyden myötä on saanut huomata, miten jotkut ihmiset pönkittävät omaa itsetuntoaan arvostelemalla muiden valintoja.
    Aiemmin olen viitannut kintaalla kaikelle arvostelulle, ajatellut vain että olen noiden ilkeiden ihmisten yläpuolella, en anna niille sitä iloa, että he näkevät ilkeilyjen satuttavan. Olen pukeut juuri niinkuin tahdon, mennyt aina omia teitä ja ollut rohkea.
    Sitten tulin pienen tytön äidiksi, kaikki on niin uutta ja oma olo välillä niin epävarma. Sitä on jotenkin niin paljon herkempi ilkeilyille ja arvostelulle kun kyseessä on oma tuore äitiys ja pieni lapsi.
    Kuulun facebookissa vauvaryhmään ja se on kyllä niin elävä esimerkki siitä miten ilkeitä ja toisaalta ihania ihmisiä maailmassa on. On niitä, jotka tarttuvat jokaiseen kysymykseen tai kommenttiin ilkeästi, mutta onneksi enemmän on niitä jotka osaa myötäelää niitä epävarmuuden hetkiä, auttaa ystävällisesti, kehuu ja tsemppaa!
    Monesti mietin tuollaisten kusipäitten kohdalla, että mitenhän tuo on kasvatettu? Itse olen oppinut ihan pienestä asti kunnioittamaan toisia ihmisiä ja ymmärtämään erilaisuutta. Yksinkertaisesti: kohtele toisia niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan.
    Näitä on hyvä miettiä kun yrittää kasvattaa omaa lasta! :) Ja toisaalta niin raastavaa, kun miettii, ettei voi ikuisuuksia suojella lastaan ilkeiltä ihmisiltä..

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:41

      Jepp. Ja sitten kun miettii, miten kasvattaa sitä lasta, ettei hänestä tule kiusattua, muttei myöskään kiusaajaa. Näitä asioita varmasti näkee hyvin eri tavalla kun on äiti :)

  • Reply Emmye Saturday, May 6, 2017 at 00:37

    Niin totta, ikävä kyllä. Hyvä aihe ja mahtava postaus. Muista aina, ihan aina, että olet varmasti paras mahdollinen äiti lapsellesi, sanoi joku muu mitä tahansa.

    Itse yritän noudattaa seuraavaa sanontaa: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:42

      Se on hemmetin hyvä sanonta :D Useampi saisi noudattaa tuota :)

  • Reply riikka sx Saturday, May 6, 2017 at 00:57

    Yksi sun ehdottomasti parhaista kirjoituksista. En ole aiti enka suunnittele aitiytta, mutta muuten kylla osui ja upposi. Oot huipputyyppi blogisi perusteella ja varmasti ihan loistava aiti. Tsemppia! :>

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:42

      Kiitoksia <3

  • Reply Hmclehto Saturday, May 6, 2017 at 01:24

    Hyvä Anna 👍👍👍
    Minä ja mieheni päätimme kauan aikaa sitten ettemme hanki lapsia. Usein kuitenkin saamme uteluita asiasta ja eräs nainen tavallaan jopa syytti että kyllä nyt ainakin yksi pitää hankkia ja se on luonnon laki. No meillä on syymme, mutta en niitä muille tuputa joten en myöskään halua muiden tuputtavan meille miksi lapsia pitäisi hankkia. Myöskin mies puolinen ystävä uteli asiasta kun olimme yhdessä naispuolisen ystäväni kanssa. Hän kun ei voi ymmärtää ja jäämme paljosta paitsi. No kuulin jälkeen päin että tämä toinen nainen on menettänyt kuusi lasta siis keskenmenoja. En tiennyt asiasta silloin mutta aika kovin sanoin kerroin tälle miehelle että ehkä ei kannata tuputtaa näitä mielipiteitä ehkä olemme yrittäneet vuosikausia eikä ole mitään tapahtunut ja hän näin pahoittaa mieleni. No suppuun meni suu…eli eletään ja annetaan elää!!

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:42

      Kamalaa :/ Typeriä ihmisiä on kyllä aivan liikaa :/

  • Reply Ansku Saturday, May 6, 2017 at 06:29

    Hyvä kirjoitus! On ollut mungobabyn puolella ihana huomata, miten ihanaa kommentointia siellä enimmäkseen on. Onneksi suurin osa muista äideistä ymmärtää sen, että asiat voi tehdä monella tapaa ja toiselle hyvä tapa ei ole sitä välttämättä toiselle.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:43

      Siis aivan ihania kommentteja on ollut Mungobabyn puolella <3 Itse en tosin tiedä, mitä muita siellä on ollut, mutta ainakin ne, mitä on menny läpi, on ollut ihania kommentteja <3

  • Reply Lily Saturday, May 6, 2017 at 08:53

    Hyvä Anna, rohkea kirjoitus tärkeästä aiheesta! Paljon riippuu siitä, minkälaisen kasvatuksen on kotona saanu – all you need is love! Onko todellisia syyllisiä kusipäiden äidit?

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:43

      Kiitoksia :) Ja niin, en osaa sanoa. Kyllä uskon vahvasti, että kasvatus tekee kusipäät, ei geenit. Eli jollakin tapaa vanhemmat tai yhteiskunta on muovannut heistä sellaisia kuin he ovat :/

  • Reply Tuuli Saturday, May 6, 2017 at 09:23

    Hieno kirjoitus! Komppaan täysillä; erilaisuus ei ole vääryys! <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:43

      :)

  • Reply Tsrp Saturday, May 6, 2017 at 14:46

    Ihana lukea sun blogia kun suhtaudut äitiyteen niin normaalisti! :) Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä siis mitenkään vihaa lapsia, mutta päätökseni takia saan välillä kuulla palautetta maanisilta äideiltä, jotka toitottaa että ei ole oikea nainen jos ei ole synnyttänyt, en tiedä elämästä tai oikeasta onnesta yhtään mitään, jne. Se vähän pelottikin kun kerroit raskaudestasi, että mitä jos sustakin tulee semmoinen maaninen paasaavaa äiti, sillä olen lukenut sun blogia pitkään ja pelkäsin että se menee pilalle :D Sekin on myös kiva että olet ajatellut niitä joita vauva-aiheet ei kiinnosta ja tehnyt toisen blogin vauvajutuille. Ja kyllä sitäkin tulee luettua välillä, kiinnostaa ihmisten erilaiset elämät vaikka vauvat ei tulekaan ikinä ajankohtaisiksi itselle (imetysjutut ym. saatan skipata :D)

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:44

      Mun mielestä on äärimmäisen epäitsekästä, jos ei hanki lapsia. Ja sitä ei saisi arvostella sen enempää kuin valintaa hankkia lapsia, se on jokaisen oma henkilökohtainen valinta ja oikeus :)

  • Reply Jenni Saturday, May 6, 2017 at 15:52

    Hyi apua! Kuinka pimee pitää olla että toivoo toiselle sikiön kuolemaa? Ihan jäätävää typeryyttä on kyllä ihmisissä välillä :o Toivottavasti jaksat pysyä vahvana! <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:44

      Joo, en ihan tiedä. Sairas pitää olla :/

  • Reply Marine Saturday, May 6, 2017 at 16:27

    Aivan ihana ja upea asu, näytät tyrmäävän hyvältä. Ja teksti tosi asiallinen ja täyttä asiaa.

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:44

      Kiitoksia :)

  • Reply Emma Saturday, May 6, 2017 at 16:49

    Asiaa!! Levitetään yhdessä positiivisuuden, kannustamisen, ilon ja auttamisen ilosanomaa! Elämä olisi niiiin paljon helpompaa, jos noita asioita olisi vaikka edes hiukan enemmän. Toivon ja uskon, että askel askeleelta maailma voi muuttua aina hiukan paremmaksi paikaksi. Sinä ja muut julkisuudessa puhuvat fiksut henkilöt tätä toimillaan mahdollistavat. Lämpöä teidän päiviin! <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:44

      Kiitoksia ja samoin sinne! <3

  • Reply Katja Saturday, May 6, 2017 at 17:03

    Hyvä kirjoitus! Tai milloinka täältä olisi huonoa postausta lukenut :D Tykkään siis kovin tyylistäsi kirjoittaa ja noh, kaikkinensa molemmista blogeistasi, vaikkei baby-puoli olekaan ainakaan ihan vielä ajankohtainen :)

    Itse työskentelen kovin naisvaltaisella alalla ja jestas, että täällä välillä jauhetaan sitä itseään! Myös joidenkin miesten puolelta, että ei me naiset yksin syypäitä olla. Mutta onneksi vastapainoksi on sitä toisten auttamista ja kokeneempien neuvoja uusille tulokkaille! Itse yrittää muistaa kohdella muita kuin haluaisin itse tulla kohdelluksi, mutta siinä vaiheessa, kun pinna on kiristetty hyvinkin tiukalle, menee ehkä enemmänkin siihen “selviytymiseen” energia eikä aina jaksa olla niin ystävällinen kuin haluaisi. Onneksi sillä hetkellä on niitä ihania naisia vieressä, jotka tsemppaavat jaksamaan :)

    Meillä siintää lapset haaveissa, mutta välillä tuo äitien välinen kilpailu (?) arveluttaa. Olen todella herkkä ottamaan itseeni ja kärsin edelleen kiusaamisen lyttäämästä itsetunnosta ajoittain. Entäs siinä hetkessä, kun hormonit hyrrää ja haluaisi saada niitä kunnollisia neuvoja ja apua ja saakin vain lokaa niskaansa, kuinka “huono äiti” olen? Huh… Ehkä palaan silloin lukemaan tätä postausta ja babyä ja totean, että saan olla juuri sellainen äiti kuin olen ja saan myös niitä aidon auttavia neuvoja :) (Olettaen, että niitä lapsia meille suodaan…)

    Kiitos siis Anna sinulle rehellisistä postauksista ja huikeasta asenteestasi! Ihailen sinua :) Hyvää kevättä teidän perheelle! <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:47

      Kiitoksia kovasti <3 Ja kannattaa muistaa että kenenkään tuntemattoman mielipiteitä ei kannata kuunnella. Itselläni on ainakin niin ihana tukiverkko, jotka tukevat ja ovat ihania, niin, että luotan siihen, että olen paras äiti meidän vauvalle. Kaikkien tuntemattomien tai puolituttujen mielipide on yhtä tyhjän kanssa :) Jos teillä on hyvä tukiverkko ja läheiset ympärillä, et varmasti ehdi edes miettimään muiden mielipiteitä sitten kun vauva on sinulla :)

  • Reply Linda Saturday, May 6, 2017 at 21:17

    Totta! Ja ihana tuo viimeinen lause “enemmän kuin ketään ja mitään muuta”. Niin se vain on. Onnea ja tsemppiä äitiyteen, tunteellista hommaa monella tapaa ❤️

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:47

      Kiitoksia :)

  • Reply Maija Saturday, May 6, 2017 at 23:06

    Voi hyvät hyssykät! Ei voi muuta sanoa… Toivottavasti sille, joka tuollaista kirjoitti tuli edes parempi olo, koska muuten tuollaisella tunnepurkauksella ei ole mitään virkaa. Aina löytyy arvostelijoita, oli sitten missä tahansa. Toivottavasti tämä meno tästä rauhoittuu ajan myötä. Kuulemma uusi sukupolvi on aina parempi kuin toinen. Muutosta odotellessa. Kannattaa muistaa, että suurin osa lukioista ovat niitä hiljaisia, jotka mielessään kommentoivat ja miettivät jotain kivaa sanottavaa, vaikka ne jutut eivät kommenttikenttään asti menekään. Oikein valoisaa kevättä teidän perheelle!

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:48

      Sairashan tuollainen ihminen on :( Ja näin mä aina tiedostan, että teitä ihania ja positiivisia lukijoita on vaan niin paljon enemmän, että kaikki hullujen länkytykset voi jättää ihan omaan arvoonsa :)

  • Reply Maija_ Sunday, May 7, 2017 at 09:49

    Kiitos taas Anna hyvästä kirjoituksesta! <3

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:49

      Kiitos kommentistasi :)

  • Reply Saaristokaupunkilainen Sunday, May 7, 2017 at 11:29

    Arvasin että tuttikommentti poikii jotain suurempaa tuttigatea :’D

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:49

      Eipä tässä kai mitään tuttigatea ole? Tämä ei ollut postaus siitä, mitä kommentteja minä olen saanut, vaan yleisesti yhteenkerättynä kaikkia niitä asioita, jotka näissä keskusteluissa esiintyy :)

  • Reply Maija Sunday, May 7, 2017 at 12:17

    Viime vuoden lopussa kirjoitit hankkineesi blogille moderaattorin, joka lukee ensin kommenttisi jonka jälkeen suodattimen läpi päässeet päätyvät sinun nähtävillesi, ja sinun tietoosi ikävät kommentit eivät ikinä pääsekään jolloin blogi pysyy “hyvän mielen paikkana”. Mihis tämä mode on jäänyt?

    • Reply Anna Sunday, May 7, 2017 at 18:50

      Mode edelleen moderoi kommentit. Mode ei valitettavasti pääse moderoimaan myös mun henk.koht sähköpostia, Facebookin viestikenttää tai Instagramin viestikenttää. Surullista, mutta myös niitä käytetään :) En tiedä tosin mihin ikäviin kommentteihin viittaat? Mielestäni niitä ei ole ollut blogissa pitkään aikaan :)

  • Reply Maria Monday, May 8, 2017 at 00:07

    Olen huomannut sen kuinka nainen on naiselle susi kun sain lapseni nuorena 19v. Huomannut naisvaltaisella alalla josta jäin lopulta pois kun kiusaaminen aiheutti syvän masennuksen. Lähipiiriä olen karsinut sen takia kun nainen on naiselle susi.
    Tiedän ettei vika ole minussa, moni kehuu kuinka ystävällinen ja rehellinen olen. Jokin vaan aiheuttaa sen katkeruuden muissa miksi kiusataan, otetaan silmätikuksi ja puhutaan pahaa seläntakana.
    Kaikki eivät ole vahvoja ja aina vaan pystyisi suodattamaan “kaiken paskan” mikä itseensä kohdistuu. Mutta olen nyt jälkikäteen oppinut kallisarvoisen lahjan, oppinut tunnistamaan ketkä oikeasti on ystäviä ja ketkä oikeasti tarvitsen, haluan elämääni mukaan.
    Muille se on hyvästit. Kiusaaminen kertoo heistä enemmän. Ei meistä johon se kodistuu.

  • Reply Anna Monday, May 8, 2017 at 15:38

    Se että pitää julkista blogia ja kertoo avoimesti elämästä ja julkaisee kuvia omasta lapsesta jne todellakin houkuttelee kaiken maailman onnettomia ja kateellisia ihmisiä purkamaan sitä pahaa oloaan siihen. Itse olen päättänyt etten jaa omia henkilökohtaisia asioita muille kuin lähipiirille. Oon saanut esim. uudessa työpaikassa kokea arvostelua mitä ihmeellisimmistä asioita esim. salilla käymisestä kun olen hoikka jo muutenkin, erikoisruokavalio (hormoniongelmat joista en viitti kaikille puolitutuille huudella), lopulta lopetin kahvitauolla käymisen koska en enää kestänyt niiden keski-ikäisten elämäänsä kyllästyneiden juttuja, vaikka oli siellä välillä hauskojakin juttuja, mutta omaa elämääni en halua niille enää jakaa, se ei kuulu puolitutuille työkavereille, vaikka olen muutamasta tyypistä saanutkin ystävän, joille voin asioitani kertoa. Oon vaan huomannut että paras tapa suojella itseään on pitää omat asiat omana ja lähipiirin tietona (sukulaiset ja läheisimmät ystävät), helposti ihmiset alkaa juoruamaan ja joskus oon kuullut omia henk.kohtaisia asioita ihmisiltä joiden kanssa en ole missään tekemisissä, eli omiin kavereihinkaan ei voi enää luottaa, puhumattakaan siitä että parhaana pidetty “ystävä” kääntää selkänsä seurustelun aloitettuani ja syyttelee.. eli siitä omasta lähipiiristäkin voi paljastua kaksinaamaisia kateellisia pettureita jotka levittelee “ystäviensä” asioita eteenpäin… Tai sitten olen törmännyt vaan liian moneen kusipäähän… Mut joo itse en siis koskaan pystyisi pitämään mitään tuollaista blogia, jossa kaikki tuntemattomat saisi lukea mun elämästä, nykyään niin moni ihminen voi huonosti ja monella mieli järkkyy ja tulee purettua se paha olo siihen jolla menee hyvin, niin parempi pitää oma onni omana tietonaan, niin on paljon helpompi olla :) Provosoitumiseen ja mielensä pahoitteluun menee valtavasti energiaa, se on monesti vaan parempi sulkea negatiiviset ihmiset ja asiat ulkopuolelle. Voisi vaan yrittää opetella nauramaan muiden typeryydelle, ei aikuinen fiksu ihminen rupea toisten valintoja arvostelemaan, ellei asia mitenkään liity sen elämään. Haluaako sellaiseen tuhlata energiaansa? Eikä niille tarvitse tuoda sitä iloa että alkaa selittelemään ja puolustelemaan omia valintoja, kun ei ne muille mitenkään kuulu. :)

  • Reply Anna Monday, May 8, 2017 at 19:34

    Tosi hyvä teksti. <3 Tästä tuli tää sanonta mieleen josta tykkään tosi paljon;
    "The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts."- Bertrand Russell

  • Reply Naisetottakaaopiksi Tuesday, May 9, 2017 at 00:32

    Tiedän ja olen nähnyt naisia jotka kohtelevat kaltoin ja vihamielisesti vain naisia, kun taas miehille ovat vain mielinkielin. En ymmärrä sellaista käytöstä myöskään silloin jos asiakaspalvelija hymyilee ja lässyttää miehille ja naisasiakkaille irvistelee ja vaihtaa äänensävyä vihaiseksi syyttä suotta. Harmi että elämä on tämmöistä vielä nykypäivänä! naisten tulisi tukea toisiaan eikä heti tarvitse näyttää jos ei pidä toisista. Eivät miehetkään ole täydellisiä, mutta pystyvät usein kohtelemaan tasavertaisesti ilman jättisuuria tunnereaktioita vaikkapa asiakaspalvelussa

  • Reply Hanna Tuesday, May 9, 2017 at 10:54

    Erinomainen kirjoitus!
    Kaakattava arvostelija on ruma ihminen, tekopyhä kiusaaja, joka samaan aikaan muita silmiä pyöritellen nälviessään kauhistelee esimerkiksi koulukiusaamista.
    En väitä olevani parempi, kuin kukaan muu, enkä myöskään kaipaa pätemistä muilta. :)

    Ihanaa vauvakesää teille ja kaikkea hyvää! <3

    -Hanna

  • Reply Ode Tuesday, May 9, 2017 at 13:32

    Kiitos Anna!

  • Reply amie Sunday, June 4, 2017 at 21:17

    Onnea perheenlisäyksestä! Halusin vaan tulla sanomaan, että juuri sinun lapsellesi juuri sinä olet se kaikkein paras äiti <3 Ei tarvitse olla täydellinen eikä tietää kaikkea, kunhan uskaltaa näyttää lapselle, kuinka paljon häntä rakastaa :) Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post