I do ♥ Kuopio

vpharmaavalko (1 of 13)

Hihhei, kuten arvelittekin, ei tosiaan olla muuttamassa vauvan kanssa Helsinkiin ja eroon isistä. Vaikkei edes olisi vauvaa tulossa, niin toi postaus nyt olis aika lailla sitä itseään kokonaisuudessaan :D Meillä ei todellakaan ole ikävä Helsinkiin, ja korkeintaan täällä Kuopiossa on tullut ymmärrettyä, miten Helsinki-sentristä on välillä ajattelu Kehä III:n rajojen sisäpuolella. Koko Helsinki-fiilistely aiheuttaa lähinnä ällötystä, sillä omat kokemukset viime aikoina Helsingistä on sellaiset, että sinne ei kyllä tekisi yhtään muuttaa takaisin. En edes mene niihin jatkuviin ruuhkiin keskustassa, auton mahdottomaan pysäköimiseen, talven mustaan tuuliseen ja sateiseen ilmaan ja kaikkiin niihin pieniin asioihin. Mulle riitti viimeksi ekana päivänä Helsingissä muutama tunti siihen, että tuli Kuopiota ikävä. Menin metrolla Puotilasta keskustaan ja olin järkyttynyt, kuinka turvattomalta Helsinki tuntui. Jo valmiiksi hieman erikoista porukkaa kuskanneeseen metroon hyppäsi Itiksessä porukka kakskymppisiä kundeja, jotka mellasti ja uhoili. Tämän kruunasi sitten Sörkän piripäät ja keskiviikkoaamulla klo 12 aivan kännissä pyörivät ihmiset, ja kun pääsin keskustaan, olin jo ihan valmis lähtemään takaisin tänne lintukotoomme. En tiedä onko Helsinki muuttunut pahemmaksi vai onko Kuopio avannut silmiäni. Rakastan Kuopion rauhallisuutta, turvallisuutta ja tätä elämäntyyliä täällä. Koko “Helsinki on Suomen napa” on jo ajatusmaailmaltaankin jotenkin ällöttävä mulle nykyään. Ei Helsingissä siis sinänsä varmasti ole mitään vikaa, se on varmasti monille rakas kaupunki, mutta ärsyttää sellainen “ei ole elämää tämän ulkopuolella” -asenne ja ihmisten kauhistelu siitä, miten muka Helsingin ulkopuolella voi asua.

Toki Helsingissä on paljon hyvää. Se on kaunis kaupunki, siellä on ihania ravintoloita ja kivoja kauppoja ja siellä on hyviä ystäviä. That’s it. Muuta annettavaa Helsingillä ei juuri nyt ja tässä elämäntilanteessa ole meille. Vaikka ravaammekin pk-seudulla usein, on se yleensä tarpeen sanelemaa, ei halun. Työasioita on hoidettava ja siinä samassa on kiva nähdä perhettä ja läheisiä. Kun kuitenkin tulimme maaliskuun alussa takaisin Kuopioon ajatuksella, että seuraava Helsingin reissu on toukokuun lopussa, olin todella helpottunut. Vaikka tunnen Helsingin edelleen erinomaisen hyvin ja se on mulle “kotikaupunki” Suomessa, en kyllä kaipaa sinne ollenkaan. En vaan tajua sitä Helsingin hehkutusta, vaikka itsekin syyllistyin siihen varmasti vielä pari vuotta sitten. Nyt toteaisin, että kaikille tekisi hyvää muuttaa pariksi vuodeksi pois ja ihan oikeasti päättää juurtua ja asettua uuteen paikkaan. Melko nopeasti saattaa huomata, että Mattolaituri ja Stockmann ei ole maailman keskiö.

vpharmaavalko (12 of 13)

vpharmaavalko (4 of 13)

vpharmaavalko (8 of 13)

vpharmaavalko (7 of 13)

vpharmaavalko (11 of 13)

Enkä edes aloita sitä, miten hulluna pidän järjestelyä, jossa pieni vauva vietäisiin toisen vanhemman luota pois syyllä “Kuopiossa on tylsää” :D Toivottavasti sen verran minua siellä ruutujen toisella puolen tunnetaan, että tämä viimeistään paljasti aprillipilan. Oon valmis muuttamaan vaikka mihin pikkukylään tässä maassa, jos se tarkoittaa, että perheeni pysyy yhdessä. En ymmärrä tai jaksaisi edes kahden aikuisen välistä kaukosuhteilua, ellei kyseessä ole väliaikainen ratkaisu, mutta perheen hajottaminen eri osoitteisiin ilman pakottavaa syytä on minusta tyhmää. Toki joskus taloudelliset tai muut syyt edellyttää tällaista, mutta joku naisen “täällä on tylsää ja kaikki on perseestä” -mentaliteetti syynä kokonaisvaltaiselle perheen muutokselle on ihan käsittämättömän typerä. Ymmärrän tietenkin, että ihmisiä on erilaisia, mutta tässä on mielestäni avainasemassa myös ihmisen tapa käsitellä asioita. Jos haluaa uhriutua ja jäädä tuleen makaamaan, on se jokaisen oma valinta. Sitten ei myöskään voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Mulle Kuopioon tulo oli iso päätös. Lontoosta Helsinkiin oli helpompi ratkaisu, sillä siellä mulla oli ystäviä ja perhettä. Tänne tullessamme mulla oli vain yksi ihminen, joskin tietenkin sitäkin rakkaampi. Olen toki sosiaalinen ihminen, ja ymmärrän, että hieman ujommalla tai sisäänpäin vetäytyvämmällä ihmisellä voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Mutta silti. On vain päätettävä yrittää sopeutua. Mä etsin työpaikkaa suureksi osin sen takia, että tuntisin kuuluvuutta. Löysinkin tosi kivan paikan ennen kuin muuttolaatikot oli saatu purettua. Meillä oli ihan mahtavia tyyppejä töissä, ja olen pitänyt heihin yhteyttä myös lopettamiseni jälkeen. Olin aktiivinen tutustumaan ihmisiin, miehen työkavereiden puolisoihin ja niihin lukijoihini täällä, jotka laittoivat viestiä. Olen Kuopiossa elomme aikana tavannut tosi kivoja tyyppejä ja yhden naisen, joka on älyttömän rakas ystävä ja kuin sielunsisko täällä Kuopiossa. Nyt Sokoksella saatan törmätä työtuttuun Savon Sanomilta, Cittarissa johonkin mainostoimistomme asiakkaaseen tai kuntosalilla johonkin hyvänpäivän tuttuun miehen työpaikan kautta. Kuopiossa tapana on jäädä juttelemaan, kyselemään oikeasti kuulumisia ja keskittymään, ei pelkästään huikkaamaan moi-sanaa. Lisäksi mulla on ihan oma sosiaalinen elämä. On tyttöjen iltoja, kahvitteluhetkiä ja Matkuksessa pyörähtämistä. Jouduin melkein pahoittelemaan tuossa joku päivä miehelle, kuinka paljon olen ollut menossa näkemässä kivoja ihmisiä, kun olin luvannut siivota kotona alkuviikosta. Ei se mun kalenteri ammota tyhjyyttään täälläkään (paitsi nyt, kun en tee suunnitelmia kahta päivää pidemmälle) ja eilisillalla käytimme varmaan puoli tuntia siihen, että mietimme, minne menisimme illallistreffeille tänään, koska täällä ON paljon kivoja ravintoloita, joista valita. Ei tätä kaikkea olisi tapahtunut kotisohvalla röhnöttämällä ja elämäni surkeutta pohtimalla. Aikuinen ihminen tekee ratkaisunsa ja sitten päättää jääkö sinne tulilieskoihin uhriutumaan, vai käveleekö tulen läpi ja toteaa, että tää on aika jeppis ihan näinkin.

What matters most is how well you walk through the fire. Eikä Kuopioon (tai minne tahansa muualle) muutto ole edes kovin kummoinen lieska, jonka yli pitäisi kiivetä vuosia. Asenne ratkaisee.

Itse asiassa Kuopiossa tuntuu siltä, että täällä oikeasti tekee asioita ihan eri tavalla. Kun ei ole niitä iänikuisia saakelin turhanpäiväisiä kissanristiäisiä, jonne “pitää” vaan mennä näyttäytymään, tekee niitä juttuja, mitä haluaa tehdä. Pitää hauskoja koti-iltoja ystävien kanssa, käy ulkoilemassa kauniissa maastoissa, pelailemassa sulkapalloa, puutarhamyymälöissä suunnittelemassa omaa pihaa ja kaikkea muuta kivaa. Se ei ole ehkä Instagram-elämää, mutta alan olemaan aika täynnä sometodellisuutta eläviä ihmisiä. Se pinta on vain pintaa. Ihan sama kuinka monta kuvaa merkkituotteista tai muusta sinne kanavaansa työntää, jos ei ole valmis kohtaamaan todellisuutta. Tai jos todellisuus ahdistaa, koska se ei ole kissanristiäisiä “cooleissa” paikoissa ja muutenkin elämä on kaikin puolin tavallinen. Mun todellisuus on kaikin puolin tavallinen. Mä teen töitä, elän meidän kivassa rivarikolmiossa, käyn Cittarissa verkkareissa tekemässä ruokaostokset, käyn treffeillä mieheni kanssa leffassa ja syömässä jossakin kivassa paikallisessa ravintolassa, lyllerrän menemään maha pitkällä pitkin Saaristokaupunkia koiran ja miehen kanssa ihastellen auringonlaskua ja nautin siitä, että elämä on aitoa. Aitoa. Kuopio on tuonut aimo annoksen aitoutta mun arkeen, ja sitä mä rakastan täällä kaikista eniten.

vpharmaavalko (6 of 13)

vpharmaavalko (2 of 13)

vpharmaavalko (13 of 13)

vpharmaavalko (10 of 13)

Jos joku sanoo, että Kuopiossa ei ole mitään kivaa tai yhtään hyvää ravintolaa, niin haastan menemään vaikkapa perjantai-illalla Trattoria Sorrentoon. Siellä päätyy keskelle Italiaa täällä Savossa, saa helvetin hyvää ruokaa eteensä, samalla kun omistajaveljekset esittelevät uusia tuontiviinejä Italiasta ja laittavat koko ravintolan laulamaan yhteislaululla tai taputuksin italialaisia biisejä. Ei ole tunnelma kyllä yhdessäkään Helsingin ravintolassa ihan tolle tasolle päässyt. Ja jokainen mun helsinkiläinen ystävä on todennut tän käydessään. Fine diningia saa niin edullisemmin Introssa kuin tyyriimmin Mustassa Lampaassa, just to name a few. Musta Lammaskin on sellainen ravintola, joka ei kyllä kalpene yhtään etelän kilpakumppaneilleen. Lähituotettua, kauden herkkuja ja aivan äärimmäisen hienosti toteutettuja annoksia mielettömän hyvällä palvelulla. On oman kokoluokkansa voittava elokuvateatteri, on tehokas ja hyvin palveleva Matkus, on ihania pieniä putiikkeja ja ketjuliikkeitä. Kyllä täällä aika hyvin pärjää.

Tulipahan paatoksellinen I ♥ Kuopio -teksti. Mutta kun minä voin ihan käsi sydämellä sanoa viihtyväni täällä. Toki Kuopiossa on omia huonoja puolia. Työllisyys ehkä ensimmäisenä tulee mieleen. Tosin olen seuranut vierestä, kun paikkakunnalle vähän aikaa sitten muuttanut ystävä löysi alle kuukaudessa kaksi työtä ja on kokopäivätyöllistettynä tälläkin hetkellä. Jonkin verran tuokin voi olla asenteesta kiinni, ja työttömyys nyt vaivaa koko Suomea muutenkin. Mutta niin, kuten kaikissa kaupungeissa, on Kuopiossakin omat huonot puolensa. Meille häiritsevin on ehkä etäisyys, sillä perheisiin ja osaan rakkaista ystävistä on oikeesti matkaa. Siskojen synttärit, äitienpäivät jne. aiheuttaa päänvaivaa, kun etäisyyttä on menopaluuineen 10 tuntia. Loppujen lopuksi tuo on kuitenkin pieni miinus.

Nojoo, toivottavasti kovin moni ei siis uskonut tuohon mun aprillipilaan ja ne jotka uskoivat, ovat varmasti halunneet ymmärtää, että inhoan Kuopiota. Ennakkoluuloisuus taisi siis kilahtaa vain omaan nilkkaan, niin kuin sillä usein tapana on. Ja ihan oikeesti nyt! Mä oon aprillannu joka ikinen vuosi viimeisen kai kuuden vuoden ajan, mutta aina näihin joku menee. Se tekee tästä niin hauskaa mulle :D Terveisin: “en mene Lontooseen kouluun, koska lomaromanssi Ausseissa”, “menin kihloihin keski-ikäisen arabiemiraatin kanssa” ja “muutan Venäjälle”. Aina huhtikuussa tapahtuu isoja asioita selkeesti mun elämässä :D Ehkä hämmentävintä oli kuitenkin se, kuinka moni pahoitti mielensä Kuopion puolesta ja siitä asiasta kommentoi, mutta vain pari huolestui siitä, että veisin vastasyntyneen vauvan pois isänsä luota vain koska “Kuopiossa on tylsää“.

vpharmaavalko (3 of 13)

vpharmaavalko (9 of 13)

Asuna tällä kertaa parin päivän takainen vaaleanpuna-harmaa yhdistelmä, josta iste tykkäsin todella paljon! Juuri tältä haluaisin nyt näyttää jokainen päivä.

STUART WEITZMAN saappaat (2nd hand, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
CUBUS mekko (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
ZARA takki (viime vuoden, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
COS kaulahuivi (loppuunmyyty, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
MULBERRY laukku (tämä hopeisin yksityiskohdin, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
LOUIS VUITTON koristehuivi(tämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)

vpharmaavalko (5 of 13)

Mitäs tykkäätte asusta? :)

3+

You Might Also Like

109 Comments

  • Reply Mira Saturday, April 1, 2017 at 19:19

    Mua niin jotenkin huvitti noi kommentit siihen edelliseen postaukseen. Ite tajusin pilan jo alkumetreiltä kun some pursusi tänään piloja niin ettei aprillipäivää voinut unohtaa. Mutta vaikka en sua henkilökohtaisesti tunne, oon lukenut sun blogia jotain 7+ vuotta ja jo sen perusteella rivien välistä viimeistään arvasi ettet oo tosissaan koska en usko että koskaan kirjoittaisit siihen sävyyn. :) Tyylistä jotenkin paistoi sarkasmi, mutta myös sellainen välinpitämättömyys ja pinnallisuus joka ei sulle oo yhtään tyypillistä, varsinkaan kun kyse on perheestä. Mutta, hyvä homma sillee et joku uskoi ni pila oli onnistunut :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:52

      Haha, joo, musta on aina hauskaa, miten herkästi tohon sit kuitenkin mennään, vaikka oon tunnettu siitä, että aprillipila tulee joka vuosi :)

  • Reply Aino Saturday, April 1, 2017 at 19:22

    Ihanan raikas ja keväinen asu :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:53

      Kiitoksia :)

  • Reply Tsasse Saturday, April 1, 2017 at 19:22

    Mun piti kommentoida jo aprillipila-postaukseen mutta en naurultani kyennyt! Kommentit oli _vähän_ ylitseampuvia :D Nää sun aprillipilat paranee vuosi vuodelta, mistä sä revit näitä?!? Tähän en uskonu, mut muutamaan aikasempaan kyllä. Mut nää on oikeesti hyviä ja osa tais vetääkki jo hernemaissipaprikat nenään :D niin ja asu on ihanan keväinen!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:53

      Hahahaha, no kyllä ne aina jotenkin liittyy johonkin ajankohtaiseen, reissuun tai oman elämän tapahtumiin :D Ja kiitoksia :)

  • Reply Leeloo Saturday, April 1, 2017 at 19:23

    Ihana että viihdyt!

    Kuopio <3

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:53

      :)

  • Reply Unna Saturday, April 1, 2017 at 19:48

    Apua putosin tähän kokonaan😂😂😂 Oon koko päivän tyytyväisenä aatellu etten mee yhteenkään aprillilankaan tänä vuonna ja toi sun postaus kilahti kunnolla tunteisiin ilman et kävi mielessäkään että kyseessä vois olla prank 😅 Hehee hyvä että viihdyt!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:54

      Hahhahaha, soriii :D

  • Reply Jessika Saturday, April 1, 2017 at 19:50

    Mä kun luin tota edellistä postausta, niin hieman ihmettelin, että mites nyt lähteä niin kauas isästä ja just kun ootte saanut rempattua teidän asunnon vauvahuonetta myöten (mungobabysta päätellen). Huomaa että aivot ei toimi, vaikka tiesin aprillipäivän olevan. Terveisin hieman valvonut äiti alle 2 viikkoisen vastasyntyneen kanssa. :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:54

      Hahha, saat anteeksi tuolla syyllä :D

  • Reply Katariina Saturday, April 1, 2017 at 20:00

    Mukava postaus, ihan tuli ikävä Kuopioon! Olen Kuopiosta syntyisin ja meillä meni niin päin, että muutin kolmisen vuotta sitten miehen perässä Helsinkiin, kun miehen työt ovat täällä. Eniten kaipaan Kuopiosta sitä kiireetöntä fiilistä ja kuopiolaisten ihmisten asennetta: bussipysäkillä tai liikennevaloissa voi päätyä juttelemaan tuntemattoman kanssa, joka kysyy kelloa :D Onneksi Kuopiossa tulee yhä käytyä, kun oma suku on siellä.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:55

      Jep, täällä on jotenkin nimenomaan kiireetöntä ja paljon välittömämpää tietyllä tavalla muiden ihmisten kanssa jutustelu ja törmääminen :)

  • Reply Merja Saturday, April 1, 2017 at 20:11

    Ihana Anna, sydän paikallaan.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:55

      <3

  • Reply Marjut Saturday, April 1, 2017 at 20:32

    Tuli jotenkin tosi hyvä mieli tästä postauksesta, olet niin onnellisen oloinen:) ja ihanat värit asussa!

    • Reply Iina Sunday, April 2, 2017 at 01:06

      Nimenomaan! <3

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:55

      Kiitoksia :)

  • Reply Sanna Saturday, April 1, 2017 at 20:40

    Saako sua tulla moikkaamaan mikäli joskus satun näkemään? :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:55

      Saa toki :)

  • Reply Hannu Saturday, April 1, 2017 at 20:45

    Olenkohan blogin ainoa miespuolinen seuraaja, mutta en voinut olla nauramatta aprillipilan kommentteihin ja tuntea pientä mielihyvää etten miehenä mennyt lankaan :D Nauratti kun “ajatuksella” blogia lukevat seuraajat, eivät tajunneet kirjoituksen olleen aprillipila ja sulloivat nenäänsä pakasteherne pusseja, vaikka teksti poikkesi täysin Annan aikaisemmista kirjoituksista ja hänen mielipiteestään Kuopiosta :D Ehdottomasti “rajuin” aprillipila vuosiin mikä on tullut vastaan :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:55

      Hahaahha, no se rajuus oli ehkä juuri niissä kommenteissa heiltä, jotka sen uskoivat :D Ja niitähän mä odotinkin :)

  • Reply Annaa Saturday, April 1, 2017 at 21:11

    Helsingissä on tosiaan kiva käydä ja välillä pakko, mutta en voisi kuvitella sellaista elämäntyyliä.. I love Kuopio too!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:56

      Juuri tämä. Tai tässä elämäntilanteessa oon itse vaan tosi vieraantunut tuosta elämäntyylistä :)

  • Reply IraCassandra Saturday, April 1, 2017 at 21:41

    Yks lemppareimmista asuista ikinä! Tuli heti innostus kokeilla itsekin vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen komboa :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:56

      Se on ihan mun lempiväriyhdistelmä tällä hetkellä :) Ja kiitoksia! :)

  • Reply Anna Saturday, April 1, 2017 at 21:43

    Ihana lukea tämmöinen teksti omasta kotikaupungista! Itse muutin aika äskettäin takaisin Kuopioon ja olen vieläkin niin fiiliksissä asiasta. Rakastan tätä paikkaa! Ja ihan mahtava kuulla että säkin viihdyt täällä. Oon lukenu sun blogia kaaaauan (apua miten nopeesti aika meneekin!) ja oon kyllä tosi iloinen sun ja teidän puolesta, koska susta vaan huokuu nykyään puhdas onnellisuus tänne ruudunkin toiselle puolelle:).

    Tulee harvoin kommentoitua, vaikka sun blogi on mun ylivoimanen lemppari ja tää piristää aina mun päivää. Kiitos siis parhaasta blogista sulle!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:56

      Kiitoksia kovasti <3 Ja tervetuloa takaisin! :)

  • Reply Anniina Saturday, April 1, 2017 at 21:45

    Hupsista vaan, täällä yksi lankaan mennyt! Eihän tässä auta kuin nauraa ja myöntää (nolosti) narahtaneensa :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:57

      Hihiiii, musta on aina hauskaa, kun nää pilat menee kuitenkin yllättävän monelle, vaikka otsikon alla on päivämäärä :)

  • Reply Henni Saturday, April 1, 2017 at 21:54

    Minua huvittaa suuresti, että menin pilaasi vaikka tiesin aprillipäivästä! Onneksi asiat olikin näin päin ja voin vain naurahtaa omalle typeryydelleni :D En ole seurannut blogiasi niin ahkerasti, että tietäisin aikaisemmista piloista, joten voin ehkä selittää kommenttiani sillä.. Ihanaa loppuodotusta teille :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:57

      Kiitoksia :D Ja joo, mä oon kai nyt kuusi vuotta putkeen räjäyttänyt jonku jutun aprillipilaksi, joten tää on pitkäaikaisille lukijoille tuttujuttu :D

  • Reply Mmuksu Saturday, April 1, 2017 at 22:35

    En tohon pilaan jaksanut edes kommentoida, kun siitä selvästi näki, ettei ole oikeasti sun ajatusmaailmasta. En ole koskaan sinulta yhtä tylysti kirjoitettua postausta lukenut. :D Silloin joskus, kun olit lontoon koulun jättämässä miehen takia ja jäämässä ausseihin, nii jouduin jo miettimään, että oikeasti. :D

    Alunperin olin tulossa kommentoimaan noita tämän postauksen ensimmäisiä kappaleita siitä, kuinka olet päässyt siitä helsinki keskeisestä ajatuksesta irti. Ihanaa! Kaikki helsinkiläiset saisivat tosiaan kokeilla asua jossain muualla hetken, niin ei tarttis aina mollata meitä maalaisia. Mun mielestä se on vaan jotenkin niin hassua ajatella, että me kehä kolmosen ulkopuolella olisimme jotenkin kummallisia tai tietäisi muodista mitään tai muuten vain tolloja. :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 09:58

      Niin, se on kyllä jännä ajatus. Ja myönnän, että itsekin olen ollut tosi HelsinkiHelsinkiHelsinki -ihminen :) Kummasti sitä kuitenkin silmät aukeaa, ja varmasti tämä elämäntilanne on myös vaikuttanut asiaan paljon :)

      • Reply Laura Monday, April 3, 2017 at 08:47

        Pakko avata toinen kulma asiasta ! :D
        Oon alunperin kuopiosta, asunut muutamalla eri paikkakunnalla suomessa ja nyt helsingissä. Tää tuntuu mulle enemmän kodilta kun mikään muu kaupunki. Riippuu tietysti täysin asuinalueesta, mutta oma on tosi rauhallinen, kaunis ja luontoakin löytyy.
        Voisin sanoa muualla asuville, että ei täällä pääkaupungissa kaikki dissaa muuta suomea :D useammin kuulen tämmösiä turhia “haukkumisia” nimenomaan pk-seutulaisista, kuin muualla asuvista. Moni ystäväni asuu muualla kun helsingissä. Jos joskus poistuu tuosta kampin ja forumin kulmalta voi löytää monia ihmeellisiä ja rauhallisempia paikkoja :) ! Jokainen tykkää mistä tykkää ja omaa kotiaan saa ylistää, mutta ei dissata muiden! :D

    • Reply E Wednesday, April 5, 2017 at 19:36

      Samoin myös niiden maalaisten kannattaisi kokeilla asua joskus jossain muualla kuin siellä omalla kotipaikkakunnalla, ehkä jopa siellä hirmuisen kauhessa Helsingissä, niin ei aina tarvitsisi mollata Helsinkiä ja kehä kolmosen sisäpuolella asuvia :)

  • Reply Tilda Saturday, April 1, 2017 at 22:57

    No joo, me taas tullaan olosuhteiden pakosta asumaan eri maissa mieheni kanssa ainakin varmaan ekat puoli vuotta pian syntyvän vauvan elämästä… Miehellä kun on töitä ulkomailla, mutta Suomesta vaikeampi löytää, ja itselläni ei töitä taas ole tällä hetkellä. Enkä haluaisi asua pienen vauvan kanssa siellä ulkomailla ilman mitään verkostoja, kun on masennukseenkin taipumusta. Toki ei ole ihanteellinen tilanne ja miestä on ikävä, mutta tällaista tää on.

    Sori avautuminen, mutta itseäni vaan ihmetyttää pariskunnat, jotka ei edes Suomen sisällä pysty olemaan yhtään erossa toisistaan :D Itse olen ollut kaukosuhteessa suunnilleen puolet tästä koko suhteesta, ja eihän se helppoa ole, mutta kyllä siitä selviää.

    • Reply Emma Sunday, April 2, 2017 at 09:08

      Voimia sulle tähän tilanteeseen! Kaikesta varmasti selviää, kun asennoituu oikein. Annahan sanoikin, että huonosta syystä on hölmöä asua erillään ja ymmärtää tilanteet, joissa ei voi valita. Ymmärrän kyllä sua, viime vuonna vietin puoli vuotta erossa poikaystävästäni ja samalla veljeni valitteli ikäväänsä, kun ei näkisi tyttöystäväänsä viikkoon. Päätin vain hymyillä hänelle ja tsempata, onhan tilanteet jokaisella erilaiset. Ja aina on joku, jolla on vielä vaikeampaa. Tsemppiä vain kaikille vastaavissa tilanteissa oleville! <3

      • Reply Tilda Sunday, April 2, 2017 at 14:21

        Kiitos :) Onneksi aika kuluu nopeasti!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:01

      Niin, siis ymmärränhän minä toki tuollaisen tilanteen. Niin kuin postauksessakin kirjoitin, että vauvan isiltä vieminen sen vuoksi, että on tylsää jossain, on mun mielestä naurettavaa, mutta olosuhteiden pakolle ei voi mitään.

      En tosin osaa sanoa, miten itse toimisin tilanteessa. Jotenkin koen itse niin tärkeäksi tuon vauvan ja isän kiintymyssuhteen rakentamisen, että itse joutuisin miettimään, mikä on tärkein turvaverkko; vauvan isä vai omat läheiset. Itselleni mies on se tärkein pala turvaverkkoa, ja voi olla, etten osaisi päätyä tuollaiseen ratkaisuun, jos vaan mitenkään olisi mahdollista olla samassa maassa. Huonommassa taloudellisessa tilanteessa tai sitten ilman muuta tukiverkkoa. Puoli vuotta kun on kuitenkin aika lyhyt aika. Tosi vaikea tilanne, ja toivon teille kaikkea hyvää! Toivottavasti voitte kaikki hyvin! :)

      • Reply Tilda Sunday, April 2, 2017 at 13:53

        Joo toki pelkän tylsyyden vuoksi en erossa olisi lapsen isästä :D Ja kyllähän tämä järjestely nyt entistä enemmän mietityttää kun se laskettu aika lähestyy… Mutta toivon että mies pääsee pian taas Suomeen, ja tulee se toki tänne vauvan synnyttyä joksikin aikaa :)

        • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:03

          Paljon paljon tsemppiä teille, kaikki menee varmasti hyvin! <3

  • Reply Riikka Saturday, April 1, 2017 at 23:19

    Mä niin samaistun tuohon tekstisi alkuun. Näin koko ikänsä Kuopiossa asuneena ja teini aikoina varmasti kovinkin vakuuttavia päätöksiä Suureen Helsinkiin muuttamisesta tehneenä niin en voi kun todeta että kyllä Kuopio vaan on hyvä.
    Tällä hetkellä kun Helsingissä käyn ehkä kerran vuodessa teatterissa, tai muutoin vaan niin ahdistaa se ihmisten kiireellisyys. Tuntuu että ihmiset on todella kiireisiä juoksentelemalla metroihin ja ratikoihin yms, niitä kuitenkin kulkee sen 10 min välein noin. Ja se jatkuva hälinä keskustassa sielläpäin, liikenne, liikennevalot, hältysajoneuvot yms. Ei voi ihminen ymmärtää. Kyllä on hyvä siinä vaiheessa kun junaan hyppää ja laskeutuu rauha ja hiljaisuus ja Helsingin pölyt jää taakse. :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:02

      Niin, Helsinki on mielestäni tiettyjen ajanjaksojen kaupunki, Kuopio sitten taas sopii toisiin elämäntilanteisiin paljon paremmin :)

    • Reply E Wednesday, April 5, 2017 at 19:21

      Mutta Helsinkikin on niin paljon muutakin kuin se keskusta ja Mansku ja Stocka, eikä siitä Helsingin arjesta kyllä saa kiinni jos käy siellä kerran vuodessa jossain tapahtumassa :) Oon ite maalta kotosin ja asunut sittemmin Helsingissä, ei se ihmisten elämä Helsingissä oo mitenkään rauhattomampaa tai kiireellisempää kuin landellakaan. Oon ite kasvanut alueella, missä busseja meni se kaks päivässä eli tottunut odottelemaan ja kyllä silti tasan tarkkaan Helsingissä juoksen siihen metroon/ratikkaan/junaan/bussiin vaikka kuinka tulis parin minuutin päästä seuraava, koska miksipäs ei! :)

    • Reply Anna Wednesday, April 12, 2017 at 12:09

      Monet kun tulee helsinkiin töihin muualta pk-seudulta ja työmatka voi olla sen 45min-1h per suunta, niin voi olla kiire siihen metroon koska siitä pitää sitten ehtiä junaan/bussiin, niitä ei välttämättä mene 10 min välein. Itsekin inhoan sitä keskustan kiirettä, onneks itse asun kuitenkin muualla pk-seudulla, jossa on rauhallista. Ja on Helsingissä myös rauhallisia seutuja. Itse en tykkää asumisen kalleudesta ja esim. jostain päin Helsinkiä voi kestää töihin keskustaan ihan yhtä kauan kuin esim. Vantaalta tai Espoosta tullessa, joten ihan periaatteesta en muuta Hkiin, en halua maksaa sijainnista, kun muuallakin on rauhallisia paikkoja. Itsekin muualta päin Suomea muuttaneena kaipaan niitä lyhyitä välimatkoja. Ja samaa mieltä, metro on nykyään todella pelottava paikka, mielestäni koko rautatieaseman tilanne on muuttunut turvattomammaksi tässä reilussa 10 vuodessa mitä oon pk-seudulla asunut ja yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää metroa ja asematunnelia :/

  • Reply M Sunday, April 2, 2017 at 00:06

    Oiii, kirjotat kyllä ihanasti Kuopiosta ja tästä huokuu sellanen hyväntuulisuus. :) Mää oon muutaman kerran käyny siellä, mutta siitäkin on aikaa joku 15vuotta varmaan. Helsingissä oon myös käyny joitain kertoja ja tykkään myös siitä, joskus harkittin muuttoa, mutta ne kauhiat vuokrat ei oikeen innosta. :/ Täällä Oulussa on hyvä olla ja kaikki tarpeellinen löytyy. :) Ainahan sitä voi reissata ja nettikauppoja hyödyntää.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:04

      Näinpä juuri, parasta on kun on tyytyväinen siihen, missä on :)

  • Reply NIKKI Sunday, April 2, 2017 at 00:22

    Äitiys on tehnyt sinusta vähän positiivisemman ja rakastavamman ihmisen. Se heijastuu hurjasti lukijoille, ja en sano ettet ole aikaisemmin ollut tällainen mutta nyt se rakkaus huokuu sinusta. Tätä elämää täynnä olevaa asennetta on ihana lukea. Ihanaa kevättä perheellenne.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:04

      Kiitoksia kovasti ja ihanaa kevättä myös sinne! :)

  • Reply Nora Sunday, April 2, 2017 at 09:05

    Ihanan rehellinen teksti ja vaikka joku olisikin tuota mieltä, mutta kehunut aiemmin Helsinkiä, ei välttämättä sitä myönnä. Ihanaa että viihdytte, ja olette antaneet mahdollisuuden myös Kuopiolle! :) ei se paikka, vaan ihana arki ja ihmiset

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:05

      Näin juuri :)

  • Reply NV Sunday, April 2, 2017 at 09:05

    Mun mielestä on hölmöä mollata yhtään mitään paikkakuntaa tai kaupunkia pönkittääkseen toisen upeutta. Kaikki kaupungit ovat erilaisia ja niiden asukkailla kaikilla omat syynsä kotipaikkansa valintaan. Kuopio on hyvä, Helsinki on hyvä, Oulu on hyvä. Nistejä ja hulluja löytyy ihan kaikkialta, eivät ne silti leimaa kokonaisia paikkakuntia. Kuopio on varmasti Kurvia parempi paikka lapsen kannalta, mutta meillä on kaikilla erilaisia elämäntilanteita :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:06

      Käsittääkseni minä nimenomaan kirjoitin postauksessa, että tässä elämäntilanteessa Helsinki tuntuu mielestäni väärältä. Tässä elämäntilanteessa kun miettii oman pienen lapsen tulevaisuutta, ei ne Kurvin piripäät enää ookaan ihan yhtä “ihansama” kuin ennen. Ja itse asiassa valitettava tosiasia on se, että nistejä ja hulluja on jossakin enemmän kuin muualla. Kuopiohan on Suomen katuturvallisin kaupunki, vai ainakin top3:ssa, en nyt ole ihan varma :) Minä ymmärrän täysin, että eri elämäntilanteissa eri kaupungit sopivat eri ihmisille. Niinhän nimenomaan kirjoitin postauksessakin. Tässä meidän elämäntilanteessa Kuopio vaan on paljon parempi kuin Helsinki :)

  • Reply Emma Sunday, April 2, 2017 at 09:11

    Hihi! Hyvälle mielelle tästä postauksesta kyllä tuli! Aprillipilan paljasti sulle epätyypillinen tapa kirjoittaa, sekä aika räikeät mielipidemuutokset verrattuna aiempaan :D Asu on ihanan keväinen, jäi aivot raksuttamaan, että miten loisin oman versioni tuosta.. :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:07

      Kiitoksia :) Ja mä oon niin rakastunut tuohon väriyhdistelmään, että sitä nähdään varmaan lähiaikoina liiaksikin asti :D

  • Reply Annika Sunday, April 2, 2017 at 10:07

    Ihmisen on hyvä siellä missä perhe on, hieman kuulostaa kärjistetyltä tuo sinun Helsinki asenteesi.:) Samanlaista arkista elämää täällä voi viettää kun Kuopiossa, Mikkelissä, Torniossa yms. “pikkupaikkakunnalla”. Helsinki ei siis ole vain se keskusta jonka ympärillä sinun elämäsi täällä on ehkä pyörinyt, minulle on tuota kaikkea yllämainitsemaasi arkista ihanuutta ja oma rakas kotikaupunki:) Ihanaa loppuodotusta!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 10:09

      Niin, ehkä vaan täällä asuessa on kiinnittänyt huomiota hieman eri tavalla siihen rauhattomuuteen. Helsingissä sitä ei nähnyt, koska siihen tottui. Nyt kun palaa sinne muualta, kiinnittää huomiota siihen, että tietyllä tapaa Helsinki on “rappeutunut”. Ainakin nimenomaan turvallisuudentunteen, rauhallisuuden ja sellaisen kotoisuuden suhteen. Siitä on tullut enemmän suurkaupunkimainen asenteeltaan ja olemukseltaan. Ja kyllä, puhun nimenomaan Helsingin keskusta-alueesta, sillä on vähän ehkä hassua arvioida kaupunkia jonkin lähiön mukaan. Vaikka onhan varmaan joku Marjaniemi hyvin eri asia kuin keskusta :)

  • Reply Krisu Sunday, April 2, 2017 at 10:26

    Ihana postaus ja ihana asu! Tyylitajusi on kyllä niin pettämätön :) Minullekin tuli tästä postauksesta hyvä mieli ja samalla se herätti miettimään, että pitäis varmaan itsekin aktivoitua ja tehdä muutakin kuin olla aina vaan joko töissä tai kotona. Sinkkuna tähän on niin helppo ajautua. Monella kaupungilla on paljon tarjottavaa ja arjesta saa helposti tehtyä mielenkiintoisemman. Se instagram-elämä on minulle ihan vieras, mutta tuo kuvailemasi arki on puhdasta täydellisyyttä.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 16:58

      Kiitoksia kovasti :)

  • Reply idahhh Sunday, April 2, 2017 at 10:45

    Voi itseä ärsyttää suunnattomasti se että kun työskentelen pk-seudulla mutta asun pitkän matkan päässä landella, pikku kaupungin laidalla – mistä olen myös kotoisin ja haaveilen jopa muuttavani vielä enemmän landelle! Töissä tuntuu että työmatkani (yhtä kauan kestää monella kotimatka pk-alueella julkisilla) ja kotini sijainti on suurempi ongelma kehä3 sisäpuolella asuville kuin itselle ja he eivät voi ymmärtää MIKSI asun siellä ja saankin aika ajoin kysymyksiä ja kommentteja “mikset muuta tänne”. Huvittavinta on että vaikka selitän että ensinäkin en halua muuttaa pk-seudulle (ällöttää koko paikka varsinkin kaikkien kommenttien jälkeen), mulla on koko elämä, perhe, ystävät ja koti täällä niin se ei riitä. Ainoa oikea vaihtoehto olisi vaan kuolata sinne vaikka ainoa mitä minulla olisi pk-seudulla olisi työ. No mutta meitä on moneen ja jos ei ikinä ole asunut muualla niin ei kai sitä voi sitten ymmärtää että elämää löytyy muualtakin. Helsinki on mielestäni ihana kaupunki viettää shoppailupäivää tai kaupunkilomaa mutta koti on itsellä ihan muualla! :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 16:59

      No juuri tämä asenne :) Meillekin saattaa vielä joskus olla edessä paluu Helsinkiin, mutta silloin todennäköisesti muutamme johonkin pienempään kaupunkiin lähellä, tai sitten ihan laitamille, jonnekin paljon rauhallisempaan ympäristöön kuin Helsingin keskusta :) Jotenkin se tuntuu vaan todella ahtaalta ja ahdistavaltakin tällä hetkellä :)

    • Reply Heidi Tuesday, April 18, 2017 at 08:43

      Mä asun kanssa 50km päässä Helsingistä ja käyn siellä töissä. Muutettiin tänne nimenomaan Helsingistä kolmisen vuotta sitten, eikä takaisin kaipaa kuin ehkä ihan hetkittäin. Auto on ainoa mahdollisuus kulkemiseen. Työmatka kestää tasan saman verran aikaa kuin Helsingin lähiöstä jossa asuttiin ennen, erona se, että ajan itse enkä istu bussissa. Maksetaan lainanlyhennyksiä vähemmän kuin vuokraa, asuinneliöt kasvoi n. 20 ja siinä samalla saatiin puoli hehtaaria tonttia koirille telmittäväksi. Helsinki on kiva, mutta en mä siellä jaksaisi enää asua. Lapsia ei ole, eikä meille myöskään ole tilauksessa, eli siltä kantilta en osaa ajatella, mutta uskon että silloin katsellaan asuinpaikkaa ihan eri lasien läpi.

  • Reply Sanna Sunday, April 2, 2017 at 10:50

    Olipa ihana kirjoitus. Ehkä juuri siksi etten kanssa pidä siitä tietynlaisesta Helsinki-hehkutuksesta johon aina välillä törmää ja se että on joku joka on omien sanojensa mukaan hehkuttanutkin sitä joskus, mutta onkin nähnyt molemmat puolet ja tietää mistä puhuu.
    Minä olen kotoisin pohjoisemmasta pienestä kylästä ja muutin miehen perässä etelään muutamaksi vuodeksi. Muistan kuinka olin alkuun oikeasti tosi vihainen kaikesta ruuhkasta ja ihmispaljoudesta, sekä siitä kaikesta kiireestä ja tosi hämilläni juuri siitä, ettei yhtäkkiä tuntemattoman kanssa niin vain rupatellakaan niitä näitä taikka siitä että kaupan kassalta sai tuskin hymyä. Paljon tietenkin oli poikkeuksia mutta ymmärtänet pohjimmaisen ajatukseni? Ei sillä ettenkö olisi muita maailmankolkkia nähnyt, asunut eri kaupungissa Pohjoisessa, enkä ole mikään tynnyrissä kasvatettu 😅 (vaikka myönnän että kartassani ennen kaikki Kuopion alapuolella oleva oli mulle melkeenpä sama kuin Helsinki 😂 Lahdesta ohi ajaessa ensi kerran luulin Hartwall-areenan ollen nyt nähty..) Olihan siellä asumisessa tietysti hyviäkin puolia kun kaikki oli lähellä ja kätevästi saatavilla tai käytävillä. Paluumuutimme minun kotipitäjään, työllistyimme heti (lottovoitto) ja rakensimme unelmiemme talon järven rannalle. Nautin elämästä enemmän kuin ikinä, tämä on juuri sitä Aitoa meille ja kuinka se tuntuu yhtäkkiä oikeasti luksukselta ja arjen irtiotolta lähteä vaikkapa kauemmas ostoksille. Esimerkiksi 3-4h ajomatka juuri Kuopioon ja ihanaan Matkukseen josta on tullut kaikkien aikojen lemppari ostoskeskus, verrattuna Etelä-Suomen paikkoihin :)
    On niitä jotka ovat lähteneet suureen Helsinkiin, rakastuneet paikkaan ja jääneet sille tielle, mutta enemmän tiedän niitä jotka lähtivät etelään mutta palaisivat jos työllistyminen olisi muualla parempi. Tämä nyt taisi olla oodi Kehä3 ulkopuolelle vaikka kiva siellä siis on käydä, mutta vielä kivempi on tulla takaisin kotiin <3 ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää teille tulevaan!

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 16:59

      Juuri näin :) Kiva käydä, mutta vielä ihanampaa tulla sieltä kotiin :) Ja kiitoksia, samoin sinne! :)

  • Reply Jenni Sunday, April 2, 2017 at 11:21

    Ihana asu! Nuo saappaat on täydelliset <3 <3 Aprillipilasi on kyllä aina hauskoja ja huvittavaa miten jotkut menee niihin joka kerta :D Blogistasi on kyllä huomannut kuinka paljon pidät Kuopiossa asumisesta. Itsekin kesäisin vierailen Kuopiossa ja olisi kiva lukea postaus suosikkipaikoistasi Kuopiossa. Tässä postauksessa tulikin pari ravintolaa jotka pitää kyllä testata kun seuraavan kerran siellä käyn :) Oletko vieraillut muikkuravintola Sampossa? Se on vähän huomaamaton siinä Kauppakadulla mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Itse en edes pidä muikuista kovinkaan mutta se annos siellä oli kyllä todella maukas ja kokeilemisen arvoinen :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:00

      Kiitoksia :) Joo, Kuopio-postaus on työn alla, täytyy jossakin vaiheessa toteuttaa moinen :) Ja en oo käyny, en oo muikkujen ystävä, mutta kai sitä täällä Kuopiossa eläessä pitäisi niitäkin maistaa joskus :D

  • Reply Riikka Sunday, April 2, 2017 at 11:37

    En ikinä kommentoi mitään, mutta tästä tuli jotenkin hyvä mieli (vaikka en Kuopio-fani olekaan) ja asusi on tosi kaunis :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:00

      Kiva kuulla :)

  • Reply Hanna Sunday, April 2, 2017 at 12:20

    Mä koen eläväni ihan samanlaista elämää täällä Helsingissä kuin sinä Kuopiossa :) Ulkoilumaastot lähtee heti oven takaa, kissat uskaltaa ulkoilla hihnassa talon pihalla ja elämä tuntuu ihan aidolta. Olen asunut elämäni ensimmäiset 18 vuotta keskellä metsää, ihan kirjaimellisesti ja nyt nautin siitä, että joukkoliikenne toimii ja kaikkialle on lyhyt matka. Mulle rakkaassa Helsingissä ja sen lähiympäristössä on Haltiala, Nuuksio, lukuisat saaret, lähimetsän oravat ja Viikin pellot. Ihminen voi rakentaa omanlaisensa elämän ihan missä tahansa :)
    Viihdyn Helsingissä, mutta tiedostan, että elämää on muuallakin Suomessa. Edelleen palaan riemusta kiljuen vanhempien luokse maalle ja nautin kesälomasta mökillä Saimaan saaressa.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:02

      Niin, ehkä se ongelma mulla on enemmänkin Helsingin keskustan kanssa. Jos haluan käydä täällä vaikka pesulassa, kaupassa, postissa ja pankissa, käy se nopeasti, helposti ja ilman sitä keskustan kiireisyyttä. Helsingissä taas asiat tuntuu enemmän suorittamiselta. Ruuhkat, täydet julkiset, pitkät jonot, kiireiset ihmiset ympärillä jne. Se on vaikea oikeastaan selittää, mitä edes tarkoitan. Tietty seesteisyys puuttuu nimenomaan siitä Helsingissä asioimisesta, vaikka onhan mun vanhemmillakin tosi rauhallista, kun asuvat ihan pikkuisen Kehä 3:n ulkopuolella ja samantyyppistä kotielämää viettävät. Musta on esim. ihanaa mennä tänään leffaan niin, ettei tarvii miettiä mihin saa auton parkkiin, onko hirveät jonot lipputiskille, täytyykö poppareita jonottaa ja sellainen odottaminen ja suorittaminen loistaa poissaolollaan :)

      • Reply Hanna Sunday, April 2, 2017 at 18:35

        Totta :) Toisaalta kun ei ole autoa (eikä ajokorttia), niin ei osaa ajatella tuolta kannalta! Kaikissa paikoissa on puolensa, kyllä itseänikin kieltämättä välillä ahdistaa täydet aamubussit ja ihmisvilinä, mutta onneksi keskustaan ei tarvitse mennä oikeastaan ikinä, jos ei huvita :D

        ..Pakko tulla kesällä käymään Kuopiossa, puhut niin kauniisti siitä.. :)

  • Reply tiian Sunday, April 2, 2017 at 13:01

    Luin eilistä postausta eka silleen kulmat kurtussa ja ajattelin että täh?! Sit hoksasin et hitto tää on aprillia, koska jos tää ois totta nii Anna ois lyöny pään, kovaa. 😁 tykkään kyllä tosi lujaa näistä sun keväisistä asuista! :)

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:02

      Hahahah, no hyvä, ettei menny läpi siis ;D

  • Reply Anneli Sunday, April 2, 2017 at 13:57

    Heeei, kyllä Helsingissäkin voi elää aitoa elämää – ei se kaupungista ole kiinni, vaan omasta elämäntilanteesta ja asenteesta. Itse olen kotoisin Lappeenrannasta, mutta muuttanut mieheni kanssa töidemme vuoksi Helsinkiin. En kuitenkaan koe, että arkemme ja sen sisältö olennaisesti poikkeaisi siitä mitä se ennen Helsinkiin muuttoa oli. Yhtälailla me täälläkin käymme puutarhakaupoissa, puuhailemme kotona ja lenkkeilemme luonnossa koiran kanssa.

    Keskustassa tulee käytyä töissä, mutta harvoin vietämme siellä aikaa vapaa-aikanamme. Pointtina siis se, että ei Helsingissä asuminen tarkoita automaattisesti pinnallista tai epäaitoa elämää, vaikka toki täältä varmaan enemmän sellaistakin löytyy, kuin vaikka Kuopiosta. Halusin vain jotenkin nostaa esiin tämän, että meitä aitoja tyyppejä on täällä Helsingissäkin, ihan yhtä lailla kuin muissakin Suomen kaupungeissa :)

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että monelle tekisi hyvää kokeilla asumista erilaisissa kaupungeissa, jotta saisi näkökulmaa asioihin laajennettua.

    Onnea loppuraskauteen ja lähellä häämöttävään vauva-arkeen <3

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:05

      En sanonutkaan, ettei Helsingissä voi olla aitoutta. Sanoin, että mun elämään Kuopio toi aitoutta. Ja tiedän todella monia, jotka haikailee Helsinkiä juuri niiden mielestäni täysin “epäaitojen” syiden vuoksi :)

      Ja tietyllä tapaa vaikka asuisi syrjässä keskustasta, jos joutuu asioimaan Helsingin keskustassa, kokee varmasti todella helposti, että ei se vaan ole yhtä seesteinen ja rauhallinen paikka kuin vaikkapa Kuopio. Ruuhkat, jonot, kiire, täydet ravintolat jne. Mulle se on vaan huomattavasti rauhattomampi paikka, toki mun sosiaalinen elämä siellä oli sellaista, että jatkuvasti oli menoja ja suuri osa niistä loppujen lopuksi aivan turhia.

      Kiitos kovasti ja ihanaa kevättä myös sinne :)

  • Reply Maija Sunday, April 2, 2017 at 14:07

    Hahahhaha ei hit to menin Ihan halpaan… Oon kyllä pesunkestävä idiootti ku oon joka vuos purematta nielly nää sun aprillipilat :DD Aloinki jo ihmetellä et vastahan se Anna hehkutti sitä Kuopiota ja vasta rempattu makee kämppä ja kaikki?!?!? No, ainaki piristi mun päivää, ei voi ku nauraa omalle tyhmyydelle! :’DD

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:06

      :D Ihanaa, että joku menee näihin vielä :D Mä saan aina sellaista khehkheh-nautintoa aprillipäivinä, kun joku vielä menee näihin :D Eli piristit myös mun päivää :D

  • Reply S Sunday, April 2, 2017 at 15:41

    Luulen kyllä osin että sun näkemys Kuopion tai pikkukaupunkien lintukotomaisuudesta johtuu alkuhuumadta, kun kaikki nähdään vaaleanpunaisten lasien kautta, mutta ei olla vielä törmätty niihin pikkukaupunkien ongelmiin. Monesti asioiden syvempi näkeminen tai ymmärtäminen vaatii aikaa, eikä päälle päin kaikki näy. Mutta toivon että olen väärässä. Näin pikkukaupungissa nuoruuteni asuneena olen taas ehdottoman sitä mieltä, että lapsen on yhtä hyvä kasvaa isossa kuin pienessä kaupungissa. Enemmän se on siitä kiinni missä perheen on hyvä olla, missä perhe viihtyy parhaiten, ei vain missä on lapsen turvallisinta. Olen myös sitä mieltä että kaikki se mitä maailmaan mahtuu on hyväksyttävä. Ei se että pakenemme tai suljemme ulos syrjäytyneitä poista heitä tästä maailmasta. Ajattelen että lapsen kannalta on myös rikkaus nähdä monenlaisia ihmisiä ja hyväksyä heidät. Minusta tuon tyyppinen kirjoittelu piritorin nisteistä ym on pelon lietsontaa, leimaavaa sekä syrjivää. Ja itse näen että jos jotain haluan lapseni oppivan maailmasta, ni se on juuri päin vastaista.

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:23

      No en mä nyt tiedä lähtisinkö puhumaan lähes kahden vuoden kohdalla alkuhuumasta. Ja ei, en ole törmännyt pikkukaupungin ongelmiin, tosin on mielestäni aika härskiä nimittää Kuopion kokoista kaupunkia pikkukaupungiksi. Haluatko tarkentaa, mitä koet ongelmiksi tämänkokoisissa kaupungeissa? Työllistymisongelmat? Ei tunnu menevän hirveästi paljon paremmin isommissakaan kaupungeissa. Muihin ongelmiin en sitten täällä olekaan törmännyt. Palvelut on parempia tai niihin pääsee ainakin helpommin, koska vähemmän ihmisiä. Ei samanlaisia ruuhkia ja jonoja, ei samanlaista kiirettä. En ihan oikeasti keksimälläkään keksi suuria ongelmia tässä kaupungissa vrt. esim Helsinkiin.

      Ainoa asia, josta olen kanssasi samaa mieltä, on se, että lapsen on hyvä kasvaa siellä, missä perheensä on hyvä olla. Mutta siihen se jääkin. Koska mielestäni lapsen on myös hyvä kasvaa siellä, missä hänelle elämä on turvallisinta. Nämä kaksi kulkevat aika käsi kädessä. Eihän tietenkään Helsinki ole mikään rikollisuuden kehto, mutta itse koen sen epämukavaksi paikoitellen.

      Minun mielestäni ei pidä hyväksyä kaikkea, mitä maailmaan mahtuu. Hyväksyisitkö lapseen kohdistuvan pedofilian? Sitähän tähän maailmaan mahtuu. Tähän maailmaan mahtuu Trumpeja ja Putineita, Josef Fritzeja ja lapsenraiskaajia. Maailmaan mahtuu väkivaltaa, eläimiin kohdistuvaa julmuutta ja naisten silpomista ja kivitystä. Mielestäni näiden kaikkien hyväksyminen on aivan naurettavaa typeryyttä. Minä en pakene sitä tosiasiaa, että maailmassa on huonoja asioita, mutten myöskään hyväksy sitä. Minä tiedostan sen, että näitä asioita on. Ymmärrän, että näitä esiintyy, mutten hyväksy. Minun ei tarvitse sulkea syrjäytyneitä ulos maailmasta, mutta minulla on täysi oikeus sulkea itseni pois siitä maailmasta, jossa en halua olla. Ja minä en halua olla huumeidenkäyttäjien tai rikollisten läheisyydessä. En elämässä, en metrossa. Pienissä asioissa voi olla valtava merkitys. Piripäissään oleva henkilö on niin arvaamaton, että hänen käytöstään ei voi ennakoida. Raskaana tai pienen lapsen kanssa se on mielestäni hyvinkin tilanne, jota haluan välttää.

      En näe mitään rikastuttavaa lapsen kannalta siinä, että hän olisi kosketuksissa esim. huumeidenkäyttäjien tai rikollisten kanssa, mutta kukin toki tyylillään. On mielestäni eri asia opettaa lapselle huumeiden vaaroista, moraaleista ja laeista. Mutta ei 7-vuotiaan tarvitse koulumatkallaan törmätä johonkin huumeidenkäyttäjään tai joutua sellaisen riekkumisen uhriksi metrossa. Ei sellaista tarvitse hyväksyä tai ymmärtää, eikä sellainen kyllä mielestäni millään tavalla rikastuta lapsen elämää.

      Minä olen 28-vuotias ihminen, ja olin matkalla keskustaan, kun Sörkässä metroon hyppäsi jos jonkinnäköistä porukkaa oleva jengi, jotka mittailivat kaikkia matkustajia siinä katseellaan ja piinasivat vaikka ketä tekemisillään. Pitkällä raskaana olevana ihmisenä pelkäsin todella sitä, että mitä jos joku heistä saa jonkin kohtauksen tai mitä ikinä. En siis mielestäni lietso pelkoa tai leimaa, vaan koen. Ja kyllä, myönnän, mulla ei riitä ei sympatia eikä ymmärrys esim. huumeidenkäyttäjiä kohtaan. Hyvin harvoissa marginaalitapauksissa taustalla on pakottaminen, muutoin jokainen ensimmäinen huumeannos on oma valinta. Mulla ei riitä sympatia ihmisiä kohtaan, jotka ovat valinneet tuollaisen tien. Syrjintää on mielestäni homoseksuaaleja, uskonnollisia ryhmiä tai ihonvärejä kohtaan. Syrjintää ei ole paheksua tai pelätä ihmisiä, jotka rikkovat lakia ja siinä odottamattomassa käytöksessään aineiden vaikutuksen alaisena tekevät pelottavia ja ahdistavia asioita.

      Itse näen, että jos jotain haluan lapseni oppivan maailmasta on sen, että on heitä, joille kannattaa ulottaa sääliä, ymmärrystä ja sympatiaa. Ja heitä, jotka vaan yksinkertaisesti kannattaa kiertää kaukaa. Huumeidenkäyttäjät kuuluvat minulla lujasti jälkimmäiseen kategoriaan. Tämä voi olla unpopular view, sillä kyllähän Suomessa kuuluu olla kukkahattutäti, joka ymmärtää kaikkia ja haluaa pelastaa kaikki. Itse en vaan kuulu siihen kategoriaan ollenkaan.

      Mutta, asiat tässä kaiketi riitelevät, ja meillä jokaisella on oikeus nähdä ja tulkita maailmaa miten itse sen parhaaksi näemme.

      • Reply S Sunday, April 2, 2017 at 20:04

        Hmmm, jos haluaa nähdä valintana alkaa käyttää huumeita niin se on sinun valintasi. Mutta jos asiaa tosiaan haluaisi miettiä vähän syvemmin voisi huomata kuinka sosiaalinen syrjäytyminen periytyy, esim lähtökohdat ovat hyvin eri sinulla ja monella niistä ‘piripäistä’. Se että tietääkö esimerkiksi muunlaisesta elämästä kuin köyhästä, väkivaltaisesta ja päihdekeskeisestä ei ole aina valinta. Monet ovat syntyneet perheisiin jossa on ollut päihdeongelmia, köyhyyttä, väkivaltaa ym. Ei ole nähty mitään muuta. Ajatteletko tosiaan että lapsi joka ensimmäisen kerran on esimerkiksi 12 vuotiaana kokeillut suonensisäisiä huumeita on vastuussa valinnastaan? Että hänellä on ollut riittävästi tietoa ja ymmärrystä ja olisi pitänyt osata valita paremmin? Olen aivan tyrmistynyt siitä, ettei ihmiset todella tajua mitä sosiaalisen köyhyyden ja syrjäytymisen periytyminen tarkoittaa vaan halutaan nähdä kaikki se omana vikana.

        • Reply S Sunday, April 2, 2017 at 20:10

          Ja lisäyksenä vielä että kyllä, se on todella monen piripään todellisuus. Että huumeita on ensimmäisen kerran kokeiltu ala-asteella jopa, suonensisäisiä yläasteella. En ymmärrä miten tätä voisi nähdä pelkästään ihmisen omana vikana, vaan huomattavasti suurempana yhteiskunnallisena ongelmana.

        • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 21:46

          Tämä sun esimerkki 12-vuotiaasta suonensisäisten käyttäjästä on nimenomaan sitä marginaalitapaus-osastoa, mistä puhuin. Valtaosa huumeaddikteista on päätynyt siihen valinnan kautta. On myös mahdollista sanoa ei huumeille, vaikka tulisi “huonosta” kodista ja köyhistä oloista. Liiallinen ymmärtäminenkään ei välttämättä ole kauaskantoista tietyissä asioissa.

          Mä tuun muuten Helsingin Kontulasta maahanmuuttajaperheestä, että mullahan olis ollu potentiaalia vaikka mihin polkuun elämässä. Ja oon kyllä. Nähnyt köyhiä perheitä, alkoholistiperheitä ja disfunctional perheitä. Harvassa lapsi aloittaa huumeidenkäytön, ja huumeidenkäyttäjissäkin on paljon, yllättävän paljon, heitä jotka on “hyvistä” perheistä.

          Mutta again, me olemme vahvasti eri mieltä tästä, niin parempi lopettaa keskustelu tähän :)

          • V Tuesday, April 4, 2017 at 06:35

            Niin no, tulen yläkeskiluokkaisesta perheestä ja suvusta, ja erittäin dysfunctional sellaisesta, jossa kaikilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia. Lähisuhdeväkivalta on kiinteä osa arkea. Oirehdin historiaani teini-iässä aloittamalla sekoilun aineiden kanssa ja nyt vasta n. 13 vuoden jälkeen olen tekemässä elämäntapamuutosta, kun terapian myötä oivalsin, että minä myös voin vaikuttaa hyvinvointiini aktiivisesti ja en ole sukuni ja perheeni “tuotos”. Ymmärryksellä on toki rajansa, mutta ymmärrän silti, että seuraamuksia ja käytöstä taustottaa monenlaiset syyt. Terv. Pitkäaikainen lukijasi, entinen narkki

      • Reply Heini Sunday, April 2, 2017 at 22:01

        Olet Anna uskomaton. En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Meinasin kilahtaa tuosta lukijan kommentista, mutta vastasit siihen niin osuvasti, etten itse olisi paremmin voinut vastata. Samat lasten hyväksikäyttäjät tulivat nimittäin itsellekin mieleen, eikä se todellakaan ole hyväksyttävää. Olet ihana!

        • Reply S Sunday, April 2, 2017 at 23:10

          Anna olet oikeassa, olemme luultavasti niin kaukana toisistamme siinä miten maailman näemme että tuskin keskustelu tästä aiheesta mihinkään johtaisi. Mutta lukijalle joka meinasi ‘kilahtaa’ kommentistani haluan vielä vain todeta että olen pahoillani ja suruissani siitä, että ihmisten ymmärtäminen ja syiden löytäminen tuomitsemisen sijaan saa sinut vihaiseksi. En todella ole ymmärtänyt että osan mielestä on parempi tuomita kuin yrittää ymmärtää.. vihata kuin rakastaa. Se on surullista minusta. Kaikkea ei tietenkään tule hyväksyä, kuten mainitsemaasi seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta sen vain sanon että monet pedofiilit, ovat pedofilian uhreja.

  • Reply Enn Sunday, April 2, 2017 at 15:56

    Loppujenlopuks Helsinkikin on vaan pieni kaupunki muuhun maailmaan verrattuna :’D varmaan missään muussa maassa niin pientä pääkaupunkia asukasluvultaan.

    Mutta postaustoive tulevaisuuteen ! Sitten, kun sun “normaalit” vaatteet alkaa mahtua päälle taas synnytyksen jäljiltä, olisi mielenkiintoista nähdä niitä sun arkisia ulkoiluvaatteita, joissa ulkoilutat koiraa, työnnät rattaita…?:) Tai en ainakaan jaksa uskoa, että esimerkiksi tämän postauksen kaltaisissa vetimissä menisit Benjin kanssa haha :D

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:24

      Täytyykin katsoa, mitä saisi aikaiseksi, enimmäkseenhän kulkee juuri niissä perusvaatteissa ruokakauppaan ja Benjin kanssa lenkille, eli ehkä niitäkin voisi välillä kuvata blogiin :)

    • Reply h Sunday, April 2, 2017 at 22:23

      Onhan se Helsinki moneen maailman kaupunkiin verrattuna toki pieni mutta nyt en voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Eli terveisiä vaan Maltalta, täällä pääkaupungin, Vallettan, asukasluku on vajaa 6500. ;)

  • Reply Frida Sunday, April 2, 2017 at 17:07

    Hahahaha siis mä menin ihan täysin :D vähän mietiskelin sitä ja ajattelin sit vaan et no kaikki omalla tavalla :D mut oon aika helpottunu et oli aprilli pila :D mä meen aina lankan

    • Reply Anna Sunday, April 2, 2017 at 17:25

      Hahahha, jesss! Ens vuotta odotellessa siis :D

  • Reply noora Sunday, April 2, 2017 at 17:53

    Kaunis ja raikas asu! Sun aprillipilat on kyllä ihan huippuja joka vuosi. En mennyt lankaan, mutta postaus ja etenkin kommentit olivat viihdyttävää luettavaa. :D Olen seurannut blogiasi varmaan vuodesta 2009, mutta olen äärimmäisen laiska kommentoimaan. Mutta terkkuja siis tällaiselta hiljaiselta pitkäaikaiselta seuraajalta. Edelleen blogisi on lemppareiden joukossa. <3

  • Reply Merja Sunday, April 2, 2017 at 19:15

    Laukku ja huivi ovat tosi himottavat. Olin juuri Roomassa käsimatkatavaroin, enkä oikein mitään vaatearsenaalia voinut roudata. Joten pari, kolme ihan erilaista huivia toi asuihin ihanasti väriä ja muutti saman perusasun ihan eri näköiseksi. Eivätkä painaneet juuri mitään.

  • Reply Elina Sunday, April 2, 2017 at 19:22

    Oi että, olipa mukavaa luettavaa tämä postaus. Oon huomannut itsessäni sen, että Helsinki on ihan kiva paikka pieninä annoksina, mut en varmasti viihtyis siellä pitempää aikaa. Minäkin ❤ Kuopio, täällä on hyvä olla.

    Monta ravintolaa pitäis käydä kyllä vielä testaamassa, mm. Sorrenton Paco Nuccin Capri Marina on listalla. Ja Panzaan pitäis viedä tuo minun miekkonen, kun hän ei siellä ole vieläkään käynyt syömässä. 😅

  • Reply Laurah Sunday, April 2, 2017 at 21:41

    Moi Anna!

    Oon seurannut sun blogia jo siitä asti kun oon ollut noin 15 elii 7 vuotta! Nyt taas on alkanut kiinnostaa enemmän, kun muutan itsekin opiseluista valmistuttuani nyt keväällä Tampereelta Kuopioon mieheni perässä. Pystyn niin samaistumaan sun ajatuksiisi Kuopiosta! Mieheeni tutustuttuani olin todella yllättynyt siitä, kuinka ihana kaupunki Kuopio onkaan ja nyt muutan sinne enemmän kuin mielelläni. Talvella vietettiin paljon aikaa Kuopiossa ja kuinka huippua onkaan, kun siellä on kunnon talvi, pääsee koko talven hiihtämään, laskettelemaan ja harrastamaan muita talvilajeja, mikä ei ole ollenkaan ollut mahdollista Tampereella!
    Kuopiossa on paljon hyvää ja mekin haaveillaan lapsista. En voisi kuvitella parempaa paikkaa kasvattaa lasta. Ihana rauhallinen kaupunki, jossa on kuitenkin tarjolla lapselle kaikki mahdollinen! Harrastukset, opiskelumahdollisuudet ym.
    Tsemppiä Anna sulle Kuopioon kotoutumiseen ja loppuraskauteen, olet hurjan suloinen <3 Toivon, että joskus osuttaisiin vaikka samaan paikkaan siellä päin!

  • Reply Anni Sunday, April 2, 2017 at 23:11

    Voi miten hehkut onnea! Niin kaunista katsottavaa. Pidän myös kovasti asusi väreistä, tulee ihanan keväinen fiilis tänne pikkukaupunkiin, jonne satoi taas aamulla lunta.. Isoissa kaupungeissa on kiva käydä, mutta on parasta palata takaisin kotiin, missä on hyvä hengittää ❤️

  • Reply Emma Monday, April 3, 2017 at 08:58

    Aivan ihana asu! Ihailin tätä jo instagramista 4 päivää sitten ja odontinkin milloin sen pääsee näkemään kokonaisuudessaan. Tänä vuonna tajusin onneksi heti aamusta, että oli aprillipäivänä, enkä mennyt yhteenkään jekkuun, oon niin ylpeä itsestäni :D Piti tulla vartavasten katsomaan blogiisi, mitä oot tänä vuonna keksinyt ja viihdyttämään itseäni kommenteilla :D

  • Reply R Monday, April 3, 2017 at 09:51

    Anna! Sä oot niin oikeassa tosta että kaikille tekisi hyvää asua vähän aikaa kaukana Kehä III:n ulkopuolella. Siellä pk-seudulla on paljon kaikkea ja paljon ihmisiä joo, MUTTA kuitenkin vain viidesosa maamme asukkaista. Suomi on oikeesti iso maa vaikkei asukkaita niin paljon olekaan.

  • Reply Fyssari Monday, April 3, 2017 at 10:18

    Apua, nyt on niin kiinnostavia aiheita, että huomaan jälkeen olevani kommentoimassa. Hauskaa tälleen kahdeksan (8!!) vuoden blogiseuraamishiljaisuuden (tai okei, ehkä pari kertaa kommentoiden) jälkeen oon nyt innostunut osallistumaan keskusteluun, koska se puhututtaa niin paljon.
    Mutta siis, ensinnäkin pitää sanoa että todella kiva ja positiivinen kirjoitus, joka toi hyvänmielen myös ruudun tälle puolen :) Sitten itse asiasta, mä oon myös ollut täsmälleen samaa mieltä että joka ikiselle ihmiselle tulisi hyvää asua jossain toisessa kaupungissa Suomessa. Ihmiselle ihan oikeasti tekisi hyvää joutua tilanteeseen, jossa kaikki läheiset ei ole pienissäkin asioissa apuna ja kaikki kaupungissa jo ennestään tuttua. Se aikuistaa ja vastuullistaa ihan eri tavalla, kun joutuu miettimään vaikkapa sitä, miten saa hankittua uuden huonekalun kotiin kun vanhemmat eivät autakaan tai mistä löytää postin/verotoimiston/uuden harrastusjoukkueen/lempikahvilan/samanhenkisiä ihmisiä. Muistaakseni saatoin kirjoittaa sinullekin (tai sitten se oli jollekulle ystävistäni) Kuopioon muuton aikana, että lähde avoimin mielin matkaan. Helsingin juttuja et Kuopiosta löydä, mutta Kuopio voi antaa jotain ihan muuta. Pienemmässä kaupungissa on omat ihanat hyvät puolensa ja isossa omansa. Molemmissa toki myös huonot puolensa. Olenkin todella iloinen, mutten yllättynyt, että löysit nämä puolet ja olet oppinut seikkailussasi taas jotain uutta :) ihmiset ymmärtäisivät toisiaan niin kovin paljon paremmin, jos pk-muu maa -asetelma saataisiin poistettua ja ymmärrettäisiin, että mikään paikka ei ole toista parempi. Helsinkikeskeiset tuntuvat pitävän eri tavalla ajattelevia tyhminä (“kyllä hekin täällä asuisivat jos vain tietäisivät paremmin”) ja muu Suomi taas saattaa mollata Helsinkiä ja stadilaisia liiankin kovaäänisesti. Lisäksi tekstisssi olen samaa mieltä Helsingin rauhattomuudesta, vaikka olenkin täällä jo 4,5v asunut ja siihen tottunut. Kuopio olisi aika ideaalinen lapsiperheen kaupunki, jossa itse olen turvallisen lapsuuteni viettänyt ja siten näen sen hyvänä lähtökohtana mahdollisesti sitten joskus omille lapsilleni. Tai oikeastaan minkä tahansa muunkin kaupungin, paitsi Helsingin. Tähän tosin vaikuttaa myös taloudelliset syyt, en ymmärrä miksi asumisesta kannattaisi maksaa niin valtavasti, kun jossain muussa kaupungissa elämänlaatu voisi olla parempi kun rahaa jäisi enemmän käyttöön. En myöskään koe virikkeistä kultturi(ähky)tuotantoa lapsuuteen tarpeellisena, vaan nuorelle aikuistuvalle se on enemmänkin sopiva ja kaivattu elämänvaihe ja ympäristö. Vähemmilläkin kulttuuritapahtumilla pärjää perhekeskeisen elämänvaiheen aikana.

    Mutta kiitos mietteistäsi ja hyvänmielen postauksesta. Vastakkainasettelut ovat aina kiinnostavia ja niitä innostuin muiden tavalla pohdiskelemaan :)

  • Reply Juuls Monday, April 3, 2017 at 10:35

    Ihana asu :) itsellä ollut jo pitkään etsinnässä vaaleanpunainen takki mutta ei tunnu löytyvän sopivaa :/

    Itse menin niin tuohon aprillipilaan :D vähän joo ihmettelin että onpa erikoista, mutta kun tapaan ajatella että kukin eläkööt tyylillään ja tehkööt omat ratkaisunsa.. niin sitten vain päädyin siihen että kai te ootte ratkasunne miettineet vaikka omassa mielessäni pidin outona :D

  • Reply Sini Monday, April 3, 2017 at 12:22

    Mun mieheni on kivenkova espoolainen ja helsinkiläinen, joka hyppäsi turkuun ja sitten minun perässäni pieneen kaupunkiin. Syinä olivat minun perheeni ja huomattavasti alemmat asumismenot sekä vasta remontoitu koti. Olen sanonut, että kehä kolmoselle et minua saa. Ahdistun helposti melusta, ihmisistä ja liiallisista virikkeistä. Aluksi mies nikotteli, mutta pian huomasi, miten hiljainen elämä voi olla mukavaa. Hän on tottunut helsingin pintaliitoon ja maksaa vieläkin niitä velkoja. Kun aloimme tapailla hän järkyttyi kun en halunnut lahjoja tai jatkuvaa menoa. Menen mielelläni, mutta en joka viikonloppu.

    Nyt haaveilen työpaikasta ja etsin sitä tästä kaupungista. Täällä on kyllä ongelmia, mutta missä ei olisi? Haluan kasvattaa lapseni täällä, missä perhe on molemilla kohtuullisen matkan päässä sekä saada pienen omakotitalon.

    Huomasiko muuten kukaan sitä kaupunkilaiset vs. Lande vai mikä olikaan kilpailua? Vedin teet väärään kurkkuun nähdessäni mikä on muka ainoa kaupunki – helsinki. Saatoin siitä vetää pari palkoa nenääni.

  • Reply Rosa Monday, April 3, 2017 at 12:55

    Tätä postausta oli kiva lukea ja hyvä, että muutkin on sitä mieltä ettei Helsinki ole ainoa totuus ja että muuallakin voi olla elämää. Itse en voi sietää Helsinkiä. Joo, siellä on mukava käydä ja näin, mutta jestas sentään miten hankalaa ja hektistä siellä kaikki on :D Huippua, että oot kotiutunu Kuopioon näin hyvin :)

  • Reply Iina Monday, April 3, 2017 at 14:34

    Mä muutin 3 vuotta sitten Lahteen Vantaalta. Ja täytyy sanoa et kun luki sun tekstiä niin se oli suoraan mun ajatuksista. Mun ajattelutapa muuttui muuton jälkeen, minä muutuin ihmisenä ja koko asenne elämää kohtaan tuntui muuttuvan. Mulla on perhe ja ystäviä edelleen Helsingissä ja käynkin siellä usein, mutta sinne en enää muuta takaisin. Mun paikka on Lahdessa ja jos joskus tuntuu ettei täällä niin ei se myöskään ole Helsingissä, sit etitään uusi kaupunki :D

  • Reply Ellunen Monday, April 3, 2017 at 17:08

    Sopivaan saumaan tuli tämä postaus. Pienehkön kaupungin likkana saavuin eilen illalla mieheni kanssa hääpäivän vietosta Helsingistä. Oli kaikin puolin ihana shoppailla ja käydä syömässä hyvin, mutta se hälinä ja myös turvattomuuden tunne sai tuntemaan jo yhden yön reissun jälkeen koti-ikävää. Sanoinkin miehelleni illalla, etten missään nimessä uskaltaisi liikkua siellä yksin ilta/yöaikaan. Myös se kiire ahdistaa, monet suorastaan juoksee vastaan ja päinkin, oltiinpa sitten kaupoilla tai suojatiellä. Ihana lukea monia tekstejäsi, joista huokuu onnellisuus ja tyytyväisyys, tulee itsekkin hyvälle mielelle. Tsemppiä loppuun odotusaikaan <3

  • Reply Susanna/Colour Outside the Lines Monday, April 3, 2017 at 22:15

    Kuopio on kyllä <3 Itse olen täällä koko elämäni asunut enkä ole minnekään muuttamassa. Joskus teininä halusin muuttaa pois, mutta se meni ohi hankittuani lapsia. Täällä on niin turvallista ja rauhallista. Olen kyllä matkustellut ja nähnyt maailmaa ja todennut, että mieluummin aina palaan kotiin, kun jään reissun päälle. Kuopiosta on ehkä sinänsä pitkä matka Helsinkiin, josta jatkolennot muualle lähtevät, mutta kyllä sen verran jaksaa istua junassa extraa.

    Pakko muuten kommentoida, että näytät ihanan hehkeältä noin pitkällä raskaana olevaksi. Itse en todellakaan enää tuossa vaiheessa jaksanut panostaa itseeni (tosin taisin olla tuossa vaiheessa jo vuodelevossa lääkärin määräyksestä). Hyvää loppuodotusta <3

  • Reply Elina Monday, April 3, 2017 at 23:43

    Syksyllä muutin Turkuun itkien, pitkä opiskelutaival edessä. Olen asunut kahdeksassa eri kaupungissa. Muutin Helsingistä, josta oli tullut kotini. Alku oli tuskaa, suretti, harmitti, ahdisti.

    Tänään askel on jo kevyt. Jokirannassa mehujäätelöä. Torilta vihanneksia. Parvekkeelle kuuluu lintujen laulu. Kouluun 5 minuuttia pyörällä. Hyvästi Helsinki, Turusta tulikin Koti :)

  • Reply Z Tuesday, April 4, 2017 at 21:18

    Oliko blogistin omia ajatuksia “Helsinki on maailman napa” ja “ei ole elämää Helsingin ulkopuolella”. Muun paikkakuntalaisilla on tämä outo ja ahdasmielinen käsitys meistä helsinkiläisistä, ja tämä käsitys ei kyllä pidä edes paikkaansa.
    Sääli, kun niitä viljellään jatkuvasti, muka helsinkiläisten ajatuksina!

  • Reply Hometownglory Tuesday, April 11, 2017 at 01:07

    Moikka!

    Lieköhän koskaan ehdit vauvakiireiltä (onnea!) tätä kommenttia lukea, mutta itsekin satuin blogiasi vasta nyt selaamaan. Olen Kuopiosta kotoisin ja vanhempani asuvat siellä yhä. Kauniit asukuvasi on otettu vanhan lukioni edessä (kiistatta Kuopion paras lukio, jos joskus teillä ajankohtainen valinta). Lähdin itse 18-vuotiaana hakemaan yliopistoon sillä mentaliteetilla että “kunhan täältä tuppukylästä pääsee pois” asenteella ja päädyin Turun ja Helsingin kautta ulkomaille. Mietin usein että mitä kaupunkia Suomessa minulla on eniten ikävä täältä käsin: synnyin-, opiskelu- vai viimeisintä asuinkaupunkiani. Helsinkiä saati Turkua ei yhtäkkiä kaipaakaan, mutta jotenkin Kuopioa ja Kallavettä kaipaa, vaikka tiedän etten itse halua sinne palata (ainakaan vielä). Samaistun täysin fiilistelyyn Kuopion luonnosta ja aitoudesta. Kallavesi tarjoaa talvisin ihanat hiihto/luistelu/kävelymahdollisuudet samoin kuin Puijo! Ihanaa että kirjoitat Kuopiosta niin positiivisen sävyyn, me savolaiset ollaan leppoisia :) Toivottavasti viihdytte Kuopiossa pitkään!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post