Black and burgundy // Kuopio

blackandburgundy (1 of 11)

Onko teillä sellaisia ystäviä, joiden kanssa ei puhelinkulttuuri mene aina ihan silleen niinku suunnitellusti? Niitä, joiden soittaessa tavallaan itsekin tietää, että nyt ois parempi kaikkien omien suunnitelmien kanssa olla vastaamatta, ennen kuin huomaa kolmen tunnin päästä istuvansa samassa asennossa puhelin korvalla jauhamassa ihan mistä sattuu? Mä melkeen pelkään niitä hetkiä, kun mun paras ystävä soittaa, koska mä tiedän, että siinä menee sitten loppuilta. Vaikka puhelu alkaisikin viattomasti sanoilla “ihan tälleen nopeesti aattelin soitella kuulumisia”.

On jotenkin hassua, miten erilaisia ihmis- ja ystävyyssuhteita on. On ihmisiä, joiden kanssa laitan viestiä päivittäin ja jotain höpöhöpöä silloin tälloin, mutta soitellaan harvoin. Sitten on niitä, joiden kanssa voi olla täysi hiljaiselo vaikka kolme viikkoa, kunnes se pitää sitten ottaa kiinni noin neljän tunnin puhelulla. Mä oon myös huomannut, että mitä vanhemmaksi mä tuun, sitä huonommin osaan enää pitää yhteyttä läheisiini. Jos en vastaa heti viestiin, voi melkeinpä lyödä vetoa sen puolesta, etten enää koskaan muista vastata siihen. Ja siinä missä viisi vuotta sitten melkein jokainen asia päivässä oli WhatsApp-viestin arvoinen, nyt puhelimesta on tullut pääsääntöisesti työväline, ja välillä huomaan, että lähimpiinkään ystäviin en ole pitänyt yhteyttä välillä viikkoihin. Toisaalta huomaan, että esim. näin raskaana ollessani olen puhunut äitini kanssa joka päivä puhelimessa. Ollaan me aina pidetty suht. tiiviisti yhteyttä, mutta nyt ei taida oikeasti mennä päivääkään, ettei jompikumpi soittele toiselle.

Oon päättänyt, että yritän skarpata. Yritän muistaa useammin kysyä mitä ystäville kuuluu ja laittaa viestiä vähän arkisemmistakin jutuista. Yritän muistaa välillä soittaa, ihan ehkä jopa sellaisen max. vartin puhelun. Tämä kaikki tuli siis mieleeni siitä, että aloitin tämän postauksen klo 19, ja nyt kello on 22.24 ja puhelimeni on edelleen aika lämmin kun taustalla on melko pitkä WhatsApp-puheliu Brysseliin :D

blackandburgundy (9 of 11)

blackandburgundy (7 of 11)

blackandburgundy (4 of 11)

blackandburgundy (11 of 11)

blackandburgundy (5 of 11)

Tuntuu myös siltä, että elämässä tapahtuu ihan hirveästi, ja senkin takia kuulumisten päivittäminen ei ehkä olekaan ihan hetken homma. Niin itsellä, kuin ystävillä. On kihlautumisia ja kosintoja, on naimisiinmenoja ja muuttoja, on lapsia, raskauksia, ylennyksiä, uusia tuulia ja vaikka mitä kaikkea. On ihanaa, että kaikki läheiset voivat hyvin ja menestyvät ja nautin siitä, että pääsen kuulemaan kaikkia hyviä uutisia. Omakaan elämä ei oikein ole ihan täysin tapahtumaköyhää, ja jos 2015 ja 2016 sisälsi suuria muutoksia, niin ei tämä 2017 tule olemaan kyllä yhtään kesympi. Tähän mahtuu jo ensimmäisen puoliskon aikana naimisiinmeno ja ensimmäinen lapsi, mutta ei ne suuret muutokset varmasti siihen jää. Näin yrittäjänä kun pyrkii rakentamaan kalenteria aina melko pitkälle eteenpäin, niin välillä itseäänkin alkaa pökerryttämään kuinka paljon asioita yhteen vuoteen voi mahtua. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että loppuraskauden ja vauva-arjen vuoksi esim. reissaaminen on vähentynyt, eikä koko ajan ole samalla tavalla menossa, niin on tämäkin vuosi varmasti jälkeenpäin katsottuna aikamoinen :)

Nytkin olen itse asiassa siirtynyt jo Helsinkiin, ja istuskelen siskon sohvalla läppäri sylissä ihmettelemässä kalenteria ja sitä, miten hienosti olen taas haalinut ohjelmaa tälle tulevalle viikolle. Sen lisäksi että on aika monta palaveria, on myös kavereiden näkemistä ja parissakin eri kaupungissa käväisemistä. Tuntukin ihan hassulta, että tän reissun jälkeen ei sitten ole asiaa Helsinkiin ennen toukokuun loppua ja pikkusiskon ylppäreitä. Tai no asiaa ehkä olisi, mutta en eneää 36 raskausviikon jälkeen hirveen kauas Kuopiosta ajatellut lähteä, enkä myöskään näe, että ihan pienen nassikan kanssa me ihan hevillä lähdettäisiin pitkiä etäisyyksiä ajelemaan. Tuntuu ihan hämmentävältä, kun yleensä reissuja tulee tehtyä kuukausittain ulkomaillekin ja nyt olen kiltisti kotona melkein kolme kuukautta. Hämmentävältä, mutta jotenkin äärimmäisen rentouttavalta. Mammaloma, värityskirjat ja sohvalla röhnötys kevään loskakeleissä, I see you.

blackandburgundy (8 of 11)

blackandburgundy (3 of 11)

blackandburgundy (10 of 11)

blackandburgundy (2 of 11)

Odotan siis innolla tätä vuotta ja kaikkia sen tuomia muutoksia :) Niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä on nyt niin kova keväinen vilske, että on ihanaa saada kaikki asiat jäsentymään omassa päässä ja sitten kertoa ja jakaa niitä teillekin.

Sitä ennen tyydyn kuitenkin kertomaan asusta. Se on tylsän tavallinen harmaamusta asu, jota piristin hieman viininpunaisella kaulaliinalla. Villiä.

* Kaupallisia affiliate linkkejä

H&M Mama farkut (samantyyppiset *täällä ja *täällä)
COS kashmirvillakangastakki (ei enää myynnissä, 2nd hand löytö, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
COS nilkkurit (loppuunmyyty, samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä)
ACNE Canada huivi (saman sävyinen *täällä ja *täällä)
CHANEL Le Boy (kivoja mustia laukkuja *täällä, *täällä ja *täällä)
ZARA epäsymmetrinen neule (samantyyppinen *täällä ja *täällä)

blackandburgundy (6 of 11)
Mitäs tykkäätte tästä asusta? :) 

0

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply idahhh Wednesday, March 8, 2017 at 08:49

    Minulla on ihan sama juttu, mutta jotenkin haluan ajatella niin se vaan menee ja että kaikilla on oma elämä ja omat kiireet mutta sitten kun laitellaan viestiä tai nähdään niin kaikki on kuin ennenkin ja kaikki jatkuu siihen mihin jäätiinkin :) tottakai ystävyyssuhteita pitää hoitaa ja pitää yllä niin kuin kaikkia suhteita mutta haluan luottaa siihen että kyllä ne oikeat ystävät ovat aina vierellä ja välittävät ja tietenkin myös toisinpäin vaikka ei ihan joka päivä pidettäisikään yhteyttä! :)

    • Reply Anna Wednesday, March 8, 2017 at 10:44

      Näinpä juuri :)

  • Reply Ems Wednesday, March 8, 2017 at 09:24

    Asu on aivan ihana! Rakastan runsaita neuleita talvisin ja tuollainen epäsymmetrinen vielä puuttuu kaapista. Täytyy ilmeisesti alkaa etsimään :D
    Itse postauksesta olen samoilla linjoilla, ystäviin voisi pitää enemmän yhteyttä. Onni on kuitenkin olla ystäviä joiden kanssa voi treffata parin kuukaudenkuvaaja puhumattomuuden jälkeen ja silti juttu vain jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.

    • Reply Anna Wednesday, March 8, 2017 at 10:43

      Juurikin näin :) Tosiystävyys kestää vaikka vuoden hiljaisuuden. Eikä ystävyyttä muutenkaan mitata yhteydenpidon määrällä :)

  • Reply eija Wednesday, March 8, 2017 at 09:39

    moikka! tuli mieleen tosta kohdasta “..nautin siitä, että pääsen kuulemaan kaikkia hyviä uutisia. ” Koetko, että olet sellainen ihminen, että mieluiten kuuntelet ja tuet läheistesi hyviä uutisia, ja kun tulee ns. vaikeita aikoja, niin mieluiten pidät oman elämäsi kauempana ikävistä tapahtumista? Kukapa ei mieluiten kuulisi ja toivoisi, että läheisillä menee kaikki hyvin, mutta oletko luonnostasi sellainen, ettet halua elämääsi rankkoja asioita? En todellakaan tarkoita tällä mitään pahaa, mutta tuli vain tollainen mieleen.

    • Reply Anna Wednesday, March 8, 2017 at 10:40

      Ei siis tietenkään niin! Musta on tosi tärkeää olla läsnä myös vaikeissa hetkissä. Usein oon ite vaan kokenut, että ihmisten on jopa helpompi olla läsnä rankat ajat ja jos jollain menee hyvin, niin sitten on helposti kateutta tai sitä, ettei itse halua kuulla hyviä juttuja, jos menee huonosti. Mä oon jotenkin tullut siihen tulokseen, että ystävää ei tunnetakaan enää surussa vaan ilossa. Tuntuu, että jotkut ihmiset eivät osaa iloita toisen hyvistä asioista, ja se on mun mielestä hirveän tärkeää. Kaikissa asioissa pitää olla läsnä. Enhän mä tietenkään nauti siitä, että jollain läheisellä menee huonosti, mutta kuuntelen ja autan aina parhaani mukaan. Sitten taas vuorostaan ihan oikeasti nautin siitä, kun kuulen ystävillä menevän hyvin. Se herättää mussa iloa ja onnea. Ystävien suru ja huonot hetket totta kai herättää huolta ja ahdistusta, mutta tiedän, että niissä ystävä tarvitsee tukea, ja silloinkin saan kuitenkin siitä sen tunteen, että voin auttaa, voin kuunnella, voin olla läsnä ja mahdollisesti tukea ja neuvoa. Ystävyydessä mun mielestä puhutaan kaikesta, mutta vuosien varrella olen huomannut monen ystävyyden kohdalla (ei siis vain omieni, vaan sivustaseuraajanakin), että ne kaikista onnellisimmat ajat ajavat tietyt “ystävät” kauas pois.

      • Reply Anna Wednesday, March 8, 2017 at 15:21

        Olen myös kokenut tämän, että hyvinä aikoina paras ystäväni etääntyi. Hän ei puhunut sen omista ongelmista, vaan syytti mua että “jätin” hänet vaikeaan aikaan, kun itse aloin onnellisesti seurustelemaan (=minusta ei kuulunut viikkoon, itsehän hän ei pitänyt enää mitään yhteyttä vaan mä olin koko ajan se joka kyseli kuulumisia) omien sanojensa mukaan odotti että olisin osannut lukea sitä, ongelmistahan ei voi ystävälle kertoa vaan pitää osata lukea muiden ajatuksia, myöhemmin selvisi että oli masentunut, yritin kyllä auttaa ja ehdotin myös ammattiapua, mikään tarjoamani apu ei kelvannut vaan olin se huono kaveri joka jättää hädän keskellä ja ohjaa terapiaan vaan. Lopulta oli pakko pistää välit poikki kun en enää kestänyt sitä syyllistämistä, itse hän ei koskaan kysellyt miehestäni mitään eikä ollut iloinen mun puolesta, en itsekään halunnut hänelle siitä mitään kertoa, tiesin että asia on vaikea, hän kun on ollut sinkkuna jo yli 6v kun kukaan mies ei kelpaa, mutta on ihan epätoivoinen tämän takia. Eli kyllä olen itsekin sitä mieltä että ystävät tunnistaa enemmänkin hyvinä aikoina, tuntui että oli läsnä ja tyytyväinen kun olin sinkku ja tapailin uusia miehiä, siinä tuettiin kyllä toisiamme, mutta heti kun tapasin hyvän tyypin, niin otti etäisyyttä eikä halunnut edes tietää mitä minulle kuuluu…

  • Reply norrja Wednesday, March 8, 2017 at 09:46

    Moikka! Ei liity nyt postaukseen, mutta tuli mieleen, kun sanoit (oliko peräti ennen raskautta jo) että meinaat ottaa hiustenpidennykset ja ripset pois ja kasvatella omia, niin kuinka tämä prosessi sujui vai onko pidennykset edelleen? Odotan myös innolla kauneuspostausta tms, jossa kerrot raskausajan kosmetiikan käytöstäsi :) Ihanaa loppuodotusta!

    • Reply Anna Wednesday, March 8, 2017 at 10:43

      En ole millään lailla luvannut tehdä tuollaista postausta, joten katsotaan jaksanko pudottaa lusikkaani siihen soppaan :/ Ihmiset on niin järkyttävän tuomitsevia tuollaisista asioista, että en edes halua ajatella, millaisia ääliöyksiä tuollainen postaus herättää. Joten pahoittelut, jos sellaista ei koskaan tule, se johtuu sitten lähinnä vain siitä, etten jaksa sen aiheuttamaa myrskyä :D (koska myrskyhän siitä syntyy, ellei ole sitä mieltä, että 9 kk ei meikkaa yhtään ja ei käy kampaajalla :D)

      En ole missään vaiheessa ollut luopumassa hiustenpidennyksistä, mutta ripsipidennykset otin pois noin vuosi sitten, eli jo ennen raskautta :) Prossessi sujui tosi hyvin, omat ripset voi tosi hyvin, mutta kävin itse asiassa juuri tässä maanantaina ottamassa ripsipidennykset takaisin, sillä uskon niiden helpottavan tuota vauva-arkea sikäli, ettei tarvitse laittautua päivittäin ja näyttää silti kivalta :) Tämän ripsipidennyksettömän ajan käytin liimattavia irtoripsiä :)

  • Reply RH Wednesday, March 8, 2017 at 10:47

    No minun silmään tässä asussa ei ole mitään tylsää! Jotenkin mun makuun tosi siisti kokonaisuus ja tyyli.

    On pitänyt kysyä jo aiemmin, että muistatko viime keväänä kun kirjottelit siitä biotiinivalmisteesta, niin jatkoitko sen käyttöä pitkään ja huomasitko mitään vaikutuksia?
    Itse aloitin valmisteen käytön tuon postauksesi jälkeen ja jatkoin tähän helmikuuhun saakka, halusin vähän kasvattaa hiuksia. No, mun hiukset kasvoi ihan hulluna tämän vajaan vuoden ja kynsiä on saanut olla viilaamassa jatkuvasti! Että kiitti vinkistä silloin ja mukavaa vilkasta kevättä :)

  • Reply Jenna Wednesday, March 8, 2017 at 11:06

    Miks mä en näyttäny tolta raskaana 😅 Ihana tyyli! Täällä kanssa niin allekirjotan noi harvat piiitkät puhelut 😄

  • Reply Nina Wednesday, March 8, 2017 at 11:17

    Tosiystävyys kestää hiljaiseloakin. Olen tuntenut parhaan ystäväni aivan lapsuudesta saakka (eli n.24 vuotta), välillä on pitkiäkin aikoja kun emme vaihda kuulumisia, mutta sitten kun niitä vaihdamme, niin tuntuu kuin olisimme vasta jutelleet. Välimatkaa meillä on ollut aina, ja näkeminen hankalaa töiden ym.takia. Nyt olemme hieman petranneet yhteydenpidossa, vaikkei se toinen mihinkään koskaan karkaa, vaan tiedetään olevamme toistemme tukena kaikessa.

    Muiden kavereiden/ystävien/ ja siskojen/ perheen kanssa tulee yhteyttä pidettyä vaihtelevasti. Välillä kirjotellaan paljon ja välillä vähemmän. Riippuu mitä asiaa on, ja kun monilla on töitä ja lapsia yms, niin ei aina ehdi.

    Itse en oo yhtään puhelimessapuhuvaa tyyppiä. En puhu puhelimessa lähinnä kuin äitini, anoppini ja avomieheni kanssa. Muutoin on Facebook ja Whatsapp yhteydenpitona. Puhelun aikana on hankala tehdä mitään muuta ja en vain jaksa höpöttää koko ajan. Välillä tulee puhuttua pitkiäkin puheluita, jopa ystävien kanssa, mutta sitten ei hetkeen jaksa puhua mitään. Olen siis enemmän kirjoittajatyyppiä.

    Ja varmasti ystäväsi ja läheisesi ymmärtävät, ettet aina ehdi/muista vastata, ja tietävät sinun olevan kuitenkin tukena ja läsnä parhaasi mukaan.

  • Reply Kaisa Wednesday, March 8, 2017 at 12:08

    Tuli hetkellinen ajatuskatko, kun tässä asussa sun masu piiloutuu niin hyvin. Aloin nimittäin kuvat nähdessäni heti haikaillen miettimään, että mistähän oot ostanu noin ihanat farkut. Mutta sit toi H&M Mama herätti taas mut tajuamaan että kappas, Annahan oli raskaana! Haha :D Mutta aivan ihana asu, näytät tosi kauniilta <3

  • Reply H Wednesday, March 8, 2017 at 18:29

    Voi että on hyvä toi kolmanneks vika kuva, ihana!! <3

  • Reply Johanna Wednesday, March 8, 2017 at 19:26

    Pakko kommentoida tähän. Minun paras ystäväni muutti kauas, mutta yhteydenpito on säilynyt tiiviinä. soitamme viikottain useammankin maratonpuhelun. molemmat olemme kotiäitejä. Langaton Hands-free korvalle ja viikkosiivous, ruuanlaitto, pyykkien viikkaus jne. tulee tehtyä ihan huomaamatta ystävän kanssa jutellen. Ja mikä onkaan parasta vaunulenkkiseuraa…puhelu ystävälle.☺

  • Reply meow Wednesday, March 8, 2017 at 23:50

    Totta, että ystävyyssuhteita voi olla paljon erilaisia. Oon harvemmin yhteydessä niihin läheisiin ystäviin, jotka ovat lapsuudesta asti tuttuja, mutta silloin kun me ollaan yhteydessä niin se voi meinata kolmen tunnin puhelua tai saman mittaista kävelylenkkiä jutskaillen, helposti. Sitten on niitä, joiden kanssa viestittelee lähes päivittäin kaikenlaista pientä höperöä ja linkkaa uudet kissavideolöydöt :D :D

    Tykkään tosi paljon sun asusta, vaikka pidät sitä liian tylsänä :) Toivottavasti itekin näyttäisin sitten joskus raskaana yhtä tyylikkäältä :)

    • Reply Anna Thursday, March 9, 2017 at 08:09

      Hahah, meillä on miehen ja siskon kanssa oma ryhmä, johon linkataan kaikki tyhmät eläinvideot :D Niitäkin tulee siis laitettua vähintään kerran päivässä jollekin :D Näinhän se menee, kaikki on erilaisia :)

  • Reply susannamari4 Thursday, March 9, 2017 at 09:24

    Ystävyyssuhteet on kyllä aina hankalia ja ite oon tullu siihen tulokseen, että niitä pitää kyllä vaalia sekä hyvässä että huonossa. Samalla tavalla kuin missä tahansa ihmissuhteessa, ystävyyssuhteissa on aina kaksi ihmistä tasa-arvoisena. Ja ystävyyssuhteita on laidasta laitaan, joidenkin kanssa pidetään päivittäin/viikottain yhteyttä ja joidenkin kanssa harvemmin eikä se välttämättä tarkoita että joku toinen ystävä olisi millään tavalla tärkeämpi :)

    Btw, mussa kun on perfektionistin vikaa niin oon huomannut, että sulla on tuolla kategoriana “this and that” ja sitten ilmeisesti vahingossa tullut myös “thiD and that” minkä takana yksi postaus. Pieni asia, mutta pisti silmään :D

    Kiitos taas Anna blogistasi, ainut mitä jaksan aina lukea, vaikka esim. oma elämäntilanne onkin aivan erilainen kuin sinun tällä hetkellä :) tsemppiä odotukseen!

    • Reply Anna Wednesday, March 15, 2017 at 11:21

      Ähhh, joo muaki ärsyttää tuo kun noin käy :D Täytyy käydä korjaamassa :D

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post