Toipilas

Benu (1 of 1)

Pikku toipilas se siinä moikkailee :) Benjin leikkauksesta on nyt tasan viikko, ja täällä pikkutoipilas on ollut jo aika lailla normaali pari päivää. Benjillä tosiaan oli piilokives, jonka leikkaamista aina suositellaan, niinpä pikkuherra pääsi veitsen alle viime perjantaina ja samalla vietiin se toinenkin killutin. Tavallaan pelotti hirveesti tuo leikkaus, nimittäin Benji ei ole parhaimmillaan silloin kun tekee kipeetä (kuka on?) ja toipumisaikaa enemmän jännitti oikeastaan se, muuttuuko koiran persoona. Benji on niin ihana ja riemastuttava tyyppi, etten olisi ehkä kestänyt, jos se olisi muuttunut hirveesti erilaiseksi. Suuremmin syitä leikata Benjiä ei ollut, sillä ensimmäisen kiiman aikaisen merkkailun se oli käytännössä lopettanut (paitsi oman ruokakupin lähiympäristö mun vanhempien kotona..) eikä muita häiriökäyttäytymisen merkkejä sillä mitenkään ollut. Terveydellisistä syistä se piilokives on kuitenkin hyvä poistaa, joten todettiin, että mieluummin tehdään se sitten nyt mahdollisimman vähin riskein. Pelotti tietenkin tuon vaikutus koiran persoonaan, mutta se oli pienempi paha kuin muut meille maalatut riskit.

Leikkauksen jälkeen meitä odotti yksi raukka kantokassissaan puhallettava kauluri kaulassaan. Kotona siirsimme Benin pesäänsä ja peittelimme viluisen pienen viltillä. Vietimme illan sohvalla Benjin vieressä ja katselimme sen tokenemista. Kun se alkoi pikkuhiljaa toeta unilääkkeestä, oli jäljellä pelkkää kauhua kauluria kohtaan. Se ei oikeen voinut liikkua, ei voinut syödä tai juoda kunnolla siinä ja vihasi koko kapistusta. Jos koskikin kauluriin, koko raukka säikähti ja sai pienen raivarin kaulurille. Normaalistihan Benjille voi pukea mitä vaan ja tehdä melkeinpä mitä vaan, mutta jos sillä on kipua jossakin, niin se ei ole oikeen hoitokelpoisin yksilö. Ekan yön itse ravasin vessassa sen verran ahkeraan, että huomasin, ettei Benji oikeen nukkunut ikinä. Ei siis ihme, että lauantaina täällä oli yksi aika äreä kaveri. Päätettiin, että järjestetään lähipäivät niin, että aina joku on kotona ja pitää Benjiä silmällä, ja otetaan kauluri pois. Eihän se saanut edes päätä mitenkään päin maahan kauluri kaulassa! Unettomana ketuttaisi kyllä itseänikin kaikki mahdollinen. Lauantaiaamulla lähti siis kauluri ja pieni piristyi heti. Uskalsi syödä, juoda ja käydä ulkona. Lauantai meni vielä aika paljon nukkuessa ja lepäillessä, eikä tuo juuri edes yrittänyt haavojaan nuolla.

Screen Shot 2017-03-03 at 19.38.59

Jompi kumpi meistä pitikin Benjiä koko ajan silmällä, mutta se ei oikeen ollut kiinnostunut arvistaan. Pakko kehua KEKin Viiviä, sillä Benjille ommellut tikit ommeltiin jotenkin niin, että ne oli sisäänpäin (?), tai siis niin, ettei niitä juuri näkynyt vatsan puolella. Ja lisäksi ne vielä liimattiin. Haavat oli tosi siistit, enkä oikeen edes keksi, miten tuo olisi saanut niitä purettua rikki, mikä on aina vaarana.

Meillä on onneksi se tilanne, että viikonloppu oltiin molemmat kotona ja sitten mä pystyn olemaan kotona arkisinkin, kun suurin osa töistä tapahtuu omassa kotona. Kolme päivää meni kaiken kaikkiaan siihen, että Benji oli täysin oma itsensä. Syötimme sille määrätyt viisi päivää antibioottia ja neljä päivää kipulääkettä. Tarkistimme haavoja ja suihkutimme niihin pari kertaa päivässä Septidiniä. Neljäntenä päivänä haavatki näytti jo tosi hyvältä ja nyt viikon kohdalla on vaikea edes löytää niitä arpia. Siskoni oli tulossa muutamaksi päiväksi Kuopioon ja mietimme, että Jedi jäisi tällä kertaa kotiin. Kun Benji on kuitenkin tässä kaksi päivää vetänyt jo ihan kunnon rallia ja ihan omaa normaalia arkeaan, ei ollut mitään syytä jättää Jediäkään kotiin. Ei tuosta kyllä päälle päin osaisi sanoa, että se oli viikko sitten leikkauksessa :D Suositushan on pitää kauluria 10-14 päivää, mutta kun tuo ei ole ollut kertaakaan kiinnostunut nuolemaan haavojaan, eikä muuta tarvetta sille ole ollut.

Onko joku jo muuttunut? On. Benjin äänestä tuli kovempi ja kimakampi! Sen huomasi ihan ekana parina päivänä, että sen haukku muuttui kovemmaksi. Pissaaminenkin muuttui ekana päivänä. Sen sijaan, että koipea pitää nostella parin metrin välein, se käy asioillaan aika lailla kerran tai kaksi lenkin aikana ja that’s it. Hinkua päästä pihallekaan ei ole samalla tavalla. Muuten ei ole vielä tapahtunut muutosta. Ruoka kiinnostaa kuten aina, muttei mitenkään erityisen paljoa. Läheisyydenkipeä se on ollut samalla tavalla. Ekat päivät meni ihan kiinni meissä, mutta nyt se on taas normaali oma itsensä. Ainakaan vielä ei ole mitään merkkiä rauhoittumisesta tai hiljentymisestä, mutta aika senkin näyttää.

Sama sympaattinen hassu pieni otus siis täällä pyörii. Toki vielä tsekkaillaan haavoja aamuin illoin, mutta kahdesta arvesta toinen erottuu enää hädin tuskin ja toinenkin hyvin heikosti.

Kaikki meni siis paljon paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Kyllä siinä perjantaina kun toinen oli niiiin kipeän näköinen siinä kaulurissa pääsi itku, mutta toisaalta oon ollut pelkkää iloa ja onnea jostain tiistaista, kun Benji on vetänyt ihan normaalisti omaa meininkiään ja vaikuttanut kaikin puolin hyvinvoivalta :)

0

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Shalala Friday, March 3, 2017 at 21:05

    Ihana Benji! Hieman kannattaa kuitenkin rauhoitella villeimpiä remuamisleikkejä, ettei tule takapakkia. Se ihossa oleva haava ei ole ainut jonka pitää antaa rauhassa parantua :)

    Kivaa viikonloppua!

  • Reply Nina Friday, March 3, 2017 at 21:11

    Muistan kun haettiin meiän narttukoira leikkauksen jälkeen eläinlääkäristä ja siinä ensin juteltiin hoitajan kanssa hoito-ohjeista ym, niin kuulin sinne vastaanoton puolelle miten meiän neiti huutaa täyttä kurkkua siellä toisella puolella, kun yks hoitaja yritti tippaletkuhaavan päältä ottaa sidettä pois (meiän neiti on aika draama queen :D). Mä en nähny koiraa vielä siinä vaiheessa ja äänestä vaan tunnistin omakseni sen, ja itkuhan siinä pääsi. Se toisen huuto siellä ja kun ei ite päässyt siihen viereen et mami on tässä, teki vaan niin pahaa. Ja kotona vielä itkeskelin kun toinen oli niin reppana. Mut niin sekin vaan parissa päivässä muuttui eikä ollu enää tietookaan reppanasta :D

  • Reply Sanni Saturday, March 4, 2017 at 01:38

    <3 Ihana pieni.
    Kylla se on kamalaa kattoa, ku pikkunen oma karvakasa karsii :( Meian toisella koiralla leikattiin vuosi sitten MOLEMMAT polvet takajaloista, ja se oli jotain ihan hirveeta kattoo kun se ei paassyt ensimmaiseen pariin viikkoon mihinkaan. Piti kantaa se hadille ulos, kantaa rappuset ylos ja alas viela pitkaan laikkauksen jalkeen kun ei jalat viela pelittanyt. Kuitenkin nyt vuoden jalkeen ollaan niin tyytyvaisia etta tehtiin se, koska toi haluu menna, juosta, leikkii pallolla jne… koska muuten tylsistyy ihan vallan. Ja nyt se voi tehda kaikkee sita ilman etta polvet pettaa alta tai muljahtelee pois paikoiltaan. Kylla siina paasi muutamat itkut meilla molemmilla (miehella ja mulla) sina aikana ku koira oli toipilas.. :(

  • Reply R Saturday, March 4, 2017 at 11:29

    KEK on huippu, en muualle koiriani enää vie😊

  • Reply Jaana Saturday, March 4, 2017 at 23:04

    On kyl niin suloinen Benji, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti ja koirathan paranee aikas nopeasti 😊

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post