Mustapohjainen pastellihattara // Kuopio

colourofsunset (1 of 14)

Täällä sitä ollaan ja vietetään perjantai-iltaa niinkin villisti kuin kehtolaulua soiva pöllö mahan päällä ja vieressä mies, jonka sylissä yksi pieni toipilasrääpäle vastaanottaa paijauksia. Benji kävi tänään nyt sitten piilokives-leikkauksessa ja nyt kaulassa roikkuu yksi pehmeä tukikauluri ja pieni karvaluoti on kyllä kaikkea muuta kuin tyytyväinen. En muista milloin mulla olisi ollut yhtä paha mieli ja petturiolo kuin tänään, kun vein Benjin eläinlääkäriin. Benjihän riemastuu aina kun se näkeekin sen kuljetuslaukun, ja alkaa vinkumaan ja pyörimään ympyrää ihan innoissaan. Oon päätellyt, että se on ymmärtänyt laukun merkitsevän matkaa johonkin kivaan seikkailuun, yleensä Jedin luokse tai mummojen hemmoteltavaksi. Tänään se tanssi villisti eteisessä ja mun teki mieli vaan lyödä itseäni, kun tiesin, että olen pahimman luokan petturi. Eläinlääkärille päästyämme ilme muuttui aika valppaaksi ja totiseksi, eikä riemusta ollut enää jälkeäkään.

Onneksi leikkaus sujui kuitenkin oikein hyvin, ja Benji osasi käyttäytyä sen verran rauhoittamisen ajan, että kehtaamme kuulemma mennä takaisinkin. Nyt on siis palliton pomeranian tässä taloudessa, ja luulenpa, että käsillä on jännät pari viikkoa. Kaulurin pitäisi kuulemma olla 10-14 päivää käytössä, ja jotenkin on sellainen kutina, että eniten tässä taloudessa tulee lähiaikoina helisemään omistajat. Jo heti eläinlääkärin jälkeen ihan viimeisillä voimilla piti yrittää rapsuttaa kauluria, jos se irtoaisi. Voin kuvitella, että kun lääkkeiden vaikutus lakkaa, on yksi Benji aika vihainen kaulurilleen. En tosin ymmärrä, miten sen pitäisi pystyä syömään tai juomaan mitään toi kaulassa, kun eihän se yllä mihkään :D Täällä menee siis viikonloppu rauhallisesti kotosalla, että joku voi vahtia tuota koko ajan, mutta suunnitelmissa onkin seinien maalailu vauvanhuoneessa ja muuta mukavaa kotiprojektia.

colourofsunset (5 of 14)

colourofsunset (10 of 14)

colourofsunset (14 of 14)

colourofsunset (8 of 14)

colourofsunset (9 of 14)

Asuna olisi tällä kertaa jälleen kokomustaa, tosin tällä kertaa sentään pastellisin lisäyksin. Kaunis pastellinen taivas sopiikin asukuvien inspiraatioksi, joskin on myönnettävä, että en sitä osannut ennustaa aamulla päälle pukiessa. Mulla on vaan vimmattu vaaleanpunaisen värin ihastus päällä koko ajan, ja muutenkin kaikki pastellit kiinnostaa. Voisi kuvitella, että tällä määrällä vaaleanpunaisen intoilua masussa asustelee tyttö, mutta saa nähdä, saa nähdä. Oon muuten nyt virallisesti kieltänyt itseltäni tästä lähtien myös kaikki mahdolliset lehdet ja lööpit, ja mies saa kertoa mulle, mitä maailmalla tapahtuu. Eksyin tänään varsin viattomasti Iltiksen sivuille ja heti toisena uutisena oli erään naisen tarina, jossa hän menetti lapsensa kohtukuolemalle ihan raskauden lopussa. Itkin sitä vuolaasti koko automatkan ja anelin vauvaa potkimaan sydän syrjällään. Tosin se onneksi hikkasi juuri sillä hetkellä, mutta silti oon saanut itseni nyt varmasti loppuraskaudeksi säikäytettyä, joten lähiviikkoina mun lukurepertuaariin kuuluu kehtolaulujen sanat (voi lapsiraukkaa), vauvan hoito-ohjeet ja hyvän mielen blogit ja naistenlehdet (jälkimmäisissäkin on toki piilevä riski).

On oikeesti aika hyvä, että tässä vaaleanpunaisessa innossani en tiedä lapsen sukupuolta. Jos tietäisin, että kyseessä on tyttö, maalaisin varmaan huomenna seinät vaaleanpunaiseksi ja täyttäisin kaapin vaaleanpunaisilla hepenillä. Vaikka olenkin jyrkästi sitä mieltä, että lasta ei tarvitse pukea mitenkään sukupuoltaan huutamaan päästä varpaisiin. Toisaalta mietin, onko se enää lähemmäs kolmekymppisenä ihan normaalia intoutua näi paljon vaaleanpunaisesta? Ehkä se on kuitenkin ihan hyvää vaihtelua tuohon mustaan ja harmaaseen, mitä tunnun käyttävän jatkuvasti.

Me ollaan menty koko ajan niin pää kolmantena jalkana viime aikoina, että tuntuu ihanalta olla nyt tämä viikonloppu oikeasti ihan vain kotona. Tuntuu melkein hämmentävältä, että huomenna saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja sen jälkeen ei ole mitään suunnitelmia, joihin pitää lähteä. Helmikuu on mennyt ihan silmänräpäyksessä, niin kuin osasin odottaakin ja ensi kuussa on taas hirveesti kaikkea jännää ja mielenkiintoista luvassa. Toivottavasti saatais nyt tuo vauvan huone kuosiin ennen kuun vaihtumista, niin ei jää mitkään asiat niin viime tinkaan kuin yleensä.

colourofsunset (4 of 14)

colourofsunset (12 of 14)

colourofsunset (13 of 14)

colourofsunset (11 of 14)

colourofsunset (3 of 14)

Asussa näkyvä musta neule on muuten erään vaihtarin tuotos, ja sain vaatekaappiini Acnen Dazen toisessa värissä melko mukavaan hintaan. Tykkään tuosta Dazen isosta kaulurista, jota voi käyttää yksiolkaisena, olat paljaaksi jättävänä tai ihan vaikka vaan muhkeasti kaulurimaisesti lepäävänä. En pahastuisi, vaikka tästä vielä löytyisi joskus järkevään hintaan valkoinen tai vaaleanharmaa :D Sen verran ahkerasti näissä viihdyn. Täytyy varmaan kohta alkaa laittaa näitä neuleita pois käytöstä, ennen kuin maha alkaa venymään. Hauskaa on muuten se, että näissä kuvissa ei kyllä edes osaisi uskaltaa arvata, olenko raskaana vaikka viikkojakin on jo 33. No okei, lähikuva laukusta paljastaa sen kyllä, mutta muuten tuo neule on aikamoinen raskausmahan piilotteluvaate :D

ACNE Daze neule (tämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
STUART WEITZMAN saappaat (nämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
H&M Mama farkut (ei löydy enää, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
H&M vaaleanpunainen pörrötakki (loppuunmyyty, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
FURLA Metropolis (sävy Moonstone täältä, sama aivan ihanissa uusissa sävyissä *täällä ja *täällä)

colourofsunset (2 of 14)

colourofsunset (7 of 14)

Mitäs tykkäätte asusta? Jeij or neij mustapohjaiselle pastellihattaralle? 

0

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Emma Friday, February 24, 2017 at 20:43

    Voi pojat, tää asu on yksinkertaisuudessaan jotenkin niin hurmaava! Etenkin takki ja laukku ovat niin söpöjä, hyvällä tavalla. Yleensä en yhdistä pastellivärejä mustan kanssa, miellän, että kontrasti on liian jyrkkä, mutta tämä asu kyllä toimii!

  • Reply terhi Friday, February 24, 2017 at 20:50

    Meillä oli kissan sterilointi vuosi sitten, eikä hänen korkeutensa suostunut pitämään kauluria ollenkaan. Olisi pitänyt viikko olla se päällä ja sehän täytyy ottaa pois syömisen ja juomisen ajaksi, ohjeisti lääkäri. Tappeli itsensä siitä ulos monta kertaa, vaikka oli vedetty sideharsoilla kainaloiden ympäri yms. Päädyttiin ostamaan tämmöinen: https://www.mustijamirri.fi/buster-haavasuoja-kissa-musta-harmaa-c109644 ja oli muuten hemmetin hyvä ratkaisu!! Tuo nyt on kissojen malli, mutta varmaan löytyy koirillekin :)

  • Reply Pauliina Friday, February 24, 2017 at 21:57

    Luin saman jutun, ja toista lasta odotan rv 36 😭 Pahinta on se, että ekan lapsen saatuani herkistyn entistä enemmän kaikelle eli kohdallani ei varmaan ole kyse hormoneista vaan pysyvästä olotilasta.

  • Reply MARTA Friday, February 24, 2017 at 22:31

    Love the coat! This look is so pretty!

  • Reply Ina Friday, February 24, 2017 at 22:58

    Kaunis asu! :) itekin luin sen lehtijutun ja itkin melkein silmät päästäni ja heti piti kotidopplerilla (jota en yleensä ikinä käytä) kuunnella onko siellä masussa ketään ja kuullostella potkuja! Täällä rv 37+4.

    Paranemisia karvakorvalle! Meidän karvahanurilta kun leikattiin pallit niin ostettiin semmoinen koirien “body” (mustista js mirristä muistaakseni) joka päällä sai viipottaa sisällä menemään. Suojasi sen verran ettei heti päässyt tikkejä puremaan/nuolemaan niin ei tarvinnut koko ajan kauluria pitää. Sit ulkoillessa, yöllä ja jos joutui hetken olee yksin niin laitettiin kauluri :)

  • Reply jennajones Friday, February 24, 2017 at 23:09

    Meillä ainakin kun (pieni) narttukoira leikattiin, niin eläinlääkäri suositteli ostamaan pari vauvojen bodya ja leikkaamaan reiän häntää varten :) oli huomattavasti käyttäjäystävällisempi kun toi kauluri.

  • Reply Emma Friday, February 24, 2017 at 23:14

    Söpösöpö asu! Toimii! Toivon kivoja ajatuksia sun päiviin!

  • Reply Noonis Saturday, February 25, 2017 at 02:47

    Toi Iltiksen artikkeli oli kamalaa luettavaa ja nosti kylmiä väreitä pintaan meidänkin loppuraskauden liikkumattomuudesta. Onneksi meidän tarina päättyi onnellisesti.

    Sisu ei muuten käyttänyt kauluria ollenkaan leikkauksen jälkeen ekaa päivää lukuunottamatta. Kun se häiritsevä muovilerpake oli poissa, antoi se tikkien olla ihan rauhassa.

  • Reply Tanja Saturday, February 25, 2017 at 08:09

    Kaunis asu. :)

    Sun kuvista kyllä viime aikoina on jotenkin huomannut sellaisen onnellisen hehkun. Olet tosi kaunis odottava äiti.

  • Reply Anniina Saturday, February 25, 2017 at 10:13

    Haha me tehtiin kissalle pitkien kalsareiden lahkeesta haalari, eläinlääkäri oli näin neuvonutkin, me ei saatu mitään kauluria mukaan ja kissahan iski heti hampaat kiinni tikkeihin kun kipulääkkeiden vaikutus hälveni ja havahtui kipuunsa. Ei tajuttu edes katsoa että olisko eläinkaupoista löytyny tuommosta kun on linkattu tänne, mutta ihan hyvin toimi kotikutoinenkin. Oli aika hullun näköistä kun kissa vaan makasi sohvalla ja yhtäkkiä rupesi kaivamaan ja haistelemaan sohvaa, ilmeisesti luuli että siinä joku pistää vatsaan?? :D

  • Reply Moma Saturday, February 25, 2017 at 20:23

    Pakko kysyä. Olet ig:ssä myymässä tavaroitasi ja tavaran seassa on myös sinun omia suunnittelemia Mungolife vaatteita. Onhan niin että olet myös itsellesi jättänyt vaatekappaleet säilöön? Olisi suuri vääryys jos itse suunnittelijalla ei ole omia vaatteita tallessa. Ei tonne Nellyllekkään nyt ihan joka pirkko pääse omaa mallistoa tekemään.

  • Reply Mia Saturday, February 25, 2017 at 21:15

    En ole edes raskaana, mutta olen itkenyt samaa juttua jo vuorokauden… Kaikki ne kuvat oli niin lohduttomia. Ei vaan auta pelätä elämää, vaikka siinä kaikkia mahdollisia suruja voikin tulla, muuten jää myös se suurin ilo ja onni kokematta. Toivon sinulle täydestä sydämestäni leppoisaa ja onnellista loppuraskautta ja voimia siihen viimeiseen rutistukseen, jotta voitte aloittaa ihanan, vauvantuoksuisen ja rakkauden täyteisen arjen kolmestaan <3

  • Reply Anniina Saturday, February 25, 2017 at 23:41

    Ihana takki! <3

  • Reply Soude Sunday, February 26, 2017 at 10:38

    Kaulurihan annetaan leikkauksen jälkeen siksi, ettei eläin pääse nuolemaan haavaa ja aiheuttamaan tulehdusta. Meillä ei ole koskaan pidetty koirilla kaulureita operaatioiden jälkeen, jos on oltu kotosalla ja pystytty vahtimaan koko ajan eli käytännössä jatkuva näköyhteys. Onneksi nuo karvanaamat on nopeita toipumaan! Aikoinaan pelkäsin narttumme kuolevan steriloinnin, niin kipeältä se näytti leikkauksen jälkeen ja haava oli mielestäni valtava. Muutaman päivän päästä tytsy oli niin täynnä virtaa, että oli työn takana pitää se aisoissa tikinpoistoon asti :D Pikaista paranemista karvapallolle! Ja asu miellyttää kovasti kaltaisteni mustan rakastajaa, pitäisiköhän hankkia jotain pinkkiä…

  • Reply Hannu Sunday, February 26, 2017 at 22:46

    Koirien pallien poistosta sen verran, että hormoonitoiminta tulee muuttumaan jonkin verran ja sitten saa olla tarkkana annettavan ruuan kanssa kun, joillekin tulee taipumus kerätä ylipainoa. Eli kannattaa seurata ettei tule palleroa pallien tilalle :D Nim.merk. Entinen pallittoman uroskoiran omistaja.

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post