Red, brown and black // Kuopio

redd (10 of 15)

Jos nyt hetkeksi vetäytyisi häähumusta ja siirtyisi takaisin hieman arkisempiin aiheisiin :) Palaan vielä toki hääjuttuihin häämekon ja koristelujen osalta, mutta kuten odotettua, elämä jatkuu ja arki myös. Tänään on vihdoin päivittynyt uusi sukunimeni kaikkiin tietoihin ja olenkin vaihtanut sukunimeä ties minne kaikkialle. Varasin myös ajan passin, henkilökortin ja ajokortin uusimiseen, joten tuo uusi nimi tulee ehkä hieman konkreettisemmaksi tässä lähiaikoina. Tosin tänään soitin kyllä pankkiin puhelun, joka alkoi lupaavasti.. “No Anna Vanhanen tässä moi. Eiku Anna Pastak. No itse asiassa tällä asialla soittelenkin..” Saattaa siis vielä hetki mennä. Mies ja ystävätkin käyttävät tietyissä tilanteissa sukunimeäni, ja vähän veikkaan, että Vanhanen jää vähäksi aikaa kyllä käyttöön sellaisena lempinimenä, jonka käyttötarkoitus on yleensä hetkiin, kun en ole parhaimmillani :D Eihän noissa sukunimen vaihtamisissa joka paikkaan ole mikään kiire, mutta halusin saada sen tässä tehtyä, ennen kuin elämä pyörii jatkuvasti tuttien ja vaippojen ympärillä. Ja kun passi pitää kuitenkin vaihtaa mahdollisimman pian, niin eipä ole sitten kiva jos pankkikortit ja henkkarit on eri nimille. On ihan hassua, miten sidoksissa sitä onkaan sukunimeensä. Mun sähköpostikin on sukunimellinen, ja tuntuu, että nimitieto pitää vaihtaa ainakin sataan tuhanteen eri paikkaan. En ole koskaan edes tajunnut kuinka iso osa identiteettiä ja itseä on sukunimi. Nooo, ehkä jo ensi vuoden puolella osaan esitellä itseni ilman Eikua toisena nimenäni :D

No, anyway, elämä jatkuu, sama Anna olen kuitenkin, oli sukunimi mikä tahansa. Paluu arkeen on siis ihan ajankohtainen. Ja kalenterikin näyttää vähän siltä. Onneksi tämä viikonloppu on täynnä ihanaa ohjelmaa, ensi viikoksi on hullun paljon töitä ja ohjelmaa ja viikonlopuksi suuntaamme taas Helsinkiin. Ei tälle ravaamiselle vaan tule loppua :D No, tiedossa on mukavia menoja ja yksi tärkeä työtapaaminen, jota jouduin siirtämään aiemmin. Olen hieman jo katsellut kalenteria, ja pyrkimyksenä on kyllä olla kotona sitten noin maaliskuun puolesta välistä. Odotan sitäkin jo aika lailla! Viime vuosina on ollut niin vauhdikasta elämän meno ja viime aikoinakin on tullut ravattua kaikkialla, joten odotan kyllä sitä, että vauvan myötä mekin pääsemme hieman rauhoittumaan. En toki edes kuvittele, että meistä tulee ykskaks se pariskunta, joka on kuukausikaupalla samassa paikassa, vaan veikkaan vahvasti, että me matkustelemme jatkossakin jonkin verran. Nyt alkaa kuitenkin nuo pidemmät istumiset tuntua jo sen verran, etten varmaaan ihan hirveesti helmikuun jälkeen jaksa Helsingissä käydä. Eikä onneksi pitäisi olla suuria tarpeita vierailla siellä.

redd (12 of 15)

redd (11 of 15)

redd (5 of 15)

redd (3 of 15)

redd (4 of 15)

redd (13 of 15)

Mä itse asiassa odotan jo tosi innolla tätä tulevaa elämänmuutosta. Äitini joskus muutama vuosi sitten oli huolissaan, että osaanko minä ikinä rauhoittua. Kun elämä oli siihen aikaan hyvinkin menevää, kissanristiäisiä, matkoja ja menoja, pelkäsi äitini, että joskus sen kaiken on loputtava, enkä tulisi osaamaan elää normaalia elämää. Ajattelin jo silloin, että “aikansa kaikkea”. Jo muutama vuosi sitten sama kaava alkoi toistamaan itseään ja huomasin usein kaipaavani hieman rauhallisempaa elämää. Toki mä edelleen matkustan paljon, ravaan Helsingissä ja olen koko ajan jossakin. Samaan aikaan mun perjantai-illan aktiviteettiin kuuluu kuitenkin ruokakaupassa käyminen, ruoanlaitto, oma koti ja tyttökaverin kanssa juoruilu samalla kun mies viihdyttää Benjiä. Tietyllä tapaa elämäni on varmasti huomattavasti vähemmän mielenkiintoista luettavaa nykyään, mutta itselleni tämä on kyllä tervetullutta vaihtelua. Se myös tuo reissuihin ja kissanristiäisiin ihan uutta arvoa. Nyt kun eräs tapahtuma osuu samalle viikonlopulle kuin työtapaaminen, pääsen osallistumaan siihen ilman sen erikoisempia järjestelyjä. Olinkin jo ihan innoissani, että pääsee näkemään blogityttöjä pitkästä aikaa ja olla mukana “blogiriennoissa”. Eipä tuota koskaan Helsingissä tullut ajateltua ja usein oli vähän sellainen “sinnekin pitäisi mennä” -asenne.

Tiedän, että vauva tulee rauhoittamaan menoamme vieläkin enemmän. Tärkeintä on vauvan hyvä olo, ja tulemme varmasti menemään hänen tarpeensa kaiken edellä. Eipä tule ravattua joka toinen viikonloppu pk-seudulla, eikä voi matkustellakaan kerran kuussa. Monet jotenkin pelkäävät, että vauhdikkaan elämän jälkeen arki lävähtää kasvoille epämiellyttävällä tavalla, ja se on varmasti riski. Itse olen ottanut sen vastaan avoimin mielin. Olen itsekin yllättynyt kuinka kotoisaksi tunnen itseni tässä nykyisessä elämäntilanteessa ja kuinka innolla odotan jopa sitovampaa elämää. Entinen sitoutumiskammoisuuden esikuva onkin ykskaks ihan innoissaan rouva, tulossa pian äidikisi ja sitoutumassa toisen ihmisen tarpeisiin. En usko, että osaisin olla onnellinen tässä tilanteessa, ellen olisi kokenut aika vauhdikasta ja tapahtumarikasta elämää tähän asti. En kaipaa sitä, muistelen sitä lämmöllä ja samalla vedän vilttiä korviini hieman tukevammin ja halailen Benjiä kotisohvalla lujemmin. En koskaan kaivannut omistusasuntoa tai arkista elämää, kunnes nyt en osaisi kuvitella eläväni ilman. Mikään elämässäni ei ole tuntunut niin hyvältä kuin oma, omannäköiseksi laitettu koti, rauhallisempi elämä ja ennen kaikkea tämä ikioma perhe kainalossa.

Meillä on kyllä sikäli onnekas tilanne, että olemme löytäneet paikkamme täällä Kuopiossa. Mies viihtyy työpaikallaan täällä, mä olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja ystävystynyt ihanien tyttöjen kanssa. On oma rytmi, on omat kantispaikat, on kivoja ihmisiä, on se oma elämä. Eikä se tunnu yhtään tyhjältä. Meidän perheetkin on siitä ihania, että kaikki odottavat jo innolla Kuopiossa käymistä. En malta oikeesti odottaa tätä kesää! Niin paljon kun nautinkin tästä ajastsa kun olemme miehen kanssa vielä kaksin, odotan jo niin innolla sitä, että voimme viettää lämpimiä kesäpäiviä kotipihalla oman pienen kanssa.

redd (15 of 15)

redd (14 of 15)

redd (1 of 15)
redd (7 of 15)
redd (8 of 15)
redd (9 of 15)

Asusta sen verran, että Lontoon aleista löysin ihan täydelliset ylipolvensaappaat, joissa oli tarpeeksi matala korko arkikäyttöön. Näissä olen hypellyt menemään iisisti aamusta iltaan nyt raskaanakin ihan ilman ongelmia. Tykkään kun näissä on säätövaraa, että näitä saa tarvittaessa löystettyä ja lisäksi näiden mokka on tosi napakkaa ja kestävää. Sävykin on kaunis harmahtavan ruskea, eikä suklaanruskea, niin näiden yhdistäminen on tosi helppoa :) Virallisesti nää on khakit, mutta mun silmään ne ei kyllä oo mitenkään vihertävät :D

Oon muuten niin onnellinen, että mun loppuraskaus on lopputalvesta, nimittäin tuntuisi varmaan todella isolta ja ahdistavalta olla raskaana kesän helteillä. Nyt olen mielelläni kääriytynyt mukaviin neuleisiin ja mamafarkkuihin ja vaihdellut vain kivoja kenkiä ja asusteita. Niistä muuten yksi uudehko löytö näissä kuvissa, nimittäin tuo Furlan laukku oli löytö Furlan alennusmyynneistä puoleen hintaan :)

ALDO saappaat (nämä, saman merkin lähes samanlaiset *täällä ja *täällä)
ZARA takki (loppuunmyyty käsittääkseni, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
FURLA laukku (loppuunmyyty käsittääkseni, sama sävy pienempänä *täällä ja sama laukku mustana *täällä tai samantyyppisessä herkullisessa värissä *täällä)
H&M Mama farkut (samantyyppiset *täällä ja *täällä)
H&M kashmirpoolo (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
MULBERRY kaulahuivi (DIY viltistä)

redd (2 of 15)

Mungobabyn puolelle tulossa huomenna juttua yrittämisestä ja aikatauluttamisesta, mutta oletteko te ehtineet lukaista jo eilisen jutun häiden vietosta raskaana? Palailen Mungolifenkin puolelle heti huomenissa (ja toivottavasti ehdin laittaa uusia juttuja mungokirppiksenkin puolelle Instaan), mutta kertokaahan nyt tässä välin, mitä tykkäätte tästä asustani? :) 

0

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply A Friday, January 27, 2017 at 22:02

    Ihana nähdä kuinka onnelliselta ja sädehtivältä näytät!

  • Reply johanna Saturday, January 28, 2017 at 06:21

    Tilasitko laukun furlan omilta sivuilta ?😊

  • Reply Aila Saturday, January 28, 2017 at 08:47

    Ihana asu. Värit ovat sinulle juuri oikeat.

  • Reply H Saturday, January 28, 2017 at 12:19

    Mä olen ollut neljä vuotta jo naimisissa ja nykyisen niminen, ja nyt lapsen omahoitajaksi tarhaan osui henkilö, jonka sukunimi on mun tyttönimeni. Meinasin tuossa joku aika sitten allekirjoittaa jonkun päiväkodin lapun tyttönimelläni. 😄 Että joo, tottumiseen voi mennä hetki… 😁

  • Reply Maija Saturday, January 28, 2017 at 21:21

    Ensi kesänä naimisiin menevä täällä hei! Olisi mahtava saada postaus juuri tuosta nimen vaihdosta jos asia ei mene mielestäsi liikaa henkilökohtaisuuksiin! Mitä ilmoittaa, minne ilmoittaa, milloin? Miten uusia kaikki ? Pieni stressin poikanen elää tämän asian ympärillä:)

    Ihana katsoa kuviasi, kun hehkut onnea :)

  • Reply Hanna Saturday, January 28, 2017 at 21:23

    Kuulostaa niin tutulta tuo uuden sukunimen kanssa sekoilu! Mentiin naimisiin noin viisi kuukautta sitten ja edelleen esimerkiksi allekirjoittaessa jotain paperia tulee jostain lihasmuistista vanha nimmari jos en keskity hommaan, samoin puhelimeen vastatessa vähintään joka toinen kerta sanon vanhan sukunimen. Ja tämä kuulemma kestää helposti monta vuotta :D

  • Reply Heidi Sunday, January 29, 2017 at 02:17

    Hurjasti onnea avioitumisesta pitkäaikaiselta lukijalta, Anna :)

    Sukunimisäädöstä tuli mieleen frendini, joka istui lääkärin vastaanoton aulassa aikansa ohi, kun ei tunnistanut huuteluista uutta sukunimeään :D

  • Reply Jenniina Sunday, January 29, 2017 at 11:22

    Tuo laukku on kyllä kaunis, vaikka ihan yli kaiken tykkään siitä vaaleanlilasta Furlastasi :) Tuo matkustelu viimeisinä kuukausina voisi tosiaan mennä jännittäväksi, oma mies päätti syntyä paria kuukautta aikaisemmin (kaksonen, eli näin käy herkemmin) ja syntymäpaikkakunta tämän seurauksena siis noin 300 km kotipaikkakunnalta :”D

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post