Porvoon asua ja hääpohdintoja

porvoo (15 of 15)

Mitä tapahtuu kun on koko ajan tien päällä, pakkaa kiireessä ja suhaa ympäriinsä aikamoisena baby brainina? Nooo, esim yön yli reissulle Porvooseen saattaa unohtua pakata mukaan takki :D En jaksa istua autossa ikinä takki päällä ja heitän sen takapenkille matkan ajaksi. Muuten hyvä, mutta huomasin Porvoossa, että pakkasin mukaan miehen takin. Hetken pohdittuani, totesin, että jaha, sehän sopii aika mukavasti mullekin. Mies oli alunperin vastahakoinen sovittamaan ko. takkia alennusmyynneissä, mutta nyt on viihtynyt siinä aika lailla päivittäin, enkä kuulemma saa varastaa sitä :D En ymmärrä. Kuvissa vilkkuva asu ei siis ole millään lailla suunniteltu, vaan heitetty kasaan mukavimmista vaatteista, jotka keksin vuorokauden matkalle ja pakkotilanne-takista, mutta sopii mun mielestä ihan kivasti yhteen.

Täällä on tänään purettu muistikorttia viime viikoilta, purettu matkalaukkuja (pakkaakseni uudelleen heti huomenna), tilattu morsiuskimppua ja kävin huoltamassa kynsien geelauksen :) En osannut kynsiteknikolla päättää millaiset kynnet tarkalleen haluan, joten koristelin niitä hieman itse kotona. Nyt on mieluisat hääkynnet ja ensi viikolla on vielä kampaajakäynti, että saa tukanväriä vähän freesattua ja hääkampausta kokeiltua. Tänään oli pieni häämeltdown kun tuntuu, että ykskaks ilmaantui taas muutama pikkujuttu, mitkä pitää hoitaa. Sain kuitenkin tärkeimmän tehtyä, eli morsiuskimpun tilattua. Sekään ei ole ihan helppoa, kun ei voi tilata Suomesta eikä siellä missä menemme naimisiin ole mitään kovin kummoista kukkakauppaa, kun kyseessä on niin pieni paikka. Pienten säätöjen jälkeen saan kuitenkin mieluisan kimpun sitten hääpäivänä vaikka hetkeksi meinasi epätoivo uskoa. Äitini osaisi tehdä helposti morsiuskimpun, floristi kun on, mutta koska taikauskoiset höppänät (äiti ja anoppi) ovat saaneet jostain mieleensä, että äiti ei saa tyttärelleen tehdä morsiuskimppua, sain säätää morsiuskimppua vaikeimman kautta :D 

porvoo (9 of 15)

porvoo (2 of 15)
porvoo (14 of 15)

porvoo (13 of 15)

porvoo (6 of 15)

porvoo (10 of 15)

Taikausko, huoh. Okei, mä oon iteki vähän taikauskoinen, tai joitakin asioita en suostu tekemään. Mutta mulla se on aika pientä. Nyt kun häitä järkätään ja pulla on uunissa, niin musta tuntuu, että mun jokaiseen päivään kuuluu vähän taikauskoa… Oksensitko tänään? Poika tulossa. Liljoja hääkakun koristeeksi? Ei missään nimessä, ne on hautajaiskukkia. Eihän kukaan vieraista pukeudu mustaan? Kihlasormusta ei saisi antaa kenenkään kokeiltavaksi ja koska vauvan syke oli toissapäivänä 139. on se selkeästi poika. Paitsi kun se on tyttö, koska linea negra on navan yli :D Jotenkin tiedostin, että näitä uskomuksia vauvan suhteen on triljoona, mutta että häidenkin… Oikeastaan kaikesta päätellen emme voi vetää yhtä hääpäivää ilman, että jotenkin onnistumme tyrimään koko homman niin, että liitto varmasti päättyy eroon. Olen miettinyt, että onkohan taikauskoisuus jokin ihmisen psykologinen keino puolustautua negatiivisilta asioilta? Vähän kuin uskonto? Jos jokin asia menee huonosti tai pieleen, voi lohduttautua, että se oli korkeampien voimien aikaansaannosta.

No, eipä tuo mua sinänsä häiritse. Häiden suhteen olen itse loppujen lopuksi yllättävän välinpitämätön. Tai itse asiassa välinpitämätön on väärä sana, mutta jotenkin suhtaudun niihin hirveän simppelisti. Eilen juuri miehen kanssa juteltiin, että vaikka musta on ihanaa sittenkin järjestää isommat juhlat, en odota häiltämme mitään sen kummempaa. Juttelimme eilen miehen kanssa vauvanhuoneen laitosta ja siitä, että alamme puuhaan sitten vasta helmikuun puolella. Ajattelin heti, että kiva kun on joku projekti häiden jälkeen, kun olen usein kuullut, että häiden jälkeen voi tulla hirveän tyhjä fiilis, the postwedding blues. Jo ajatuskin tuntui omalla kohdallani absurdilta. En kyllä osaa yhtään kuvitella, että mulle tulee sellainen. En ole yhtään hääihminen, enkä usko että ajatukseni parisuhteestani tai tunteistamme toisiamme kohtaan muuttuvat yhtään hääpäivänä. En usko, että herään jotenkin eri ihmisenä häitä seuraavana päivänä tai että parisuhteemme muuttuu. Olemmeko avopuolisoja tai aviopuolisoja on mulle loppujen lopuksi melko lailla yhdentekevää. Kiva toki, että saa tälläytyä ja saa pitää loppuelämänsä kauniita koruja ja saa viettää päivän rakkaittensa kanssa, mutta jotenkin avioliitto on mulle vaan ja ainoastaan yksi merkki sitoutumisesta muiden joukossa. Jotenkin tässä kokee sitoutuneensa niin paljon enempään, että naimisiinmeno ei tunnu millään lailla pelottavalta tai jännittävältä. Kivahan se on, että koko perheellä on sama sukunimi ja on kiva tietää, että mieheni halusi sitoutua minuun ihan virallisestikin. Kun takana on kuitenkin molemminpuolinen sitoutuminen siihen, että haluamme yhteisen lapsen, ei avioliitto tunnu mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältäkään. Rakkautemme ei siitä miksikään muutu, arkemme ei siitä miksikään muutu, emmekä mekään muutu millään lailla vaimo/mies -tittelien kautta.

Avioliitossa sitoudutaan toki ajatuksena loppuelämäksi, mutta surullinen tosiasia on se, että puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Lapsen kautta toisiinsa sitoudutaan ihan oikeasti loppuelämäksi, sillä vaikka ero joskus koittaisi, sitoo lapsi vanhempiaan toisiinsa tietyllä tavoin aina. Ehkäpä tämän takia en odota häitä millään pelonsekaisella jännityksellä tai odotuksella jostakin muutoksesta. Paljon suurempi sitoutuminen tehtiin jo silloin, kun päätimme, että haluamme yhteisen lapsen. Häät on vaan kivat juhlat piristämään ankeaa talvea. Ihanaa nähdä ystäviä, syödä, tanssia ja hymyillä.

Kuulostipa tuo kaikki kamalan ankealta. Eiköhän tuonkin saa joku ymmärrettyä väärin niin halutessaan. Minulla ei siis ole mitään avioliittoa vastaan! Tiedän paljon onnellisia pariskuntia, jotka ovat olleet vuosia ja vuosikymmeniä avioliitossa. Minä en vaan usko, että avioliitto on jokin maaginen ratkaisu parisuhteeseen, tai näe sitä minään uutena alkuna. Me olemme rakastuneet ja rakastaneet ilman avioliittoa, eikä avioliitto tule muuttamaan tunteitamme. En siis odota siltä mitään, koska en kaipaa suhteeseemme mitään uutta. Se on ihana juuri näin. Meillä on ihanaa jo näin, ja avioliitto on minulle vain uusi sukunimi (, jota en varmaan opi ikinä), kasa paperihommia (passi pitäisi anyway uusia, mutta sain just kaikki kortit uusittua Bali-ryöstön jälkeen, nyt pitää sitten tehdä se rumba uudelleen :D) ja hyvät pirskeet lähimpien kanssa sekä oikeudelliset vaikutukset, jotka tuovat ehkä helppoutta ja sujuvuutta arkeen.

Koti ja perhe minulle on siellä, missä sydämeni on. Ja se on kuulunut miehelleni jo kauan ennen kuin pääsemme vihittäväksi ♥

Se, etten odota häiden muuttavan meidän elämäämme mitenkään, ei suinkaan tarkoita, ettenkö odottaisi häitä :) Musta on ihanaa järjestää juhlia, ja onkin paljon kaikkea kivaa, mitä haluan ehtiä vielä väkräämään. Ollaan kehitetty pari hauskaa ohjelmanumeroa, on hyviä ruokia, herkullisia kakkuja ja kauniita koristeita. Häämme tulevat olemaan hieman rustiikkiset ja oonkin vingahdellut ilosta kun olen nähnyt miehen ja hänen ystävänsä kädenjälkeä pitkällisen moottorisahailun seurauksena. Oh yess, nyt on kuulkaa käpyjä, havuja ja puuelementtejä! Isäni joutuu tekemään yhden ylimääräisen reissun vielä hääpaikalle, että kaiken saa vietyä sinne, ja järjestelyt eteneekin kuin höyryjuna. Itse juhlaa en kyllä malttaisi odottaa jo!

porvoo (8 of 15)

porvoo (12 of 15)

porvoo (11 of 15)
porvoo (7 of 15)
porvoo (5 of 15)

Ei mun häistä pitänyt kirjoittaa, vaan asusta :D No, eipä siinä oo mitään ihmeellistä. Mustaa, mustaa ja mustaa ja miehen takki. Joka on itse asiassa tosi kiva. Heti kun täällä ei oo -20 astetta, saatan nyysiä sen uudemmankin kerran käyttööni.

ZARA MAN takki (ei löydy nettikaupasta, *täällä samantyyppinen naisten, jota olen ihastellut mm. Strictly Stylen Hannalla)
ACNE Canada huivi (samanlainen *täällä ja hieman tummempana samantyyppinen *täällä
ACNE Colt nilkkurit (samantyyppiset *täällä ja mokkaiset (jalkaan tosi kivasti istuvat) *täällä)
CHANEL Boy laukku (samantyyppinen aivan ihana *täällä)
SAMSOE SAMSOE neule (tämä, samantyyppinen *täällä)
H&M Mama farkut (*nämä)

porvoo (4 of 15)

Mitäs mieltä olette asusta? Eikö miehen takki toimikin yllättävän kivasti? :)

0

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Marke Wednesday, January 4, 2017 at 18:17

    Oikein hienostuneen oloinen takki, harmaa on niin tyylikäs takin väri!
    Tuo kaulaliina viimeistelee asun, juuri tuon värinen kaulaliina sopii kuin nakutettu tuohon takin väriin!
    Kannattaa lainata noin tyylikästä palttoota ehdottomasti :)
    t. Marke

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:28

      Jep, ja varsinkin mahan kasvaessa, kun se mahtuu hyvin :D

  • Reply Nina Wednesday, January 4, 2017 at 20:17

    Nätti, simppeli asu. Hyvin toimii miehen takki :) avomiehelle näytin kuvia ja hänkin sanoi että sopii ja ettei heti uskoisi miehen takiksi.
    En nyt saa järkevästi muotoiltua, mutta sun ajatusmaailma häistä ja kaikesta mitä kirjoitit, on jotenkin niin kohdillaan ja ihailtavaa. Jalat maassa realismia. Oon älyttömän onnellinen sun puolesta, mukana kulkenut niin monet vuodet, ja hehkut onnellisuutta tänne asti. Olet Anna ihana.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:29

      Kiitoksia kovasti :) Ja toki naimisiinmeno on varmasti upea askel, mutta en koe, että häät olisivat jotenkin mittava tapahtuma parisuhteen yhteiselolle. Ehkä olen liian realisti tässä asiassa :)

      • Reply Nina Friday, January 6, 2017 at 20:01

        Mielummin liian realisti, kuin korkeankorkeisiin pilvilinnoihin kurottava, joka tömähtääkin maahan. Mun mielestä asenteesi on tosi kohdillaan. En itsekään aio sitten joskus ottaa häistä stressiä :)
        Viime kesänä isosisko vihittiin maistraatissa, ja järjestivät superrennon hääjuhlan seuraavana päivänä, aivan heidän näköisensä. Kukin tyylillään. Teidäm häistä tulee varmasti ihan teidän näköiset :)

  • Reply Säde Wednesday, January 4, 2017 at 20:19

    No toimii tuo takki tosi hyvin, tollaset takithan on just naistenkin muodissa in :) ja nyt viimeistään on todistettu että se pregnant glow on juttu!! Niin ihanan säteilevältä ja kauniilta näytät näissä kuvissa :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:29

      Hahahhaha, glow on kyllä hukassa, olo on ennemmin turpea ja turvonnut :D

  • Reply Marjo Wednesday, January 4, 2017 at 22:43

    Aliexpressillä oli sun kuvilla hame myynnissä http://s.aliexpress.com/ZBJ32iMJ . Ajattelin, että saattaisit haluta tietää :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:29

      Joo, noita on jatkuvasti, eipä niille mitään pysty :/

  • Reply ellee Thursday, January 5, 2017 at 11:07

    Toisaalta taas suuri osa avioeroista sattuu juuri lapsen syntymän jälkeen joten ei se lapsikaan sitä sitoutumista takaa mitenkään. Oma parisuhde alkoi rakoilla juuri siinä vaiheessa : /
    Mutta onnea! Rakkaus voittaa jos molemmat haluavat niin.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:30

      Niin, mutta ei se ero ole riippuvainen siitä, onko naimisissa vai ei, jos on tullakseen.

      Ja kyllä siihen lapseen on sidottu vaikka ottaisi eron. Nimenomaan siinä on se ero. Avioeron voi ottaa aina, mutta lapsen kautta on ikuisesti sitoutunut toisiinsa :)

      • Reply Sannis Friday, January 6, 2017 at 15:56

        Valitettavasti tiedän työni kautta monia sellaisia miehiä (myös naisia), joita ei eron jälkeen vastuu omasta lapsesta ole paljon painanut. Kaikki eivät siis ole lapsen kautta ikuisesti sitoutuneita toisiinsa. Valitettavasti.

  • Reply Laura Thursday, January 5, 2017 at 17:31

    Mulla kävi samanmoinen takkiepisodi jouluna kun lähettiin ajelemaan helsingistä itäsuomeen. Auto täynnä tavaraa ja otin itelleni 2 takkia. Länttäsin takapenkille ne ja menoks. Ekassa tankkauspaikassa sit mietittiin missä miehen takki :D mulla mukana laukussa 1 ja takapenkillä 2 ja miehellä 0 :D onneks kyläpaikoista löyty takkeja lainaan, hehhe. Mut eka kyllä ärsytti tosi paljon!! Mies oli ajatellu että otan senkin takin, mut mullahan oli vaan omat. Heh. Loppujen lopuks hauska homma. Auto tosiaan ihan täyteen pakattu eikä yhtään ulkotakkia toisella ;D
    Mukavia ajatuksia sulla häistä, samaistun :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:32

      Joo, kyllä sitä hetken itteänikin nauratti tällainen oma tyhmyys :D Mutta onneksi aina löytyy ratkaisu tuollaisiin :)

  • Reply Katja Thursday, January 5, 2017 at 20:10

    Tosi hyvin mallaa takki asuun! Varsinkin näin kylmällä säällä ajatus ylipitkistä hihoista ja vähän liian isosta ylipäänsä yläosasta on oikein mieltä kutkuttavan lämmittävä :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 11:33

      Kiva kuulla :) Ja jep, miesten vaatteet on aina niin ihanan mukavan upottavia :)

  • Reply Yrittäjä/valokuvaaja Sunday, January 8, 2017 at 22:00

    Heih,
    olen aina välillä seuraillut blogiasi, ja nyt ajauduin taas takaisin nettihaahuilun seurauksena. Parin viime kuun postauksistasi huokuu ihana fiilis ja kuvat – ja sinä – ovat upeita :) Onnea myös masusta ja sen sisällöstä ja häistä!
    Itsekään en ajatellut häitä mitenkään sellaisena mitään muuttavana asiana, vaan kivana syynä järjestää sen yhden kerran oikein isot juhlat kavereille ja läheisille. Ja kun stressittä järkkää ja tekee juuri sellaiset häät kuin haluaa, niin lopputulos voi olla ihana! Tosin kun kolmekymppiä lähestyy ja kaikki ympärillä menevät naimisiin, niin monille sitä kohtaan saattaa tulla ähky… Siksi me mieheni kanssa otimme varaslähdön ja menimme naimisiin jo heti vähän yli parikymppisinä, haha!
    Ihanaa jatkoa, ja jään seurailemaan blogiasi nyt ehkä vähän pysyvämminkin :)
    -Milla

  • Reply Anni Monday, January 9, 2017 at 11:05

    Ihanan mukavan ja lämpöisen näköinen asu! Mulle ei raskauden loppuvaiheessa enää mahtunut oma takki päälle niin, että sen sai vielä kiinnikin, joten miehen takkia tuli lainattua tiuhaan 😊 Me oltiin oltu vuosikymmen yhdessä, kun mentiin naimisiin, ja hyvin samanlaisin ajatuksin siihen suhtauduttiin kuin sinäkin. Me ja meidän parisuhde ei tiedä olemmeko avo- vai avioliitossa, mutta halusimme sen sinetin suhteellemme. Me pidimme hääjuhlaa nimenomaan meidän rakkautemme juhlistamisena ❤️ Ja mikä ihaninta, saimme tehdä sen niin, että paikalla olivat kaikki rakkaamme. Ei voisi parempaa toivoa!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post