Paluu pieneltä blogilomalta

tiistai (1 of 2)

Hiphei hurraa, kotona ollaan! Ruhtiinallisesti torstaihin asti, jolloin lähdemme takaisin Helsinkiin. Tää tammikuu on kyllä ihan hirveetä hurlumhejta, kun ollaan jätetty osa hääjärjestelyistä vähän viime tinkaan, ja tässä on kaiken maailman pientä askartelua vielä tiedossa samalla kun on työmatkoja ja muita työjuttuja aika paljon tammikuun aikana :) Anteeksi, etten ilmoitellut itsestäni muutamaan päivään, päätin pitää joulun jälkeen pienen blogitauon ja nauttia täysin siemauksin miehen ja parhaan ystäväni kanssa lomailusta ja pienestä talvilomasta. Tänään olenkin ollut täysillä taas töiden kimpussa, ja leiriytynyt sohvamme nurkkaan äidiltäni joululahjaksi saamaamme vilttiin ja juonut piiiiitkästä aikaa kahvia! Kivaa olla taas töiden kimpussa täyttä häkää :)

Mutta, pienen blogitauon aikana moni asia on taas ehtinyt loksahtamaan paikalleen. Sain häämekkoni laajennettuna Juulialta, ja se on täydellinen! Siis häämekko myös, mutta erityisesti Juulia! Kiikutin mekon Juulialle 23.12. illalla ja 2.1. se oli valmis. Mulla oli alunperin mielessä pitsihihainen tiukka mekko, mutta kun häät siirrettiin raskaana juhlittavaksi, ajattelin jo, että otan jonkun A-linjaisen. Totesin kuitenkin, että ison mahan kanssa sellaisessa näyttää lähinnä joka suuntaan pari metriä leveältä, joten päädyin kuitenkin tiukempaan mekkoon. Siinä oli tietenkin ongelmana sitten vatsan istuvuus. Vaihtoehtoja oli muutama. Yrittää etsiä raskausmekko, jonka löytyminen vaikutti aika mahdottomalta, ja sitä olisi varmasti joka tapauksessa joutunut ottamaan sisään/ulos jostain kohdista, että se sopisi juuri minulle. Vaihtoehto B oli ostaa joku liian iso mekko ja muokkauttaa se itselleni sopivaksi. Iso homma olis ollut. Joku päivä tuossa viime vuoden puolella tsekkailin Tori.fin tarjontaa, ja silmiini osui tosi kaunis mekko. Juuri sen mallinen kuin halusin, tosin erilaisella selkäosalla. Mekko oli kaunis, Suomessa mittatilauksena tehty ja laadukkaista materiaaleista. Ja oli ihan superhalpakin vielä! Sainpa vielä myyjän kanssa sovittua, että jos maksan postarit molempiin suuntiin, saan mekon sovitettavaksi kotiin, vaikka myyjä asui eri puolella Suomea. Mekko tuli, ja oli ihana. Ei tosin mennyt lantiosta tai vatsasta kiinni, mutta eipä siinä, en odottanutkaan. Samalla se oli rinnasta ja käsistä hyvin sopiva ja se oli myös tarpeeksi pitkä mulle! Pommitin Juulialle WhatsAppissa kasan kuvia ja kysymyksen, että onko mitään toivoa. Ajattelin, että käytän Jenkeissä asuvaa luotto-ompelijaani lähinnä konsultoimassa onnistuuko koko ajatukseni, mutta Juulia ilmoittikin sitten, että hän tulee joulunviettoon Suomeen ja hoitaa mekon mulle, kyllä se varmasti jotenkin onnistuu. Otin siis riskin, pidin mekon ja toivoin, että Juulia tekee taikojaan.

Ja Juuliahan teki! Mieskään ei ole pukua nähnyt, joten en siitä vielä ennen häitä mitään kuvia laita, mutta voi että! Juulia on taikuri!! Mekko piti avata sivusaumoista ja siinä piti päästää tilaa mahalle ja lantiolle, ja se onnistui ihan yli odotusten! Sivuihin käytetty pitsi on eri kuin mekossa muuten, mutta sitä ei edes erota, ellei tajua etsiä! Nyt mekko istuu täydellisesti, siinä on kaunis selkäosa, jonka Juulia on muokannut, ja masulle tarpeeksi tilaa. Ai että! Mekkoni on ihana yhdistelmä suomalaista käsityötä ja second handia, johon on tuonut oman lisänsä Vera Wangilla mekkoja työstävä lempiompelijani Juulia. Meinasin haljeta eilen ilosta, kun mekko istui täydellisesti (masukasvuvaralla tosin). Nyt vaan toivotaan, ettei masu ota lähiviikkoina ihan älytöntä kasvuspurttia. Juulia kyllä jätti maha-alueelle hieman ylimääräistä tilaa, mutta ei se ehkä mitään ihan kymmenen sentin kasvua kestä :D

Masu on muuten päättänyt tulla ihan kunnolla esiin. Koko alkuraskauden aika alhaalla majaillut asukki on nähtävästi levittäytynyt sen verran, että maha alkaa nyt heti rintojen alta, ja olo on ollut ajoittain jo hieman tukala. Todella lyhyen selän miinuspuolia tämä, nimittäin tuntuu, että mulla on koko keskivartalo pelkkää mahaa :D Hyvä siis, että tuo Lontoon reissu tuli tehtyä nyt, sillä pitkä istuminen samassa asennossa aiheutti jo pientä hampaidenkiristelyä. Oon varmaan tosi positiivinen ihminen maaliskuussa kun jo nyt tuntuu, että maha on ISO. Vaikken usko pätkääkään siihen, että mahan muoto kertoo sukupuolen, niin mun maha haluaa kyllä esittää kaikille olevansa poikamaha. Koko raskauden alkuvaiheen maha oli vähän sellainen “Hiipivä vauva, Katoileva maha” -sarjaan kuuluva, eli ajoittain se oli tosi pieni ja ajoittain taas valtava. Nyt se on pullahtanut tuollaiseksi palloksi eteen, ja pysyy siinä aika samanlaisena aamusta iltaan. Olen virallisesti päässyt siihen vaiheeseen, jossa näytän olevan pieniin päin, enkä siltä, että jouluna on kinkku maistunut.

Kauhistuttaa tää tammikuu kyllä aikataulujen puitteissa. Olisin mielelläni jäänyt Helsinkiin jo eilen, kun sinne joudumme kuitenkin ajelemaan taas takaisin torstaina, mutta en raaskinut laittaa miestä kulkemaan yksin tuota matkaa. Yritimme jo jotenkin saada tuota järjestymään junalla, mutta kun täällä on pakko olla miehellä auto alla, niin viikon sisään saamme kulkea muutaman kerran tätä väliä. Matka on ankea jo kaksinkin kuljettavaksi, mutta yksin se on todella tylsä ja näin pimeällä hieman ahdistavakin. Laskin tässä myös, että ehdin olla kotona ennen häitä kuusi päivää. Joista kaksi meillä on ystäväpariskunta vierailemassa täällä Kuopiossa. Lisäksi tammikuuhun kuuluu pari työprojektia, yksi työmatka ja ainiin, ne häät :D

Oon aika onnellinen, että saimme vihdoin tehtyä pöytäjärjestyksen! Olen vältellyt sitä viimeiseen asti, koska oon varma, että tammikuussa iskee joku hirvee flunssa-aalto ja puolet joutuu perumaan, tai jotain muuta vastaavaa. Niinpä olen kauniisti vältellyt koko asiaa.

Ja mikä tärkeintä, meidän vihkisormukset on tilattu! Jätimme tämänkin aika lailla viime tinkaan, mutta halusimme katsoa niitä Lontoossa. Mun kihlasormus on Lontoosta ja halusimme tutkia saman liikkeen ja kultasepän valikoimaa vielä. Muutenkin platinasormuksia on Englannissa on tosi paljon enemmän kuin Suomessa. Mun sormushan on teetetty mulle, mutta sitä piti kaikesta mittailusta huolimatta hieman pienentää. Se kävi kolmessa tunnissa Lontoossa ollessamme, ja samalla löysimme myös vihkisormukset. Mun sormuksessa on korkea istutus, jonka takia sormuksen painopiste on kivessä. Tämän takia “painava” kivi hieman pyöritti sormusta ja sormus oli selkeästi liian iso sormeeni. Mun normaali sormuskoko vasemmassa nimettömässä on 16,5, mutta mun kihlasormus onkin nyt kokoa 15,75. Hei, edes joku osa meikäläisestä on melko pieni tällä hetkellä :D

tiistai (2 of 2)

Kirjoittelen meidän sormuksista varmasti enemmän sitten häiden jälkeen, mutta voin kyllä sanoa vain positiivista Lontoosta ja sormusten hankkimisesta sieltä. Mies käytti liikettä, joka on tehnyt lähes sata vuotta sormuksia, ja tilasi minulle siis sormuksen tietyllä istutuksella ja valitsi siihen itse timantin, jonka liike sitten tilasi työstettäväksi. Sormus tehtiin Englannissa ja postitettiin Suomeen. Pitkällisen tutkimisen jälkeen mun ainoa toivomus oli, että sormus olisi platinaa. Platina on jalometalleista huomattavasti valkokultaa vahvempaa, ja koska olen kömpelö, toivoin sormusta, jonka kanssa ei tarvitse pelätä koko ajan naarmuuntumista. Toivoin myös siroa sormusta, jossa on halo-istutus. Ainoat “kiellot” minulta oli pyöreälle sormukselle, pyöreälle timantille ja keltakullalle. Mä tykkään enemmän kulmikkaista timanteista, erityisesti pitkulaisesta emerald cutista. Miehen tilaama sormus onkin aivan todella täydellinen, ja juuri sellainen kuin unelmoin! Platinasormus aiheutti kuitenkin hieman harmaita hiuksia Suomessa, sillä vihkisormuksia myydään Suomessa enimmäkseen valkokultaisena. Asiaa tutkittuani ja parin kultasepän kanssa juteltuani selvisi, ettei mun kannata hankkia valkokultaista vihkisormusta. Koska platina on metallina paljon lujempaa tekoa kuin valkokulta, kihlasormukseni naarmuttaisi ja kuluttaisi vihkisormustani pitkässä käytössä. Lisäksi platina on luonnollisesti vaaleampaa kuin valkokulta. Valkokulta saadaan vaaleaksi lisäämällä joukkoon palladiumia, hopeaa tms. muita jalometalleja. 14 kt valkokulta on siis vain n. 58 % kultaa, ja 18kt valkokultakin on vain 75 % kultaa. Koska kulta sekoitettunakin kuitenkin kuultaa hieman keltaisena läpi, täytyy sen pintaa käsitellä ja käsittelyä uusia vuosien varrella. Niinpä nyt mun sormukset on molemmat platinaa, koska en halua viedä niitä jatkuvasti käsiteltäväksi ja näin ne sopivat parhaiten yhteen.

Oon tässä viime viikkoina tutkinut ihan hirveästi sormusjuttuja, ja teen asiasta tosiaan oman postauksen sitten häiden jälkeen. En esim. tiennyt, että platina on kymmenkertaisesti harvinaisempaa kuin kulta, ja siksi se on Suomessa yleensä aika paljon kalliimpaa. Lisäksi platina on vaikeampi käsitellä kuin kulta (ymmärtääkseni kovuutensa takia) ja sekin nostaa osittain hintaa. Kun tiedustelin paria vihkisormusta platinaisena täällä, sain vastauksen, että ovat arviolta tuplasti tai triplastikin kalliimpia. Jaiks. Briteissä vihkisormukseni hintaero valkokultaisena tai platinaisena oli ehkä +10-20 %. Briteissä platinaa ja varsinkin palladiumia käytetään niin paljon enemmän, että ero johtuu osittain varmaan siitäkin. Eli jos valkea sormus on mielessä, kannattaa suunnata Lontoon puolelle ostoksille, siinä säästää ihan vähintään matkan verran samalla :D

No anyway, palaan sormusjuttuihin häiden jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin se, että molemmille on tilattu mieleisensä vihkisormus! :) Mä olen jo niin tottunut ja rakastunut tähän kihlasormukseeni, että hetken harkitsin jo, että en ota vihkisormusta ollenkaan tai jos otan, niin toiseen käteen. En halunnut, että vihkisormus vie yhtään huomiota kihlasormukselta, koska sormukseni on ainakin omaan silmääni aivan täydellinen, eikä kaipaa vierelleen mitään. Samalta sepältä kuitenkin tilasimme sormuksen, joka imartelee tätä sormustani täydellisesti.

Oli kyllä mielettömän hyvää palvelua, en voi kuin kehua. Varasin meille ajan sormuksen kokomuokkaukseen, ja vein sormukseni muokattavaksi klo 13. Neljältä se oli jo valmis. Tiedustelimme samalla vihkisormuksia, joita olen tutkinut tunteja ja tunteja Suomessa. Myyjä veti yhden sormuksen esiin suosituksena, ja kertoi, että se olisi hyvä pari tälle kihlasormukselleni. Ja siinä se oli. Täydellinen yhdistelmä :) Ei paljoa tarvinnut miettiä erilaisia istutuksia ja muita, kun vihkisormus imarteli täydellisesti mun kihlasormusta ja yhdistelmä oli hyvin kaunis.

On ollut muuten hassua myös tutustua eri maiden sormustapoihin. Siinä missä Suomessa tuntuu usein siltä, että vihkisormus tulee päälle, niin Briteissä vihkisormus on aina alla, ja kihlasormus sen päällä. Näin vihkisormus on lähempänä sydäntä. Kokeilin mun sormuksia molemmin päin, ja totesin, että ne toimii yhtä kauniisti molemmin päin, eli ei väliä kummin ne yhdistää. Yritin etsiä “virallista” näkökulmaa aiheeseen Suomesta, mutta nähtävästi täällä sormuksia pidetään vähän miten itse mieluisaksi katsotaan. Oon aina miettinyt, että pitäisin vihkisormusta kihlasormuksen päällä. Ikään kuin vihkiminen lukitsee paikalleen kihlautumisessa annetun lupauksen. Mitenkäs muilla on sormukset? :)

Huhh, johan eksyin runoilemaan. Kuten huomata saattaa, häät on mielessä vahvasti :D Samalla pitäisi kyllä muistaa tehdä sata muutakin asiaa. Raskaana olo on tehnyt musta ihan baby brainin ja unohtelen supertärkeitä asioita. Esim. eilen muistin illalla klo 22, että ainiin, mulla oli sokerirasitustesti varattu tälle viikolle. En vaan muistanut päivää. Olin just vetänyt illallisen ja totesin, että ei ihan menis nappiin, jos testi olisikin ollut tänään. Onneksi se on vasta ylihuomenna :D Tällasii pikkujuttuja jäänyt laittamatta kalenteriin, ja näitä on kymmeniä. No, ei siinä, pikkuhiljaa pikkuhiljaa :D

0

You Might Also Like

39 Comments

  • Reply Monika Tuesday, January 3, 2017 at 16:26

    En ole koskaan ajatellut, että sormukset pitäisi olla jotenkin päin sormessa.
    Minulla on vihki “lähempänä sydäntä”, koska, kun palelen, sormeni kutistuvat ja pelkään, että vihki tippuu. Kihla taas ei hevillä irtoa, joten se lukitsee vihkisormuksen paikalleen. :)
    Meidän kihlat on volframia. Materiaalivalinta oli ns. vahinko, koska halusin mustan sormuksen. Mutta hyvä valinta, kihla on ollut kolme vuotta sormessa ja siinä ei ole ainuttakaan käytön merkkiä. Mieheni sormuksessa on yksi pieni naarmu, mutta hän tekee pihakivetyksiä (ja usein ilman hanskoja) työkseen >> kultasormus olisi ollut jo aikaa sitten säpäleinä.
    Materiaalin kovuudesta johtuen vihkisormukseni on titaania, koska valkokulta ei olisi rinnalla välttämättä kestänyt. Vihkisormukseni tehtiin mittatilaustyönä pienessä putiikissa Raumalla ja voin sanoa, että se on kaunein sormus ikinä, vaikka siinä ei kultaa ja timantteja olekaan. Ne sopivat kihlani kanssa täydellisesti ja ovat kuulemma kovasti minun näköisiä. :)

    Pieni sisäinen häähulluni odottaa jo innolla kuvia häistänne/puvustasi/sormuksista! Tsemppiä häävalmisteluihin!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:10

      Mielenkiintoista, mitä olet tykännyt titaanista käytössä? Onko kestänyt hyvin? :) Ja tärkeintä tietenkin, että sormuksen on mieluisat itselleen :)

      • Reply Monika Friday, January 6, 2017 at 13:49

        Olen tykännyt, kevyt pitää, kihla kun on aika leveä ja paljon raskaampi. Tarkkaan kun katsoo, niin pieniä pintanaarmuja on havaittavissa, mutta toisaalta, teen konehommia työkseni, että en ole yllättynyt. :D Kihla ei ole ainakaan vielä sen reunaa kuluttanut. Sormuksessa on ikuinen takuu ja ajattelin puhdistuttaa sen ensi kesänä. Saattaapi olla, että on uuden veroinen sen jälkeen. :)

  • Reply Merja Tuesday, January 3, 2017 at 16:36

    Just joo, toi sormusasia tuottaa varmaan monelle aikamoisia vaikeuksia. Sitä kun pitäisi jaksaa katsella loppuelämä? Itse sekosin täysin, kun mies ilmoitti haluavansa kultaisen sormuksen/t. Minä en taas nähnyt kymmenen vuotta sitten ollenkaan mahdollisena kultaisia sormuksia. Lopputulos oli sitten kultaiset kihlasormukset ja minulle lisäksi valkokultainen timanttiallianssi. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kellokin on kaksivärinen joten molempi parempi.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:11

      Niin, tuokin on totta, sopii sitten kaikkeen. Itsekin olen miettinyt sitä, että kun nämä on nyt valkoisia, niin mitä jos haluan pitää kultaisia koruja :D Suuria ongelmia :D

  • Reply Tara Tuesday, January 3, 2017 at 17:25

    Mulla kihla on ensin ja sitten vasta vihki. Kihla on 2mm leveä ja vihki 5mm ja näyttää mielestäni kivemmalta näin. Mitään syvempää ajatusta ei ole mukana :D

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:11

      Tuo taitaa olla Suomessa se syvin ajatus :D Miten parhaiten sopii ja itselle kelpaa :) Ja se on musta paras tapa järjestääkin ne :)

  • Reply Sara Tuesday, January 3, 2017 at 17:57

    En malta odottaa, että näen sun sormuksen. Me menimme kihloihin ja naimisiin kauan sitten. Kun sain kuopukseni, mieheni osti minulle Tillanderin keltakultaisen sormuksen, jossa on viisi timanttia. Sen jälkeen olen pitänyt vain sitä enkä edes tiedä, missä vanhat sormukset ovat.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:13

      Me naureskelimme tuolla Lontoossa sitä, että siellä on usein tapana vielä ostaa yksi sormus ensimmäisen lapsen kohdalla :D Nauroin miehelle, että sillähän on tässä aikamoinen rahanmeno edessä. Todettiin yhdessä, että ehkä meillä seuraava sormus on sitten 5 v avioliiton kohdalla pienenä merkkipaaluna :D

  • Reply Tiina Tuesday, January 3, 2017 at 18:05

    Mulla on kihlana perinteinen puolipyöreä, valkokultainen sormus, sen parina leveämpi valkokultainen sormus, jossa on tavallaan aaltokuvio ja yksi pikkuruinen timantti.

    En oo timanttityyppiä yhtään, enkä halunnut, että sormus pääsee vahingossa tarttumaan mihinkään. Muutenkin käytän koruja tosi vähän, eikä sormuksetkaan ole sormessa kotona tai missään, missä ne voisivat pudota tai hävitä, niin halusin pitää kokonaisuuden yksinkertaisena.

    Sormessa mulla on ensin kihla, sitten vihki. Aikajärjestyksessä, tuli luontevasti häiden jälkeen pidettyä aina niin, kun kihlan päälle mies pujotti vihkisormuksen :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:14

      Mä oon itse asiassa yllättynyt, että mun sormus ei oo tarttunu vielä mihinkään! :o Tuota itsekin nimittäin hieman mietin, että kun on yksi iso kivi, 16 pientä ja lisäksi vielä korkea upotus, että jääköhän joka neuleeseen ja hiuksiin kiinni. Jännästi ei ole jäänyt mihkään kiinni, vaikka olen nukkunutkin tämän kanssa. Ja mä luulen, että mulla tulee kanssa olemaan noin päin, kihla ensin, vihki sen päällä :)

  • Reply Satu Tuesday, January 3, 2017 at 18:07

    Mulla on vihkisormus ylempänä koska kihlasormus on millin liian iso enkä ole saanut aikaiseksi käydä pienentämässä. Eikä toisaalta ole nyt tarvettakaan kun sopivat ja pysyvät hyvin näinpäin :) Ei ole kyllä tullut edes mieleen että järjestyksessä olisi väliä. Nyt kun mietin niin tosiaan brittitutuilla taitaa kyllä olla toisinpäin :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:15

      Joo, mä oon jotenki yllättynyt. Mun tapauksessa kun kihlasormus on isokivinen ja korkea ja vihkisormus litteä ja pikkukivinen, niin luulen, että näyttäisi jopa hieman hölmöltä toisinpäin. En tosin tiedä, en kokeillut niin päin ollenkaan :)

  • Reply Laura Tuesday, January 3, 2017 at 18:09

    Mulla on valkokultainen sormus ollut kovassa käytössä nyt puolisen vuotta eikä vielä ainakaan ole sen kummemmin käytön jälkiä näkyvissä. Myös vihki tulee olemaan valkokultaa, mutta ei olla vielä käyty sovittelemassa, eli saa nähdä minkä mallinen lopulta päätyy täydentämään kihlaa. Näillä näkymin ajatuksena että vihki tulee alle, Kanadassa (mistä mieheni on kotoisin) kun tuo on se ns oikea järjestys.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:16

      Tuo näyttäisi olevan kaikkia anglokielisiä maita yhdistävä juttu, että vihki alle :) Jännä juttu :)

  • Reply V Wednesday, January 4, 2017 at 06:59

    Mulle oli tärkeää, että sormuksissa käytettiin kierrätettyjä materiaaleja. Mies sai käyttöönsä isopappansa vanhan keltakultaisen sormuksen, josta työstettiin mattapintainen ja hieman röpelöinen. Oma vihkisormukseni on tehty mittatilauksena äitini vanhasta. Keltakultainen hyvin kapea ja aika boheemi sormus rivi-istutuksella, mattapintainen ja epätasainen tämäkin :-) Olin tyytyväinen, kun tiesin mistä timantit tulevat (Suomessa kai harvoin on veritimantteja kaupan, mutta silti ajatus ahdisti). Molemmilla meillä on siis keltakultaa, mutta jotenkin se tuntuu jo mukavan uniikilta siihen nähden että kaikilla muilla tuntuu olevan valkokultaa :D pääasia kai, että itse tykkää!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:18

      Mulla taas oli se, etten missään nimessä halunnut sormusta, jolla on historiaa. Ehkä sen takia, että niissä on usein myös negatiivista historiaa kiinni, ja halusin sikäli, että meillä on oma puhdas alku tällä. Ja meillä on ainakin GIA-sertifioitu timantti, joten en ole kantanut huolta siitä, että kyseessä olisi konfliktikivi. Mies halusi tutkia timanttiasiat ja luotan hänen tutkimisiinsa :)

  • Reply Tuuli Wednesday, January 4, 2017 at 07:36

    Minä en ikinä ajattele aamulla sormuksia pukiessa kummin päin laitan ne sormeen eli se vaihtelee :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:19

      Mä oon itse asiassa pitänyt tätä sormusta nyt koko ajan kädessä paitsi kun oon rasvannut kädet tai käyttänyt käsidesiä tai levittänyt jotain öljyä jne. Muuten oon myös nukkunut sen kanssa. Että voi olla, että mulla ne vaan pysyy tietyin päin aina, kun niitä harvemmin pois otan tai jos otan, niin hetkeksi vaan :)

  • Reply Lotta Wednesday, January 4, 2017 at 08:15

    Minullakin oli vain yksi vaatimus sormuksista miehelleni, platinaa sen olla pitää. Äidilläni oli ollut aikoinaan sama vaatimus, juuri platinan arvokkuuden ja kestävyyden vuoksi. Platina on selvästi harvinaisempi materiaali nykypäivänä Suomessa ja se lisää, ainakin minulla, vielä entisestään sormusten arvoa. Vaikka platina on kovaa materiaalia, näkyy siinäkin käytön jäljet ja itse käytimme sormukset kiillotettavana vielä ennen häitä. Järjestys sormessa on perinteinen suomalainen, kihla ensin, sitten vihki.

    En malta odottaa kuvia sormuksistasi ja puvustasi! :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:21

      Juu, sama juttu, platina osoittautui kaiken tutkimisen jälkeen parhaaksi materiaaliksi paperilla ja olen kyllä tykännyt käytössäkin siitä. Tykkään, että sormus on myös hieman “painavampi”, kun platina on painavampi :)

  • Reply Marianna Wednesday, January 4, 2017 at 10:09

    Mulla on vihki alempana, lähinnä siksi että mun mielestä sen kolme timanttia ja kihlan yksi sopivat paremmin niin päin :D mutta aivan ihana ajatus tuo vihkisormus lähempänä sydäntä! Käytän tosin molempia myös yksinään, ovat kauniita myös niin (:

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:22

      Joo, hauskaa, että tuotakin on mietitty, onhan kyseessä millimetrien ero ;D Mutta sormuksiin ja häihin liittyy niin paljon uskomuksia, ettei tarvii ihmetelläkään, että tähänkin on joku “sääntö”.

  • Reply Jossuli Wednesday, January 4, 2017 at 10:18

    Ihana pakko kertoa, kun näin viime yönä unta, että olin teidän häissä ja siellä soi Erinin kappale; Kohta hänen, jos et ole kuullut, niin kuuntelepa
    https://youtu.be/7ZGpa-1e39g

    Olen pitkäaikainen lukijasi, mutta tulee hyvin harvoin kiireessä kommentoitua.

    Itseasiassa näin unta joskus viime syksynä, ennen kuin olit kertonut, että olet raskaana, että olin teidän luona kylässä ja kerroit vauva-uutisesta ja teillä oli kotona vauvalle odottamassa vaaleanpunainen villatakki, jossa oli vaaleanpunaiset silkkinauhat hijoissa. We’ll see ;)

    Sormusasiasta, minulla on kolme sormusta “päällekkäin”. Vihkisormus on toki kallein useammalla kivellä varustettuna, mutta silti tärkeämpi on kultainen ihan perusrinkula, jonka sain 18-vuotiaana mieheltäni 17-vuotta sitten (ai kauhee joko siitä on niin kauan!? :D) sekä isomummuni entinen vihkisormus keskimmäisenä, myöskin perus, kapea kultainen sormus <3

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:23

      Hahhahaha, saapa nähdä miten toteutuu :D Täytyy tutustua tohon biisiin :) Ja apua, ootte ollu noin pitkään yhdessä, what’s your secret? :D

  • Reply Tiina Wednesday, January 4, 2017 at 11:15

    Pidän vihkisormusta lähimpänä sydäntä. Toki myös ajattelen, että yksinkertaisempi kihlasormus uloimpana ottaa siten vastaan isommat kolhut. Itse myös pakkomielteisesti laitan sormukset aina samoinpäin, kaiverrukset tiettyyn suuntaan (koska aikaa myöden sormusten yhteen ottavissa reunoissa näkyy kulumista, ovat sitten aina samat reunat vastakkain)
    Materiaaliksi valikoitui myös platina, sekä miehelläni että minulla. Ja ovat myös omista toiveista teetetyt. Suomesta tosiaan on hankala löytää platinaisia. Itsellä hankintaa helpotti lähisukulainen, joka työskentelee kultaseppänä.
    Ja tosiaan kyllä platinakin materiaalina naarmuuntuu. Etenkin jos ottaa osumaa metallin kanssa. Toki kun materiaali on samaa sävyä läpi asti niin naarmut ei niin “loista” ja kiilto on pysynyt hyvin. Joskus mietin että töissä käydessä pitäisi olla jotkut halpisversiot, niin olisi säästynyt monelta kolhulta (somistusraudat=sormusten kauhut). ;)
    Omat sormukset olleet nyt 4,5 vuotta käytössä ja harkitsen kohtapuoliin kiillotuksessa käyttämistä. Kovin tyytyväinen olen kyllä sormuksiini ja materiaaliin ollut.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:26

      Kiva kuulla :) Me otettiin miehelle itse asiassa vielä erikoisempi vaihtoehto, eli palladium-sormus :) Vertailimme noita kahta, mutta tulimme siihen tulokseen, että eroina platinan ja palladiumin välillä on: Palladium kovempaa/vahvempaa, platina paljon kalliimpaa, palladium kevyempää. Siinäpä se. Juttelimme usean kultakauppiaan kanssa, ja kaikki olivat vähän sitä mieltä, että ellei ehdottomasti halua platinaa (lähinnä siitä syystä, että platina on niin harvinaista ja arvokasta ja on painava), niin palladium ajaa tismalleen saman asian. Mies tykästyi palladiumin keveyteen eikä nähnyt syytä maksaa tismalleen samannäköisestä sormuksesta kolminkertaista hintaa, jos on kerta kestävämpikin palladiumina. Niinpä hänelle tulee palladium-sormus :)

  • Reply lindaS Wednesday, January 4, 2017 at 12:35

    Ihanalta kuulostaa sinun sormukset. Ja varmasti arvokkaat myös :D Minä sain aikanaan valita itse kihla-ja vihkisormukset, ja halusin molemmilla kerroilla keltakultaisen timanttisormuksen, vaikka valkokulta on ollut suositumpaa. Sormukset ovat erinäköisiä, vihkisormuksessa isompi timantti, ja ne ovat siinä järjestyksessä kuin saatu eli ensin kihla ja sen päällä vihki. Sopivat ehdottomasti nätimmin niin. :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:27

      No ei nuo nyt mitään pankkia räjäyttäneet. En halunnut kovin kalliita sormuksia, koska en uskaltaisi silloin pitää niitä. En jotenkin näe mitään järkeä siinä, että laittaa kymppitonnin sormukseen, ellei ehdottomasti joku niin halua. Sain itselleni todella mieluisat sormukset ja ainakin vannotin miestä, ettei liiaksi rahaa niihin käytä :) En tiedä itsekään oman sormukseni hintaa, eikä mun tarvitse. Arvokkaita ne kyllä ovat itselleni, nimittäin edustamansa asia on arvokkainta maailmassa ja lisäksi ne ovat hyvin hyvin mieluisia :)

  • Reply Taiga Wednesday, January 4, 2017 at 12:59

    Mulla on palladium vihkisormus kaapissa odottelemassa maistraatti vihkimistä. Kihlasormuksia emme edes hankkineet. Yhdessä ollaan oltu melkeinpä parikymmentä vuotta, joten menemme suorilta naimisiin. Lisäksi mieheni ei edes halua itselleen sormusta. Voin jo kuvitella sukulaisten reaktiot :D Sormus on hankittu Tampereelta Korus design liikkeestä. Minulle sormus on käyttöesine joten päädyin palladiumiin koska se on vaaleampi kuin valkokulta ja sitä ei tarvitse rodinoida niinkuin valkokultaa. Sormusta olisi saanut myös platinaisena mutta budjetti tuli vastaan. Hintaluokka oli sama valkokulta ja palladium sormuksilla.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:28

      Juu, meillä miehelle tulee palladium-sormus :) Selitinkin tuossa ylempänä syyt sille, mutta aika samoilla linjoilla täällä mentiin siis :)

  • Reply Amanda Wednesday, January 4, 2017 at 13:21

    Haha, ei ole koskaan tullut mieleenkään, että vihki- ja kihlasormusta kuuluisi jossain pitää tietyin päin. Lähinnä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että joissain maissa esim. USA:ssa kihlasormus on se big deal ja vihkisormus vaatimattomampi lisäys, kun Suomessa perinteisesti kihlat on sileät rinkulat.

    Itse vaihtelen sormusten järjestystä sormessa oman kokoni vaihteluiden mukaan. Toinen on varmaan millin löysempi toista. Useimmiten suurempi rinkula on lähempänä sydäntä jottei putoa, mutta jos oikein turvottaa kesähelteellä tai raskaana, vaihdan järjestystä. Tosin raskauden viime viikkoina sormukset olis mahtuneet korkeintaan pikkurilliin ;)

    Tsemppiä mahan kasvatukseen! Onhan se paisuminen vähän hurjaa, mutta kokemus sekin. Ja väliaikainen. Olet upea!

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:30

      Suomessakin on tainnut hieman muuttua tuo? Tai tuntuu ainakin siltä, sillä tuntuu, että täälläkin on enemmän nyt panostettu kihlasormukseen ja vihkisormus on sitten se tavallisempi. En tiedä ollaanko tässäkin asiassa amerikoitumassa :D Saas nähdä miten sormet reagoi tohon raskauden etenemiseen :D Meneekö mullaki sitten hetkeksi sormukset ketjuun tms. vaikka vielä ei oo kyllä turvotusta sormissa ollut :)

  • Reply Heidi Wednesday, January 4, 2017 at 14:14

    Sormuksilla saa kyllä ihanasti päänsä sekaisin. <3 Olin jo joskus seurustelun alkuaikoina ilmoittanut miehelle että jos joskus kihloja mietit, niin koko on 15 ja valkokulta on ainoa oikea materiaali. Ja sehän meni ihan nappiin! (Tosin paras ystäväni oli ollut avustamassa sormuksen valinnassa) Kaunis ja siro kihlasormus toki oli tehnyt retken pienennykseen ja timantin uudelleenistutukseen että se oli myös miehelle mieluinen.

    Vihkisormuksesta taas kehitin itselleni hirvittävät vaikeudet. Alunperin olisin halunnut vihkisormukseeni helmen, mutta kultaseppä toisensa jälkeen kertoi saman asian, helmi ei tule kestämään päivittäistä käyttöä… Siitähän itku syntyi. Lopulta kävin Tampereella Kultasepät Andreasenilla ihan vaan nopsasti kurkistamassa tarjontaa ja siellä se täydellinen sormus odotti. Heidän oman mallistonsa kolmekivinen Tulppaani vei sydämen heti. Äkkiä mies paikalle ja tilaus sisään. Nyt täydellinen sormus on ollut sormessa muutaman kuukauden ja joka päivä jaksan sitä ihailla. :)

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:31

      Siis joo, vihkisormuksen valinta oli ihan hirveen vaikeeta :D Nauroin vaan koko ajan, että onneksi mies valitsi kihlasormuksen, niin ei tarvinnut sillä itseäni piinata. No, onneksi löytyi sitten täydellinen sormus sieltä Lontoosta, nimittäin Suomessa mikään ei miellyttänyt kuitenkaan ihan hirveästi :D

  • Reply Sannna Wednesday, January 4, 2017 at 20:18

    Itselläni vihkisormus on lähempänä. Kihlasormukseni (hopeinen, koska opiskelijabudjetilla ei silloin mitään kalliita osteltu ja inhoan keltakultaa) on paksu möhkäle ja ottanut sen verran osumaa ettei ole enää edes kovin pyöreä :D Vihkisormus (valkokultainen) onkin sitten arvokkaampi ja ohuempi. Jos sormukset olisivat toisinpäin niin pelkäisin vihkisormuksen tippuvan koko ajan – kerran jumppatunnilla kihlasormukseni lensikin sormestani! :D Nykyään otan sormukset pois treenatessa ja jumpissa ko. tapahtuman vuoksi.

    • Reply Anna Friday, January 6, 2017 at 12:32

      Jep, kannattaa varmaan muutenkin ottaa urheillessa pois, ettei kerry hikeä jne. sinne. Niin ainakin mulle suositeltiin, en tiedä vaikuttaako tuo oikeasti mitenkään :D

  • Reply EmmiMariann Saturday, January 7, 2017 at 14:55

    Mulla on ekana vihkisormus ja sitten kihlasormus. Vihki kun on pikkaisen liian iso näin talvella niin pakko olla näin päin :) Minun kihla ja vihkisormus on valkokultaa. Kihlassa on 52 timanttia ja vihkissä on 23 timanttia :) Miehellä on vain yksi sormus. Keraaminen musta. On todella hienon näköinen! :)

  • Reply -A- Sunday, January 8, 2017 at 16:11

    Menimme kihloihin mieheni kanssa yli 13 vuotta sitten ja silloin platinaiset sormuksemme valmisti lahtelainen koruseppä. Oma sormukseni on leveä, samoin mieheni ja minun vihkisormuksessa on käytetty platinan lisäksi hieman valkokultaa ‘koristeissa’. En voisi olla iloisempi sormuksistamme ja olivat muuten täysin mieheni ideoimat. :) Suosittelen siis platinakoruja. :) Oikein kauniita& ihania häitä Teille!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post