Yearly Archives

2017

Kokeilevassa keittiössä : Tonnikalapihvit

Mä ajattelin aloittaa tällaisen uuden juttusarjan, sillä moni tuntuu tykkäävän ruokapostauksita. Kokeilevassa keittiössä ajattelin kokeilla aina uusia juttuja, joita en oo itsekään ennen kokeillut. Tällä toivottavasti saan inspiroitua itseänikin kokeilemaan uusia ruokia, sillä ajattelin, että tämän juju olisi dokumentoida ensiyritykset tietyn ruoan kokkailussa. Ensimmäisenä juttusarjassa olisi tarjolla tonnikalapihvejä, joita päätin uskaltautua kokeilemaan.

En sitten tiedä mikä siinäkin on, että on niin vaikeaa kokeilla uusia ruokia. Kai tämä yleinen kiire ja aikapula vaan tekee sen, että helposti turvautuu aina samoihin ruokiin. Me syödään ihan liikaa lohta ja vaikka rakastan kaikkea muutakin kalaa, laitan sitä suhteellisen harvoin. Ravintoloissa tykkään tilata tonnikalaa, mutten oo koskaan uskaltautunut sitä kokeilemaan. Mulla kummittelee vieläkin maailman paras tonnikalapihvi mielessä parin vuoden takaa, nimittäin Kroatian reissullamme mieleenpainuvin annos oli täydellinen tonnikalapihvi rannalla nautittuna.

Kalatiskin myyjä lupasi, että tonnikalan tekeminen on superhelppoa ja päätin uskaltaa kokeilla. Tonnikala ei ole ihan halvimmasta päästä, joten tän sössiminen olisi ollut ikävää. Kaksi tonnikalapihviä kustansi 19 euroa, joten ei tätä nyt roskiinkaan viittis heittää :D  Continue Reading

0

Elohopea // Kuopio

Mistä tietää, että viimeisin laukku-heräteostos oli todellinen menestys? No siitä, että sitä ei malta olla pitämättä! Rupesin katselemaan tuota instafeediäni, ja huomaa kyllä, mikä kaunokainen on ollut viime päivät käytössä. Onni, että tämä vaaleanpunainen yksilö löytyi keskellä kesää, nimittäin voi olla, että talvella ei tuota hirveästi uskalla käyttää. Tällä kertaa uusi pinkki ihanuus pääsi ulkoilemaan mun tänhetkisessä lempparivärimaailmassa, eli vaaleanpunaista, harmaata ja ja valkoista. Tai no okei, hopeahan tuo mekko on, mutta melkein. Jos viisi vuotta sitten mulla oli joka toinen päivä päällä sinistä valkoista ja konjakinruskeaa, niin tää 2017 jää kyllä mun pukeutumisen historiassa ehdottomasti vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen reimuvuotena. Jotenkin huomaan, että mieleni tekee pukeutua joko mustaan tai sitten tähän komboon. Ja kun kerta eletään kesää (ulkona olevasta säästä huolimatta siis), niin oon välillä ihan tietoisesti yrittänyt vältellä mustaa. Sille on kyllä aika monta kuukautta vielä käyttöaikaa tulossa. Musta tuntuu, että joka vuoden elokuussa ajattelen samalla tavalla, mutta eikö tänä vuonna oo ollut ihan poikkeuksellisen kökkö sää kesällä? Vai onko meillä ollut niin kiireinen kesä, etten oo vaan ehtinyt löhöämään pihalla nauttimassa auringosta, vaikka se oliskin oikeasti paistanut?

Nytkin kun sanonkin vaan sanan kiire, niin alkaa ahdistamaan pikkuisen. Meillä on muuttoauto pihassa tasan kahden viikon ja 16 tunnin päästä. Sanomattakin selvää, että täällä on pakattuna kaksi laatikkoa :D Suunnilleen. Pihalla on toki melkein sata laatikkoa odottamassa pakkaamista, mutta en oo jaksanut aloittaa. Tää on aina sama juttu muuttaessa; tasapainoilua sen välissä, että pakkaako ajoissa, ettei tule kiire, mutta joutuu elämään laatikoista, vai jättääkö mukavuudenhaluissaan viime tinkaan ja pakkaa sitten ihan hiessä vikat päivät? Continue Reading

12+

Kamalaa

Mun piti tulla kirjoittelemaan paljon iloisemmista aiheista, mutta jotenkin juuri nyt ei oikein irtoa mikään positiivinen. Oon kauhulla seurannut maailman menoa ja terrori-iskuja ympäri Euroopan, mutta jotenkin sitä on tuudittautunut sellaiseen ajatukseen, että Suomi on “koskematon”. Eihän se nyt mitenkään tietenkään totuus ole, mutta olen kokenut Suomen jotenkin niin “mitättömänä” ja neutraalina pidettävänä taloudellisissa valtapeleissä ja uskonnollisissa asioissa, että en ole halunnut uskoa, että Suomessa voisi käydä mitään tällaista. Kun Tukholmassa tapahtui, alkoi pieni pelko hiipimään siitä, milloin täälläkin rysähtää. Nyt oonkin synkkänä seurannut uutisointia ensin Barcelonasta ja sitten Turusta ja olo on hieman lohduton.

Tuoreena äitinä kaikki tällainen tuntuu vaan vielä niin paljon pahemmalle kuin ennen. Tässä vaiheessa kun ei toivo mitään muuta kuin sitä, että oma lapsi saa elää turvallisen elämän, joka on mahdollisimma pitkä. Jokainen tällainen viikko tuo mustia pilviä ajatuksiin. Eilen mietin itsekseni, miten pärjäisi tilanteessa, jossa olisi vaunujen ja vauvan kanssa jonkun Barcelonan kaltaisen tapahtuman keskellä ja tänään tällaista tapahtuu Suomessa ja toinen uhreista on ymmärtääkseni ollut nuori äiti, joka oli rattaiden kanssa liikkeellä. Jokainen terrorismin käsiin tapahtunut kuolema on yhtä järkyttävä ja surullinen, mutta tietenkin nämä tapahtumat, jotka tapahtuvat kotimaassa ja ihmiselle, joka voisi olla vaikka kuka oma läheinen tai itse, on jotain sellaista, mikä tuo pelon ihan eri tavalla lähelle. EDIT:// Enkä nyt tarkoita, että Turun tapahtumat olisivat terrorismia, mutta jotenkin nämä kaikki viime aikojen tapahtumat olen mielessäni tahtomattanikin niputtanut samaan joukkoon.

Osanotot kaikille Turussa läheisen menettäneille, ja heille, joiden läheiset ovat loukkaantuneet. Paljon lämpimiä ajatuksia kaikille muillekin Turkuun, sillä on varmasti henkisesti käsittämättömän rankkaa, kun omassa kotikaupungissa hyökätään tällä tavoin, vaikka teon taustat eivät olekaan vielä selvinneet.

Pysykää turvassa! ♥

44+

Coming up…

Oon tässä istunut kalenterin äärellä hieman suunnittelemassa syksyä ja samalla ihan lähiviikkoja, postausaiheita tuleville viikoille ja muitablogiin liittyviä juttuja. Tällaisia postauksia olen suunnitellut lähiajoille:

Äitiys & blogiyrittäjyys 
Q&A
Tulevaisuudenhaaveita 
Lempikoruni 
Tops & flops – asut vuosien varrelta 
Kotitekoisen toffeen ohje
Kotijuttuja uuden kodin myötä 

Mitä muuta te haluaisitte lukea?  Continue Reading

9+