Bali update

auringonlasku (2 of 3)

Tilannepäivitystä Balilta. Täällä on jo vähän parempi fiilis, ja pää alkaa toimii pienoisen shokin jälkeen hieman paremmin. Oon sellaisessa jälkishokissa ja tunnekuohussa kirjoittanut eilen, että ei ihmekään, jos vaikutti sekavalta. Niin oli mun pääkin. 

Mä tosiaan oon ollut Balilla kolme vai neljä kertaa tätä ennen, ja paikka on mulle varjopuolineen hyvinkin tuttu. Onhan yksi ystävistäni ja kavereitani asunutkin täällä. Muutenkin tällä about 12 maan vuosittaisvauhdilla en ole ihan minään ummikkona liikenteessä ulkomailla. Otin jo pakatessa huomioon Balin miinukset. Miinuksia on kostea kuumuus ja rötösrikollisuus. Siinä missä väkivaltarikollisuutta täällä on tietääkseni ja käsittääkseni melko vähän, varkauksia täällä esiintyy sitten sitä enemmän. Köyhä paikallisväestö tekee mitä voi selviytyäkseen, ja ammattirikolliset ovat löytäneet turistien ryöstämisestä rahakkaamman ammatin itselleen. Maalaisjärjellä pitäisi pärjätä pitkälle, vaan eipä pärjännyt eilen.

Otin tämän huomioon jo pakatessani. Mukana on ryysyimmät kesävaatteet, plus ehkä yksi kiva kesämekko. Korut ja kellot on kotona, paitsi korvissani aina olevat helminapit ja mieheltä lahjaksi saama kaulakoru on jo kuin osa minua. En edes muista, että ne on mulla, koska käyn suihkussakin useimmiten koruja pois ottamatta. Laukkuja arvoin pakkausvaiheessa pitkään, ja mukana onkin Henkkamaukan värikäs kevyt reppu, Philip Limin Pashli nahkalaukku (lähinnä lentomatkoille pikkulaukuksi) ja Filippa K:n musta nahkainen ohut minilaukku. On mulla Furlan lila pikkulaukku mukana, mutta enpä ole sitäkään käyttänyt täällä kertaakaan. Tuo Filippa K:n pikkulaukku on ollut aina mun luottolaukku Balilla. Aina samoista syistä; kevyt, menee olan yli, on litteä ja pieni, eikä herätä mitään huomiota. Bali ei yksinkertaisesti ole se paikka, minne kannattaa raahata mitään kalliita ja hienoja vaatteita ja laukkuja, yllämainittujen syiden vuoksi. Jo kostea kuumuus on syy, miksi pakkaan tänne aina vaan ryönäsimmät rantavaatteeni. Tuo Filipan laukku ei todellakaan ole mitenkään kalliin tai erityisen näköinen ja ennen kaikkea se ei ole kovin “sturdy”, se kyllä hajoaa jos sitä riuhtaisee. Se oli tiedossa, ja ihan tarkoituksellakin niin. Vaikka riski oli hyvin hyvin tiedossa, en vaan kuitenkaan ehtinyt siihen tilanteeseen sitten kuitenkaan reagoida.

Jotenkin absurdia on, että ekana iltanamme Balilla esittelin miehelleni tuota Filippa K:n kassiani, että se on tosi hyvä, koska jos sen joku riuhtasee, niin se oikeesti lähtee irti. Hirvittää ajatellakin, jos jotain Boy:n kaltaista järeää laukkua yrittää joku lennosta riuhtasta. Siinä on helposti olkapää paikaltaan ihan vähintäänkin, ja hengenlähtö pahimmassa tapauksessa. En tosin ole ennen kuullut tilanteista, joissa viereisestä skootterista vauhdeissa napataan laukku, vaan enemmänkin niitä, missä kävelijältä napataan lennosta laukku. Kaikkea sitä oppii. Välillä kantapään kautta.

Vietimme eilen ihanaa päivää miehen kanssa. Suuntasimme aamulla skootterilla kohti Uluwatua ja lähialueita, kiertelimme rannoilla ja muuten vaan tutustuttiin maisemiin. Huomasin vasta Uluwatussa, että mun kaulakoru oli jäänyt aamulla kaulaan, ja otin sen pois, ettei aurinkorasva värjäisi sitä. Laitoin laukun pikkutaskuun, siellähän se olisi turvassa. Illan pimentyessä heitin myös arskat laukkuun, jossa oli lisäksi vähän käteistä ja korttikotelo sekä kännykkä. En edes tiedä, miksen jättänyt korttikoteloa vaan hotellille, ja ottanut yhtä pankkikorttia mukaan. Tyhmä mikä tyhmä. Siellä oli mukana pari Electronia, Amex ja ajokortti. Ääliö. Ja kun vielä ekana päivänä sanoin miehelle, että voisi ostaa jonku halvan rahapussukan täältä, että jättää sen korttikotelon hotellin kassakaappiin. Ei sitten yltäny sanoista tekoihin perhana. Jotenkin vaikka olen tietoinen tästä rikollisuuden mahdollisuudesta, alkulomamme suurimpia huolia oli a) missä katsotaan auringonlaskua, b) onko tarpeeksi aurinkorasvaa tai c) olenko juonut tarpeeksi vettä. Jotenkin siinä upposi siihen loman pilvihattaraan, missä kaikki on hyvin.

No anyway, suuntasimme Uluwatun seikkailun jälkeen ihanalle beach clubille, johon törmäsimme ihan vahingossa. Upea infinity pool viikon kauneimpaan auringonlaskuun, jonka huipennuksena meille tuotiin vielä shampanjaa altaaseen. Pyysin tarjoilijaa ottamaan meistä muutaman kuvan muistoksi ja napsin muutenkin auringonlaskusta miljoonia kuvia. Onneksi mies samaan aikaan napsi muutaman kuvan myös mun minijärkkärillä, ettei ihan kaikki kuvat eiliseltä hukkunu sentään :) Oli vaan ihan fantastinen ilta. Molemmat vain huokailimme, miten ihanaa on, ja miten täydellinen päivä. Sieltä huristeltiin sitten melkein tunti kotiin, minä miehen kyydissä tiukasti miestä halaten.

Juuri Seminyakia kohti kääntyessä näin kun viereisestä skootterista ulottui käsi. Siinä sekunnissa ensimmäinen ajatukseni oli, että joku näyttää kääntymistä (jonkun verran näytetään kääntymistä kädellä täällä, vaikka vilkku tietty yleisempi). En oikein ehtinyt edes reagoida, se nyt oli vaan se salama-ajatus, joka mieleeni on jäänyt. Ykskaks vaan huomaan, kun käsi venyttää mun ja miehen väliin, nappaa mun laukun ja riuhtaisee. Ja huristaa ohi. Se sai etumatkaa varmaan kymmenen metriä ennen kuin sain ees ääntä itsestäni liikkeelle. Koko juttuun meni ehkä kaksi sekuntia. Huusin kuin hullu miehelle, että perään perään, ja vaikka moni paikallinenkin yritti sitä skootteria estää, se pääsi karkuun. Nyt vuorokauden asiaa pureskeltuani ja äidinkin kanssa juteltuani, olen sitä mieltä, että hyvä ettemme saaneet kiinni. Jälkiviisaana rupesi mietityttämään, että tiedä mikä puukko sillä olis ollut matkassa mukana, ja miten siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Hyvä, että vain omaisuutta livahti tyypin mukaan. Miehellä on toki yli kymmenen vuoden koulutus ja kokemus itsepuolustuksessa omien harrastusten ja koulutusten kautta, mutta joka tapauksessa, parempi näin. Pienempi murhe.

auringonlasku (1 of 3)

Pysäytimme heti seuraavaan mahdolliseen paikkaan, ja alkoi soittelu pankkeihin. Mulla on Nordeassa ja Danskessa tilit, ja sitten AMEX. Nordeassa meinasi perse revetä sen saatanan robotin kanssa, mutta pääsin läpi. Onneksi virkailija tajusi, kun ilmoitin, että nyt on kiire, ne saakelin kortit heti kiinni, ei mitään turvakysymyksiä, mä olen Indonesiassa, varastettiin 3 minuuttia sitten, ja ne pitää laittaa kiinni HETI, voidaan kattoa jotain lässytystä myöhemmin. Aikanaan kun multa Thaikuissa vietiin pankkikortti, Nordea kyseli multa satatuhatta kysymystä, ennen ku sen kortin laitto kiinni. Meinasi mennä hermo sillon. Nyt onneks tajuttiin toimia heti. Tosin oli jotenkin irvokasta seistä siinä keskellä jotain katua Balilla, kaulassa vieläkin roikkumassa laukun nahkainen hihna ja huutamassa robotille, että anna mun jo perkele puhua neuvojan kanssa :D Amexilla homma toimi parissa minuutissa sulavasti, ja sitten oli Dansken vuoro. Pakko kiitellä tässä välissä kaikkia ihania paikallisia, pari, jotka näki tilanteen pysähtyi meidän kanssa kyselemään, onko kaikki hyvin ja tarjosi apua. Paikallinen taksikuski jakoi nettiä miehen puhelimeen, että pääsin googlaamaan numeroita, ja muutenkin olivat kamalan pahoillaan ja häpeissään. Heillehän tuollainen rikollisuus on pahinta. Jos turistit jättävät Balin, täällä käy elämä aika surulliseksi. Siksi paikalliset häpeää ihan hirveesti rikollisia, ja pari kertaa paikalliset on täällä piessy taskuvarkaita ihan kunnolla, jos ovat saaneet kiinni siitä, että turistilta on viety jotain.

No, anyway. Soittelin ystävälleni Huaweilla, että saako kukaan hakkeri niitä mun tiedostoja sieltä jotenki. Ellei ne oo Googlessa, nii kuulemma ei. No eihän ne ole. Oma moka. Mulla on ollu sen verran monta kertaa joku ärsyttävä tilanne muistikorttien tai puhelinten kanssa, että luulis, että oisin jo oppinut. No enpä ole. Edelleen jää varmuuskopiot tekemättä jnejne. Puhelimesta olen ihan itse säätänyt pois sen automaattisiirron pilvelle. Jotku foliohattuiset ystävät (ja äärimmäisen foliohattuinen mieheni…) aina varoittelee, miten kaikkia vaklataan, ja sen takia oon sulkenu siirron. Voin muuten kertoa, että seuraavaksi kaikki saa siirtyä suoraan jonnekin pilvelle, koska aivan sama. Jos joku haluu stalkkaa mun selfieitä ja Benjin kuvia jonku saakelin hakkeroinnin kautta, niin go ahead. Mitään sen villimpää sieltä ei muutenkaan löydy.

Onneksi muuten laitoin heti kaikki kortit kiinni. Sain aamuyöltä Danskesta viestin, että korttiani oli yritetty käyttää, mutta se ei toiminut maantieteellisten rajoitusten takia. Mulla on contactless-kortti Danskelta, joten varas oli selkeästi yrittänyt sillä päästä tekemään tuhoja. Eipä toiminut ei. Sitä paitsi se kortti on kiinni, ja tili tyhjennetty. Electron ei tietääkseni voi vetää miinuksellekaan, että haa haa ja haista v**** vaan sille yritykselle.

En halunnut antaa tämän vaikuttaa reissuun sen enempää, ja mä pärjään aina parhaiten niin, että suljen jonku asian ensin kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Seuraava murheenkryyni olikin ne pankkitunnukset. Mulla on käytössä Dansken appi ja Nordean appi. Dansken appi ei kertaakaan suostunut toimimaan täällä syystä tai toisesta eilen ja nettisivukin huusi erroria. Siihen meni siis miehen tunnuksilla tunnistautuminenkin. Nordea taas toimi, mutta siinä on pieni ongelma. Nordealla ollaan siirtymässä pois niistä tunnusluvuista, ja niitä ei juuri tarvita. Nettipankkiin pääsee salasanalla tai tunnusluku-applikaatiolla. No, mulla on aina se applikaatio käytössä. Sillä saa maksettua laskut, siirreltyä rahaa ja tehtyä muutoksia jos tarvii. Sillä myös voi tunnistautua minne tahansa. Salasanallakin pääsee kirjautumaan verkkopankkiin, jos ei sitä applikaatiota ole. MUTTA, salasanalla ei pysty tunnistautumaan, ja salasanalla ei pysty antamaan oikeutta applikaatiolle tunnusluku-applikaationa toimimiseen. Kun tuon Nordean applikaation lataa puhelimeen, se pitää ensin aktivoida.  Ja koska mun applikaatio lähti sen kännykän mukana, piti sellainen ladata miehen puhelimeen. Aktivointikoodin kuitenkin saa verkkopankista vain verkkopankkitunnuksilla. Niillä paperisilla. Jotka mulla oli kotona. No, ei siinä. Ystävälläni on vara-avain ja hän asuu viiden minuutin päässä, niin hän ystävällisesti kävi hakemassa ne meiltä. Problem solved, vaikka hetken teki mieli repiä hiuksia päästä.

Pääsin siis tunnistautumaan ja tekemään rikosilmoituksen Suomeen varastetusta ajokortista. Laitoin myös Trafille pyynnön ajokortin kaksoiskappaleesta. Suomessa on kai ajokorttihommat muuttumassa aika radikaalisti 1.11., että ihan hyvä kun tein sen heti. Tein myös vakuutusilmoituksen samoin tein.

Pakko tässä vaiheessa kehua kaikille Folksamin vakuutusta. Mulla oli alunperin Aktian vakuutus, joka on sittemmin muuttunut/liittoutunut/eneestiedä Folksamin kanssa. Oon ollu asiakas jo varmaan kymmenen vuotta ainakin, ja mulla ei ole mitään poikittaista sanottavaa. Ei mitään. Ja mulle on kuitenki tässä vuosien varrella sattunut yhtä ja toista. Laitoin ilmoituksen eilen illalla, tänään se oli jo käsittelyssä ja sain kuittauksen, että käsittelyajat on tällä hetkellä lyhyitä, ei ruuhkaa, käsitellään pikaisesti. Awesome. Parasta palvelua, ihan heittämällä. Oon pisimmillään joutunut odottamaan päätöstä ehkä viikon siitä, kun kaikki liitteet oon itse toimittanut. Ja AINA, ihan aina, saa parasta palvelua. Ei, ei ole maksettu mainos. Oon vaan äärimmäisen tyytyväinen mun vakuutusyhtiöön.

Aamu menikin sitten lähinnä prosessoidessa asiaa. Jotenkin todella ahdistavaa ja pelottavaa omalla tavallaan. Jotenkin tällainen “kultalusikka-perseessä-poikittain” tyyppi on heti ihan hajalla, kun joku tulee noin iholle, ja vie, mikä on omaa. Tai jotenkin on tosi violated-olo, vaikka kyseessä olikin “vain” omaisuutta. No, mies onneksi tsemppasi, että ei se loma tällä ole pilalla, suuntasimme lounaalle ja palloilemaan suunnitelmiemme mukaisesti. Kaunis auringonlasku on chillattu rannalla ja nyt suuntaamme kohti mysteerihuonetta ja illallista.

Aika sama. Mikään ei ole korvaamatonta. Kaulakorun saa uuden Sabon liikkeestä. Se miehen siihen laittama rakkaus lienee ihan sama siinä uudessakin, ja muisto ensimmäisestä joulustamme säilyy ikuisesti. Benskun videoita ja kuvia on niin monilla perheenjäsenillä ja ystävillä  ja miehellä ahkeran WhatsApp-spämmäilyn tuloksena, että saan ne varmasti suurimmaksi osin takaisin. Muut muistot on parhaalla kovalevyllä, omassa päässä. Aurinkolasitkin löytyy vielä myynnissä, ja Chanelin korttikotelokin odottaa varattuna paluutamme. Isot pisteet myös Della Margalle asiakaspalvelusta. Heitin sinne aamulla meiliä, ja puoleenpäivään mennessä korttikotelo oli minulle varattuna odottamassa paluutamme. Aina parasta asiakaspalvelua myös siellä. Uudet pankkikortit tipahtelee varmaan ensi viikon aikana, ja uuden P9:n saan sitten Dohan kentältä paluumatkalla, niin voin lennolla säätää sen omannäköiseksi taas. Filippa K:n pikkulaukkua metsästän varmaan hartaasti, mutta hei, aika pikkujuttu.

Oon onnellinen, että mitään pahempaa ei käynyt, kaikki on ehjänä ja kaikki on hyvin.

Vaatii kyllä paljon paljon enemmän, että meikäläisestä saa imettyä ilon ja hyvän mielen pois. Nyt kohti ihanaa iltaa Balilla. Time to make new happy memories! :)

P.S. Mä todella toivon, että karma on keksitty juttu. Jos ei oo, niin mä tuun olee niin helisemässä mun lapsen kanssa :D Mietin tässä just, että millonkohan meidän mama kyllästyy mun näihin “munuaistulehdus Australiassa”, “tyrmäystippoja Barcelonassa”, “ryöstetty Balilla” -tarinoihin. Tosin sekin reagoi aika tyynesti, että materiaa se vaan on, eikä matkustamista kannata sen takia lopettaa. Olin vähän yllättynyt, puoliksi odotin hirveetä saarnaa :D 

P.P.S. Ei tää ehkä vieläkää kovin selkee ollut, mutta kiteytettynä: all good here, kaikki järjestyy :)

0

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Salla Thursday, October 27, 2016 at 16:54

    Jatkon varalle (varsinki kun useassa pankissa asiointia): kaikilla pankeilla on sama korttien sulkupalvelu 020 333. Sieltä vastaavat heti ja saat kaikki kortit kiinni oli kortti minkä pankin vaan:) Ei tarvii asiakaspalveluun jonotella.

    Hyvä ettei käynyt pahemmin, nauttikaa auringosta loppuloma!

    • Reply Jonna Friday, October 28, 2016 at 02:28

      Danske bankilla on eri numero, kuin tuo 020 333. Useimmilla pankeilla on kuitenkin tuo 020 333 mm. S-pankki ja Nordea.

    • Reply Tanya Friday, October 28, 2016 at 08:10

      Niin ja ihan syystä ne kyselee pankeissa tietoja soittajilta. :D Pankissa kun henkilöllisyyden todentaminen on kaiken a ja o. Tuo sulkunumero on hyvä olla tallessa. LÖytyy tietty myös netistä.

      • Reply Pankissa töissä Saturday, October 29, 2016 at 09:06

        Eiköhän se kortin sulkeminen aiheuta asiakkaalle vähemmän mielipahaa kuin sulkemattomuus :D Kortin sulkemisesta lähtee uusi kortti tilautumaan ja se pitää kuitenkin noutaa pankista, riittänee tähän henkilöllisyyden todentamiseen.
        Itse olen onneksi vain kerran joutunut soittamaan tuohon 020 333 sulkunumeroon ja sieltä nätisti suljettiin kortti ilman sen kummempia syvällisiä kyselyitä. Joskin kortti löytyi viiden minuutin päästä omasta taskusta :D

        Tsemppiä Anna, on ainakin jotain mitä muistella vanhana jos ei muuta.. Ja huojentavaa kuulla että olette molemmat kunnossa.

  • Reply Julia Thursday, October 27, 2016 at 17:50

    Ite opin kerran kun menetin kaikki kuvat (yli 14 000 kpl) lapsuudesta siihen päivään, että kuviinkin voi kiintyä liikaa. Siis ehkä hieman huonollakin tapaa. Niin, että mä en voinu mitään poistaa koska ne oli muistoja ja olihan siellä vaikka mitä hyviä muistoja, mutta enemmän mä nykyään tykkään siitä et ne on siellä ihan omalla kovalevyllä :) Jos joku hamstraa tavaroita nii mä hamstrasin sillon kuvia! Noh, onneks sen tajusin ja se tuntu tosi raikastavalta ku ei enää ollu niitä kuvia, tai ku ei ollu sitä materiaa enää.

  • Reply mona Thursday, October 27, 2016 at 18:17

    Heippa!

    IHANA kuulla, että kaikki tuntuu jo taas hyvältä, etkä anna eilisen haitata sen enempää lomaasi, etkä painaa mieltäsi. Mieletöntä tehokkuutta sulta on ollut saada kaikki noi pitkälle hoidetuksi; mun pään toiminta kriisitilanteissa ei todella olisi tota luokkaa!
    Kaikista ihaninta on, että olet liikkeellä miehesi kanssa, etkä esim itseksesi tai ystävien kanssa, sillä saamasi tuki on varmasti ainutlaatuista ja sitä parasta, kun se tulee perheenjäseneltä :)
    äitiäsi tosin hiukan säälin, mainittuasi noista sun aikaisemmista puheluista maailmalta; ei ole varmasti ollut helppoa ;D
    Upeaa loppulomaa teille, nauttikaa!

  • Reply Nooora Thursday, October 27, 2016 at 19:18

    Tuli tosi kurja fiilis eilen, kun luin sun postauksen. Taisin ehkä jopa vähän itkeä sun puolesta :D Aloitin itse taas opinnot muutaman vuoden jälkeen, enkä pääse ihan hetkeen reissuun, joten odotin kovasti teidän reissua ja sitä että julkaisisit paljon ihania kuvia ja voisin sitä kautta fiilistellä täällä sateisessa Suomessa. Sitten sattuin noin ikävästi… Mutta uskomaton asenne sinulla nainen!! Ihanaa loppulomaa <3

  • Reply Maria Thursday, October 27, 2016 at 19:56

    Hei, en tiedä helpottaako se yhtään kuulla kohtalotovereita, mutta multa pöllitiin pari vuotta sitten Riossa keskellä kirkasta päivää turistialueella (ei siis misään favelassa) laukku. Mies lähti kävelemään perääni, kietoi yllättäen kätensä ympärilleni ja luulen että laittoi veitsen kaulan lähelleni, sain siinä rytäkässä pienen haavan. Kaikki tapahtui tosiaan sekunneissa. Olin ollut Etelä-Amerikassa jo jonkin aikaan, joten osasin heti työntää laukun olaltani miehelle enkä todellakaan lähtenyt tappelemaan vastaan. Mies juoksi nopeasti pois. Riossa on myös ihania paikallisia; he yrittivät auttaa mutta eihän asialle siellä mitään voi.

    Laukussani meni järkkäri, mutta vakuutus toimii onneksi Suomessa. Kuvatkin olin juuri ennen tapahtumaa siirtäny koneelle. Henkiset haavat jäi pitemmäksi aikaa. Aluksi tunsin suunnatonta vihaa ja syytöksiä itseäni kohtaan. Miksi minä kävelin juuri siellä siihen aikaan? Miksi emme valinneet eri reittiä? Miksi minä satuin olemaan siinä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan? Sitten aloin vihaamaan miestä. Tunsin että koskemattomuuttani oli loukattu syvällä tavalla. Kuvittelin mielessäni erilaisia skenaarioita jossa kohtaisin miehen uudelleen ja saisin hänet tajuamaan mitä hän on tehnyt minulle.

    Kaikkien näiden tunteiden jälkeen jossain vaiheessa huomasin antaneeni anteeksi miehelle. Jossain vaiheessa, kun aikaa oli kulunut, ymmärsin hänen elämäänsä ja annoin anteeksi.

    Mutta siis. Minulla meni ainakin aikaa prosessoida tapahtuma. Ehkä se kertoo myös mun kultalusikkaperseisyydestä. Mutta ota oma aikasi, ja tosiaan pidä kirkkaana mielessäsi se, että sinulle eikä sinun poikaystävällesi tapahtunut mitään. Se on kuitenkin kaikista tärkeintä. :)

  • Reply Jenna Thursday, October 27, 2016 at 20:06

    Materian menettäminen on pientä, joskin ymmärrän täysin harmistuksen, kun menetettyihin asioihin liittyy vahvoja tunteita.

    Eniten minua pelottaisi tuossa tilanteessa se, että sillä roistolla on sun henkkarit. Vai oliko näin, jos kerran ajokortti on viety? Suomessa ammattirikollisten yksi ryöstökohde talomurroissa ovat asukkaiden henkkarit (myös lasten) joita väärinkäytetään. Ymmärtääkseni tähän saa jonkin suojan pariksi vuodeksi, ettei niitä pysty väärinkäyttämään, mutta sen suojan umpeutumisen jälkeen niitä voi väärin käyttää hamaan tappiin asti? Kannattaa ottaa selvää myös tuon asian laidasta. Tämän kertoivat minulle naapurini, joiden kotiin murtauduttiin viime juhannuksena. Koko perheen henkkarit muun arvotavaran mukana vietiin (oli otettu valokuvat passeista, niitä ei oltu konkreettisesti viety).

    Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin!

  • Reply Maria Thursday, October 27, 2016 at 21:09

    Niin rumalta kun se kuulostaa, ni kaikelle ehkä on tarkoitus, en tosin tiedä MILLÄ tavalla, mutta… Aina koittaa ajatella positiivisesti :)
    Tosi hyvä että sait hoidettua kaikki noi kortit kiinni jne! Naurahdin tolle “ha ha ha” – kohdalle, ha!

  • Reply sara Thursday, October 27, 2016 at 21:28

    Oot kyllä superwoman, ku sait kaiken hoidettua noin nopeesti ja sujuvasti! Ja hei, jouluhan on taas pian, niin voisit vaikka toivoa sitä kaulakorua taas lahjaksi… :) Ja printtaa kuvia koneelta ja tee valokuva-albumi kaikista rakkaista kuvista, jos se on yhtään sun mieleen! Mun pitäis myös tehdä näin, niitä ei ainakaan sitten kukaan saisi varastettua.

  • Reply Annette Friday, October 28, 2016 at 01:15

    Hyvä asenne vaan ja nautitte loppulomasta! Kyllä tuo kiristelee ja ehkä vielä tovin mutta nyt on hommat kuitenkin järjestyksessä varmaan niin pitkälle kuin voi olla! :)

    Itseltäni ei noin radikaalisti ole mitään viety mutta viime kesänä korttini numero kopioitiin. Kesken kesäloman pivon kautta rupesi tulemaan ilmoituksia oudoista ostoista. Ostot huomasin pivon ansiosta heti mutta silti reagointi sillä minulla on vain visa electron ja hölmö luulin ettei sitä voi kukaan edes käyttää sillä kortti on minun hallussa eikä ole luotto ominaisuutta.. noh koko episodi kesti alle puoli tuntia kun olin kortin sulkenut ja silti menetin yli 600€. siinä oli kiva ihmetellä kesken lomaviikon reissussa että mitäs nyt sitten ja pari päivää hukkasin harmitteluun ja kiukkuun. Mutta tuokin järjestyi, katkeruus väistyi ja kaikesta kai oppii jotain.. ainakin tiedän jatkossa että electroniakin voi väärinkäyttää etänä :D Mutta kyllä ahdisti ja otti päähän kun ns. omaa aluetta rikottiin. sinulla varmasti moninkertaisesti!

  • Reply Aliisa Friday, October 28, 2016 at 10:10

    Itse olin Balilla vaihdossa muutama vuosi sitten ja kuulin tytöstä, joka oli menehtynyt kaatuessaan skootterilla taskuvarkaan yrittäessä riuhtoa hänen olkalaukkuaan vauhdista. Todella surullisia juttuja :( jos vaan mahdollista niin ehdottomasti kannattaa laittaa se laukku penkin alle talteen skootterilla huristellessa.

    Kuten Anna tässä itse kertoikin niin muistuttaisin että suuri osa balilaisista on rehtiä sakkia. Itse unohdin kerran ajatuksissani iPhoneni skootterin avoimeen etulokeroon (yritin navigoida ajaessani ja kun löysin perille puhelin unohtui siihen). Paikallinen mies oli huomannut tämän ja juoksi perääni puhelimeni kanssa. Karma on kuitenkin kova sana noilla seuduilla, joten suuri osa ihmisistä pyrkii olemaan reiluja toisilleen.

  • Reply sisi Friday, October 28, 2016 at 17:30

    Muistan että meillä oli teininä Aasian reissulla Thaimaassa ja Laosissa ainoastaan käteistä rintsikoissa kun mentiin baariin illalla:D Sieltä sitten kaiveltiin rahoja:D Kaippa sielläkin siis jonkin verran rikollisuutta oli kun noin ollaan toimittu! Balilla en oo koskaan ollut, mutta onpa ikävää:( Onneksi ei käynyt pahemmin!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post