Monday. Kisses. Smiles.

Photo on 17.10.2016 at 20.27

Huhh, maanantai alkaa olla pulkassa, joskaan en voi sanoa sen olleen kovin ahkera. En ole vieläkään pakannut (supraaaaiss!!), mutta kaikkea muuta tuli kyllä tänään taas puuhailtua. Juuri laskin takamuksen sohvalle treenin jälkeen ja litkin tässä palkkaripirtelöä pahimpaan nälkään. Ennen mitään muuta kotona odotti pusuhyökkäys, joka on joka kerta yhtä intohimoisen palava. Oli poissa viikon tai kolme tuntia. Benjillä on onnenpäivät nyt kun haettiin vihdoin matot pesulasta. Haluaisin tässä vaiheessa hieman ehkä antaa pientä palautetta menneisyyden Annalle, jonka mielestä kaksi valkoista/vaaleaa mattoa kömpelöön talouteen olisi ihan OK. Tosin tällä kertaa ei kömpelöydellä ollut mitään tekemistä vahinkojen kanssa. Tupareissa seuraleikit yltyivät niin villin näyttelemisen tasolle, että siitä jäi muistoksi aika pitkä tahra punaviiniä olkkarin villamatolle. Ilmastointijärjestelmää tarkastamaan tulleet remppamiehet taas kävelivät suoraan mutasilla kengillä valkoisen eteisen maton yli. Jälkimmäisen hoiti pesula, mutta ensimmäiseen mulla on oikeesti hyvä vinkki! Tuskailin, mikä auttaisi pahaan punkkutahraan, ja nyt väitän, että mulla on vastaus! Tai no ees melkeen. Heitettiin siihen tahran päälle heti tupareissa reippaasti suolaa (sitä ei tosin ollu mitenkään ihan hirveesti kotona) ja vielä valkkariakin varmuuden vuoksi. Se vei ehkä 15 % tahrasta pois. Mies oli jo vähän luovuttanut, ja piti mun seuraavan päivän ideaa hulluna. Keitin seuraavana päivänä kannullisen kiehuvaa vettä, vietiin matto parvekkeelle ja iskettiin se kuuma vesi siihen tahrakohtaan, matto läpimäräksi. Suolaa kilo päälle ja annettiin olla yön yli. Seuraavana aamuna ylimääräiset suolat pois ja päälle vielä vähän suihkuteltiin Vanishia. Edelleen perheen kakslahkeinen oli sitä mieltä, että ei se siitä lähde. Mun ratkaisu oli laittaa juuri kyseinen osa matosta sohvan alle, ja unohtaa koko juttu. Kun ruvettiin mattoa levittämään, niin kas, mieskään ei ensin meinannut saada paikannettua, missä se tahra on! :)

Jos siis joku on joskus yrittänyt saada punkkutarhaa jostain pois, niin kokeilkaa vaikka tuota keinoa :) Vietiin matto vielä pesulaan lähinnä senkin takia, ettei siihen jäänyt niitä Vanisheja ja suolaa hirveesti jonneki kuitujen sekaan. Benji oli melkein kaksi viikkoa ilman mattoja, eikä se päässyt pomppimaan sohvalle. Benkku ei oo koskaan uskaltanut pomppia sohvalle tai sängylle ilman tyynyä tai mattoa liukkaalta lattialta, joten se oli paitsiossa pari viikkoa. Nyt tyyppi loikoilee päivät pitkät viltillä sohvalla ja hengaa mun kyljessä kiinni. Voi tätä riemua joka kerta kun se pääsee vauhdilla sohvalle!

Photo on 17.10.2016 at 20.29 #2

Kyllä, tää on taas yks kuulumispostaus, missä ei ole päätä eikä häntää. Voin rehellisesti myöntää, ettei ole mitään kerrottavaa. Ei ole mitään fantsuja gaala-asuja tai edes mitään päivän asuja. Oon ollu tänään aamusta iltaan verkkareissa ja ulkoilutakissa. Ensin Benjin kanssa ulkona pitkän lenkin ja illalla treeneissä käymässä. Kävin mä välissä nopeesti Matkuksessa hakee vielä pari puuttuvaa pelipaitaa, mutta sielläkin verkkarit oli ihan täysin toimiva ratkaisu. Muun ajan oonki siivoillu ja tehny työhommia. Tämän vuoden merkittävin työhomma kulkee raiteillaan ja kuukauden sisään pääsen paljastamaan teille, mitä täällä taustalla on puuhailtu joka päivä :)

Tänään oli taas yksi iso harppaus kohti tulevaa, ja heti reissumme jälkeen jään viikoksi Helsinkiin hoitamaan työkuvioita. Mahtavaa! Odotan innolla! Elämä on muuttunut niin valtavasti viime vuosina, että on aika siistiä päästä kokemaan suuria muutoksia myös työjutuissa. Välillä olen saanut yhteydenottoja lukijoilta siitä, miten minä ja blogi olemme muuttuneet valtavasti vuosien varrella. Toisten mielestä se on upeaa, toisten mielestä aivan kamalaa. Molemmat mielipiteet tietenkin täysin sallittuja, mutta minua aina hieman hämmentää, että asia tulee joillekin yllätyksenä. Olin 19 aloittaessani, nyt 30 kolkuttelee jo ihan nurkan takana, ei sinnekään ole enää edes kahta vuotta. Olen seikkaillut, matkustellut, juhlinut ja hölmöillyt ihan tarpeeksi monta vuotta, ja nautin ihan sanoinkuvaamattoman paljon tällä hetkellä elämästäni. Siitä, että mulla on elämässä kaikki. Mä olen terve, mä voin hyvin, mulla on ihana perhe ja ystävät ja hekin voivat kaikki hyvin ja ovat terveitä. Mä en edes itsekään tiedä missä vaiheessa minä ja mun elämä muuttui jotenkin ihan täysin. Tai tavallaan mä tiedän.

Mulle ennusti ennustajaeukko joskus nuorena, että mä en elä 25-vuotiaaksi. Kas, tässä sitä ollaan, henki pihisee vielä 28-vuotiaanakin. Mä en oikeestaan koskaan uskonut tohon ennustukseen, mutta se muutti mun ajatusmaailmaa jotenkin huomaamattakin. Elin tosi pitkään niin, että tein kaikkea mitä halusin ja miten halusin, koska “mitä jos en eläkään sen pidempään?“. 24-vuotiaana mieleeni hiipi, että mitäs sitten jos en kuolla kupsahda sitten ennen kuin olen 25. Mitäs sitten tehdään? Jossakin vaiheessa parikymppisenä mä lakkasin suunnittelemasta ja vaan elin. Jokaiset synttärit oli perseestä ja vanheneminen tuntui sitouttavalta, rasittavalta ja pelottavalta. Kun joku mulle sillon hoki, että elämä alkaa kolmekymppisenä, näytin niille mielessäni keskaria ja pidin niitä puheita vain itseään rauhoittelevana itselleen valehteluna. Yet tässä sitä ollaan, 28 vuotta mittarissa ja odotan tulevia vuosia. On pitkäjänteisiä suunnitelmia ja unelmia, on sitouttavia hankintoja, on täysin rinnoin sitoutumista. Tietyllä tapaa se vuosi, jolloin olin 25, oli käänteentekevä. Olinkin yhtäkkiä siinä pisteessä, minne asti en koskaan suunnitellut, ja oli paljon hakemista itseni suhteen. Mitä mä oikeen halusin pitkällä aikavälillä, miten ja missä.

Nähtävästi aika hissukseen etenevää arkea Kuopiossa :D

Jos oon ihan rehellinen, odotan välillä itsekin, millon mulle räjähtää niskaan joku ahdistus ja masennus siitä, että mä olen tylsä ja mun elämä on tylsää jamitänytvielä. Tän blogin puolesta tuntuu välillä pahalta. Tai siis tuntuu huijarilta. Ymmärrän hyvin, jos joitain blogi nykyisellään ei enää kiinnosta tai jos se tuntuu tylsältä. Onhan tämä vähän kuin lempisarja olisi muuttunut. Aivan erilaiseksi, mutta samoilla hahmoilla.

Photo on 17.10.2016 at 20.27 #2

Tietyllä tavalla siis odotan innolla itsekin näitä muutoksia lähitulevaisuudessa. On kivaa, kun tietää pystyvänsä tarjoamaan lähiaikoina ihan erilaisia juttuja myös teille lukijoille. Toisaalta, myös tulevaisuudessa mun blogijutut ja julkiset työni tulevat olemaan aika lailla todellisuuspinnassa. Ymmärrän, että moni lukee blogeja, koska niissä pääsee irtaantumaan omasta elämästä. Siksi niiltä ehkä usein kaipaa jotakin parempaa, isompaa, hienompaa. Mungolife ja kaikki siihen liittyvä tulee olemaan jatkossakin kuitenkin minua. Ja tätä tää mun arki on. Töitä, asioilla juoksemista, Benjin kanssa palloilua, lentopalloilua ja iltaa Blindspotin ja kotitekoisen illallisen parissa. Postauksia, jotka poukkoilee mattojenpesusta arjen kuulumisiin.

No ainakin vielä tänään. Huomenna olisi taas edessä matka Helsinkiin ja sieltä torstaina kohti aurinkoisempia osoitteita :)

Sitä ennen, mihinköhän perhanaan mä tallensin mun passin viime reissun jäljiltä? :D 

0

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Ella Vee Monday, October 17, 2016 at 21:40

    Ihania kuvia aidosta elämästä, näytätte molemmat onnellisilta. Ja aika hurja ennustus, miten tuollaista voi kukaan kunniallinen ennustajaeukko mennä möläyttämään!

  • Reply Pandi Monday, October 17, 2016 at 22:09

    Laitatko tekoripset, vaikka kävisit vaan lenkillä ja harkoissa? Vai kuvia varten? Käytätkö niitä ihan päivittäin?

  • Reply Kia Monday, October 17, 2016 at 23:30

    Nää sun höpötyspostaukset on musta kaikkein ihanimpia! Jotenkin tälläsiä kaipaa, kun nykyään suurin osa blogeista on pelkästään upeita kuvia ilman minkäänlaista sisältöä. Nämä tälläiset postaukset ovat aitoja ja juurikin sinua! Tottakai myös kauniit kuvat ovat osa blogiasi, mutta on mukava nähdä/lukea normi arjesta, sillä siihen on tälläisen tavis tallaajan helpoin samaistua! Toivottavasti ymmärsit pointin, tämä on ollut yksi lempiblogeistani jo vuosia <3

  • Reply Erppa Tuesday, October 18, 2016 at 08:00

    Mun mielestä blogit on aina paljon parempia silloin, kun ne kertoo normaalista elämästä. Yleensä reissupostaukset ei kiinnosta ja skippaan ne aina, jotenkin kun siihen ei pysty samaistumaan jos ei ole käynyt samassa paikassa. Myöskään sellainen liian “muotilehtimäinen” tyyli ei kiinnosta yhtään, jotenkin tätä sun arkea on kiva seurata, oli se sitten vaikka siellä Ausseissa tai Kuopiossa :)

  • Reply Satu Tuesday, October 18, 2016 at 08:46

    Tää sun elämä on niin kaukana tylsästä,että keep going. Toisaalta tätä lukisi varnaan,vaikka oikeasti alkaisit tylsistyä ja elämä täyttyis viherkasveista ja pyykkäyksestä ;) Olet niin hyvä kirjoittamaan. Pitäskö sun tehdä kirja? Sitten joskus.. :)

  • Reply Tuuli Tuesday, October 18, 2016 at 09:01

    Omasta mielestäni sun blogin realistisuus tekee siitä ihan parhaan! Totta kai sisältö muuttuu koska elämäkin muuttuu. Se että blogi ja arki ei oo täynnä biletystä, gaaloja ja finediningia ei tee elämästä/susta/ blogista tylsää. Sun blogi, sun elämä ja arki, älä pyydä ikinä anteeks sen sisältöä <3

  • Reply Kata Tuesday, October 18, 2016 at 09:56

    Voin sanoa, että sun blogisi on parhain ihan vain sen takia, kun se on niin sinua. Oli aihe mikä tahansa, sä kirjoitat siitä pitkän tekstin, se on mukavaa luettavaa ja todellakin kaukana tylsästä. Blogi ja sisältö saattaa muuttua ajan myötä, mutta niinhän sen kuuluukin, niinhän elämäkin muuttuu samalla kun itse vanhenee. Oikeastaan sun blogisi on nyt parhaimmillaan juuri sellaisena kuin se nyt on, elämänmakuista ja arkipäiväistä, mutta ihan parasta. Ja Benji tuo aina lisää iloa sisältöön <3

  • Reply Saikku Tuesday, October 18, 2016 at 12:37

    Nyt kun asiaa oikein pohdin, niin oikeastaanhan blogisi tärkein ydin ei ole koskaan muuttunut. Tottakai sisältö on erilaista ja muuttuu elämäntilanteen mukaan, mutta siitä asti kun olen blogia lukenut (hyvin monta vuotta..), niin olen odottanut innolla uusia postauksia jotka on aina kirjoitettu aidosti, huolettomasti, rehellisesti ja taidokkaasti.
    Huolimatta kirjoitettavasta asiasta, postauksesi ovat aina mielenkiintoisia ja edellä mainitun aitoja, enkä esimerkiksi pysty valikoimaan lempipostauksia (esim asut tms.) koska pidän niistä kaikista. Juuri tämä on se syy, miksi blogisi on aina vaan lempparini ja miksi se on myös ainutlaatuinen tässä upeiden blogien viidakossa. Oli aihe mikä tahansa, siitä on kirjoitettu niin hauskasti ja aidosti, tai toisaalta rehellisesti ja perustellusti, eri näkökulmia antaen.

    Uskaltaisinkin väittää, että tässä on se pointti miksi lukijat kerta toisensa jälkeen haluavat palata tänne, vaikka blogin sisältö onkin päällisin puolin ajateltuna muuttunut monesti eri elämäntilanteiden kautta. Oli aihe, asuinpaikka tai tapahtuma mikä tahansa, sinun kirjoittamanasi sitä on aina ihanaa ja mielenkiintoista lukea! :)

    Kiitos kaikista lukuhetkistä, jotka olet vuosien aikana minulle antanut! Odotan innolla tulevia yhteisiä vuosia. :D

    • Reply Jasmin Tuesday, October 18, 2016 at 14:16

      oon niiiiiiiiin samaa mieltä tän kanssa ! Sun ihanan aito kirjotustyyli ja insipiroivat asut on pitäny mutki jo vuosia mukana :-)

    • Reply susannamari4 Monday, October 24, 2016 at 11:37

      Samaa mieltä! :)

  • Reply Kikaltsu Tuesday, October 18, 2016 at 13:19

    Kyllä minäkin ennemmin seuraan tällaista blogia kuin nykyisiä “muotikatalogi”-blogeja. Tavallaan päivän asut eivät minua kiinnosta, joten syy miksi tätä blogia seuraan/olen jäänyt seuraamaan, on jutut/teksti. Sinänsä sulla on niissä päivän asu -postauksissakin asiaa siitä aidan seipäästä ;) joten ne on myös mielenkiintoisia (ja toki kivoja asukokonaisuuksia tulee katseltua, mutten sinällään “hae inspiraatiota” pukeutumiseen blogeista.

  • Reply sartsa Tuesday, October 18, 2016 at 14:12

    Mä tykkään hirveesti nykyään sun blogin sisällöstä, ehkä enemmän kun aiemmin ja oon lukenu sun blogia tyylii 5 vuotta :) Tuntuu et oot paljon lähempänä meitä lukijoita, ja elämä ei ole pelkkää pintaliitoa koko ajan yms., vaan ihan niitä perus arki juttuja. Ps. remppa -postaus oli tosi kiva ja mielenkiintonen, lisää niitä!!

  • Reply xod Tuesday, October 18, 2016 at 17:58

    Aika samaa mieltä aiempien kanssa, “täydellinen elämä” ja muotikuvat ei kiinnosta, vaan aito meno ja kirjottelut millon mistäkin, kuvienkaan ei aina tarvi olla niin huippulaatua tai loppuunmietittyä :)

  • Reply Juliaa Tuesday, October 18, 2016 at 19:50

    Oot helkkarin nätti hiukset kiinni! :)

    (Tiedän mitä oot mieltä ponnarista enkä halua kiusata! Haluan vaan sanoa et se sopii sulle _musta_ hirmu hyvin ja oot kaunis.)

  • Reply Maria Tuesday, October 18, 2016 at 23:32

    Meillä vedettiin ekat kännit punkulla, kun oltiin 15v, minä katoin vierestä kun kaks kaveria ryyppäs ihan urakalla meidän pikamökissä (itse olen absolutisti ollut aina, en tiedä miksi, en vain ole kiinnostunut juomisesta).
    Vappuna, tosi kiva punanen läikkä ilmesty matolle, kun kaveri innostu vähän heiluttamaan käsiään, kaadoin siihen päälle simaa (?!?!!) sen verran että jälki peitty ja hiukan yli = tahra katos tyystin!! Mainittakoon, että matto oli siis valkoinen, jossa punaisia raitoja, se oli poppana, eli ei mikään tavallinen puuvilla/mitänäitänyton.

    En ollut ikinä ennen kohdannut tollasta tilannetta, paitsi tietty joskus jos jotain sukujuhlia ollut niin seurannut mummini siivoamisia joihinkin ruokatahroihin.
    Mutta toi sima oli tosi spontaani, lähinnä mietin että miten hiiva tai sitruuna vaikuttaisi ja sitten tajusin että simassahan sitä on. Tilanne oli kovin huvittava, yritin pitää kaverit hiljasina ettei mun vanhemmat kuule sitä älämölöä ja samaan aikaan siivosin ehkä 10 neliön mökin lattian mattoa :D

  • Reply Ullis Wednesday, October 19, 2016 at 09:43

    Sun juttuja on kiva lukea, kertoo ne sitten mistä vaan. :)

    Ite vältyin kolmenkympin kriisiltä ihan kokonaan, enkä kaipaa aikoja parikymppisenä. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että silloin oli vielä ihan raakile ja ei tiennyt mitä elämältä haluaa, vaikka kyllä tasantarkkaan kuvitteli tietävänsä. :D Kolmekymppisenä sitä on vaan jotenkin varmempi siitä mitä tekee ja missä mennään, eikä elämä ole pelkkää uutuudenviehätystä. Tietyissä asioissa vauhti vaan kiihtyy ton rajapyykin jälkeen (ruuhkavuodet ei oikeesti oo mikään läppä), mutta onhan sitä vissiin aikaa lepäillä sitten 40-50 vuoden iässä? :D

  • Reply mona Wednesday, October 19, 2016 at 18:25

    Moikka!
    mä olen seurannut blogiasi vuosia-välillä vihaten mutta suurimmaksi osaksi rakastaen, ja pakko kertoa, että viimeaikoina rakastaen aina vaan!
    Oli huikeaa lukea seikkailuistasi ympäri maailmaa,mutta samaa tahtia kuin sinäkin, mekin lukijat kasvamme ja aikuistumme (kuka puhui aikuistumisesta?) ja muhun iskee todella kovaa sun ihanat arkiset postaukset, joista teet siltikin edelleen luksusta postaamassa tyylikkäitä asukuviasi, jotka kovin monelle ei ole sitä arkipäivää, vaan sitä glamouria minkä pelkäät blogistasi kadonneen?
    Olet samaistuttavampi, tuskin saat hate mailiakaan niin paljoa nykyään (??) kun olet muuttumassa kokoajan enemmän todelliseksi ja samanlaiseksi ihmiseksi kuin me muutkin, ja mistään kateudesta ei voi enää provosoitua kukaan :)
    Näin siis ainakin toivon!
    Mä tulen ihan äärettömän onnelliseksi puolestasi aina kun luen kuinka onnellinen olet, ja se on pääasia, ja se vetää minutkin tänne aina uudelleen ja uudelleen!

  • Reply anna milano Thursday, October 20, 2016 at 23:31

    Suola vanhin voitehista mitä tulee tahranpoistoon. Tärkeää on, että tahrakohta pääsee suolakylpyyn tuoreeltaan ja sen annetaan imeytyä kunnolla. Tämän jälkeen pesu ja avot, uutta tahratusta tuotteesta ei tule, mutta kyllä se häviää huomiokentästä. Nimim. monta kertaa uuden valkoisen paidan ostolta säästynyt, punkku-, öljy- ja tomaattitahroihin tottunut.

  • Reply Elise Sunday, November 6, 2016 at 17:43

    Hei!
    Vissyvesi auttaa punaviinitahroihin! :D Täälläkin alias-pelin meiningit + väkeä + punaviini + valkoinen villalankamatto on ollut sykettä nostattava yhdistelmä. Alkossa töissä ollut vieras totesi hysteriatilanteessa vain tyynesti, että vissyllä lähtee, ja niinhän se teki. Auttoi muuten jossain määrin myös toisaalla raakapuupöydälle kaatuneeseen punkkuun.
    Ja blogisisältöön – varmaan ainakin jonkinmääräinen lukijajoukko vanhenee ja vakiintuu sinun mukanasi, joten kiinnostuksenkohteet muuttuvat tälläkin puolen ruutua hieman toisenlaisiksi. On vain hyvä, etteivät kaikki blogit toista samaa. <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post