1 year

benji (3 of 3)

Siinä hän istuu kovin vakavana, rusetti kaulassa ja katse herkuissaan. Meidän yksivuotias pikkumonsteri! Ihan hullua miten vauhdilla vuosi on mennyt, ja tänään Benji tosiaan on tasan vuoden vanha.Hyvä hetki siis mennä ajassa hetkeksi taaksepäin ja pohtia, mitä pomeranianin omistajuut on oikein ollut tämän ensimmäisen elinvuoden aikana. Aloitetaan niistä, mistä aina eniten on puhetta; haukkuherkkyys ja pelokkuus sekä tarve vahtia. Näistä meitä varoiteltiin ja varoiteltiin, joten niihin on hyvä ottaa heti kiinni. Pomeranianit on pitkälle jalostettu rotu, jonka hankinnassa täytyy huomioida tietyt (negatiivisetkin) rotupiirteet, mutta samalla muistaa, että jokainen koirakin on yksilö. Oman geeniperimänsä ja koulutuksen tuotos.

Benji on haukkumisen suhteen ollut meidän vähä-äänisin koira. Kotona sitä ei juuri kuule. Ainoastaan jos ovella on joku, Benji haukahtelee. Sitä emme ole mitenkään yrittäneetkään kitkeä, koska meidän mielestä jokaisella koiralla saa olla lajityypillinen tahto puolustaa omaa reviiriään. Haukku alkaa kun joku on kynnyksellä, ja jatkuu hetken sisääntulon jälkeen. Välissä se vaan muuttuu vahtivasta iloiseksi. Sen jälkeen Benji onkin hiljaa. Meillä on ollut parhaimmillaan lähes 20 henkeä kylässä, eikä illan aikana kuulunut yhtäkään haukahdusta sen jälkeen, kun kaikki olivat paikalla. Leikkiessä Jedin tai Jutin kanssa Benji saattaa innostua haukahtelemaan kerran pari, ja kun Simba haukkuu, saattaa Benji liittyä kerhoon. Harvemmin. Enemmän leikkiessä se murisee leluille leikkisästi tai sitten murahtelee Jedin kanssa painiessa. Siskoni myös “laulattaa” Benjiä aina. Benji ei siis tee tätä kenenkään muun kuin mun siskon kanssa, mutta heti jos Janna aloittaa sellaisen “auuuuu”-ulvomisen, niin Benji alkaa ulvomaan ja “laulamaan” Jannan kanssa :D Se on koomista kuultavaa. Kolmen koiran kokemuksella voin sanoa, että Benji on heittämällä hiljaisin näistä, eikä koskaan haukkumalla komenna tai vaadi mitään. Ulkona muiden koirien kohdalla se saattaa haukahtaa kerran tai kaksi, mutta ei räksytä ja lopettaa “Ei”-sanaan. Toisaalta pieni kommunikaatio omien lajitovereiden kanssa on mielestäni ihan sallittavaa.

Benji ei erityisemmin vahdi. Toki ulko-ovesta se ilmoittaa, mutta niin tekee meidän paimenkoiratkin. Vieraat, lähetit ja muut otetaan vastaan aina yhtä onnellisesti, jos kaveri ehtii luiskahtaa ulos ennen kuin vaan välioven kiinni takanani.

IMG_8646

IMG_8748

IMG_8555

Ensimmäinen tapaaminen, Benji 8 vk, Benkku on vasemmalla alemmissa kuvissa. 

Pelokkuus. Toki pelokkuus parikiloiselle koiralle lienee ihan normaali piirre. Benji vaan ei pahemmin pelkää asioita. Ulkona se kokee hieman jännittäväksi rullaluistelijat, pyöräilijät ja kovaa päristelevät mopot / traktorit. Sellaiset asiat, joita se harvemmin näkee, koska yleensä ulkoillaan lenkkipoluilla. Niillekään se ei räksytä, vaan reagoi ennemmin menemällä matalaksi ja seuraamalla skeptisenä jalkojemme luota. Ihmisiä se ei pelkää lainkaan. Kaikki saavat tulla moikkaamaan ja kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Lapsia erityisesti. Ainoa todellinen pelon paikka on jostakin syystä meidän roskakatos ja postilaatikot. Niiden lähelle se ei suostu tulemaan pakottamatta. No, eipä sen postia tarviikaan hakea :D Sisätiloissa jännitystä aiheuttaa vain paperi- ja muovipussit. En tiedä mikä siinä on, mutta Jedillä on sama “pelko” :D Remontoidessa oli itse asiassa hirveen helppoa blokata Benjiltä kulkuväyliä. Ikeakassi aukinaisena lattialle ja voi olla varma, että tyyppi ei kulje siitä ohi vaikka mikä olisi.

Me saatiin paljon kritiikkiä pentuaikana Benjin kohdalla siitä, että “raahasimme sitä kaikkialle” mukanamme. Mä olen äärimmäisen onnellinen, että valittiin tämä joidenkin mielestä epätyypillinen lähtökohta. Benjihän vietti ensimmäisen päivän muualla kuin kennelissä mun vanhempien kotona kahden ison tuntemattoman koiran kanssa. Ja kas, Benji ei pelkää juuri mitään. Vaikka pentu on pieni, ei sitä tarvitse pumpuliin upottaa pienenä. Benji pääsi kulkemaan meidän kanssa ihan kaikkialle joko sylissä, kassissa tai pannassa, aina niin, että sillä on varmasti turvallinen olo. Paras ratkaisumme koskaan, oli tutustuttaa Benji heti ensimmäisenä päivänä Jediin ja Simbaan. Se rrrrrakastaaa niitä! Mitkään koirat eivät ole aiheuttaneet pelkoa, minkä väitän johtuvan siitä, että heti pienenä pentuna se on tutustunut useampaan eri koiraan. Mä suosittelen lämpimästi sitä, että viikoilla 10-16 raahaa sitä pentua ihan kaikkialle mukana. Se on juurikin sitä pennun sosiaalistamista, jos haluaa jatkossakin rohkean ja iloisen pennun :) Kunhan sen tekee aina pennun ehdoilla ja niin, että sillä on turvallinen olla.

Turvajuttuja. Benji rakastaa sen kantokassia. Tilasin Benjille Hunterin kantokassin heti alkuun. Samanlaisen, johon tykästyin Jedin kohdalla, mutta jonka valitettavasti serkkumme koira hieman tuhosi. Uusi kassi siis tilaukseen, ja se on ihan ehdottomasti Benjin turvapaikka. Se ei koskaan pane hanttiin kassiin menoa, kiipeää sinne itsekseen välillä vapaaehtoisesti ja kun se sinne laitetaan, se rauhoittuu täysin ja on siellä mukisematta niin kauan, kuin pitää olla. Näin kuljetaan automatkat. Koira kassiin ja kassi vyötetään autoon turvallisesti kiinni. Lentomatkat on menny ilman inahdustakaan, samaten junassa on menty koko matka kassin kätköissä. Eläinlääkäriin ollaan viety sitä kassissa ja siellä sillä vasta kiire onkin takaisin kassiinsa :D Suosittelen tuota Hunterin kassia kaikille, ainakin meille se on ihan täydellisen kokoinen, Benji mahtuu halutessaan myllertämään siellä, ja kassi on helppo kantaa. Se on myös sopivankokoinen lennoille mukaan, eli meille täydellinen valinta.

IMG_6353

IMG_6754

Ensimmäinen joulu, eli ensimmäinen päivä “kotona”. Simba ja Jedi aiheutti n. 2 minuutin epäluuloisuuden, sen jälkeen mentiinkin kuvanmukaisesti loppupäivä. Benji 10 vk, jolloin sen sai hakea :)

IMG_8381-002

IMG_8140
Voi Juti :D Uuden vuoden aatto ja Benji 11 vk. Toi ylempi kuva on yks mun suosikkeja, pieni pörröpallo :D “I’m not fat, I’m fluffy!” 

Ruokavalio. Benji syö vehnätöntä ruokaa. En tiedä onko sillä vehnäallergiaa, mutta nykyään sen silmät vuotaa harvoin, eli väittäisin vehnättömän ruokavalion sopivan pojulle. Koiralla ei ole mitään perusteltua tarvetta vehnälle, joten miksi sitä syöttää, jos laadukasta vehnätöntä ruokaa saa pari euroa kalliimmalla. Pussi Canagania riittää Benskulle yleensä reilu kuukaudeksi, ja vaihdellaan aina riistan ja kanan välillä. Molemmat uppoo. Benji ei oo erityisen ahne ruokansa suhteen. Meillä on sille aina nappuloita esillä ja se käy niitä hakemassa kun siltä tuntuu. Kun loppuu, lisätään. Hätä meinasi tulla mun vanhemmilla, kun ahnaammat isommat pojat oli samantien lautasella kun omansa jätti. Äkkiä Benji on oppinut, että Jedin ja Simban läheisyydessä se ruoka pitää vetää kerralla loppuun, muuten jää ilman :D Kotona se hakee nappuloita muutaman kerrallaan ja antaa olla. Herkuista se syö porsaankorvia, kuivatettuja kanafileitä ja kuivattua ankkaa. Enimmäkseen. Solmuluita ei anneta, koska koen ne turhaksi riskiksi tukehtumisvaaran vuoksi.Söpöjähän ne on, mutta ei kuulu meidän herkkukoriin. Lähinnä senkin takia, että herkkujen suhteen Benji on ahne. Se on kerran vetäissyt kuivatun ankanfileen kokonaisena alas oksentaakseen sen kerralla takas ylös. Sen jälkeen se on saanut ankkansa pieninä paloina. Benji saa yleensä ruoan lisäksi yhden kuivatun kanafileen päivässä. Välillä sen sijaan annetaan märkäruokaa, mikä on ihan herkkua meillä. Raejuustoa, kermaviiliä, keitettyä riisiä ja porkkanaa jne. herkkuja saa vähän väliä nappuloidensa joukkoon, ja oikeestaan kaikki maistuu. Mummot hemmottelee mitä ihmeellisimmillä herkuilla, joten Benji viihtyy vähän turhankin hyvin hoidossa. Benkku on vähän laihan puoleinen, mutta eiköhän ne muutama puuttuva sata grammaa oteta vielä kiinni jossain vaiheessa. Ei se nyt suorastaan laiha ole, mutta kylkiluut tuntuu vähän liian selvästi. Painoa pikkuherralla on tätä nykyä 2,3 kg.

Terveys. Eläinlääkärillä ollaan jouduttu vierailemaan muutaman kerran. Benjillä oli jo otettaessa alapurenta, mikä oikeastaan ratkaisi meille Benjin ottamisen. Se oli meistä täydellinen, emmekä halunneet ajatella, että se olisi jotenkin epäkelpo purentavikansa takia. Maitohampaat vaihtui rautaisiin ja vika säilyi. Alapurenta on hyvin lievä, alahampaat on vain himpun verran ylähampaita edellä. Tätä ei huomaa kuin silloin kun katsoo Benjiä läheltä sivuprofiilista, silloin näkee, että alaleuka on hieman yläleukaa edempänä. Benjillä on ollut pikkukoiralle ominaisia ongelmia. Piilokives sillä oli jo pentuna, eikä ole nyt yhteen ikävuoteen mennessä tullut esille. Toisaalta piilokives tuntuu olevan tosi yleinen ongelma pienillä koirilla, joten oli melkeinpä arvattavissa. Ensi kuussa kulkuset lähtee kokonaan herralta, samalla tuo piilokiveskin siis. Hampaat meillä oli jännät hetken aikaa. Niitä oli nimittäin kaksi rivillistä molemmissa leuoissa :D Benjillä ei maitohampaat irronneet rautahampaiden tieltä. En tiedä johtuuko siitä, että sillä oli se alapurenta ja siksi hampaat pääsi työntymään eri kohdasta. On kuulemma myös todella yleistä pienillä koirilla. Poistaminen maksoi muistaakseni 140 euroa ja tyypiltä vietiin 10 hammasta kaiken kaikkiaan. Takana saattaa olla edelleen ylimääräisiä hampaita, mutta ne eivät kuulemma haittaa. Hampaiden poistourat tulehtuivat Benjillä n. viikko poiston jälkeen, jolloin se piti laittaa uudelleen tutimaan ja putsattavaksi. Tulehdus saatiin haltuun ja nyt sillä on loistava valkoinen rivistö :) Viimeisimpänä sillä on ollut suolistotulehdus, kun täällä oli kuulemma paljon liikkeellä vatsatautia. Benji ei oksennellut, mutta virus ehti hyökätä sen verran agressiiviseksi, että annettiin sille antibioottikuuri.

benkku1

IMG_9486

IMG_9325-001

benkku2

Teini-ikäinen Benji. Kasvuvaiheessa se oli vaan tollanen karvapallo, joka otti painoa hitaasti ja kasvoi yllättävänkin hitaasti. 

Eläinlääkärit. Ahhhh nuo suurimmat vihollisemme. Benji on kultainen ja säyseä suurimman osan ajasta. Mutta kun siihen sattuu, niin siihen sattuu. Ja silloin se on valmis tappamaan kaikki vastaantulijat. Ensimmäisen kerran kun eläinlääkäri yritti katsoa tyypin hampaita, sai ell hakea silloin patakintaan paksuiset hanskat, että pääsi hampaita vilkaisemaan. Benji ei oikein välittänyt, että niitä kipuilevia hampeja tutkitaan. Seuraavan kerran saman lääkärin käsittelyssä tyyppi oli säyseä sylikoira. Jouduin häpeämään silmät päästä uudelleen siinä vaiheessa, kun mentiin tulehtuneiden poistourien kanssa lääkäriin, ja mieslääkärin paksuista nahkahanskoista lensi kappaleita irti Benjin käsittelyssä… Viimeksi kun lääkäri koski kaverin mahaa, niin meinasi jäädä ilman sormia. Ehdotin, että lähden huoneesta pois (lähinnä koska en kestänyt katsoa, jos se olisi pakotettu jotenkin pysymään aloillaan), niin kappas, kun hoitaja tuli tilalleni, oli kaveri kiltisti antanut kokeilla masua. Enpä tiedä miten tuotakaan voi harjoitella sitten. Meidän mokahan se on, mutta kuinka tuon opetat? Jos on haettu rokotuksia tms. niin kaveri käyttäytyy kiltisti. Mutta jos johonkin sattuu, niin… En tiedä. Ehkä ne lääkärit pärjää tollaselle parikiloiselle sintille jatkossakin, koska en vaan tiedä miten sen saisi niissä tilanteissa käyttäytymään.

Sisäsiisteys. Benjillä meni hetki hiffata, että pissaaminen kuuluu ulos. En tiedä vaikuttiko tosi kylmä talvi ja se, ettei raaskittu pitää sitä -20 asteessa paria minuuttia kauempaa, ehkä. Kesällä varmasti olisi nopeampi homma. Se tajusi sen homman joskus puolivuotiaana kunolla, mutta sen jälkeenkin saa melko usein suihkutella hajunpoistoainetta ja pyyhkiä lattiaa. Ei niinkään vahinkojen takia, vaan merkkailujen takia. Mun porukoilla se merkitsee heti oman ruokakuppinsa lähiympäristön. Kotona se merkkailee uusien huonekalujen lähiympäristön. Välillä se on merkkaillut mun vanhemmilla ihan kaiken, välillä ei pisaraakaan. Kaikin keinoin ollaan yritetty sitä saada loppumaan, mutta eläinlääkärikin sanoi, että toisilla poikakoirilla vaan on ylivirittynyt seksuaalivietti, ja siitä johtuva merkkailu. Se tahti, jolla tuo kuksii pandaansa puhuu kyllä em. ylivirittyneen seksuaalivietin puolesta. IKEAn panda on Benjin tyttöystävä, eikä se petä sitä. Benji ei ole koskaan yrittänyt mitään muuta nylkyttää, ja jos panda viedään pois pariksi viikoksi, ei mitään tapahdu. Mutta, kun panda on lähellä, niin sitten tapahtuu. Ensimmäinen panda oli jo niin ällöttävä, että ostettiin toinen tilalle. Siihen ei sentään uskollisuus venynyt, vaan kyllä tämä uusi ihan yhtä hyvin kelpaa. Ensi kuussa Benjiltä lähtee kulkuset, ja lääkäri sanoi, että sen pitäisi viedä siltä myös tarve merkkailla, mikä olisi hyvin mukavaa. Kotona se ei sitä juurikaan enää tee, mutta on se ärsyttävää, kun välillä sille tulee hirvee tarve merkkailla hoitopaikassa jotakin. No, katsotaan vaikuttaako pallittomuus. Vahinkoja kotiin tulee hyvin hyvin harvoin, että sikäli se on kyllä sisäsiistiksi oppinut oikein hyvin jo melko nuorena.

Leikkiminen ja oppiminen. Benji oppii temppuja tosi kovaa vauhtia. Käskytkin on ihan hyvin hallussa. Ainoa, mitä se ei malta, on “seuraa“-komento. Muuten se osaa kyllä komennoista seuraavat: istu, paikka, tule, ole hyvä, irti, tassu, toinen, yläfemma, maahan, kieri, mangusti (eli ylös :D), kumpi (kummassa kädessä herkku), etsi ja melkein oppinut jo PAM! -käskyn, mitä ollaan harjoiteltu varmaan viitisen kertaa. Meillä loppuu aina uudet käskyt kesken, mutta Benjillä olisi virtaa leikkiä noita vaikka maailman tappiin asti. Benji tykkää hakea palloa, muttei kovin maanisesti. Enemmän se tykkää jahdata meidän käsiä tai että me jahtaamme sitä. Se ei koskaan käy hampailla kiinni käsiin, vaan se on enemmän sellasta panimista ja jahtaamista. Enemmän se kylläkin itse asiassa leikkii itsekseen. Benji on ollut pennusta asti tosi itsenäinen, ja se jaksaa leikkiä omilla leluillaan pitkääääään ihan yksin. Se heittelee niitä, asettelee, hyökkäilee, jahtailee, mitäikinä. Viime aikoina se on vaan erehdyttävästi luullut kaikkia kyniä leluikseen, mikä on johtanut kirurgintarkkaan kynien tuhoamiseen ja paloihin jakamiseen.

Tuhoaminen. Tällä hetkellä tuholistalla on yhden kengän kärki. En tiedä miksi juuri sen, mutta joku siinä sitten viehätti. Muuten ei mitään sen kummemmin mainittavaa. Benji tykkää tuhota sen leluja, eli pandasta kaivetaan sisälmyksiä ulos. Talouspaperia jos jää sen käpälien ulottuville, niin siitäkin saadaan lumisadetta hyvin nopeasti. Tuholistalla siis yksi kenkä, kaikki talouspaperit ja lautasliinat sekä tällä hetkellä kynät. God only knows why. Jos Benjillä on lelut tai luita ulottuvilla, se ei tuhoa asioita, eli ihan oma moka, jos on joskus kotona odottanut talouspaperisilppua.

IMG_2248

IMG_2170

Lyhimmilleen trimmattuna ja koomisen näköisenä n. puolivuotiaana. Kikatin silloin tuota sen olemusta päivittäin, nyt kun katson, niin voisi melkein joku kerta antaa taas ottaa enemmänkin tuota pituutta pois :D Huom. kuvissa myös lempiviltti. 

benkku3

Turkki pisimmillään ja ylikasvaneena, sekä harvinainen hymy. Tuosta supersaksitusta ylikasvaneeseen menee n. 3 kk.

Persoona. Benji on tosi tosi kiltti. Se ei ärähtele koskaan, se on tosi säyseä ja mukava koira. Se rakastaa roikkua mun kainalossa sohvalla ja pyytää syliin tosi selkeästi. Jos Benji haluaa syliin, se nousee takajaloilleen ja laittaa etutassut jalan ympärille. Sieltä se pääsee hyvin usein paijattavaksi. Se rakastaa pieniä hierontoja ja paijailuja, ja muuten vaan tykkää läheisyydestä. Se osaa hypätä matolta sohvalle, mutta jos matto ei ole lattialla, tarvii se pienen tyynyn avukseen. Myös sängylle se on oppinut hyppäämään, mutta vain jos päiväpeitto on lattialla. Liukas lattia aiheuttaa siinä skeptisyyttä, eikä se uskalla hyppiä siltä suoraan. Meillä on matot nyt pesulassa, niin tyyppi on ollut sohvapaitsiossa, ellen ole sitä sohvalle nostanut. Benji nukkuu yönsä sohvalla. Se saa nukkua meidän makkarissa, siellä sen petikin on, mutta se ei juuri koskaan nuku siellä. Se tekee itselleen sohvan viltteihin pesän ja nukkuu niillä. Se myös nukkuu niillä päivisin ja nykyään on laiskistunut jo niin, että kun tulen kotiin, se ei useinkaan tule vastaan vaan haukahtelee sohvalta :D Ensin pitää tarkistaa, onko nousemisen arvoinen tilanne, sitten vasta jättää lämmin ja mukava viltti :D

Parhaat kaverit ja hoitopaikat. Benji rakastaa Jediä! Se rakastaa myös Simbaa, mutta valitettavasti se suhde on melko yksipuolinen, Simba kun tykkää enemmän ihmisistä kuin koirista. Tulevat ne ihan hyvin toimeen ja välillä leikkivät, mutta Simba on melko lailla välinpitämätön. Jedin kanssa ne on ihan bestiksiä. On tosi helppoa olla näin liikkuvainen ja matkusteleva ihminen, koska Benjillä on pari tosi hyvää hoitopaikkaa. Benji viihtyy Jedin kanssa niin hyvin, että se unohtaa meidän olemassaolon täysin kun ollaan mun vanhemmilla. Ainoa miinus on se, ettei se malta nukkua siellä. Kolme-neljä päivää Jedin kanssa ja Benji on pari päivää täysin pihalla sen jälkeen. Pojat on tosi liikuttavia aina keskenään. Ne nukkuu vierekkäin, ne hengaa koko ajan yhdessä, ja ne leikkii koko ajan yhdessä. Jedi tuo vetolelua Benjille ja sitten alkaa ralli. Ne myös yksinkertaisesti painii tuntikaupalla. En koe mitään pahaa mieltä Benjin hoitoon jättämisestä, sillä rehellisyyden nimissä musta tuntuu, että sillä on siellä kivempaa :D Anoppilassakin Benji viihtyy superhyvin. Se pääsee siellä pitkille lenkeille monta kertaa päivässä, ruokavalio on herkkuja toisen perään, ja paijauksia riittää tuntikausiksi. Tämän lisäksi meille on tarjottu varmaan sataa muuta hoitopaikkaa, mutta lähes aina Benji on jommassakummassa mummolassa. Jos Benjiltä kysyttäis, olisi sen lempiotus maailmassa varmasti Jedi, ja paras paikka Vantaalla meidän kotikoti. Myös naapureiden neljävuotias tyttö on varmaan yksi listan kärkipään tyypeistä. Rakkaus on tässäkin tapauksessa molemminpuolista ja meille saa tulla aina takapihalle leikkimään Benjin kanssa. Benji rakastaa lapsia, mikä on pienelle koiralle kai sangen poikkeuksellista. Benjin ensimmäisessä kodissa oli kuitenkin lapsia, ja se oli niihin alusta asti tottunut. Toisin kuin monet pienet koirat, jotka väistelevät hieman varomattomia ja kokemattomia käsiä, Benji on karkaillut pihalla usein sinne, mistä kuuluu lasten ääniä. Nytkin se vahtii ulko-ovella ja mankuu hiljalleen, kun tuolla ulkona leikkii jotain pieniä lapsia. Annan aina kaikkien lasten leikkiä Benkun kanssa, koska haluan säilyttää tämän lapsi-innon. Kaikin puolin helpompaa, sillä itsekin haluamme joskus lapsia.

Turkki. Tääkin kuuluu kategoriaan “paljon varoiteltu”. Me harjataan Benji ihan ällistyttävän ja hävettävän harvoin. Ehkä kerran viikossa. Sille tulee vähän pieniä takkuja, mutta ei mitenkään älyttömästi. Benji käy ehkä parin kk välein trimmaajalla, ja toisin kuin eläinlääkärissä, siellä se on aina käyttäytynyt hyvin. Noissa uusimmissa rusettikuvissa Benjillä on oikeastaan sellainen “normaali turkki”. Tämän jälkeen se tulee hyvin nopeasti ylikasvaneen näköiseksi (ks. Juti-kuva) ja trimmaajalta se taas tulee usein vähän pöhlön näköisenä :D Trimmaus maksaa 45 euroa, sisältää pesun, föönauksen, leikkauksen ja kynsien leikkauksen. Not bad. Me ollaan kerran Benji pesty trimmauskertojen lisäksi, ja meidän suureksi yllätykseksi, se jopa tykkää siitä. Se ei pane yhtään vastaan pesua, ja föönauskin meni helposti ja mukavasti. Sen jälkeen se tuoksuu ihan superhyvälle melkein viikon :D Benjistä ei juuri lähde karvaa. Toki mustille farkuille jää vähän karvaa välillä, mutta meillä ei ole villakoiria koskaan, eikä siitä ole missään vaiheessa lähtenyt karvaa. Aika surutta voi mustissakin vaatteissa pitää tyyppiä sylissä, ilman, että sen jälkeen tarvii käyttää puolta teippiharjaa. Meidän sohvasta ei voisi sanoa, että sillä asuu koira hyvin usein. Oon käynyt vilttejäkin läpi hyvä etten suurennuslasilla, eikä niissäkään ole yleensä karvaa. Meidän kohdalla siis tämä pommien “ei-lähde-karvaa” on pitänyt hyvin paikkansa. Benjin turkki ei myös juuri ikinä haise. Toki jos tullaan ihan hirveestä mutasade-kelistä, siitä lähtee hieman hajua, mutta se on enemmän sellainen kastunut villan haju. Muutoin Benjiä voi surutta haistella vielä parikin kk pesun jälkeen ja se tuoksuu aika hyvältä! Benji ei tuoksu koiralle, mikä on ihan hassua. Mulle ei nenään ikinä pistä koirien haju muutenkaan, koska meillä on pari shelttiä, jotka kyllä tuoksuu koirille, joskin niiden turkkia hoidetaan tosi hyvin. Mutta nekin, jotka eivät koirista tai niiden hajusta välitä, huomaavat aina, ettei Benji haise oikeastaan millekään. Hassua kyllä, siihen tarttuu ihmisten haju hirveen helposti. Jos Laura on ollut käymässä, Benji tuoksuu Lauran hajuvedelle vielä illallakin :D Useimmiten tällä hetkellä Benji tuoksahtaa siis joku miehen partavedelle tai mun hajuvedelle. Enpä valita.

benji (1 of 3)-2

benji (2 of 3)-2

benji (3 of 3)-2

Lempikaveri ja lempilelu. Tuo Benjin ja Jedin kaveruus on ihan sydäntäsärkevän söpöä. Ne oikeesti hengailee tuollai tunteja ja painii ja leikkii ihan koko ajan. Näistä ylin on mun puhelimen taustakuva, ja se saa mut aina vaan hymyilemään :)

Erityispiirteitä.
Benji ei juuri koskaan “hymyile”. Kuvissa Jutin ja Jedin kanssa näkyy tuollainen iloinen ilme, mutta yleensä Benjillä on tosi vakava ja tarkkaavainen ilme.

Benji tykkää sen hihnasta :D Siinä missä moni säpisee pois, eikä halua hihnaa kaulaan, Benji välillä itse sukeltaa sinne :D Benjillä on puolikiristävä kaulapanta, joka pujotetaan sen pään yli. Välillä jos sitä pitää auki paikallaan, Benji tulee ja laittaa pään siitä läpi. Se on oppinut, että panta on merkki ulkoilusta, joten se on yleensä hyvin innoissaan ja kanniskelee hihnaansa välillä kotona vähän sellaisella “mennäänkö jo?” -merkillä :D

Benji on välillä tottelematon, mutta yhdessä asiassa se on melkein aina tosi tarkka. Ruoan saa ottaa vasta kun kuuluu “ole hyvä”. Testasin tätä mm. eilen ja laitoin sen ulottuville sohvalle pienen palan nakkia. Sanoin “ota vaan”, “ota, ota” ja “saa ottaa”. Nothing. Olehyvää seurasi singahdus kohti nakkia. Tämä pätee aina jos Benji on yksin. Jos lähellä on muita koiria, sitten on viidakon lait valloillaan.

Benji oli pentuna todella luonteikas. Se murisi ja napisi ihan kaikesta kun se tuli meille. Kynsien leikkaaminen ja muu vastaava oli työn ja tuskan takana jo kun se oli 11-viikkoinen. Benjillä oli aika dominoiva veli, ja luulen, että se on joutunut aika paljon panemaan kampoihin. Ei olisi tullut kuuloonkaan ottaa siltä luuta pois alkuun. Nyt se on todella kiltti. Irti-sanalla se luopuu mistä tahansa herkusta.

Ja sitten se omituisin osuus: Benji kulkee aina oikealla. En tiedä mikä siinä on, mutta sen on aina kuljettava oikealla puolella. Jos se eksyy haistamaan jotakin vasemmalle, se kiertää aina takaisin oikealle. Ja AINA takakautta meidän ympäri. Eli jos pidän hihnaa oikeassa kädessä, Benji kiertää mun vasemman kyljen kautta takakautta takaisin oikealle puolelle. Meistä on tullut miehen kanssa jo sulavia tässä asiassa, ja vipataan vaan hihna meidän pään yli oikealle puolelle :D Ollaan yritetty opettaa sitä kulkemaan meidän edestä takaisin oikealle, mutta ei. Aina meidän ympäri takakautta ja takas oikeelle. Se on oikeesti aika koomista jo.

Kun Benji on tosi iloinen tai odottaa jotakin (=herkkua), se pyörii itseään ympäri :D Se pompsahtelee ja pyörähtelee itseään ympäri ihan tohkeissaan myös kun tullaan kotiin. Se ei kylläkään osaa ponnistaa suoraan ilmaan vaan sen pomppiminen on vähän hassun näköistä. Se tavallaan heittelehtii itsensä ympäri :D Se ei uskalla hypätä pois keinusta, joka on yhtä matala kuin sohva ja jonka edessä on matto. Keinun erikoinen liike on Benjin mielestä epäluuloa herättävää. Tosin, se rakastaa olla keinussa. Heti kun joku meistä on keinussa, se haluaa syliin. Ja välillä se voi pötkötellä siellä itse pitkään, kunhan joku nostaa sen sinne ja takaisin.

JA sit ne korvat :D Jossain vaiheessa muutama kuukausi sitten Benji rupes jemmaa korviaan. Sillä on tosi usein korvat silleen “takana”, että se näyttää ihan korvattomalta ja mangustilta :D Kuvissakin se olisi aina korvaton, koska kun se haluaa jotain, on iloinen jostain tai innostuu jostain, se jemmaa sen korvat. Jotta sen korvat saa tolleen normaaliksi, pitää pitää jotain ääntä, jolloin se kuuntelee :D Muuten sen korvat on aina jossain kateissa :D Sen takia Benjillä on usein kuvissa pää kallellaan. Jotta saadaan se pysymään paikallaan, on meillä yleensä kädessä herkku tai lelu. Ne herättää tietenkin innon, eli korvat sukeltaa sinne turkin joukkoon. Jos ne haluaa saada pystyyn, täytyy pitää jotain kimakkaa ääntä. Silloin Benji alkaa heilutella päätä sivulta toiselle ikään kuin ihmetellessään :D

Ulkoilu. Benjin kanssa käydään ulkona neljä-kuusi kertaa päivässä. Yleensä sen kuusi kertaa. Mies käy aamulla ennen töihin lähtöä heti herättyään, mä käyn aamun aikana uudestaan. Kun olin päivätöissä kävin ennen kuin lähdin töihin, ja se oli yleensä 8 ja 10 välillä. Nyt käydään välillä 11, välillä 12, miten nyt ikinä. Sitten joskus 14-17 välisenä aikana, 20-22 välisenä aikana ja juuri ennen nukkumaanmenoa pikapissalle. Vaikea määritellä, sillä yleensä käydään sen kanssa ulkona aina ennen kuin itse lähdetään jonnekin ja heti sen jälkeen. Eli päivinä kun on enemmän menoja; saleja, treenejä jne. Benjikin on useammin ulkona. Benji ei osaa pyytää ulos. Tai siis se ei koskaan pyydä ulos, se vaan viedään ulos. Aamua ja illan pikapisua lukuunottamatta kuljetaan aina n. kilsan matka. Sen lisäksi päivittäin vähintään viitisen kilsaa energiantappolenkki. Benji jaksaa ihan helposti vaikka kuinka pitkät matkat. Mies on juossut Benjin kanssa kovatempoisia juoksulenkkejäkin, ja yleensä mies on koiraa enemmän puhki :D Vaikka B onkin parikiloinen mini, se kyllä jaksaa liikkua, jos sitä vaan vie. Me kävellään sen kanssa useimmiten hyvällä temmolla sellainen 5 km, ja se ei ole siitä moksiskaan. Kertaakaan se ei ole tarvinnut mitään kantoapua pitkilläkään lenkeillä, vaan yleensä jaksaa tempoa menemään vielä silloin, kun me jo halutaan kotiin :D Liikutaan useimmiten metsäteillä, joten se saa olla siellä aika rauhassa. Autoteiden varrella ei pahemmin liikuskella, vaan enemmän nimenomaan tässä ulkoilualueilla, mutta aina hihnassa. Jedin kanssa ne temmeltää sitten päivät pitkät aidatulla pihalla vapaana, kun siellä ollaan. Vähempikin riittäisi, eli sikäli pommi soveltuu hyvin laiskemmallekin ulkoilijalle. Me pyritään vähintään kerran päivässä siihen, että jätetään puhelimet kotiin, ja mennään tunniksi yhdessä ulos kaikki kolme.

Kaiken kaikkiaan Benji on maailman ihanin pikkukoira. Se on suloinen, hellä ja kiva kaveri, joka ei mölyä, ei tuhoa, ei komenna. Se on todella hauska ja hassu pieni sylikoira, joka rakastaa läheisyyttä. Mun suosikkihetkiä on viikonloppu-aamut, kun pötkötellään pitkään sängyssä miehen kanssa ja otetaan Benji sänkyyn. Se käy meidän väliin tai jomman kumman rinnalle ja vaan makaa siinä tyytyväisen näköisenä pitkään ja vastaanottaa paijailuja.

Tällaista tämä arki juuri tämän yksivuotiaan pomeranianin kanssa on. 

benji (2 of 3)

Ja tänään. Pieni mies, iso rusetti. 

Hyvää synttäriä Benjamin Bendersonille! ♥ (Voitte arvata kumpi lempinimi on miehen keksimä)

0

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Miisa Wednesday, October 12, 2016 at 13:39

    Pystytkö linkkaamaan kantolaukun osoitetta tai löytyykö aiemmista postauksista kuvaa kantolaukusta? 😊 http://m.zooplus.fi/shop/koirat/kuljetus/kantolaukut/muodikkaat_laukut/438148
    Itse löysin vain tämän..

  • Reply Minna / Kotona ja kaukomailla Wednesday, October 12, 2016 at 14:41

    Iihana! Sanat loppuu kun katselee tällaisesta karvapallerosta kuvia :)

  • Reply Meeri Wednesday, October 12, 2016 at 14:59

    Ihana teksti, ja kivaa kuulla Benjistä! :) Teksti oli pitkä, mutta samaistun hyvin; reilun yksivuotiaan corgin omistajana kirjoittelisin varmaan itsekin aivan yhtä laajasti. Siitä omasta koirasta kyllä riittää juttua vaikka maailman tappiin, eikä haittaa yhtään! :D Hauskaa muuten, miten Benji näyttää varsinkin naamasta mun silmään nyt yksivuotiaana melkein samalta kuin luovutusiässä.

  • Reply Liisa Wednesday, October 12, 2016 at 16:59

    Todella kiva teksti ja kiva kuulla, että teillä on mennyt Benjin kanssa noin hyvin! Itselläni on jo 8-vuotias vesikoira, mutta silläkin vielä virtaa riittää. Oli pakko kommentoida, sillä vaikka koiramme on hyvin erilainen samoja piirteitä löytyy! Meilläkin on “koirattoman” hajuinen koira ja pallit lähtivät siinä vuoden ikäisenä. Älä huoli merkkailu ja tyttöystävät loppuvat siihen. Myös ruoka alkaa maittamaan ihan eri tasolla, joten lisäpainon saaminen on liiankin helppo. Koirallamme on myös vehnäallergia, joten ennen haimme vehnätöntä ruokaa eläinlääkäristä. Viimeisen vuoden sisään se tuli kuitenkin yliherkäksi, joten jouduimme lopettamaan senkin antamisen. Uutta nappulavaihtoehtoa emme löytäneet, joten nykyään teemme koirille suunnattua puuroa joka viikko, jotta kaveri saisimahdollisimman monipuolista ruokaa. Eli kannattaa seurata, jos Benjille vanhemmalla iällä tulee vatsavaivoja ja ruoka ei enää maistu (ei yleistä leikatuille koirille) niin sellainen omatekemä vaihtoehto saattaa olla paras ja ainut, vaikka eläinlääkäri ei osannut tätä sanoa vaan itse jouduttiin keksimään. Nyt koirallamme on kaikki hyvin ja toivottavasti säilyy näin terveenä jatkossakin! Kaikkea hyvää teille:)

  • Reply Vilu Wednesday, October 12, 2016 at 17:55

    Aivan ihana pieni mies! Onnea Benjille ja onnea teillekkin!
    Äitini kääpiöpinseri uros leikattiin muinoin jatkuvan merkkaamisen vuoksi. Eipä merkkaaminen loppunut, kunnes päälle vuosi sitte ostin kääpiösnautserin ja herralla ei ollut enää aikaa kuseksia sisälle. :D Mistä lienee johtua, että heti ku nainen tuli taloon loppu merkkailu. Onnea Benjille leikkaukseen ja toivotaan, että teillä merkkailu loppuu!
    Itseäni hieman kaduttaa, kun en pientä käppänääni viennyt lapsia paljoa katsomaan pienenä. Toivotaan parasta, että joskus tulevaisuudessa minun lapsen hyväksyy. On kuitenkin niin sopeutuvainen!
    Tuohon harjaamiseen samaistun! Pitäisi paljon enemmän harjata, mutta ei vain into riitä :D Neidillä riittäisi myös intoa lenkkeillä vaikka useampi kymmenen kilometriä, mutta omistaja ei oikein syty moiseen.
    Vehnäallergikko täälläkin ja hyvin elämä sujuu. Venhällä vain korvataan ruuassa hyviä ravinteita niin parempi ilman. Lisäksi vehnätön ruoka tuli meillä edullisemmaksi! :D

    Onnea vielä 1v synttäri pojulle!

  • Reply essi Wednesday, October 12, 2016 at 19:05

    Ihana postaus! Täytyy myös harkita tuota kantolaukun hankkimista. :-) Vaikutti kätevältä!

    Tuli mieleen postausta lukiessa, että jatkuvaa ruoan esillä pitämistä ei suositella. Ruoka kärsii silloin inflaation koiran silmissä ja nirsoilu on tällöin luonnollinen reaktio. On tutkittu, että koirat joilla on jatkuvasti ruokaa tarjolla ovat yleensä laihemmassa kunnossa kun säännöllisillä ruoka-ajoilla olevat. Kasvava pentu tarvitsee kuitenkin paljon energiaa :-) Suurin syy koiran nirsoiluu/huonoon ruokahalun löytyy yleensä ruoan ylitarjonnasta.

    • Reply Leija Thursday, October 13, 2016 at 14:55

      Ihan mielenkiinnosta, miksi ei suositella? Ymmärrän että nirsoilu ruoan suhteen voi vaikeuttaa esim kouluttamistakin, mutta eikö ole hyvä että koira syö silloin kun on nälkä ja pysyykin timmissä kunnossa? Itselläni on koira, jolla on aina ruokaa tarjolla mutta silti koiralla on selkeät “Ruoka-ajat” eli tiettyinä aikoina päivästä käy syömässä itsenäisesti ruokakupin tyhjäksi, esim päivän viimeinen ruokailu illalla aina noin kahdeksan aikoihin vaikka ruoka olisi laitettu aiemmin.:D Ihan sopusuhtainen koira eikä todellakaan laiha. Verrattuna edelliseen koiraani, jolle piti vesikin säädellä ja syöttää erossa muista koirista. ( joi ja söi siis kaiken ruuan minkä näki) Sai aika tarkkaan seurata painoa kun tuo koira ymmärrettävästi olisi syönyt yli tarpeensa jos olisin sallinut.

      • Reply Anna Thursday, October 13, 2016 at 18:19

        Mä oon kanssa ihan sitä mieltä, että koirakohtaista. Jedi on esim. sellainen, joka söisi itsensä hengiltä, ja sillä pitää säädellä ruokailua sen takia. Se on ollut ahne pennusta asti, ja se on vaan sellainen ihana hölmö :D Benji ja Simba taas on pennusta asti ollu sellasia, että syö ku huvittaa. Molempien kanssa on kokeiltu sitä, että ruoka otetaan pois, eikä anneta uudelleen kuin vasta seuraavana ruoka-aikana, ellei syö. Ei oo toiminu. Ne on itsenäisempiä, ja syö ku huvittaa, omien rutiiniensa mukaan. Hyvin on toiminu, molemmat on aina ollu hoikanpuoleisia. Nirsoja ne ei ole, ruoka maistuu kyllä :)

  • Reply Hemppe Wednesday, October 12, 2016 at 20:14

    Ihana, ihana Benji ! Hurjan paljon onnea ja rapsutuksia hänelle ♥

  • Reply Heidi Wednesday, October 12, 2016 at 23:44

    Hyvää synttäriä Benji!<3 Paha koirakuume iski taas :D

  • Reply Kikaltsu Thursday, October 13, 2016 at 10:33

    Onnea pörröiselle :)
    Ihana teksti – “viidakonlait” reps, mut niinhän se todellakin menee (itsellä 2 (ahnetta) koiraa) :)
    Mutta siis kuka on dissannut koiran raahaamista joka paikkaan?! Todellakin niin pitää tehdä!! Parhaat sosiaalistamisajat ovat nimenomaan ennen rokotuksia – ja se höpötys siitä rokottamattomuudesta on höpöhöpöä! Emon vasta-aineet suojaa, ja lähtökohtaisesti muut koirat ovat rokotettuja..
    Monia vuosia lisää Benjille! :)

  • Reply Miumiu Thursday, October 13, 2016 at 19:09

    Mukava oli koiraihmisenä lukea tällaista kattavaa postausta :) Ihanasti välittyi se rakkaus ja huolenpito Benjiin. Pikkukoiraihmisten suurin ongelma tuntuu juuri olevan tuo, että sitä koiraa yritetään suojella liikaa eikä oteta mukaan joka paikkaan, sillä niitä ongelmia saadaan aikaan.

    Pakko tuohon ruoka-asiaan kuitenkin kommentoida. Koira on petoeläin, jolle on luonnollista syödä ja sulattaa kerralla iso annos ruokaa ja paastota sitten vuorokaudesta muutamaan ennen kuin se seuraavan kerran saalistaa. Jatkuvasti tarjolla oleva ruoka ei siis ole koiralle luonnollista. Koiran ruuansulatus ei ole tarkoitettu siihen, että se käsittelee jatkuvasti pieniä määriä ruokaa mikä aiheuttaa juurikin kuvailemaasi suolistoärsytystä, kun vatsahapot mylläävät sitä pientä annosta. Monen koiran närästys loppuu siihen, että siirrytään siihen kerran päivässä ruokintaan ja koiran elimistö ei enää odota ruokaa muina aikoina. Samalla kun ruoka ei ole jatkuvasti saatavilla oleva resurssi, koira arvostaa sitä enemmän, nirsoilu loppuu ja tästä on apua myös koulutuksessa, kun koira oikeasti haluaa työskennellä ruokansa eteen.

    Toinen asia on se, että vanhasta harhaluulosta poiketen, että koira ei ole sekasyöjä vaan lihansyöjä, joka pystyy hyödyntämään heikosti kasvimaailman tuotteita johtuen mm. jauhamiseen soveltumattomista hampaista, syljen puuttuvasta amalyysistä ja lyhyestä ruuansulatuselimistöstä. Laadukaskin nappula on suurimmaksi osaksi täyteainetta eikä eläinperäisiä tuotteita, joten nappulan lisäksi kannattaa tarjota aina lihaa, joka lisää heti ruuan laatua. Pienelle koiralle lihaa saa halvalla ihan marketistakin. Paras tapa nostaa koiran painoa on lisätä rasvaista lihaa ruokaan, rasva on koiran polttoainetta. Märkäruuat ja muut eivät sisällä sitä lihaa kuin nimellisesti.

    • Reply Anna Thursday, October 13, 2016 at 19:23

      Kiitos kommentistasi :)

      Meillä tosiaan annetaan Benjille usein raakaa naudanlihaa ja se saa paistettua kanaa ja muita lihoja.

      Muutamasta asiasta olen tosin eri mieltä kanssasi. Canaganissa on n. 60 % lihatuotteita, joten kyllä sitä lihaa on enemmän kuin nimellisesti. Meidän sheltit syö Royal Caninia, ja niillä ei ole ikinä ollut vatsaongelmia, niillä on upea turkki ja ne on muutenkin olleet kaikin puolin terveitä. Royal Caninissa on vielä vähemmän lihaa kuin Canaganissa, ja silti on mennyt oikein hyvin.

      Benji on hoikan puoleinen, mutta ei mitenkään hälyttävän laiha. Se on energinen ja yliviriili nuori poikakoira, mikä kulkee käsi kädessä sen hoikkuuden kanssa. Se ei ole mitenkään lihotuksen tarpeessa, joten emme koe tarvetta muuttaa sen ruokavaliota :) Oma kokemus meidän koirista on se, että mahdollisimman monipuolinen ruokavalio on hyväksi koirillemme :)

      Mitä tulee sitten tuohon vatsaan ja siihen, että ruokaa on aina esillä. Tämä ollaan ihan eläinlääkärin ja kasvattajankin kanssa juteltu aikanaan. Se vaan sopii toisille koirille paremmin. Benjin tapauksessa sen ruokailulla ja vatsataudilla ei ole mitään yhteyttä. Täällä oli naapuruston muilla koirilla ihan samaa ongelmaa, ja mm. Juti sairasti saman taudin viikkoa aiemmin. Kun soitin eläinlääkäriin, hädin tuskin ehdin asiani kertomaan, kun he jo sanoivat, että sinne vaan, että mahatautia on tosi paljon liikkeellä. Samoin kuin lapsilla ja aikuisillakin, joskus on vaan liikkeellä vatsatautivirusta, joka tarttuu kun utelias pikkukoira haistelee kaikkea mahdollista tiellään. Sen liittämien Benjin ruokailutahtiin on ihan liian pitkälle viety päätelmä. Simba on syönyt aikanaan kuusi vuotta ruokaansa milloin mielii, eikä sillä ole ikinä ollut mitään vatsaongelmaa, ei yhden yhtä.

      Vaikka koiran tausta ja biologinen perimä voi olla mitä vaan, todellisuus on se, että näitä suosittuja pikkurotuja on jalostettu pitkään, ja Benjin kaltainen pomeranian on kaukana sieltä esi-isästään sudesta :) Sen takia mun henkilökohtainen mielipide on se, että koirat on omia persooniaan, joilla on omat tarpeensa. Tämä pätee leikin määrään, aktiviteettien määrään, ruokaan ja mihin tahansa :) Meillä on jokaisella koiralla omanlaisensa malli. Simba syö hitaasti, kaksi kertaa päivässä aamuin illoin, jolloin se on oppinut jo häätämään Jedin lautaseltaan ja murisee sille aina varoituksen, jos tämä uskaltaa. Jedi on ahmatti, joka hotkaisee sekunneissa ruokansa ja joka kerta lähes tukehtuu siihen. Se voisi syödä loputtomasti ja ihan no joke, itsensä kuoliaaksi. Benji ei syö nappuloita paljoa kerralla, vaan käy napsimassa niitä silloin tälloin :) Se ei kuitenkaan syö monta kertaa päivässä, vaan se syö heti kun sille aamulla laitetaan ruokaa suurimman osan siitä ja sitten käy hakemassa nappulan kaksi. Illalla se myös syö kerralla enemmän kun laitetaan taas ruokaa, ja sitten taas napostelee niitä pari kerrallaan.

      Musta on tärkeää muistaa, että vaikka tietoa koirista on paljon, ne on kaikki yksilöitä. Ja niin kauan kun niiden kotiolot on niiden terveydelle suotuisat ja tukevat, niin jokainen saa tehdä kuten itse parhaaksi katsoo :) Meillä ei tuo kerran päivässä kunnolla ruokinta ole ollut 2/3 koirista kohdalla mahdollista tai sopiva järjestely :)

      • Reply liian pitkä kommentti Monday, October 17, 2016 at 15:28

        Tiedän, ettei tämä ole koirablogi ja inhoan itsekin hullujen koiraihmisten ylipitkiä vuodatuksia, mutta täältä tulee:

        Toisella koirallani on krooninen suolistotulehdus, ja sen hoito-ohje eläinlääkäriltä on ollut nimenomaan ruokaa lähes jatkuvasti tarjolla (mikä ei ole meillä mahdollista toisen koiran takia, joka on ahne syöppö…).

        Pahimman vaiheen päällä ollessa syötin 4-5 kertaa päivässä. Rasvaa ei sietänyt yhtään, mikä olikin ongelma, kun pääsi pahimman vaiheen aikana hyvin laihaksi. Toinen ehdoton ei oli öljyt. Meillä ongelmana koiran kurkkuun nouseva kivulias närästys. Tämän kanssa on oltu niin toivottomia, että myös lopetuksesta on puhuttu, kun koira jatkuvasti oli kipeä.

        Kun olin epätoivoinen, googlailin netistä kaikenmaailman barffausgurujen ja pitkänlinjan kasvattajien neuvoja, kokeilin myös paluuta koiran susijuurille, testattiin raakaruoka ja lihaisat luut, ja kokeiltiin, että mitä jos siirrytään hiljalleen syöttämään vaan kerran päivässä – tuloksena tästä jouduttiin lähtemään huutavan koiran kanssa jouluna päivystykseen ja lasku suolaiset 560€.

        Tätä koiraa on parillakin klinikalla tutkittu (mitään syytä ei ole löytynyt ongelmille, ei vieraita esineitä, ei näy veressä tauteja, ei loisia, ei rakenteellisia poikkeamia suolistossa) ja kyllä eläinlääkäreiden ohjeet olivat siinä määrin yhtenäiset, että nimenomaan useampia ruokintakertoja ja pienempiä annoksia.

        Ellit ovat arvelleet, että tulehdus on voinut alkaa esim. nielaistusta pikkuesineestä, joka sittemmin tullut luonnollista tietä ulos, mutta tulehdus jäänyt päälle. Vaikka toki moni terve koira pärjääkin vallan mainiosti yhdellä ruokintakerralla päivässä, niin tämä ei tietenkään päde jokaiseen koiraan.

        Koirani on nyt 7-vuotias ja olemme näinä vuosina kokeilleet lähestulkoon kaikki mahdolliset vain eläinlääkäriltä saatavat erikoisruuat ja kokeilleet pelkkää barffaustakin yli vuoden ajan. Näistä ei ollut apua, osa eläinlääkärin riistohintaisista nappuloista aiheutti hilseilyä jne.

        Lopulta löysimme viimein, ehkä aika yllättävän ruokavalion koiralle, ja enää ei tarvita lääkkeitä eikä eläinlääkärikäyntejä pari kertaa puolessa vuodessa. Tällä ruokavaliolla on karva alkanut kiiltää, silmät lopettaneet rähmimisen ja tulehdus ei ole oireillut enää. Koira syö siis kolmesti päivässä: Marketista ostettua hauhaun-pieni nappulaista kana-riisiä turvotettuna ja raakaruoka sekoitettuna siihen (vain kana-lohi-maha). Laittelen myös purkista vitamiinia sekaan kuuriluontoisesti. Verrattuna todella kalliisiin ruokiin, joita olemme kokeilleet, niin on aika hauskaa, että apu löytyi lopulta 6 euron koiranruokasäkistä… Jota monet parjaavat kun on marketista.

    • Reply Miumiu Thursday, October 13, 2016 at 19:49

      Kiitos nopeasta ja pitkästä vastauksesta :) En ole täysin samaa mieltä kanssasi noista ruokinta-asioista, mutta siitä olen ehdottoman samaa mieltä, että tärkeintä on katsoa sitä koiraa. Tuo Canaganin kyljessä ilmoitettu lihaprosentti on muuten kaukana todellisuudesta, siinä kun on käytetty paljon tuoretta lihaa, joka sisältää 70% vettä. Nappula on kuitenkin kuivatuote, joten kun tuosta lihasta otetaan pois se 70% kosteutta, lopputuotteen todellinen lihaprosentti noissa ruuissa on korkeintaan 30. Mutta jos ruoka maistuu ja koirat voivat sillä hyvin, niin sehän on kaikista tärkeintä :) Ja noin pienen koiran kanssa on toki sama miten paljon säkki maksaa, kun sitä ruokaa menee kuitenkin niin vähän.

  • Reply Monika Monday, October 17, 2016 at 19:45

    Meillä molemmat pommit syö nappuloita samalla tavalla. Haetaan 2-6 nappulaa, kannetaan ne olohuoneeseen ja syödään yksi kerrallaan. Välillä ne vetää kupin tyhjäksi, välillä menee monta päivää, että täytyy lisätä.
    Meillä tosin koirat syö myös kaksi kertaa päivässä barf-lihapalloja, loppui nirsoilu! Aikaisemmin ei koiranmakkara, eikä oikein jauhelihakaan kelvannut, mutta nyt, varsinkin vanhempi tulee keittiöön vinkumaan, kun rupean ruokaa kuppeihin laittamaan.
    Lisäksi vanhemman turkki on parantunut tosi paljon, sillä kun todettiin kesällä Allopecia X. Vaikka se hormoniperäinen sairaus onkin, niin on ruokavalio auttanut.

    On nää ihania veijareita, voisin kirjoittaa niistä vaikka koko päivän, mutta ehkä nyt vain jätän tähän. ;) Myöhästyneet onnittelut Benjille! ♥

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post