Hattaraisen onnellista harmaata // Kuopio

buberrybleiseri (10 of 10)

Huhheii, vihdoin matkalla kotiin! Herrajumala miten pitkät pari päivää. Eilen lennettiin Turkista takaisin Suomeen, ja heti lentomatkan jälkeen nappasin auton ja äidin mukaani ja käytiin hakemassa Beni Lahdesta anopilta. Mies oli siellä käynyt perhettä moikkaamassa ja jätti sinne kovasti ikävöidyn pikkusankarin pariksi päiväksi hoitoon. Nyt Benji tuhisee mun jalkojen vieressä junan lemmikkiosastolla, kun olemme puolessavälin matkaa kohti kotia. Vuorokauden painiminen Jedin kanssa on nähtävästi “hieman” verottanut voimia, kun tyyppi ei ollut ees luusta kiinnostunut matkan alussa. Syvä tuhina kuuluu vaan tuolta kuljetuskassista.

Mulla piti olla tänään yksi tärkeä työhomma Helsingissä, mutta se siirtyikin viime tingassa. No ei siinä. Pääsin aamulla ihanan Nooran kanssa aamupalalle ja ihan sattuman kaupalla oltiin Jennin kanssa samaan aikaan Helsingissä, niin pääsi hänen kanssaan sitten treffaamaan lounaalla. Kauheeta kun jos ei itse seikkaile ihan jatkuvasti jossain, niin kaverit on ihan yhtä liikkuvaista sakkia. Mä ehin just suunnitella Munchenin vierailua, kun Jenni onkin jo eri maassa! En halua pahemmin ajatella asioita, joista huomaa, että on vanhenemassa, mutta väkisinkin sen huomaa mm. puhelimen käytössä. Jos ennen elin kännykkä käden jatkeeksi liimattuna, nyt pidän tosi vähän yhteyttä ystäviini päivittäin. Päivittäiset WhatsAppit on vaihtunut pitkiin puheluihin tai kilomteriviesteihin ja maratonchatteihin. Aina inhoan kun joku vanhempi valittelee, kuinka päivät ja vuodet vain menee, mutta siltä se todellakin tällä hetkellä tuntuu. Ei olla Jennin kanssa nähty kai vuoteen, ja välissä laitettu luvattoman vähän viestejä. Silti näkeminen tuntui siltä, kun oltais just asuttu yhdessä. 

buberrybleiseri (2 of 10)

buberrybleiseri (7 of 10)

buberrybleiseri (1 of 10)

Mä oon niin onnekas, kun mulla on paljon ihania ystäviä, joiden kanssa aika pysähtyy kun ollaan näkemättä ja päivittäin juttelematta, mutta joiden kanssa aina kaikki jatkuu samanlaisena kuin ennen aina ku nähdään. En voi koskaan tarpeeksi korostaa kuinka onnekas olen, kun mulla on ihan älyttömän upeita ystäviä. Arjessa sitä ei tajuakaan, kun päivät soljuu ohi tavallisine arkisine töineen, treeneineen ja muineen, mutta sitten kun on hetki pysähtyä ja on pitkä puhelu ystävän kanssa tai spontaanit lounastreffit, tajuaa kuinka ihania ihmisiä omassa elämässä onkaan.

Oon tänään hypellyt hattarapilveltä toiselle, niin voimaantunut olen ollut ystävistä ja ystävyydestä. Mies itse asiassa usein sanoo, että mä oon jotenkin energisempi kun oon viettänyt aikaa ystävien kanssa. Mun ystävät tekee mulle jotenki tosi hyvän ja voimaantuneen olon. Vaikka kaipaan tosi paljon omaa tilaa ja tekemättömyyttä itsekseni, ystävät on mulle kaikki kaikessa. Toki oma perhe ja parisuhde on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta olen tavallaan niin sosiaalinen ihminen, että en osaisi olla onnellinen ilman hyviä ystäviä. Ihailen tavallaan heitä, jotka ovat luonteeltaan hieman erakoita, ja pystyvät olemaan itsekseen, ilman muita, onnellisia. Minä en oikein osaa. Mikään ilo ei ole kovin suuri, ellen voi jakaa sitä lähimpien ystävieni kanssa. Ja mikään suru ei ole koskaan tuntunut mahdottomalta ylittää, kun olen saanut puhua siitä ystävän kanssa. Tietyllä tapaa some mahdollistaa kaltaiselleni ihmiselle onnellisemman olon, sillä voin jakaa asioita päivittäin ison massan kanssa. Toisaalta se on korostanut vielä enemmän sitä, että vaikka jaettu ilo on suurempi ilo, niin vain rajallisesti jaettu. Tärkeimmät ja rakkaimmat asiat jakaa vain tärkeimpien ja rakkaimpien kanssa.

Nyt istuskelen junassa matkalla parhaan ystäväni luokse. En, en suinkaan Brysseliin tällä erää, vaan ihan Kuopioon, oman miesystävän luokse. Ihana päästä kotiin. Omaan sänkyyn. Ihan omituinen olo, kun huomenna ei tarvii mennä töihin minnekään. Muualle kuin omalle sohvalle. Joojoo, on mulla palaveri Skypessä puolenpäivän aikaan, muttei siis niinkun tavallaan töitätöitä. Kuopiossa menin suoraan pahvilaatikoiden pakkaamisesta päivätöihin, ja nyt on ihan hassu fiilis. Mitä mä oikeen teen arkena Kuopiossa, kun ei ole pakottavia aikatauluja? No, varmaan keitän samalla tavalla kahvit aamulla ja avaan tietokoneen. Toimiston sijaan kotona ja työkoneen sijaan oman läppärin. Tosin ehkä mä huomenna heittäydyn villiksi, enkä tee mitään. Käyn aamulla kaupungilla kahvilla, vien Benkun pitkälle lenkille ja vaan oon. Käyn treeneissä ja teen jotain herkullista illalliseksi. Ai että, kuulostaapa ihanalta. Ihana olla kotona. Vaikka lyhyenkin aikaa. Seuraava reissu kurkkii jo nurkan takana, joten tästä on nyt hyvä nautiskella.

buberrybleiseri (6 of 10)

buberrybleiseri (9 of 10)
buberrybleiseri (5 of 10)
Mä oon muuten vähän sitä mieltä, että meidän äidillä on tosi hyvä ja kiero systeemi. Se luo maailman parhaan hoitopaikan koirille, ja sit kun ne “ei halua lähteä sieltä” se aloittaa hienovaraisen siirtoyrityksen. Benji ei kuulemma tänään halunnut lähteä ollenkaan ja se olisi oikeastaan voinut jäädä tuonne meidän reissun loppuun asti suoraan hoitoon. Jah. En mennyt vipuun. Eilen kun sain pienen syliini muutaman päivän eron jälkeen, ikävä oli kasvanut jo niin valtavaksi, että oksat pois. Nyt lähdemme lokakuun lopussa pisimmälle matkallemme Benjin aikana, kun olemme poissa kymmenen päivää. En tiedä miten mä kestän. Joku joutuu punnitsemaan koirien hyvinvointia poissaollessaan, mä lähinnä nielen vaan sen, ettei mua oikeastaan ees ikävöidä. Ei kun siellä Vantaalla on Jedi ja Simba ja “mummi”, joka syöttää tyypille herkkuja salaa ja avoimestikin. Tänään nauratti aamulla, kun äiti antoi pojille kuivamuonaa. Normaalisti Benji syö sen ihan kiltisti, tänään otti pari nappulaa, istui ruokakupin viereen ja katsoi meidän äitiä pää kallellaan. Vannon, että jos tuo koira osaisi puhua, se olisi kysynyt, että “mitähän v***a tämä pelleily on?“. No ei siinä, se onkin vähän hoikka, että kyllä tollanen pieni fatcamp on ehkä ihan paikallaan talvea silmällä pitäen. Äiti kuitenkin tekee pojille niin terveellisiä herkkuruokia, että ehkä se sallitaan. Voi sitten vihata meitä taas Kuopiossa, kun tarjolla on kuivamuonaa säännöstellysti.

Äidistä tuli mieleeni, että arvatkaa muuten minkä vaatteen olemassaolon melkein unohdin? No tuon äidiltäni viime jouluna lahjaksi saaman harmaan bleiserimäisen Burberryn takin. Sain sen viime jouluna äidiltä lahjaksi, ja sille oli liian kylmä silloin. Ja koska siirryin melkein Canada Goosesta biksuihin tänä keväänä, eli tämä pukupussissaan koko kevään ja kesän. Alkusyksyn fiilistelin, että vitsi kun olisi kiva syksyksi sellainen rento harmaa bleiseri. Onneksi muistin, että mulla on jo sellainen :D

buberrybleiseri (8 of 10)

BURBERRY takki
CHANEL laukku
ZARA paita
RIVER ISLAND nahkahousut
ACNE Colt nilkkurit

Ei siis mitään uutta auringon alla. Koirakaverit voi paksusti, äiti teki taas maailman parasta ruokaa, siskojen kanssa naurettiin maha kippuralla, ystävät on tehneet onnelliseksi, olen hieman dementoitunut ja kohta pääsee kotiin oman kullan kainaloon. Eipä siinä, jos elämä on tätä, niin se saa ollakin päivästä toiseen samaa. ♥

Mutta, mitäs te ootte mieltä tästä takkikombosta? Tylsän vai tyylikkään arkista? 

0

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Aino Wednesday, October 5, 2016 at 22:46

    Yksinkertainen mutta tyylikäs combo! Nää “tylsät” asut myös kivoja, koska yleensä melkein samat kappaleet löytyy omastakin kaapista :)

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:31

      Kiitoksia :)

  • Reply Julia Wednesday, October 5, 2016 at 23:44

    Tääääää on niin mun lemppari outfit! (mä en vaan osaa kommentoida ilman emojeita, tuntuu hölmöltä kirjottaa ilman niitä.. :D ) Tän haluaisin suoraan mun vaatekaappiin!

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:31

      Hahahah, kiitoksia :)

  • Reply S Wednesday, October 5, 2016 at 23:49

    Ihana asu, täydellinen! Itsellä ei budjetti riitä kyllä mitenkään tuohon, mutta ihastelen sitten sinun päälläsi! Vau.

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:32

      No mutta tuostahan voi tehdä päivitetyn edullisemman version tosi helposti :)

  • Reply Johanna Thursday, October 6, 2016 at 00:49

    Tyylikäs kokonaisuus! :)

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:32

      Kiitoksia :)

  • Reply Nede Thursday, October 6, 2016 at 06:46

    Tää asu sai nyt taas semmosen olon et pitäis hankkia työ missä saa pukeutua kunnolla! Toimin perhepäivähoitajana ja nytkin alottelen pian työpäivää ihan collareissa ja villatakissa. Ai että kun vois aamulla vetästä nilkkurit ja vaikka villakangastakin päälle ja vähän laittautua työpäivää varten :D Hahah. Kiva asu siis!

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:32

      No mutta jokainen työ ja arki sanelee hieman eri tavalla sen, missä vaatteissa pitäisi kulkea. Olisihan se outoa jossain mekossa ja korkkareissa ryömiä lasten perässä :) Varmasti työ on kuitenkin niin palkitsevaa, että tuskinpa kivemmat vaatteet sitä voittaa :)

  • Reply Katja Thursday, October 6, 2016 at 07:39

    Moikka! Tuli muuten sellainen mieleen tuosta äitisi “systeemistä”, kuulostaa nimittäin sen verran tutulta, että kuinka teidän perheessä on puhuttu/suhtaudutaan venäläiseen mentaliteetiin että babushka on “päävastuussa” tyttärensä jälkikasvusta? Olen suomen-venäläinen ja hurjalta, mutta samaanaikaan lohduttavalta tuntuu äitini suunnitelmat tulevan lapseni kanssa.

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:34

      Ei meillä oo kyllä tollasta ollenkaan :) Toki todella malttamattomana odottavat lapsenlapsia, niin äiti kuin anoppikin, muttei mitenkään tungettelevasti tai mitenkään liian ahdistavasti. Uskon kyllä, että äitini on aina apuna ja tukena, mutten usko, että mitenkään “päävastuuta” ottaa. Enemmänkin varmaan nauttii isovanhemmuudesta ja hemmottelusta sitten :)

  • Reply Marine Thursday, October 6, 2016 at 10:24

    Hei! Minua kiinnostaa miten säilytät kausivaatteita. Takkeja, pipoja, hanskoja, kenkiä yms.. :)

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:34

      Mä säilytän sängyn alla tai kaapin ylähyllyillä läpinäkyvissä kannellisissa laatikoissa :) Sieltä löytyy helposti tarvittaessa :)

  • Reply Maijju Thursday, October 6, 2016 at 11:35

    Hei nämä kuvat on ilmeisesti otettu Kuopiossa, saako kysyä että missä? Pohdiskelen jokseenkin katettuja ulkohääkuvauspaikkoja sateen varalle ja tämä näyttäisi hyvältä:) Pitääpä selata uudelleen vanhempiakin postauksiasi tällä ajatuksella!

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:35

      Nää on sieltä ööö, mikäs tää nyt on tää rakennus. Apua! En muista mikä toi rakennus on! Tuomiokirkolta Vänärille päin, joku hallintorakennus. Siinä on pieni puisto edessä. Perhana, mikä tuo nyt olikaan :D

  • Reply Anniina Thursday, October 6, 2016 at 12:45

    Moi! :) Missä olet myynyt/ostanut merkkilaukkujasi? Olen itse myymässä reilu vuoden vanhaa YSL:n sac de jour-laukkuani, mutta en tiedä mihin se kannattaisi laittaa myyntiin, en usko että tori.fi :stä tai huuto.net:istä löytyisi ostajia sille koska kyseessä ei ole niin suosittu laukku kuin esim LV:n neverfull tms.
    Olisin tosi kiitollinen jos saisin vinkkiä! :)

    • Reply NooraK Thursday, October 6, 2016 at 17:11

      Moikka! Saanko kysyä minkä kokoinen/värinen sac de jour -laukkusi on? Voisin olla kiinnostunut :)

      • Reply Anniina Thursday, October 6, 2016 at 21:14

        Laukku on musta, jossa kultaiset yksityiskohdat ja koko on small. Jos väri ja koko on sitä mitä olet miettinyt niin laita sähköpostia ([email protected]) niin laitan mielelläni kuvia ja voidaan keskustella enemmän! :)

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:35

      Mä en oo itse asiassa hirveen aktiivisesti niitä myynyt. Pari on mennyt blogin kautta ja yksi Balenciaga pitäisi itsenikin laittaa myyntiin. Design Corner Facebookissa vois olla aika hyvä. Mä oon ostanut pääsääntöisesti uutena tai Yoogi’s Closetista :)

  • Reply Tanja Thursday, October 6, 2016 at 16:59

    Tulipas hyvä mieli tästä postauksesta. Onni on hyvät ystävät. <3

    Ihanaa syksyä!

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:35

      Niin on! Ja kiitos samoin sinne! :)

  • Reply Emma Monday, October 10, 2016 at 17:23

    Ihanan arkisen tyylikäs asu! Kiva kuulla, että sulla menee hyvin elämässä, tuli hyvä mieli tätä lukiessa :) Osaat ihanasti nostaa esille arkisia elämän iloja, muistaa itsekin paremmin arvostaa kaikkea ihanaa, mitä elämässä on :)

    • Reply Anna Wednesday, October 12, 2016 at 12:36

      Kiitoksia :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post