Roosaa

kkoru (4 of 5)-2

* Kaupallinen yhteistyö Kalevala Korun kanssa, korut on saatu

Rinnat. Tissit. Ne herättävät auttamatta tämänkin postauksen jälkeen keskustelua ja kommentteja. Elämmehän yhteiskunnassa, joka on täysin seksualisoinut naisen rinnat. Yhteiskunnassa, jossa julki-imettäminen herättää keskustelua ja välillä jopa hulluutta hipovia tekoja. Yhteiskunnassa, jossa rinnat ovat aina tapetilla, ja niitä aina paheksutaan. Paheksutaan pieniä, paheksutaan suuria, paheksutaan sitä, jos ovat liian esillä, liian riippuvia, liian törröttäviä liian epäsopusuhtaisia.

Rinnat tulevat ajankohtaiseksi jokaiselle jo nuorena tyttönä. Yläasteen uimatunneilla vertaillaan, kotona peilistä ihmetellään. Vihataan omia, ihaillaan muiden. Pojat tykkää isorintaisista tytöistä ja kyllä rinnat naisen tekee. Jo Barbie-leikeistä päähämme iskostetaan ajatus siitä, että tissit pitää olla. Mielellään isohkot, kiinteät, pyöreät ja kaikin puolin symmetriset ja täydelliset. Yhdetkään ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, mutta kyllä tissien pitää olla. Pienirintaista naista kutsutaan vartaloltaan androgyyniseksi ja isorintaista silikonibimboksi tai hänen rintojaan utareiksi. Nämä eivät tietenkään ole esimerkkejä normaalien järkevien ihmisten ajatuksista, mutta kyllä kaikkea kuulee. Joka tapauksessa, kaikilla on mielipide rinnoista. Kuinka monella on mielipide korvista? Tai vaikkapa kyynärpäistä? Rinnat ovat se ruumiinosa, joka on pakotettu kauneuskilpailuosallistujaksi, jonka funktionaalisuudelle ei juuri anneta ajatusta. Tai sitten pahastutaan, kun joku ikävä ja huomiota kaipaava nainen käyttää niitä olennaisimpaan tarkoitukseensa, eli vauvan ruokailuvälineeksi.

Rinnat aiheuttavat ahdistusta ja iloa, inhoa ja rakkautta. Ystäväpiirissäni on oikeasti aivan jokaisenlaisia rintoja. Pieniä ja isoja, pienennettyjä ja suurennettuja. Joka makuun löytyy erilaisia rintoja, mutta yhdistävänä tekijänä lienee se, että kaikki ovat ainakin jossakin elämän vaiheessa vihanneet omiaan.

Tuntemani upea vahva nainen vihasi ja kaipasi omaansa. Vihasi, koska se oli sairastuttanut hänet. Kaipasi, koska hän oli sen menettänyt. Vaikka olen koko ikäni kuullut, kuinka yleistä on rintasyöpä, se näyttäytyi minulle todellisena vasta joitakin vuosia sitten. Uimahallissa tämän naisen kanssa, kun tämä pohti, miten saisi tekorinnan pysymään uimapuvussa, jottei se tippuisi mahan seudulle uidessa. Niin oli käynyt edellisellä kerralla. Näin ensimmäistä kertaa, miltä leikattu rintasyöpätoipilas näytti. Ja ymmärsin omieni arvon kertaheitolla (EDIT: Olen muokannut hieman tätä kappaletta. Välttääkseni väärinymmärryksiä haluan korostaa, että tällä tarkoitan sitä, että opin siinä hetkessä rintojen todellisen merkityksen ja terveyden arvon, en niinkään tarkoita tässä verrata rintoja esteettisesti. Kokemus asetti vain perspektiiviin sen, että koko elämän rintoja ajatellessa olin keskittynyt aivan vääriin asioihin)

Aivan sama, miltä ne näyttävät, mitä joku on niistä mieltä, ja millaiset ne voisivat olla. Ne ovat minun. Ne ovat terveet. Ne ovat kauniit.

kkoru (2 of 5)-2

kkoru (5 of 5)-2

kkoru (1 of 5)-2

Koin valtavaa sympatiaa rintansa menettänyttä naista kohtaan. En edes ymmärrä, millainen kolaus rinnan, tai molempien, menettäminen olisi. Millaisen kolauksen naiseuteni kokisi? Olisinko enää sinut itseni kanssa? Olisinko seksikäs mieheni mielestä? Entä omastani? Tätä kaikkea pohtiessa, ymmärsin, että vuosittain moni nainen kokee tuon kohtalon. Toiset jopa vapaavalintaisesti vähentääkseen riskiä sairastua syöpään.

Vasta kun rintasyöpä konkretisoitui minulle läheisen ihmisen kautta, muodostin terveen suhteen omiin rintoihini. Tiedostan, että on aina olemassa riski sairastua. Joka päivä olen onnellinen, että olen terve ja saan pitää kroppani sellaisena, kuin se nyt on.

Joka päivä myös nostan hattua niille naisille, jotka ovat kokeneet rintasyövän. Jotka ovat selviytyneet ja jotka nauttivat elämästään selviytyjinä.

Lahjoitan joka vuosi Roosa nauha -keräyksiin, ja ostan aina ne WC-paperit ja muut kodin tarvikkeet, joista menee aina osa summasta Roosa nauha -keräykseen. Kun minulle tarjottiin yhteistyötä Kalevala Korun kanssa Roosa nauha -kampanjan tiimoilta, en epäröinyt hetkeäkään.

kkoru (3 of 5)-2

Joka vuosi Kalevala Koru tekee rajallisen malliston Roosa nauha -koruja, joiden myynnistä lahjoitetaan varoja Roosa nauha-keräykseen. Vuoden 2016 Roosa nauha -koruksi on valittu mallistoon jo vuosia kuulunut Mari Saaren suunnittelema Pore, josta valmistetaan nyt vaaleanpunaista kiviversiota värjätyllä kvartsilla. Näistä rajoitetun ajan saatavista Roosa nauha-koruista lahjoitetaan 5€ jokaisesta myydystä korusta. Kaikki Kalevala Korut valmistetaan Helsingin Pitäjänmäessä kierrätyskullasta ja -hopeasta, joten Kalevala Korun hankinnalla voi samalla tukea vastuullista, kotimaista tuotantoa.

Koru on kaunis ja hempeä, mutta ennen kaikkea sen on tarkoitus muistuttaa poreilevista ilon hetkistä, joista kantaja voi ammentaa voimaa. Molemmat korut on aivan upeita, mutta erityisesti tuo kaulakoru on minun makuuni vielä hiukkasen enemmän. On jotenkin kovin symboloivaa, että kaunis vaaleanpunainen riipus roikkuu rinnan päällä.

Hankkikaa siis oma limited edition -korunne täältä ja tukekaa samalla Roosa nauha -keräystä :)

0

You Might Also Like

64 Comments

  • Reply -A Tuesday, October 4, 2016 at 19:44

    Oletpas kaunis! Hienoa, että otit blogissasi tärkeän aiheen esille 😊

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:34

      Kiitoksia :)

  • Reply Laura Tuesday, October 4, 2016 at 20:07

    Todella hienoa miten tärkeitä aiheita käsittelet nyt blogissasi!
    Näytät kauniilta :)

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:34

      Kiitoksia! <3

  • Reply Kirsi Tuesday, October 4, 2016 at 20:51

    Kauniita ja herkkiä kuvia! Roosa Nauha on aina tuntunut tosi läheiselle kampanjalle, jo ennen ensimmäistä omassa lähipiirissä ollutta tapausta. Sama täällä, ostan aina ilolla sakset ja ikkunaraapat ja Lindexin rannekorut :) ja lahjoitankin vielä. Naiset <3

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:34

      Jep, Lindexin rannekorut ovat vieläpä aivan superkauniita :) pakko saada se tämänvuotinen :)

  • Reply Minna Tuesday, October 4, 2016 at 21:04

    Kiitos kun kirjoitit tästä. Äitini on sairastanut rintasyövän, ja aihe on sen jälkeen koskettanut syvästi. On hienoa, että asiasta puhutaan blogeissa ja upeaa, että Kalevala Koru tekee vuosittain työtä Roosa Nauhan eteen <3

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:35

      Kiitoksia! <3 Toivottavasti äitisi voi hyvin :)

  • Reply Katju Tuesday, October 4, 2016 at 21:04

    Tärkeä aihe ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
    Saako kysyä mistä rintaliivisi on?

    • Reply Noora Tuesday, October 4, 2016 at 22:47

      Minua kiinnostaisi sama! Näyttää hyvänmallisilta :)

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:35

      Ne on Victoria’s Secretiltä ihan se perusmalli :)

      • Reply Sini Wednesday, October 5, 2016 at 18:37

        Pystyisitkö yhtään tarkentamaan? :) Victoria’s secretillä on niin monta perusmallia et mikäköhän niistä tää on? Bombshell?

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 19:21

          Aaa, sori, se on se Very Sexy :)

  • Reply Kati Tuesday, October 4, 2016 at 21:32

    Kiitos tästä postauksesta. Olen menettänyt läheisen rintasyövälle, ja sen jälkeen v***ttaa joka kerta, kun joku valittaa omista rinnoistaan. Tekee mieli huutaa, että sillä ei ole mitään väliä, jos ne eivät ole samankokoiset, jos ne ovat terveet!! Ja sitten terveet, kaunisrintaiset naiset valittaa ja muokkaa rintojaan, vaikka niillä on ihan täydelliset rinnat. Joillakin saattaa koko elämä päättyä rintojen sairauteen.

    Joku varmasti repii tästäkin postauksesta hirveän haloon, mutta mä haluan kiittää. Mielestäni jos kaikki terveet naiset muistaisi olla kiitollisia rinnoistaan ja terveydestään, olisi se paras tapa osoittaa tukea heille, jotka ovat sairastaneet tai sairastavat. Jos joku terve/kaunisrintainen “vihaa” omia rintojaan, kuinka kamalana sitten joku leikattu kokee omansa?

    Kiitos sinulle siis tästä, että teet yhteistyöpostauksetkin ajatuksella ja kosketat tärkeitä asioita. Täytyy tilata tuo koru. Kumpi pituus sulla on? Tuo lyhyempi ketju vai pidempi?

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:36

      Kiitoksia :) Mielenkiintoinen ajatus, varmasti aika kamalaa tollainen ajattelu monelle selviytyjälle :/ Mulla on se lyhyempi ketju, mutta hyvin menisi se vähän pidempikin :)

  • Reply Katie Tuesday, October 4, 2016 at 22:05

    Kauniit korut ja ihana teksti <3 Roosa-nauha kampanjat saavat aina muistot ja surun pintaan kun kaksi vuotta sitten tätini menehtyi rintasyövän uusiuduttua toiseen kertaan

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:36

      Kiitoksia :) Ja voi eiii, olen pahoillani tätisi puolesta, osanottoni <3

  • Reply Suski Tuesday, October 4, 2016 at 22:36

    Kiitos tästä postauksesta <3 Olen itse sairastanut rintasyövän ja pelkään aina sen uusimista. Kiitos kun muistutat Roosa Nauhan tärkeydestä!

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:36

      Kiitoksia ja tsemppiä paljon ja terveitä vuosia! <3

  • Reply joku Tuesday, October 4, 2016 at 23:04

    Kaunis postaus ja kauniita kuvia <3

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:36

      Kiitoksia <3

  • Reply Mari Koski Tuesday, October 4, 2016 at 23:06

    Yritin nähdä postauksesta tarkoittaneesi kuinka olet kiitollinen omasta terveydestäsi sen jälkeen, kun ympärilläsi on ollut sairautta. Mutta valitettavasti mielestäni postauksesta huokui se miten nostat itseäsi ylemmäs toisten sairauden kustannuksella.

    “Näin ensimmäistä kertaa, miltä leikattu rintasyöpätoipilas näytti. Ja rakastuin omiin rintoihini kertaheitolla.”

    Mielestäni varsinkin edellä oleva virke on suorastaan hämmentävä. Kerrot rakastuneesi heti omiin (?) rintoihisi nähtyäsi rintasyöpäpotilaan. Eipä kyllä tulisi itselleni mieleen hehkuttaa kuinka olen esim. rakastunut omiin hiuksiini sen jälkeen, kun olen nähnyt, kun syövästä kamppaileva mummini on menettänyt omat hiuksensa. Päinvastoin rakastuin siihen mummin kaljuun, joka heijasti sitä asennetta että vaikka tukkakin lähtee niin hän ei luovuta.

    En tiedä olitko ihan loppuun asti miettinyt tätä postausta mutta mielestäni näin arkaan aiheeseen olisi sopinut hieman erilainen lähestymistapa.

    • Reply Anna Tuesday, October 4, 2016 at 23:10

      Yritin asiaa selventää juuri tällaisen väärinymmärrysten vuoksi, mutta jos sitä ei halua ymmärtää, niin ei sitä sitten varmaan halua ymmärtää.

      Tarkoitin sitä, että kun näin rintasyöpätoipilaan, ymmärsin, kuinka paljon enemmän rinnat ovat, kuin jokin esteettinen “onko tissit varmasti oikean kokoiset / näköiset” -asia. Ne ovat tärkeä ruumiinosa, joka voi yhtä lailla sairastua kuin mikä tahansa muukin ruumiinosa. Siksi niitä on tärkeää rakastaa juuri sellaisena kuin ne ovat. Omat rintani eivät ole täydelliset, mutten ole sen jälkeen kertaakaan ajatellut niistä negatiivisesti. Opin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen tässä asiassa kertaheitolla.

      • Reply Tuija Wednesday, October 5, 2016 at 00:00

        Minä ainakin ymmärsin täysin mitä hait takaa. Kaiken voi ymmärtää väärin jos niin haluaa. Kiitos tästä tärkeästä tekstistä. Tuo koru todellakin kiinnostaisi. Todella kaunis.

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:37

          Näinhän se on :)

      • Reply Mari Wednesday, October 5, 2016 at 00:52

        En nähnyt aiemmin tuota muuttamaasi tekstiä mutta edelleen hieman erikoista, että kirjoitat miten kaikki rinnat ovat kauniita mutta sitten rintasyöpäpotilaan rinnat nähtyäsi tajuat, että rinnat ovat muutakin kuin esteettinen asia. En oikein tiedä miten se pitäisi tulkita. Ja jos rintoja pitää mielestäsi rakastaa juuri sellaisina kuin ne ovat, niin miksi nimenomaan kirjoitit, että syöpäsairaan potilaan rinnat nähtyäsi rakastuit omiin terveisiin ja kauniisiin rintoihisi. Mielestäni vaikuttaa siltä ettet tekstin muuttamisella yrittänyt selittää mitä tarkoitit, vaan muutit näkökantaasi täysin päinvastaiseen. Tärkeästä ja hyvästä aiheesta kirjoitat kuitenkin kiitos siitä! Hieman vain osui silmään tietyt jutut, joista tuli hämmentynyt olo.

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:41

          No paljon riippuu varmasti myös siitä, miten haluaa ymmärtää jotkin tekstit.

          En sitten tiedä onko ajatuksissani jotakin perustavanlaatuisesti pielessä, mutta itselleni usein jokin epäonninen tapahtuma tai kamalakin asia muistuttaa siitä, miten pitäisi arvostaa sitä hyvää, mikä itsellään on. Jos vaikka olen ajatellut, että voi kun rinnat olisi sitä ja tätä ja paremmat niin ja näin, niin tuo tilanne sai aika hyvin ymmärtämään sen, että mun ajatukset on ihan turhia ja typeriä. Että pitäisi olla vaan onnellinen, että on terveet rinnat, jotka ovat kroppaani erittäin sopusuhtaiset, eivätkä aiheuta mitään kipuja tai ongelmia.

          Mielestäni jos tämä ei käy tekstistä vieläkään ilmi, niin voi olla, että tekstiä lukee hieman etukäteen jo nihkeästi asennoituen.

          • Mari Wednesday, October 5, 2016 at 17:54

            Ok, kiitos selvennyksestä. Haluan kuitenkin sen verran puolustaa omaa kommenttiani etten lukenut postaustasi mitenkään “etukäteen nihkeästi.” :) Vaan kuten itsekin (ennen kommenttiani) muutit tekstiä väärinymmärrysten välttämiseksi niin silloin epäilemättä itselläsikin oli käsitys, että postaus saattaa herättää väärinymmärryksiä, eikä kyse siis silloin ollut mistään minun nihkeästä suhtautumisestani.

          • Anna Wednesday, October 5, 2016 at 19:24

            Niin, siinä vaiheessa olin saanut nämä kaksi törkeää kommenttia ja ajattelin hieman muuttaa tuota kohtaa, ettei se vahingossakaan loukkaa ketään :) vaikkei se omassa päässäni ollut alunperinkään loukkaava, halusin muuttaa sen, jottei kellekään tule paha mieli! Kiva, jos asia selveni sullekin, ja toivottavasti ei jäänyt tästä huonoa fiilistä :)

      • Reply Nede Wednesday, October 5, 2016 at 06:44

        Tämmöiset asiat on vaikea pukea sanoiksi niin että jokaikinen ymmärtäisi mitä hakee takaa. Ja aina on niitä jotka haluavat vartavasten ymmärtää väärin. Mielestäni ainakin tästä muokatusta tekstistä kyllä ymmärtää mikä se pointti oli, jos vain haluaa ymmärtää.
        Sinäkin Anna kirjoitat todella monesta tärkeästä aiheesta (tai vaikkei joku aihe olisikaan tärkeä niin jollain tapaa ihmisiä koskettava), jolloin koittaa vielä valita sanansa todella tarkoin että se perimmäinen ajatus sieltä paistaisi ensimmäisenä lukijalle. Blogitekstinkin tahtoo kuulostavan kauniilta ja soljuvalta, olisithan voinut tietenkin kirjoittaa tekstin näinkin: “Roosanauhapäivä on 14.10. Tukekaa kampanjaa ostamalla kuvassa näkyvä tuote. Ymmärsin että minä olen terve.” Musta ainakin toi sun kirjoittama teksti kauniine kuvineen on paljon mukavempaa luettavaa tähän kahvikupposen seuraksi. Kivaa loppuviikkoa <3

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:41

          Kiitoksia kovasti ja myös sinne! <3

      • Reply Anniina Wednesday, October 5, 2016 at 07:43

        Voisin tuohon Marin kommenttiin kommentoida, että itse olen tehnyt töitä eteneviin sairauksiin sairastuneiden ihmisten kanssa ja kyseisessä työssä olen myös oppinut arvostamaan omaa sekä läheisteni terveyttäni. Toisin sanoen oppinut, että itsestään selvänä pidetyt asiat eivät ole itsestään selviä.

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:42

          No juurikin tämä. Että kun on keskittynyt ihan typeriin asioihin ja pitänyt terveyttä ihan itsestäänselvänä, ja sitten herää siihen todellisuuteen, jossa ymmärtää, kuinka hölmöjä sellaiset ajatukset on :)

      • Reply Leija Wednesday, October 5, 2016 at 16:48

        Hei, En epäile yhtään etteikö tarkoituksesi ollut juurikin tuoda esille terveyden tärkeyttä ja Roosa nauha -kampanjan merkitystä, eikä rintojen kauneutta, mutta valitettavasti lukijat eivät näe niitä ajatuksia jotka ovat kirjoittajan mielessä vaan ainoastaan tekstin. Tämän takia oikoluku on tärkeää julkisissa teksteissä vaikka oletkin perustellut miksi et sitä aina käytä. Omalle kirjoitukselle helposti sokeutuu ja olettaa muiden ymmärtävän tekstin samalta pohjalta kuin itse.

        Mielestäni aihe on tärkeä ja ihana että tuot näin aran aiheen blogissasi esille, mutta kirjoitus itsessään ei ollut tarpeeksi selkeästi muotoiltu. Rintojen seksikkyys kauneus korostui rintasyövän kustannuksella ja peitti sen mitä oikeasti halusit kirjoituksella sanoa. Ehkä toisenlainen lähestymistapa olisi antanut enemmän tilaa syövälle ja Roosa nauha-kampanjalle.

        • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 17:39

          Itse asiassa oikoluen nykyään postaukseni ja useimmiten joku toinenkin lukee ne. Hyväksytän postaukset myös yhteistyökumppaneilla. Valitettavasti itselle kun on selvää, mitä yrittää sanoa, ei se oikolukemallakaan muutu. Ei sitä osaa lukea muiden ajatuksilla.

          Sinunkin kommenttisi sisältää virheen / ajatusvirheen. On helppo arvostella, kun ei tee tätä itse päivittäin :) Kun postausta suunnittelee kauan, tietää mitä siinä haluaa sanoa. Ei sitä muiden ajatuksilla osaa ajatella.

          On myös eri asia kritisoida asiallisesti kuin törkeästi. Tämä oli asiallinen. Olen vain kanssasi hieman eri mieltä, sillä enemmistö on ymmärtänyt postauksen. Olen poistanut kaksi kommenttia, jotka oli kirosanoja/muuten törkeyttä täynnä ja suoraan henkilökohtaisesti minua kohtaan hyökkääviä. En tiedä onko jotain kommentteja mennyt roskiin suoraan lisäksi. Tietyt kommentoijat ja sanaparametrit johtaa suoraan roskiin. Tässä on nyt yli 20 positiivista kommenttia ja olen poistanut 2. Joten sanoisin jakautumisen olevan aika selkeä tässä, ja suurin osa lukijoista on kyllä osannut ymmärtää tämän postauksen niin kuin se on tarkoitettu :)

          • Leija Wednesday, October 5, 2016 at 21:18

            Kiitos vastauksesta. Viimeksi kun kysyin sinulta oikoluvusta, vastasit ettet jää oikolukemaan tekstiä. Hienoa jos tilanne on muuttunut. Ja kyllä, omassa viestissäni on virhe, pahoittelut. :D Tosin mainittakoon, että viesti on tekstilajina hieman erilainen kuin kolumni/muu täysimittainen teksti, eivätkä siihen päde samat käytännöt. En oikolueta tekstiviestejäni. Sen sijaan töissäni käytämme vertaisarviointia päivittäin, eli aina joku muu lukee kertaalleen tekstin, ennen kuin se julkaistaan. Mikä on mielestäni älyttömän hyödyllistä. Kun samaa tekstiä tuijottaa parhaimmillaan päivätolkulla, alkaa pakostikin turtua esimerkiksi tiettyjen sanojen toistoon. Olet oikeassa, että oma oikoluku ei aina auta. Omia virheitään voi olla vaikea huomata uudellakin lukukerralla, ja siksi meillä onkin käytössä aina vertaisarviointi oman työn tukena. Tarkoitukseni ei ollut arvostella, vaan tuoda esille mahdollisia kehityskohteita. On tietenkin sinun oma päätöksesi otatko palautteen käyttöön.

            Hienoa jos enemmistö tajusi suoraan postauksen niin kuin se kuuluukin ymmärtää. En missään vaiheessa kertonut kuin oman henkilökohtaisen tulkintani, eli mitkä asiat kiinnittivät minun huomioni.

          • Anna Wednesday, October 5, 2016 at 22:03

            Niin, olishan se upeaa, jos olisi vertaisarviointi mahdollinen blogissa. Mutta eihän se käytännössä mitenkään tapahdu niin. Savon Sanomien kolumnini aina oikoluetaan Savon Sanomien toimesta, ja se on mahtavaa. Mutta ei päivittäistä bloggaamista voi oikoluetuttaa (onko toi ees sana?) jollain ihmisellä? Eikä mulla oo mahdollisuutta palkata siihen jotakin ihmistä vain oikoluvun tähden.

            Lisäksi mä nään, että blogi ja monet muut tekstit ovat aivan eri genreä. Blogi on itse asiassa mulle huomattavasti lähempänä tekstaria tai Facebook-viestiä kaverille. Muutama typo sinne tänne ja muutama aivopieru on ihan OK. Tää on kuin mun viestittelyä kavereille, lukijoille toiselle puolelle ruutua. Mun muut duunit kirjoitan ihan eri tarkkuudella ja hiomisella. Kai tämäkin on sitten vain tulkintaeroja, että siinä missä hinkkaan pilkun paikkaa työsähköpostissa, en edes tajua jos sama sana on kahdesti täällä. En vaan näe tätä samalla tavalla kirjallisena työnäytteenä, vaan julkisena päiväkirjana, yhä edelleen.

          • Leija Wednesday, October 5, 2016 at 23:28

            On hyvä pointti, että blogit ovat julkisia päiväkirjoja. Niinhän se usein taitaa olla. Minä itse miellän blogit nykyään enemmän kolumneiksi tai vastaaviksi julkisiksi puheenvuoroiksi, joilta kaipaisin selkeää tekstintuottoa. Kai se johtuu siitä että monet blogit ovat nykyään hyvin kantaaottavia ja kaupallisia. Ennen blogit oli kenties helpompi mieltää julkisiksi päiväkirjoiksi, kun postaukset keskittyivät arkielämään ja päivän tapahtumiin ja ottivat vähemmän kantaa esimerkiksi yhteiskuntaan. (Tämä nyt on ajatus, joka pohjautuu vain omaan blogienlukuuni ja kuinka se on muuttunut vuosien varrella. )

            Tämä on sinun blogisi, ja olet vapaa tekemään sillä mitä ikinä haluatkin ja päättämään millaista kieltä täällä ylläpidät. Jos bloggaaja haluaa käyttää vaikka hieroglyfejä blogissaan, se on blogin pitäjältä oikeutettu päätös. Kuitenkin arkojen ja kantaaottavien aiheiden kanssa oikoluku on hyväksi, koska sillä juuri voidaan vähentää väärinymmärryksen mahdollisuutta. Mielestäni muutenkin oikoluku on kaikessa julkisessa tekstintuotossa hyvä väline (joko palkallinen tai vaikka kaverin apu). Jo pelkkä kaverin antama palaute auttaa selkeyttämään omaa tekstiä ja kehittymään kirjoittajana.

  • Reply Holli Tuesday, October 4, 2016 at 23:31

    Mahtavaa, että olet nyt kahdella perättäisellä postauksella tuonut esiin todella tärkeitä asioita :)

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:37

      Kiva kirjoittaa tällaisista asioista, jotka ovat itsellenikin tärkeitä :)

  • Reply Heidi Wednesday, October 5, 2016 at 01:50

    Näin parikymppisenä tulee todellakin liian vähän arvostettua omaa terveyttään. Yleensä jotain asiaa osaa arvostaa vasta kun sen menettää, joten todella hyvä, että otit tämän asian esille. Vaikka tämän postauksen pointti olikin paljon syvällisempi ja kauniimpi, niin on silti pakko kommentoida, että vau, sun rintasi on upeat!

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:41

      Kiitoksia :) Ja niin varmasti jokaisen kommentoivankin! :)

  • Reply MariK Wednesday, October 5, 2016 at 08:53

    Hieno postaus Anna, samoin kuin tuo edellinenkin. Minä ymmärsin ainakin hyvin, mitä tuolla tarkoitit.

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:42

      Kiitoksia :)

  • Reply Laura Wednesday, October 5, 2016 at 09:11

    Hieno postaus ja hyvä että otat esille tärkeitä asioita! Pari vuotta sitten näin museossa valokuvaajan naisesta, joka sairastui rintasyöpään. Se pysäytti, kun viimeisessä kuvassa oli enää jäljellä surevat mies ja pieni poika. Itsellä ei ole kukaan läheinen sairastunut rintasyöpään (vielä) mutta ilomielin lahjoitan joka vuosi keräykseen. Mulla oma suhtautuminen tisseihin muuttui sen jälkeen kun sain lapsen ja niistä tuli ruokailuvälineet 24/7. Nyt ne ei enää näytä samalta kuin ennen imetystä, mutta oon tosi kiitollinen niille, että ne piti lapsen hengissä 7 kk ja yli vuoden antoi lapselle maitoa. Rinnat on paljon muutakin kuin vain kaunis ulkomuoto.

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:43

      No juurikin näin! Kyllähän sitä montaa asiaa laittaa perspektiiviin kun tajuaa, kuinka eri tavalla voisi tilanne olla.

  • Reply Tanja Wednesday, October 5, 2016 at 10:46

    En normaalisti kommentoi, mutta nyt oli pakko :) Ymmärsin täysin mitä postauksellasi tarkoitit, ja mielestäni on tärkeää, että nostat näitä asioita esille! Kiitos tästä :)

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:43

      Kiitoksia :)

  • Reply esh Wednesday, October 5, 2016 at 12:42

    Hieno postaus, kiitos. Ystäväni on juuri viety saattohoitoon, hän on kuolemassa syöpään tulevina päivinä. Ikää kummallakaan meistä ei ole kuin reippaat 20-vuotta ja myös toinen ihminen lähipiiristä, lapsi, sairastui kesän aikana aggressiiviseen syöpään. Kaiken tämän jälkeen jokainen syöpäkampanja on tuntunut tärkeältä. Vaikka tällähetkellä olenkin todella syvissä vesissä ja murtunut rakkaan ystäväni tulevan kohtalon takia, osaan taas arvostaa omaa elämääni enemmän. Joku päivä näen maailman varmasti taas vielä kirkkaamin ja rakastavammin, vielä ei vain ole voimia siihen.

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:44

      Voi eiii :( Kamalasti osanottoja Sinulle ja mahdollisimman kivutonta ja kaunista aikaa ystävällesi! Ja paljon paljon paljon jaksamisia myös sinulle surun keskelle! <3

  • Reply Eeva Wednesday, October 5, 2016 at 14:17

    Kiinnostus rintoja kohtaan johtuu todennäköisesti enemmän historiasta kuin nyky-yhteiskunnasta. Pystykävelyn alkaessa olla hallitsevaa olivat rinnat alun alkaen ne, joilla kiinnitettiin mahdollisten lisääntymiskumppaneiden huomio. Aivan samalla tavalla kuin miesten penikset kiinnittivät naisten huomion. (http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/seksin_luonnonhistoria_20_minuutissa.) Asia siis lienee aika tavalla sisäsyntyinen, osasipa sitä tunnistaa itsestään tai ei. En koe myöskään, että yhteiskunta lietsoisi keskustelua rinnoista. Ehkä sen tekee enemmän keltainen lehdistö, josta on halutessaan helppo pysyä erossa. Kun seuraa laadukkaita uutisjulkaisuja, jää monet turhat asiat tietämättä.

    Ehkä myös naiset itse pitävät yllä keskustelua rinnoista julkaisemalla hyvinkin auliita kuvia itsestään ja käymällä keskustelua rinnoista. Miehiä kun ei yleensä rinnoista puhuminen kiinnosta, ellei kyse ole nuorista kavereista.

    Tuntuu lähes karmelta, että joku minun ikäiseni on voinut joutua kasvamaan niin, ettei ole arvostanut omaa kehoaan. En tiedä, mistä se johtuu, mutta en ole päivääkääm miettinyt, että omat rintani olisivat jotenkin huonot tai että olisin jotenkin ollut kateellinen muille. Ehkä oma äitini on osannut olla tässä asiassa erityisen hyvin tukena. Toivottavasti mahdollisimman moni osaisi nykyaikana opastaa lapsiaan niin, että lapsi ja nuori viihtyisi ihan vain omana itsenään. Se on kuitenkin jo itsetunnon kannalta suuri rikkaus ja auttaa vaikeinakin hetkinä elämässä.

    En toki tiedä, kuinka iso asia rinnan menettäminen syövän takia olisi, mutta äkkiseltään voisi ajatella, että kun on elänyt ulkonäköpaineettomasti ja tuntee olevansa kaunis, eivät ulkonäölliset asiat olisi se ykkösasia sairauden osuessa kohdalle. Ehkä rinnan menettäminen olisi isompi isku silloin, jos minulle olisi tärkeää se, miltä näytän muiden silmissä.

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 14:44

      Kiitos mielenkiintoisesta kommentista :)

  • Reply Saana Wednesday, October 5, 2016 at 18:05

    Kiitos Anna postauksesta :)
    kun itse sain kuulla sairastuneeni rintasyöpään ja kerrottiin että rintani pitää poistaa, mun ekat sanat oli etten aio olla päivääkään ilman toista tissiä! Kyllä, ajattelin ekana pinnallisia asioita, en sitä mitä kaikkea muuta se sairausretki vielä tois tullessaan. No, lääkärini oli ajatellut asiaa ihanasti mun näkökulmastani ja kertoi että on varannut mulle leikkausajan pääkaupunkiseudulle, jossa uusi rinta voidaan rakentaa samassa leikkauksessa. Hän tiesi miten kova kolaus rinnan menetys nuorelle naiselle (23v) olisi.
    No, uusi rinta tehtiin, myöhemmin sitä korjailtiin ja lopulta siihen tehtiin uusi komea nännikin; muttei se missään tapauksessa näyttänyt “normaalilta”. Siinä matkan varrella kuitenkin kuoli kolme syöpäsiskoani, samaan aikaa taistellutta ja taistelun hävinnyttä. Ihania naisia, jotka rinnatta ja tekorintoineen kaikesta elämänhalustaan huolimatta kuolivat. Ja jossain siinä matkan varrella peilistä katsoessa jäi vaan syvä kiitollisuus omasta selviytymisestä. Ei väliä miltä ne näyttää, ei väliä puolen selän läpi kulkevasta arvesta tai “laitetaan vähän tummempaa kun ajan kanssa vaalenee”-nännitatuaatiosta (ei vaalentunut :D).
    Olkaa iloisia terveistä rinnoistanne, jos kuitenkin joskus menetätte toisen tai kummatkin, älkää huoliko; ei se mitenkään naisellisuuttanne vähennä. On vaan siistiä elää, rinnoilla tai ilman :)

    -Saana-

    • Reply Anna Wednesday, October 5, 2016 at 19:23

      Kiitos kommentistasi! <3 ihania, terveitä ja onnellisia syyspäiviä ja tulevia vuosikymmeniä sinulle! <3

    • Reply Tuija Thursday, October 6, 2016 at 00:45

      Ihana teksti Saana. Voi kun tuon sanoman voisi jakaa kaikille naisille maailmassa.

  • Reply Tiina Thursday, October 6, 2016 at 12:44

    Musta tämä kirjoitus on melkoisen yksioikoinen. Rintasyöpä = tissit? Kuule, syöpä on paljon kaikkea muutakin. Syöpä on kuolemaa, kuolemanpelkoa, ahdistusta, sairauslomaa, sairaalakäyntejä, leikkauksia, sädehoitoa, solunsalpaajia, peruukkeja, pahoinvointia, ihon rikkoutumista, veritulppia, lääkkeitä, apteekkikäyntejä, Kelan lomakkeita jne jne. Listaa voisi jatkaa aika kauan. Itse elin sitä elämää mieheni rinnalla kunnes hän menehtyi. Ei tosin rintasyöpään mutta syöpään kuitenkin.
    Tässä kirjoituksessa rintasyöpä on vain rinnat ja niihin liittyvä ulkonäkö ja se on musta kovin suppea lähestymistapa aiheeseen. Jos itse sairastuisin rintasyöpään, miettisin ihan tuhatta muuta asiaa ennen rintojani.

  • Reply NN Thursday, October 6, 2016 at 13:33

    Olipa hyvä kirjoitus, sai todella ajattelemaan. Sitä pitää aina kaikkea niin itsestäänselvyytenä. Tätini sairastui rintasyöpään, mutta on saanut hoitoa ja syöpä on ainakin tällä hetkellä hallinnassa. Sen “lähemmin” asia ei ole koskettanut, mutta aion kyllä tästä lähtien kunniottaa rintojani ja terveyttäni enemmän. Nykyään kaikki on niin esineellistettyä eikä ajatella asioiden oikeaa tarkoitusta. Kiitos Anna tästä!

    • Reply NN Thursday, October 6, 2016 at 13:44

      Ei tässä tarkoituksena varmaan ollut se, että vähätellään sitä mitä kaikkea muuta rintasyöpään liittyy vaan ollaan onnellisia siitä, että ollaan terveitä eikä oteta asioita itsestäänselvyytenä. Moni muu varmasti miettisi myös sitä ulkoista puolta! Kaikki eivät ajattele niin kuin sinä. Miksi kaikesta pitää aina tehdä niin negatiivista.. Joo, syöpä ei ole positiivinen asia, mutta jos joku kirjoittaa näin hyvän asian puolesta, niin miten sekin pitää kääntää negatiiviseksi. Miten asiasta voi kirjoittaa laajemmin, jos ei ole kokemusta? Paitsi tuo kokemus, minkä Anna jo kirjoittikin.

  • Reply meow Thursday, October 6, 2016 at 13:45

    Ihana postaus jälleen, kiitos! <3

    • Reply Tiina Thursday, October 6, 2016 at 15:24

      Yksinäkökulmaiset kirjoitukset jää kovin vajavaisiksi joten mielestäni niiden anti ei ole kovin mittava. Miksi en saisi kirjoittaa täällä omaa näkökulmaani? Vainko positiivinen palaute on mielestäsi sallittua? Voiko kehittyä työssään jos ei saa palautetta? Itse kaipaan omassa työssäni rakentavaa, kaikenlaista palautetta, myös negatiivista ja parannusehdotuksia.

      • Reply NN Friday, October 7, 2016 at 12:38

        No mutta eikö tässä ollutkin tarkoitus antaa juurikin Annan näkökulma asiasta? Kommentti tuntui vain siltä, että loukkaannuit. Eihän tarkoitus ollut vähätellä sitä miten rankkaa syöpä on sairastavalle tai läheisille. Tässä vain mielestäni lähestyttiin aihetta eri kulmasta. Varmasti rakentava palaute ja parannusehdotukset ovat tervetulleita, itse en vain ehkä nähnyt tätä osuutta kommentissa. Ehkä olen vain pinnallinen, koska välitän myös ulkoisista asioista. Tosin, tämän jälkeen ehkä vähän vähemmän – pääasia, että olen terve :)

  • Reply Anniina Friday, October 7, 2016 at 22:56

    Mietityttää kuinka paljon roosa nauhasta menee kohteeseen ja paljonko on saatu aikaan. Melko iso tempaus on ja monissa maissa.

  • Reply iirismatilda Saturday, October 8, 2016 at 01:15

    Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe!
    Sain hyvin kiinni sun ajatuksestas.
    Vaikka järkeni sanoo, että pitäisi olla kiitollinen omasta teveydestään, eikä murehtia pikkuasioita, niin välillä hävettää huomata, kuinka pinnallinen sitä on. Terveys on kuitenkin kaikkein tärkeintä!

  • Reply Krista Saturday, October 15, 2016 at 10:31

    Hei Anna! Tärkeästä aiheesta kirjoitit taas upeasti. Itse olin alta kahdenkymmenen, kun löysin patin rinnastani ja kävin läpi kaikki testit. Kasvain todettiin hyvä laatuiseksi joka ajan kanssa voisi muodostua syöväksi. Näin järkeväksi leikkauttaa sen pois. Mietin jo silloin kuinka poikaystäväni suhtautuu mielettömään arpeen rinnassani, mutta eihän häntä moinen kiinnostanut. Tärkeintä oli tottakai terveyteni. Vuosia sen jälkeen äitini sairastui rintasyöpään, asteista siihen pahimpaan mahdolliseen. Muutamia vuosia rintasyöpä oli osa meidän arkea. Se kasvatti ja opetti paljon. Muutti ajatusmaailmaani aika radikaalisti. Äitini ei tuosta valitettavasti selvinnyt, muistan silloin laittaneeni sinulle sähköpostiakin siitä kuinka sinun blogisi oli minulle sairaalassa tapa paeta hetkeksi todellisuutta. Kiitos vielä sinulle siitä :) <3 !! Tuon jälkeen vaihdoin ammattia ja olen nyt työssä jota rakastan syvästi. Alalla josta en itseäni osannut kuvitella ikinä löytäväni. Mutta kun tajuaa elämän haurauden niin sitä alkaa tutkiskelemaan omaa elämäänsä eri tavalla. Tärkeysjärjestys muuttuu. Elämä muuttuu. On sääli etten voi äidilleni jakaa näitä asioita, mutta se on elämää. Lokakuu on omalta osaltani nykyään aika raskasta aikaa, kun rintasyöpä on jokapaikassa esillä. Mutta ainankin se pakottaa käsittelemään asiaa.. pääsee omassa surussaan eteenpäin.
    Hienoa, että asiasta puhutaan ja ihmiset tekevät hyvää vaikean ja kivuliaan asian puolesta. Positiivisuudella on vaikeissa asioissa valtava voima. Ilman sitä ihminen kyynistyy ja kun ihminen kyynistyy niin silloin ei useimmiten pysty kääntämään asioita itselleen hyödylliseksi. Vaikeiden asioiden tullessa elämään ihminen oppii itsestään ja ympäristöstään ehkä eniten. Ainankin minun kohdalla näin oli. Äidin esimerkkiä seuraamalla ja oppeja noudattamalla elämä on aika mielettömän upeeta :) !!

    Ihanaa loppu syksyä sinulle, Anna :) !!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post