Reality check

IMG_20160906_192540_resized_20160906_072825373

(Siinä niin. Tukka pesty aamulla, ei harjattu. Kuivunut itsekseen. Takuille. Siksi nutturalla. Miehen Onepiece päällä. Ei tietoa siitä, missä oma on.)

Nyt on jotenkin sellainen olo, että haluan kirjoittaa tämän postauksen. Ei sen takia, että haluaisin teiltä mitään varsinaista reaktiota, vaan koska koen, että on minun velvollisuuteni hieman jakaa teidänkin kanssa ajatuksia tästä aiheesta. Blogistani. Tuossa äsken hetken odotellessani Mungokirppis-ostajaa, istahdin alas ja lueskelin uusimpia kommentteja. Luen niitä päivittäin, useaan otteeseen käyn niitä tarkistamassa. Kun olen bussissa, tai pelkääjän paikalla autossa. Illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamukahvin kanssa. Minä ihan oikeasti luen niitä, ja arvostan niitä. Sain tänään kommentin, joka inspiroikin tämän postauksen.

“Moi
vastaatko sä enää kysymyksiin ollenkaan vai odotanko turhaan? Jos yhden palautteen saan sanoa niin Anna ennen blogisi oli mukava ja keskustelua käytiin puolin ja toisin. Enää et vaivaudu vastaamaan. Miksi näin? Nyt ei enää juuri kukaan kommentoi ja sit ihmetellään vähäistä kommenttien määrää. Tämän mä luen vielä, mikäli tähän vastaus tulee ja sitten siirryn muihin blogeihin. Niihin joissa lukijat on tärkeitä.”

Niin, enhän minä juuri vastaa tällä hetkellä kommentteihin. Sillä vaan ei ole mitään tekemistä vaivautumisen kanssa, tai sen, että lukijat eivät ole tärkeitä minulle. Sillä on kaikki tekeminen sen kanssa, että minulla ei tällä hetkellä ole blogin vaatimalla tavalla aikaa. Ymmärrän, että tämä ei kaikille ihan käy selväksi, sillä suurin osa ammattibloggaajista tekee vain blogia, ja heillä on aikaa ihan eri tavalla. Minulla on lisäksi blogiin täysin liittymätön päivätyö, joka vie melkoisen annoksen minun ajastani.

Olisi nytkin ihanaa laittaa teille esille marmoripinnalla kuvattuja kauniita ruoka-annoksia, viimeisintä päivän asua, jonka mies on ehtinyt kuvaamaan tai vaikka kauniita sisustuskuvia. Päätin, että mieluummin vähän keskustelen kanssanne ja tarjoan pienen reality checkin elämääni :D

IMG_20160906_192634_resized_20160906_072823538

(From where I sit… Ei palmun alla tai skumppalasin jatkona. Edessäni on kaaos, jossa vielä päällimmäisenä lukijani tekemät upeat taulut. Ne on tossa kolme viikkoa odottaneet, että ne laitetaan tuon peilin paikalle. Lisäksi siinä on kasa kaikkea muuta. Juuri kuvan rajan alapuolella on kasa pestyä pyykkiä, joka on odotellut kaappiin lajittelua lauantaista.)

Olen tässä pähkäillyt jo useita viikkoja ja kuukausiakin, millainen on blogin kohtalo, sillä aikaa ei vaan ole riittämiin. Toki jos viettäisin kaiken päivätyön ulkopuolisen ajan blogin kimpussa, aikaa riittäisi niin laadukkaisiin jokapäiväisiin postauksiin kuin kommenttien vastavuoroisuuteenkin. Elämä vaan on minulle ainakin paljon muutakin kuin työtä! Normaalisti elämäni tärkeysjärjestys menee jotakuinkin näin: Parisuhde ja perhe, päivätyö, ystävät ja läheiset, koti ja terveelliset ruokailut, harrastukset ja hyvinvointi, blogi. Okei, myönnän, blogi menee usein kahden viimeisen edelle. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun olen tilannut noutoruokaa, jotta jäisi aikaa postaukselle. Tai skipannut treenin. Nyt viime aikoina rinnalla on ollut myös remontti, muutto ja tulevaisuuden muutosten vaatima järjestely. Ne ovat kiilanneet oikeastaan kaiken muun paitsi parisuhteen ja päivätyön edelle. Ystävilläni ja perheelläni ja ennen kaikkea miehelläni on ihan älytön ymmärrys bloggaamistani kohtaan ja saan heiltä onneksi paljon anteeksi. Ei ole yhteen jääneet ne kerrat, kun tämä pariskunta on ollut myöhässä jostakin, koska lähtöajan koittaessa mä olen vielä kirjoittanut postausta. Eikä mitään kivannäköstä ruokaa saa syödä, ennen kuin siitä on otettu kuva. Ja he ymmärtävät, mukisematta. Olen siitä heille äärimmäisen kiitollinen.

Minä rakastan bloggaamista, saan siitä valtavasti iloa irti! Samalla kuitenkin pidän sitä ehdottomasti työnä, ja olen aina ollut sitä mieltä, että työ ei saa olla koko elämä.

Esimerkiksi koen tärkeäksi, että parisuhdetta tulee vaalia. Vaikka oltaisiin vankalla pohjalla ja rakkaus kukoistaisi, ei parisuhdetta saa jättää hoitamatta. Onnellistakin parisuhdetta pitää hoitaa, muuten siitä tulee äkkiä onneton. Myönnän, olen viettänyt aikaa mieheni kanssa. Aikaa, jona olisin voinut vastata kommentteihin, mutta remppaamisen keskellä olen ottanut tunnin, tilannut pizzat ja istunut miehen kanssa risti-istunnassa lattialla syömässä pizzaa ja ihan vaan juttelemassa. Koska sitä minä kaipaan parisuhteelta, me kaipaamme toisiltamme. Aikaa, jolloin keskitymme vain toisiimme. Ja jos pitäisi valita miehen ja blogin välillä, kuoppaisin tämän koko tämän sivuston silmänkään värähtämättä. Ystävyyssuhteiden ylläpito on mulle äärimmäisen tärkeää ja niin myös perheeni kanssa läheisten suhteiden pitäminen yllä. Lisäksi olisi vielä kaikki muu, mihin elämässä menee vaan aikaa. Ruoanlaitto, siivous, Benjin kanssa ulkoilut jnejne. Niihinkin vaan menee ihan tolkuttomasti valveillaoloajasta. Arjen välttämättömät asiat eivät vaan välity sinne puolelle.

IMG_20160906_192700_resized_20160906_072822726

(Yummayyy. Päivän gourmet-ateriani. Tomaattikeittoa vuohenjuustolla. Suoraan purkista. Sängyllä sylissä syötynä, koska ruokapöytä on kuin pommin jäljiltä keittiöremontin takia.)

Näiden kuvien myötä haluan paljastaa teille hieman todellisuutta tästäkin päivästä. Heräsin tänään 45 minuuttia ennen kuin piti lähteä töihin. Meikki päähän, aamupala naamaan, Benjin kanssa pihalle, ekat vaatteet, jotka käsiin sattu päälle, ja menoksi. Palasin kotiin 17.30. Töiden jälkeen piti käydä (ihan oikeesti nyt sanon, että vittu taas) K-Raudassa, postissa, ruokakaupassa ja hakemassa Benjille ruokaa eläinkaupasta. Kieltäydyin menemästä jumppaan ystäväni kanssa, koska muutama kuopiolainen ostaja on hakenut ostoksiaan kotoamme. Kotiin päästyäni totesin, että on ihan pakko ottaa powernapit. Kaksikymmentä minuuttia unta kaaliin ja sitten hommiin. Siivosin pommin jäljiltä olevan pukeutumishuoneen ja luettuani kommentteja tuli pakottava tarve kirjoittaa. En ehtinyt tekemään ruokaa, vaan vedän tätä kirjoittaessa naamariin valmiskeittoa ja leipää. Koska ei vaan ehdi venymään muuhun tänään! Ja kyllä. Sängyllä. Aamutakista ja pyyhkeestä tehdyllä alustalla, jolle mies toi keittoa ja totesi, että nyt syöt. Koska muuten ois unohtunut. Vieressä on vähän palanut ruisleipä sulaneella voinapilla. Aina välissä käyn auttamassa miestä keittiössä seinälaattojen kanssa.

Jahka saan tämän postauksen kirjoitettua, suuntaan kohti olkkarimme vuorta IKEA-kasseja. Aloitin tuon valtavan kirppismyyntiurakan toissapäivänä jo ihan sen takia, että oli pakko. Meidän pitäisi päästä käsittelemään saunamme ja ehkä joskus vielä käyttämäänkin sitä :) Siellä on vaan tiellä ollut IKEA-kassillista toisen perään kirppiskamoja. Projektia, jota olen siirtänyt jo varmaan vuoden jatkuvasti eteenpäin.

Olen tässä elänyt jo useita kuukausia niin, että tällaiset päivät ovat ihan normaalia. Että jokainen päivä tuntuu siltä, kuin tiimalasin hiekka valuisi jatkuvasti sormieni lävitse. Ja nyt siihen tulee muutos! Olin pyöritellyt mielessäni jo kaikkia mahdollisuuksia jo hetken aikaa, kunnes eteeni tipahti mahtava mahdollisuus ensi keväälle. Kaikkia yksityiskohtia en vielä voi luottamuksellisuuden vuoksi paljastaa, mutta kerron ne teille jahka kaikki palaset on loksautettu paikalleen. Kun tämä upea mahdollisuus tarjoutui minulle, päätin lähteä siihen mukaan täysin rinnoin. Koska aika on ollut kortilla muutenkin, jotain oli jätettävä pois. Koska uudet tuulet ovat vahvasti blogimyönteisiä, päivätyön oli aika siirtyä taka-alalle. Sinänsä tosi harmillista, koska meillä on ihan mahtava tiimi, ja olen viihtynyt tämän vuoden työssäni todella hyvin. Minulla on ollut ihania asiakkaita, ihania projekteja ja ennen kaikkea aivan mahtavat työkaverit! Onneksi minulla on myös aivan mahtava pomo, joka ymmärsi dilemmani ja tarjosi minulle vaihtoehtoa lopettamiselle! :)

IMG_20160904_162154_resized_20160906_072824704

(Keittiön projekti. Olen ylpeä avustaja.)

En siis lopeta päivätyössäni kokonaan, mutta syyskuun lopusta teen päivätyön hommiani freelancerina. Työmäärä tulee vähenemään, teen mielekkäitä projekteja itselleni sopivalla aikataululla ja teen niitä kotoa käsin / lokaatioilla. Työtuntien vähenemisen lisäksi minulta poistuu siis myös toimistolle ja takaisin kulkemiseen menevä aika! Otan vastaan projekteja sen mukaan, miten ehdin, ja tämän mahdollisuuden tarjoama itsenäisyys on ihan mieletöntä!

Kyllä, sain taas kaikki rusinat pullasta. Olen onnellinen ja niin kiitollinen, että tämäkin järjestyi näin mukavasti. Talvella tai alkukeväällä ajankohtaistuva uusi projekti on sellainen, jota pääsen jakamaan teidänkin kanssa, ja uskon, että se tuo kauan kaivattua muutosta, inspiraatiota ja jännitystä myös tänne blogin puolelle! Uudet mahtavat asiat vaativat välillä hieman pidemmpää työstöä, ja siksi tätä nyt vielä valmistellaan hetki ihan rauhassa. Tämä remontti on jo opettanut, että mikään ei tapahdu suunnitelmien mukaisessa aikataulussa, ja siksi en voi tehdä teille mitään tarkkoja lupauksia. Uskoisin, että loka-marraskuun kohdilla on itselleni vahvistunut kaikki yksityiskohdat ja voin jakaa ne teidänkin kanssa.

Nyt pyytäisin teiltä vielä hetken malttia ja jaksamista tämän blogin ailahtelevuuden kanssa. Reilu kolmen viikon päästä kalenterini muuttuu jälleen hieman järkevämmäksi, ja silloin minulla on aikaa omistaa blogille taas ihan eri tavalla!

Siihen mennessä haluaisin kuitenkin reagoida lukijapalautteeseen, ja tehdä teidän kanssa diilin :) Olen ajastanut jokaisella sunnuntaille postauksen, johon voitte jättää kysymyksiä. Asioita, jotka on jääneet vaivaamaan tai ihan kysymyksiä siitä, mistä joku hattu on. Niitä, joihin en ole viime aikoina vastannut. Kun kommentit ovat keskitetysti yhdessä postauksessa, voin luvata, että maanantaisin vastailen niihin. Tämä olkoot laastari luodinreikään vielä tämän kiireisen syyskuun ajan :)

P.S. Asukuvat tuntuivat tähän rinnalle hieman kornilta kuvitukselta, joten palataan niihin huomenna :D 

0

You Might Also Like

37 Comments

  • Reply Merja Tuesday, September 6, 2016 at 20:22

    Anna, saat aikaa niin paljon kuin haluat, kunhan et jätä meitä uskollisia lukijoitasi. Nytkin kirjoitit kiireessä kunnon tekstin. On paljon ns. bloggaajia eri lehdissä, joilta irtoaa pari lausetta ehkä pari kertaa viikossa. Ja sisältö on seuraava; join ihastuttavaa teetä lumoavien macaron kakkaroiden siivittämänä.

  • Reply Sanna Tuesday, September 6, 2016 at 20:34

    Luojalle kiitos! Minä olen ihmetellyt nyt muutaman kuukauden, että oletko oikeasti supernainen ja saat tuosta noin vaan tehtyä päivätyön, kotityöt, remontin, muuton, perheen, ystävät, reissut, harrastukset, blogin, jne…. Älä huoli, olet edelleen supernainen, mutta myös normaali-ihminen :) Kiitos rehellisyydestä, eiköhän me jakseta, kun kerta sinäkin jaksat :)

  • Reply Hanna Tuesday, September 6, 2016 at 20:40

    Oot maailman ihanin bloggaaja, ei mulla muuta.❤ Innolla odotan mitä on luvassa tulevaisuudessa!

  • Reply Helene Tuesday, September 6, 2016 at 20:48

    Täältä ainakin löytyy ymmärrystä ja myötätuntoa! Tosi kovalla sykkeellä sä olet jaksanut vetää ja olette miehen kanssa saaneet paljon uudessa kodissa aikaan. Luulisi kaikkien lukijoiden ymmärtävän, että teet tätä blogia kun pystyt/ehdit jne.
    Hienoa, että uudet kuviot järjestyvät ja saat työt balanssiin. Kivaa syksyä ja kiitos tästä blogista! :)

  • Reply susannamari4 Tuesday, September 6, 2016 at 20:55

    Anna, halusin nyt vaan taas kerran kommentoida, mitään vastausta odottamatta, että mun mielestä vaikutat ihan mahtavalta tyypiltä! Sulla tuntuu olevan terve pää harteilla ja muutenkin tykkään hirmusesti lukea aina kaikkia sun kirjotuksia vaikka aihe ei niin mua kiinnostaiskaan. Kirjotat laadukkaita, hauskoja ja mikä tärkeintä, omannäkösiä tekstejä. Sun blogi on oikeesti ainut mitä oon jo monta vuotta jaksanu lukea.

    Ja se syy miks tän kommentin kirjoitin, oli se että haluan, että tiedät että sulla on myös sellasia lukijoita ketkä ei edes odota mitään vastausta kommentteihin. Mä kirjottelen sulle kommentteja koska, niinkun monta kertaa oot kertonu, sä kummiskin luet näitä kommentteja ja mun mielestä on kiva tietää että edes jollain levelillä, voin mun omalla positiivisella, lyhyelläkin kommentilla tuottaa hyvää oloa ja iloa sulle. Koska monta kertaa siitäkin aiheesta oot kirjottanu kuinka välillä turhauttaa kun sitä negatiivista palautetta tulee aika paljon. Niin ylipäätänsäkin ihmiset viljelee mun mielestä negatiivisuutta välillä aivan liikaa. Niin muista, että pelkästään sun postauksilla, ei kommenteilla, tuot mulle, ja varmasti myös erittäin monelle muulle, pieniä päivittäisiä/viikottaisia ilonhetkiä. Mahtavaa, että sulla on kaikkea uutta ja kivaa tapahtumassa sun elämässä ja että oot saanu mahollisuuden panostaa blogiin enemmän, kunhan se vaan tekee sut iloseks ja onnelliseks. :) Tästä tuli nyt taas tällanen oksennuskommentti, mutta taas in a nutshell; keep on going guurl!

  • Reply Sikke Tuesday, September 6, 2016 at 20:56

    Ihanan rehellistä tekstiä. Eikä kukaan normaali ihminen voi olettaa, että laitat blogin kaiken muun edelle. Nauti elämästä, nauti ihanasta miehestä ja ihanasta kodista. Nauti perheestä ja ystävistä. Kyllä lukijat odottavat ja lukevat sitten kun sinulla on aikaa kirjoittaa. <3

  • Reply Moona Tuesday, September 6, 2016 at 21:01

    Sun blogi on aina ollu mun lemppari! Kirjotat pitkiä ja aikaa vieviä postauksia, joita on aina ilo lukea. Monet blogit päivittyvät päivittäin ja tekstiä se pari riviä ja muutama kuva. Jatka bloggailua samaan malliin, innolla uusia tuulia odottaen ja täällä arvaillen :)

  • Reply Satu Tuesday, September 6, 2016 at 21:05

    Anna, olet ihana. Jokainen sana, jonka kirjoitit parisuhteen, ystävyys- ja perhesuhteiden vaalimisesta on niin totta! Kun kuviasi on katsonut viime aikoina, on niistä huokunut tietynlainen rentous ja onnellisuus. Ja se minusta kertoo siitä, että kaiken kiireen keskelläkin olet muistanut keskittyä olennaisimpaan eli ihmissuhteisiin. Ihmissuhteet meitä kuitenkin kantaa eteenpäin, ei saavutukset tai omaisuus (näin ainakin minun mielestäni). :) Tsemppiä kaiken tohinan keskelle! :)

  • Reply Nunu Tuesday, September 6, 2016 at 21:31

    Harvoin itse kommentoin, mutta jos niin teen, niin harvoinpa käyn katsomassa onko siihen vastattu. Itseäni jo pelkät postaukset ilahduttaa :) Itse olisin tuon sun työmäärän alla jo varmaan burn outissa tai suljetulla 😂 Toki itsekin odottelen joitain keskenjääneitä postauksia kuten ne lukijoiden asut loppuun, mutta tulevat kun tulevat. Sun postaukset kuitenkin yleensä kolahtaa olipa aiheena mikä vaan :)

  • Reply Amria Tuesday, September 6, 2016 at 21:38

    Tykkään tästä blogista ihan mielettömästi ja erityisesti asukuvista, vaikka ne olisi nopeita instapostauksia, niin ne inspiroi paljon!

    Rehellisesti sanottuna, siinä missä et ehdi kirjottamaan niin paljon, niin elän itse vastaavassa rytmissä ja en ehdi usein lukemaan kaikkea pitkään aikaan. Mutta luen jossain välissä joko ajan kanssa tai sit nopeesti. Haluan sanoa että olen ainakin itse tosi tyytyväinen blogiin ja tykkään että oot tuonut enemmän itseäsi esiin viime kuukausina, eikä pelkkää pintaa ilman persoonaa, vaikka joskus tuleekin kuraa niskaan. Kaikkia ei voi miellyttää 😊👍 eikä pidäkkään.

  • Reply Anniina Tuesday, September 6, 2016 at 21:56

    Hyvä kirjoitus ja antaa syvyyttä elämän realiteeteista. Blogisi on ollut mun suosikki sen löytämisestä lähtien jo monen vuoden ajan eikä toista vastaavaa (=yhtä miellyttävää) ole eteen tullut. Ihanaa, että jaksat pitää blogia yllä, vaikka päivityksiä “ei järjestelmällisesti sada” päivittäin. Olen joka kerta iloinen, kun julkaiset uutta tekstiä tai kuvia. Huikeeta, että jaksat postailla ja viä huikeempaa, miten panostat just niihin elämän kaikkein tärkeimpiin asioihin :) Peace <3

  • Reply routapisara Tuesday, September 6, 2016 at 21:59

    Minusta on ihanaa, että vaikka postailuja tulee harvemmin, on niissä aina tosi mielenkiintoisia kirjoituksia kuvien kaverina :) harvemmin jaksan edes avata postauksia joissa on vain pari lausetta ja kasa asukuvia. Sun postaukset jätänkin aina viimeiseksi luettavaksi tai keräilen niitä säästöön useamman ja luen teekupin ääressä :)

    Minusta itsestäni on paljon mielenkiintoisempaa nähdä ja lukea arjen menoista, elämän suruista ja iloisti, kuin pelkkiä kuvia parilla lauseella :)

  • Reply jode Tuesday, September 6, 2016 at 22:07

    Mä oon jostain syystä aina pitänyt näitä kommenttikenttiä ikään kuin “palautteenantopaikkana”, enkä sinänsä edes kaipaa vastauksia kommentteihini. Oot jo vuosia sitten tehnyt mielestäni selväksi, että kuitenkin luet kommentit ja mulle se riittää.

    Niin ja mitä noihin kiireisiin tulee, tuo on ihan täysin inhimillistä. Siis sehän sussa on aivan upeeta, että rakkautta riittää puolison lisäksi perheelle, koiravauvalle ja ystäville, mielenkiintoa työprojekteille, sisustukselle/rempalle, harrastuksille yms sekä intoa ruuanlaittoon, reissaamiseen tai mihinpä nyt sitten aikasi käytätkään. On luonnollista haluta käyttää aikansa asioihin, jotka innostaa ja ilostuttaa, ja se että sulla niitä asioita on noin monta, on suuri lahja. Mun mielestä liian monet nuoret valittelee päivät tylsyyttä snapchateissa sun muissa, ja unohtaa käyttää aikaa ihan puhtaasti elämästä nauttimiseen.

  • Reply Essi Tuesday, September 6, 2016 at 22:36

    Pyh pah tuolle kommentoijalle, meitä on täällä monta jotka elää ihan oikeaa elämää ja siten tietää ettei kaikelle vaan aika mitenkään riitä. Olis aika kummallinen priorisointi elämässä jos blogin kommentit menis poikaystävän tai perheen edelle (ja vielä remontin keskellä). Minä luen sun postaukset ja tykkään kaikista, oli niissä sotkukasa ja ajatuksia tai sitten kauniita asukuvia! Se on hyvä pitää tasapaino asioissa ;) Ihanaa syksyä, en malta odottaa mitä uusia tuulia on tulossa!

  • Reply Onnellinen lukija Tuesday, September 6, 2016 at 23:06

    En jaksanut lukea koko postausta, sillä kello on jo paljon ja aion paneutua siihen bussimatkalla aamulla.
    Halusin vain tulla kommentoimaan, että mielestäni osoitat välittäväsi meistä lukioista postaamalla. Yksi hyvä postaus viikossa on parempi kuin mitään sisältämättömät useasti. Jokaisella meistä on elämä elettävänä ruudun ulkopuolella, joten ymmärrettävää ettet tänne aina kerkeä. Luultavasti blogillesi tulee aikaa myöhemmin, kun remppa ym. asiat tulevat hoidetuksi. Tsemppiä uuteen kotiin ja työhön. Kommenteihin vastaamatta jättäminen ei tee sinusta yhtään huonompaa, olethan yksi Suomen suosituimmista joten on kohtuutonta pyytää vastausta jokaiseen.
    Muista nauttia myös tämänhetkisestä elämästä, sillä ruska tekee kovasti tuloaan. Lämpöisin ajatuksin, uskoutunut lukijasi joka kommentoi aivan liian harvoin, jos se on mittapuu hyvälle lukijalle. 😉

  • Reply Inkku Wednesday, September 7, 2016 at 01:09

    Tsemppiä! Olen lukenut blogiasi ainakin 6 vuotta, enkä aiemmin ole kokenut tarvetta kommentoida. Nyt vastaava olotila on kahden työn takia itselle valitettavan tuttu, enkä voi käsittää miten olet jaksanut sitä useamman kuukauden! Kovasti jaksamista vikoille hulluille viikoille ja tsemppiä uusiin työkuvioihin, ehkä rohkaistun kommentoimaan joskus toistekin.

  • Reply Juliaa Wednesday, September 7, 2016 at 04:14

    Ei pyhä Isä. Miten sulla oikeesti riittää kärsivällisyys? Ihmiset kokee olevansa oikeutettuja mihin vaan. Järkyttävää. Ihanaa, että olet päättänyt jaksaa vastailla meidän lukijoiden kommentteihin, mutta vaikka et niin tekisikään olisi se sun päätös johon sulla olisi enemmän kuin täysi oikeus eikä yhdelläkään ylikasvusella prinsessalla saa olla siihen mitään nokan koputtamista. Sun blogi, sun säännöt. On se kamala kun ei maailma pyöri joidenkin ihmisten oman navan ympärillä! Oikein sääliksi käy, not. Älä nyt hei vaan tän takia ala nipistämään omasta ajastas yhtään enempää. Jos joku on niin harhainen että kuvittelee voivansa vaatia sut ruudun ääreen viihdyttämään itseään sormia naksauttamalla niin helkkari, saahan sitä kuvitella! Sulla ei ole velvollisuutta alkaa helliä kenenkään asennevammaa ja asettaa henkilökohtasta elämääsi sen seurauksena arvojärjestyksessä kakkoseksi. Kenen persettä se sitte kutittaa voi mennä itseensä ja olla ihan hiljaa.

  • Reply Taru Wednesday, September 7, 2016 at 10:25

    Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Ja ennen kaikkea kiitos, että reagoit lukijan hiukan asiattomasti kirjoitettuun kommenttiin asiallisesti. Monesti tuntuu, että vastaat vastaavanlaisiin kommentteihin hiukan piikittelevästi/vihaisesti, mutta nyt asetuit kommentin yläpuolelle ja kerroit maltilla niin kuin asiat on.

    Paljon tsemppiä kiireen keskelle! Onneksi monilta löytyy ymmärrystä <3 Älä välitä niistä, joilta sitä ei löydy.

  • Reply Marsupilami Wednesday, September 7, 2016 at 11:03

    Tsemppiä kaiken kiireen keskelle. Oot kyllä ehdottomasti samavalmein ja kiinnostavin bloggaaja ja blogi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Parempi näin päin, että postauksia tulee harvemmin mutta ovat laadukkaita kuin että postauksia tulisi päivittäin, mutta olisi pitkälti pelkkää sanahelinää ja ympäripyöreyttä.
    Joka päivä pitää tulla tarkistamaan onko jotain uutta tullut luettavaksi ja ilokseni odotan kyllä postauksia niin kuin ennenkin – tai oikeastaan enemmän kuin aiemmin. Kiitos rehellisistä ja aidoista jutuista, Anna ❤❤❤ Ihanaa syksyä Kuopioon.

  • Reply Sini Wednesday, September 7, 2016 at 11:21

    Hieno kirjoitus. Säännöllisenä lukijana ja epäsäännöllisen säännöllisenä kommentoijana on kiva tietää, että kommentit tulee perille saakka, vaikka siitä ei mielestäni ole ollut epäselvyyttä aieminkaan. Ja kaikessa rehellisyydessä on myös mahtavaa tietää, että vaikka annatkin välillä ulospäin hieman sellaista “Super-Nainen” vaikutelmaa, ei aina kaikki mene ihan oppikirjan mukaan. Antaa hieman lohtua tähän oman elämän räpellykseen, että ei se aina muillakaan mene ihan niin.
    Vaikka tykkään lukea blogiasi ja odotan uusia postauksia, on ihan ymmärrettävää että elämässä on muutakin (JA PITÄÄKIN OLLA!!). Miten edes voi olettaa, että blogi pysyy mielekäänä, jos koko aika menee vain blogin pitämiseen. Siitä olen tykännyt, että blogissa on sitä elämän makua.
    Hang in there, kyllä ne helpommatkin ajat tulee, ja tsemppiä uusiin projekteihin.

  • Reply Emma Wednesday, September 7, 2016 at 11:45

    Itse olen todellakin samaa mieltä kanssasi, että työ ei ole elämän tärkein asia, toki on hienoa, jos nauttii paljon työstään. Hienoa, että sait asiasi järjestettyä, että saat pidettyä tärkeät asiat etusijalla. Olenkin ihmetellyt, miten ehdit tehdä nuo kaikki asiat, mitä sinulla lähiaikoina on ollut, olen tuntenut itseni oikeaksi laiskamadoksi :D Toki myönnän, että pidän siitä, että bloggaajat vastaavat kommentteihin. Itseäni ei haittaisi, jos postauksia tulisi harvemmin, jos kommentteihin ehtisi vastaamaan. Mutta peukut siitä, että jaksat kirjoittaa aina niin paljon tekstiä, liian monien blogien postaukset ovat vain liuta kauniita kuvia, joiden välissä on pari hassua lausetta.. Mutta tuo sunnuntain “kysymysosio” vaikuttaa hyvältä idealta!

  • Reply tiian Wednesday, September 7, 2016 at 12:05

    Sun blogi on paras. Yksinkertaisesti siksi, että vaikka kuulut Suomen suosituimpiin bloggaajiin, tää blogi on muutakin kuin viimesen päälle kiillotettuja kuvia ja täydellisyyttä.

    Se, että revit aikaa vielä blogille ja pitkille postauksille kaiken muun elämän lisäksi, on uskomatonta. Mä oisin varmaan tuommosen työmäärän alla jo kaatunu. :D

    Tsemppiä remonttiin ja muutenki! :)

  • Reply Elina Wednesday, September 7, 2016 at 17:12

    Moikka, Anna! Oon aina miettinyt miten ihmeessä sä handlaat kaiken ton yhtä aikaa?! En ihmettele yhtään, ettei jokaiseen kommenttiin ehdi vastata (tai edes suurimpaan osaan välttämättä)! Ja uudet tuulet kuulostaa i h a n a l t a! <3

  • Reply Linda Wednesday, September 7, 2016 at 19:31

    Sinun blogisi on kertakaikkisen mahtava ja vaikutat uskomattoman fiksulta ja kaikin puolin elämään hienolla tavalla suhtautuvalta naiselta ❤. Harvoin kommentoin mitään, vaikka olen lukenut blogiasi alusta lähtien ja sinun blogisi on ainut blogi, jota olen oikeasti mielenkiinnolla seurannut kaikki nämä vuodet. On ollut uskomatonta seurata elämäsi käänteitä ja mielestäni blogisi etu on juurikin se ettet kirjoita vain paria lausetta yhden täydellisen kuvan kera. Tämä tietenkin tuo omat haasteensa juuri ajankäytön suhteen, mutta minusta on parempi pysyä omalle tyylille uskollisena kuin väkisin kiireessä postata muutama sisällötön lause. Kirjoitustyylisi on myös se, mikä minua on aina viehättänyt. Tietyistä pienistä asioista tulee aika ajoin hyvin ilmi, että siellä kirjoittelee tavallinen, inhimillinen tyyppi (esim. tämän postauksen “…. oikeesti vittu taas…”) 😀😀
    Lämmintä syksyä ja onnellisia päiviä uuteen kotiin 😊

  • Reply Kristiina Wednesday, September 7, 2016 at 20:28

    Hei Anna ja kiitos vastauksesta. Olen aika otettu, että nostit juuri minun kommenttini pöydälle. Mä en itse tosiaankaan kommentoi postauksiin, ja ehkä tuo vuoden 2015 kommentti onkin ollut joku kilpailu :) Kommentteja kyllä luen, koska tykkään lukea mitä sulta kysellään ja mitä mieltä lukijasi ovat postauksista ja niiden sisällöstä. Vuorovaikutus on mulle itselle tärkeää. Itse odotan vastausta/keskustelua tuohon 3.8.2016 July Outfits mekon punaiseen väriin häissä ja EN siis ole jättänyt kysymystä vaan luen muiden jutustelua asiasta joihin olen odottanut sinunkin vastaavan. Olin häissä elokuun puolivälissä ja vadelmanpunainen mekko mietitytti. Mutta ihan turhaan, se oli kaunis ja väri sopi juhliin. Kyllä jokainen lukijasi ymmärtää, että sinulla on myös elämä, eikä blogi siihen kuulu. Ehkä postauksien tahtia voisi vähentää ja antaa taas aikaa lukijoille. Olen vuodesta 2009 tätä lukenut eli onkin jo aika vaihtaa maisemaa. Hyvää syksyä ja kiitos rehellisestä vastauksesta.

  • Reply Tanya Wednesday, September 7, 2016 at 20:43

    Ymmärrän täysin ettei aika riitä kaikkeen ja on tosi tärkeetä pistää asioita tärkeysjärjestykseen ja pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta. Mä oon yllättynyt miten mukavalta musta on tuntunut, kun olen blogeissa kommentoinut ja saanut kivan vastauksen bloggaajalta. Mä en kuitenkaan ole mikään nuori tyttönen enää. Jotenkin sitä vaan kiintyy joihinkin ja sitten kun kommentoi niin odottaa kovastikin vastausta. En nyt tarkoita, että olen sulta jäänyt kaipaamaan jotain tiettyä vastausta vaan noin yleisesti analysoin lukijoiden fiiliksiä. Tsemppiä arkeen ja hommiin!

  • Reply -j- Wednesday, September 7, 2016 at 21:29

    Harmittaa sun puolesta. Harmittaa, että sulla on elämä, jota elät ilmeisen täysillä ja että kaikilla ei sitä kohtaan riitä ymmärrystä. Olet elävä todiste siitä, että kannattaa toimia juurikin näin ja muidenkin kannattaisi tehdä samoin! Jätetään siis vaikka negatiivinen kommentointi vähemmälle ja inspiroidutaan toisistamme.

  • Reply Oikkari Wednesday, September 7, 2016 at 22:37

    En ymmärrä miksi jotkut lukijat kokevat oikeudekseen vaatia blogaajalta melkein mitä vain. Ei kenelläkään ole velvollisuutta jakaa parisuhteensa jokaista yksityiskohtaa (tai edes kertoa olevansa parisuhteessa) tai vastata kommentteihin. Arvostan jokaista postausta ja vastausta kommentteihin, mutta ei ole minun oikeuteni vaatia sitä tietämättä todella mitä kirjoittajan elämässä oikeasti tapahtuu.

    Kiitos laadukkaasta blogistasi ja tsemppiä syksyyn!

  • Reply Melissa Thursday, September 8, 2016 at 08:18

    Nyt oikeesti. Mä en voi käsittää mistä näitä ihmisiä tulee. Mulla ei mene ymmärrykseen miten joku vielä kehtaa väittää että sinä et panosta tähän blogiin tai meihin lukijoihin. Oli pakko oikein katsoa montako postausta olet esimerkiksi keskimäärin kirjoittanut kuukausittain vuonna 2016. Yli 20/kk – sehän on enemmän kuin joka toinen päivä! Ja minkä tasoisia postauksia? Niin paljon laadukkaampia (ja pidempiä) kuin moni muu seuraamani bloggaaja tuottaa. Sitä paitsi olet kirjoittanut syyskuussakin jo neljä postausta eikä nyt ole vasta kuin 8.päivä. Aika kova tahti ainakin minun mielestäni. Miksi bloggaajan pitäisi kirjoittaa joka päivä? Ja otetaan tosiaan huomioon tuo että sinulla on myös se päivätyö saati sitten perhe, mies ja muu elämä.
    Joo, nyt oli kyse kommentteihin vastaamisesta. Riippuu vähän toki minkälaiseen kommenttiin sitä odottaa vastausta. Ilmeisesti nyt oli kyse siitä että et lähtenyt lukijoiden keskusteluun mukaan enkä nyt oikein ymmärrä sitä papua siellä nenässä. Erikoinen syy vaihtaa maisemaa, mutta ehkä taustalla oli kuitenkin jotain muuta. Itse kommentoin todella harvoin mihinkään blogiin joten en osaa oikein siihen sanoa mitään mutta tiedän että sulle on valitettu aiheesta kuin aiheesta enkä ymmärrä millä perusteella.
    Olen lukenut tätä nyt vajaan 7 vuotta suunnilleen enkä koskaan ole ollut tyytymätön siihen miten usein/paljon tähän panostat. Mietin vain millaisia ihmisiä ovat nuo jotka valittavat ja kokevat jäävänsä liian vähälle huomiolle? Miten monta tuntia heidän vuorokaudessaan on ja miten paljon he saavat aikaan? Aloinkin miettiä mihin aika omassa elämässäni menee. Nukun noin 6 tuntia yössä, aamuisin laittautumiseen (heräämiseen) menee noin 30 minuuttia, töihin/työmatkaan menee viitenä päivänä viikossa 9 tuntia/päivä. Töiden jälkeen kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon ja syömiseen menee helposti pari tuntia, sitten ehkä treenaan, pitäisi käydä suihkussa ja pestä hiukset, pitäisi laittaa puhtaat pyykit kaappiin, vaihtaa ehkä lakanat, siivota… Ainiin nurkan takana odottelevan reissun majoitukset on varaamatta, eräs ihana online-valmennus alkoi maanantaina enkä ole vielä avannutkaan siihen liittyvää työkirjaa, ja lopulta kun on illalla (lue: yöllä) ihan puhki, huomaat että et ole koko päivänä laittanut mitään viestiä 10 tunnin aikaeron takana asuvalle ystävällesi jonka kanssa kuitenkin olet niin läheinen että jos toisesta ei kuulu 24 tuntiin mitään niin tämän voi olettaa olevan suuttunut jostakin :P Toinen ongelma on tuo aikaero ja se että toinen saattaa nukkua silloin kun sinulla olisi aikaa ja asiaa. Mutta yhteistä aikaa on vaan pakko löytyä koska se on molemmille tärkeää. Koskaan ei saisi tuomita toisen elämää pelkän pintaraapaisun perusteella koska et voi oikeasti tietää miten vaikeaa toisella saattaa olla.
    Voin ihan rehellisesti mutta surullisena myöntää että mun elämä on yhtä suorittamista ja välillä tuntuu että juoksen täällä vain päivästä toiseen kohti seuraavaa viikkoa ja kuukautta pysähtymättä kertaakaan. Enkä edes ymmärrä miten mun päivä voi mennä niin äkkiä eikä mihinkään ole aikaa kun samaan aikaan toisaaalla sinä Anna ehdit tehdä niiiin paljon enemmän. How??
    Mun mielestä on ihanaa että sulla on niin paljon kaikkea muutakin kuin tämä blogi. Ihan huikeaa, että remontin, muuton ja työkiireiden keskelläkin yksinkertaisesti vain otat aikaa myös esim. parisuhteelle. Pizzahetki lattialla rakkaan kanssa olisi about parasta mitä nyt voisin kuvitella ja sellaisista todellakin pitäisin kiinni. Koska olen onnekas, Amerikka kutsuu jo kolmatta kertaa tänä vuonna ja toivon koko sydämeni pohjasta että pystyisin lomalla viimein pysähtymään enkä ainakaan suorittaisi myös sitä. Tahdon voida nauttia Losin auringosta, merestä ja lämmöstä sekä Seattlesta joka tuntuu jo melkein kuin kodilta koska ”home is where your heart is”. Haluan pizzahetkiä lattialla, haluan vaan nauraa niin että mahaan sattuu, haluan maata sohvalla katsoen sitä ”oikeaa” jalkapalloa jota niin inhoan, mutta koska tiedän miten hulluna tuo kreisi rakas perhe siihen on ja miten heidän ilonsa ja intohimoinen fanittaminen on niin parasta katsottavaa. Mm. näissä pienissä hetkissä asuu se minun onni. Ehdottomasti Anna pidät kiinni niistä sinun omistasi, oli ne ihan mitä tahansa.
    Tuli aivan ylipitkä kommentti mutta tuli vain pakottava tarve sanoa jotain koska en voi käsittää miten olet pystynyt jo näin pitkään antamaan niin paljon itsestäsi ja ajastasi Mungolle saati että miten jollain on vielä pokkaa pitää sitä aikaa mitättömänä. Luen aina jokaisen kirjoittamasi postauksen, ja oikeastaan moni tuntemani ihminen voisi ihmetellä mikä minua blogissasi kiinnostaa koska olen itse hyvin erilainen ihminen kuin sinä. Joissain asioissa. Vaikka postauksessa olisi kyse uudesta laukusta, urheiluautosta tai juustokakusta (=asioista joista en ole kiinnostunut) niin luen ne silti koska rrrrrrakastan tapaasi kirjoittaa sekä kuviasi ja huumoriasi. En pukeudu samalla tavalla kuin sinä mutta pidän asukuvista koska ne ovat laadukkaita ja ihailen tapaasi pukeutua vaikkei se tarkoita sitä että näkisin itseni samoissa vaatteissa. Olet Anna myös uskomattoman kaunis ja kaunistut vaan vuosi vuodelta. Luulen että syy miksi luen Mungolifea piilee siinä että pidän niin kovin asenteestasi, arvoistasi ja ainakin blogin perusteella vaikutat ihmiseltä jonka seurassa viettäisin mielelläni päivän koska voisin olla varma ettei se olisi tylsä tai iloton.
    Tsemppiä päiviin, olet ihan huikea! <3

    • Reply Suvi Thursday, September 8, 2016 at 13:49

      Hyvin kirjoitettu! Olen samaa mieltä Melissan kanssa siitä, että itse en ole koskaan ajatellut sinun laiminlyöneen lukijoita, sillä postauksesi ovat aina laadukkaita, tuli niitä harvemmin tai useammin. Kirjoituksesi ei ikinä tunnu “sinne päin” -kirjoitetulta, vaikka ne olisivatkin “nopeat” kuulumiset.

      Ihailen itsekin myös ajankäyttöäsi. Itse en saisi aikaan niin paljon, mitä sinä tunnut saavan (eikä tietenkään tarvitse sen kummemmin vertaillakaan), mutta siksi juuri pidä ihmeessä kiinni myös omasta (ja parisuhteesi) laatuajasta! :)

    • Reply Hanna Thursday, September 8, 2016 at 20:47

      Vau mikä kommentti, allekirjoitan ihan jokaisen sanan mitä Annasta ja blogista kirjoitit. Että amen to that vaan.🙏

      Ps. Voi kuulostaa “vähä” creepylta, mutta vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä.😊

      • Reply Melissa Friday, September 9, 2016 at 12:15

        Voi, kiitos Hanna! Creepyä tai ei niin mulle ainakin tuli tuosta tosi hyvä mieli ☺️
        Sen verran monta vuotta on tullut täällä mukana matkattua että joskus on vaan pakko avata se sanainen arkkunsa. Pitäisi yrittää aktivoitua kyllä tämän suhteen, koska tässä sitä taas huomaa että kun vaan laittaa positiivisen energian liikkeelle niin ei siitä voi seurata kuin lisää hyvää! 🌞

        • Reply Hanna Saturday, September 10, 2016 at 10:41

          Oikeassa olet; kunpa kaikki laittais sen hyvän kiertämään sen kaiken arvostelun ja haukkumisen sijaan. Tämä maailma olis niin paljon parempi paikka elää. 😌

    • Reply Vayu Friday, September 9, 2016 at 20:41

      Kuule, odotahan ihan rauhassa sitä aikaa kun saat lapsia. Olet aika nuori, joten hei et voi vielä käsittää mihin aika hujahtaa. Mutta sitten alkaakin tosielämä. Tämä on harjoitusta siihen.

      • Reply Melissa Saturday, September 10, 2016 at 08:40

        En tiedä oliko tämä kuitenkin Annalle vai minulle (mistä tiedät ikäni?) mutta pakko korjata sen verran että lapsien saaminen eikä raskaaksitulo ole kaikille itsestäänselvyys. Eivätkä kaikki myöskään halua lapsia 😊 Itse ainakin pysyisin oikein mielelläni vielä vaikka seuraavat 10 vuotta ilman ja olen onnellinen että saan päättää asiasta.
        Miksi niin moni äiti ottaa nokkiinsa siitä jos joku sanoo ettei halua lapsia? Niin monesti sen kuulee että “sinä se et tiedä elämästä vielä mitään koska et ole äiti”. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta väittää että vasta äitinä tietää mitä on elämä ja vastuu ja rakkaus. Miksi lapseton on itsekäs tai huonompi ihminen? Mielestäni se on myös yhtälailla sitten tietynlaista itsekkyyttä jos haluaa lapsia. Maailman väkiluku on jo nyt liian suuri mutta ihmiset haluaa sen biologisesti oman lapsen silti.
        Mielestäni jokaisella on oikeus olla myös lapseton ja silti elää ihan sitä todellista elämää. Minä ainakaan en koe eläväni mitenkään vajavaista elämää tällä hetkellä koska en ole äiti. Olen lapseton mutta kunnioitan äitejä ja esimerkiksi oma siskoni on kahden pienen lapsen äiti ja olen hänestä todella ylpeä ja hänen lapset ovat yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. On niin monta tapaa elää ja tärkeintä on se että jokainen elää sitä omannäköistä elämää josta nauttii 😊

  • Reply Krisu Thursday, September 8, 2016 at 20:18

    Tää on vaan tsemppikommentti :)

    Kyllä varmasti jokainen, joka ajatuksella on viime aikoina lukenut sun blogia, tajuaa, että sulla on just nyt aika monta rautaa tulessa, ja ymmärtää, että sen on pakko heijastua johonkin – nyt sitten vaikka niihin kommenttien vastauksiin. Mua ei siis ole kyllä haitannut, enkä edes yleensä kommentoi, vaikka tiedänkin, että ne kommentit olis aina bloggaajalle kivoja. Mutta nyt kommentoin: tsemppiä kaiken keskellä ja kiitos huippublogista ja aitoudesta! Sun teksti on aina niin sun näköistä, pystyy kuvitella sut sanomassa kaiken mitä kirjoitat :*

  • Reply Katja Thursday, September 22, 2016 at 11:12

    Huh, ai että “vähän” tekemistä teillä arjessa :D Tsemppiä siihen, kyllä täällä jaksetaan odottaa (hyväähän kannattaa aina odottaa, eikös ;) )! Innolla odotan tulevia muutoksia töissäsi, jännitän ihan kuin ne tapahtuisivat itselle :D Olet huippu, Anna, ihanaa syksyä teille kaikille sinne <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post