Auringonlaskussa // Kuopio

Auringonlasku-5

Kävimme eilen pyörähtämässä tuossa Saaristokaupungin sillan kupeessa katsomassa auringonlaskua ja hengittämässä hieman raikasta ilmaa ennen nukkumaanmenoa. Viihdyn tuolla rannassa ihan hirveän hyvin, ja vaikka meiltäkin näkee auringonlaskun ihan näppärästi, niin tuolla se pääsee oikeuksiinsa aivan eri tavalla. Käytiin harvinaislaatuisesti ihan kaksin tuolla, vaikka yleensä kaikilla ulkoiluilla Beni on mukana. Oli ihan hassua olla ulkona ilman sitä, ja jäipä siinä sitten sopivasti aikaa kuvailullekin. Benji sai Lauralta uuden lempilelunsa, jota se jäi innokkaasti koluamaan, eikä kaivannut meidän kanssa mukaan. Benji alkaa olla aika hyvin kotiutunut meidän uuteen naapurustoon ja kotiin. Tietää meidän yleisimmän metsälenkin jo hyvin, ja osaa mennä oikeaan paikkaan. Ihan hirveän kiva tämä uusi naapurusto sille, kun täällä on tosi paljon lapsia. Aina on pieniä käsiä paijattavaksi, ja Benjiä on kutsuttu ulos leikkimään jo useammin kuin kerran :D Suloista. Benji on aikuistunut ihan hulluna tässä viime viikkoina, tai ainakin oppinut tosi paljon uutta. Ollaan viittä vaille saatu se oppimaan “Pam!” ja kuolleen esittäminen, ja se on ihan itsekseen oppinut hyppäämään sohvalle ja sängylle. Ihan oikeesti, jälkimmäinen oli aika shokki. Meillä on tosi korkea runkosänky jaloilla, ja olin ihan varma, ettei se koskaan pääse sinne, koska takatassuilleen noustessa se hädin tuskin näkyy reunan yli. No, rempan keskellä kun joku päivä syötiin sängyn laidalla (ainoa paikka, mihin sai laskettua lautasen), tyyppi otti vauhtia ja hyppäs. Onneksi se ei ole vielä yrittänyt sinne iltaisin, koska nyt kun se on löytänyt sohvalle pääsyn, on herran petipaikka muuttunut yhdessä yössä. Iltaisin käy hirveä myllerrys sohvalla, kun tyyppi järjestää viltit oman mielensä mukaan ja käy nukkumaan. Yleensä puoli vartaloa jonkun viltin alla ja toinen viltti tyynynä. Luksusrotta.

Edellisessä kodissamme oli kaksi kerrosta ja olkkarikerroksesta mentiin lasitetulle parvekkeelle ja makkaristamme pihalle. Valitettavasti koiran kannalta se oli vähän tylsää, kun se ei päässyt itse pihalle. Nyt meillä on ollut terassin ovi lähes aina auki, ja Benji pääsee helposti pihalle itse aina. Rempan keskellä kuikuilin ulos usein, niin siellä se makoili tyytyväisenä ottamassa aurinkoa, kun me täällä väännettiin hulluna hommaa. Vähän kävi kyllä kateeksi. Ihan hullun nopeasti tää vuosi on kyllä mennyt, sillä Benji täyttää jo puolentoista kuukauden kuluttua vuoden. Edessä on piilokiveksen poisto loka-marraskuussa, ja sitä oon alkanu vähän jännittää jo nyt. Hyvin se varmasti menee, mutta kun on tällainen huolehtija luonteeltaan. Me lähdetään siinä lokakuun lopulla näillä näkymin reissuun, niin viedään leikkaukseen vasta sen jälkeen sitten. Toisaalta huolestuttaa, toisaalta se tulee olemaan vähän helpotuskin. Huolestuttaa, että vaikka leikkaus menisi hyvin, niin muuttuukohan luonne ihan hirveesti? Simballa muuttui luonne tosi paljon rauhallisemmaksi aikanaan, niin vähän jännittää Benjin tulevaisuus sitten. Sillä on niin ihana leikkisä rämäpää luonne, joka oppii helposti ja on tosi innokas ja helppo kaiken suhteen, etten haluaisi hirveästi luonteeseen muutosta.

Auringonlasku-8

Auringonlasku-7

Auringonlasku-3Auringonlasku-10

Piilokives nyt on pakko leikata kuitenkin jossakin vaiheessa, ja parempi ennen kuin liian myöhään. Kasvainriski on sen verran korkea, ettei sitä halua ottaa. Harmi, ettei se kulkunen sieltä viitsinyt pullahtaa, on nimittäin ihan pinnassa ja tuntuu masussa ihan selvästi. Pitäisi siis ainakin olla helppo leikkaus. Odotan kyllä muutosta leikkauksen myötä yhteen asiaan, nimittäin tää meidän kaveri on melko lailla yliseksuaalinen :D Siinä missä Jedi on saanut jo lempinimen aseksuaali, niin Benjillä on kyllä sillä saralla virtaa vaikka muille jakaa. IKEAn panda saa meillä aikamoista kyytiä iltaisin ja on tällä hetkellä niin ällöttävä, että menee kyllä heti roskiin kun leikkaus on pidetty. Onneksi Benji ei sentään ahdistele mitään muuta kuin sitä yhtä pandaa (hellyyttävän uskollinen tyyppi). Ne pandan kanssa esitetyt kosiohetket nyt ei sinänsä ole häiritsevät, mutta tässä kun kaverille tuli vähän ikää, niin alkoi ihan jumalaton merkkailu out of nowhere. Kotona se ei merkkaile (paitsi uusi matto piti merkitä omakseen ensimmäisenä päivänä…), eikä esim. anoppilassa, missä ei ole muita koiria. Mun porukoilla sillä on tapana aina merkitä oman ruokakupin viereen, ja Jutilla se on muutaman kerran päättänyt ilmoittaa jonkin asian omakseen. Ollaan tutkittu ja tutkittu asiaa ja oltu eläinlääkäriinkin yhteydessä. Sieltä totesivat vaan, että kyse on johtajuudesta ja yksinkertaisesti nuoren poikakoiran ensimmäisen kiima-ajan yliseksuaalisuudesta. Jos me ollaan paikalla, ei se juuri merkkaile, mutta kerran Lauralle leffan ajaksi hoitoon jäädessään päätti sitten erikoistua asiassa oikein kunnolla :D Meinasin tehdä siitä rukkaset sen jälkeen, mutta eläinlääkäri lohdutti, että normaalia tuon ikäiselle ja loppuu siihen leikkaukseen.

Eli toivon leikkaukselta vain positiivisia seurauksia, ja toivon, että meidän rämäpää jää myös sellaiseksi jatkossakin. Benji on kyllä ihan maailman kultaisin koira! Se on tähän mennessä tuhonnut onneksi vain yhden kengän (en vieläkään tiedä, miksi juuri kyseinen kenkä maistui), ja on pysynyt aika samanlaisena luonteena melkein koko tämän ajan. Tosi itsenäinen se on edelleen, ja osaa viihdyttää ja leikittää ihan itse itseään. Jätän sille työpäivän ajaksi lelukorin lattialle ja yleensä kun tulen kotiin, lelut ovat ympäri olohuoneen mattoa. Se on edelleen aivan innoissaan kaikista leikeistä ja koulutushetkistä ja osaa jo ihan hurjasti temppuja. Kun siitä on pahimmat energiat saanut purettua, niin kaveri yleensä tulee sohvalle viekkuun tai syliin makaamaan ja tuhisemaan. Meillä on myös päivittäin halituokio, kun se itse pyytää syliin, ja painautuu sitten kaulaani vasten ja makoilee siinä silitettävänä jonkun vartin. Ihana ihana koira. En kadu hetkeäkään, että otimme pomeranianin, se on ihan ylittänyt kaikki toiveemme ja luonteensa puolesta se on ihan täydellinen pieni hauvavauva meidän talouteen.

Parhaalla ystävälläni on kauhea koirakuume, ja höpöteltiin koirista ihan hirveän paljon viime viikonloppuna. Siksi tämä alunperin takista ja asusta kertova postaus näköjään muuttui Benji-postaukseksi. Ollaan tässä viikkoja keskusteltu ystävän kanssa heidän tulevasta rodusta, ja tuli siinä samalla mietittyä pomeranianiakin vähän enemmän. Lukuisista varoituksista huolimatta, Benji on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin toivoimme. Se haukkuu vain jos joku on kotimme ulkopuolella tai ovikello soi, tai kun vieraita tulee sisään. Muuten sitä vois luulla mykäksi. Eli ainakin meidän tapauksessa pommien haukkuherkkyys oli jyrkästi yliarvioitu. Jutin kohdallakin se on musta tosi harhaanjohtavaa, sillä myös Juti haukkuu tosi vähän. Karvaa Benjistä ei lähde juuri yhtään, eikä sillä ole ollut sitä karvanvaihtumistakaan vielä. Kahden sheltin kodin kokemuksella ero on huomattava. Simbasta ja Jedistä pyörii nurkissa aikamoiset pölypallot, Benjistä ei karvaa lähde. Eniten oon ollut kyllä yllättynyt Bejin lapsirakkaudesta. Se rrrrakastaa kaikkia lapsia, jotka vuorostaan rrrrrakastaa tuollaista kilttiä pientä pörröpalloa. Pienien rotujen kohdalla ei aina ihan itsestään selvää.

Auringonlasku-4

Auringonlasku-9

Auringonlasku-6
Auringonlasku-2

COS takki
RIVER ISLAND farkut
MELISSA släbärit
CHLOE DREW laukku
ZARA toppi

Mun piti tosiaan tästä takista sanailla, mutta yllättäen ajatus taas karkasi. Ja kun se karkasi Benjiin, ei enää paluuta ollut. Hups. No ei siitä hirveesti oo kerrottavaa. Halusin pitkänmittaisen pilotin, joka olisi ohut ja mukava. Joku muu kuin vihreä, joka oli jo kaapissa. Tässä se on, vaaleanpunainen COSin ihana silkkitakki. Love at first try. Yhdistettynä tuohon drapeerattuun paitaan näytän siinä n. satakiloiselta, mut se on ihan OK. Täydellisen rento arkivaate ja mukavan rento ja raikas kesätakki. I likes. Maltalla oli hirveän mukava päällä, kun kuuman päivän jälkeen illalla heitti raikkaan viileän silkkitakin olalle, niin päivän auringossa kärtsäillyt iho oli onnellinen. Jalassa on uudet jättirusetilliset eBaysta löytyneet släbärit, jotka on ollu ahkerassa käytössä. Kolmen vuoden uskollisen palvelun jälkeen mun Ferragamot eläköityi, kun ne sanoi itsensä lopullisesti irti, eikä niitä saanut edes korjattua enää. (Pikaliimasin ne viimeisen vuoden aikana kolmesti :D) Nämä olivat oikein hyvä, ja huomattavasti edullisempi korvike. Ihan vierasta oli poseerata asukuvissa matalissa kengissä, mutta todellisuudessa olen näissä aika paljon hiihtänyt töihin ja muutenkin asioilla käydessäni.

auringonlasku (1 of 1)

Ahhhh, terassilta kuului juuri taivaallinen “Ping!”-ääni, joka merkitsee sitä, että wingsit on valmiit ja voin käpertyä kullan kainaloon leffailtaa viettämään. Ollaan laiskoteltu tää viikko rempan suhteen kun vedettiin itsemme niin piippuun edellisviikoilla. Ehkä ihan hyvä tällainen pieni breikki, ensi viikolla isommalla innolla, niin josko saisin jo ensi viikolla teille kotipostauksia ja remppajuttuja julkaistua :)

Nyt kuitenkin wingsejä ja leffaa, palataan huomenna! ♥ Mitäs tykkäätte tästä hyvin arkisen tylsästä asusta? 

P.S. Onko ihan outoa, ettei mulla oo minkäänsorttista ikäkriisiä, vaikka synttäreihin on enää reilu viikko??

0

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Maria Thursday, August 18, 2016 at 20:54

    Hei,
    Onko tuo paita juuri nyt Zarassa vai “vanha” ostos? :)

  • Reply Jenna Thursday, August 18, 2016 at 21:57

    Hauskan kuulosta menoa benjillä :) moni juttu kuulosti aika samanlaiselta kun meidän pikkukoiralla :D myös meidän koiralla oli jossain vaiheessa tuota merkkailua kyläpaikoissa n.2vuotiaana, mutta meni ohi onneksi. En vaan muista loppuiko juurikin leikkaukseen vai ihan omia aikojaan.. :)

  • Reply Sohvii Thursday, August 18, 2016 at 22:46

    Toi takki on superihana! Kiiruhdin samantien cossille kun näin verkkokaupasta että oli tullut myyntiin. Mulla on sama takki mustana ja armyvihreänä aiemmilta vuosilta. Ihan loisto-ostos vaikka hinta hieman kirpaisi. Mut sopii kyllä hyvin sun hiusten väriin! Terkkuja!

  • Reply Heidi Thursday, August 18, 2016 at 23:10

    Hahah naurahdin ääneen, kun postauksessa oli paljon kauniita kuvia ja kuvien jälkeen teksti jatkui casualisti piilokiveksestä puhumalla, ihana!:D ja turha sun edes olisikaan mitään ikäkriisiä kokea, kun olet muutenkin päässyt elämässäsi niin pitkälle, pidemmälle kuin monet sua tuplasti vanhemmatkin!

    • Reply veerala Tuesday, August 23, 2016 at 13:25

      Mua nauratti sama asia… Kauniin hempeän kuvan jälkeen ensimmäinen sana on piilokives :D

  • Reply routapisara Friday, August 19, 2016 at 16:40

    Itselläni on mitteli, joka luuluukin saksanpystykorviin samallai kun pommi :) Luka on myös uros ja piilokives hänelläkin oli Benjin ikäisenä. Ennen leikkausta Luka merkkaili äitini luona (jolla on kissa) ja anoppilassa josta löytyy koira.. onneksi leikkauksen jälkeen merkkailu on täydellisen unohtunut, eikä luonne juurikaan muuttunut :)

    Meillä ei myöskään tuhoja ole ollut, muuta kuin juurikin yksi kenkä! :D minun vagabondin ihanat korkokengät oli kerran käytetyt ja herra päätti nakertaa toiseen kenkään reiän.. silloin meinasi koirasta tulla rukkaset, mutta onneksi suutari sai korjattua kengän fiksusti :)

  • Reply Katja Saturday, August 20, 2016 at 20:30

    Ihana asu :) Sulle se ehkä on arkisen tylsä, mutta itselleni jotain ihan muuta :) Sopii sulle kuitenkin ihan mielettömän hyvin, katselin jo instassa :)

    Eikä sun tarvitse mistään ikäkriisittömyydestä ahdistella (en nyt keksinyt muutakaan fiksua sanaa, vaikket ahdistelekaan asiasta…), itsellä on 30 edessä ensi keväänä ja oikein odotan sitä :D Olen siis henkisesti jo seuraavalla kymmenluvulla ja hämmennän muita tällä, kaikki kun yleensä haluavat olla nuorempia, itseä ajatus 25 ikävuodesta kammoksuttaa, saati sitten jostain 21 vuoden iästä :O Ei kiitos sinne takaisin, olen oikein tyytyväinen nyt, fyysisenä kaksysinä, henkisenä kolmekymppisenä :D (Katsotaan sitten keväällä, miten paha kriisi iskee päälle :’D , nyt se meinaa aina välillä, kun muistelen elämääni taaksepäin esim. ylioppilasjuhlia tms).

    Ihanaa uutta viikkoa (vuorotyöläisenä viikonloppuni oli eilen ja tänään, eli sunnuntaifiiliksissäni huomenna on maanantai ja työpäivä – ihan oikeastikin 12 h töitä odottaa).

  • Reply susannamari4 Wednesday, August 24, 2016 at 09:17

    Kiva teksti taas kerran ja tykkään myös hirmusesti tuosta takista ja laukusta. Tukan väri on myös edukseen näissä kuvissa!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post