New favourite sweater

kirkolla (1 of 2)

PALMIKKONEULE. Siis välillä yksinkertaisimpien asioiden löytäminen tuntuu mahdottomalta. Mä halusin palmikkoneuleen. Jonku kivan murretun sävyn, mukavan materiaalin ja hyvän mallin. Pitkän, muttei liian. Mielellään korkeella kauluksella. Tai siis oikeestaan ehdottomasti korkeella kauluksella. Sellaisen joka menisi niin mekosta kuin ylipitkästä neuleesta. Eksyin tuossa Hennesille. Sama reissu, jolta bongasin le olohousutkin. Emmä siellä ihan harrastuksena siis juokse. Odotin oikeestaan miestä jostain ja kävin tutkiskelemassa. Silmiini osui korkeakaluksinen beige palmikkoneulemekko. Kokeilun kautta kassalle ja kotiin. Oon käytännössä asunut tässä siitä lähtien. No ei siinä, Helsingissä suhatessa löytyi sama neule tumman harmaana. En voinut vastustaa. Se kutsui mua Aleksin Hennesin ikkunasta, ja mulla ei ollut tarpeeksi tahdonvoimaa sanoa vastaan. Eiköhän näillä sitten eletä tämä talvi ainakin. Ylipolvensaappaita niiden kaveriksi on jo yllin kyllin, niin nyt on sitten neuleita oikein kaksin kappalein.

Mä rakastan tuota Kuopion Tuomiokirkkoa. Se oli harmillisesti rempassa kun muutimme, eikä tuohon päässyt pyörimään. Nyt tulee tuossa kirkon edustalla käytyä useamminkin. Uskonnostahan en vieläkään perusta, ja perustan oman uskoni mitä kummallisimpiin asioihin. Uskomista kohtaan mulla ei siis ole ongelmaa, mutta sen aiheuttamat kahleet, muille omien ideologieoiden tuputtaminen ja mitä julmimpien tai tyhmimpien asioiden tekeminen ja vaatiminen uskonnon nojalla on musta täysin älytöntä. Yksi läheisimpiä ystäviä on uskovainen, mutta emme juuri koskaan puhu uskonnosta. Mun mielestä jokainen saa uskoa mihin haluaa, en tuomitse sitä ollenkaan. Kunhan se uskovainenkin antaa jokaiselle vapauden uskoa tai olla uskomatta. Harvemmin olen tavannut tuntemattomia ateisteja, jotka ovat kellekään koskaan tuputtaneet omaa uskomattomuuttaan ainoaksi oikeaksi elämäntavaksi. Harmillisesti olen törmännyt aivan liian useaan uskovaiseen, jotka eivät ole ihan ymmärtäneet rajoja sille, mitä toisille saa sanoa. Täysin tuntematon täti aloitti kerran kanssani bussipysäkillä keskustelun kutsuen Raamattu-iltaan. Kieläydyin kauniisti kertomalla, että en oikeastaan usko, ja että en usko löytäväni itselleni mitään oikeaa Raamattu-piiristä. (Mulla ei oikeestaan oo ongelmaa Jumalan kanssa, mulla on pahat skismat lähinnä Raamatun kanssa.) No anyway, tuntematon täti selitti Raamattu-illan hienoista puolista ja jatkoin ystävällisesti ja asiallisesti kieltäytymistä, kunnes tämä uskonsa lähettiläs täräytti minulle todella vihaisena (epäsuora lainaus:)”toivottavasti elämässäsi tapahtuu jotakin pahaa, niin, että ymmärrät tarpeesi Jumalalle”. Ehh, what just happened? Iskin kuulokkeet korviin ja lakkasin kuuntelemasta. Eikö ole jotenkin uskon vastaista toivoa jotakin pahaa toiselle? En tiedä. Uskovainen ystäväni on kultaisin ja lämminsydämisin ihminen, jonka tunnen, ja siksi en voi koskaan kaikkia uskovaisia niputtaa mihinkään ikävään ryhmään.

kirkolla (15 of 15)

kirkolla (14 of 15)

kirkolla (12 of 15)

kirkolla (11 of 15)

kirkolla (10 of 15)

kirkolla (9 of 15)

Olen vuosin varrella ollut kovin suorapuheinenkin negatiivisesta asenteestani uskontoa ja varsinkin tapauskontoa kohtaan. Olen pehmentynyt tässäkin asiassa. Kulmat on oikeestaan jo aika pyöreät, kai ne pyöristyy samaa tahtia jenkkisten kanssa sitten. En enää sanoisi itsekään kovin vahvasti olevani ateisti. En minä tiedä, mikä on vahvempi voima kaiken takana. Olen kuitenkin realisti ja ennen kaikkea koen ikiaikaisten lakien noudattamisen kirjaimellisesti nykypäivänä melko tyhmänä. Mutta kyllä minäkin uskon johonkin. En ehkä kovin järkevään, mutta johonkin. Uskon, että maailmassa on hyvää ja pahaa ja uskon jollakin tasolla karmaan ja kohtaloonkin. Niin moni asia on ollut niin sattumanvarainen elämässä, että on vaikea olla uskomatta kohtaloon. Uskon siihen, että jokaisen pitäisi yrittää pitää elämänsä mahdollisimman positiivisena. Uskon, että positiivisuus luo positiivisuutta ja uskon sen voimaan. En edelleenkään usko Raamatun Jumalaan, enkä koe omaksi rukoilla. Usein iltaisin ennen nukahtamista kuitenkin mietin kaikkea ihanaa elämässäni ja olen vaan hiljaa kiitollinen. En kellekään enkä oikeastaan millekään. Olen vain kiitollinen siitä, mitä olen saanut ja mitä edessäni vielä varmasti on.

Olen tehnyt tietoista valintaa omien ajatusten ohjaamisessa. Huomasin jossakin vaiheessa, että ajattelin usein negatiivisia asioita. Ihmisistä, teoista, tapahtumista ja maailmasta. Ajatuksieni eksyessä nyt väärille raiteille, yritän tietoisesti korjata niitä. Haluan ajatella ihmisistä hyvää, ja haluan kokea, että maailmassa on paljon positiivista. Jos ei muuta, niin se tekee omasta elämästäni paremman. Siksi tänäkin iltana könyän miehen kainaloon, pussailen hetken ja ihailen hänen tuoksuaan. Laitan silmät kiinni ja olen onnellinen, että saan rakastaa ja olla rakastettu.

Ei mun henkeviä pitänyt kirjoittaa. Mutta tuo kirkko tuolla taustalla eksytti ajatukset. En vieläkään mennyt sisälle. En tiedä itsekään miksi. Vaikka kulmat on pyöristyneet, en koe kirkkoa oikeaksi paikaksi itselleni vieläkään. Kirkko on niin vahvasti sidoksissa Raamattuun ja usein jopa negatiivisiin juttuihin mielestäni. Mutta jollakin tapaa mä rakastan kirkkoja kuitenkin. Tuomiokirkko Helsingissä on mielestäni älyttömän kaunis ja vahva rakennus, ja samalla tapaa tykkään tuosta Kuopion versiosta. Valkoinen, valoisa, voimakas ja kaupungin keskipisteenä. Tuonut varmasti niin paljon kauniita hetkiä niin monille ihmisille.

kirkolla (8 of 15)

kirkolla (7 of 15)

kirkolla (6 of 15)

kirkolla (13 of 15)

kirkolla (4 of 15)

kirkolla (3 of 15)

kirkolla (2 of 15)

kirkolla (2 of 2)

Olen vaatinut uskonnoilta ja kirkoilta hirveästi suvaitsevaisuutta, mutta ehkä minun pitää vielä vähän muuttua suvaitsevammaksi. Sitten ehkä minäkin viihdyn tuolla sisällä, enkä ulkona kuvia napsimassa.

Mutta siihen asti, tässä yksi asu menneiltä viikoilta. Mitäs te tykkäätte siitä?

0

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Anne-Mari Monday, December 21, 2015 at 18:24

    No hei kiitti vaan tästä(kin), oon katsellut tota neuletta H&M:n nettikaupassa tummanharmaana ja nyt se menee kyllä tilaukseen. Äärimmäisen vaarallista touhua tää blogien lukeminen välillä :D Ihana asu, neuleen ohella tykästyin erityisesti tohon takkiin!

  • Reply Lumi Monday, December 21, 2015 at 18:32

    Suurin syy, miksi pidän blogistasi, on se, että kirjoitat muustakin kuin muodista. Pohdiskelet ja mietiskelet, annat omien ajatustesi ja mielipiteidesi näkyä. Se varmasti on osaltaan kuluttavaakin, koska aina mielipiteillä on vastamielipiteet. En voi aina itsekään sanoa, että olisin kanssasi samaa mieltä tai ettenkö joskus olisi ajatellut, että voi hemmetti, mikä aasi tuo on. Mutta juuri siksi minä pidän blogistasi. Hyvää joulua, Anna. Annoit ajattelemisen aihetta. Kiitos :)

  • Reply Emmi-Juulia Monday, December 21, 2015 at 19:09

    Olen lukenut pitkään blogiasi ja saanut käsityksen, että arvostat materiaaleiltaan laadukkaita vaatteita. Miten tämän neuleen kohdalla kun se sisältää yli 80% akryyliä. Itse pyrin aina ostamaan vain laadukasta ja akryyli on materiaali, jota ole pyrkinyt välttämään viimeiseen asti. Mitä itse ajattelet siitä materiaalina? Voiko neule olla hyvä ja laadukas ja lämmin vaikka se on melkein kokonaan muovia?

  • Reply Tarja Monday, December 21, 2015 at 19:47

    Voi miten viisas kirjoitus! Ajattelen uskon asioista kuta kuinkin samalla tavalla ja olen myös tietoisesti tehnyt työtä sen eteen, etten ajattelisi ihmisistä, asioista, teoista… negatiivisesti. Negatiivisuus syö itseltä energiaa ja on huomattavasti kivempi olo, kun yrittää löytää elämästä ne positiiviset puolet. Omat lapseni ovat minua tässä asiassa hyvin paljon kasvattaneet: lapset ovat vilpittömästi iloisia pienistäkin asioista, eivätkä he mollaa ketään tieten tahtoen – he sanovat asiasta asian aikana, eikä selän takana. Olen 40+ ja onnellisempi kuin koskaan ennen ja luulen suurimman syyn olevan siinä, että tietoisesti lietson tuota positiivisuutta. Toki kaikenlaisiin typeryksiin törmää (kuten tuo sinua jututtanut täti), mutta nuokin on oppinut laittamaan omaan lokeroonsa. Enää ei kulu päiväkausia pohtiessa “miksi se on sellainen?” :)

    Ihanaa joulun aikaa sinulle! <3

    PS: olet kuvissa taas todella kaunis! Ihana asu.

  • Reply TA Monday, December 21, 2015 at 21:09

    Kannattaa käydä kurkkaamassa sisälle, varsinkin remontin jäljiltä kirkko on todella kaunis! Meidän avioliitto siunattiin Tuomiokirkossa muutama vuosi takaperin, joten kirkko on itselle senkin vuoksi erittäin tärkeä. Ja kesäinen Snellunpuisto kukkaistutuksineen on kyllä kanssa aivan ihana! :)

  • Reply Heidi Monday, December 21, 2015 at 23:00

    Mua ärsyttää just toi asioiden perustelu 2000-vuotta vanhalla kirjalla. Etenkin tasa-arvon kieltäminen toisilta, varsinkaan kun se ei kosketa omaa elämää millään tasolla. Periaatteessa mulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, mutta silti leimaan heidät tyhmiksi ja “lampaiksi”, jotka eivät osaa ajatella itse omilla aivoillaan. Toivon todellakin, että minunkin ajatukseni uskonnoista pehmenevät ajan kanssa, koska en jaksa olla aina ärsyyntynyt pienimmistäkin uskontoon viittaavista asioista. Suvaitsevaisuutta tarvitaan lisää molemmilta puolilta – myös meiltä ateisteiltakin.

    Asiasta toiseen, onpa hieno neulemekko ja upeita kuvia! Ylipolvensaappaat oikein kruunaavat kokonaisuuden. Omani menivät juuri rikki pohjasta liian kovan käytön vuoksi.. Miksi muka muita kenkiä tarvitsisi käyttää kuin ylipolvensaappaita?!:D

  • Reply annn Monday, December 21, 2015 at 23:45

    Nyt kun on ollut niin surkea talvi… niin miten pystyt käyttämään nahkalaukkuja? Vai käytätkö niitä sade- tai räntäsäällä ollenkaan? Ite en halua käyttää, koska en halua testata miten paljon ne kestää vettä (ts. miten ne ei kestä vettä…). Otan siis suosiolla halvan tekonahkalaukun sadesäällä :(

  • Reply Camilla Tuesday, December 22, 2015 at 04:25

    Mielenkiintoista pohdiskelua uskonnosta ja joiltakin osin olen samaa mieltä. Ihmetyttää kuitenkin se, että suhtaudut niin jyrkästi juuri kristinuskoon ja raamattuun ettet voi edes kirkon sisälle mennä. Kuitenkin vierailit juuri Abu Dhabissa moskeijassa. Suhtaudutko siis myötämielisemmin islamiin ja koraaniin vai mistä tämä johtuu? Tämä on minusta erikoista varsinkin sen vuoksi, miten paljon pahaa islamin nimissä edelleen tehdään (niin tehtiin kristinuskonkin nimissä aikanaan, mutta tästä on onneksi kehitytty).

  • Reply Outi Tuesday, December 22, 2015 at 09:58

    Osa näistä kommenteista edustaa melkoista ahdasmielisyyttä ;) No ei siinä, ehkä hekin joskus pyöristävät kulmiaan ja huomaavat että neule voi olla ihan vaan ihana vaate eikä aina ja jokaikinen kerta materiaalien laadukkuuden ilotulitus tai se moskeijakin voi olla nähtävyys ilman uskonnollisuutta…
    Kiva postaus, tosi kiva lukea sun ajatuksia. Olisiko sinulla vinkkiä kuinka yhdistää tuollainen neulemekko kun reidet ei kestä ylipolvensaappaita?

  • Reply A Wednesday, December 23, 2015 at 09:35

    Olipa hyvä kirjoitus! Rupesin lukemaan tuon neuleen takia, mutta yllätyin positiivisesti! Olen itse ateisti, enkä ikinä ole kirkkoon kuilunut. Äitini halusi, että saamme itse päättää mihin uskomme ilman mihinkään tiettyyn suuntaan opettamista (=pakottamista).
    Ajattelen samoin kuin sinä ja kunnioitan muiden uskontoa ja uskovaisuutta, mutta se saa edelleen kiehumaan välillä sisälläni kun jotkut tuputtavat uskontoaan tai ovat erittäin jyrkkiä ajatuksissaan.
    Luokkalaiseni (adventisti) viime viikolla totesi jyrkästi, että on julmaa valehdella joulupukista koska sitä ei ole olemassa. Sanoin takaisin aika kovasti, että mielestäni se ei ole niin julmaa vaan ennenkaikkea mukavaa nähdä lapsissa se jännitys, ja joulupukki paljastuu kuitenkin ajallaan.
    Vastaus tähän oli todella tökerö ja jyrkkä. Olisin itse voinut asian antaa vain olla, ja ehkä tulevaisuudessa osaankin olla tarttumatta näihin.
    Mukavaa joulua sinulle! :)

  • Reply Sofia Wednesday, December 23, 2015 at 18:10

    Mielenkiintoista pohdiskelua! Itse erosin reilu vuosi sitten yhdestä isoimmasta herätysliikkeestä Suomessa ja sen taakan kanssa joutuu varmaan koko loppu elämän elämään. Kaikki isovanhemmat ja vanhemmat on niin toivottoman ahdasmielisiä uskonnossaan ja ovat sitä vähän väliä tuputtamassa. Varsinkin silloin alussa tuli ihan äärettömiä vihan tunteita niitä kohtaan siitä että eikö ne voi yrittää ymmärtää että heidän uskonsa ei välttämättä ihan kaikkien mielestä ole se ainoa oikea. Nykyään yrittää vaan sietää sitä ja antaa mennä ohi korvien. Jollain tasolla voi sen ymmärtää kun he uskostaan niin isoa turvaa kokevat mutta heidän pitäs myös tosiaan antaa muille lupa uskoa vaikka lentävään spagettihirviöön mikäli he sen oikeaksi kokevat. Turha nuita sinänsä hirveesti jäädä vatvomaan, parempi mieli on kun jättää superuskovaiser omaan rauhaansa ja elää omaa elämää.
    Ja ihana asu, näytät tosi kauniilta kuvissa!

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post