Kevättä rinnassa

Hiphei ja aurinkoisia terveisiä täältä Lontoon aurinkoisista keleistä.

Mulla ei varsinaisesti ole mitään asiaa tänne. Tai siis vannoin pyhästi, etten tule tänne blogin puolelle mitään jauhamaan ennen kuin olen siivonnut asuinnurkkani, järjestänyt työasiat, päivittänyt to do -listani ja tehnyt GANTTini tälle päivälle huutamat koulujutut. Tästä lupauksesta on nyt muutama tunti vierähtänyt ja luentojen jälkeen olen ehtinyt käymään kaupassa toteamassa, etten ehkä olekaan vaimomatskua (ostoskorissa ruoan sijaan oliiveja, puolikuivattuja tomaatteja, pistaasijäätelöä ja kahta eri juustoa), olen lukenut kaikki mahdolliset lätkäuutiset mitä suomalainen lehdistö tälle päivälle on tarjonnut ja makaan sängyssäni nallepuku päälläni mutustaen em. kaupan löytöjä. Lenkkarit tuijottaa syyllistävästi työpöydän alta, koska lupasin viedä ne tänään ulos pölyyntymästä ja olen melko varma, että lattialla pyykkiin pääsyä odottava vaatekasa on muodostanut itsestään keskarin mallisen kuvion. Oh well.

IMG_0485

Mä olen innostuja-tyyppi. Innostun helposti ja vähän kaikesta. Pienistä jutuista ja isoista jutuista. Nyt oon koheltanut tän päivän kaikkea mitä ei pitäisi jotakuinkin siitä syystä, että oon vaan liian innoissani. Valitettavasti virtaani ei voi kanavoida mihinkään järkevään, kuten silittämiseen, vaan korvat höyryten tutkin mieluummin vaikka mandoliinien alkuperämaata (kid you not, oon googlettanut ton asian tällä viikolla). Tänään illalla oon lupautunut lähtemään Annikan kanssa yksille. Teknisesti ottaen en ehkä varsinaisesti lupautunut, vaan Annika manipuloi mut tähän hommaan erinomaisella tieto-taidolla ja osaamisella. Mun ystävät on nähtävästi kollektiivisesti päättäneet, että kukaan heistä ei jaksa enää kuunnella mun erään lähimenneisyyden haamun perään haikailua ja sillä muistolla kaikkien vähäänkään potentiaalisten miessuhteiden torppaamista heti alkuunsa. Meri ja Vivve käännytti mut Tinderiin, Annika otti suoremman lähestymistavan. Mä pysyn todella skeptisenä kaikille paritusyrityksille, joita ystävät joskus esittävät. “Te sopisitte niiiiin hyvin yhteen” on yleensä koodikieltä “olen itse ystävänä liian sokea sille, miksi tämä ihminen ei ehkä olekaan unelmiesi prinssi”, mutta Annika otti aseekseen äärimmäisen komean kundin kuvan ja liehutteli edessäni “drinkeille isolla porukalla” -ehdotusta.

Suomella on tänään peli. Sekin selittää mun rauhattomuutta. Oon odottanut vaan malttamattomana, että se peli alkaisi. Mun ahkeran ja aikaansaavan päivän palkinnon piti olla se, että saan rauhassa ahmia juustoa ja oliiveja ja tuijottaa Suomen peliä. Aloitin jo skeptisyyttäni sellaisen “Suomella on kylläkin tänään peli…”-lähestymisen tämän illan ohjelmaan, kunnes totesin, että ehkä Suomi hoitaa yhden Valko-Venäjän ilman mun kannustusapua. Asiaan irrelevanttina tietona kerrottakoot, että päätös asiaan saatiin käyttämällä kuvamuotoisia havaintovälineitä. Alla oleva kuva ei liity asiaan myöskään. Elämä on rankkoja päätöksiä tytöt.

demotivation.us_I-dont-know-what-these-are-called-But-they-make-smart-girls-stupid_138268611982

Huomenna mennään tyttöjen kanssa katsomaan uuden klubin meininki, jotain sirkusohjelmaa ja muuta mielenkiintoista on luvassa siellä. Parrakas nainen on tässä menneen viikon aikana jo nähty (Go Austria!!), innolla odotan, mitä muuta pääsen todistamaan. Sirkushuveja ja shampanjaa siis tiedossa huomenna, mutta ennen kaikkea upeaa Suomi-tyttöjen seuraa täällä Lontoossa. Lauantaikaan ei sen pöllömmältä näytä, nimittäin suuntaan mun Noora-kaunotar avecinani Nellyn 10-v. synttäreitä juhlistamaan Tukholmaan. Mulla on vähän sellainen olo, että sunnuntaina saattaa olla vähän tukka kipeä kaiken tän viikonlopun ohjelman jälkeen. Paljon syitä odottaa viikonloppua into pinkeenä ja kyvyttömänä tiskaamaan.

Kouluprojekti porskuttaa eteenpäin jotakuinkin aikataulussa, kevät on vauhdissa ja mulla selkeesti kevättä rinnassa. Tänään tuli kuuma kun käveli koululta ohuessa paitapuserossa ja bleiserissä kotiin. Jesh! Auringon säteet venyvät ohuiden verhojen välistä honeeseeni ja kyllä tekee elämästä taas hymyvoittoisen. Tai sitten ne vaan märän rätin tavoin yrittävät tuoda eteeni sen faktan, että pölytkin voisi joskus pyyhkiä. Tulkintakysymyksiä, I say.

Puhuttiin muuten tänään koulukaverin kanssa meidän projektiesitelmästä ja siitä, pitäisikö siihen lisätä musiikkia. Paljon puhutaan visuaalisuudesta, mutta mulle audio voi olla tärkeämpää kuin mikään muu. Mä saan itseni mihin tahansa mielentilaan tietyillä biiseillä. Kun haluan tuntea itseni voimakkaaksi tai vahvaksi, blastaa tietyntyyppiset soinnut mun kuulokkeista. Kun taas haluan pitää juoksuvauhdin yllä vaikka mieli huutaa hoosiannaa ja pakarat on tulessa, on sillekin oma biisilistansa. Mä oon sillä tapaa ehkä vähän sairas tyyppi, että välillä haen sitä kamalaa sisuskalut nyrkkiin ruttaavaa tunnetta, jossa tuntee jokaisella solullaan kuinka sydän pirstaloituu tuhansiksi pienen pieniksi sirpaleiksi. On tervettä muistaa kipu, jotta voisi tuntea onnea. Näin mä olen tän järkeillyt. You can’t be really happy unless you’re unhappy sometimes. On ihan OK sattua vähän, jotta muistaisi, kuinka mahtavaa joku on ollut. Jos jonkun asian tai ihmisen menettäminen aiheuttaa kipua, on se ollut aika mieletöntä. Välillä sitä kipua on ihan hyvä muistella. Silloin kuuntelen niitä itkubiisejä ja pohdin kysymykysiä “miksi” ja “mitä jos?”.

IMG_6931

Nyt oon luukuttanut pari päivää pelkästään biisejä, jotka tekee mut iloiseksi. Soundtrackeja niihin hetkiin elämässäni, jotka olivat 100 % positiivisia ja joista muistot eivät ole katkeransuloisia. Kevätfiilis. Kaikki on mahdollista ja koko elämä on vielä edessä. Jokainen tapahtuva asia johtaa mua sinne, minne on tarkotuskin mennä. Oon aika mainiossa paikassa nyt. Jokainen tapahtunut asia on yhdessä johtanut mut tänne. Moni niistä kivulias, itkuinen ja ikävä. Ilman niitä en olisi tässä, enkä kyllä haluaisi olla missään muualla. Kaikelle on selityksensä. Miksei saanut tiettyä työpaikkaa, miksei viihtynyt tietyssä koulussa, miksi elämääkin suuremmalta vaikuttanut romanssi ei johtanutkaan muuhun kuin pirstaleiden laastaroimiseen.

Muistan reilun vuoden takaa yhden hetken, kun istuin ratikassa ja shufflena korvaani tärähti Poetsin Cradled in Love. “Cry tears of joy, ’cause your alive” ja koko biisin fiilis aiheutti sen, että siinä mä pyyhin kyyneleitä täpötäydessä ratikassa. Laitoin silloin Vivvelle viestin, että ihansama mitä tapahtuu senhetkisen onnentunteen aiheuttajalle, ihan sama mistä löydän itseni myöhemmin ja ihan sama kuinka paljon sattuu, muistuta mua tästä. Muistuta mua tästä fiiliksestä. Koska tää fiilis on sen arvoinen. Samana päivänä mun olkapään iholle piirrettiin tuo sulkakuva, ja se muistuttaa mua aina siitä hetkestä. Ei elämää mitata sillä, mihin se päättyy. Se mitataan noilla hetkillä. Hetkillä, kun haluaa itkeä onnesta ja tuntuu, että sydämeen ei mahdu niin paljon iloa kuin sillä hetkellä.

Tärkeää on kokea noita hetkiä. Noita cradledinlove-hetkiä. Vaikka ne menettäisikin. Niistä oppii, mitä elämältä oikeesti haluaa ja mihin ei ole valmis sopeutumaan. Mä en halua mitään vähempää, kuin tuon tunteen. Sen muisto itsessään on tarpeeksi vahva pahimmalla aallonpohjalla muistuttamaan siitä, miksi räpiköi vastavirtaan odottaen sitä seuraavaa aallonhuippua. Mä kerran yritin turruttaa kivun. Jos sitä ei ajattele, se ei satu. Hyvä logiikka, mutta valitettavan tunteeton. Aika pitkään mikään ei tuntunut miltään, ja missään ei värähtänyt yksikään hermo. Mulla on ollut ikävä tätä tyttöä. Tyttöä, joka ihastuu vähän joka toinen päivä ja joka suhtautuu jokaiseen perhoseen ja auringonsäteeseen kuin se olisi viimeinen. Mulla on ollut ikävä kevättä.

Ehkä mä olisin tänkin ajan voinut käyttää paremmin. Silityskasa olisi pienentynyt huomattavasti, pyykkikone olisi jo pyörimässä ja imurillakin olisin jo voinut pelotella villakoiria. Toisaalta enpä mä keksi yhtäkään syytä, miksen kuuntelisi vielä yhden kerran Cradled in Loven ja tuijottelisi ulos ikkunasta pohtien, että elämä on maailman siisteintä.

0

You Might Also Like

43 Comments

  • Reply Merve Thursday, May 15, 2014 at 16:28

    Tiedätkö, olen todella laiska kommentoimaan postauksiasi, vaikka ihailen sinua bloggaajana todella paljon. Nyt minun oli kuitenkin pakko, koska tekstisi kosketti itseäni syvältä. Käyn juuri läpi todella vaikeaa eroprosessia suhteesta joka vaikutti ”elämääkin suuremmalta”, ja tunteiden sulkeminen off- nappulasta on ollut helpoin keino selvitä, kun ei tarvitse tuntea mitään. Mutta tämä postauksesi muistutti, että kun tunteet sulkee siltä pahimmalta, sulkee ne myös siltä parhaimmalta. Pohjalta suunta voi olla enää vain ylöspäin, ehkä minäkin pääsen nyt nauttimaan perhosista ja auringonsäteistä, ainakin tämä postauksesi sai jo paljon paremmalle tuulelle. Katse kohti kesää!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:45

      Näinpä juuri, pohjalta vain ylöspäin ja ojasta ei voi tippua ;) Eli tsemppiä ja IHANAA SINKKUKESÄÄ sinne! :)

  • Reply sara Thursday, May 15, 2014 at 16:49

    Ah tää teksti sai mut pillittämään.. just tämmönen superromanssi päättyi eilen ja oon eläny semmosessakin itsesäälissä ja pohdiskellu jos jotakin. Mä tiedän et nyt täytyis aatella positiivisia asioita ja nostaa katse kohti kesää ja uusia tuulia mut hittoku onki välillä niin helposti sanottua tommonen. Tää sun teksti tuli kyllä niin oikeeseen saumaan. Joo oon paskana edelleen ja tuun olemaanki vielä mut sain jotain pikkulintuja sisälleni jotka muistuttaa mua ihanista asioista ja ihmisistä mun elämässä :”) Kiitos tästä, tosi hyvä teksti ja sait mulle kyyneleet silmiin ihan vaan onnesta :)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 15:00

      Kiitoksia kommentistasi ja ihan hirveesti jaksamista sinne sulle! :)

  • Reply JessiH Thursday, May 15, 2014 at 18:08

    “People wait all week for friday, all year for summer, all life for happiness”.. Tää postaus sai mut hymyilemään ja muistutti, että aina tulee elää hetkessä.. voi kunpa sen vain muistaisi useammin.. :) Aurinkoisia ja iloisia kevätpäiviä vielä paljon lisää sulle Anna!:)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:47

      Näin juuri! :)

  • Reply Päivi Helena Thursday, May 15, 2014 at 18:10

    Wau :Dhalauksia!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:47

      Samoin sinne! :)

  • Reply Laura Thursday, May 15, 2014 at 18:22

    Ihana postaus Anna, ja mukavaa keväänjatkoa sinne! :)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:47

      Kiitoksia ja sinne myös :)

  • Reply bluee Thursday, May 15, 2014 at 19:03

    Englannissa asuvana kiinnostaisi suuresti mistä tota MM-lätkää seurailet? Omat etsintäkyvyt ei nyt oo oikeen riittänyt ja ahdinko on kova!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:48

      http://www.livetv.ru on se mistä kaivan noi streamit täällä :D Katsomo on näyttäny pari peliä kun on kattonu suomalaisella proxylla :)

  • Reply Nina Thursday, May 15, 2014 at 19:10

    “On ihan OK sattua vähän, jotta muistaisi, kuinka mahtavaa joku on ollut. Jos jonkun asian tai ihmisen menettäminen aiheuttaa kipua, on se ollut aika mieletöntä.”

    Tää sai mut itkemään. Kiitos tästä. Riudun itse tällä hetkellä kamalissa sydänsuruissa kun erosin poikaystävästäni noin kaksi viikkoa sitten, ihmisestä ketä rakastin enemmän kun ketään koskaan. Tää muistutti mua, että mulla on oikeus olla surullinen, mulla on oikeus itkeä ja ikävöidä, koska se kertoo vaan siitä, että se ihminen, meidän suhde oli mulle tärkeä.

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:59

      NIMENOMAAN näin! :) Kaikkea hyvää sulle ja jaksamisia! :)

  • Reply Annna Thursday, May 15, 2014 at 19:14

    Ihana sinä! Ja ihana postaus! Oon oppinut sun blogista niin paljon ihania asioita, ja voisin oikeestaan sanoo et oot mun esikuva! Oon sun avulla oppinu arvostaan pieniä asioita ja opetellut elään positiivista elämää! Vaikka paskaa tulee niskaan, niin lopulta sekin johtaa johonkin positiiviseen! Elämä on ihanaa kun siitä osaa nauttii!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:48

      Kiitoksia kovasti <3

  • Reply Emmi L. Thursday, May 15, 2014 at 19:27

    Amen! Nää oli just eikä melkein kun mun omia ajatuksia, jotka sä tosin osasit kirjottaa paremmin kun mä ikinä osaisin, että siinä mielessä ei ollut mun ajatuksia :D Mutta ihana kevät ja ihana elämä!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:48

      Kiitoksia ja niinpä! :)

  • Reply jope Thursday, May 15, 2014 at 19:30

    Voi mikä ihana höpöhöpö-postaus :) Hyviä pointteja allekirjoittaneelle, joka on vähän Liisa Ihmemaassa oman elämänsä kanssa tällä hetkellä! Kiitos ja ihania kevätpäiviä sulle Anna!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:48

      Hei, välillä on ihan kiva harhaila vieraassa todellisuudessa ;)

  • Reply rosaa Thursday, May 15, 2014 at 19:35

    Jokainen sana, lause ja ajatus sai mut just ryhdistäytymään ja ajattelemaan elämää niinkuin sitä kuuluisikin ajatella. Kiitos :)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:48

      Ihana kuulla, kiitoksia :)

  • Reply Satu V Thursday, May 15, 2014 at 19:54

    Toivoin viimeiseen asti, että Mikko Koivu ja MG olisivat tulleet MM-kisoihin… Miks musta tuntuu, että muiden maiden joukkueisiin tulee aina enemmän NHL-vahvistuksia. Onhan se rankka reissu NHL-kauden päätteeksi, mutta silti harmittaa.

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:49

      No mut hei, mitalipeleissä ilmankin!! Aika hieno suoritus tältä jengiltä :)

  • Reply Johkuu Thursday, May 15, 2014 at 20:09

    Mä voin jollain tavalla niin samaistua oman elämän kautta tähän postaukseen! “Mulla on ollut ikävä tätä tyttöä. Tyttöä, joka ihastuu vähän joka toinen päivä ja joka suhtautuu jokaiseen perhoseen ja auringonsäteeseen kuin se olisi viimeinen. Mulla on ollut ikävä kevättä.” Nää sanat on suoraan mun ajatuksista! Enkä todellakaan halua enää tyytyä vähempään, tuhlasin mun elämästä liian kauan aikaa olemalla joku muu kuin oikeasti olen.. tiedän tyhmää!

    Kiitos ja ihanaa kevään jatkoa! <3

    p.s odottelen innolla postausta Jedin pentutarvikkeista! Meidän perhe saa kesäkuun alussa uuden perheenjäsenen suloisesta pienestä shelttineidistä <3

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:59

      Voi miten ihanaaa, laita mulle sitten joku kuva teidän vauvasta!! :)

  • Reply Veera Thursday, May 15, 2014 at 21:58

    Tää postaus oli niin mahti!<3 tiiän et oot aiemmin sanonu ettet henk koht asioista hirveesti halua enää kirjottaa tänne mut tällanen pienikin kurkistus sun ajatuksiin oli todella ihana lukea:) harrastan ite kans tota trips down memory lane musiikin kautta, mulla tulee muistoja mieleen myös hajuvesistä paljon! Toivon ettei tästä postauksesta taas tuu kauhee haloo täällä kommenttiboksissa/keskustelupalstoilla koska tämmöset syvällisemmät jutut on ainaki mun mieleen:)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:58

      Kiitoksia kovasti :) Ja joo, en mä noiden hatereiden anna voittaa :)

  • Reply Tiina Thursday, May 15, 2014 at 22:11

    Hei niin upeita nää sun tekstit!!! Eka aloin ääneen nauraa metrossa ja sit melkeen itkee, oot ihan uskomattoman lahjakas kirjoittamaan!!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:49

      Kiitoksia kovasti! :)

  • Reply n Thursday, May 15, 2014 at 23:25

    Ihana postaus :)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:49

      :)

  • Reply ckz Friday, May 16, 2014 at 01:15

    kiitos tästä postauksesta <3

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:57

      <3

  • Reply Heidi Friday, May 16, 2014 at 09:20

    Niin hieno kirjoitus. Niin hieno.

    Vaikka olen sua parikymmentä vuotta vanhempi, niin ihan samanlaisia fiiliksiä sitä edelleenkin kelailee itsekin. Just niitä hetkiä elämässä, jotka tekee elämästä sun näköisen. Mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin oppii ymmärtämään, miten yksi asia johti toiseen ja miten sulkeutuvien ovien takana on muistot ja aukeavien ovien edessä tuntematon tulevaisuus.
    Elämä on juuri sellaista, minkälaiseksi sen itse tekee <3 Ihanaa kesää Anna!

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:58

      Ihanasti sanottu tuo “sulkeutuvien ovien takana on muistot ja aukeavien ovien edessä tuntematon tulevaisuus.” Sen vielä kun muistaisi itse aina :)

  • Reply Minttumt Friday, May 16, 2014 at 10:35

    <3

  • Reply iida Friday, May 16, 2014 at 13:12

    Olipas ihana postaus. Oli itekin pakko laittaa Cradled in Love soimaan. ♥

    • Reply Anna Wednesday, May 21, 2014 at 16:43

      Se on ihana <3

  • Reply Mimi Saturday, May 17, 2014 at 20:11

    Ihana kirjoitus Anna. :) Juurikin toi, että kaikki mitä on tapahtunut on johtanut juuri tähän hetkeen ja kaikki mitä nyt tapahtuu, tapahtuu tarkoituksella. Itse yritän nyt päästä takaisin elämään kiinni tosi kipeän eron jälkeen. Vaikka sattuu niin mitään en kadu ja miten voikin kaikki tuntua nyt niin aidosti, niin hyvä kuin huonokin. Tästä kivusta selvittyäni mä osaan taas arvostaa niitä hyviä hetkiä, sitä hetkeä kun eka kerran tuntuu, että mä olen taas onnellinen. Ja silloin kun musta on viimeksi tuntunut siltä, sillä muistolla mä jatkan tästäkin nyt rämpiä eteenpäin, ihan niinkuin säkin kirjoitit. Ja mä uskon, että mun kuuluu olla juuri nyt juuri tässä eikä tässä hetkessä oo mitään hätää. Oon kiitollinen siitä että saan tuntea kaiken tämän.

    Sait mun ajattelemaan ja saan usein sun elämänasenteesta voimaa, kiitos. :)

    • Reply Anna Friday, May 23, 2014 at 14:56

      Kiitoksia, tosi ihanaa kuulla ja paljon jaksamisia ja ihania hetkiä sinne! <3

  • Reply petra Saturday, May 17, 2014 at 23:19

    eikä! cradled in love on saanut mussakin melkein täysin samoja fiiliksiä aikaan. se on aivan ihana biisi ja muistuttaa mua niin monesta asiasta ♥

    • Reply Anna Wednesday, May 21, 2014 at 15:35

      Se on niiiiiin kaunis kappale!<3

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post