Monthly Archives

April 2014

Pennunpehmoisia hetkiä

Hei hei hei!

Koska pentukuvat saavat niin paljon hyväksyntää ruudun toiselta puolelta, niin tässäpä teille ruudun täydeltä meidän pienen ritarin ensimmäisten päivän aktiviteetteja.

Mungostylen puolelle päivittelin juuri asukuvia varsin rennon letkeästä asusta tämän kevään yhdellä hittitrendillä väritettynä :) Käykääs kurkkimassa siis sieltä, jos asukuvia ennemmin kaipaatte kuin näitä tassukuvia.

IMG_7404

Jedi on kyllä kotiutunut ihan uskomattoman hyvin. Voisinpa melkein sanoa, että liian hyvin. Kolme päivää tässä on menty, ja taisivat kaikki tänään lähteä töihin ja kouluihin vähän silleen päätään pudistellen ja sarkastisesti kommentoidan jotain tyyliin “eipä ollut murheita, kunnes tämä keksittiin…” Sana riiviö leaps to mind. Jedillä on JÄRKYTTÄVÄ määrä energiaa, ei pelkoa mistään ja silloin kun se ei nuku, se on koko ajan tekemässä jotain, mistä se tietää, että se on kiellettyä. Voimakas ku härkä ja vieläpä uppiniskainen siihen päälle. Vaaralliseksi kombon tekee se, että samalla niin goddamn hellyyttävä ja tyhmännäköinen, että sen sijaan, että saisi komennetteua, mä nauran välillä kaksin kerroin sille. Urpo mikä urpo.

IMG_7413 IMG_7419 IMG_7424 Maanantai meni tämän ryökäleen kanssa pienellä tutustumisella keskustaan. Koira laukkuun, laukku olalle ja nokka kohti bussipysäkkiä. Jedi on tykännyt valtavasti laukustaan, ja nukkuu siellä tosi kiltisti. Bussimatkat menee siis siinä, että tuo ottaa zetoja ja mä saan pienen hengitystauon. Maanantaina olimme siis tutustumassa kummitätiin, aka Vivian Valpuriin, kun kävimme vähän Espalla peuhaamassa ja Vivven kanssa Cafe Espalla lounaalla. Kaveri nukkui koko lounastuokion kiltisti ja villiinty rehaamaan Espalla sitten sen jälkeen haukahdellen iloisesti. Kamala kenkäfetissi sillä on. Tai oikeastaan kaikki mikä liittyy jalkoihin ja kenkiin ja oikeastaan repimiseen ylipäänsä, on parasta maailmassa. Mun kultahippuin maalatut varpaankynnet on maailman siistein juttu. Tennareiden nauhojen availu on sitten hyvä kakkonen. Vivven siroa 41-kokoista monoa tuo kanniskeli narusta mukanaan Espalla, ennen kuin sain ryökäleen kiinni. Shoelover-14, selkeesti. Muutenki tuntuu olevan vähän innoissaan noista naskalihampaistaan, nimittäin jos johonkin pintaan voi hampailla tarttua, niin siihen tartutaan. Eilen paini esim. mun huoneen lattialta mun uuden villakangastakin olkkariin. Painavan ison mohairtakin. Mä nauroin vaan vedet silmissä, enkä pystyny ees komentamaan alkuun. Ei -sana on siis ollut ahkerassa käytössä täällä. Ja Irti.

IMG_7436 IMG_7441 IMG_7447 IMG_7476 Näistä kuvista ei kyllä välity yhtään se tasmanian tuholainen, joka täällä pyörii. Heti maanantaina alkoi ruoka maistumaan oikein hyvin, ja varmasti maistuisi enemmänkin kuin mitä annamme. Aina ruokahetkien välissä nimittäin käy haistelemassa kuppinsa ja vähän tutkimassa, josko ruokarasia aukeaisi. Ei se kyllä noille hampaille aukea. Raaka jauheliha on pop, kuivapapanat on kanssa aika kivoja. Velli ei eka tuntunut kelpaavan, mutta eilen ryysti senkin pohjiaan myöden napaansa. Toisaalta, tolla energiankulutuksella ehkä ihan hyväkin kun syö. Vetelee noita ruokia napaansa myös sillä vauhdilla, että ehtii mennä työntämään kuonoansa Simbankin kupille, kun tämä rauhassa vielä lopettelee ruokaansa.

IMG_7489 IMG_7862 IMG_7831

Simba on ollut kyllä täydellinen isoveli! Oikein hymy nousee kasvoille, miten ihana koira meillä onkaan! Kun vauva nukkuu, Simba ei ikinä häiritse. Käy korkeintaan kerran tai kahdesti haistamassa ja tarkistamassa kaverin, mutta muuten ei riehu vieressä tai käy herättelemässä. Kun vauva syö, niin kupille ei edes yritä. Pari kertaa kun Jediltä on jäänyt ruokaa yli, on oikein pitänyt suostutella Simba siihen kupille. “Ota vaan”. Katse kohti kaikkia, että onko tämä nyt varmasti OK. “Ota ota, saat ottaa”. Vieläkin varmistava katse. Ei ole mustistellut pahemmin, vaikka hellyydenkipeä onkin. Häntä heiluu koko ajan ja hymy nassulla täällä pyöritään. Musta on ollut itse asiassa ihanaa, että tuo meidän vanhempi pörrö on ollut niin läheisyydenkipeä hetkittäin. Välillä Jedin peuhatessa tulee vaan syliin ja istuu siinä rauhassa hetken jos toisen paijailtavana. Simba kun on itsekin niin aktiivinen, että harvemmin sitä saa syliin pidemmäksi aikaa suostuteltua, ellei se ole tosi väsynyt. Nyt kun pentu pyörii vimmatusti ympäriinsä, Simba tykkää vaan tarkkailla sylistä ja samalla ottaa vastaan rapsutuksia. Mä olen kokenut lukemattomia iloisia hetkiä, kun tuo pieni on kävellyt syliin ja vaan painautunut vastaan pitkäksi aikaa. On saanut halatakin ihan kunnolla. Yleensä Simballe jos osoittaa huomiota, se lähtee äkkiä karkuun ja tuo lelun leikittäväksi. Nyt se on ihan jopa sylikoiraillut aina välillä.

Simbankin kanssa ollaan nyt paljon leikitty, jottei koe jäävänsä ulkopuoliseksi, joten sillä on ollut onnenpäivät. Kauhean kiltti se kyllä on. Jedi nimittäin vie sitä ihan sata-nolla. Kun Simballe heittää lelun, Jedi katkaisee siltä matkalla tien ja Simba pudottaa lelun. Mistä Jedi sen iloisesti nyysii ja lähtee juoksemaan karkuun aarteensa kanssa. Eikä Simba puolustaudu ollenkaan. Ollaan tässä pari päivää jo sitä jopa kehotettu ottamaan lelu takaisin Jediltä. Simba tarvitsi varmaan vartin “ota, ota, hyvä poika, saa ottaa, ota vaan –kehottelua, ennen kuin uskalsi Jediltä viedä tassuista lelua. Jedi istui vähän hölmönä katsomassa ja meni sitten varastamaan sen takaisin. En tietenkään halua, että pojat leluista tappelevat, mutta ei tollanen 7-viikkoinen diktatuurikaan täällä kyllä tule olemaan sopivaa. Ollaan annettu Simban vähän murahdella Jedille ja pari kertaa on antanut haukullakin palautetta. Ihan hyvä laittaa ton uppiniskasen karvaluodinkin päähän tuo arvojärjestys. Se kun tuntuu kuvittelevan johtavansa taloutta välillä. Välillä kun tuo alkaa lelukoiramaisesti haukkumaan Simballe jotain komennusta, niin Simba kyllä palauttaa sen aika äkkiä takaisin. On kyllä hurmaava kaveri tuo meidän kuusivuotias aarre.

IMG_7837 IMG_7846 IMG_7875 Ruokahetket on siis mennyt sopuisasti. Jostain luin, että vanhemman koiran pitää saada ruokansa ensin, ja näin olemme tehneet. Jedi syö tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä nappuloita, joissa on joukossa vähän raejuustoa. Kerran päivässä menee Muksu- velliä ja kerran päivässä raakaa naudan jauhelihaa. Simba on ennen syönyt kerran päivässä, mutta jo ennen pennun tuloa vaihdettiin ruokailu siihen, että saa ruokaa kaksi kertaa päivässä. Nyt on syönyt kaksi kertaa päivässä ja saanut vähän jauhelihaa myös Jedin kanssa samaan aikaan :)

Muuten nämä päivät on menny aika lailla leikkiessä ja nukkuessa. Tai siis Jedi nukkuu, mä teen muita juttuja. Öisin sitten oonki saanut n. 5 tuntia yöunia, kun tuo ei oikein vielä tahdo nukkua koko yötä. Liikaa energiaa näköjään. Jedi on kyllä hillitön pentu. Me nauretaan sille koko ajan, kun sillä on sellaisia hölmöjä pomppuja ja ihmesäheltämistä koko ajan. Koko ajan on takatassuillaan tai yrittää jotain tyhmää tehdä. Saanut jo aikaiseksi kerran kiivetä yhden portaan ja koko ajan on kauhee kuhina ja kyttääminen, miten hänkin pääsisi sohvalle, kun Simba sinne koko ajan loikkii. Eilen oli käymässä kummityttöni ja tämän isoveli, ja ajattelin, että meillä lähtee katto irti siitä määrästä energiaa. Jedi kohtasi vertaisensa energian määrässä ja sai vipeltää sydämensä kyllyydestä. Yllättävän nopee toi kakara muuten on, ja noista minitassuista lähtee aika hyvä vauhti.

IMG_7882 IMG_7887 IMG_7898 IMG_7905Kauhulla odotan näitä seuraavaa paria kuukautta. Pakko vähän pyöristää kulmia ton kaverin luonteesta, nimittäin sellainen tahtopaketti meillä on täällä! Mua niin harmittaa, etten osaa kuvailla teille tuota menoa, eikä aina ole puhelin käsillä, että saa videoitua tuota temmellystä.

Kaikesta hulivilinästä huolimatta osaa onneksi olla myös aika rauhallinen. Viihtyy hirveen hyvin sylissä ja on leimaantunut kyllä kaikkiin perheenjäseniin nyt jo. Jedi on nukkunut mun huoneessa pedissään aika kiltisti, tosin on aina herännyt keskellä yötä kauheen leikkisänä. Viime yönä tein vastoin omiakin ohjeita ja periaatteita, ja otin sen sänkyyn kun se ensin hyppi varmaan vartin sängyn vieressä yrittäen päästä sinne. Siihen se sitten nukahti mun kainaloon ja siellä se nukkuikin aika pitkään. Aamulla äiti kävi hakemassa riiviön seitsemän maissa hetkeksi olkkariin, että saisin nukuttua vähän pidempään, mutta kun taas alkoi nukuttaa, niin mun kainaloonhan se könysi sitten. Ensin pyysi päästä syliin ja sitten nukahti siihen. Ihana pieni pörriäinen. Nyt nukkuu tuossa mun vieressä lattialla tassut nassullaan.

Kohta lähdemme vapun viettoon. Simbaa ja Jediä en vielä pitkäksi aikaa halua kaksin jättää, vaan otan Jedin alkuillaksi mukaan. Mennään puistoon ystäväni istuskelemaan piknikille, niin herra Riiviösoturi saa tulla siksi aikaa mukaan. Meillä on kaikki koulussa tai töissä, mutta isi tulee sitten hakemaan kuuden jälkeen rimpulan kotiin. Saas nähä kauanko saan pitää serpentiinit kaulassa, ennen kuin tuo energiapakkaus ne on siitä saanut revittyä irti!

Ihanaa vappua kaikille lukijoille, mä yritän ehtiä vielä iltapäivästä tulla vilauttamaan mun vappuasua! ;)  

0

“Right from the start / You were a thief / You stole my heart / And I your willing victim”

IMG_7208

NAISELLINEN KESÄASU. Innostuin Lontoon kesäisistä keleistä ja pyysin Jenniä taltioimaan mun kesäisen polka dot -asun. Hyvä, että näitä Lontoo-asuja on muutama tuolta tallessa, kun täällä en oo pahemmin kameran edessä heilunut. Tai ylipäätään työasioissa. Jedi on niin supersuloinen ja pojat vie kaiken valveillaoloajan, niin en jaksa työasioista kiinnostua. Välillä voi ottaa iisimmin, näin ainakin lupasin itselleni. Instagram-tilinikin on nähtävästi pyhitetty eräälle nelijalkaiselle, kun sitä tossa vilkaisin. Siellä on yksi rehaamisvideo kiinnostuneille :)

IMG_7183 IMG_7211 IMG_7195

IMG_7256

IMG_7275

Ihastuin joskus keväällä tähän Oasiksen hameeseen, ja kun se iskeytyi aleen, niin varmistin itselleni yhden hameen. Olen alkanut ihastumaan tähän midi-mittaan enemmänkin, ja tässä se musta on varsinkin ihana, kun edestä on helma lyhyempi ja polvet näkyvät. Mummomaisuus vaihtuu tyttömäisyyteen ja tuo malli on ihanan kellomainen :) Tykkään sääristäni, ja näin keväällä musta on kiva pitää hameita ja mekkoja. Mun keskivartalo on niin ärsyttävän mallinen, että harvat lyhyet hameet sopii mulle. Niinpä olen innoissani nyt käyttänyt näitä hameita, joissa on korkea vyötärö ja jotka sopivat mun vartalonmallille nätisti. Tuo värikin on niin kaunis, kunnon fuchsia, mutta se jotenkin palaa näihin kuviin, kun on niin pirun kirkas :D

IMG_7202

IMG_7222

IMG_7229

IMG_7159Oon tehnyt sen verran vahvaa siivousta vaatekaapissa, että on tullut käytyä ja kokeiltua kaikki vanhatkin vaatteet läpi ihan ajan kanssa. Tuo polka dot -toppi on nimittäin ikivanha, varmaan viisi vuotta sitten olen sen Zarasta ostanut, ja kaikki vaatekaapin läpiroudaamiset se on kestänyt. Seon niin lyhyt, ettei mene muiden kuin korkeavyötäröisten hameiden kanssa, joten käyttöä sille ei ikinä ihan hirveesti kerry. Nyt kun hameita on vuosien saatossa muutama kertynyt korkeallakin vyötäröllä, olen kaivanut sen käyttöön useammin. Omaan makuuni se toimii aika kauniisti pinkin kanssa.

Mungo vaiheessa2 IMG_7265IMG_7176

Mungo vaiheessa1

IMG_7172

Mitä mieltä te olette? Onko pinkki pop? 

Kiitoksia kuvista ihanalle Jennille!! :)

0

“I remember, I remember when I lost my mind / There was something so special about that place”

IMG_7288

SAFARIVÄREISSÄ. Alotin tän postauksen tekemisen tuossa klo 8 aamulla. Kello on nyt 21.35 ja sain ton ekan virkkeen aikaseks. Miten joku vastasynnyttänyt pärjää, kun mulla tekee tiukkaa ton koiralapsen kanssa tää normaali elämä?

Voi jeesus, mikä sankari tänne on muuttanut. Ihan oikeesti, jos Simbaa ja Jediä vertaa, niin yö ja päivä nämä kaksi saman rodun pentua. Tässäkin kappaleessa on mennyt viitisen minuuttia kirjoittaa. 4:55 oon käyttäny siihen, että oon nauranut kaksinkerroin tolle urpolle. Yritän huomenna saada videolle tota Duracellin meininkiä, niin oääsette itse todistamaan sitä. Eilen olin sitä mieltä, että Jedi on kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja rauhallinen, vaan täysi riiviö. Tänään mä olen sitä mieltä, että eilen Jedi oli ujo.. Toi hullu heräs viideltä aamulla ja aamupisun jälkeen laitoin herran takaisin petiin. Ja toi apina alko hyppii tasajalkaa sängyn vieressä. Simba ei edes osaa hyppiä tasajalkaa. Vieläkään. No ei siinä. Otin sen sänkyyn mun kaveriksi, ja se käytti kaiken energiansa mun yli ja ympäri hyppelyyn, päästä varpaisiin pussailuun ja yötoppini rusetin repimiseen. En muista millon viimeksi olisin herännyt tunnin nauramiseen. Sai aika aikaisen aamun, harmi vaan, että mitään en ole saanut aikaiseksi.

IMG_7325IMG_7340IMG_7307

IMG_7286 Tää on kyllä tosi hassua tää pentuarki. Joko mä olen täysin unohtanut jo millaista oli Simban kanssa, tai meillä on tämä toinen kyllä todella mielenkiintoinen kaveri. Katotaan tässä koko perhe juuri KHL:n finaaleja, ja isi totesi äsken sohvalta, että “taitaa olla vähän liiankin hyvin ottanut tän omakseen”. Tossa energian määrässä ei tunnu näkyvän loppua millään. Pomppii tasajalkaa, jahtaa Simbaa hirveetä kyytiä, hyökkäilee jokaisen kengän kimppuun ja varastaa jokaisen lelun perään. On niin saakelin aktiivinen, että oppi mm. tänään hyppäämään jo portaan ylös. Portaan, joka on tota korkeampi. Tota ei voi jättää sekunnikskaan yksin, kun koko ajan hepuli päällä porhaltaa edestakaisin, kunnes patterit loppuu ja sammuu mihin vaan jaksaa viimeiseksi könytä. Eilen ei oikeen ruoka vielä maistunut, tänään on popsinut poskeensa jo kaiken annetun, eli koti-ikävästä ei kyllä voi puhua.

Mun on pakko kuvata teille videoilla noita Jedin edesottamuksia, ei niitä pysty selittämään. En muista millon oltais koko perhe naurettu niin paljon kun tänään, toi on ku jostain sirkuksesta. On jo oppinut yhden tempun ja muuten sen koko kulkeminen on niin hillitöntä rallattelua, että pakko kyllä tallentaa teillekin pieniä pätkiä. Varautukaa sitten bloggaajan korvat kuurouttavaan huutonauruun tausta-äänenä.

IMG_7300IMG_7312

IMG_7314IMG_7285

Jottei menisi ihan koirablogiksi tämä, niin palataanpas vaikka ihan rytkyihin. Kapkaupungissa riemua aiheutti tiettyjen Australian lempikauppojeni läsnäolo Victoria’s Wharfin kauppakeskuksessa, ja niistä eniten Witcheryn. Witcheryn tyyli ja laadut on musta ihan huikeita, ja olinkin aivan innoissani siellä. Kahdet housut, paita ja aivan täydellinen neuletakki löytyi mukaani sieltä, ja nämä army-housut ovatkin yksi näistä ostoksista.

Mulla on ollut jo hetken visio asusta, jossa mulla on päästä varpaisiin tuollaisia “safari”värejä. Armyvihreetä ja beigen eri sävyjä. Kokeilin nyt näitä armyhousuja ponchomaisen neuleen ja korkkareiden kanssa, ja vielä jäi toivomisen varaa asuun. Jotenkin nuo löysät housut ja säkkimäinen paita eivät yhdessä oikeen imartele, seuraava empiirinen testi tulee siis koskemaan pienempää yläosaa näiden housujen kanssa :)

IMG_7333

IMG_7361IMG_7348Mungo vaiheessa

IMG_7350IMG_7358

Sellanen asu siis tällä kertaa blogin puolella :) Pahoitteluni kommenttien järkyttävästä laahaamisesta. Ihmettelin jo itse täällä, että eikö kukaan mulle kommentoi mitään muutamaan päivään, kun huomasimme, että eräs sertifikaatti oli vanhentunut, ja kaikki kommentit oli mennyt suoraan roskapostiin. Olen ne nyt sieltä onkinut roskapostien joukosta ja alan vastailemaan niihin ihan just :)

Ensin tän “mammalomalaisen” pitää ensin syödä. Nyt kun toi kakara vihdoin nukahti hetkeksi :D

0

So far…. interesting

Heipparallaa täältä pumpulisen pennuntuoksuisesta kodista!

Tiedän, että monia ei koirajutut kiinnosta, joten pahoitteluni heille. Niitä tulee jonkun verran näkymään tässä pari kuukautta ainakin. Pyrin kuitenkin laittamaan noi pentujutut ekstrana, ja niiden lisäksi vähintään kerran päivässä kirjoitella sitten muotijuttuja ja muita blogin aihepiiriin enemmänkin kuuluvia sepustuksia :)

Tänään ei kuitenkaan aivotoimintaan mahdu muuta kuin koiranpentukoiranpentukoiranpentu. Käytiin tänään aamulla hakemassa tuo kaveri kotiin, ja voihan pojat. Kaikki olantaputtelu siitä, miten hyvin Simba koulutettiin alkuun, tuntuu nyt aika irrelevantilta. Kun kasvattajan luokse päästiin, niin sanoi hän heti, että nyt on tulossa teille kyllä aika luonteikas sheltti. Ehhhh. Sana “riiviö” olisi ehkä osuvampi :D

IMG_7376

IMG_7377IMG_7387

Simba matkusti kasvattajalta kuusi vuotta sitten kiltisti kantokassissaan ja välillä vaan vähän uikusteli, että oli uusi tilanne. Simban aikanaan kannoin kotiin ja jätin eteiseen seisoskelemaan, josta se todella ujosti ja pikkuhiljaa liikuksi asuntoon sisälle. Jedin pakkasin kasvattajan luona kassiin ja kassin syliini. Ja sehän viihtyi siellä ehkä 3 minuuttia :D Kauhee säpinä ja kitinä, että pääsisi tutkimaan Simbaa. Pidimme loppumatkan kersaa sylissä, kun hän kovasti halusi haistella Simbaa. Valitettavasti mielenkiinto toistepäin ei ole vielä syttynyt. Kotiin päästyämme suuntasimme Jedin kanssa samantien takapihalle, ja sanotaanko vaikka, että kovin ujo tai varautunut ei tämä 50-päiväinen sankari kyllä ole. Kotiin käveli sisälle kun olisi täällä aina ollut ja otti olkkarin samantien haltuun. Nyysii Simbalta leluja ja tällä hetkellä vetelee neljänsiä päikkäreitään tuossa sangen tyytyväisenä keskellä kaikkea. Telkkari huutaa, Simba leikkii siskojeni kanssa ja yleinen sunnuntaikaaos on kotona täydessä käynnissä. Ja toi yks nukkuu tossa tyytyväisenä välillä murahdellen.

image (1)image

Valtava eri voi kyllä kahdella pennulla olla! Simba oli heti alusta asti todella kiltti ja tottelevainen, luonnetta ei hirveesti ollut alussa. Kun ensimmäisen kerran laitettiiin hihna kiinni, se vaan istui ja tuijotti sitä narua. Jedi… No Jedi paini narun kanssa niin paljon, että väsyi seuraaville päikkäreille. Naru ei todellakaan ole vielä ystävä. Tahto on aivan valtava, ruokahalu ei sitten yhtään. Veikkaan, että pari ekaa päivää ei ruokaa paljon mene, mutta se lienee aika normaalia. Herkut kyllä kelpasi kun jo pari kertaa Tule -käskyä harjoteltiin pihalla. Ihan hyvin sai luokseen herkuilla tulemaan, eli ehkä on jotain toivoa, että suostuu koulutettavaksi melko helposti.

Positiivista on erityisesti se, että tähän mennessä kun olemme kotona nyt seitsemän tuntia olleet, niin kotona ei ole tullut yhtään vahinkoa. Neljä kertaa ollaan käyty ulkona tarpeilla, ja aina on osannut hommansa hoitaa. Oon ihan häkeltynyt. Simballa kesti pari viikkoa varmaan pelkästään siihen, että se tajus ylipäätään, että uloskin voi mennä tarpeilleen. Katsotaan jatkuuko tämä samanlaisena, mutta ainakin tämän päivän perusteella voisin veikata, että sisäsiisteyskasvatus tulee olemaan helppoa. Kaikki muu tuleekin varmaan olemaan vaikeempaa kuin Simballa. Luonnetta ainakin piisaa nimittäin vaikka monen pennun tarpeisiin.

IMG_7394IMG_7391

Tässä vaiheessa vielä ehkä aikaista kommentoida Simban suhtautumista, mutta aika positiivisesti tässä on menty. Pennusta ei ole pahemmin kiinnostunut, noin niinkuin pennusta, mutta hirveen leikkisä ja iloinen on. Kun pennun kanssa koko ajan puuhataan, niin Simbankin kanssa koko ajan puuhataan, ja se on innoissaan. Pientä murahtelua alkuun oli suunnattu pennulle, nyt on jopa vähän utelias. Pennun nukkuessa kävi haistelemassa ja nyt tuntui tylsistyvän kun pentu nukahti. Meni siis itsekin päikkäreille. Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten näiden kahden ystävyys lähtee tästä kehittymään. Tällä hetkellä Simba on aika korkealla välinpitämättömyyden tasolla, kun taas Jedi loikkii ku vieterilelulle ja menee kaikkialle Simban varjona.

Mä haluaisin videoida jokaisen sekunnin; ei mitään järkeä, miten suloinen toinen on, kun loikkii tasajalkaa pupun lailla kaikkialle, yrittää saada Simbaa leikkiin ja simahtaa ku saunalyhty aina parinkymmenen minuutin effortin jälkeen.

En muista millon olisin ollut näin iloinen ja onnellinen. Tuo pieni kasa pörröisyyttä tekee mut vaan niin iloiseksi. Vaikka kieltämättä vähän jännittää, miten tuosta vielä saa yhteiskuntakelpoisen yksilön. Pienin askelin ja suurella maltilla. Siinä kai se :)

 

 

0