Monthly Archives

January 2014

“You take my hand and pull me next to you, so close to you / I have a feeling you don’t have the words / I found one for you, kissed your cheek, said bye, and walk away”

IMG_4829

MAXIHAME TALVIVAATTEENA. Pahoitteluni eilisestä hiljaiselosta Huuto.netin puolella. Unohdin kokonaan päivällä, että illaksi olin luvannut mennä ystävän kanssa syömään ja, että hyvällä koulukaverillani oli synttärit eilen. Näin käy, kun mä hukkaan kalenterini sängyn alle viikoks. Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka osaa käyttää puhelimen kalenteria. Mä elän täysin mun paperikalenterin varassa ja joudun kirjottaa sinne tyyliin ruokakaupassa käymiset. Voisin alkaa kirjottaa ylös myös joka päivälle merkintä “muista blogata” :D Ehkä se ei aina sitten jäisi iltaan.

Voisin yrittää saada sen huutiksen aikaiseksi siis tänään. Jos pystyn nostamaan kättäkään salikäynnin jälkeen. Kuukauden viimeisenä päivänä halusin laittaa eetteriin vielä yhden asun, ennen kuin huomenna voinkin koota koko tammikuun pakettiin :) Kuten on ehkä tullut selväksi vuoden 2009 Anna “vihaan maksimekkoja” Vanhanen on tätä nykyä Anna “rakastan maksihelmoja” Vanhanen. Siksi talvi on kovin surullista aikaa, jollon joudun pakkaamaan mun pitkähelmaiset vaatteeni talvivarastoon. Lontoossa asumisen positiivinen puoli on se, että talvi on täällä Suomen syksyn kaltainen, ja se mahdollistaa pitkien hameiden käytön myös talvella.

IMG_4714
IMG_5237
IMG_5142 IMG_5168IMG_4965

Aleista löysin yhden mahtavimmista löydöistä aikoihin! Mä oon 174 cm pitkä, eli en ihan pisimpien naisten joukossa, mutta sen verran pitkä, että maksihameiden ostaminen on tosi hankalaa. Tilannetta vaikeuttaa se, että mulla on tosi korkea lantio, ja epäsuhtaisen lyhyt selkä. Kun vyötärö on hyvä ettei kaulassa kiinni, vyötärökorkuisten maksihameiden löytäminen on melkeinpä pyhä mahdottomuus. Mun maksihameet on kaikki tarkoitettu vyötärölle, mutta oon ostanut niistä aina ison koon ja pitänyt lantiolla. Yhtenä materialistisena haaveena on ollut pitkään yksivärinen hame (mikä tahansa väri olisi kelvannut tässä vaiheessa!), joka istuisi kauniisti lantiolle, mutta samalla olisi tarpeeksi pitkä, jotta osuisi maahan asti. En uskonut, että tulisin löytämään ko. vaatekappaletta ikinä mistään.

IMG_4825

IMG_5070

IMG_4863

IMG_5045

IMG_5137

Mun luottovaatekauppa pitkien helmojen metsästykseen on Mango, ja se on ainoa vaatekauppa ikinä, mihin olen joutunut palauttamaan mekon, koska se oli liian pitkä mulle! Jopa korkojen kanssa :D Se palautus oli omalla tavallaan aika voitontanssin arvoinen hetki. Vaikka harmittikin tavallaan.

No tällä kertaa kurkkasin Lontoon isoimman Mangon aleihin, ja bongasin sieltä jotain aivan mieletöntä! Tuon hameen. Vierestä sovituskoppitoimitusta kuunnelleet olisivat voineet varmasti kuvitella mun olevan harras uskovainen sieltä kuuluvan rukoilumäärän perusteella. Olisin ihan oikeesti alkanut itkemään, jos hame ei olisi istunut mulle, mutta sehän oli juuri täydellinen! Leveä vyötärönauha, ja massiivinen määrä kangasta kaikkeen sopivassa värissä. Kiitos kaikille antijumalille, ja kassan kautta kotiin. 30 puntaa oli todella pieni hinta tästä materialistisen unelman toteutumisesta. Hame myös sopii sekä arkeen, että juhlaan, ja näin talviaikaan neuleeseen yhdistettynä menee erinomaisesti aamusta iltaan koko päivän asuksi :)

IMG_5123IMG_4942IMG_4724

IMG_5172

Tällä hetkellä mun suosikki väreissä on mustan, vaalean harmaan ja neonkeltaisen yhdistelmä, ja tuo Australiasta löytynyt statement-koru sopii siihen loistavasti. Kaapista onneksi löytyy myös ko. värissä pikkulaukku ja kauluspaita, niin näitä yhdistelmiä varmasti näkyy jatkossakin. Olen tässä työstänyt sitä vaatekaappien kulmakivet -postausta tekemällä listaa mulle tärkeimmistä vaatteista ja asusteista, ja pakko kyllä olla tyytyväinen kun oma vaatekaappi on “valmis”. Jos valmis nyt sanana on sellainen mitä ikinä vaatekaapista voi käyttää, mutta sikäli valmis, että sieltä löytyy kyllä jokaiseen päivään täydellisiä perusvaatteita, jotka on helppo yhdistellä toistensa kanssa, eikä aamuisin ole ikinä mitään ongelmia asun valinnassa.

Mungo vaiheessa 2 IMG_4711

Pahoitteluni, jos olen ollut vähän etäinen blogista tällä hetkellä, varsinkin kommenttiboksin puolella. Mulla on hirveesti kiinniottamista koulun kanssa tuon hammasepisodin jälkeen, ja samalla taustalla ollaan valmisteltu paria projektia, jotka on aivan mielettömän kivoja. Mä vihaan sitä itsekin, ja tiedän, että lukijoita ärsyttää vielä enemmän, kun bloggaajat vihjailevat ihanista asioista, mutteivät kerro enempää. Ensi kuun puolella saatte kuitenkin kuulla ainakin toisesta ehdottomasti lisää ja toisestakin mahdollisimman pian :)

Mutta nyt mä juoksen salille ja palaan illalla kommenttiboksin ja huuto.netin puolelle! :)

Mitäs te tykkäätte tästä talvisesta maksihameen käytöstä? :)

0

“Even if they try / They still can’t walk a mile in these shoes / They couldn’t even lace em up right”

IMG_5546 SPORTTIA TYYLIIN MATTI MYÖHÄISENÄ. Huomenta ihanat tytöt siellä ruudun toisella puolella! Mulla meni eilinen vähän ohi. Tulin kotiin järkyttävän päänsäryn saattelemana, ja ajattelin nukkuvani 30 min Burana-päikkärit, jotta hedari lähtisi. 3,5 tuntia myöhemmin heräsin ihan pöhnässä klo 19, ja tajusin, että päivä meni aika pahasti ohi. Sinne meni suunnitelmat salikäynnistä ja töiden tekemisestä. Ilmoitin kaverillekin, että pakko siirtää dinneriä tähän iltaan ja laahustin ameebana pitkin kotia loppuillan. Välillä pitää antaa itselleen lupa pysähtyä. Tänään on uusi päivä ja uudet kujeet, ja siihen olen lähtenyt asulla, joka oli muodikas n. vuosi sitten, mutta koska sytyn hitaasti ja auttamatta myöhässä, saatte nähdä tätä tyyliä mulla nyt.

Vuosi sitten erilaiset pelipaita-henkiset ratkaisut näkyivät aika ahkerasti katukuvassa, ja nimenomaan korkkareihin ja kauniisiin kenkiin yhdisteltynä. Olin kovin varovainen tämän yhdistelmän suhteen, eikä se tuntunut omalta. Kuitenkin aleja kierrellessäni bongasin Zaran alerekistä tämän “pelimekon”, jota koristi ison numeron lisäksi kasa kukkia, ja se olikin sitten enemmän minua. Rento perusmekko jokaiseen arkipäivään, ja uusiin Joien bootseihin (joita olette malttamattomana jo kyselleet) yhdistettynä sangen toimiva kokonaisuus. Olen itse asiassa pyöritellyt mielessä postausta siitä, miten muotisyklit on mun mielestä nykyään aivan liian nopeita ja muoti-ilmiöt katoavaisia, ja miten sosiaalinen media vaikuttaa tähän mun mielestä ihan hirveesti. Täytyykin jossain vaiheessa palailla aiheeseen ja kirjoittaa siitä kunnon postaus :) Kuitenkin, olkoon tämä sitten minun kapinallinen tapani pitää kiinni siitä, että edellisvuoden muoti-ilmiön voi huoletta kierrättää myös seuraavana vuonna.

IMG_5673

IMG_5569

IMG_5653

IMG_5729

IMG_5669

Tykkään hirveesti noista Joien mustista saappaista, mutta pakkoa sanoa, että ne vaaleat on mun mielestä helpommin yhdisteltävissä kaikkeen ja turvaudun niihin pakonomaisesti vähän liiankin usein. Mustat ovat minun makuuni yhden tai kaksi astetta liian kiiltävät vielä, kun aivan uudet ovat. Odotan näissä siis sitä, että nahka pääsee vähän kulumaan mattaisemmaksi ja sitten nämä ovat täydelliset. Pitääkin mennä jonnekin mutalätäköihin keväällä pomppimaan. Tosin en tiedä, voivatko suutarit tehdä nahalle jotain, saadakseen sen näyttämään mattaisemmalta? Tietääkö kukaan?

Täydellinen pari ne joka tapauksessa ovat Celinelleni, joka on kyllä ollut koko talven mun ehdottomasti käytetyin laukku. Nyt kun muutama kuukausi Celinen kanssa on yhteistä taivalta menty, niin pakko kehua ja ylistää tuota smoothia nahkaa. Istuin juuri luennolla koulukaverini vieressä, ja hänellä on sama laukku siinä toisessa nahassa. Vähän liioitellusti sanottuna se toinen nahka vaan näyttää muutaman kuukauden käyttökerran jälkeen auton yliajamalta. Toki riippuu varmasti käyttäjästä ja käytön hellävaraisuudestakin, eikä kaikilla varmasti menetä muotoaan sekään turhan nopeati, mutta smoothin ryhdikäs olemus on vaan paljon enemmän omaan mieleeni kuin sen pebbled leatherin lysähtäneet kulmat ja muutenkin vähän hakatun näköinen muoto.

Kuten lähikuvista huomata saattaa, on ton smoothin “naarmuuntuminen” jyrkästi yliarvioitu mun mielestä. Mä käytän laukkua tällä hetkellä päivittäin, se vetää nimittäin helposti sisälleen läppärin ja kouluvihon lisäksi myös salikamat, tai sitten koko päivän koulupäivälle kirjat ja kaiken muun tilpehöörin. Toki tässä naarmuja on muutamia, mutta ei niitä juuri näy. Oikeassa yläkulmassa on näkyvin skraadaisu, ja sekin on melko olematon. Laukku kuitenkin kulkee mulla mulkana Lontoon ruuhkaisissa metroissa, lennoilla ja on pari kertaa joutunut pienien shelttikynsien hyökkäämäksikin. Kaiken kaikkiaan tuon kerryttämät naarmut näkyy lähinnä vain läheltä tutkimalla ja silloinkaan eivät mua ainakaan haittaa tuon taivaallista. Nahka saa aina olla mun mielestä hieman eläväistä, ja kun puhutaan tuon tason nahasta, niin siinä pari skraadua ei suurta vahinkoa tee, vaan lähinnä tekee laukusta aidomman näköisen. Monella koulukaverilla on jompaakumpaa laukkua, ja omaan silmään ne pebblet näyttää vaan jotenkin niin raasuilta, kulmat rutussa ja laatikkomainen muoto menetetty :/ Mun äänet menee siis smooth 100 – pebbled 0.

IMG_5628

IMG_5665IMG_5511

IMG_5667IMG_5656

Anna, mitä sä teet näissä kuvissa?! Joka tapauksessa, asussa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, tuo mekko tosiaan ainoa uusi osa vaatekaappiani, kaikki muu jo useasti nähtyä :) Mä tykkään yhä siitä, että vaikka vaatekaappiin on viimeisen vuoden parin aikana muuttanut paljon laadukasta ja hintavampaakin tavaraa, niin yhä siellä pilkahtelee second hand ostokset, kuten tämä sirkustirehtööritakki VILAlta, joka on kirpparilta jo muutama vuosi sitten hankittu :) Mä haluan aina pitää kiinni siitä, että mun vaatekaappi tulee olemaan edullisten ja kalliiden tuotteiden kohtauspaikka. Itse panostan mielelläni nahkatuotteisiin, kauniisiin laukkuihin ja koruihin, koska niiden elinikä on sangen pitkä. Kengistä en ihan hirveitä summia ole valmis maksamaan, ne kun kulahtavat aika nopeasti, ja vaatteetkin pidän mieluummin melko edullisina. Eipä tämäkään mekko kymppiä enempää tainnut lompakkoa rokottaa!

Valmiina blogiin-003IMG_5634Mitäs te tykkäätte mun myöhästyneestä otteesta tähän trendiin? Jeij vai neij? :) 

*Kollaasi toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Toisiksi viimeistä viedään Nellyn Epic Shopping Weekissä, ja tänään on 7 asua -40 % alessa :) Koko asua ei suinkaan tarvii ostaa, vaan jokainen osa niistä on siis 40 % alessa, ja niistä voi kasata itselleen mieluisan jos niin haluaa. Kivoja perusvaatteita siellä siis tälläkin kertaa!

Desktop3-001Numeromekko (hyvin päivän teemaan sopien;) / Tekonahkahame neuleiden kaveriksi / Valkoinen supertrendikäs drapeerattu paita / Mustat vahatut farkut / Valkoinen spagettiolkaiminen toppi

Nämä ja paljon lisää siis TÄSTÄ :) Huomenna vielä viimeinen Epic Shopping Weekin postaus, pysykääs kuulolla!

Mun tän päivän action on siivota ja sitten iskeä tuotteet vihdoin huuto.netiin. Kerron mistä ne löytyvät heti kun ensin saan sen varmasti tehtyä :) Enkä esim. nukahda taas kolmeksi tunniksi…

0

All bad things must come to an end

Pahoittelut dramaattisesta otsikosta, muttei huolta, huono päätökseen tuleva asia ei ole suinkaan tämä blogi.. Mötley Crüen fanit osasivat varmasti otsikoinnista jo päätellä, mitä postaus tulee koskemaan. Ainakin siitä päätellen monta kommenttia olen uutisesta kommenttiboksiini saanut….

Lopun alku on nimittäin täällä. Ei planeetan, eikä elämän, mutta mun lempibändin yhteisen taipaleen. Mötley Crüe piti eilen odotetun lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitettiin bändin uudesta levystä, ja Mötley Crüen historian viimeisestä kiertueesta “All bad things must come to an end”. Mötleyn miehethän olivat jo ennenkin vannoneet, että jos yksikin heistä lähtee/kuolee/sairastuu/tms. bändin ura on sitten siinä. He lupasivat, että alkuperäiskokoonpanolla vedetään, muita vaihtoehtoja ei enää edes ole.

Sanomattakin selvää, eilinen ilta meni aika haikeissa fiiliksissä. Nikki Sixxin instagramista tuleva viesti kävi kyllä selväksi vähän tyhmemmällekin jo muutama päivää aiemmin, ja vinkkejä tästähän on nyt vuoden verran jo tiputeltu. Vielä yksi albumi. Vielä yksi kiertue. Sitten tämä bändi on taputeltu. En ees pystynyt eilen katsomaan tuota tiedotustilaisuutta. Nyt sitten luennon jälkeen iskin laput korville ja kuuntelin miesten sanomiset. Olen aina ajatellut, että arvostukseni bändiä kohtaan on jo niin korkeella ettei ylemmäs mennä, mutta kyllä taas tuolla eilisellä tiedotustilaisuudella nousi tämän kaikkien aikojen parhaan bändin pisteet silmissäni vieläkin korkeemmalle.

Mötley on myynyt halleja, isoja areenoita, vieläkin kovalla vauhdilla, eikä tarvetta lopettamiselle ole. Silti miehet lopettavat tähän. Bändi, joka oikeasti lopettaa huipulla, yhteisellä päätöksellä, ilman riitoja, hajoamisia tai kuolemia. Kaiketi ennennäkemätön tuo miesten allekirjoittama sopimus. Jokainen lupaa pitäytyä heittämästä keikkaa Mötley Crüe -tavaramerkin alla, ja tämän kiertueen jälkeen homma on ihan oikeasti taputeltu. Tulee se viimeinen “curtain close”, ja tulee se viimeinen piste Mötley Crüen tarinaan. Musta se on niin hienoa! Bändi aloitti vastoin kaikkia odotuksia. Neljä lukio-dropoutia perustamassa omaa levy-yhtiötä saadakseen musansa kuuluviin. Ja neljä menestyvää muusikkoa allekirjoittamassa sopimusta, että ei enää. Ympyrä sulkeutuu. Aina on menty musiikin ehdoilla, alusta asti, miksei sitten lopussakin? Ei odoteta, että soittaminen alkaa olla sinnepäin, areenat puolityhjiä ja kiinnostut ihmisillä nollassa.

Screen Shot 2014-01-29 at 14.06.45Mä oon nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana Mötleyn livenä neljästi. Tampereella, Sydneyssä, New Yorkissa ja Helsingissä. Lupasin eilen itselleni, että Helsinki ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Viimeisen kiertueen tämän vuoden keikat on jo ilmoitettu, ja ne pitää Mötleyn tukevasti kotiareenalla, lätäkön takana. Veikkaan, että siitä sitten keväällä alkaa maailmankiertue, ja jos ei yllätyksiä tule, niin viimeinen hurraa kuullaan sitten jossakin vaiheessa vuotta 2015 tai 2016 alussa Los Angelesissa. Siellä, mistä kaikki on alkanut. Hetken kävi jo mielessä, että vetäisivätkö viimeisen keikan Whiskey A-Go:ssa, mutta toisaalta paikalle halukkaita on varmasti niin paljon, että joku stadion on hieman järkevämpi kohde.

Mun unelmien kärkilista-paikalle nousi siis eilen Mötley Crüen viimeinen keikka. Sinne lipun taikominen ei tulekaan olemaan ihan helppoa, eikä varmasti ihan halpaakaan, mutta sinne on päästävä. En kuitenkaan uskalla jättää mitään sattuman varaan. Vielä on katkerana muistona mielessä Sonispheren virtahevon kokoisten kyynelten veroinen pettymys, kun luonnonilmiö söi Mötleyn keikan pois olemasta, enkä halua ottaa riskejä sitten yhtään. Jos miehet saapuvat Helsinkiin, olen yrittämässä lippuja ensimmäisenä. Jos tulevat Lontooseen, I’m in. Mutta ennen kaikkea mun kalenteriin on nyt merkattu Los Angeles, 21.7.2014 ja heinäkuussa toivottavasti käypi tie taas Jenkkeihin. Liput tulevat myyntiin huomenna, ja mun on päästävä näkemään Mötley livenä kotikaupungissaan. Siltä varalta, että viimeinen keikka osoittautuu mission impossibleksi, niin haluan varmistua, että edes kerran näen Mötleyn Enkelten kaupungissa. Tälle heinäkuun keikalle on myynnissä VIP-paketteja, ja mä alan tänään hakkaamaan lippupalvelua tutkiakseni, mitä vauhtia ne on myyneet. 1050 dollaria vippipaketista on aika kova hinta maksaa, mutta samalla siellä on yksi pieni asia, joka tekee siitä mulle sen arvoista. Meet and greet with Nikki, Mick & Vince. Mä tiedän, että sillä pääsee olemaan yksi sadoista, joita bändi tapaa. Mä tiedän, että ehdin sanoa ehkä kolme sanaa. Mä tiedän, että olen nähnyt Vince Neilin ja jutellut hänen kanssa hetken jos toisen. Mutta mä myös tiedän, että mulle Nikki Sixxin tapaaminen on melko lailla minkä tahansa rahasumman arvoinen asia.

Muutenhan keikat on hinnoiteltu äärimmäisen edullisesti, halvimmat liput on 15 taalaa. Jenkeissä keikkoja on yli 70 pelkästään tänä vuonna, ja tavoite on saada kaikki halukkaat paikalle. Toiset näkee sikamaisena rahanahneutena, toiset näkee sen olennaisimpana osana Mötley Crüeta, faniensa arvostamisena. Vincekin tästä tiedotustilaisuudessa mainitsi, että Crüe ei ole koskaan voittanut mitään uskomattoman arvostettuja palkintoja, tai saanut kriitikoilta kunniaa nimeksikään. Mötley on aina ollut fanien bändi, ja sillä ponnistuslaudalla keikkunut lähes 35 vuotta maailman suurimpien rock-bändien joukossa. Kunnioitus on aina kulkenut molemminpäin.

Screen Shot 2014-01-29 at 14.20.28

Lähitulevaisuudessa on kiertueen lisäksi paljon muutakin, mitä saa odottaa. Viimeisen kiertueen lisäksi se leffa on ihan oikeesti vihdoin tulossa. Tai ainakin jaksan uskoa niin. Vihdoin elokuvalle on kiinnitetty ohjaaja, ja miehet ovat luvanneet, että the Dirt tulee ulos, ennen kuin he eläköityvät. Nyt kun eläkkeelle jäämiseen on annettu takaraja, niin usko on kova, että Dirt iskeytyy leffateattereihin parin vuoden sisään.

Ymmärrän, että moni ei ymmärrä tuon musiikin päälle. Ei tarvitsekaan. Ymmärrän, että moni ei arvosta bändiä historian huumesekoilujen jäljellä. Ei tarvitsekaan. Joskin kannattaisi. Suosittelen kaikkia lukemaan Törkytehtaan, bändin elämänkerran, joka ei kyllä jätä ketään kylmäksi. Jos joku haluaa ymmärtää kirjan ja heidän tarinat menneisyydestä huumesekoilun hehkuttamisena, niin sekin on ihan OK. Mieltä avartamalla näkee kuitenkin hieman pidemmälle. Bändi on ainutlaatuinen sikäli, että se on aina pitänyt kiinni lupauksistaan faneille, ja samalla pysyneet aitoina itselleen. Ura ei meinannut lähteä liikkeelle, kun haluttiin erilaisia artisteja. Mötley ei muuttunut. Huipulle mentiin vaikeampaa reittiä. 80-luku ei ollut yhdellekään bändille kovin kaunista aikaa, ei edes puhtoisuuden lähettiläille tyyliä Bon Jovi. Huumeet ja huorat kuulu aika lailla siihen aikaan minne vaan, musiikkiteollisuuteen yhtä lailla kuin Wall Streetille. En ole kuitenkaan koskaan kuullut miesten kertomuksissa ylpeyttä toilailuistaan, vaan jäsenten kirjat ovat aina olleet ennemmin varoituksen sanoja. “Älä tee niin kuin teimme, tee niin kuin sanomme”. Syvä syvä kunnioitus Nikkiä kohtaan tulee säilymään ikuisesti, ja jos joku haluaa tietää tarkemmin, niin alkuun suosittelen googlettamaan Running Wild in The Night -järjestön ja lukemaan miehen Heroiinipäiväkirjat -kirjan. Ja kuuntelemaan hänen sanoituksiaan, Mötleyn Saints of Los Angeles -levyltä ja kahdelta Sixx:A.M.:n levyltä. Siitä alkaa ehkä pysymään jyvälle :)

Oon tästä aiheesta puhunut aiemminkin blogissani, enkä oikeastaan koe tarpeelliseksi uudestaan samaan mennä. On paljon asioita, joita en arvosta miehissä. En kuitenkaan osaa tuomita miehiä nuoruusvuosien virheistään. Razzlen kuolema on esimerkiksi yhä monelle Hanoi Rocksin fanille todella ymmärrettävästi paha paikka ja Vince on saatanasta seuraava heidän listallaan. Ajatellaan, että oman bändin mahdollinen maailmansuosi jäi saavuttamatta heidän menetettyään jäsenen, ja tämän olevan Vincen syytä. Granted, Vince ajoi sitä autoa. Liian kovaa ja aivan liian kovassa humalassa. Mutta miehet olivat kaikki isolla porukalla juomingeilla monta päivää putkeen, ja kun viina loppui, lisää oli haettava. Razzle ei ollut autossa vastoin haluaan, ja tilanne olisi voinut mennä toisinpäin. Razzle olisi voinut olla kuskina. Tai kuka tahansa muu.

Screen Shot 2014-01-29 at 14.21.54

Vincen rangaistukseksi tuli muutama hassu päivä vankilassa ennen maailmankiertueelle suuntaamista. Levy-yhtiöllä on valtaa aika pitkälle, ja parikymppisenä tuollaisesta tilanteesta kävely tuntui varmaan kuin olisi Jumalan voimilla liikenteessä. Vince on itse haastatteluissaan usein sanonut, että suurimpia virheitä ja oikeusmurhia, mitä elämässä on tapahtunut, on ollut hänen “rangaistuksensa”, tai lähinnä sen puute. Elämä on kuitenkin loppuviimein aika oikeudenmukaista ja karman lakia aika lailla mahdoton kiertää. Vincen tyttären kuoltua muutaman vuoden ikäisenä syöpään, Vince koki saaneensa rangaistuksensa tässä muodossa. Johtaen Skylar Neil Foundationin perustamiseen, jolla kerätään rahaa tutkimukseen syöpää, AIDSia ja muita sairauksia vastaan. Mun suosikkibiisi Mötleyltä on varmaan tietyllä tapaa aina If I Die Tomorrow, vaikka paljon parempiakin kappaleita heiltä löytyy. Vince on jossakin haastattelussa kertonut, että biisi on rakkauslaulu heiltä toisilleen. Biisin musavideo on aika riipaiseva, siinä jokainen jäsen “elää uudelleen” elämänsä kauheimman asian. Mick on leikkauspöydällä, joka muuttuu hauta-arkuksi. Tommy on tulossa hulluksi vankilassa. Nikki kävelee ammottavaan rotkoon täynnä heroiinia. Ja Vince? Vince ajaa sitä autoa, jonka kyydissä Razzle otti viimeiset henkäyksensä elossa. Hän ei laske elämänsä pahimmaksi asiaksi Skylarin kuolemaa, vaan tuon onnettomuuden.

Ehkä olen puolueellinen, mutta katson Mötleyn tapauksessa aina metsää puilta, ja se on kaunis paikka. Hyväntahtoinen, lämmin, aito ja rehellinen. Ja se ottaa vastaan avosylin. Mä olin aika hukassa itseni kanssa nuorena, en oikein tiennyt, millainen olla ja painin samojen epävarmuuksien kanssa kuin muutkin teinit. En paininut kauaa. Löysin Mötleyn tosi nuorena, ja vaikken ehkä silloin ollut tarpeeksi vanha lukemaan heidän irstailustaan bändäreiden kanssa, niin aloin imemään bändistä tietoa pesusienen lailla. Kunnes löysin bändin ytimen. “Mitä ikinä teet, ole aito itsellesi” . Myönnä virheesi, älä luovuta, tee niin kuin itse haluat, ja aina aina aina muista, että saa olla erilainen. Mä en usko mihinkään uskontoon tai vastaavaan. Eikä Mötleykään mulle ole mikään perverssi versio uskonnosta pääjehunaan Nikki Sixx valtikan kanssa. Mutta mä löysin silloin sen musiikin joukosta tärkeitä asioita itsestäni ja opin tuntemaan itseni. Enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Ja siitä tulen aina olemaan kiitollinen Mötleylle. Koska ilman sitä Dr. Feelgood -levyä joskus hieroglyfien aikaan kun tämä täti oli vielä esiteini, musta olisi voinut tulla kovin erilainen ja tämä elämä olisi muodostunut joksikin aivan muuksi.

Vincen nimmarin vieressä on oikein sopivasti tilaa Nikkin nimmarille, joten bändin tapaaminen on nyt kyllä todella korkealla toivelistan kärjessä. Olen myös luvannut ottaa Mötleyn jonkin lyriikan / biisin nimen, kun bändi lopettaa. Vuoden 2016 tatuointi on siis jo selvillä, vielä kun vaan keksisi tarkat sanat…

En. Malta. Odottaa.

Screen Shot 2014-01-29 at 14.22.14

Kuka muu odottaa uutta levyä enemmän kuin koskaan?

*Kollaasi toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua*

Ja taas aiheeseen täysin liittymättä.. Nellyn Epic Shopping Week jatkuu, ja tänään on kouluunpaluu teemana :) Paljon ihania perusvaatteita löytyy puoleen hintaan! Käykäähän tutkimassa! :)

Desktop1

Valkoinen neule / Kulutetut siniset farkut / Perustopit / Liukuvärjätty paita

Nämä ja paljon muita, -50 % huomiseen klo 14 asti! :) TÄSTÄ pääsette kampanjasivulle :)

0

Sporttista

Huomenta!

Tai päivää. Mulla on aina tiistaisin sellainen olo, että on maanantai. Meillä on maanantait koulusta vapaita tässä jaksossa, ja jotenkin tää tiistai tuntuu aina kauhian rankalta. Toisaalta, tiistai-illat on pyhitetty tankotanssille, eli jotain erityisen kivaa tässäkin päivässä siis! :)

Olen nyt taas pari viikkoa ollut yhtään liikkumatta, kun hammas revittiin vähän vajaa kaksi viikkoa sitten, eikä ole ollut tolla lääkemäärällä mitään asiaa salille. Pakko sanoa, ettei koskaan ennen oo elämässä ollut näin kovaa hinkua salille. Jotenkin olen nyt ottanut sen aika tosissani, että ikää on tosiaan 25 jo mittarissa, ja jos ei nyt aloita liikunnan rakastamista, niin sitä ei tule koskaan tehtyä ja sitten nelikymppisenä saa ihmetellä pömppömahaa ja huonosti istuvia vaatteita. Tein siis lupauksen uutena vuotena pitää itsestäni parempaa huolta tänä vuonna. Ja koska olenhan välineurheilija ihan kaikessa, niin sitä lupausta piti tukea uusilla salikengillä. Sallittavaa sinänsä, että edelliset alkoi ratkeemaan liitoksistaan. Eksyttiin äipän kanssa ale-kierroksellamme urheilukaupoille (for the love of God no idea why, ei kumpikaan olla mitään kulmakunnan kovimpia bodaajia) ja kokeilin siellä paria lenkkariparia ale-puolelta. Oli ihan kivoja tossuja, mutta mikään ei jalkaan tuntunut MIELETTÖMÄLTÄ. (Kyllä, mulle kaiken pitää olla mieletöntä. Myös juoksukenkien.) Löysin hyllystä söpöt leopardikuosiset kaverit ja päätin piruuttani heittää jalkaan. TÄYDELLISET. Ja aivan täydellisen järkyttävän hintaset. 150 euroa? Kiitos mä juoksen mieluummin tätä menoa korkkareilla siellä juoksumatolla.

IMG_6955IMG_6960

Long story short, löysin ne 85 punnalla täältä, eli n. 110 euroa noihin upposi, mutta siinä ne nyt on. Nike Lunarglide 5+ SHIELDit. Tavallaan täydelliset ulkona juoksemiseen, kun on toi vesisuojus, mutta mä todennäkösesti kuitenkin pidän niitä salikenkiä. Eli voin kaataa sitten juomapulloni aina niiden päälle saadakseni koko rahan edestä iloa irti niistä.

Mutta niin, se urheiluharrastus. Melkein kaksi viikkoa sen oltua ihan telakalla, nyt on taas aika tehdä salikortista lompakon käytetyin kortti (pankkikortin sijaan) ja suunnata iloisesti LAFitnessin huomiin mahdollisimman usein. Tiistait on pyhitetty tankotanssille, mutta muille päiville olen tehnyt teettänyt itselleni treeniohjelman, ja aion pitää siitä kiinni kuin se Ice Agen orava pähkinästään. (Eli välillä tulee lipsuttua pahemman kerran, mutta metsästän tavoitetta vimmatusti aina..)

Pitkästä aikaa mulla on jatkuvasti sellainen olo, että mä HALUAN salille. Mun jäsenyys tuolla salilla kattaa uimisen, ryhmäliikunnan ja huippuhyvät salit ympäri Lontoota, joten siitäkään ei voi olla kyse, että liikkuminen olisi tylsää. Mä en halua mitenkään laihtua tai vetää itseäni sellaiseen fitnessmimmi -kuntoon. Arvostan valtavasti sitä vaivannäköä ja omistautumista, mutta se ei vaan oo mua varten. Mä tykkään naisissa pehmeistä linjoista, pienestä pehmeydestä ja naisellisista muodoista, en niinkään jykevistä lihaksista. Niinpä mun ohjelman tavoite on kiinteytyä vähän, mutta ennen kaikkea saada huipputason peruskunto. Mä haluan pystyä aina liikkumaan hengästymättä ja ilman mitään ongelmia. Lontoo on ollut uskomaton apu tähän, kun päivässä tulee usein käveltyä tiedostamattaan 5-10 kilometriä hyötyliikuntaa. Mä jaksan nyt oikein hyvin tän mun menevän elämäntyylini, ja koenkin tän mun uuden vuoden lupauksen enemmänkin satsauksena tulevaisuuteen. En mä nyt varsinaisesti itke, jos mun jenkkakahvat vähän supistuu ja käsivarsista voi jatkossa käyttää sanaa “toned”, mutta ennen kaikkea mä haluan energiaa, voimaa ja jaksamista. Sekä liikunnan tuomaa hyvää mieltä.

Tossut siis on. Salijäsenyys myös. Olen täyttänyt keittiön kaappini jo Spirulinalla, Chlorellalla ja MSM:llä. Spiruliina ja Chlorella on loistavia proteiinin lähteitä, joissa on hirveesti tarpeellisia vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, rasvahappoja jne. Niiden kaverina on sitten MSM, eli metyylisulfonyylimetaani, jota mulle on suositellut personal trainer ja pari eri fyssaria. Mulla on edelleen polviongelmia, ja siihenkin tuon on epäilty olevan avuksi :) MSM:stä on kuulemma apua jäykkien lihasten ja nivelvaivojen hoitoon, ja päätin kokeilla sitä nyt.

Mun leikattu polvi voi ihan hyvin. Jäykistyy ja kiukuttelee lennoilla, mutta muuten suurimmaksi osaksi on kiltisti. Ongelma onkin tuo vasen polvi. Ylitaipuvat niveleni eivät ole hirveästi avuksi, vaan vasen polveni on nykyään heikompi kuin oikea. Kuitenkin polvileikkauksen jälkimainingeissa opin jotenkin luottamaan enemmän vasempaani (terve polvi), ja viimeisen parin vuoden aikana siihen on pariin otteeseen tullut “hyppääjän polvi”. Kuormitus tuohon vasempaan polveen kohdistuu jotenkin väärin, ja siihen voi olla syynä huono lihastasapaino. Polvi myös kiertyy jonkin verran sisään päin, samaten kuin nilkkakin. Siksi olen jonkin verran treenannut PT:n kanssa, jotta saataisiin liikkeisiin oikeanlainen tekniikka. Pari kortisonipiikkiä myöhemmin voin kertoa, että ko. “tauti” ei ole kauhean kiva. Kun polvi tarpeeksi ärtyy, niin siihen iskee ärsytystulehdus, joka tuntuu todella ikävältä. Siispä maltilla eteenpäin ja toivottavasti tuosta MSM:stä on oikeasti jotain hyötyä kuten mulle on sanottu. Pysyn toiveikkaan skeptisenä. 

Mun tavoitteena on käydä salilla kolme kertaa viikossa ja siihen päälle tankotanssi. Katsotaan miten tavoite etenee ja pidän teidät kartalla tästä :)

Tämä välineurheilija ei tossujen lisäksi ole muuta uutta hankkinut. Heitin urheiluvaatteistani puolet varmaan siskoilleni eteenpäin, ja jäljelle jäi vain ehdottomat suosikit. Olen tässä puolentoista vuoden aikana tehnyt muutaman täsmäiskun SportsDirectiin, josta saa urheiluvaatteet superedullisesti, ja näillä mennään täällä treeniharrastuksessa:

IMG_6982

Addun verkkaripaita on ainoa ei-Niken vaate, minkä olen hyväksynyt kaappiini. Lähinnä ihanien väriensä takia. Ja kivan mallinkin. Belkinin iPhone-kotelo on kätevä paikka iPhonelle. Oon usein pitänyt puhelinta/musalähdettä urheilurintsikoissa, mutta totesin, että se hikisyys ei ehkä tehnyt hyvää sille. Sormettomat painonnostohanskat mulla on aina salilla ihan siitä syystä, etten tykkää niistä syylämäisistä rakkuloista, jotka mun käsiin muodostuu. En siis kuvittele kiskovani sellasia painoja, että noille olisi oikeata tarvetta, vaan suojelen lähinnä käsieni ohutta haavoittuvaista ihoa :)

IMG_6969 IMG_6967Aika yksiväristä.. Paidat mulla on nähtävästi kaikki Niken :D No ne on vaan parhaita! Ja väriskaala on valkoisesta liilaan kaikissa pinkin väreissä. Tykkään useimmiten T-paidoista salilla, mutta joskus hihaton paita tulee tarpeeseen. Molempia löytyy, ja suursiivouksen jälkeen treenipaitoja jäi kaappiin seitsemän. Näiden lisäksi kaksi mustaa, jotka huiteli pesussa eilen vielä. Treeneen useimmiten caprimittaisissa juoksuhousuissa (mustat) tai Niken juoksushortseissa, joissa on vähän pidempi lahje (eli jotka ei nouse tuntemettomaan jatkuvasti). Samat housut löytyy mustana ja mustana pinkillä osilla. Villiä. On ollut kauheen kiva avata urheilulaatikkoni viime aikoina, kun sieltä ei tule kulahtaneita vanhoja paitoja (“näistä tulee hyviä treenipaitoja”) vaan ainostaan kauniita ja kivoja urheiluvaatteita. Mulla oli myös jostain syystä seitsemät urheilurintsikat. Nyt niitä on jäljellä kolmet. Väliin mahtui syviä huokaisuja ja “poistoon” -kasan kasvattamista.

Liikunnan lisäksi olen alkanut hieman tarkemmin tarkkailemaan, mitä suuhunsa laittaa. Olen jo viime vuodet muutenkin ollut ruoastani melko tarkka, mutta nyt olen nostanut sen vielä enemmän ajatuksiini. Syön ylipäätään melko terveellisesti, joskin syön myös paljon karkkia ja suklaata. Kuitenkin mun ruokavaliossani on paljon terveellisiä osia, paljon kasviksia ja paljon kalaa. Haluan jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota tähän. Mä en juuri tykkää vaaleasta leivästä, joten sitä ei mun ruokavaliosta oo ennenkään hirveesti löytynyt. Ruisleipä lyö sen aina mennen tullen. Pyrin vaihtamaan pastat täysjyväisiksi, kaikki mehut 100 % tuoremehuiksi ja kiinnittää muutenkin vielä aikaisempaa enemmän huomiota tuoteselosteisiin. Sanat “organic”, “farmers market” ja “no additives” on äärimmäisen tervetulleita. Kaikki kirjain-numero yhdistelmät sitten vähemmän. Kyllä mä jatkossakin varmasti hörpin lemppari passionhedelmälimua ja kokista ja vetelen napaan suklaata entiseen malliin. Uskon kuitenkin siihen, että jos pääruokavalio on kunnossa ja päivässä pyrkii syömään kolme terveellistä ruokaa, niin sitten voi napsia välissä mitä lystää.

Olen innoissani. Jos vielä noi tikit jo sulaisi, niin tää turpa ois täydessä kunnossa ja voisin paahtaa menemään sata lasissa. En kuitenkaan jaksa odottaa sitä, että tikit sulaa, joten tänään alkaa lupauksien täytäntöönpano, ja huomiseksi on ryhmäliikuntatunti jo varattu.

Pidän teidät ajan tasalla onnistumisprosentista :)

Täysin asiaan liittymättä….

*Toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua* 

Nelly.comilla on menossa Epic Shopping Week, ja siellä on nyt lauantaihin asti aivan mielettömiä 24 h kestäviä alennuksia! Tänään klo 14 huomiseen klo 14 on tarjouksessa 40 mekkoa -40 %, joten jos kevätmekoille on tarvetta varastoon, käykää kurkkimassa nyt täältä ale-mekot :)

Desktop

Mun suosikkini olivat nämä, erityisesti oikean alakulman tummansininen pitsimekko John Zackilta :)

Musta / Viininpunainen / Petrolinsininen / Tummansininen

Käykääs kurkkaamassa nämä ja ja monta muuta -40 % alessa olevaa mekkoa Nellyn kampanjasivulta tai TÄSTÄ! :)

0