Life is life

Mä en oikeen tiedä, mistä aloittaisin. Tai oon alottanu tän postauksen jo aika monta kertaa, ja yhtä monta kerta painanu delete-nappulaa. Ja nyt oon jumittanu tässä kohdassa jo varmaan viisi minuuttia… Sormet hyppii näppäimistön yläpuolella, mutten osaa päättää, miten saisin ajatukseni muotoiltua.

Mä en haluaisi “avautua”. Mä en haluaisi tupruttaa pahaa mieltä tänne, blogiin, jota oon aina yrittäny pitää positiivisuuden tyyssijana mulle itelleni. Mutta.. Joskus on näitä päiviä. Niitä päiviä, kun on oikeesti vähän voimaton olo tässä hommassa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Mä rakastan mun työtäni, harrastustani, riippuvaisuuttani ja julkista päiväkirjaani. Rakastan niin paljon, etten oo koskaan todella harkinnut lopettavani sitä. Mutta mulla on myös hetkiä, jollon se tuntuu saavan niin paljon negatiivista energiaa, että sen positiivinen status heikentyy.

Mä en usko Jumalaan. En usko mihinkään muunkaan uskonnon jumalaan. Mä uskon karmaan, siihen, että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille, ja paha saa ansionsa mukaan. Mä uskon siihen, että meillä kaikilla on kohtalomme. Ei mikään saneltu nauha, että näin tulee tapahtumaan. Kohtalo ei ole käsikirjoitus. Tai jos on, niin se muuttuu sitä mukaa, kun elämäänsä kirjoittaa. Jokainen hetki lapsuudesta kuolemaan johdattelee ja muovaa kohtaloa. Oon aina ajatellut, että uskon vain ihmiseen, itseeni ja siihen, mitä minä teen. Että elämäni on mun käsissä. Mutta ehkä iän mukana on tullut pieni usko johonkin suurempaan. On suurempiakin asioita kuin minä. Barcelonan jälkeen varsinkin tuli paljon mietittyä sitä, miten elämä kulkee polkuja ja teitä, millon mitenki. Sillo pohdin paljon energioita. Oon aina ajatellu monen asian olevan hirveetä hölynpölyä, mutta jotenki tietyllä tapaa oon aina uskonu energioihin. Ennen tosi vähäisesti, viime aikoina oonki sitten miettiny näitä enemmän.

life-quotes-graphics-09

Oon miettinyt paljon sitä, miten hymyilevä asenne päivään, positiivinen ja optimistinen asenne ihmisiin, tuo takaisin hyvää. Ja murjotus, no se ei ihan hirveen pitkälle kanna. En tiedä, onko kyseessä oikeasti energioiden vastavuoroisuutta, vai huomaako vaan sen eri tavalla. Jos asennoituu positiivisesti, niin kiinnittääkö huomiota, että päivän aikana käy mieletön mäihä metrojen suhteen, ja että väistää viime vingassa ovea, jonka väliin muuten olisi jäänyt. Että komea mies hymyilee ja kääntyy katsomaan perään, että kenkäshoppailun aikana sulle tarjotaan töitä, ja että söpö lapsi ujostellen hymyilee ja vilkuttaa. Ehkä jos ottaa maailman avonaisin syleilyin vastaan, siitä vaan huomaa enemmän hyvää. Ehkä. Tai ehkä energiat kulkee jotakin selittämättömiä ratoja, ja muovaa meitä ja sitä, miten maailma ottaa meidät vastaan.

Barcelonan jälkeen kelasin tätä kaikkea todella paljon. Silloin jo mielestäni kirjoitin suojelusenkeleistä, ja siitä, miten mulla se kaikki suojelusenkeli-käsite kiteytyy mun edesmenneeseen mummiin. Kun joku on rakastanut niin täysin puhtaasti, niin ympärille on muodostunut kilpi, joka hylkii vaikeita asioita, vähän niinku Harry Potterissa. Kun on panostettu niin paljon positiivista, niin väistämättä suurin negatiivinen voima kääntyy pois. En osaa selittää ajatusta. Mutta se anto mulle rauhan siinä hetkessä kun Barcelonan jälkeen kroppa kävi läpi shokkia ja mieli hyppi ilon ja järkytyksen välillä.

Siksi oon alkanut välillä miettimään, onko tää bloggaaminen sittenkään enää hyväksi mulle. Yritän panostaa tähän valtavasti positiivista energiaa. Ja toivon aina niin kovasti, että esimerkilläni pystyn auttamaan muita, luomaan inspiraatiota omalla elämäntyylilläni ja jos ei muuta, niin edes naurattamaan mun mokailuilla. Oon yrittäny muistella, miksi aloitin tämän homman. Koska se oli musta kivaa. Koska halusin pystyä jakamaan asioita, koska halusin iloita yhdessä muiden kanssa. Koska mä rakastin ja yhä rakastan kommunikaatiota, ja koska koin, että olisin tässä hyvä.

tumblr_mevj0k6Ti51rtr2lmo1_500

Nyt. Mietin välillä, saanko mä tästä enää irti samalla tavalla kuin ennen. Toki tästä on tullut mulle työ, joka maksaa laskut ja vähän enemmänkin, ja tätä kautta on tullut uskomattomia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Mutta samalla tää on alkanut jäytämään mua ihan erilaisella tasolla. Eikä edes henkilökohtaisella, vaan yleisellä. Ehkä mä käyn jotain eksistentialismikriisiä henkilökohtaisella tasolla, ja siksi maailman ongelmat tuntuu jotenkin valtavilta. Vivvellä on tälle hyvä termi, “maailmantuskafiilis”. Se mulla ehkä nyt on.

Mä tiesin tasan tarkkaan, että esim. mun Muotikuution työhakemus nostattaa paskamyrskyn. Aika sama oikeestaan mitä teen normipostausten ulkopuolella, se nostattaa myrskyn. Tai hell, välillä ne ihan peruspostauksetkin tekee sen. Vaikka sanoisin mitä, haastan joidenkin mielestä vaan riitaa, olen itserakas ja haluan vaan kehuskella tai hyötyä muista ihmisistä. Harkitsin itse asiassa usein vetäväni videoni pois sieltä, enkä juuri muistutellut äänestyksistä. Uskoin muutenkin vakaasti, että mua ei “uskalleta” palkata, vaikka olisinkin rooliin työnantajan mielestä sopiva, koska sitten tulisi myllerrys, että “palkkasitte vaan, koska…!”. Höpisin varmaan kuukauden tosta kavereille taukoamatta, ja KAIKKI mun lähipiirissä tiesi tosta hommasta. Kun pääsin haastatteluun, lensin ihan vaan sitä varten Suomeen. Koska mä halusin niin kovasti tuon työn. Ja kun mä kuulin, että mut haluttiin tuohon työhön, tanssin ympäri asuntoa ja soitin kiljuen Suomeen. Mä halusin tota todella todella paljon. Ja halusin heti jakaa tiedon lukijoiden kanssa.

tumblr_mg4umcVL4I1rne198o1_500_large

Ja sitten alkoi tuttu rutiini. Keskustelupalstat täytty, “sain työn vaan suositun blogin takia”, sain taas rykelmän vihapostia, joka huipentui uhkaukseen vetää mua turpaan, jos kävelen vastaan festareilla.  Sitten totuutena esiteltiin sitä, että oikeesti tiesin saavani homman jo viime kesänä (what?!), että oikeesti en ollu yhtään innoissani, oikeesti en ees ollu missää haastiksessa, enhän edes kirjoittanut siitä ja että kaikin puolin, mikään mussa ei sovi tohon työhön. Hauskaa on joka kerta huomata se, kun te ihanat lukijat päivittelette, miten noita kommentteja kestää, ja apua mitä roskaa kommenttibokseissa onkaan. Kuvitelkaa, ne on vielä ne, jotka pääsee seulan läpi.. Eli kuvitelkaapa mitä roskaa siellä on, mikä ei koskaan näe päivänvaloa. Oon rypeny sen verran monessa skandaalissa viiden vuoden aikana, että eipä enää pahemmin tunnu yleensä. Haters gonna hate. Oon ymmärtäny ton asian jo kauan sitten ja aika lailla lopettanut tuulimyllyjä vastaan taistelun tässä hommassa. Mutta nyt..

Nyt sitten se iski. Se maailmantuskafiilis. Ja sen teki ihan muutama kommentti. Yksi asiallinen ja positiivissävytteinen, jossa pohdiskeltiin, että lopetetaankohan mun blogin lukeminen, koska mulla menee liian hyvin, oon liian onnellinen. Monen monta kommenttia liittyi siihen, että kun mulla on niin paljon, että ei kivaa, että joku saa kaiken, ja toiset ei mitään. Ja sitten toki ne kommentit, joissa kerrottiin, miten hirveä ihminen mä olen, ja miten paljon minua vihataan. Ne pysäytti. Pitkästä aikaa. Ehkä mulla oli kilpi alhaalla, ja piikit pääsi läpi. Vähän ku ruusupuskan läpi ois kävelly. Ei juuri sattunu, mutta ne ärsyttävät pikkupiikit laitto ajattelemaan.

Musta on jotenkin hirveän surullista, että nykySuomessa on huono asia olla “liian onnellinen”. Koska mitä onni on? Onko se määrä X jotakin? Vai onko se se asenne, jolla käsittelee sen, mitä on?

36fdb9cfc62d378ecf017a4089c07f2a

Mä uskon tähän sanomaan. Mä en usko, että mulla on loppujen lopuksi niin paljon enemmän kuin monella muulla. Toki mulla on todella onnekas ja hyvä asema tässä elämässä, mutta tuntuu, että ihmisille suurimpana ongelmana on mun asenne mun elämää kohtaan. Se, että nautin siitä, mitä on ja iloitsen siitä joka päivä. Se mun asenne, jolla musta tuntuu, että mulla on kaikki, vaikka ei mulla oikeastaan ole montaa asiaa/elämäntilannetta, jotka voisin haluta.

Mitä mulla on, mikä aiheuttaa muissa tätä angstausta paremman sanan puutteessa?

Mulla on upea työ.
– Oon alottanu kesäduunit 11-vuotiaana. Ei se mun mansikanmyyminen 11-vuotiaana ehkä suoranaisesti vaikuta mun CV:ssa nyt palkkaamiseen, mutta nuorena töissä oleminen opetti niin tärkeitä asioita. Asiakaspalvelun, luotettavuuden, täsmällisyyden, kunnianhimon ja alaisena olemisen. Jokainen mun pomo mun elämäni varrella on suositellut minua mielellään seuraavaan työhöni. Lähes jokaisessa työpaikassani olen jollakin lailla ylennetty työtehtävissä. Kun muut rillutteli 18-kesäisinä, mä painoin kahta duunia, opiskelin täysillä, asuin omillani ja kirjoitin kahdeksan ylioppilasainetta ja pänttäsin oikikseen. Mä panostin mun elämääni. Jokaikinen ilta, kun istuin himassa kotibileiden sijaan, koska 6 piti olla töissä la-aamuna.. Ne maksaa itseään nyt takaisin. Mä tiedän, millasta on seistä 10-12 tuntia päivässä jaloillaan fyysisessä työssä, nostella useita 5 kg -mansikkalaatikoita tunnista toiseen ja palvella hymy naamalla kaikista vittumaisimmatkin asiakkaat. Yläasteikäisenä.

– Nykyään mun työnkuvaan kuuluu se, että pääsen mielettömiin tilaisuuksiin ja kohteisiin, saan kirjoittamisesta rahaa, ja kirjoitan siitä, mistä itse pidän. Uskomatonta. On tässä taustalla kuulkaa paljon sellaista, mikä ei ole kovin kaunista, ihanaa tai kivaa. Sen lisäksi, että kaikki järjestäminen on itsessään työlästä, niin tässä on paljon muutakin. Kaikki se paska, joka tulee tässä mukana. Negatiivisten kommenttien lisäksi? Mites se, että mun elämäni miesten, yksityishenkilöiden, henkilöllisyyttä, menneisyyttä ja naisasioita on rietosteltu keskustelpalstoilla. Tai se, että ihan sama, mitä teen, niin sen pitää olla täydellistä ja virheetöntä. Jos en tiedä jotain yhtä pientä asiaa, olen tyhmä. Jos en saa täysiä pisteitä kokeesta, sitä rietostellaan läpi ja ympäri. Jos erehdyn jossakin asiassa, sitä käydään läpi pitkään ja hartaasti, ja muistetaan vielä vuoden parin päästä. Aikamoista painetta, että kun kirjoittaa mielipiteensä urheilulajista, josta pitää, saa henkilökohtaisia hyökkäyksiä mun persoonaa vastaan, koska ei vaan pidä tietystä pelaajasta, tai ei peräti tiedä jotakin yksityiskohtaa torjuntaprosenteissa. Kaikesta pitäisi tietää kaikki. Ja jos ei tiedä, niin sitten kommenttiboksi täyttyy hilpeistä kommenteista, että “vittu sä olet tyhmä bimbo”.

Etten voi tehdä tiettyjä asioita, koska ne nostaisi julkisuudessa liikaa huomiota. Että mut tunnistetaan melko lailla minne vaan meen Suomessa. Että kun mua vastaan hyökätään ulkomailla, julkisesti spekuloidaan, että valehtelen koko aiheesta JA/TAI ansaitsen tulla raiskatuksi koska olenhan bimbo. Että mun upea työni sisältää joka päivä jonkun henkilökohtaisen hyökkäysen persoonaani, ulkonäköäni tms. vastaan ja usein sisältävät toivomuksen siitä, että mulle kävisi huonosti. Bloggaajat on jatkuvasti nettikiusaamisen kohteena. Kuinka moni ei-niin-upeassa työssään kokee tuollaista työpaikkakiusaamista päivittäin? Kuinka moni kokee työssään seksuaalista häirintää jatkuvasti? Mä saan usein meilejä, jotka täyttää ihan täysin senkin merkistön.

Jotkut positiivisetkin osa-alueet mun työstä, luovat negatiivisia asioita. Kuvitelkaapa millasta on ylläpitää toimivaa parisuhdetta tai tapailua mielenkiintoisen miehen kanssa, kun kalenterin joka viikonloppu menee työmatkoilla ja arkipäivät yliopistossa? Niinpä niin. Jokainen meistä tekee uhrauksia elämässä. Mä en vaan jaksa velloa niissä täällä, ja miettiä, että “voi kyynel, saan matkustaa liikaa, en ehdi ylläpitämään suhdetta”.

Mun työ: Mahdollisuus, jonka jokainen voi saavuttaa.

quotes-about-living-life-live-life-quotes-life-lesson-quotes-short-life-quotes-Favim.com-483437

Mulla on mieletön opiskelupaikka.
– Mä oon koko ikäni panostanut kouluun. Se on ollut mulle aina avain menestykseen. Ala-asteella kuljin vuosia hikari-leima otsalla, ja 15-vuotiaana en vetänyt perseitä Kaivarissa, vaan luin himassa historian kokeeseen maanantaiksi. Stressasin, itkin ja petrasin. Ja menestyin opinnoissa. Kuinka moni itki ylppäritulosten tullessa? Mä itkin. Koska jäin pisteen päähän L:sta. Ja kuinka moni meni “hälläväliä” -asenteella?

– Nyt mä opiskelen just sitä alaa, mitä haluan, just siinä kaupungissa, jota rakastan, arvostetussa opinahjossa, jossa on kivoja ihmisiä ja mielettömät tutorit. Vuosien työ tätä ennen on kuitenki tehty ihan saatanan kovalla intensiteetillä. Oon hionu mun englantia. Kuinka moni hikoili 12-vuotiaana monta viikkoa, että pääsisi läpi kielikokeesta kansainväliseen kouluun? Ja kuinka moni eli aika huoletonta elämää ja meni just sille yläasteelle, minne pääsi. Mä tiedän, minkä polun valitsin. Mun kouluunpääsyyn vaikutti myös se, että mulla oli valtava työkokemus. Ks. kohta 1 tähän liittyen ;)

Mun opiskelupaikka: Mahdollisuus, jonka jokainen voi saavuttaa. 

Nää molemmat polut, joita oon kulkenu työn ja opiskelun saralla on muovannu mua ihmisenä ja persoonana. Ne on tuonu mut tähän hetkeen just tällasena.

Mulla on menestyvä blogi(, jota kautta saan hirveesti kivoja juttuja).
– Mulla kävi ehkä tuuri silloin kun alotin. Aloitin “oikeaan aikaan”. Kuitenkin, kuten historia meille todistaa, on moni tuore blogi lyönyt kovaa läpi, eli se ei ole kaikista tärkein vaikuttaja. Mä olin aika hissukka, en tuntenu julkkiksia tai suosittuja bloggaajia. Mä tulin puskista, aloitin ihan pohjalta, olin oma itseni ja keräsin pikkuhiljaa valtavan lukijakunnan. Herranjumala, ekat vuodet mä kirjotin 2-3 kertaa päivässä! Mä panostin enemmän ja enemmän jokaikinen viikko. Tekniikka vaihtu parempaan, kuvat tarkempiin, tekstit selkeempiin, ulkoasut ammattimaisempiin. Jokaikinen kuukausi tapahtui jotakin kehityskulkua. Opin sietämään negatiivisia palautteita, kovetin itseni, otin vastaan kaiken sen paskan. Luovuin monesta asiasta sen takia, että sain blogata omalla tavallani. Oon saanu hankalan leiman, koska en jäänyt yhteistöihin, jotka ei sopinut mun periaatteisiin, mutta oon aina pitäny kiinni siitä, mitä elämässä arvostan.

Oon kohta panostanut tähän hommaan 1/5 mun elämästäni. Kuvitelkaa mikä määrä aikaa. Jokainen voi väittää, mitä haluaa siitä, miksi mun blogi on menestyvä. Fakta on se, että mä yhä edelleen ja aina ennenkin, oon laittanut tähän niin paljon omaa energiaa, aikaa, kyyneleitä, hikeä ja tuskaa, mutta ennen kaikkea hymyä, että se on kantanut tätä eteenpäin.

– Mä saan mahdollisuuksia ja etuoikeuksia tämän blogin kautta. Mutta ei ne ilmaiseksi ole tulleet. Tätä tehtiin pitkään ja hartaasti kauan ennen kuin tästä sai mitään “hyötyä” irti. Ja yhä edelleen tää vie rutosti aikaa ja panostusta. Kun pyörii ulkona tripodin kanssa tuntemattomien naureskellessa. Kun ei lähde illalla ulos kavereiden kanssa, vaan jää himaan käymään läpi meilejä, kommentteja ja tulevia postausideoita. Kun koko päivän mun pään yläpuolella on musta pilvi, kun joudun kuuntelemaan jatkuvia valheita itsestäni, uhkailuja, vihaposteja ja katkeria tilityksiä. Tai kun saan koskettavia / rankkoja meilejä lukijoilta ja kelaan pari päivää putkeen, miten hirveitä asioita elämässä on.

Helposti voi näyttää siltä, että tää blogi on kultasampo, joka antaa antamistaan, mutta on unohdettu paljon siihen sampoon on alunperin sijoitettu ja jatkuvasti sitä huolletaan ja ylläpidetään.

Menestyvä blogi: Jälleen kerran, mahdollisuus, jonka jokainen voi saavuttaa.

Popular-quotes-about-life-1

Mitäs vielä mun elämässä on?

Ainiin.

Mulla on “hirveesti rahaa”, “sikakalliita juttuja” ja “saan matkustaa ihan hirveesti”.
– Jokaiseen näistä on vastauksena yllä olevat kaksi ensimmäistä kohtaa. Koulutus, kokemus, työ ja panostus. Sen lisäksi elämä on valintoja. Mä valitsen siinä oman asunnon, auton, tupakoinnin ja taksikyytien sijaan julkisen liikenteen, merkkilaukut, ja matkat. Ne jotka lukee mun blogia ku piru raamattua, pitävät mun merkkivaateintoa usein jonain hirveenä tarpeena esitellä mun upeita asioita. Että ostan asian X vaan koska haluan pystyä sanomaan, että se on mulla. Koskaan, ikinä, ei ajatella, että ehkä mulle Chanelin laukku on se taideteos, jonka halusin koristamaan mun kotia. Että se on mulle tällä hetkellä mielekkäämpi sijoitus kuin omistusasunto. Mä ihan oikeasti rakastan kauniita muotiesineitä. Oli niitä seuraamassa tuhannet ihmiset tai ei.

Tää viimesin tuntuu olevan kaikille rankin. No, sen saavuttaa ensimmäisillä, ja ne on kaikki sellasia asioita, jotka jokainen voi saavuttaa.

En halua, että tätä lukiessa tulee sellanen olo, että tää kaikki on 90 % negatiivista. Ei missään nimessä. Yritän vaan näyttää, että jokaisella asialla on kaksi puolta.

Ja mikä on siis se mun suurin rikos ihmisyyttä vastaan? Se, että mä en piilota mun juttuja ja saavutuksia, vaan mä avoimesti iloitsen niistä. Se, että mä ihan oikeasti rakastan mun elämää, ja nautin siitä täysin siemauksin. Mä ymmärrän, että kaikki eivät siihen kykene, mutta miten se on heiltä pois, jos mun elämä on onnellista? Kun se onni ei ole pois heidän elämästään. Mä en haluaisi koskaan olla sellasen katkeran itsevihan kohde. Mä en haluaisi, että olisin jollekin mielikuva, jostakin hirveästä, jota sitten voidaan tulkita kuin piru raamattua. Mä niin kovasti haluaisin vaan olla se inspiraatio, että jokainen voi saavuttaa just sitä, mistä unelmoi. Vaikka unelmoisikin ihan eri asioista.

Mun onnellisuuteni on niin suuri ongelma joillekin, että on pitänyt järjestää tempauksia mun onnellisuuteni tuhoamiselle. On ollut tempausta siitä, että “lähetetään Annan työnantajille tarpeeks palautetta, että ne antaa Annalle potkut.” Millaisia ihmisiä pitää olla, että tuntemattoman ihmisen työasioihin puututaan, jotta tämä saisi potkut? Ketä mä olen satuttanut suoranaisesti, että tähän olisi syytä? Mä en vaan ymmärrä. “Se pitää tipauttaa sen pilveltä” MIKSI? Miksi ihminen ei saa hihhuloida pilvenreunalla ja nauttia elämästään? Miksei saa rakentaa pilvilinnaa ja hyräillen sisustella sitä mielensä mukaisesti? Koska kaikki eivät voi elää niin? Maapallo ei oo kommunistinen keskus, jossa kaikilla on yhtä paljon ja samanlaista. Eikö sitä pilvilinnaa voi hetken ihastella, todeta, että mä haluan kanssa, ja ottaa siitä inspiraatiota. Ei sen pilvilinnan tarvii olla samanlainen, mutta eikö olisi parempi pyrkiä itse saamaan samaa, kuin viedä toiselta pois? Näin mut on kasvatettu ajattelemaan. Ehkä mä oon väärässä.

Mut pitää tiputtaa sieltä pilvilinnasta, koska oon ylpeä ja pidän itseäni parempana kuin muut. Totta. Mä pidän itteäni parempana kuin monia joissakin asioissa, ja pirusti huonompana toisissa. Mä olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut, ja kannan itseni ylpeästi turhia nöyristelemättä. Mä oon ihan hyvä tyyppi, ja tykkään mun elämästäni, miksi en siis saisi olla fiiliksissä siitä? Ei se tarkoita että millään tasolla ylenkatsoisin muita ihmisiä, jos nautin omasta elämästäni ja siitä, millaista on olla minä. EI itsestään ja elämästään iloitseminen poissulje muiden ihmisten arvostusta eikä tarkoita muiden ylenkatsomista. 

life-quotes-rules-sayings-Favim.com-492279

Sain lukijalta hauskan kommentin aiheeseen liittyen…

“Ainahan sulle sattuu tänne blogiin näitä draamakausia, kun eka kohua herättää joku ostamasi laukku, tönimäsi mummo tai voittamasi kilpailu, mutta nyt alkoi minunkin seesteinen pintani aaltoilemaan. :D

En aina jaa mielipiteitäsi ja joskus saatan kulmiani kurtistaa jollekin jutulle mitä täällä luen, mutta herranjestas, pakkoko kaikkea mitä sanot on kääntää päälaelleen?! Sinun sanavalintojasi spekuloidaan ja koetetaan kääntää mahdollisimman epäedullisiksi sinua kohtaan. Jos lopulta päädytään siihen, että sanavalinta olikin ihan viaton ja ehkä hieman epäselvä, ruvetaan sinua mollaamaan siitä kun et osaa kirjottaa ja ilmaista itseäsi selkeästi ja oot muutenkin aika paska kaikessa mitä teet…”

Toi kommentti on niin asian ytimessä. Se on ihan yks ja sama mitä mä teen, väärin menee kuitenkin… Jos kirjotan positiivisesta, niin oon ylimielinen paska. Jos kirjotan kurjasta, niin vittuako avaudun, ku menee kuitenkin niin saatanan hyvin ja paljon paremmin ku naapurin Leenalla.

Mielenkiintosta on myös se, että bloggaajaa kyllä saa kiusata minkä ehtii. Sama tyyppi voi lähettää jokaikinen päivä vittumaisen kommentin, vuodesta toiseen vieläpä, ja analysoida kaiken bloggaajasta. Lukijalla saa olla paha päivä, huono hetki, väärinymmärrys, tai muuten vaan vähän huoleton ilmaisu. Bloggaajalla ei ole näitä oikeuksia. Bloggaajalla ei ikinä koskaan saa olla paha päivä tai huono hetki kun vastaa kommentteihin. Koskaan ikinä bloggaaja ei saa ymmärtää mitään väärin, koska jos ymmärtää on tyhmä bimbo, ja voisi lopettaa bloggaamisen muutenki, ku ei MISTÄÄN MITÄÄN tiedä. Ja tietää pitäisi ihan joka asia. Jokaisen maan valuutta, jokaisen kansan kulttuuri, jokaisen jääkiekkoilijan pistetilasto ja jokaisen lukijan joka kommentti. Viimeinen aivan ehdottomana tietenkin. Ja auta armias, jos ilmaiset jotakin epäselvästi. Vaikka jokainen älyllinen olento ymmärtänee, että nopeasti tekstejä naputtaessa tulee virheitä ja ajatuspieruja, eikä niitä ajattele, kun itse “tietää” asian, jonka haluaa sanoa, eikä välttämättä tiedosta, että kaikki eivät sitä ymmärrä samalla tapaa kun se omassa päässä on. Mutta, olethan Bloggaaja, joten pitäähän sun olla Jumalasta seuraava ja hallita ihan kaikki joka alalla ja joka tasolla. Koska itse aloit kirjottaa julkista blogia, ja valitsit sen, että sua saadaan sen takia kiusata.

Teit niin tai niin, pieleen menee kummiskin, koska toi on mahdotonta. Ja sitten saat kuunnella kuinka feikki olet. Jos et ole käynyt jokaisessa maassa maailmassa, et voi pitää itseäsi paljon matkustelleena. (Sä mikään maailmaa nähny oo.. Feikki.) Jos et puhu 8 kieltä täydellisesti, niin ei sulla ole mitään kielitaitoa. Ja vaikka osaatkin, niin osaat väärät kielet. Kyllähän englantia puhuu kaikki, pitäisi osata hindiä, latinaa ja mandariinia vähintäänkin. (Sä mitään kieliä osaa.. Feikki.) Jos tykkäät Hennesin paidasta, niin ei ole sulla oikeutta pitää mitään Chanelia, jos pukeudut Hennesin vaatteisiin. Feikki. Ja jos pukeudut merkkivaatteisiin, oot pappa betalar -bimbo, joka luulee, että tyyliä saa rahalla. Feikki. Jos et koskaan kirjoita auttaneesi vaikkapa mummoa tien yli, olet itsekäs paska, joka ei välitä muista. Jos kirjoitat pienimmätkin hyvät asiat itsestäsi, olet itsekäs paska, joka yrittää vaan tuoda esille paremmuuttaan. Jos puolustaudut kiusaajia vastaan, on kolahtanu ja vaan se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Jos et puolustaudu, oot nynny. Arghhh. VOISIKO joku näyttää mulle sen mallin, jolla tässä voisi pieni ihminen voittaa!?

Toinen kommentti joka jäi mieleen oli vähän aikaa siten:

“Enkä myöskään (ymmärrä) sitä, että bloggaaja ei saisi sanoa mitään takaisin. Bloggaajia haukutaan minkä ehditään, ja sitten kun tulee jotain negatiivisempaa kommenttia vastaukseksi, sanotaan että bloggaaja on tyly ja ilkeä lukijoilleen. Miettikää vähän ihmiset! Todellisessakin elämässä ihminen saa puolustautua ja sanoa oman mielipiteensä asioihin. Anonyyminä on helppo tulla blogeihin huutelemaan, mutta en usko että asiaa uskallettaisiin sanoa päin naamaa jos tilaisuus tulisi.”

Sen lisäksi, että Bloggaajan tulisi olla yli-ihminen, joka tietää ja osaa kaiken, jossa olisi oikeus mitään kirjoittaa, niin Bloggaajalla pitäisi olla vieläpä taipumattoman metalliset hermot, ja hänen pitäisi olla TODELLA hyvä ihminen. Koskaan ei saisi olla koppava, ilkeä tai käärmekieli. Lukijat saavat olla sitä olan takaa, mutta Bloggaajan antaessa takaisin, on se väärin. Koska Bloggaajan pitäisi olla parempi, fiksumpi ja kestää kaikki, koska onhan julkinen blogi valinta, ja koska saat paljon hyviä juttuja, sun PITÄÄ saada huonojakin. Hyvää päivää nyt taas. EN mä mielestäni allekirjottanu paperia, jossa lukee, että sitoudun nielemään kaiken paskan, mitä lennätetään, kun tän homman aloitin.

Ärsyttävää on se, että ihan sama miten vastaat, olet koppava ja ilkeä. Jos vastaat lyhyesti, koska kommentteja on paljon, ja haluaisit vastata kaikille, olet koppava. Ihan sama millainen kommentti, takaisin ei saa sanoa yhtään ikävästi. Kuinka moni tämän vaatijoista noudattaa itse samaa joka päivä omassa elämässään? En mä ainakaan normielämässä hymyile ja sano, että “oiku kiva”, jos joku sylkee naamaan. En ees haluis olla sellanen ovimatto. Ja herranjumala jos puolustaudut syytöksiltä, olet ilkeä, etkä vaan myönnä asiaa X. Vaikka ois kuinka leikkaamaton kroppa, ja huudeltas silkkareista, niin olet ilkeä valehtelija, kun yrität “puolustautua” totuudella. Pitäisikö tässä alkaa valehtelemaan, että pääsisi helpommalla?

Ihmiset luo mielikuvan, ja pitää siitä kiinni kynsin hampain. Mä olen se ilkeä bitch blondi bimbo, jonka kaikki teot ja ajatukset lähtee pahasta. Koskaan ei voida edes ajatella jotain. Hillittömimpiä on aina kommentit, joissa totuutena kerrotaan jotain niin random-juttuja, etten osaisi edes ajatella sellasta. Oli tekoni / ajatukseni kuinka perusteellinen, niin mun pitää käydä läpi yli ja ympäri se, miksi teen mitä teen, muuten se on vaan luksusteilua tai bimboilua.

Mua ei satuta tällaset kommentit. Ne ei ees sinänsä harmita mua. Ne TURHAUTTAA mua! 

Ja sit ihmetellään, miksen mä halua kirjottaa aiheista X, Y ja Z. Miksi mä haluaisin tuoda mun yksityiselämää enempää julki, kun jo nyt se vähä, mitä siitä oon antanu, on värikynällä väritettynä käsittelyssä siellä, täällä ja tuolla. Miksi antaisin itsestäni yhtään enempää käytettäväksi? Jos kirjoitan bändistä / musiikista, en kuitenkaan tiedä mitään, koska kuuntelen vääriä bändejä enkä edes niiltä tiedä jok’ikistä biisiä. Jos kirjoitan ajatuksia poliitikasta, on ne kuitenki VÄÄRÄT, koska ne on ERI ku jollain.

Ihmiset ei enää erota sanoja eri ja väärä. Se, että olen eri mieltä kuin toinen, ei se tee kummankaan ajatuksista vääriä. Piin arvosta on turha alkaa vääntää, kun se on faktapohjainen asia, mutta kai nyt perkele mielipiteet joukkueista / musiikista / leffoista tai vaikka muodista voi olla erkanevaisia, kun ne kuitenkin on mielipiteitä. 

life-quotes-22

Mä en myöskään juuri mene siihen, mikä mun elämässä on pielessä. En mä kirjota niistä asioista, jotka saa mut käpertymään peiton alle itkemään hiljaa pimeässä. Miksi kirjoittaisin? Miksi mä syytäisin sitä negatiivista energiaa muiden niskoille? Mä oon aina ollu vähän sellanen, että käsittelen mun vaikeat asiat vaan mun läheisten kanssa. Ja useimmiten ihan vaan itsekseni. Vihaajat huutaa kommenttiboksin ja keskustelupalstat täyteen, etten kykene myöntämään virheitäni ja haluan pitää siloista julkikuvaa. Ei kyse ole siitä, negatiivisuus ei vaan ole tän blogin itseistarkoitus.

Ja no, kyllähän tää jatkuva suurennuslasin alla oleminen on vaikuttanut siihen, etten samalla tavalla uskalla myöntää virheitäni täällä. Kun tiedän, että tein elämässä virheen, on ihan eri asia myöntää se itselleen ja lähipiirille, kuin tuhansille tuntemattomille. “Hei, kattokaa mä tyrin!” ja sitten hommaa paisutellaan, vääristellään ja viedään ihan eri tasoille keskustelupalstoilla. Mä en enää vahingossakaan lue niitä, koska ymmärsin jo kauan sitten, että keskustelupalstajutuissa totuuspohja on niin valtavan paljon miinuksella, että jos alkaisin niitä korjailemaan, en enää mitään muuta elämässäni tekisikään. Mutta, kysynpähän vaan. Kuinka moni teistä pystyy avoimesti myöntämään koko lähipiirilleen, että tyri jotain? (mun koko lähipiiri jotakuinkin lukee mun blogia…) Ja kuinka moni teistä vihaajista pystyisi tekemään sen tuhansille tuntemattomille? Ne, jotka vilpittömän rehellisesti vastasi molempiin, että “minä”, mä nostan teille vilpittömästi hattua. Mä en pysty. Vihaan häviämistä, mutta ennen kaikkea tappion myöntämistä. Oli se omassa elämässä tai sillon ku Leijonat ottaa pataan.

Ei se munkaan elämä oo kovin ruusuista. Mun vuotta 2013 tähän asti voidaan ajatella näin:
– Kävin upeissa maissa, elin ihanassa kaupungissa ulkomailla, opiskelin unelma-alaani, sain tehdä hyväpalkkaisesti ihanaa työtä, vietin ihanaa aikaa ystävien kanssa, tapasin mielettömiä tyyppejä ja sain kuulla saaneeni kesän siisteimmän kesätyön.

Mun vuotta 2013 voidaan tähän asti ajatella myös näin: 
– Päästin irti parisuhteesta, joka osoittautui ihan muuksi kuin mitä kuvittelin. En nähnyt perhettäni ja Simbaa 90 % ajasta, tein töitä borderline burn-outin partaalle asti, tuskastuin täysin brittiläisiin systeemeihin ja byrokratiaan, pelkäsin hirveesti siitä, onko maapalloa enää vuonna 2014, käsittelin hirveetä ikäkriisiä 25 synttäreideni lähestyessä. Kärvistelin polvikipujen kanssa, ja ahdistuin siitä, että pitäisi mennä leikkaukseen mahdollisimman pian. Ymmärsin, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka haluavat vain siipeillä kustannuksellani. Tajusin, että olen kohta 25, enkä naimisissa ja äiti, kuten kuvittelin, että olisin. Jouduin ulkomaan matkalla rikoksen kohteeksi, joka olisi voinut koitua kohtalokseni. Kylmetyin menneiden kokemuksien takia, ja kylmyyteni maksoi varmasti tietyllä tapaa muutaman hetken, jotka olisivat voineet olla elämäni parhaita. Ihastuin lujaa, vaikka tiedostin, että ainoa todennäköinen lopputulos olisi jotakin, mikä satuttaisi. Tyrin sen asian, joka olisi voinut olla jotain mieletöntä, ja elän tiedostaen sen joka ikinen päivä. Elin kuukausia tulehtuneen ja kipeän viisaudenhampaan kanssa, koska en saanut aikaiseksi pelkoni / aikapuitteiden takia hoitaa kyseistä leikkausta. Menetin mulle tärkeän ihmisen ja samalla ripauksen siitä, mitä ajattelin olevani.

ONKO se mun elämä nyt sitten kuitenkaan täydellistä?! Kuulen usein, että olisi kiva kuulla negatiivisistakin osista mun elämästä, että musta saisi inhimmillisen kuvan. Mutta kun mä en halua olla bloggaajana ihminen. Mä olen ihminen. Ja mä olen bloggaaja. Ne on kaksi eri asiaa. Mä haluan olla bloggaajana vähän samanlainen kuin tv-hahmo. Tai satuolento. Ihmiset seuraavat viihdettä päästääkseen pois todellisuudesta. Ehkä mä tuotan viihdettä osittain samasta syystä. Mä en VOI käsitellä sydänsurujani täällä, koska ne käydään läpi vihamielisellä asenteella sitten tuntemattomien toimesta. Mutta mä en edes HALUAISI tehdä sitä. Miksi? Kun mun mielestä jokainen, sekä tuottaja, että katsoja, saa paljon enemmän irti tarinasta, joka on positiivinen. Joka inspiroi ja luo valoa pimeään hetkeen.

tumblr_mm3n156ykh1rtr2lmo1_500

En enää muista, mikä oli tän postauksen tarkoitus. Eka mua suututti. Että sain mahtavan työpaikan, ja sitten jouduin käymään läpi negatiivisen vastaanoton. Että vaikka mulla on taustaa, osaamista, kokemusta ja koulutusta olemaan paras mahdollinen työntekijä tohon hommaan, niin todella moni vetosi vaan siihen, että sain homman vain menestyvän blogin takia. Mua vastassa oli monta bloggaajaa. Mä olen ehkä menestyin numerollisesti heistä, mutta ihan samalla tavalla blooggaja mäkin olen. Vaikka olen saavuttanut paljon unelmia, ei se mielestäni kiellä unelmoimasta seuraavista. Vaikka mulla ois monta unelmaa enemmän saavutettuna, ei mielestäni kenellekään ole annettu kiintiötä, jonka jälkeen ei enää sovi unelmoida. Vaikka mulla ois kaapissa Chanel ja olisin juuri tullut Malediiveilta, niin herranjumala mä kelasin tota duunia joka ikinen päivä siitä asti, kun siitä sain kuulla! “Joku muu olisi saanut siitä niin paljon enemmän”. Saanen epäillä.

Suuttumus siirty tuskastumisen tieltä. Sen tieltä, kun huomasin, miten paljon vihaa ihmisissä on. Miten paljon vihaa on nuorissa naisissa toisia kohtaan. Luin tossa metromatkalla Graziaa, jonka mittauksen mukaan eniten vihatut julkkikset on Gwyneth Paltrow ja Jennifer Lopez, kun esim. naistenhakkaaja Chris Brown oli vasta sijalla 20. Kertoo paljon siitä, miten naiset tulkitsee toisia naisia. Ja suuttumus vaihtu nopeasti vaan todelliseen avuttomuuden tunteeseen siitä, miten ihmiset hukkuu omaan surullisuuteensa ja ahdinkoon. Se on vaan niin surullista. Eniten mua aina ahistaa se, kun jotain negatiivista spinniä itestäni nään, on se, että ei vihata vaan mua, vaan vihataan kaikkia niitä, jotka ei vihaa mua. Että “Mungoa pitää vihata, ja sen fanit on ihan vitun urpoja”. Mitä pahaa ne mun uskolliset lukijat on tehny?! Miten se, että he viihtyvät täällä, tekee heistä “urpoja ja hyväuskosia vajakeita”?! Koska olenhan itse Saatana puettuna 25-v. naisen vaatteisiin, ja nämä minusta pitävät tukevat siis sitä Osamasta seuraavaksi pahinta asiaa maan päällä.

Tiedän kyllä, että Mungolifesta pitäviä on reippaasti enemmän kuin sitä vihaavia. Positiivisten kommenttien jättäminen vaan tuntuu olevan monien mielestä turhaa, kun niitä tulee “niin paljon, ettet varmaan huomaa”. Vaikka ne on ne, jotka auttaa jaksaa tätä hommaa välillä. Kynnys meuhkata kommenttiboksissa on paljon alhaisempi kuin kehua ja näyttää tykkäävänsä, kun tuntee että se oma vaiva menee hukkaan. Positiivinen huomio ei monesta tunnu niin tärkeältä, kuin se sanaoksennus henkilökohtaisen hyökkäyksen muodossa. Kai siksi ne negatiiviset usein jää mieleen eniten. Erityisesti silloin, kun bloggaajaa uhkaillaan väkivallalla sen takia, että saa unelmiensa työn.

quotes-about-living-life-live-life-quotes-life-lesson-quotes-short-life-quotes-Favim.com-483436

Kuten sanottua, en enää muista, mikä oli tän postauksen tarkoitus. Ehkä se, että halusin kerrankin purkaa sitä niin sanottua inhimmillistä puoltani tänne. Ehkä se, että halusin muistuttaa ja muistaa itsekin, että en ole vain bloggaaja, vaan ihminen. Että ihmisenä, saavutan asioita ja iloitsen iloisista asioista. En ainoastaan bloggaajana. Että minäkin hikoilen työhaastattelussa toivoen työpaikkaa, kuten kuka tahansa toinen ihminen. Että minäkin itken peiton alla miesasioita ja tuskailen mahamakkaroita, ja että minäkin mietin sitä, tuleeko minusta koskaan äitiä, ja että mun päivän isoin asia voi olla se, että mulla on näppy naamassa, ja että lasken päiviä siihen, että kevät muuttuu kesäksi, että saisin kunnolla henkeä. Etten ole niinä hetkinä bloggaaja, vaan ihminen. 

Mutta ehkä ennen kaikkea mä halusin muistaa itse sen, että ne ihmiset, jotka minua vihaavat, eivät vihaa minua. He vihaavat mielikuvaansa minusta. He ovat luoneet mielikuvan, ja sen jälkeen tulkitsevat kaikkea tekemääni ku piru raamattua. Ihan sama mitä teen, en voi voittaa. Mutta kun MINÄ en ole sama asia kuin se mielikuva. Toivottavasti joku muukin ymmärtää sen. Minusta tunnetaan ja tiedetään niin vähän, enkä aio antaa enempää. Se on liian tärkeätä ja intiimiä ja omaa näin monelle jaettavaksi. Ne em. Harry Potteritkin sen meille jo opetti, että kun sielunsa jakaa liian moneen osaan, haurastuu liiaksi. Siksi pidän tärkeimmän itselläni. Mutta, jos joku haluaa suunnata raivoisan vihan siihen mielikuvaan, jonka on minusta luonut sen perusteella, mitä minä olen antanut täällä nähtäväksi, niin kaipa se on jokaisen oma valinta.

Kai mua vaan tänään surettaa se, miten paljon vihaa ja negatiivista energiaa ihmisissä on. Viha ja energia kun ei ikinä vie mihinkään hyvään.

6800402_orig

0

You Might Also Like

660 Comments

  • Reply tiia Saturday, May 4, 2013 at 14:18

    En ymmärrä, että tahallaan ilkeilevät lukijat saa kirjoittaa sun blogiin vaikka mitä paskaa: henkilökohtaisuuksia, ivaa ja laajan kirjon haukkuja. Sitten kun vastaat näille assholeille niiden itse aloittamalla tavalla, oot töykee, ilkee ja koppava etkä kestä rakentavaa (=”oot vitun huono ihminen”) kritiikkiä. Mun mielestä tässä ei oo mitään järkeä. Voin sanoa ihan suoraan, että välillä mua ärsyttää sun blogissa tietyt asiat, jotkut postaukset tai tapa jolla kirjotat. :D Mut toisin kuin jotkut älykääpiöt, en tuu siitä tänne huutamaan ja mesoomaan, haukkumaan sua tai muuten vaan ilkeilemään, vaan skippaan postauksen ja tulen huomenna uudestaan, yleensä paljon paremmilla fiiliksillä, taas sun blogin suurimpana hehkuttajana. :)

    Se, että jaat itsestäs nettiin asioita, ei tee susta mitään julkista nyrkkeilysäkkiä tai sirkusapinaa, jota jengi voi huoletta tuijottaa, arvostella ja olettaa, ettei sillä ole tunteita.
    Mun mielestä on inhimillistä, että sun elämäntyyli ärsyttää monia tai että ne voi tuomita sut tän blogin perusteella. Semmosia me ihmiset vaan ollaan, toisista on hirveen helppo sanoa mitä vaan, vaikkei koko ihmistä tuntiskaan. Mutta se on väärin, että nää ihmiset tulee julistamaan sen tänne blogiin. Jokaisella meistä on kuitenkin vapaus valita, mitä tällä elämällä tekee, enkä usko, että kovin moni sitä haluaa viettää solvaamalla jatkuvasti muita. Ja niitä, jotka näin tekee, harmittaa ihan pirusti se, että esimerkiksi sä otat kaiken ilon irti tästä elämästä omana itsenäs.

    Sä oot kaikesta päätellen rohkea nainen, oo ylpeä itsestäs. :)

  • Reply Kiia Saturday, May 4, 2013 at 14:21

    Voi ei ! Ihmiset on ihan kamalia. Mä oon aina ihaillu sun blogia ja elämää, mutta oon tienny kyllä että oothan säkin normaali ihminen, että kaiken hyvän mukana tulee myös jotain huonoa ja oonkin seuraillu monet kerrat rinnalta hirveetä paskamyllyä.. ja mietin vaa kuinka katkeria ihmiset osaa olla! Mutta mä oon tosi onnellinen sun puolesta, että sait ton kesätyön ja onnea sekä menestystä muutenkin opiskeluun :)
    ps. oot yks parhaista bloggareista ja arvostan suorasanaista tekstiä!

  • Reply Lise Saturday, May 4, 2013 at 14:22

    Itku tuli silmään tätä lukiessa.. mä en ymmärrä ihmisiä. En oo itsekään maailman positiivisin ihminen (joskus raivostuttavan pessimisti) mutta ei mulla tulisi mieleenkään purkaa omia olojani toiseen.. Päätin nyt kirjoittaa kommentin kun tulee tosiaan jätettyä liian harvoin näitä: Oot ainakin mulle tuonut valtavasti positiivisuutta ja uskoa elämiseen! Kiitos siitä:] äläkä vaan lopeta. Sun tekstejä tarvitaan!

  • Reply Kaisa Saturday, May 4, 2013 at 14:23

    :)

  • Reply Heli Saturday, May 4, 2013 at 14:25

    Joo, jostain syystä moni mullekki aukoo päätä ku käytän rahani johonki mitä tahon, oli se sit vaatteita, matkoja (halppis semmosia ku oon pihipaska:D) tai ihan mihin vaan. Niin heti ollaan kyselemässä miten sulla on varaa, mitä sä muka tuollaki vaatteella/kengillä teet? no daa, en polta enkä juokkaan niin paljoo vaikka vois kuvitella. mulle riittää kaks olutta että oon humalassa niin säästän siinäki omaisuuden:D ja siltikään en sais rahojani käyttää mihin tahon. kai ne pitäis juoda kurkusta alas että se ois hyväksyttävää. Mut sitä asiaa en sussa ymmärrä että ku kuitenki saat niin paljon paskaa anonyymeiltä että miksi annat anonyymien kirjotella tänne? Varmaan karsis aika paljon paskaa ku laittais et pitää kirjautua. Kyllähän jokasessa ihmisisessä joku asia ärsyttää mut en tajua niitä ihmisiä jotka sua haluaa lyödä(!). Miksi? Eihän ne sua tunne. Ne näkee vaan sen mitä tänne kirjotat. En kait mäkään oo semmonen mitä blogissani annan ymmärtää:D

  • Reply Satu Saturday, May 4, 2013 at 14:25

    Wow, ajatuksia herättävä kirjoitus. On todellakin sääli, että jotkut ihmiset, jotka lukee sun blogia, ei ymmärrä sitä, että vaikka olet ollut blogissasi avoin asioistasi (kun vertaa muihin bloggareihin, jotka eivät näytä edes kasvojaan – persoonallisuus tekee blogeista mun mielestä lähestuttäviä ja kiinnostavia) et kuitenkaan tietenkään koskaan kerro kaikkea. Tää on kuitenkin sulle ja meille lukijoillekin foorumi, jonka tarkoitus on jakaa hyvää mieltä. Yltiöpositiivisuus tai siirappisuuskaan ei tosin ole pointti, vaan myös keskustelun ja ajatusten herättäminen asioista, joita ei välttämättä itse tulisi tarkastelleeksi. Lukijana saan sulta päivänpiristyksiä ja toisaalta uusia näkökulmia ja maailman avarrusta. Periaatteessa homman pitäisi toimia kans toiseen suuntaan – toivottavasti ees joskus :D Mun punanen lanka hävis nyt kokonaan, mutta toivoisin ihmisiltä sun puolesta suhteellisuudentajua ja ymmärrystä – kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi niin herraisä elämä olisi tylsää. Sama pätee myös kommentoijiin. Silloin tällöinhän sitä päästelee sammakoita suusta ja antaa tunteenpurkausten ylittää oman harkintakyvyn. :)

  • Reply merimyös Saturday, May 4, 2013 at 14:28

    Pakko myöntää, että en lue blogias kauheasti, mutta kun sattuu näkemään uuden postauksen tulleen, niin tännehän mä tuun :) vähän hirvitti, että mitä tän postauksen lopussa lukee – ehkä “heippa” tai “nähdään vuoden tauon päästä”, onneksi ei!

    Tähän sopis hyvä Aristotle:in quote:
    “There is only one way to avoid criticism:
    do nothing
    say nothing
    and be nothing”

    Eikä kukaan halua olla nobody, right? :)
    Tottakai mullekki tulee mieleen, että voi vitsi ku matkustat paljon ja tollasta, mutta et luultavasti pystyis samaan ilman tätä blogia, joten mielestäni sulla on ihan hyvä syy tehdä mitä lystäät työs hedelmillä. Just uusimmassa Vampire Diaries jaksossa sanottiin, että everyone needs an advantage in life :) tämä blogi on se sun advantage, ja ilman sitä ja sen tuomaa kokemusta (ei unohdeta aivan ihanaa mahdollisuutta tehdä oma vaatemallisto!) et taatusti olis päässy yhtä lähelle tuota uutta työtäs, mistä saat olla ylpeä! Monilla hakeneilla oli taatusti omia meriittejään, joiden mielestä olisivat olleet yhtä kelpoisia työhön, mutta jos olisin ollut työnantaja, niin ilman muuta olisi parempi valita henkilö, jonka ihmiset tuntee ja ketä seuraa (kröhöm en tiiä tarkalleen kuinka paljon, mutta _paljon_ kuitenkin) monia ihmisiä kuukausittain/päivittäin!

    Tää on taas tätä suomivihaajan tunnettua sanontaa, mutta suomessa kun ei tykätä ihmisistä, jotka on successful in life ja jos kirjottaisit tätä blogia englannissa englantilaisille, niin tulis niiiiin erilaista kommenttia ja onnittelua kaikesta, että et ees miettis tän blogin lopettamista. Koita jaksaa ja muista, että nää kommentoijat on taatusti just niitä, jotka rypee huonossa työssä pienellä palkalla, eikä tykkää että muut pärjää paremmin maailmassa. Munki pitää sensuroida tekemisiä ja ostelemisia toisilta, koska lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat sanoneet suoraan etteivät tykkää kun toisilla on enemmän ja “onhan sitä hyvä ostella kun on sitä rahaa mitä käyttää”. Että silleen. Mutta elämähän olis tylsää jos kaikki menis aina kohdalleen eikä olis ryppyjä matkassa :) tämmöset saa aina muistuttamaan nauttia enemmän hyvistä hetkistä ja asioista.

  • Reply janita Saturday, May 4, 2013 at 14:34

    Juuri näin, mahtavaa Anna!!

  • Reply Snow White Saturday, May 4, 2013 at 14:35

    Tän postauksen jälkeen on pakko vähän antaa palautetta, vaikken ole sitä aiemmin tainnut tehdäkään. Olen lukenut blogiasi varmaan parisen vuotta ja rakastan sun blogia, se on mun ehdoton favourite. Toimii loistavana inspiraation lähteenä myös tällaiselle yli kolmekymppiselle perheenäidille. :)

  • Reply Kiira Saturday, May 4, 2013 at 14:37

    Voi ei, kommentoin juuri aiemmin tuohon aiempaan postaukseen, mutta vähän voisin ottaa sanojani takaisin. Toivoin sinun jatkavan omalla linjallasi blogissa ja olla alistumatta nettivihaajien hiljentämis yrityksille, mutta otan sanani takaisin siinä, etteikö tämä ilmiö olisi vielä samoissa sfääreissä kuin esim. maahanmuuttokeskusteluissa esiintyvissä tutkijoiden ym. “hiljentämis yrityksissä” uhkailuilla. Aika huolestuttavaltahan tämä nyt kuulostaa. Tietysti toivon, että jatkat bloggausta jos se sinut onnelliseksi tekee, mutta toisaalta tärkeintä on nimenomaan se oma onni ja mielenrauha, eikä siitä kannata luopua minkään työn, harrastuksen tai muunkaan takia. Luulen, että kun rauhassa annat ajan kulua, sydämesi kertoo varmasti mikä on oikea ratkaisu tämänkin asian suhteen.

    Itse uskon täysin tuohon energian vetovoimaan ja siksi juuri elämässään kannattaa pitää yllä vain niitä asioita, jotka myös tuovat sitä positiivista energiaa. Kaikki muu on loppujen lopuksi turhaa. Rakkaus, ilo, onni, mielenrauha, kepeys ja vapaus ovat mielestäni tärkeimpiä asioita elämässä ja ne ovat sitä elämää!! Sellaista elämä mielestäni on jos antaa sen olla. Asenne on se mikä erottaa usein onnelliset ja onnettomat ihmiset toisistaan ja siihen mihin keskittyy lisääntyy! <3

    Olet aivan erityinen ja upea tyyppi, se minusta huokuu tästä blogista! Kaikkea hyvää ja kepeitä kevät päiviä!

  • Reply A Saturday, May 4, 2013 at 14:38

    Mun mielestä on todella hyvä, että kirjoitat tänne myös ns. Beneath the Surface tyyppisiä postauksia. Muistuttavat ainakin niitä vihaaja kohtaan että tämän kaiken takana on oikeasti a human, a person, one of us.. :)

  • Reply S Saturday, May 4, 2013 at 14:38

    Voi anna, toivottavasti sait edes jonkun niistä lukuisista paskanjauhajista miettimään vähän. Oon ihmetelly ihan tota samaa, mikä siinä on että ihmiset haluaa sanaoksentaa keskustelupalstat täyteen siitä kuinka homot on ällöttäviä, nuoret naiset on bimboja ja loput on feikkejä. Tuleeko siitä kellekään parempi mieli? Kaikesta ei tarvitse pitää mutta jos ei jostain pidä niin miksi tuhlata aikaa sen haukkumiseen, jos tarkoitus ei ole kritisoida rakentavasti vaan ainoastaan aiheuttaa toiselle paha mieli? Sulle kuuluu ehdottomasti se kaikki hyvä ja positiivinen jonka sun kommenttiboksi antaa ja kaikki muu kuuluu vaan suodatusritilän läpi likasankoon. Tsemppiä sulle sen sonnan suodattamiseen <3

  • Reply Elina Saturday, May 4, 2013 at 14:39

    En usein kommentoi blogeihin.. mutta aina kun sä kirjotat näitä mielipidepostauksia, saat mut kommentoimaan.

    Muistan kun löysin sun blogin sillon kun asuit vielä Australiassa. Se oli niin makee juttu että suomalainen bloggaaja asuu toisella puolella maata ja on jättänyt rakkaat läheiset kotimaahan. Olen aina itse halunnut vain lähteä asumaan ulkomaille kun on opiskelut ohi. Tuolloin aloin jo katsomaan sua esikuvana. Nyt vuosien varrella kun olen tätä blogia lukenut olen oppinut arvostamaan niin paljon asioita tässä elämässä. Ja sitä mitä niiden eteen itse voi tehdä!

    En oikein tiedä miten tän sanoisin mutta hiiten noi vihaajat ja kateelliset ihmiset. Elämässä pitää osata iloita toisen puolesta, tehdä töitä omien unelmien eteen ja myös olla hyvällä tavalla kateellinen. Se että yrittää saada toisen elämästä huonompaa negatiivisilla kommenteilla ei tee itselleen yhtään hyvää. Turhaa energiaa siinä hukkaan menee.

    Anna, toivon että et lopeta blogiasi ja kirjotat vaan vihaajista piittaamatta. Kuten jo itsekkin sanoit on sulla enemmän niitä positiivisia lukijoita kun negatiivisia :)

    Kuten jo sanoin oot mulle esikuva kaikessa mitä olet saavuttanut. Sun blogia on kiva lukea oli postaus mikä tahansa. Jatka näin, mua et ainakaan häiritse vaikka ootkin noin täydellinen ;)
    Onnea sulle tosta työstä, kuulostaa mahtavalta ja olet kyllä aivan oikea tyyppi siihen!

    Hyvää kevättä sulle sinne Kroatiaan, kuulostaa muuten superilta paikalta!

  • Reply emilia Saturday, May 4, 2013 at 14:40

    Kauhee kun tuli paljon ajatuksia mieleen enkä nyt tiä muistanko kaikki ja saanko sanotuksi niitä kaikkia hyvin mutta koitetaan.. a) itse RAKASTAN sun blogia ja sä nimenomaan välität positiivisuutta ja inspiroit jne jne mutta et ehkä saa lukijoilta kuulla tätä yhtä paljoa kuin niitä paskakommentteja koska oon huomannu että yleisestikin maailmassa ja elämässä on se suuri osa järkeviä ihmisiä jotka ei pidä mekkalaa ja sitten on se pikkuosa jotka ottaa elämän tarkotuksekseen puuttua joka ikiseen pieneen asiaan ja sun blogin tapauksessa todelliseen nettikiusaamiseen. Kaikkien normaalien täysjärkisten pitäis levittää sitä positiivisuutta ja kehua aina kun mahollista yms yms jotta ne idiootit jäis sen kaiken positiivisuuden varjoon mutta valitettavasti itsekin niinkuin lähes kaikki syyllistyy siihen että kun asiat on hyvin ja ei ole mitään erityistä tarvetta mitenkään puuttua asioihin niin ne positiiviset mielipiteet jää vaan omaan mieleen. Ja itse asun myös ulkomailla hyvin kansainvälisessä ilmapiirissä ja oon huomannu että suomalaiset on yksiä pahimmista tuomaan nimenomaan sitä negatiivisuutta esiin. b) ne jotka sanoo että oot liian onnellinen yms niin se tosiaan on kateutta ja sellasta vääränlaista, myönnän että itsekin oon kateellinen ihanista merkkilaukuistasi koska itselläkin on ollu esim chanelin laukku unelmana siitä asti kun sellaisen näin, mutta mua ei todellakaan haittaa että sä oot saanu unelmalaukkus jo hankittua, päin vastoin se inspiroi mua yhä entisestään ja jostain syystä ne väärällä lailla kateelliset jotenki ajattelee että toisen onnellisuus ottais itseltä pois mahollisuuden olla onnellinen. sellainen hyvä, inspiroiva kateus on mikä antaa motivaatiota ja kunnianhimoa joka taas parantaa mahdollisuuksia itse saavuttaa samanlaisia asioita myöhemmin kun taas sellainen vihaajakateus sulkee ne vihaajat sellaiseen häkkiin joka estää niitä menestymästä joka taas aiheuttaa noidankehän jossa kun vihataan -> menestytään huonommin -> vihataan taas vielä enemmän kun itsellä ei oo asiat yhtä hienosti kuin toisilla. Oot varmasti kuullu paljon siitä että kantsii jättää vihaajat vaan omaan arvoonsa koska ne ite joutuu negatiivisuutensa uhriksi, ja se on niin totta, mutta ymmärrän kyllä että mahtaa olla hankalaa yrittää olla välittämättä tollaisista erittäin vittumaisista kommenteista yms. Haluisin vielä sanoa paljon enemmän mutta ajatukset menee ristiin rastiin yms niin paras ehkä vaan sanoa että c) OOT MAHTAVA, INSPIROIVA JA IHANA niin bloggaajana kuin ihmisenäkin ja toivon että ihmiset pikkuhiljaa tajuis että se ei oo niiltä mitenkään pois! Ja tääkin postaus sai mut ajattelemaan sitä kuinka paljon positiivisista asioista jätän vain mieleeni enkä sano ääneen kun pitäisi nimenomaan levittää sitä positiivisuutta että tollaset negatiivipaskat jäis sen positiivisuuden varjoon.. Ansaitsit sun työn ja kaiken muunkin hyvän ja nimenomaan, kova työ ja kunnianhimo ja positiivisuss on kaiken sen menestyksen takana ja on mahtava nähdä että noilla ominaisuuksilla saa vaikutettua omaan elämäänsä ja menestykseen! Koita jaksaa äläkä missään nimessä lopeta bloggaamista, ei vaan siksi että sulla on upea tyyli ja ihana blogi vaan erityisesti siksi että sun kaltaisia ihmisiä tarvitaan olemaan äänessä ja julkisuudessa yms että ihmiset heräävät siihen tosiasiaan että positiivisuus on se avainsana ja sitä tarvitaan paljon enemmän tässä elämässä ja nimenomaan että elämästä pitää nauttia täysin siemauksin!

  • Reply Piau Saturday, May 4, 2013 at 14:42

    Oon alusta asti lukenu sun blogias ja nähny kuinka muutut siitä ujosta tytöstä menestyväksi naiseksi. En oo koskaan ajatellu että oisit saanu asiat helpolla, vaan tollaseen menestymiseen tarvitaan luonnetta, asennetta ja itsetuntoa. Et oo liian ylpeä, etkä itserakas vaan terveellä tavalla fiksu ja oman arvosi tunteva ihminen. Kateus on varmasti maailman suurin sairaus, sitä voi olla pienissä määrissä vähän meissä kaikissa, mut sen pitäs vaa ajaa itteä kohti omia unelmia kun näkee miten toinen on ne saavuttanu. Mikään mitä toinen saavuttaa ei oo millään tavalla toisilta pois, se on hirveen vaikeeta joidenki ymmärtää :/ mää toivon että jatkat ihanan positiivista blogia pitkään ja piät pään korkeella :)! Tiiän itekki miltä tuntuu olla suht kaunis, saada aina töitä ja menestyä kaikessa mihin ryhtyy. Se menestys vaa lähtee ihan itestä sisältä ja ulkonäköönsä ei nyt nii hirveesti voi vaikuttaa ; Haters gonna hate ;)

  • Reply mii Saturday, May 4, 2013 at 14:43

    Aloin melkeen itkeä! Totta joka sana.. ahkerana blogien lukija olen huomannut kuinka katkeria ja ikeitä ihmiset voivat olla! Esimerkiksi eräs yksinhuoltaja joka joutui kokemaan eron juuri vauvan syntymän jälkeen sai vielä sen tuskan päälle paskaa niskaan ja kilo kaupalla! Kyseinen blogi ei ole yhtä suosittu kuin tämä mutta silti demin palstalta löytyi haukkumiskeskusteluja. Nettikiusaaminen on paha ongelma, mutta se on vaikeaa saada kuriin. Kun ystäväni vanhaa galleriakuvaa haukuttiin netissä vieraiden ihmisten toimesta ei asialle saanut mitään.
    Oma blogi on ollut unelmana, mutta olen vasta päässyt teini-iän huonosta itsetunnosta eroon enkä tiedä kestäisinkö ikeitä kommentteja.

  • Reply Riikka Saturday, May 4, 2013 at 14:50

    Musta tuntuu että monelle tuli tuosta sun Muotikuutio hausta vaan sellainen olo, että hait siihen siksi ettei kukaan muu saisi sitä duunia. Että osoittaisit että olet kaiken napa ja saat ihan mitä haluat. Että sulla olisi taas yksi asia jonka moni muu olisi mahdollisesti halunnut/tavoitellut.
    Mä en ajattele enkä koskaan ole ajatellut että olet paha ihminen tai epä-inhimillinen, mutta mielestäni tapasi sanoa asioista tai suhtautua asioihin on ajoittain ylimielinen ja/tai ylenkatsova. Että ehkä myös me lukijasi haluamme joskus muistuttaa sinua siitä että että olet vain yksi meistä niin monesta. Ja kuinka pieni sitä itse loppujen lopuksi onkaan, vaikka olisikin menestyvä blogi ja rahaa. Ihmisyys ja inhimillisyys on niin paljon muuta.
    Kiitos tästä tekstistä, mielestäni se juuri osoittaa sitä sun kuuluisaa inhimillisyyttä :)

  • Reply a Saturday, May 4, 2013 at 14:55

    …..hengitä syvään ja huokaise!
    ensinnäkin tuo teksti on niin Totta, olen täsmälleen samaa mieltä ja se sopii kaikkeen
    ja toisekseen, helpompaa sanoa kuin tehdä, oletan.. mutta unohda ne surussa, negatiivisuudessa, ja saamattomuudessa rypevät ihmiset!!!

  • Reply rilla Saturday, May 4, 2013 at 14:56

    Hyvä kirjoitus. Toivottavasti pistää ihmisiä ajattelemaan. Ei vain ymmärrys riitä siihen, mistä noita idiootteja tulee. Eihän toisen onni ole pois omasta onnesta! Tsemppiä sulle!

  • Reply Chatte Saturday, May 4, 2013 at 15:00

    Ihmiset on vaan kateellisia. Laiskojpaskoja, jotka eivät jaksa tai halua tehdä töitä oman onnensa eteen. Itsekin olen välillä yksi heistä. Mutten silti koe tarpeelliseksi tulla purkamaan omaa huonoa oloani jonkun toisen niskaan, vain siksi, että hänellä ainakin näyttää menevän hyvin. Eivät suomalaiset pessimistit ja vihaiset murjottajat oikein osaa suhtautua oikein toisten iloisuuteen.

    Sulle Anna haluaisin kuitenkin toivottaa oikein paljon tsemppiä ja onnea! Oot kaiken saavuttamasi ansainnut, ja saat kaikesta siitä iloita! Ja pidän blogistasi, vaikka välillä kateellisena kuolailen Chanellis perään… :D

  • Reply Chatte Saturday, May 4, 2013 at 15:01

    Ihmiset on vaan kateellisia. Laiskojpaskoja, jotka eivät jaksa tai halua tehdä töitä oman onnensa eteen. Itsekin olen välillä yksi heistä. Mutten silti koe tarpeelliseksi tulla purkamaan omaa huonoa oloani jonkun toisen niskaan, vain siksi, että hänellä ainakin näyttää menevän hyvin. Eivät suomalaiset pessimistit ja vihaiset murjottajat oikein osaa suhtautua oikein toisten iloisuuteen.

    Sulle Anna haluaisin kuitenkin toivottaa oikein paljon tsemppiä ja onnea! Oot kaiken saavuttamasi ansainnut, ja saat kaikesta siitä iloita! Ja pidän blogistasi, vaikka välillä kateellisena kuolailen Chanellis perään… :D

  • Reply Minka Saturday, May 4, 2013 at 15:02

    Mahtava teksti jälleen kerran, ihan sanattomaksi vetää. Eihän tähän edes oikein voi lisätä mitään. Puhut niin täyttä totta ja yhdyn jokaikiseen sanaan minkä oot tähän postaukseen kirjoittanut.
    On todella harmillista että porukalla on niin paha olla, että pitää jatkuvasti haukkua jotakuta. Ja sun kohdalla oon todellakin huomannut sen, että on ihmisiä, jotka on yksinkertasesti päättäneet, että oot paska ja kaikki mitä teet, on paskaa. Tai kaikki ainakin käännetään negatiiviseksi, virheitä oikein etsitään ja kaikkea sanomaasi ja tekemääsi, tai sanomattomaasi tai tekemättömääsi, spekuloidaan ympäri nettiä. Itse törmäilen niihin keskusteluihin tuon tuostakin ja ne on kyllä ihan kamalaa luettavaa. Miksi kukaan haluaa kirjoitella sellaisia asioita toisesta? En vaan voi käsittää.

    On kuitenkin myös meitä, jotka ihailee sua suuresti ja iloitsee sun kanssa kaikesta ihanasta mitä sulle tapahtuu. Itse odotan aina innolla uutta postausta ja luen ne aina huolella läpi ja ihailen asukokonaisuuksia ja kaikkia kuviasi, hymyilen jutuillesi, iloitsen hyvistä asioista ja olen pahoillani pahoista joita sulle sattuu. Ihailen sua suuresti ihmisenä ja oon sulle sen sanonutkin. Ja sanon uudelleen, koska se pitää niin totaalisesti paikkaansa. Mua todellakin inspiroi sun elämä, se miten paljon oot saavuttanu puhtaasti omalla raadannallasi, se, että kaikki on mahdollista kun vaan yrittää parhaansa ja tekee kaikkensa saavuttaakseen haluamansa. Inspiroi niin paljon, että kuka tahansa voi saavuttaa tuollaisen elämäntilanteen, tuollaisen ns. “tason”. Julkkikset kun on julkkiksia, ei niihin osaa samaistua. Mutta sä oot ihan kuin kuka tahansa, suhun pystyy samaistumaan. Enkä tarkoita tuota “kuin kuka tahansa” sitten mitenkään negatiivisella tavalla.

    Mulle sä oot todellinen inspiraation lähde, nuorempana olisin varmaan voinut jopa nimetä sut mun idoliksi. Enää en sitä nimitystä käytä, mutta aika lähellä sitä ollaan. Ihailen sua niin suuresti ja inspiroidun kaikesta mitä teet ja se luo voimaa itsellekin, luo niin paljon voimaa ettet uskokaan. Saa jaksamaan ja yrittämään parhaansa, panostamaan kaikkeen mitä tekee ja tavoittelemaan unelmiansa oikein tosissaan. Siitä haluankin kiittää sua, kiitos Anna, oikeesti.

    Se hyvinvointipäiväkin oli niin mahtava, oli upeaa tavata sut, jutella sun kanssa ja jopa saada sulta halaus. Et uskokaan kuinka paljon se mulle merkitsi. Samoin se, kun tulin kommentoimaan siitä postauksesta ja muistit mut ja kyselit mun vointia, se sai mun hymyn korviin asti ja niin iloiseksi ettei mitään rajaa. Joidenkin mielestä tää voi kuulostaa naurettavalta, mutta mulle noi molemmat merkitsi todella paljon. Sitä päivää muistelen hymyillen, aina. Mun mielestä oot vielä upeampi livenä, ja ihan sama ihminen kun blogissasi. Et todellakaan esitä yhtään mitään. Harmi ettei kaikki tajua sitä.

    Tää mun kommentti nyt venyy aikalailla ja punaista lankaa tässä ei ole olemassakaan. Yritin vaan pukea edes jotenkin sanoiksi mitä ajattelen. Pitäisi muutenkin kommentoida useammin, se on viimeaikoina jotenkin jäänyt. Pitää alkaa taas kommentoimaan useammin :) Niin ja toivon etten vaikuta ihan hirveältä creepperiltä vaan sen takia että ihailen sua..

  • Reply Nana Saturday, May 4, 2013 at 15:02

    Mielestäni blogi saa olla juuri sellainen kuin bloggaaja haluaa sen olevan. Sinne saa tuoda juuri sitä, mitä itse haluaa. Lukijat voivat päättää mitä lukevat. Ja itse koen, että näistä blogeista on juurikin niin ihan saada positiviista energiaa ja hyvää mieltä. “Älä kadehdi hänen ilojaan, et tiedä hänen surujaan”
    Minua helpotti eräässä vaikeassa elämänvaiheessa, kun ymmärsin, että ihminen joka vihaa muita, vihaa eniten itseään.

  • Reply Laura Saturday, May 4, 2013 at 15:08

    En yleensä kommaile, mut nyt pakko! Ite oon ainakin sitä mieltä, että oot vahva ihminen joka inspiroi tällä blogilla monia. Minuakin. Se että joku on pystyny saavuttamaan noinkin nuorella iällä noin paljon on mahtavaa. Merkkilaukut yms. aina aiheuttaa pienen kateellisuuden piston, mutta sen sijaan että tulisin tänne haukkumaan yms koen, että se pieni pisto motivoi mua vaan tekemään kovemmin duunia unelmien eteen! Jos säkin pystyt niin kyllä minäkin! Se että jollain bloggaajalla on jotain mitä mulla ei, ei todellakaan ole multa pois. Sääli että nykyään Suomesaa ei saa olla menestyvä nuori nainen ilman, että se tietty kateellisten ja pahojen ihmisten joukko tuomitsee.. Itsekin koen että kovalla työnteolla ja oikealla asenteella pääsee pitkälle. Tästä hyviä esimerkkejä omassa suvussa. Mutta voimia ja tsemiä ja toivottavasti jatkat meidän lukijoiden inspiroimista ihan vaan omalla ihanalla itselläs! :) haleja!

  • Reply Erika Saturday, May 4, 2013 at 15:10

    <3

    Ei mulla muuta.

  • Reply MarikaK Saturday, May 4, 2013 at 15:12

    Hmm.. Tää postaus herätti kyllä ajatuksia, ja hyvä niin. Rehellisesti sanoen, mulla on täysin erilaisia mielipiteitä siitä mihin haluaa laittaa rahaa ja voin sanoa katelleeni välillä postauksia uusista laukuista, että “kiva, taas kallis laukku huhhuh”.. Mutta mä en oo tullu siitä tänne huutelemaan tai ketään haukkumaan, koska se on vaan mun mielipide, eikä mulla oo mitää tarvetta sitä esittää ja pahottaa toisten mieltä. Mutta tää postaus, se sai mut tajuamaan vielä paremmin, että jokainen tekee niinku haluaa, ja sä jos kuka oot ansainnu tän kaiken! Ja sain itelleki motivaatiota panostaa kouluun ja töihin, koska susta näkee mihin asti se voi viedä. (katotaan kauan tää pysyy mielessä, voi hyvin olla dttä seuraavalla koeviikolla ajatukset on jo luovuttamispisteessä:D)

    sitte vielä toinen tärkee asia mitä sait mut tajuamaan, nimittäin positiivinen palaute. En mä kommentoi blogeja.. Luen kyllä paljon, saan inspiraatota ja ideoita ja omistan mielipiteitä asiasta, mutten koskaan esitä niitä ääneen, koska aattelen tosiaan niin että ei sillä mun jutulla ole niin väliä, tuskin sitä edes huomataan sieltä kaiken joukosta. Tää on hassua, koska tosielämässä mä pyrin olemaan positiivinen ja kehumaan ihmisiä, koska tiedän miten hyvältä se tuntuu. Kehun aina kavereitten kivaa asua tai kampausta, miksen siis tekis sitä täällä netissäkin vähä tuntemattomille? Positiivisuutta ei koskaan voi olla liikaa. Tän sä sait mut ymmärtämään ja kiitos siitä! Nyt aion rueta kommentoimaan blogeja enemmän, just sitä positiivistä palautetta, ainakin yritän ain kun on aikaa.

    Kiitos siis mahtavasta blogista, inspiraatosta, motivaatiosta ja näkemyksistä mitä täällä välität! Mä oon ainaki yks joka niistä iloitsee ja on kiitollinen, enkä varmasti oo ainut. Toivotaan että muutki heräis positiivisuuteen kommenttibokseissa sekä muualla, mä ainakin koitan näkyä täällä nyt useamminkin! :)

  • Reply Jasmin Saturday, May 4, 2013 at 15:12

    Minä olen yksi niistä, jotka kritisoivat lätkäpostaustasi. Mulle jäi paha mieli meidän kommenttien vaihdosta, koska tuntui, että käsitit minut täysin väärin. Minä en ole niitä ihmisiä, jotka haukkuvat haukkumisen ilosta, kadehtivat toisen saavutuksia ja haluavat loukata mahdollisimman verisesti. Kuten sanoin, minulla ei ole mitään sinua vastaan. Päinvastoin arvostan saavutuksiasi ja rohkeuttasi esittää mielipiteitä. Kunnioitan myös sitä, että julkaiset negatiivisiakin kommentteja ja jaksat vieläpä vastata niihin.

    Kommentoin itse pikaistuksissani turhan jyrkästi. Aihe vain sattui koskettamaan henkilökohtaisella tasolla, sillä olen seurannut läheltä, millaisten paineiden alla jääkiekkoilijat työskentelevät. Uskon, että heillä on jossain määrin vähän samanlainen fiilis kuin sinulla; arvostelua tulee joka puolelta, jokainen vaatii ihmeitä eikä ole tyytyväinen oikein mihinkään. Toivoisin, että sinä lähettäisit heille sitä hyvää ja kunnioittavaa energiaa :)

    Yhteenvetona siis: olen pahoillani, jos loukkasin. Toivon, ettet lopeta blogiasi, koska tämä on ainoa blogi, joka herättää silloin tällöin isojakin tunteita. Kiitos siitä, Anna!

  • Reply Katariina Saturday, May 4, 2013 at 15:13

    Moi! Aiheuttipa ristiriitaisia fiiliksiä tämä postaus. Noh, kun en muuten ikinä kommentoi, niin tässä tulee… Olet musta todella inspiroiva ihminen. Menestynyt, hardworking, postitiivinen ja vielä hyvin kauniskin! Sulla on paljon hienoja juttuja: vaatteet, kengät, asusteet ja kaikki. Ihania juttuja, joista monet ottaisin omaankin vaatekaappiini. Tykkään myös sun kirjoitustyylistä. Blogin tekstit on mieteskeleviä, joskus syvällisempiä ja joskus pinnallisempia ja huumorilla sekä asenteella maustettuja. Rehelliset kirosanat blogiteksteissä naurattaa, ihanaa pippurisuutta! :D Diggaan myös samaa musiikkia kun sä ja lentopalloakin olen pelaillut! Tatskat ja matkustelu on myös lähellä sydäntä. ;) Siksi sun blogista on tullut yksi lemppareista! Ja jos se yhtään lohduttaa, niin voin sanoa, että ainakaan tämän blogin perusteella susta ei saa mitenkään ylimielistä/muutenkaan negatiivista kuvaa. Kuten sanottua, kateus on ansaittua. Mutta todella surullista kyllä, että nämä jotkut paskanjauhajat ei ymmärrä sitä pitää itsellään. Haha eiköhän tässä oo tarpeeksi ylistystä. :D Mutta siis sen vaan halusin sanoa, että mun mielestä noin inpiroivan ihmisen blogia on ihana lukea! Suurin asia mitä tää on mulle antanu on se, että olen osittain tän blogin ansiosta uskaltanut lähteä toteuttamaan omaa suurta unelmaani. Kesällä olisi muutto ulkomaille. Ja se on iso juttu se. Kaiken voi saavuttaa, kun vaan tarpeeksi haluaa ja yrittää. Kiitos!!

  • Reply Jenny Saturday, May 4, 2013 at 15:14

    Mä olen juuri niitä, jotka ei juuri kommentteja jättele kun se tuntuu, no, turhalta. :)

    Tän kirjoituksen jälkeen on kuitenkin pakko sanoa, että jos ja kun kaikki kuvailemasi kokemukset ovat totta, niin on tämä maailma kyllä sairas. Olen jotenkin aina ajatellut että ehkä ne pahimmat peelot olisivat vain jotain keskenkasvuisia teinejä jotka eivät ehkä ymmärrä esim. väkivallalla uhkailun olevan normaalin retoriikan ulkopuolella, mutta ilmeisesti joukkoon mahtuu vanhempiakin ihmisiä. Ja oikeasti, naisia! Mä olen aivan järkyttynyt, vaikka teenkin töitä opettajana ja olen itsekin saanut huorittelusta yms oman osuuteni. Toisaalta sillä kokemuksella pystynkin sanomaan, että jotain vikaa tässä meidän maailmassamme tällä hetkellä on, se näkyy ylipäätänsä välinpitämättömyytenä ja siinä etteivät kaikki enää jaksa arvostaa itseään, saati sitten muita. Kaiken pitäisi pudota syliin valmiina eikä töitä jakseta tehdä. Näistä samoista asioista kertoo mielestäni myös nuo sun kokemukset. Ei ehkä lohduta, mutta yksittäisenä ihmisenä et pysty asiaa ratkaisemaan, eli vika ei ole siinä että esimerkiksi toimimalla eri tavalla saisit pahimpienkin hateeeiden hyväksynnän. Tuskin näin olet ajatellutkaan, mutta haluan tällä viestiä että vika on jossain syvemmällä.

    Mua kieltämättä itseänikin välillä harmittaa, ettet kirjoita enää niin avoimesti kuin aikaisemmin. Kuitenkin jokaikinen tajuaa viimeistään tämän luettuaan mikset niin enää tee. Mä kuitenkin näen että blogisi sisältö on edelleen ihan linjassa siitä huolimatta, persoonasi tekee siitä Sen jutun, vaikka rajaisitkin asioita pois. Rohkeutta, Anna, toivottavasti jaksat vielä nostaa pään pystyyn ja yrittää ignorata ne, jotka haluaisi tuomita sut epäonnistumaan. Teet heille vain palveluksen hillitsemällä itseäsi tai blogisi sisältöjä. Olisi ehkä liian radikaalia sulkea kommentointimajdollisuus (varsinkin kun meno varmaan vaan pahenisi sen myötä), mutta ehkä jokin breikki olis paikallaan? Tsemppiä! Oon lukenut sua jo neljä vuotta enkä halua lopettaa vielä ;)

    Ps. Nyt ainakin tietänet miltä kaikista superjulkkiksista tuntuu, susta ei (kai?!) sentään vielä leviä mitään meikittömiä ja photoshopattuja paparazzikuvia vaan saat tehdä esim baarireissusi sillai olosuhteisiin nähden suht vapaasti ;). Ota tämä kommentti huumorilla :)

  • Reply sasu Saturday, May 4, 2013 at 15:17

    Anna, olet loistava. Oikeesti. Aina kun eksytään kaverien kanssa keskustelemaan blogeista tai joku näkee mun lukevan blogiasti en koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä ja kehu sinua. Tä on ensimmäinen blogi mitä oon koskaan alkanut lukemaan ja en tiedä sitten johtuuko se vaan siitä, mutta tää on myös ylivoimasesti ykkönen! En aina jaa kaikkia mielipiteitäsi, asuvalintojasi tai muuta toisarvoista, mutta sulla on puhdas sydän. Sulla on tosi kultainen sydän! Mä arvostan sua todella paljon. Sä olet viisas ja mietit asioita. Musta on aivan ihanaa kuulla, että olet onnellinen, koska sä todellakin ansaitset onnellisuuden ja myötäkäymiset. Ja mun mielestä se, että jollain menee niin hyvi luo uskoa myös siihen, että hei, mäkin voin saavuttaa ton! Kerran postauksessa sanoit, että oot saavuttanu kaiken mitä oot oikeesti halunnu tai jotain tähän suuntaan.. jäin pohtimaan tota, sillä meidän psykologian opettaja aina muistuttaa, että tietäkää mutta myös varokaa mitä unelmoitte, sille unelmat oikeesti käy toteen. Ja oon todistanu tätä omassakin elämässäni niin usein!! Elämä on vaan niin ihanaa ja mun mielestä on ihanaa nähdä, että joku on myöskin sen oivaltanut ja hänellä on rauha sisällään. Kiitos, Anna :) Kaikkea hyvää sulle! Toivottavasti et ikinä lopeta tämän blogin kirjoittamista, ja jos joskus lopetat niin se on varmasti silloin se paras vaihtoehto itsellesi :)

  • Reply tunnels Saturday, May 4, 2013 at 15:17

    TÄMÄ!!!

    Anna tapahtui mitä tahansa, pysy positiivisena! Ainakin mä saan tästä blogista ihan hirveesti positiivista energiaa, kun näkee kuin sä handlaat työt ja opiskelut ja matkustelut. Mäkin teen töitä kahdessa työpaikassa, opiskelen maisterin tutkintoa Englannissa, ja hoidan parisuhdetta. Ei se oo aina helppoa, mutta priorisoimalla ja positiivisellä mielellä tekee paljon. Rakastan mun molempaa työtä (toinen on samaa mitä sä teet joten pääsen mtkusteleen kans paljon), rakastan mun miestä, rakastan mun opiskeluainetta, rakastan missä mä asun, ja rakastan asioita joita teen vapaa-ajalla.
    Elämä on täynnä valintoja, ja mä valitsin tehdä näin, olla onnellinen ja yrittää etsiä aktiivisesti onnellisuutta. Okei joskus on maailma vastassa, mutta se asia hoidetaan ajallaan ja sitten mietitään muita asioita. Mäkin voisin jäädä vaan miettiin ja murehtiin elämän epäkohtia ja kuin mulla ei oo varaa ostaa Alexaa itselle ja kuin council tax ja on ihan perseestä, tai sitten voin fiilistellä yhtä iiiihanaa kilpailua, jonka voitin ja tulevaa lomamatkaa. Kumpaa siis teen?
    Ja mä en nyt uskalla edes alkaa analysoida mitä joidenkin ihmisten päässä liikkuu. Kai se on sitä, että jos mulla ei oo asiaa x, niin ei sitä kukaan muukaan saa. Ja se kellä on, niin ihan varmasti ei oo sitä ansainnut. Jne etsetera. Ja kun sulle nyt niin paljon tapahtuu, niin ihmisillä on paljon sanottavaakin.

    Jatka tätä blogia samalla linjalla, täällä on paaaaaljon ihmisiä, joita tää ilahduttaa! :)

  • Reply Ak Saturday, May 4, 2013 at 15:20

    Hieno postaus Anna! Keep going girl :)

  • Reply essiiij Saturday, May 4, 2013 at 15:22

    Oon ihan samaa mieltä kanssasi! Ihailen valtavasti sunkaltaisia bloggaajia, jotka kaikesta niskaansa saamastaan paskasta huolimatta jaksaa jatkaa vaikka osa meistä lukijoista osaa olla aivan idiootteja. Sun blogista näkee sen, miten paljon aikaa ja vaivaa siihen on uhrattu. Lähes JOKAINEN postaus on runsas sekä kuvien että tekstin puolesta eikä sellainen tusinapostaus missä on aamupalamyslit ja -jugurtit ja sen lisäks pari hennesin neuletta pinossa sängyllä ja lopussa vielä B&J-jäätelöpurkki.

    Sä inspiroit mua asenteellas. Just se tapa miten elät unelmaas ja nautit elämästäsi. Siihen mäkin pyrin. :)

  • Reply NOOORA Saturday, May 4, 2013 at 15:24

    Koskaan en oo sulle kommentoinu mutta nyt kyllä on aivan pakko! Oon lukenu sun blogia aivan ihan alusta asti, mutta oon aina kuulunu näihin lukijoihin jotka eivät viitsi antaa positiivista kommenttia koska ‘ei se kuitenkaa mitään merkkaa’. (tämänki kommentin deletoin monta kertaa, kun aina tuli ajatus mieleen, et ähh turhaa.. :D ) Mutta, viis (5!!) vuotta pian olen tätä lukenu ja oon edelleenki samaa mieltä siitä, että olet vaan niin huippu! Kukaan ei voi oikeasti edes ymmärtää, kuinka iso varjopuoli nuo negatiiviset kommentit ja keskustelupalstoilla retostelut työssäsi on.. Mut tsemppiä kaikkeen ja ihanaa tulevaa kesää! Nauti sun ansaitusta kesätyöstä :)

  • Reply L Saturday, May 4, 2013 at 15:24

    Moikka!
    Olen nyt muutaman viikon seurannut (lähinnä selaillut) blogiasi, johon päädyin erään keskustelupalstan haukkumisketjun kautta. Blogit, sinun mukaan lukien, ovat minulle vain mukavaa “aivot narikkaan” -ajanvietettä, eivätkä aiheuta minussa yleensä minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen, mutta nyt tuli pakottava tarve kirjoittaa palautetta.

    Olen kanssasi samanikäinen, joten uskoisin ymmärtäväni jollain tasolla elämäntilanteesi, vaikka elänkin itse hyvin toisenlaista elämää.
    Ensimmäinen asia, joka blogistasi välittyy on hirvittävän suuri epävarmuus. Enkä tarkoita tässä nyt mitenkään arvostella tai pahoittaa mieltäsi, mutta jotenkin tekstisi läpi huokuu suunnaton tarve saada hyväksyntää ja pönkitystä omalle itsetunnollesi. Onhan se hienoa saada kehuja ja pikkutyttöjen palvontaa, mutta…. Ymmärrän senkin, että arvostelijoiden kommentit satuttavat, mutta oletko ajatellut, että niistä pääsee eroon lopettamalla/rajaamalla blogin? En välttämättä kannusta siihen, mutta tiedät varmasti, että olet vapaaehtoisesti “julkisuudessa” ja siksi olet myös pakotettu ottamaan vastaan ihmisten mielipiteitä. Uskon, että blogista on tullut sinulle tärkeä ja etenkin “helpon” rahan tekoväline, mutta minusta on surullista seurata, kuinka uhraat lähes koko elämäsi vain saadaksesi huomiota (mitä enemmän lukijoita = sitä enemmän rahaa). Voin hyvin kuvitella, miten rankkaa kilpailu blogiareenalla nykypäivänä on ja bloggaajan on keksittävä aina vaan raflaavempia juttuja, mutta tietyn rajan ylittävä huomiohuoraaminen on sivusta seurattuna vain surullista ja tragikoomista.

    Rakastan itekin matkustamista, mutta ennen gradua ja lopullista valmistumista budjetit ovat hyvin pienet ja reissuun olen päässyt noin kerran vuodessa. Samaan tapaan kuin sinä sijoitat rahasi muotiin, sijoitan minä pienet tuloni matkakassoihin. Ymmärrän sinua tässä suhteessa täysin. Tietenkin olen hieman kateellinen, kun sinä pääset sponsorilomille mitä hienompiin paikkoihin, mutta itse suosin enemmän omatoimimatkoja all inclusive-matkojen sijaan. Toki olisi hieno majailla pari viikkoa 5 tähden bungalovissa, mutta itse saan enemmän irti siitä kun pääsen seikkailemana ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin turistimuurin taakse. Kateuskorttia ei tässäkää kohdalla voi siis vetää esiin. Polte maailmalle on silti kova ja olen aidosti iloinen niiden puolesta, jotka sitä pääsevät muita enemmän näkemään.

    Puhut paljon siitä, kuinka onnellinen elämässäsi olet, ja jollakin tasolla uskon tuon. Ajattelen kuitenkin itse, että oikeasti onnellisten ihmisten ei tarvitse sitä erikseen hehkuttaa. Tietenkin mukavia uutisiaan saatuaan tekee mieli huutaa onneaan kaikille, mutta perusonnellisuus koostuu jostain ihan muusta kuin uusista laukuista tai hiustenpidennyksistä. Arvostan sitä, kuinka opiskelet unelmakoulussasi (teen niin iteskin) ja haluat nähdä maailmaa ennen vakiintumista. Vaikka en muodista perusta pätkän vertaa ja en siitä mitään ymmärrä, on hienoa, että jaksat tehdä töitä saavuttaaksesi unelmasi.

    Oma elämäni on menossa vääjämättä vähän toisenlaiseen suuntaan; häät rakkaan kihlattuni kanssa ovat ensi kesänä ja sen jälkeen varmasti hyvinkin pian lasten hankkiminen. En vaihtaisi osaani kenenkään kanssa ja olen täysin tyytyväinen elämääni: minulla on maailman ihanin mies, runsas ja läheinen kaveripiiri, rakas perhe, mukava harrastus, hyvä koulupaikka jne jne. Voisin toki itsekin perustaa blogin, jossa hehkutan minulle täydellistä elämääni, mutta en koe minkäänlaista tarvetta sille. Minulle riittää, että minä itse ja läheiseni tietävät elämästäni. Toki joskus tulee epävarmuuden ajatuksia; olenko sittenkään valmis tähän? Pitäisikö perheen perustamista lykätä parilla vuodella, jotta pääsen reissamaan? Pystynkö luomaan haluamani uran? Jne jne. Uskon, että epävarmuus tulevaisuudesta kuuluu tietyllä tavalla tähän elämänvaiheeseen.

    Ja nyt minäkin hukkasin pointtini…. :D
    Toivon todella sinulle kaikkea hyvää, mutta minusta sinun kannattaisi nyt oikeasti miettiä, oletko valmis uhraamaan omaa yksityisyyttäsi ja onnellisuuttasi jonkun typerän blogin takia. Sillä, että “fiilistelet jollain kieroutuneella tavalla sun burgundya DIY -vilttiä kaulassasi”, ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä!

    Iloista kevään jatkoa (Lontoossa taitaa olla kyllä jo kesä)!
    -L

  • Reply tyttiemilia Saturday, May 4, 2013 at 15:24

    Kateus saa ihmiset kirjoittamaan ilkeästi. Pitää vaan yrittää antaa mennä toisesta korvasta ulos, vaikka joskus olisi kuinka vaikeaa. Tsemppiä Anna sinulle ja toivottavasti et lopeta kirjoittamista! Ps. onnea mahtavasta kesätyöpaikasta! :)

  • Reply K Saturday, May 4, 2013 at 15:30

    Sä oot hemmetinmoinen taistelija. Mut taistelijatkin tarvitsee lepoa joskus. Tukeudu perheeseen, tee asioita mitä rakastat, pidä taukoo, mitä vaan. Me tuetaan sua vaikka roska painaa niskassa. Me tullaan roska-auton kanssa ja heitetään ne roskat kaatopaikalle. Eiku hei, viedään takas omistajilleen.
    Elämässä tulee väistämättä joskus hetkiä ku tuntuu että mikään ei oo minkään arvosta, tiiän sen omasta elämästä kaiken sen syrjimisen ja haukkumisen takia. Mutta se vaan kertoo siitä että hemmetti, ihmisillä ei oo vapaa-aikanaan mitään muuta tekemistä. Tylsä elämä. Ei sun elämän tarvi siks olla tylsää. Live every day as it would be your last one. Nii mä sanon.
    Oot vahva.

  • Reply Eveliina Saturday, May 4, 2013 at 15:30

    Mä olen lukenut sun blogia jo pitkään, välillä säännöllisesti ja välillä epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin. Mun on pakko sanoa, että olen jo kauan sitten huomannut miten fiksu olet! Ihailen sun päämäärätietoisuutta ja periksiantamattomuutta. Saavuttaaksesi asioita, joita haluat, teet niiden eteen työtä etkä vain odota, että hyviä asioita tapahtuu. Mun mielestä sua kuvaa hyvin sana neuvokas. Pärjäät missä vaan ja tapahtui mitä tahansa niin selviät siitä! Mulla olisi monessa tilanteessa mennyt sormi suuhun ja kyyneleet valuneet pitkin poskia, mutta musta tuntuu, että sä olet niin fiksu, että selviit pulmallisista tilanteista. En tiedä onko sulla hajuakaan mitä selitän, mutta näin ainakin itselleni se on näyttäytynyt tänne ruudun taakse :) Sä myöskin elät sun unelmaa etkä vaan unelmoi sun elämääsi. Monet varmasti kadehtii juuri sitä, että sä teet niitä asioita, joista nautit: matkustelet, ostat Chanelin jne.

    Toiseksi mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä kun bloggaajia syytetään, että pappa betaalaa kaiken. Mä 100% uskon siihen, että sä olet kovalla työllä ITSE saavuttanut kaiken ja ostanut kaiken, josta olet unelmoinut. En ymmärrä miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että opiskelija voi matkustella ja shoppailla, jos käy töissä. Itse olen opiskelija ja olen aina tehnyt hitosti töitä, jotta voisin elää vähän leveemmin myös näin opiskelija-aikoina :)

    Itse en pystyisi olemaan bloggaaja juurikin noista syistä mitä itse kirjoitit. Aina kun joku bloggaaja ostaa jonkun uuden tuotteen, alkaa hirveä show siitä miten on varaa ja päläpälä. Omilla rahoilla saa ostaa mitä haluaa, vaikka tonnilla meikkejä kuukaudessa, jos huvittaa. Vaikutat sellaiselta, joka ei onneksi liikaa välitä mitä muut ajattelee sun ostoksista ja arvostan sitä! Voin kuvitella miten inhottavaa on laittaa kuvia uudesta laukusta/asusteesta kuvia tänne, kun tietää mikä ryöppy siitä seuraa. Arvostan sua myös sen takia, että uskallat olla oma itsesi ja jos haluat tuotteen X, ostat sen vaikka tietäsitkin mitä hulabaloo siitä seuraa. On varmasti vaikeaa, kun on jatkuvasti muiden arvosteltavana! On vain oltava hyvällä tavalla itsekäs ja tehtävä asioita, jotka tekee itsensä iloiseksi ja onnelliseksi, vaikka se muita ärsyttäisikin.

  • Reply Darine Saturday, May 4, 2013 at 15:31

    Olen ehkä kommentoinut kerran tai kaksi aikaisemmin ja myönnän olevani laiska kommentoija, mutta nyt pakko sanoo että tsemppiä! Jos positiiviset kommentit tekee paremman mielen, niin tässä yksi lisää!

    Minäkin olen opiskellut hurjasti, kirjoittanut ällää, tehnyt kahta duunia alaikäisenä jne. Piti mennä arvostettuun yliopistoon, mutta lopulta elämä heitti vähän eri tielle ja olen lastentarhanopena Japanissa. Ei sillä etteikö tässä vielä ehtisi taas muuttaa elämän suuntaan, kun siltä tuntuu. Pointtina kuitenkin se, että I know where you coming from! Lukioikäisenä mulla oli tilillä 15 000 euroa, jokainen sentti itse ansaittua rahaa ns. paskaduuneissa. Ja sit tutut huokailee, kun mulla on rahaa matkustella toiselle puolelle maapalloa.

    Munkin kaveripiirissä on niitä, jotka itkevät kun Mungo-Annalla menee liian hyvin. En rehellisesti sanottuna ole itse tajunnut tota asennetta. Jokainenhan on vastuussaan omasta onnellisuudestaan. You’re responsible for your own happiness. Ehkä suomalaisten perusasenne on vaan niin paska, että muiden onnesta ei voi iloita, kun kaikki se hyvä ei muka ole itselle saavutettavissa.

    Eipä tässä muuta. Pidä taukoa bloggaamisesta, jos alkaa nyppiä liikaa. Eiköhän sun lukijakunta ole niin vakiintunut, että pysytään linjoilla, vaikka muutaman viikon breikin pitäisitkin. ;)

  • Reply missy Saturday, May 4, 2013 at 15:33

    Tää on niin totta koko teksti. Oot ehdottomasti tälle 14 v tytölle yks roolimalli, rakastan sun asennetta elämään ja kaikkeen ylipäätänsä. Toivottavasti tää sai ihmiset ajattelemaan. Kiitos Anna ihanasta blogista :)

  • Reply Ines Saturday, May 4, 2013 at 15:34

    Oon lukenu sun blogia jo kauan ja nyt vasta kommentoin. OOT IHAN HUIPPU!!! Vitsi ku ihailen sun elämänasennetta ja “taistelutahtoa” Ihanaa kesää sulle ja oot ansainnu ton duunipaikan. Oon muuten lähössä australiaan kesällä ja ehkä pikkasen sun innoittamana ;)

    -ines

  • Reply Madi Saturday, May 4, 2013 at 15:42

    Hyvä postaus!

  • Reply Eve Saturday, May 4, 2013 at 15:43

    Tämä antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän, että en ole ollut sun suurin fani (en kyllä ole ollut blogin seuraajakaan hirveän pitkään) ja välillä on ärsyttänyt sun yltiöpositiivinen asenne. Tuntuu, että sä saat aina kaiken ja sulla on kaikki palikat elämässä oikein. Mutta tajuan kuinka väärässä olen ollut. En mä vihaa tai inhoa sua, vaan olen kateellinen. Täysin ja sataprosenttisesti kateellinen, ja ehkä hieman katkera kun elämä on sulle luonut niin hyvät lähtökohdat.

    Ei, se ärsytys, mikä tulee sun positiivisista postauksista, johtuu mun omasta pessimistisyydestä. Olen yrittänyt olla positiivisempi ja huomannut, että se on paljon mukavampaa kuin pirujen maalaaminen seinille. Kuitenkin vanha tottumus ja kovat kolaukset elämältä ovat opettaneet odottamaan pahinta, jos toivoo liikoja niin kuitenkin vain pettyy. Miten mulla, yh-perheestä tulevalla ujolla tytöllä, joka ei ole saanut edes kesätöitä itselleen tulevalle kesälle, voisi ikinä olla mahdollisuuksia samanlaiseen, hienoon työhön ja kouluun, saati jatkuvaan matkusteluun.

    Totta on, että tällainen postaus antaa susta inhimillisemmän kuvan. Se laskee sut sieltä pilven reunalta samalle tasolle meidän muiden kanssa, mutta ymmärrän täysin, miksi et halua antaa kaikkea itsestäsi. Miksi sun pitäisikään olla täällä sekä täysin se ihminen joka olet (myös huonoina päivinä), miksei riitä se “bloggaajaversio” jonka annat lukijoille. Jotenkin tuo sun vertaus itsestäsi tv-hahmoon sai mut ymmärtämään vielä enemmän. Samalla tajusin muuttaa lukutapaani. En etsi asioita, mistä voisin olla tykkäämättä tai mistä olen eri mieltä, vaan etsin asioita, mitä haluaisin itsellenikin tapahtuvan, millainen haluaisin olla tai mihin samaistua. Toivottavasti joku muukin kokee samanlaisen “valaistumisen” asian suhteen kuin minä. :)

    Innolla odottelen postauksia Kroatiasta ja varsinkin Dubrovnikista, se on jo pitkään ollut yksi matkakohde missä haluaisin vierailla!

  • Reply S Saturday, May 4, 2013 at 15:43

    Julkisuuden henkilönä on aina vaikeaa, koska ihmiset kokee sen jollain kierolla tavalla heidän oikeudekseen arvostella kaikkea julkisuuden henkilöiden tekemää, oli sitten bloggaaja, poliitikko tai näyttelijä.

    On kaksi eri asiaa kritisoida ja haukkua; monet sun mielipidepostauksista luonnollisesti herättää keskustelua, ja silloin saattaa tulla vähän töykeitäkin, mutta asiallisia kommentteja, ja tässä ei ole mitään vikaa. Itsekin olen monesti todella eri mieltä. Mutta pitäisi osata kritisoida asiaa, eikä ihmistä. On eri asia sanoa, että mielipiteesi on sivistymätön, olen eri mieltä, tai että sinä olet sivistymätön urpo. Monille tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja asiassa on vain kaksi ääripäätä, joko kaikkea sun tekemää on pakko ehdotta rakastaa ja puolustaa (niitäkin kommentteja täällä näkyy) tai sitten ihan jo lähtökohtaisesti vihata. Keskustelu ja kritisointi on ok, haukkuminen ei. Tsemppiä.

  • Reply :) Saturday, May 4, 2013 at 15:46

    Anna. En ole koskaan kommentoinut kirjoituksiasi. En ole oikeastaan koskaan kommentoinut kirjoituksia missään blogissa. Nyt oli kuitenkin pakko. Kirjoituksesi oli pysäyttävä ja sai minut ajattelemaan ja katumaan. Olen lukenut blogiasi pitkään aina vähän väheksyen saavutuksiasi. Luettuani tämän postauksen minua kaduttaa suunnattomasti ja tunnen itseni pinnalliseksi. Miksi sinun saavutuksesi, ilonaiheesi ja hankintasi olisivat minulta jotenkin pois? Miksi en pysty rehellisesti iloitsemaan upeasta kesätyöpaikastasi? Olet ihmisenä vahva ja sait minut todella ajattelemaan itsekästä käytöstäni. Haluankin pahoitella negatiivisia ajatuksiani ja lupaan, että tästä lähtien luen blogiasi avoimin ja positiivisin mielin. Kiitos Anna paljon, toivon sinulle kaikkea hyvää! :)

  • Reply Jezzieh Saturday, May 4, 2013 at 15:46

    Järkyttävää miten ihmiset voivat haluta jotain pahaa jopa ihmiselle jota he eivät edes tunne. Kunpa ihmiset muistaisivat/älyäisivät, että toisen menestys, ilo ja onnellisuus ei ole itseltä pois.. Itsehän he hukkaavat aikaa olemalla kateellisia, keskustelemalla sinun “vääristä” mielipiteistäsi ja siitä kuinka olet muka liian itsevarma, jne.. Mitenhän suu sitten pantaisiin kun sinä pääsisit arvostelemaan näiden vihaajien tekemiä valintoja. ;) Ja niinkuin sanoitkin, jokainen voi saavuttaa unelmansa kun vain tarpeeksi yrittää ja tahtoo.. :) Aurinkoista Kroatian reissua sinulle Anna! :)

  • Reply N Saturday, May 4, 2013 at 15:47

    Moi Anna!

    En tiiä oikein miten aloittaa, mutta laitan tähän sitä mukaa kun mieleen tulee.

    1) Oon samaa mieltä, että miksi joillekin ihmisille tulee niin hirveän paha olo siitä, että olet saavuttanut elämässäsi jotakin. Niin kuin sanoit, ei se ole heiltä pois! Päinvastoin, mikäli ihminen näkee toisen saavuttavan jotain hienoa, mitä itse haluaisi saavuttaa, niin eikö tämän pitäisi motivoida pyrkimään itse samaan? On ilmeisesti ihmisiä, jotka luulevat edelleenkin, että olet saavuttanut kaiken tekemättä mitään. Ja mitä sitten, vaikka olisitkin? Ei elämä ole muutenkaan reilua :D Mutta ei se oikeuta millään lailla haukkumaan/kiristämään/uhkailemaan? Sillä mitä pahaa muka olet heille tehnyt?! Et yhtikäs mitään.

    Mulla on sympatiat kyllä ihan sun puolella tässä asiassa, toivotan oikeesti todella paljon menestystä sulle lisää ja jaksamistakin, vaikka mä en millään tavalla sua tunne. Mutta mun elämä ei oo niin inhottavaa, että mä voisin koskaa toivoa tuntemattomalle pahaa tapahtuvan? Tai siis, mitä mä ees hyötyisin siitä :D

    Lisäksi musta on ollu iha mieletöntä, kun oot jakanut osaa sun elämästä täällä netissä. Niin kuin mainitsit, niin tää on oikeesti mulle viihdettä. Jaan kanssasi samanlaisen tyylimaailman, joten minusta on kiva saada täältä inspiraatiota. Tämä ei ole niin kova harrastus/lifestyle/whatsoever kuin sinulle, mutta en silti ala haukkumaan sinua pinnalliseksi yms, koska ei ole minun tehtäväni muutenkaan tuomita sinua :D ! Puhumattakaan muista kirjoituksistasi :)

    2) En todellakaan aina jaa samaa ajatusmaailmaa, mutta entä sitten? Eikö maailma olisi kauhean tylsä paikka, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä :D Mutta ihmettelen, että mistä se semmoinen järkyttävä toisen mielipiteeseen puuttuminen kumpuaa? Tai siis joo, voi aina kommentoida rakentavasti ja yrittää perustella omaa näkemystään, mutta se, että lähdetään toista haukkumaan ja uhittelemaan, niin siinä vaiheessa kommentoijan ajatusmaailmassa on jotai pelottavan pielessä…

    Kauheen pitkä kommentti tuli, toivottavasti sait jotain selvää! :) Mutta pointtina oli tosiaan se, että tää on ihan tosi kiva blogi oikeesti, toivon, että et lopettaisi, sillä itse saan tästä kauheasti irti ja kaiken lisäksi uskon, että uhraat tähän ihan kauheesti aikaa ja itse en tee mitään sen eteen, että auttaisin ylläpitämään tätä :D (Ainakaan konkreettisesti? Tiedä sitten niitä, ku klikkailen just sun antamii linkkei/lukijamäärissä. Mutta ei se mua haittaa, jos tekemättä-mitään voin auttaa sua) Joten itse ainakin arvostan ihan mielettömästi sitä, mitä teet. Ja todellakin toivon, että et anna näiden negatiivisten ihmisten painaa sinua alas.

  • Reply ee Saturday, May 4, 2013 at 15:47

    Mun mielestä sun menestys on ihailtavaa. Jos mun pitäis valita yks roolimalli (heti äidin jälkeen), niin se oisit sinä :)

  • Reply mauuku Saturday, May 4, 2013 at 15:47

    Oon lukenu sun blogia ihan älyttömän monta vuotta anonyymisti, enkä oo ikinä jaksanu kommentoida tänne. Nyt on kuitenkin pakko!

    Tuntuu sille, että mitä enemmän sulle tapahtuu hyviä asioita, ja mitä enemmän saat kaikkee kivaa, sitä enemmän saat myös paskaa niskaan. Jos et sais mitään, tai tyrisit jotain, niin siitäkin tulee hirveät haukkumiset.

    Mua melkein säälittää ihmiset, jotka jaksaa käyttää näin paljon omasta ajastaan katkeruuteen ja kateuteen toista ihmistä kohtaan ja tämän haukkumiseen.. Koko sen ajan ne vois olla ite tavottelemassa niitä asioita, mitä itse haluaa. Musta tuntuu, että monet ei kestäis tehdä haluamiaan asioita, jos ne itse sais samanlaisen ryöpyn omaan niskaansa.

    Oot joutunu kestämään tosi paljon, voimia! Onneks tuollaiset vihaajat ja katkerat ihmiset ei määritä sitä, mitä sun kannattaa ja mitä uskallat tehdä.

  • Reply samson Saturday, May 4, 2013 at 15:47

    siis sä viittasit Harry Potteriin ainakin kahdesti yhessä postauksessa…. mennäänkö naimisiin?

    mulla ei ole paljoakaan sanottavaa koska tämä ei paljokaaan uutta tuonut, meitsi on kyllä ymmärtänyt aika hyvin mungo-annan ja annan eron ku harva se päivä mietiskelen millasta ois olla julkkis. enkä ikimaailmassa haluisi olla julkkis niitten ajatusten jälkeen.

    toivon että ihmiset nyt näkee tän postauksen ja lukee sen ajatuksella eikä taas luule että kerskuilet tai angstailet. Mutta valitettavasti anna meidän on joskus vaan otettava se ärsyttävä high road ja myöntää että elämässä on ihmisiä jotka on sokeita ihan omasta valinnasta. Ne tietää kyllä sisimissään mitä meinaat mutta on liian ylpeitä (rikkinäisiä sisältä) voidakseen myöntää yhtään mitään. Se on ärsyttävää, mullekki, ja tällasta en joudu lukemaan joka päivä 100 kommentin sarjassa.

    Pidä tuo hyvä asenteesi onnesi suhteen ja muista kuinka hyvässä tilanteessa kuitenkin olet. Sinulla on platform ja kuuluva ääni. Haaveilin juuri äsken millaista olisi että moni voisi kuunnella mitä mulla on sanottavana asioista. Se on harvinainen tilaisuus. Vihakommentteja on vaikea unohtaa ja olla välittämättä kun niitä tulee tulvimalla ja varsinkin kun ne on niin provo-kommentteja niin tyhmillä jutuilla että välillä pitää laskeutua tason alemmas ja mennä mukaan siihen. Propsit siis siitä että skippaat ne mitkä skippaat! mä oon liian provosoituvaa tyyppiä että menisin mukaan jokaisen trollaukseen.

    Mä toivon ettet lopeta tätä blogia, ihan niinkin itsekkäin syin että tää on mulle hyvää viihdettä. Viihdettä siinä että saan tietäö muotiasioista juttuja mitä en muuten tietäs ja mua ei kiinnosta muoti mutta tätä kautta en oo ihan uuno asioissa. Sen lisäks on viihdyttävää lukea elämästä joka kiinnostaa mua. Mua kiinnostaa asua ja työskennellä lontoossa ja matkustella maailman ympäri. Lukeminen sun omista kokemuksista saa mut ajattelemaan ettei se oo niin paha juttu ja kyllä mä uskallan ja kyllä se on mahdollista.
    Jos päätät lopettaa tän blogin kaikesta huolimatta toivon sulle todella ihanaa jatkoa (: oon aika luottavainen että mungolife jatkuu mutta jos tämä tosiaan oli sulle sista droppen i bägaren niin olkoot. Sun blogi, sun päätös.

  • Reply pihls Saturday, May 4, 2013 at 15:48

    Tää postaus oli just sellanen inspiroiva ja innostava , vaikka mulla tulikin tippa linssiin tätä lukiessa. Oot sä vaan ihan hurjan upee tyyppi, ei sua voi kun ihailla! Oon tosi ilonen sun puolesta just esim. tosta kesätyöstä, sillä faktahan on, että sä sovit siihen duuniin ihan loistavasti ja oot varmastikin ihan super siinä.

    Toivon niiiin sydämeni pohjasta kaikkee hyvää sulle, jaksamista tän kaiken paskan keskellä ja paljon ilosia juttuja sun elämään! Nauti kaikesta kivasta, mä ainakin nautin siitä kun sä kirjottelet niistä tänne.

  • Reply suvi Saturday, May 4, 2013 at 15:48

    Aivan upea teksti, joka varmasti herättää jokaisessa, ihan jokaisessa lukijassa tunteita ja ajatuksia!

  • Reply Mari Saturday, May 4, 2013 at 15:52

    Kun ihmiset nykypäivänä tuntuvat käyttävän niin vähän omia aivojaan joskusvälillä, sillontällön ja varsinkin intternetissä on niin kiva riehua, niin ihan jees, että kirjotit tämän lauseen pari kertaa: “Mahdollisuus, jonka jokainen voi saavuttaa.”. Kertaus on opintojen äiti, isä, veli ja serkku, joten toivottavasti kaikki kateelliset rekisteröi päähänsä tuon kohdan.

    Iloinen elämäntapa on myös elämisen yksi tyyli, jonka jokainen voi valita.

    Ja tämän kaiken myötä mä taidan kohta lähestyä sua sähköpostilla, koska on yks juttu, joka on vaivannu mua jotain pari vuotta tai enemmänkin.

  • Reply Memphis Saturday, May 4, 2013 at 15:52

    Aamen.!!
    Mä olen jo monta vuotta sun menoa täällä taustalla seurannut ja pyrkinyt jättään kommentit lukematta koska tietää että siellä aina niitä urpoja kelle tuntuu olevan maailman loppu kun sulla menee hyvin. No nyt sitten menin avaamaan tuon sun kesätyöpaikan saamis ilmotuksen kommentit ja ai herran jumala. Kyllä on pistänyt miettimään että miten ihmiset jaksaa tuhlata energiansa sellaiseen sontaan jota siellä on suollettu ihan huolella. Mikä meitä ihmisiä tänä päivänä vaivaa kun toisten onni tuntuu olevan meiltä pois ja sitten ihmetellään miksi täällä ihmiset usein ajattelee että ‘kel onni on se onnen kätkeköön’. No juurikin tämän takia, jos itsellä menee hyvin ja sitä haluaa hehkuttaa niin heti lytätään maan rakoon.

    Tulipas siitä sekavaa tekstiä mutta toivottavasti pointin sieltä ehkä saa poimittua. ;)

  • Reply Cappy Saturday, May 4, 2013 at 15:54

    Hmmm… Ensinnäkin onnea kesätyöstä! :)
    Mä luen sun blogia epäsäännöllisesti , joten en oo ihan kartalla kaikesta draamasta ;)
    Kuitenkaan aikuisena ihmisenä (samaa ikäluokkaa kuin sinä) en voi ymmärtää tuota “dissataan bloggaajia keskustelupalstoilla” meininkiä yhtään… Huh huh.
    Olet varmasti tehnyt paljon töitä tuon kaiken eteen mitä sinulla on ja hei sulla on rohkeutta.
    Ainut mikä särähti korvaani, oli tuo lause “mä uskon, että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille ja paha saa ansionsa mukaan”.
    Mä koen olevani hyvä ihminen. Ja kyllä, mulla on myös paljon hyviä asioita elämässäni. Mutta, mm. mainittakoon yhden aivan liian nuorena kuolleen läheisen ja kohta kahden vuoden selittämättömän lapsettomuuden jälkeen, tuo lause saa mut näkemään punaista. Mitä pahaa mä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Surua ja tuskaa… Ja minun ja mieheni elämän suurin haave, ei näytä millään toteutuvan… En ala tässä nyt rankoista hoidoista ja muusta tuskasta kertomaan, mutta niin… Mä uskon nykyään vaan siihen, että toisilla ihmisillä on vaan niin helvetin paska tuuri, verratuna toisiin…

  • Reply Tiipah Saturday, May 4, 2013 at 15:54

    Ei voi muuta sanoa, kuin että hali! Itse olen lukenut blogeja siitä asti, kun ne vielä olivat vaan osa jotain nettisivua, “ylläpitäjän päiväkirja” tms. ja täytyy sanoa, että vähän on ikävä siihen aikaan, kun blogin pitäjät antoivat enemmän itsestään ts. henkilökohtaista asiaa. Nyt blogeista tulee toisinaan sama fiilis kuin lehdistäkin, kivoja kuvia, juttuja, mutta tavallaan aika “persoonattomia”. No, siis varmaan tajuat mitä koitan sanoa :D Mutta ymmärrän kyllä täysin miksi asia on niin. Eipä tulisi itsekään henkilökohtaisia juttuja pahemmin jaeltua. Toistaisin tähän kommenttiin tyyliin kaikki asiat mitä postaukseen laitoitki, mutta ei taida olla tarpeen :)
    En vaan ikinä tajua (ihan omassa elämässänikään) sitä miten se joltakin on pois, jos jollakin on jotain. Varsinkin Suomessa kaikilla on aika lailla ihan samat mahdollisuudet (koulutus yms….) ja sitten ne valinnat; 50+e/vk juomiseen vai säästöön ja ulkomaanmatkoihin/laukkuihin tms…

    Vielä kommentti kommentoimiseen: niinhän se on; itsellä ainakin jää kommentoimatta (whoa upee asu tms.) kun edelliset kommentoijat asian jo ilmaisi :D Huh, le romaani, mutta tsemiä! :D

  • Reply lukija Saturday, May 4, 2013 at 15:55

    En ole koskaan blogiisi kommentoinut mitään mutta nyt kun kirjoitit siitä miten kynnys on selvästi pienempi tulla kirjoittamaan negatiivisia kuin positiivisia kommentteja niin ajattelin kertoa oman mielipiteeni asiasta. Olen sitä mieltä et blogisi on mahtava. Tietysti haluaisin itsekkin matkustella yhtä usein tai ostella merkkulaukkuja.. ja ehkä joskus vielä voinkin. Se on vain kiinni siitä tekeekö itse tarpeeksi hommia kaiken tämän eteen. Siksi en ymmärrä mitä nämä haukkujasi saavat siitä että he mollaavat sinua? Mitä heille on haittaa siitä että sinä olet menestynyt? Sen ajan mitä he käyttävät keskustelupalstoilla kirjoittamiseen, he voisivat itse paiskia töitä jotta he voisivat saada samoja asioita kun sinäkin.
    Mielestäni matkakuviasikin on kiva katsella ja unelmoida siitä että joskus ehkä itekkin tuonne pääsisi. Myös nuo mielepidepostaukset ovat mielestäni hyvää luettavaa ja vaikka en samaa mieltä jostain asioista olisikaan, en koe tarvetta kyseenalaistaa sinun mielipiteitäsi. Sillä jokaisellahan omiin mielipiteisiinsä on oikeus.

    Mut jep eipä mulla muuta, tsemppiä uuteen kesätyöhösi! :)

  • Reply ihmettelijä Saturday, May 4, 2013 at 15:57

    Huhhuh. Voi, kylläpäs tuli surullinen olo, kun luin tämän kirjoituksesi! :( Mikä joitakin ihmisiä vaivaa?! Miksi ilkeillään toisille, levitetään perättömiä juoruja, haukutaan ja niinkuin sanoit; kiusataan noin törkeästi!? Ei toisen onnellisuus ja menestys ole keneltäkään muulta pois. Ehkä se nimenomaan on sitä ihmisten tyytymättömyyttä omaan elämäänsä, tympii kun joku toinen on tehnyt töitä unelmiensa eteen ja itse ei viitsi. Nauti elämästäsi ja anna sen näkyä! Itse olen löytänt blogisi vasta hiljattain, ja on ihana lukea positiivisen ihmisen kirjoituksia! Jatka samaan malliin ja sydämestäni toivon, että nuo ilkeät kommentit olisivat vain vähemmistöä. Itselläni blogit ovat korvanneet lehdet lähes kokonaan juuri siksi, että näistä saa niin paljon ideoita pukeutumiseen, sisustamiseen, ehostautumiseenkin jne. Eikä tulisi mieleenikään olettaa, että bloggaajan pitäisi kertoa elämästään aivan kaikki! Eikä edes kiinnosta! Ja jos saan blogista jonkun kivan vinkin ja voin ostaa sen nettikaupasta, klikkaan itseni sinne blogista, jos vain mahdollista. Jos siitä pieni korvaus bloggaajalle menee, niin hyvä vain. Sainhan minäkin vinkin blogista. :) Toivon sinulle oikein mahtavaa kesää ja festareita! Tulen moikkaamaan, jos näen.

  • Reply Nea Saturday, May 4, 2013 at 15:58

    Mä en yleensä kirjota sulle mitään, koska ajattelen nimenomaan niinkuin sanoit. “Saat kuitenkin niin paljon positiivista palautetta, ettei mun kommentilla olisi merkitystä.” Mutta nyt avaan sanaisen arkkuni!
    Mä suoraan sanoen ihailen sun positiivista asennetta. Joinakin päivinä tuntuu, että melkein retkahdan siihen ajattelumalliin, että prkle kun ei nallekarkit mee aina tasan. Joka kerta kuitenkin päädyn siihen lopputulokseen, että itsepähän ryven sonnassa. Siksi osittain sun postausten lukeminen piristää, kun aina tajuaa, että positiviisiin asioihin keskittymällä kaikki on paljon paremmin.
    Ja esimerkiksi tosta kesätyöstä. Sä olet nähnyt blogisi eteen paljon vaivaa, ja nyt se mahdollisesti edesautti sinua saamaan maailman parhaan kesätyön. Mikä on ongelma? Työnantaja saa hyvän työntekijän ja kaupanpäällisenä vielä mahdollisesti “mainostusta” ja julkisuutta, ja sä saat ihanan työpaikan. Mä ymmärtäisin, että tässä kaikki hyötyy. Ehkäpä joku Maija tai Pertti saattaa ärsyyntyä, kun ei itse saanut sitä työpaikkaa, mutta minkäs teet. Jos mä haen esim. myyjän paikkaa ja jollain toisella on paremmat lähtökohdat siihen työhön ja hän saa sen, enhän mäkään mee työnantajalle huutamaan,että et voi suosia toista, vaikka hänella olisi paljon paremmat edellytykset työhön. Tai toiselle työnhakijalle, että mitäs saatana olet mennyt hankkimaan hyvän koulutuksen ja työhistorian kun veit nyt työn multa. En usko, että ne todellakaan palkkasivat sua (ainakaan pelkästään) blogin vuoksi. Ja itse sä olet blogin eteen paljon vaivaa nähnyt, joten mitä väärää siinä on jos sä siitä hyödyt?
    Mutta lopetan ettei tule liian pitkä. Pointti: Jatka samaa rataa ja anna muiden ryvetä sonnassaan. Ehkä he jonakin päivänä oivaltavat saman kuin minä usein lukiessani blogiasi :)

  • Reply mmm Saturday, May 4, 2013 at 15:58

    Tämä oli tosi hyvä kirjoitus. Se on ihan käsittämätöntä mitä kateus tekee naisille. Sä taidat edustaa monelle sellaista ihannenaista, kun olet niin kaunis ja menestynyt. Kaikkien rahkeet ei vaan riitä sellaisen tilanteen saavuttamiseen, ja sitten puretaan siitä koituvaa vihaa niihin, jotka ovat jaksaneet tehdä töitä.

    Mua itseäni kaduttaa ihan hirveästi, että nuorempana lamaannuin niin pahasti teiniangstiini, että käytin kaiken energiani ja “taitoni” ryyppäämiseen ja masentumiseen sen sijaan, että olisin oikeasti keskittynyt kunnolla edes lukioon ja pärjännyt. Tunnistan itsessäni voimakasta surua siitä, että nyt on niin paljon hankalampi saavuttaa tollasia hienoja juttuja ja kokemuksia, koska se kunnon pohja taidoille puuttuu. Ja luulen että se tunne on hirveän yleistä, ja voi joissakin herättää niin suurta katkeruutta, että se täytyy sitten purkaa niihin menestyviin ihmisiin. Ja tällaisissa blogeissa ihmisillä on mahdollisuus anonyymina heittää oma katkeruutensa esimerkiksi sun niskaan. Se on hirveän inhottavaa ja epäreilua.

    Mun mielestä se vaan on älyttömän paljon helpompaa olla onnellinen toisen puolesta kuin katkeroitua omaan paskuuteensa. Sun blogi todellakin on erittäin inspiroiva, ja voisi olla inspiroivampi myös niille vihaajille, jos he vaan pystyisivät vastaanottamaan menestyvän ihmisen onnistumisia enemmän kannustavana juttuna kuin lyttäämisenä.
    Mä oon ainakin mm. sulta oppinut että pitää vaan porskuttaa eteenpäin niin saavuttaa enemmän. Ymmärrän erittäin hyvin jos negatiiviset kommentit on sulle liikaa, mä en pystyisi tuollaiseen hetkeäkään. Toivon silti että jatkat, koska on meitä inspiroituneitakin lukijoita paljon!

  • Reply Miraprkl Saturday, May 4, 2013 at 16:00

    Mulla olis hirveesti sanottavaa tähän, mutta en osaa kirjottaa sitä fiksusti. Tyydyn siis sanomaan, että se pieni osa mitä annat tänne blogiin, vaikuttaa mun mielestä aivan uskomattoman hienolta ja hyvällä tavalla ihailtavalta. Sä inspiroit ihan hirveesti ja usein ootan sun postauksia suurella innolla. Mä ammennan sun elämäntyylistä hirveesti energiaa ja aattelen, et kyllä mäkin vielä :D Se osa, mitä sä oot antanu tähän blogiin, mikä kylläkin on ihan minimaalinen pala mitä sä kokonaisuudessa olet, on tullu mulle tutuksi ja jollain tavalla tärkeäksi. Tuli surullinen fiilis kun toit noin tarkasti esille sen, miten hirveitä naiset toisilleen oikeasti ovat. Syyllistyn välillä itsekin tähän pääni sisällä, mutta en koskaan kuitenkaan sano mitään ääneen; ei ole heidän asiansa kuulla olevansa paskoja, jos heillä sattuu olemaan kauniit kengät tai hoikka figuuri. Vika on oman pääni sisällä ja se johtuu kateudesta.
    Joka tapauksessa. Mä haluan vaan sanoa, että sun blogi on mulle henkilökohtaisesti jonkinasteinen voimavara, ja voit rohkeasti ajatella että on paljon sellaisiakin lukijoita, jotka tykkää hirveesti sun blogista ja tykkää seurailla sun elämää tän kautta. Löysin sun blogin puolta vuotta ennen kun lähdit Merin kans Ausseihin. Se oli paras löytö pitkään aikaan! Keep on goin’ girl! <3

  • Reply Neea Saturday, May 4, 2013 at 16:00

    Mä todella ihailen sitä, kuinka hyvin osaat ilmaista itteäs kirjottamalla! Toi teksti osottaa mun mielestä et oot todella fiksu ihminen. Mä en vaan tajua niitä ihmisiä jotka haukkuu bloggaajia, mut luulen et suurin osa niistä on vaan todella kateellisia.
    “Positiivisten kommenttien jättäminen vaan tuntuu olevan monien mielestä turhaa, kun niitä tulee ”niin paljon, ettet varmaan huomaa”.” Ite oon usein ajatellu just noin, koska vaikka kommentoisinkin jotain positiivista, ni ajattelen et kuitenki vaan jätät sen täysin huomiotta, jos mulla ei oo mitään kysyttävää tai kritisoitavaa.
    Sun tekstejä on aina ilo lukea ja oot ehdottomasti mun lempibloggaaja! :) Tsemppiä ja onnea ihan hirveesti siitä kesäduunista! :)

  • Reply thegirlwithherhaironfire Saturday, May 4, 2013 at 16:05

    Olipas kypsästi ja hienosti kirjoitettu pstaus, sait ainakin yhden lukijan ajattelemaan, ja toisaalta osa näistä ajatuksista on ihan kuin mun omasta päästä (vaikka meillä onkin se 10v. ikäeroa)! En tiedä, enkä oikeastaan välitäkään siitä luetko/huomaatko kommenttiani, mutta niinkuin itsekin sanoit niin pienistä (onnen)pisaroista ne suuretkin joet syntyy, joten sanon vaan että jatka sitä mikä tekee sut onnelliseksi! :)

  • Reply ka Saturday, May 4, 2013 at 16:08

    Tää oli niin pitkä teksti et en tiiä mihin asiaan vastaisin…:) Mut halusin vaan jotain kivaa kirjottaa, jotenki en oo tajunnu että saat niin paljon kakkaa tästä. Harvemmin kyllä luen niitä kommenttibokseja enää. Oon aina ajatellu et no kunhan et lue keskustelupalstoja niin oot ihan turvassa. Mut mitäs jos saat oikeesti uhkauksia sähköpostiin? En tiedä mitä ite tekisin, en varmaa uskaltais mennä sinne festareille..mikä ois kyllä väärä ratkaisu. möh en nyt tiiä mitään älykästä kerrottavaa, tässä sinulle sydän: <3

  • Reply supukka Saturday, May 4, 2013 at 16:13

    Vau, mikä postaus. Tää veti monella tapaa sanattomaksi, mutta taidanpa silti pystyä kirjoittamaan tästä romaanin. Haha, hae itelles kuppi teetä!

    Oon just tällänen kliseinen “en koskaan kommentoi, mutta nyt on pakko”. No, nyt on. Mä oon 16-vee, tänä vuonna 17. Alotin sun blogin lukemisen about 3-4 vuotta sitten, ja tää oli ihan ekoja muotiblogeja mitä luin. Ilman tätä blogia, mun elämä ois pirun erilaista. Mä en ois koskaan löytänyt tätä muotimaailmaa, en tietäisi yhtään mitä teen tulevaisuudellani tai elämälläni. Tää blogi on monesti ollu henkireikä, kun ahdistaa, että mitä tässä nyt tekis.
    Muistan, kun lähdit asumaan Ausseihin ja sen jälkeen menit maailmanympärysmatkalle. Mietin, että ei hitto miten siistiä, mäkin haluan. Sitten kirjoitit tosta Lontoon koulusta, ja sinne pääsystä. Siinä vaiheessa mulla osu joku kohallee: siis toiha on JUST se mitä mä oon ettiny koko elämäni! Englannin kieli on mun henkilökohtanen loistamisen alue, ja muoti on ihan törkeen iso intohimo mulle. Luin joka päivä niitä sun hypetyksiä tosta koulusta, ja se mun innostus kasvo kasvamistaan. Se postaus, missä kerroit tonne kouluun hakemisesta ja pääsykokeista ym, oon lukenut sen ainaki kymmenen kertaa. Se vaan tuo sellasta paloa, sellasta että tonne mä haluan.
    Tätä postausta lukiessa mä vasta tajusin miten tärkeeksi tää blogi on jollain tapaa tullut mulle. Sellanen ehtymätön inspiraation lähde. Mä haluan kans tollasen elämän, mahdollisuuden matkustaa, tuhlata muotiin ja niihin taidonnäytteisiin sillä saralla, puhua englantia, kehittyä, opiskella just sitä mitä mä haluan. Ja joo, mähän lopettelen ekaa lukiovuotta ja oon kaikin tavoin kersa ja nää mun unelmat on aika isoja käsiteltäväks. Mut hei, if you can dream it, you can do it!

    Yks positiivinen kommentti ei taatusti niin paljolta tunnu, kun paskaa sataa niskaan. Mutta mulla meni pala kurkkuun kun tätä postausta luin. Teki mieli skrollata loppuun, että ei kai Anna vaan lopeta bloggaamista?? Eihän tää tietenkään ikuisuuksiin voi jatkua, mutta tällä hetkellä se ois aika iso pala nieltäväks. Halusin, että saat tietää, että ees yks 17vee on löytäny Mungolifesta ja susta inspiraatiota, ja sen elämän ja unelmat, mitä haluaa tavoitella. En mä tiedä ees, miten voisin sua tarpeeksi kiittää.

  • Reply Minni Saturday, May 4, 2013 at 16:16

    Onhan tähän nyt pakko sanoa jotain, vaikken normaalisti mitään tänne kommentoikaan. Viime aikoina on pistänyt silmään kaikki negatiiviset kommentit, mitä sulle on tänne jätetty – aivan järkyttävää! Siis mikä siinä oikein on, että ihminen ei saisi näyttää onnellisuuttaan? Sä oot uskaltanu tehä ne päätökset, mitkä on johdattanu sut sun tän hetkiseen (sanoisinko mahtavaan) elämäntilanteeseen. Jokainen on oman elämänsä herra, ja jos ei oo uskallusta muuttaa elämänsä epäkohtia (niitä, joihin voi vaikuttaa), niin ei se todellakaan anna kenellekään oikeutta lytätä toisen tekemiä valintoja.

    Oon saanu sulta paljon inspiraatiota positiiviseen asenteeseen ja elämälle heittäytymiseen. Oon tajunnu, että on löydettävä se oma tie, sillä useinhan vaan kuolleet kalat ui virran mukana ;) Elämä on ihan liian lyhyt vain muiden miellyttämiseen! Sä oot piristävää vaihtelua sekä blogien että ylipäänsä suomalaisten nuorten naisten keskuudessa. Ja vaikka sullakin on joskus vaikeaa, niin on se ainakin mun mielestä hauskempaa, että tää blogi keskittyy enemmän niihin elämän positiivisiin asioihin.

    You go girl!! :)

  • Reply Helinä Saturday, May 4, 2013 at 16:17

    teksti sai mut itkemään.
    mulle tuli myös vähän voimaton olo.

    kaks faktaa, jotka näen ajan kuluessa jatkuvasti selkeämmin, päivittäin:

    nainen on naiselle susi. tuntuu et näin on varsinkin nuorten naisten kohdalla. kaikki hyvä mitä sulle tapahtuu tuntuu ainakin musta myös hyvältä. musta on ihana nähdä et toteutat sun unelmia ja haaveita, ja et saavutat niin paljon. laukut, vaatteet, kengät, työt. kun sulle tapahtuu hyvää, se saa mut hymyilemään.

    Suomessa ei saa pärjätä. syynä varmaan just sun mainitsema idea siitä, et kaikilla pitää olla saman verran = kommunismi… jotkut ihan oikeesti ajattelee, et haaveileminen pitää lopettaa tiettyyn pisteeseen. mut ne on täysin todellisuudesta irtaantuneita ihmisiä.
    sä olet oikeassa. älä ikinä lopeta sitä haaveilemista, ja varsinkaan niiden haaveiden toteuttamista.

    aivan järjettömästi rakkautta ja jaksamista sulle, Anna.
    ole tasan oma itsesi. kaikille kiusaajille riittää kommentiks “haters gon hate”.

  • Reply mertsi Saturday, May 4, 2013 at 16:21

    Mun mielestä on uskomattoman surullista että niin se vaan menee että jos olet menestynyt (erittäin ansaitusti) ja nautit siitä niin olet automaattisesti ylimielinen ja itserakas paska. Jos oot vielä nainen, puhelias ja kaunis niin vihaaminen nousee potenssiin 1000. Mä en vaan oo koskaan ymmärtänyt miten toisen ihmisen menestyminen on omasta pois. Mitä jos jokainen ottais sen vaikka potkuna omalle perseelle ja muuttais niitä asioita joihin ei ole tyytyväinen. Aika surkeet näkymät on jos ainoa tapa välttää jäätävä kiusaaminen on nöyristellä ja vähätellä itseään joka käänteessä.

    Onneks suurinosa näistä vihaajista vaikuttaa stereotyyppisiltä omaan elämäänsä katkeroituneilta ihmisiltä joiden on helppo internetissä anonyymeinä käydä purkamassa omaa pahaa oloaan helppoja uhreihin jotka ovat tarpeeksi rohkeita ja jakavat elämäänsä avoimesti. Fuck them :)

  • Reply Melina Saturday, May 4, 2013 at 16:22

    ”If you don’t fight for what you want, don’t cry for what you lost”

    Varsinkin suomalaiset vaan on niin helvetin kateellista kansaa – ei mistään saavutuksista tai onnistumisista saa vahingossakaan itse puhua ääneen, kun heti saa jonkun negatiivisen leiman otsaan. Suunnattomasti mua inhottaa (näin kauniisti sanottuna) sellaset ihmiset, jotka haukkuu tietämättä ihan oikeasti kyseisestä henkilöstä yhtään mitään! Parina hyvänä esimerkkinä hyvin tunnetuista, menestyneistä sekä vihatuista ja rakastetuista julkisuuden henkilöistä Cheek ja Justin Bieber. Tietääkö monikaan vihaaja heidän tarinaansa ja mistä tie menestykseen on lähtenyt? Entä sitä kuinka kovasti he uhraavat ja tekevät työtä kaiken eteen? Jos painaa duunia ja saavuttaa on varaa ostaa ja tehdä haluamiaan asioita – mutta sitten tuleekin ne, jotka ei tee pienintäkään elettä unelmiensa tavoittamisen eteen ja haukkuvat paremmin menestyvät maan alimpaan rakoon. Olipas vaikeeta yrittää pukea ajatuksia sanoiksi, mutta jos mun tekstistä ei saa mitään irti, niin lue ainakin toi eka lause ja mieti sitä.

  • Reply wilma Saturday, May 4, 2013 at 16:23

    Tää oli ihan mielettömän hyvä postaus Anna. Tää oli pysäyttävä ja ajatuksia herättävä, ja todella hyvin kirjotettu. Mä oon omalla kohalla pahoillani siitä kaikesta paskasta mitä sä joudut lukemaan tän blogin “takia”/kautta, koska vaikka sä kirjotat tämmösen tekstin missä siitä saa edes pienen kuvan, en usko että se kuitenkaan on sama kun jos joku olisi itse sun tilalla. Mä en kovin usein tänne kommentoi, 3 vuoden aikana ehkä just sen 3 kertaa. Mutta aikasemmin en oo varmaan varsinaisesti kehunut sua tai tätä blogia, ja halusin vaan kertoa että mä pidän sun postauksista ja blogista ihan mielettömästi, ja oot antanut mulle tietyllä tavalla inspiraatiota lähtee tavoittelemaan ja toteuttamaan omia unelmia joita aikasemmin oon ajatellu että on mahdotonta saavuttaa, ja se on kaikki sun ansiota. Oon huomannut että säkin oot tehnyt sen, niin miksen mä vois myös. Halusin nyt vaan laittaa tänne edes sen yhden positiivisen kommentin joka auttais jaksamaan tehä tätä (ainakin toivottavasti), ja kertoa että tietyllä tavalla oot toiminut mulle niin monessa suhteessa inspiraationa etten ois uskonukkaan. Kaikkea hyvää sinne ja jaksamisia, saamani kuvan perusteella oot todella vahva nainen! :)

  • Reply Laura Saturday, May 4, 2013 at 16:23

    Elämä on sitä, millaiseksi sen teet. Itse en haluaisi viettää iltoja suosittua bloggaajaa haukkuen, sillä kun ei käsittääkseni saavuta mitään. Ihana postaus:)

  • Reply Hemppu Saturday, May 4, 2013 at 16:25

    anna oot aivan ihana upea ihminen <3 jos kaikki paskanvääntäjät nyt tajuis mitä tekee. Tuo on oikeesti niin totta että sama ihminen saattaa tulla purkamaan pahaa päiväänsä joka ikinen päivä samaan blogiin.. Niin se vaan on että suositut ihmiset joutuvat kateuden kohteeksi! toivottavasti et kuitenkaan lopeta blogia, sun tekstit on aivan mahtavia ja kuviakin kiva katsella.

  • Reply Janni Saturday, May 4, 2013 at 16:25

    Tää oli tosi hieno kirjoitus. Mä mietin itse osittain samoja asioita tänään aikaisemmin. Kirjoitin Googleen Mungolife ja huomasin, että blogisi linkin alapuolella oli myös linkki johonkin keskusteluun. Mielenkiinnosta päätin mennä katsomaan. Se oli jollain tavalla tosi pysäyttävää luettavaa. Just se, mistä tässä tekstissä puhuitkin, että ihmisillä on valmiiksi jo negatiivinen olettamus sinusta ja se olettamus ohjaa heidän tulkintojaan ja ajatuksiaan kaiken tekemäsi tai kirjoittamasi suhteen. Mietin hetken aikaa, olisiko sille palstalle pitänyt kirjoittaa jotain, mutta ymmärsin nopeasti, että se olisi ollut turhaa. Heidän mieltään ei muuttaisi, noh, ehkä mikään.

    Koita jaksaa Anna:-)

  • Reply Elinäf Saturday, May 4, 2013 at 16:25

    <3

  • Reply iidaannamaria Saturday, May 4, 2013 at 16:26

    Voi että! mä oon lukenu tätä sun blogia jo ihan tajuttoman pitkän aikaan enkä vois kuvitella ettei tätä olis. Pääsee omasta elämästä hetkeksi pois kun sun postauksia lukee! Oot aivan huikee persoona ja en voi muutakun kadehtia tota tapaa miten käsittelet kaikkia asioita täällä.
    Tsemppiä sulle, oot mahtava! <3

  • Reply Jensu Saturday, May 4, 2013 at 16:26

    Kiitos kirjoituksestasi, toivottavasti moni pysähtyy ajattelemaan kirjoittamaasi. Suomalaiset ovat niin pirun kateellisia, että aina löytyy haukuttavaa. Blogiasi on ollut ihana seurata ja toivon, että saan seurata jatkossakin! Ole jatkossakin oma itsesi ja jätä ne kateelliset ihmiset oman onnensa nojaan! :) Ihanaa kesän odotusta sinulle!

  • Reply Pearl Saturday, May 4, 2013 at 16:28

    Ihan ensiksi täytyy sanoa, että teksti oli täyttä asiaa. Vaikken omaa blogia omistakkaan oon miettiny ite myös tätä ilmiötä, kuinka bloggaajia on suorastaan oikeus haukkua. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla niin, ei todellakaan. Oon lukenu jo pitkän aikaa blogiasi ja mulle se tuo todellakin juuri sitä inspiraatiota ja hyvää mieltä. On ihan mahtava lukea toisen upeita positiivisia kokemuksia ja hetkiä.
    Blogin perusteella oot tyylitajuinen, huumorintajuinen, upea ja kaunis ihminen ja osaat kirjoittaa kiinnostavasti ja hyvin. En kuitenkaan voi sanoa, että tunnen sut ja ei sen pidäkkään mennä niin. Pidän susta bloggaajana ja en rupea edes miettimään olisitko erilainen oikeasti kuin mitä bloggaat, koska ei se minulle kuulu. Sun tapauksessa ei mistään feikkaamisessa blogissa kyllä näy jälkiä, mutta vaikka näkyisikin, niin mitä sitten. Saat olla just sellanen bloggaaja kun haluat!

    Mä voin ihan suoraan myöntää, että oon kateellinen sulle just kun mietin sun duunia, saat matkustella paljon jne. Se ei vie multa kuitenkaan mitään pois, oon superiloinen kuulemaan sun juttuja ja oot paikkasi ansainnu todellakin siellä missä nyt oot. Ymmärrän myös sen ettei kenenkään elämä oo pelkkää ruusuilla tanssimista. Jotkut ihmiset purkavat vaan kateuttaan ilkeillä kommenteilla, mutta mä en nää siinä mitään järkeä. Siinä ei tuu hyvä mieli kummallekaan, ei kommentoijalle eikä sille jolle kommentoidaan.

    Vielä tän sepostuksen loppuun haluun sanoa, että muista että se on niiden oma ongelma, jotka eivät kestä, että toinen osaa nauttia elämästä. Sun elämänasenteen kun jokainen ottais itelleen, saatas maailmasta jo paljon parempi paikka! Hurjasti tsemppiä tuleviin haasteisiin, pysy tollasena ja ihanaa kesän odotusta :-)

  • Reply Minna Saturday, May 4, 2013 at 16:28

    What doesn´t kill you makes you stronger…

    Helppo se on täältä sohvalta kommentoida, mutta yritä olla välittämättä noista paskakommenteista. Minä vanha nainen tykkään lukea edesottamuksistasi ja katella kuviasi. Vaikka me tykkääjät tosiaan ollaan pääsääntöisesti ihan hiljaa, meitä on täällä ja paljon.

  • Reply eve Saturday, May 4, 2013 at 16:28

    Musta tuntuu niin pahalta lukea tätä tekstiä. Bloggaajat saavat niin paljon paskaa niskaan täysin syyttä, mutta käsittämättömintä tässä on mun mielestä se, että suurin osa näistä hyökkääjistä on _aikuisia_ naisia. Mitä he kuvittelevat saavansa aikaan tekemisillään? Pahaa oloa tietysti kohteelleen, mutta olen ihan varma, että eivät hekään kovin onnessaan ole kommentteja kirjoitellessaan. Miksi sitä pahaa pitää siis levitellä jokaiselle? :(

    Itse olen saanut blogistasi valtavasti inspiraatiota. Niin tyylillisesti, kuin elämän asenteeseenkin. Minulle olet elävä esimerkki siitä, kuinka tekemällä valtavasti töitä voi elämältään saavuttaa sen, mitä haluaa. Olen myös oppinut näkemään asiat enimmäkseen positiivisessa valossa, kiitos sinun :)

    Ja vielä noihin avautumisiin, ei bloggaajalla ole mitään velvollisuutta tuoda omia yksityisasioitaan muiden nähtäväksi. Eiväthän muusikot tai näyttelijätkään tuo koko elämäänsä ihmisten riepoteltavaksi, ja heillä on yleensä taustalla tiimi ihan varta vasten rakentamassa sitä imagoa. Bloggaajat puolestaan joutuvat valikoimaan itse mitä haluavat julkisuuteen tuoda, ja se aiheuttaa varmasti järjettömästi paineita..

    Nostan kyllä sulle hattua siitä hyvästä, että jaksat tällaista hullunmyllyä! Kiitos kuitenkin siitä, että olet tuonut paljon hyvää meidän lukijoiden elämään :)

  • Reply Petra Saturday, May 4, 2013 at 16:29

    Lueskelin tämän postauksen ajatuksella läpi, ja se innosti minut nyt kommentoimaan ensimmäistä kertaa. Olen lukenut kirjoituksiasi jo noin 4(?) vuotta, ja minulle kaikki lukemani blogit ovat pakoa todellisuudesta ja rentoutuskeino työpäivien jälkeen. Sinun postauksia jaksan lukea päivittäin, koska koen jonkinlaista samanlaisuutta kanssasi, i.e. koen, että arvomaailmamme ovat hyvin samankaltaiset ja olemme kokeneet osittain samanlaisia elämää muuttavia tapahtumia viime aikoina. Eniten minuun vaikuttaa kuitenkin se, että mitä kaikkea ihminen voi saavuttaa kovalla työllä ja intohimolla. Se pitää minutkin osittain valitsemallani tiellä… En ole kovin usein lueskellut kommentteja, mutta tiedän tunteen, jota kuvailit yllä olevassa postauksessa, ja olen joutunut käsittelemään itsekin samanlaisia reaktioita koskien työtäni. Olen kuitenkin selvinnyt ajattelemalla, että nämä henkilöt ovat oikeasti vain kateellisia menestyksestäsi. Toki maailma on epäreilu ja kaikilla ei ole samoja lähtökohtia, mutta haluaisin naiivisti uskoa, että vain sinä päätät kohtalosi. Useat ihmiset vain saattavat välillä unohtaa, että sinäkin olet oikea ihminen. Minä en lue blogeja saadakseni tietää bloggaajan yksityiselämästä viimeisetkin yksityiskohdat, ne ei minua kiinnosta, haluan vain katsella kivoja kuvia maailmalta, saada inspiraatiota asioista ja ehkä unohtaa oman, rankan työpäivän lukemalla kivoista jutuista, mitä muille ihmisille tapahtuu.. Tästä jutusta katosi nyt varmaan samalla lailla punainen lanka, kun jostain sinun postauksesta joskus :) mutta toivon, että kommenttini auttaa sinua jatkamaan, aina kun ei voi miellyttää kaikkia, eikä kannatakkaan, silloin menettää kaiken kiinnostavuuden ihmisestä :) Tsemppiä!

  • Reply t Saturday, May 4, 2013 at 16:31

    oon varmaan joskus ennenkin kommentoinut sulle, tai jos en kommentoinut niin ainakin ajatellut: olet aivan mielettömän rohkea. osaat nauttia elämästäsi ihailtavalla tavalla, josta jokaisen pitäisi ottaa oppia :)

    ihmisen luonne vaan taitaa helposti taipua kateuteen, josta varmasti nämä negatiiviset kommentit kumpuaa. kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, toiset menestyvät paremmin kuin toiset mutta jokainen voi nauttia elämän pienistä iloista. iloita keväästä, hyvästä aamukahvista tai lempibiisistä radiossa! toisen menestyminen elämässä ei ole itseltä pois. jos ei ole tyytyväinen omaan elämääsä, tulee tehdä muutos. turha vinkua blogien kommentibokseissa, miten “joku saa kaiken ja mä en mitään yhyy”. ja nämä täällä vinkuvat tyypit vinkuvat varmasti muuallakin ja ovat juuri niitä, jotka kahvipöydissä tekevät selväksi miten oma elämä on paskaa, kaikki on aina samaa, mikään ei muutu ja unohtavat kysyä miten muilla menee. eivätkä kuitenkaan tee mitään.

    hmmm.. pointtini taisi olla, että tosiaan haters gonna hate mutta pidä blogisi juuri tällaisena – tai sellaisena kuin itse haluat pitää. yritä jaksaa, vaikka tämä kommenttiboksi tuntuu välillä olevan kusipäiden leikkikenttä, jossa tyhmyys tiivistyy.

  • Reply Ella Saturday, May 4, 2013 at 16:32

    Oletko ajatellut sulkea kommentointimahdollisuuden kokonaan joksikin aikaa? Kyllä hyväkin bloggaaja voi tehdä niin, suojellakseen itseään tolta paskamyrskyltä. Jatkuisi se juttu jossain keskustelupalstoilla, mutta ainakin poissa sun silmistä.

    Ei ehkä lohduta, mutta Suomessa saa kateellisilta ja muuten vaan pahantahtoisilta ihmisiltä paskaa niskaan vaikkei bloggaisi, olisi julkisuudessa tai tekisi yhtään mitään ansaitakseen sen. Mulle on esim. työpaikoilla oltu kateellisia mun autosta, joka ei ole mikään ihmeellinen, vaan tavallinen mutta uusi hlöauto, lainarahalla ostettu. Mikä hemmetin syy se on alkaa puhua selän takana paskaa? En koe olevani leuhka, mutta tuo ihmisten täysin turha kateellisuus on saanut aikaan sen, etten enää kerro kaikkea “puolitutuille” tai työkavereille. Vaikuttaisi siltä, että nämä yksilöt ovat kateellisia kaikille kaikesta. Ulkomailla asuessa olen päätynyt siihen tulokseen, että se on hyvin suomalainen luonteenpiirre. Toisen menestys on aina itseltä pois!

    En siis yhtään epäile, että saat paljon todella pahoja kommentteja blogisi kautta ja takia. Olet pärjännyt hyvin, ja sehän ei kaikille sovi. Mutta et ole ongelman kanssa yksin. Et ole ainut, jolle ilkeillään kateuksissaan. Esim. yksi ihan tavallinen yrittäjä kohtaa vaikeuksia pikkukaupungissa, koska mahdolliset jälleenmyyjät ovat kateellisia sen yrityksestä ja mielummin ottavat vastaavia tuotteita myyntiin jostain kaukaa. Täysin käsittämätöntä toimintaa ihmisiltä, joilla ei ole mitään syytä dissata tuttunsa yritystä. Sellaista vastaan on aika turhauttavaa taistella. Maailmantuskafiilis on osuva sana. Vaikuttaa pieneltä ongelmalta, mutta sille ihmiselle se on koko elämä.

    Ei ihmisiä tietenkään voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä sä olet parempi ihminen kuin monet muut, eikä ole mitään väärää tiedostaa sitä. Miten hyvä ihminen on sellainen, joka ei saa itse aikaiseksi mitään millään saralla, ja sitten kostaa sen oman saamattomuutensa menestyvän ihmisen kommenttiboksiin?

  • Reply allu Saturday, May 4, 2013 at 16:32

    Mua niin harmittaa sun puolesta. En tiedä mitä nyt oikein voisin sanoa, että tää olisi edes yksi piristävä kommentti sun mielestä, ehkä kirjotan vaan ajatukseni ja mielipiteeni tähän.

    Oon lukenut vajaa 2 vuotta sun blogia aktiivisesti ja vilpittömästi voin sanoa, että tää blogi on inspiroinu mua (niin asujen kuin elämänasenteenkin kohdalla) eniten. Ymmärrän niin hyvin mikset julkaise sun yksityiselämästä tänne yhtään enempää:
    a) se on sun oma päätökses, jos haluat voit lisätä kuvia vaikka paskallakäymisestäs tänne, mutta sä teet sen päätöksen itse mitä julkaiset ja mitä et ja siihen ei oo kellään mitään sanottavaa b) just sen takia sitä sanotaan yksityiselämäksi että se on yksityistä sulle. Eipä tohon enempää perusteluja tarvita :D

    Sen mitä ittestäs julkiaset ja kerrot, on aina viestittäny mulle vilpitöntä ja rehellistä positiivisuutta. Sehän on superia jos sä voit ostaa ja hankkia ja tehdä kaikkea mitä haluat, sulla on ihana työ ja saat rahaa tälläisestä kirjoittamisesta ja että sun elämä on upeeta ja oot kaunis ja itsevarma. Mä en ikinä ymmärrä mitä kukaan jaksaa valittaa ja vittuilla jos toisella menee hyvin? Ei se ole sun vika jos niillä ei mee. Yleisin selitys siihen on varmaan juurikin tuo, että sillon kun sä oot opiskellu ja painanu niska limassa duunia niin ne muut on ollut jatkuvasti viihteellä ja käyny koulujaan vähän niin ja näin.

    Voin tunnustaa, että kyllä muakin on monta kertaa vituttanu kun oot hankkinut jonkun upeen laukun tms. Mutta mun vitutus ei oo kohdistunu koskaan suhun, tai siihen kuinka “ylimielinen bimbo” oot, vaan siihen että miksen ole ite sijoittanut rahojani paremmin ja ostanut kerralla sen kalliimmaan ja laadukkaamman tuotteen kun aina sijoittanut, no, huonompilaatusiin :D

    Jos ikinä tuun näkeen sua livenä niin todellakin tuun halaan ja pyytään yhteiskuvaa sen sijaan että vetäisin turpaan :D Hei kuinka päästään vialla on, jos uhkailee tuntemattomalle että vetää sitä turpaan kun ei tykkää sen blogista siksi että sen elämä sujuu hyvin?

    Ps nauroin ääneen tolle sun luomalle mielikuvalle kun joku tulee sylkeen sua naamaan ja sanot vaan “oiku kiva” :D

    Mutta kaikkea hyvää ja onnea sun mielettömille saavutuksille. Olet todellakin juuri semmonen roolimalli mitä nuoret tytöt (ja kommenttien perusteella näköjään moni muukin) kaipaa tällä hetkellä!

  • Reply Katri Saturday, May 4, 2013 at 16:33

    Olipas pysäyttävä postaus! Pakko sanoa, että mun mielikuva susta on kerrassaan upea, ja uskon todella, että ihmisenä oot vieläkin upeampi! :)

  • Reply jude Saturday, May 4, 2013 at 16:33

    Moi Anna!
    Hyvä kirjoitus, älä sure tai murehdi sitä mitä olet saavuttanut. Hienoa ainakin minusta, että ihminen tekee jotain haaveidensa eteen eikä käy täällä urputtamassa omaa pahaa oloaan! Niin helppoa tässä olisikin kirjoittaa ja haukkua tuntematonta ihmistä. Jotenkin moraalitonta? Totally. Mä voin ainakin ihan rehellisesti toki myöntää, että kadehdin sun Chanelia, Vuittoneita, ihania kenkiä ym. ym. mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Kyllähän mäkin voin ne hankkia, jos haluan ja haluan panostaa.Eivät ne ole kenenkään ainoastaan etuoikeus. Ihmiset vain harvoin muistaa iloita siitä mitä niillä just nyt on ja jos jollain on jotain erilaista kuin itsellään niin sairaalla tavalla mietitään miksi toi sai ton ja ton ja miksi mä en saanut tota? Todella lapsellista ja kuvottavaa ajatusmaailmaa!
    Mene pää pystyssä kesätyöhösi ja tee sitä mistä nautit. Tsemppiä, oot vahva nainen ja sun blogia on ilo lukea :)

  • Reply Noora Saturday, May 4, 2013 at 16:34

    Luin ja luin kaiken! Olen uusi blogien seuraaja ja vasta löysin sinunkin blogisi. Kirjoitit upeasti ja yhdyn moneen ajatuksistasi. Usein ahdistun suomalaisten kateudesta. Jatka samaan malliin!!

  • Reply jiii Saturday, May 4, 2013 at 16:35

    Oot varmasti työsi ansainnut! Jotkut ihmiset on vaan niin kateellisia muille etteivät ehdi edes keskittymään omaan elämäänsä….

  • Reply M Saturday, May 4, 2013 at 16:38

    Hyvä kirjoitus :) Veti hiljaiseksi.

  • Reply sara Saturday, May 4, 2013 at 16:41

    Musta on ihan tyhmää et sua syytetään sen työn saamisesta, oli sitten syy mikä hyvänsä. Kukapa ei haluis tunnettua bloggaajaa julkiseen työhön? Mä ainakin palkkaisin sellasen. Ei se väärin ole, ei bloggaamista oo muilta kielletty. Vaikka blogilla olis ollut positiivinen vaikutus valintapäätökseen, ei kellään mun mielestä pitäis olla siihen mitään sanottavaa. Ihan tyhmääjän se olis rankaista jos on saanut pidettyä blogin suosion yllä.

  • Reply Jjv Saturday, May 4, 2013 at 16:43

    Heippa,

    Olet varmasti fiksu tyyppi joten ymmärtät varmaan yhteyden LUKUISILLA bikini/vähäpukeisilla kuvilla itsestäsi internetissä ja seksuaalisen ahdistelun/lähestymisen välillä. Ja ei, se ei ole hyväksyttävää ja on kovin ikävää. Mutta ikävä kyllä se, mitä itsestään maailmalle antaa ja internetiin syöttää, ruokkii tälläistä ikävää käytöstä… Ole siis varovainen ja mieti oikeasti, mitä laitat blogiisi.

    Mukavaa kevättä!

  • Reply Virpi Saturday, May 4, 2013 at 16:44

    En osaa juuri sanoa muuta kuin että jollain tapaa tämä postaus kosketti minua todella paljon. Siksi päätin, että vaikka en kommentoisi kuin yhden sanan, haluan jatkossa antaa sinulle enemmän positiivista palautetta. Todellista, kannustavaa palautetta tuskin kukaan saa liikaa, bloggarit ainakaan. Ja haluan näin kiittää sinua saamistani inspiraatioista, hymyistä ja hyvän olon tunteista. Kiitos Anna! <3

  • Reply Soffe Saturday, May 4, 2013 at 16:44

    Niin paljon mitä tähän voisi sanoa, mutta yritän pitää kommenttini mahdollisimman lyhyenä. :D

    Olen usein miettinyt miten jaksat noita negatiivisia kommenteja. En ikinä pysty sisäistämään sitä, miksi suomalaiset ihmiset haluavat niin paljon toisille pahaa. Loistava esimerkki on se, että joidenkin mukaan olisit ansainnut tulla raiskatuksi. Miten kukaan ikinä voi sanoa noin toiselle?! Varsinkin kun sen on luultavasti sanonut nainen naiselle… Pistää vihaksi.

    Ja sitten siihen että sulla on laukkuja ja muita. Kyllä mäkin niitä kadehdin. :D Mutta ei se multa ole pois että jollain muulla niitä on. Saatikka sitten sellaisella ihmisellä kun sinä Anna. Sun blogista käy aika helposti ilmi, että sä teet töitä sen eteen että saat mitä haluat. Jokainen pystyy hankkimaan esim. sen merkkilaukun. Se on vain priorisoinnista kiinni.

    Ja mä ihailen sitä että sä olet oma itsesi ja osaat arvostaa itseäsi ja asioita mitä olet saavuttanut. Tsemppiä negatiivisten kommentien kanssa. Sulla on upea blogi, tyyli ja elämänasenne!! :)

  • Reply Katri Saturday, May 4, 2013 at 16:47

    Tosi hyvä postaus. Jaksamista! Oot kyllä reippain bloggaaja jonka tiedän. Ja sun kommenttis positiivisten kommenttien jättämättömyydestä pitää kyllä paikkansa. Tällä kertaa aattelin kuitenkin jaksaa. Sun blogi on kuitenkin antanut mulle ja varmasti monelle muullekin paljon. Kiitos siitä :)

  • Reply hmm Saturday, May 4, 2013 at 16:51

    Tosi mielenkiintonen kirjotus. Ihan täyttä asiaa mun mielestä. Mä voin tunnustaa sen, että monta kertaa oon lukenu sun blogia ja ollut katkera siitä, että sä oot niin onnellinen. Mutta miksi se olisi multa pois että joku toinen on onnellinen? Mä seuraan sun blogia joka päivä blogilistan kautta ja jätän sun blogin aina viimeseksi koska siinä on parhaat jutut ja jätän aina “parhaan viimeiseksi”. Mä ymmärrän ihan täysin noi sun ajatukset, varsinkin kun katsoin tuon jääkiekkopostauksen kommentit. Miks ihmiset on niin ilkeitä? Sä oot esittäny mielipitees, niin miksei kommenttiin voi vaan kertoa omaa mielipidettä, ilman että lyttäää sun kantas. Mä en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoa ilo tuntuu olevan siinä, että löytää jotain negatiivista susta tai sun kirjotuksista. Varsinkin tää sun kesätyöjuttu. Onnea muuten työn johdosta! Mutta tuntuu, että kun sait työn, ihmiset sanoo että sait sen vain blogisi takia. Mutta jos et olisi saanut sitä, niin ihmiset olisivat sanoneet, että onneksi et saanut, kun sinulla on sitä ja tätä ja tuota. Kamoon hei, MIKSI OI MIKSI on kaikessa pakko olla jotain negatiivista??
    Vaikutat ihan huippumukavalta ihmiseltä. Oot kaunis, ja “kansainvälisen” näköinen, jos ymmärrät mitä tarkotan. Sillä lailla, että sä oot persoonallisen näköinen hyvällä tavalla. Sä oot antanu lukuisia ilon hetkiä ja toivon vaan että jatkat blogis kirjottamista. Sun hymy on tosi kaunis ja sulla on hyvä kroppa. Kirjotat persoonallisesti, ja tuntuu että se teksti tulee tosiaan susta. Hyvää kesän odotusta ja tsemppiä! :)

  • Reply sanni Saturday, May 4, 2013 at 16:52

    Mä oon usein miettiny etä sä oot yks semmonen bloggaaja, joka hrättää mussa hirveesti tunteita. Tai joskus ärsytät hirveesti ja oon miettiny että miks, ja huomaan että susta löytyy niin paljon samaa kun itestäni, mutta toisaalta niin paljon inspiraatioo ja vaikutat niin upeelta, fiksulta, ahkeralta että omatunto kolkuttaa että miksi mäkin en voi olla tommonen (sattuikin sopivasti kun puhuit siitä kuinka ahkera olit koulussa kun mulla on tossa ranskan ja historian kirjan ens viikon exameita varten :D) Tiiän kyllä että kaikki tietää tämän, mutta yleensähän se vaan kateudesta johtuu. koska mä ainakin oon katellinen sulle, mutta sust aon upeeta ottaa mallia. Ja mikä parasta, vaikutat niin itsevarmalta, että saat mutkin ajatteleen että hei, mähän oon saavuttanut ihan hirveesti, asun yksin 18 vuotiaana ulkomailla ilman vanhempia, opiskelen eri kielellä ja hoidan kaikk ikäytännön jutut yksin. Ja se, kuinka itsevarma oot voi olla joistain ärsyttävää, mutta mua semuistuttaa siitä miten paljon mä, ja joka ikinen, se tosi superepävarma haukkujakin täälläon saavuttanu. Ja jos vaan kaikki vois ymmärtää itestään sen niiin kellään ei varmaan oisi tarvetta tulla tänn haukkumaan, surullista vaan ettei ikinä varmaan tule sellaista tilannetta. Sanoin että oot ärsyttänyt mua usein, mutta se on varmaan sussa parasta. Joskus luen sun mielipidepostauksia ja sydän alkaa hakata täysillä ja tuntuu että suonet räjähtää. Mutta silti oon tullu tänne lukemaan joka ikisen postauksen viimesen 4 vuoden aikana. Tää oli eka blogi jota aloin lukemaan, enkä vieläkään voisi kuvitela skippaavani jotain postausta. Koska mulle tää antaa niin hirveästi, esim. sun matkustaminen on musta upeaa koska ite oon saanut olla tosi onnekas ja matkustaa useita kertoja vuodessa ulkomaille ja asua puolet elämästäni ulkomailla, mutta nyt köyhänä opiskelijana vaan kun kattoo sun lomakuvia tuntu hetken että oisi itekkin siellä. On kymmeniä blogeja joita en lue viikkoihin koska otsikko näyttää tylsältä. Sun blogipostaukset eivät IKINÄ oo pettymys, koska miten ne voisi olla ? Oli sitten kyseessä joku “ilonen” perus päivän asu postaus tai mielipidekirjotus joka saa mut haluamaan karjumaan kommenttiboksiin EI, SÄ OOT VÄÄRÄSSÄ niin oikeesti nautin niistä ihan hirveesti. varsinkin niistä ärsyttävistä. voi olla että kuulostan ihan kamalalta bitchiltä täällä, mutta s johtuu siitä etten osaa muotoilla sanojani selvästi . muttajoo, mitä yritin sanoa että hetken kun kuvittelin että jos lopettain bloggaamisen, tuli semmonen ei-reaktio. Ei mua kaikkein ärsyttävin ja tunteita herättävä-bloggaaja saa lopettaa, koska kaikki toi just tekee siitä ehdottomasti parhaimman ja lemppareimman!!

  • Reply Krista Saturday, May 4, 2013 at 16:54

    Tiiäks kun joillain julkkiksilla on semmonen tapa, että ne ei käy lukemassa lehtiä eikä nettisivuja eikä yhtään mitään, koska ne tietää, että niistä jauhetaan paskaa koko ajan jossain. Ne säästää itteensä sillä, että ne vaan keskittyy siihen mitä ne on eikä edes avaa ikkunoita sille negatiivisuuden ryöpylle.
    Sulla pitäis olla assari jota käyttää välillä, tai miksei koko ajan, käymään läpi sun kommentit. Sillee, ettei kukaan tiedä että toimit näin. Saisit pitää mielen hyvänä :) Kommenteista pääsis läpi ne joilla oikeasti on mitään annettavaa kellekään, ja kaikenlaiset järkevät kysymykset vois ohjata sulle että niihin saadaan vastaus, jos tarpeen.
    Sä näkisit nimenomaan sitten hyvän puolen sun työsi tuloksesta ja saisit keskittyä siihen. Hyvään. Ja niihin ihmisiin jotka on onnellisia sun kanssa.
    Mun mielestä se ei olisi edes tilanteen pakenemista tai kieltämistä, vaan juuri sitä että on vapaus valita keskittyä oleelliseen. Mä uskon energiaan ja harrastan meditaatiota. Ihminen on energiaa täynnä, se on ihan tosi juttu.
    Ja se todella vaikuttaa minkä asenteen ja ajatuksen päättää korviensa väliin milloinkin ottaa. Kuten olet huomannut :) Ja jokaisella meillä on ihan täysi oikeus keskittyä siihen mikä on meille oleellisinta ja hyväksi ja kasvattaa vain ja ainoastaan sitä.

    Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta kantaa harteillasi muiden ihmisten mielipahaa. Eihän kellään muullakaan ole sen takia miten elää tai mitä tekee työkseen.
    Jokaisella meillä tulee elämässä vastaan negatiivisuutta ihan face to face, ei siihen lisäksi tarvita typeriä kommentteja ja jatkuvaa ruotimista ja haukkumista kaikkea sanottua kohtaan. Live-elämän vastoinkäymisissä on jokaiselle varmaasti ihan tarpeeksi.
    Suurin osa täällä aiheutetusta mielipahasta on ilmeisestikin tarkoituksella tehtyä.
    Tällaisen tarkoituksella tehdyn pahan pois sulkeminen ei tarkoita sitä, että olisi tarve elää kuplassa. Vai kuinka moni meistä antaa elämässään jonkun jatkuvasti tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä ja päänvaivaa? Sellaiset yleensä pyritään sulkemaan elämästä pois. Sen ei tarvitse antaa tapahtua myöskään blogissa.

    Kyllä se häntä siitä pystyyn taas nousee. En voi tietää, mutta voin vaan kuvitella tuon olon.
    Oman elämän rakastaminen ja arvostaminen ja siitä nauttiminen…siis sehän on kaiken “tarkoitus” ja siitä tässä kaikessa on kyse!! Ei elämässä oo mitään muuta niin oleellista kuin että käsittää mitä on saanut ja iloitsee siitä.

    Mitä ikinä päätätkin blogin suhteen nyt tai tulevaisuudessa, tee se viisaasti, kuten varmasti teetkin :) Älä anna laput silmillä elävien riistää sinun onneasi minkään asian suhteen.Tarkoitan sitä, että vaikka laittaisit täällä luukut kiinni ja se olisi vastaus yhteen ongelmaan, veisi se varmasti myös jonkinlaisen siivun omasta onnestasi, koska tämä blogi on sinulle tosi tärkeä.
    Ehkä löydät keinot tulevaisuudessa organisoida tätä hyvänmielen lähdettä siten, että se vain ja ainoastaan palvelee sinua kuten tarkoitus onkin, eikä toimi “vettä myllyyn”-paikkana ihmisille jotka eivät saa elämässään mitään aikaan eivätkä asenteensa takia menesty tai edisty asioissaan.
    Tämä on sinun työsi ja ripaus sinua itseäsi, ja kaikkea sitä hyvää mitä elät ja mitä ihanasti tahdot muille jakaa, ei sitä tarvitse antaa kenenkään tulla sotkemaan. Ainut vastaus mitä täältä pitäisi sinne päin kuulua on iso kiitos kaikesta hyvästä. Se on tänä päivänä harvinaista.

    <3

  • Reply Blondi Saturday, May 4, 2013 at 16:54

    Word! Onneks oot noin fiksu että ymmärrät että vika ei ole mitenkään sinussa. Ymmärrän että suututtaa, kunhan et anna niitä ‘vihaajia’ loukata. Naisten välinen kateellisuus taitaa olla ihan jotain synnynnäistä…. valitettavasti. En oo kauheen kauan lukenut sun blogia, mutta tuun jatkossa lukemaan. Minä ainakin saa siitä paljon inspiraatiota, ja minäkin olen tosi… hmm, esteettinen? Eli tykkään kauniista asioista, haluan näyttää hyvältä jne. Olen 31v, mulla on”auto ja asuntolaina, mies ja kakarat ja salilla treenatut pakarat” tai miten se nyt meni ;) Ylimääräistä rahaa ei löydy merkkivaatteisiin, mutta inspiroidun kuitenkin sun värimaailmasta, vaateyhdistelmistä ym. Minusta vaikutat inhimilliseltä, maanläheiseltä; arvostat niitä tärkeitä asioita elämässä; perhe, ystävät. Työ jonka parissa viihdyt, matkustaminen ja vaatteet ovat vaan ylimääräinen, elämää rikastuttava boonus. Keep up the good work! :)

  • Reply vivvvvu Saturday, May 4, 2013 at 16:55

    Mä vasta alotin lukemaan sun blogia joku 2kk sitten ja oot mulle antanut kauheesti inspistä! Musta on niin ihana lukee sun juttuja, koska oot niin ilonen ja oot oma ittes. Vihaan ihmisiä keiden pitää aina löytää joku negatiivinen juttu ihan jokaisesta asiasta, miksei ne vaan mieti sitä omassa mielessään ja olla vaan hiljaa. (Maailmaan mahtuu kyllä kaiken näkösiä ihmisiä) Tietenkin kritiikki on musta aina hyväks, mut tommoi ylenpaattinen kiusaaminen ja haukkuminen. Halusin vain sanoo että aion kyllä jatkaa sun blogin lukemista innolla ja jatka samaan malliin! Ja annat kirjotuksissas kun niitä lukee, semmosen elämisenhalun fiiliksen ja tulee aina iloseks! Hyvä sä! :))

  • Reply Annika Saturday, May 4, 2013 at 16:56

    Nyt mulla kävi sama efekti, mistä postauksen alussa kirjoitit. Jäädyin.
    Jäädyin siksi, koska postaus sai mut miettimään omaa arvomaailmaa ja elämää.
    Oon lukenut sun blogia jo vuosia, välillä meinannut painaa sen suhteen jopa deleteäkin.
    Sitten sä repäiset, kirjoitat niin hyviä tekstejä, ettei poistaminen tule kuuloonkaan. Samoin kävi nyt.

    Välillä oon miettiny, ootko oikeasti muuttunut vuoden Ausseissa asumisen jälkeen ylpeäksi, itseäsi muita ylempänä pitäväksi ihmiseksi. Sitten (herättyäni todellisuuteen) tajuan, että ehkä vuoden irtiotto omasta elämästä, täysin uudessa ympäristössä, avasi silmäsi, kasvatti ja kartutti maailman- sekä omaa minäkuvaasi aikalailla.
    Tämänkin jälkeen blogisi on mielestäni kuitenkin kokenut roiman muutoksen. Välillä mietin, mihin se itsestään kertova henkilö on jäänyt, ja kuka tämä mainospostauksia tuottava uusi Anna on.

    Uskallan kuitenkin väittää, ettei meistä lukijoista KUKAAN tiedä, kuka blogia kirjoittava, ruudun takana istuva henkilö on. Silti olisi hyvä tajuta, että tämä on hänen työtään. En minäkään, palveluammatissani, haluaisi, että jokainen asiakkaani tietää yksityiselämäni käänteistä.

    Menkäämme siis kanssalukijat itseemme. Kuka haluaisi lukea siitä, kuinka tylsää bloggaajan työ- tai henkilökohtainen elämä on? Ja mitä tulee siihen, kuinka bloggaajat “saavat kaikkea”, ajatelkaa välillä asiaa siltä kantilta, mitä bloggaajat menettävät. Yksityisyytensä! Sitten kehdataan ihmetellä, miksei uudesta poikaystävästä julkaista kuvaa tuhansien ihmisten katseltavaksi ja arvosteltavaksi.

    Nyt, pitkän saarnan jälkeen, toivoisin, että annamme bloggaajien tehdä työnsä rauhassa, ja me muut voisimme alkaa elämään omaa elämäämme?!

    Jatka Anna samaan malliin, sillä tästedes pidän sua prinsessa Mungona. Satuolentona, joka sai oikeutetusti kunnian elää taianomaista, satumaista, unelmaelämäänsä :)

  • Reply Tiidri Saturday, May 4, 2013 at 16:58

    Puhut täyttä asiaa! :) kuulun vissiin niihin urpohin ketkä fanittaa sun blogia. Ei haittaa, olen siis urpo muiden mielestä, ei paljon mieltä paina :)
    Sun blogia on mukava lukea ja innolla odotan aina uutta postausta!

  • Reply ella Saturday, May 4, 2013 at 16:58

    Oot kyllä Anna ihan huikee tyyppi kun kaikesta paskasta huolimatta väsäät meille upeita postauksia. En tuu ikinä ymmärtämään näitä idiootteja jotka tuhlaavat aikaansa sun haukkumiseen, mutta ihan hirveesti tsemppiä sulle <3

  • Reply Sanna Saturday, May 4, 2013 at 17:01

    Mä niin ymmärrän niitä, jotka sitä paskaa heittää toisten niskaan. Ymmärrän, millasta se on kun oma itsetunto on nollassa, tai kun omassa elämässä ei tapahdu niitä asioita, mitä ehkä toivoisi tapahtuvan. Se kaikki paha olo pitää käydä työntämässä jonkun toisen ongelmaksi, pitää haukkua ja arvostella ja saada toisellekin paha olo. Mä elin niissä tuntemuksissa koko teini-ikäni ja vielä senkin jälkeen, ja vaikka tiedostankin kuinka väärin se on, kyllä se sillä hetkellä tuo jotain lohtua. Näille ihmisille toivoiskin sitä, että kaiken sen ajan minkä negatiivisyyksiin käyttäisi, käyttäisi siihen, että miettisi miten omasta elämästään tulisi parempaa. Niinkuin tässä itekin teit hyvin selväksi, on kaikki sun “menestys” ihan saavutettavissa – ainakin jossain määrin. Eihän kukaan voi elää kopiota sun elämästäsi, mutta lähtökohtaisesti KAIKILLA on mahdollisuudet siihen, että lähtee reissaamaan, asuu ulkomailla, opiskelee elämänsä alaa ja tekee asioita, jotka saa onnelliseksi. Ei niitä asioita saa ilmaiseksi, eikä kovinkaan monen ovelle tuoda kultatarjottimella lentolippuja, että “hei tässä ois, lähetkö matkalle?”. Niiden asioiden eteen mitää tehdä TÖITÄ, ja ihan saatanasti töitä.
    Kyllä mäkin välillä luen tätä blogia ja mietin että mikstollaonjamullaeiyhyyy, mutta ei siinä auta muu kuin katsoa omaa peilikuvaansa. Mitä mä teen? Istun tässä ihmettelemässä ja käytän aikaani ja rahojani asioihin, jotka joo on kivoja, mutta ei vie mua lähemmäs niitä oikeita tavotteita. Varmasti, siis ihan satavarmasti, moni muu on samassa tilanteessa. Kaikilla on mahdollisuus töihin (ok – jos oot neliraajahalvaantunut tai muuten sairas, ehkä ei silloin), ja töistä saa rahaa. Rahalla voi toteuttaa unelmiaan. Mutta, jos asenne on se ettei duuni kelpaa ja mieluummin itketään himassa ja puretaan pahaa oloa muihin, ei kannata odottaa asioiden muuttuvan. Onhan se elämä vaikeeta joo, ja tulee esteitä vastaan, mutta jos ei taistele niin ei mihinkään pääse. Negatiivisyys harvemmin auttaa. Kyynisyys ja kylmyys ei nekään auta. Eikä kateellisuus. Tuskin se oikeasti on Annan vika, jos joku ei jaksa paiskia töitä tosissaan, että pääsis toteuttamaan unelmiaan? Tai jos ei jaksa lukea niihin unelmakoulun pääsykokeisiin? Eiköhän se oo enemmän itestään kiinni.
    Mua niin harmittaa se paha olo missä ihmiset velloo. Ite sieltä tulleena tiedän, että elämä muuttuu helpommaks kun oppii keskittämään voimavaransa siihen kaikkeen hyvään, mitä elämässä on. Jos sitä ei ite löydä, on ehkä hyvä hakea ulkopuolisen kautta apua ja miettiä, missä se vika oikeesti piilee.

  • Reply sandr-A-licious Saturday, May 4, 2013 at 17:02

    Hieno kirjotus! Osaat pohtia, analysoida ja perustella niin monelta eri kantilta ja taidolla, että pakko nostaa hattua :)

  • Reply salmiakkityttö Saturday, May 4, 2013 at 17:02

    Täyttä asiaa Anna tämä postaus. Sä oot tehny töitä saavuttaaksesi asioita ja se on ihailtavaa! Jotkut makaa vaan paikallaan ja kadehtii ja panettelee muita. Ehkä se on tää suomalainen kulttuuriki, “se kellä onni on, se onnen kätkeköön”. Ja onhan se totta että julkisuuden ihmisistä aina keskustellaan, mutta susta oikeen vääntämällä väännetään juttua keskustelupalstoilla, tosi inhottavaa.

    Oon lukenu juttujasi jo monta vuotta, en ihan alusta asti, ja ihailen sua suuresti. En oo tainnu kommentoida paljoa ennen, mutta tämä postaus siivitti nyt siihen. Jokaisen postauksen luen, ja odotan innolla kuulumisiasi. :) Tsemppiä <3

  • Reply lindu Saturday, May 4, 2013 at 17:03

    Mä lähinnä seurailen sivusta satunnaisesti sun blogia, mutta päätin nyt kommentoida tähän kuitenkin jotain, vaikka luultavasti viesti lopulta näyttää ihan muulta kuin sen piti alunperin olla..

    Ensinnäkin minä kaipaan seuraamissani blogeissa inhimillisyyttä. En pysty suremaan kaikkia asioita läheisteni kanssa, joten koen netin olevan nykyään sellainen oma salainen päiväkirjani, josta voin samaistua muiden kokemuksiin ja tarpeeksi rohjetessani myös kertoa omista suruistani. Netissä on paljon blogeja, joten on mukavaa huomata kirjoittajalla olevan samanlaisia fiiliksiä kuin mulla tietyn asian suhteen.

    Ja kun puhut mahdollisuuksista niin kaikilla ei vaan oikeasti ole sitä mahdollisuutta tehdä jotain mitä haluaisi! Vaikka nautin elämästäni tällä hetkellä niin voin sanoa, että välillä elämä potkii minua niin kovaa etten pysty samalla mitalla vastaamaan potkuihin. Menetin rakkaimman läheiseni eli isäni jo 15 -vuotiaana ja olen joutunut totuttelemaan elämiseen kahdestaan äidin kanssa, sillä isoveljeni on asunut itsekseen jo muutaman vuoden. Meidän perhe oli täydellinen, matkustettiin, käytiin ravintolaillallisilla, tehtiin paljon yhdessä, mutta sitten pamahti se myrsky ja salama iski siihen idylliin minkä olimme rakentaneet. Olen riidellyt äidin kanssa monenmonta vuotta isän poismenon jälkeen ja välimme tuskin koskaan tulevat enää parantumaan tai olemaan sellaiset kuin nuorempana. Suren sitä, että olen osittain itse mennyt pilaamaan välini äidin kanssa ja vaikka välimme paranisivatkin niin tiedän sen kitkan säilyvän aina pinnan alla. Elin yksinäistä elämää, minulla on vain kaksi läheistä kaveria ja en viitsinyt heitäkään aina häiritä sen takia että heillä on omat kaveripiirinsä. Elämäni rajottui työpaikalle ja kotiin. Onneksi viime syksynä löysin itselleni rakkaan mieheni, jolla on hyvin samankaltainen sosiaalinen elämä kuin minulla ja saimme toisistamme ystävät. Voimme mennä ja tehdä kaikkea yhdessä ilman sitä tunnetta että kun aina vaan tehdään yhdessä ja voisiko nyt ottaa vaikka Minttumaarin mukaan leffaan tai ajelulle.

    Poikaystävästä sen verran, että hän on aivan ihana ja täydellinen. Kuitenkin hänen velkaongelmansa heijastuu minukin rahatilanteeseen ja mietin, että onko hänestä enemmän haittaa vai hyötyä. Välitän hänestä kuitenkin niin paljon, että haluan auttaa tiukan paikan tullen ja luotan siihen, että saan omani ajan kanssa takaisin.

    Työni on aina ollut minulle henkireikä. Rakastan työntekoa ja kaikkia työpaikkojani. Työt ovat minulle se karkauspaikka arjesta ja saan pistää ajatukseni sivuun totaalisesti. Murheita ehtii miettiä myöhemminkin ja jokaisessa työpaikassa on ollut ihana työporukka ja ilmapiiri. Kukaan ei tuomitse, arvostele henk.koht. valinnoista ja hyvästä työstä kehutaan. Olen keskiverto-oppilas, joten otan nyt takaisin laiskuuttani koulunpenkillä ja teen työni aina täysillä. Minusta on hieno kuulla kehuja ja tuntea itseni korvaamattomana työapuna, joka hoitaa hommansa suoraan sydämestä, ei valita ja tekee mielellään muillekin hommia valmiiksi. Vaikken ole ollut kovinkaan hohdokkaissa työpaikoissa niin silti muistelen kaikkia lämmöllä. Jos saisin valita niin voisin jokaiseen mennä uudelleen töihin.

    Opiskelu. Peruskoulu ja lukio. Yo-lakki. Valmistuin keväällä 2010 ja vietän edelleen välivuotta. Ensimmäisen vuoden opiskelin kansanopistossa media-alan myyntiä ja markkinointia, jonka jälkeen olin pari kesää huvipuistoduunarina ja Stokkalla. Sittemmin sain työpaikan toisesta Suomen suurimmista osuuskaupoista ja olen siellä viihtynyt noin 1,5 vuotta. Yo-lakki päässä en vielä tiennyt mihin haluan suunnata. Itse asiassa lukio ei koskaan ollut harkintalistallani vaan olisin halunnut opiskelemaan kaksoistutkinnon hevosalan kouluun. Menin kuitenkin vanhempieni painostuksesta lukioon. Tässä vaiheessa alkoi jo se vanhempien ohjailu ammatinvalinnan suhteen. Hain aluksi restonomiksi monena vuonna, mutta en päässyt sisälle. En ollut ihan varma siitäkään olisiko se minun juttuni. Nyt kolmantena välivuotena olen päättänyt haluavani merkonomitutkinnon ja aion suunnata katseeni kohti osuuskauppojen sisäistä esimieskoulutusta. Tässä vuosien aikana tuntui, että äiti hylkäsi aina ehdotukseni ja mikään ei olisi ollut kannattava ala opiskella. Lopulta itsekin muutuin hyvin negatiiviseksi ja ajattelin, ettei mihinkään kouluun, paitsi sosiaalialan, kannata hakea. En meinannut millään löytää sitä omaa juttua, kun ei ole selvää kiinnostuksenkohdetta tai juttua, jossa olisi erityisen hyvä. Harkitsin tässä vuosien aikana media-alaa, kulttuurialaa, teatterikorkeakoulua, viesintää.. Nyt olen päättänyt, että merkonomin pohjakoulutuksella lähdetään nousemaan hierarkiassa ylöspäin ja saavuttamaan niitä haaveita.

    Hmmm.. nyt on ihan tyhjä olo kun tämän kirjoitin mutta halusin avata ajatuksia omasta elämästäni. Koen sen välillä vain niin “huonoksi”, että minua masentaa ylipositiiviset kirjoitukset netissä. Tietäen, ettei kaikkeen ole mahdollisuutta vaikka niin haluaisikin. Minulle se on valinta ja mahdollisuus aloittaa kolmivuorotyöläisenä pienipalkkaisessa duunissa.

  • Reply Janita Saturday, May 4, 2013 at 17:04

    En ole koskaan kommentoinut sun blogiisi, vaikka olenkin sitä jo usean vuoden ajan lukenut. Nyt tuli jotenkin tuon sun postaukses jälkeen tarve tehdä se. Haluan vain sanoa, että älä lopeta bloggaamista! Sua on ihan uskomattoman mielenkiintoista seurata ja se positiivisuus, elämänilo, huumori ja aitous mitä sussa on, niin tarttuu myös muhun! Sä vaikutat ihan äärimmäisen positiiviselta, miellyttävältä, lojaalilta ja aidolta ihmiseltä. Toivottavasti tämä kommentti ja ne monet muut positiiviset kommentit piristää sua ja haluat yhä jatkaa. Voimia ja onnea sulle kaikkeen mitä elämässäsi vielä teetkin! :) Niistä saavutuksista saakin olla onnellinen.

  • Reply rroosa Saturday, May 4, 2013 at 17:07

    Hei, mun mielestä olet onnesi ansainnut ja sen olet omalla kovalla työllä ja panostuksella itsellesi aikaan saanut. Miksi sun blogiasi seuraisi näin monta ihmistä päivittäin/viikottain/silloin tällöin jos et osaisi kirjoittaa mitään mielenkiintoista tai ihan mitä vain mitä on mukava lukea.
    Vähän menee luotto taas ihmisiin, kun toista hakataan heti maahan kun saavuttaa jotain, todella kannustaa, ei mikään ihme että ollaan niin masentuneita kun toisia ei voida kannustaa ja tukea, haukkumisen ja törkeyksien tilalta. Ja nämä kaikki ihmiset jotka pitävät sinua onnekkaana ja etuoikeutettuna tai minä tahansa, he itsekin kirjoittavat kommenttinsa INTERNETTIIN, tietokoneella/puhelimella!! Kuinka monella ihmisellä siihen on edes mahdollisuus? Ja vamasti istuvat mukavasti jossain suojassa sateelta ja ottavat ruokaa jääkaapista, nukkuvat sängyssä, he ovat jo rikkaampia kuin 80% maailman väestöstä! Ihmiset saisivat lakata olemasta kateellisia toisten saavutuksille ja miettiä kuinka onnekkaita he itse jo ovat verrattuna suurimpaan osaan maailmanväestöstä. Ja jos on aikaa mollata toisia netinkeskustelu palstoilla, niin silloin on myös aikaa tehdä jotain oman elämänsä parantamiseksi ja saavuttaa itsekin jotain ja tajuta se ettei ne asiat itsestään tapahdu.
    Joo, tästä taisi tulla melko sekava kommentti, välissä vähän vain menee usko ihmisiin.
    Minusta se on ihanaa että ihmiset ovat onnellisia, siinä ei ole mitään pahaa iloita hyvistä asioista mitä omalle kohdalle sattuu ja ihmisten pitäisi osata suhtautua toisten ihmisten onneen paremmin, eikä väheksyä sitä ja tehdä siitä vähemmän arvokasta.
    Ja sie olet tehny tästä blogista menestyksekkään ja ansaitset myös kaikki sen hedelmät, oot kuitenki nähny vaivaa sen eteen.

    aika sekava tästä tuli :D no joo :D kaikki ei ole hyviä kirjoittajia, minä hyvänä esimerkkinä :P

  • Reply memma Saturday, May 4, 2013 at 17:07

    Ihana kun kirjoittelet aina välillä näitä ajatuksiasi tänne muidenkin luettavaksi :)
    Nostan kyllä sulle hattua, kun olet niin pitkälle elämässäsi jo päässyt ja olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että kova työ palkitaan. Suomessa vaan ei taida olla tapana iloita toisten menestyksestä.. Kateellisia ihmisiä tässä maassa kyllä riittää. Ei saisi koskaan näyttää omaa onnellisuuttaan taikka olla ylpeä omista saavutuksistaan… Kommenttiosaston negatiiviset huutelijat voisivat itse katsahtaa peiliin ja etsiä vikoja mahdollisesti sieltäpäin. Kommentit eivät häiritse ainoastaan Annaa, vaan myös meitä blogin muita lukijoita, jotka haluamme seurata Annan tekemisiä. Ja jos tuntuu niin pahalta katsoa toisen menestymistä niin blogin lukemisen saa aivan vapaasti lopettaa kokonaan!

    Sekin täytyy vielä tässä mainita, että minusta on mukava kun blogisi on positiivis sävytteinen ja kirjoitat niistä asioista mitkä itsellesi ovat tärkeitä. Postauksesi ovat innostavia ja saavat ainakin minut ponnistelemaan entistä kovemmin omien tavoitteideni eteen. Ei minusta ainakaan olisi kivaa lukea masentavia itsesäälissä rupeviä postauksia. Ei muuta kuin rohkeasti pää pystyssä kohti uusia haasteita! :)

  • Reply Kata Saturday, May 4, 2013 at 17:08

    Upeasti kirjoitettu! Mä monesti aloitan kommentoimaan bloggaajille, mutta sitten painan deleteä ajatellen, ettei sitä kuitenkaan mun sanomiset kiinnosta. Mutta nyt kyllä kirjoitan loppuun asti!

    Mä olen lukenut sun blogia jotain pari vuotta nyt elikkä ihan perusvakkarilukija täällä ruudun toisella puolella. Ja vaikka en sua tunne, niin mä haluaisin vain sanoa miten ylpeä olen susta!!! Olen itse sellainen ihminen joka arvostaa nykyään koulutusta ja kunnianhimoa paljon, ja sulla sitä tuntuu löytyvän. Ja mä toivottavasti joskus löydän sitä riittävästi itsestänikin.

    En tiedä, miten tää homma käytännössä toimii, mutta kun sä saat niin paljon (asiatonta) negatiivista palautetta, niin olisiko mahdollista jättää sellaisia kommentteja kokonaan julkaisematta? Olet varmasti oppinut tunnistamaan jo viestin alusta mihin se johtaa, joka voisi jopa auttaa siinä ettet lukisi sellaisia asiattomia kommentteja ollenkaan – ihan vain oman mielenterveytesi vuoksi. (Varmaan ihan tyhmä idea, mutta sähän se tiedät paremmin miten tää toimisi..) Mua harmittaa tosi paljon, että ihminen joka on omalla isolla työllä saavuttanut jotain, jota kukaan ei sitten osaa arvostaa. Toivottavasti et anna näiden asiattomien kommenttien vaikuttaa suhun millään tavalla, koska niitä sun ei todellakaan pitäis kuunnella!

    Äh, yritin nyt jotain oikein pontevaa kannustusviestiä tästä kirjoittamalla saada aikaseks, mutta ei nyt oikein ajatus luista ja yritykseks tais jäädä :D Mutta pääasiat: älä kuuntele tyhmiä ihmisiä, tee sitä mikä tuntuu itsestäsi hyvältä, pidä toi positiivinen asenne elämässä aina ja ÄLÄ KOSKAAN ALENNU LUULEMAAN ETTET OLIS ANSAINNUT KAIKKEA SITÄ HYVÄÄ, MITÄ OLET ELÄMÄSSÄSI SAANUT!

    <3llä: Kata

  • Reply Juliakatarinas Saturday, May 4, 2013 at 17:08

    Moikka Anna!

    Olen nyt tosiaan lukenut blogiasi jo reilut kolme vuotta ja olet aivan oikeassa että positiivisen kommentin jättäminen on ns. Haastavampaa koska sitä juurikin ajattelee että kyllä niitä useampiakin tulee etkä yksittäistä kommenttia huomaa. Itse en vain yksinkertaisesti ymmärrä näitä bloggaajien kiusaajia, myönnän kyllä että välillä menee joidenkin bloggaajien jutut yli hilseen kun homma menee aivan epäaidoksi, mutta en koskaan koe tarvetta sitä henkilölle sanoa. Ei ole minun elämästäni millään tapaa pois mitä hän haluaa blogiinsa kirjoittaa. Tuollainen kommentointi mitä sinäkin olet saanut, uhkailu, alentaminen ja suora lyttääminen on omasta mielestäni vain NOLOA. Se kertoo kyseisestä ihmisestä kaiken tarpeellisen, he eivät ole hyviä ihmisiä.
    Olen itse asiakaspalvelijana suomalaisessa teleoperaattorilla joten tällaiset ihmiset ovat käyneet liiankin tutuiksi, miten ihmiset kuvittelevat että minun tappamisellani/raiskaamisella he saavuttavat elämässään yhtään mitään. Uskomatonta.

    Sinä olet mielestäni upea ihminen, sinä olet tehnyt töitä saavutuksiesi eteen. Jossain mielessä sinulla on myös ollut tuuria, kaikilla sitä ei valitettavasti aina vain ole. Mutta sanontahan on: ihminen on oman onnensa seppä. Tämä on totta. Sinä olet kaunis, fiksu, filmaattinen, valovoimainen plus tuhat muuta positiivista adjektiivia. Älä nainen muutu. Asenne ratkaisee. Ja onnea tuhannesti uudesta kesätyöstä, innolla odotan juttujasi festareilta ja toivottavasti Ruisrockissa törmätään, lupaan tulla moikkaamaan! :)

    -Julia S.

  • Reply sara. Saturday, May 4, 2013 at 17:13

    Tästä tulee nyt pitkä kommentti. Sanon heti alkuun, että kyllä, olen osallistunut satunnaisesti netissä blogiasi (en sinua ihmisenä) kritisoiviin keskusteluihin, mutta olen myös usein puolustanut sinua, kuten vaikkapa Barcelona-jutussa tai viimeiseksi tässä työpaikkajutussa. Netti on täynnä aivan hirveitä kommentteja, joista osan jo mainitsitkin, mutta haluan nyt tuoda esille oman näkökulmani – blogisi kritisoiminen ei automaattisesti tarkoita sinun kritisoimistasi.

    Tuo Muotikuutio-juttu ja siihen liittyneet kommentit ovat saaneet minutkin pudistelemaan välillä päätäni, mutta haluaisin tuoda esille toisen näkökulman. Tässä tapauksessa hakuvideot olivat kaikkien nähtävissä. Jos joku koki, että joku muu olisi ollut parempi valinta, niin miksi se sinua häiritsee niin kamalan paljon? Tai siis ymmärrän kyllä, että tuollaiset kommentit ärsyttävät, mutta miksi pitää tehdä tällaisia postauksia, jossa yrität kääntää heidän päänsä? Eikö tärkeintä ole, että Bestseller piti sinua parhaana? Sanot itse postauksessasi, ettei eri mielipide ole automaattisesti väärä. Miksi sitten jonkun satunnaisen kommentoijan mielipide sinun pätevyydestäsi on tässä tapauksessa väärä? Kannattaa myös muistaa, että blogisi täyttyi kommenteissa, joissa sinua puolustettiin ja onniteltiin työpaikasta. Nyt väkisinkin tulee vähän fiilis, että heidän kannustuksensa vain jätetään huomiotta, kun taas vihaajat saavat nälkävuoden pituisen postauksen. Ymmärrän kyllä, ettet varmaan tällaista tarkoita.

    Miksi sitä on niin vaikeaa myöntää, että blogilukijamäärilläsi saattoi olla vaikutusta valintaasi? Mikset anna itsellesi krediittiä siitä, että olet saanut luotua tällaisen blogin ja jopa ilmiön? Olet useaan kertaan sanonut, että ottakaa mallia, kuka tahansa pystyy tähän. Minä taas sanon, että kuka tahansa ei pysty luomaan blogistaan elinkeinoa samalla tavalla kuin sinä olet tehnyt. Blogin menestykseen vaikuttavat lukuisat asiat. Ajoitus, mutta eivät kaikki vuosien 2008-2010 välillä perustetut blogit silti ole yleisömenestyksiä. Myöskään suhteet eivät ole kaikki kaikessa. Esimerkiksi Xenia on tietääkseni tullut aika puskista, eikä hän tuntenut aloittaessaan kuuluisia bloggaajia. Ja lisäksi hänkin on verrattain uusi tähti blogitaivaalla. En halua tällä kommentilla väheksyä ketään, mutta ulkonäölläkin on suuri merkitys, ja suurin osa kuuluisista bloggaajista on, no, sanotaanko nyt keskivertoa paremman näköisiä. Mutta ennen kaikkea kyllä sen bloggaajan vaivannäöllä ja itsensä brändäämisellä on ehkä suurin merkitys. Ei kaikilla ole samoja lähtökohtia, muttei kaikilla ole työkaluja menestykseenkään. Sinulla on molemmat, ja voit olla saavutuksestasi ihan ylpeä.

    En ole kanssasi monista asioista samaa mieltä. Olisi vain ihailtavaa, että puolin ja toisin voitaisiin väitellä niistä mielipiteistä menemättä henkilökohtaisuuksiin. Tällä siis tarkoitan, etteivät lukijat hauku sinua esim. bimboksi, mutta toisaalta myös toivoisin, ettet mollaisi vaikka Demi-teinejä yhtenä suurena massana tai sanoisi sinun kanssasi eri mieltä olevia katkeriksi, kateellisiksi tai väittäisi, että he voivat henkisesti huonosti. En myöskään pitänyt jääkiekkopostauksessa ilmenneistä kommenteistasi, että lukijat olisivat lähtökohtaisesti kanssasi eri mieltä, sanoit mitä tahansa. Jos lukijat ovat kanssasi eri mieltä, heillä pitäisi olla oikeus ilmaista asia joutumatta leimatuksi.

    No, tulipa taas romaani. Toivottavasti ehdit lukea tämän, ja vielä enemmän arvostaisin, jos saisin kommenttiin vastauksenkin. Onnea vielä työpaikasta. Sanon vielä kerran, että ei sinun tarvitse kenellekään alkaa puolustella valintaasi tuomalla esiin mansikanmyynnit ja YO-kirjoitukset. Ei sinun tarvitse vakuuttaa kaikille, että olit absoluuttisesti juuri se paras. Olit valitsijaraadin mielestä paras. Sen pitäisi riittää, mutta koska kyseessä on subjektiivinen mielipide, niin pitää myös hyväksyä se, että on niitäkin, jotka voivat olla eri mieltä. Kyllä heillä saa olla siihen oikeus.

  • Reply iia Saturday, May 4, 2013 at 17:13

    Kiitos ja aamen. Loistava teksti, loistava blogi, loistava bloggaaja ja varmasti aivan loistava IHMINEN.

  • Reply Hepsu Saturday, May 4, 2013 at 17:14

    En itse yleensä kommentoi blogeihin, mutta nyt tuli kova halu tehdä se. :D
    Huhhuh, olipas pitkä teksti! Ja aikalailla täynnä asiaa! En voi käsittää ihmisiä, jotka vääntämällä vääntävät muista ihmisistä paskaa. Kiusaaminen kaikissa sen muodoissa on niin lapsellista ja noloa.
    En nyt keksi tähän mitään järkevää sanottavaa.. Tää oli vaan tämmönen tsemppi-kommentti! :D Vaikka sitä kakkaa tulis taivaan täydeltä niskaan niin älä turhaan lannistu! Ei niitä ilkeitä kommentteja voi tietenkään olla täysin huomioimattakaan, mutta toivottavasti ne eivät painaisi mieltäsi liikaa. :) Ihmiset ovat erilaisia ja ilmeisesti toiset saavat jonkinasteisia kiksejä muiden morkkaamisesta. Toivottavasti ymmärtävät viimeistään kuolinvuoteellaan millaista mielipahaa on voitu muille aiheuttaa ja osaavat jo ehkä silloin katua tekemisiään..
    Tee sitä mistä tykkäät, äläkä anna hölmöjen kommentoijien ja kommenttien estää elämästä täyttä ja tapahtumarikasta elämää! :) Hyvää kesää!

  • Reply julia Saturday, May 4, 2013 at 17:17

    niinhän se on se suomalainen sanonta, että “se kellä onni on, se onnen kätkeköön”. vika ei ole sussa tai siinä, että esittelet sun menestystä ja onnea julkisesti, vaan siinä, mihin suurin osa suomalaisista on kasvatettu. society <33

  • Reply sarrppa Saturday, May 4, 2013 at 17:18

    Oon itse muutaman kuukauden päässä täysi-ikäisyydestä ja tällä hetkellä käyn lukion toista vuosikurssia ihan loppuviikoilla, ja kun puhuit menestyksestäsi, avas mun silmät kokonaan opiskelulle. Miks mä käyn lukiota, miks mä haluun yliopistoon, miks on ihan ok jättää bileet väliin jos koeviikko tulee ja aamulla pitää olla töissä. En ole niitä lukijoita jotka katsoo sua taivaalle, koska oot ihminen. Oot vaan vanhempi kuin minä ja muut mun ikäset lukijat, ymmärrän että sulla on vuosia enemmän kun mulla jolloin sä oot käynyt jo lukiot ja kiertäny maapalloo ja saanu mahtavan työn — mulla noi on vasta edessä. Sen takia mä luen sun blogias koska saan niin paljon potkua persuksille sun blogistas. Tosin ne vanhemmat ihmiset jotka jaksaa sun tyyliäs ja elämääs pohtia keskustelupalsoilla, ehkei niiden elämä oo ollut semmosta sun iässäs mitä ois halunnu ja haluu pilata sen sultakin. Huh selitystä tuli, mutta tää herätti niin paljon ajatuksia että jaksaa taas avata noi historian kirjat ja opiskella. KIITOS ANNA!

  • Reply maria Saturday, May 4, 2013 at 17:22

    Mä oon terveesti kateellinen sulle. En hullun/vihankiilto silmissä, vaan sillain että tää muistuttaa niistä omista päämääristä ja saa työskentelemään kovemmin. Ja vaikka haluaisinkin ite Chanelin, niin se että sulla on se ei oo mitenkää multa pois! Mä tuun tänne ja kattelen sitä kuolaten ja nautin sun blogista ja mietin että mullakin on joskus..:))

    Oot musta terveen itsetunnon ja onnellisuuden kuvastus:)

  • Reply Maija Saturday, May 4, 2013 at 17:23

    Moi Anna!

    Hieno teksti, laittoi taas ajattelemaan. Halusinkin vaan kertoa, että ei, en tunne suo henkilökohtaisesti eli en voi sanoa rakastavani suo, mutta sun blogi on ihan mielettömän ihana ja inspiroiva. Annoit mulle huimaa lisäinnostusta ja itseluottamusta välivuoden pitämiseen (13 kuukautta vielä!) ja sun seikkailuja maailmalla on jännittävää seurata. Suuri hali *rutistus* tästä ja paljosta muustakin.

    Jaksamisia ja kivaa Kroatian matkan jatkoa! :)

  • Reply Juulia Saturday, May 4, 2013 at 17:24

    Ensimmäistä kertaa kommentoin sun blogia, mutta seurannu oon jo aika kauan.. Mua harmittaa sun puolesta kaikki noi inhottavat ja ilkeet ihmiset jotka sua haukkuu ja mollaa ja kehtaa kirjottaa perättömyyksiä keskustelupalstoille.
    Oon monta kertaa ajatellut kirjottaa miten ihana asu sulla oli taas ja miten ihanasti sä kirjotat aina ja miten kaunis olet ja miten ihanat hiukset omistat jne.. Mut en oo kirjottanu, kun oon ajatellut “ei se yks kehu monien muiden joukossa oo mitään”.
    Nyt kuitenkin kirjotan ja haluan sanoa että oot ihan mun suosikki bloggaajia ja rakastan sun merkkilaukkuja ja sun vaatteita ja hehe, oikeestaan kaikkea mitä kerrot täällä blogissa.. Ja kyllä, oon kateellinen sulle :D Mut en ymmärrä minkä takia mun pitäis tulla sanomaan sulle siitä negatiivista kommenttia? :D En ymmärrä miksi kenenkään pitää tulla kirjottamaan sulle negatiivista kommenttia sulle sellasista asioista, kun että pystyt matkustaa enemmän kuin moni muu tai että pystyt tekemään isompia hankintoja kuin moni muu tai monesta muustakaan asiasta.. En ymmärrä :D
    Elämä on valintoja täynnä.
    Sä oot päättäny panostaa nuorena päästäkses tähän asemaan, ja sen oot mun mielestä ansainnut :) Tsemppiä jatkoon! :)

  • Reply Laura Saturday, May 4, 2013 at 17:27

    Sait mut todella ajattelemaan tällä postauksella! Et vain sitä, miten itse näen sut ja miksi tätä seuraan. No sen inspiraation takia. En mä jaksaisi lukea yksityiskohtaisia kilometripostauksia sun jokaisesti yksityisimmästäkin hetkestä ja syväanalyysejä sun läheisistä, enkä tajua ketä ne edes kiinnostavat. Tosi-tv on kuitenkin jo keksitty, ja nää ihmiset on kuitenkin lukijoiden näkökulmasta täysin tuntemattomia taviksia.

    Mä luen tätä, koska sä olet hauska, sun sarkasmi hymyilyttää mua. Inspiroidun upeista kuvista, tavaroista ja matkoista. Ja ihan rehellisesti, välillä musta on vaan todella rentouttavaa heittää aivot narikkaan, ja lukea sun juttuja, nimenomaan koska ne ovat usein niin tarkoituksellisen hyväntuulisia. Tottakai se henkilökohtaisuuskin on tärkeää, ja tämäkin kirjoitus antoi todella tärkeää perspektiiviä – välillä on kuitenkin todella hankalaa muistaa että sun bloggaajaversio ei ole se koko todellisuus, ja sua alusta asti seuranneena, on kiva nähdä vilaus siitä Annasta, jota ennen toit enemmän esille, tai siis että vaikka blogi on ehkä “kiillotetumpi” nykyisin, siellä takana on edelleen se sähläävä riemuidiootti Anna, jos tiedät mitä tarkoitan tällä :D Videot on musta toinen hyvä keino tähän, ne muistuttaa aina että hei, tuollainen se oikeasti on, kun videota ei voi tulkita niin moninaisesti kuin pelkkää tekstiä.

    Mulla on näköjään nyt kauheasti asiaa vaikken ikinä muuten kommentoi, mutta tää sai mut ajattelemaan itseänikin. Mulla on ainakin näiden tekstien perusteella samanlaista kunnianhimoa ja kyky nauttia siitä mitä mulla on. Ja ihan samalla tavalla mua on haukuttu sen takia, tosin päin naamaa. Kuvittelen kuulemma olevani maailman napa, kun jaksan olla iloinen päivästä toiseen. Right. Erityisesti tuo koulutusosa herätti mussa ajatuksia – luen parasta aikaa pääsykokeisiin, linjalle jolle otetaan hirvettävän harva sinne hakeva. Vaikka tiedän, että voin hyvin päästä, tää todella tsemppasi! :)

  • Reply Nia Saturday, May 4, 2013 at 17:31

    Blogiahan kirjoitetaan lukijoille, jos ei halua muiden lukevan niin voi asettaa rajat kuka saa lukea vai kirjoitteleeko vain itselleen.

    Mulla on suosikeissa kymmeniä blogeja, joita luen ihan aktiivisesti. Joskus käy niin että joku kirjoitus on lukijan omasta mielestä ihan höpöä ja täysin oman mielipiteen vastainen, silloin kommentoi ja antaa kritiikkiä. En tarkoita mitään vittuiluvastausta vaan niinkuin tässäkin blogissa joskus ihan asiallisesti sanotaan tyyliin “ooks nyt tosissas”. Mikä musta on ihan ok. Hyvin usein se bloggaajan vastaus on ” mee muualle jos kelpaa, älä valita, älä puutu”
    se ärsyttää.

    Ihan yhtälailla sillä lukijalla on oikeus olla eri mieltä kuin bloggaalla, se välillä unohtuu. Joskus teidän jutut vaan menee vähän yli ja miksei sitä sais sanoa…

  • Reply Riinamaria Saturday, May 4, 2013 at 17:32

    Täältä löytyy ainakin yksi, joka seuraa sun blogia ja saa siitä valtavasti inspiraatiota! Sun esimerkistä olen oikeastaan alkanut haaveilla maailman näkemisestä ja työskentelystä ulkomailla, ja alkanut panostaa sellaiseen työhön ja niihin koulujuttuihin jotka vie mus kohti mun unelma-ammattiin opiskelua mun unelmakaupungissa ja unelmamaassa. Iso kiitos!

  • Reply Naa Saturday, May 4, 2013 at 17:35

    Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että miulle tuli paha mieli siun puolesta lukiessani kirjoitustasi. Sitä on uskonut tietävänsä, miten raadollista blogin (eteenkin tunnetun sellaisen) pitäminen voi olla, mutta totuus on, että eihän oikeasti tämmöisellä blogimaailmasta juurikaan yhtään mitään tietävällä ole oikeasti kuin pienen pieni haisu koko asiasta.
    Olen itse muutamaan kertaan pohtinut aloittavani blogin kirjoittelun ihan vain siksi, että se on vaikuttanut mielenkiintoiselta ja hauskalta puuhalta. Kirjoitella ihan vain omaksi iloksi itseä kiinnostavista asioista, jakaa mieluisia valokuvia ja kokemuksia esim. erilaisilta reissuilta. Sellaista hyväntuulista ja harmitonta. Mutta toisaalta, entä jos se ei sitten loppujen lopuksi olisikaan harmitonta. Jos alkaisinkin saada joiltakin lukijoilta vaikkapa jatkuvan kyseenalaistamisen ja lyttäämisen lisäksi vielä uhkauksiakin. Itse olen vielä sen verran “herkkis”, että viimeistään juurikin nuo uhkaukset veisivät siitä alunperin itseä ilostuttaneesta kirjoittamisesta sen itselle kaikkein tärkeimmän – ilon.

    Mutta kirjoituksesi oli kyllä aivan erinomainen, se todellakin avasi ainakin minun kohdallani silmiäni vieläkin enemmän huomaamaan, kuinka raskasta ja vaativaa teidän bloggaavien TAVALLISTEN IHMISTEN tekemä työnne blogin parissa voikaan olla.

    P.s. Tykkään hurjasti blogistasi ja Mungolife onkin itseasiassa ainoa “must” blogi, jota seurailen. Parasta ovat pitkät kirjoituksesi, oli kyse sitten “tavallisesta tiistaista” tai kiekkoJellonista. ;) Kirjoitat sujuvasti ja myös huumorilla, mikä on minusta tosi hienoa.

    Mukavaa viikonloppua (tai alkua)!

  • Reply Monika Saturday, May 4, 2013 at 17:40

    “Ihmiset eivät puhu minusta, vaan siitä millaisena minut näkevät.”
    Näin olen aina itse ajatellut ja niinhän se on.

    Minäkin voin nostaa käden pystyyn ja sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
    Tottakai haluaisin käydä hienoissa maissa ja joskus maata aurinkorannalla, mutta oikeastaan se olisi tosi tylsää. Todennäköisesti olisin kahden tunnin päästä valittamassa, kun ei ole mitään tekemistä.

    Olet oikeassa tuosta sisällön tuottamisesta, minä käyn ainakin lukemassa blogiasi siksi, kun tykkään sen positiivisuudesta. On kiva katsella kuvia kaukomailta tai ihastella uusia Louboutinejasi, jotka sitten ostan joskus itsekkin, kun menen naimisiin.

    Sinulla on mielettömän hieno elämä, mutta niin on minullakin. Olisihan sitä voinut käydä kouluja, mutta en mä oikeastaan halua olla mikään toimistohiiri tai lääkäri, olen oikein onnellinen varastossani trukin ratissa. Joudun vähän säästämään niihin Louboutineihin, kun laitan joka kuu useamman satasen pankkilainaan. Mutta mulla on oma talo maalla ja hevoset kotona. Tajusin juuri yksi päivä, että tämä on elämäni onnellisinta aikaa. Olen terve ja olen saavuttanut suurimman unelmani tai oikeastaan aika monta, perheelläni on kaikki hyvin ja löysin sen täydellisen miehen, joka korjaa lomareissulla hotellin vessan kattopaneeleita, ne kun repsottivat ja asia häiritsi. ;)

    On todella surullista miten paljon ihmisiä ahdistaa ja masentaa toisten onni ja täydellinen elämä. Kuka oikeasti viitsii kuluttaa aikaansa, no, tuohon kaikkeen josta kirjoitit? Kyttäämiseen ja helvetin pitkien rimpsujen kirjoittamiseen, miten joku nyt vain on NIIN ärsyttävä ja perseestä?

    Voin myöntää, että suurinta huviani on mennä heppatalliin ja laittaa etsi-ruutuun sana “mungo”, johan tulee tuutin täydeltä sontaa. Luen naureskellen ketjut läpi, suljen tietokoneen ja menen kiillottamaan täydellistä kotiani/lenkille/salille/töihin, ihmetellen miten jollain on aikaa ja viitseliäisyyttä roikkua jossain netissä jauhamassa paskaa..
    Todennäköisesti ruikuttajat ovat elämäänsä kyllästyneitä, joka asiasta valittajia, jotka eivät vain VIITSI tehdä mitään. Samat ihmiset kadehtivat naapurin mersua ja työkaverin täydellistä kroppaa, koska eivät itse VIITSI tehdä enemmän töitä ja ostaa omaa mersua tai hinata persettään sohvalta/tietokoneen vierestä ja mennä harrastamaan liikuntaa.
    Tai sitten suomessa on vain todella paljon enemmän mielisairaita, kuin mitä tilastot antaa ymmärtää.

    Kyllä se mukavuusalueelta poistuminen on ihmisten isoin ongelma. Onhan se helpompi istua karkkipussin kanssa ärsyyntymässä bloggaajan upeasta kropasta, kuin tehdä omalleen jotain. Onhan se mukavampi tehdä kahdeksan tuntinen työpäivä ja livistää kotiin, kuin tehdä ylitöitä tai ottaa toinen työ ja ansaita vähän enemmän. Tai opiskella työn ohessa ja vaihtaa paremmin palkattuun työhön. Itselläni on kaksi työtä ja usein kysytään, että miten jaksan tai viitsin. Perään kummastellaan, että ihanko itse maksan taloni ja eikö mua pelota. Ei pelota ei, tässä elämässä, kun ei saa mitään, jos ei yritä. Jokainen meistä on oman onnensa seppä.

    Joten, ei muuta, kuin pää pystyyn vain, etkä edes kuvittele lopettavasi blogiasi tuollaisten elämäänsä kyllästyneiden ihmisten takia. Koska meitä, jotka haluavat katsella lomakuvia ja unelmoida omasta reissusta paratiisisaarelle, on enemmän. Siinä missä sadat olisivat tyytyväisiä, kun se “typerä bimbo vihdoinkin tajusi lopettaa”, niin tuhannet olisivat pettyneitä.

    Ihanaa kevään jatkoa!

  • Reply Ida Saturday, May 4, 2013 at 17:43

    “Positiivisten kommenttien jättäminen vaan tuntuu olevan monien mielestä turhaa, kun niitä tulee niin paljon, ettet varmaan huomaa. ”

    Niin monen muun asian jälkeen tässä postauksessa aloin miettimään noita sanoja. Voin rehellisesti sanoa etten oo koskaan jättäny ilkeitä kommenttejä kenekään blogiin, mutta myönnän myöskin sen, etten oo jättänyt niita ihania ja tsemppaviakaan kommentteja koskaan kenellekkään. Oon sun menoa tän blogin kautta seurannut nyt kolmatta vuotta enkä yhtäkään kommenttia oo koskaan jättänyt, miksi ihmeessä? Ehkä mäkin olen sitten alitajunnassani ajatellut ettei sillä oo niin väliä kirjotanko vai enkö, saat niitä tsemikommentteja kuitenkin. Haluun kuitenkin nyt kertoa että tykkään sun blogista ihan hirveesti! Nään että panostat ihan kauheesti sun blogiin ja sen laatuun, tarkat kuvat, kiva ulkoasu ja myös pitkät postaukset!

    Täytyy myöntää, että sillon kun sulla oli se meeko paita päällä mietin että ööö anteeks mitä?! :D en silti tuntenut tarvetta tulla haukkumaan sua blondibimboksi sen takia, että susta se oli hirmu söpö! Pointti oli se, että tästä lähtien mäkin aion käyttää sen pienen ajan mun päivästä kommentoimalla ja piristämällä jonkun päivää :) ei voi kun hattua nostaa sulle ja muille bloggaajille!

  • Reply jade Saturday, May 4, 2013 at 17:44

    Olen blogiasi lukenut melko tiiviisti pian vuoden ajan mutta en ole juurikaan kommentoinut. Tämä aihe saa minutkin kommentoimaan, koska en voi ymmärtää sinua haukkuvia ihmisiä. En tiedä, onko se kateutta vai mitä, mutta ainakin mielestäni tarpeetonta.

    Rakastan erityisesti kaikkia matkapostauksiasi, koska itsekin rakastan matkustaa ja nähdä maailmaa. Itselläni se ei ole siinä määrin mahdollista, kuin sinulla mutta siksi saankin iloa kaikista kauniista kuvista ja kokemuksistasi :) On ihanaa unelmoida, että itsekin pääsee joskus matkustelemaan enemmän.

    Määrätietoisuudesta inspiroi minua, koska se jos mikä mielestäni osoittaa sen, että kaikki unelmat voi toteuttaa, kunhan on valmis tekemään oikeasti töitä niiden eteen. Et varmasti ole saavuttanut omia unelmiasi (ja kenties sinua haukkuvien ihmisten salaisia unelmia) ilmaiseksi, vaan totta kai ne ovat olleet kovan työn takana :) Mielestäni saat olla todella ylpeä ja iloinen saavutuksistasi, älä anna joidenkin ihmisten mielipiteiden pahoittaa mieltäsi :) Suurin osa lukijoistasi ajattelee sinusta varmasti hyvää. Miksi niin moni muuten tätä blogia lukisi?

    Ihanaa kevättä ja paljon onnea mahtavan kesätyön saavuttamisesta! :)

  • Reply Jenna Saturday, May 4, 2013 at 17:44

    Kuules nainen, sä oot ihan mahtava tyyppi! <3 Sulla on asenne kohdillaan nään sussa paljon samaa ku itessäni: jos elämässä on asiat hyvin, miks sen ei antais näkyä?? Ja TIETENKIN jokaisen elämässä on murheita, ne kuuluu elämään ja uskon, että rikastuttaa. Niin moni asia vaikuttaa siihen, millasia ihmisiä meistä tulee. Ja vaikka sua en henkilökohtasesti tunnekaan, niin sulla on kyllä paketti kunnossa! Älä ikinä hukkaa ittees. Mulle sä oot ollu jollain tavalla "esimerkki", vaikka sua vanhempi oonkin. Tätä blogia lukiessa muistaa, mistä tässä elämässä on kyse: elämisestä. Oot huikee esimerkki siitä, miten elämä on sitä, mitä teet sillä. Täällä Suomessa meillä kaikilla on melko samanlaiset mahdollisuudet lähtökohdista huolimatta: jos haluat opiskelee, lue perkeleesti ja mene sinne haluamaas kouluun. Älä vaan haaveile hyvästä työpaikasta, kukaan ei sua kotoo tuu hakee.. Tee asioita sen eteen! Tarvii ihailla sun paksua nahkaa ja sitä, miten et anna vihaajille sitä, mitä ne haluaa. Luulenpa, että vanhana et kadu yhtään sitä, että oot eläny ja toteuttanu unelmas, oli haukkujia selkäs takana kuinka paljon ikinä. Tsemppiä ja virtuaalihali, tosin mä uskon ilman muuta, että tolla asenteella mennään pitkälle! <3

  • Reply Tarja Saturday, May 4, 2013 at 17:45

    En oikein voi sanoa muuta kuin että en minäkään ymmärrä, miksi niin monet tuntuvat jaksavan käyttää niin paljon aikaa ja energiaa ja vielä negatiivista sellaista toisen ihmisen elämän ruotimiseen. Jokainen on oman onnensa seppä, enkä usko, että se oma onni sieltä toisen mollaamisesta syntyy. Sen sijaan, että sihtikammalla syynäilee jonkun blogikirjoituksia ja kadehtii tätä toista, voisi ottaa vaikkapa pääsykoekirjat (tai edes hyvän romaanin) käteen ja koettaa tehdä saman perässä. Sillä voisi kuvitella olevan enemmän vaikutusta oman elämänsä onnellisuuteen. Ja aivan kuin esille toit: kaikella on hintansa, mikään ei ole ilmaista, eikä kenenkään elämä ole vain helppoa ja ruusuilla tanssimista. Miksihän sitä on niin vaikea ymmärtää?…
    Kaikkea hyvää sinulle Anna! Olen seuraillut monta vuotta blogiasi, vaikka en ole ollenkaan samanlainen kuin sinä elämäntilanteeni, tyylini tms. vuoksi. Siitä huolimatta minusta on rikastavaa lukea ajatuksiasi, vaikka en olekaan kaikesta samaa mieltä – en ole kaikesta samaa mieltä kenenkään muunkaan kanssa :) Ihmiselle tekee hyvää huomata, että eri tavalla voi ajatella ja elää, se on inspiroivaa! Aurinkoista kesää!

  • Reply kiku Saturday, May 4, 2013 at 17:48

    Haluun vaan sanoo et vaikutat upeelta ja positiiviselta tyypiltä ja mulle sun blogi on just sellanen täydellinen satumaa jonne voi paeta arkea. Tsemppiä uuteen työhön, oot varmasti ansainnut sen aivan sataprosenttisesti!

  • Reply Ellie Saturday, May 4, 2013 at 17:48

    Anna!
    Olet kertakaikkiaan upea nainen – joka tavalla! Suuri inspiraation lähde ja päivieni piristys – Jatka samaan malliin! Ihailen sinua ja olisipa ollut huippua kun olisi vastaava inspaaja ollut itselleni kun olin nuori, olisin ehkä ollut rohkeampi ja tavoitteellisempi.
    Kaikkea hyvää elämääsi, sinua odottaa aivan loistava, menestyksekäs tulevaisuus! Terkuin sua melki 10 vuotta vanhempi vakiseuraaja joka kommentoi ihan liian harvoin :)

  • Reply Katrij Saturday, May 4, 2013 at 17:48

    Tosi osuva postaus! Toivottavasti tuo saa edes muutaman haukkujan miettimään, miksi ihmeessä he toimivat niinkuin toimivat ja havahtumaan siihen, että vaikka sinun elämäsi kuulostaisi upealta, on sinullakin omat vaikeutesi, joita et välttämättä halua jakaa täällä kaikille. Ja ennen kaikkea toivon, että ihmiset huomaisivat, että vaikka sinulla olisi paljon kaikkea, se ei ole millään tavalla heiltä pois. Katkeruus ei hyödytä ketään.

    Ikävää, että saat niin paljon lokaa niskaasi tämän blogin kautta. Olen lukenut blogiasi jo vuodesta 2009 lähtien, ja minusta vaikutat oikeasti mielettömän hyvältä tyypiltä, ja uskon, että olet sitä myös oikeassa elämässä! :) Tosi monesti on muuten käynyt niin, että olen kirjoittamassa blogiini mielipidettäni jostain tietystä jutusta, ja kun kirjaudun sisään bloggeriin tehdäkseni sen, huomaan, että sinä olet juuri kirjoittanut aiheesta, ja kertonut siitä paljon osuvammin kuin olisin itse osannut.

    Toivottavasti et ikinä päädy bloggaamisen lopettamiseen, koska tämä on yksi lempiblogeistani ikinä! Tsemppiä anonyymien jaksamiseen! :)

  • Reply Tinat Saturday, May 4, 2013 at 17:49

    Maailmassa on niin ilkeitä ja kateellisia ihmisiä – en tajua, miten kehdataan kirjoittaa sellaisia asioita ja kommentteja kuin sinäkin olet saanut. Unohdetaanko, että siellä toisessa päässä on ihan tavallinen ihminen? Olen lukenut blogiasi lähes alusta alkaen ja kuulut edelleen lempibloggaajiini, vaikka olen sinua noin 7 vuotta vanhempi. Ja ei, en edes kuvittele, että blogissasi esittelet syvimmät surusi tai edes suuremmin mitään muuta kuin pinnallisempia asioita, mutta en myöskään luule, etteikö elämääsi niitä kuulu. Luen tätä siksi, että tykkään tyylistäsi, mutta ennen kaikkea asenteestasi! Kunpa kaikilla olisi edes ripaus asennettasi, iloisuuttasi ja ahkeruuttasi niin maailma olisi niin paljon parempi paikka! :) En myöskään tajua kritiikkiä tuota kesäpestiäsi kohtaan: minä olisin ainakin palkannut sinut kielitaitosi, näyttävyytesi ja kokemuksesi perusteella. Eivätkö arvostelijat ole itse hakeneet töitä ikinä? Kuinka monta hyvää hakijaa jää usein ilman paikkaa, jos jaossa on vain yksi pesti?

    Tekstisi oli jälleen kerran naulankantaan. En edes jaksa kommentoida sitä sen enempää, sillä jaan täysin mielipiteesi ja tekstin idean. Onko se joltakin jotain pois, jos sinulla on jotakin? En tajua. Toivon sulle vain tosi paljon tsemppiä ja jaksamista! :)

  • Reply emmi Saturday, May 4, 2013 at 17:50

    En oo monesti tänne uskaltanu kommentoida, mutta nyt tuli tarve. Oon lukenu sun blogia siitä asti kun siirryit rantapalloon ja oon aina pitäny tästä. Mun mielestä just se, että matkustat paljon hienoissa kohteissa ja ostelet upeita ja kalliita merkkituotteita tekee tästä blogista hyvän ja sellasen johon aina haluaa palata uudelleen. Oon ite vielä nuori ja tää blogi ja sinä inspiroit mua elämässä, on hienoa tietää että kun tekee tarpeeks töitä voi oikeesti saavuttaa sellasen upeen elämän kun ite haluaa vaikka olisikin vielä nuori.

    Mua ei ainakaan haittaa, vaikka täältä puuttuukin sun “henkilökohtasempi puoli”. Ja sen hyvin ymmärränkin mikset tänne halua vaikeita asioita jakaa, sen verran on tullu luettua noita keskustelupalstoja joissa vihakerhot kokoontuu ja jauhaa minkä ehtii. Toisaalta tälläset avautumispostaukset on tosi hieno juttu ja niistä saa aina omaankin elämään ajateltavaa.

    Tosi paljon tsemppiä ja voimaa sulle Anna ja ihanaa kevättä :)

  • Reply Miims Saturday, May 4, 2013 at 17:51

    Täyttä asiaa ! Keep going :)

    Joidenkin on vaan vissiin vaikea muistaa että ihmisiä me kaikki ollaan.

  • Reply Janinaa Saturday, May 4, 2013 at 17:54

    Hyvä Anna! Itsekin oon niitä lukijoita, jotka ei usein kommentoi, mutta nyt oli pakko. Sä oot kyllä mun idoli! Sä oot fiksu jos kuka, sillä sun asenne elämään on sellanen, josta monen kannattais ottaa mallia. Tää postaus sai mutki ajattelemaan, että mun täytyy oikeesti painaa töitä saavuttaakseni onnellisen elämän. Ja että ehkä tää uurastus mitä oon opiskelujen suhteen tehnyt ja tuun tekemään, palkitaan joskus. :) Toivon niin että ne sun “vihaajat” lukee tän postauksen ja tekis vähän itsetutkiskelua! Ei voi olla kaikki ihan ok, jos parempaa oloa pitää hakea toista mollaamalla.

  • Reply Ansu Saturday, May 4, 2013 at 17:54

    Musta on tosi surullista, että joudut bloggaaja mukamas kestämään noin paljon kriitiikiä. Netissä varsinkin sen kirjoittaminen on varsin helppoa, tuskin monikaan samalla tavalla tulisi päin naamaan sanomaan. En oikeastaan ikinä lue kommenttibokseja, joten tavallaan tää postaus yllätti mut. Mikä tarve ihmisillä oikein on arvostella toisia ihmisiä?

    Mie ainakin luen sun blogia juuri sen takia et se on noin positiivininen ja inspiroi mua. Musta on ihana lukea kuinka joku on saavuttanut unelmiaan ja on jaksaan tehä töitä sen eteen. Koitan hakea täältä motivaatiota saavuttaa mun omia unelmiani koska multa tommosta itsehillintää ei oo tähän mennessä löytynyt. Jos haluisin lukea blogia joka on varustettu negativiisilla asioilla niin lukisin jotakin ihan muuta blogia. Tosin en myöskään halua lukea mitään ylipirteää blogia, mutta kun ei tää oo semmonenkaan. Tää on just semmonen blogi mistä mie tykkään :)

  • Reply Nonna Saturday, May 4, 2013 at 17:59

    Niin totta joka sana! Kiinnitin eritoten huomioita tän postauksen kuvien teksteihin että oli pakko pyytää miehekkeeltäni tulkkausapua, koska oma englanti ei niin hyvä ole. :D

    Itsekin tykkään kirjoittaa, mutta ei minusta koskaan olisi näin suositun blogin ylläpitoon. Naamakirja riittää minulle vallan mainiosti jos haluan joitain asioita jakaa ystäville ja tuttaville :D
    Joten nostan kyllä hattua sinulle, miten jaksat vieläkin tätä blogia päivittää kaikesta niskaasi saamasta loskasta huolimatta. Saa kyllä tosiaan “kasvattaa melkoisen kilven” että kestää kaiken. <3 Eikä sun onnellisuuden pitäisi todellakaan olla keltään muulta pois, päinvastoin!!

    Eikä mun mielestä nettiin pitäis kirjoittaa mitään sellaista mitä ei olisi pokkaa sanoa päin naamaa!

    Ja aivan ymmärrettävää sekin, jos ei jokaiseen (positiiviseenkaan) kommenttiin vastaa. Mulle riittää ainakin se että saan kommentissani ilmaistua asiani ja ajatukseni postauksesta, vastaisipa bloggaaja siihen tai ei. Tokihan se vastaus on aina mukava, mutta pääasia että kirjoitta edes lukee sen :)
    ONNEA VIELÄ UPEASTA KESÄTYÖSTÄ!

    Ps. Kiitos ja anteeksi pitkähköstä (ainakin omasta mielestäni) kommentista. ;D

  • Reply m Saturday, May 4, 2013 at 18:00

    Olisikohan tämä ehkä kolmas kommenttini sinulle blogisi aikana: Tsemppiä. Se, että jotkut puhuu paskaa tai angstaa muuten vaan, ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin että kateellisia ollaan. Ja piste.

  • Reply Hannai Saturday, May 4, 2013 at 18:01

    VAU!! Ihan älyttömän hyvä teksti! Sulla on täysi oikeus sanoa kaikki asiat mitä juuri sanoit. Tuli sellainen ikävä tunne kurkkuun kun luki tätä ja kaikkea mitä ns. joudut kokemaan melkein joka päivä. Bloggaamisella on todella varjopuolensa ja uskon, että sen tajuaa vasta sitten kun sen kokee itse. Mutta onhan toi nyt ihan älytöntä, että saat noin paljon negatiivista palautetta ja haukkuja vain, koska olet vahva ja menestyvä nainen, joka ei peittele sitä. Ihmiset eivät ymmärrä, että tämä on sinun työsi ja sinä olet itse tehnyt siitä urasi! Harvat voivat sanoa, että ovat itse luoneet oman uransa. Muista kuitenkin, että me kaikki emme ole tuollaisia lukijoita, jotka eivät ymmärrä panostustasi ja vaivasi määrää. Ymmärrämme ja arvostamme ja kiitos, että tarjoat ilmaista ja inspiroivaa luettavaa melkein joka päivä! :) On meitä hyviäkin ja toivon, että me olemme edelleen yksi syy miksi haluat tehdä tätä työtä<3

    (Ehdottaisin vielä lopuksi sellaista postausideaa, jossa tekisit videon tai jonkun kuvasarjan yms, siitä miten yksi postaus tehdään ja mitä kaikkea sen tekemiseen liittyy. Olisi todella mielenkiintoista katsottavaa tai luettevaa ja uskon että näin ihmiset oppisivat arvostamaan kuinka paljon työtä ja aikaa blogin tekemiseen menee.)

  • Reply laurie Saturday, May 4, 2013 at 18:05

    Mun mielestä ainakin on kiva, että jaat tänne vähän sitä inhimillistäkin puolta :) Toisaalta ymmärrän miksi et jaa niin paljon henkilökohtaisuuksia täällä, koska onhan toi “negatiivisten” (lue: paskamaisten) kommenttien määrä aika huikee välillä.. Ja tosiaan kun ei lukijat siitä edes nää kun sen murto-osan niinkun sanoit. Mutta eipä meistä kukaan (oikeesti, ei kukaan) voi aina olla joku v*tun päivänsäde, joten eipä sitä sultakaan voi odottaa :D Eiköhän meille kaikille ne huonotkin päivät pitäis olla joskus sallittuja. Toki varmaan tuntuu siltä, että pitäisi olla täydellinen aina – paitsi että ai niin, sekin ottaa ihmisiä päähän :D Sitä paitsi, voin kyllä itsekin myöntää olevani sulle kateellinen monesta asioista. Oon myös kateellinen monille kavereille monista asioista, ja ne varmaan kateellisia mulle tietyistä jutuista. Mutta sen ei tarvitse olla negatiivinen vaan positiivinen voimavara, koska vaikka haluasin jotain itselleni, eihän mun tarvitse haluta sitä sulta tai joltain muulta pois :D Valitettavasti naisten välillä tää terve kateus ei aina toimi, mutta en oo vielä menettäny toivoa :D

  • Reply Katja Saturday, May 4, 2013 at 18:07

    Mulle sinä ja tää sun blogis on todellinen inspiraation lähde; saat todella usein mulle tunteen, että kyllä minäkin pystyn. Viimeksi olisikohan ollut eilen oli sellainen hetki. Kateellinen kyllä olen, tunnustan sen tässä avoimesti, olethan saavuttanut niin paljon, mutta toisaalta tiedän ainakin osan siitä, miten paljon olet tehnyt asioiden eteen töitä, tämä postaus osoitti sen vielä selkeämmin, joten ansaitset kaiken hyvän mitä saat!

    Paljon oli ajatuksia kun tätä luin, mutta nyt ne kaikki katosivat, kun tätä rupesin kirjoittamaan. Tyypillistä :D Olet kuitenkin yksi mun suosikkibloggaajista, silloin kun tän löysin, totesin työnteon olevan erittäin haittaava tekijä kun halusin vain lukea lisää ja lisää ;)

    Kaikkea hyvää edelleen, olet ihana!

  • Reply milja Saturday, May 4, 2013 at 18:10

    huh olipas pitkä :D ensinnäkin mun piti onnitella sua aikasemin siit festari duuni jutust mut oon huono kommenttoimaa, mä toivoinki että saisit sen koska mun mielestä sovit siihe hyvin ja onneks ne ketä päätti sen ni huomas sen kanssa :) en yhtää tajua mitä iloa ne ihmiset saa siittä negatiivisesta asenteesta toisia kohtaan jos mä en pidä jostai blogista ni en lue sitä yksinkertaista
    mua ei myöskään haittaa että bloggaajat tienaa tällä ja saa kaikkee vaikka joskus saatta vähän kateus iskee mut musta on ainakin kiva kuulla mieleipiteitä jostai paikoista ja laitteista ym esim nyt tiän että mun yks uus unelmakohde on malediivit eikä enne ollu siitä mitää tietoo joten aion säästää että joskus pääsisin siel käymää :) Tykkään myös kaikista kollaaseista eikä vois vähempää kiinnostaa paljon tienaat sillä meinaa mulle on helpotus löytää sitä kautta kivoja vaatteita ym kun ei viitsi ite selata koko nettikauppaa ja sä näät siihen vaivaa niin miks et sais hyötyä siittä? tottakai se voi ärsytää jos itellä ei oo rahaa matkustella ja ostaa merkkilaukkuja mut jokainen pystyt siihen vaikkuttamaan tekemäl töitä tai muuttamalla elintapoja. ja mun mielest on hienoo et käyt tota koulua josta voit saada hienon uranki jos bloggaaminen ei sitten enää 40 esim kiinnosta. Toivon kyl et jaksat viel pitkään meinaa tää on ehdottomasti yks lemppareista <3

    • Reply milja Saturday, May 4, 2013 at 18:12

      sori et vähän sekava ja paljon eri juttuja mut piti nyt kerralla avautua :D

  • Reply R Saturday, May 4, 2013 at 18:14

    Lähetän kommentin välityksellä sulle hymyn ja halin. Tää oli hyvä postaus ja sä olet hyvä ihminen. Positiivisella asenteella pääsee niin paljon pidemmälle tässä elämässä kuin negatiivisella.

  • Reply emilia Saturday, May 4, 2013 at 18:16

    hieno postaus!

  • Reply lukija Saturday, May 4, 2013 at 18:16

    Huh, olipa mahtava kirjoitus! Oikein alkoi ärsyttämään sinun ja muiden bloggaajien puolesta. Ehkäpä tämä herättelee niitä ihmisiä, jotka syytävät kateellisena lokaa bloggaajien niskaan keskittymättä ollenkaan omaan elämäänsä. Jos itse bloggaisin ja blogini suosio olisi yhtä suuri kuin sinulla, en todellakaan avaisi yksityiselämääni yhtään enempää. Toki lukijana myönnän, että täältä ruudun toiselta puolelta on mukava lukea välillä blogeista myös henkilökohtaisempiakin asioita, ne nostattaa itsessäni paljon enemmän tunteita pintaan (kiitos naurunpyrskähdyksistä ja kyyneleistä kuuluu myös sinulle). Blogin kirjoittajan kannalta rajanveto yksityisen ja julkisen tiedon välille tulee kuitenkin tehdä tarkasti. Kiitos vain niiden ihmisten, jotka pommittavat negatiivisia kommentteja postaukset täyteen ja puivat muiden elämää liiaksi asti.

    Hyvä muistutus myös tuo, että niitä positiivisiakin kommentteja pitäisi muistaa laittaa jos aihetta siihen on! Yleensä se unohtuu, kun lukaisee vain uudet jutut läpi.. Tunnut järkevältä ja itsevarmalta tyypiltä, tsemppiä jatkoon! Olet tehnyt paljon töitä nykyisen elämäntilanteesi eteen, nähtävästikin se on tuottanut tulosta. Toivottavasti tulevaisuutesi näyttää vieläkin aurinkoisemmalta, ja loputkin haaveistasi toteutuvat. :)

    PS. Katselin (vähän kateellisena) ottamiasi kuvia malediiveilta, näyttää upealta!! Sinne pitää päästä joskus :p

  • Reply Linda Saturday, May 4, 2013 at 18:16

    Tämän postauksen jälkeen jäin miettimään, että onko tässä jotenkin kyse suomalaisten asenteista yleisesti, että ei saisi menestyä. Ja kateus, se on kovaa. Olen itse tehnyt elämässäni pirusti töitä ja saavuttanut paljon, löytänyt elämääni upeita juttuja ja oppinut olemaan onnellinen (ajattelen, että onnellisuus on enemmän asenne, kuin jokin abstrakti tavoite). Tiedän mistä puhut, kun puhut työn tekemisestä omien unelmien eteen ja uhrauksista, jotta ne voi saavuttaa.

    Osa ihmisistä elää niin kuplassa, ettei näe maailmaa. Suututtaa. Mielestäni blogisi inspiroi ja on mukavaa luettavaa; Pidän siitä että kirjoitat blogiin erilaisia juttuja. Suurin osa suosituista blogeista sisältää vain kuvia, listoja päivän asuun käytetyistä vaatteista tai jotakin ripsien kiharrus ohjeita ja smoothie reseptejä. Harvoin luen kommentteja blogeissa, mutta eilen luin muutamia liittyen Muotikuution työpaikkaan ja huh mitä kaikkea ihmiset kirjoittavat. Kirjoittaisivat edes omalla nimellä ja naamallaan. Ylellä oli muutama viikko sitten hyvä kirjoitus netissä leviävästä anonyymistä vihasta, kannattaa lukea jos et ole vielä lukenut. Se herätti ajatuksia :)

    Onnea vielä kesätyöpaikasta ja mukavaa reissua. Lähden nyt nauttimaan auringosta terassille ja säälin niitä jotka jäävät koteihinsa kirjoittelemaan “neekeri homo, pappa betalar” kommentteja keskustelupalstoille ja blogeihin.

  • Reply Linda Saturday, May 4, 2013 at 18:17

    Kiitos.
    Tää oli rohkea postaus. :)
    En ymmärrä, miten niin moni jaksaa kuluttaa energiaansa toisen vihaamiseen. Okei, oon mäkin joskus kateellinen: olis ihana päästä Malediiveille, opiskella ulkomailla, olla yhtä kaunis ja huumorintajuinen…jnejne. Mut ei se oo multa pois, jos sä oot onnellinen, eikä mulle tulis koskaan mieleen haukkua toista vaan sen takia, että sillä on jotain mitä mulla ei ole. Musta se on vaan säälittävää, jos ei pysty hyväksymään toisen onnea.

    Mun mielestä tää on hyvä blogi. Harmi, jos kaikki ei aina ymmärrä sun huumorintajua ja ottaa asiat turhan vakavasti.

  • Reply Kettu Saturday, May 4, 2013 at 18:17

    tuli niin paha mieli sun puolesta. tekis mieli sanoa että keep on going girl ja älä välitä ilkeilijöistä, mutta missä menee raja? vai onko sitä edes olemassa? et sä ole mikään robotti jolle voi sanoa mitä sylki suuhun tuo.

  • Reply Hanna Saturday, May 4, 2013 at 18:18

    Tuli tästä postauksesta ihan tää biisi mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=a-XZ0mndMFw
    :)

  • Reply Nakki Saturday, May 4, 2013 at 18:20

    Suomalaiset osaa olla ihan pirun kateellista porukkaa : / Kunnon koulutusta ja rankkaa työntekoa kyllä arvostetaan, mutta heti kun vähänkin iloitsee omasta elämästään niin johan lytätään maahan. Kateelliset ihmiset ovat vihaisia itselleen, eivät sinulle.

  • Reply Kake Saturday, May 4, 2013 at 18:22

    Hei,
    olen lukenut blogiasi melkein alusta asti ja tämä on ensimmäinen kommenttini ikinä. Mielestäni olet loistava roolimalli naisille omien unelmien tavoittelussa! Koen itse samanlaisia tunteita ja välillä epätoivoakin siitä, miten muiden menestys ja onni tuntuu olevan monien mielestä itseltä pois. Minä en voi sellaista käsittää.. On kurjaa, että joutuu joskus ikäänkuin “häpeämään” omaa tyytyväisyyttään elämään, jonka on kovalla työllä rakentanut. Ja mielestäni tämä ongelma on eritoten naisten keskuudessa, vaikka nimenomaan naisten olisi enemmän toimittava yhteistyössä, jotta saadaan joskus euro euroksi jne..
    Meidän lukijoiden olisi aina muistettava tuo mitä sanoit, että meillä on vain mielikuvamme sinusta, emme tunne sinua. Ja vaikka onkin kiva lukea elämästäsi kaikkea, on meidän muistettava, että sinä kerrot vain sen mitä haluat emmekä me voi enempää vaatia.
    Yritä aina muistaa, että on meitäkin lukijoita, jotka kykenevät olemaan onnellisia toisten saavutuksista. Aurinkoista kevään jatkoa!

  • Reply auta... Saturday, May 4, 2013 at 18:22

    Ensin tehdään blogi ja halutaan julkisuutta, ilmaisia tavaroita, yhteistyöjuttuja ym. ym. ym.
    JA SITTEN VALITETAAN NIISTÄ HUONOISTA PUOLISTA jotka väistämättä kuuluu tähän. Huoh. Ajatelkaa ensin ennen kuin teette blogin

  • Reply marianne Saturday, May 4, 2013 at 18:25

    Oli niin pitkä postaus etten ihan jaksanu lukee loppuuun asti :D
    Oon monissa asioissa sun kans samaa mieltä, että on perseestä ettet saa sanoa samalla mitalla takasin ja että kaikki arvostelee sua ihmisenä eikä bloggaajana. Mulle tuli sellanen ajatus että tää bloggaus on vähä niin kuin asiakaspalveluammatti, me lukijat ollaan sun asiakkaita ja sä palveluntarjoaja. Vaikkei tätä varsinaisesti osteta tai tilatakaan, eksytään tälle sivulle kuitenkin ja luetaan sun blogia. En tiiä ajatteletko tästä samalla tavalla ja että koetko tän vääräksi ajattelutavaksi, mutta itse asiakaspalveluammatissa olevana näin tuossa joitain samoja piirteitä. Meitä saa haukkua ja meille saa valittaa, mutta meidän täytyy vaan nätisti hymyillä takaisin ja ymmärtää. Blogissa tää menee vaan henkilökohtasuuksiin ja se on tuplasti inhottavampi juttu. Asiakaspalvelija voi vaan heittää työvaatteet nurkkaan ja jättää ne ajatukset sinne työpaikalle.

    Ideahan mulla oli tässä se että oon samaa mieltä siitä, ettei oo millään lailla reilua eikä kivaa haukkua ketään henkilökohtaisesti, eikä musta ikinä ois bloggaamiseen sen takia. Mutta toinen puoli siitä on se että me ollaan tavallaan niitä sun asiakkaita ja sun täytyis jollain lailla palvella meitä (okei kuulosti hirveeltä :D), jotta luettaisiin tätä jatkossakin :)

    Tsemppiä ja toivottavasti löytyy kultainen keskitie! :)

  • Reply Lauraa Saturday, May 4, 2013 at 18:26

    Ehkä toi positiivisten asioiden sanomattomuus johtuu tästä surullisen kuuluisasta suomalaisuudesta. Ihan liian harvoin tulee sanottua kavereille että onpa sulla kivat kengät tai kiva paita. Kerran eräs ulkomaalainen mies kehu mun huivi sittarissa, ensimmäisenä ajatuksena on et miks tuntematon ihminen puhuu mulle? Mä en haluis ajatella noin, mutta ehkä se vaan iskostuu tonne päähän kun täällä vaan ei oo tavallista sanoa niitä kehuja ääneen, valitettavasti.

    Luen usein näitä kommentteja mitä sulle laitetaan. Se on niin surullista, että ihmisten asiat on niin huonosti, että puretaan paha olo muihin. Mulla ei kerta kaikkisesti mene päähän, että miten joku edes viittii uhkailla hakata sut jos sattuu suhun törmäämään sun työn takia tai miks yritetään saada sulle potkut. Miten hajalla ihminen voi olla, että voi tuoda jotain sellasta julki. Koska tää koko bloggaamis juttu on sinällään aika uus juttu vielä Suomessa, kuvitellaanko, että bloggaajat on vapaata riistaa. Jotenkin internetin huonot puolet kiteytyy näihin blogeihin. En tarkota sitä, että blogit sinänsä on huono juttu vaan toisaalta tää kommentointi mahdollisuus. Mutta tuskin kukaan haluaisi kirjoittaa blogia ilman sitä vuorovaikutusta lukijoiden kanssa.

    Oon monesti kommentoinukki kun oot tästä aiheesta kirjottanu, mutta en vaan tajua, vieläkään. Oon lukenu monen monta kommenttia siitä kuinka suurin osa lukijoista on vaan niin haltioitunu susta ja kuinka me uskotaan joka ikinen sana mitä kirjoitat. No okei, tää on yks mun suosikkiblogeista ja ihailen sussa sitä miten sä oot jaksanu tehä töitä kaiken eteen elämässä kun itellä tuntuu olevan non-stoppina laiskuus. Kyllä mäkin oon joskus eri mieltä kun sinä. En mä silti pommita kommenttiboksia ja sun sähköpostias täytetään kaikkea paskaa vaan sen takia kun mä nyt satun ajattelemaan jokin asian eri tavalla. Joku roti pitää kommenteissaki pitää, tuskin kukaan huutelee kaupungillakaan kaikkea paskaa toisista ihmisistä.

    Mulle blogit antaa inspiraatiota. Kun aamulla ei yhtään keksi mitä laittais päällensä, muistaakin nähneensä kivan kokonaisuuden blogissa ja voi lähteä tyytyväisenä kouluun. Miten jaksaa yrittää jotain enemmän kun tietää, että kyllä joku muukin on pystyny joten miksen minäkin. Mun ‘must-go’ lista on kasvanu kasvamistaan kun oon lukenu ja kattonu kuvia monista eri maista ja kaupungeista. Vaikka tää kuulostaaki ehkä vähän kliseiseltä, mä oon saanu niin paljon pelkästään lukemalla blogeja. Oon saanu tietoon ihan mahtavia tarjouksia ja vielä mahtavempia vaatteita mitä en ite olis välttämättä ikinä edes löytäny. Kiitos kuuluu sulle ja muille bloggaajille!

  • Reply Emmisofia Saturday, May 4, 2013 at 18:28

    Huh, olipa pitkä postaus, mutta täyttä asiaa! En ymmärrä ihmisiä, jotka vihaavat muita sen takia, että heillä menee elämässään hyvin tai paremmin kuin itsellä. Ei kenenkään ilo tai menestys ole toiselta pois!! Monet eivät osaa taitoa iloita toisen puolesta, kateus on paljon helpompaa. Silloin ei itse tarvitse ponnistella saavutusten eteen, voi jäädä sohvalle katsomaan telkkaria tai roikkumaan netissä ja haukkua muita. Tsemppiä sulle, kyllä ne positiiviset asiat loppujen lopuksi voittaa :) tykkään sun blogista ja inspiroit meitä lukijoita!

  • Reply Piija90 Saturday, May 4, 2013 at 18:28

    Heippa! Oon lukenu siun blogia aika pitkään jo, enkä oo ikinä kommentoinu mut nyt ajattelin et on pakko. Ei miulla oikeestaan muuta ku et toivon siulle kaikkee mahollista hyvää ja voimaa selvitä kaikesta negatiivisesta mitä siun niskaan kaadetaan vaikket oo sitä ansainnu. Että ihmiset voi olla ilkeitä. Ei tässä muuta, hyvää viikonlopun jatkoa ja ihanaa kevättä! <3

  • Reply idahhh Saturday, May 4, 2013 at 18:30

    Hei hurjasti tsemppiä! Kyllä se siitä, jaksat vaan aina ponnistaa ylös kun elämä vähä horjuttaa! :) kyllä meitä “huomaamattomia” tsemppaajalukijoita sulla riittää ja pidetään sut pystyssä!

  • Reply achladi Saturday, May 4, 2013 at 18:32

    Tää postaus herätti paljon ajatuksia tässä muuten tällä hetkellä tyhjässä päässä, oli pakko kirjata mieleen tulleita asioita, ettei ne unohdu :D Harvoin tulee muutenkaan kommentoitua yhtään mitään tänne… Harmi.

    Mitä onni on? Tätä mietin hetken aikaa ja mietin olenko itse onnellinen? En juuri nyt, en kuitenkaan koe olevani onnetonkaan. Olen joskus ollut onnellinen ja ajattelen, että saavutan onnen vielä joku päivä, se vain kulkee tällä hetkellä edelläni, ehkä eri polkua. Työskentelen tällä hetkellä unelma-ammatissani ja minulla on työpaikka, jota tavoittelin, mutta se ei riitä onneen, asiat eivät ole hyvin muilla elämäni osa-alueilla. Mielestäni onni on rakkautta ja henkistä ja fyysistä terveyttä. Onni muodostuu arjen pienistä hyvistä hetkistä. Onnea ei voi ostaa, sen rahallista arvoa ei voi määrittää.

    Miksi ihminen ei saa näyttää olevansa onnellinen? Onko toisen onni joltain toiselta pois? Ei ole. Mielestäni on ihanaa, että ihmiset näyttävät olevansa onnellisia, sitä ehkä muistaa itsekin mitä se onni on. Mielestäni jokainen tekee omat valintansa elämänsä suhteen ja valitsee suunnan elämälleen. Jokainen tavoittelee omalla tavallaan unelmiaan. Jos oikeasti haluaa jotain, sen eteen tekee töitä. Ei sen luulisi olevan keneltäkään pois, jos valitsee työnteon ja pänttäämisen bailaamisen sijaan? Kukin tyylillään.

    Löysin mielestäni osuvan värssyn onnellisuuteen liittyen:
    “Onko toisen onni minulta pois?
    Iloitkoon hän onnestaan,
    olen onnellinen hänen puolestaan.
    Sillä jokaiselle elämä surujakin tarjoaa.”

    – Taina Hallström, positiivarit.fi

    Miksi oman elämän negatiivista asioista pitäisi puhua julkisesti? Kuinka moni oikeasti ruotii omia ongelmiaan monen tuhannen ihmisen edessä? Miksi bloggaajan pitäisi tehdä niin? Bloggaajakin on kuitenkin ihminen, jolla on tunteet kuten kenellä tahansa muulla elävällä. Bloggaaja on yhtä vähän Jumala kuin lääkärikin on.

    Kuka tahansa voi aloittaa bloggaamisen. Kuinka moni täällä valittavista (siis niistä, jotka valittava, ettei Anna puhu elämänsä neg. asioista) ruotisi omia ongelmiaan omassa blogissaan? Itse en ainakaan niin tekisi varsinkaan, jos blogillani olisi monta tuhatta lukijaa viikossa. En muutenkaan ruodi omia ongelmiani monen ihmisen kanssa. Olen itse ainakin tottunut käsittelemään ongelmiani yksin tai lähipiirini kanssa.

    Ääh, onpa jotenkin sekavan kuuloinen kommentti, mutta toivottavasti viesti jotenkin välittyi :D

    Nyt kysymys aiheen ulkopuolelta. Silloin, kun polvestasi hajosi eturistiside, kävitkö magneettikuvissa? Haittasiko tatuointisi yhtään? Olen miettinyt tatuoinnin ottamista, mutta pohdin haittaako sellainen magneettikuvissa? MRI-kuvauksia on tulevaisuudessa kuitenkin edessä… Netistä löytyy vähän erilaisia vastauksia aiheeseen.

  • Reply Karo Saturday, May 4, 2013 at 18:33

    Moi Anna,

    Ma aina joskus vaan jatan kommentin, mutta luen sun blogia joka viikko. Ulkosuomalaisena on ihana lukea suomeksi, muutakin kuin kirjoja tai uutisia. Anyway, tata lukiessa tuli mieleen yksi quote jonka kuulin viikolla:

    “It is not the critic who counts: not the man who points out how the strong man stumbles or where the doer of deeds could have done better. The credit belongs to the man who is actually in the arena, whose face is marred by dust and sweat and blood, who strives valiantly, who errs and comes up short again and again, because there is no effort without error or shortcoming, but who knows the great enthusiasms, the great devotions, who spends himself for a worthy cause; who, at the best, knows, in the end, the triumph of high achievement, and who, at the worst, if he fails, at least he fails while daring greatly, so that his place shall never be with those cold and timid souls who knew neither victory nor defeat.” –Theodore Roosevelt

    Keep daring greatly!!

  • Reply Juulia Saturday, May 4, 2013 at 18:41

    :’) <3 Mun mielestä on vaan ihailtavaa, kuinka joku osaa nauttia elämästään. Sun asenteesta pitäisi monen ottaa mallia :)

  • Reply eeeee Saturday, May 4, 2013 at 18:43

    Ihan ensiksi mulla on pakko sanoa, että mahtavaa tekstiä jälleen kerran. Nää mielipidejutut on just sellaisia, joihin minäkin jaksan kommentoida vaikka normaalisti oon tosi laiska siinä. Toiseksi, arvostan sua bloggaajana tosi paljon. En sano, että kaikki mitä kirjoitat tai julkaiset on välttämättä mun mieleen, tai että oisin kaikesta aina samaa mieltä kanssasi. Mutta en mä tätä sen takia luekaan että kaiken pitäisi koko ajan miellyttää. Arvostan sitä miten paljon panostat blogiisi, niin ajallisesti kuin muutenkin. Voin rehellisesti sanoa, että itse en kykenisi henkilökohtaisen elämän ohella ylläpitämään näin suosittua blogia ja kestämään kaikkea paskaa mitä lukijoilta sataa niskaan, mutta onneksi sä kykenet. Pointsit (ja kiitokset) sulle siitä, että kaikesta negatiivisuudesta huolimatta kuitenkin teet tätä: ainakin omia tylsiä iltojani piristää, kun saa lukea sun monipuolisia ja kivoja postauksia:)

  • Reply Ninna Saturday, May 4, 2013 at 18:46

    Nyt musta tuntuu pahalta, että en ole koskaan tainnut kommentoida, tai jos olen en ainakaan kertonut kuinka aito, ihana ja todella ihailtavan ahkera olet! Olen lukenut blogiasi ihan alkutaipaleilta asti ja edelleen blogisi kuuluu niihin joiden uusimmat päivitykset luen, vaikka olisi kiire. Olet pitänyt pääsi kaikissa yhteistyökuvioissa, luopunut varmasti monista “rahakkaista” sopimuksista vain koska sopimus vaatisi sinulta jotain mitä et tahdo olla/kuinka toimia. Tämä on todella ihailtavaa! Vaatii todellista luonnonlujuutta kohdata kaikki ne kymmenet negatiiviset palautteet päivä päivän jälkeen.
    Lukijana minusta tuntuu todella pahalta kun välillä tuntuu, että kommenttiboksit ovat täynnä morkkausta tai väittelyä. Usein kääntyy kommenttiboksista pois eikä kehaisekaan uutta tatuointia, laukkua, tukkaa tai postauksen ihanuutta. Nuo negistelijät siis pilaavat myös meidän fanien päivän..

    Uskon, että sinä olet yksi ainoista Suomessa, joka tätä voi kestää! Muut olisivat jo ajat sitten luovuttaneet! Se voi olla hulluutta, mutta kertoo oikeasta intohimosta! :) Minä seison täysillä takanasi ja energiahoitajan tyttärenä lähetän hyvää energiaa sinulle! <3 Suuren suuret halit!

  • Reply Kirka Saturday, May 4, 2013 at 18:50

    Ei oo todellista.. Huhhuh. “Mutta ehkä ennen kaikkea mä halusin muistaa itse sen, että ne ihmiset, jotka minua vihaavat, eivät vihaa minua. He vihaavat mielikuvaansa minusta.” Eli et edelleenkään myönnä itsessäsi vikaa mihinkään?

    Lukijat sen saavat aikaan, jep. Jepjep, juuri näin. Ja sua “vihataan” siksi koska sun elämän katsotaan olevan täydellistä? ootko varma, että ihan vaan siksi?..

  • Reply Linda Saturday, May 4, 2013 at 18:50

    Hatunnosto rohkeudestasi ja upeasta tekstistä. Niin se vaan menee, että pidä elämässäsi ne, jotka tuo sitä hyvää oloa ja energiaa ja jätä muut ihmiset taaksesi. Välillä se tarkoittaa tärkeidenkin ihmisten menetystä. Samanlaisen kateuden kohteena olen ollut itsekin opiskelu- ja työpaikan takia, mutta ei auta muu kuin nostaa leuka pystyyn ja nauttia elämästä ja saavutuksista. Voimia!

  • Reply Eveliina Saturday, May 4, 2013 at 18:53

    On ihan hirveetä lukea tällasta mitä noin ihana ja aito ihminen joutuu kokemaan VAIN OMAN ONNENSA TAKIA. Tuntuu että melkein koko Suomi on täynnä vain katkeria ihmisiä, jotka ei osaa nauttia toisten puolesta. Itse ainakin tykkään lukea, kuinka oot ostanu uuden laukun ja iloitset siitä aidosti, tai sitä just kuinka pääsit siihen kesätyöhön.
    Toivon myös todella että jaksaisit tätä, tai vuorostaan ilkeät kommentoijat jotka haluavat vain pilata päiväsi lopettaisivat sen ja oppisivat iloitseen sun puolesta. Oot ihana ihminen ja jatka samaan malliin! Oot ainakin mulle tosi suuri esikuva ja sellasta tällainen 17-vuotias tyttö todellakin tarvitsee.
    Jokaisen postauksesi luen sanasta sanaan ja jää niistä aina positiivinen kuva susta, harmi vain että just niistä positiivisista fiiliksistä pitäisikin kommentoida!
    Hyvää illan jatkoo sulle :)

  • Reply anonymous Saturday, May 4, 2013 at 19:00

    Hei!
    Tämä tuntuu niin oudolta, sillä en koskaan kirjoita blogeihin mitään, mutta ihailen sinua, ehkä osittain siksi että lukiessani sinun blogia tunnistan itseni, sinun ajattelumaailma kuvaa minun. Itse en ole koulumenestyjiä ollenkaan, käyn lukion toista vuotta mutta tiedän jo että olen hakemassa yliopistoon Lontooseen, tiedän kanssa että jos tsemppaan jossain aisassa niin se onnistuu. Toivon ettet lopettaisi bloggaamista, sillä sinun blogisi on ehkä ainoa blogi jota voisin vielä kuvitella lukevani jatkossa.. nämä muut “fashion blogit” ovat hiton pinnallisia, sä viet asioita kirjoittaessa syvemmälle. tsemppiä!

  • Reply Anna Saturday, May 4, 2013 at 19:00

    BRAVO!

  • Reply magdaleena Saturday, May 4, 2013 at 19:01

    Yksi blogisi lukija esittäytyy: Olen 35 -vuotias väitöskirjatutkija ja olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden. Useita blogeja on vuosien varrella jäänyt lukulistalta pois, mutta Mungolife on pysynyt. Syy siihen on erittäin kypsä, fiksu ja mukaansatempaava kirjoittaja. Toivon sinulle ihanaa kevättä ja mahtavaa kesää unelmatyössäsi! Positiivisuus on mahtava voimavara, kaikkien pitäisi pitää siitä kiinni! Toivottavasti ilahdutat meitä jatkossakin ihanilla kirjoituksillasi!

  • Reply megamer Saturday, May 4, 2013 at 19:04

    Hei,

    Nyt on pakko kommentoida, kun pelästyin jo että lopetat bloggaamisen (?). Tunsin pienen piston sydämmessäni, kun olen seurannut tätä blogia jo muutaman vuoden, mutta kommentoinut ehkä pari kertaa, koska olen ajatellut sen “turhaksi”. Haluan kuitenkin nyt ilmaista, miten paljon tästä blogista pidän (paljon!). En oikein osaa pukea ajatuksia hyvin sanoiksi, mutta olen oppinut/inspiroitunut paljon tavastasi käsitellä elämää. Itse olen negatiivisyyteen taipuva valitettavasti, mutta tässä pikkuhiljaa työstän asiaa, ja blogisi auttaa siinä. :) Se myös antaa minulle rohkeutta jahdata omia unelmiani.

    On kurjaa miten paljon vihamielisyyttä ihmisistä löytyy ja on ymmärrettävää että välillä suojakuori pettää. Toivottavasti tämä kommentti kuitenkin auttaa tasaamaan painoja ja pitämään mielessä tämän suuren (luulisin ainakin) enemmistön, joka toivoo sinulle ja kaikille muille pelkkää hyvää.

    Toivoisin että tähän bloggaajien ja ehkä muutenkin julkisuuden henkilöihin kohdistuvaan kiusaamiseen puututtaisi vähän enemmän. On ihmeellistä, miten sitä pidetään hyväksyttävänä, kun kyseessä on jollain tapaa julkisuudessa oleva henkilö.

  • Reply juulia Saturday, May 4, 2013 at 19:04

    Ihan mahtava kirjoitus! Ensinnäkin toi aitous ja ajatus tekstin takana vetos ja sen lisäks tää oli jotenkin tosi hienosti kirjoitettu. Mun mielestä joka ikisen, joka sua haukkuu ja paskamyrskyjä kehittää, pitäis lukea tää oikeen ajatuksen kanssa. Oon sitä mieltä, että ihan pelkästään tän tekstin perusteella ansaitset täysin sen kesätyön. Iha liian harvoin arvostetaan sitä, että joku ihan tosissaan tekee töitä haluamansa eteen. Ja auta armias jos se haluttu asia vielä saavutetaan… Tää kuulostaa varmasti tosi kliseiseltä, mutta älä välitä niistä haukkujista koska oot paljon parempi kuin ne!

  • Reply Jenny Saturday, May 4, 2013 at 19:07

    Sä saat olla ylpeä itestäsi! Nykyään ihmiset ei osaa kunnioittaa toista ihmistä, ollaan kateellisia ja toivotaan jopa pahaa toiselle, se on ikävää. Kovasti tsemppiä sulle, oot kyllä vahva ihminen!

  • Reply Emmabel Saturday, May 4, 2013 at 19:09

    Moi,

    En ole kommentoinut aikaisemmin (ainakaan muistaakseni), vaikka olen lukenut blogiasi melkein koko sen olemassaolon ajan. Tää postaus kuitenkin pysäytti. Osaat hirmu hyvin laittaa sun ajatuksia sanoiksi ja saada ihmisiä miettimään. Ei mulla ole edes sanoja siihen, kun mietin miten jotkut kommentoijat sua kohtelee. Täysin käsittämätöntä. En vaan pysty ymmärtämään, miksi joku haluaa tuottaa toiselle ihmiselle niin paljon pahaa mieltä. Halusin vaan tulla sanomaan, että olet todella upea ja vahva nainen, ja toivon sulle pelkkää hyvää kaikessa mitä teetkin! Ihanaa kevään jatkoa ja kesän odotusta sulle Anna!

  • Reply MM Saturday, May 4, 2013 at 19:11

    Tää oli erittäin hyvä kirjoitus sulta. Oon lukenut sun blogia jo ainakin pari vuotta, ja toisaalta oon kyllä huomannut alusta asti, että osaat kirjoittaa asiasta kuin asiasta. Parasta antia ovat juuri nämä postaukset, missä näytät kuka todella olet, ja mitä + ennen kaikkea miten ajattelet.

    Helpoin vastaus tohon kaikkeen roskaan mitä saat, olisi varmaankin älä välitä. Fuck them. Se ei vaan ole noin yksinkertaista. Mutta mun mielestä sulla ei ole mitään syytä tuntea negatiivisia fiiliksiä tästä blogin pitämisestä johtuen. Valitettava tosi asia on, että niin kovin monella ihmisellä on tarve arvostella ja vihata toisia ihmisiä. Se on surullista ja jopa pelottavaa – ainakin omissa silmissäni. Mutta suhun kohdistetaan kaikkea paskaa, koska sä elät täysillä. Sä saatat elää niin kuin joku toinen haluaisi, mutta ei syystä tai toisesta elä. Sä olet ollut niin ROHKEA, että avasit elämäsi täysin tuntemattomille ihmisille. Mun mielestä pääpointti tossa on se, että itsesi viihdyttämisen ja ilahduttamisen lisäksi, viihdytät ja ilahdutat myös muita. Mitä sitten jos sulla on mahdollisuus matkustaa paljon, pukeutua kauniisiin ja hintaviinkin vaatteisiin, ostaa kallis merkkilaukku, opiskella laadukkaassa koulussa? Olen varma, että moni siitä porukasta, joka on ensimmäiseksi kertomassa mikä sussa ja sun elämässä on vikana, ottaisi samat asiat kuin sulla on jos vaan mahdollista. Sitä paitsi sä olet onnellinen ja on kyse sun elämästä. En tunne sua henkilökohtaisesti, mutta mun mielestä on aina pelkästään positiivista kuulla, että toisella ihmisellä menee hyvin, on hyvä olla ja pärjää elämässään. Miksi ihmisten on vaikea ajatella näin? Ei se, että itsellään on paha olla ja on tyytymätön elämäänsä, anna oikeutta yrittää sabotoida jonkun muun ihmisen elämää. Kateus on asia erikseen, mutta senkään varjolla ei kuuluisi aiheuttaa kenellekään harmia. Kateellinen voi olla terveelläkin tavalla. Tavalla, joka laittaa pyrkimään parempaa kohti.

    Tsemppiä ihan kaikkeen, Anna. Toivottavasti jaksat ja haluat ilahduttaa sun lukijoita vielä tulevaisuudessakin. Niin, ja älä unohda tätä: “Be who you are and say what you feel because those who mind don’t matter and those who matter don’t mind.”

  • Reply Emppu Saturday, May 4, 2013 at 19:11

    Mä tosiaan toivon, että sun ‘vihaajat’ lukin tän tekstin ihan ajatuksen kanssa kokonaan läpi!
    Iso sydän sulle Anna <3!

  • Reply Sienna Saturday, May 4, 2013 at 19:13

    Luen sun blogia aina silloin tällöin, ja nyt haluaisin kommentoida. Vaikka olen monesti ollut eri mieltä sun mielipiteisi kanssa, minusta on kunnioitettavaa että uskaltaa sanoa ääneen sen mitä oikeasti ajattelee. Ja sen teetkin, vaikka jostain syystä kateellisuutta onkin niin paljon suomalaisten nuorten naisten keskuudessa. Myönnän, olen itsekkin joskus tuntenut itseni hivenen kateelliseksi luettuani esimerkiksi jostain matkastasi, mutta sitten muistutan itseäni siitä miten paljon minullakin on ja on annettu. Minäkin olen saanut kokea ulkomaanmatkoja, puhun monta kieltä sujuvasti ja minullakin on upea perhe. Ja loppujen lopuksi kyse ei edes ole siitä, vaan siitä että kaikilla, KAIKILLA, on mahdollisuus saavuttaa unelmansa kovalla työnteolla. Jos joku haluaa suositun muotiblogin, sen voi tehdä! Itselleni muoti ei ole niin suuri asia että haluaisin tehdä blogin kyseisestä aiheesta, ja en tiedä myöskään jaksaisinko lukea niitä jatkuvia negatiivisiä kommenttejä mitä muilta näköjään saa, mutta uskon että ne jotka haluavat suositun blogin ja ovat valmiita tekemään sen edestä työtä voivat myös toteuttaa tämän unelman. Joten mielestäni on hieman huvittavaa, että ihmisillä on aikaa jossain keskustelupalstalla puida katkeruutta ja kateellisuutta muita kohtaan mutta eivät sen sijaan käytä sitä aikaa toteuttaakseen oman unelmansa. Loppujen lopuksi asia on myös niin, että yhdellä klikkauksella pääsee sun blogista pois. Jos ei halua nähdä kun muilla menee hyvin, ei tarvitse.

    Haluan vielä onnitella sua kesätyöpaikan saannista! Se, että olet suosittu bloggaaja, ei tarkoita ettei sulla olisi ihan yhtä paljon oikeutta hakea johonkin työhön kuin jollain toisella. Uskon, että suosio välillä auttaa tietyissä asioissa, mutta välillä taas haittaa muissa asioissa. Samalla tavalla niinkuin kielitaidosta saattaa olla hyötyö tietyssä työtehtävässä. Olisi surullista jos sun pitäis jättää hakematta vain sen takia, että sul on hyvät mahikset saada se työ. Jos kaikki ajattelisi niin, ei kukaan hakisi.

    Toivon sulle mahtavaa kesää, opiskeluita ja kaikkee muuta hyvää! Mielestäni meidän suomalaisten naisten pitäisi yhdessä kannustaa toinen toisiamme toteuttamaan meidän unelmiamme, eikä olemaan kateellisia kun muut onnistuvat! Senhän pitäisi vaa lisätä sitä tahtoa tehdä omastakin unelmasta totta!

    Kiitos tästä blogista, jossa jaat elämästäsi. Olet kaunis, fiksu, ja innostava. Jatka samaan malliin vaan!

  • Reply S. J. Saturday, May 4, 2013 at 19:13

    Voi Anna. Sulla on täysi oikeus pitää sun yksityisasiat poissa blogista, jos sä niin haluat. Ei ne kuulu julkisuuteen, jos sä et itse niin halua. Eikä sun (tai kenenkään muunkaan) pitäisi kuvitella, että se asia menisi niin. Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten ihmiset voi olla niin ilkeitä ja pahoja toisilleen. Ehkä mä en halua sitä kunnolla edes ymmärtää, koska mä haluan kovasti uskoa ja nähdä sen hyvän, mitä tässä maailmassa on. Miten joku voi olla edes kateellinen jollekin toiselle siitä, että sillä menee hyvin elämässä? After all, jokainen on oman onnensa seppä. Tuntuu sille, että liian moni ihminen käyttää energiansa siihen negatiiviseen ajatteluun ja suhtautumiseen. Kuinkahan moni ihminen lopettais sen, jos tajuais, että negatiivisuus ei oikeasti johda mihinkään? Ja että ihan pienellä positiivisella ajattelulla se omakin elämä vois näyttää vähän paremmalta.

    Sä olet saanut paljon ja ansainnut sen kaiken, siinä on mun mielestä jotain, mistä olla ylpeä. Ja joo, voi olla aika creepyä, että tuiki tuntematon ihminen tulee kertomaan, että on ylpeä – mutta mä olen ylpeä susta! :) Sä olet hemmetin vahva nainen. Ja sä olet inspiroiva, kaikessa siinä vahvuudessasi. Ja siinä, miten sä olet tehnyt unelmistasi totta. Se saa mut kai uskomaan, että vielä jonain päivä mäkin pystyisin saavuttamaan mun omat henkilökohtaiset unelmani. :) Ei se ole kun ihmisestä itsestä kiinni, kuten sä sanoit :) Sä vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa olisi ihana käydä pitkiä, syvällisiä keskusteluja maan ja taivaan väliltä. Anyhow, en tiedä, mistä tämäkin kommentti nyt oikein kumpusi – toivottavasti en ainakaan loukannut, sillä se ei ollut tarkoituksenani :)

  • Reply Jasiina Saturday, May 4, 2013 at 19:15

    Taas sinulta sai lukea tiukkaa asiaa – ja niin totta.
    Minusta on ihanaa ja inspiroivaa aina lukea, kun kirjoitat omia mielipiteitäsi erilaisista ja tärkeistä asioista, koska monesti osaan samaistua niihin täysin. Itse en vain osaa laittaa mielipiteitäni sanoiksi.
    Ja pahoittelen etten itse ikinä juuri laita kommenttia, vaikka blogisi sivu tulee käytyä läpi lähes päivittäin! Kaipa minä aina ajattelen, että yksi minun kommenttini vain hukkuisi sinne satojen kommenttien joukkoon :)
    Haluan kuitenkin ilmaista, että minä täällä ainakin onnittelen sinua suuresti uuden työpaikkasi johdosta ja ihailen positiivista elämäntapaasi ja toivon itsekin, että osaan elää samanlaisella asenteelle! Voimia sinne! :)

  • Reply sansai Saturday, May 4, 2013 at 19:15

    Faktahan on se että suurin osa sun lukijamäärä koostuu niistä 16-20 vuotiaista tytöistä (ainakin luulisin niin) jotka elää vielä kotona vanhempien rahoilla ja nykyään harvoilla käy edes mielessä laittaa jotain rahaa säästöön kesätöistä jos sellaisen on saanut. Eihän ne tietenkään tajua millään kuinka paljon normaali työssäkäyvä ihminen voi tienata ja paljon sillä rahalla voikaan tehdä kun sen käyttää oikein.
    Nuoria kiinnnostaa nykyään vaan se mistä sitä rahaa saa helpoiten mitään tekemättä. Eli vanhempien kukkaroille meneminen. Koska ne merkkivaatteet on kuitenkin PAKKO saada ettei koulukaverit leimaa köyhäks.

  • Reply Bansku Saturday, May 4, 2013 at 19:17

    Kommentoin todella harvoin blogissasi, mutta tätä postausta lukiessa tuli tunne että on vaan ehdottomasti pakko kommentoida. Ehkä se, kun kirjoitit että me lukijat ajatellaan, että sinä et edes huomaa / kiinnitä erityistä huomiota johonkin tiettyyn positiivissävyiseen kommenttiin, kun saat niin monta muutenkin. Myönnän, että ajattelin näin itsekin, siksi halusin tuoda itseni esille, koska sanojesi mukaan positiiviset kommentit saavat sinut jaksamaan kaiken paskan yli. Mutta nyt riittää diipadaapa ja menen asiaan: pidän blogistasi valtavasti ja se tuo ainakin minun kasvoille hymyn, kun selaan uusimmat postauksesi työpäivän päätteeksi. Olet erittäin fiksu tyttö, joka on saavuttanut paljon elämässään – nostan hattua sinunlaisille ihmisille. Olet tehnyt kunnianhimoisesti kovaa työtä sen eteen, mitä kaikkea hyvää sinulla on tällä hetkellä. Ymmärrän sinua, sillä itsekin pänttäsin kokeisiin ysillä, kun kaverit ryyppäs Shellin takana. Ja nyt 19-vuotiaana oon parhaassa työssä minkä pystyn saamaan tän ikäisenä ja minkä oon halunnu niin kauan ku jaksan muistaa. Toivon sinulle Anna kaikkea hyvää elämääsi jatkossakin, vaikka jos postaisit koko blogin helvettiin! :D Olen täysin varma, että saat lapsiakin ja löydät kivan miehen, jonka kanssa menet naimisiin. Toivon sinulle oikeasti koko sydämestäni vain hyvää, minne tahansa päädytkin.

    Terveisin fani Kuopiosta :)

  • Reply Venla.R Saturday, May 4, 2013 at 19:20

    “Positiivisten kommenttien jättäminen vaan tuntuu olevan monien mielestä turhaa, kun niitä tulee ”niin paljon, ettet varmaan huomaa”.

    Täytyy kyllä myöntää, että on monen monta kertaa postaukset ovat herättäneet joitain ajatuksia, joita tekisi mieli kommentoida postaukseen, mutta sitten tyytyy vain ajattelemaan “no mitä turhaan”. Olen jopa monta kertaa kirjoittanut pitkiä kommentteja, mutta sitten jostakin syystä jättänyt ne lähettämättä. Ei ole tullut ajatelleeksi, että ne (positiiviset) kommentit olisivat niin tärkeitä.

    Mungolifea olen seurannut alku vuosista asti. Pari kertaa kommentoinut ja joskus kilpailuihin osallistunut. Joten ehkä on aika kertoa, että olet kyllä yks mun lemppari bloggareista. Ja ainakin mun mielestä sä olet todella hyvä tässä! Sulla on monipuolisia ja mielenkiintosia postauksia. Osaat kirjottaa hyvin ja ihanan sarkastisesti (joo usko vaa, jotkut lukijat osaa löytää sen sarkasmin sun teksteistä;).

    Ja mun mielestä sä osasit tässä hyvin tuoda esiin, miten ristiriitanen tää blogimaailma osaa olla. En osaa kiteyttää, mitenkään omaa mielipidettäni lyhyesti. Pakko vaan siis todeta, että olen täysin samaa mieltä sun kanssa näissä asioissa:D!

  • Reply iida Saturday, May 4, 2013 at 19:21

    Hei Anna sä oot aivan mahtava ihminen ja tehnyt elämässä paljon unelmien eteen!! Mä en todellakaan voi ymmärtää mikä oikeus toisilla (tuntemattomilla) ihmisillä on haukkua toista noin pahasti! Okei kaikki ei tykkää kaikesta, mutta tarviiko sitä tuolla tavalla ilmasta?! Huhhuh sanon minä! Annat vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, nämä ihmiset on todennäköisesti vaan todella kateellisia, eikä tajua että sä todellakin olet tehnyt työtä tän kaiken eteen!
    Oot todella vahva nainen ja arvostan sua ihmisenä todella paljon, kiitos myös ihanasta blogista! :) Mukavaa kesän odotusta!:)

  • Reply Katya Saturday, May 4, 2013 at 19:26

    Olipa hyvä postaus! Mulla oli jossain vaiheessa tota lukiessani hirveesti asiaa, mut sit se jotenki pääs unohtuun tossa matkan varrella. :D

    Mua kyllä harmittaa ihan yleisestiki toi, että meillä suomalaisina on tapana ajatella, että jos jolleki tapahtuu jotain hyvää, nii se on iteltä pois. :/ Esimerkkinä nyt vaikka ihan sun kohdalta se, että matkustelet paljon ja ostat kivoja juttuja. Myönnän, välillä vähän kateudesta vihreenä lueskelen mm. Malediiveistä ja Chanelista, mutta ei kai se nyt kuitenkaa oo multa pois, jos joku toteuttaa unelmiansa. :D Ja sä joskus johonki kirjotit, että unelmistaan pitää ite tehdä totta ja toi on nyt jotenki iskostunu mun päähän todella kovaa! Jotenki siinä vaiheessa tajusin, että ei helvetti, kyllä mä voin kans päästä Malediiveille je ostaa Chanelin, niinku Mungo-Anna, mut niiden eteen pitää vaan vähän paiskia töitä! Koska kyllähän sä nyt ihan selkeesti oot paiskinu hommia kaikkien noiden hienojen juttujen eteen, vaikkei sitä kaikki nyt tajuaiskaa. Jotenki oletetaan, että tää bloggaaminen on ihan piece of cake. Ite en ymmärrä, miten sulta tulee tämmösellä tahdilla postauksia, ku oot kuitenki koulussa ja teet muitaki töitä. Itellä ku toi yks työ pelkästään tuntuu vievän leijonaosan mun ajasta mm. bloggaamisen suhteen. :D

    Kyllä mä vaan ihailen sua niin kamalan paljon! Paljon kuule tsemppiä, toivottavasti ei enää tarvii hirveesti potee tota maailmantuskafiilistä :) ♥

  • Reply sisisilisko Saturday, May 4, 2013 at 19:30

    Ihmiset on jälleen käsittäneet väärin. On tärkeää osata erotella nämä arvostelijat kahteen eri ryhmään: kriitikoihin JA tähän toiseen luuseriryhmään, jonka kommentteja nämä “tapa ittes vitun huora vedän sua turpaan!!11” ovat. Tuollaisille luuserikommentoijille on ihan oikein vastata napakasti takaisin, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi niille jotka kritisoivat vaikkapa mielipidetekstiäsi _asiallisesti_ (ei siis tällä vittumikälutka-tyylillä) pitää myös laukoa takaisin tätä “olet vain kateellinen ja sinulla on paha olo” juttua?

    Tuon Muotikuutio-kritisoinnin ymmärrän hyvin. Tietenkin se herättää epäilyksiä ja spekulaatiota, kun kisan tarkoitus oli löytää uusi ja tuore kasvo, antaa jollekin ns. “nobodylle” ponnahduslauta – mutta sitten kisan voittaakin jo ennestään tunnettu ja kokenut kasvo. Tämähän taas on toki työnantajien omaa syytä, mutta totta kai spekulaatiot heräävät siitä huolimatta, oli se totuus sitten kuinka yksiselitteinen tahansa. Kaikesta spekuloidaan. Bostonin pommi-iskujakin spekuloidaan valtion ja hallituksen järjestämiksi. Siinä ei ole mitään uutta.

    Pahoittelen että sivusin asiaa rutkasti ja ajatukset rönsyilee – mulla tuppaa olemaan paha ongelma lukea viittä riviä samaan aikaan jolloin osa tekstistä jää huomaamatta :-) Ja loppuun vielä mielestäni pari hyvää lainausta: “You can be the ripest, juiciest peach in the world, and there’s still going to be somebody who hates peaches” – Dita Von Teese ja “Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta, murjottamiseen 62. Mitäpä sitä suotta itseään vaivaamaan.”

    Hyvää kevättä sulle! :)

  • Reply Annika Saturday, May 4, 2013 at 19:31

    Moikka! En oo juurikaan blogeja ennen kommentoinut mutta ehkä nyt vois olla hyvä hetki. Negatiivisten asioiden läpikäynti blogissa ei ole mun mielestä oleellista. Luulisi että tajutaan että netissä kerrotaan enimmäkseen kiiltokuva-asioita. Mä en ainakaan (jos mulla olisi blogi) mitään kovin henk.koht. asioita kertoisi.

    Sitten nuo keskustelupalstat, ihan yleensäkin… Usein repeilen osalle kommenteista, ne on niin trolleja: eihän kukaan niin _voi_ ajatella! Mut ymmärrän että kun jauhanta vaan jatkuu ja jatkuu, niin lopulta hermo menee. Jos kerran niin joku asia ärsyttää, niin miksi lukevat sellaista blogia joka ärsyttää? Mä ainakin luen blogeja, jotka on mun mielestä kivoja.

    Sitten vielä tuosta kesätyöstä. Tuskin tarttee kehottaa,:) mutta sanonpahan vielä että oo rehellisesti onnellinen siitä! Onhan blogi voinut auttaa ainakin siinä, että ovat lukeneet tarkkaan hakemuksesi, mutta kun työhaastattelussa oot vielä loistanu, niin varmasti oot myös työn ansainnut! :) Ihan yleisestikin aina löytyy niitä, jotka ovat kateellisia esim. kodista, vaatteista, laukuista, poikaystävästä, töistä jne. En enää itse jaksa kadehtia, koska ei muiden onni (ja usein myös kova työ) oo multa pois.

    Mun tiivistetty ajatus taisi olla se :D, että mun mielestä sun blogi on kiva, ja tsemiä sulle! :)

  • Reply Outi Saturday, May 4, 2013 at 19:32

    Hei Anna! Oon lukenut ja seurannut blogiasi siitä saakka, kun aloitit sen kirjoittamisen. Olet inspiroinut ainakin minua koko blogisi ajan. En tunne sinua, mutta ainakin minulle olet tuonut nimenomaan positiivista energiaa blogisi välityksellä. Toiset ihmiset vain osaavat sen. Juuri sen, mistä kirjoitit: olla positiivisia ja välittää energiaa ympärilleen sanoillaan ja erityisesti teoillaan. Tuoda iloa ympärilleen. :)
    Kiitos.

  • Reply Iina Saturday, May 4, 2013 at 19:34

    Upea postaus, Anna! Oon ihan sanaton, mutta oli pakko tulla ilmoittamaan, että ihan mielettömän hyvä postaus. Kiitost tästä! :)

  • Reply käppänä Saturday, May 4, 2013 at 19:35

    Oon seurannu dun blogia kauan kauan vaikken mitään oo koskaan kommentoinu nyt sen teen!! Oo ylpee sun saavutuksista ihan tosi oo!! Itse valitsin nuorempana urheilun mikä vei koko elämän , koulussa en koskaan oo ollu se paras vaikka myös oon itkeny ennen kokeita ja ylppäreitä sitä turhautuneisuutta ku tuntuu ettei osaakkaan yhtään mitään ja ihan ku kaikki olis huonosti! Pidä vaikka pieni tauko tai jotain tästä kirjottamisesta , se varmana auttais hieman “hermoloma” . Ihailen sun päättäväisyyttä ja tota hulluu motivaatioo! Välillä ihan vaan sun kirjottamisesta tulee sellanen “ei vitsi kyllä mäkin pystyn” ja sikana ideoita ja vinkkejä!! Ja hei oikeesti.. älä kuuntele muiden kateellisten puheita , reallyyy oot ansainnu ton kaiken tolla kaikella työllä ::) Vaikka en kirjottanu yhtäkään L:ää , silti olin superinnoissani kun lakin päähäni sain, ei se sinne ihan turhasta tullu!:) Tsemppiä sulle paljon ja toivon ettet ainakaan ihan heti stoppaa , pitäis valmistuu jotenkin tms. ps.en tiiä voiko paljoa rinnastaa mutta urheilussa tuli läskiksi/voimattomaksi/huonoksi haukkumista niskaan , mut paskat mä siitä sitä mä rakastin tehdä ::) Keep your head up high & middle finger higher ;) xxx.

  • Reply katariina Saturday, May 4, 2013 at 19:37

    Huhhuh tulee niin vihanen olo ku lukee tämmöstä ja huomaa miten ihmisillä viiraa ja pahasti. Mä en koskaa oo ymmärtäny sitä, että suomessa tyyliin vihataan ihmisiä jotka on onnellisia ja tyytyväisiä elämään. Ja jos joku viellä menestyy ja osaa nauttia siitä mitä ittellä on… joo… Sitten kuitenki ne on ihan kauheita ihmisiä jotka ei oo tyytyväisiä siihen upeeseen omakotitaloon meren rannassa, veneeseen ja upeeseen työhönsä… Ihmiset ei osaa nauttia toisten onnesta ja tän takia alkaa aina miettimään, että mikä tässä yhteiskunnassa on menny niin pahasti pielee. Paljon voimia sulle <3

  • Reply riiri Saturday, May 4, 2013 at 19:38

    Kommentoin nyt sellaisena muuten TODELLA satunnaisena kommentoijana tota positiivista palautetta. En ole läheskään kaikesta samaa mieltä kanssasi, joskus jotkut jutut ärsyttää ja muutenkin elän täysin erilaista elämää kuin sinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö nauttisi hurjana sun blogista ja ei myöskään tulis kyllä mieleenkään tulla avautumaan niistä pienistä ärsytyksistä ja erimielisyyksistä sulle. :) Tuotat kuitenki herranjestas sentään ilmasta, laadukasta sisältöä kymmenien tuhansien luettavaksi.

    Mainospostaukset oon alkanut skippaamaan järjestään kaikista seuraamistani blogeista, mutta sen kummemmin niistä provosoitumatta. Miks selaisin Nelly.com mainoksen läpi, kun ei itseä ko. pulju kiinnosta, mut tiedän et monia kiinnostaa, niin miks mä siitä alkaisin rageemaan. Etenkin kun sun mainostus ei todella oo läheskään räikeimmästä päästä ja täällä ei oo harva se päivä jotakin kameraa/läppäriä “medialainassa” ym, jota sit vahingossa asetellaan kuviinkin mukaan… No, toi äskeinen on sellainen esimerkki, joka itseä pännii, mutta en mä kyllä siitäkään ala kenellekään valittamaan (ja vaikka haluisinkin, niin joku tekee sen joka tapauksessa mun “puolesta”)…

    No, tästähän tulikin paasausta. Pointtina oli kuitenkin se, että sympatiani on sun ja muiden bloggaajien puolella ja vaan ihmettelen, et miten muilla ihmisillä voi olla asiat niin kehnosti, että ne pienetkin ärsytykset ensinnäkin paisuu valtaviksi ja sitten ne pitää vielä täräyttää usein tosi tökerössä muodossa toisten harmiksi.

  • Reply Repsu Saturday, May 4, 2013 at 19:41

    Hey Anna :)
    Oon 6 vuotta lueskellu blogeja enkä koskaan ole vaivautunut lukemaan kokonaan kenenkään postausta sanasta sanaan, PAITSI tällä kertaa. RESPECT WOMAN! Nostan niin hattua sulle ettei mitään rajaa, pidä pää pystyssä ♥

  • Reply elina Saturday, May 4, 2013 at 19:41

    nyt on jo pidemmän aikaa mun fiilis sua kohtaan laskenu ehkä aika hyökkäävienkin postauksien myötä, mutta tän ansiosta arvostus nousi taas tosi paljon :) kiitos! onhan tuolla muutama asia mitkä vähän särähti korvaan, mutta tää nyt vaan oli niin hyvä postaus etten jaksa sanoa mitään hahahh :D hyvä anna!

  • Reply Marja Saturday, May 4, 2013 at 19:43

    Olen nyt kohta 4 vuotta lukenut blogiasi.. Tämä on ensimmäinen kerta kun jätän kommentin. Olisi niin paljon sanottavaa… Mutta tyydyn lyhyeen: Anna: arvostan sinua. ihailen sinua. Anna: KIITOS <3 <3

  • Reply m Saturday, May 4, 2013 at 19:44

    Noniin täältä tulee positiivinen kommentti!

    Anna olet mahtava. :) Yksi parhaista muotikuutiossa ja etenkin tässä blogimaailmassa. Mua suututtaa ja pelottaa se, miten paljon vihaa tässä maailmassa on. Ja miten paljon vihaa on nuorten naisten välillä. ja miksi? Pelkkää kateuttako, vai jotain muuta?

    Ja toivon ettet lopeta tätä blogia, ainakaan vielä. Uskallan väittää että mungolifesta saadaan niin paljon enemmän inspiraatiota ja hyvää mieltä, kuin sitä kylmää vihaa. Veikkaanpa myös että jotkut näistä vihaajista jopa tykkäävät susta.

    Tekstisi oli aikamoinen, saas nähdä mitä sillä sait aikaan ja millaisista kommenteista tämä boksi nyt täyttyy.

    Ihmeellistä ja erittäin harmillista on tosiaan se, miten kaiken hyvän voi kääntää vastaan.

    Tsemppiä! ja kaikkien ilkeiden kommenttien verran hyvää mieltä, kiitosta ja iloa Anna!

  • Reply Susanna Saturday, May 4, 2013 at 19:44

    Mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta kun luin noita kommentteja edellisistä postauksista. Et todellakaan ole ansainnut tuollasta kohtelua. Kiusaajia on joka paikassa, koulussa, töissä ja netissä. Miksi?
    Luin taannoin erästä lempiblogiani, jossa bloggaaja oli ottanut itsestään asukuvan, jossa hänellä oli tavallinen rento huppari päällään. Joku oli kommenttiboksissa haukkunut bloggaajan täysin tissittömäksi laudaksi ja paskaksi ihmiseksi. Hauskaksi tämän teki se, että kommentoija oli vahingossa laittanut viestin omalla tunnuksellaan, jonka kautta löytyi linkki hänen omaan blogiinsa. Hirveässä häpeässä tämä oli sitten äkkiä poistanut tunnuksensa. Lisäksi tämä nettikiussaaja ei julkaissut mitään tähän haukkumisasiaan liittyviä kommentteja omassa blogissaan ja piti yllä kulissia, ettei mitään ollut tapahtunut. Sanottakoon vielä, että tämä kiinni jäänyt ilkeilijä oli ihan tavallinen arviolta 14-vuotias teinityttö, joka ei erityisen suuria tissejä omannut itsekään. Silti hänellä oli tarve tulla hakkumaan toista ihmistä. Miksi?

    Muista siis Anna, että nämä kommentoijat haukkuvat sinua vain anonyymiytensä turvin. En ole koskaan ymmärtänyt koulukiusaamista, enkä ymmärrä tätä nettikiusaamista. Olet Anna kadehdittava ihminen. Olet tehnyt hirveästi töitä sen eteen. Olet kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Olet kaikkea sitä, mitä monet kiusaajat haluaisivat olla, mutta eivät ole tehneet mitään saavuttaakseen sen. He ovat katkeria sinulle ja purkavat pahaa oloaan blogiisi.

    Olet aivan mahtava ihminen ja ainakin minun esikuva. Kuten kirjoitit, elämä on valintoja, ja asioiden priorisointia. Haluamansa eteen on tehtävä töitä. Minua ainakin inspiroi tämä blogi ja sun asenne elämään todella paljon. Olet ihana! Älä lannistu:)

  • Reply Janni Saturday, May 4, 2013 at 19:47

    Oon lukenut muutaman viime postausten kommentteja miettien pitääkö mun itkeä vai naura… Tyydyin tekemään kumpaakin…. Kyllä ihmiset, varsinkin naiset on tyhmiä. Tää postaus on niin totta!

    Kiitos kun kirjotit tän, vaikka keskustelupalstat saakin lisää materiaalia. Mun mielipide on se, että kesätyö on kun luotu sulle! Paljon haleja Anna, nauti Kroatiasta ja toivottavasti loppuvuosi menee vielä paremmin, kun kulunut alkuvuosi :) Sen verran rankalta tossa negatiivisessä puolesta tästä vuodesta kuulosti… Olet ihana!

  • Reply Hanna Saturday, May 4, 2013 at 19:49

    Ei ollu kaukana ettenkö olis alkanu itkeä tätä tekstiä lukiessa. Tämä osoitti taas jälleen kerran sen, miten upea ihminen oot; sisältäkin. Kaikki se hyvä ja kaunis mitä sun elämässä on, on niin ansaittua ja toivon vaan, että sun elämä jatkuu aina valoisana, että saavutat kaikki unelmat ja voit hymyillä aina ku katselet elämää taaksepäin ja mietit mitä kaikkea oot saanu nähdä ja kokea. Ja mitä kaikkea hienoa on vielä edessä. :)

    Mulle tämä blogi todella on pakopaikka siitä todellisuudesta, arjesta, joka välillä tuntuu liian rankalta kestää. Kumminkin, tähän “satumaahan” kun uppoutuu hetkeki, imee itseensä sitä positiivisuutta mikä sun teksteistä ja kauniista kuvista säteilee, on päivä aina pikkusen parempi ja tulee se fiilis, että ei hitto, kyllä mäkin selviän vaikeuksista ja tulen saavuttamaan elämässä kaiken sen mitä niin kovasti haluan ja tavoittelen. :) Olet mulle inspiraatio ja jonkin sortin esikuva. Sun elämänasenteen ja positiivisuuden ku saisin vielä omaksuttua. Ja mähän saan vielä jonain päivänä. Muita vaihtoehtoja kun ei ole. :)

    Kiitos tästä blogista ja siitä et teet tätä just sillä tavalla ku teet. Näin tämä on just sellanen ku pitääkin ja niin kauan ku sulla on hyvä fiilis tehdä tätä; on meillä lukijoillakin ( tai ainakin meillä 99%) aina hyvä fiilis tänne tullessa ja vielä parempi täältä lähtiessä. :)

  • Reply tanja Saturday, May 4, 2013 at 19:49

    Mun on nyt aivan pakko kommentoida! Oon lukenu sun blogias jo toista vuotta ja mä tykkään ! Juteltiin just kaverin kanssa että meistä ei olis bloggaajiksi koska se vie niin paljon aikaa ja siihen on aina sidottu. Tottakai me haluttais ne näytteet niinku suurin osa muistakin mut on niitä muitakin töitä, joista saa näytteitä! Et en tiiä miks niistä on nyt tehty niin suuri nummero… En ymmärrä keneltä se on pois jos saat yhteistyön kautta tuotteita. Hei haloo se on YHTEISTYÖ !! Niiden tuotteitten eteen täytyy varmaan tehdä jotain, esim. arvostella ym. Ja siis musta on ihana että blogit ei oo pelkkää pumpulia, mutta todellaki ymmärrän että kukaan ei haluu tuoda yksityiselämäänsä tänne! Eikä me nähdä kuin pintaraapasu sun elämästäs joten musta ketään ei oo oikeutettu arvioimaan sitä! En tiiä tää nyt saatto mennä vähän ohi aiheen, mut mun oli pakko tulla kommentoimaan ku viha vaan nousi pintaan ku luin tota postausta. Oon niin negatiivisia kommentteja vastaan, en oikeestaan pienen pohdinnan jälkeenkään ymmärrä että kuka simmosia oikeen kirjottelee. Kai tän tarkotus oli vaan kertoa et osa lukiosta on samanlaisia kun mä et ymmärretään kuinka paljon blogi vie aikaa sun elämästä ja tärkeimpänä se et pääsin kertomaan että sun blogis kuuluu ihan niihin päivittäin luettaviin, että jatka samaan malliin :)

  • Reply Pauliina S Saturday, May 4, 2013 at 19:49

    Voi Anna, hyvä kirjoitus! :) Mä ymmärrän monia ihmisiä, joita ärsyttää toisten onni ja menestys. Suomalainen nainen on todella kateellinen ihminen! Sille faktalle ei kukaan mitään voi. Myönnän itsekin olevani kateellinen muiden onnesta, mutta jotenkin olen vain itseni kanssa päässyt yhteisymmärrykseen ettei se minun elämäni siitä parane, jos analysoin toisten elämää varsinkaan, kun en heitä tunne. Itselläni on myös se periaate, että on aivan turha valittaa jos ei menesty tai jos jokin asia elämässä ei oikein suju omasta mielestään. Jos asioille ei mitään ITSE tee, niin on myös aivan turha valittaa! Kouluta itsesi, lue ja pänttää.. Hae työtä ja panosta työkokemuksiisi… Kuntoile ja syö terveellisesti, jos vartalo ei miellytä.. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee siitä juuri sellaisen millä tavalla sitä elää! Tähän sopisi sanonta: “Tulevaisuus tulee, vain sinä voit päättää mihin se menee.” :) Voi olla, että moniin kisojen päätöksiin vaikuttaa, että siihen on osallistunut tunnettu bloggaaja, mutta mitä sitten? Ihmisiä tekin olette ja samallalailla olette panostaneet kisoihin, olette lähteneet tyhjästä rakentamaan menestystänne ja minä ainakin kunnioitan sitä! :)

  • Reply Rosita Saturday, May 4, 2013 at 19:52

    Hyvä kirjoitus, herätti niin paljon ajatuksia. Blogit tosiaan näyttävät vain yhden osan elämästä, sen minkä bloggari valitsee näyttävänsä. Pinnan alla saattaa kuohua samalla, kun painaa julkaise-nappia kertoakseen hauskoista bileistä. Tsemppiä sinne bloggailuun ja muuhunkin elämään tietysti! :)

  • Reply vennijee Saturday, May 4, 2013 at 19:55

    <3

  • Reply Anonyymi Saturday, May 4, 2013 at 19:56

    ihan törkeän hyvä teksti! oon aina ihaillut sua ja tykännyt kauheesti lukea sun blogia, ja sitä oikeasti voi vaan kuvitella kuinka rankkaa on oikeasti pitää näin suosittua blogia. mun mielestä se ei todellakaan tee susta negatiivista ihmistä, vaikka avaudut tälläsistä sua itseä ärsyttävistä asioista. se on omasta mielestäni hienoa miten paljon itestäs annat tälle blogille ja se, että säkin oot oikeasti ihan tavallinen ihminen. toivottavasti jaksat jatkaa tätä blogin pitämistä, kaikista niistä negatiivisista jutuista huolimatta! oot ihan huippu tyyppi ja tsemppiä sulle paljon! :)

  • Reply Kuopio Saturday, May 4, 2013 at 20:02

    Noh mietipäs nyt itekin viimeisen postauksesi sävyä: onko ihmekään kun tulee paskaa niskaan? Huipputyösikin sait asemallasi tunnettuna bloggarina, sillä et saanut edes eniten tykkäyksiä (sano itse mitä sanot)… Ei tämä tarkoita, että joku on sinulle kateellinen vaan he puhuvat totta. Olet itsekin töykeä, älä siis odota muuta takaisin. Säännöllisin väliajoin nyyhkiminen blogin puolella saa ehkä lukijasi taas pitämään sinusta hieman enemmän. Harvemmin olen törmännyt blogiin, jonka kirjoittaja saa näin paljon negaa niskaansa.

  • Reply höntti Saturday, May 4, 2013 at 20:03

    En oo lueskellu blogeja hirveesti, mut jotenki oon viimiset pari kuukautta jumittunu lukemaan tätä sun sivustoas. Musta on aika jännä, et ihmiset ylipäänsä tuomitsee sut noista asioista. Itse en oo mistään hulppeesta perheestä, ollaan ihan tavallinen onnellinen viishenkinen perhe + koira + omakotitalo maaseudulla. Vaikka mein elämät ei ehkä näin päällisin puolin vaikutakkaan samanlaisilta, esim. ei mulla roiku Guessin sijasta Chanelia vaatekaapissa (vaiks en pistäis kyllä vastaan), en omaa mielestäni superloistavaa työtä, enkä oo päässy matkustelemaan niin paljoa kuin haluaisin, niin en silti koskaan sun postauksia lukiessa aatellu että “vittu että on otsaa olla noin täydellinen” vaan että “kyllä mäki sit viel joskus!!”. Ei itseasiassa oo ees tullu mieleenkä tollanen ihmeellinen vittuuntuneisuus joka asiasta, ehkä oon sit hassu siinä suhteessa :D Kateus on meidän suomalaisten, tai ehkä kaikkien ihmisten pahin ominaisuus, toisilla se ilmenee vähän laimeemmin, ja toisilla sitten…. No ehkä se tästä kirjotuksesta käyki ilmi :) Tottakai ihmisten mielipiteet eroo jokasella, mut ehkä blogien tarkotus onki että maailmaa näkis vähän eri tavalla, sen toisen ihmisen silmin ja mikä on sille kirjottajalle tärkeetä. Jos vaan kaikki hiffais sen.

    Mun kommentin pointti on, että ihan mitä ikinä päätätkin, (ihan ymmärrettävää että jos blogin jatkaminen ei kuullosta houkuttelevalta), kiitos mukavista lukuhetkistä, päivänpiristyksistä ja myös avusta (ite sun blogia päädyin lukemaanki ku luin sun postauksen nettikaupoista) sekä kaikennäkösestä pienestä inspiraatiosta, jota oot ehkä tietämättäski antanu. Okei, saatto tulla vähä kliseinen ja outo kommentti mut kirjotin ainaki suoraan sydämmestä :D

  • Reply m. Saturday, May 4, 2013 at 20:04

    Kuules Anna. Minä luulen, että tykkään susta niin blokkaajana kuin ihmisenäkin (vaikken siis oikeesti ees tunne ihmisenä). Olet mahtava! Ansaitset kaiken sen mitä saavutat, mut et todellakaan sitä mitä muiden ihmisten takia joudut kestämään. Tsemppiä! :)

  • Reply Kuopio Saturday, May 4, 2013 at 20:04

    LISÄYS: “viimeisin” siis jääkiekkopostaus

  • Reply Pinja Saturday, May 4, 2013 at 20:05

    En oo törmänny sun blogiin aikasemmin, mutta nyt natan blogin kautta tulin kattelemaan, että miltä toinen festarityyppi näyttää ja päädyiin lukemaan tätä postausta.
    Haluaisin tulla halaamaan sua ja kertomaan että kyllä mä ainaki tykkään bloggaaja sinusta, ihan vaan tänki perusteella.
    Kamalaa kuinka ihmiset on ilkeitä. En ymmärrä miten ihminen itselleen selittää että on ihan ok kiusata toista, miksei vaan voitaisi keskittyä itseentä ja olla onnellisia. Kai se on sitä että tuijotellaan liikaa sitä miten muilla menee, unohtuu kokonaan että se oma elämäkin voi olla ihan kivaa.
    Kun eihän se ole kun tehdä siitä kivaa, ihan oikeasti! Itte oon ollu ikusuuen surullinen ja ajatellut että ei se elämä muutu paremmaksi ja nyt tiedän että kyllähän se muuttuu kun sen eteen tekee töitä. Pitää vaan huomata että on asiat on hyviä jos niistä tekee hyviä. Kaikki lähtee itsestä ja jos päättää olla positiivinen niin kyllä se elämäkin alkaa näyttää paremmalta.
    Hirvittävän epäreilua että sulle ollaan näin negatiivisia vaikka oot on nimenomaan iloinen ja positiivinen. Suututtaa ihmiset :(
    Suuren suuri jaksuhali sinne, kyllä tuolla asenteella pääsee vielä pidemmällekkin :)

  • Reply Anniina Saturday, May 4, 2013 at 20:06

    En oikeen tiedä mistä pitäis alottaa. Tai oikeestaan miten parhaiten osaisin muitoilla tän… Mutta koitetaan.

    Oon seurannu sun blogia nyt about vuoden ajan. Ja koko sen ajan oon tykännyt susta aivan älyttömästi. Mielestäni sä olet ihanan positiivinen ja aurinkoinen persoona, ja oot usein mulle suuri inspiraatio. Oot saavuttanut tosi paljon kovalla työllä ja oon ihan 100 % varma että ansaitset sen kaiken. Koska ihan oikeesti ihmiset, luuletteko te että kukaan pääsee huippuyliopistoon tai hyväpalkkaseen unelmatyöhön ilman että tekee jotain sen eteen?

    Niiden ihmisten, jotka viitsii kommentoida jotain noin järjetöntä ja ilkeetä, pitäis todellakin katsoo peiliin. Mitähän helvettiä te hyödytte siitä, että solvaatte muita? Ja ne syyt, joiden takia saat näitä viestejä, on aivan älyttömiä (ei sillä että mikään olis hyvä syy, ei ole). Jos joku on onnellinen ja hänellä on asiat hyvin, eikä hän pelkää tuoda sitä esille, ei ole mikään syy tehdä tuommoista. Itse asiassa se on ihan helvetin hyvä asia – miksi ihmeessä pitäis piilottaa omaa onneensa, kun se ei kuitenkaan ole muilta pois?

    Kai mä vaan yritän sanoa, että arvostan sua todella paljon. Sun siskot on kyllä tosi onnekaita kun heillä on sunkaltanen isosisko! Oon itekin vanhin lapsi ja yritän aina olla omille sisaruksilleni mahdollisimman hyvä esimerkki ja kannustaa heitä joka asiassa parhaani mukaan ja musta tuntuu, että sä toteutat tätä todella hyvin. Et tietenkään oo mikään yli-ihminen ja teet virheitä aivan kuten kaikki muutkin, mutta se ei tarkota, ettetkö olis hyvä ja ihana ihminen.

    Olipa sekava kommentti… Mutta toivottavasti sait tästä vähän lisää uskoa ihmisyyteen :D Voin todellakin sanoo arvostavani sua ja mitä ikinä teetkään, haluan että olet onnellinen! Tuot ilosella asenteellas munkin päivään iloa ja kun mietin sun elämäntilannetta, se saa mut tavoittelemaan omia unelmiani vielä enemmän. Opiskelet Lontoossa, ja se on yksi munkin unelmista – opiskella ulkomailla. Sen sijaan että haukkuisin sut lyttyyn koska en oo itse vielä saavuttanut omaa unelmaani, saan susta valtavasti inspiraatiota ja halua kurkottaa vielä entistä enemmän sitä mun unelmaa kohti. Koska mä tiedän, että mun on mahdollista saavuttaa se unelma, ja koska sun tai kenenkään onni ei oo multa pois.

    <3

  • Reply annukkis Saturday, May 4, 2013 at 20:09

    Älä lannistu! Sä tiedät itse millainen olet, ja sä voit seistä sanomistesi ja tekemistesi takana. Kauheesti tsemppiä jatkoon, ja kiitos ylipäänsä blogistasi, ainakin mä saan siitä valtavasti VAIN positiivista energiaa :)

  • Reply jjansku Saturday, May 4, 2013 at 20:09

    <3

  • Reply - Saturday, May 4, 2013 at 20:11

    Hyvä teksti! Mäkin henkilökohtasesti myönnän kuuluvani niihin lukijoihin jotka ei yleensä vaivaudu kommentoimaan, vaikka aina sun postauksista tykkäänki. Inspiroit mua hirveesti kaikella mitä oot saavuttanu ja mä ainaki tykkään blogistas just tämmösenä positiivisena mitä se on. :) Jatka samaan malliin. Ja allekirjotan myös ton energiajutun!

  • Reply Muhvi Saturday, May 4, 2013 at 20:16

    Laitto aika lailla miettiin tää teksti. Varsinkin toi ettei positiivista kommenttia kirjoiteta niin usein kun niitä negatiivisia, sehän menee muussakin elämässä valitettavasti niin, että negatiivista palautetta annetaan ja unohdetaan täysin se positiivinen puoli. Pitääkin ite ottaa enemmän kaikkeen elämään mukaan se, että annan positiivista palautetta läheisille, kauppoihin hyvästä asiakaspalvelusta yms.
    Suututtaa ihan miten inhottavia ihmiset voi olla!!
    Mä en todellakaan ymmärrä miten ihmiset voi olla niin kateellisia, onnettomia, vihamielisiä ja kaikkee muuta negatiivista bloggareita (ja varmaan muitankin) kohtaan, miksei ne voi olla vaan onnellisia ihmisten puolesta jotka on onnellisia, saavuttanet jotain ja kertoo sen ääneen? En vaan pysty ymmärtään ihmisiä jotka roikkuu netissä haukkumassa ja lyömässä maahan ihmisiä jotka ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ, eläisivät itsekin, eikä vain itkisi/haukkkuisi/lyttäisi bloggareita blogien kommenttibokseissa. AARRGGHH! Kaikki kunnioitus sulle, taidat olla aika vahva ihminen! :) oon huono kirjoittaan enkä saa edes kirjoitettua täysin mitä tarkoitan. Ehkä pääasiassa vaan sen että miksi ei ihmiset voi keskittyä tekemään omasta elämästä nautittavaa ja ihanaa? Ei kukaan voi saada nimettömänä mollaamisesta ainakaan hyvää oloa itselleen..

    Toivon sulle sydämeni pohjasta kaikkea hyvää elämääsi!! Ja todellakin ansaitsit sen festarityön, eihän ne sua muuten olisi siihen valinnut, eikö niin? :)

  • Reply Iidis Saturday, May 4, 2013 at 20:17

    Ihan ekana, jos et ole tähän törmännyt.
    http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
    Ylen hieno sivusto mitä persenaamailua eri “julkkikset” on saanu anoilta kuunnella. Paljon tekstiä, mutta oli mielenkiintoista lukea.

    Toisekseen, olit ilmeisesti sulkenut MM-lätkä-postauksen kommentit tms kun en sinne enää komennetti voinut kirjoittaa. Haluan sanoa vaan, että aamen ja GO Viitaluoma ja GO HPK! Siinä mun SM-liigan tietämys, Pittsburgh Penquins voittaa Stanley Cupin! Vaikka Crosby onkin ihan törkeän kuuma ni moro vaan Malkin, Iginla ja Jokinen ja kaikki muutkin! Hirmu hyviä pelaajia koko rosteri täynnä.

    Ja sitten tähän postaukseen. Minä olen just niitä jotka jättää sen positiivisen kommentin kirjoittamatta, kun saat niitä niin paljon. Mun mielestä sä oot todella inspiroiva ihminen ja musta on aina tosi ihanaa kuulla, kun oot ihan täpinässä jostain sulle tärkeästä jutusta. Esimerkkinä vaikkaa tuo Muotikuun kesäduuni, se vaan on niin sua! Kyllä mä haluisin olla kuin sä: unelmakoulussa, unelmakaupungissa ja unelmaduunissa. Unelmakoulu on parin viikon päästä pulkassa ja kaupunkikin on ihan mkava, mutta unelmaduuni puuttuu vielä (en tosin tiedä onko sellasta mitä haluisin, edes olemassa :DD ).

    Hukkasin ajatukseni, mutta toivottavasti tämä kommentti auttaa taas vähän jaksamaan anonyymien aivopieruja. Nyt alkaa Suomen peli, joten pitää keskittyä siihen. Ihanaa loppureissua sinne Kroatiaan, teethän hyvät analyysit paikoista, jos saatais iskän kanssa vihdoinkin loput perheestä puhuttua ympäri lähtemään sinne reissuun ;)

  • Reply Nipsu Saturday, May 4, 2013 at 20:17

    Moi Anna! Nyt pysäytti tää teksti kyllä mut! Hävettää myöntää, mutta mä oon tainnu välillä kuulua siihen joukkoon josta tässä kirjotit. Siihen kateellisten joukkoon, jota ärsyttää kun Malediiveilta palattuasi lähdet hetikohta uudelle reissulle Kroatiaan. Pysähdyin miettimään omia fiiliksiä siitä, kun luen sun blogia. Kun reissaat upeissa paikoissa, shoppaat haluamias juttuja, pääset mukaan tapahtumiin ja juttuihin joihin harva meistä pääsee… Myönnän että monesti on tullu sellanen fiilis että oot ärsyttävä ämmä ja että sulla on noussu kusi päähän tästä hommasta ja että kyllä kelpaa ku rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja että sulla on helppo elämä. Mut tää sun teksti sai mut tajuamaan miten tyhmää on aatella noin.

    Säkin oot vaan ihminen, jolla on taatusti samat huolet ja murheet ku mullaki. Kyllähän monet munki kaverit ja tutut ihan lähimpiä ystäviä lukuun ottamatta luulee et mun elämä on koko ajan sellasta mitä ne näkee mun elävän sillon ku oon niiden kanssa. Ja se on kuitenki vaan pieni osa mun elämästä, se aika. Sulla on lisäks blogi, jossa jaat asiasi tuhansien lukijoiden kanssa. Samalla lailla lukijat luulee et se elämä minkä näytät blogissas on koko homma. Eihän se niin mee. Toi vertaus Harry Potteriin ja sielun jakamiseen oli mahtava! Mitä suuremmalle joukolle jaat kaiken itsestäsi, siitä haavoittuvampi olet. Voi ku kaikki sun lukijat tajuis ton!

    Mitä mä tässä nyt halusin sanoo on että täällä on ainaki yks pitkäaikanen lukija jonka sun teksti sai pysähtymään hetkeks ja miettimään omaa typerää suhtautumistaan suhun. Ja ylipäätänsä muihin ihmisiin. Se sai mut myös tajuamaan että hei, munki elämä on aika pirun siistiä vaikka joskus tuntuuki siltä että muilla menee aina paljo paremmin ku mulla! Kiitos siis tästä! Toivon sulle ihanaa kesänodotusta ja superisti onnea uuden työn johdosta!

  • Reply Mily Saturday, May 4, 2013 at 20:20

    Anna, oot upee!
    Voin sanoa suoraan, että olen hetkittäin todella kateellinen joistain asioista mitä sulla on,
    mutta olen onnellinen sun puolesta, sillä sä oot varmasti ansainnut ne.
    Oot vahva nainen kun jaksat tuollaista paskaa päivittäin.
    Mutta on myös meitä, jotka rakastetaan sun blogia täysillä!

    Toivon sulle pelkkää hyvää! :)

  • Reply True story Saturday, May 4, 2013 at 20:21

    Pakko sanoa että aivan ihana teksti <3

  • Reply Jemina Saturday, May 4, 2013 at 20:21

    Sä sanoit sun tekstissä, et positiiviset kommentit saa jaksamaan, joten tässä yksi.
    Mä toivon Anna sun elämään paljon positiivisia asioita sekä energiaa, valoo ja rakkautta.

    :)<3

  • Reply Töttöröö Saturday, May 4, 2013 at 20:21

    Olisiko kuitenkin mahdollista, että kaikki kritiikin antajat ja negatiiviset kommentoijat eivät olekaan kateellisia? Ehkä jotakuta oikeasti hirvittää tuo sinun kulutushysteriasi, ärsyttää minä-minä-asenne, turhauttaa “matkailublogi”, joka ei kerro matkakohteista yhtään mitään… Kyllästyttää jo tuo kateuskortin käyttäminen. Jotkut ehkä ovat kateellisia, mutta tuskinpa vaan kaikki. Tämäkin postaus oli pelkkää minäminää, minun mahtava elämäni. Lopputuloksena se, että kateellisiahan ne muut on, kun minä olen niin onnellinen.

    Muutkin ihmiset voivat olla onnellisia kuin sinä. Sinä et ole ainoa, joka on tyytyväinen elämäänsä. Silti joku, joka on tyytyväinen omaansa, voi kritisoida sinun elämääsi.

  • Reply heli Saturday, May 4, 2013 at 20:23

    Moi,
    olen sun blogia lukenut nyt vähän yli kaksi vuotta enkä ennen ole kommentoinut, mutta nyt oli pakko, tuli kyyneleet silmiin kirjoituksesta ja todella paha mieli sun puolesta.
    Olen aina pitänyt sua hyvänä esimerkkinä siitä miten kovalla työllä ja halulla voi saada mitä vain. Olet selvinnyt koulukiusaamisesta, rakentanut terveen itsetunnon ja elät täysillä. Vaikutat aivan mahtavalta tyypiltä, just sellaiselta kenen kaverina on hyvä olla.

    En voi ymmärtää niitä ketkä kommentoivat jotain negatiivista sun onnistumisista tai paljon puhutuista merkkilaukkujen ostoista! Tai viimeisimpänä tämä mahtava duuni!
    Mä en voi käsittää sitä miksi pitää haukkua onnistujaa ja sellaista kuka tekee unelmiensa eteen kovasti töitä?? En voi vaan ymmärtää niitä ihmisiä. Menisivät peilin eteen ensin katsomaan ennen kuin kommentoivat blogiin jotain. Unelmien eteen on tehtävä kovasti töitä, ei sen luulisi olevan kenellekään yllätys.

    Toivon todella, että jaksat kirjoittaa blogia jatkossakin ja olla yhtä innostava ja mahtava!!! Olen tallentanut sun kirjoituksen itsetunnosta koneelleni ja luen sitä aina, kun tulee ns. paha päivä ja se saa joka kerta mulle niin hyvä fiiliksen ja asenteen, että what the hell, täällä ollaan vain kerran. Pitää nauttia elämästä ja uskaltaa rohkeasti tehdä unelmiensa eteen töitä!

    Mulla olisi niin paljon kirjoitettavaa tähän ja myös samantapaisen kokemuksen osalta mitä sulla oli tuo kamala Barcelona, mutta en nyt halua tähän kirjoittaa. Ehkä laitan spostia sulle joku päivä. Kaikki mitä mä nyt haluan sanoa tällä kirjoituksella on, että toivon paljon positiivisia ajatuksia sulle ja halauksia!! Olet ihana!! <3

    heli

  • Reply Disa Saturday, May 4, 2013 at 20:25

    Mä menin sanattomaksi.. kirjotit pitkän postauksen, jonka aikana sait mut miettimään sitä, kuinka erilaisia ihmiset on. Koska mä olen juuri niitä ihmisiä, jotka lukee tätä blogia sen inspiraation, iloisuuden ja positiivisuuden vuoksi. Aina kun oon lukenu Mungoa, mulle on tullu äärettömän hyvä olo. Se on sellainen olo, jota mä en oikeen osaa pukea sanoiksi :D mä tulen hyvälle tuulelle siitä, kun mä aistin postauksesta että sä olet hyvällä tuulella ja ihan innoissas. Näin sen vois sanoa ja se on kaikista lähinnä sitä tunnetta mikä mulle tulee. Mä en osaa olla kateellinen sulle vaikka mulla ei ole samanlaista elämää ku sulla ja miks mun pitäiskään olla kateellinen tai vihata sua sen takia mitä mulla ei ole ja sulla on? Koska mä nautin ja rakastan mun elämää ihan yhtälailla ku sinäki ja niinhän sen pitääki olla. Mutta siis se postiivisuus mistä monta kertaa sanoit, on juuri se juttu minkä takia mä tykkään Mungosta niin paljon. Mä saan itelleni niin hyvän olon kun luen sun blogia. (Toistan itseäni :D) ja vaikka mä en millään lailla yritä mennä samoja polkuja ku sinä niin saan sitä inspiraatiota. Toinen syy miks tykkään blogistas niin paljon on se, että mä tykkään sun kirjotustyylistä ja siitä, että sulla on paljon mielipiteitä. Ne on kiinnostavia ja niitä on kiva lukea ja verrata omiin mielipiteisiin (melkein aina oon sun kans samaa mieltä jostain asiasta x). Sun kirjotuksista kumpuaa sellainen riemu ja into ja se välittyy kyllä ruudun toiselle puolelle! Ainakin mulle :D
    Haluan kiittää sua, joten kiitos! Sä olet ihan mahtava ja sun blogis myös!
    Terkuin Disa

  • Reply veramarika Saturday, May 4, 2013 at 20:25

    hyvin kirjoitettu! oot upea ihminen. :-) ihmeellistä, ettei kaikille oo selvää, että vain kovalla työllä elämässä voi saavuttaa kaiken mitä haluaa – ja ettei kenenkään onni oo toiselta pois.

  • Reply EevaM Saturday, May 4, 2013 at 20:29

    Päätin nyt kirjottaa tänne tämmösen positiivisen kommentin, koska semmonen kuva mulla on susta :)
    (päätin myöskin vaihtaa nickini EevaM, koska hoksasin jääkiekkopostauksen kommenteista, että täällä on joku muukin Eeva enkä halua tähän sekoittua :D)

    Noniin, nyt lähtee! Mulle tää sun blogi toimii unelmien tavoittelemisen, insipiraation, tsemppauksen ja motivaation lähteenä!
    Esimerkiks kun tällä hetkellä on niiiiin KAMALAA lukea noita tylsiä yliopiston pääsykoekirjoja, nii luen yhen postauksen täältä, saan motivaatiota lisää ja päätän alkaa taas lukemaan. Sun postauksien takia pyrin kovemmin tavottelemaan unelmia, koska sun elämä vaikuttaa ihanalta ja haluan tehä omastaki elämästä niin ihanaa kun vaan voin! Eli jos pääsen opiskelemaan (englantia by the way), pääsen myös toivottavasti vaihtoon eli reissailemaan ja puhumaan kieliä, saan opiskelujen jälkeen ihanan työpaikan josta nautin, ja pääsen tienaamaan rahaa tuleviin matkoihin ja muihin menoihin! Ja koska oikeesti pidän englannin kielestä, niin tää sun blogi tuo mulle tsemppiä pyrkimään tekemään sitä josta pitää ja nauttii :)
    Toinen esimerkki josta kirjoitinkin yhteen postaukseen (en tosin usko että muistat kun sulla on kuitenki niin kauheesti kommentoijia :D), oon siis lähdössä Australiaan poikakaverin kanssa puoleksi vuodeksi! Inspiraation kohteena oma isoveljeni, joka on asunut Australiassa pari vuotta, sekä sinä! Musta on ihana kattoa sun matkakuvia ja lukea sun kokemuksia ja elämyksiä ulkomailla. Ne tuo mulle semmosta “hei määki tahon!” ja nyt oonki sitten lähössä tekemään ikimuistosta reissua :)
    Vielä kolmaski esimerkki, liittyen tyyliin ja kauneuteen :D, on että saan inspiraatioita noista sun asukuvista ja osteluista. Mietin että mitä voisin yhistää omaan tyyliini ja saada siitä kivemman. Ja musta se naked truth oli ihana postaus!! Siinä todella näkyy että kaunis voi olla ilman meikkiäki :)
    Saan näistä sun postauksista hyvää mieltä ja ne on mun päivien valopilkkuja huomata että oot kirjottanu :) Enkä voi ymmärtää sitä että jotku on niin järjettömän ilkeitä tossa postauksien kommentoimisessa. Miten se on keneltäkään pois, jos sää oot onnellinen ja iloinen? Mun mielestä kaikkien pitäis nimenomaan ajatella, että haluaa itellekkin samaa, eli onnellisuutta, eikä sillai että “ei perkele ku vituttaa että joku on noin ilonen, vähä mää haluan latistaa sitä”. Tuohan on ihan sairas ajattelutapa :D
    Ja vielä siihen että asut Lontoossa, musta ois ihana saada sieltä vähän lisää postauksia! Koska oon ite asunut kaks kesää Englannissa, ihan Lontoon lähellä ja Lontoossa tuliki rampattua moneen kertaan. Mulla on ikävä Englantiin, nii ois ihana saada välillä kuvia sieltä ympäristöstä! :)

    Ja sori, vähän epäselvä kommentti! Oli vaan niin kauheesti asiaa että aloin vähä rönsyileen joka kohassa enkä pysyny täysin aiheessa :D Mutta joo, itelleni tää on ihan pelkkää piristystä lukea sun blogia ja saan tästä paljon ideoita itelleni elämään.

    Kaikkea hyvää sulle ja koita jaksaa <3

  • Reply Marianna Saturday, May 4, 2013 at 20:32

    Ensinnäkin mun pitää sanoa, että kun luin ekan kappaleen ja huomasin että tää on pidempi postaus, heti mietin että nyt musat täysille ja sit uppoudun lukemaan tän kokonaan. Laitoin musat soimaan, mutta normaali soittolista ei kuulostanutkaan sopivalta taustalla ja ainoa bändi, joka ”omista bändeistäni” tuntui sopivala lukemisen taustamusaks oli Sixx:A.M. (ei tosiaankaan aina tuu tällästä fiilistä että tarvis juuri jotain tiettyä musiikkia) ja pistin This Is Gonna Hurtin soimaan. Lukukokemus jotenkin voimistui pikkasen, kun luin tätä tekstiä ja taustalla soi ”nothing’s gonna keep you down, even if it’s killing you, because you know the truth’.. Ja muutama muukin sanotus sopi aika hyvin tän tekstin taustalle.

    Oon itsekin miettinyt tosi paljon tätä nettikiusaamista ja sitä, miten esimerkiksi tarhassa, koulussa ja missä vain on niin normaalia joutua kiusaamisen kohtaaksi JA millaisen tason kiusaamista nykynuoret harrastaa. Ihan hirveetä, eikä sellaista haluis kellekään. Miten ihmiset ei tajua? Onko niin vaikeeta asettua toisen asemaan ja miettiä että mitä jos joku tekis niin itselle? Vai kostaako kiusatut jatkamalla kiusaamista, esimerkiksi tälleen netissä, jossa ei tarvitse uskallusta tehdä sitä kasvotusten.. Mutta oli miten oli, uskon myös, että käännät monen kiusaajan pään ja saat ne tajuamaan asioita, koska oot niin lahjakas siinä mitä teet: kirjoittamisessa. Ehkä taas joku tajusi, miten asioilla on aina ne kaksi puolta ja miten todellakin, bloggaajatkin on vaan ihmisiä. Annat mulle ainakin aina juuri sitä positiivista energiaa ja yritän imeä tota ajatusmaailmaa itseeni, koska eihän sitä murehtimalla ja asioiden puolihuolimattomasti tekemällä mihinkään tässä elämässä etene.

    Nauti täysin rinnoin Kroatiasta, oot sen ja kaikki muut asiat ansainnut :) Mä kiirehdin tästä nyt katsomaan kiekkoa, koska en malttanut jättää lukemista ja vastaamista, vaikka peli alkoikin jo! Katsotaan mihin siitä Raannasta nyt on! ;)

  • Reply MinNiki Saturday, May 4, 2013 at 20:35

    Hyvin kirjoitettu! Jos kaikki ihmiset olisivat samasta muotista valettu ja kaikki olisivat samaa mieltä asioista, niin kuinka tylsä tämä maailma olisi??? Kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus erilaisuuden ja mielipiteisiin.

    Olen suhteellisen tuore lukija ja ensi kertaa uskaltaudun kommentoimaan. Hyvin pienen osan olen kommenteista lukenut, mutta siihenkin joukkoon on mahtunut jos jonkinlaisia kommentteja. Kuten kirjoitit, niin jokainen lukija rakentaa sinusta tietyn mielikuvan. Ja näiden mielikuvien pohjalta kirjoitetut kommentit, varsinkin ne negatiiviset, kertovat minusta hyvin paljon kommentoijan omasta asenteesta ja arvoista. Ja niin kauan kuin kyse on ihmisten tekemistä tehtävistä, niin vapaa-ajalla kuin töissäkin, syntyy virheitä, ja se on nimenomaan inhimillistä!

    Minusta kirjoituksesi ovat hyviä, vaikkakin myös olen jossain asioissa eri mieltä. Toivottavasti jatkat blogin pitämistä, mutta päätöshän on sitten yksinomaan sinun. :)

  • Reply René Saturday, May 4, 2013 at 20:35

    Pidä vaan pääsi ylhäällä äläkä anna typerien ja kateellisten suomalaisjunttien pilata sun blogia! Jatka vain samaan malliin ja ole vain oma ihana itsesi ;)

    Mulla itselläni on huoneeni seinällä taulu jossa lukee: ‘Happiness is not a destination, it is a way of life.’ Itse miellän sen niin että jos on onnellinen niin sitä ei kannata kätkeä ja häpeillä kuten se typerä junttimainen suomalainen sananlasku sanoo: ‘Kel onni on se onnen kätkeköön.’ Hittoon suomalainen pessimistisyys ja negatiivisuus!

  • Reply Annim Saturday, May 4, 2013 at 20:36

    Loistava postaus!
    Musta oot aina vaikuttanut ihanan aidolta ja välittömältä postauksissasi. Jos mulla on huono päivä, niin (Whose Line Is It Anywayn katsomisen lisäksi) luen usein sun pitkiä mielipidepostauksia, koska niistä tulee niin hyvä fiilis. Ihailen sitä, että oot pitänyt kiinni sulle tärkeistä asioista, vaikka jotain olisi täytynytkin uhrata. Sun intohimoisuus ja omistautuneisuus on uskomattomia, ja musta on upeaa miten aidosti pystyt nauttimaan elämästäsi ja arvostamaan saamiasi asioita. Oot ihana, ja ne ihmiset jotka on sun ystäviä on varmasti onnekkaita.

  • Reply ei koskaan kyynikoksi Saturday, May 4, 2013 at 20:38

    Olen seuraillut ajoittain blogiasi, koska se on mielestäni niin aito ja positiivinen. Suomessa ei vaan saa olla aito, koska se tulkitaan naiviudeksi tai positiivinen, koska se tulkitaan ylpeilyksi.

    Ymmärsin tuon postauksesi fiiliksen hyvin, koska muutama vuosi takaperin tajusin itsekin, että negatiivisten ihmisten ympäröimänä kuihtuu, tulee katkeraksi ja itsekin kiukkuiseksi ja negatiiviseksi. Paloin lopulta loppuun sen kaiken negatiivisuuden, kateuden, ilkeyden ja pahansuopuuden keskellä. Se ei ole sen arvoista ja niin pinnalliselta kun se saattaa kuulostaakin, niin tein sen päätöksen, että elämäni on liian lyhyt ja arvokas vietettäväksi sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka imevät minut tyhjiin ja yksinkertaisesti karsin tuttava- ja jopa ystäväpiiristäni ne ihmiset, jotka vain vaativat, syyttelivät ja kaatoivat kaiken paskan toisten niskaan. Eli itsekkäästi sanottuna mietin nykyään todella tarkkaan kenelle aikaani uhraan. Itsekin mietin blogin aloittamista ennen tuota ”valaistumista” ja vaikka en ikinä usko, että olisin voinut päästä murto-osaankaan siitä bloggaajana kuin mihin sinä olet päässyt, niin mietin etten taitaisi olla ihan terve, jos juuri sapekkaista verenimijöistä päästyäni lähtisin altistamaan elämäni, tai osan siitä, samankaltaisille vieraille ihmisille. Olen tyytyväinen valintaani, koska maailma on pullollaan ihmisiä, joiden ainoa ilo on loukata muita ihmisiä ja bloggaajan “alastomuus” antaa siihen pikkusieluisuuteen oivan aseen.

    Toivon, että löydät rauhan itsesi kanssa ja kuten sanonta sanoo, niin aikansa kutakin. Ehkä löydät sen onnen ja ilon uudesta työstäsi. Olipa päätöksesi mikä tahansa, niin onnea elämääsi –olet toden totta ansainnut sen!

  • Reply Stella Saturday, May 4, 2013 at 20:38

    Wau. Tää oli ehdottomasti paras teksti mitä oon lukenu vähään aikaan. Ja täytyy sanoa että oon sun kanssa ihan samaa mieltä. Mun tuli paha olo sun puolesta, koska ihmiset oikeesti osaa olla tosi ilkeitä eikä kukaan oikeesti ansaitse kaikkee sitä paskaa mitä sä saat sun niskaan. Kyllä ihmisten pitäis ymmärtää, että ihminenhän säkin vaan olet. Ei kenenkään elämä oo täydellistä, jokaisen pitäis vaan oppii arvostamaan sitä, mikä omassa elämässä on hyvää eikä keskittyä siihen, miten muilla menee. Tsemppiä oikeesti, sitä sä tarvitset!:)

  • Reply Nappe Saturday, May 4, 2013 at 20:39

    Ei muuta sanottavaa ku: Hey soulsister. :)

    Voimia ja aurinkoisia hetkiä viemään varjot mielestä! You can’t change people but you can feel sorry for the ones with very little hope.

  • Reply Lila Saturday, May 4, 2013 at 20:40

    Oon lukenu sun blogia 2-3 vuotta. Ehkä tokaa kertaa kommentoin. Luen blogeja, kuten lehtiä. Viihteenä, rentoutuakseni, pukeutumisinspiraatiota saadakseni. Loistava blogi sulla. Ehkä jopa suomen paras. Ne vihaajat, kateellisia (vaikka inhoan kateellisuuteen vetoamista) , oma elämä kun on kurjaa, niin ei kestä toisen onnea. Jotkut ihmisistä on myös sellaisia, etteivät osaa olla onnellisia, vaikka kaikki olisi aivan hyvin. Tsemppiä ja jatka samaan malliin! :)

  • Reply Tanja Saturday, May 4, 2013 at 20:41

    Oli yksi parhaista kirjoituksistasi kyllä. Joudun myöntämään, että olen yksi niistä, jotka eivät koskaan kommentoi, koska positiivista kommenttia tulee “liikaa eikä sitä huomata”. Mutta nyt on pakko sanoa, että älä jätä tätä blogia, sillä oot mulle ainakin suurena inspiraationa! Ihan muutenkin kuin vain päivän asu -mielessä (okei, tilasin Bootztilta kun huomasin sun blogista heidän alet :D).

    Itsekin oot tottunut tekemään töitä pienestä pitäen ja oon seurannut unelmiani (nyt asun toisessa maassa ja pääsin juuri unelmieni opiskelupaikkaan). En ymmärrä, miten kestät, kun haluat hehkuttaa jotain asiaa ja saat vaan paskamyrskyn niskaan. Itse en jaksaisi päivää pidemmälle. Onneksi sulla on hyviä ystäviä ja ihana perhe. Eikä me normilukijat oleteta, että sä enemmän privaattijuttuja haluaisitkaan jakaa täällä blogissa. Juurikin noiden anojen vuoksi.

    Toivon sulle tosi paljon tsemppiä uuteen duuniin kesällä, ja mä oon ainakin yksi niistä, jotka on aidosti onnellisia sun puolesta. Toivottavasti vietät Jarskin kanssa hauskan kesän! :D

  • Reply Maria Saturday, May 4, 2013 at 20:45

    Kommentoin blogeihin äärimmäisen harvoin. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että pakko kommentoida jotain :) Oon seurannut sun blogia jo useamman vuoden ja etenkin viime aikoina oon ollut järkyttynyt siitä, millaista tekstiä porukka kommentteihinsa kirjoittelee.
    En oo koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, joilla on tarve tulla kommentoimaan vaan niitä negatiivisia seikkoja ja haukkumaan bloggaajaa. En myöskään ymmärrä sitä, miten jonkun menestys voi jotain toista harmittaa niin paljon. Elämä olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsis joka aiheesta mieltään pahoittaa :D Mutta kuten sanoitkin, ainakin niitä kommentteja lukiessa voi olla onnellinen siitä, miten hyvä elämä itsellä on.

  • Reply Jannajuulia Saturday, May 4, 2013 at 20:45

    Kaunista. Uskomatonta. Ihanaa että avasit tän keskustelun, harvoilta olen siitä
    Lukenut. Kauheen moni ajattelee bloggaajat koneiksi,
    Tunteettomiksi, joille voi nauraa kun tulee kirjoitusvirhe tai muu vastaava. Tää oli upeeta ja saat olla ylpeä itestäs.

    Oon sanaton siitä kuinka mahtava IHMINEN sä nyt oletkaan. Toivon sulle onnea ja kaikkea mahtavaa ja hyvää, sä olet sen ansainnut täböllä!!

  • Reply Minttu Saturday, May 4, 2013 at 20:46

    Hyvä Anna! Just noin, sinulla on täysi oikeus nauttia kaikista niistä asioista ja eduista, joita eteesi tulee. Olin sitä paitsi iloinen, että juuri sinut valittiin kyseiseen kesäduuniin, aivan varmasti olet taustasi ansiosta yksi pätevimmistä. Toiseksi on ollut todella mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea elämässä voi saavuttaa päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella, olet mielestäni hyvä esimerkki monelle siitä, miten unelmat voivat kantaa pitkällekin. Olet saanut ja kokenut paljon asioita, joista minäkin unelmoin, mutta tiedän, että minulla on yhtäläiset mahdollisuudet matkustaa Malediiveille, ostaa Chanelin klassikko tai hakeutua opinahjoosi, mikäli niin haluan ja koen sen tavoittelemisen arvoiseksi.

    Jatka samalla linjalla blogisi kanssa, se on todella huippu!

  • Reply jennnana Saturday, May 4, 2013 at 20:47

    Ärsyttää sun puolesta älyttömästi, oon vähän samantapainen ajatusmaailmaltani enkä ymmärrä miten mun onni ja menestys on muilta pois. Välillä vähän hankalaa kun poikaystäväkin on vähän enemmän tolla muiden onni on häneltä pois -asenteella, käyty monta keskustelua aiheesta kun ihmettelen miten se on siltä pois.. En oo vielä tähän päivään mennessä saanut vastausta ja yhteistä taivalta takana reippaat 7 vuotta :D Mutta sä oot kyllä sen muotikuution duunin ansainnut, juurikin saavutustes takia! Tsemppiä sulle, oot onnes ansainnut! Toivottavasti idiootit osaa pikkuhiljaa jo alkaa pitää sormensa kurissa ja olla vuodattamatta typeryyksiään :)

  • Reply sanna Saturday, May 4, 2013 at 20:51

    Hyvä Anna ! Oot varmaan inspiroivin ihminen, kenet tiedän. Go for it girl <3

  • Reply Elsis Saturday, May 4, 2013 at 20:52

    Moikka
    Onnea kovasti kesätyöpaikan johdosta :) Olen aivan järkyttynyt tästä pahansuopaisuudesta sua kohtaan. Eihän tässä voi muuta kuin tsempata sua ja yritä jaksaa näistä ilkeistä kommenteista huolimatta. Mä olen lukenut Mungolifeä ihan alusta asti ja olet edelleen mun lempparibloggaaja :) Mä tykkään juurikin tästä sun positiivisesta energiasta täällä blogissa ja siitä, että vielä kerrot jotain itsestäsi sekä elämästäsi vaikka niin moni lukeekin tätä blogia. Harmittavan monessa blogi on käynyt nykyään niin tylsäksi kun ei uskalleta enää postailla muuta kuin aamupalasmoothieista, päivän asuista ja siitä, että taas tuli mentyä salille. Vaikka ymmärrän kyllä tämänkin ilmiön. Kuka nyt haluaa ehdoin tahdoin altistaa itsensä niin järkyttävälle arvostelulle mitä nykyään bloggarit joutuvat kohtaamaan. No, mä ainakin tykkään lukea sun reissuista, ostoksista ja elämästä noin ylipäänsä. Mä olen sua aika monta vuotta vanhempi ja en voi kuin ihailla miten paljon olet ikääsi nähden saavuttanut! Kyllä noin nuorena pitää, voi ja saa nauttia oman työnsä tuloksista! Nauti ja tosiaan jaksamista tämän kaiken keskellä.

  • Reply Elli Saturday, May 4, 2013 at 20:55

    Voi Anna! Kunpa voisit olla ajattelematta joittenkin ihmisten ikäviä kommentteja! Olet ilopilleri, joka ajattelee. Nauroin ääneen, kun esim. luin hupaisaa analyysiäsi Suomen jääkiekkomaajoukkueesta…ajatuksenjuoksusi on hauska ja eläväinen ja kirjoitustyylisi erinomainen!

  • Reply niiimpä! Saturday, May 4, 2013 at 20:59

    Eimen oikeesti! Niin ärsyttävää ja inhaaa ku ihmiset on tollasia. Ihanku et ois nähny jäätävästi vaivaa ja kaikkea että oot siinä missä oot just nytten. Oot ansainnu sen sun elämänasenteella ja kaikella työnteolla jne. Se vaan on niin että jos joku näyttää menestyvän ja olevan täydellinen ja kaunis ja rikas jne, niin sillon sitä vaan vihataan.. Tuntuu että etenkin naispuoliset henkilöt. Mietin ihan samaa tossa vihatuimmat julkkikset -jutussa, jossa vihatuimmat ei suinkaan ollu mitään ikävimpiä, huonompaa julkisuutta saaneet ihmiset, vaan ne kauniit ja menestyvät naiset, joista juurikaan ei oo mitään skandaaliuutisia tai huumenkäyttöä paljastunu. Eihän siihen sitten vaan jää muuta syytä kuin että ihmiset vihaa sitä kun ne on niin hyviä, eli on kateellisia. En voi väittää etten ite ois joskus kateellinen kun luen jotain juttuja täällä, mutta tajuan että mun ei sen takia tarvi haukkua sua ja että mun ei silti tarvi luoda jotain mielikuvaa että oot joku itserakashorobimbo joka vaan leijjuu kaikella ja että vaikka mä oon sulle kateellinen, niin sä et silti oo perseestä. Moni vaan ei tunnu pystyvän takomaan tätä sinne pikkukalloonsa. Mä ainakin huomaan että oot ihana, rakastava ihminen sun läheisilles, ja että oot vaan oikeesti tosi hyvä tyyppi ja hyvä monessa asiassa. Ärsyttääää tyhmät ihmiset, herätkää ja menkäää muualle angstaamaan!

  • Reply Satu Saturday, May 4, 2013 at 21:00

    Suomalaiset ovat niin katkeria toisten menestymisestä. Jos on niin paha olla niin ottaisivat itseään niskasta kiinni ja tekisivät asialle jotain. Ihme inisiöitä ihmisistä on tullut. Tsemppiä!

  • Reply pauliina Saturday, May 4, 2013 at 21:01

    Jatka Anna samaan malliin, oot ihan huippu!!!!!! <3

  • Reply henna Saturday, May 4, 2013 at 21:01

    Voimia Anna ja kaikkea hyvää sinulle! :)

  • Reply Mya Saturday, May 4, 2013 at 21:02

    Suomalaiset on kateellista kansaa ihan yleisesti. Oli se sitten miten pieni ja vähäpätöinen asia, kuten naapurin Samin uusi auto, siitä ollaan kateellisia. Koskaan ei voida oikeasti olla onnellisia toisen puolesta. Mitä huonommin menee, sitä ystävällisempiä ollaan, mut appajee ku alkaa menemään vähän paremmin…
    Suomalaisilla on myös tapana rypeä siinä omassa kurjuudessaan, “kun mulla nyt menee näin huonosti” ja jostain kumman syystä, vaikka kuinka suomalaisella sisulla rämmitään siinä paskassa etteenpäin, asialle ei kuitenkaan tehdä mitään ja sitten mollataan ja vihataan yhdessä niitä jostka oikeasti tekee.
    Olen itse Suomalainen, mutta päätin jo kauan sitten erottaa itseni tästä mentaliteetista, että toisten menestyminen tekee mun elämästä huonompaa. Mä oon itse rakentanu mun elämää ja vaikka tää onkin tälläistä jatkuvaa taistelua, niin oon silti päässyt hullun pitkälle ja kuten arvata saattaa, paskaa sataa niskaan enemmän kuin koskaan, enkä edes vielä ole mun tavoitteita saavuttanut.
    Älä ikinä menetä sun positivista asennetta! Muista aina että SÄ oot tehny työtä sun menestyksen eteen ja nyt se tuottaa tulosta. Ne ihmiset, jotka sua mollaa ja haukkuu on vaan täällä pönkittämässä omaa huonoa omaatuntoaan, koska eivät itse ole tarpeeksi rohkeita astumaan laatikon ulkopuolelle ja ottamaan härkää sarvista. Pakkohan sitä pahaa mieltänsä on jonnekkin kaataa. Nämä ihmiset eivät ehkä ikinä ymmärrä mitä on seisoa peilin edessä ja katsoa omaa kuvaansa kriittisesti miettien, että mitähän minä voisin tehdä jotta saisin omasta elämästäni sellaisen kun oon aina haaveillut ja vielä lähteä toteuttamaan sitä.
    Ole rohkea, onnellinen, positiivinen ja nauti täysillä kaikesta mitä teet! Sun blogia on ihanaa lukea ja toivon todella, että saat elämääsi paljon hyvää.

  • Reply laauur Saturday, May 4, 2013 at 21:08

    Wau oon sanaton. Upeaa pohdintaa anna! En osaa muutaku sanoa että sä oot mulle suuri.inspiraation lähde, ja älä vaan lopeta tätä hommaa!

  • Reply Anna-Maija Saturday, May 4, 2013 at 21:10

    Hienosti kirjoitit aiheesta! Mä niin toivon, että edes joku näistä vihaajista miettisi tämän tekstin jälkeen tekosiaan, mieluiten useampi. Toivon, että teksti herättelee ajattelemaan nyt, eikä joskus vuosien päästä. (olen aina ajatellut anonyymien vihaajien olevan nuoria naiiveja tyttöjä.)

    Sulle jaksamista näiden ilkeyksien keskelle! Kuulostaa niin kliseiseltä sanoa, mutta jatka samaan malliin, kirjoitustyylisi ja moni mielipiteesi uppoaa ainakin muhun!! :)

  • Reply Liisa Saturday, May 4, 2013 at 21:13

    Voimia <3

  • Reply JJ Saturday, May 4, 2013 at 21:13

    Huoh. Monesti olen aikonut kommentoida, mutta jostain syystä aina jättänyt väliin. Toimit tänään ainakin mulle inspiraationa. Typerä essee odottaa kirjoittamistaan ja olisi niin paljon muutakin mielen päällä. Mutta nyt mä sen teen. Oikeestaan tässä postauksessa oli nyt niin paljon mua koskettavia asioita etten saa edes kirjotettua mitään järkevää. Kateutta on tullut mietittyä viimeisen puolen vuoden aikana tosi paljon. Tunnen muuttuneeni viime aikoina paljon ihmisenä ja huomannut kuinka turhaa kateus on. Kuinka paljon olenkaan kadehtinut ystäviltäni… Ja kuinka surullista on, että ihmiset eivät edes huomaa olevansa kateellisia. Kuvitelkaa nuoria naisia, jotka haukkuvat toista, joka on heitä kauniimpi. On uskomatonta, etteivät he tunnista kateuden tunnetta itsessään. Tai ehkä kyse on siitä, ettei omaa kateuden tunnetta ole sopivaa myöntää. Silloinhan vain myöntäisi oman heikkoutensa. Ehkä haluaisin kehottaa kaikkia ihmisiä miettimään, mikä saa aikaan negatiiviset tunteet toista ihmistä kohtaan. Onko syy ennemminkin sinussa itsessäsi? Uskon, että jos pohditte näitä asioita, voitte kasvaa ihmisinä. Hah :D ja mikä olisi sen parempaa.

    Ja tosiaan, ette näe ihmisen naamasta miten tällä menee. Ja kaikki on niin suhteellista… Voisin kertoa esimerkin, en kyllä tiedä avaako se teille ajatuksiani. Olin vakavassa parisuhteessa 7 vuotta. Mieheni petti minua, päätimme sen jälkeen vielä yrittää olla yhdessä. Puoli vuotta tämän kriisin jälkeen kerroin uudehkolle ystävälleni mitä oli tapahtunut. Hän oli järkyttynyt, koska oli pitänyt meitä maailman onnellisimpana parina ja kadehtinut meitä. Itse olin järkyttynyt siitä että joku kadehtii minulta jotakin :D mutta totisesti, kaikilla sitä paskaa riittää vaikka siitä ei ympäriinsä huutelisikaan.

    Kiitos Anna! Olet paras <3 anteeksi mielenvikainen kommenttini

  • Reply erica Saturday, May 4, 2013 at 21:14

    Vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä, oon lukenu sun blogia kauan ja mielessäni ihmetellyt miten kaikki ei ymmärrä että se että sä elät omaa unelmaas ja oot onnellinen ei tarkota että se on joltain toiselta pois. Mulle, jonka suunta on lukion jälkeen ollut välillä todella hukassa, oot ollu aivan mahtava esimerkki siitä että omia unelmiaan kannattaa tavotella ja siinä onnistuminen on itsestä kiinni. Voimia ja jaksamista sulle, jos lopettaisit bloggaamisen niin ainakin mulle (ja veikkaisin että monelle muullekkin) jäisi kova ikävä sua ja sun juttuja!

  • Reply Arja Saturday, May 4, 2013 at 21:17

    Ehkä vain ne, jotka itsekin pitää blogia pitää, tajuaa positiivisen palautteen merkityksen.
    Muuten sulla ei olis näin paljon lukijoita, jos juttusi ei olisi kiinnostavia.
    Itseäni, kun noi muotijutut ei läheltä liippaa, kiinnostaisi ihan puhtaasti mitä mikin laukku tai huivi maksaa, tai hame tai pusero, kun en yksinkertaisesti tiedä enkä halua joka postauksen jälkeen kysyä, mut kiinnostaa silti.
    Olenko ainut, jota vain rahallinen arvo kiinnostaa ?

  • Reply sannamari Saturday, May 4, 2013 at 21:18

    Hyvä teksti.. Ite välillä blogiasi lukeneena ja joitan juttuja ihmetelleenä voin sanoa että tämä avasi vähän ymmärtämään paremmin sinua. Varsinkin kommentti että haluaisit että blogin perusteella sinusta saisi kuvan kuin olisit tv-julkkis tai satuhahmo auttoi ymmärtämään mitä ajat takaa. Ja että haluat antaa tuollaisen ns. pinnallisen kuvan ja viihdyttää sillä lukijoita ja saada viihdyttävän lukukokemusen heille, jos nyt oikein ymmärsin:) Enkä siis tarkoita sinua pinnallisena vaan että et halua juurikin henk.koht. elämästäsi sen syvemmin kertoa. Vaikka itekin ihmettelen miksi laitat lomapostaukseen 20 kuvaa itsestäsi bikineissä, niin ei se tee sinusta pahaa tai ilkeää ihmistä. En vaan ymmärrä sitä..tai mihin sillä pyritään..Mutta ihmiset on niin erilaisia kaikki :) Itse työskentelen hoitoalalla ja blogit ovat minulle viihdettä joita satunnaisesti selailen esim. vapaapäivinä.. Ihmetyttää kyllä miten ihmisillä on niin paljon vihaa toisia ihmisiä kohtaan. Kaikilla on kuitenkin omat ongelmansa joista ei välttämättä tiedä kukaan, niin turha mielestäni tuntemattomia alkaa haukkumaan ja kadehtimaan. Hyvää kevättä sinulle :) !

  • Reply Emmi Saturday, May 4, 2013 at 21:19

    Täytyy myöntää, että on tässä tullu itekki luotua susta välilllä sellanen “sulla on niin täydellinen elämä ja vähän liiankin” kuva. Mutta oon silti koko ajan tiedostanut, että varmasti olet ansainnut kaiken sen onnen minkä olet saavuttanutkin. Ja kun sehän ei ole keneltäkään muulta pois. Eihän terve ihminen ajattele ja toivo mitään muuta kun hyvää onnellista elämää muille ihmisille. Ja mä ainakin toivon, että ihmiset tajuis jättää ne turhanpäiväiset pahan fiiliksen tuoja kommentit kokonaan pois. Totta kai voi jättää asiallista rakentavaa kritiikki palautetta jos on tarvetta, mut miks turhaan pahoittaa sun mieltä. Sä kuitenkin näät ihan pirusti vaivaa kaiken tän bloggaamisen eteen että ei voi kun ihailla sun ponnisteluja tän kaiken eteen. Kiitos tästä mielettömän mieltä avartavasta kirjoituksesta. Ja onnea superista kesätyöpaikasta! Ja ihanaa kesää muutenkin <3

  • Reply Krisu Saturday, May 4, 2013 at 21:20

    No voi että :( Kylläpäs sulle on taas satanut paskaa niskaan. En ole koskaan ymmärtänyt tuollaisia ihmisiä, jotka sitä paskaa ovat olleet nytkin jakelemassa, mutta sen tiedän, että suomalaiset on joskus ylitse kaiken muun kateellisia! Just mentaliteetilla, että toisen onni on omasta pois.

    Itse oon kans ihminen, joka on saavuttanut paljon ja jolla on aina ollut paljon. Enkä ole pitänyt kynttilääni vakan alla ja sitten sitä paskaa lentää, ku en tajua piilotella onnellisuuttani vaan leijun vaan ylivertaisuudessani. Tietysti määrä on pienempi, kun sen antajina olivat lähinnä luokkakaverit peruskoulussa ja sittemmin karsin elämästäni mokomat alemmuudentuntoiset tyypit. Enkä ole “julkisuuden henkilö”, joten määrät olivat paljon pienempiä. En voi kuvitellakaan, mitä homma on sinulla.

    No joka tapauksessa, halusin kuitenkin taas tulla ilmaisemaan tukeni. Sinä pidät minun mielestäni parasta blogia minkä minä tiedän. Täällä on laadukkaimmat tekstit, sisällöt ja kuvat. Kaikki sinun jumalattoman kovan työntekosi ansiota. Tykkään lukea, kun sinulla menee hyvin ja olet onnellinen ja olen aidosti onnellinen puolestasi. Olen juurikin yksi niistä tyypeistä, jotka katsoo pilvilinnaasi ja aattelee, että minäkin haluan. Eikä sinun pilvilinnasi ole minulta pois, vaan pelkästään inspiraatio.

    Ehkä pitäisi useammin tulla jättämään positiivisia kommentteja. Minulle kun sinun blogisi lukeminen on ollut yksi arjen nautinnoista jo useamman vuoden. Rakastan sitä, kun voin istahtaa teekupposen kanssa lukemaan seikkailuistasi ja ihailemaan upeita asukokonaisuuksia ja valokuviasi ympäri maailmaa. Suunnattoman iso kiitos tästä kaikesta :)

    Ja ettei nyt kukaan luulisi minua miksikään teiniuuveloksi, joka sokeana ja naiivina tulee perässä, niin kerrottakoon, että tämän kommentin kirjoittaja on 27-vuotias lakimies.

  • Reply kaesa Saturday, May 4, 2013 at 21:20

    Tässä sulle yks positiivinen kommentti niiden paskojen vastamyrkyksi! :) Sun blogi on siitä hyvä, että täältä löytyy oikeasti sisältöä jonka kanssa viettää aikaa. Niin monet, oikeesti tosi hyvät blogit, on sellaisia että kerran päivässä tulee yks postaus jossa on vain yksi kuva, vaikka päivän asusta tai hassusta ilmeestä jonka bloggaajan kissa on tänään vääntänyt kameralle, tai mitä vaan ihan kivaa, lievästi jopa mielenkiintoistakin, mutta sitten sen kuvan kanssa ei oo niinku yhtään mitään _luettavaa_, vaan se on siinä. Että jaa. Kiva tälläsellä sikahitaalla nettiyhteydellä latailla (vähintään) 5 minuuttia sivua jonka palkitsee sut yhdellä instagram -kuvalla, ja ruokatuntia olis sit vielä se 50 minuuttia jäljellä tapettavana :D Ja kun jos kyseessä on vaikkapa asupostaus, niin olis ihan mielenkiintoista _lukea_ siitä myös jotain.. Mut sun blogissa ei oo ollenkaan tätä ongelmaa, melkeen päin vastoin :D Mutta siis sisältöä riittää ja sitä on viihdyttävää lukea, harmi että joskus joudut kirjoittamaan tämmösestä vähän ikävämmästä aiheesta, mutta se on sun blogis ja sä kirjotat mitä kirjotat. Ja negatiivisistakin asioista sä osaat kirjottaa sen verran kypsästi ja analyyttisesti, että sitäkin on oikeestaan ihan mukavaa lukea. Semmosta fiksua pohdintaa. Jes!

  • Reply Mimmu3 Saturday, May 4, 2013 at 21:24

    ” Ne ihmiset, jotka minua vihaavat, eivät vihaa minua. He vihaavat mielikuvaansa minusta.”

    Juurikin näin, oon täysin samaa mieltä sun kanssa! Anna oot mahtava, jatka samaan malliin eteenpäin.

  • Reply Maria Saturday, May 4, 2013 at 21:24

    Haluun kiittää sua ihanasta blogista! Mungolifesta löytää aina erilaisia juttuja, inspiroivia päivänasuja, jänniä matkakertomuksia, sopivan ironisesti kantaaottavia kirjoituksia, kertomuksia oikeasta elämästä ja super söpöjä Simba-kuvia! Tsemppiä kaikkien bloggaamisen varjopuolien kanssa selviytymiseen, toivottavasti jaksat niistä huolimatta edelleen jakaa sulle tärkeitä asioita täällä ja piristää mun päivää.:)

    – Pitkäaikainen (liian harvoin ansaittua positiivista kommenttia antava) mungolukija

  • Reply bebe Saturday, May 4, 2013 at 21:25

    Koita rakas ihminen jaksaa kaikkea tuota! Paljon siinä on jaksamista, varmasti enemmän kuin monella muulla! Myös minusta tuntuu, että tuo raha ja kaikki merkkituotteet, ovat se kaikista pahin asia sinussa (monien ihmisten mielestä). Kyllähän se välillä tuntuu epäreilulta, että itse joutuu miettimään, mistä saa rahat vuokraan, kun kaikki päivät menee opiskellessa ja osa-aikatyökin on niin huonopalkkainen, että tiukkaa tekee. Mutta kun tarkemmin miettii, niin onnekashan sinä olet, ja onnekkaitahan me kaikki muutkin ollaan! Eihän onni ole sitä, että on paljon rahaa!! Saisivat ihmiset katsoa ympärilleen – tänään minä olin suurista rahahuolista huolimatta onnellinen, koska näin kymmeniä sini- ja valkovuokkoja. Näin myös tokkuraisen mehiläisen – kesä tulee! Ihmisten pitäisi vaan muokata suhtautumistaan elämään. Siinähän menee koko elämän kauneus ohi, kun syyttelee muita ja keskittyy negatiivisuuteen ja murehtimiseen. Ihanaa kevättä! :)

  • Reply Cha Saturday, May 4, 2013 at 21:27

    “Kel onni on, se onnen kätkeköön” kuuluu suomalainen sananlasku, joka on aivan älytön. Olen pahoillani, että niin moni tulee kateelliseksi kaikesta mitä sinä olet saavuttanut kovalla työllä.

    Ennen kaikkea pidän sun blogista, koska siinä on se “paljon haukuttu” positiivinen sävy! Itsellenikin tulee parempi mieli, kun sulle – tai kelle tahansa ihmiselle – kuuluu hyvää :) Myös ilo on tarttuvaa.

    Toivottavasti kertomasi panostus kouluun, kokemuksiin ja työhön herättelee niitä kateellisia ja laiskoja ihmisiä, jotka valittavat sun menestymisestäsi, jonka olet kovalla työllä ansainnut. Täällä on toinen, joka allekirjoittaa täysin sun sanat, että jokainen voi saada unelmiensa opiskelu- tai työpaikan, kunhan yrittää.

    Pidä pää ylhäällä ja jatka positiivisella asenteella. Täällä on muitakin sellaisia, jotka elävät samalla asenteella :)

  • Reply Mia Saturday, May 4, 2013 at 21:28

    Kateus on täällä kansantauti, eikä sille ilmeisesti mahda mitään. Sinä, kuten kuka tahansa muukin, joka tekee töitä unelmiensa eteen, on ansainnut aivan joka euron, kiitoksen, onnen hetken ja -tunteen, tyytyväisyyden itseensä, aivan kaiken. Saadakseen jotakin joutuu tosiaan monesti myös luopumaan jostakin. En pysty ymmärtämään, kunka kukaan toivoisi toiselle epäonnea, kuinka haluaisi ottaa toiselta onnen pois, varsinkaan, mikäli se ei millään tavalla auta ko. ihmistä saavuttamaan onnea omassa elämässään.

    Minusta sinä olet erinomainen esimerkki nuorille (ja vähän vanhemmillekin). Esimerkki siitä, mitä ihminen voi saavuttaa kun pitää kiinni unelmistaan, on valmis tekemään töitä saavuttaakseen ne ja valitettavasti myös esimerkki siitä, että unelmilla on hintansa.

    Kiitos Anna hyvästä blogista ja kaikista mielenkiintoisista kirjoituksista ja kauniista kuvista!

  • Reply Maarg Saturday, May 4, 2013 at 21:28

    Kiitos hienosta kirjoituksesta. Naisten viha toisia tuntemattomia, kauniita, menestyviä naisia kohtaan on jotain käsittämätöntä. Mun mielestä sä olet upea ja kaunis nuori nainen ja mä pidän sun blogista hyvin paljon. Kiitos kun jaksat kirjoittaa meille kaikesta paskasta huolimatta. :)

  • Reply ilmis Saturday, May 4, 2013 at 21:30

    todella hyvä postaus. :) ihmisten pitäis ymmärtää, että kaikella on puolensa. saatat olla menestynyt, hyvin toimeentuleva, onnellinen, mutta samalla vaikka kärsiä parisuhdeongelmista tai olla tyytymätön omaan vartaloosi. Näitä asioita ei tule esiin blogissa, joten ihmiset olettavat sinun elävän “täydellistä elämää”.

  • Reply Sindu Saturday, May 4, 2013 at 21:30

    Kommentoin todella harvoin, mutta kyllä nyt täytyy: olet upea. Olen seurannut blogiasi aivan sen alkutaipaleista asti. On ollut kausia, kun olen ollut kanssasi eri mieltä (mutta enpä koskaan kommentoinut), samaa mieltä (no enpä tainut silloinkaan kommentoida), olen ollut kateellinen (juu en kommentoinut silloinkaan), todella ylpeä sinusta (ei vieläkään kommentteja) ja kausia jolloin vain kyllästyin enkä jaksanut käydä muutamiin viikkoihin lukemassa (mutta aina lopulta palasin). Ennen kaikkea olen aina katsonut sinua ylöspäin, olet ollut vuosi kaudet idolini, ja olet mua vielä nuorempikin! Olet vahva, rohkea ja sinnikäs. Kaikkea mitä itse en ole, mutta yritän olla. Olet aina ollut todella inspiroiva!Olen tuntenut mukana, kun olet kertonut iloistasi ja suruistasi. Vaikket koskaan ole julkisesti kertonut kaikkein henkilökohtaisimpia juttuja, niin olet kertonut tarpeeksi, jotta minusta, lukijasta, on tuntunut että sinulle tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet kuin hyvälle ystävälle. Niin hullulta kuin se kuulostaakin! Kun vuosien ajan on seurannut sivusta toisen ihmisen elämää, alkaa kyseinen ihminen tuntua kuin tutulta kaverilta-vaikket sinä itse tiedä yhtään kuka minä olen! Mutta siinä missä sitä tuntee ilot ja surut ystävän puolesta, niin näköjään niitä tuntee myös bloggarin puolesta jonka elämää on seurannut viisi vuotta :) Mutta siis… olet upea. Älä koskaan menetä siipiäsi <3

  • Reply Silja Saturday, May 4, 2013 at 21:30

    Ajattelin kommentoida tänne ensimmäisen kerran ja kannustaa sinua jatkamaan ihanan blogisi kirjoittamista. Samaistun elämäsi käänteissä paljon sinuun ja uskon että meistä tulisi hyvät ystävät, jos tiemme niin sallivat. Suomalaisten nuorten naisten kateus on saanut minutkin muuttamaan Suomesta muutama vuosi sitten, jättäen rakkaan perheeni tuhansien kilometrien taakse. Perheen, jota näen nyt pari kertaa vuodessa muutaman päivän ajan vain siksi, että saisin olla onnellinen ja en jatkuvan arvostelun alaisena.

    Ymmärrän, että paineet ovat sinulla tuhannesti kovemmat, mutta syy miksi ihmiset puhuvat sinusta pahaa on heidän kateellisuutensa ja paha olonsa. Blogisi on päivieni piristyshetkiä, kun masennun työn, kiireen, koulun, stressin, ihmissuhteiden ja miesasioiden alle. Olet fiksu, kypsä, vahva ja sympaattinen nuori nainen ja toivon lukea puuhistasi ja persoonallisesta tyylistäsi vielä jatkossakin.

    Voimia ja jaksamisia!

  • Reply katmandoo Saturday, May 4, 2013 at 21:32

    Aika järkkyjä kommentteja kyllä saat. Ja kerta toisensa jälkeen saa kyllä ihmetellä, että miten ne ihmiset KEHTAA kirjotella tänne niitä kommenttejaan.. Tietäen, että sinä ne luet. Ehkä joku/jotkut ei vaan ymmärrä miltä ne turpaanvetouhkaukset sun muut oikeesti tuntuu. Netissä on niin helppo olla joku muu kun oikeesti on ja päästää joku primitiivinen puoli valloilleen, mikä normaalielämässä ois kontrollissa. MUTTA SILTI. Joskus olis eri mielenkiintosta nähdä, ketkä sen anonyymiyden taakse oikein piiloutuu.

    Toivottavasti joskus ois mahollista tehä tolle asialle oikeesti jotain, tuntuu et tää koko tilanne vaan lähtee koko ajan enemmän käsistä!

    Mutta toivottavasti noi Ahdistavat Anonyymit ei saa sua ihan heti lopettamaan bloggaamista. Mun mielestä on ihana katsoo kuvia sun reissuilta ja lukee uusista kokemuksista. Kenties siinä voi yksi jos toinenkin olla (HILJAA MIELESSÄNSÄ) vähän kateellinen, jos ulkona sataa kissoja ja koiria… mut ehkä se KUITENKIN antaa enemmänkin just sitä inspiraatioo, että wau, tota mäkin haluan kokeilla, tai tonne mäkin haluan matkustaa.

    TSEMIÄ.

  • Reply iknowthis Saturday, May 4, 2013 at 21:32

    Oon miettiny monesti, että mikä tässä sun blogissa on just se, mikä saa normaalitkin ihmiset heittäytymään eläimiks keskustelupalstoilla :D luulen, et se on jotenki se tyyli, millä kirjotat. Osaat kyllä epäilemättä kirjottaa hyvin, mut ehkä sun persoona tulee sun tekstistä esiin väärällä tapaa. Uskon, että oot tosielämässä varmasti ihan tavallinen ja mukava tyttö ja sen huomais varmasti vihaklubin (:D) jäsenetkin, jos ne sut tapais livenä. Ei jokainen pomokaan oo voinu susta tykätä, jos olisit oikeesti typerä bimbo! Mietin vertailuna vaikka nelliinaa ja mrs. v:tä, joilla on myös paljon lukijoita, mutta vihakommentteja luultavasti todella paljon vähemmän. He yhtälailla puhuu uusista kengistä, laukuista, matkustelusta, välillä jostain henkilökohtasemmastakin. Eikä kirjoita mitenkään nöyristellen tai peitellen. Jos te kolme kirjoittaisitte samasta asiasta omin sanoin postauksen, luultavasti nelliinalle ja mrs. v:lle lähinnä hymyiltäisiin (“hyvä postaus, kiva meininki”) mutta sun kirjotuksesta joku provoisoituis riittävästi, että viittis siitä vuodattaa myös kommentilaatikkoon. Mun mielestä kyseessä on vaan sävyerot kirjotustyylissä, mistä tulee tää ihmisten “narsisti, kehuskelee jatkuvasti omilla asioillaan”. Todellisuudessa oot ehkä tarkottanu asiat luettavaks pilke silmäkulmassa ja rennosti (niinkuin kertoisit asiat jos nähtäisiin kadulla), mutta se ei ehkä välity toivotulla tavalla aina ruudun toiselle puolelle? En tiedä.

    “Tai se, että ihan sama, mitä teen, niin sen pitää olla täydellistä ja virheetöntä. Jos en tiedä jotain yhtä pientä asiaa, olen tyhmä. Jos en saa täysiä pisteitä kokeesta, sitä rietostellaan läpi ja ympäri.” Tästä mulla tuli mieleen myös, et ehkä tavallaan annat joskus lukijoille oletuksen siitä, et sulta voikin odottaa aina menestystä, älykkyyttä ja hyviä suorituksia niinkun oot tuonut esiin. Esim. sain siitä esseenpalautuskirjotuksesta kuvan, että koulumenestys on tärkeää, eikä yhdelle satunnaiselle huonommalle arvosanalle voi nauraa tai ohittaa sitä kättä heilauttamalla. Ehkä vihaklubi tykkää tarttua tähän juuri siksi, koska ne tietää, ettet ehkä suhtaudu aina huumorilla satunnaisiin epäonnistumisiin? En tiedä. Tsemppiä kuitenkin Anna! Ois myös kiva saada pitkästä aikaa videopostausta, jos haluat tai jaksat joskus tehdä. Luulen, että siitä vois välittyä tännekin paremmin se, millaisen tytön postauksia täällä luetaan :)

  • Reply Taru Saturday, May 4, 2013 at 21:35

    Ihan ensin ennen kun unohdan mitä halusin kommentoida, niin onnea työn johdosta! Varmasti sait sen oikeista syistä.

    Vaikka tykkäänkin ihastella asukuvia ja oikeestaan tykkään kaikista sun postauksista, niin nää joissa on enemmän ajatusta (enkä tarkoita ettet panostaisi kaikkiin postauksiin) on mun lemppareita. Oli ne sitten negatiivisia, positiivisia tai mitä milloinkin. Toivon ettei kaikki se paska mitä sun niskaan kaadetaan saa sua luopumaan bloggaamisesta tai sensuroimaan ajatuksias, vaikka olis ihan ymmärrettävää jos niin tekisit.

    Kyllä mullekin välillä iskee kateus kun seuraan sun “täydellistä” elämää, mutta se on hyvää kateutta, sellaista joka saa potkimaan itseään persuksille ja panostamaan vaikkapa opiskeluihin enemmän, koska ihan varmasti sä olet panostanut sulle tärkeisiin asioihin. Ja hei, kuinkahan paljon seuraajia sais bloggaaja joka ei koskaan käy missään, tekee ihan tavallista työtä, shoppailee tavallisissa liikkeissä, käy perjantaina bissellä ja jokainen viikko toistuu samalla tavalla? Ehkä jonkun verran, mutta tuskin yhtä paljon kun sä oot saanut. Sä annat itsestäs niin paljon tälle blogille, ja mun mielestä on uskomatonta miten ihmiset kehtaa tulla syytään shaibaa sun niskaan tai keskustelupalstoille nimimerkin suojissa.

    Toivon että tää positiivinen kommentti ei jää huomaamatta ja että saan jotenkin välitettyä virtuaalisen olan taputuksen. On nimittäin aika paljon päiviä kun lapsi ei nuku, riidellään miehen kanssa, opiskelut kaatuu päälle, työt stressaa, kahvinkeitin menee rikki, bussit pettää, hiukset on huonosti eikä vaatteetkaan istu, ja niinä päivinä (pika)kahvikupillinen ja sun postauksen lukeminen piristää ihan suunnattomasti.

  • Reply Lisa Saturday, May 4, 2013 at 21:35

    Ihana kun uskallat jakaa ajatuksias näin ❤ on niin surullista huomata miten julmia naiset voi olla toisilleen nykyään :( en myöskään ymmärrä että miks täytyy aina mollata muita jos toinen on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Miten toisen onnellisuus on mitenkään pois muilta?

  • Reply L. Caro Saturday, May 4, 2013 at 21:36

    Oon lukenu sun blogia jo pitemmän aikaa, mutta en oo koskaan saanu aikaseksi kirjottaa sulle tänne kommenttilootaan, mutta nyt olis sen aika! Harmittaa suunnattomasti tuommosten tyyppien kommentit, joiden tarkotus on vaan tuoda sulle paskaa fiilistä onnistumisten ja ilon hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajattelutapaa, että jos toisen ja vielä tuntemattoman ihmisen elämä on hyvää ja tyyppi on menestynyt tekemisissään, niin se olis jotenkin itseltä pois ja se ois esim. sun syy, jos oma elämä tuntuu paskalta. Sun kaltaiset ihmiset inspiroi ainakin mua uskomaan itseeni, tekemään duunia omien haaveiden toteuttamiseksi ja nauttimaan elämästä ja tarttumaan sen tuomiin mahdollisuuksiin. Jos haluaa jotain hyvää elämältä niin pitää tajuta myös itse mennä vastaan
    ja nähdä vaivaa. Silloin se kaikki on ansaittua.

    Muista, että tärkeintä on se, että ihmiset joita sä rakastat, rakastaa sua takaisin ja tuntee sut. Muilla ei oo mitään väliä loppupeleissä eikä niille kannata antaa valtaa pilata sun hyvät fiilikset! Oon itse kokenut samankaltaista dissausta, koska munkin elämä on ihanaa – mulla on hyvä tutkinto, oon matkustellu paljon, asunu eri maissa ja musta tykätään. Rahaakin on sopivasti. Oon vaan opetellut olemaan välittämättä inhottavista puheista ja keskittyny olennaiseen eli elämään mun näköistä elämää ja rakastamaan mun läheisiä.

    Sun perhe on varmasti susta ylpee. Kyllä kaikki järjestyy. Oot upee <3 sata halia!!

  • Reply linski Saturday, May 4, 2013 at 21:37

    Aivan loistava postaus ja osoitat kyllä älykkyytesi kirjoitustaidollasi. Toivon että henkilöt joilla ei ole taitoa arvostaa muita ihmisiä saisivat jotakin irti tekstistäsi. Tuntuu todellakin usein turhalta mainita erikseen, että olipa mukava postaus taas kerran, mutta onneksi tiedostat että meitä faneja on enemmän kuin vihaajia. Vahva ja ehjä ihmisenä saat ollakin, kun kestät kaiken paskan. Bloggaajan ei onneksi tarvitse antaa elämästään julkisuuteen kuin vain se, minkä itse haluaa. Paljon tsemppiä ja hyvää kesää sulle, halusin nyt vaan jättää sellaisen kannustavan kommentin. :)

  • Reply kettu Saturday, May 4, 2013 at 21:38

    Oon ollu semiaktiivinen lukija jo muutaman vuoden, mutta enpä oo tainnu ennen kommentoida. Viimeistään nyt oli kyllä vähän pakko. En nimittäin voi muutakun ihmetellä ihmisiä. Vois kuvitella, että senkin kaiken ajan minkä käyttää jonkun (tässä tapauksessa siun) vihaamiseen, vois tehdä jotain parantaakseen omaa elämäänsä. Vaikka yrittämällä löytää sen jonkun kivan duunin tai saavuttaakseen jonkun elämän. Luulis, et tollanen vihaaminen ja keskustelupalstoilla riehuminen veis aikapaljon aikaa…

    En ylipäätään ymmärrä kateutta. Tottakai jokainen on joskus jostain kateellinen, mut pidemmän päälle se on aika turhaa. Ei kannata verrata muita itseensä, vaan keskittyä omaan elämään.

    Tsemppiä ja toivottavasti jatkat edelleen tätä :) Jotenkin siistiä nähdä miten joku oikeesti saavuttaa elämässään unelmiaan :)

  • Reply Jatta Saturday, May 4, 2013 at 21:38

    Tää pisti kyllä ajattelemaan, miten kateellisia jotkut ihmiset onkaan. Pitäiskö sun muka esittää täällä masentunutta ja surullista, jotta vihaajat ei ois kateellisia eikä haukkuis sua sun saavutuksista ?

    Muistan vielä, kun pari vuotta sitten 14-vuotiaana olin yhdellä keskustelupalstalla, ja siellä oli keskustelu susta ja sun blogista, jossa haukuttiin jotain sun tekemisiä. Sitä kautta googletin blogin nimen, ku en ollu ennen käyny sun blogissa.
    Ensimmäinen ajatus mulla oli, että voiko tällänen olla todellista, ku olit tosi usein jossain etelässä lomalla ja asuit ulkomailla ja olit niin nätti ja kaunis. Seuraavaks ihmettelin, et miks siellä keskustelussa haukuttiin sua. Jatkoin sun blogin selaamista, enkä löytäny mitään ilkeää tai negatiivista sanottavaa susta, kuten ne toiset ilmeisesti oli löytäny.
    No, siitä asti oon lukenu sun blogia säännöllisesti ja oon ollu aina iloinen ja onnellinen sun puolesta ku sulle on tapahtunu jotai kivaa ja positiivista, ja oon myös ollu surullinen ja myötätuntonen ku sulle on käyny jotai ikävää.

    Mut vieläkään en ymmärrä, miten aikuiset naiset voi olla niin ilkeitä ja pahaa tarkottavia toista naista kohtaan, joka ei oo mitään pahaa niille tehny, eikä oo ylipäätään sanonu blogissaan mitään mikä ois heitä loukannu.
    Tällä haluun vaan sanoa, et ihailen sun työtä mitä oot tehny tän blogin ja kaiken muunki eteen, oot ansainnu kaikki hyvät jutut ja se todellakin vaatii paljon sietää tommosta roskaa, mitä jotkut kirjottaa susta. Säkin oot vaan ihminen, ja vielä tosi ihana sellanen, toivon kaikkee hyvää sulle ! :)

  • Reply aa Saturday, May 4, 2013 at 21:39

    pakko sanoa, että parhain postaus pitkään aikaan missään. löyty paljon uusia ajatuksen aiheita. tuntu just siltä et tän kirjotti ihminen, ei bloggaaja:)

  • Reply Ems Saturday, May 4, 2013 at 21:40

    Olet aivan oikeassa siinä, että me jotka nautimme päivittäin upeasta ja laadukkaasta blogistasi, emme anna tarpeeksi sille sen ansaitsemaa positiivista palautetta! Korjataampa hieman tilannetta!

    Kiitos, kun viet lukijoitasi ympäri maailmaa, jaat kanssamme muotia, herätät keskustelua mielipiteillä ja ennenkaikkea tuot sitä positiivista asennetta esille! Kiitos, että jaksat antaa meille muille iloa, inspiraatiota, tietoa ja mielenkiintoisia lukuhetkiä blogisi kautta, vaikka kaikki kateudeltaan eivät sitä osaa arvostakkaan.

    Se mitä sinulla on ei ole keneltäkään muulta pois. Päinvastoin, sinä annat omaasi blogin muodossa kaikille niille, joilla sitä ei ole!

    Keep up the good work ja tsemppiä kaiken negatiivisen jaksamiseen! :)

  • Reply m Saturday, May 4, 2013 at 21:42

    Tosi ihana teksti, toivottavasti saa myös viha anot ajattelemaan! Myönnän kuitenkin, että oon itse monesti ajatellut muotikuutio duunin kaltaisista jutuista, että on epäreilua kun ns. “Julkkis” pääsee tietysti tavallisten tallaajien ohi, vaikka olisikin pätevä hommaan ja kaikkea muuta. Mutta toisaalta, oothan sä tehny sen eteen töitä että sut tiedetään ja ansaitsen sen!

  • Reply maria Saturday, May 4, 2013 at 21:43

    Haluan vain sanoa, että pidän blogistasi todella paljon. Hienot kuvat, sekä mielenkiintoiset kirjoitukset piristävät monesti päivän. Vaatevalintasi ja elämäntyylisi ovat mielestäni täynnä makua ja inspiroivia.
    Kateus! Se taitaa vaivata monia negatiivisesti kommentoivia. Epävarmat ihmiset, joilla ei ole omaa elämää. Näiltä ihmisiltä voi vain kysyä: miksi luette tätä blogia jos ei miellytä?
    Paljon positiivisia energia-aaltoja minulta!

  • Reply Vivella Saturday, May 4, 2013 at 21:44

    Wau.

    Hieno teksti, hyvin melankolinen toisaalta. Mutta täyttä asiaa.

    Harmittaa puolestasi niin paljon. Jos olisin itse edes vähän lähempänä unelmiani, huutaisin ja riemuitsisin niistä koko internetin ihanan maailman kanssa.. Ja sinä olet saavuttanut unelmasi, ja riemuitset niistä koko internetin ihanan maailman kanssa ja eikun paskaa niskaa.. käsittämätöntä.
    Tulee mieleen, miten moni jakaa näitä “hipster”-kuvia joissa lukee jotain inspiroivaa kuten “Fight for your dream” ja sitten ollaan ihan, että “niin totta, mutta jos mungolifen anna tekee niin niin sse on väärin” .

    Käsittämätöntä. Onnellisuus on vaikea asia ymmärtää joillekkin. Katkeruutta kenties? En tiedä..

    Koita pärjätä, olen aina ollut vain pintalukija, ja jos tälllainen termi on olemassa , olen onnellisenkateellinen sinun elämästäsi. Olet inspiraatio ja vahva, kukapa ei sitä haluaisi? Olen onnellinen puolestasi, vaikka en sinua tunne, onko se outoa? =) (en siis onnellinen,e ttä saa negatiivista kommenttia ja ihan älyttömiä anonyymi sähköposteja.. kaikella varjopuolensa valitettavasti.. :( )
    Haluan itsekin saavuttaa samantyylisiä asioita ja kun tietää, että joku on sen tehnyt, samanlaisella työmäärällä mitä itsekki tällä hetkellä yrittää, niin tietää, että ehkä mäkin joku päivä..

    Tsemppiä

  • Reply Jessica Saturday, May 4, 2013 at 21:44

    <3 Voin vaan kuvitella, mitä kaikkea joudut kestämään vaan sen takia, että oot saavuttanut työllä ja uurastuksella jotain mahtavaa. Mua ei ole ikinä ärsyttänyt tai vihastuttanut mikään asia sun blogissa, paitsi ne ikävät kommentit. Koita kestää, sun blogi on kuitenkin mun lemppari, enkä halua että mun päivän piristykset loppuu!

  • Reply J Saturday, May 4, 2013 at 21:49

    2 vuotta mukana, kommentoimassa ekaa kertaa! Anna olla, älä välitä. Ihmiset on kateellisia. Surullista :( Jatka samaan malliin! Oot hyvä esimerkki siitä, miten voi nauttia elämästä ja tehdä niitä juttuja mitkä tekee onnelliseksi. Kaikkea hyvää sulle <3

  • Reply Anastasia Saturday, May 4, 2013 at 21:51

    Mä luen tätä blogia just sentaki koska tää näyttää niin hyvältä ja sellaselt mitä itse haluan. Sun blogin kautta mä nään et kaikki on mahdollista et kaikken voi saavuttaa jos on luja tahto ja halu. Aina ku meen shoppailemaan tai valitsen jonku asu kokonaisuuden mietin et miten Mungo sen yhdistäis, tai jos sulla on ollu saman tapanen vaate niin yritän muistella et miten sä oot ne yhdistäny koska sä oosat sen homman hemmetin hyvin, sen on hyvä asia, koska tää on muotiblogi ja tän kuuluis antaa ihmisilli inspiksii. Oon tosi tosi monta kertaa miettiny että kehtaanko tulla kysymään et haluisitsä myydä mulle sun yhen mekon joka sulla oli sun kaverin ylppäreis pääl( en löydä enään sitä postausta ku siit on varmaan joku 2v) mut oon mont kertaa miettiny et kehtaanko tulla kysymään et haluisitsä myydä sen mulle ja pistäisin sen mun ylppäreihin päälle.Mut nyt uskalsin sanoo sen :D Mulle tää blogi on “roolimalli” mulle tulee hyvä fiilis ku nään sun kauniit asukuvat tai et oot päässy just malediiveille,muille taas se aiheuttaa kauheeta tuskaa ja vihaa. Eihän ketään pakoteta lukea sun blogia ja silti vihaajat lukee tätä!! Kauheen tekstin oon kirjottanu, mut mulle oot roolimalli ja must kaikil pitäis olla.

  • Reply Madame X Saturday, May 4, 2013 at 21:52

    Voi että mulle tuli paha mieli kun luin tota sun postausta. Oon aina jotenki kuvitellut, että sä oot semmonen superihminen, joihin noi piikit ei osu koskaan. Sun blogi on ollut mulle just se pakopaikka arjesta – mä tuskin koskaan näen Malediiveja tai omistan Chanelin laukkua, mutta Mungon kautta saan ite palan siitä. Ja se on mulle älyttömän arvokas!

    Mä toivon sulle kaikkea hyvää, tsemppiä ja jaksamista. Että sä voisit vielä näyttää, ettei mikään negatiivinen paska saa lannistettua sua :)

  • Reply Hanna Saturday, May 4, 2013 at 21:54

    Pakko tulla nyt sanomaa, et ainaki omasta mielestä on aina tosi kiva tulla lukemaan sun blogia, ku oot lähestulkoon aina niin positiivisella mielellä ja jaksat iloita niistä pienistäki asioista! Onnee vielä tosta sun kesätyöstäs ja tsemppiä näitten negatiivisten ihmisten kaa<3

  • Reply Sini Saturday, May 4, 2013 at 21:58

    Ensinnäkin rakkaalle Annalle: olen lukenut sun blogiasi kohta kolme vuotta. Täältä oon saanu inspiraatiota, rohkeutta ja itsevarmuutta. Miten bloggaaja voi antaa sellasia asioita? No, olemalla rehellisesti oma itsensä. Mä aina ihailen annaa siinä, miten hän pitää päänsä ylhäällä vaikka paskaa sataa. On myös mukavaa lukea mielipiteistä ja välillä vähän hassun hauskoista jutuista. (Mun lemppari juttuja on ollut se sun spurgu juttusi kun oli tielä bloggerissa ja täällä se disney prinsossojen pilaama elämä…) En mä lue blogia, jotta voisin katsoa jollain menevän huonommin. Ei, mä haluan inspiroitua. Jumankauta, vaan sen takia, että näin sun menevän lontooseen uskalsin itsekin hakea tänä vuonna lukemaan englantiin criminologiaa. Ennen mä en ois uskaltanut tehä sitä ikinä. En valitettavasti päässyt pääsykokeisiin, mutta ei se haittaa, mä yritän uudelleen. Lisäksi kun luin kertomuksesi barselonasta, alkoi itselläni raksuttamaan. Olen aina porukan vastuullisin ja kannan muista huolta, mutta entisessä parisuhteessani exäni oli kamala. Minä vaikenin vuodeksi hänen tekemästään pahoinpitelystä. Kirjoituksesi jälkeen, minä hain apua ja itkin ensimäisen kerran vuoteen. Minä aloin puhua ja nyt alan olla siinä kunnossa, etten enää herää tasaisin väliajoin yöllä painaijaisiin.

    Sitten näille anonyymeille, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin lytätä annaa maahan. Auttaako se oikeasti teitä jotenkin? Annan saama festari duuni tuottaa varmasti hyvää ja hienoa tekstiä sekä upeita kuvia. Sitähän ollaan saatu jo kauan ennen kyseistä paikkaakaan! Mutta ennen kaikkea: miltä teistä tuntuisi, jos joku kaataa sontaa niskaan kun koettaa tavoitella unelmia? Vaatii oikeasti rohkeutta pitää yhä päätä ylhäällä kun joku uhkailee hakkaamisella. Se, että me ollaan anonyymejä ei oikeuta siltikään edes kirjoittamaan niin. Mun mielestä Anna voisi ihan hyvin ilmoittaa poliisille asiasta ja empä usko, että niille ois kauheen hankalaa selvittää kenenkään ip osoitetta.

    Annalle, täällä on yhä uskollisia lukijoita, jotka toivoo sulle vain kaikkea hyvää ja on iloisia kun olet iloinen ja ärsyyntyy kun saa kuulla mitä sontaa saat niskaan. Oot hieno ihminen ja kiitos kun ilostutat mun päiviä näteillä kuvilla ja kivalla tekstillä. :) Minä voin välillä olla erimieltä sun kanssasi, mutta tää blogi menettäis paljon, jos menisit sellaista tietä, että ketään ei sais ärsyttää. Sua mä jaksan seurata, koska näitä juttuja jaksaa lukea!

  • Reply Gretel Saturday, May 4, 2013 at 22:00

    Vaikka tästä aiheesta on bloggaajat jonkun verran kirjotelleetkin viime aikoina (kuinka blogi on vain osa elämää, ja siinä keskitytään yleensä vaan elämän positiivisiin puoliin), tämä postaus sai aiempia syvemmin tajuamaan sen, mitä bloggaajat joutuvat työssään oikeasti käymään läpi. Kaikki mitä kirjoitit, on varmastikin totta! Moni ihminen ei työssään suostuisi kestämään sitä negatiivisuutta ja painetta, mitä bloggaaja joutuu kokemaan. Itse en käsitä sitä, miksi on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät bloggaajat kaada koko elämäänsä tuhansien tuntemattomien luettavaksi? Kuinka moni meistä olisi valmis samaan? Itse luen blogeja nimenomaan saadakseni irtiottoa arjesta, ja minulle on päivänselvää se, että blogipostaukset sivuavat vain pientä siivua normaali-ihmisen arjesta, joka on kaikilla ihan varmasti täynnä työtä, vastoinkäymisiä ja ikäviäkin hetkiä. Voi kun muistaisimme tämän, kun tuomitsemme muita. Kunnioitan valtavasti sitä mitä teet, ja sitä kykyä jolla itseäsi ilmaiset. Ei sun blogia luettais, ellei se olisi tasokas – ja yksi rikkauksistasi on se, että herätät mielipiteitä tyylilläsi. Se ei mielestäni ole negatiivista, vaan ajatuksia herättävää. Keep up the good work! :)

  • Reply Juuuli Saturday, May 4, 2013 at 22:00

    Anna.. Täytyy vaan kommentoida et mun mielestä ainakin vaikutat tosi aidolta ja ihanalta ihmiseltä. Oon lukenu sun blogia jo minta vuotta, oon ite vasta 18 ja täytyy sanoa et oon ns. Oppinu sulta tosi paljon kaikkee ja aina hehkuttanu sun blogii koska sulla on aina tosi hyviä mielipidepostauksia ja muutenkin aina hymyilyttää aitous mitä sun postauksista välittyy :) tottakai on kamalaa et monet jaksaa jauhaa paskaa, mut yritä vaan olla välittämättä koska niiiin moni pitää sun blogia tosi hyvänä :) mä aina luen ekana sun jutut!
    Kirjotin kännykällä hope so ei tullu kauheesti virheitä :D

  • Reply Johanna Saturday, May 4, 2013 at 22:02

    Musta on tosi ikävää et ihmiset jotka ei tiedä hevonpaskaa sun elämästä ja sun asioista, tulee tänne sun blogiin itkemään kuinka paska ihminen sä oot syystä X ja kuinka epäreilua on ku oot käynyt kohteessa Y reissulla. Mä ymmärrän että voi ärsyttää ettei itellä oo varaa – hemmetti, eihän mullakaan oo varaa matkustella – mutta ainakin ite tuun mielelläni tänne lueskelemaan ja haaveilemaan siitä mitä kaikkee voikaan tehdä kun on palkkatyössä ja on varaa ostaa juttuja ja tehdä kaikkea. Oon kans kyllästynyt siihen ettei Suomessa saa olla onnellinen jos kirjottaa blogia, kun se kuulemma on anoilta lukijoilta heti pois. Mut mielensäpahoittajakansaa, you know ;) Tsemppiä sulle, toivottavasti avautuminen autto :D xx

  • Reply Heidi Saturday, May 4, 2013 at 22:02

    Apua, mistä aloittaisin…okei, en yleensä IKINÄ kommentoi mitään blogeihin, luen sujuvasti “salassa” vaan..mut tähän oli pakko kommentoida.
    Oon lueskellu tätä blogia muutaman kuukauden, ja kertaakaan ei oo tullu sellanen fiilis, et pitäs alkaa heittää lokaa niskaan. Ei. En myöskään oo kadehtinu, tai toivonu pahaa siulle. Oon sen sijaan saanu paljon iloa siitä, että luen blogiasi. Ihanan positiivinen tapa kirjottaa asioista on ehkä se, mistä eniten tykkään. Kun luen blogias, voin hetkeks unohtaa, että maailmassa (omassa, sinun ja muiden) on monia asioita väärin. Tää blogi on pakoa arjesta parhaimmillaan. Ja ei, kaikkea ei tarvitse todellakaan täällä paljastaa. Siulla on täys oikeus yksityisyyteen.
    Se, miks ite en pystys blogia pitämään, kiteytyy kyllä hyvin tuosta postauksesta: joutuu kasvattaa aika paksun nahan kestääkseen sen kaiken “pahan” ja avautumaan tuntemattomille. Helppoa se ei varmasti ole, valitettavan negatiivisten ja pahansuopien ihmisten pistäessä kapuloita rattaisiin. Onneks osaat nähä asioitten positiiviset puolet niin hyvin.
    Anyway, syy, miks halusin kommentoida on lyhykäisyydessään tämä: Nostan hattua siulle, asenteelles ja kaikelle, mitä teet elämässä! You go girl! :)

  • Reply Tytti Saturday, May 4, 2013 at 22:04

    En oikein oo ihan varma mikä tän kommentin tarkoitus on. Tuli vaan sellainen tunne, että pakko kirjoittaa jotain. Jotain siitä, että oon lukenu sun blogia muutaman vuoden, iloinnu kun on tapahtunut ihania ja hyviä asioita, kauhistellu tapausta Barcelona ja ajatellu kuinka hirveitä asioita voi käydä ja ollu aidosti iloinen, että ei tapahtunut pahemmin. Paljon muutakin tästä on tottakai saanut “irti”, mutta se ei nyt oo tän kommentin pointti. Halusin kai vaan kertoa, että ihailen sua, enkä ymmärrä, kuten ei varmaan moni muukaan, niitä vihaajia. Oot kaunis, oot menestynyt, vaikutat onnelliselta ja ihanalta, hauskalta ja ylipäätään ihmiseltä, jolla on asiat hyvin. Mä ja moni muu on varmasti aidosti onnellinen sun puolesta, minkä tosin myös tiedän sun tietävän kyllä. Mua suututtaa ihan saatanasti että joku voi olla niin perseestä että jauhaa jossain keskustelussa tai kommentoi ilkeesti. Toivon sinne kaikkea hyvää ja paljon onnea uudesta duunista, jonka varmasti ansaitset. En sano tätä tällä varmuudella siksi, että kuvittelisin tuntevani sut sen perusteella että oon lukenu sun blogia, vaikka tästä saa sen vaikutelman että ansaitset sen. Mutta ihan puhtaalla järjelläkin sen voi päätellä, harvemmin kukaan työnantaja palkkaa sellasta duuniin, jonka ei usko olevan siihen hyvä. Valitettavasti joltain ihmisiltä ilmeisesti sumenee se järki oman pahan olonsa tai jonkun muun seurauksena. Pahoittelen, että tein tähän nyt melkeen oman avautumisen tästä asiasta :-D Halusin kai vain sanoa, että täällä tsempataan sua ajatuksen voimalla ja ragetaan itekseen (ja poikaystävälle) kaikista idiooteista jotka ei kestä jostain syystä sun onnea tai jotain muita asioista ja purkaa sen suhun. Eli siis.. Hyvää, ihanaa,onnellista ja toivottavasti parasta kesää ja jatkoa ylipäätään. :)

  • Reply Kaisa S Saturday, May 4, 2013 at 22:04

    Tuli ihan oikeasti itku kun luin tän postauksen! :( Mua oikeesti harmittaa se, että sä et joidenkin mielestä saa nauttia siitä, mitä sä oot saavuttanut. Mä en tiedä minkä ikäisiä ne vihamieliset kommentoijat noin niinkuin keskimäärin on, mutta surullista ajatella, että ne saattaa olla aika nuoria ja silti jo niin katkeria. Mä täytän tänä vuonna 30 ja en oo saavuttanut läheskään yhtä hienoja juttuja kuin sä, mutta mä oon onnellinen ja kiitollinen ja yhtälailla mun elämässä tapahtuu sekä iloisia että surullisia asioita. Mä en oo nuorempana panostanut täysillä opiskeluun (ihan oma vika, miksi siis olisin katkera?) enkä mä ole tehnyt ikinä mitään unelmatyötä, vain pelkkiä “tää nyt on tällainen välivaihe” -töitä, mutta mun valtavan onnellisuuden ja kiitollisuuden aiheuttajia on mun perhe, johon kuuluu aviomies, kaksi ihanaa lasta ja kolmas mahassa kasvamassa sekä kaksi koiraa. Myös mun omat vanhemmat asuu lähellä ja on meidän arjessa mukana. Kesällä alkaa meidän oman talon rakennusprojekti ja vuoden päästä toivottavasti asutaan siellä ihan ikiomassa puutalossa. :) Sitten kun tämä kolmaskin “sintti” on vauvaiän ohittanut, aion taas miettiä minkälaisia opiskelu- tai työkuvioita sitä voisikaan kehitellä itselleen. Vielähän tässä on työikää muutama kymmenen vuotta jäljellä, ehtii tehdä vaikka mitä! :D

    Sä osaat hyvin kirjoittaa näitä avautumispostuksia ja ilmaista itseäs, mä aina välillä kommentoin, mutta en ikinä osaa tiivistää ajatuksiani tähän kommenttiboksiin mitenkään fiksuun muotoon, mutta pointtini on jälleen kerran se, että haluan vain kertoa olevani yksi sun tsemppaajista ja iloitsen usein sun puolesta. :) Sun elämäntilanne on täysin erilainen kuin mun, mutta ehkä juuri siksi sun blogia on niin virkistävä lukea. Mä saan paljon iloa ja inspiraatiota tästä! Sulla on taito koota mielenkiintoisia asuja, sulla on upeita laukkuja ja kenkiä ja sä matkustelet paljon, niistä kaikista jutuista on ihana lukea ja katsella kuvia, koska samat asiat kiinnostaa myös mua, vaikka toteutus ei pienemmän budjetin takia tapahdukaan ollenkaan samassa mittakaavassa kuin sulla. Mutta tässä päästäänkin taas siihen, että ne on niitä valintoja! :) En mä haluais elää sun elämää, mutta silti sun elämää (sitä blogissa näkyvää osaa) on hienoa päästä seuraamaan. Kiitos siitä! Kiitos myös näistä syvällisemmistä postauksista, toivottavasti tämän postauksen kommenteissa positiivisuus voittaisi negatiivisuuden. :) Mä voisin nyt näköjään jatkaa koko yön, kun vauhtiin pääsin, mutta ehkä tässä tuli tärkein kuitenkin. :D Nauti Kroatiasta ja kaikkea hyvää tulevaan kesään ja kesätyöhön! <3

  • Reply Chenille Saturday, May 4, 2013 at 22:05

    Kiitos että kirjoitit tämän! Herättää niin paljon ajatuksia ihan omasta elämästä ja elämästä ylipäänsä. Toivottavasti jaksat olla positiivinen ihminen aina sillä sellaiset ihmiset ovat vain ihania. Sinä olet ihana! Thank you veri meni!

  • Reply bbella Saturday, May 4, 2013 at 22:06

  • Reply s Saturday, May 4, 2013 at 22:08

    Ensimmäinen koskaan sinulta lukemani postaus josta ajattelen että hei tuo tyttöhän on ihan samanlainen kun muutkin.
    Älä ota tätä negatiivisesti, mutta se, että annat itsestäsi vain kiiltokuvan ei tee sinusta yhtään sen vahvempaa. On ihan ok olla välillä heikko ja tunnustaa että nyt ei mene hyvin!

    kivaa kesän odotusta sinulle, tällä tekstillä muutit vähän mielikuvaani sinusta!

  • Reply Minna Saturday, May 4, 2013 at 22:10

    Tsemppiä Anna! <3

  • Reply Pia Saturday, May 4, 2013 at 22:17

    Täällä yksi uskollinen lukija lähes blogin alkuajoista saakka:) Sanon vaan, että samoilla linjoilla kanssasi olen. Joidenkin ihmisten käyttäytymistä ei vaan pysty ymmärtämään….ja ehkei tarvitsekaan. Miksi toisen onni ja menestyminen olisi toiselta pois? Nauti elämästäsi ja saavutuksistasi täysillä….niin minäkin omistani:D Aurinkoista kevättä!:)

  • Reply Ooba Saturday, May 4, 2013 at 22:21

    En ole koskaan aiemmin sulle kommentoinut, mutta nyt päätin kirjoittaa ihan vaan vaikka saadakseni sulle hyvän mielen :) Mun mielestäni sä olet upea esimerkki menestyvästä nuoresta naisesta, jota meidän muiden pitäisi juurikin katsoa inspiraatiota eikä vihaamisen aiheita hakien. Kuten itsekin olet monesti sanonut, meillä kaikilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella samaa. Moni vaan kokee ilkeän kommentin kirjoittamisen niin paljon helpommaksi kuin sen työn mikä pitäisi esimerkiksi sun tasolle päästäkseen tehdä, tai mikä se jokaisen oma unelma nyt sitten onkaan. Ihmisten pitäs siinä kateuden pistoksessaan hetki miettiä, että mikä siinä toisessa nyt niin kovasti oikeastaan ärsyttää. Ei kukaan hauku vaikkapa kaveriaan kusipääksi jos tällä menee hyvin, miksi siis tuntemattoman ihmisen onnistuminen on niin sietämätöntä? Onko se sitten vaan niin paljon helpompaa yrittää repiä se menestyjä pohjalle kanssaan, kuin lähteä itse yrittämään pintaa kohti..

    Mutta älä luovuta Anna! Sä elät elämääsi ihan itseäsi etkä ketään muuta varten, ja me ollaan vaan etuoikeutettuja kun olet pienen osan siitä jakanut meidän kaikkien luettavaksi. On ihanaa nähdä sitä maailmaa minkä sä mun tietokoneeni ruudulle aina ties mistä maapallon kolkasta tuot, siksi olen sun blogiasi jo vuosia lukenut. Oot ihan mieletön, vietä ihana loma siellä Kroatian auringossa!

  • Reply evs Saturday, May 4, 2013 at 22:27

    Täyttä asiaa tää !! Arvostan sua todella, varsinkin tän kirjoituksen jälkeen !
    En ymmärrä mikä siinä on kun ihmisten täytyy puuttua joka asiaan mitä joku bloggaaja sanoo tai tekee. Oot selvästi tehnyt töitä unelmies eteen, ole ylpeä siitä :)

    Onnea mahtavasta kesäduunista, sä oot sen ansainnut ;)

  • Reply Sirpukka Saturday, May 4, 2013 at 22:28

    Oon lukenu sun blogia parin vuoden ajan ja todellakin oot ollu suuri inspiraation lähde ainakin mulle. Ihanaa kun joku jaksaa tsemppaa omien unelmiensa takia.
    Mulle on ainakin aina opetettu että mitään ei saa ilmaiseksi vaan itse joutuu haluamiensa asioiden takia hommia tekemään.
    Toivottavasti jaksan jatkaa kirjoittamista.
    On ilo olla mukana sun elämän sekoilussa ja pilvilinnoissa näin lukijana. Vaikka ei se elämä meillä kellään ruusuilla tanssimista aina ole niin sulle iso peukku kaikkien paskaryöppyjen keskellä jaksamiseen.
    Pilvilinnat on tehty omia unelmia varten ja kaikki me oikeesti eteenpäin haluavat niitä itselleen luo. Helpottaa elämää kun pääsee välillä pakoon kaikkea arkea sinne itse luomaa unelma-maailmaan. Ja parasta vielä kun niistä unelmista tulee totta.
    Mahtavaa kesän alkua, susta tulee ihan super tossa sun kesäduunissa!
    Mä ainakin innolla odotan sun kesän festari-fiilistely postauksia.

  • Reply Piipuli Saturday, May 4, 2013 at 22:29

    Mua surettaa kans se, että nykyään ollaan kateellisia ja katkeria joka pirun asiasta mitä toisella on ja itsellä ei. Ennen olin itekkin, mutta eipä se mua auttanut. Nyt iloitsen niistä pienistäkin ja isommista asioista omassa elämässä ja niistä mitkä justiinsa mut tekee onnelliseksi :) Eihän tässä elämässä kukaan saa kaikkea ilmaiseksi.. Ajatus katosi jo, mutta oon viihtynyt blogisi seurassa jo monta vuotta ja viihdyn niin kauan kun tätä kestää :) Kiitos ja kumarrus.

  • Reply jasminanna Saturday, May 4, 2013 at 22:29

    hetki meni kun tän luki :D Silti oli sellanen fiilis että apua eikai vielä lopu :D Eli taas kerran hyvä teksti! oon ennenkin kommentoinu sulle,ainakin kerran kun mua ärsytti joku arvonta missä en osannu ni yritin huonolla menestyksellä kommentoida jotain missä kerron että paska arvonta muttei oo sun vika :D ja sama juttu sillon kun kirjotit että et ehkä kirjota mielipidepostauksia enää. en kummassakaan mitään ilkeetä suoraan mutta jotain turhaa (?)kuten harmi jos et enää kerro sun elämästä, ne on parhaita postauksia. no kuitenkaa, et sit vastannu mulle niihin mitään ni oletin että ois voinu jättää kirjottamatta :D Ja en usko että mä koen nyt oikeesti tarvetta tunnustaa nää sulle :D:D::Djoo moro :D mutta sori kuitenkin, vaikka tuskin enää edes muistat niitä!
    kuitenkin!! nyt siihen pointtiin että ymmärrän kaiken paskan olon mikä varmasti tulee negatiivisuudesta . oon mäki välillä ollut kateellinen sulle mutta nimenomaan sellasella tavalla että se motivoi itsekkin sitten tavoittelemaan sellaista mistä kateus tulee! Ja nimenomaan kyllä sää näät tähän blogiin aivan valtavasti aikaa ja panostat ja sen huomaa ja siks tää varmastikkin on niin menetynytkin :) Mä tykkään eniten sun blogissa siitä että postauksen ton pitkiä ja ku Kaikkea hyvää sulle ja voimiavat hyviä! :)
    Kaikkea hyvää sulle ja voimia :)
    p.s. mäkin voisin välillä kommentoida niitä kivoja juttuja, jos ne kerran ei sinne kehujen mereen huku :)

  • Reply Mia Saturday, May 4, 2013 at 22:32

    Puhut paljon ja täyttä asiaa. Nostan hattua! Toivottavasti jaksat jatkaa vielä pitkään :)

  • Reply ceek Saturday, May 4, 2013 at 22:35

    Voii Anna rakas ♥ Tää postaus sai mut oikeesti pysähtymään. Musta tuntuu ihan kamalalta. Mä en ikinä tuu ymmärtämään ihmistä, joka haukkuu tai muuten henkisesti pahoinpitelis toista ihmistä ihan oikeessa elämässä, ja vielä vähemmän sellasia pelkureita, jotka tekee sen anonyymisti, nimenomaan sanoja väännellen ja omaa mielikuvaansa ruokkien netissä. Mitä helvettiä? Oonko mä oikeasti ainoa ihminen täällä, joka lukee sun blogia siks että siitä tulee mulle aidosti hyvä mieli, rakastan sun tyyliä ja saan siitä itellekin inspistä ja mun mielestä sä säteilet jopa blogin läpi sellasta positiivisuutta, että sitä on pakko saada annos :) osittain sun oman rohkeuden takia mä uskalsin hakea vaihtoon mun unelma kaupunkiin, ja mä pääsin sinne. Mä kunnioitan ihmisiä jotka näkee vaivaa oman menestyksensä eteen, ja sellanen pyrin itsekin olemaan. Hyvää tapahtuu niille jotka sen ansaitsee. Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja enemmänkin. Let them haters hate ;)

  • Reply Ananas Saturday, May 4, 2013 at 22:36

    Hei Anna! En ehtinyt nyt lukemaan tätä koko postaustasi, koska mulla on tentti maanantaina, mutta haluan sanoa jotain. Ymmärrän sua ja tää postaus jotenkin kosketti mua. Musta tuntuu pahalta sun puolesta.

    Välillä, kun luen tätä blogia, ajattelen, että vitsit sulla on kaikkea ja vau olispa mullakin jne. Toisaalta tiedän ihan hyvin, että et ole saanut mitään ilmaiseksi vaan kaikki on kovan työn takana. Sä oot painanut duunia ihan *sti. Ja se on kannustanut mua joka päivä tekemään duunia mun unelmien eteen. Jotenkin oon myös oppinut olemaan onnellinen siitä, mitä mulla on, vaikkei kaikki ole täydellistä.

    Sun elämä vaikuttaa tosi hyvältä, kun siitä lukee blogissa. Sulla on monta syytä olla onnellinen niin kuin oot itsekkin kirjoittanut. Mä kuitenkin tiedostan täysin, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Jos mulla olisi blogi, en mäkään jakaisi siellä henkilökohtaisen elämäni pahimpia draamoja. Kaikilla on hetkiä, jolloin itkee itsensä uneen eikä niitä jaeta kaikkien kanssa. Miksi ihmeessä sunkaan siis pitäisi?

    Kaikkea hyvää sinne! :)

  • Reply Janette Saturday, May 4, 2013 at 22:37

    Mieletön teksti. Tää kiteyttää omiakin ajatuksiani elämästä. Niinhän toi menee lähes jokaisessa asiassa, että asioista saa aina kaksi puolta. Positiivista ja negatiivista, hyvä vs. paha ja sitä rataa.

    Riippuu ihan aivojen omistajasta, että miten asiat tulkitsee. Tai haluaa tulkita. Joskus musta oikeestaan tuntuu, että ihmiskunta jakaantuu järkeviin ihmisiin ja järjettömiin ihmisiin… Järkevät oikeesti tajuaa, että ei se elämä ole kellään tauotonta ruusuilla tanssimista. Ne ymmärtää motiivit, miks kerrot täällä suurimmaksi osaksi positiivisia juttuja ja jaat upeita kokemuksiasi. Onneksi meitä järkeviä on suurin osa porukasta.
    Mun lempparilainaus elämästä, joka sopii myös tähän tilanteeseen:
    Success is getting what you want; Happiness is wanting what you get.
    Voimia sulle, vaikka tiedän että sulla niitä onkin. Yksikään näistä sun ‘lynttääjistä’ ei kestäisi itse tällaista pyöritystä. Niinhän se todellakin on, että toisten alentaminen on oman heikkouden, huonon itsetunnon ja minuuden pienuuden merkki.

  • Reply Riikka Saturday, May 4, 2013 at 22:37

    Jos joku on sitä mieltä, että olet tehnyt jotain väärin, voit aina kysyä heiltä, ovatko he tehneet jotain oikein? Voimia bloggaamiseen, pissipäitä on maailma täynnä. Kyllä kaikki saavat aina ansionsa mukaan.

  • Reply Syvälliset on parhaita ! Saturday, May 4, 2013 at 22:42

    Anna oot ihana !! Susta ja sun teksteistäsaa inspiraatioita ja voimaa omaan elämään! Älä ikinä lopeta tai anna kenenkää latistaa sua (sujuu jälkimmäinen ainaki hyvin). Tää oli tosi hyvä teksti ja toivottavasti hatersit luki tän, jos neki sais joskus avattuu silmänsä.. Ja ihanat noi piru raamattua ilmaukset ja toi harry potter sielu vertaus :D nimimerkillä Harry Potter Fangirl <3

  • Reply NELLI Saturday, May 4, 2013 at 22:43

    <3

  • Reply Lukija Saturday, May 4, 2013 at 22:48

    Se on kyllä kumma, miten ihmiset ajattelee jotenkin toisen onnen tms. olevan itseltä pois. Vaikka ihan niin kuin sanoitkin, kaikillehan nuo on saavutettavissa, mutta ei ne herran jestas ilmaiseksi kellekään tule! Olet kyllä ansainnut kaiken onnen mitä vain saat, nauti sinä siitä, ja pidä se positiivinen asenne:)
    Teksti oli tosi hyvin kirjoitettu, missä tahansa muussa blogissa olisin skipannut tuon pitusen tekstin ihan suosiolla, mutta aina olen sun tekstit jaksanut lukea! Ja apua älä ihmeessä lopeta, päivän piristys aina käydä katsomassa uudet jutut :d vaikka ymmärrän toki, että oman jaksamisen mukaan se on kirjoitettava. Tsemppiä!

  • Reply Äippä84 Saturday, May 4, 2013 at 22:49

    Pitkä postaus ja täyttä asiaa. Aina sanotaan, että “ne on vaan kateellisia” ja tässä tapauksessa niin todella on. Sähän oot aivan supernainen: kaunis, lahjakas, menestyvä ja kaikkea samassa paketissa. Eihän se sovi, sitten pitää lähteä kaivamalla kaivamaan niitä virheitä ja “valheita”, sillä eihän kellään nyt niin hyvin vaan saa mennä. Sä oot kaiken hyvän ansainnut, älä ikinä edes muuta kuvittele! Pidä joskus kunnon blogitauko ja NAUTI elämästä ilman kateellisten itkuja. :)

  • Reply eemmaa Saturday, May 4, 2013 at 22:52

    Moips!

    En oo kauheen kauaa tätä sun blogias seurannu, enkä perehtyny noihin vanhempiin kirjotuksiin, mut musta sun kirjotustyyli on ihanan pirteetä ja pehmeällä ilveilyllä höystettynä. Saatan vaan siis ihmetellä, et miten vähän ihmiset lopulta ymmärtää sun tekstejä. Harmittaa toisaalta. Ku kuiteski ite nautin suuresti lukee sun saavutuksista ja uusista asuista ja lätkästä ja kaikesta. En nyt sano et oisin aina samaa mieltä ja iha en ees jaksa lukea. Mut tuli vaa mielee et eiks se kuulu ihan hyviin tapoihin ja keskustelun taitoihin, et mielipiteet ilmastaan tottakai omalla näkemyksellä, mut myös toisia kunnioittaen. Tuntuu et tää kunnioitus on näitä bloggareita kohtaan eräänlainen kirjosana. Kerta oot noin avoin, ni avoin saat olla sillonki ku sua haukutaan. Surettaa.
    Tämmöne ajatus heräs jotenki mielee, ku useemman blogista saa kuulla mite kärkkäästi halutaan hyökätä ihmisiä kohtaa, tuntematta kuitenkaa sen paremmin itse ihmistä. Niihä sitä sanotaa et ei kirjaakaa pelkän kannen perusteella arvostella.

    No mut kuiteski ihanaa kevättä sulle, ja usko pois, täällä on myös niitä lukijoita, jotka nauttii sun mielipiteiden lukemisesta ja sun elämän ihanien asioiden seuraamista. Itellekki tulee nii inspiroitunu olo tehä jotai tulevaisuutensa eteen :)

    • Reply eemmaa Saturday, May 4, 2013 at 22:55

      no oonpas mä kirjottanu hätäsesti :D no mut toivottavasti tosta saa nyt jotenki mun ajatuksen kaivettua :D

  • Reply Heiduska Saturday, May 4, 2013 at 22:52

    Wau! Tähän ei voi sanoa muuuta! Mahtava lukea näinkin rehellistä tekstiä, johon on selvästi panostettu. Aiemmin olen vain vilkaissut blogiasi, mutta nyt pysähdyin ja jäin oikeasti lukemaan.

  • Reply Hansui Saturday, May 4, 2013 at 22:53

    Hyvä kirjoitus! Olen vasta vähän aikaa sitten ruvennut seuraamaan blogiasi ja ihmettelen miten kestät noinkin paljon paskaa niskaasi. Voimia sinulle, toivottavasti jatkat samalla positiivisella asenteella ja jätät negatiiviset kommentit omaan arvoonsa! :) Itse tykkään sun tyylistä kirjoittaa, blogisi on tosi monipuolinen ja mukava lukea. :)

  • Reply Suski Saturday, May 4, 2013 at 22:55

    En ole ikinä, en ikinä, kommentoinut kenenkään blogia. Nyt on kyllä pakko.

    Olen lähes kolmekymppinen nainen, ja seurailen blogeja lähinnä siitä syystä, että pääsen välillä irti arjesta. Sun blogi antaa mulle just sen pakopaikan jossa voin heittää omat ongelmani sivuun ja lukea hyviä postauksia joissa on hienoja kuvia ja hyvää tekstiä.

    Painin tällä hetkellä kovan luokan “mitä teen elämälläni”-kriisin kanssa. Sä olet hyvä esimerkki siitä, että kun vaan tekee pirusti hommia ja asenne on kunnossa, pääsee elämässä ihan minne vaan. Ja jos elämä ei mene ihan niinkuin on suunnitellut, se kuitenkin kantaa ja tarjoaa muita vaihtoehtoja. Vaikka olet mulle ihan tuntematon ihminen, niin olen aidosti iloinen kaikista hienoista asioista joita sulla on ja pääset kokemaan. Toisaalta taas joistakin mielipideasioista saatan olla eri mieltä. Mutta se ei ole multa pois, ei todellakaan. Mä rakennan oman elämäni täällä, sä omasi siellä. Noita vatipäitä valittajia ei varmaan poista mikään, mutta kyllä on surullista ja pelottavaa että saat tuollaisia uhkailuja. Surullista että jo pelkästään Suomesta löytyy noin paljon vihaa (ja kateutta) menestyvää, kaunista ja iloista nuorta naista kohtaan. :/

    Tsemppiä, mä toivon että et turhaudu kokonaan ja jatkat kirjoittelua vielä niin pitkään kun juttua riittää. :)

  • Reply Piia Saturday, May 4, 2013 at 22:57

    <3 Olet ihana!!!!

  • Reply Sofia Saturday, May 4, 2013 at 22:57

    Täällä on yksi joka on onnellinen puolestasi saan ihastella upeita vaatteitasi ja erityisesti merkkilaukkuja. Olla ilonen puolestasi työstäsi ja opiskelu saavutuksistasi itse kun en olisi tuollaiseen pystynyt .En voi kun nauraa noille negatiivisille ihmisille jotka ovat osa ainakin varmasti vain kateellisia. Toivoisin kovasti ,että et lopeta blogiasi minä ainakin saan itelleni iloista ja positiivista mieltä kirjoituksistasi. :)

  • Reply krista Saturday, May 4, 2013 at 23:04

    Hieno kirjoitus! Oon seurannut sun blogia noin puolisen vuotta, mutta tää kirjotus kyllä kerto susta enemmän kuin ne muut postaukset yhteensä, joita oon lukenut. Ymmärrän niin sun ajatukset tuosta, että ihmiset tulkitsevat ja oikeastaan haluavatkin tulkita sun tekemiset/sanomiset väärin. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka se leijona-postaus. Heti kun aloin lukea sitä, niin tajusin, että oot kirjottanut sen omasta näkökulmasta: ihmisenä, joka seuraa jääkiekkoa, mutta ei nyt kuitenkaan kuluta kaikkea aikaansa tilastojen tuijotteluun. Lisäksi en ymmärrä, kuinka huono sisäänlukutaito ihmisillä on, jos eivät nähneet siinä sarkasmia ja huumoria?

    Oot aivan oikeessa siinä, että suomalaiset eivät kestä, jos jollakin menee hyvin ja tämä uskaltaa vieläpä iloita siitä. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että jouduin kerran pahoinpitelyn uhriksi sen vuoksi, että muutamat tytöt olivat päättäneet inhota mua sen vuoksi, että vaikutin heidän mielestään ylimieliseltä. Koskaan en ollut kenenkään heidän seitsemän kanssa jutellut ennen sitä pahoinpitelyä.

    Naurettavia ne kommentit, joissa toivotaan sulle pahaa, uhataan hakata kesätyön vuoksi ym. Mikä oikeasti ajaa ihmisen tuollaseen? En ikinä ikinä kehtais kirjottaa kenenkään blogiin tai muuhunkaan yhtään negatiivista kommenttia saatika tuollasta uhkausta. Kukaan ei mun mielestä ansaitse tulla kohdelluks noin. Mulla on sellanen periaate, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. Totta kai negatiivista palautetta voi antaa ja sitä varmaan bloggaajana toivotkin, jos se on rakentavaa ja suuntautuu esim. tekstiin eikä henkilökohtasesti sun persoonaan.

    Toivottavasti jatkat edelleen bloggaamista, etkä anna periksi! Onhan meitä vielä useita tuhansia, jotka haluaa kuulla sun elämästä. Itse ainakin saan tästä inspiraatiota ja motivaatiota tavoitella omia unelmiani, vaikka ne on tosi paljon erilaisia kuin sun omat.

  • Reply sofia Saturday, May 4, 2013 at 23:05

    hei, en mä sua vihaa mutta mä suuresti ihmettelen tota sun omaa asennetta… saahan asioista olla ylpeä ja suomalaiset on todellakin kateellista porukkaa MUTTA välillä annat itsestäsi todella todella ylimielisen kuvan! en tiedä onko se totta vai ei kun en ole sua henkilökohtaisesti tavannut, ainoastaan lukenut näitä postauksia….

  • Reply Iidas Saturday, May 4, 2013 at 23:06

    Liikutuin oikeesti kyyneliin tätä lukiessani, koska mulle tuli niin paha mieli sun puolesta. En ees tiedä mitä sanoisin… ei vaan oikeen tuu nyt sanoja… Haluan vaan toivottavaa sulle paljon aurinkoa elämääsi! OOT AIVAN HUIPPU!

  • Reply Karoliina Saturday, May 4, 2013 at 23:08

    Hei Anna! olen aika uusi blogisi lukija, tai uusi blogien lukija ylipäätään. Alusta alkaen sinun blogisi on koukuttanut minut ihan täysin ja aina innolla tsekkailen, oletko päivittänyt blogiasi! Olet huikea, ihailtava ja elämänhaluinen nainen! Blogisi on ihana! Olen itse saman ikäinen, kuin sinä ja pyrin elämään elämääni samanlaisella asenteella kanssasi. Nauttien jokaisesta päivästä ja hetkestä ja ylpeänä siitä, mitä minulla on. Ja todellakin olen sitä mieltä, että ansaitsen ja olen oikeutettu iloitsemaan, aivan kuten sinä ja joka ikinen muukin nainen ja ihminen! Tämä viimeisin postauksesi herätti tunteita ja ajatuksia ja oli hienoa, miten suoraan ja rehellisesti kerroit fiiliksistäsi ja ajatuksistasi elämästä. On todellakin aivan naurettavaa, miten ihmiset tosiaan kuvittelevat, että voivat bloggaajille laukoa ihan mitä sylki suuhun tuo vain koska itsellä on ehkä paha olla! Älä jatkossakaan ota itseesi tällaisten negatiivisten ja ilkeiden tyyppien kommentteja, turhautua toki saa. Lukijanakin moisista jo turhaudun. Jatka samaan malliin elämästäsi ja saavutuksistasi, matkoistasi ja ostoksista nauttimista, sillä olet ne ihan satasella ansainnut! Loistava mimmi!

  • Reply sofia Saturday, May 4, 2013 at 23:10

    aa, jaksoin lukea nyt ton sun postauksen loppuun! pahaltahan se varmasti tuntuu että sulle tullaan kertomaan ettet muka ansaitse sun onnistumisia…

  • Reply Annis Saturday, May 4, 2013 at 23:12

    En yleensä kommentoi lähes mihinkään blogipostauksiin koskaan kellään, mutta….. Musta on niin epäreilua että jotkut luulee että ne voi kohdella bloggaajia ku ne olis jotain leluja, jotka voi vaan heittää roskiin, jos siitä ei tykkää. Näitten kyseisten tyyppien käytös on jotain niin törkeetä, että en voi edes käsittää sitä. Oon niin samaa mieltä sun kanssa, miten jotkut voi olla niin ilkeitä?!
    Suorastaan kun rupee miettimään, nii mua välillä hävettää elää tässä maassa ku tää on täynnä kaiken maailman kusipäitä. Kiusaaminen on aina ongelma, mutta se vaan jotenki näyttää riistäytyvän käsistä, kun voikin sanoo ihan mitä tahansa eikä sua koskaan voi syyttää. Argh, mua niin ärsyttää miten sua kohdellaan, että en saa sitä ees järkevästi sanottua!
    Ja toi, että jotkut on kateellisia sun onnellesi! Miten joiltakin puuttuu se kyky olla onnellisia toisten puolesta! Mä tuun aina vaan niin onnelliseks, kun luen mitä kaikkee sulle on tapahtunu. Sä oot mulle just semmonen satuhahmo, tarinan täydellinen prinsessa, joka saa onnellisen loppunsa. Sä elät sun unelmaa! Miten mikään muu vois olla hienompaa! Sä inspiroit mua ihmisenä niin paljon. Kaikki mitä sä oot saavuttanu, kuulostaa niin helvetin upeelta, kun ite oon sua kuitenki vähä yli 5 vuotta nuorempi. Mä haluan saavuttaa kaikkee yhtä upeeta kun sä, mä haluun kanssa elää mun unelmaa. Ja sun elämän seuraaminen auttaa mua tajuamaan, että se on mahdollista.
    Miten jotkut voi olla kateellisia sun unelmalle, kun jokaisella on oma unelmansa. En käsitä, että miks ne ei voi olla onnellisia sun onnen puolesta ja tavotella kanssa ite samaa. Musta on niiiin upeeta, että sä pystyt nauttimaan sun elämästä tolla asenteella. Kun mä ite pyrin kanssa siihen, että elämä on vaan niin upeeta. Kaikki on vaan paremmin, jos osaa nauttii siitä että ulkona paistaa aurinko, tai että joku komee mies hymyilee sulle tai vaikka vaan siitä että tää päivä oli hyvä päivä. Maailma olis niin paljon parempi paikka, jos tää ois täynnä onnee, eikä mitään katkeruutta toisen onnesta.
    Siis tottakai, mä oon ollu sulle monesti kateellinen, ja varsinkin sille, miten sä matkustelt paljon, mutta… mä oon silti ihan hiton onnellinen että sä saat kokee sen kaiken. Ja mä ymmärrän, varsinkin nyt, miten paljon töitä sä oot tehny sun unelman eteen. SÄ OOT ANSAINNU SEN! Ja vaikka sä tiedät sen itsekkin, että oot upee ihminen, niin silti sanon sen; Sä oot aivan uskomattoman hieno ihminen, ja sun elämänasenne (en sano elämä koska siitähän mä en tiedä) mut sun elämänasenne on upee ja mä oon sun kaa siinä niin samaa mieltä.
    Tästä katos niin pointti tästä kommentista, mutta mulle tuli vaan niin paha mieli ja ärsytys ihmiskuntaa vastaan ja suru sun puolesta että oli pakko laittaa jotain :d Sä oot uskomattoman vahva ihmisenä, kun kestät kaiken negatiivisen, mitä tästä bloggaamisesta tulee.
    Ja mä uskon, että onnellisuus on jotain, minkä sä ite teet ja päätä. Mä oon onnellinen joka aamu siitä, että ulkona oikeesti paistaa aurinko. Jotkut on onnellisia vasta kun tapahtuu jotain maailmanmullistavaa. Onnellisuus riippuu siitä, miten suhtautuu asioihin ja ylipäätänsä elämään. Täytyy sanoo, että on kyl upeeta olla onnellinen joka päivä jostakin. Pikkuasiat on parhaita<3

    p.s jossai vaihees on tullu selväks että tykkäät ryan goslin-leffoista nii tuli vaan mielee että kai oot nähny the notebookin?!::D En yhtään tiiä ootko rakkausleffojen ystävä mut se on vaan niiiiin ihana<3

  • Reply Susanna Saturday, May 4, 2013 at 23:13

    Hei Anna, en voi edes kuvitella saati ymmärtää sitä p***an määrää, mitä kommenttibokseihin ja sähköpostiin saat, mutta halusin sanoa, että olet mielestäni aivan loistava bloggari ja toivon, että sinulla riittää voimia jatkaa vielä. Kirjoitat aidosti ja rohkeasti oman mielipiteesi asioista, et nöyristele turhaan ja olet ylpeä työstäsi ja saavutuksistasi – aivan mahtavaa, juuri näin pitää nuoren naisen tehdä tässä maailmassa! Muistathan myös, että ihan kaikkea ei tarvitse sietää, jossain menee raja ihan lainsäädännöllisestikin. Kiitos mahtavasta blogista, nauti tästä ihanasta Lontoon keväästä! yst, Susanna

  • Reply Nana Saturday, May 4, 2013 at 23:14

    Voi luoja.. Ei vaan ymmärrä. Miten se on joltain pois jos jollain muulla menee hyvin? Sitä paitsi, onko olemassa ihmistä jolla menis aina kaikki ihan täydellisesti? Tuntuu että näillä ns. idioottilukijoilla on joku oletus että sun pitäis olla täydellinen mutta sitten kun et olekaan niin niihin “epäkohtiin” pitää tarttua ja repostella ja laajennella ja ties mitä kaikkea. Tälläsenä ei-mitenkään-tunnettuna vaikee ees kuvitella millanen kasa paskaa sitä oikeesti varmaan tulee niskaan. Säkin varmasti otat ihan mielelläs RAKENTAVAA palautetta vastaan jos se on aiheellista, mutta “vittu sulla on ruma tukka” tai “taasko ostit merkkilaukun, mitä sä oikein esität?” ei kyllä ole rakentavaa eikä aiheellista. :D

    Ja siis toi Muotikuutio-juttu, jälleen, EI VAAN YMMÄRRÄ! Kun sanoit että sain paikan niin mä vaan aattelin että siistiä, nyt on ainakin varmasti joku joka kirjottaa hyvin ja mielenkiintosesti niistä festariesta ja on tekemässä siellä muutakin kun dokaamassa ja rellestämässä (vaikka hauskaahan saa tietysti aina pitää). Ei jotenkin käynyt pienessä mielessäkään että joku vois flipata siitä noin että kokis tarpeelliseksi uhata väkivallalla. Siis tottakai sun blogilla on paljon lukijoita ja iso osa äänistä on varmasti sun lukijoilta, mutta miten se tekee sun työnsaamisesta jotenkin vähemmän ansaittua? Ei sulla niitä lukijoita varmasti turhan takia ole niin paljoa. Jokainen meistä voi alottaa blogin halutessaan, ja näillä sun vihaajillahan ne menestyksen avaimet tuntuukin olevan jo handussa. ;)

  • Reply korppikotka Saturday, May 4, 2013 at 23:22

    Mä tykkään tästä blogista, mutta nykyään tää on henkisesti tosi raskasta luettavaa ja seminegatiivinen. Useinhan kaikki toi shitti saa alkunsa ilmeisesti kommenttiboksissa, jota en koskaan lue, kun en myöskään juuri koskaan itse kommentoikaan mitään mihinkään. Silti melkein aina näihin nillitysfesteihin pääsee osalliseksi tämänlaisten postausten kautta ja näissähän ne negatiivisia kommentteja jättävät saavat just sitä, mitä haluavatkin, eli sulta jollain tasolla negatiivisen reaktion.

    Tälleen ite mitään bloggaamisesta ymmärtämättömänä sanoisin, että kun sulla on kuitenkin valta päättää, mitä sisältöä julkaiset, niin paina tylysti deleteä sua miellyttämättömien kommenttien kohdalla. Älä edes lue niitä kokonaan, koska todennäköisesti jo aika alkuvaiheessa huomaa, millä mielellä se on kirjoitettu ja mitä sillä haetaan. Eihän sun tarvitse omassa blogissasi selitellä mitään kenellekään, ei tarvii miellyttää ketään eikä tarvii myöskään ottaa vastaan paskaa jengiltä, jolla ei ole oikeutta sulle sitä suoltaa.

    Mun mielestä tätä sun blogissa pyörivää paskasakkia kohtaan ylimielisessä suhtautumisessa ei oo mitään pahaa. Jostain ihmeellisestä syystä jotkut mimmit luulee, et on jotenkin hienoa käyttäytyä narttumaisesti ja yrittää lytätä muita paskanjauhannalla. Kuitenkin kaikki vähänkään järjelliseen ajatustoimintaan kykenevät ihmiset tietää, että sellaisella käytöksellä ei loppujen lopuksi saavuteta mitään. Se, että joku kauhistelee sun rahankäyttöä, ei siirrä niitä euroja hänen tililleen, joten turpa kiinni ja duuniin tienaamaan ne massit. Saisit oikeastaan enemmän ottaa sellasen “don’t give a fuck” -asenteen, niin omakin elämä helpottuu :)

    Niin kuin olet aikasemmissa postauksissasi todennut, et ole lukijoillesi mitään velkaa. Sä kirjotat mitä kirjotat ja ne lukee, jotka tykkää. Ja ihan oikeesti, jos niihin negatiivisiin kommentteihin ei vastaa eikä niitä julkaise tai kommentoi missään muodossa, niin ei jengi kauaa jaksa, kun ne ei saa susta mitään irti. Paras palkinto paskanjauhajalle on se, kun näkee, että pääsi edes vähän kohteen ihon alle. Kiinnostavaa sun blogissa kuitenkin on ne sun jutut eikä se miten jotkut omaan elämään tyytymättömät pikkusielut mussuttaa. Ja sit ku jengi jaksaa aina tarttuu tohon kateus/pahaolo -korttiin, niin totuus nyt vaan on se, et jos omassa elämässä on asiat kunnossa, niin ei koe tarvetta sen tyyppisiin kommentteihin, joita sä ilmeisesti saat hyvinkin paljon.

    Tässä on varmasti paljon samantyyppisiä ajatuksia, joita monilla muillakin sun lukijoilla on. Mun pointtina on se, että on ok jättää ilkeät kommentit sikseen ja keskittyä ottamaan bloggaamisesta vaan ne hyvät puolet. Ei siinä oo mitään pahaa, että minimoi skeidan määrän omassa elämässään.

  • Reply bh Saturday, May 4, 2013 at 23:24

    Oon lukenu sun blogia melkein ihan aikojen alusta :) (tai neki postaukset oon lukenu sit ku löysin sun blogin joskus vuosia sitten) Oon varmaan kirjoittanut tänä aikana yhden kommentin johonkin arvontaan.. Pointti oli et halusin vaan kertoa sulle, että tykkään sun blogista hirveesti ja sun blogi on ainoo joka on pysyny et jaksan lukea. Vuosien varrella on tullu luettuu monia blogeja ja ne on aina jotenki vaa unohtunu sun muuta, mutta mungolife ei! Onnea työpaikasta! Se on niin kiva fiilis ku saa just sen työpaikan mitä on halunnu valtavasti! Tän postauksen jälkeen tuli sellanen fiilis et haluun vaan tulla sun luo ja antaa halin :D

  • Reply Taija Saturday, May 4, 2013 at 23:27

    Hienosti kirjoitettu.

    En ehkä aiemmin ole ihan ymmärtänyt noiden vihakommenttien mittakaavaa. Omaan ajatusmaailmaani ei vain mahdu, millainen nuori nainen istuu koneella päivittäin ja kirjoittaa viattomille ihmisille tuollaista paskaa. Tai siis, olen kai jotenkin niin naiivi etten voi kuvitella miksi joku ihminen toimisi niin. En ole läheskään aina teksteistäsi samaa mieltä, olemme varmasti hyvin erilaisia ihmisiä kanssasi, mutta luen blogiasi koska se antaa niin paljon. Se herättää aina ajatuksia.

    Jokatapauksessa, niin kurjaa! En voi ymmärtää, miten se et joku antaa paljon itsestään ja saa paljon voi olla vääryys ketään kohtaan.

  • Reply pioni Saturday, May 4, 2013 at 23:30

    Ihminen on ihmiselle susi. Ehkä se tiivistää hyvin tämän viime päivien negatiivisen kommenttiryöpyn. On ollut suunnattoman surullista huomata, miten toisen ansaitut ja kovalla työllä saavutetut asiat ovat täällä tällaisen ivan ja kateuden kohteena. Nyt voisivat ihmiset hieman mennä itseensä. Nettimaailma on siitä loistava paikka, että sinulla on täysi mahdollisuus loukata toista kasvottomana ja nimettömänä. Mutta menikö pupu pöksyyn, kun olisikin ollut mahdollisuus tavata kasvotusten? Minusta on maailman säälittävintä aukoa päätään jossain nettifoorumilla tai blogin kommenttipalstalla. Mitä oikein saavutat? Onko olosi nyt parempi kun pääsit vähän haukkumaan? Negatiivinen elämänasenne = vähemmän elinvuosia.

    Tämä blogi on ollut pitkään yksi iltojeni piristysruiskeista juuri positiivisuutensa ja elämänmyönteisyytensä ansiosta. Anna, jatka samaan malliin. Mieleeni tuli Tyra Banksin kommentti eräälle mallikokelaalle: “Emme arvostele täällä sinua, vaan sinua mallina”. Jos tämä helpottaa negatiivisten kommenttien vastaanottamista, et enää koe niitä niin henkilökohtaisina. Se on turhaa. Kukaan ei tunne täällä sinua niin kuin läheisesi tuntevat. Älä anna pahan musertaa hyvää. Olet ihana juuri tuollaisena ja jos se ei jollekin kelpaa, niin antaa hänen kieriä omassa pahassa olossaan :)

  • Reply paulahelena Saturday, May 4, 2013 at 23:31

    tähän ei voi sanoa muuta kuin <3

  • Reply Käpä Saturday, May 4, 2013 at 23:31

    Mulla oli kanssa tarkoitus kirjoittaa jotain siihen työpaikka postaukseen, mutta nyt tulikin hyvää mahdollisuus :) Ekaks tää postaus oli niiiiin pitkä :D Toiseks jokaisella (niin minullakin, rehellisesti) tulee tälläisiä kadellisia hetkiä sua kohtaan. Joku hieno vaatekappale, ulkomaan matka tai vaikka työpaikka, kaikkihan me joskus kadellisia ollaan. Eikä se oo koskaan huono asia, koska kadellisuus muuttaa meitäkin, haluamme itsekin sitä, mitä toisella on. Toisaalta omalla kohdalla, kun joskus sellainen “voi vitsi, mä oon kadellinen sulle Anna” niin … vaikka mulla olisi se raha osta Chanelin laukku niin mä en vaan pysty sitä koskaan tekemään, kun erittäin pihi oon. Sama koske myös ulkomaan matkoja. Ja työpaikka ajattelessa, kun se hetkellinen kadellisuus iski, niin jälkikäteen ajattelessa, mä en osaisi missään nimessä olla Stylehost feistareilla, kun en oo koskaan ees festareilla käynyt (taas se pihi mieli). Eli mä oon tässä ruudun toisella puolella kadellinen enkä ees pysty tekemään mitään sen eteen, että en olisi. Kun en sitä oma raha raaski tuhlata niin teepäs se sitten mun puolesta :)

  • Reply Laura Saturday, May 4, 2013 at 23:31

    Näin pitkän, tunteellisen ja kuitenkin 110% asiapitoisen tekstin jälkeen en oikein enää osaa kommentoida mitään. Tekstiä lukiessani pintaan nousi suuttumusta ja myötähäpeää joidenkin lukijoiden puolesta, surua sen puolesta, mitä kaikkea joudut kestämään jokaisen kirjoittamasi sanan puolesta sekä äärettömän suurta kiitollisuutta siitä, että oot aloittanut bloggaamisen muutama vuosi sitten. Mungolife on yksi ehdottomista suosikeistani blogimaailmassa pääsääntöisesti sen takia, että tuot mielipiteesi esille ja seisot sanojesi takana. Aina.

    Mieletön kiitos tästä kaikesta ja älyttömästi tsemppiä!

  • Reply ÄnTee Saturday, May 4, 2013 at 23:31

    Mä kirjotin pitkän tekstin, mut en viittiny lähettää sitä..;) Teen aina niin. Kirjoitan ja pyyhin pois. Musta tuntuu, et ihmisten käytöstavat unohtuu, ku ne tulee internetin ihmeelliseen maailmaan. Ei kannata välittää mitä susta kirjotellaan, koska eihän ne tunne sua, etkä sä niitä, jotka niitä älyttömyyksiä laukoo. Jos jollain on aikaa ja motivaatiota keksiä ja kirjotella susta, ni voit olla kierolla tavalla ylpee siitä, et oot nii kiinnostava tyyppi, et joku vauvautuu tekee sen.;) Oon ite neiti negatiivisuus ja realistien realisti, mut yritän muuttaa ajatteluani hiukan positiivisemmaks, joten hyvien puolien löytäminen on käynnissä.:D
    Ja onnea kesätyön johdosta! Huutelijoita riittää aina, ja jos joku sanoo, et sait koska oot bloggaaja, ni so what? oot sillon saanu sen omilla ansioilla, ja työnteolla. Kaikilla oli samat mahdollisuudet, mut jos ei oo näyttää meriittejä tai motivaatioo, ni tyhjästä on paha nyhjästä, niinku sanotaan..Pää pystyyn ja tuulta purjeisiin vaan!\o/

  • Reply iiinaaa Saturday, May 4, 2013 at 23:36

    heiii! pakko oli ruveta kommentoimaan, koska tää on yks mun ehdottomista lemppari-blogeista ja saan susta inspiraatiota niin pukeutumisessa kuin ihan vaan elämässä. Sun asennetta elämää kohtaan ei voi oikeasti kuin ihailla ja asenne jolla otat noi kommentit vastaan on mielestä hatun noston veroinen. On mielestäni oikeasti ihailtavaa miten oot kovalla työllä saanut juuri sen elämän kuin haluat! Sen haluan vielä sanoa, että toivottavasti jatkat samaan malliin koska on piristävää lukea blogia, josta huomaa että jokaiseen kuvaan ja tekstiin on oikeasti panostettu! On myös ihanaa huomata miten rakastat itseäsi vaikka anonyymit syytäisivät paljon negatiivisia kommentteja!
    terveisin uskollinen lukijasi:))

  • Reply Noora Saturday, May 4, 2013 at 23:42

    Oikeasti olet ihana <3

  • Reply Em Saturday, May 4, 2013 at 23:44

    Mä oon usein miettinyt tuota itsekseni, että mikä saa jonkun ihmisen lähettämään totaalivittumaisen tai jopa uhkaavan mailin (bloggaajien tapauksessa kommentinkin) jollekin ihmiselle, jota ei ole koskaan edes tavannut saati sitten, että tuntisi tämän. Miksi nähdä se vaiva?

    Positiiviset kommentit ymmärrän, koska niiden avulla voi välittää sitä hyvää mieltä/inspiraatiota mitä esim. bloggaaja on kirjoituksellaan tuonut lukijalle ja näin ehkä kierrättää sitä hyvää omalta osaltaan takaisin.

    Tsemppiä jatkoon!

  • Reply Kati Saturday, May 4, 2013 at 23:47

    <3

  • Reply tuulia-- Saturday, May 4, 2013 at 23:48

    En ees pysty kuvitella kuinka turhauttavaa on lukea kommentteja sinusta, jotka eivät edes ole totta! Mun mielest jokaisen pitäis ottaa sun asentees elämään, koska sulla se on positiivinen ja haluat kaikille hyvää:). Onneks vaikutat vahvalta ihmiseltä, etkä anna vihaajien vaikuttaa elämääsi, vaikka se turhauttaakin. Itse kanssa asun ulkomailla ja oon huomannu, että kuinka suomalaiset ovat kateellisia toisilleen. Se on sääli ja ärsyttää mua paljon! En ymmärrä, miten esim. uus laukku tai matka on toiselta pois. Just niinkuin kirjoitat, niin se pitäisi toimia kannustimena eikä kateuden aiheuttajana.

  • Reply tytöntyllerö Saturday, May 4, 2013 at 23:49

    olet ihana ihminen ja mulle yhdenlainen roolimalli, älä anna minkään lannistaa sun loistoa :)

  • Reply Karoliina Saturday, May 4, 2013 at 23:52

    Mä oon sanaton. Mä en oo ikinä tajunnu miks sua vastaan on ihmisillä jotain. Minusta sä oot vaan huikee persoona, jolla on mielipiteet, ei mitään muiden mukailua. Ja sä seisot niitten takana, ja se on arvostettavaa. Mulle tämä blogi on ollu tyylillisesti suunnannäyttäjä. Olen uskaltanu ylpeästi olla mitä haluan. Uskaltanut pukeutua miten haluan. Ja kun ketutuskäyrä on ollu huipussaan, tämä on yleensä ensimmäinen paikka jonne tulen katsomaan, oletko postannut. Täältä saa energiaa päivään. En ole aina sun kanssa samaa mieltä, mutta se että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä on minusta rikkaus. Se miten ne ilmaistaan on asia erikseen. Voimia Anna sulle, asenne on mahtava samoin blogi. Sä oot huikee tyyppi tän blogin perusteella ja vahva. Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja toivon että nämä anonyymit hankkivat oikeasti sen elämän, eivätkä pilaa muiden hyvää fiilistä ja onnellisuutta :)

  • Reply nik-ki Saturday, May 4, 2013 at 23:53

    Muista aina Anna että olet antanut itsestäsi aivan mahtavan kuvan ihmisenä joka varmasti tosi elämässä oletkin ja valitettavasti suurin osa ihmisistä on vain kateellisia siitä mitä eivät itse pysty koskaan olemaan ja nyt puhun luonteesta ja sinun henkisestä puolestasi.

    Olisin erittäin ylpeä jos kuuluisin lähipiiriisi sillä olet yksiä aidoimmista ihmisistä joita tiedän. Vaikkakin vain pari vuotta blogiasi lukemalla :) Yritä päästää kateellisten ihmisten kommentit kokonaan ohitsesi ja keskity pelkästään elämästä nauttimiseen aina kun se on mahdollista!

    Jatka samaa vauhtia! Elät upeaa elämää juuri tässä hetkessä <3

  • Reply lilliputti Saturday, May 4, 2013 at 23:54

    Kiitos tästä kirjoituksesta Anna! Se antoi itselleni paljon, pisti miettimään asioita ja vahvisti myös kuvaa siitä, miten itse haluan elämän ottaa vastaan. Pitää olla iloita siitä mitä on, eikä olla katkera siitä mitä ei ole. Säälittää ne ihmiset, joilla on elämässä niin paljon pahaa ja katkeruutta, että pitää purkaa sitä sinuun ja tähän blogiin. Ja niin kuin itsekin olet jo todennut, mitä se on niiltä pois jos sinä menestyt? Olet nähnyt paljon vaivaa menestymisesi eteen ja paikkasi ansainnut, ja unelmia toteuttamalla hieno esimerkki ja inspiraation lähde muille. Jatka samaan malliin, äläkä anna negatiivisten ihmisten latistaa mielialaasi millään lailla, sillä toivottavasti meidän positiivisten lukijoiden kannustus korvaa kaiken sen paskan, mitä et ole ansainnut. Onnea vielä kesäduunista, lunastat varmasti kohdallesi asetetut tavoitteet ja enemmän! :)

  • Reply Laura Saturday, May 4, 2013 at 23:59

    Mä luulen et se on vaan tää suomalainen kulttuuri. Kaikesta ollaan helvetin kateellisia ja katkeria ihan niinku se ois iteltä pois, jos toisella menee hyvin tai toinen saavuttaa jotain kivaa. Ois hienoo jos ihmiset osais oikeesti olla onnellisia toisten puolesta kun niillä menee hyvin. Suomalaiset on varmaan ottanu liikaa vaikutteita siitä sananlaskusta “se kenellä onni on, se onnen kätkeköön”, koska sähän oot ihan täys itserakaspaska jos kehtaat kertoo siitä kuin ihana elämä sulla on sun mielestä. Tsemppiä Anna, sinä ja sun blogi ootte upeita :)

  • Reply Aino Sunday, May 5, 2013 at 00:03

    Huh. En oo aiemmin tänne kommentoinu, mut nyt tuli jotenkin sellanen olo, että täytyy. Vaikka tähän ikään asti eläneenä (ja oon kuitenkin vielä melko nuori) sitä ikävä kyllä tiedostaa, miten sairaassa maailmassa sitä oikein eletäänkään, niin on kyllä aina vaan aivan älyttömän vaikea käsittää, että ihmiset voi olla toisilleen näin ilkeitä.

    Kyllä itsekin oon huomannut sen, että mitä paremmin menee, sitä katkerampia monet (sellaisetkin, joita oot mahdollisesti pitäny hyvinäkin kavereinas) ovat. Tällainen ei omaan järkeen meinaa käydä millään, mutta kai se sitten tavallansa erottaa jyvät akanoista, kun huomaa keiden kanssa sitä ihan vastavuoroisesti ollaan iloisia toistensa puolesta?

    Tämä tietysti ei ole ihan sama asia, kun nämä angstaajat on nimettömiä netissä huutelijoita. Mutta kun tuon järjettömän kateuden määrän (josta näissä angstikommenteissakin aivan selvästi on kyse, vaikka “kateuskortti” kai joidenkin mielestä huono perustelu onkin) saisi muutettua ajaksi ja energiaksi tehdä siitä ihan omasta elämästä parempaa niiltä osin, kun muiden elämää kadehtii… jos se ei olis win-win, niin mikä sitten?

    En oo varmaan koskaan ylipäätään kommentoinu mihinkään ns. “isoista” blogeista, syystä että joko nyt vaan ei oikein ole mitään (tarpeeksi painavaa) sanottavaa ja/tai tuntuu siltä, että joku kommentoija joka tapauksessa varmaan sanoo sen, mitä minäkin ajattelen. Mutta olkoon tämä kommentti nyt myös osoitus siitä, että on myös paljon meitä “äänettömiä” lukijoita, jotka todellakin toivoo sulle kaikkea hyvää ja inspiroituu sun postauksista, vaikka eivät ikinä kävisikään jättämässä “soot ihku”-kommentteja. :)

    Ja nyt kun tää sanainen arkku tuli avattua, niin ihkutetaan nyt kuitenkin sen verran, että tykkään tosi paljon sun blogin monipuolisuudesta. Kepeämmät tyylijutut on kivoja, mutta näistä mielipidepostauksista susta saa hurjan fiksun käsityksen. Paljon pointseja siitä, että jaksat ja uskallat näitäkin tehdä! Aina en oo ihan samalla aaltopituudella, mutta onneks oma elämä on sen verran hyvällä mallilla, että ei tartte sen takia vetää ranteita auki. ;) Eli tosiaan – kaikkea hyvää (ja toivottavasti siis myös vähemmän paskakommentteja tulevaisuudessa)!

  • Reply mmmä Sunday, May 5, 2013 at 00:07

    oon kyllä niin samaa mieltä sun kanssa!!! oon just monesti aatellu että sulle tulee nii paljon kommentteja etten jaksa kommentoida, mut nyt oli pakko. en pysty edes laskee kuin monesti sun postaukset on pelastanu mun päiviä, kuin monesti ne on saanu mut niin hyvälle tuulelle ja hymyilemään ja miten paljon oon saanu niistä energiaa ja voimia jaksamaan! musta on ihanaa seurata, miten täysillä nautit sun elämästä, niistä pienistäkin asioista. sun avulla oon itsekin alkanu elämään hetkessä ja arvostamaan kaikkea sitä mitä mulla jo on! tää kaikki tekee tästä blogista täydellisen, jota jaksaa lukea päivästä ja vuodesta toiseen. kiitos<3

  • Reply Neilikka Sunday, May 5, 2013 at 00:13

    Hieno kirjoitus ja voin myöntää tässä että se muutti kyllä omaakin mielipidettäni sinusta, siis positiivisempaan, hyvä että kirjoitit tämän vaikka ensin epäröit. Minusta on tuntunut aina että suomessa on ilmapiiri että toisella ei saa mennä paremmin tai olla jotain hienompaa ja ollaan kateellisia jos näin on ja yritetään juuri keksiä sitten niitä puutteita. Silti lottovoittajatkin kertovat monesti vaatimattomista/vaatimattomasti suunnitelmistaan rahojen käyttöön, joko he eivät puhu totta koska tietävät suomalaisten kateuden tai sitten kun olisikin mahdollisuus siihen “glamourimpaan elämään” niin tajutaankin että ei se raha tee/takaa kaikkea onnea. Voisin kuvitella että blogisi ei olisi näin suosittu jos kirjoittaisit ihan normaalista arjesta suomessa, juuri tämän kaiken vuoksihan sinulla on lukijoita niin paljon. Että tämä kaikki sinun “glamour” on juuri se mistä halutaan lukea ja ne jotka tulevat haukkumaan sinua tänne lukevat kuitenkin blogiasi varmasti säännöllisesti jotta saisivat tyydytystä etsiessään “virheitä” sinusta ja elämästäsi. En ole kauan blogiasi lukenut ja eksyin toisen blogin kautta sinun vanhempaan postaukseen jossa esittelit Nellylle suunnittelemiasi vaatteita, täytyy kehua kuinka hyvin pinkki mekko sopi sinulle huulipunan kera ja kuinka hienoja suunnittelemasi vaatteet olivat, näytit todella kauniilta. Samoin ns. marianne paita ja punaiset huulet, wau kuinka hienosti sopivat sinulle, huulipuna on loistava “asuste”. Ja suorat hiukset pukevat sinua hyvin, samoin tuo Nellyn kuvissa ollut lyhyempi hiusmalli. Oikein mukavaa kesää sinulle Anna! =)

  • Reply susku Sunday, May 5, 2013 at 00:23

    Mahtava teksti ja toivottavasti tämä laittoi ihmiset ajattelemaan, itseni ainakin. Oot oikeessa tossa kun kirjotit nuorten naisten vihasta toisiaan kohtaan. Niin kliseiseltä kun kuulostaakin, niin eikö naisten pitäisi pitää toistensa puolia sen sijaan, että käyttää energiaa toisiaan vastaan? Asiat tärkeysjärjestykseen! Sanoinkuvaamattoman kurjaahan tuo on että noin negatiivisia ihmisiä aina löytyy..

    Onnittelut sulle huipputyöstä, oot todellakin ansainnut sen! :) Siihen on syy, miksi sun blogi on Suomen suosituimpia, ja myös siihen, miksi sut valittiin kesätyöhön. Muista se ;)

  • Reply hmclehto Sunday, May 5, 2013 at 00:29

    Moikka Anna,

    musta on kiva lukea sun blogia just sen takia, etta saat mun nauramaan usein ja se on tavallaan “pinnallista homppaa”. Siis elamaa ei saa ottaa liian vakavasti ja mua todella arsyttaa miten taas olet joutunut hyokkayksen kohteeksi. Suomalaiset vaan ovat niin juroa ja kateellista kansaa, etta voi hyvanen aika. Koskaan ei osata olla iloisia toisen puolesta, minka ihmeen takia lukevat blogia jos se aiheuttaa niin paljon vihan tunteita. Jotkut saavat omat energiansa pahan puhumisesta (tosi kieroa).
    Chin up girl ja iso hali!!! Syksyiset Sydney terveiset, H

  • Reply Minnak Sunday, May 5, 2013 at 00:32

    Kiitos kovasti postauksesta ja blogistasi, tykkään kovasti!! :) Olen itsekkin kovalla työllä päässyt elämässäni juuri siihen mihin on aina halunnutkin: unelmien opiskelupaikka, unelmien mies ja unelmien työpaikka. Monet eivät tunnu ymmärtävän, ettei asioita vain tipu taivaalta, vaan niiden eteen on vuodatettava verta ja kyyneleitä. Ei-bloggaavana ihmisenä en voi edes yrittää ymmärtää millaista palautetta lukijoiltasi saat.. Ihmisten kateus ja viha toisia kohtaan on paikoin melko uskomatonta… Mutta kovasti voimia sinulle!! <3

  • Reply nn Sunday, May 5, 2013 at 00:33

    Moii!Halaus ja onnea mahti duunista! Tais mennä just nappi osotteeseen se homma <3
    Tänä päivänä yllättävän iso määrä nuoria/ ihmisiä ylipäänsä odottaa saavansa kaiken valmiina. Juuri luokassa AMKissa aikuisryhmässä keskusteltiin kuinka lukiossa tyypit (eräs sijainen kertoi) ei jaksa nähdä vaivaa oppimisen eteen. Kaikki pitäs tuoda valmiiksi pureskeltuna nokan alle. Ja musta tuntuu et pätee ihan joka asiaan. "En mä jaksa hakea duunia ku kela maksaa tuet kotiin!" Siis TÄH! Ja sit pitäs vielä olla varaa merkkilaukkuihin ja muihin ylellisyyksiin.
    Raskas työ vaatii raskaat huvit. Ei töitä, sillon vois yritää edes tyytyä vähempään. Huokaus! Ja sit kaikki tää paha olo joka joutilaisuudesta johtuu, kaadetaan mm. sun niskaan, joka oot nähny paljo vaivaa menestykses eteen. Kurjaa!
    Itse tykkään hurjasti lukea sun postauksia. Vähän kun pääsisin kiertelemään maailmaa vaan olemalla kotona :) Ja muutenkin, nään vähän erilaisen elämäntavan. Omani on täällä tuppukylässä, aika tavallinen ja perinteinen. Oma koti rakenteilla, ihan itse vielä rakennetaan. Ei oo aikaa ja rahaa reissailla, mutta kun itse tekee töitä haaveiden eteen, ne tuntuu ihan äärettömän hyville, kun ne aikanaan toteutuu. Iik, muutan vuoden kuluttua itse rakentamaan taloon <3
    Tulipas vuodatus, mutta koitan nyt omalta osaltani puskuroida kaikkea tuota negatiivistä tällä possitiivisuudella :D Auttoko yhtään? Tais olla liikaa paasausta seassa :D Mut ihanaa kesän odotusta ja paljon hyviä ajatuksia sulle!

    -nn

  • Reply marppe Sunday, May 5, 2013 at 00:36

    Haluan olla aivan ensiksi täysin rehellinen. Olen eksynyt blogiisi muutamia kertoja, mutta lukijaksi ole jostain syystä jäänyt. No big deal. Mutta sanottavaa mulla on silti.

    Nyt, kolmannen kerran törmättyäni blogiisi ja sivun latautuessa ajattelin “minnehän se on taas matkustanut ja minkähän uuden hienon laukun ostanut” (merkkilaukut eivät sinänsä kiinnosta, mutta matkakuvat sitäkin enemmän). Sitten luin tämän ylipitkän tekstisi ja häkellyin. Kaikki se, mitä menestyvät bloggarit ovat koittaneet arasti sanoa työnsä huonoista puolista, kiteytyy tässä. Teksti kuohui ja tuli epäilemättä sydämestäsi. Mulle tuli surullinen fiilis sun puolesta, mutta ennen kaikkea niiden haukkujien puolesta, jotka eivät yksinkertaisesti siedä menstyvää naista.

    Haluan onnitella sua huippu kesätyöstä. Sinä, jos kuka ansaitset sen (miksi menestyvä blogi ei saisi olla avain siihen???) ja hyvä, että uskot itsekin omiin kykyihisi. Älä koskaan unohda niitä. Olet upea, sanavalmis ja menestyksekäs nuori nainen. Ansaitset tasan sen kaiken hyvän ja ihmeellisen minkä pystyt saavuttamaan ja mikä eteesi tulee . Toivottavasti ilkeät anonyymit ja haukkujat ovat tästä samaa mieltä, sillä tämä pätee myös heihin, meihin kaikkiin. Niin kuin itsekin sanoit, kaikki on omasta itsestään ja varsinkin omasta asenteestaan sekä motivaatiosta kiinni.
    Jumala teki niistä vahvoja joiden tietää selviävän.

    Hyvää kevättä Anna :)

  • Reply Ii Sunday, May 5, 2013 at 00:41

    Hei Anna! Yleensä koen ettei mun tarvitse tänne kommentoida mitään, kunhan vaan luen tätä sun blogia joka on mun yks ehdottomista lemppareista. Mutta nyt on pakko sanoa:

    Sun blogi, sun asenne ja sinä itse myös oot aivan huikea inspiraation lähde. Älä anna sellaisten ihmisten joilla ei oo mitään väliä satuttaa sua. Ne on kateellisia ja todella surullisia tapauksia. Toivottavasti saadaan lukea sun juttuja vielä kauan, kaikkea hyvää!

  • Reply Emmi L. Sunday, May 5, 2013 at 00:45

    Mieletön kirjoitus! Mä oon ainakin pyrkinyt täällä netissä, että jos mulla ei ole positiivista sanottavaa niin jätän suosiolla sanomatta, koska en halua levittää ympärilleni negatiivisuutta. Enkä saa siitä mitään irti, että lähtisin haukkumaan ketään, varsinkaan tuntemattomia ihmisiä. En tunne olevani ketään parempi tai huonompi sen perusteella mitä blogissa kerrotaan tai mitä materiaalisia asioita sillä toisella on jne. En myöskään koskaan voi tietää kaikkea tuntemattoman ihmisen elämästä, en voi edes tietää kaikkea mun läheisimpienkään ihmisten elämästä, niin mun mielestä mulla ei ole tarvetta lähteä spekuloimaan asioita, koska en vaan näe kaikkia puolia asiasta kuitenkaan.

    Pyrin keskittymään omaan itseeni ja tekemään itseni onnelliseksi. Mulle tärkeimmät ihmiset ja sunkin tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset tulee onnelliseksi kun sä olet onnellinen :) Mun on pitänyt kirjoittaa sulle sähköpostia jo muutamaan otteeseen, mutta oon jänistänyt, mutta ehkä nyt uskaltaudun tämän jäljiltä :)

  • Reply Ronja Sunday, May 5, 2013 at 00:47

    lost my faith in humanity, oli minun ensimmäinen tokaisu kun luin mitä kaikkea negatiivista olet joutunut kokemaan, vaikka et sitä ole “ansainut” jos niin voi sanoa. En ymmärrä näita vihajia, ne ovat varmaankin kateellisia koska he ovat aina saanneet kaiken elämässään tarjoiltuna kulta lautasella ja nyt he tajuavat että ei kaikkea voi saada ja he eivät tiedä mitä pitäisi tehdä saavuttaakseen mitä ne haluavat.
    toivon että kaikki ymmärtäisi kuinka paljon on taisteltava ja uskottava ennenkun saavuttaa unelmansa :)

  • Reply aino Sunday, May 5, 2013 at 00:54

    On ihan käsittämätöntä kuinka ihmiset, etenkin suomalaisessa kulttuurissa, pitävät onnellisuutta itserakkautena tai narsistisena piirteenä. Minusta elämän tärkein tarkoitus on olla onnellinen. On todella surullista, että nyky-yhteiskunnassamme sen näyttämistä paheksutaan. Ihmisten on muutenkin niin helppo arvostella ja tuomita, ja sanojen on helppo mennä tekojen edelle. Jos bloggaaminen on helppoa, miksei ihmiset jotka ovat tätä mieltä aloita sitä itse? Ja ehkä bloggaaminen onkin “helppoa”, mutta oot tehny paljon duunia sen eteen, että sulla olis tämä “helppo” duuni. Kyllähän ihmiset opiskelevatkin yleensä sitä “unelmaduunia” varten, ettei tarttisi koko loppuelämän paiskia kovasti fyysistä työtä esimerkiksi mäkkärissä. Sulla on unelmaduuni, koska oot paiskinut töitä sen eteen. Ja mikset olisi tämä etuoikeutettu, niinkuin jotkut ovat asian ilmaisseet. Tottakai sä olet silloin etuoikeutettu, kun oot tehny työs hyvin. Tää kuuluu vähän siihen samaan sarjaan kun ihmetellään miksi ei ole hyvässä kunnossa kun joku toinen on, ja mitä hän on tehnyt saavuttaakseen hyvän kunnon. NO TEKEMÄLLÄ TÖITÄ. Jos sä istut perse penkissä kiinni kirjottelemassa ilkeitä ja kateellisia kommentteja toisille sen sijaan että aloittaisit itse blogin, niin onko se hyvää työn tekoa? Ihmisten pitäis keskittyä tekemään omasta elämästään sellasta kun haluaa, eikä keskittyä toisten ihmisten elämän kateellisena seuraamiseen.

    Kiitos Anna tästä postauksesta! Tää sai mut, ja vasmasti monen muunkin miettimään. Arvostan todella sun työpanosta mikä näkyy blogissa! Sun positiivisuus on se juttu mikä tekee tästä blogista aidon ja hyvän.

    Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita, oot huippu!:)

  • Reply K.P. Sunday, May 5, 2013 at 00:55

    Aivan mahtava teksti. En yleensä kommentoi, mutta nyt on pakko. Kiitos tästä tekstistä — koko blogista oikeastaan, siitä on paljon iloa. Voimia ja valoa sinulle.

  • Reply Hannap Sunday, May 5, 2013 at 00:59

    Kiitos tästä postauksesta! Oli varmasti jotenkin helpottavaa tehdä tää, ja samalla tää anto aas uutta ajattelemisen aihetta! Oon kommentoinu sun blogiin ehkä kaksi kertaa, vaikka tää on mun ehottomia lemppareita, ollut jo useamman vuoden.

    Postausta lukiessa aloin tosiaan miettiä, että miksi ihmeessä bloggaajien pitäisi kertoa elämän ikävistä puolista? En usko, että ihmisiä inspiroi lukea toisen pieleen menneistä parisuhteista, tulehtuneista hampaista ja väsymyksestä. Okei, joku voi saada vertaistukea, mutta siihen on omat palstat ja ryhmät. Avoin blogi ei ole sitä varten. Itse ainakin haen inspiraatiota sun blogista upeiden asujen, ihanan Lontoon ja sun kirjoitusten kautta. Myös, miksi ihmeessä teidän bloggaajien pitäisi kestää jatkuvaa paskanjauhantaa ja ilkeitä kommentteja hymyssä suin ja vastailla anonyymien olevan ihania ja oikeassa? Kai nyt bloggaaja saa puolustaa itseään? Usein kun ihanat anonyymit ovat niin paljon ilkeämpiä kuin bloggaajien kommentit.

    Mutta asia, mistä halusin tulla sinulle kertomaan on se, että ihailen sinua aivan melettömän paljon! Varmaan jos kirjoittaisin kaverin ystäväkirjaan, niin täyttäisin ihailen-kohtaan sinun nimesi! Kyllä muakin välillä ärsyttää, kun tuntuu, että matkstelet koko ajan ja ostat monia luksuslaukkuja. Tuntuu, kuin ne olisivat sinulle aivan itsestäänselvyyksiä. Kyllä mua välillä ihmetyttää, miten opiskelijalla on varaa tohon kaikkeen!! Sitten kuitenkin muistan, että eihän sun onni ole millään tavalla pois mun onnesta! Ei sun materia ja matkustelu estä mua matkustelemasta ja ostamasta kenkiä. Et kerro blogissasi varmasti niistä kaikista miljoonista työtunneista ja uhrauksista, mitä teet kaikkien unelmiesi ja uusien laukkujesi eteen. Ja miksi pitäisikään? Ihailen valtavasti sun asennetta ja juuri sitä kaikkien kadehtimaa onnesta nauttimista. Harva Suomessa uskaltaa nauttia elämästään ja tuoda omaa onnea ja itseään esiin. Mutta, jos on noin upea nainen noin upeiden asioiden kanssa, niin miksi pitäisi piilotella? Sun elämä, sun onni! Meillä kaikilla on mahdollisuus samaan, tai vaikka paljon parempaan, jos vaan jaksaa uskoa ja tehdä paljon töitä! Meillä kaikilla on paljon oppimista sun elämänasenteesta ja arvoista! Oot upee nainen keep going!! :)

  • Reply Feline Sunday, May 5, 2013 at 01:10

    Olipas ihan älyttömän hieno teksti!
    Täytyy myöntää että osasin odottaakin sinulta jotain tämän tyylistä kirjoitusta.. Tuntuu että olet viimeaikoina saanu ihan liika negatiivista palautetta osaksesi!

    Teksti herätti niin monia ajatuksia, etten muista niistä puoliakaan…:D mutta on hienoa että annat kirjoituksillasi ajattelemisenaihetta! Esimerkiksi postauksesi uskomuksestasi sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni pysähtymään miettimään sitä, mihin minä uskon ja mihin perustan käsitykseni.

    Kiitos huikeasta blogista, jossa on hyvässä tasapainossa kevyempää ja sitten tällaista vähän vakavampaa asiaa!
    Jatka samaan malliin! Uskon aidosti siihen että olet ansainnut kaiken sen hyvän, mitä elämä on sinulle tähän mennessä antanut (:

  • Reply Nanna Sunday, May 5, 2013 at 01:17

    En oikein ikinä kommentoi blogeja mutta nyt oli pakko. Olin kirjottamassa tähän jotain tosi pitkää paasausta noita sun vihaajia kohtaan mut enpä jaksa vaivautua heidän takiaan nyt mihinkään romaanin mittaseen suoritukseen.
    Kuten itsekin sanoit; mitä se on keneltäkään muulta pois, jos sinä, minä tai joku muu on onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä? Ja tietääkseni kenenkään ei ole pakko tätä blogias lukea jos ei miellytä, joten what seems to be the problem, haters?!
    Kyllä mullakin on eriäviä mielipiteitä joihinkin sun täällä kirjottamiis juttuihin, mutta se ei aja mua kommentoimaan anonyymisti ilkeyksiä tai puhumaan p*skaa keskustelupalstoilla.. ja silti oon jotenkin niin koukuttunut tähän sun blogiin, että palaan tänne päivittäin. Ainoa selitys tälle on että osaat tän bloggaamishomman ja oot vaan niin ihana!
    Mua sä oot teksties kautta ainakin jollain tasolla inspiroinut puskemaan itteeni elämässä kohti uusia haasteita ja olemaan onnellinen siitä mitä jo on.
    Upeeta, et sulla on lähipiirissä ihania ihmisiä ja et pystyt jättää noi loanheitot omaan arvoonsa, mut ymmärtäähän ton, et jossain vaiheessa se raja tulee vastaan. Itse en ois kestänyt noinkaan hyvin mitä sinä! Kaikkea hyvää sulle jatkoon, ja vaikka kuulostaakin niin kliseiseltä niin toi negatiivinen huttu on vaan kateellisten panettelua. Oot hurmaava! :)

    • Reply Nanna Sunday, May 5, 2013 at 01:31

      P.S. En tiiä, mut aika ironista jotenki et ilkeimmät keskustelut susta, Anna käydään jossain Vauva-lehden tai Kaksplussan palstoilla. wtf?!
      Minkälainen tulevaisuus meidän tulevalla nuorisolla on jos niiden mutsit riehuu tuolla palstoilla tohon malliin? Mikä nykymammoja riivaa? olkaa onnellisia vauvojenne kanssa ja antakaa Annan olla.!

  • Reply wendy Sunday, May 5, 2013 at 01:20

    Ihana, avoin ja erityisesti INSPIROIVA teksti! Siinä on kyse ihan vaan asenteenmuutoksesta, että lopettaa sun ja muiden bloggaajien juttujen lukemisen kateelliset ajatukset päässä ja vaihtaa suhtautumisen inspiroitumiseen ja siihen “kyllä mäkin pystyn saavuttaan unelmani” -meininkiin. Myönnän, etten oo siinä itekkään aina onnistunu. Koska oikeesti, naiset on maailmassa vielä kuitenkin niin toisen luokan kansalaisia, että typerintä mitä voidaan tehä, on yrittää kaikin keinoin saada toisillemme mahollisimman paha olo. Tsemppiä sulle kaikkeen edelleenkin, ja ootan että tapaan sut jossain festareilla kesällä! :)

  • Reply Iida Sunday, May 5, 2013 at 01:25

    Tää teksti oli aivan ihana ja susta sai paljon enemmän irti ku useimmista muista sun postauksista!! Oot mahtava ihminen muista se! :)

  • Reply Essi Sunday, May 5, 2013 at 01:35

    Tää teksti sai mut toden teolla pysähtymään ja miettimään omaaki elämää. Tänään on ollu taas huono päivä ja sydäntä puristanu ja ahistanu mut ehkä tää tästä! Ihailen sitä miten katsot ja koet elämää, toivoisin pystyväni ite samaan. Ajattelen liian usein että “sitten kun mulla on/tapahtuu asia X niin oon onnellinen” vaikka ei se oikeasti niin mene. Se on se asenne joka ratkaisee niinkuin sanoitkin, ei ne asiat. Mutta mitä silloin tehdään kun asiat on oikeasti huonosti? Kun pelkkä asenne ei enää ratkaisekkaan? :s

    Sun postaukset saa mut hyvälle tuulelle, välillä hieman kateelliseksikin täytyy myöntää, kun kerrot kuinka perheesi on ihana ja matkustelet toistaan ihanempiin paikkoihin, tuntuu kuin jäisin paljosta paitsi :s okei, oon vaan kohta 17 vuotias tyttönen, mutta liian monet asiat on osoittanu, kuinka haurasta ja epävarmaa elämä onkaan, ikinä ei tiiä mitä tapahtuu huomenna… Musta tuntuu, tai oikeastaan mä pelkään etten tuu kokemaan asioita tarpeeks tai että mä en saavuta mitään mun elämässä. Mulla ei oo luottoa itseeni ja se ei oo kivaa. En haluu todeta viiskymppisenä, että ompas mun elämä ollut paskaa ja oon hukannu siitä aivan liikaa huonoihin, negatiivisiin juttuihin. Mä oon nähny kun niin käy, mä en halua ittelleni samaa.

    Tän perusteella mua luulee varmaan kauhean masentuneeksi ihmiseksi, mut oikeesti oon kyl tosi positiivinen – ainakin ulospäin. Mulla on paljon hyviä ja tärkeitä ystäviä, niiden takia kestän tätä maailmaa, mut entä jos nekin lähtee? Oon menettäny monta ihmistä tässä elämässä, että mua pelottaa rakastaa ketään. En jaksa sitä ikävää ja tuskaa mitä tulee kun menettää ihmisen.

    En tiiä miks aloin kirjottaa tätä, ehkä koska yö ja tää fiilis mikä ollu koko päivän mut joo… Mun mielestä oot loisto tyyppi ja oot ihailtava kun oot niin itsevarma ja asenne kohillaan! Mä toivon, että ne negatiiviset kommentoijat ei lannistais sua hirveesti!! Ihmiset on kyllä niin kauheita, pakko myöntää :( Mut tsemppiä sulle paljon kaikkeen, kohta on kesä ja huolet tuntuu silloin muutenkin pienemmiltä kun on vaan niin vapaa olo! :) keep your head up! :)

    Ps. Tätä kommenttii ei tartte vältsii julkasta, jos haluut vastata tähän niin sähköpostilla, mutta jos ei ole aikaa niin ei se mitään :) tää oli muutenki tosi random ja sillain mut joo… Elämää pitää elää jan oli tämmöi fiilis et haluun kirjottaa nää jutut ni nyt kans kirjotan!

  • Reply Liisa Sunday, May 5, 2013 at 01:37

    Oon lukenut sun blogia vasta ehkä vajaan kk ja en yleensä kommentoi mihinkään mutta.. Siis voiko ihmiset olla näin surullisia??siis ihmettelin että mitä tarkoitat kun joku aika sitten manasit miten sinua kritisoidaan keskustelupalstoilla.mietin tosissani että eikai nyt kukaan oikeasti hauku tuntematonta julkisesti???!! No päätin googlettaa sun nimen ja herranjumala!!! Siis ihan uskomatonta porukkaa!!siis ihmiset on oikeesti epätoivosia! Ja toi on niin totta et useimmat naiset ei osaa olla onnellisia toisen onnesta!! Tämän olen huomannut omasss elämässänikin mutta jotenkin niin hullulta tuntuu että vieraankin ihmisen onnesta ollaan naamat vituilla! Ja miten noloa ja katkeraa puhua sun asioista täällä netissä!eniten minä ihmettelen miksi nämä vihaajat lukevat tätä blogia??!! En vaan tajua. Jos minä en pidä jostain ihmisestä,pysyn kaukana niistä ja niiden tekemisistä!! No anyway,koita jaksaa. Itse en ole edes viellä tehnyt mitään mielipidettä sinusta,kaunis kyllä olet mutta sekään ei ole pois minulta :))

  • Reply Enniii Sunday, May 5, 2013 at 01:39

    AAMEN!!!!! <3

  • Reply anninen Sunday, May 5, 2013 at 02:21

    aattelin heittää vain jotain positiivista tänne. en koskaan kommentoi, mutta käyn aina lukemassa. ja tykkään. :)

  • Reply miijamarya Sunday, May 5, 2013 at 02:49

    Olipa hyvä postaus. Sytytin kynttilän ja hain pakkasesta mehujään ensimmäisen kappaleen jälkeen, arvasin, että tulee paljon pohdittavaa.

    Onnea unelmiesi kesäduunista: olet ehdottomasti, vailla minkäänlaisia epäilyksiä ansainnut sen. Toivottavasti työ vastaa odotuksiasi tai vielä parempaa, ylittää ne! :)

    Nainen on naiselle susi, niin se vain on. Sitä kateuden määrää, jota tää maa kantaa sisällään. Se perisuomalainen tapa, että suu avataan vain silloin, kun tahdotaan valittaa.

    Kiitos kun jaksat pitää tätä blogia. Oma elämä on aivan toisenlaista kuin sun, mutta silti seurailen sua vuodesta toiseen, nautin yhtälailla nopeista moikkauksista, huolella tehdyistä kuvapostauksista kuin näistä syvällisimmistä pohdinnoistakin.

    Kiitti ja halauksia. <3

  • Reply Erika Sunday, May 5, 2013 at 02:52

    Mä oon lukenut sun blogia pidemmän ajan, en juurikaan kommentoi ja käsittelen sun blogin sisällön lähinnä viihteenä ja kauniina kuvina. Jos jokin sun postauksen sisältö ei kiinnosta/ärsyttää, skippaan sen suosiolla.
    Ja kyllä myönnän, että välillä kun katselee sun kauniita kuvia ja kuvailua sun elämästä, iskee pieni kateuden tapainen, mutta se kestää hetken ja lähinnä tulee itsellekin sellainen tsemppi päälle että “no hitto, kyllä mäkin pystyn jos hänkin” (yhtään siis väheksymättä).
    Itsekin asun ulkomailla, opiskelen omaa unelma-alaani ja oon joutunut luopumaan monista asioista ja taistelemaan oman unelmani eteen, joten ymmärrän sua ainakin jollain pienellä tasolla.

    Muista myös että suuri osa sun lukijoista on epävarmoja nuoria jotka ei vielä itse tiedä mitä tehdä elämällään ja se ahdistus on helppo purkaa menestyvään.

    Vaikka pahalta tuntuu ja idiootteja riittä, niin jatka porskuttamista äläkä anna muiden lannistaa. Musta on ihana lukea positiivista tekstiä ja nähdä että joku rakastaa elämäänsä. Mä mielelläni luen miten jonkun unelmat toteutuu, se auttaa potkimaan itseäänkin persuksille että näkee enemmän vaivaa omien unelmiensa saavuttamiseen.

  • Reply Suppis Sunday, May 5, 2013 at 03:44

    Niinhän se menee, että jokainen on oman onnensa seppä! Olet aivan oikeassa , että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa aivan samat asiat kuin mitä sinä olet saavuttanut. Elämä on täynnä valintoja ja fiksuna sä olet tehnyt ne oikeat. Jos jotain haluaa sen eteen pitää tehdä töitä. Sulle täällä blogissa huutelu tuskin tekee näiden kateellisten ihmisten elämää sen paremmaks.
    Mä tykkään lueskella sun reissu tarinoita eri kohteista missä oot käyny ja mitä siellä tehnyt. Oon saanut myös paljon inspiraatiota omaan pukeutumiseeni ja uskallan nykyään käyttää enemmän värikkäitä vaatteita. Odotan innolla sun kirjotuksia ja ajatuksia tästä festarikesästä!
    Hyvää kesän alkua sulle! =)

  • Reply pössö Sunday, May 5, 2013 at 04:07

    En kyllä ymmärrä noita väkivaltaisia ihmisiä enkä sitä että uhataan tuntematonta (tai tuttua) ihmistä väkivallalla. Ja vaikka olisi pelkkää läppää, ei se silti ole hyväksyttävää.

    Sitten en ymmärrä tuota, että soitetaan toisten työpaikoille kertoen sinne paskaa toisesta ihmisestä ja yritetään saada toiselle ihmiselle potkut. Miksi kukaan edes tekee sellaista, varsinkaan jos asialla ei ole mitään todellisuuspohjaa. En yhtään edes ihmettele nykyisin miksi bloggaajat eivät halua kertoa missä ovat töissä. Siitäkin yleensä lukijat suuttuvat ja muka heidän pitäisi tiedää bloggaajasta ihan kaikki, myös sitä työpaikkaa myöten. Ai miksi pitäisi saada tietää, siksikö että saisivat soittaa sinne ja vaativat tälle ihmiselle potkuja?

  • Reply Laura Sunday, May 5, 2013 at 05:16

    Piti nyt jotain kommenttia heittää tähän kirjotukseen. Oot selkeesti fiksu tyyppi, ja kukaan ei voi tietää kaikkea kaikesta, ei kukaan :D Sen perusteella on älytöntä nimitellä ketään bimboksi jne. Nää vihaajat tai ylenpalttisesti kateelliset ihmiset eivät selvästikään ole kovin kehittyneitä yksilöitä. Kumpa tajuaisivat keskittyä omiin elämiinsä ja lopettaa sen negatiivisen energian kohdistuksen suhun/sun blogiin. Kyllähän se pitäis huomata jo pidemmän päälle, ettei se niitten omaa elämäänsä paranna, vaikka kuinka sua haukkuis. Toivon kaikkea hyvää sulle ja jatka elämästä nauttimista! Vois muut ottaa mallia ja alkaa etsiä omasta elämästään iloa ja onnea, sen negatiivisuuden sijaan! ;)

  • Reply ilkee Sunday, May 5, 2013 at 07:30

    Kylläpä sitä hengästyi, harmistui, suuttui ja ilostui tästä tekstistä.Kovin on outoa tämä suomalainentapa kadehtia toisen omaa ja itse saavutettua. Ole ylpeä siitä mitä olet saavuttanut, jatka samaan malliin ja anna rakkien räksyttää. Jos joku itse omalla ja kovalla työllä menestyy niin minusta se on vain hienoa, upeeta, mahtavaa ja olen ylpeä ja iloinen tuon jonkun puolesta ei se ole minulta pois ja voinhan ottaa mallia ja yrittää itsekin saavuttaa tuota menestystä. Jokainen meistä luo elämänsä itse, valitsee itselleen sopivat polut.Haukkujat ja uhkailijat lienee turhautuneita kun eivät itse saavuta samoja asioita, mutta olisiko syytä kurkata sinne peiliin jos sieltä löytyisi vastaus kysymykseen miksi.Anna palaa Mungo ja jatka saavutusten saavuttamista ja jaa ne täällä blogissa jos haluat, kyllä lukijoissa on paljon myös niitä jotka iloitsevat kanssasi. Onnea uusista saavutuksista, työtilaisuuksista ja onnea tuleviin haasteisiin.

  • Reply ilkee Sunday, May 5, 2013 at 07:31

    Kylläpä sitä hengästyi, harmistui, suuttui ja ilostui tästä tekstistä.Kovin on outoa tämä suomalainentapa kadehtia toisen omaa ja itse saavutettua. Ole ylpeä siitä mitä olet saavuttanut, jatka samaan malliin ja anna rakkien räksyttää. Jos joku itse omalla ja kovalla työllä menestyy niin minusta se on vain hienoa, upeeta, mahtavaa ja olen ylpeä ja iloinen tuon jonkun puolesta ei se ole minulta pois ja voinhan ottaa mallia ja yrittää itsekin saavuttaa tuota menestystä. Jokainen meistä luo elämänsä itse, valitsee itselleen sopivat polut.Haukkujat ja uhkailijat lienee turhautuneita kun eivät itse saavuta samoja asioita, mutta olisiko syytä kurkata sinne peiliin jos sieltä löytyisi vastaus kysymykseen miksi.Anna palaa Mungo ja jatka saavutusten saavuttamista ja jaa ne täällä blogissa jos haluat, kyllä lukijoissa on paljon myös niitä jotka iloitsevat kanssasi. Onnea uusista saavutuksista, työtilaisuuksista ja onnea tuleviin haasteisiin.

  • Reply laureliini Sunday, May 5, 2013 at 08:56

    Asiaa. :) Toivottavasti tämä on “työpaikkakiusaajalle” se valaiseva kokemus. Toivottavasti monet ymmärtävät, ettei Chanelia tai autoa saa löhöämällä sohvalla. Toivottavasti ihmiset ymmärtyävät vihdoinkin sen, että MITÄÄN, EI MITÄÄN hyviä asioita saa elämässä ilmaiseksi.

  • Reply Tiia Sunday, May 5, 2013 at 08:56

    Aikamoista. Sääliksi käy, kun ihmisillä on niin paha olla, että pitää netissä alkaa muita haukkumaan, jotta voi nostaa itseään jalustalla ylöspäin. Ihmisten kannattaisi miettiä kaksi kertaa mitä netissä kirjoittelevat. Mä lähes poikkeuksetta jätän kaikki kommettiboksit lukematta siitä syystä etten kestä lukea toisten rumia sanoja. Taidanpa jatkaa jatkossa samaan malliin. Kun ekaa kertaa luin tuosta Muotikuution kesätyöstä, ajattelin heti, että kesätyö on kun Annalle tehty. Luotto oli kova ja homma hoidettiin himaan, jess! Nyt täällä päässä ainakin odotetaan innolla millaisia postauksia kesällä on luvassa. Sä oot Anna niin ansainnut tuo homman!

  • Reply Mari Sunday, May 5, 2013 at 09:08

    Anna, olet ihana. Ja nero. Kateelliset paskanpuhujat eivät tod.näk. tätäkään “päiväkirja merkintääsi” osaa lukea niin kuin se pitäisi, koska liika kyynisyys estää näkemästä asioita ja rajaa ymmärtämistä. On ihana seurata intohimoista heittäytymistäsi elämän ja siihen, miten selviät asioista, etkä jää liiaksi murehtimaan menneitä. Aurinko olkoon aina sillä puolella katua, missä kuljet.

  • Reply IrmaG Sunday, May 5, 2013 at 09:29

    Aikamoista settiä. Ihan hengästyin, kun luin tätä! Ihanko oikeasti ihmiset järjestävät tuollaisia… tempauksia aiheuttaakseen sinulle hallaa? Uskomatonta ja pöyristyttävää, ja järkyttävää, että jotkut käyttävät aikaansa tuollaiseen pikkusieluiseen toisten ihmisten vahingoittamiseen! Säälisin noita ihmisiä, jos osaisin sääliä (ihmisiä siis, ylipäätään)… en voi kuin toivoa sulle lisää voimia valitsemallasi tiellä!

    Mitä mielipiteisiin tulee, oma mielipiteeni on tämä: opinions are like assholes, everyone has one, and everyone tends to think that their own smells like roses whereas the others’ smell like shit ;)

    Ainiin, ja Paljon Onnea työn johdosta!

  • Reply Maiju Sunday, May 5, 2013 at 09:31

    Hei Anna,

    Kiusaaminen on aina väärin ja tyhmää ja epäilemättä saat paljon myös epäasiallisia kommentteja, mikä kertoo vain kommentin kirjoittajan tyhmyydestä. Pidät valtavan suosittua blogia ja kaikki mitä nettiin laitat, on ikävä kyllä julkista ja vetää puoleensa myös friikkejä. Seksuaalinen häirintäkin on erittäin ikävää, mutta jos katsot vaikkapa Malediivien “matkakohde” kuviasi ihan ulkopuolisen silmin ja muistat friikit ja netin julkisuuden, onko ihme että saat sekopäiltä viestejä? Se ei tee niistä oikeutettuja, mutta niille on syynsä.

    En ihan jaksanut lukea koko “avautumistasi”, mutta yksi asia pisti silmään:

    Korostat paljon sitä, kuinka sinulla on 11-vuotiaasta asti valtava työkokemus mm. asiakaspalvelusta ja käytät paljon tilaa kertoaksesi kuinka kovaa työtä bloggaaminen sinulle on ja kuinka tunnollisesti kaikkeen työhösi suhtaudutkaan.

    Postauksessasi kirjoitat:

    “Lukijalla saa olla paha päivä, huono hetki, väärinymmärrys, tai muuten vaan vähän huoleton ilmaisu. Bloggaajalla ei ole näitä oikeuksia. Bloggaajalla ei ikinä koskaan saa olla paha päivä tai huono hetki kun vastaa kommentteihin. ”

    Mittavan asiakaspalvelukokemuksesi myötä varmasti ymmärrät, että blogin ollessa työtäsi ja lukijoiden asiakkaitasi, sinulla ei “työroolissasi” saisi olla huonoja hetkiä, kuten ei Prisman kassalla tai vaikka jollain Chanel -laukun myyjälläkään omassa työssään. Asiattomuudet ovat tietenkin oma lukunsa ja ne voi ja pitää jättää omaan arvoonsa, mutta kommenteissasi vähänkään kriittisiin kommentteihin (tai suoranaisten virheiden oikaisemiseen) hyvin silmiinpistävää on sinun ilkeä tapasi kirjoittaa, jopa nimitellä näitä asiakkaita pahimmillaan “vitun tyhmiksi”. Se on niin silmiinpistävää, että ei voi johtua aina vaan huonoista päivistä. Ammattilainen ei työssään toimi näin.

    Kaikkea hyvää sinulle, meistä jokainen voi kehittyä omassa työssään ja tässä sinulle olisi paikka kehittyä.

  • Reply soofia Sunday, May 5, 2013 at 09:33

    Tekis mieli tulla halaamaan sua :`)

  • Reply !!!!! Sunday, May 5, 2013 at 09:34

    Sun blogi on vaan niin ihana ja mulle ainakin toimit inspiraation antajana! oot huippu tyyppi:)

  • Reply Pipsa Sunday, May 5, 2013 at 09:41

    Mä todella tykkään mun mielikuvasta susta!:D Oon myös sellanen hiljainen tyytyväinen lukija, joka ei koskaan kommentoi! Mun mielestä jokaisen lukijan pitäs kunnioittaa sitä työmäärää, jonka olet käyttänyt blogiisi, sen verran, että lopettais ton jatkuvan repimisen.

    En voi käsittää sitä kun jotkut sanovat sinun saaneen kesätyöpaikan “ilmaiseksi”, blogin ansiosta. Siis mitä hemmettiä sitten vaikka vuosien työstä olisi apua jossakin asiassa?? Millä tavoin se olisi “ilmaiseksi” saatu siinäkään tapauksessa?! Itsekin kyllä pelkäsin ettei ne sielläpäin valitsis sua estääkseen tän ryöpytyksen, mutta hyvä kun eivät välittäneet. Tuskin kellään ois enemmän ammattitaitoa tohon hommaan!

    Oon ihan hämmästyny sun vahvuudesta kun selvisit erosta, vaikka asuit eri maassa perheesi ja suurimman osan läheisistäsi kanssa! Itselle se on edelleen vaikea paikka, vaikka aikaa on kulunut ja ihanat läheiset olivat ympärillä!

    Voisin tässä lopussa lähettää viestin lukijatovereille!
    Jos Anna ärsyttää, lopeta seuraaminen! On hämmästyttävää miten jaksatte lähes päivittäin tulla sivustolle, joka herättää teissä noin vahvoja negatiivisia tunteita. Kehoittaisin suuntaamaan saman energian toisaalle. Se ei varmasti ole helppoa, onhan Annan elämää niin kiehtovaa seurata!;) Saatte omastakin elämästänne paljon enemmän irti jos kateellisuuden ja katkeruuden sijaan näette itsekkin vaivaa, jotta saatte elämästänne halutunlaisen!

    Olen puhunut:D

  • Reply Pipsa Sunday, May 5, 2013 at 09:41

    Mä todella tykkään mun mielikuvasta susta!:D Oon myös sellanen hiljainen tyytyväinen lukija, joka ei koskaan kommentoi! Mun mielestä jokaisen lukijan pitäs kunnioittaa sitä työmäärää, jonka olet käyttänyt blogiisi, sen verran, että lopettais ton jatkuvan repimisen.

    En voi käsittää sitä kun jotkut sanovat sinun saaneen kesätyöpaikan “ilmaiseksi”, blogin ansiosta. Siis mitä hemmettiä sitten vaikka vuosien työstä olisi apua jossakin asiassa?? Millä tavoin se olisi “ilmaiseksi” saatu siinäkään tapauksessa?! Itsekin kyllä pelkäsin ettei ne sielläpäin valitsis sua estääkseen tän ryöpytyksen, mutta hyvä kun eivät välittäneet. Tuskin kellään ois enemmän ammattitaitoa tohon hommaan!

    Oon ihan hämmästyny sun vahvuudesta kun selvisit erosta, vaikka asuit eri maassa perheesi ja suurimman osan läheisistäsi kanssa! Itselle se on edelleen vaikea paikka, vaikka aikaa on kulunut ja ihanat läheiset olivat ympärillä!

    Voisin tässä lopussa lähettää viestin lukijatovereille!
    Jos Anna ärsyttää, lopeta seuraaminen! On hämmästyttävää miten jaksatte lähes päivittäin tulla sivustolle, joka herättää teissä noin vahvoja negatiivisia tunteita. Kehoittaisin suuntaamaan saman energian toisaalle. Se ei varmasti ole helppoa, onhan Annan elämää niin kiehtovaa seurata!;) Saatte omastakin elämästänne paljon enemmän irti jos kateellisuuden ja katkeruuden sijaan näette itsekkin vaivaa, jotta saatte elämästänne halutunlaisen!

    Olen puhunut:D

  • Reply Päivi Sunday, May 5, 2013 at 09:42

    Hyvä kirjoitus. Uskon, että inspiroit monia.

  • Reply milla Sunday, May 5, 2013 at 10:03

    Tämä postaus herätti minut hyvin tähän päivään. On huolestuttavaa, kuinka blogikiusaamisesta on tullut arkipäivää. Sinä olet oma ihana yksilö ja sinulla, niinkuin kaikilla muillakin ehdoton oikeus yksityiselämään! On tosin valitettavan totta, että ihmisistä, jotka kertovat elämänsä eri osa-alueista (ennen kaikkea negatiivisista asioista) avoimesti, on jostain syystä helpompi pitää. Kai sitä itse kukin haluaa tuntea samaistumisen tunteen. Sitten kun niitä henkilökohtasuuksia ei selittele julkisesti, niin ihmiset luokitellaan feikeiksi, itsekkäiksi ja ylimielisiksi. Jos ostaa kalliita juttuja, se on huono juttu. Jos kertoo onnistumisistaan, se on huono juttu. Jos valittaa, sekin on huono juttu…huoh…

    Toivottavasti jaksat blogata vielä kaikista ilkeyksistä sun muista huolimatta! Olet ihana <3 ja onnea mahtavasta kesätyöstä!

  • Reply eekka Sunday, May 5, 2013 at 10:15

    Mua kyllä harmittaa ihan suunnattomasti sun puolesta. Toivon, että ilkeitä kommentteja laittaneet tuntevat pistoksen sydämessään lukiessaan tätä postausta.
    Jos pidän sinun tai kenen tahansa muun bloggaajan paitaa rumana tai minua ärsyttää hänen kirjoitustapansa, en kirjoita siitä. En saa siitä mitään irti. Uskon että kaikkia ärsyttää joskus.
    Pidän blogistasi, ehkäpä juuri hyväntuulisuutensa ansiosta. Kiitos, että jaksat edelleen jakaa kokemuksiasi ja olla oma itsesi. :)

  • Reply eekka Sunday, May 5, 2013 at 10:15

    Mua kyllä harmittaa ihan suunnattomasti sun puolesta. Toivon, että ilkeitä kommentteja laittaneet tuntevat pistoksen sydämessään lukiessaan tätä postausta.
    Jos pidän sinun tai kenen tahansa muun bloggaajan paitaa rumana tai minua ärsyttää hänen kirjoitustapansa, en kirjoita siitä. En saa siitä mitään irti. Uskon että kaikkia ärsyttää joskus.
    Pidän blogistasi, ehkäpä juuri hyväntuulisuutensa ansiosta. Kiitos, että jaksat edelleen jakaa kokemuksiasi ja olla oma itsesi. :)

  • Reply anonyymi99 Sunday, May 5, 2013 at 10:18

    Sanon vain, että kasvata entistä paksumpi kuori, älä välitä haukkujista, heität vain sellaisella bensaa liekkeihin :-) Tarvitset vain ne lukijat, jotka aidosti inpiroituu ja iloitsee sun blogista. Ja meitähän riittää :-) Vihaajat täytyy jättää oman onnensa nojaan ja antaa heidän rauhassa raivota oman elämänsä epäreiluuttaa anonyymina netissä. Ei kukaan uhkauksiaan tule toteuttamaan, koska ne on heikkoja, heikkouden paljastaa niiden käytös netissä. Hekin voisivat tehdä oikeassa elämässään mitä haluavat jos vain uskaltavat, kuten sinä.
    En olisi uskonut, että kommentoin jonkun blogiin (vaikka luen niitä kyllä), mutta nyt halusin lähettää positiivista energiaa sulle :-) Voin myöntää, että olen sulle hieman kateellinen, mutta se inspiroi minua jatkamaan eteenpäin ja tavoittelemaan omia unelmiani.

  • Reply Emmi Sunday, May 5, 2013 at 10:19

    Moi Anna.

    Mä en ennen lukenu sun blogia, mutta törmäsin blogiasi ja sinua koskeviin juttuihin netissä. Ja pöyristyttävää kyllä, annoin noiden asioiden vaikuttaa suhtautumiseeni.. Mikä on ihan hullua. Ja noloa. Mulla oli ennakkokäsitys ihmisestä jota a) en ollut koskaan tavannut b) jonka blogia en ollut koskaan lukenut. Mutta sitten kelasin että jos kuitenkin yritän tutustua tuohon bloggaajaan lukemalla hänen kirjoittamiaan juttujaan. Onneksi tein niin.
    Uskallat sanoa asioista suoraan – mutta eihän niin saa tehdä, kuten sanoit. Asusi ovat upeita, kuvasi ovat upeita – mutta eihän niitä saa esitellä.

    Kaikista surullisinta on se, että naiset eivät voi tukea toisia naisia. “Kertoo paljon siitä, miten naiset tulkitsee toisia naisia” Eivät voi olla iloisia toisen menestymisestä.
    Jos mua työpaikallani suuressa julkisessa laitoksessa, häiriköitäisiin päivittäin edes murto-osalla siitä mitä sä näet ja kuulet itsestäsi päivittäin, olisin jo ottanut loparit.
    Musta on tylsää että asia (tämä blogi) jonka aloitit innoissasi,”kivana juttuna”, on kovettanut sua. Ei sen niin pitäisi mennä.

    En edes aio sanoa että “toisesta korvasta sisään, toisesta ulos”.. Kaikki tietää ettei se mene niin.
    Kiitos sulle Anna tästä blogista.

  • Reply Henttu Sunday, May 5, 2013 at 10:36

    Hei Anna.
    Olen tuore blogisi lukija vasta neljän kuukauden ajalta ja pidän siitä kovasti. En ole koskaan aiemmin ollut aktiivinen seuraaja, saatikka kommentoinut lukemiini blogeihin halaistua sanaa koska minulle ne ovat juurikin hyvää viihdettä koulumatkojeni ratoksi bussissa istuessani tai loistava ajankulun viete saaden samalla insipiraatiota omaankin tyyliini muiden ideoista. Mutta sinulle haluan sanoa sen että sen lisäksi että olet aktiivinen bloggari joka omalla tyylillään ja tavallaan painaa eteenpäin sata lasissa, olet aivan loistava kirjoittaja! Asiasisältösi ja kirjoitustyylisi ovat luontevaa ja näin kuvajournalistina on ilahduttavaa huomata että sinä todella olet älykäs ja fiksu nainen. Kaikki empatia on puolellasi ja tahtoisin kovasti antaa voimahalin sinulle lukiessani postaustasi ko aiheesta jossa kerrot kuinka paskansuodattamisen haastavuus käy välillä raskaaksi. Olet yksinkertaisesti yksi lahjakkaimmista ja tiedän ettet anna niiden kateellisten kaataa sinua, mutta sen halusin sanoa että meitä tukijoita löytyy varmasti enemmän kuin luuletkaan:)

  • Reply Jess Sunday, May 5, 2013 at 10:47

    Hei lempibloggaajani.
    Ensiksi mun täytyy todeta että olen samaa mieltä siitä mitä sanot, oon ollu jo pidemmän aikaa järkyttyny siitä kuinka paljon vihaa erityisesti nuorten naisten välillä voi olla. Osittain se varmasti liittyy kateuteen (nimenomaan siihen muodostettuun “mielikuvaan”, joka perustuu siihen että unohdetaan bloggaajankin olevan oikeasti ihminen). Mun mielestä ihmisten pitäisi yhdessä juhlia sitä mitä toinen saavuttaa, koska se ei kuitenkaan koskaan oo iteltä pois. Siks mä olenkin todella iloinen kaikesta niistä asioista mitä juuri sinä olet saavuttanut, koska se on mielettömän inspiroivaa! :) On ihana huomata että jos todella jotain haluaa (vaikkapa matkustella, saada unelmien työn tai muuttaa ulkomaille) se todellakin on mahdollista toteuttaa :)! Postauksesi oli todella silmiä avaava, jokainen voi saavuttaa sen mistä unelmoi. Mitähän ne haukkujat/uhkailijat sanoisivat, jos heidän unelmiaan ja syvempiä haaveitaan alettaisiin haukkua, arvostella, mollata, haukkua feikeiksi..

    Mä haluan sanoa että sä olet Anna mahtava bloggaaja ja myös mahtava ihminen. Ainakin mulle olet todellakin inspiraation lähde niin pukeutumiseen, kuin niihin haaveisiinkin. Haluaisin tulevaisuudessa matkustella ja nähä maailmaa, mutta välillä tuntuu että se ei ole mahdollista, koska ei ole varaa. Silti kovalla työllä sen voi saavuttaa, niin kuin totesit. Iloista unelmientäytteistä kevättä ja kesää sinulle :),
    Terv. Mungon vakiolukija, ja ylpeä siitä

  • Reply Saija Sunday, May 5, 2013 at 10:54

    Toivotan sulle paljon tsemppiä ja onnea sun elämään! Oot ihan oikeassa siinä, mitä puhut. Koskaanhan ei voi tasan tietää, miltä toisesta tuntuu, mutta ymmärrän ainakin jonkin verran. Itsekin oon elämässäni järjettömän onnellinen. Ei mulla ole paljonkaan mitään erikoista, mitä joku voisi kadehtia, mutta mä niin täysillä otan kaiken irti elämästäni ja nautin siitä! Kyllä, rakastan mun elämää enkä häpeile sitä. Ja varmaankin tästä syystä mun ei tarvitse kadehtia kenenkään muun elämää. Musta on vaan ihana lukea onnellisen ihmisen juttuja ja inspiroitua. :) Kiitos, Anna!

    Mun oma blogini ei ole suosittu, mutta ihan normaalissa elämässä saan joskus vähän katkeransävytteisiä kommentteja. Se on todellakin harmi, ettei kaikki pysty rakentamaan siitä omasta elämästään sitä kaikkein parasta omaa elämää.

    Mutta haleja ja iloa sulle! :) Ja kaikille lukijoille!

  • Reply enna Sunday, May 5, 2013 at 10:58

    Harvoin tänne kommentoin, mutta oon lukenut blogia suunnilleen sen alkuajoista asti. Hyvä ja rehellinen kirjoitus, en itsekään viimeiset puoli vuotta ulkomailla viettäneenä ymmärrä tätä suomalaisten nuorten NAISTEN negatiivisuutta, katkeruutta ja kateellisuutta, jopa ilkeyttä netissä ja tosielämässäkin. Tekisivät itse elämälleen jotain, ja en nyt tarkoita kuuluisan blogin perustamista, vaan sellaisia asioita, mistä itse kukin sitten tuleekaan onnelliseksi. :) Keneltä toisen onnellisuus on muka pois, ja kuten itsekin huomasit varmasti viimeistään Portugalin tapahtumien aikaan, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi negatiivisuuteen.

    Sun blogista tuleekin lähes aina hymy huulille, niin varmasti monelle muullekin lukijalle, kiitos siitä. :) Siitä oon eri mieltä, ettet jakaisi paljoa, mun mielestä oot jakanut itsestäsi hyvällä tavalla kovin paljon (en tarkoita nyt mitään miesjuttuja,palkkaasi tms.mitä ei kuulukaan täällä avata), juuri sopivasti lukijoille. :) Itse oon ainakin saanut blogiltas kovin paljon, ja positiivisen, itsevarman,fiksun ja kuuluisuudesta huolimatta jalat maassa pitävän ja huumorintajuisen kuvan susta. Niin ja kirjoitat myös yleisellä tasolla niin hyvin kuulumistesi lisäksi, että ajatusmaailmasi on tavallaan kuitenkin avoinna lukijalle. Ja en silti väitä tuntevani sua.

    Kaikkia ei voi millään miellyttää, muista se. :) Ja jatka samaa rataa niin hyvä tulee. Mukavaa kevättä ja koitas pitää lomaakin välillä!

  • Reply oonavih Sunday, May 5, 2013 at 11:06

    Ekaks haluun sanoo sulle KIITOS!
    Oot mun mielestä hirmu hyvä esimerkki siitä et työtä tekemällä pärjää ja omia unelmiaan kannattaa tavotella :) Mulle tulee aina välillä sellasia kausii et kyseenalastan omat tulevaisuuden haaveet ja mietin et oonko nyt sittenkään tekemässä oikeeta ratkasua.. ja aina sillon kun mut valtaa toi fiilis tuun lukee sun blogia. Sun blogi kuvastaa mulle et itseensä ja omaan tekemiseen uskominen avaa kaikki ovet, mihin sit ikinä tahtooki mennä :)

  • Reply Pohdiskelija Sunday, May 5, 2013 at 11:08

    Vaikka kuinka haluaisin sanoa, että mä ymmärrän sua, mutta en voi. Asioita, joita en sussa persoonana käsitä, on se, miten sä jaksat vakuuttaa puolelle Suomea, miten “olet kunnianhimoinen”, “sulla on upea perhe”, “sulla on upeat ystävät” “sulla on upea työ” “sulla on upea opiskelupaikka”, “sulla on upea lemmikki”, kaiken kaikkiaan: “kaikki sun elämässä on upeaa”. Usko mua, me kaikki “JO” tiedetään miten vitun (anteeks) “siunattu” sä oot, me USKOTAAN. Koska sä et oo blogissas muita asioita käsitellytkään, oikeasti. Ootko itse huomannut, että sä teet sitä yhä uudelleen ja uudelleen? En sano, että olis väärin olla onnellinen joka ikisestä noista em. asioista. En todellakaan tuu väittämään sellaista, eikä siitä olekaan kyse. Mutta ootko sä todella onneton silloin kun et saa nauttia elämästäs ilman, että raportoit sen makeudesta puolelle Suomea? Sä tunnut elävän siitä, että saat kerrottua tota, nyt jo voin sanoa sen – samaa paskaa – suurimmaksi osaksi täysin tuntemattomille, joilla ei ole mitään muuta yhteistä sun kanssa kun sun blogi. Sun käsitys siitä, mikä on toiselle inspiraatiota ja positiivista energiaa luovaa, on se, että sen sijaan, että sä aidosti, sydämellä tsemppaisit ja olisit inspiraationa muille, kerrot miten aivan varmasti sydän verellä sä oot kaiken ihanan ja täydellisen ansainnut. Kaikki me tiedetään miten helvetisti sä oot sanojes mukaan “painanu duunia”. Pitäiskö mun sanoa, että wau se on niin upeeta, sä oot niin upea? Sä varmaan, ainakin toivottavasti, tän mun viestin kautta ymmärrät, mitä mä haen ja mitä yritän selittää syyks, miksi varmasti moni pitää sua itsekkäänä ja vihaa sua, vaikka ei sua periaatteessa tunnekaan. Sä et KOSKAAN sano, että “hyvä X, sä pystyt siihen! sä pystyt mihin vaan jos sä haluat! elämä ottaa, mut se myös antaa” vaan sä sanot “mä pystyin siihen! mä sain kaiken mitä mä halusin! mä pystyn mihin vaan jos haluan! elämä on ottanu multa mut se enemmän antaa!”, sitä ehkä tarkoitetaan sun minäkeskeisyydellä. En tiedä miten sä suhtaudut muhun, suhtaudutko siten, että oot varma, että mulla on asiat elämässä huonosti, niin pään sisällä kuin muutenkin. Minä, tän kommentin takana oleva anonyymi, teen siviilissä mielenterveystyötä. Tuun aina tekemään ja haluan tukea jokaista sun vihaajaa, joilla on paha olla.

    • Reply eskob Friday, May 17, 2013 at 00:28

      Pohdiskelija, kirjoituksesi herätti minussa sen verran tunteita ja ajatuksia, että halusin ne tuoda tänne julki. Eikö ole niin, että jokaisen oma asenne vaikuttaa siihen, miten näemme ihmiset ja ympäröivän maailman. Eikö ole niin, että jos asenteesi on pääasiassa negatiivinen jota kuta tiettyä henkilöä kohtaan, keksit hänestä enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa. Itse olen kasvanut kaupungissa jossa negatiivisuus oli valloillaan, minulla oli siellä paha olla ja olinkin muita ihmisiä kohtaan paljon negatiivisempi. Muutin sieltä pois ja huomaan, että sen jälkeen oma asenteeni muihin ihmisiin on parantunut ja olen kasvanut ihmisenä. Ketään muuta en voi syyttää negatiivisuudestani kuin itseäni. En ymmärrä miten nettikiusaus on mielestäsi oikeutettua. Et pidä siitä, että Anna kertoo julkisesti elämänsä positiivisista asioista ja on vähentänyt niistä vaikeista ja negatiivisista asioista kertomista. Miksi sitten tulet tänne lukemaan niitä asioita jos se sinua niin kovasti suututtaa? Kukaan ei ansaitse nettikiusaamista, varsinkaan ihminen joka pitää julkista blogia missä kertoo saavutuksistaan. Miten se on sinulta pois? Ihmettelen myös miten mielenterveystyötä tekevä ihminen voi hyväksyä nettikiusaamisen ja vielä kannustaakin siihen (ylläolevasta kommentista saa sen kuvan). Miksi toisten ihmisten pahaa oloa pitäisi tukea aiheuttamalla pahaa oloa ihmiselle joka pitää julkista blogia, millä tavalla se on oikein ja ammatillista? Eihän kukaan työpaikallakaan voi valita että aiheuttaa ihmiselle A hyvän olon ihmisen B kustannuksella. Nettikiusaamisen kannustaminen ja hyväksyminen julkisesti tekee sinusta itsestäsikin nettikiusaajan. Teen itsekin mielenterveystyötä, enkä mitään muuta työtä haluaisi tehdä, mutta en silti halua tulla purkamaan negatiivisia fiiliksiäni ihmiseen, jota en ole edes ikinä tavannut. En ymmärrä miksi pitäisikään.

      Kaikista ei voi pitää, mutta ei se tarkoita että asiaton ja uhkaileva käytös olisi hyväksyttävää. Itse en ole aiemmin monellakaan kommentilla kommentoinut Annan tekstejä, mutta nyt on tullut sen verran paljon negatiivisia kommentteja luettua postauksien jäljiltä, että oli pakko tulla ihmettelemään.

      Toivon niin pohdiskelijalle kuin Annallekin hyvää ja kokemusrikasta kesää ! :)

      • Reply Anna Sunday, May 26, 2013 at 01:48

        Kiitoksia kommentistasi, olen tismalleen samaa mieltä :)

  • Reply E Sunday, May 5, 2013 at 11:16

    <3

  • Reply Noora Sunday, May 5, 2013 at 11:18

    Se on sääli että ihmiset ei ymmärrä, että vaikka jollain toisella on se ei ole itseltä pois. Eikö se ole selvää, että tärkeintä on tehdä omasta elämästä niin mielekästä kuin mahdollista niillä eväillä jotka meillä on. Kiitos ihanasta blogista, ammennan täältä inspiraatiota köyhään opiskelijaelämääni, and I hope you know that your Dubrovnik review will make or brake my summer holiday plan for next year :D x

  • Reply Tyttö Turusta Sunday, May 5, 2013 at 11:23

    Heippa Anna!
    Mä olen ollut sun vakiolukija jo pitkään, pari vuotta. Nyt kommentoin ensimmäistä kertaa, nyt on pakko! Sun blogisi on hauska, kiinnostava ja erittäin mukavaa luottevaa ja katseltavaa! Mä olen kahden pienen lapsen äiti ja välillä melko väsynyt ja ryysyinen ilmestys. Sä piristät niiiiin niitä päiviä kun kyllästyttää kotona olo ja uppoudun lasten nukuttua blogien ihmeelliseen maailmaan. Olet todella kaunis, menestynyt ja onnellisen oloinen nuori nainen ja ihan taatusti tässä maailmassa on ihmisiä joita se ärsyttää! Vaikka olet varmasti monta kertaa kuullut ja tiedätkin sen, että se on sitä kateellisten panettelua! Vaan ja ainoastaan sitä! Nainen on toisen naisen pahin vihollinen! Niin surullista kuin se on. Vaikka sä sen tiedätkin niin negatiivisuus ja haukkuminen sattuu ja kovaa sattuukin! Jos ei näkyvästi niin kyllä sydän yhden ruoan verta itkee. Kaiken lisäksi sä olet super rohkea nuori nainen kun bloggaat, mä en ikinä uskaltaisi! En laita edes fb:hen kuvia enkä tietoja itsestäni. Sä avaat elämäsi muille, vieraille ihmisille, se on rohkeaa. Ja sitten jotkut ikävät ihmiset kehtaa haukkua ja arvostella ettet kerro kaikkea elämästäsi! Herranjestas sentään! Mä en ymmärrä sitä kun ne sun vihaajat lukee sun blogiasi, sehän on vapaaehtoista! En mä ainakaan lukisi sellaista mikä mua niin pistäisi vihaksi! No, ihmisiä on laidasta laitaan!
    Voisin jatkaa ja jatkaa kommentoimista kaikkeen mitä kirjoitit, mutta kotityöt kutsuu, jee! ;)
    Jatka Anna kirjoittamista ja nauti elämästä ja sen tarjoamista asioita juuri niinkuin olet tehnytkin! Saat positiiviutesi tarttumaan niin moniin! Onnea vielä hirmuisesti kesätyösi johdosta, ansaitsit sen täysin! Ihanaa kesää sinulle ja pysy juuri sellaisena kuin olet!

  • Reply nipsu Sunday, May 5, 2013 at 11:25

    Asiapuhetta! Tää blogi on ihan paras! Se antaa joka päivä valtavasti positiivista energiaa, ja siksi aukaisenkin tämän sivun aina ensimmäisenä kun menen nettiin. Olen saanut paljon inspiraatiota tämän kautta. Jopa lukion englannin kokeisiin jaksaa pakertaa, kun unelmoi ulkomaanmatkoista ja mahtavista mahdollisuuksista mitä hyvä kielitaito voi antaa. Sun asenne elämään on niin positiivinen! Siitä saisi moni ihminen ottaa mallia! :)

  • Reply Cosa Sunday, May 5, 2013 at 11:30

    En oo varmaan ikinä kommentoinu, vaikka vuosia oon tätä blogia lukenut. Nyt kuitenkin koin tarpeelliseksi tulla sanomaan, että oot ihanin <3 Itku kurkussa ja vedet silmissä luin tätä postausta. Oot ihan mahtava ja omaat mahtavan asenteen.

  • Reply Janni Sunday, May 5, 2013 at 11:32

    Moikka!
    Oon lukenut sun blogia lähes alusta asti ja saanut seurata elämäsi ala- ja ylämäkiä. Ihanaa, että jaksat kirjoittaa vieläkin, kaikesta ikävästä huolimatta. Jatka unelmoimista ja onnistumista. Suomi on kateellisten maa, kaikessa. Mutta yleensä ne kateelliset on ne, jotka eivät edes uskalla yrittää kohti omaa unelmaa. Kiitos ihanasta blogista, oot upee kirjoittaja, jatka samaan malliin! :)

  • Reply Jessi Sunday, May 5, 2013 at 11:52

    Vaikee ymmärtää ihmisiä, jotka ei osaa olla onnellisia toisten puolesta. Olis ihan kauheeta jos ei osais olla ja aiheuttais itselleen pahaaoloa siitä että toisella menee hyvin. Mä ainakin saan siitä vaan hyvää oloa ja insipraatiota jos jollain muulla menee hyvin. Sä ansaitsit varmasti sen työn ja en näe yhtään syytä miksi työantaja ei olis valinnut sua, päinvastoin. Niin se vaan menee, että asioiden eteen töitä tekevät ihmiset palkitaan lopulta. Kun luen sun blogia, niin mulla tulee entistä enemmän semmoinen olo, että mäkin haluan saavuttaa omat tavoitteeni uran ja yleisesti elämän suhteen. Ei lainkaan semmoinen, että mä haluaisin jotain sulta pois. Saan vaan siitä enemmän voimaa itselleni ja mietin, miksi mä en voisi saavuttaa omia unelmiani kun säkin pystyt siihen. Jatka samaan malliin vaan! Antaa negistelijöiden negistellä ja hautautua omaan negatiivisuuteensa. Eihän sekään ole meiltä muilta pois ;) Kiitos inspiroivasta blogista ja onnea uudesta työpaikasta!

  • Reply naksu Sunday, May 5, 2013 at 11:53

    Ihana Anna!! Olet kaikin puolin upea nainen ja olen jo pitkään ihaillut pulppuilevaa persoonaasi sekä määrätietoisuuttasi. Muistathan, että säälin saa pyytämättä, mutta kateus täytyy ansaita..
    T: täti-ihminen

  • Reply Suvi Sunday, May 5, 2013 at 11:54

    Ongelma on kai siinä, että suurimasta osasta lukijoita on vähän hassua miten paljon rahaa tunnut saavan tämän blogin kautta. Ok, saatan olla väärässä, mutta väitän että sun tulot riippuu tästä blogista, siksi et ole tätä lopettamassa vaikka tulisi kuinka paljon paskaa niskaan. Surullinen asia on se että näin se maailma vaan nykypäivänä toimii, se mikä myy tuottaa tekijälleen rahaa, oli se sitten oikein tai ei, mainostajat on keksinyt että sun blogin lukijat ostaa niin sä saat rahaa. Älä nyt ymmärrä tätä väärin, ehdottomasti sun positiivisella asenteella ja kokeilunhalulla pääsee pitkälle. Tämä blogi nyt vaan ei ole sellainen kanava jonka kautta olet viestinyt mitään erityistä älykkyyttä, yrittelijäisyyttä tai innovatiiivisuutta jolla sitä kunnioitusta heruisi, vaan kyseessä on enemmänkin kevyestä höttöviihteestä jota on ehkä vähän noloakin seurata. Siksipä tuntuukin hassulta miten aina painotat miten kovasti olet tehnyt töitä ja miten olet ansainnut kaiken mitä saat, etkä yhtään tunnu myöntävän että kyse on vaan siitä että sulle on nyt vaan löytynyt tällainen sopiva niche ja se on pitkälti mennyttä jos tämän blogin lopetat. Jos kanssaihmisten kunnioitusta haluat oikeasti olisi sulle parempi jos lopettaisit tän blogin ja alkaisit tehdä jotain oikeita töitä.

    • Reply Tara Thursday, May 16, 2013 at 09:26

      Nonniin muistakaas kaikki että jos työ on kivaa ja siitä nauttii, niin se ei ole _oikeaa_ työtä!

      Aika ahdas ajatusmaailma sinulla Suvi. :)

      • Reply Anna Sunday, May 26, 2013 at 01:02

        Amen ;)

  • Reply minna Sunday, May 5, 2013 at 12:02

    Moi Anna! Mä oon yksi niistä monista, jotka on lueskellu sun blogia jo alkutaipaleilta asti. En ole kommentoinut juttujasi kuin ihan pari kertaa, mutta nyt tuli tunne, että haluan sanoa KIITOS kun jaksat piristää ainakin allekirjoittaneen päiviä.
    En käy oikeastaan koskaan lukemassa juttujesi kommentteja, joten tämä kirjoitus oli kyllä silmiä avaava juttu siitä, miten paljon joudut kestämään ilkeilyitä…
    Sun blogi on aina ollut mulle se päivän pieni piristäjä. Sillon kun omassa elämässä on vaikeeta, on ihana katsella kuvia kauniista maisemista reissuiltasi tai ihailla upeita kenkiä ja laukkujasi :) Kiitos siis vielä, kun jaksat tehdä tätä meidän lukijoiden iloksi!

  • Reply tsipe Sunday, May 5, 2013 at 12:04

    Hyvä ja tyhjentävä postaus. Voi kun ne idiootitkin jaksaisivat lukea tuon ja ymmärtää jotain sen sisällöstä. Jotku ei vaan tajua sitä eroa blogin ja oikean elämän välillä. Siis sitä, ettei blogeissa jaeta läheskään kaikkea, eikä TARVITSEKAAN jakaa. Kenenkään elämästä ei vaan VOI vetää johtopäätöksiä blogin perusteella. Jossain määrin ymmärtäisin jos kyseessä olis vaan teini-ikäiset, ajattelemattomat kakarat joilla ei olisi käsitystä elämästä, mutta että aikuiset ihmiset mammapalstoilla, huh huh..
    Ihmiset, meillä kaikilla on varmasti elämässä syitä olla katkera, vihainen, kateellinen tai mustasukkainen, mutta onko niitä pakko käyttää? Kun sen energian vois käyttää niin paljon parempiinkin asioihin! Nää on näitä asioita joita ei vaan voi ikinä käsittää.. mutta Anna, sulla on blogi jonka postauksia edelleen, vuosiakin seurattuani, odotan aina kaikista innokkaimmin :) ja sun ajatukset on tosi mielenkiintoisia, vaikket niitä enää niin paljon pystykään jakamaan. Musta on mahtavaa, että joku oikeesti tekee asioita saavuttaakseen niitä unelmiaan. Kun tätä lukee nii saa lisää energiaa ajatella, että joku kaunis päivä mäkin pääsen pois sieltä kaupan kassalta! ;)

  • Reply tainav Sunday, May 5, 2013 at 12:06

    Voi Anna,koita jaksaa! Haleja sulle ja kiitos oikeasti paljon,että olet jaksanut tehdä tätä ihanaa blogia,jota todella tykkään lukea:)
    Miten ihmeessä tämä upea blogi olisi keneltäkään mitenkään pois??Kyllähän joskus aina pieni kateus nostaa päätään,mutta lähinnä on vaan kiva lukea ja katsoa kuvia elämästäsi.Ja et ole saanut ilmaiseksi noita juttuja ja meistä kaikista ei olisi tuohon.Sitä vissiin jotkut kuvittelee,että se on helppoa,mutta onhan tuon pakko vaatia tosi paljon sulta.
    Äh, sitä vaan,että eikö hitto joku muu voisi blokata ne KAIKKI hatemeilit pois sun kommenttilaatikosta,kun mun mielestä on ihan väärin,että edes luet niitä.Aivan turhaa hommaa!!

  • Reply Elina Sunday, May 5, 2013 at 12:07

    Mä rakastan sun blogia. Saan täältä voimaa, inspiraatiota, ideoita, energiaa ja hyvää mieltä. Mikä blogeista tekee ainutlaatuisia on persoonallisuus, samaistuttavuus ja mielipiteet. Vähän kuin päiväkirjan ja naistenlehden välimuoto. Ja ymmärrän syyt miksi olet joutunut näistä asioista tinkimään, mutta mielestäni olet silti nykyään yksi harvoista bloggareista jotka antavat itsestään ja ajatusmaailmastaan jotain. Ja siksi rakastan blogiasi. Muista että meitä tällaisia lukijoita on -olen seurannut blogiasi päivittäin vuoden, ikinä kommentoimatta- ja teet tätä hommaa meille ja itsellesi, et niille jotka ovat päättäneet vihata sua ja kaikkea. Toivon todella että blogin tuomat negatiiviset jutut eivät paina vaakakupissa enemmän kuin positiiviset ja että saan vielä lukea ja ammentaa inspiraatiota susta ja elämästäsi! Toivon sulle kaikkea hyvää, pysy juuri tuollaisena äläkä ala piilottamaan onnellisuuttasi tai pyytelemään anteeksi olemistasi! Kiitos blogistasi ja kaikki tsempit sinne kestämään negatiivisia juttuja!!

  • Reply Lukija Sunday, May 5, 2013 at 12:07

    Kiitos Anna tästä tekstistä! Sain valtavasti tsemppiä ja uskoa sekä motivaatiota pääsykokeisiin lukemiseen :)

    Aurinkoista kesää, jatka samalla tavalla!

  • Reply Maija Sunday, May 5, 2013 at 12:15

    Mulla on aina ollut jotenkin viha-rakkaus-suhde sun blogiin. Tottakai täytyy myöntää, että välillä sitä kadehtii kaikkea mitä olet blogisi kautta pystynyt tekemään: reissailemaan, tapaamaan upeita tyyppejä ja tekemään upeita asioita. Mutta kateus vaihtuu aika nopeasti iloisuuteen ja onnellisuuteen sun puolesta. Teet paljon töitä, mietit lukijoitasi ja ajattelet heidän parastaan, kuuntelet toiveita ja toteutat niitä. Jos oikeasti olisit bimboblondi, sun tekstit myös kertoisivat sen. Kirjoitat äärettömän hyvin ja äärettömän fiksuja juttuja, välillä mietinkin miten pystyt muuttamaan ajatuksesi noin hyvin sanoiksi. Olet saamani kuvan perusteella ihmisrakas, pidät huolen lähimmäisistäsi ja suojelet heidän yksityisyyttään täällä blogissa. Arvostan sua, todella. Miten jaksatkaan tätä kaikkea, moni olisi jo ajat sitten juossut häntä koipien välissä karkuun. En oikeastaan koskaan edes kommentoi tänne, mutta nyt tuntui siltä, että on pakko. Täytyy. Täytyy kertoa sulle kuinka rohkea ja urhea oot. Vahva. Älä lannistu, älä luovuta. Sussa on sisua.

  • Reply viivijj Sunday, May 5, 2013 at 12:17

    Moikka Anna!

    Tämä on ensimmäinen kerta, kun kommentoin blogiasi. Aikaisemmin olen miettinyt, että kommentteja satelee sinulle aivan yltä kylläisyyteen asti -ja toisaalta itsestäni tuntuu jopa vähän oudolta kirjoittaa ihmiselle, jota en käytännössä edes tunne. Kirjoituksesi sai minut kuitenkin havahtumaan -oikeastaan se sai minut itkemään. Halusin ehdottomasti kirjoittaa sinulle POSITIIVISEN ja iloisen kommentin, koska en ole sitä vielä tehnyt. Ja haluan auttaa sinua jaksamaan myös kaikkea sitä paskaa mitä blogisi tuo tullessaan. On hirveää miten kamalia, negatiivisia ja jopa pelottaviakin sähköposteja/kommentteja joltain ihmisiltä saat. Tuo viha ei voi olla oikeutettua ketään kohtaan, eikä varsinkaan sinua. Olen suhteellisen uusi lukija blogissasi, mutta olen kuitenkin rakastunut siihen täysillä! Kirjoituksesi kuten “mother russia” yms. ovat jääneet mieleeni ja olen jopa joutunut katsomaan peiliin omaa ajattelumaailmaani miettiessäni. Olet uskomaton bloggaajana ja älä ikinä päästä pahoja asioita hyvien yli, äläkkä muuta posiitivista, iloista ja ennenkaikkea onnellista elämänasennettasi kenenkään/minkään takia! Se olisi väärin! Minä ainakin olen onnellinen puolestasi, sen voin sanoa vilpittömästi! Olen onnellinen kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka voivat sanoa olevansa onnellisia elämästään! Se on yksi elämisen tarkoituksista! Tämän kirjoituksen myötä tajusin vielä enemmän miten paljon ja kovaa olet joutunut raatamaan saavuttaaksesi unelmasi! Sinun jos kenen pitäisi olla ylpeä saavutuksista, ja epäilemättä oletkin! Maailmaan mahtuu pahuutta, ilkeyttä ja kateellisuutta aina. Ja vaikka en voikkaan ikinä samaistua tilanteeseesi niin pidä tuo elämänilosi ja onnellisuutesi mikä sinulla on! Minäki olen nyt astetta onnellisempi, koska tiedän, että joku päivä luet tämän kommentin ja huulesi kääntyvät hymyyn -minä olen tämän päivän työni tehnyt!

    Jos minun pitäisi kuvailla sinua, ihmistä jonka elämästa tiedän vain piirakan murun verran, niin kuvailin ehdottomasti näin;

    “Be so happy that when others look at you,they become happy too”

    Sinä olet tämän efektin uskomaton uranuurtaja. Minä ja tuhannet muut lukijat joka päivä käymme katsastamassa blogisi ja usein hymyilemme siksi, että kerrot meille tapahtuneista asioista ja saamme katsella kauniita asujasi yms. Mieti. Pystyt tietokoneen toiselta puolelta, pelkän ruudun välityksellä tekemään tästä maailmasta edes hieman paremman paikan. Se on uskomatonta. Toki välillä myös lukijat itkevät, minä itkin lukiessani tämän tekstin, ja esim. Barcelona päivityksen. Mutta silloinkin teet sen mitä kukaan, tai ei ainakaan kovin moni ei ikinä pystyisi. Aiheutat tuntemuksia aivan ventovieraissa ihmisissä! Olet uskomaton! Toivottavasti sain edes suupielesi käännettyä edes pienoiseen hymyyn! :)

    Pahoittelen mahdollisista kirjoitusvirheistä!

  • Reply kahvikissa Sunday, May 5, 2013 at 12:17

    Moi Anna! Toi on niin totta mitä kirjoitit kateellisuudesta. Suomessa pidetään ylpeänä sitä joka hehkuttaa onneaan ja sitä joka menestyy. Mutta ei anneta se haitata, hehkutetaan silti jos siltä tuntuu! :)

    Blogin pitämisestä sanoisin sulle, että jos tuntuu että tää juttu ei enää anna sulle tarpeeksi, niin lopeta. Aikansa kutakin. Sä olen tehnyt tätä monta vuotta, ehkä on jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittää energia muihin juttuihin. Sanon tämän siis ihan rakkaudella, pidän tästä blogista tosi paljon.

  • Reply Jenny Sunday, May 5, 2013 at 12:19

    Moikka!

    Olen lukenut blogiasi nyt noin puoli vuotta ja olen aina arvostanut sitä, että kirjoitat niin paljon muustakin, kuin vaan muodista ja huulikiillosta. Tämän lisäksi arvostan todella paljon sitä, että kirjoitat hyvin, selkeästi ja kielioppi on hyvää. Hienoa, että näet niin paljon vaivaa kirjoitusten eteen.

    Meitä suomalaisia vaivaa kateus. Minäkin olen sinulle joskus kateellinen. En suinkaan siitä syystä, että pääset erilaisiin tapahtumiin tai siitä syystä, että yhteistyö erilaisten yritysten kanssa poikii sinulle jotain uutta, oli se sitten materiaa tai uusia kokemuksia. Olen lähinnä kateellinen sinulle siitä, että saat kirjoittaa työksesi, vaikka se onkin vain osa työtäsi. Saat tehdä sitä, mistä todella nautit ja saat tehdä sitä, missä ikinä haluatkin. Moni suomalainen on tyytymätön työhönsä ja kokee sen liian rankaksi. Siksi tämä perisuomalainen kateus iskee usein juuri niitä ihmisiä kohti, ketkä saattavat nauttia työstään. Koska sehän on väärin, että ihmisellä olisi työssään hauskaa. Eihän työn kuulu olla ihanaa, vaan arjen on työn kannalta tunnuttava paskalta, jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea kateutta;) Mielestäni on pöyristyttävää, että ihmisen kateus ajaa ihmisen toivomaan oikeasti hirveitä asioita jollekin. Toivon sinulle vaan pelkkää hyvää, vaikka vähän kateellinen olenkin, kuten äsken mainitsin:)

    En itsekään ole tyytyväinen omaan ammattiini ja olisi niin hienoa jos voisin itsekin luoda uran kirjoittamalla. Blogi olisi hyvä kanava omalle kirjoittelulle ja ajatus siitä on käynyt mielessä hyvin monta kertaa. Kerroit kuitenkin tässä postauksessa siitä, mitä kaikkea muuta leipätyösi tuo mukanaan. En usko, että itse pystyisin siihen. Siitä syystä en voi nyt muuta, kuin kertoa, että vaikka saat kiloittain paskaa niskaasi varmasti päivittäin, niin aina on niitä ihmisiä, kuten minä, jotka arvostavat työtäsi. Ja paljon. Älä unohda sitä. Olet vahva nainen.

    T:Jenni

  • Reply Noracarolin Sunday, May 5, 2013 at 12:21

    Voi että, kolikolla tosiaan on kääntöpuolensa :( Toivon sulle kaikkea hyvää ja ihanaa, ja kiitän sua kaikesta piristyksestä, ihanasta naishömpästä ja kauniista kuvista, mitä blogillasi annat! Haters gonna hate on niin totta ja surullistakin, sillä niillä ihmisillä on varmasti todella huono olla. Koko ihmiskunta ei kuitenkaan ole onneksi menetettyä sakkia, ja on meitä, jotka iloitsee myös muiden onnistumisista ja onnesta! Lähetän sulle ison kasan hyvää energiaa ja toivotan onnellista sunnuntaita! :)

  • Reply kysymys Sunday, May 5, 2013 at 12:30

    Tämä ei liity tähän mitenkään (älä ymmärrä väärin), mutta onko sulla siis sukujuuria Venäjän puolelta?

  • Reply kukannuppu Sunday, May 5, 2013 at 12:34

    mun mielestä aivan ihana ja koskettava kirjoitus. en oo aikasemmin kommentoinut sun postauksiin mitään, tykkään kyllä kovasti lukea niitä. kadehdin positiivista elämänasennettasi. osaatko sanoa mistä se tulee? miten itse voisi ajatella asioista ja elämästä noin positiivisesti? todella inspiroit minua ja varmasti todella monia lukijoita :) ne negatiiviset kommentit on vaan niin paljon helpompi kirjoittaa. Ja mietin kun kirjoitit tosta paskan nielemisestä niin itse oon asiakaspalvelussa töissä ja sielläkin sitä paskaa tulee niskaan mutta pakko niellä. en tietenkään voi verrata bloggaajiin koska se on eri asia. mutta kiteytit sen hyvin, että he vihaavat mielikuvaa sinusta, ei sinua. Tsemppiä! Ps. tykkäsin tästä kirjoituksesta juuri siksi että se ei ollut hyökkäävä tai vihamielinen kiukkuisia lukijiota kohtaan vaan herätti todella tunteen siitä, että olet vain ihminen sinäkin. Hauskaa kesän odotusta!

  • Reply karoliina Sunday, May 5, 2013 at 12:39

    Kiitoksia tästä “kilometripostauksesta”. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta yleensä elämää (ja sun elämää) ajatellen. Oon ite aina tehnyt paljon töitä elämässä (opinnot, työkokemus jne.) sen eteen, että saisin sen mitä haluan ja yritän suhtautua asioihin myönteisesti ja iloita asioista (menetyksistäkin huolimatta, toisaalta niistä pääsee huomattavasti paremmin eteenpäin positiivisella suhtautumisella). Mun äidillä on ollut aina sama suhtautumistapa elämään ja voi kuinka paljon on nähnyt katkeria ja arvostelevia ihmisiä ympärillä kun eivät kestä toisen onnistumisia ja positiivisuutta ja kaikkein vähiten ovat kestäneet sitä, ettei ole jäänyt rypemään vastoinkäymisiin vaan on mennyt aina eteenpäin ja on silti iloinen ja positiivinen. Omilla siskoillanikin on kielteinen asenne mikä surettaa, koska heidän elämänsä on näyttänyt sen takia olevan paljon vaikeampaa kuin omani (ovat katkeria mulle, kun olen saanut paljon enemmän). Asenteesta se on kiinni, heillä olisi ollut samat mahdollisuudet saavuttaa se mitä mulla on. Katkeruus syntyy siitäkin kun huomaa, että olisi voinut itse saavuttaa samat asiat, jos tekisi niiden eteen, mutta kun ei “jaksa”, “pysty” tms. tekosyitä. Sitten se onkin sen toisen vika, joka on tehnyt unelmiensa eteen töitä.

    Kiitoksia parhaasta blogista! : ) Olen lukenut tätä lähes päivittäin sieltä vanhasta blogista asti. Sun blogista on tullut osa mun arkea ja on antanut mulle paljon inspiraatiota milloin mihinkin. Ajatellaan monista asioista samalla tapaa ja vaikka itse esimerkiksi uskon Jumalaan ja sinä et, niin osaan arvostaa sun ajatusmaailmaasi enkä anna sen vaikuttaa negatiivisesti mielikuvaani susta.

  • Reply Kat Sunday, May 5, 2013 at 12:41

    Voi Anna, vaikutat todella ihanalta ja aidolta ihmiseltä! Vaikka mieli tekisi sanoa, että jätä vihaajat omaan arvoonsa niin voin vain kuvitella miltä kaikki se jatkuva kritiikki oikeasti tuntuu… Ei kukaan sitä kaikkea voisi ottaa vastaan… :( Silti toivon sydämeni pohjasta että jatkaisit bloggaamista, sillä tämä on yksi ainoita blogeja mitä olen jaksanut lukea vuodesta toiseen inspiroitumalla joka ikinen päivä. Upeaa, jopa hieman (hyvällä tavalla) kadehdittavaa on myös se, miten osaat iloita asioista sata lasissa ja kertoa rohkeasti omiakin näkemyksiä! Tällaisia ihmisiä tarvitaan!

    Paljon voimia ja iloisia sanoja sinulle Anna! <3
    Terveisin, ylpeä lukija!

  • Reply verku Sunday, May 5, 2013 at 12:41

    Käsitykseni sinusta muuttui hurjasti. Asiat joista susta keskustelupalstoilla puhutaan oon älyttömän törkeitä ja liioiteltuja. Oot upea ja sulla menee hyvin. Nauti jokaisesta hetkestä ja siitä mitä oot saavuttanut. Mä oon yksi aktiivinen lukija, joka ei aina ole samaa mieltä kanssasi mutta ei tuu siitä valittamaan vaan ajattelee jokaisella olevan oikeus omaan mielipiteeseensä. Kirjoita blogiisi mitä haluat ja vaikket haluaisikaan paljastaa enempää yksityiselämästäsi, blogisi on silti huippu ju hyvä tällaisenaan!!
    Tässäpä oikeastaan kaikki mitä halusin tulla kertomaan. :)

  • Reply Jp Sunday, May 5, 2013 at 12:43

    Voi Anna <3 itselleni tuli tippa linssiin tätä tekstiä lukiessa. Tämä avasi minunkin silmät siitä, kuinka ikäviä asioita joudut kokemaan bloggaamisen myötä, niin hyvien varjolla. Minulla on kyllä samanlainen ajattelutapa kuin sinulla; iloitaan myös toisen puolesta, se ei ole itseltä mitään pois. Olet vahva nainen ja tämä negatiivinen puoli bloggaukaessa on varmasti vahvistanut sinua entisestään. Mutta olemme vain ihmisiä eikä se tunnu mukavalta kenestäkään, koskaan. Toivon sinulle paljon tsemppiä ja voimia, olet ihana nainen ja takuulla kovalla työllä ansainnut kaikki ihanat asiat ja onnen elämässä <3 olet kaiken ikävyyden yläpuolella!

  • Reply Cheburashka Sunday, May 5, 2013 at 12:44

    Heh. Mä meinasin kommentoida jo johonkin aiempaan postaukseen että suomalaiset eivät kestä toisten onnellisuutta ja että on kirjoittamaton sääntö että silloin kun menee hyvin, sillä ei kerskailla ja auta armias jos satut näyttämään sen, niin vedetään melonit nenään ja levitellään kateusjuoruja. Been there done that.

    Meillä on tosi paljon yhteistä siinä mielessä että minäkin teininä tiesin tasan tarkkaan mitä halusin ja tein töitä sen eteen. Panostin oikeisiin töihin ja opiskeluun, ja nyt ikäiseni ja ikäistäni nuoremmat ihmettelee miten ihmeessä olen nyt 23-vuotiaana asunut, opiskellut ja työskennellyt monessa maassa, tehnyt vaikka mitä elämälläni, korkeakoulututkinto alla ja kunnollisessa työssä.

    Saavutusten eteen on tehtävä töitä ja uhrauksia. Ei ole ihan mahdoton yhtälö, pitäisi selvitä ihan maalaisjärjellä. Vai eikö nykynuorisolle opeteta enää työn arvoa?

    Mä ihailen sun kärsivällisyyttä näiden paskamyrskyjen suhteen. Ymmärrän myös hyvin että kaikella on aikansa ja paikkansa, ja jos blogista aiheutuu rasite, on siitä uskallettava päästää irti. Ei ole järkeä jäädä rypemään siinä negatiivisessa energiassa, ei jos se ei enää tunnu mielekkäältä. Muotiblogeilla kuten kaikella muullakin elämässä on expiration date. Se ei ole huono asia, vaan ovi mahdollisuuksiin. Elämässä pitää aina välillä tehdä inventaarioita mitä haluaa, mitä tarvitsee, mitä ei enää tarvitse eikä halua ja mikä joutaa pois. Sen inventaarion perusteella tehdään action plan jota kohden aletaan taas tehdä töitä. Tiedän koska mulla taitaa juuri olla tää inventaariovaihe päällä :-D

  • Reply Audrey Sunday, May 5, 2013 at 12:47

    Tosi hyvin kirjotettu teksti. Anto paljon ajattelemisen aihetta itelle. Itse en kirjoita blogia mutta luen niitä hyvinkin paljon ja välillä olen todellakin “syyllistynyt” joihinkin kuvailemiisi asioihin/ ajatuksiin. Henkilökohtaisesti pyrin aina ajattelemaan asioiden molemmat puolet ja mielestäni siinä hyvin onnistunkin, mutta paljon jää vielä näkemättä ja tajuamattakin. Joten oli oikeastaan ihan hyvä saada vähän ajattelemisen aihetta ja vielä enemmän näkemystä sieltä toiselta puolelta. :)

  • Reply Iina Sunday, May 5, 2013 at 12:48

    Amen. Vaikken tota jääkiekkopostausta allekirjoitakkaan, jokaisella meillä on oikeus ilmaista mielipiteensä, ja se, että se uskalletaan tässä maassa sanoa ääneen, on harvinaista. Sulla on rohkeutta enemmän ku kylällisellä perus-Tainoja tai Teuvoja, pidä siitä kiinni!! Oon susta ylpeä vaikkei me tunnetakkaan. Kateudella tai vihan lietsomisella ei pääse pitkälle. Tsemppiä!

  • Reply Ooo Sunday, May 5, 2013 at 12:55

    AAMEN. En vois olla enempää samaa mieltä kanssasi. MITEN toisen onni on pois yhtään keneltäkään muulta? Surullista, miten katkeroituneessa ja kateellisuutta täynnä olevassa yhteiskunnassa elämme. Hyvät nuoret naiset, tehkää tästä blogimaailmassa ilkeilystä loppu.

    ps. Olen Anna erittäin ylpeä susta! Olet mielestäni älyttömän hyvä roolimalli ja esimerkki nuoremmille. Töitä tekemällä sitä saavuttaa haluamansa, ja olet näyttänyt sen meille! Uskallat unelmoida ja nautit täysin siemauksin elämästäsi, mikä voisi edes olla parempana suunnan näyttäjänä nuorille?

    t. Vakkarilukija

  • Reply Tiia Sunday, May 5, 2013 at 12:56

    Mä en kovin usein oo kommentoinut vaikka oonkin sun blogia lukenut varmaan 3 vuotta? en enään edes muista kuinka pitkään, välillä ahkerammin välillä harvemmin, mutta oon saanut sun blogista niin paljon, että nyt oli pakko. Mä oon saanut ehkä eniten irti näistä sun elämää miettivistä postauksista. Sain susta voimaa unelmoida silloin kun oli vaikeeta, uutta intoa elämään. Kun mietin mun elämää ja sitä oonko onnellinen, luin sun unelmista, reissusta Australiaan ja sain voimia uskoa mun mahdollisuuksiin. Jälleen kerran usko on hiipunut ja kun taas luin sun mietteistä ja ajatuksista siitä kuinka jokaisella on mahdollisuus onnistua elämässään, sain taas sitä tahtoa yrittää ja uskoa itseeni. Mun mielestä on väärin, että sua haukutaa ja syytellään ties mistä! Jos jollekkin on hirveen vaikeeta hyväksyä sitä, että joku voi saavuuttaa elämässään noin paljon ja toteuttaa unelmiaan, on jokaisella se oma vapaus olla lukematta blogia jos sen takia tuntee itsensä huonommaksi. Mun mielestä sun blogi on todellakin se inspiraation lähde mitä moni ihminen tarvitsee ja ainankin mua oot oikeesti auttanut, itselleni ainankin tulee hirveä halu elää sitä elämää ja pyrkiä toteuttaa unelmiani. Oon muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja valmistun pian ammattiin josta todella pidän, saanut uskomattoman ihania ihmisiä ympärilleni ja vaikka aina ne positiiviset ajatukset tahtoo välillä kadota jonnekin “vaikeiden vaiheiden” alle, täytyy vaan yrittää ajatella positiivisemmin ja tässä asiassa oot ollut iso apu. Olen kateellisena (hyvässä mielessä) lukenut kaikista ihanista paikoista jossa olet käynyt (varsinkin Losista joka kuuluu sinne mun unelmiin) ja saanut vain lisää motivaatiota pyrkiä toteuttamaan unelmiani. Vielä en ole päässyt lähellekkään joitakin unelmia mutta ajatuksissa olen taas lyönyt vettä myllyyn, että minähän toteutan ne vielä jonakin päivänä!

    KIITOS ANNA!

    Toivottavasti se, että kerron kuinka paljon olen blogistasi saanut, auttaa sinua jaksamaan tämän homman parissa edes hieman paremmin <3

  • Reply salla Sunday, May 5, 2013 at 13:07

    whooahh Anna! thumbs up big time. haters gonna hate mut oot pirun upee nainen! kel onni on, se onnen kätkeköön – ööö no, fuck that shit! oot ansainnu every last drop of kaiken tämän hyvän elänässäsi kovalla duunilla. miksi se on niin vaikeeta ymmärtää? en ikinä kommentoi kellekkään mitään mutta nyt oli pakko tulla ilmasemaan miten kovin susta tykkään jo vuosien ajan. en voi ymmärtää näitä tyyppejä jotka jaksaa vihata vihaamisen ilosta. oon karsinu kaikki negatiivistä ilmapiiriä luovat ihmiset elämästäni koska uskon myös positiivisen energian voimaan. toiv kaikki anotpaskat kuolis pois niin sunkin olis helpompi pysyä positiivisena. voimahaleja Anna, muista että olet upea!

  • Reply Anniina Sunday, May 5, 2013 at 13:10

    Monesti oon ajatellu kommentoivani, mutta aina se on jäänyt. Nyt haluan kuitenkin sanoa sanottavani, sillä en missään nimessä halua sinun lopettavan bloggaamista. On surullista, että ihmiset eivät anna toisten ihmisten iloita siitä, mitä heillä on, vaan pitää ruikuttaa siitä, miten toisilla on kaikki paremmin, mutta kuitenkaan ei tehdä itse mitään sen eteen, että omat olot “paranisivat”. Juuri niin kuin sä itsekin sanoit, kaikki mitä sulla on, on myös muiden saavutettavissa. Sitä vaan ei kukaan saa tarjottimella kannettuna eteen, vaan sen eteen on ITSE tehtävä duunia.

    Mä en tajua, miksi ihmisten on väänneltävä kaikki mitä sä sanot ihan päälaelleen. Miten kukaan ei muka erota huumoria tai sarkasmia sun kirjotuksista, vaan kaikki otetaan ihan kirjaimellisesti. Uskomatonta! Kuten taannoinen MM-kirjoitus, joka kuitenkin kaikesta huolimatta oli täyttä asiaa. Itse seuraan NHL, AHL, KHL, SM-liigaa ja hieman Eliserieniäkin, ja silti en tiennyt suurinta osaa joukkueen pelaajista, koska ei kukaan voi tietää kaikkia pelaajia. Kaikki kuitenkin tietää, että Suomella on kokemattomin ja nimettömin joukkue vuosiin. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ei vaan voi ymmärtää, miten ihmiset ottavat toisen oman mielipiteen tosi asianana… Kommenttiboksi oli hulvatonta luettavaa itselle, mutta varmasti sulle surullista.

    En mä kuitenkaan väitä, että allekirjottaisin kaiken, mitä sinä ja olisin kaikesta samaa mieltä kun Mungo-Anna. Meidän tyylitei kohtaa millään asteella, eikä musiikkimaku, mutta en mä silti ala päätäni aukomaan, että sä et tiedä mistään mitään. Kollaasit mä vaan suosiolla selaan läpi, mutta silti ne on inspiroinu mua. Nykyään itse satsaan enemmän laatuun, kuin halpuuteen. Ja todennut, että kyllä siitä laadusta vaan kannattaa maksaa.

    Kaikista eniten mä kuitenkin rakastan sun kirjottamistyyliä. Postaukset on aina niin elävästi kerrottu ja sun sarkasmis kirjotuksissa puree ainakin muhun ja ois tosi ikävää, jos bloggaaminen loppuis. Ei ihminen kuitenkaan loputtomiin jaksa saada paskaa niskaansa, vaikka kuinka ois paljon lohduttajia. Eikä kukaan sun lukijoista voi sanoa “tuntevansa” sua, vaikka ois alusta asti lukenu sun blogia. Kateellisuus on ruma piirre naisissa. Ja oikeesti ihmiset tehkää omalle elämällenne itse jotaina, älkääkä ruikuttako miten muilla on paljon enemmän mitä ne ei ansaitse. Kyllä se niin vaan menee että jokainen on oman onnensa seppä ja vaan itse voi omaan onnellisuuteensa vaikuttaa. Se ei oo sulta pois, jos joku osaa iloita siitä mitä itsellä on, eikä ruikuttaa sen perään, mitä haluais.

  • Reply Jenna Sunday, May 5, 2013 at 13:16

    Täällä on ainakin yksi vannoutunut Mungo-fani! Vaikka en sinuu henkilökohtaisesti tunnekaan, niin blogin kautta saan vaan jotenkin kummallisesti energiaa. Sen on pakko johtua siitä positiivisuudesta ja innokkuudesta, jolla jaksat kirjottaa postauksia postauksien perään. Edelleen, vaikka en sinua tunnekaan, niin ajattelen, että olet mielettömän vahva ja iloinen nainen. Anna ihmisten puhua, mutta muista taistella vastaan ja pidä aina omia puoliasi.

    Olisi niin paljon sanottavaa, mutta hankala pukea ajatuksia sanoiksi.. No mutta pääpointtina kuitenkin se, että jatka kirjoittamista, pidä omat seulat blogin suhteen ja kulje pää pystyssä eteenpäin :)

    Huimasti tsemppiä jatkoon!

  • Reply Nina Sunday, May 5, 2013 at 13:16

    Oon lukenut sun blogia tosi pitkään,harvoin oon mitään kommentoinu. Vielä vähemmän sillon ku oon jostain asiasta ollu erimieltä tms. koska mä en koe tarvetta tulla kitiseen asioista jotka nyt ei oikeastaan mua kosketa. Mä oon myös aina miettiny että mikä näitä joitain lukijoita vaivaa kun täytyy erikseen tulla ilmoittamaan miten tyhmä ja huono blogi jollakin on. Kun ihan omasta vapaasta tahdosta kuitenkin lukevat ja vieläpä tulevat kommentoimaan.

    Mutta mun kommentin pointti ei nyt ollu toi vaan se että mä en henk.kohtasesti oo ikinä ajatellu sun menestystä tai mitään muutakaan sun elämän onnistumisia tollallailla kauheen katkerasti. Vaan enemmänki musta on ollu kivaa nähä miten hyvin sulla menee. Sun menestys on myös tsempannu mua jollain tavalla ajattelemaan, että hei kuka vaan voi saavuttaa melkeen mitä vaan jos vaan jaksaa panostaa. Ja mun mielestä sä oot tosi hyvä esimerkki siitä että ihan tavallinenkin ihminen ilman mitään superrikasta tasutaa (tosin en tiedä onko sulla joku superrikas tausta) voi saavuttaa paljon.

    Musta on myös ihanaa lukee ja kattoo sun Simba-postauksia. Mun mielestä sun blogi on just sitä mitä sä tän postauksen alussa sanoit: positiivinen. :)

  • Reply h_eidi Sunday, May 5, 2013 at 13:16

    Mä harvoin kommentoin kenenkään blogiin, mutta nyt tuntui siltä, että pitää. Mä olen lukenut tätä blogia säännöllisesti jo useamman vuoden. En ihan aina ole samaa mieltä asioista, mutta ei se silti herätä mussa sellaista reaktiota, että pitäisi lähteä haukkumis- tai uhkailulinjalle. En ole kaikista asioista täysin samaa mieltä edes ystävien tai perheen jne. kanssa, joten miksi pitäisi olettaa, että bloggaajan kanssa pitäisi olla? En siis voi ymmärtää sitä, että “pelkän” blogin lukeminen aiheuttaa joissakin niin vahvoja reaktioita. Jos jonkun blogi aiheuttaa mielipahaa niin miksi sitä pitää sitten jatkuvasti lukea?

    Mitä ilmeisimmin osuit asian ytimeen siinä, että kaikista isoin pala porukan purtavaksi on se, että kerrot kivoista jutuista, matkoista, ostoksista jne., mutta et levitä ikäviä asioita kaikkien arvosteltavaksi. Saavutuksista avoimesti iloitseminen taitaa Suomessa olla isoin kuviteltavissa oleva synti (“Kell’ onni on, se onnen kätkeköön” ja mitä näitä nyt on).

    Mun mielestä on mahtavaa, että olet menestynyt niin hyvin ja toteutat unelmiasi. Vaikka olenkin 10 vuotta vanhempi niin silti se inspiroi myös mua miettimään miten voisin kehittää itseäni, jotta menestyisin vielä paremmin työelämässä ja etenisin haluamani suuntaan.

    Mä toivon, että jaksaisit jatkaa tätä blogia kaikesta scheissesta huolimatta. Yritän itsekin skarpata kommentoinnissa, ihan kaikkien blogien osalta. Sitä niin monesti ajattelee tosiaan, että sen valtaisan kommenttimäärän keskellä omalla kommentilla ei ole merkitystä.

    Mutta tsemppiä ja voimia sinulle!

  • Reply Susanna Sunday, May 5, 2013 at 13:20

    Kiitos ajatuksia herättävästä ja silmiä avaavasta postauksesta. Ymmärrän täysin, ettei tämän päivän Suomessa ole lainkaan mielekästä avata omia syvempiä tuntojaan netissä. Saman tien on korppikotkalauma nokkimassa kaikkea mikä vain irti lähtee, vähemmästäkin haluaa jo suojella itseään! Minä ainakin haluaisin. Siksi kunnioitankin teitä bloggaajia suunnattomasti siitä, että te oikeasti jaksatte tehdä tätä työtä ja mielestäni todellakin ansaitsette siitä korvauksen! Se, miten palkkasi käytät, on täysin sinun oma asiasi, eikä pitäisi kuulua kenellekään.

    Vaikka tälläiset postaukset, joissa kerrot rohkeasti tuntemuksistasi ja vastoinkäymisistäsi voivat olla riskaabelja, ne samaan aikaan herättävät ajattelemaan että sä todellakin olet vain ihminen kaikkine vikoinesi ja vastoinkäymisinesi. Itse henkilökohtaisesti voin samaistua sinuun moniltakin osin, sillä olen myös ollut koulussa todella ahkera ja kantanut sitä hikarin leimaa kauan. Olen mennyt töihin 15 vuotiaana firmaan, jossa 90% työntekijöistä ja asiakkaista oli miehiä. Se ei ollut helppo paikka nuorelle naiselle, kun aikuiset miehet vapaasti kommentoivat sun ulkonäköä ja vartaloa ja tytöttelivät. Periksiantamattomuudella ja sanavalmiudella lopulta lunastin työkavereiden kunnioituksen. Tein koko lukioajan töitä ja opiskelin. Panostin täysillä kirjoituksiin, että minulla olisi hyvät lähtökohdat hakea unelma opiskelupaikkaani, päästä sisään ja valmistua unelma-ammattiin, jota tekemällä olisin onnellinen ja voisin tienata ja matkustaa ja ostaa kauniita asioita ja elättää perheeni.
    Lakkiaisista on jo kaksi vuotta, ja olen kaksi ja puoli vuotta tehnyt ihan tajuttoman paljon töitä, että lopultakin pääsykokeissa lunastaisin paikkani sinne minne oikeasti tiedän kuuluvani. Kaksi kertaa on jo tullut lujaa turpaan. Kaikki kaverit ovat jollain tapaa edenneet elämässään, minä astuin askeleen ensin eteenpäin ja lopulta kaksi taaksepäin. Ei ole mailman helpointa tuntea itseään väliinputoajaksi.

    Siksi siis on tietyllä tapaa ilahduttavaa lukea, että sinäkään et ole saanut kaikkea hopeatarjottimella. Ei ilahduttavaa siksi, että iloitsisin toisen epäonnesta, vaan siksi että se tekee sinusta enemmän tavallisen ihmisen yli-ihmisen sijaan. Minä henkilökohtaisesti saan valtavasti voimaa siitä, että sinä Anna olet saavuttanut unelmiasi, se antaa minullekin uskoa siihen,että minäkin voin oikeasti onnistua ja saavuttaa omat unelmani. Mutta rehellisesti sanoen on myös päiviä, jolloin tuntuu ihan tuhottoman epäreilulta että joku on onnistunut toteuttamaan unelmansa yksi toisensa perään samalla, kun itse rämpii siinä pohjattomassa suossa ja kokee epäonnistuvansa kerta toisensa jälkeen. Usko tai älä, se lannistaa. Se ei ole todellakaan sinun vikasi, eikä se ole pois minulta, että sinä onnistut. Se saa vaan tajuamaan tosiasiat ja sen, että oma elämä ja omien unelmien saavuttaminen on vielä pahasti kesken, vaikka on antanut kaikkensa ja vielä enemmänkin ja silti pitäisi jostain repiä lisää energiaa että voisi antaa vielä enemmän. Niinä päivinä oikeasti ajattelee, että “mikä minussa on vikana ja miksen minä ansaitse onnistua vaikka kanavoin kaiken energiani toteuuttaakseni sen mistä haaveilen” ja “miksi tuo Anna tuntuu onnistuvan kaikessa mihin ryhtyy, miksi hän menestyy ja miksi hänellä on vapaus ja mahdollisuus jättä himoittu opiskelupaikka, lähteä vuodeksi maailmalle ja sen jälkeen kuin sormia napsauttamalla päästä toiseen himoittuun opiskelupaikkaan, muuttaa miljoonakaupunkiin kauniiseen kotiin kaikkien kauniiden tavaroiden kanssa?”. Mutta sitten taas herää siihen kysymykseen, että “mikä tai kuka estää minua saavuttamasta vastaavaa?”. Ei jumaliste kukaan, eikä varsinkaan Mungolifen Anna, joka on täysin syytön siihen mikä oma tilanteeni on. Päinvastoin.
    Pointtini oli siis se, että monesti postauksissasi kun kerrot vain niistä elämäsi huippuhetkistä ja saavutuksistasi ja hankinnoistasi, avaamatta lainkaan mitä sieltä taustalta löytyy, varmasti moni lukija ajautuu samoihin ajatuksiin, katkeroituu ja tulee katelliseksi kaikesta mitä sinulla on ja mitä itseltä puuttuu. He, jotka täällä tai jossain keskustelupalstalla asiasta marisevat, ovat niitä jotka eivät osaa käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan vaan kanavoivat sen vihaksi. En usko pätkääkään heidän olevan onnellsiia ja tyytyväisiä elämäänsä. Vielä kun jossain heität esimerkiksi nyt vaikka “en osaa valita näiden kahden laukun kuosin väliltä, te ette kuulkaa tiedä miten vaikeaa mun elämä taas on kun haluan molemmat” niin voi jonkun nupissa olla helvetti irti. Monelta puuttuu huumorin ja sarkasmintaju käsitellä tällaista tekstiä ja se on surullista.
    Kun blogi on vain pintaraapaisu ihmisen todellisesta elämästä, jonka suurimmat ongelmat tuntuvat olevan betonimonttuun pudonnut Mac (joka ei tietenkään hajonnutkaan) ja se että normi Mulberry-huvi sittenkin liian kapea ja miten lento jonnekin mielettömään mestaan on myöhässä, ei voi myöskään olettaa että lukijat (nuoret naiivit ihmiset) ymmärtäisivät, että sinulla voisi olla oikeitakin ongelmia ja vastoinkäymisiä. Se mitä ei blogissa kerro, ei ole tapahtunut, ei heidän mielestään. Siksi olen iloinen, että kirjoitit tämän tekstin. Sai ainakin minut jälleen kerran ymmärtään sinua paremmin ja toivottavasti myös ne pahimman ihmisrauniot heräisivät tekemään omalle elämälleen jotain, sen sijaan että yrittävät tehdä sinun elämästäsi vaikeaa.

    Noin. Tulipas maailman epäselvin kommentti. Johtunee siitä, että ajatukseni mylläävät samaan aikaan kolmen viikon päästä olevissa pääsykokeissa….Halusin vain sanoa, että pidä lippusi korkealla ja nauti joka onnen pipanasta, motivoit samalla meitä, jotka vielä ovat matkalla määränpäähänsä! Koskaan ei tiedä, millaiset kortit jaetaan seuraavaksi, joten ei ole mitään järkeä olla pelaamatta täysillä tätä kättä! Kaikkea hyvää sulle, Anna! :)

  • Reply Hansu Sunday, May 5, 2013 at 13:26

    Heissan.

    Olen jo jonkin aikaa ollut lukias muutaman kuukauden ja muhun alkoi sattua hirveesti ja itkettämään kun luin mitä paskaa saat niskaas.Puhumattakaan kaikesta muusta negatiivisesta. Miten ihmisillä on niin paljon aikaa että voivat muunnella sun asioitas miten haluavat? Joudun itsekin kyllä myöntämään pientä kateutta välillä mutta en sitä ala julistamaan muille. Kuitenkin olen iloinen niistä ihanista asioista joita sulle tapahtuu. Mietin blogin krjoittamista mutta en halua tietää mitä hirveyttä siitä tulisi kun kuitenkin haluaisin kirjoittaa elämäni hyvistä asioista. esmes ostin mieheni kanssa omakotitalon joka ei kuitenkaan ole mikään hyväkuntoinen eikä kallis, mutta saisi ihmiset vääntämään kaikkea omaa. Koirastani joka on mäyräkoira tulisi varmasti jotain ” olet eläinrääkkäjää kun tuollaisen makkaran omistat” tai mitä kommenttia voisi hevosharrastuksestani tulla? Itsellänikin meni aikaisempi 5 vuoden suhde karille ja se aiheuttaa vieläkin kipua vaikka uuden miehen kanssa on ihanaa. Oli niin ihana lukea sun matkoista kun itsellä ei ole mahdollisuutta sellaiseen ja oon rakastunut sun laukkuus jota en ehkä voi koskaan ostaa mutta ei se mun maata kaada :D

  • Reply Ninaa Sunday, May 5, 2013 at 13:26

    Halusin tulla kertomaan sulle että sun blogisi on aivan ihana niinkuin olet sinäkin :) Mä saan niin paljon inspiraatiota sun asuista ja kaikista vinkeistä mitä blogin puolella jaat että oon nykyään paljon avarakatseisempi esim erilaisten vaatteiden suhteen . En ole myöskään koskaan oikein välittänyt merkkituotteista mutta ostimpahan juuri ensimmäisen merkkilaukkuni. :) Sun blogi on ehdottomasti mun lemppari ja sinäkin myös :) Älä välitä siitä kaikesta paskasta mitä jotku susta kirjottelee…sä oot niitten juttujen yläpuolella! Kaikkea hyvää sulle ja minäpä jatkan ihanan blogisi lukemista! :)

  • Reply Roosa Sunday, May 5, 2013 at 13:28

    Yritänpä taas lähettää positiivista energiaa sulle :)
    Tuli jotenkin tuttu fiilis joistakin asioista jotka mainitsit. Tuo kateellisuus erityisesti. Pidän itsekin kivoista jutuista kuin laukuista/kengistä ja myös kivoista huonekaluista/valaisimista.. Ja olen ollut tilanteissa joissa ihmiset jotka eivät minua oikeastaan edes tunne (joskus myös ystävät mikä satuttaa ehkä enemmän..) “tuomitsevat” minut näiden asioiden vuoksi. Ihmiset ei näe että olen itse tehnyt valintani ja joustan joistain muista asioista jotta voin ilostuttaa elämääni jollain joka tuottaa minulle iloa monta vuotta. En esimerkiksi polta, asun halvassa kimppakämpässä, minulla ei ole autoa, ei edes ajokorttia, eikä kyllä myöskään bussikorttia koska pyöräilen paikastatoiseen, lisäksi olen myös aikuisikäni käynyt töissä ja teen yleensä ruokani itse. Olen sitä mieltä että rahaa on siihen mihin sitä haluaa olevan. Jos oikeasti jotain tahtoo on valmis näkemään vaivaa sitä varten. Jos ei ole valmis näkemään vaivaa jotain haluamaansa asiaa varten niin ei sitä sitten oikeasti edes halua. Erityisesti kun täällä suomen lintukodossa elellään ja sosiaalituet yms mahdollistaa KAIKILLE opiskelun ja sitä kautta elämässä eteenpäin pääsyn.. No huhhuh.. Tulipa avauduttua..
    Noh loppuun keventävä viideo:
    http://m.youtube.com/watch?v=qnydFmqHuVo
    :)

  • Reply jenniik Sunday, May 5, 2013 at 13:31

    Hei oot niin asian ytimessä, mahtavaa että uskallat vihaviestienkin uhalla tehdä tämmösen postauksen! Nostan hattua ja korkeelle!!

  • Reply Maaria Sunday, May 5, 2013 at 13:32

    Kannattaa kuunnella Timi Lexikonin biisi Perhosefekti! Oon lukenu sun blogia monta vuotta, mutta kertaakaan aikasemmin en oo kommentoinu mitään. Mutta kun oli lukenu tän postauksen ja radiosta kuulin ton biisin, sä tulit heti mieleen. Ne lyriikat vois olla sun kynästä.
    Toivottavasti löydät uudelleen kipinän blogin kirjottamiseen, ois harmi jos päätyisit lopettamaan. Hyvää kevään jatkoo :)

  • Reply Emma Sunday, May 5, 2013 at 13:32

    MOi, mun oli pakko tulla kommentoimaan ekaa kertaa vaikka sun blogia oon lukenutkin jo yli 2 vuotta. Täytyy tunnustaa, etten ikinä käy tsekkaamassa noit kommentteja mitä sun postauksiin tulee. Nyt kuitenkin tän tekstin jälkeen oli pakko käydä kattomas ja mä oikeesti järkytyin ja pahasti.
    Mä en voi ymmärtää miksi ihmiset ei ymmärrä sarkasmia ja siis varmasti ymmärtääkin mutta väen vängällä haluaa keksiä jotain paskaa sun teksteistä. Miks ne ees lukee sun blogia, jos se on niin ylitsepääsemättömän hankalaa?
    Ja miksi oi miksi, ne ei voi olla onnellisia sun puolesta?! Ei se oli keltään pois, että sulla on tarpeeksi rahaa ostaa merkkilaukkuja ja matkustella! Mun mielestä se on ainakin ihan mahtavaa ja ite saan ihan hitosti motivaatioo yrittää enemmän kaikessa että mäin vielä joskus saavutan mun unelmat!
    Mut siis pointti nyt oli se että musta oot ihan mahtava ja mä kadehdin sun positiivisella tavalla ja oon aina fiiliksis ku sulta on tullut uus postaus! Joten keep on going!

    “This is your LIFE. Do what you love and DO IT OFTEN. If you don’t like something, CHANGE IT. If you don’t like your job, QUIT IT. If you don’t; have enough time, STOP WATCHING TV. If you are looking for the love of your life, STOP… … They will be waiting for you when you start doing things you love. STOP OVER ANALYZING, All emotions are beautiful when you eat and APPRECIATE, every last bite. LIFE IS SIMPLE. Open your mind, arms, and heart to new things, and people, WE ARE UNITED IN OUR DIFFERENCES. Ask the next person you see, what their passion is, and share your inspiring dream with them. TRAVEL OFTEN; GETTING LOST WILL HELP YOU FIND YOURSELF. Some opportunities only come once you seize them. LIFE IS ABOUT PEOPLE YOU MEET, and the things you create with them. SO GO OUT AND START CREATING. Life is to short. LIVE YOUR DREAM and SHARE YOUR PASSION.”

  • Reply Milla1120 Sunday, May 5, 2013 at 13:47

    Pakko sanoa, että sä oot pitkään ollu mun idoli, koska sä teet TÖITÄ sun unelmien eteen! Kaikki ei lue sitä rivien välistä, mutta tiiän esimerkiksi, et sun kouluun ei päästä “pelkällä bimboilulla”. Vaikka en sua henk. koht tunne, koita jaksaa muru <3

  • Reply Noora Sunday, May 5, 2013 at 13:47

    Täytyy sanoa että ei voi muuta ku arvostaa sua. Aivan käsittämätöntä miten monesta eri blogista on saanut lukea, miten kommenttiboksiin satelee kommentteja, joilla yritetään vain painaa bloggaajaa alaspäin. Käsittämätöntä miten ihmiset voi olla niin kateellisia toisille, vaikka säkin oot tehny aivan hirveän paljon työtä sun aivan mielettömän ihanan ja rohkasevan blogin eteen!

    Mun mielestä on ollut ihana lukea, miten kirjotat myös näistä syvällisistä asioista sun blogissas. Sun blogi on niin suuri rohkaisu. On mieletöntä lukea mitä kaikkea mahtavaa oot elämässäs saavuttanut, sillä se antaa toivoa myös ainakin mulle että noi asiat on tavallaan kenen vaan saavutettavissa kun vain jaksaa tehdä töitä niiden asioiden eteen!

    Ite oon pienestä kaupungista (10 000 asukasta) ja oon päässyt vain kerran elmässäni ulkomaille. Oon monesti ihaillut sun elämänjanoasi ja sitä että menet etkä meinaa! Monesti oon myös aatellut että haluan elää elämääni samanlaisella janolla ja innolla mitä sä elät.

    Kaiken kaikkiaan sun blogi on ollut oikeesti henkireikä mun arjessa, joka on muistuttanut mua että täältä käpykylästäkin voi joskus päästä maailmalle!! :D Haluan vaan rohkasta sua, sun blogi on paras.

  • Reply Venla Sunday, May 5, 2013 at 13:49

    Huh, tuntuu pahalta sun puolesta se, miten sua vainotaan :( Käsittämätöntä, miten ihmiset voi olla noin julmia. En yhtään ihmettelisi vaikket enää viitsisi blogata tällasen negatiivisen myrskyn silmässä. Tsemppiä!

  • Reply RagDoll Sunday, May 5, 2013 at 13:56

    Nainen on susi toiselle ja se on suurin virhe mitä nainen voi tehdä..
    Pitäisi kannustaa, auttaa, olla onnellinen toisten puolesta, sillä what goes around comes around.
    Onni on asennetta. Ilman sitä ei saavuteta mitään.

    On surullista kuinka paljon kuraa saat niskaasi tämän kautta. Harmi, että ihmiset eivät edelleenkään ymmärrä, että toisten onni ei ole keneltäkään pois. On vain tämä yksi elämä ja olisi ikävää heittää se menemään vihaisena, kateellisena ja lopulta katkerana.

  • Reply Lily Sunday, May 5, 2013 at 14:00

    Sä ihan ehdottomasti et ole paha ihminen. Sulla on ihan oikeasti mielenkiintoinen blogi ja vaikutat hyvätä tyypiltä, mutta silti voisit oikeesti kiinnittää huomiota teksteihisi ja opetella kirjoittamaan kunnollista suomea. Ja ei, mulla ei ole henkisesti tai fyysisesti huono olo, vaikka tuosta huomautinkin :) Ihanaa kevään jatkoa!

  • Reply Elsi Sunday, May 5, 2013 at 14:07

    Tää oli jollain tavalla hirveän masentava postaus. Tai pikemminkin surullinen ehkä. Just eilen puhuimme yhden ystävän kanssa siitä, miten helppoa olisi jos voitaisiin vain todeta, että kateus on turhaa ja poistaa se koko maailmasta. Jonka jälkeen totesimme, että nykyisellä evoluutiotasolla ja ihmisaivojen kehittyneisyydellä se ei tule tapahtumaan. Jokainen voi vain itse omalla kohdallaan taistella sitä tunnetta vastaan ja yrittää kasvaa siitä yli.

    Taktisesti kenenkään osaaminen ei ole keneltäkään toiselta pois. Ihmiset unohtaa liian helposti, miten paljon teet työtä ja näet vaivaa tämän blogin takia.
    Mulle tää blogi ja sun postaukset on pääsääntöisesti irtiottoa tylsästä arjesta, ajottaisia tyylivinkkejä sekä just sitä innoitusta siihen, millä asenteella voi suhtautua asioihin. Kiitos.
    Hirmuisen hyvää keväänjatkoa ja kaikkea hyvää muutenkin!

  • Reply Veeruska Sunday, May 5, 2013 at 14:23

    Heipsan, yksi lempibloggareistani! Tämän luettuani, oli ihan mielenkiinnosta käytävä kurkkaamassa kommenttiboksiin, jonne en usein eksy. Ja suruhan siinä tuli, miten kateellista kansaa me suomalaiset ollaan.. Kaikilla on tosiaan mahdollisuus edetä elämässä, ne omat valinnat määrää sitten sen suunnan. Monilla on taipumusta mennä sieltä mistä aita on matalin, viettää ns. normaali lapsuus leikkien 16- vuotiaaksi asti ilman vastuuta mistään(“lapsenhan pitää saada olla lapsi”), elää vapaaehtoisesti pelkillä tuilla (“koska sehän on kansalaisen perusoikeus”) ja tähän perään loputon lista muita esimerkkejä asiasta.. Ja jokaisella varmasti löytyy perustelut valinnoilleen, monet vielä uhmamielessä tuovat omat valintansa esille ainoana oikeana vaihtoehtona.
    Monille varmasti tekee myös tiukkaa myöntää se, että itse ei olekkaan ollut silloin kaksitoistakesäisenä niin kypsä, että olisi voinut alkaa laittamaan jalkaa työelämässä oven väliin ja kehittämään omia kykyjään. Monet ovat menneet joskus sieltä, mistä se aita todella on matalin, ja se on vaikuttanut tuleviin valintoihin. Kokemus se on pienikin kokemus, varsinkin työelämässä! Ja se kunnianhimo.. Jokainen meistä varmasti haluaa hyviä tuloksia ja palautetta tekemistään asioista, mutta se kunnianhimo ei riitä.. Se on raaka fakta, että maailmassa et saa mitään (paitsi niitä sosiaalitukia) , jos et ole valmis tekemään töitä sen eteen! Kuulostaa siltä, että aggressiiviset kommentoijasi ovat vähän vihaisia itselleen, koska eivät ole ymmärtäneet käyttää elämän tarjoamia tilaisuuksia hyväkseen..
    Ja vielä tähän loppuun, että on todella vapauttavaa, kun illalla kotiintullessa voi avata netin ja lukea erilaisia blogeja unohtaen samalla työpäivän.. Tämän blogin anti on ehdottomasti sarkasmi, komeat kuvat ja “aina tapahtuu”- meininki. Kiitos :)

  • Reply papayana Sunday, May 5, 2013 at 14:24

    Olen lukenut sun blogia alusta alkaen ja tää on ensimmäinen kommentti, jonka olen koskaan sulle kirjoittanut. Varmasti juuri syystä, jonka itsekin toit esille: negatiivista palautetta on helpompi antaa kuin positiivista ja kieltämättä tuntuu, että saat niin paljon mukavia kommentteja, etteivät omat kiitokseni siitä joukosta juuri erotu. Vaikka olet ennenkin kirjoittanut samasta aiheesta kuin nyt, kosketti tekstisi jotenkin erityisen paljon. Kunnioitan vilpittömästi rohkeuttasi ja rehellisyyttäsi elämän suhteen :) Nyt siis tämän ja kaikkien muidenkin koskaan kirjoittamiesi postausten johdosta: Kiitos.

    -Maria

  • Reply Miia Sunday, May 5, 2013 at 14:31

    Hei Anna!
    Oli pakko tulla kommentoimaan koska koko elämäni olen myös itse taistellut paskanpuhujia vastaan. Tuntuu että mitä tyytyväisempi olet itse elämääsi, sitä enemmän vihamiehiä saat. Meillä naisilla varsinkin, aivan järkyttävää kateellisuutta joka johtaa sitten siihen että suurella joukolla aletaan mollaamaan ihmistä joka on onnellinen ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Yritetään romuttaa sen toisen maailmaa mahdollisimman totaalisesti että tulisi itsellä parempi mieli. Näissä asioissa meidän “kiusattujen” tulee vain ajatella kuinka kamalaa paskaa sen toisen elämän täytyy olla jotta se johtaa tuollaiseen käytökseen. Kuinka kamalan ruma ja epäonnistunut ihminen kiusaajan täytyy olla henkisesti että hän kykenee tuollaiseen. Mielisairaita ovat ihmiset jotka puhuvat että sinä olisit ansainnut kuolla tai tulla raiskatuksi. Oikeasti. Ei ihmisellä joka tuollaista toiselle toivoo ole pääkopassa kaikki kunnossa.
    Minä kehoitan sinua painumaan takaisin sinne pilvenpäälle ja aivan tyytyväisenä voit hilata itseäsi sillä ylemmäs ja ylemmäs jotta olet kiusaajien ulottumattomissa. Minä voin luvata että me muut elämää rakastavat liitymme seuraasi sinne ylös. Jätetään tämä paska pimeä maailma jonka pahat ihmiset huonolla energiallaan luovat, tänne alas. Ollaan onnellisia muista välittämättä. Sinun ei bloggaajana tarvitse välittää negatiivisesta palautteesta, sinun ei tarvitse lukea sinusta liikkuvia keskusteluja. Jätä ne omaan arvoonsa. Jätä ne huomiotta. Kyllä ne paskanjauhajat huomaavat ettet sinä huomaa niitä, silloin se laantuu. Koska nytkin ne pääsevät liikaa kiinni sinuun. Irroita ne kokonaan. Jooko :)

  • Reply Suvi Sunday, May 5, 2013 at 14:32

    All is well. Tärkeintä on se, että tiedät ansainneesi sen, mitä sulla on ja se, että oot kiitollinen siitä. Vaikutat todella älykkäältä, ahkeralta ja kiinnostavalta ihmiseltä. Oot myös tajuttoman onnekas! Älä anna niiden pahansuopien 13-vuotiaiden tyttöjen vaikuttaa suhun, kun sulla on töitä tehtävänä että voit ostaa seuraavan ihanan laukun tai varata seuraavan ihanan matkan tai saada seuraavan ihanan työmahdollisuuden! Kadut sitä loppujen lopuks jos annat niiden vaikuttaa liikaa :)

  • Reply Cara Sunday, May 5, 2013 at 14:35

    Jäin miettimään sun tekstiä, ja ajattelemaan ylipäätään koko elämää. Rupes tuntumaan aika pahalta kun ajattelee että mitä kaikkea sun pitää kestää tän blogin takia, vaikka sen just pitäs tuottaa sulle iloa!
    En tajua kuinka voi olla sellasia ihmisiä, jotka ei voi iloita toisten ihmisten puolesta tai pitää omia mielipiteitään vaan ominaan eikä loukata sanoilla/kirjotuksilla. Joskus sun tekstit herättää erilaisia mielipiteitä, mutta silti mun ei ainakaan tarvi huudella minnekkään (kuinka sä oot tehny/kirjottanu yms mitä ny vaan). Kuinka jotkut ihmiset kehtaa, pystyy ja haluaa loukata sua?
    Oot mahtava tyyppi, iloitsen sun puolesta oikeesti, koska sulle tapahtuu mahtavia juttuja (vaikka aina joskus täällä ruudun toisella puolella ollaan kateudesta vihreenä). Voimia Anna blogin pitämiselle ja kiitos tästä tekstistä, se jäi todellakin mietittyttämään, joka siis on hyvä asia:)

  • Reply Suna Sunday, May 5, 2013 at 14:37

    Tän postauksen fiiliksee sopii niin hyvin Glee biisi Hate On Me, käy kuuntelee jos et oo kuullu :)

    If I could give you the world
    On a silver platter
    Would it even matter?
    You’d still be mad at me

    If I can find in all this
    A dozen roses
    That I would give to you
    You’d still be miserable

    ‘Cause in reality
    I’m gon’ be who I be
    And I don’t feel no faults
    For all the lies that you bought

    You can try as you may
    Bring me down but I say
    That it ain’t up to you
    Gonna do what you do

    Hate on me, hater
    Now or later
    ‘Cause I’m gonna do me
    You’ll be mad baby

    Go ‘head and hate on me, hater
    ‘Cause I’m not afraid of
    What I got, I paid for
    You can hate on me

    Ooh, if I gave you peaches
    Out of my own garden
    And I made you a peach pie
    Would you slap me hard?

    Wonder if I gave you diamonds
    Out of my own room
    Would you feel the love in that
    Or ask why not the moon?

    If I gave you sanity
    For the whole of humanity
    And had all the solutions
    For the pain and pollution

    No matter where I live
    Despite the things I give
    You’ll always be this way
    So go ahead and

    Hate on me, hater

  • Reply ikvm Sunday, May 5, 2013 at 14:40

    Toivottavasti ees jotai tarttu niitten “vihaajien” haaviin, edes se, että oot tilantees eteen tehny töitä ja paljon, eikä mikään oo sullekaan tullu ilmaseksi. Ootko sitä Ylen ohjelmaa nettikiusaamisesta tms. kattonu? En muista nyt mikä sen nimi on, mut siinä julkisuuden henkilöt käsittelee näitä uhkailuja ja muita.. Mut tosiaan, tulee sellanen olo et minkälaisessa maailmassa sitä elää ko minut ainaki on kasvatettu ystävälliseksi ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Mut samaa kohtelua sitä saa ilman blogiakin, paska juoruja, uhkailuja ja haukkumista sitä on iteki tuntemattomilta ihmisiltä saanut osakseen ihan semi suuressa kaupungissa asuessaan. Aiheetta minusta, ainoa ongelma on käsittääkseni se, että olen “saanut” haluamani “ilmaseksi “(=työllä). Kaunis, fiksu ja menestyvä on Suomessa kirosana, herättää niin käsittämätöntä kateutta… hyi. Mut kyllä mie täsä pelkään, ettei postauksesi auta mitään. :(

    Oot paras äläkä vain lopeta bloggaamista! :) (yritän nyt alkaa kommentoimaan, kun alkoi niin vituttamaan siinä mmpostauksessa kommentit, kannustavaa palautetta välissä :) )

  • Reply Sonja Sunday, May 5, 2013 at 14:44

    Iha uskomattoman hyvä kirjotus! Kiteytit kaiken just niinkö ne onki! TSEMPPIÄ!!!!!!

  • Reply Sini Sunday, May 5, 2013 at 14:45

    Huh, eihän tälläseen tekstiin voi olla kommentoimatta! Ensinnäkin anna itselleni papukaijamerkin, että jaksoin lukea tekstin loppuun :D Mutta siis mä ymmärrän sua ihan täysin! Suomalaiset on kansana ihan hirveän kateellisia, negatiivisia ja tuomitsevia. Itsekin syyllistyn noihin välillä, voin sen myöntää. Jotenkin sitä toisen menestymistä on tosi vaikea hyväksyä, jos itsellä menee kaikki päin helvettiä. Mä ainakin haluisin elää mun elämän niin, että kun katson vanhempana taaksepäin en kadu mitään, vaikka se ehkä aika mahdotonta onkin. Mulla on tatuointi “forget regret or life is yours to miss”. So true. Tiedän, että on varmaan ihan kamalaa kun jotkut teinit tulee tänne kommenttiboksiin riehumaan, ja keskustelupalstat täyttyy pikkulasten äitien kahvipöytäspekulaatioista. Itsellä ei itsetunto riittäis niiden lukemiseen. Joten siitä sulle hatun nosto. Mutta sun blogilla on tosi monia lukijoita, jotka on kuitenkin niitä positiivisia ja tulee tänne haaveilemaan ja hakemaan insipiraatiota. Joten mieti kaikkia heitä (meitä :) ) kun tuntuu että kaikki maailman paska kaatuu niskaan eikä tee mieli kirjoittaa enää ikinä. Mulla on just tollanen mentaliteetti mistä kirjotit, että en viitti kommentoida mitään positiivista, kun ei se varmaan lue kuitenkaan, mutta nyt oli pakko jotain laittaa. What I’m trying to say is: Sulla on niin paljon hyviä juttuja sun elämässä, nauti niistä!!! Ihan avoimesti!!! Haters gonna hate, let them, who cares :D Sä et pysty muuttaa sitä asiaa että ne urpåt kirjottelee tyhmyyksiä. Ja paras vastaisku niille on, että menestyt ihan perkeleen hienosti. Ja pidä sun positiivisuus, se on niin harvinaista tässä maailmassa nykyään. Ja levitä sitä täällä blogissa, että vähän siitä tarttuis meihin muihinkin :)

  • Reply Kateellinen Sunday, May 5, 2013 at 15:00

    Mua niin alko suututtaa sun puolesta, kun tätä luin. En oo koskaan kommentoinu blogiisi, vaikka ahkerasti sitä seuraankin. Ajattelin nyt, että kaipaisit sitä positiivista palautetta :)

    Ensinnäkin, mitä toiset siinä menettää, että sulla menee hyvin ja nautit elämästäsi? Se, että joku arvostelee sun päätöksiä, elämäntyyliä ja ulkonäköä, ei tee näistä arvostelijoista itsestään yhtään parempia, menestyneimpiä tai kauniimpia. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta miksi pitää loukata toista varta vasten kateuttaan, kun siitä ei itse kuitenkaan mitään hyödy? Joku viisas joskus sanoi, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään. Komppaan tätä.

    Kyllä, myönnän että oon sulle monessa suhteessa kateellinen. Ei, en näe minkäänlaista syytä purkaa kateuttani negatiivisella kommentoinnilla. Sen sijaan inspiroidun susta ja pyrin saavuttamaan saman onnellisuuden, joka sun blogista huokuu. Olet kaunis, rohkea, täynnä elämäniloa, hyvä kirjoittamaan ja ilmaiset itseäsi upealla tavalla blogissasi. Ihailin etenkin suuresti sitä, miten avoimesti kirjoitit siitä, mitä tapahtui Barcelonassa. Ymmärrän, että yksityiselämästään ei halua avautua tuhansille ihmisille, joten teit mielestäni erittäin rohkeasti jakaessasi tarinan täällä blogissasi (valitettavasti tästäkin nousi paskamyrsky..) . Jouduin itse huumatuksi Suomessa muutama viikko sun Barcelonareissun jälkeen, ja tekstistä oli suuri apu tapahtumasta toipuessani. Onneksi itsekin selvisin kotiin lähes ehjin nahoin. Kyllä pysäytti, ja voin samaistua tunteisiisi täysin.

    Kaikkia ei voi miellyttää. Kateelliset puhuu. Muista kuitenkin, että sä tiedät totuuden ja se on tärkeintä. Se, mitä paskaa susta jauhetaan on toisarvosta. Nauti elämästäs, elä, tee sitä mitä rakastat ja anna muiden puhua.

  • Reply Marika Sunday, May 5, 2013 at 15:02

    Hello, I’m french girl & I love your blog. You’re very beautiful & you look so kind and positive ^^
    I like looking at your blog for your outfit and your photos of journey.
    Do not listen to critic !
    I wishes you a lot of happiness

    What is your job ? (The Google translator is bad and I did not understand)

    XOXO

    (sorry for my english)

  • Reply AsTheRomansDo Sunday, May 5, 2013 at 15:04

    Mulle tuli tosi huono omatunto. Olen jo pitkään lukenut blogiasi ja se on yksi suosikeistani. Olen varmaankin lukijakuntasi ulkopuolella syystä, että olen jo yli 30 vuotta mutta saan blogistasi juurikin sitä positiivista energiaa jota haluat välittää meille lukijoille. Mutten ole koskaan kommentoinut, yhtäkään kertaa, vaikka monesti olisin voinut – ihan vaan kiittää kivasta postauksesta, taas kerran. Toivottavasti jaksat jatkaa blogisi kirjoittamista mutta tiedän, ettei se helppoa varmastikaan ole – itse monesti olen miettinyt blogin aloittamista mutta juurikin nuo negatiiviset kommentoijat ovat olleet syy siihen, etten halua/uskalla sellaista aloittaa. Hullua – poitsit sulle joka olet jaksanut niin pitkään! Kaikkea hyvää sinulle!

  • Reply Jennie Sunday, May 5, 2013 at 15:05

    Hyvä kirjoitus! Vaikka itse en bloggaa, luen paljon blogeja (ja tähän väliin pakko sanoa että odotan aina eniten sun postauksia!) ja on tullut itsekin pohdittua välillä monien ihmisten kummallista logiikkaa siinä, että bloggaajia saa muka kohdella ihan miten sattuu. Ja naurettavaa juurikin tuo, että bloggaajahan ei tietenkään saisi näihin hyökkäyksiin vastata takaisin, vaan kaikki paska pitäisi niellä mukisematta vain koska on bloggaaja ja mukamas siten valinnut tulla arvostelluksi kärkkäästikin. On nimenomaan surullista, miten kukaan ei saisi olla iloinen ja itsevarma. Mutta se on sitä suomalaista mentaliteettia vissiin, että aina pitäisi olla jotain valittamisen aihetta. Positiivista kommenttia pitäisi aina seurata jonkin valitus, jotta ei vaan antaisi ylimielistä/omahyväistä/liian hyvää kuvaa itsestään. Milloinkohan me suomalaiset päästäis tästä eroon?!

    Tajusin lukiessani tekstiäsi jo aika alkuvaiheessa, että harvoin tulee itsekään kommentoitua hyviä postauksia. En toisaalta kommentoi myöskään negatiiviseen sävyyn. Harvoin siis ylipäänsä kommentoin :D Nyt oli kuitenkin ihan pakko tsempata sua! :) Täytyy itsekin yrittää petrata oman elämän positiivisen asenteen kanssa ja tulla tännekin useammin kommentoimaan hyviä juttuja :)

  • Reply Vella Suru Sunday, May 5, 2013 at 15:06

    Pidä tuo ihana ja positiivinen asenne elämään. Pää pystyyn vaan:)

    Mielipiteitä on ja tulee aina olemaan. Jotkut eivät koskaan lakkaa ihmettelemästä. Ihmiset, jotka mustamaalaavat, haukkuvat ja tahtovat pahaa, eivät ole oppineet oman onnellisuuden tärkeintä juttua: päästämällä irti negatiivisista asioista, voi itsekin tuntea onnea. Jos kadehtii muita ja keskittyy pyörimään pahoissa fiiliksissä, jää huomaamatta hyvät asiat ja mitä kaikkea mahtavaa elämällä on tarjottavana. Toki myös työtä haluamiensa asioiden eteen pitää tehdä, sillä asioilla ei ole tapana tipahdella syliin. Ja hyvä niin, koska asioista nauttii enemmän, kun on nähnyt vaivaa:)

    Olet ihana tyttö ja juttujasi on mukava lukea. Elämäniloa ei maailmassa voi koskaan olla liikaa!

  • Reply Jenna Sunday, May 5, 2013 at 15:18

    Mä eksyn sun blogiin säännöllisesti. Asia, mikä mut saa kateelliseksi sulle, on sun mielettömät sääret! Omat sääret ei vaan ikinä tuu menemään noin korkeelle, eikä näyttämään noin upeilta. Myönnän, että välillä luen sun blogia ajatellen, että sun elämä on upeeta. Myönnän, että jos sun säärissä olis muutama kilo läskiä enemmän ja vähän muhkuroita, ei ärsyttäisi niin paljoa katsoa sun upeita bikinikuvia. Mutta siltikään ei tulis mieleen kommentoida negatiivisesti, saati lähteä haukkumaan sua keskustelupalstoille. Jos mulla on paha mieli omasta elämästä, ei mun tarvi tulla sua haukkumaan. En tiedä, mikä saa ihmiset haukkumaan toisia, niin se vaan on – on koulukiusaamista ym. kiusaamista. Luulen, että sussa ärsyttää eniten ihmisiä sun upea ulkonäkö ja itsevarmuus (yhdistettynä tietysti kalliisiin merkkivaatteisiin, joihin suurella osalla lukijakuntaa ei ole varaa, paitsi niilläkin olisi mahdollisuus ostaa merkkivaatteita, jos säästäisi jossain muussa. Ihan varmasti aina jossain voi säästää). Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vähättely ja arkuus, jos jokin on hyvin, ei sitä saisi näyttää. Olen lukija, joka tunnistaa ja tiedostaa sen, että mikä sussa ärsyttää on vain sellasta, mistä on sulle kateellinen. Ja ne asiat on sellaisia, joissa on itsellään puutteita (rahat tai sitten hieman leveemmät reidet…). Ei siitä tarvitse tulla toiselle huutelemaan, jos oma peilikuva ei miellytä, vaikka sulle on helppoa huudella, omaa pettymystä itseensä voi vertaa sun onnistumisiin. En tiedä enää edes, mikä oli tän kommentin pointti, ainakin se, että sun blogia on ilo lukea siitä huolimatta (tai sen johdosta), että olet laittoman upean näkönen, itsevarma ja fiksu!

  • Reply lellu Sunday, May 5, 2013 at 15:37

    Heräsin tohon kun sanoit että positiiviset kommentit jää vähemmälle. Hirvee syyllisyyden tunne, en mä oo varmaa koskaa kommentoinu mitään erityisen positiivista, oon vaan kyselly joitain asioita. Eikä tänkään oo tarkotus olla mikää säälikommentti, mutta mun mielestä sä oot ihanan vahva ja rohkee ihminen, ja ainakin henk. koht. mielipiteeni on tosiaan se, että sä oot vaan ite tehny elämästäs semmosen kun sää haluatkin sen olevan. Mää toivon todella että sää silti jatkat postailua, koska sun posteissa on aina oikeesti niin paljon sisältöö. Toivon todella, että et anna ikävien ihmisten pilata sun unelmias (mitä et kyllä annakkaan tehdä) ja ettet lopeta sitä mistä tykkäät vaan sen takia, että siitä tulee paskaa niskaan.
    Muisteleppas vaikka Nikki Sixxiä, ei silläkään aina ollu helppoo, ihmiset valitti kaikesta eikä se osannu edes pestä hampaita oikeen. Tää kaikki oli siis vaan positiivista kommenttia, toivottavasti jatkat bloggailuas. Tässäkin postauksessa oli taas niin paljo näkökulmia että sai taas aihetta miettiä <3

  • Reply Mari85 Sunday, May 5, 2013 at 15:47

    Hali! Kiitos siitä positiivisuuspläjäyksestä, jonka päivittäin postaat. Luen niitä rentoutuakseni, ja niistä tulee hyvälle tuulelle tosi usein. Ikävää nuo kertomasi varjopuolet, et ansaitsisi niitä!

  • Reply hanz Sunday, May 5, 2013 at 15:56

    Moi Anna :) Ensiksi haluaisin sanoa, että mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta tota lukiessa. Oon kuitenki ilonen että sä kerroit asiasta, koska ei sitä oikeestaan tajuu mitä kaikkee sä saatkaan niskaas. On se ihan tajuttoman ikävää miten negatiivisia ihmiset on ja miten paljon vihaa ja kateutta ihmisissä on ja miten ne purkaa sitä syyttömiin. Sä oot laittanu ittes alttiiks ja sit palkka on toi. Inhottavaa. Mut haluisin kertoa, että ainakin mulle sä oot tosi inspiroiva. On IHANAA että sä oot noin kaunis ja muutenkin upee, oon ilonen et sä oot menestyvä ja sul on unelmiesi opiskelupaikka, ja tulevalle kesälle upee työ, sillä ihan kaiken oot varmasti ansainnut. Ja kaikki noi asiat vaan motivoi mua pyrkimään niitä omia tavoitteita ja unelmia kohti! Haluun lähettää sulle sinne paljon iloa ja onnea ja kaikkea hyvää! :)
    -Hanna

  • Reply Meikkis Sunday, May 5, 2013 at 15:57

    Heippa!
    En oo ikinä ennen lukenut blogiasi, mutta muotikuution takia oli pakko. Oon tiennyt kuka olet, niinkun varmaan kaikki suomalaiset tietää, mutta mua ei oo vaan kiinnostanut taas yksi muotiblogi niin paljoa että oisin jaksanut lukea.
    Pakko myöntää, että eka ajatus itsellä oli kun pääsit muotikuutioon, et “tottakai, ku sillä on se blogi”. Varmaan olen peruskateellinen, ja siksi haluunkin pyytää anteeksi. Harvoin tulee ajatelleeks että julkisuuden henkilöt joutuu oikeesti näyttämään kaks kertaa enemmän että ne pystyy johonkin, ja heti jos ei pysty niin sitten on vaan ihan paska.
    Haluaisin myös kiittää tästä tekstistä, mut se sai ainankin ajattelemaan, ja ehkä seuraavan kerran mietin oikeesti, et kuinka paljon joltain on vaadittu että se pystyy saavuttamaan jotain.

  • Reply silja Sunday, May 5, 2013 at 16:21

    Oot superkaunis!! Miten oot tehny sun bannerin?

  • Reply Katariina Sunday, May 5, 2013 at 16:26

    Moikka Anna! Olipas pitkä teksti :D kirjotit tosi osuvan tekstin. Oon ite 16 vuotias ja panostan koulun käyntiin myös kovasti ja saan välillä kuulla siitä kavereiltani :/ sun teksti sai mut kuitenkin taas varmemmaksi että opiskelu ja haaveittensa tavoittelu kannattaa! Kiitos siitä :)

  • Reply Riikkah Sunday, May 5, 2013 at 16:35

    Moi! Mä olen juurikin näitä lukijoita, jotka on seurannut sun blogia hymyssä suin jo vuosikausia, mutta jotka ajattelee, että sä saat niin paljon “ihana asu” -kommentteja, etten oo kokenut juuri koskaan tarpeelliseksi kommentoida mitään itse. Vaikka Chanelit ei mua kiinnostakaan pätkän vertaa, mä oon kuitenkin saanut sun blogilta aika paljon, ja ajattelin jakaa sen nyt sun kanssa!

    Mä oon pian 28-vuotias, ja kaikki mun lähimmät ystäväni on seurustelleet kumppaninsa kanssa vähintään 3 vuotta, on kipeitä muksuja, hajoavia autoja, kalliita kolmioita, pennien laskemista, arjen ahdistusta ja kaikkee sitä, mitä elämään nyt kuuluu. Itse olen asunut Suomen lisäksi 4 eri maassa yhteensä vuosien ajan, opiskellut maisterin tutkinnon ja siihen vielä päälle erilaisia pätevyyksiä, mulla on ollut mahtavia työpaikkoja ja tällä hetkellä tienaan varmasti enemmän kuin kukaan ystävistäni. Vaikka mun ystävät rakastaakin mua, he myös kommentoivat kaikkea tätä jotenkin negatiivissävytteisesti, kun “mulla on käynyt niin hyvä tuuri” tai vaihtoehtoisesti kun “olen uhrannut muun elämäni uran rakentamiseen”. Joskus sitä itsekin alkaa miettiä, että minkä perässä mä olen oikein juossut ja olisiko pitänyt sittenkin ottaa tavoitteeksi se lasten teko eikä ulkomaan komennukset. Tässä kohti mä jotenkin samaistun suhun, Anna. Musta tuntuu, että sinä tiedät tasan myös sen tunteen, kun ponnistelee jotain kohti, haluaa kehittää itseään ja joskus pitää vaan olla pirun rohkea ja hypätä tyhjän päälle, koska siitä voi tulla mahdollisesti jotain mieletöntä. Mä en antais mitään menneistä vuosistani pois, ne on tehnyt musta sellaisen ihmisen, jota voin itse arvostaa ja jota pidän hyvänä tyyppinä. Ja mä haluan myös sanoa sen ääneen enkä hyssytellä omia saavutuksiani siinä pelossa, että joku pitää mua itseriittoisena tyyppinä, joka leuhkii matkustamisellaan ja kokemuksillaan!

    Joten kiitos “vertaistuesta”, inspiraatiosta ja hyvästä mielestä, jota Mungolife on mulle tarjonnut. Mä olen myös menettänyt muutaman parisuhteen tässä ns. itsekkäässä itseni kehittämisessä, mutta nyt tapasin aivan ihanan miehen “kypsässä” 27 iässä ja aloitin elämäni parhaimmalta tuntuvan parisuhteen. Mä oon ihan varma, että niin käy sullekin siinä vaiheessa, kun tuntee olevansa itse jo niin tasapainoinen tapaus, että osaa antaa parisuhteellekin täyden panoksen. Ihanaa kesän odotusta, mä fanitan sua :)

  • Reply S Sunday, May 5, 2013 at 16:40

    Toivottavasti positiivisten kommenttien voima ylittää negatiiviset kommentit. Jos yksi Mungolifen tarkoituksista on jakaa nimenomaan sitä positiivista fiilistä, niin se onnistuu siinä tehtävässä. Kyllä sä ainakin mut saat ajattelemaan asioita ja todella kyllä muistutat siitä, miten paljon kaikki on itsestä ja omasta asennoitumisesta kiinni. En ole ainoa, joka paskan päivän jälkeen lukee Mungolifea, että saisi taas positiivisemmasta fiiliksestä kiinni. Oot hyvä esimerkki kaikenikäisille ihmisille. Toivottavasti jatkat blogia.

  • Reply enppu Sunday, May 5, 2013 at 16:41

    pitkä ja pysäyttävä postaus. oon itekin huomannut “normi elämässä” et haters gonna hate.
    Voisitko joskus tehdä postauksen sun astiastosta, mitä itse keräät, himotuksia ja sellasen inspispostauksen. :)

    mukavaa tulevaa kesää, sieltä se koht tulee. GOTTA LOVE <3

  • Reply anonyymi Sunday, May 5, 2013 at 16:44

    Heippa Anna! Pari vuotta sitten kuulin ystävältäni blogistasi ja päätin käydä vilkaisemassa, mutta silloin se ei jostain syystä iskenyt vielä.. :D Unohdin blogin olemassaolon, mutta aina silloin tällöin törmäsin eri keskustelupalstoilla kommentteihin sinusta ja blogistasi. Silloin ajattelin että okei, ei siis kannata tuhlata aikaansa tuohon blogiin, jos siellä postailee ilkeä ja itsekäs ämmä. Onnekseni tuli eräs päivä jona minulla oli oikein tylsää ja ajattelin, että voisin lukaista vaikka jotain blogia. Jokin sai minut kirjoittamaan Googleen ”mungolife”, ja niin minä tänne sitten eksyin. Luin etusivun postaukset ja halusin lisää, halusin tietää olitko oikeasti nin ilkeä kuin väitettiin. Luin KAIKKI postaukset, kaikilta vuosilta. Jäin koukkuun jännittävään elämääsi, vaikka sain siitä vain ”pintaraapaisun”. Ajattelin että helvetti, uskomaton nainen tämä Anna! Luin joidenkin postausten komentteja ja useimmiten olin hämmästynyt siitä, mitä kaikkea jotkut ihmiset kirjoittavat. Se on ikävää, erittäin ikävää Anna, ihailen sinua. Olet mahtava, kaunis, vahva, rohkea, kunnianhimoinen ja suuremmoinen! Arvostan suuresti sitä, että teet tätä blogia. Se tuo minulle iloa. Olet saavuttanut jo paljon ja tulet saavuttamaan vielä paljon paljon lisää! Olet tehnyt paljon työtä ja se näkyy. Kiitos. No niin… Jään seurailemaan mahtavaa blogiasi ja toivotan sinulle oikein hyvää kevättä Anna! :)) <3
    P.S. Lähetän vielä ison voimahalin! Toivottavasti voit taas pian paremmin, ole vahva.

  • Reply riitu Sunday, May 5, 2013 at 16:44

    Hei ihana Anna! Tämä sun blogi on päivieni piristys. Luen sitä nimenomaan siksi, että on ihanaa miten joku osaa olla noin positiivinen ja iloinen. Itse olen samanlainen ja myös viihdyn ihmisten kanssa, jotka osaavat olla optimisteja. Olen jo pitkään kulkenut samoilla linjoilla sun kanssa; onnellisuus on nimenomaan sitä, miten osaa ottaa vastaan elämän vastaantuomat asiat. Niihin voi suhtautua valintansa mukaan hyvin tai huonosti, ja on pelkästään ilo nähdä, miten innoissaan oot sun elämästä :) Jokainen ajatteleva ihminen voi varmasti ymmärtää, ettet halua tänne kaikkea itsestäsi kertoa, kuka muukaan haluaisi?! Itse pidät tätä blogiasi juuri sellaisena kuin sen haluat olevan, juuri omanlaisenasi olet siitä työnkin itellesi tehnyt, siksi tästä halutaan sulle palkkaa maksaa. Se on siis justiin hyvä näin!

    Olen myöskin sitä mieltä, että kaikilla on samat mahdollisuudet, ainakin Suomessa. Koulutus on ilmaista ja töitä saa alkaa tehdä juuri niin nuorena kuin on valmis ja halukas. Kuka tahansa voi päättää istua päivät kirjastossa pänttäämässä lääkikseen, tehdä hulluna töitä saadakseen juuri haluamansa työn, tai istua kotona tekemättä mitään, käyttää rahat tupakkaan ja alkoholiin, olla välittämättä ulkonäöstään, työskennellä vaikka sitten kaupan kassalla loppuelämänsä ja kadehtia muita. Sinä oot osuutesi tehnyt ja todellakin kaiken hyvän elämässäsi ansainnut! Ihailen Muotikuutiota niiden taidoista tunnistaa todellinen ammattilainen sekä erityisesti rohkeudesta palkata juuri sinut; kuten sanoit, aikamoisen paskakasan nekin on tästä niskaansa varmaan saaneet.

    Onnea elämään, pidä blogisi juuri sellaisena kuin itse sen parhaaksi itsellesi koet. Lukijoita löytyy aina ja varmasti :)

  • Reply sini Sunday, May 5, 2013 at 16:52

    Hyvä Anna! Kannattaa pitää toi asenne, paha ei johda hyvään. Mä oon tässä sun blogias seuraillessa saanut susta tosi vahvan ja itsevarman kuvan. Ehkä se saa monet suuttumaan. Mun mielestä se antaa ihmisestä heikon kuvan, jos haukkuu muita ja syyllistää turhaan. Kertoo ihmisestä paljon, jos ei osaa hyväksyä muiden onnea. Se, että sinä sait haluamasi työpaikan, ei ole näiltä haukkujilta mitään pois. Muutenkin ihmetyttää tollanen asenne että ”muilla ei saa mennä hyvin.” Onko ihmiset oikeasti niin kateellisia?

    Tietysti on pakko myöntää, että minäkin olen joskus hieman kateellinen joillekin, varsinkin jos omassa elämässä sattuu olemaan joku kriisi, oli se sitten pieni tai iso. Mutta sitten ajattelen että hei, kyllä mullakin on asioita josta kannattaa olla onnellinen. Kannattaa säilyttää positiivinen asenne elämässä, se kantaa pitkälle.

    Kaikkea hyvää sinulle Anna!

  • Reply jil Sunday, May 5, 2013 at 16:53

    Jaksan harvoin lukea näin pitkiä blogitekstejä, mutta on pakko sanoa, että tää oli vaikuttava.. Tekisi vain mieli antaa siulle maailman isoin hali!!

  • Reply susann Sunday, May 5, 2013 at 16:55

    Aivan kamalaa luettavaa tällainen teksti, kun aina on tiennyt että on niitä vihaisia anonyymejä jotka hyökkää bloggaajan kimppuun mutta, että joillain se voi mennä noinkin pitkälle mitä kerroit :( Ei kukaan ansaitse tuollaista kohtelua. Blogiasi jo monta monta vuotta lukeneena iloitsen puolestasi aina kun koet jotain mahtavaa tai saavutat yhden unelman. Ei se ole minulta pois, päinvastoin. Olet antanut minulle uskomattoman paljon innostusta ja motivaatiota tavoitella omiakin unelmiani täysillä ja ajatella, että täytyy elää nyt kun huomisesta ei aina tiedä. Olet todella inspiroiva esikuva, jonka kunnianhimosta ja päättäväisyydestä voisi jokainen ottaa oppia.
    Toivottavasti et vain lopeta bloggaamista, koska ainakin minun elämääni tuot iloa ja kannustat tavoittelemaan vielä vähän korkeammalle.
    Kiitos sinulle tästä upeasta blogista ja kaikesta mitä se antaa minulle lukijana <3

  • Reply Peps Sunday, May 5, 2013 at 17:06

    Mä en ole ikinä ymmärtänyt miten ihmiset voi olla noin ilkeitä, ja niin kateellisia että on pakko painaa toista alaspäin. Mulle mungolife on blogina ylpeys. Mun mielestä se on super mahtavaa että meiltä löytyy Suomesta tällainen blogi! Katselen instagramissa kuvia ihanista ulkomaalaisista blogeista ja mietin et vitsit onneks meilläkin on Anna pitämässä suomalaista blogiylpeyttä pystyssä! Miksei voi nauttia toisten onnesta? Sitä oon itekkin kummastellut ja joutunut irrottautumaan kavereista huomatessa että ne ei oikeesti kestä toisen onnea, jos mä olen onnellinen. Mut Anna sä oot ainakin ihan super ja mun mielestä on ihanaa että meillä on Suomessa bloggaaja joka on kaunis, fiksu, ottaa ihania valokuvia, antautuu blogiinsa, hyvä tyyli ja kaikenlisäks vielä toi sun asenne elämään! Tosta asenteesta pitäisi kaikkien ottaa mallia! Mulle sä ainakin annat inspiraatiota ja kateuden sijaan keskityn siihen inspiraatioon, suunnittelemaan omia laukkuhankintoja ja matkoja. :) Toivottavasti sun päivä paranee! xx

  • Reply soturinainen Sunday, May 5, 2013 at 17:09

    Anna,
    tämä kirjoitus kosketti minua. Olen aika paljon sinua vanhempi, satunnaisesti blogiasi lukeva nainen, joka rakastaa muotia ja kauniita asioita. Ja perhettä, ja terveyttä, ja maailmanrauhaa ja matkailua. Mutta muoti on intohimoni. Ymmärrän täysin turhautumisesi, ja vaikka itse elän täysin erilaisessa tilanteessa, voin samaistua turhautumisen tunteeseen. Ihmiset näkevät vain pinnan, ne jotka näkevät syvemmälle, ovat luotettavia, rakkaita. Itse kamppailen jatkuvasti tuon pinnan näkymisen ja aidon minuuden “rajalla”, mitä uskallan ja voin muille näyttää/antaa. Jokaisella on omat syynsä siiheen, miten paljon haluaa itsestään jakaa. Toivon sinulle vahvuutta olla onellinen, jokainen on onnensa ansainnut. Meitä ihmisiä vaivaa niin usein kateus, jota ei uskalleta sanoa ääneen, vaikka se juuri tilannetta helpottaisi. Myöntää, että olen kateellinen, mutta se toisen onni ei ole minulta pois. Olet vahva 25-vuotias nainen. Muista, että meitä, tavallisia naisia (ja varmasti myös miehiä) on pilvin pimein ympärilläsi, me emme vaan niin usein kommentoi (näin olettaisin). Sinä olet tärkeä juuri tuollaisena, sinä olet upea, kaunis nainen<3
    Rakkaudella, Soturinainen, entinen näkymätön lapsi

  • Reply AP Sunday, May 5, 2013 at 17:18

    Heippa!:) en oo kommentoija tyyppiä tai muutenkaa osallistu netissä keskusteluihi en facessa enkä muuallakaa enkä oikeen ees osaa ilmasta ajatuksiani sanoin mutta nyt oli pakko laittaa jotai ku tuli niin paha mieli siu puolesta! Oon lukenu siu blogia vasta vajaan vuoden ja jääny täysin koukkuun! Pakko myöntää et itteeni kyl vetoo just se “kiiltokuvaelämä”(tiiän et se ei siis oo koko ajan sitä) ja se että oot silti kuitenkin joteki tosi sympaattiselta vaikuttava ihminen. Itekin unelmoin että saisin nähä maailmaa ja ostaa ihania muotiluomuksia (koska ensinnäkin ne on hyvä laatusia ja toiseks niin ku mainitsitkin: ihan ku “taideteoksia”) Miulle siun blogi ainakin antaaa uskoo et joskus itekin voin ja uskallan saavutta jotain yhtä hienoa ja ihan vaan pystyä nauttimaa elämästä. Vaikka oonki tehny asian eteeen töitä ja en oo vielä saavuttanu mitään ei se tarkota että tulevaisuudessa mikää ei ois mahollista. Ja tiiän et jokainen vaikka kuinka haluias ja yrittäs ei välttämättä onnistu ni on silti ihana ees vähän unelmoida paremmasta (ja tiiän et parempi ei aina tarkota matkustusta ja rahaa vaan ihan yleisesti onnellista elämää) ja siun blogi on auttanu siinä! Toivon tosiaaa et kaikki negatiivine paska ei kuitekaa saa siuta lopettamaa, siulla on varmasti vielä monta lukijaa ja tukijaa! Se nyt vaan on fakta että menestyneille varsinkin julkkiksille ollaan oltu ja varmaanki tullaan aina olemaan kateellisia..Oon itekin välillä tuntenu pikkasen kateutta tai ollu eri mieltä kanssas mut en ikinä missää nimessä vihamielisesti..iteppähän oon valinnu itelleni urheiluharrastuksen joka ei anna miulle yhtää aikaa käydä töissä tai matkoilla ja nainen kun olen en urheilusta rahaakaa saa mutta rakastan harrastustani ja niiku sanoit aina joutuu jostai luopumaa ja miu osalta se taitaa olla maailman näkeminen. Kiitos siun uskon kuitenkin et joskus tulee vielä miunkin aika nähdä, kokea ja elää!:) Anteeks että tästä tuli näin pitkä avautuminen, ei ollu tarkotus viedä siun aikaa vaan pointtina oli että: Oot varmasti just hyvä tollasena ku oot, niin bloggarina ku ihmisenäki!<3 Älä anna muitten mielipiteitten vaikuttaa ittees vaa elä just sellasta elämää ku ite tahot:)
    Rakkain terkuin uskollinen lukijasi:)

  • Reply neitikooo Sunday, May 5, 2013 at 17:21

    Vaikka mä oon Anna pitäny aina sun postauksista, jossa avaudut enemmänkin niin mulle tuli tästä vähän paha mieli.
    Mun mielestä on vähän narsistista kertoa kuinka on tehnyt töitä 11-vuotiaana ja nostellut painavia mansikkalaatikoita. Voin kertoa, että et todellakaan ole ainut. Mua on kiusattu koko peruskoulun ajan. Syy oli niinkin yksinkertainen, että muutettiin perheeni kanssa paluumuuttajina Suomeen vuonna -97. Mä panostin myös kouluun aina, enkä koskaan käynyt alle 18v _missään_ bileissä. Työt aloitin jo ennen 15-vuotiaana, tosin mansikan poimijana, enkä myyjänä. Myöhemmin tein muutaman kesän töitä liikkeessä ja nyt olen rahoittanut opintojani olemalla töissä varastolla. Kyllä, nostan yli 6000-kiloa painoa päivittäin. Enkä silti tee blogissa postauksia miten rankkaa mulla on ollut. Hieman alkoi kyllä naurattamaan.
    Mä kyllä ymmärrän miks ihmiset on vihaisia välillä sulle. Saat kaiken ja koko ajan haluat enemmän, joskus tuntuu ettet tyydy mihinkään. Ja ymmärrän myös sen kommentoijan, joka sanoi et sulla menee niin hyvin, ettei vaan enää jaksa lukea. Mä huomasin ton jo kyllä muutama vuosi sitten. Muista hyvä nainen et sä et oo ainut, joka on panostanut kouluun ja aloittanu työnteon aikaisin. Sä et todellakaan ole ainut jolla on ollut rankkaa. Me kaikki ollaan samantasoisia eikä kukaan ole kenenkään yläpuolella. Mut välillä tuntuu että sä oot ansainnu kaiken tuon ku sulla on ollu rankkaa. On ollut monella muullakin ja sama “rankkuus” jatkuu…….

    • Reply miksioimiksi Friday, May 17, 2013 at 16:57

      Mä kommentoin tähän postaukseen aiemmin mutta ilmeisesti se kommentti on nyt niissä poistuneiden joukossa, mut ei se mitään! :)

      Tähän kommenttiin oli vaan pakko vastata ihmetyksellä, että ensinnäkin sana “narsistinen” ei nyt kyllä liity tähän mitenkään? Oletan että tällä viittaat itsekkyyteen etkä varsinaiseen narsismiin. Anna pitää blogia, jossa kertoo elämästään sen verran kuin hän haluaa, silloin kun haluaa. Kuka ihme sä olet sanomaan, että on narsistista kertoa sitten asiasta x? Missä vaiheessa Anna sanoi, että on ainut joka näin on tehnyt?? Olisiko mahdollista, että tällä yritetään vaan havainnollistaa ihmisille, jotka valittavat siitä että “Anna on saanut kaiken niin helposti” ja “voi kun sun elämä on aina ollut niin helppoa” sitä, että ei se kuule aina ole ollut. JA MITÄ SITTEN VAIKKA OLISIKIN?
      Mikä ihmeen oikeus se on vihata ketään? Ja miksi se, että Anna kertoo elämän olleen toisinaan myös rankkaa tai vaikeaa on nyt sitten loukkaus niille muille kenellä se on ollut? Koska niillä muilla ei ole blogia vai minne kirjoittaa se? Meinaatko että joku oikeesti uskoo nyt sokeesti sitten Annna kirjoituksen perusteella että kenelläkään ei ole koskaan ollut yhtä rankkaa? Ja rankkuus ensinnäkin, on yksilön subjektiivinen kokemus, jota on ihan hiton vaikea mitata millään, koskaan, keneltäkään. Ja eikai ketään ole kielletty perustamasta omaa, menestyvää blogia, jos siltä tuntuu…?

      En usko, että Anna kuvittelee olevansa ainut, joka on panostanut kouluun tai työhön, mutten voi sitä kyllä tietääkään, koska en häntä tunne. Tästä kommentista vaan VÄLITTYY SELLAINEN KUVA, että kommentoijan mielestä ihmisillä, joilla menee mielestään hyvin, ei ole oikeutta kertoa myös rankoista kokemuksistaan, koska muillakin on niitä ollut. Tai niin, että jos kirjoitat blogia tai olet julkisuudenhenkilö, sulla ei ole oikeutta valittaa, koska muilla menee vähintään yhtä huonosti tai on joskus mennyt tms???

      Tän kommentin tarkoitus ei ole olla ilkeä tai vihainen, vaikka tää nyt tulee ilmi ehkä vähän hyökkäävästi. Anteeksi siitä.
      Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, tällä halusin ilmaista sen, etten ymmärrä perusteluja kommentin mielipiteelle (mikäli edes oikein tämän ymmärsin). Eikai niille aina tarvitsekaan sellaisia olla.

      Toivottavasti rankkuus loppuu jossain vaiheessa sinultakin! Uskon, että siihen vaikuttaa eniten asenne, juuri se oma kokemus ja suhtautuminen siihen, mikä on rankkaa.

  • Reply heide Sunday, May 5, 2013 at 17:21

    En montaa kertaa ole kommentoinut, mutta nyt oli kyllä ihan pakko. Jätti aika sanattomaksi kyllä tää teksti. Ihan joidenkin ihmisten tyhmyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuen, mutta myös siitä, miten asian ilmaisit. Jokaisen “avautumispostauksen” jälkeen oon ihan huuli pyöreenä, miten voit saada noin paljon ajatusta ja tunnetta tekstiin.
    Oon syvästi pahoillani kaikkien idioottien puolesta keitä tänne tulee pätemään. Olet ymmärtänyt asian jujun, ihmisluonne ei ole kovin armelias kun on kyseessä luja kansantauti: kateus. Ihan mahdotonta, miten jotkut voivat toimia tällä tavalla. Laini “aloitit bloggaamisen joten olemme oikeutettuja heittämään paskavuoria päällesi” on kyllä niin metsään mennyt kuin olla ja voi. Kommentointi on toki sallittua, ja varmasti suotavaakin. Eivätkä bloggaajat varmasti, ne suosituimmatkaan, edes Mungo-Anna joka on yksi Suomen johtavista bloggaajista, PYYDÄ sinua “kommentointia” tarkoittaessaan valuttamaan koko kateuden mädättämää pääkoppaasi jonkun muun harmiksi.
    Kommentointi on eri asia kuin suora dissaus, kiusaus ja pikkuasioiden syynääminen. Olen aina jaksanut ihmetellä, miksi kukaan lukisi blogia, josta saa tuollaisen paskahalvauksen kuin jotkut tuntuvat saavan postauksia lukiessa. Miksi, miksi, miksi kukaan käyttäisi vapaa-aikaansa koneen valossa istuen, lukien blogia, josta ei pidä, jonka kirjoittaja ärsyttää, suomeksi sanottuna vituttaa niin paljon, että henkilö kokee asiakseen kertoa ajatuksensa sensuroimattomana kommenttiboksiin.
    Anna, saat multa ja varmasti useilta muiltakin lukijoilta rispektiä siitä, että jaksat tätä blogia niin usein päivittää. Musta on aivan ihana istua koneen ääreen, unohtaa vähäksi aikaa läksyt, esseet ja ikuiset laihdutuskuurit, avata blogi ja syventyä kauniiden matkakuvien tai asukuvien pariin, ja vain nauttia tekstin ja kuvien kokonaisuudesta. Nykymaailmassa blogit lähentelevät jatkuvasti aikakausilehtien asemaa. Lukijat jotka vihaatte tiettyä bloggaajaa: soitatteko te Cosmopolitanin päätoimittajalle kyrpä otsassa “Hei sinä saatana. MIKSI VITUSSA OLETTE LAITTANEET KIM KARDASHIANIN KANTEEN??! Kim on läski ja aika rumakin, ja ei varmasti ole kirjoittanut highschoolista kuutta ainetta vaikka niin väittää! lisäksi luin keskustelupalstalta, että hänet oli nähty tupakoimassa. luoja mikä pelle, ja kokonainen juttu ja haastattelu hänestä vielä?!”

    Eli kiitos ja kumarrus Anna, sai tämä teksti minut taas miettimään omaa elämääni, ihmisiä jotka siihen kuuluvat ja koko ihmisrotua noin yleensäkkin. Sä oot mulle inspiraation lähde, mahdottomalta tuntuvia asioita on todella mahdollista saavuttaa jos vaan keskittyy siihen mikä on tärkeää. Ja koskaan ei tule unelmakiintiö täyteen!!
    Terve ja näkemiin aivomadon omistaville anonyymeille, hyvää kevään jatkoa vaan.

  • Reply Jen Sunday, May 5, 2013 at 17:23

    oot anna valtavan vahva ja upea nainen.

  • Reply Dino Sunday, May 5, 2013 at 17:29

    Mun on aina jotenkin tosi vaikea myöntää olevani kenenkään fani, mutta hitto nainen sie olet upea! Seuraan aina sydän ylpeenä kun sie paahat menemään ja menestyt. Ei ihan jokasella riitä pokka, vahvuus ja sinnikkyys tuohon kaikkeen. Sie olet yks niistä ihmisistä, joita seuraa ja aattelee et “kyl miekin vielä” vaikka itsehän toki tyrin teini-ikäni just siellä puistossa ja kännissä, ja sitä maksellaan nyt pikkuhiljaa takaisin. Mut silti, joku päivä… Sie olet ainakin blogisi perusteella hieno, inspiroiva ja vahva nainen, ja just sellainen jota tarvitaan lisää. <3

  • Reply Emmi Sunday, May 5, 2013 at 17:32

    Mä en varsinaisesti halua pureutua tähän postaukseen, vaan sen lukeneena ja innoittamana sanoa, että oot kyllä ihan mielettömän upea nainen. Mä oon lukuisat kerrat ihaillu täällä blogin puolella, että kuinka joku voikin saavuttaa noin paljon elämänsä aikana – ja varsinkin noin nuorena. Varmasti on hetkittäin myös kateus iskenyt, mutta missään nimessä en ymmärrä, miksi sen takia pitäisi toivoa jollekin pahaa. Musta tollanen elämässä menestyminen on vaan huippua! Ja se vasta menestystä onkin, että on onnellinen.

    Ihanaa jatkoa sulle Anna! :-)

  • Reply Ässä Sunday, May 5, 2013 at 17:33

    Mun mielestä on vain hienoa, että siihen festariduuniin pääsi sinunlainen ihminen, jolla on tarvittavaa kokemusta työhön1 Toisaalta ymmärrän, että juuri tässä asiassa monia harmittaa, sillä vaikka usein sanotaan että “toisen menestys ei ole itseltä pois”, niin kyllähän toisen saama työpaikka on aina pois niiltä, jotka eivät sitä saaneet. Kuitenkin on aika lapsellista suuttua siitä, että joku toinen olikin kyseiseen työhön työnantajan mielestä parempi valinta kuin itse olisi ollut. Ehkä on siis aika alkaa oppia jotain elämästä, jos ei ymmärrä edes tällaisia työhönottoon liittyviä perusasioita.

    Onneksi olkoon siis Anna työpaikasta ja ihanaa, että osaat iloita elämästä! :)

  • Reply silviaa Sunday, May 5, 2013 at 17:34

    Tää teksti veti mut sanattomaksi. Oon lukenu sun blogia n. 2 vuotta ja tää oli mun mielestä paras teksti tuolla ajalla. Kävin sillon kattomassa ja lukemassa muutamia kommentteja siihen jääkiekkoon liittyen ja ehdin ehkä viis kommenttia lukea, ku mulla meni pinna. Turhauduin täysin, miten ihmiset jaksoivat vääntää ja kääntää sitä sun tekstiä, miten päin vaan. Enkä usko, että ne oli ees pahimpia kommentteja, mitä oot joutunu kestää. Ymmärsin, että musta itsestäni ei koskaan olisi tällaiseen, ei koskaan. Oot ihan hemmetin vahva nainen.

    Joskus, ku oon lukenu tätä oon tuntenu ihan pienen kateudenpistoksen tuolla jossain kaukana. Vihdoin ymmärsin, että se on ollut turhaa, ettei mun todellakaan ois tarvinnu tuntea sillä tavalla. Sinäki oot vaan ihminen, ihminen, jota arvostan tosi paljon.

    Oon sua aikapaljo nuorempi ja mulla on myös paljon unelmia. Uskon itseeni ja siihen, että voin todellakin saavuttaa ne! Kiitos sun, sun kautta oon nähny, että jos tarpeeksi haluaa ja on valmis tekemään unelmiensa eteen töitä, ne voi saavuttaa. Oon saanu inspiraatiota sulta ihan hirveesti, ja oppinu luottamaan itseeni enemmän. Ja sun kautta ymmärsin myös sen, että jos oon bikinit päällä ja nauran ja levitän käteni ylös, enkä peittele käsilläni uimarengasta lantion seudulla, näytän paljon kauniimmalta ja itsevarmemmalta. Kiitos Anna, kaikesta. Et ymmärräkkään, kuinka paljon oot antanut mulle tällä blogillasi. Susta on tullu mulle esikuva. Olet mahtava♥

  • Reply Onnellinenkiusattu Sunday, May 5, 2013 at 17:40

    Pakko myöntää, että kaikkea rehellisestä ja oikeudenmukaisesta avauksestasi en jaksanut lukea, sillä tämän blogitekstin pituus 2 tänään kahlatun 200 sivuisen kirjan jälkeen oli hieman uraauurtavia. Monet asiat turhautumisestasi olivat kuin omiani. En koe olevani ‘menestynyt’, mutta olen työpaikassani selkeä uhka muutamille iäkkäämmille ‘työkavereilleni’. En nyt ole mikään ruma mielestäni, olen ystävällinen, palvelu-ja myyntihenkinen ihminen. Rakastan urheilua ja pidän tärkeänä pitää itsestäni huolta ja pidän huolta ulkonäöstäni. Lisäksi rakastan haasteita ja uudenoppimista. Olen tässä muutaman kuukauden saanut sellaista kateellista panettelua, kun olen erimieltä joistakin asioista, olen normaalipainoinen(!!!) & en syö herkkuja kahvitunnilla KOSKA MINUN EI TEE MIELI, kun kerron miten minulle on koulutettu asioiden menevän niin minua ei uskota koska olen nuori, kaunis, fiksu. Saattaa jostain kuullostaa, että itselläni on noussut asiat hattuun, mutta voin sanoa, että ei todellakaan! Olen kerrankin oppinut ymmärtämään kuka minä olen, millaisista asioista nautin ja mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Olen kävellyt niin kauan nöyristellen ja olen tullut täyteen sitä yletöntä masistelua. Yksinkertaisesti koen olevan ihan uskomattoman onnellinen, mutta yllättävän moni ‘pyrkii’ saamaan minun ajatukset lytättyä sen vuoksi koska olen onnellinen ja minun tekisi mieli hehkuttaa sitä onnellisuuttani kaikille. Olet mielestäni tajunnut sen tärkeän asian kuten minäkin, että VAIN itse omalla asenteella ja teoilla pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Kovalla työllä ja positiivisella asenteella mielestäni voi saavuttaa ihan mitä vain. Pääsin itse onneksi eroon tuosta tyäkaveristani, jolta sain loputonta kuittailua kaikesta pinnallisesta. Tsemppiä! Älä siis todellakaan kuuntele niitä, ketkä vievät energiaasi vaan kuuntele heitä, jotka sitä energiaa antavat sinulle. Ihanaa kevään jatkoa sinulle Anna ja tsemppiä mahtavaa kesätyötäsi ajatellen <3

    PS. Blogin pitäminen on sinun oma päätöksesi. Lukijana en todellakaan toivoisi sinun lopettavan, mutta kannattaa ehdottomasti pohtia asiaa omien energioidesi kannalta. En ainakaan itse kestäisi loputonta kuittailua kanavassa, joka on ensisijaisesti se positiivisen energian lähde.

  • Reply Nina Sunday, May 5, 2013 at 17:43

    Heips! Tulin vaan kommentoimaan, että toivottavasti et aio lopettaa bloggaamista sellasten vihamielisten ja katkerien kommenttien takia! Ne on vaan kateellisten panettelua! Oot vahva ja upea nainen, ja tiiän et kestät vaikka mitä :) Oon varmaan neljä vuotta nyt lukenut blogias ja aika harvakseltaan kommentoin, mutta nyt piti laittaa joku viesti tulemaan tueksi! :) Tykkään näistä sun pohdiskelevista päivityksistä, kirjoitustyylistä (kärjistäminen ja sarkasmi on ihan parasta, kaikki ei vaan niitä tajua ;)), rohkeudesta ja unelmien tavoittelusta elikkäs oikeestaan ihan kaikesta mitä täällä kirjoittelet :) Joten tsemppiä ja jaksamista elämääsi, ja paljon haleja! :)

  • Reply Aino Sunday, May 5, 2013 at 17:56

    Hyvä postaus! Aihe oli niin osuva, että sen takia kannatti menettää kommenttineitsyys. Vaikka ajattelenkin monesta asiasta eri tavalla, niin itse ainakin luen blogiasi juuri “viihteen” takia, ja koska siitä tulee hyvä mieli.

  • Reply Hannah Sunday, May 5, 2013 at 18:06

    “kun mulla on niin paljon, että ei kivaa, että joku saa kaiken, ja toiset ei mitään.” Tämä sai miettimään:
    Kaikki “saamasi” asiat ovat omia saavutuksiasi elämässäsi; oli se sitten työpaikka, opiskelupaikka, materiaa tai ilmaisia juttuja blogin kautta. En ymmärrä mistä tämä ajatus edes kumpuaa, että kun joillain ei ole koko ajan hienoja juttuja meneillään, niin sinullekaan niitä ei saisi suoda. Tämä postaus oikeastaan osoittaa erittäin hyvin sen, kuinka lukijat eivät todellakaan tunne sinua. Kuinka ihmeessä se unohtuu koko ajan että jokaisen normaalin ihmisen elämään mahtuu huonoja päiviä, sydänsuruja ja murhetta, mutta blogiin kuuluu positiivisuus, ihanat asiat ja elämän huippukohdat. Blogi minulle tarkoittaa kivaa luettavaa ja inspiraatiota, ei negatiivisia asioita. Ei tekisi mieli sanoa että ihmiset ovat kateellisia, kun se on nyt kuulemma se helpoin tapa kuitata nillittäjät, mutta en kyllä ihan oikeasti keksi mitään syytä mistä tuollainen kertakaikkisen oksettava käytös kumpuaa. Kertokaa nyt toki joku kenelle on ongelmana Annan saavutukset ja elämä ylipäänsä, että mikä mättää, koska itse en vain voi käsittää.

    Muistan joskus kommentoineeni että miksi julkaiset noita kamalia, asiattomia kommentteja, mutta tosiaan, itse joudut ne jokatapauksessa lukemaan :( ei voi muuta kuin toivottaa jaksamista niiden kanssa. Itse pidän blogistasi, saan täältä inspiraatiota ja olen todellakin sitä mieltä että kaikki mitä sinulla on on asioita joista olet unelmoinut ja joita olet tavoitellut ja ne todellakin ansainnut. Ja se ei ole muilta pois vaan esimerkkinä kunnianhimosta.

  • Reply Kismet Sunday, May 5, 2013 at 18:09

    Kuulin tänään ensimmäistä kertaa blogistasi. Päätin tulla tsekkaamaan. Ja tämä postaus sai pääni pyörälle. Se oli sanoinkuvaamaton.. Siis niin upea, erinomainen, sykähdyttävä, loistava, uskomaton, mieletön ja mahtava. Adjektiivit loppuu.. : – ) Pisti ihan kunnolla miettimään. Miten joku osaakin kirjoittaa ja argumentoida noin hyvin? Vaikutat todella kypsältä. Kaikin puolin täydellinen blogi, ainakin omasta mielestäni : – ) Todella inhottavaa, että tuommoisia ihmisiä esiintyy, joista kerroit postauksessa. Mutta se on tavallaan väistämätöntä.. Koita vaan kestää, vaikka vaikuttaa siltä että teet sitä jo hyvin ilman kannustustani : – ) Itse ainakin lohdutan itseäni sillä, että minä olen elämääni elänyt, ja minä tiedän sen paremin kuin kukaan muu. Sinä olet ainoa joka tunnet itsesi läpikotaisin! Surettaa itseäni, että vaikka kyllä kerroit elämäsi huonoista puolista ja siitä, että olet aivan tavallinen ihminen, vaikka olisitkin kuuluisa bloggari, jollakin menee asiat noin hyvin. Tai no, tekee elämästään noin hyvän.. Tuntuu että itselleni se on jo liian myöhäistä, että olen elänyt oman elämäni aivan päin havupuuta ja on liian myöhäistä edes yrittää korjata virheitään, ja että mikään ei enää käänny hyväksi . . .

  • Reply Ninnu Sunday, May 5, 2013 at 18:12

    Huh paljon ajatuksia ja asiaa kun ne loppujenlopuksi saa sisältään ulos :)

    Innostuin blogistasi alunperin vain siksi että ihailen kauneuttasi ja tyyliäsi. Tykkään katsella eri blogeja lähinnä vain kuvien takia. Olen lukenut erilaisia blogeja ja jokainen bloggaaja joutuu kamppailemaan kriitiikin ja negatiivisen energian kanssa, se on mielestäni väärin mutta ihmiset ovat mitä ovat, väittävät olevansa jotain mitä eivät virtuaali maailmassa ainakaan ole. Netissä on myös liian helppoa purkaa omaa ahdistusta ja agressioitaan anonyymisti, tietämättä miten se vastapuolta loukkaa, eihän sitä ihmistä tarvitse ikinä nähdä, ja harvoin ko. kommentin antaja ikinä tulee blogia lukemaan uudelleen. (tämä oli vain oma oletukseni)

    Itse olen ala- arvostetulla alalla töissä, liksa on mitä on, huono itsetunto ja monet muutkin elämän valinnat ovat menneet vähän niin ja näin jonka takia olen mitä olen ja missä olen, mutta itse saan ainakin voimaa siitä kun näen jollakin menevän paremmin niillä elämän osa alueilla millä itse olen”epäonnistunut” tai valinnut väärin. Mutta haukkuminen, sortaminen ja negatiivisuus ei tee mun oloa paremmaksi (siihen on tullut itsekkin sorruttua silloin tällöin oman pahan olon kourissa).

    Nykyään muiden onnistumiset tuo mulle henkilökohtaisesti vaan voimaa itse yrittää kovemmin ja tavoitella niitä asioita mitä itse haluan.

    Toisilla menee hyvin rahallisesti ja on paljon kavereita, toisille tulee mahdollisuus että voi muuttaa ulkomaille jne jne.. On olemassa niin monta tapaa elää elämää kun on ihmisiäkin. Jokainen tekee omat valintansa niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, tottakai muutamat asiat eivät vaan voi mennä niinkuin itse haluaisi kuten esimerkiksi terveys.

    “Eniten mua aina ahistaa se, kun jotain negatiivista spinniä itestäni nään, on se, että ei vihata vaan mua, vaan vihataan kaikkia niitä, jotka ei vihaa mua. Että ”Mungoa pitää vihata, ja sen fanit on ihan vitun urpoja”. Mitä pahaa ne mun uskolliset lukijat on tehny?! Miten se, että he viihtyvät täällä, tekee heistä ”urpoja ja hyväuskosia vajakeita”?! Koska olenhan itse Saatana puettuna 25-v. naisen vaatteisiin, ja nämä minusta pitävät tukevat siis sitä Osamasta seuraavaksi pahinta asiaa maan päällä.” – Mungolife

    Tätä ei näe ainoastaan bloggaajista vaan myös esimerkiksi artistien osalla, Rakastan Cheekin musaa ja lyriikoita, itse ihmistä en tunne mutta oma ennakkoluulonihan on niinkuin muillakin että se on itseään täynnä oleva paska jätkä. Mutta silti olen vannoutunut Cheekin musiikin kuuntelija. Miksi en muka voisi kuunnella sen musaa vaikka ihmisenä en siitä pidä?

    Jonkun artistin, bloggarin, näyttelijät, poliitikon, jääkiekko joukkueen tms. vihaaminen tuntuu olevan niin tätä päivää, aina jotain pitää vihata ja näyttää ja kertoa se kaikille, ja jos joku siitä tykkää niin hänetkin leimataan joksikin.

    Miksi ei voitaisi vain tykätä ja rakastaa kaikkia ja kaikkea? No sehän ei ole mahdollista eikä sekään loppuenlopuksi olisi varmaankaan hyvä asia :)

    Joskus aikaisemmassa postauksessa kerroit kuinka ahdistavaa on kun joku käskee kirjoittamaan jostain aiheesta, ja et sitten hetkeen ainakaan siitä kirjoita tai laita matkakuvia tänne.
    Itse henkilökohtaisesti en siitä “ajattelumallista” tykännyt mutta en alkanut haukkumaan tms. jokaisella on asioista omat mielipiteet ja näkemykset ja jokainen bloggaajakin on vain tavallinen ihminen tunteineen ja ajatuksineen.

    Uuden blogin jota alan lukea, pyrin lukemaan niinkuin lukisin hyvän ystäväni blogia, jolle voisin sanoa omankin mielipiteeni suoraan mutta koska en halua loukata tai haukkua ystävääni en myöskään kaikkia mielipiteitä ja kommenttejani tuo julki, ja jos tuon mietin miten ne asiat ilmaisen. Jos blogi ei mielytä minua lainkaan suljen sen ja etsin toisen.

    Voimia Mungolife negatiivisen energiasi kanssa :) Positiivinen ja aurinkoinen minäsi vie voiton mennen tullen, tuulta purjeisiin ja käännä negatiiviset kommentit mielessäsi positiivisiksi! Todellisuudessa suurin osa negatiivisen kommentin antajista painii vain omien oneglmien kanssa ja purkaa ne väärällä tavalla ja väärissä paikoissa ulos :)

    Jos joku nyt tästä pitkästä viestistäni alkaa jotain negatiivista sanomaan niin mieti kahdesti, jos vieläkin haluat jotain sanoa niin anna tulla sitten täydestä tuutista jos se oloasi parantaa ;)

    “Ne valittavat eniten, jotka kärsivät vähiten” – sananlasku

  • Reply krista Sunday, May 5, 2013 at 18:24

    Hei Anna, nyt tuli minullekin pisto sydämeen. Siksi, koska olen lukenut blogiasi jo aika pitkään, enkä ole vielä koskaan kommentoinut sinulle mitään. Käyn lähes päivittäin lukemassa blogiasi, koska se tuo usein hyvää mieltä, positiivisuutta ja inspiraatiota. Toki mielipiteet saattavat mennä ristiin enkä aina pidä kaikesta, mutta en koskaan alentuisi kääntämään sitä negatiivisuudeksi, tai varsinkaan hyökkäämään sinua vastaan. En millään pysty ymmärtämään ihmisiä jotka käyttävät aikaansa ja energiaansa negatiivisuuden kylvämiseen. On niin paljon parempiakin tapoja käyttää tätä kallisarvoista aikaa mitä meille on annettu. :) Olet Anna minulle inspiraation ja positiivisuuden lähde, siksi jaksan aina palata blogiisi. Luen harvoin kommenttiboksia tai keskustelupalstoja, joten olen jäänyt hieman näiden “myllerrysten” ulkopuolelle, enkä aina tajua, millaista palautetta ja käytöstä joudut ihmisiltä sietämään. Halusin nyt antaa ääneni kuuluville ja muistuttaa, että meitä blogistasi pitäviä on kyllä täällä, vaikkei äänemme aina kuulukaan sen kovan “paskanjauhannan” takaa.
    Jaksamista sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä! :)

  • Reply kise Sunday, May 5, 2013 at 18:33

    Tää postaus kosketti jotenkin tosi paljon, vaikka itse oon aina kuulunut sun “uskollisiin” lukijoihin, jotka oottaa aina uutta postausta positiviisin mielin. Pari kertaa oon jättänyt kommenttia tänne, mut en ees oikein muista mitä. Mut tää postaus vaan, en osaa pukee sitä ees sanoiks enää. Kenenkään meidän lukijan on turha tulla sanomaan, että me tunnetaan sut, vaikka siltä välillä tuntuukin.

    Minä ainakin henkilökohtaisesti ihailen sua valtavasti ja toivon sulle paljon hyvää elämässäs. Tää sun blogin lukeminen on auttanut mua, todella paljon. Oon uskaltanu unelmoida sen takia, kun nään, mitä elämä voi olla. En mä nää pahana asiana mitä sä oot saavuttanut – nään ne asioina, joita mäkin voin tavoitella jos mä haluan. Mun mielestä sä oot mahtava roolimalli. Oon sua sen verran nuorempi et katon sua ylöspäin, ihan valtavasti, vaikken sua tunne enkä voi varmastikaan ikinä oppiakaan tuntemaan.

    Sairaita ihmisiä on ihan liikaa. Ihmisiä, jotka haluu vaan todella pahaa toisille ja oot oikeassa, Suomessa on vähän se meininki ettei saa olla liian onnellinen.. tai jos on, niin pitää olla hiljaa siitä. Mun mielestä oot ihan mahtava roolimalli sen takia, kun näytät, että elämästä voi nauttia ja sen voi näyttää. Se on varmasti auttanut joitakin ees ulos kuorestaan. Mua ainakin.

    En saa oikee sanotuksi niitä asioita, mitä mun pitäisi saada sanottua, mut mun mielestä tää oli todella hyvä kirjoitus. Kyllä sullakin on oikeus _tuntea. Mä ainakin haluaisin tietää paremmin kuka siel toisessa päässä oikeesti on, mitä se haluaa, tuntee ja haluun sitä vaan positiivisessä mielessä. Koska sä oikeesti Anna oot auttanut mua, varmasti monta muutakin, jaksamalla jatkaa tätä.

    Toivon sulle oikeesti ihan mielettömästi jaksamista ja kaikkea hyvää. Kiitos.

  • Reply Mirella Sunday, May 5, 2013 at 18:34

    Kiitos Anna! Oon seurannut sun blogia ainakin vuoden verran, enkä oo kertaakaan aiemmin tainnut sulle kirjoittaa. Nytkin oon oikeestaan sanaton. Kirjotat todella upeaa tekstiä, joka tulee suoraan sydämestä. Vaikken voikaan sun tilanteeseen samaistua, voin rehellisesti sanoa ymmärtäväni sua. Sun ajatusmaailmaa. Mulle tulee Mungoannasta ensimmäisenä mieleen inspiroiva, vahva nainen, joka pysyy mielipiteidensä ja aatteidensa takana. Pidä kiinni sun positiivisesta asenteesta! Se on yks suurimmista lahjoista, mitä maa päällään kantaa :)

    Kaikkea hyvää elämääsi! Muista, että niitten julmien kommenttien lähettäjät on vaan vähemmistöä :)

  • Reply s Sunday, May 5, 2013 at 18:54

    Jos ikinä missään törmään suhun, niin tulen halaamaan sua. Lujaa. :)

    Siihen asti en voi muuta kuin lähettää tän virtuaalisen halauksen! Hieno teksti. En osaa sanoa muuta kuin että ymmärrän ja olen samaa mieltä, koska sanoit jo kaiken fiksun, tärkeän ja oleellisen. Sain tästä oikeasti sellasen kuvan, että sä oot ihan mielettömän viisas, ja että oot ‘löytänyt’ jotain niitä ydinasioita elämässä, siinä miten on hyvä elää. Itseääm varten, ja omaa onneaan luoden, eikä siten että käyttäisi aikansa katkeroitumiseen, muiden vihaamiseen ja muiden elämän kurjistamiseen. Koska loppujen lopuksi sitä aikaa ei kuitenkaan ole niin paljoa, ja voi olla että tää on ainoa tilaisuus joka me saadaan.

  • Reply Alessia Sunday, May 5, 2013 at 18:55

    Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon turhautumisesi. Koen jotenkin outona sen kun ja jos jollain on elämässään kaikki hyvin niin kaikesta tulisi pitää suunsa supussa. Suomessa nähtävästi opetetaan olemaan vaatimattomia, kulkemaan ryysyissä ja mistään onnistumisista ei saisi puhua tai kehua. Usein sitä saa kuulla omastakin elämäntyylistä kavereilta jotka ovat katkeroituneita omaan elämäänsä. Otan tässä esimerkiksi ne jotka ovat tehneet lapset 18vuotiaina ja itkevät illa Fb:ssä kuinka ei pääse ryyppäämään eikä ulkomaille ja plaaplaa. Tuommoiset ihmiset tulevat sitten kommentoimaan elämäänsä tyytyväisten ihmisten päivityksiä. Multa ei heru sympatiaa tuommoisille valittajille, koska jokaisella on vapaus valita mitä tekee ja mitä ostaa ja omistaa. Suomalaiset eivät kestä sitä jos toisella on enemmän kuin toisella. Sen olen 20 vuoden aikana suomalaisista oppinut, että kateus on täällä suuri ongelma. Itse olen saanut italialaisen kasvatuksen, niin en vaan ymmärrä miksi toisia tarvitsee niin jyrkästi arvostella..

  • Reply Ninski Sunday, May 5, 2013 at 18:56

    Olen seurannut sun blogia siitä asti kun menin töihin 2008(luin tietenkin silloin alusta asti)ja nyt äippälomalaisena edelleen :) Blogi on tosi paljon muuttunut alkuajoista, mutta jokin siinä koukuttaa edelleen. Jos en muita blogeja jaksa aina lukea niin tämä pitää kuitenkin aina lukea :) Kiitos myös mielettömästi siitä, että kauttasi olen tutustunut myös Merin blogiin!(tulee hyvänä kakkosena :)) Oot mun mielestä niin ansainnut kaiken blogin kautta saamasi positiiviset asiat, varsinkin kun tietää millanen blogi oli ihan alussa :) Jännää on ollut seurata myös elämääsi, varsinkin kun ollaan oltu aina ihan eri elämäntilanteissa! Matkakuumetta mm.Uuteen-Seelantiin ja Malediiveille podetaan kroonisena, kiitos niistä sinulle ;)! Kiitos näistä vuosista ja innolla odottelen seuraaviakin :)

  • Reply O Sunday, May 5, 2013 at 19:12

    Älä missään nimessä anna toisten masentaa sua kommenteilla yms, vaikka pahalta se voi välillä tuntuakin. Sun positiivisuus on ihanaa, älä kadota sitä! :) Musta tuntuu, että ihmiset on ihan kateellisia siitäkin, että kaikki ei pysty löytää sitä positiivista elämänasennetta, joka vie eteenpäin ja jonka myötä elämä antaa enemmän. Kenekään elämässä kaikki ei varmasti oo täydellistä, mutta ne, jotka iloitsee pienestäkin hyvästä sen sijaan, että täyttää elämänsä murehtimisella ja katkeruudella, saavat varmasti elämästä paljon enemmän irti! Tsemppiä!

  • Reply Katherine Sunday, May 5, 2013 at 19:14

    Käytin eilen illalla tunnin tämän postauksen lukemiseen ajatuksella, ja nyt täytyi vielä lukea uudestaan. Hienoa, että uskalsit julkaista tämän. Olen niin samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit.

    Itsekin aloin taannoisina vaikeina aikoina uskoa enegioiden voimaan ja siihen, että oma asenne on se mikä ratkaisee. Kun on keskittynyt positiivisiin asioihin ja osaa olla ylpeä omasta elämästään, on helpompi nauttia, ja huomata kaikki upeat asiat mitä kohdalle sattuu. Liian moni tosiaan keskittyy negatiivisiin asioihin ja muiden kyräilemiseen, mikä on sääli. Ihmiset eivät ymmärrä, että jokaiselle on olemassa oma polku, jota seurata. Usein yritetään vain tavoitella muiden saavutuksia, eikä huomata omaa elämänsä tilaisuutta. Uskon, että universumi/kohtalo antaa meille “vihjeitä”, joita seuraamalla löydämme tarvitsemamme asiat. Esimerkiksi itse en olisi muutama vuosi sitten uskonut, millaista tulevaisuutta olen nyt lähdössä rakentamaan. Sitten universumi puuttui peliin ja nyt minun olisi vaikeaa kuvitella toisenlaista polkua. Paras vain antaa asioiden kulkea omalla painollaan ja aina tehdä parhaansa, elämä kyllä tuo sen mitä ansaitset.

    Kun aloin lukemaan Mungolifeä, tuli sinusta heti esikuvani. Ihailen asennettasi sekä upealta vaikuttavaa elämääsi. En kuitenkaan haluaisi samanlaista elämää, koska jokaisen kuuluu luoda omanlaisensa elämä, ja se on aina yhtä arvokas. Ja on järjettömän naiivia luulla, ettei jonkun ihmisen kohdalle sattuisi ollenkaan huonoja hetkiä. Mielestäni on vain hyvä, että keskityt täällä blogissa mukaviin juttuihin ja osaat nauraskella hölmöille sattumuksillesi. Niin monella olisi sinulta opittavaa, sillä ei onnellisuutta tarvitse piilotella! “Onnellisuus ei tule tehdessä tai saadessa jotain, vaan se on aina meissä. Onnellisuus on mielentila.”

    Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän kommentin, mutta eiköhän pääasiat tulleet nyt esille. En vain voi käsittää, miksi bloggaajat saavat niin paljon roskaa niskaansa. Kun puhuit tuosta naisten vihasta toisiaan kohtaan, osuit kyllä asian ytimeen. Jos joku on tehnyt paljon töitä saavuttaakseen unelmansa, on aina joku selän takana kotkottamassa. Miksi?!

    Voimia sulle Anna <3 Jatka vain elämästä nauttimista, ja jätä negistelijät sekä retostelijat omaan arvoonsa.

    Ps. Jok