Joulukalenteri – 1. luukku

Hou hou hou!! Vai miten se joulupukki sanokaan?! ;)

Laitetaas joulukuu ja joulukalenteri starttiin… Päätin pitää teille tällaisen joulukalenterin, jossa on teidän toivomianne postauksia ja arvontoja sekaisin :) Katsotaan siis mitä keksin 24.12 toteutettavaksi, mutta ajattelin aloittaa pääarvonnalla, eli huikeimmalla palkinnolla! Mitä sitä turhaan sinne 24. jättämään, kun voi alottaa rytinällä, eikö vain?! :)

Mähän sain tossa viikko sitten suunnilleen Olymoukselta Pen Lite E-PL 5-kameran muutamalla linssillä kokeiluun :) Lisätietoja kamerasta löytyy täältä!

Oon tässä viikon verran kameralla leikkiny, ja aivan mielettömän kiva laite se on! Teen tarkemman esittelypostauksen kamerasta vielä tässä lähipäivinä, mutta sitä ennen…

Yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa kyseinen ihanuus itselle!!!

Tähän postaukseen haluaisin, että vastaatte kysymykseen:

Mikä on teidän kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistonne?

Kaikkien vastanneiden kesken siis valitaan yksi voittaja, jolle lähtee tällainen Olympus Pen Lite E-PL 5 mikrojärkkärikitti! :)

Aikaa vastata on 10.12 asti, ja tämä on oikeastaan ehkä enemmän tai vähemmän arvonnan kaltainen kilpailu, sillä mä haluan tähän niitä oikeesti mielenkiintosia tarinoita, en vain ”osallistun!” -hihkaisuja. Eli kamera arvotaan kaikkien kysymykseen vastanneiden kesken! :) 

Ja tosiaan, Olympuksella on myös Facebook-sivuillaan arvonta käynnissä, jos joku haluaa tuplata mahdollisuutensa voittoon!! ;)

Psst!! En oo unohtanu OnePiece, Nelly, Fashionstore ja Yves Rocher-arvontojen voittajia! Yllätitte mut vaan arvontaosallistumisen määrällä, että niissä menee hetki kaikki saada käytyä läpi, mutta nyt kun koulu on ohi, mulla on sitten aikaaki vihdoin!! :)

1 580 vastausta artikkeliin ”Joulukalenteri – 1. luukku

  1. Kaikista rakkain valokuvamuisto on kyllä lapsuudesta ja mökiltä. Iiiiiso kivi, takana peltoa, joki, puita. Siinä me istumme kiven päällä, iskä ja kolme tyttöä, ihanat 90-luvun tuulipuvut päällä, mutta hymy korvissa asti. Onnellisia aikoja. Nyt se iso kivi näyttää jo kovin pieneltä.

  2. Rakkain valokuvamuistoni on varmaankin kirjaimellisesti pelkkä muisto. Kun olin lapsi, joku (varmaan jompikumpi vanhemmistani) onnistui nappaamaan minusta ja kahdesta ystävästäni aivan täydellisen ihanan kuvan! Se oli hieman sumea, mutta värit, valot, ja kaikki tekivät kuvaan herkän taianomaisen tunnelman. No, valitettavasti se oli sitä filmikamera-aikaa, ja kuvia oli vain yksi kappale. Nuorempana en osannut arvostaa kuvaa, ja se oli sekaisin kaikkien muiden papereiden kanssa, ja jossain vaiheessa vain hukkui jonnekin. Nyt haluaisin enemmän kuin mitään löytää sen kuvan, ja teettää noille kahdelle ystävälleni taulut 20 vuoden ystävyyden kunniaksi. Nyt kyllä harmittaa ettei tullut teetettyä kopioita parhaista filmikuvista.

  3. Kaikista rakkain valokuvamuisto on viimeinen kuva edesmenneestä koirastani, joka ehti elää vain 3 kuukautta. Ikävä on kova, mutta onneksi voin aina katsella kuvia :)

  4. Kyllä se tärkein on ainakin toistaiseksi oma hääkuva. Siitä tehty mustavalkoinen valokuvataulu vielä odottaa kunnollista sijoituspaikkaa, mutta isommassa kodissa sekin sitten pääsee oikeuksiinsa, kun aika on :)

  5. Rakkain valokuvamuisto on ehdottamasti se kun viime syksynä serkut oli pitkän matkan päästä kylässä ja otettiin syksyisiä kuvia ja tehtiin lehdistä sydämiä ja muuta söpöä ! (:

  6. Oli kesä -07 kun olin käymässä siskoni luona Norwichissa. Hänen tyttärensä Emma (minun kummityttöni) oli silloin puolivuotias ja aurinkoisena päivänä makoiltiin varjon alla viltillä. Isänsä oli tuonut minulle juomista, jossa oli sitruunalohko koristuksena. Emma sitten otti sitruunan lohkon lasista ja alkoi imeskellä sitä. Tuosta tapahtumasta on muistona kolmen kuvan sarja, jossa ensimmäisessä kuvassa tyttö imeskelee sitruunaa, toisessa irvistää sille ja kolmannessa ojentaa sitä minulle nauraen. Tuo kuvasarja onkin itselle kaikista rakkain ja mieleenpainuvin :)

  7. Mulla ois varmaan rakkaita valokuvaustarinoita jaettavaksi vaikka kuinka paljon, mutta ehdottomasti parhaiten on jääneet mieleen ne kerrat, kun lähden kuvaamaan mitään suurempaa syytä.

    Yksi tällainen kerta sattui syksyisenä ja pelveettömänä iltana kun päätin lähteä metsään kuvaamaan. Oli pimeää, pakkasta ja yhtäkkiä hokasin, etten olekkaan mennyt sinne minne piti. Tunnin rämpimisen jälkeen märkänä mulla alko jo paleltaan ja laukku paino 120kiloa selässä ja jalusta käsissä. Vieläki nousee kylmät väreet pintaan tuosta tunteesta.

    Jostain syystäö olin onneksi kulkenut ympyrää ja päädyin tutulle jalkapallokentälle ja ajattelin mennä sen poikki takaisin kotia. Onneksi käännyin katsomaan taivaalle ja siellä näkyi jotain kummallista vihreää, kunnes hoksasin, että revontuliahan siinä. Äkkiä aloin juosta läheiselle rannalle, kamera esille ja 10000 kuvaa niistä väreistä, kuvioista, mitä revontulet muodosti! Täällä lapissa nuita näkee aina sillon tällöin, mutta nuo värit oli mitä komeimmat, punaista, keltaista, violettia, vihreää, kaikkia mahdollisia! Ja ne kesti monta tuntia!

    Pahinta tässä on se, että se kylmyys iski jo niin pahasti, että mun muistikortti lakkas toimimasta ja kuvat katosi bittiavaruuteen. Harmittaa ihan suunnattom asti, mutta onneksi ihmisellä on silmät ja muistot ja ne ei katoa koskaan :)

  8. Mulla on useampikin kuva, jotka oon pelastanut itselleni talteen ja onneks olen sen tehnyt, näin aikuisiällä on ihanaa että ne kuvat ovat juuri mulla eikä pölyttymässä varaston perimmäisessä nurkassa tai pahimmassa tapauksessa hukassa. Mutta siis, olin parin vuoden ikäinen kun mun vanhemmat eros joten mulla ei ole hajuakaan millaista on elää kokonaisena perheenä. Ei mitään muistikuvia siis siitä kuinka ollaan äidin ja isän kanssa tehty reissuja, vietetty joulua tai vaikka synttäreitä. Ei muistikuvia arki illoista omien vanhempien kanssa, ei yhden yhtäkään.

    Niinpä mulle tärkeimmät kuvat on ne, mitkä on otettu meistä kolmesta. Kuvissa on äiti, iskä ja minä. Kuvissa on hetkiä, joita mä en muista mutta jotka niin kovasti haluaisin muistaa. Nykyään meitä lapsia on yhteensä jo 4 mutta löytyy 1 velipuoli ja 1 siskopuoli. Mä olen vain niin kateellinen niille jotka saavat elää oikeaa perhe-elämää. Tuntuu haikealta etten tiedä itse mitä se on tai millaista se on. En kuitenkaan syytä tästä vanhempiani sillä tiedän heidän tehneen parhaan ratkaisun ja rakastan heitä ihan yhtä paljon nyt kuin jos he olisivat vielä yhdessä. Olen toisaalta myös iloinen siitä että näin on käynyt, sillä molemmat ovat mulle todella rakkaita ja en ole ainakaan joutunut kokemaan sellaista että vanhemmat vain riitelisivät mutta olisivat yhdessä lasten takia. Ja olen puolet elämästäni asunut toisen luona ja puolet toisen ja olen ylpeä heistä, että he tulevat edelleen niin hyvin toimeen keskenään enkä ole joutunut kuuntelemaan heidän puhuvan toisistaan pahaa. Meidän välit olisivat varmasti hyvin erilaiset jos he olisivat jatkaneet yhdessäoloa. Joten ainut miinus tässä asiassa on se, ettei perhe-elämä ole tuttua mutta onneksi ne valokuvat löytyvät minulta ja saan elää menetettyä aikaa niiden kautta :)

    Niistä kuvista voin elää perhe-elämää ajatuksissani, siksi ne ovat löytäneet paikkansa mun tärkeimpien tavaroiden joukosta. :)

  9. Rakkain valokuvamuistoni on, kun olen lapsuuden parhaan kaverini kanssa heidän vanhassa talossa, jossa vietimme pieninä paljon aikaa. Molemmilla on polkkatukka ja hiukset ihan likaset, ja hymyillään todella leveästi:D silloin oli aina niin kivaa vaikkei tehnyt mitään erikoista, ja ei ollut huolia niin paljon kuin nyt. On aina kiva katsoa sitä kuvaa ja muistella kun oli pieni :)

  10. Mun veljellä on kamera, ja hän tykkää kuvata paljon ihmisiä, mutta kukaan ei ikinä suostunu kuvattavaksi. Mä päätin kokeilla olla mallina. Laittauduimme vessan lattialla monta tuntia, mitä hurjimmilla maaleilla, vesiväreillä, kasvoväreillä, ja muilla meikeillä.
    Vettä tuli saavista kaataen. Käynnistimme vanhan mopon, joka on lojunut pihassa monia vuosia rikkinäisenä ja käyttämättömänä. Ajoimme 5km päähän, puupuistoon.
    Mittari varmaan näytti jo miinusasteita, mutta kuvat oli pakko saaha!
    Kuvasimme monta tuntia metsässä. Jokien, puiden, siltojen, ja muiden vanhojen rakennusten kanssa. Pääsinhän minä seistä töröttämään keskellä jäistä jokea.. Kotiin päästyä tärisin kylmästä, ja flunssa iski päälle. Olimme kuitenkin tyytyväisiä:
    kuvat olivat onnistuneet ja tuli muuten ihan törkeen makeita kuvia!:) Katselemme monesti vieläkin kuvia ihaillen, ja muistelemme sitä tuskan ja kivun määrää kuvia ottaessa. Kaikki oli sen arvoista! Olen nykyään hänen ’virallinen’ malli kuvattavana:D Meillä on aina kivaa yhdessä, ja ois kiva saaha itellekki kamera, niin voisimme heittäytyä yhdessä ja kuvata toisiamme, ja saada mitä upeimpia kuvia:) Haaveissani on ollut saada kamera jo pitempään, ja tähän oli pakko osallistua. Ehkä se onni tällä kertaa kävis:D

  11. Lemppari valokuvamuistoni on kesältä 2009 kun ystävieni kanssa lähdimme ensimmäistä kertaa itsenäisesti 17-vuotiaina Nizzaan lomailemaan. Auringon laskiessa lähdimme iltauinnille rantaan ja nauroimme vedet (myös ne suolaiset) silmissä ranta-aallokossa pelleillen. Yksi ystävistämme sai epäonnekseen meduusan piston ja jäi rannalle istumaan, ja otti yhden elämäni hulvattomimmista ja rakkaimmista kuvista, kun nauraa räkätämme ranta-aallokon vietävinä violetin ja oranssin värjäämässä Välimeressä.

  12. Rakkain valokuvamuisto on minun ukista ja minusta meidän mummolassa. Istun kuvassa ukin sylissä kun hän näyttää miten kaloja perkataan. Samaisessa kuvassa näkyy rakas mummola, joka on minulle kuin toinen koti. Harmi vain, että ukin menehtymisen jälkeen menetimme samalla mummolan, koska kukaan ei pysty hoitamaan sitä. Onneksi tästä rakkaasta hetkestä, ihmisestä ja paikasta on vielä kuva tallessa.

  13. Rakkain valokuvamuisto on kyllä mun koirasta! Viime talvena, noin vuosi sitten sain maailman söpöimmän kuvan mun koirasta ja se kuva koristaa mun seinääkin nyt. Haaveilin omasta koirasta kymmenen vuotta ja viime vuonna sain oman pienen sekarotuisen koiran, koirassani on villakoiraa ja tiibetinspanielia ja se on maailman söpöin yhdistelmä! Siksi siis koirakuva on maailman tärkein ja ihanin <3

  14. Kun olin noin 10-vuotias niin 2 serkkuani ja veljeni olimme mummulassa. Meillä oli aina tapana painia papan kanssa sängyssä. Meistä on paljon kuvia missä olemme papan jalkojen välissä kauhistunut ilme naamalla, koska pappa nimitti kyseistä otetta ”kakkasaksiksi” ja kuka nyt sellasiin haluaa? :D Niimpä..
    Mutta kerran kun serkkuni ja veljeni olivat mummulassa he ottivat yhdessä kuvan missä kaikilla on jalat ylhäällä ja kurkistivat jalkojensa välistä kameraan (mukaanlukien siis myös pappani). Minua harmitti todella paljon, kun en päässyt kuvaan mukaan kun olin sillon hammaslääkärissä, niimpä otimme sitten myöhemmin kahdestaan papan kanssa kuvan missä minä ja hän kurkistamme jalkojen välistä kameralle. Kuvasta tuli niin hyvä, että äitini suurennutti sen papalle 70-vuotis lahjaksi ja kuva on edelleenkin mummun ja papan sängyn vieressä seinällä.
    Pappani kuoli tänän kesänä, vuoden sairautta vastaa taistelun jälkeen. Sain suurennetun valokuvan itselleni, se on seinälläni muistuttamassa minua siitä että vielä joskus kohtaamme.

    Ja nimimerkistä sen verran, että pappani olisi halunnut että minut ristitään mimmimaisemaksi kun hymyilin jo vauvasta lähtien aina (muiden mielestä se oli kyllä irvistys.. -_-)

  15. Paras valokuvamuisto on vuosia sitten otettu eka yhteiskuva miusta ja poikaystävästä kesäiltana Pielisen rannalla auringon laskiessa <3 Järvi ihan tyyni ja onni näkyy kasvoilla. :)

  16. Tällä hetkellä rakkain valokuvamuisto on vaihtoajan Irlannin matkalta, kun olimme Dublinin Howthissa. Maisemat olivat aivan huiput ja siellä oli myös ihania hylkeitä :) Lisäksi muistosta tekee tärkeän se, että vaihto oli juuri loppumassa ja emme asuisi enää samassa talossa, vaan kaukana toisistamme eri puolilla Eurooppaa.

  17. Rakkain valokuvamuistoni, on ajalta, josta en itse muista mitään. Kuvassa olen vasta vauva ja takanani ovat 3-vuotias isosiskoni ja 6-vuotiaat kaksoisveljeni. Olemme juhlavaatteissa koristellun joulukuusen edessä olohuoneessa, mutta kaikilla on huonot ilmeet. Minä näytän sille, että alan ihan pian huutamaan täysillä, siskoni katselee ihan muualle ja pojat venkoilevat. Silti kuva pääsi perhealbumiin :) Perhejoulu on kunnon joulu, ainakin minulle.

  18. Paras kuvamuisto on kun olin vielä aika pieni ja pakotin mun serkut tanssimaan valssia keskenään, ite sit kuvasin niitä ja nauran noille kuville vieläkin! Oli huippua olla vanhin, kun nuoremmat serkut vaan totteli :)

  19. Rakkain valokuvamuisto mahtaa olla avokin kanssa otetut pusuttelukuvat lapista pienen erämaalammen rannalta, vietetiin yötöntä yötä kahdestaan telttaillen keskellä ei-mitään! :)

  20. en tiiä voiko tätä sanoa valokuvaan liittyväksi muistoksi, koska tosipaikan tullen kuvaa ei saatu. :D mutta siihen pyrittiin! olin ala-asteella kun oltiin perheen kanssa israelissa. suutuin tapani mukaan jostain ja uiskentelin yksinäni kun yhtäkkiä äiti huutaa rannasta että: käänny käänny!!! mun takana, ihan parin metrin päässä menee kolme delfiiniä! oon aina rakastanut delfiinejä niin olin tietenkin ihan innoissani. äiti yritti heti ottaa kuvaa, mutta koska meidän kamera oli niin surkea että zoomailu pilasi kuvan niin, nyt mulla on kansiossa pelkkä sumea harmaa kuva:D se on kuitenkin hyvä muisto tästä delfiinien kohtaamisesta!

  21. Paras valokuvamuistoni ja paras valokuva ovat viime vuoden elokuulta. Olin tuolloin ulkomaan komennuksella kauniissa, mutta vaarallisessa ja kaukaisessa maassa. Olin ainoana naisena työpaikallani 200 miehen joukossa ja olin paikoitellen hyvin yksinäinen. Työ oli kuitenkin haastavaa ja mielenkiintoista ja sunnuntaisin pääsin kiertämään tuota pientä maata, jossa asustelin. Matkustin kerran läheiselle kauniille saarelle, jossa ei ollut sähköjä tai autoja tai mitään muita moderneja mukavuuksia. Asustelin bambumajassa ja heräsin aamulla ottamaan auringonnoususta valokuvaa. Tästä kuvasta tuli paras valokuva, jonka olen koskaan ottanut.
    Olen nyt kohtuullisen tylsässä toimistotyössä Suomessa ja tämä kuva on tietokoneeni näytönsäästäjänä. Se muistuttaa minua joka päivä siitä kuinka rohkea voin halutessani olla. Voin lähteä toiselle puolelle maapalloa hetken varoitusajalla miettimättä asioita liikaa ja vielä pärjätä hyvin työssäni. Uskonkin nykyään, että voin tehdä mitä vain ja kaikki lähtee itsestäni.

  22. Paras valokuvamuistoni on ehdottomasti se, kun olin noin 8-9-vuotiaana vierailemassa orimattilassa enoni luona (joka oli keskellä peltoa ja siellä haisi aina lehmät). Se oli lempipaikkani ja siellä silloin kaksoissiskoni ja parhaan ystäväni kanssa istumassa kiviportailla, kun keksittiin, että halutaan valokuva. Niimpä me pukeuduttiin kaiken maailman ihmeellisimpiin asusteisiin mitä enoltani löytyi ( mm. sombrero ja kirahvitohvelit ) ja menimme kaikki kolme kuvaan mitä oudoimpiin asentoihin. Sitä kuvaa on pöyritelty monia vuosia ja on ehdottomasti rakkain minulle. :)

  23. Oma rakkain valokuvamuisto sijoittuu kymmenen vuoden taakse. Tai no enhän mä itse sitä kuvaa ole ottanut mutta valokuva on lempparini kaikista kuvista ikinä:)
    Oltiin käymässä kummieni luona jenkkilässä perheen kanssa ja minä pienenä tyttönä tykkäsin hirmuisesti kummisetäni isosta ruohonleikkurista. Sillä sitten köröteltiin minä kummisedän sylissä, kun ei seitsemän vuotias sellasta yksin saanu ajella. Tilanteesta nappasi oma isipappani kuvan.
    Kävin vuosi sitten suurentamassa ihanan syksyisen kuvan canvas tauluksi ja toivoisin voivani napata pikkusista siskon pojistani yhtä kivoja kuvia nyt kun ovat ”söpöimmillään”:)

  24. Varmaankin 2011 Kreikan reissu, jossa olin parhaan ystäväni kanssa. Olemme molemmat valokuvaushulluja, joten reissulla tulikin HIEMAN kuvattua.. Naurattaa ajatella miltä olemme näyttäneet ajellessamme skootterilla kesämekoissa järkyttävät pottakypärät päässä ja harvakseltaa pysäyttäneet milloin mihinkin kuvaamaan :D Varsinaiset turistikaksoset samanlaisine kameroineen…

  25. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti kuva lapsuudestani sisaruksieni kanssa tonttupukuihin puettuina, siitä kuvasta tulee aina hyvälle tuulelle:) veljelläni vielä kunn0n pullonpohja lasit päässä, itselläni korkkiruuvvi kiharat, siskollani posket punottaa, ja toisella veljelläni kaakaut poskilla:) Siitä kuvasta hehkuu todellista lapsenmielistä joulufiilistä, onnellisuutta ja huolettomuutta:)

  26. Mulla ei oo vaan yhtä tiettyä valokuvaa joka olis ylitse muiden, mutta suurimmassa arvossa on varmaan jokainen kuva mun edesmenneestä koirasta. Se kuoli ihan yllättäen vain viisivuotiaana sairaskohtaukseen hoitopaikassaan meidän ollessa Lapissa lomalla, enkä koskaan ehtiny hyvästellä sitä tai millään tapaa valmistautua siihen, että se yhtäkkiä vaan poistuis tollatapaa. Tosta on jo yli kaksi vuotta aikaa, mut ikävä on edelleen yhtä kova. Mulla ei edes ole paljon kuvia siitä, koska suurin osa katos kun edellinen tietokone hajos, joten noi muutamat jotka on vielä jäljellä, on todella arvokkaita mulle.

  27. Oi, rakkain valokuvamuistoni ovat ehdottamasti jo edesmenneen mummoni valokuvat, joista puuttui päitä, raajoja, joissa rajaukset olivat miten sattuu ja joissa joskus pääosassa oli pikemminkin tausta, kuin itse kuvauskohde. Mutta niin innokkaasti mummo meidän lapsuuttamme ja kaikkea ympärillään tallensi, että herttaisiahan ne kuvat kaikessa epätäydellisyydessään ovat :)

  28. Rakkain valokuvamuisto lienee se kun olin poikaystäväni (suhde oli silloin long distance!) reppureissamassa Ruotsin Gotlannissa. Otimme itselaukaisimella pusukuvia auringonlaskua vasten niin, että meistä näkyi tavallaan vaan tumma profiili (ymmärrät varmaan mitä meinaan :D). Jossain vaiheessa huomattiin et meillä on edelleen ne massiiviset reput selässä, ja siitä saatiin hyvät naurut. Hölmönnäköisiähän ne kuvat oli. Heitettiin sit lopuks reput pois selästä, ja saatiin lopulta täydellinen kuva, joka on ikuinen lemppari :)

  29. Minun kaikkein rakkain valokuvani on isoäitini ja isoisäni hääkuva vuodelta 1963.
    Jotain taikaa noissa vanhemmissa hääkuvissa on, mustavalkoisuus tuo tunnelmaa lisää eikä poseerausten kanssa ole kummemmin kikkailtu :) Plussana kuvassa tietenkin maailman rakkaimmat ihmiset.

  30. Rakastan valokuvausta, ja rakkaita kuvia minulle ovat tunnelmallisista hetkistä rakkaiden kanssa näpätyt otokset, joissa tunnelma on onnistuttu tallettamaan kuvaan täydellisesti. Rakkain kuva on
    Suomenlinnasta auringonlaskun aikaan, ja siinä on kaikki minulle tärkeimmät ihmiset <3

  31. Ompas vaikee kysymys … Niitä on iha liikaa että osasisin valita yhden :D Mut ainaski kaikkia lapsuuden kesäkuvia on ihana katella ja muistella kivoja hetkiä. Niitä selatessa tulee aina hyvä ja huoleton olo, kun sillon vaa vietettiin koko päivä jossai hiekkalaatikolla leikkien eikä ollut huolta ja stressiä mistään :)

  32. Kaikkein rakkain valokuvamuisto liittyy edesmenneeseen ukkiini. Viimeinen kuva ukin kanssa otettiin, kun saimme lääkäreiltä luvan lähteä käyttämään tuolloin terveyskeskuksen vuodeosastolla olevan ukin kotona mummolassa. Tuolloin otetuista kuvista huokuu rakkaus ja läheisyys sekä ukin rajaton onnellisuus, kun hän pääsi käymään kotona pitkän terveyskeskusasumisen jälkeen. Vaikka rakkaimmat ja tärkeimmät muistot säilyvät sydämessä, on silti äärettömän ihanaa palauttaa mieliin ukin läsnäolo ja läheisyys kuvien avulla. Onneksi on kamerat ja mahdollisuus ikuista tilanteita ja tunnetiloja.

  33. Kaikkein rakkain valokuvamuisto tällä hetkellä on kyllä tältä kesältä serkkuni häistä. Olen kotoisin Venäjältä, joten suurin osa suvusta asuu siellä ja heitä tulee harvemmin nähtyä. Olin heti hääkutsun saatuani todella innoissani noista häistä, koska tosiaan niin harvoin näkee niitä sukulaisia, kun he vielä asuu pitkin poikin Venäjää, eli aina siellä vieraillessani en todellakaan kaikkia ehdi nähdä. Häissä sitten tuli nähtyä isoa osaa isän suvusta, heitä kun näen harvemmin kun äitin puolelta olevia sukulaisia. Häistä napatut kuvat onkin tällä hetkellä ehdottomasti lemppareimpia kuvia muistuttamassa siitä kuinka iso ja ihana suku mulla on :)

  34. Löysin yli 10 vuoden jälkeen minusta ja kolmesta ystävästäni valokuvan, jossa me oltiin pieniä. Olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä ja kuva on nyt kehystettynä hyllyssä.

  35. Rakkain valokuvamuisto mulle on kaikki lapsuusajan valokuvat, jotka löytyvät lukuisista kansioista. Tulipalon sattuessa ne olisivat päällimmäisinä mielessä, koska uudemmat valokuva löytyvät netistä ja ovat tallettettuina pienen pienille muistikorteille. Niitä vanhoja ja tunnearvoltaan mittaamattomia olisi puolestaan vaikeampaa, toisinsanoen mahdotonta korvata. :/

  36. Tuli heti mieleen kuva, missä ollaan pieninä mun isosiskon kanssa. Tosi kaunis ja lämmin kesäpäivä, yllä ihanat kesämekot ja mummu oli tehnyt meille värikkäät kukkaseppeleet. Istutaan vihreellä nurmikolla ja halataan. Se on aivan ihana kesäinen ja värikäs kuva! Äiti teetti siitä kuvasta sinä jouluna ei-niin-perinteiset joulukortit :)

  37. Kaikkien aikojen rakkain valokuvani on kuva minusta ja vaaristani. Olen itse kuvassa noin vuoden vanha ja näytän todella pieneltä vaarin sylissä. Vaarini kuoli viisi vuotta sitten, mutta vieläkin ikävöin häntä melkeinpä päivittäin ja silloin kaivan tuon kuvan esiin… Vahvana kakkosena tuli kyllä kuva minusta ja miehestäni häämatkalla Aruballa: näytämme niin onnellisilta ja rentoutuneilta kuvassa ja kuva aina muistuttaakin tuosta ihanasta matkasta <3

  38. Oi, olipa vaikee kysymys! Mun on pakko sanoo semmonen kuva missä ollaan kavereiden (me ollan tanssiryhmäs) kanssa Itävallassa tanssireissulla. Siltä reissulta on monta hyvää ikimuistoisia kuvia, mutta sieltä löytyy yks vähän erikoinen!

  39. Ajattelin eka, että ehdottomasti tiedän kyllä mikä olis rakkain muisto. Nyt kuitenkin kun miettii, niin onkin yht äkkiä vaikea sanoa, että onko se joku kamalan kipeä ja surullinen vai joku kamalan onnellinen. Kun toisaalta nostalgisia ne surullisetkin kuvat on ja joihinkin niihin haluais mennä takaisin. Että ehkä se rakkain on kuitenkin se kipein – kuva siitä ihan ensimmäisestä rakkaudesta myöhään yöllä, aikaisin aamulla siinä sängyllä niin lämpöä hehkuvana.

    Harmi etten enää kuvaa niin paljon.

  40. Rakkain valokuvamuistoni on vanhat valokuvakansiot, jotka tulee aina sillointällöin kaivettua laatikoista esille. Siellä on kuvia lapsuudesta, edesmenneistä lemmikeistä ja sukulaisista. Muistoihin on kiva uppoutua valokuvien parissa :)

  41. Kaikkein rakkaimmassa valokuvassa olen minä itse :D Se on kuvattu välimerellä, ilta-auringossa hetkenä jolloin olin todella onnellinen. Pystyn kuvan nähdessäni muistamaan sen tunteen. Se on myös lohdullista, jos koin silloin kymmenen vuotta sitten niin, voin kokea vielä uudelleenkin.

  42. Rakkain valokuvamuistoni on pienestä pojastani, joka nyt on jo 8 kk reipas pikkumies. Hän syntyi hätäsektiolla enkä siis nähnyt häntä heti leikkauksen ja syntymän jälkeen, kun hänet kiidätettiin teholle ja minua kursittiin kasaan. Mieheni sitten oli osastolla hänen luonaan ja seuraavana päivänä toi minulle vastasyntyneiden teho-osaston hoitajan ottamat ja siellä A4:lle tulostamat kuvat minulle. Siinä hetkessä kuvat olivat rakkainta maailmassa.

  43. Kaikkein rakkain valokuva on varmaan sellanen, jossa on mä ja mun pikkuveli ja se on otettu jossain valokuvaajalla kauan sitten. Me maataan siinä lattialla samanlaiset mutta eri väriset (mulla tietty punainen ja veljellä sininen) collegeasut päällä ja ollaan vielä niin pieniä ja söpöjä :) Se on samalla varmasti kaikkein paras kuva musta ikinä! :D

  44. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti alan kouluun pääseminen. Valokuvaus on aina ollut mulle tosi tärkee harrastus, ja kun viime kesänä postiluukusta tuli kirje, että oon päässyt sinne kouluun jonne hain, opiskelemaan valokuvausta. En oo elämässäni itkenyt niin paljon kuin tuona päivänä, sillä mikään muu ala ei kiinnostanut, ja olin koko vuoden alun aivan kusethousuissa että mitäs jos en mihinkään hakemiini oppilaitoksiin pääsiskään, jäisin ilman opiskelupaikkaa, eikä muut alat nappaa.
    Jo kouluun hakeminen oli mulle iso askel, koska lähipiiri suoraan sanottuna yrittivät saada mut luopumaan haaveesta valokuvaus ammattina. Onhan se nyt niin epäarvostettu ja huono palkkainen ala, jossei huipulle pääse. Jostain kuitenkin sain sen hiipuvan itsetunnonpuuskan, pidin oman pääni ja hain kouluun.
    Mulla on siis valokuvausharrastukseen ammattitason kalusteet, mutta vaikka kaiken huomioni niille annan, on ne sen verran arvokkaat, että useimmat lomat ja tapahtumat, minne en nimenomaan kuvaamaan mene, jää ikuistamatta kun en uskalla niin kallista settiä mukanani kantaa. Siks oon jo jonkin aikaa mikrojärkkäriä kakkoskameraks haaveillut, mutta opiskelijabudjetti ei vaan riitä kunnollisen hankkimiseen.

    Hyvää joulukuuta sulle :-)<3

  45. Mun rakkain valokuvamuisto on aika tuore. Se on kuva musta hääpäivänä ja siitä hetkestä, kun näin isäni ensimmäisen kerran hääpäivänä hääpaikan ovella. Me halataan siinä kuvassa ja molemmat itkee ja hymyilee samanaikaisesti. Kuva tallentaa todella osuvasti kaikki ne tunteet, jotka myllersi sisimmässä sillä hetkellä. Isän silmissä näkyy sellainen ylpeys, haikeus ja rakkaus <3

  46. Meidän koti tuhoutui tulipalossa vuoden 2008 kesällä. Aina olen miettinyt, että mitkä asiat sitä nappais ensimmäisenä mukaansa, jos tulipalo sattuisi ja listan kärjessä ovat olleet valokuvat tärkeistä ja rakkaista muistoista ja läheisistä. Itse tilanteessa kuitenkin päällimäisenä oli mielessä pelastaa itsensä, miehensä ja eläimet ja valokuvat tottakai paloivat tuhkaksi, kun ei niitä kaapeista siinä rytäkässä ehdi ajattelemaan.

    Kun kävimme sitten palomiesten sammutustöiden jälkeen katsomassa kotimme ”raunioita” (kerrostaloasunto kuitenkin oli kyseessä, en nyt parempaakaan sanaa keksi) muistin, että olin saanut tammikuussa lopettaessani työt silloisessa työpaikassani, työkavereilta lahjaksi semmoisen laatikon, joka oli ehkä 60cmx60cm ja apparently tulipalon, jääkauden ja ydinsodan kestävä. Laatikkoon olin aikoinani pistänyt muiden tärkeiden esineiden ja tavaroiden ohella kuvan edesmenneestä sedästäni, joka on minulle todella tärkeä. Setäni ei antanut juuri koskaan ottaa itsestään kuvaa, joten ainoa muisto ihmisestä on juuri tuo yksi ja ainut valokuva. Kuten arvata saattaa, niin olin vähän (enkä edes vähääkään) järkyttynyt ja muutamat kirosanat tuli heitettyä, kun pelkäsin menettäneeni viimeisenkin konkreettisen muiston sedästäni. Nykyään säilytän kuvaa edelleen tuossa laatikossa ja olen ostanut kyseisiä laatikoita tupaantuliaislahjana ystävilleni.

    Ikinä ei tässä maailmassa tiedä, että mitä tulee tapahtumaan ja tulipalon keskellä oli ihana huomata, että pelkästään yksi valokuva toi niin järkyttävän suuren lämmöntunteen sydämeen, siinä vaiheessa ei enää paljoa kiinnostanut tietokoneiden ja sohvien kohtalot tai oikeastaan mikään muukaan. Mun mielestä valokuvat on aivan ihana tapa muistella. Vuodet vierii ja mielikuvat häilyy ja kasvonpiirteet unohtuu, mutta valokuvat palauttaa aina kaikki ne asiat mieleen.

  47. Rakastan vanhoja mustavalkovalokuvia joiden reunat ovat jo kuluneet ja taipuneet kaarelle, niissä on jollain tapaa paljon enemmän tarinaa kuin yhdessäkään nykypäivän digikuvassa. Niissä ei juurikaan pixeleillä juhlittu, mutta väliäkö sillä, tunne välittyy. Niitä ei myöskään räpsitty tuosta vaan kuvaamisen ilosta.
    Kaikki upeimmat kuvat löytyvät mumman laatikoista ja albumeista 50-luvulta. Hienoimmat ja tunteita herättävimmät on kuitenkin otettu sodan ajalta, isovanhemmistani jotka silloin elivät elämänsä kevättä. Isoisästäni sotilaspuvussa ja haitari sylissään jossain kaukana kotoa, nuoresta ja kauniista isoäidista ja tämän sisaruksista kansallispuvuissa, rakenteilla olevasta maalaistalosta-äitini lapsuuden kodista, hääkuvia, ihmisiä heinäpeloilla korjaamassa satoa.
    Ne on vaan sellaisia kuvia, joita ei nykyään pysty ottamaan ja siksi tärkeitä.

    Rakkain ja tärkein kuva mulle kuuluu tähän samaan maailmaan. Se on tauluksi teetetty kasvo-rintakuva isoisän veljestä, mun ikäisenä, 20-vuotiaana sotilaspuvussa sotaan lähdössä. Se on viimeinen kuva joka hänestä otettiin, myöhemmin Kannaksella hyökkäysvaiheessa hän jäi ei-kenenkään-maalle, haavoittui, kaatui tai jäi vangiksi. Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä mitä tapahtui ja siksi se pieni kehyksissä oleva valokuva on niin suunnattoman tärkeä.

    Se onkin kummallista, miten oman koneen tiedostot on täynnä kuvia upeilta reissuilta, unohtumattomista muistoista ja tärkeistä ihmisistä ja kotialbumeissa läjäpäin kuvia rakkaasta perheestä ja lapsuudesta, mutta silti kaikkein suurin merkitys on kuvalla, joka on otettu vuosikymmeniä sitten nuoresta miehestä, jota en koskaan nähnyt tai tuntenut. Mutta se just on valokuvien hienous, voidaan ikuistaa tärkeitä hetkiä ja tärkeitä ihmisiä jotta jälkipolillakin olisi mahdollisuus nähdä millainen mailma on joskus ollut.

  48. aahahah rakkain ja ainoa kuva”sarja” on lapsuudesta. edesmenneet mummo ja pappa ottivat illan aikana kuvia minusta ja rakkaasta serkustani leipomassa, joskus 3-5vuotiaina. Sieltä muistuu ehdottomasti mieleen kun me tytöt heiteltiin toisiamme jauhoilla kuva, ja kun olimme (ilmeisesti edellis kuvan jälkeen) papan sylissä naamat jauhossa :D Leipomusten uuniin laitto tilanteessa olin päättänyt laittaa tyyllikkääseen vanhaan punaiseen uuniimme papan lenkkitossun paistumaan :D Sille kuvalle ei koskaan voi olla nauramatta.

  49. Minulla oli pienenä kuva itsestäni lempikissani kanssa. Kuva oli minulle todella rakas. Suutuspäissään joku sisaruksistani repi kuvan pieniksi palasiksi. Itkuhan siitä tuli, mutta kuvaa en heittänyt roskiin. Neuvokkaana pikkutyttönä kokosin palat oikeille paikoilleen kuin palapelin ja teippasin ne yhteen. Kuva on edelleen tallessa ja se muistuttaa minua edesmenneestä rakkaasta lemmkistäni ja siitä, että rakkauden vuoksi on valmis kokoamaan ne pienimmätkin palaset, vaikka se ei olisi helppoa.

  50. Rakastan vanhoja mustavalkovalokuvia joiden reunat ovat jo kuluneet ja taipuneet kaarelle, niissä on jollain tapaa paljon enemmän tarinaa kuin yhdessäkään nykypäivän digikuvassa. Niissä ei juurikaan pixeleillä juhlittu, mutta väliäkö sillä, tunne välittyy. Niitä ei myöskään räpsitty tuosta vaan kuvaamisen ilosta.
    Kaikki upeimmat kuvat löytyvät mumman laatikoista ja albumeista 50-luvulta. Hienoimmat ja tunteita herättävimmät on kuitenkin otettu sodan ajalta, isovanhemmistani jotka silloin elivät elämänsä kevättä. Isoisästäni sotilaspuvussa ja haitari sylissään jossain kaukana kotoa, nuoresta ja kauniista isoäidista ja tämän sisaruksista kansallispuvuissa, rakenteilla olevasta maalaistalosta-äitini lapsuuden kodista, hääkuvia, ihmisiä heinäpeloilla korjaamassa satoa.
    Ne on vaan sellaisia kuvia, joita ei nykyään pysty ottamaan ja siksi tärkeitä.

    Rakkain ja tärkein kuva mulle kuuluu tähän samaan maailmaan. Se on tauluksi teetetty kasvo-rintakuva isoisän veljestä, mun ikäisenä, 20-vuotiaana sotilaspuvussa sotaan lähdössä. Se on viimeinen kuva joka hänestä otettiin, myöhemmin Kannaksella hyökkäysvaiheessa hän jäi ei-kenenkään-maalle, haavoittui, kaatui tai jäi vangiksi. Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä mitä tapahtui ja siksi se pieni kehyksissä oleva valokuva on niin suunnattoman tärkeä.

    Se onkin kummallista, miten oman koneen tiedostot on täynnä kuvia upeilta reissuilta, unohtumattomista muistoista ja tärkeistä ihmisistä ja kotialbumeissa läjäpäin kuvia rakkaasta perheestä ja lapsuudesta, mutta silti kaikkein suurin merkitys on kuvalla, joka on otettu vuosikymmeniä sitten nuoresta miehestä, jota en koskaan nähnyt tai tuntenut. Mutta se just on valokuvien hienous, voidaan ikuistaa tärkeitä hetkiä ja tärkeitä ihmisiä jotta jälkipolillakin olisi mahdollisuus nähdä millainen mailma on joskus ollut.

  51. Tää kuva ei kyllä ole mun oma ottama, mutta varmasti rakkain kaikista: Saatiin miehen kanssa kaksi kuukautta sitten sairaalasta mukaan ultrakuva meidän esikoisesta. Nyt vain odotellaan toista syntyväksi. Tuo kuva oli sellainen jota katsoessa mieskin on herkistynyt, omaa sydäntä lämmitti yksi päivä huomata että ko. kuva oli päätynyt myös miehen tietokoneen taustakuvaksi. awws. :’)

  52. Rakkain kuvamuistoni on viime keväältä ylioppilasjuhlistani. Otimme ryhmäkuvan serkkujeni kanssa ja onpa kuvaan tainnut eksyä myös äitini pelleilemään sekä serkkujeni puolisoita ja lapsia. Yhteensä lähes 30 henkeä kaikenkaikkiaan. Kuvassa lähes kaikki ovat kädet pystyssä ja hurraavat lakilleni ja minulle. Kuvanottohetkellä fiilis oli mitä ihanin ja mahtavin! Jälkeenpäin on sitä hetkeä ja päivää mukava muistella juuri tämän kuvan avulla! Kuva ei ehkä ole se kaikista nätein ja edustavin, mutta minulle yksi tärkemmistä ja rakkaimmista! Se on juuri sitä mitä sukuni ja minä olen, hassu ja sekava, mutta iloinen :)

  53. Kun mietin rakkainta valokuvamuistoani esimmäiseksi tulee mieleen rakkain perhepotrettimme. Kuvassa on minä ja mieheni ja kaksi koiraamme, joista toisen jouduimme viime viikolla lopettamaan vasta täytettyään 3-vuotta. Muistan kuvan otto päivän kuin eilisen. Olimme eräällä lammella sunnuntai iltana. Istumme laiturilla minkä auringon lasku valaisee. Olin niin onnellinen sillon. Nyt iso osa perheestämme on koirien taivaassa ja suru on kova :’(

  54. Mun kaikkein tärkein ja ehkä upein kuva on vanhalta maalaistallilta, jossa poseeraan kuvassa pienenä 5-vuotiaana tallityttönä ruutuhuivi päässä harmaan ponin kanssa. Kuvan tunnelma on niin upea, että ajattelin teettää siitä suuremman taulun. Taustalla näkyvä punainen lato ja vihreät heinikot tekevät kuvasta upean, joka hehkuu sen aikaista tunnelmaa, jolloin kaikki oli niin paljon helpompaa ja elämä hymyili kun sai vaan temmeltää ponien kanssa ulkona :)

  55. Hmm, ihanin valokuva jonka omistan on joko kuva isovanhemmistani, kun he olivat nuoria. Kuva näyttää enemmänkin maalaukselta, kuin valokuvalta. Säilytän sitä muistona heistä yöpöydälläni :) Toinen vaihtoehto on kuva, jossa itse olen pieni ja isäni nukkuu sohvalla ja minä olen nukahtanut isin pään päälle :)

  56. Mun yks rakkaimmista valokuvamuistoista on tältä syksyltä. Vaikka kuva on tuore, tiedän jo nyt että sillä tulee aina oleen mulle suuri merkitys. Olen yliopisto-opiskelija ja meidän tiedekunnan rakennus on ollu pari vuotta rempassa. Ennen sitä hengailin talon opiskelijoille tarkotetussa ”olkkarissa” päivittäin ja voi sitä fiilistä kun päästiin sinne tänä syksynä rempan jälkeen takas. Varsinki ku ollaan ainejärjestön kanssa tehty mielettömäti hommia sen eteen että saatais uudistetusta tilasta mieleisemme. Kyseinen kuva on siis ”olkkarista” ja siinä rötköttää uunituoreella sohvalla varmaan 20 ihmistä sikin sokin, kaikki tuulettaa kameralle. Ihana jengi, mun perhe <3

  57. Rakkain valokuvamuisto on mun isästä sen 50-vuotislahjaksi saaman ralliautoajelun jälkeen. En oo ikinä nähnyt mun isää niin onnellisena ja innostuneena, kuin silloin kun se nousi ralliautosta säteilevästi hymyillen. :) Räpsin iskästä muutaman kuvan heti sen ajelun jälkeen, ja jokaisessa niistä iskä näyttää ihan pikkupojalta jonka suurin haave on juuri toteutunut. :) Mulla on lompakossa yksi kuva iskästä tolta päivältä ja aina kun nään sen, saan hurjasti voimaa ja uskoa siihen, että elämästä on otettava kaikki irti, vaikka ne olisivat kuinka pieniä asioita tahansa.

  58. Oltiin kaverin kanssa vuoristoradassa, ja yritin vauhdissa ottaa meistä kuvaa. Jotenkin sain kameran säädettyä ajastukselle kuvan ottamisen sijasta. No, pahassa mutkassa kamera lipesi mun sormista ja RÄPS samalla salama rävähti! Kameran hihna suureksi onneksi jäi johonkin kiinni (en ole ihan varma nyt, mutta taisi olla istuimen ajaosaan tai jonkun jalkoihin yms.) Kun kotona sitten niitä kuvia selattiin, niin kamerasta löytyi kyseinen kuva täydellisesti onnistuneena: Mä ja kaveri molemmat oltiin syöksymässä ottamaan kameraa ilmasta kiinni suut ammollaan! Näin myöhemmin ajatellen aika tyhmä idea ottaa kamera vuoristorataan, mutta olipahan sen arvoinen kuva :D

  59. Ehkä sellaista ihan KAIKISTA rakkainta muistoa ei ole, mutta ehkä valokuvausmuistona rakkaimpia on sellaiset asiat, että näkiessään valokuvan muistaa niitä hetkiä ja asioita. Tänään juuri mietin sitä, kun tapasin ensimmäistä kertaa pikkuveljeni ollessani 2,5 -vuotias ja synnäriltä otetuista kuvista muistan sen, miltä itsestä silloin tuntui ja mitä ajattelin, ja tällainen muisto siis 20 vuoden takaa kiitos yhden valokuvan!

    Tuollaisella kameralla saisi kyllä monet samanlaiset muistot jokin päivä omillekin lapsille talteen :)

  60. Rakkain valokuvamuistoni… Kyse on rakkaimmasta valokuvastani. Itse tilanteesta en muista tuon taivaallista, koska ikää minulla kuvaushetkellä oli n. 1,5 vuotta. Kuvassa nukun nenät (tai kuonot) vastakkain isovanhempieni lapinporokoiran kanssa koiran petillä, kaveruksille tullut väsy kesken leikkien :) Koira oli minulle kovin rakas, maailman kiltein otus, joka ei säikkynyt pikkulapsen välillä hurjiakin leikkejä. Sen kuoltua kun olin n. 6-vuotias ”kiristin” vanhemmat hommaamaan minulle oman koiran, ja yksi tai useampi koira kulkenut sen jälkeen kaiken aikaa mukana elämässäni, en taitaisi osata edes kuvitella elämää ilman tuota ”ihmisen parasta ystävää”.

  61. Rakkaimmat valokuvamuistot on musta ja ystävistäni otetut ryhmäkuvat. Vaikka asutaan eripuolella Suomea, nähdään aina pari kertaa vuodessa ja pidetään superhauskaa joka kerta. Tapana on ottaa aina ryhmäkuvia ja niitä on ihana katsella jälkikäteen ja muistella kaikkea yhdessä koettua :)

  62. Mulle tuli ihan ekana mieleen kuva mun entisestä kissasta. Möhkö jouduttiin lopettamaan reilu 10 vuotta sitten just ennen joulua, kun sen syöpä levisi niin pahaksi. Kuvassa se makaa surkeana, väsyneenä ja vanhan näköisenä patterin alla.

    Tää ei oikeasti ole mitään yritän-kalastaa-voittoa-säälipisteillä-meininkiä, vaan tuo kuva tuli oikeasti ihan ekana mieleen vaikka se voikin kuulostaa kaikelta muulta :) Möhkön kuva olisi yksi niistä tavaroista jotka pelastaisin vaikka väkisin tulipalosta. Se (ja Willi) tuli meille vuosi ennen kuin mä synnyi, joten mulla on todella tunnepitoinen side siihen edelleenkin. Siellä me ollaan jaettu letut ja kissannaksut lattialla :D

    Mutta piristetään meininkiä ja kerrottakoon, että toinen yhtälailla rakkain valokuva on kuva nykyisestä kissastani, Frodosta. Kuva on otettu Frodon ja sen veljen Birkin ekana päivänä, kun ne tuli meille. Saatiin ne siskon kaa ”kesäloma-lahjoiksi”. Mä oon kontillani maassa ja se pieni pörröinen rääpälä istuu mun selässä :) nyt se on semmonen melki 7kg rötkäle, nössö, pehmeä pallo, joka aamuisin vahtii talon seinässä olevaa reikää, josta on joskus tullut lintu ulos :)

  63. Mun rakkain valokuvamuisto on ehkä vähän, eikä ehkä niin vähänkään surullinen. Mun rakas mummo menehtyi nyt kesällä ja se liittyy mun mummon hautajaisiin, siinä kuvassa on mä ja mun veli (ainoat lapsenlapset) ja me ollaan heittämässä tummanpunaiset ruusut hautaan kuvassa. Kuva on hyvin onnistunut (valotukset ym.) ja vaikka se on tosi surullinen ja meinaan alkaa itkemään tätä kirjottaessakin, niin toisaalta siinä on tosi levollinen jäähyväistunnelma. Tää kuva on jäänyt jotenkin niin hyvin mieleen vaikka siitä ei olekaan pitkä aika, mutta kuitenkin näin. :)

  64. Mun rakkain valokuva muisto on ajalta kun olin kaks vuotias. Oon kuvassa suomenpystykorvanpennun keljukaapon kanssa (mun antama nimi,en tiiä mistä tuli). Meillä oli sinä talvena pentue kotona ja mun pikkusisko oli syntyny samana vuonna. Keljukaapo oli mun suosikki pentu ja sain aina hoitaa sitä. Suru tuli puseroon, kun se luovutettiin, mut se on edelleen elossa ja täällä mun kotipaikkakunnalla, ja tunnistaa mut edelleen, vaikka ei kyl uskois, onhan siitä jo 15 vuotta.

  65. Ehdottomasti kesäinen kuva missä minä ja mulle maailman rakkain tyyppi eli mun veli ollaan iloisina meidän kotipihalla. Ja vaikka ei hymyillä mitään suurta hymyä, niin molemmista näkee että on maailman paras kesäpäivä.

  66. Rakkain valokuvamuisto on varmaankin kuva 18 -vuotissynttäreiltäni. Kuvassa on koko perheeni ja parhaimmat ystäväni. Minulla on synttärit heinäkuussa, joten juhlapöytä on katettu lapsuuden kotini puutarhaan ja koko juhlaväki on kerääntynyt pöydän läheisyyteen kuvaa varten. Kuvassa on jotenkin todella rento ja lämmin tunnelma, ihmiset näyttävät onnelliselta ja nauravaisilta ja äidin laittama seisova pöytä on niiin kaunis. Kuva on jotenkin vain kaikinpuolin onnistunut vangitsemaan sen tunteen, mikä silloin 18 vuotta täyttäessäni vallitsi :)

  67. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni on se kun sain ensimmäisen kamerani 8. luokalla. Vietin kesän mummolassa maalla parhaan ystäväni kanssa ja otimme kauhean määrän kuvia kesästämme landella. Kuvissa hypimme heinäkasassa, istumme traktorin renkaan sisässä, kävelemme puujaloilla, talutamme lehmiä laitumelle… Kuvia katsoessa muistan miten onnellinen se kesä oli!

  68. Olin pienenä tosi hassun näköinen lapsi. Aika pulska ja aina ihottumassa allergioiden takia. Lisäksi minulla oli karsastus ja sitä hoidettiin niin, että toisen silmän päällä oli aina ns. merimieslappu. Minusta on kuva, missä seison kasvimaalla haravan kanssa, onnellisena, huolimatta siitä miltä näytin ja huolimatta siitä, kuinka kamalasti ne ihottumat aina kirjelivät ja vuosivat nestettä.

    Nykyisin ihoni on hyvä, silmät leikattu ja olen mielestäni kaunis.

    Tuota kuvaa pitäisi aina katsoa kun nykyisin valitan esimerkiksi huonoista hiuksista ja muusta turhasta :D Lisäksi näen usein äitejä jotka häpeävät hoitaa lapsensa karsastusta. Heille kaikille tulisi näyttää kuva minusta hassun näköisenä ja liikuttavana lapsena, mutta silti todella onnellisena. :)

  69. Kuva musta noin ehkä kaksivuotiaana meidän ukin kanssa, otettu meidän mummolassa. Ukki oli sekä mulle että mun veljelle ja meidän serkuille sellainen real-life sankari, ja varmasti tullaan aina muistamaan ukin jättiläismäiseltä tuntuneet saappaat ja kuinka se tuli metsältä lintusaaliin tai lakkaämpärin kanssa ja rupes sen jälkeen nokosille leivinuunin kylkeen kovalle tuvan ruokapöydän penkille. Ukki aina antoi erikoisluvan käydä jädeä pakkasesta tai muuraimia kypsymästä saunan lauteilta, vaikka oiskin ollut ruoka-aika tulossa ja äiti ois kieltäny. Ukki menehtyi pitkän sairastamisen uuvuttamana kesän alulla ja toi lähes 25 vuotta vanha kuva muistuttaa hänestä ja myös siitä, että perhe ja rakkaat on aina niitä tärkeimpiä. He rakastaa mua aina ja ikuisesti just sellaisena kuin oon.

  70. Rakkain valokuvamuistoni on varmaan ensimmäinen kuva meidän perheen koirasta :) Olen äärimmäisen eläinrakas ja en nähnyt perheemme uutta jäsentä heti, joten olin enemmän kuin onnellinen kuvasta, jonka vanhemmat mulle lähetti, rakastuin siihen pikku puppeen heti kuvan nähtyäni!

  71. Elikkäs tähän oli aika helppo keksiä vastaus:) olimme nyt syksyllä kihlattuni kanssa nepalissa,jossa kävimme mm.trekkaamassa!kolmen viikon reissu oli aivan mahtava,reissulta on myös monta upeaa kuvaa :) yksi kuva on kuitenkin ylitse muiden..kolmantena trekkauspäivänä olimme kavunneet rappusia aamu neljästä asti ja kun vihdoin iltapäivästä pääsimme jalat täristen perille,meistä otettiin guest housella kuva missä takana näkyy poonhill,halaamme ja molemmat näyttävät hyvin onnellisilta:) se oli hieno hetki,ja olen iloinen että siitä on myös valokuva:)

  72. Kyllä tähän nyt täytyy sanoa semmonen bittersweet-suutelukuva matkalta, joka ei tosiaankaan ollut mikään rakkausmatka, vaikka rakkaan kanssa olikin reissussa. Kuvassa kuitenkin se tunnelma, jota matkalta lähdin hakemaan. Toisaalta se kuva kuvastaa tätä suhdetta hyvin, kun välillä ollaan tosi sweet ja toisinaan taas aika bitter. Semmosta. Meidän elämää :)

  73. mun rakkain valokuvamuisto on se, kun tyhjättiin mun isovanhempien taloa ja löydettiin kasoittain vanhoja kameroita – vanhimmat 50-luvulta. kaikki on tallessa ja sisustuselementteinä ja toi filmijärkkäri oottaa vaan käyttöönottoa! vaikka talon tyhjäys oli tietysti tosi surullista ja jollain tavalla semmonen lapsuuden loppuminen, niin oli ihanaa laittaa säilöön tollasia muistoja:)

  74. Kyllä sen täytyy olla kuva tyttärestäni sylissäni hetki hänen syntymänsä jälkeen. Siinä hetkessä on niin sekaisin muutenkin, että on todella tärkeää, että kuvia on muistoksi. Sitä hetkeä kun ei halua unohtaa…!

  75. Kaikista rakkain valokuvamuistoni on kun sain 4,5 vuotta sitten ihanan järkkärini! Ensimmäiset kuvat otin perheestä, sitten menin ulos valokuvaamaan kukkia! Ihania kuvia tuli sinä päivänä :)

  76. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni on valokuva ukistani ja minusta noin 10-11 vuotta sitten. Otettiin ukin kanssa kuvia paria päivää ennen kun hän menehtyi äkillisesti. Siinä hän vielä niin hyvinvoivan näköisenä, kunnes muutaman päivän jälkeen tapahtui jotain mitä en edelleenkään käsitä :( No, kuvat jäi muistoiksi tuosta ihanasta ukista. <3

  77. Rakkain ja hauskin muisto on se,kun olin äidin ja sen nais -kavereiden kanssa Israelissa tyttöporukkamatkalla käskin äidin menemään kivien päälle(rannalla) jotta hän voisi ottaa minusta kuvan. Loppu tulos: äiti+liukastuu=äiti meressä!:)

  78. Muistoja on monia esim. se kun sain ensimmäisen kamerani n.3-4vuotta sitten ja samalla kameralla mennään edelleen, joten tämä olisi enemmän kun mieluinen palkinto! Vastaukseni kysymykseen on kuitenkin se, kun päätin tehdä äidilleni kuvakollaasin yhtenä jouluna lahjaksi. Mietin pitkään mistä sen tekisin, mutta päätin kallistua luonto aiheisiin kuviin. Mistä niitä kuvia sitten ottaisi oli seuraava kysymykseni! Päätin vain lähteä kiertelemään kotimme lähiympäristöä ja ajatuksena oli ottaa melkein kaikesta kauniista kuva mikä eteeni sattuisi. Ennen tätä en ollut paljon ottanut luontokuvia! Hetken ajan päästä kuitenkin, kun kuvia oli jo kertynyt muutama tajusin, että niistähä tuli todella kauniita. Tämän ansiosta näin myös lähiympäristöni täysin uusin silmin. Valitsin lopulta kuvista kaikkein onnistuneimmat laitoin ne kehyksiin ja paketoin ne lahjapakettiin. Äitini oli lahjan avatessa hyvin iloinen ja otettu siitä kuinka olin nähnyt vaivaa lahjan eteen. Tämä kollaasi koristaa vieläkin meidän kotimme seinää vaikka siitä on jo muutama vuosi, kun lahjan annoin. Kollaasi muistuttaa myös minua siitä, että kannattaa ottaa kaikesta mistä haluaa kuva, nimittäin kuvaa katsellessa voi palata siihen siihen hetkeen, kun kuvan otti. Myös lähiympäristöstä voi palastua kaikkea uutta, kun ottaa vain kameran kateen ja lähtee kuvailemaan!

  79. Rakkain valokuvamuistoni liittyy minuun ja pikkuveljeeni. Veljeni on minua neljä vuotta nuorempi, ja kuvassa 3-vuotias, itse olin siis 7-vuotias. Matkustimme perheemme kanssa pohjois-Englantiin, ja menimme pilvisenä päivänä suurelle tyhjälle rannalle nauttimaan merestä. Minusta ja veljestäni on kuva kyseiseltä rannalta, kun seisomme kumpikin liian suurissa, polviimme saakka ylettävissä valkoisissa T-paidoissa, käsi kädessä aivan veden rajassa, selät kameraan päin ja katseet kohti Atlantin valtamerta ja horisonttia. Kuvaan on onnistuttu hienosti tallentamaan sisaruusrakkaus ja hetken aitous sekä puhtaus ja viattomuus. Tulipas ikävä Englantia ja nykyään ulkomailla asuvaa pikkuveljeä.

  80. Jo edesmennyt, tai siis hukkunut/kadoksissa oleva kuva minusta ja isistäni! Olen puolivuotias, isäni kolmekymppinen ja konttaamme yhdessä lattialla vaipat päässä .. Harmittaa että kuva on päässyt hukkumaan :(

  81. Rakkain valokuvamuistoni on valokuvat edesmenneestä koirastani. Varsinkin valokuvat viime joululta, jolloin pikkuinen vielä 13-vuotiaana jaksoi taantua vauvan tasolle ja mennä ihan sekaisin kaikista lahjoista. :) kaksi viikkoa joulun jälkeen koirani jouduttiin lopettamaan, joten nämä viime joulun valokuvat ovat niin tärkeitä siksikin, että ne ovat viimeiset kuvat pikkuisesta. <3

  82. Hmm, hetken sai kyllä miettiä vastausta kysymykseen.
    Päädyin kuitenkin siihen, että mulle rakkaimpia valokuvamuistoja on laatikollinen vanhoja kuvia ajalta, jolloin olin pieni. Nykyään kaikki kuvat on digimuodossa ja teoriassahan ne eivät ole ikuisia. Paperikuvien ääreen voi palata vuosien ja vuosien päästä ja muistaa niiden avulla hauskoja hetkiä ja paikkoja, joissa on käynyt.

  83. Mun paras valokuvausmuisto on se, kun sain ekan järkkärini ja pääsin sillä harjoittelemaan kuvien ottamista. Näin jälkeenpäin katsottuna niissä alkuajan kuvissa on ihan kaikki asetukset pielessä, mutta muistan edelleenkin sen tunteen, kun pääsi leikkimään sillä kameralla!:)

  84. Rakkain valokuvamuistoni on uudelta vuodelta Lontoosta muutama vuosi sitten. Kuvassa on minä ja kaksi hyvää ystävääni, istumme vierekkäin ja kaikilla on shamppanjalasi kädessä ja hymyilemme ja vuosi on juuri vaihtunut. Itselleni kuva on tärkeä, sillä muistan sen tunteen, joka minulla oli kuvaa otettaessa. Olin juuri saanut kuulla että isäni oli selvinnyt vaikeasta leikkauksesta enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä helpottunut koko elämässäni. Näen tämän helpotuksen ja liikutuksen kasvoillani tuossa kuvassa ja tulen yhä niin hyvälle fiilikselle muistosta. :)

  85. En tosiaankaan osaa nimetä yhtä ainoaa parasta valokuvamuistoa, sillä meidän äiti harrastaa valokuvaamista sen verran kiitettävästi, että musta ja mun pikkusiskosta on valokuvakansioita niin paljon, että ne täyttävät yhden huoneen seinät kokonaan. Ihanimpia ovat kuitenkin lämpöiset tilannekuvat, esimerkiksi mun ylppärikiitoskortissa saan pusun koiraltani, joka ei pahemmin hellyydestä välitä. : D Miten ilman valokuvia muka voi muistaa, mitä elämässä on milloinkin tapahtunut?!

  86. Paras valokuvamuistoni on ehdottomasti eräs kuvankaunis kuva taannoiselta Pariisin-matkaltani. Tuon matkan aikana rakastuin kaupunkiin niin paljon, että ihan vain kuvia katsellessa tulee ikävä koko paikkaa. Kyseinen valokuva on kuvattu eräällä todella kapealla sivutiellä, ja kaukana horisontissa näkyy kaunis Sacre Coeur. Kamera ei ollut edes mikään järkkäri, vaan ihan peruspokkari, ja tulevia matkoja ajatellen kyseinen olympus olisi mahtava matkakamera !

  87. Rakkain valokuvamuisto on koulun päättäjäisistä otettu kuva, jossa seison yhdessä poikaystäväni kanssa. Se on ensimmäinen meistä otettu yhteiskuva. Sitä katsoessa nousee väkisinkin hymy huulille, sillä tuo päivä on niin paljon täynnä muistoja! :)

  88. Miun rakkain valokuvamuisto on semmonen missä olen lapsuuden ystäväni kanssa 2-vuotiaita ja nauretaan toisillemme huulipunat ”huulissa” :) aivan ihana kuva vaikka ite sanonkin, siitä välittyy hauskuus, iloisuus ja lapsuus! Vieläkin ollaan ystäviä ja nähdään harvoin, mutta joka kerta nauretaan sille kuvalle :)

  89. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti viime kesältä, kun olin Sveitsissä kuukauden ja vuoristossa otimme kuvia uuden ystäväni kanssa! Kyseisellä matkalla myös valitettavasti rikoin edellisen kamerani, joten tässä onkin sopivasti kamera hakusessa! :)

  90. Rakkain valokuvamuistoni on pikkuserkkuni häät, jotka pidettiin pari vuotta sitten. Kyseiset häät olivat ehdottomasti parhaimmat, joissa olen koskaan ollut, ja parin onnellisuus välittyi ottamistani kuvista hyvin. Joka kerta kun nään kuvat, muistan kuinka onnellisia pikkuserkkuni ja hänen puolisonsa olivat tuolloin (ja ovat nykyäänkin) ja tulen itsekin aina paremmalle tuulelle :)

    En tapaa pikkuserkkuani pitkän välimatkan takia usein, joten häissä ottamani kuvat ovat olleet sitäkin tärkeämpiä!

  91. Mun tärkein ja muistokkain valokuva on otettu Ranskasta, noin pari vuotta sitten. Menin siis lomalle mun kaverin kanssa ja ajateltiin sen olevan ihana rento kaupunkiloma yhdistettynä rantsuun. Kuitenkin, heti ekana iltana pari jätkää tuli juttelee meille. Aateltii et tää ilta ny vietetää sitten niiden kanssa. Kuitenkin, seuraavana päivänä mentiin heidän kanssa rannalle, kierteleen kaupunkia ja muutenkin meilkein koko aika vietettiin heidän kanssa. Kuitenkin, niinku voi päätellä, nii tottakai siitä tuli lomaromanssi mun ja sen toisen jätkän välillä. Jotenkin se vaa oli nii ihanaa. Ihastuttiin nii kovasti et ku palasin takasin Suomeen, viestiteltiin monta kuukautta sen jälkeen, vaikka tiedettiin et ei nähä enää ikinä luultavasti. Ja niin se valokuva. Mulla on yks ainut valokuva siitä pojasta, jonka se ite otti mun kameralla. Ette arvaakaa kuinka tärkee se kuva on mulle. Ainoo asia minkä oisin voinu tehä toisin, olis ottaa meistä ees yksi yhteiskuva. Mut onneks mulla on hyvässä tallessa edes yks kuva, niin paljon muistoja<3

  92. Rakkain valokuvamuistoni lienee parin vuoden takaa, kun olimme perheeni kanssa matkalla Tanskassa ja ihailimme dyynejä. Minä ja äitini pyysimme, josko isäni ottaisi meistä yhteiskuvan jonka taustalla näkyisi meri. En enää muista miksi kuvaa otettaessa äitini ja minä nauroimme molemmat aivan kippurassa, ilmeisesti isäni oli hauskuuttanut meitä jollakin sutkautuksella! Isäni ei saanut ”sitä onnistunutta kuvaa”, jossa seisoisimme kauniisti vierekkäin, vaan useita otoksia, joissa nauraa räkätämme kädet toistemme olalla. Yksi näistä kuvista koreilee tälläkin hetkellä tietokoneeni taustakuvana ja sitä katsellessa hymy nousee aina huulille, sillä kuvan tunnelma on niin iloinen ja muistot kuvan ottohetkestä tulvivat mieleen. <3

  93. Mun rakkain valokuvamuista on kahen vuoden takaa siskon rippijuhlista tollanen kuva missä ollaan koko perhe, äiti, isä ja me kolme likkaa. Isä kattelee meitä nykyään tuolta pilven reunalta, joten tota kuvaa on kiva kattella ja muistella sitä ihanaa päivää. :)

  94. Rakkain valokuva on varmasti entisessä asuinpaikassa otettu ”maisemakuva” silloisella pokkarilla. Asuttiin vuosi maalla ja sinne on jäänyt niiiiin paljon rakkaita kuin ikäviäkin muistoja. Rakastin maalla asumisessa sitä hiljaisuutta ja pysähtyneisyyden tunnetta. Jälkeenpäin puolet porukasta lähti takaisin kaupunkiin mistä muutettiinkin ja osa jäi sinne maalle.
    Olisi ihanaa päästä katsomaan onko paikka muuttunut parin vuoden jälkeen ollenkaan ja ottamaan uusi kuva, ehkä vähän paremman laatuisena ;)

    Ihanaa kun järkkäät kalenterin, oot muutenkin niin aito ja ihana<3 hyvää joulukuun alkua !

  95. Kuva musta ja serkuistani 2-vuotis synttäreiltäni on mulle tärkeä. Kukaan ei kato yhtäaikaa kameraan ja vaatteet on kunnon ysäriä, mutta kuva saa aina iloiseksi. :)

  96. Muistoja on vähän nihkeesti, koska en kameraa omista. Sillon harvoin ku kuvaan kavereiden kameroilla, en onnistu yhteenkään kuvaan saamaan kaikkia tyyppejä :D Haluisin kuitenkin just tollasen pienen ja näppärän söpön kuvauslaitteen itelleni, että voisin harjotella!

  97. Rakkain valikuvamuistoni; Olin tuona kesänä peräti 2-vuotias napero ja olimme mummilla kylässä perheeni kanssa. Minun pisti päästä potalle joten mummi juoksi potan ja toi sen siihen kohtaan jossa seisoin ulkona, siihen keskelle omakotitalon parkkipaikkaa. Istuin alas ja ilmeeni oli kauhistunut, koska kaikki näkivät. Rakas isoveljeni, tuolloin 4v. Oli kyykistynyt vierelleni, käsi olkapäälläni, ja tuijotti suoraan silmiini, suklaa nappi silmillään. Hänen ilmeensä on kysyvä ’tarvitsetko apua?’. Ahh niitä muistoja kun oma veli jonka kanssa on aina jotain kinasteltavaa, on näyttänyt huolehtivansa minusta. Kuva löytyy vieläkin mummin valikuva-albumista (:

  98. Rakastan sekä valokuvausta että valokuvia, joten tähän on mahdoton antaa vain yhtä vastausta! Yksi rakkaimmista valokuvista on kuitenkin minun ja poikaystäväni yhteiskuva festareilta vuodelta 2008. Se on ainoa yhteiskuvamme koko reissulta, ja ilmeet ovat kaikkea muuta kuin imartelevat. Siinä on kuitenkin mahtava fiilis, ja jos jonkun kuvan kehystäisin seinällemme, niin sen :)

  99. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti sellainen kuva, jossa sain ensi kerran syliini pikkuisen koirani! En edes huomannut siinä huumassa, että minusta otetaan kuvaa. Ihanaa nähdä ihan mieletön onni omilta kasvoiltani ja pikkuinen sylissä! :)

  100. Kuva eräästä ihmisestä eräänä päivänä, josta meidän tuttavuus myös alkoi kun esittelin nämä kuvat hänelle ja se on ollu mulle yks tärkeimpiä, opettavaisempia ja ihanempia asioita mun elämässä, jota en ois koskaan osannu odottaa! :)

  101. Rakkaita valokuvamuistoja on paljon, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt lapsuuden talvikuvat. Ollessani 6-vuotias äitini rakensi minulle lumesta noin kaksi metriä korkean ja kolme metriä pitkän lumikoiran omien karvaturrejemme mukaan. Kyseinen valokuva herättää vieläkin jossakin kolkissa lapsuuden riemun tunnetta.

  102. mun rakkain valokuvamuisto roikkuu tällä hetkellä seinällä canvas-tauluna. Kuva on simppeli: ranta ja kaksi palmua. Mutta tarinaa sillä on sitäkin enemmän: olin vaihdossa Espanjassa ja tää kyseinen rantanäkymä näkyi kodin makkarista ja olkkarista. En ole koskaan ollut niin onnellinen mitä olin silloin ja vain tota kuvaa katsomalla mulle kohoaa hymy ja kaikki ne ihanat muistot tulee mieleen.

  103. Ehkä rakkain valokuvamuistoni tällä hetkellä on mun ja kaksoisveljeni lakkiaisista, jossa on koko meidän viishenkinen perhe. Ei mitään ihmeempiä poseerauksia vaan ihan normi kuva jossa kaikki vaan sattuu olemaan. Syy tämän kuvan valitsemiseen on se, että asun ite tällä hetkellä noin 800km päässä koko muusta perheestä ja ihan tulee kyyneleet silmiin tätä kirjottaessa kun on niin kauhea ikävä kaikkia. <3

  104. Mun veljellä on kolme lasta, 2 tyttöö ja yks poika, ja nää muksut on mulle jotain niiiiin rakasta et ei mitään rajaa.
    2009-2010 lähdin vahto-oppilaaks Amerikkaa, ennen sinne lähtöö halusin ottaa yhteisen kuvan lasten kanssa, koska ajattelin painattaa sen kankaalle ja tehä siitä pienen taulun mulle mukaan. Kuitenkin sen toimitus viivästy, ja kerkesin jo lähtee enneku se tuli takas. Oli kyl tosi harmi et en saanu sitä, koska tiesin et tuun ikävöimään mun perhettä ja muksuja ihan hirveesti!
    Mutta sit enne joulua äiti lähetti mulle paketin, joka oli aika epämääräsen muotonen. Sisältä paljastu kasa suomalaisia suklaita ja muita herkkuja, ja se taulu valmiina. Itkin varmaan 3 tuntia ikävääni, mutta tuli niin hyvä mieli nähdä se valmiina. Nytkin se roikkuu mun uuden asunnon seinällä.

  105. Mun rakkain valokuvamuisto on kuva, jossa olen sisaruksiena kanssa pienenä. Istumme kaikki samassa riippukeinussa lapsuudenkotini pihalla ja meillä on riippukeinussa meidän lempilelut mukana. Ihana lapsuus! Kuva on kehysttettynä oman kotini lipaston päällä, jotta voin aina halutessani nähdä meidän iloiset ja huolettomat kasvot.

    Toinen valokuvaus muisto on, kun sain ensimämisen filmikameran, jolla sai ottaa vain ulkona kuvia. Filmissä oli noin 20 kuvaa ja mietin hyvin hartaasti miten käytän ne. Filmillä otin kuvia vain minua kiinnostavista jutuista. Meni useampi vuosi, että sain filmin täyteen. Tarkasti harkitut kuvat siis.

    Muistan myös ikuisesti sen kun sain rumat telaketjuhammaraudat pois ja uskalsin ensimämistä kertaa hymyillä niin, että hampaat näkyivät. Oi sitä onnen hetkeä, kun niistä pääsi eroon!

  106. Rakkain valokuvamuistoni on äitini nojaamassa keittiön oveen leveästi hymyillen. Äitini kuoli muutama vuosi sitten sairastettuaan 5 vuotta kuolemaan johtavaa lihakset rappeuttavaa tautia. Jokainen valokuva on arvokas, linkki menneisyyteen. Ne auttavat silloin kun äidin terveet kasvot ovat hakusessa sairausajan tuoreuden takia (mielessä lähinnä lommoposket hengitysmaskin takana). Kuvassa äiti näyttää terveeltä ja onnelliselta, sellaiselta jona haluan hänet muistaa ♥ Muistakaa kuvata läheisiänne ja onnellisia hetkiä!

  107. Ensimmäisenä pomppas mieleen vanha kuva jossa minä istun isoukkini sylissä monta vuotta sitten! Olin kuvan oton aikaan nuori ja muutamia kuukausia kuvan oton jälkeen isoukkini menehtyi. Tämä kuva on ainokaisia muistoja hänestä ja olisin todella halunnut ukkini tuntea näin vanhemmalla iällä. Mutta olen onnellinen että minulla on edes nämä vähäiset muistot :)

  108. Rakkaimpia valokuvamuistoja on kyllä paljon, elämän tärkeistä tapahtumista ym. Mutta kyllä tärkeimmät valokuvamuistot on ehkä lapsuuden aikaiset kuvat. Niitä on vaan niin kiva katsoa näin monien vuosien jälkeen, palasia omasta historiasta ja muistoja jo edesmenneistä rakkaista. Kyllä kamera on hieno kelsintö! :)

  109. Mun rakkain valokuvamuistoni on yllättäen kuva ainoastaan puolen vuoden takaisesta illasta, jolloin lähdin isoveljeni kanssa katsomaan meidän molempien lempibändiä. Me ei olla koskaan oltu turhan läheisiä keskenään, mutta pari viime vuotta ollaan ahkerasti paikkailtu tätä tilannetta eri tapahtumien seurauksena ja nyt oon niin iloinen, että mulla on niin mahtava veli elämässäni, jolla on kaiken lisäksi ihan mieletön musiikkimaku! Kyseisessä kuvassa me irvistetään yhdessä kameralle ja se fiilis siinä on niin aito, että pääsee joululahjana kehyksiin asti :)

  110. Parasta valokuvamuistoa on hankalaa keksiä, koska ihania valokuvia on niin paljon. Laitan siis rakkaimman valokuvamuiston (ja samalla tuli rakkaita kuviakin).

    Viime kesänä olimme poikaystäväni kanssa Kreetalla ja halusimme ottaa kivoja kuvia eräällä linnoituksella juuri auringonlaskun aikaan. Kävelimme sinne noin 5 km matkan, kun ilta-aurinko vielä paistoi kuumasti. Olimme linnoituksella sitten sopivaan aikaan auringon alkaessa laskea. Linnoitus sijaitsi korkealla ja siitä oli mahtava näköala merelle ja kauniiseen Rethymnonin kaupunkiin. Silloin saimme toivomiamme kauniita kuvia itsestämme ja meistä yhdessä <3 Niitä on ihana katsoa ja sitä tunnelmaa fiilistellä nyt, kun on talvi ja kylmä :)

  111. Mun rakkain valokuvamuisto on viime kesältä mut ekoilta Porin Jazz’eilta. Meillä oli ihan huippu reissu Porin Jazzeille mun ystävän kanssa. Ja mulla on kuva meistä siinä festarialueen läheisyydessä yhdellä sillalla. Kuvan oton jälkeen mu ystävän kamera hajosi, mutta ilta jatku mielettömästi, myöhemmin illalla myös mun uusi iPhone hajosi ja kaverin numero kirjoitettiin käsivarteen jos eksytään. Ja myöhemmin kun hotellille käveltiin satoi aivan kaatamalla. Kaikesta tästä huolimatta festarit oli parhaat eikä mikään saanut meidän tunnelmaa pilattua ja se kuva muistuttaa tästä päivästä!

  112. Mulle rakkain valokuvamuisto on valokuva Thaimaasta. Se on ainut kuva, jossa on koko perhe samassa kuvassa ja ollaan siinä veljen kanssa pikkuvekaroita. Seistään koko perhe rivissä rannalla kun aurinko laskee ja mummi oli ottanu sen kuvan kaukaalta sillain, että vaan meijän ääriviivat näkyy. Tunnelma kuvassa on ihanan rauhoittava ja tuo hyviä muistoja mieleen (mm. sen että opin uimaan ensimmäistä kertaa Thaimaassa)

  113. Mun yks rakkaimpii valokuvamuistoja on mm. Se kun oltiin kaverin kanssa pieninä eläintarhassa ja sieltä on sit sellanen kuva jossa ollaan lammas aitauksen vieressä :D näytetää söpöiltä ja meil on sellaset vaatteet päällä mitä en vois koskaa pukee omalle lapselle :D mut silti siitä kuvaa on pakko pitää tallessa :))

  114. Rakkain valokuvamuistoni on ylioppilaskuvani, missä olen jo edesmenneen koiramme kanssa. Kaikki muutkin kuvat koirasta ovat rakkaita, mutta tuo kuva on se, mitä katsellessa aina nousee kyyneleet silmiin. Koirasta ei enää saa kuvia edes uudella kameralla, mutta ensi vuonna vaihtoon lähtiessä uusi kamera olisi hieno juttu :)

  115. Ihan sairaan vaikeeta keksiä parasta valokuvamuistoa, valokuvia ku on vuosien varrella kertynyt monta sataa gigaa. Parhaita muistoja on kuitenki varmaan kesäöiset kuvailut auringonnousun aikaan kavereiden kanssa. Sillon valo on parhaimmillaan ja kuvista tulee upeita.

  116. Yhtä muistoa ei nyt erityisesti tule mieleen, mutta kaikki poikaystävän kanssa otetut matkakuvat tuovat kerta toisensa jälkeen mieleen muistot ihanista yhteisistä reissuistamme. Tapanani on vielä teettää parhaimmista ihan oikeat kuvat, ne ovat vaan niin paljon arvokkaampia ja tuleekin katseltuakin useammin kuin koneen näytöltä.

  117. Mun kaikkein rakkain muisto on ensimmäinen kuva mun kesällä syntyneestä tyttärestä :) se on tosin otettu iPadin kökkö-kameralla, mutta paras se silti on :) joten tulis kamera ainakin tarpeeseen :)

  118. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on valokuva perheestäni viimeistä kertaa kokonaisena kesällä 2010. Tuo kuva on ollut kuvanottokesästä lähtien seinälläni ja varmasti tulee olemaan jatkossakin.

  119. Minä, pois paikkakunnalta muuttanut kaverini jota en ollut nähnyt liian pitkään aikaan, meidän yhteisiä kavereita, järven ranta, nuotio , kaikilla kamerat messissä ja se fiilis joka oli vaan niin uskomattoman mahtava. Damn, yksi lapsuuden ensimmäisiä kavereita, jonka kanssa tuli aina yhdessä lähdettyä lyhyen välimatkan takia kesäisin niiiin usein kaikkialle yhdessä, ja ne ihanat muistot jotka nykyään elää mukana myös valokuvina (:

  120. Kyllä mulle rakkaimipia valokuvamuistoja on pienenä otetut kuvat.. joista näkee millanen on ollu, kun eihän ite samalla tavoin tiirannu peilistä kun nykyään. Hauska nähä millanen taapero on ollu.

  121. Tää ei nyt oo varsinaisesti mikään valokuvamuisto, mutta rakkain kuitenkin :) Nimittäin valokuva kummitytöstä, joka on otettu pari vuotta sitten tytön ollessa vuoden ikäinen. Sitä kuvaa kattoessa muistaa aina, miten paljon voikaan jotakin rakastaa ja miten tärkeä kyseinen ihminen on.

  122. Rakas valokuvamuisto on kuva siitä, kun näin mun pikkuisen koiranpennun kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Se oli maailman täydellisin pentu ja on sitä edelleen, vaikka onkin kasvanut. Ehkä eniten tuleekin valokuvattua juuri noita nelijalkaisia kavereita, joten tulisi kyllä tarpeeseen vähän parempi kamera.

  123. Ihana arvonta!

    Mun kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on otettu viimejouluisesta tanssiesityksestä! Joulujuhlassa esiinnyttiin ihanan tanssiryhmän kanssa, jota ennen joku napsaisi meistä kuvan, jossa tsempataan toisiamme! Kuvasta tulee mieleen meidän tiivis yhteishenki sekä esiintymisestä ja sen valmistelusta jääneet kauniit muistot<3

  124. Mulla on useita rakkaita valokuvamuistoja. Rakkaita on lapsuuden kuvat kaikilta perheen kanssa tehdyiltä reissuilta. Niissä tulee pintaan monia ihania muistoja yhteisistä hetkistä. <3 On myös ollut mukava/hauska seurata kuinka ihmiset ovat muuttuneet ulkoisesti vuosien aikana!
    Yksi tärkeä valokuvamuistoni on myös nykyisen avopuolisoni kanssa otettu kuva missä katsomme toisiimme kietoutuneena toisiimme. Se on seurustelumme alkuajoilta <3 On ihana huomata, että sama ihminen on vielä vuosienkin päästä siinä lähellä.

  125. Olin vuosi sitten keväällä kiertelemässä Etelä-Amerikkaa. Perussa oltaessa aikomuksena oli tietenkin mennä katsomaan Machu Picchua ja mielessäni oli jo kaikki ne upeat maisemat, mistä toki oli tarkoituksena ottaa myös upeita kuvia. Lähtöpäivää edeltävänä iltana olimme hieman pyörähtämässä yöelämässä ja kuinka ollakaan, huomasin kun joku kopeloi laukkuani (jossa oli tietenkin myös kamerani) eräässä paikallisessa kuppilassa. Tämä pitkäkyntinen oli sen verran nopea liikkeissään, että en ehtinyt ees silmää räpäyttää, ennen kuin kamerani lähti kävelemään laukustani. Baarin baarimikko, minä ja kaverini lähdimme juoksemaan rosvon perään ja saimme kiinni ja kamera saatiin pelastettua. Seuraavana päivänä matkalla kohti Machu Picchua olin hyvin onnellinen, että olin saanut kameran takaisin. Mutta ei mennyt kovin kauaa, kun onnistuin tiputtamaan kameran mutalammikkoon. Itkuhan siinä pääsi, kun mietin, että en saa niitä Machu Picchu -kuvia, joista olin haaveillut. Ihmeen kaupalla kamera alkoi hetken reistailun jälkeen taas toimia ja sain kuin sainkin ne kauan haaveilemani Machu Picchu -kuvat. Ikimuistoisen hetkestä tekee se, että sain kuvat otettua, vaikka kohtalo meinasi erottaa minut ja kamerani kahteen kertaan vuorokauden sisään (: + Machu Picchu nyt oli vaan niin upea, että eihän sen valokuvaamista voinu ku rakastaa.

  126. rakkain valokuvausmuistoni on selkeästi se, kun päädyin kuvaamaan esikoulu-ikäisiä lapsia ulkomailla. Kuvia tuli otettua monia kymmeniä lasten hyppiessä ja huutaessa kuin pienet marakatit kameralle :)

  127. Rakkain valokuvamuistoni on se kun ylpeä, uunituore isä otti kuvan juuri synnyttäneestä vaimostaan, jonka rinnalla lepäili vastasyntynyt pikkupoika. Ja kuvausvälineenä toimi myös yksi noista Olympuksen peneistä, mainioita kameroita! :) Kuva on ainutlaatuinen ja siitä välittyy tuo ihana, ainutkertainen tunnelma, joka tuli kun sai ensimmäisen, kovasti odotetun lapsen syliin.

  128. rakkain valokuvamuisto on yli kymmenen vuotta vanha kuva musta ja mun silloisesta koirasta. Kuvassa ollaan mökin kalliolla istumassa, minä noin kuusivuotiaana ahven kädessä ja rakas koirani joka juuri kuvanottohetkellä nappasi ahvenen suuhunsa. Aika kultaa muistot ja kuvasta tulee vuosi vuodelta rakkaampi :)

  129. OI, rakkaita valokuvia on niiiin paljon.

    Ehkä kuitenkin se merkityksellisin ja rakkain muisto on tallentunut aivan spesiaalista hetkestä puhelimen valokuvagalleriaan. Loppukesäisellä peilityynellä Päijänteellä ikuistettiin hetki, kun mieheni oli juuri polvistunut keskellä aavaa järven selkää, onnenkyyneleet valuen oltiin juuri pujotettu sormukset sormiin ja aurinko laskee meidän selkien takana… <3

    Onneksi sitä hetkeä ei ikinä varmasti tule unohtamaan, mutta olisi se ollut ihana tuollasella kunnon kamerallakin tallentaa!

  130. Kyllä omani on sellainen jossa istun veljeni kanssa alasti meidän entisen kodin sohvalla. Asusteina miulla on snorklaus välineet , helmikaulakoru ja omena, veljellä ne räpylät,joku hiphop lippis ja aurinkolasit. Niin ja huomhuom.oltiin siis pieniä :D se vaan tuo niin hyviä muistoja kun oltiin siihen aikaan toistemme parhaat kaverit ja näin teinivuosina ne tiet on vähän eronneet..:) muutenkin se kuva tuo vaan mieleen kuin onnekas oon tästä perheestä vaikka aina tää yhteiselo ei oo mitään ruusuilla tanssimista.

  131. Paras muisto on kun tein koko kesän navetalla töitä tienatakseni rahat järjestelmäkameraan. Kesäloman lopussa sitten sain rahat kasaan ja käytiin sitten äidin kanssa ostamassa se kamera. Se ei kyllä sit irronnut enää kädestä kun sain sen akun ladattua, melkeen nukuinkin sen kanssa :D

  132. Rakkain muisto on se, kun 6-vuotias kummityttöni yritti kameralla ottaa kuvaa minusta + siskostani ja siskoni toisesta tytöstä. Lopputuloksena oli kuva, jossa kaikilta puuttui päät. Ihana kuva se silti on ja tuo hyvät muistot mieleen

  133. En osaa sanoa yhtä rakkainta muistoa, mutta yleisesti ottaen kaikki valokuvat, joihin tallentuu jokin erityinen hetki. Myöhemmin voi katsoa kuvaa ja miettiä, kuinka huippua silloin oli. Rakkaimmat valokuvamuistot ovat niitä, joissa on rakkaimpia ihmisiä. :)

  134. Kaikkein rakkaimmat valokuvamuistot on sieltä lapsuudesta. Musta on ihana aina välillä pysähtyä sohvalle kääriytyneenä lämpimään vilttiin lapsuuskuvien kanssa.<3

  135. Mun rakkain valokuvamuisto on varmaan yks supersöpö vanha kuva, joka on otettu minusta ja poikaystävästäni koulun tanssiaisissa. Ollaan muuten siis vieläkin yhdessä :) Se kuva on vaan täynnä ihania muistoja.

  136. Rakkain valokuvamuistoni on otettu lapsuuteni perhepäivähoitopaikassa, jossa mut on ikuistettu kuumana kesäpäivänä keskellä rypsipeltoa. En muista itse kuvaushetkeä, koska olen ollut ehkä neljä- tai viisi-vuotias, mutta muistan vanhemmiten ihastelleeni kuvan fiilistä. Täydellinen kesäpäivä ja onnellisuuus tulevat kuvasta ensimmäisenä esiin. Tollaisia kuvia ja tunnelmia tarvis saada esiin näin vanhemmitenkin enemmän. :) Valitettavasti minulla ei ole enää kuvaa tallella.

  137. Kaikkein rakkain valokuva tuli ainakin ensimmäisenä mieleen, liittyy siihen muistokin joten voisi sitä kai kutsua valokuvamuistoksi :) Minulle rakkain valokuva on kuva, jossa isäni istuu lattialla ja minä 3v ja veljeni 1v istumme peräkkäin isäni jalkojen päällä ja katsomme lastenohjelmia. En tietenkään itse muista tilannetta, mutta se kuvastaa hyvin isäämme, joka vietti meidän lasten kanssa paljon aikaa ja hassutteli aina meidän kanssamme.

    Valokuva on rakkain muistoni, sillä isäni kuoli yllättäen neljä vuotta sitten ja tuosta valokuvasta tulee aina mieleen lapsuus isän kanssa ja miten luonnollinen ja hyvä hän oli aina lasten kanssa. Sitä katsellessa olen samalla onnellinen, että sain ihanan lapsuuden ja nuoruuden isäni kanssa, mutta myös surullinen siitä ettei lapsillani tule olemaan yhtä ihanaa ukkia.

  138. Rakkain valokuvamuisto on perheemme edesmenneestä labradorinnoutajasta. Kuva koirasta ja minusta makaamassa vierekkäin viltin alla on otettu joskus 90-luvulla. Koira nukkui pois ollessani 9-vuotia, mutta minulla on silti paljon ihania muistoja siitä. Kuva tuo aina jotenkin tunteet pintaan. :)

  139. Mulla on tosi monta rakasta kuvaa, mutta jos ois pakko valita niin ehkä kuva musta ja mun poikaystävästä kuus vuotta sitten ku oltiin ihan teinejä ;) Se on eka kuva meistä ja näytetään niin rakastuneilta <3 ( Toisin kuin nykyään… No ei , vitsi vitsi.. :D )

  140. Rakkain valokuvamuistoni on, kun koiravauva muutti meidän luoksemme. Kuvassa jalkapallon kokoinen paimenkoira seisoo ulkona räntäsateessa, pienenä ja eksyneen näköisenä – pirun hellyyttävänä! Kuva on yli 10 vuotta vanha ja katselen sitä vieläkin viikottain.

  141. Hankala kysymys! Kaivelin jonkin aikaa valokuvamuistojani lapsuuden unelmanaamiassynttäreiltä, perhejouluista, lemmikkien toilauksista, opiskeluajoista ja ekasta pitkästä lomasta poikakaverii kanssa. Miten von valita…
    Kunnes välähti: ykkösmuisto – kun paino on sanalla valokuva – on ehdottomasti kymmenvuotias minä haltioituneena ja täysin tohkeissaan Särkänniemen delfinaariossa kuvaamassa ihan kaikkea koko esityksen ajan. Tai siltä se silloin tuntui, kun olin saanut ylipuhuttua vanhempani lainaamaan filmikameraa, koska olin vakaasti päättänyt alkaa isona delfiininkouluttajaksi ja kaikki piti saada tallennettua. :) Oikeastihan niitä kuvia oli vain se 24, mikä ei enää digikamera-aikaan olisi ollut outoa. Vanhempani totesivat, että saat itse hoitaa kuvien kehityksen, ja niin teinkin. Se oli ihkaeka kokonainen filmirullani ja täysin omat kuvani, joista kokosin pikkualbumin ja selailin sitä pitkään. No, lopulta siitä tytöstä tuli insinööri, joka vieläkin rakastaa delfiinejä. :D ja ne kuvathan oli oikeasti lähinnä vettä ja muutama evä siellä täällä. :)Mutta voi sitä riemua!

  142. Voi ei, tämä on vaikea! Valokuvamuistoja on niin monta.. Mutta rakkain on varmaankin viime joululta, missä mun mummu silittää siskon koiraa. Se kiteyttää mummun koko olemuksen niin hyvin kuin vaan voi, ja on viimeisiä kuvia ennen kuin mummu nukkui pois. Se kuva tuo kyllä paljon hyviä muistoja mieleen. :)

  143. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti kuva minusta, siskostani sekä isästä kun ollaan ekaa kertaa aurinkoisena kesänä Muumimaailmassa :) Kuvassa huomaa onnen ja ilon sekä siitä huokuu ihana ja huoleton lapsuusmuisto perheen kesken <3

  144. Mieletön arvonta!
    Minun rakkain valokuvamuistoni on noin 20 vuoden takaa. Pidän valokuvassa nuorena tyttösenä sylissäni sukulaisen pientä, noin nelikuista poikavauvaa valkoisine potkuhousuineen. Muistan, että hänen pitelemisensä tuntui jotenkin todella herkältä hetkeltä. Noin viikko sen jälkeen tämä pieni poikavauva kuoli selittämättömällä tavalla eli hän koki kätkytkuoleman. Kun katson tuota kuvaa nykyään, tulee siitä ihan käsittämättömän hengellistynyt ja tietty herkistynyt olo. En voi olla miettimättä niitä syitä, miksi hänet otettiin niin pian täältä meiltä pois. Hänen paikkansa kai oli jossain muualla.. Se valokuva on minun elämäni koskettavin valokuvamuisto ja herättää isoja tunteita edelleen.

  145. OI, rakkaita valokuvia on niiiin paljon.

    Ehkä kuitenkin se merkityksellisin ja rakkain muisto on tallentunut aivan spesiaalista hetkestä puhelimen valokuvagalleriaan. Loppukesäisellä peilityynellä Päijänteellä ikuistettiin hetki, kun mieheni oli juuri polvistunut keskellä aavaa järven selkää, onnenkyyneleet valuen oltiin juuri pujotettu sormukset sormiin ja aurinko laskee meidän selkien takana… <3

    Onneksi sitä hetkeä ei ikinä varmasti tule unohtamaan, mutta olisi se ollut ihana tuollasella kunnon kamerallakin tallentaa!

  146. rakkain valokuvamuistoni…. niitähän on ihan sadoittain! mutta yksi hauskimmista tilannekuvista koskaan, meillä oli aika paljon lapsia (10) ja saatiin järjestää aika pieniä synttäreitä. muistaakseni 12-vuotiaana sai pitää viimeiset synttärit ja kavereita sai kutsua neljä. (kuulostaa muuten ihan kauheen rajoittuneelta kun näin ääneen sanoo, mut ei se lapsena eikä toki vieläkään siltä itsestä – onneksi – kuitenkaan tunnu.) no, anyways, sillon kuvattiin vielä kaikki filmille ja kuvan näki vasta teetettyä sen. paras kuva tulee sieltä. oikea tilannekuva. yhdellä on suu täynnä kakkua, yks tunkee keksiä suuhun just sen näköisesti, että näyttää täysin siltä kuin se ottaisi tekareita pois, yhdellä on liian hapokasta limsaa suussa (silmät kivasti pullistuneet ja posket pullollaan limua) ja kaikkein parasta, minä istun etualalla ja mulla on kuviolliset pitkät KALSARIT jalassa. omilla synttäreillä? morjes.

  147. paras ja rakkain valokuvamuisto on varmaan viimevuodelta kun oltiin leijonien kultajuhlissa! Oltiin siellä kavereiden kanssa venailemassa alkua iha jäässä suomen liput heiluen ja kuvaaja tuli ja otti meiän kaveriporukasta kuvan:D oltiin ihan rottina siinä kuvassa sateen jäljeltä mutta sillon oli niiiin hyvä fiilis ja kasa rakkauksia ympärillä, että kyllä se kuva koristaa vieläkin huonetta<3 ja kyllä muuten voitti normaalit kaverikuvat:D

  148. Mulla ei oo nyt mahdollisuutta laittaa kuvaa tänne,eikä kuva mitenkään kauhean erikoinen olisi ollutkaan, mutta rakkain valokuvamuistoni on jo luotamme pois lähteneestä ensimmäisestä omasta koirastani Ronista. Roni oli sekarotuinen (harmaanorjanhirvikoira/suomenpystykorva) ja maailman ihanin ja lempein koira. Kuvassa Roni hyppää pihallemme kaatuneen puunrungon yli talvella, taustalla näkyy punertavan auringonlaskun värittämä taivas ja puissa ja niiden oksissa lumesta välittyy kirpakka pakkanen. Joka kerta kuvaa katsoessani tulee mieleen tuo 2008 vuoden Tammikuun 20päivä, kun temmelsin monta tuntia ulkona lumessa Ronin kanssa. Päivä on jäänyt mieleeni, sillä se oli viimeinen päiväni koirani kanssa, seuraava päivä oli 13-vuotis syntymäpäiväni, jolloin Roni nukkui pois:( <3

  149. Sellainen kuva jossa noin 3-4 vuotiaana istun isin harteilla. Oli kuuma kesäpäivä ja oltiin just tultu kävelyltä läheiseltä lammelta…kuva on sitten nappastu pihallamme. Muistan kun kuva otettiin ja muistan kuinka kivaa oli kiikkua isin harteilla<3

  150. mulla on paljo ihania ja rakkaita valokuvamuistoja. ne kuia jossa on tunnelmaa, johon liittyy ihania hetkiä ja muistoja. ne on kuvia joilla on niin suuri tunnearvo. on ihanaa, että tärkeimpiä ihmisiä ja hetkiä saa kuviksi, vaikka eihän ne kuvat muille ole sitä, mitä ne itelle on.

  151. Rakkain kuvamuistoni on ehdottomasti se, kun leikittiin siskoni kanssa lapsena ”hienoilla” peruukeillamme, pukeuduttiin kukkamekkoon ja hypättiin jo edesmenneen isomummon syliin. Äiti sitten ikuisti sen hetken valokuvaksi. Mummo toimi usein meidän inspiraation lähteenä kaikkine upeine koruineen, värikkäine vaatteineen ja sinisin tai violetein (!!! :D) kampauksineen.

  152. kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on kyllä kuva minusta ja veljestäni, ollaan siinä 3 ja 2 vuotiaita ja ollaan vaahterapuun alla ja se on sellainen tilannekuva, että emme poseeraa siinä mitenkään :)

  153. Vaikea lähteä erittelemään sitä parasta muistoa, mun filmikameralla otetut kuvat on vaan niin tunnelmallisia just niiden autenttisuuden vuoksi. Kyseinen kamera on reissanut mun kanssa, se on varastettu, sen on saatu takaisin, se on hukkunut muutamaksi kuukaudeksi, on ostettu uusi tilalle, alkuperäinen on löytynyt ja sillä on otettu kuvia ainakin kymmentä eri kansalaisuutta edustavista tyypeistä. Nyt tammikuussa kyseinen kamera lähtee valloittamaan mun kanssa Trans Mongolian sekä Laosin, Kambodzan ja Thaimaan! :)

  154. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni on ensimmäinen yhteinen kuva minusta ja ex-poikaystävästäni. Otimme sen keväisenä päivänä ulkona ja vaikka emme enää seurustele, tulen aina niin iloiselle mielelle katsoessani sitä kuvaa ja miettiessä siihen liittyviä ihania muistoja joita rakkaani kanssa vietin.:)

  155. Mun rakkain valokuvamuisto on ehkä kuva missä ollaan kaikkien isänipuolen sukulaisten kanssa vuonna 2000 mökkimme laiturilla juhannuksena.. (tietenkään kaikki serkkuni eivät olleet edes syntyneet silloin.)
    Otettiin viime kesänä uusi kuva missä ollaan nyt ihan kaikki.. on ihanaa kun on ne 2 kuvaa ja mitä kaikkea niiden välillä on tapahtunutkaan..
    Äitini on vaihtunut isäni uuteen vaimoon, kummisetäni ei ole kuvassa sillä hän ja kummitätini erosivat, 3 serkkua tullut lisää, kaikilla reilu 10vuotta isää ikää.. itsekkin olen jo aikuinen.. huh, muistan vieläkin tuon juhannus 2000 otetun kuvan. Olin syönyt samaa purkkapalaa varmaan 5h ja se meni ihan mössöksi suussani juuri ennen tuota kuvaa! :D
    Miksei voi olla lapsi ikuisesti? Ei murheita ja huolia ja kuva kun kuva niin hymyilyttää (vaikka suussasi olisi mössöinen purkkakasa.)
    Nykyään välillä joutuu vääntämään teköhymyjä, mutta uusimmassa sukukuvassamme hymy ei voinut olla kuin aito, perhe on parhautta :)

  156. (pahoittelen, jos kommentti tuli kahteen otteeseen, mutten ole varma tuliko edellinen perille saakka)

    Rakkain valokuvamuistoni on kuva minusta, siskostani sekä isästä, kun ollaan aurinkoisena kesäpäivänä ekaa kertaa Muumimaailmassa, kun oltiin pikkusia :) Kuvasta välttyy meidän huoleton lapsuus, onni ja ilo sekä näkyy yksi ihana muisto perheen kesken <3

    [email protected]

  157. Yksi parhaista muistoista on varmaankin se, kun olin ihan pienenä syöttämässä joutsenia isäni kanssa lammella. Joku jamppa siitä otti kuvan (ihan luvan kanssa) ja myöhemmin paljastui, että kuva oli päätynyt kaupungin turistilehdykän kansikuvaksi. Ei tiedetty asiasta mitään, vaan se paljastui sattumalta myöhemmin. Nykyisin siitä ehkä joku vetäisi herneet, mutta mua ei haitannut ollenkaan. Kuva oli yksi rakkaimmistani, harmi vaan että se lehti on kadonnut jonnekin. :/

  158. Tällä hetkellä mun rakkain valokuvamuisto, kaikkien muiden rakkaiden muistojen ohella, on mun kämpässä digiboksin päällä oleva kuva papasta, joka kuoli tän vuoden huhtikuussa. Ja oikeestaan myös yks kuva papasta mun siskon rippijuhlista on ihan äärettömän rakas, koska siinä pappa on juuri semmonen, millasena sen haluan muistaa; nauravainen ja semmonen ihana harmaapää. :)

  159. Mulle kaikkein rakkaimpia kuvia on ne missä oon pienenä tyttönä iskän kanssa opettelemassa uimaan tai muuten vaan leikkimässä :). Ne on tosi rakkaita, koska vanhempien erotessa muutin äidin kanssa asumaan ja iskä asuu ihan eri paikkakunnalla monen kymmenen kilometrin päässä…Se ei sinänsä olisi paljon, mutta iskän työ vie vielä niin paljon aikaa että nähdään tosi harvoin. Se on mun mielestä tosi surullista sillä kyllä se teini-ikäinenkin tarttee sitä iskän seuraa…Mutta onneksi on valokuvia muistuttamassa vanhoista hyvistä ajoista ja isin olemassaolosta :)

  160. Mun rakkain valokuva on edottomasti kuva minusta ja senaikaisesta hoitohevosestani. Kuva on otettu kesäisellä ratsastusleirillä noin 20v sitten, eli olen kuvassa hiemn alle 10v.
    Kuvassa istun hepan selässä ilman satulaa ja hymy on korvasta korvaan. Oi niitä aikoja kun koko kesä oli aikaa hevostella ja kerätä kasvoille pisamia :)
    Kuva löytyy vieläkin kehystettynä lapsuudenkodistani entisen huoneeni seinältä ja naulassa on tupsu kyseisen hevosen häntäjouhia. Lämmöllä muistelen edesmennyttä hevosystävääni ja lapsuuden kesiä aina kun tuon kuvan näen – jouluna seuraavan kerran :)

  161. Paras muisto on se, kun yläasteikäsenä sain vihdoin ja viimein kerättyä rahaa niin paljon että sain ostettua sillon kovinkin kalliilta tuntuvan Canonin eos 500d:n. Olin ihan onneni kukkuloilla kun hain kameraa postista! Kelikin suosi ja pääsin heti aurinkoiseen kevätsäähän kuvailemaan! :)

  162. Piti ihan hetki miettiä.. Rakkain on varmasti se kuva, missä olen viimeistä kertaa edesmenneen pappani sylissä.. Olin tuolloin 8 vuotias ja jo siihen päivään mennessä pappani oli minulle niin rakas että.. Ihan itku tuli silmään nyt..:D No se sallittakoon..

  163. Kaikkein rakkaimpia kuvia on mulle esimerkiksi ystävien kanssa vietetystä ajasta napsitut tilannekuvat. :) Sellaiset oikeat tilannekuvat, missä vaikka kaikki nauraa jollekin kuvaustilanteesta välittämättä, on parhaita, sillä niistä välittyy vielä pitkänkin ajan jälkeen kuvaa katsoessa juuri se fiilis, mikä kuvanottohetkellä on ollut <3

    Lisäksi yksi tosi ihana ja mulle tärkeä valokuva on otettu kerran, kun nuorempana olin parhaan ystäväni kanssa Portugalissa eräässä eläinpuistossa, ja meille iskettiin isot papukaijat olkapäille istumaan ja yksi vielä mulle syliin ja se makasi siinä kuin vauva :D Se kuva on niin hauska, kun kummallakin on jotenkin vähän järkyttyneet ilmeet, mutta silti hymyilyttää. Siitä taitaa olla aikaa nyt neljä vuotta ja vieläkin naurattaa kun sitä kuvaa katsoo! :D

  164. Tämä oli oikeastaan todella hankala valinta, sillä rakastan valokuvia ja kuvaamista. Siksi muistoja onkin paljon. Rakkain muisto on kuitenkin kuva jo edesmenneen pappani 50-vuotis syntymäpäiviltä yli 20 vuotta sitten. Olin niin pieni, etten muista kuvan ottamista, mutta itse kuva on jotenkin ihana. Istun kuistilla papan sylissä merimiesmekossani ja virnuilen itsekseni. Itse tilanne ei ole välttämättä erikoinen, mutta pappa näyttää kuvassa juuri siltä, miten hänet edelleen muistan, vaikka hänen kuolemastaankin on jo yli 10 vuotta.

  165. Rakkaista rakkain on tuosta esikoisesta otettu n. puoli vuotiaana kuva jossa typyllä,((nykyisin 4v ja ensimmäisen maitohampaansa juuri menettäny eilen (jes ja eka kerhon joulujuhla on sunnuntaina)),on tukka melkoisella etutöyhtöllä ja maailman iloisin hymy naamallaan ja kaksi etuhammasta näkyvillä (heii…toinen niistä on muuten se joka just lähti….).

  166. Melkoinen eka luukku ;)

    Tämä minulla tuli ensimmäisenä mieleen, ei tarvinnut miettiä kuin pari sekuntia!
    Rakkain valokuvamuisto on kultaiselta kasariajalta, jolloin olin noin 4-5 -vuotias. Itse en valokuvan tapahtumista ymmärrettävästi pahemmin muista, mutta se on ainoa varsinainen yhteiskuva minusta ja isoisästäni, takana iso juhannuskokko ja minä seison isoisän vieressä kunnon armeijan haara-asennossa, vaaleanpunaisissa collegehousuissa :) Isoisä on jo useampi vuosi sitten menehtynyt sairaalassa, mutta hän opetti minut lapsena kalastamaan, kylvemään perunoita, porkkanoita jne… soutamaan venettä, perkaamaan kaloja… Isoisä asui siis maaseudulla ja oli kaupunkilaisena ihana oppia perustaitoja maaseudulla :)

    [email protected]

  167. Rakkain valokuvamuisto löytynee varmaankin kesältä 2011, jolloin olin aupairina Englannissa. Mieleen muistuu kuva, jossa oltiin illalla katselemassa upeita maisemia korkealta näköalapaikalta. Se kuva symbolisoi mulle ihania muistoja tuolta kesältä, vapautta, itsenäistymistä ja ennen kaikkea omaan itseeni paremmin tutustumista. :)

  168. Rakkain kuvamuisto on ehdottomasti mun siskon ottama yo-kuva musta ja mun koirasta.
    Kuva on otettu ylppäreiden jälkeisenä päivänä, istun nurmikolla lakki päässä silitellen ja katellen mun koiraa, joka nuuskii mun pitämää punaista ruusua.

    Kuvanottohetkellä olin tyytyväinen ja aika onnellinen. Olin saanut hyvät yo-tulokset, lukenut mielettömän määrän pärjätäkseni pääsykokeissa ja samassa tohinassa heti viimeisen yo-kokeen jälkeen muuttanut poikaystäväni kanssa maalta pääkaupunkiseudulle satojen kilometrien päähän perheestäni toiveissani just unelmien opiskelupaikka. Oli ihana tulla takaisin kotipaikkakunnalle yo-juhliin ja tavata taas mun perhe, juhlia ja viettää aika yhdessä. Ja tottakai nähdä mun koiravanhusta<3

    Samana syksynä koira jouduttiin lopettamaan, opiskelut alkoi toivotussa paikassa, silloisesta poikaystävästä on jo ajat sitten erottu ja nykyään kerkeän harmittavan vähän käymään perheen luona. Kuva on kuitenkin ihana muisto ekanakin mun rakkaimmasta lemmikistä ja muistuttaa mua mun ihanasta ja rakastavasta kodista ja siitä fiiliksestä, että elämä on täynnä vaikka mitä yllätyksiä ja kun oikein tahtoo ja tekee,niin kaikki on mahdollista! :)

  169. Itselleni yksi rakkaimmista valokuvista löytyy ihan perhealbumista. Se on yhdeltä etelänmatkalta missä ollaan veljen kanssa ala-asteikäisinä meren rannalla – se on visuaalisesti tosi hieno ja muistan olleeni tosi onnellinen silloin. Siinä on jotain sellaista ihanaa nuoruuteen liittyvää vapauden henkeä ja muutenkin upea tunnelma, vaatteet lepattaa tuulessa, näkee että on lämmin ja merta jatkuu tosi kauas. Nykyään kyseinen otos löytyy myös tauluna seinältä. (:

  170. Ehkä rakkain valokuvamuisto on eräs valokuva minusta ja edes menneestä isästäni. Kuvassa olen noin kolme vuotias, ja siinä makoilemme isäni kanssa nurmikolla kauniina päivänä.
    kuva tuo mieleen paljon hyviä ja rakkaita muistoja niistä hyvistä ajoista :)

  171. Rakkain valokuvamuisto löytyy ehdottomasti lapsuudesta, kuvassa poseeraavat minä ja ”kummisetä-koira”. Kyseinen koira vahti lapsuudessani minua, ja piti huolta. Näin 17-vuotta myöhemmin on koira siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen mutta elää ikuisesti muistoissa sekä valokuvissa <3

  172. Ehdottomasti kaikkien aikojen rakkain kuva on otettu kesällä pari vuotta takaperin, kun kovin rakas vanha koirani vielä oli elossa. Kyseinen pallero jouduttiin lopettamaan massiivisen kasvaimen vuoksi, jota ei voinut leikata… Ikävä on edelleen iso, mutta kuva seinällä tuo ne hyvät muistot mieleen. Siinä toinen näyttää niin iloiselta ja nauttii elämästä täysin siemauksin. Joidenkin mielestä koirat ovat vain eläimiä, mutta itselleni se oli kyllä hyvin tärkeä perheenjäsen, jonka poismeno sattui enemmän kuin mikään muu aiemmin.

  173. Ihanan viitseliäs tyyppi oot kun jaksat tälläsiä järkätä, ei mikään ihan pikku homma varmasti kuitenkaan!

    En osaa sanoa sitä kaikkien aikojen rakkainta kuvaa, kun niitä on niin paljon, mutta on muutamia jotka tuo aina hyvän fiiliksen. Esimerkiks kuva viime kesän pyöräreissusta siskojen kanssa, pentukuvat meidän koirasta (lähestulkoon kaikki muutkin… on se oma koira aina niin ihana ja söpö ja ja ja) ja muutaman joulun takanen kuva jossa ollaan ihan koko perhe :)

  174. Tällä hetkellä kaikkein rakkain valokuvamuistoni on olohuoneen ikkunalaudalta, palavan kynttilän vierastä löytyvä kuva – minun ja isäni yhteinen valokuva. Kuvassa on ihana, lämmin ja kaunis kesäpäivä elokuisena päivänä vuonna 1990. Minä olen isäni sylissä ja molemmat näytetään niin kovin onnellisilta.
    Isäni nukkui pois kaksi kuukautta takaperin ja toivon että vielä joku päivä voidaan näyttää yhdessä yhtä onnellisilta kuin tuossa kuvassa. – Miina

  175. Mun rakkain valokuva muisto on Pariisista. Oltiin mun parhaiden kavereiden kanssa koulun järjestämällä matkalla viikko Pariisissa, osa meistä oli ekaa kertaa ulkomailla. Viimeisenä päivänä mentiin piknikille eiffelin juurelle. Oli lämmin päivä, arska helotti ja syötiin kesän ekat mansikat. Siinä sitten mietittiin, että voi kun saataisiin ikuistettua tää hetki. Yritettiin ottaa kuvia itselaukaisimella ja vaikka miten päin, vaan se tuntui vaikealle, eikä oltu kovin tyytyväisiä tulokseen. Huomattiin, että eräs varsin komea nuori mies istuskeli siinä vähän matkan päässä ja katsoi sähellystämme. Pian mies kysyi, että tarvittaisko me apua ja lainas meille semmosta pientä kameran jalkaa. Siinä sitten napsittiin kuvia ja saatiin haluamme otos tuosta ikimuistoisesta päivästä, sekä tutustuttii tuohon mukavaan mieheen, joka paljastui kanadalaiseksi maailmanmatkaajaksi :)

  176. En tiedä tuliko edellinen viesti, kun netti katkesi kesken. Eli varmuuden vuoksi uudestaan :)

    Rakkain valokuvamuisto on kultaiselta kasariajalta, jolloin olin noin 4-5 -vuotias. Itse en valokuvan tapahtumista ymmärrettävästi pahemmin muista, mutta se on ainoa varsinainen yhteiskuva minusta ja isoisästäni, takana iso juhannuskokko ja minä seison isoisän vieressä kunnon armeijan haara-asennossa, vaaleanpunaisissa collegehousuissa :) Isoisä on jo useampi vuosi sitten menehtynyt sairaalassa, mutta hän opetti minut lapsena kalastamaan, kylvemään perunoita, porkkanoita jne… soutamaan venettä, perkaamaan kaloja… Isoisä asui siis maaseudulla ja oli kaupunkilaisena ihana oppia perustaitoja maaseudulla :)

    [email protected]

  177. Rakkain valokuvamuistoni on otettu ihan ensimmäisellä kamerallani (punainen pieni filmikamera :D), otin itse innoissani kuvan jo edesmenneestä mummostani. Tosin kuvassa näkyy vain puolet rakkaasta mummostani kiikkutuolissa, mutta hymy on sitäkin iloisempi<3

  178. Mulle kaikista rakkain kuva on mun ja mun kahden kaverin yhteiskuva lukion viimeseltä luokalta. Tutustuin näihin tyttöihin seiskan alussa ja oltiin koko yläaste ja lukio tiivis trio. Heidän kanssaan tuli vietettyä koko teini-ikä ja myös koettua ekaa kertaa niin monia asioita. Vaikka nykysin ollaanki eri paikkakunnilla ja nähdään harvemmin, nii nää tytöt on niitä harvoja ystäviä, joiden kanssa ystävyys on kestäny välimatkasta huolimatta ja välimatka on ehkä ennemminki lähentäny meitä. Tää kuva saa aina hyvälle tuulelle ja se muistuttaa aina ystävien tärkeydestä ja kuinka rakkaita nää ihmiset mulle on. Tästä kuvasta on tullu mulle entistä tärkeempi, kun muutin toiselle paikkakunnalle, jossa mulla ei vielä kauheesti ole kavereita.

  179. Heti ekana tuli mieleen kuva mun pikkuhassusta koirasta ja eksästä.. Kuvassa molemmat nukkuu sohvalla niin että koiruus selkänojan päällä ja tyynynä käyttää eksän päätä. Se on paras otos ja vaikka on aika haikeet muistot tosta ni tähän päivään saakka se on kyllä rakkain kuva.

  180. http://i30.photobucket.com/albums/c336/tanzu_92/260113_2115732098095_1389488766_2583723_4118331_n.jpg

    Ylioppilaskuvaukset. Paikalla avustamassa rakkaimmat ystävät, aurinko paistoi vaikka sää olikin ollut ailahteleva aikaisemmin. Maailman tärkein hevonen odottamassa. Kolme kameraa räpsi kuvia mutta fiilis oli katossa, poseeraus oli rakkaiden ihmisten kanssa helppoa, tai no, ei sitä oikeastaan edes tarvinnut yrittää! Ainot asia mikä ei onnistunut oli hevosen korvien eteenpäin saaminen, se kun tykkäsi enemmänkin kuunnella minua! Näin siellä hilluivat ihmiset niin paperipussien kuin kauraämpärien kanssa… Hymyileminen ei ollut hankalaa ;) Mahtava päivä kaiken kaikkiaan, valokuvat muistona. Vaikka hevonen nukkuikin pois puoli vuotta sen jälkeen on nämä kuvat edelleen tärkeitä.

  181. Rakkain kuvamuisto on mun pikkuveljestä ja meidän koirasta jostain about 14 v. sitten. Se koira oli ihan mahdoton karkailemaan mutta oli ihan hulluna mun pikkuveljeen, joka oli silloin joku 3-5v. Siinä kuvassa mun veli pitää koiraa tiukasti sylissä kun äiti pelkäsi että se koira juoksee naapuriin ja koira? Se on vaan ihan onnesta soikeena kun saa olla mun pikkuveljen kanssa ihan kyljetysten :)

  182. Pistitpä vaikean kysymyksen. Spontaanisti mulle tuli kuitenkin mieleen rippikuvays, vaikka siitä onkin jo aika monta vuotta aikaa. Meniin konfirmaation jälkeisenä päivänä valokuvaamoon kukkapuskien kanssa. Olin silloin 15-vuotiaana aika ujo. Kuvat otettiin kameraliikkeen yläkerrassa. Mukava valokuvaaja jutteli koko ajan ja taustalla soi 50-luvun musiikkia. Kameran edessä oli jostain syystä yllättävän helppo olla ja tunsin itseni hetkittäin menneiden aikojen filmitähdeksi. Se oli hieno hetki se!

  183. Rakkain muisto liittyy edesmenneeseen pappaani. Pappa oli löytänyt landelta valtavan raparperin lehden ja kommentoi kuvaa ottaessani että tätä voisi käyttää sateenvarjona. Valitettavasti kuvan laatu on heikko mutta sen nähdessä tulee aina hymy huulilleni.

  184. Rakkain valokuvamuisto on kuva minusta 10 vuotiaana ja edesmenneestä koirastamme. Aivan tavallinen kuva, mutta silti erittäin tärkeä ja tälläkin hetkellä vitriinissä parhaalla paikalla :)<3

  185. En millään pysty valitsemaan vain yhtä valokuvamuistoa, sillä tärkeitä hetkiä on ikuistettu niiiiin monia. Yhdeksi niistä voisin kuitenkin mainita kuvan, jossa olen saanut ensimmäisen kerran syliini oman pienen koiranpennun. Tätä hetkeä ei unohda millään ja kuva muistuttaa mua olohuoneen hyllyn päällä edelleen siitä hetkestä. Kuvasta huokuu onni ja siitä huomaa, että kohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä (ainakin mun osalta :). Nyt koirani on jo 7-vuotias ja rakkaus senkun jatkuu ja kukoistaa. Tämä pieni karvapallo on mulle kaikki kaikessa ja tuo jokaiseen päivään iloa ja rakkautta <3 tiedän, että sinä ymmärrät tämän tunteen :)

  186. Ikimuistoisia valokuvamuistoja on vaikka miten paljon. Kaikki niistä liittyvät rakkaimpiin ihmisiin ympärilläni. Ehkä kuitenkin ensimmäisenä mieleen nousee ensimmäinen yhteinen ulkomaan matkani mieheni kanssa Mallorcalle ja siellä Alcudian rannalla meistä otettuun yhteiskuvaan. Siitä välittyy jotenkin niin hyvin se mahtava fiilis ja lämpö joka sillä hetkellä vallitsi. :) Näin muutama vuosi jälkeen päin muistelen edelleen lämmöllä sitä hetkeä ja koko lomaa. Ja onhan siitä muistona myös tuo sormus vasemman käden nimettömässä. ;)

  187. Paras valokuvamuistoni on kymmenen vuotta sitten otettu kuva poikaystävästäni ja minusta jossa rakkauden määrää ei voi sanoin kuvailla, ne katseet <3 Yleensä meidän yhteiskuvat ovat yhtä hulluttelua, joten se kuva on ainoa laatuaan missä tunteet on kunnolla saatu ikuistettua :D

  188. Rakkain valokuvamuistoni lienee ajoilta kun olin juuri oppinut kävelemään. Istun lapsuudenkotini keittiönpöydällä. Kyllä, pöydällä, en pöydässä tai tuolilla vaan pöydällä jalat levällään, pelkässä vaipassa ja syön isäni avustuksella silloista lempiruokaani, grillissä kokonaisena paistettua broileria. Voitte vaan kuvitella miltä näyttää maailman onnellisimman lapsen punajuurisalaatilla töhritty naama.

  189. Mulle kaikista tärkein valokuva on meidän vanhan talon edustalta talvelta kun oon ollut joku 2-3v. Kuvaus hetkee en itse muista mutta siinä kuvassa olen veljeni ja kahden serkkuni kanssa ja me ollaan aina oltu hirmuisen läheisiä. Kuva on hauska kun itse oon veljeni sylissä, serkkuni janne syö lunta ja mä ja toinen serkkuni senna nauretaan januskille. Se on vaan niin hauska ja lutunen kuva että se on ollu mulla kehyksissä nyt jotain 10v ja tulee aina olemaan jos on musta kiinni :–)

  190. Pienenä aina kun minulla oli syntymäpäivä mentiin kummitädin kanssa ottamaan kuvia minusta ja meistä. Olin aina innoissani kun pääsi leikkimään ja poseeraamaan. :)

  191. Olimme n. 10 vuotta sitten perheemme kanssa Euroopan kiertueella asunto-autolla. Valokuva-albumissani on kuva, joka on otettu Itävallan alpeilta. Pysähdyimme tien reunaan juomaan luonnonlähteestä vettä ja päätimme ottaa kuvan koko poppoolla. Reissu oli ikimuistoinen ja viimeinen matka koko perheen voimin, mikä tekeekin kuvasta niin ikimuistoisen ja ihanan.. :)

  192. Kuva minusta ja 1,5 vuotta vanhemmasta isoveljestäni kun itse olin n.2 vuotias. Kesäpäivänä istutaan Mummon ja Ukin vanhan puutalon kuistilla syömässä mansikoita. Veli syö mansikoita siististi pienestä kiposta. Minä, 15L ämpäri edessäni rohmuan mansikoita kaksin käsin, (suu ammollaan kuvassa) niin että suupielet ja posket ihan mansikassa. :D Kaiken huipuksi, isi-kulta oli leikannut tytöt otahiukset ennen kuin äiti saapui pari päivää myöhemmin perässä mummolaan… Voit vaan kuvitella, kuinka kaunista jälkeä tuli. Eipä ollut otsahiuksia juuri ollenkaan jäljellä, kun niin lyhkäseks leikattiin. :D

  193. Löysin vanhempien tyköä valokuva-albumista kuvan, siinä olen abaut 5 vuotiaana laiturilla isän ja papan kanssa. Kävelemässä kohti rantaa.. katson pappaa jotenkin niin sädehtivästi. Pappa on jo kuollut, mutta tiedän että hän suojelee minua loppuelämäni ajan <3 Jotenkin mielettömän hellyyttävä kuva. Aijon sen teettää mustavalkoiseksi ja laittaa seinälle.

    Sanna 3ov :)

  194. Taidanpa kerrankin osallistua näin huikeaan arvontaan! Rakkaimpiin valokuviin kuuluu minun ja ystävän valmistujaiskuva. Siinä hetkessä on jotain taianomaista tunnelmaa yksi etappi käyty elämästä läpi ja monta etappi vielä jäljellä yhteisen ystävyyden taipaleella. Valokuva on ainut kuva, joka minulla on omassa kodissa esillä.

  195. En osaa sanoa vain yhtä, sillä niitä on niin monta! Mutta yksi rakkaimmista on kuva, jossa pidän vastasyntynyttä pikkusiskoani ensimmäistä kertaa sylissäni :)

  196. Rakkain valokuvamuisto on siltä ajalta ku olin joku 0,5kk vanha. siinä kuvassa makaan isän paljaalla rinnalla pikkusena nyyttinä ja isän kädet pitivät minusta kiinni. Tulevaisuudessa haluan omallekin lapselle samanlaisen kuvan.

  197. Ihana toi kamera<3 Ja tota mä en oikeestaa tiiä mikä on mun rakkain valokuvamuisto mut monista ihanista hetkistä on kyllä tultu otettuu kuvia. Esim. Viime tammikuussa pääsin ekaa kertaa etelään niin sitä kuvasaldoo ei voi sanoin kuvaille:)eli sanotaan että vaikka joku niistä kuvista ois se paras:)

  198. Valokuvamuistoja on monta! Viime viikonloppuna juuri katselin pikkuveljen 15v synttäreillä vanhoja kuvia ja voi että <3 mutta yksi rakkaimmista on varmasti kuva perheestäni ylioppilasjuhlissani, se onkin kauniissa kehyksissä makuuhuoneen pöydällä <3

  199. Rakkaita valokuvamuistoja on monia. Itselleni kuvat ovat todella tärkeitä muistojen taltionnissa. Rakkaimpia muistoja ovat ehkä kuitenkin ne tilanteet joissa on itse ollut kuvaajana esimerkiksi lakkiaisissa, onnistuneilla reissuilla ym. kun onni on ollut aitoa. Jälkikäteen on mukava kuulla onnistuneista ja oikeaan aikaa otetuista kuvista.

  200. Hei Anna!
    Mun rakkain valokuvamuisto on tälläkin hetkelä seinälle kehystettynä. Kuvassa poseeraa mun rakas entinen hevoseni, joka ei valitettavasti ole enää minun. Heppa laukkaa iloisesti kesälaitumellaan, ja kuvan tunnelma on jotenkin aika haikea. Monet eivät ole edes tajunneet, että kyseessä voisi olla minun hevoseni (ihmiset, jotka eivät minua tunne) koska heidän mielestään taulussa oleva hevonen on kuin suoraan jostakin kiiltokuvasta otettu! :’)

    Hevonen on minulle edelleen rakas. Se tuli minulle aikoinaan huonosti pidettynä kodista, jossa sille ei talven kovilla pakkasillakaan annettu ”vaatetta” niskaan ja se oli todella lihavassa kunnossa ja paksussa talvikarvassa… Monet ystäväni sanoivat minulle, että älä ihmeessä osta tuollaista hevosta, mutta en luovuttanut, koska näin hevosessa jotain, josta tiesin että sillä on vielä toivoa loistaa kilparadoilla. Minulle tullessaan se oli hyvin vaikea käsitellä, – se pelkäsi mm. eläinlääkäriä, sitä ei saanut kuljetuskoppiin, se pelkäsi vettä eikä sitä voinut pitää normaalisti varustettaessa kiinni, sillä se sai vetopaniikkeja…

    Hevonen ehti olla minulla noin neljä vuotta, kun jouduin sen huonon rahatilanteeni vuoksi myymään uuteen kotiinsa. Minulta lähtiessään hevosta ei enää tunnistettu samaksi, vaan ihmiset kysyivät, olenko ostanut uuden hevosen! Sen karva kiilsi ja se oli saanut kunnon lihakset, se luotti ihmiseen jo aivan eritavalla, välillä jopa ravasi kuljetuskoppiin ja sitä pystyi uittamaan vedessä ja pitämään normaalisti kiinni. :) Se oli todella erikoinen ja hieno hevonen.

    Harmikseni hevonen ei päässyt niin hyvään kotiin, koska ostajat vaikuttivat ostotilanteessa täysin erilaiselta, ja päätyi aivan erilaiseen käyttöön, kun olin kuvitellut. Seuraan hevostani nykyään enää haikein mielin sen uuden omistajan kanssa kisaradoilla, ja selailen vanhoja yhteisiä hetkiä valokuvien kautta, ne eivät häviä minnekkään! <3

  201. Mikä on teidän kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistonne?

    Mulla ei oo mitään tiettyä rakasta valokuvaa, vaan niitä on kokonainen sarja! Kuvat liittyvät yhteen elämäni parhaista päivistä ihanissa maisemissa. Asuin pari vuotta sitten Perthissä, Australiassa. Lähdimme suurella kaveriporukalla purjeveneillä Carnac-nimiselle saarelle, joka on kuuluisa hylkeistään. Päivä koostui auringonpaisteesta, hietikolla köllivistä hylkeistä, aarre-saaren tapaisista piilossa olevista luolista, herkkueväistä, auringonottamisesta, naurusta ja parhaista ystävistä. Meillä oli mukana vedenkestävä kamera, ja tuona päivänä sillä otetut kuvat palauttaa aina mieleen parhaat muistot ja miten onnellinen olin sinä päivänä :)

  202. Kaikkein rakkaimpana valokuvamuistona tuli heti mieleen maailman romanttisin kuva minusta ja poikaystävästäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, jolla olimme yhdessä kaksin. Kuva on otettu Eiffelin tornin juurella. En ikinä unohda sitä matkaa :-) siitä on jo yli vuosi aikaa eikä olla päästy vielä (köyhät opiskelijat) seuraavalle matkalle, mutta sitä odotellessa!

  203. Kerrankin kysymys, johon mulla tuli kuin apteekin hyllyltä selkeä vastaus mieleen! Jes. Niin lähellä sydäntä on valokuvaus, kuin myös kauniiden kuvien katselu.♥

    Vaikka mulla on ihan hirmuisesti muistoja liittyen valokuvaukseen, ja on todella paljon rakkaita kuvia, niin silti mun rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti eräs valokuva minusta ja rakkaasta isoveljestäni. Se on otettu pari vuotta sitten, kun olimme vierailemassa tätimme luona Oulussa. Olin tuohon aikaan erittäin kiinnostunut valokuvaamisesta, tuollakin reissulla kuvia tuli tuhansia – jopa muutamia onnistuneita ;) Reissun aikana kävimme monissa paikoissa, kuten Hailuodossa, josta myöskin kyseinen kuva on otettu.
    Kuvan on ottanut tätini, kun kävelimme veljeni kanssa niillä ihanilla hiekkarannoilla – taustalla näkyy tuulivoimala, joitain rakennuksia ja ihana ihana meri. Kuva on täysin tilannekuva – veljeni katsoo viistosti maahan ja minä häneen, meillä molemmilla on kengät kädessä. Ei se varmaan valokuvauksellisesti ole mitenkään erityisen hyvä, mutta minulle sillä on aivan erityinen merkitys. Olen rakastanut tuota kuvaa ehdoitta siitä lähtien, kun sen näin. Se löytyy mun makuuhuoneen seinältä isona tauluna, ja kulkee aina mukana puhelimen taustakuvana.
    Kuvasta niin tärkeän tekee kai se, että siinä tiivistyy kaikki. Veljeni on ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle, tuo päivä ja koko reissu oli aivan mahtava, rakastan tuota maisemaa ja äh, kaikki. Siinä vaan toimii kaikki. En tiedä mitä tekisin jos tuo kuva joskus häviäisi, se olisi oikeasti todella kova paikka.

  204. Kyllä ne rakkaimmat valokuvamuistot löytyy äidin ja isän luota valokuva-albumeista, valokuvia lapsuudesta ja touhuista siskojen kanssa :) aika rakas on myös tuo tänä syksynä otettu kihlakuva :)

  205. Rakkain valokuvamuisto on yksi ihana hevoskuva, jossa mun lemppparihevoset rapsuttavat söpösti toistensa kauloja. Siinä on kiva tunnelma, hyvät värit ja mieleen tulee aina kesä!:-)

  206. Kaikkein rakkain valokuvamuisto sijoittuu viime syksyyn ja seikkailureissuun Espanjassa poikaystäväni kanssa. Miehekkeeni oli haaveillut filmikamerasta iät ja ajat ja kesällä ennen reissua hän sen hankkikin. Hänellä oli kesä aikaa opetella käyttämään kameraa ja nyt meillä on ihanasta, yhteisestä reissustamme muistona ihka oikeita, teetettyjä valokuvia! <3 Filmiä oli rajoitettu määrä ja tuntuukin, että noilla tarkkaan valikoiduilla kuvilla on tuhat kertaa enemmän tunnearvoa kuin digikamera kuvilla, joilla pystyy ottamaan samasta kohteesta kuvia miten paljon haluaa. Eikä ole pelkoa, että valokuvat katoaisivat tietokoneen syövereistä jonnekin :)

    Mutta olishan tommonen mikrojärkkäri filmikameran rinnalle aikas näppärä! ;)

  207. Kaikkein rakkain.. Voih. Niitä on niin monia. :) On paljon ihania valokuvamuistoja liittyen rakkaisiin, matkoihin ja tärkeisiin elämäntapahtumiin. Niitä on vaikea laittaa järjestykseen koska kaikissa on jotain omalla tavalla ikimuistoista.

    Valitsen kuitenkin erään lomamatkan, jonka teimme lukioaikoina (kohta kymmenen vuotta sitten) Islantiin. Tuolta matkalta on taltioitu jos jonkinlaisia upeita valokuvia hienoista maisemista ja hauskoista hetkistä.

    Yksi hetki oli kuitenkin ylitse muiden. Matkan ajankohta sattui marraskuulle, jolloin Islannissa oli jo melkoisen kylmää ja talvista. Meninne ison matkapoppoomme kanssa ensimmäisenä iltana vierailulle mahtavalle kuumalle lähteelle Blue Lagooniin. Oli jo pimeää kun uiskuntelimme kuumassa vedessä ja päätimme ottaa ryhmäkuvan. Kuvanottohetkellä alkoi sataa lunta ja kuvasta tuli todella ihana. Parasta on kuitenkin se kuvan tunnelma. Iso poppoo ihmisiä hyvällä fiiliksellä lämpöisessä vedessä, samalla kun kauniit lumihiutaleet leijailevat alas. <3

  208. Mun rakkain valokuvamuisto on se, kun mun pappa otti musta ja mun äidistä kuvan polaroid-kamerallaan joskus 90-luvulla, olin ehkä noin kolmevuotias. En tiennyt koko kuvan olemassaolosta, kunnes pappa pari vuotta sitten antoi mulle sen kuvan sekä sen polaroid-kameran millä kuva on otettu. Se kuva on tosi ihana, vanhan näköinen ja sellainen oranssinrusehtava. Olen yrittänyt löytää kameraan filmiä mutta sitä ei tahdo löytyä, tai jos jostain netin syövereistä löytyy niin se on tosi kallista. Toivoisin niin, että saisin joskus edes yhden filmin, silloin ottaisin kuvat kaikista rakkaista, jotta niistä olisi minulla edes yhdet konkreettiset kuvat olemassa. Digikuvia kun ei tule enää teetettyä. Ja rakastan muutenkin polaroid-valokuvia :)

  209. Ikimuistoisin valokuva on ehdottomasti viiden vuoden takaiselta Thaimaanreissulta missä yllättäen eläintarhavierailulla minut vedettiin norsujen aaitaukseen, käskettiin maahan makaamaan ja norsu ”talloi” minua eli lempeästi taputteli jalalla pyllylle, kuvaa katsoessa ei voi olla nauramatta :D

  210. Valokuvamuistoni liittyy valokuvaan minusta ja edesmenneestä isästäni. Kuvassa olen vuoden ikäinen, leikimme yhdessä, nauramme ja katsomme toisiamme silmiin. Kuva muistuttaa isän rakkaudesta mua kohtaan.. Ehdottomasti paras valokuvamuisto!

  211. Rakkain valokuvamuistoni on se, kun minut ja kaksi edesmennyttä siskoani ikuistettiin samaan kuvaan joulukuusen eteen tonttulakit päässä. Muistan ikusesti kuvan kautta tuon hetken iloisuuden :)

  212. rakkain valokuva taitaa olla minun ja mieheni kihlajaiskuva ja meidän esikoisen ensimmäinen ultra kuva ja tietysti hänen muut kuvat :) rakkaita valokuva muistoja on paljon kun rupeaa miettimään.

  213. Tärkein mulle on kuva, missä ollaan mun kahden pikkuveljen kanssa sylikkäin ja ollaan ihan lapsia vielä. Erityisen tärkeän tästä kuvasta tekee se, että toinen pikkuveljeni on kuollut, eikä hänestä siis enää saa uusia kuvia.

  214. Voi ei, tuota kameraa olen salaa joulupukilta toivonut jo pitenmmän aikaa. ;)
    Rakkain valokuvamuisto on viime kesänä Ameriikasta, seisoimme kavereiden kanssa sillalla hyppäämässä veteen ja pidimme toisiaan käsistä kiinni, laskimme kolmeen ja hyppäsimme. Elämäni paras kesä parhaan ystäväni kanssa.

  215. Mun yks parhaista valokuvamuistoista on vähän outo. Joskus vuonna 2008 makoiltiin (nykyään entisen) poikaystävän kanssa mun sängyllä ja kokeiltiin sit kameran eri ominaisuuksia yhdessä. Lopulta otettiin sitten itselaukaisimella pari sataa kuvaa :D Kuvien joukosta löytyy kuitenkin yks ihan valloittava tähti; tää tyttö näyttää kylpyankalta ja poikaystävä marsulta. Kuva jaksaa naurattaa edelleen ja muisto siitä hetkestä, niistä jutuista ja siitä onnellisuudesta on vaan piirtyny tarkasti mieleen <3

  216. Ehdottomasti valokuva musta ja mun kahdesta isoveljestä, joka on otettu uutenavuotena 2009! Kuvan tunnelma on niin mahtava, me kaikki hymyillään ihan samalla tavalla ja halataan toisiamme. Siitä valokuvasta kyllä huokuu sisarusrakkaus ja fiilis, että elämä on ihanaa :) Ehkä suuriin hymyihin on myös vähän vaikuttanut kupliva, mutta ei se mitään! Pidän valokuvaa kehyksissä mun hyllyllä ja joka aamu kun herään nään sen ensimmäisenä ja se muistuttaa mua mun ihanista, suojelevista isoveljistä. Perhe on tärkein<3

  217. Mulle henkilökohtasesti tärkeimpiä muistoja on paljon, mutta mieleen on jäänyt monetjuhlat ja kaverien kanssa vietetyt hetket.
    Musta valokuvaaminen on muistojen ikuistamista, niin hyvien kuin pahojenkin. Minä itse olen ikuistanut erittäin paljon ihania muistaja, mutta ensimmäisenä tuli meileen todella ihana kuva mun kavereista, se on otettu hämärässä ja jokainen nauraa räkättää jollekkin tyhmälle jutulle, mutta se kuva taisi poistua kun luulin että kuvat on jo koneella ja siivosin kameraani :(

  218. Rakkain valokuvamuisto itselleni on siskojen kanssa otettu yhteiskuva. Kuva on vuodelta 96-97, jolloin itse aloitin eskarin :) Seisomme etuoven edessä ja meillä kaikilla on niin leveä hymy ja polkkatukat (jotka oli niin IN siihen aikaan, ainakin äitien mielestä ;) ) Rakkaimman siitä tekee se, että sitä katsella voin muistella hyviä lapsuusvuosia, kun ihania siskoja näkee harvemmin toisen asuessa englannissa ja toisen pääkaupunki seudulla :)

  219. Rakkain valokuvamuisto on kuva jossa olen minä, pikkuveljeni, isäni ja isoukkini. Kun ensimmäisen kerran kuvan näin huomasin, että meillä kaikilla on samanlainen hymy. En ikinä aiemmin ollut ajatellut enkä huomannut asiaa, mutta hymy siinä huulille tuli kun kuvan näin :) Siinä hetkessä tajusi, että jotkin piirteet todella periytyy ja jotkin piirteet saattavat tulla jopa isoukeilta- ja mummoilta asti! Siinä tuli kyllä jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne jota on vaikea jälkikäteen tämän paremmin selittää :)

  220. Hmm yllättävän vaikea kysymys ! Mun tulee kuvattua todella paljon, mutta suurin osa niistä on ns. ”merkityksettömiä” kuvia jos näin voi sanoa (kuva uudesta kynsilakasta blogiin, kuva mun aamupalasta tai hammasharjasta yms.). Mutta eihän tässä sen kuvan tarvinnutkaan olla hieno tai merkityksellinen vaan just sen hetken siinä kun sitä on otettu. Joten viime huhtikuussa kun oltiin ihan parhaiden tyttöjen kanssa Rodoksella ja yhtenä iltana tunnelma meni väsyneenvilliksi (ja villillä en nyt tosiaan tarkoita mitään kimppakivaa haha:p) mutta baariin asti ei koskaan päästy kun päädyttiin pelleilemään kameralle, toisillemme ja ei millekään. Siinä illassa ja niissä tunneissa oli vaan kaikki! En oikein tiedä miten tätä nyt selittäisi, mutta koitetaan. Niiden tuntien aikana olin kuolla nauruun, olin onnellisempi kuin ehkä koskaan ja olin niiin oma itseni kuin koskaan olen ollut. Ja se että mun parhaat kamut oli siinä mun kanssa ja että tuota iltaa ollaan muisteltu yhdessä ja noille kuville ollaan käkätetty kuin vanhat noidat niin on vaan ihan parasta! Aina mulle tulee Kaija K:n Kaunis rietas onnellinen -biisistä toi hetki mieleen. En tiedä vastako tää nyt tuohon kysymykseen ihan täydellisesti, mutta noi kuvat on koneella ja kovalevyllä ja pari päivää sitten tilasin vielä paperiversiot noista kanssa, että noi hetket pysyy aina tallessa:)

  221. Tälleen joulun alla vastaan että rakkaimpia valokuvamuistoja on valokuvat lapsuuden jouluista. Niitä on monesti naurettu jälkikäteen, esimerkiksi yhdessä kuvassa pukin valkoisen parran alta näkyy tosi hyvin omaa, tummaa partaa :D

  222. Rakkain muistoni on kuva minusta ja avomiehestäni kun pelleilimme kameran kanssa kotona. Mieheni lähti iltavuoroon ja muutamaa tuntia myöhemmin sain viestin että hän on joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen. Hän kuitenkin onneksi selvisi siitä viikon sairaalareissulla, mutta nyt tuo kuva on muistuttamassa minua siitä kuinka tärkeää on joka päivä muistaa arvostaa niitä hetkiä kun toisen kanssa saa viettää. :))

  223. Jäin miettimään, että minkä kuvan pelastaisin palavasta talosta, niin kyllä se olisi niinkin ”tavanomainen” kuin meidän hääkuva. Ei ehkä mikään yllä ylitse sen. Toisaalta myös yksi polaroidkuva ennen naimisiinmenoa on ihana. Istutaan sylikkäin kesällä ystävien pihalla.

  224. Paras valokuvamuisto on aika vaikea valitaa.. :) Mutta yksi ihanimmista on varmasti kuva minusta ja siskostani Thaimaassa. Kauniit maisemat ja uskomattoman ihana päivä, kasvoilla sellaiset hymyt ettei paljon kysyttävää jää kuvaa katsellessa! Tämän kuvan olenkin teettänyt tauluksi ja se lähtee siskolle lahjaksi jouluna!

  225. Vau! Ihan huikea palkinto!! :)

    Miun rakkain valokuvausmuisto on viime syksyltä. Olin silloisen (yhyy :<) maailman ihanimman poikaystävän luona hänen kotipaikkakunnallaan. Lähdettiin aamulla seitsemältä metsään! Minä puin ainakin kuusi paitaa päällekkäin ja näytin maastonvihreässä fleece-asussani aivan sumopainijalta. Poikaystävä halusi näyttää minulle teerenmetsästystä, minun pyynnöstä. Oltiin siellä kivien kupeessa vielä vähän hämärässä metsässä hiiren hiljaa. Se oli tosi maagista, kun kaikki alkoi herälilemään! Linnut, niillä oli vaikka minkälaisia ääniä. Parin tunnin päästä poikaystävä sai ammuttua yhden teeren, ainoan, mikä sinä aamuna uskaltautui meidän lähelle sinne metsään. Hän kantoi saaliin minun, maailman lintukammoisimman ja "kaupunkilaisimman" tyttösen vierelle. Siitä oli ehdottomasti saatava kuva, tai kukaan kavereistani ei ikinä uskoisi! Aseteltiin linnunraato kiven päälle ja haulikko hienosti siihen viereen. Minä istun kyykyssä niiden vieressä ja hymyilen leveää, kauhunsekaista hymyä. Sen jälkeen kaappasin poikaystävän halaukseen ja otettiin kuva meistä kahdesta. Se on ehkä kaunein minusta koskaan otettu kuva. Minulla ei ole yhtään meikkiä, ja silmät ovat aikaisesta herätyksestä vieläkin väsyneet. Sumopainijan vaatteet ja joku karsea poikaystävän äidin pipo. Mutta minun hymy on niin aito, se on onnellinen. Ja aamun valo näyttää kännykän huonolaatuisella kameralla kuvatussa kuvassa niin kauniilta. Ja poikaystävä söpöltä. Se on minun rakkain muistoni meistä kahdesta. Hän näyttää kuvassa äreältä otsaryppyineen ja minä intoilen taustalla. Sellaista meillä oli. Minä olin sellainen raivostuttava joka paikassa hyppivä höperö, ja hän yritti hillitä minua vaikka rakastikin minussa varmasti juuri sitä. Ollaan erottu alle kuukausi sitten ja tuntuu pahalta, mutta tiedän, että sitä kuvaa katselen vielä monta kertaa hymyillen.

  226. Paras valokuvamuisto on aika vaikea valitaa.. :) Mutta yksi ihanimmista on varmasti kuva minusta ja siskostani Thaimaassa. Kauniit maisemat ja uskomattoman ihana päivä, kasvoilla sellaiset hymyt ettei paljon kysyttävää jää kuvaa katsellessa! Tämän kuvan olenkin teettänyt tauluksi ja se lähtee siskolle lahjaksi jouluna!

  227. On täysin mahdotonta valita ”kaikkien aikojen rakkainta valokuvamuistoa” ! On niin totta kun sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kaikkiin kuviin liittyy niin monta hyvää (ja joskus huonompaakin) muistoa…

    Yksi kuvista, joka tuli heti mieleen on kuva, joka on otettu luvattoman kauan sitten. Kuvassa on minä ja kaksi pitkäaikaisinta ystävääni. Kaksi sellaista ihmistä, jotka olen tuntenut aina. Kuvanottohetkellä olimme 7- tai 8-vuotiaita ja tänä vuonna täytämme (täytimme) kaikki 20. Kuvassa me istutaan sängyllä vierekkäin ja pidetään kiinni toisistamme. Me hymyillään mielipuolisen paljon ja vaikka purukalusto on jokaisella hieman vajaa olen varma, että kuvasta olisi tullut mainio mainos Pepsodentille.

    Kuva on äärimmäisen huvittava. Mut se mikä siitä tekee niin tärkeän on se, että en nykyisin näe näitä tyttöjä kuin ehkä kerran vuodessa. Juttelemme facebookin välityksellä hyvin harvakseltaan. Toinen heistä on naimisissa ja toisella lapsi. Mutta nämä kaksi tyttöä (naista) tuntevat minut läpikotaisin ja minä heidät, vaikka olemme harvoin yhteyksissä. Olemme tunteneet toisemme niin kauan ja niin pienestä asti. Lähes 20 vuotta… Kuva tuo paljon hyviä muistoja mieleen ja saa hymyilemään lähes yhtä mielipuolisesti kuin tuolloin :)

    • Noin puoli vuotta sitten tuli ihana kuvausmuisto ja kuvia, kun olin kuvaamassa raskaana olevaa rakasta serkkuani. Olimme sopineet, että otamme herkkiä saippukuplakuvia vähän ennen laskettua aikaa, kun maha on pinkeimmillään. Kuvista tuli äärettömän kauniita ja onnistuneita. Maha näyttää yliluonnollisen isolta ja odottava äiti hehkuvalta. Parhaan fiiliksen kuviin kuitenkin toi fakta, että synnyttämään lähdettiin samana päivänä, pari tuntia myöhemmin. Nyt maailman suloisimman vauvan sängyn yläpuolella on kauniita kuvia odottavan äiskän masusta – juuri siltä päivältä, kun hän syntyi.

  228. Ensimmäisenä mieleeni tuli avomieheni seurustelun alkuaikoina minulle whatsappissa laittama kuva kesäisestä järvimaisemasta kun aamuaurinko alkaa sarastamaan. Mies oli ollut 20 h töissä ja väsyneenä menossa aamuyöllä nukkumaan. Hän oli huomannut ikkunasta, miten kaunis maisema ulkona oli ja oli mennyt rannalle kuvailemaan. Hän lähetti minulle viestillä kuvan ja ihania sanoja, joita en ikinä unohda<3 Ihana mies!

  229. Rakkain valokuvausmuistoni on pakko olla se kerta jolla sain nykyisen kamerani :) Puhuimme isäni kanssa hänen valokuvaaja kaverinsa kuvista, ja isäni totesi ”jos saat kuvan teerestä soidinmenon aikana niin ostan sulle järjestelmäkameran”. Ryhdyin sitten tuumasta toimeen ja heräsin seuraavana lauantaina puoli viiden aikaan ja kävelin noin kilometrin päässä olevan pellon laitaan ison kiven viereen piiloon istumaan. Odottelin noin tunnin ennen kun ensimmäinen teeri edes ilmestyi näkökenttääni. Hetken päästä niitä oli jo useampi, ja aloin innoissani kuvaamaan kummisedältäni lainaamalla digikameralla ja sainkun sainkin jokseenkin hyviä kuvia teerien soidinmenosta. Palasin innoisani kotiin, herätin isäni ja näytin innoissani kuvia, jotka sain napattua. Seuraavalla viikolla olinkin jo onnellinen Canonin järjestelmäkameran omistaja! :) Tuo kamera on ollut minulla nyt jo 4 vuotta.

  230. Asuin ennen Havaijilla ja pari viikonloppua ennenkuin palasin Suomeen menin ystävieni kanssa roadtripille saaren ympäri. Retkellä otimme meistä viidestä kuvan missä seisoimme keskellä tietä ja nykyään kun minulla on huono mieli niin katson sitä kuvaa ja palaan siihen hetkeen:)
    -e

  231. Heips!

    Rakkain valokuvamuistoni on Keniasta, jossa pyörähdettiin useamman kuukauden verran perheen kanssa reissatessa. Olin 5 vuotias, ja rakastuin tulenpalavasti yli kaksimetriseen kokkiin. Pussailin tätä herrasmiestä sillä palolla, mitä vain 5 vuotiaasta ensi kertaa ihastuneesta voi löytyä. Vanhempieni ystävät kauhistelivat tätä ja varoittelivat hivistä, mutta onneksi vanhempani eivät olleet tuolloinkaan tietämättömiä tarttumistavoista, vaan antoivat pikkuisen pellavapään punastella rauhassa ison miehen lempeässä sylissä. Ihana muisto, ihana kuva!

  232. Mun rakkain valokuva muisto on kuva musta ja parhaasta kaveristani vuonna 2010. Kolme vuotta sitten, kun olimme parhaita ystäviä. Kahdessa vuodessa meidän välillä on tapahtunut paljon. Meinattiin jo niin sanonotusti kasvaa erilleen, kunnes mulle tuli elämässä semmoinen tilanne, että tarvitsin häntä. Siitä päivästä lähtien ollaan taas oltu parhaita ystäviä, ja toiselle voi puhua ihan mistä haluaa! Ilman häntä en olisi varmaankaan tässä <3 Tuo kuva muistuttaa mua aina siitä, ettei päästetty toisitamme irti eikä päästetä ikinä! <3

    Tämä arvonta on kyllä ihana! Mulla olisi niin tarpeessa uusi kamera, mutta yläkoululaisen budjetilla en semmoista nyt pysty hankkimaan…

  233. Rakkaimmat valokuvamuistot syntyy aina tärkeiden ihmisten kanssa. Kaikista ihanimpia kuvia minusta saa poikaystäväni kanssa ja kaikista mahtavin on ensimmäinen yhteinen valokuvamme kuukausipäivänämme 6.12.2010. Muistelen hetkeä aina lämmöllä kun näen kuvan. Kamerani meni juuri rikki, olisi aivan mahtavaa voittaa nyt uusi kamera ja tehdä lisää ihania muistoja. :-)

  234. Varmaan kaikki kuvat jotka on otettu ystävien kanssa, niitä katsellessa voi muistaa sen tunteen mikä on ollu kuvanottohetkellä, ja se on ollut onnellinen ja iloinen. Niistä tulee aina hyvä mieli :)

  235. Jouduin miettimään tätä pitkään ja ensin olin sitä mieltä, että se on lapsuuden kuva nykyään jo edesmenneen isäni kanssa. Mutta ehkä se kuitenkin on kuva kahden tunnin ikäisestä pojastani 5vuotta sitten. Takana oli 9kk rankkaa odotus aikaa yksin. Siinä yöllä katsellessani nukkuvaa esikoistani, sydämeni täyttyi rakkaudesta ja varmuudesta. Me selviämme, me kaksi vastaan muu maailma. Mustavalkoinen kuva nukkuvasta kauniista lapsesta on yhä parhaalla paikalla kodissamme vaikka uusia kuvia on vuosien aikana tullut paljon.

  236. Rakkain valokuvamuistoni: Ruotsinmatka sukulaisiin joskus vuonna 1986. Sisareni istuu maassa sipsipussi kädessään ja vieressä sukulaisten boxerinarttu rouskuttaa sipsejä. Siinä on jotain suloista ja herkkää tunnelmaa :)

  237. Vaikee kysymys, sillä valokuvia on tullu otettua elämän aikana niin monesta eri tilanteesta rakkaiden ihmisten kanssa. Lempibändin (Linkin Park) keikan kuvaaminen vuos sitten kesällä vois olla yks niistä, mutta ehkä kaikkein tärkeimmäks nousee kuvaushetket isoveljen kanssa. Välimatkaa meillä on useita satoja kilometrejä mutta rakkaampaa ihmistä maailmasta saa ettiä. Useita tunteja ollaan vietetty kuvaillessa ja kuvia käsitellessä mutta näistäkin hetkistä tärkeimmäks nousenee viime kevään Wanhat, jollon veli kuvas mut kotistudiossa. Ja tärkein kuva siitä päivästä löytyy oman huoneen seinältä isossa koossa: minä prinsessana silittelemässä 3,5-vuotiasta labradorinnoutajaa (maailman paras tätiettävä!) ja meidän välisessä katseessa on paljon tunnetta. Mun puolelta ehkä eniten sitä onnellisuutta ja rakkautta, koiran puolelta mun kädessä olevan herkkupalan himoa ja siitä seurannutta kerjäävää suloista katsetta :D

  238. Itse rakastan valokuvausta, sillä kuvien kautta fiilikset palaa aina mieleen, ne kultaavat muistot ajatuksiakin paremmin, pienessä ajassa tapahtuneen henkisen- kuin fyysisenkin kasvun huomaa.

    Kaikkein tärkein kuva, ilon ja onnellisuuden fiiliksen muistuttaja, on otettu vuonna 2011, kun olin matkalla Los Angelesissa, Angel-stadiumilla pesispelissä sillä hetkellä. Kuvitelkaa, en tod ole pesisfani tai mitään, mutta valot, pimeys, palmujen ihana tuoksu, todella tärkeä ihminen vierellä. Virheetön olo. Ihana näkymä ja unelma just toteutunut. Rakkain kuva <3

  239. Mun rakkaimpia kuvia on kaikki 600 kuvaa 2011 kesän kielimatkalta, koska niistä tulee niin ihania muistoja. Tähän arvontaan ajattelin kuitenkin osallistua toisella kuvalla.

    Se on iskän ottama kuva mun 1-vuotis synttäreiltä. Istun siinä syöttötuolissa ja äiti on kyykyssä mun vieressä. Mulla on siinä sellanen levee hymy ja silmät loistaa, samoin äitillä. Siinä kuvassa on jotain sellasta mitä rakastan ihan järjettömän paljon. Siitä huokuu semmonen lämpö, ilo ja rakkaus :) Tosta kuvasta on tullu mulle vielä tärkeempi, koska oon tajunnu että musta ja äitistä ei hirveen montaa yhteistä kuvaa oo. Oon tässä just kehittelemässä sen tyylistä valokuvakollaasia mun seinälle mikä sullakin oli sillon Ausseissa ja oon ajatellu että toi kuva tulee siihen keskelle :)

  240. Mun rakkain valokuvamuistoni on ehdottomasti kesällä 2006 otettu kuva, jossa on minä ja mun kaksi parasta ystävää. Kuva on otettu toisen ystäväni edesmenneen isän vanhalla filmijärkkärillä ja maataan kaikki yhdessä läjässä puistossa hymyssäsuin ja aurinko laskee meidän selkien takana. Kuvan laatu ei oo mitenkään huikea, mutta tunnelma sitäkin parempi. Kuvasta on mennyt jo vuosia ja silti muistan edelleen sen tunnelman ja ihanan vapauden, mikä silloin vallitsi. Kuvan oton jälkeen ollaan kaikki kasvettu aikuisiksi ja lähdetty eri suuntiin elämissämme. Ollaan asuttu eri maissa ja eri kaupungeissa ja ystävyys ei oo silti kadonnut mihinkään. Vaalin tuota kuvaa varmasti ikuisesti.

  241. Tuli ensimmäisenä mieleen valokuva yli 10 vuoden takaa, joka on tuolla meidän lipaston päällä. Siinä kuvassa ollaan mä ja mun sisko ja äiti on ottanut sen. Meistä ei oo mitään semmosia kuvia niinkun aika monella perheellä et ne on menny ammattivalokuvaajalle ottaan hienoja kuvia, mutta äiti sitten halus sillon että meistä on joku kuva ja sitten se teki meille letit ja laitto hienot mekot päälle. Siinä kuvassa on semmonen jotenki tosi vanhanaikanen tunnelma kun ne mekot on semmoset kukkakuvioiset ja rusetteja ja pitsikoristeita helmassa ja puhvihihat. Se kuva on myös otettu filmikameralla niin sekin tekee siitä vanhannäkösen. Mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen ja muistan et se oli tosi jännää kun niitä kuvia otettiin :D

  242. Tähän mennessä tärkein valokuvamuisto on yksi viime kesänä otetuista hääkuvistamme. Kuva oli ensimmäinen, joka meistä otettiin, seisoimme vanhan kartanon rappusilla, kun keskellä hellepäivää polvipituiseen mekkooni tarttui tuuli. Helmani nousivat ilmaan noin sekuntiksi ja kuvaaja nappasi juuri samaan aikaan ensimmäistä otosta. Tämä hetki tallentui filmille juuri sellaisena kuin oli, molemmilla aito nauru kasvoilla ja minä jo valmiina laskemaan helmaa. Aitoa iloa, naurua ja rakkautta! Tämä kuva kilpailee vuoden Hääkuva 2012 -tittelistä ja koristaa olohuoneemme seinää kunniapaikalla :-)

  243. Rakkain valokuva muisto on kun oltiin parivuotta sitten laskettelemassa lapissa ja oli niin kaunista joten kuvia tuli otettua paljon! Edelleen katselen niitä kuvia lämmöllä :)

  244. Mun rakkain valokuvamuisto on viime juhannukselta. Oltiin kaveriporukalla mökillä, ja keskiyön aikaan oltiin kuvaajaa lukuun ottamatta koko porukka järvessä auringon noustessa taustalla, siitä hetksestä tuli ihan mielettömän kaunis kuva ja ne muistot mitä siihen hetkeen liittyy on niin huiput :)

  245. Ehdottomasti yks parhaita valokuvamuistojani on Thaimaan rannalta, kun aivan upean päivän päätteeksi nappailtiin miehen kanssa tyhmiä hassuttelukuvia palmujen alla :)

  246. Rakkain valokuva on isäni ottama mustavalko kuva äidistäni, kun he olivat nuoria. Äitini kuoltua kuva on ollut aina esillä piirongin päällä ja hän näyttää siinä niin kauniilta ja onnelliselta, että kuvaa katsoessa tulee aina hymy huulille ja kaikki onnelliset muistot mieleen :)

  247. Ähhh… ekana tulee mieleen videokuvaa (90-luvun alussa kuvattu) jossa oon noin vuoden ikänen, käsi kipsissä ja yritän varastaa ystävän vaunujen alta mustikoita… tilanne on niin hulvaton ja muistan aina sen videon.. mutta itse valokuvista ehkä kaikkein tärkein on meidän perhevalokuva jostain 90-luvun puolivälistä, kun perhe oli vielä koossa ja kaikki hyvin <333

  248. Löysin vuosia sitten yläasteikäisenä äitini mustavalkoisen rippikuvan 70-luvulta. Hän on siinä kuvankaunis, vanhat isot silmälasit päässä ja samanlainen etutukka kuin minulla silloin. Pyysin äidiltä luvan ja laitoin kuvan kehyksiin huoneeseeni. Siitä lähtien (eli jo 10 vuotta) kuva on kulkenut mukanani kämpästä toiseen, ollen aina paraatipaikalla!

  249. Mun rakkain valokuvamuisto on sellanen valokuva, jossa oon kaksvuotias ja pidän sylissä mun puolivuotiasta pikkuveljeä sylissä ja annan sille pusun poskelle. Se muistuttaa aina siitä, kuinka kiva lapsuus meillä oli yhdessä. Nyt asutaan molemmat jo omissa kodeissa, mut silti pikkuveli on aina pikkuveli, rakas ja tärkee:)

  250. Ehdottomasti rakkain valokuvamuistoni on monen vuoden takaa, käväällä kävin perheeni kanssa läheisellä koskella (asumme maalla) kuvailemassa sitä kun jäät sulavat. Aurinko paistoin ja pakkasta oli vähän. Puut olivat valkeina lumesta ja jäästä. Se oli kaunista :)

  251. Rakkain valokuvamuistoni on ehdottomasti se, kun keväällä pois nukkuneen koira-vanhukseni kanssa otettiin yhteiskuvia. Alkukeväästä rakas koirani nukkui pois ja toukokuun lopussa kamerani lopetti toimintansa. Keväällä menetin siis kaksi itselleni tärkeää asiaa. Onneksi molemmista on muistot tallella.

  252. Rakkain valokuvamuistoni on ensimmäinen valokuva toukokuussa syntyneestä esikoisestani. Rankan synnytyksen johdosta omat muistikuvat ovat hieman hataria, joten valokuvat pienen ensimmäisistä hetkistä ovat kultaakin arvokkaampia. Nuo pienet muuttuvat niin hurjaa vauhtia, muutamassa kuukaudessa ehtii jo ”unohtaa”, miltä se oma pieni näytti vielä hetki sitten. Onneksi on valokuvat muistona! <3

  253. Rakkain valokuvamuisto liittyy ehdottomasti vuosien takaiseen syksyyn. Äiti oli ostanut uuden kameran ja tottakai sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Niin me sitten (äiti, sisko ja minä) lähdimme seikkailemaan mielenkiintoisiin paikkoihin lähiympäristöömme. Reissulta tuli niin ihania muistoja ja kivoja kuviakin, joitakin niistä taitaa vielä tänäkin päivänä olla itselläni tallessa DeviantArtissa. Ihanaa yhdessäoloa, jota muistelee kaiholla etenkin nyt kun asuu kauempana perheestään.

  254. Mun kaikken rakkain valokuvamuisto. Tää on aika vaikee ja en kyllä pysty sanomaan rakkainta :D Joten sanon 2 rakkainta!

    Toinen on kuva musta ja mun vaarista kun olin pieni, siinä jossain -90 luvun hujakoilta. Siinä kuvassa mä ole vaarin sylissä ja vaari pitää musta kiinni ja hymyilee niin onnellisen näköisenä! Vaari on mulle muutenki tosi rakas vaikka onkin aika vähäpuheinen ja ei näytä tunteitaan niin selvästi, niin silti siinä kuvassa on niin onnellinen tunnelma että se on mun seinällä :)

    Toinen kuva taas on erilaisella tavalla rakas nimittäin se on viimevuoden jääkiekon MM-kisojen aikana otettu yhteiskuva musta ja Ilja Nikulinista (eli Venäjän MM-joukkueen pitkäaikaisesta kapteenista) :D. Ilja on ollu mulle tooosi merkittävä ihannekiekkoilija ja oli upeata oikeasti päästä sen kanssa yhteiskuvaan. Muutenkin se on tosi sympaattinen ja nöyrä pelaaja. Oikeastihan pääsin jopa sen kanssa 2 kertaa yhteiskuvaan mutta toisessa on muita pelaajia niin tykkään enemmän siitä jossa on vain minä ja Ilja :D Sen kuvan jälkeen kun matkattiin kotia niin koko matkan ajan mietin että mitä juuri tapahtui ja yritin selittää mukana olleelleni kaverilleni miltä musta just tuntu :D

  255. Rakastan valokuvia yli kaiken. Rakastan kurkistaa kameran läpi ihan uutta maailmaa ja napata matkaan sen yhden ihanan hetken. Mikään ei kuitenkaan voita sitä, kun jälkeenpäin – yleensä vuosienkin jälkeen – katsoo niitä kuvia. Tuossa oli ne bileet, tuossa kävelimme sinä ja sinä päivänä, tässä kuvassa oli toi kamala finni, tämä kuva Thaimaan rannalta lämmittää kovasti lumimyrskyn keskellä ja tässä taas olen tuon yhden rakkaan kanssa. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on siis jokainen hetki, kun sattuu katsomaan vanhoja kuvia pitkän ajan jälkeen. Ei voi muuta kuin hymyillä ja ajatella, että däng, I have an amazing life with all these amazing people. Always with a smile on my face.

  256. Valokuvamuistoja on oikeasti todella paljon, koska valokuvaus on kuulunut niin tiiviisti mun elämään koko elämän ajan. Muistoja on niin valokuvaamisesta, kuin kuvattavana olemisesta ja sitten niistä itse valokuvista, jotka on jääneet jostain syystä mieleen. Vaikka oon juuri valmistuva valokuvaaja niin rakkaimmat muistot kuvaamisesta liittyy kuitenkin siihen kun aloitti valokuvaamisen. Yhtenä kesänä jokaisena kauniina iltana pyysin iskän lähtemään soutuveneen soutajaksi auringonlaskun aikoihin että saisin kuvata pokkarikameralla auringonlaskukuvia. Tehtiin tästä sinä kesänä oikein tapa ja oli kyllä parasta isä-tytärlaatuaikaa.

    Toinen muisto roikkuu keittiön seinällä. Kuvassa istun siskoni kanssa alle kouluikäisenä ukin ja mummin (jo edesmenneitä) välissä. Kuva tuo aina mieleen ihanat lapsuusmuistot ukkilasta.

  257. Mun rakkaimmassa valokuvassa ollaan siskojeni kanssa Ahvenanmaalla puistossa. Kaikki kolme nauretaan polkukarusellissa ja näytetään tosi onnellisilta. Mun siskot on aina ollu mulle tosi läheisiä ja se kuva vaan aina herättää mussa onnekkuden tunteen siitä, että oon saanu mun elämääni kaks niin ihanaa ihmistä, ja voin luottaa siihen että vaikka kaikki muut ihmiset katoais ympäriltä, ne ei ikinä jättäis mua pulaan.

  258. Piti hetken jo miettiä, että mikähän olis rakkain kuva..Kunnes muistin yhden kuvan lapsuudesta ja tiesin, että se on SE kuva :) Siinä kuvassa oon noin 7 vuotias, joten kuva on ihan perinteinen valokuva, kun digiaika oli vielä kaukana edessä ;) Kuvassa vaaleahiuksinen tyttölapsi työntää innoissaan semmosia punaisia nukenvaunuja, joissa istuu/ röhöttää, mikäs muukaan, kuin nuken (?) vaatteisiin puettu soopeli sheltinpentu :D Panu oli ensimmäinen koirani, ja siitä tuli heti erottamaton ystäväni 16 vuodeksi, tosin jossain vaiheessa tajusin lopettaa sen pukemisen, luojan kiitos…Asun kans ulkomailla ja vaikka rakastan ’ulkosuomalaisen’ elämää, niin kyllä otti lujille, kun äiti soitti ja sanoi, että nyt on Panun aika loppu ja minä olin Atlantin toisella puolella ;( Anyway, rakkain kuva mitä löytyy :)

  259. Vaikea kysymys, sillä rakkaita kuvia ja muistoja niistä hetkistä, on ihan hirvittävä määrä. Kaikki tyttöjen baari-illat ja niiden surkuhupaisat kuvat, kuvat mummoista ja sukulaisista, edesmenneestä lemmikistä jne. Silti ehkä suosikiksi nousee läppärin taustakuvanakin oleva kuva poikaystävästäni ja kummitytöstäni. Kuva on jo pari vuotta vanha ja edelleen niin tärkeä. Kesällä molemmat sattuivat istumaan mummolamme pihakeinussa ja hymyilemään niin onnellisena, että sitä kuvaa katsoessa ei voi muuta kuin hymyillä!

  260. minulle rakkain valokuvamuisto ei oikeastaan ole oma muistoni, mutta kuva itsessään todella rakas. kuva on otettu vuonna 1993 vanhassa kesäpaikassamme ja siinä ovat mummini ja pikkusiskoni. mummini pitää tuolloin noin vuoden ikäistä siskoani sylissään. he seisovat pihalla alamäessä selin kameraan ja katselevat täydessä kukassa olevia omenapuita. kuva on täynnä alkukesän vihreää ja omenankukan valkoista. mummini nukkui pois muutama vuosi kuvan ottamisen jälkeen. kuvassa on minulle kaksi äärimmäisen rakasta ihmistä äärimmäisen rakkaassa paikassa :’)

  261. Mun kaikkein ihanin valokuvamuisto on tossa mun viereisellä pöydällä.
    Kuvassa on kesä. Ollaan ikuisen kesän maassa. Olin matkaopasurani parhaassa vaiheessa, juuri lopettanut yhden kauden ja saapunut uuteen kohteeseen.
    Turkkiin, jota kohtaan mulla oli suurimpia ennakkoluuloja ikinä. Tuossa kuvassa kuitenkin, olen ollut Turkissa muutaman viikon. Olen kerennyt ihastua maan historiaan, kulttuuriin, ruokaan ja ennenkaikkea ihmisiin.
    Kuvassa on minä, pari opas kolleegaa ja silloinen ihastukseni. Seisomme laivan keulassa, takana siintää hiekka dyynit. Mun ilme on onnellinen. Muistan edelleen tuon hetken ja ne äänet, tuoksut ja sen fiiliksen kun pitkästä aikaa oli semmoinen tunne että oli vihdoinkin kotona.

  262. Rakkain valokuvamuistoni on kuva perheestäni. Se on sellainen kesällä otettu kuva, jossa näkyy koko perheeni kaikkine eläimineen ja ihmisineen. Se on siitä kiva, ettei kukaan tiedä sitä otettavan: toinen siskoni harjaa hevosia, toinen jahtaa kissaa ja koirat ovat ihan omissa oloissaan. Isä puuhaa rakennushommia ja äiti makaa auringossa. Rakkaan kuvasta tekee juuri se, että kaikki tärkeät ovat siinä ja tekevät niitä arkiaskareita, joita yleensäkin. Kuvauksellisestihan kuva ei ole ihmeellinen, mutta tunnelmallinen ja rakas kyllä! :)<3

  263. Rakkain valokuvamuistoni, hmmm aika paha niitä on niin monta. Ehkä kaikkein ihanin muisto on kun pääsin samaan valokuvaan pandakarhun kanssa. Mä olen ihan hurja eläinystävä ja juurikin panda on se mun numero 1. Kun pandan näin, ensin tuli itku, sitten tuli riemu ja sitten valtava halu suojella tätä ihanaa ja niin pehmeää kaveria <3 Kun mä voitan lotossa miljoonia niin mä perustan Kiinaan oman suolejukeskuksen. Toinen ihanuus on laiskiainen Brasiliassa <3

  264. rakkain valokuvamuisto on tietysti kaikki perheen ja ystävien kanssa otetut kuvat, en osaa valita yhtä vaan! on ihana aina kattoa vanhoja kuvia ja miettiä niihin liittyviä muistoja :)

  265. Ekana tulee mieleen eräs kuva, joka on otettu samassa baarissa jossa tavattiin poikaystävän kanssa, silloin meidän suhteen alkuaikoina. Kuvan on kaveri ottanut suht loppuillasta, joten ei kuvan ottamishetkestä pahemmin ole muistikuvaa, mutta siinä me istutaan poikaystävän kanssa. Mä pussaan häntä kauheen rakastuneen (vaiko jurrisen) näkösenä poskelle ja poikaystävä tuijottaa johonkin kaukaisuuteen (vaiko jotain toista vosua haha). Hauskan tästä kuvasta tekee sen, että kun katsoo hieman tarkemmin taka-alalle, niin näkee vähän kauempana meistä istuvan kaverini sammuneena siihen samalle sohvalle :D Kuva saattaa siis ensinäkemältä näyttää kamalan romanttiselta mutta onkin kaikkea muuta!

    Tää kuva löytyy suurennettuna kehyksistä seinähyllyltä.

  266. Kuvia otetaan niin paljon nykyään että ne alkavat jo menettää hohtoaan, kaikkein rakkaimmat on ehdottomasti lapsuuden ajoilta kun kuvia otettiin paljon harvemmin. Yksi rakkaimmista on kuva, jossa pitelen vastasyntynyttä siskoani. Olin itsekin pieni vielä, mutta muistan sen hetken ja uuden ihmisen ihmetyksen ja aina kuvaa katsoessa tulee sama tunne mieleen kuin silloinkin :)

  267. Tää ei kauheen kaukainen muisto ole, mutta tällä hetkellä mieleeni tulee kaksi ihanaa muistoa viime kesältä: omat hääni ja hääkuvista ehkä paras muisto on kuva, jossa seisomme mieheni kanssa pellon laidalla lauritähkä -ilmeissä ja toinen ihana muisto on kuva suloisesta tyttärestämme kun hän on juuri syntynyt ja huutaa ensimmäistä parkaisuaan!<3 en olisi vielä viitisen vuotta sitten lukioaikana uskonut, että omat häät ja lapsen syntymä ovat niin unohtumattomia hetkiä!

  268. Mä en oikee tiedä mitä toi meinaa toi valokuvamuisto, mutta sanotaan nyt näin, että lempivalokuva on ehdottomasti se missä istun pienenä tyttönä isin sylissä. Isillä on kauheet käsivarret ku se kävi sillon paljon salilla. Siinä mä pieni istun suuren isin sylissä. Siin on jotain semmosta tunnelmaa! Oonha mä sentää isintyttö ja mulla on maailman paras isi! :D

  269. Lähdin heinäkuun lopussa takaisin Suomeen oltuani vuoden Saksassa vaihdossa. Eräs saksalainen ystäväni, jonka kanssa emme ehtineet hyvästellä kunnolla, pyysi minua ottamaan hänelle valokuvan, ihan minkä vain valokuvan muistoksi. Otin hänelle kuvan eräältä näköalatasanteelta, lempipaikastani kyseisessä kaupungissa, ja jossa olimme monet kerrat istuneet juttelemassa syntyjä syviä. Otin kaksi kuvaa paikasta ja kehitin ne jättäen toisen hänelle muistoksi ja otin toisen mukaani Suomeen muistuttamaan paikasta, jossa olin ollut yksinkertaisesti, sanalla sanottuna, onnellinen.

  270. Yks ihana valokuvamuisto liittyy lapsuuteen ja sopivasti myös jouluun! Pienenä minä, pikkusiskoni ja kaksi serkkua vietettiin aina joulun alla mummulla piparinleipomispäivää. Eli mummu leipoi jättimäisen kasan taikinaa josta me sitten tehtiin pipareita (ja tietty syötiin puolet taikinasta raakana). Myöhemmin sain tietää, että nää piparitalkoot oli vaan harhautus, jonka varjolla vanhemmat pääs joululahjaostoksille! No, kasvettiin isommiksi ja joululahjojen hankkimisen ei tarvinnu olla enää salakähmästä. Pipari-perinne kuitenkin jäi. Viimisinä kertoina vanhin serkuista oli lomilla armeijasta kun piparitalkoot pidettiin :D Nyt perinne on jo hävinnyt kun mummu ei enää jaksa sellasia talkoita pitää, mutta muistot on IHANAT! Ja ne valokuvat, mitä joka vuos otettiin meistä neljästä tonttulakit päässä pöydän ääressä piparitaikinaa työstämässä.

  271. Rakkaita valokuvamuistoja tuntuisi olevan melkein liuta, vaikea valita sitä kaikista rakkainta.

    Tällä hetkellä se on ehdottomasti kuva minusta ja koirastani sinä päivänä, kun valmistuin lukiosta (ylioppilaskuva siis). Kuvassa meillä molemmilla on lakit päässä, toki pitelen koiralla vain sellaista kakkuihin laitettavaa koristetta päälaella. Koira katselee minua hyvin lempeästi, rakastavasti siinä kuvassa suoraan silmiin ja näyttää siltä, kuin haukun suupielet olisivat kääntyneet ylöspäin. Kuvan ottamisesta jo vierähtänyt vuosia, mutta kuva pysyy ehdottamana suosikkina – eikai sitä turhaan ole kehystetty ”isona versiona” asuntoni seinälle. Etenkin yläaste- sekä lukioaika oli vaikeaa aikaa itselleni ja jotenkin tuntui siltä, että koiralta sain omalla tavalla sitä jaksamista arkeen.

    Tämä mahtava pikkukaveri pakotti minut lenkeille päivittäin, etten vain jäisi neljän seinän sisälle murehtimaan (toki lohdutti huonoina päivinä) – toisaalta oli myös mielettömän ihana ”tenttikaveri” sillä AINA kun luin tenttiin, oli koira seuranani ja kuunteli asioita, joita kokeista hänelle kerroin. Kuullostaa varmaan mielettömän tyhmältä, mutta sen ansiosta sain yllättävän hyvin suoritettua kouluni ja pääsin opiskelemaan unelmieni ammattiin ns. hyvien tulosten takia.

    Toisaalta koira on ollut osa minua jo kymmenen vuoden ajan, että tuo kuva todellakin nostaa hymyn huulilleni. En tiedä mitään rakkaampaa (nyt ei lueta ihmisiä tähän mukaan!) kun tuo koira – haluaisin todellakin saada edes osan siitä positiivisuudesta, elämäninnosta ja etenkin jaksmisesta mitä tuolla karvakasalla tuntuu riittävän – itsensä lisäksi myös muille <3 Etenkin, kun koira ei tässä elämäntilanteessa voi kanssani asua samassa osoitteessa, tuo kuva muistuttaa siitä rakkaudesta mitä pitäisi opetella myös itse muille antamaan.

  272. Rakkain valokuva ja siihen liittyvä muisto on viime kesältä. Oltiin kavereiden kanssa festareilla ja löysin nyt syksyllä koneelta semmosen kännykkäkameralla otetun tosi huonolaatusen kuvan meistä, mutta just se kuva on mun lemppari kaikista kuvista. Kukaan kuvassa ei varmaan edes tajua että on kuvattavana, kaikki näytää enemmän ja vähemmän räjähtäneiltä ja kuva tosiaan on pikselimössöä :D Siitä kuvasta vaan välittyy sellainen fiilis ja onnentunne, mikä tekee just siitä kuvasta sen tärkeimmän

  273. Ekana tuli mieleen yks kuva joka on niin järkky ettei sitä voi missää julkasta :D otettiin tää kuva mun parhaan kaverin kanssa ku oltii vähäsen hiprakassa ruotsinlaivalla. Tää oli siis meidän ensimmäinen ruotsinmatka mun neljän rakkaimpien ystävien kanssa joten oli muutenki adrenaliinieufooriat koko matkan ajan mutta yhessä vaiheessa ku aloteltiin hytissä niin otettiin vaan tyhmiä kuvia mun kameralla ja sitten naurettiin niin saakelisti kun tuli sellanen ”mä elän” tunne jos tiiät. Se oli niin onnellinen hetki mikä oli mulle iso juttu koska en ees muistanu miltä onni tuntuu enkä muistanu millon olisin viimeks ollu onnellinen . Mutta toi hetki oli hauska ja ihanaa ku se tartttukuvaan mukaan, harmi vaan ku mä näytän ihan kuolevalta valaalta siinä mutta hauska muistohan se ainaki on :D

  274. Jos katselen vanhoja kuvia itsestäni vauvana vanhempieni kanssa, kyllä siinä pala nousee kurkkuun, sillä vanhempani ovat kuolleet. Iloisempia muistoja tulee mieleen kuvista kavereiden kanssa lapsuuden synttäreiltä ja siitä, että samat ihanat ovat parhaita ystäviäni edelleen.

  275. Kaikista rakkain muistoni on varmankin se, kun viime jouluna näin vihdoinkin pitkäaikaisen idolini Tarja Turusen ihan face to face -etäisyydeltä ja tärisin aivan hulluna. Kymmenet ja taas kymmenet julkkikset on musahommien tiimoilta tullu nähtyä, mutta siinä vaiheessa ku Tarjan kanssa juttelin meinas lähteä polvet alta. Siinä rytäkässä otettu yhteiskuva on, käsittämätöntä kyllä, onnistunut! Se on kyllä rakas kuva se.

  276. Minun rakkain valokuvamuisto on kun olin ihan pieni tyttö ja piti ottaa perhepotretti valokuva missä oltiin kaikki serkukset ja sitten isoäitimme ja isoisämme heidän kodissaan. Mulla oli päällä vaaleanpunainen mekko ja hiukset oli pienessä tupsussa pään päällä, haha. Muistan että sain jonkun ihmeen itku kohtauksen juuri ennen ja kuvassa istun lattialla ja mulla on vähän punertavat itkun jälkeiset silmät ja hieman mutruinen ilme:D
    Isoisäni ja isoäitini ovat aina olleet minulle hyvin rakkaita ja olen viettänyt heidän kanssa paljon aikaa ja heille kuuluu iso kiitos elämäni monesta onnen asioista.
    Kuva on nykyään mun puhelimen taustakuvana ja muistuttaa minua joka päivä olemaan kiitollinen elämän tärkeistä asioista, arjen pienistä ilon hetkistä (tai itkupillikohtauksista Anna 4.v :D) Se on rakkain valokuvamuistoni!

  277. Nyt on kyllä useampi mistä valita, mutta minun rakkain valokuvamuistoni on mummin ja papan mustavalkoinen häävalokuva. Arvostan mummiani ihan valtavasti, hän on ehkä elämäniloisin ja ymmärtäväisin plus reippain mummo ikinä ja porskuttaa jo kaheksaakymppiä! Pappani kuoli vuosia sitten kun olin vielä teini, joten en koskaan päässyt tutustumaan pappaan yhtä syvästi kuin mummiini.

    Muistan papan kuitenkin olleen suuri auktoriteetti, joka kuitenkin aina yhtä lämpimästi halaili ja puuhaili meidän lastenlasten kanssa. Hän myös opetti useita hyviä elämänoppeja, esimerkiksi että täytyy olla ahkera ja tehdä kovasti työtä että voi saavuttaa sen mitä haluaa, eikä työnsä määrästä tulisi valittaa (vain laiskat kehuvat työnsä määrällä vai miten se meni). He ovat siis molemmat olleet jotenkin suuria esikuvia minulle ja heidän hääkuvansa kulkee mukanani aina :) On jotenkin tosi tunteellista katsoa sitä kuvaa, missä nuoripari odottaa yhteistä tulevaisuuttaan, eikä vielä tiedä mitä vastoinkäymisiä heidän tielleen sattuu. Se on siis rakkain valokuvamuistoni.

  278. Mun rakkain valokuvamuistoni liittyy ehdottomasti koulun jokasyksyisiin valokuvauksiin! Luokkakuvien ottaminen ja valmiiden kuvien odottaminen oli niin jännää! Sitten kun näki omat kuvansa, niin aina piti mollata niitä kauheeseen ääneen, vaikka joskus olisi ollut ihan onnistunutkin kuva :D

    ”Hauskin” muisto on se, kun ala-asteella yksi tyttö teki toisten kuvausten aikana kärrynpyöriä, ja potkasi vahingossa jalallaan mua päähän. Poruhan siinä pääsi, ja kuvaan mentiin sitten punaisilla silmillä. Heh.

  279. Olen hevosihmisiä, joten rakkain valokuvamuistoni on kuva minusta ja rakkaasta jo edesmenneestä hoitoponista. Kuva on päässyt kehykseen ja aina sen nähdessäni muistan kuinka paljon iloa se pieni poni sai minussa aikaan :)

  280. Rakkain valokuvamuistoni on sellainen näpsäisy, minkä otin itsestäni ja ex-poikaystävästäni aivan ”tuurilla” kun makoilimme sängyllä ja suutelimme. Ajattelin kameran linssin osoittavan päin prinkkalaa, naamani näyttävän kuin hapankorpulta ja muutenkin kameran asetusten olevan vinksallaan, mutta onnistuin ottamaan elämäni otoksen – niin taiteellisen, täynnä tunnetta olevan ja asettelultaan täydellisen, että tulen säilyttämään kyseistä kuvaa ikuisesti, vaikkakin olemme jo valitettavasti eronneet. Tiedän kuitenkin hänenkin säilyttävän kuvaa ja sen olevan hänelle suuressa arvossa – teetimme molemmille suurennokset kuvasta seurusteluaikanamme.

  281. yhtenä kesänä oltiin yhden ystävän kanssa paljon tekemisissä ja kamera oli usein mukana menossa. Yksi kuva oli erittäin onnistunu ja siitä tulee aina hyvä mieli kun katsoo ja siitä kuohuu semmonen onnellinen fiilis :) jälkeenpäinkin se on auttanu jaksamaan rankempinakin aikoina :D Eihän se ollut todellakaan mikään paraslaatuisin kuva mutta sitäkin tärkeämpi!

  282. Rakkaita valokuvamuistoja on niin paljon että lähes mahdoton valita vaan yksi! Ihania muistoja on jäänyt käteen kaikilta matkoilta, sekä lapsuudesta.. Ja nämä kuvat on just sellasia jotka tuo vieläkin hymyn huulille niitä katsellessa :) Rakkaimpana kuitenkin joutuu ehkä mainitsemaan joulun perhe/sukulaispotretit, sillä näin vanhempana perheen ”hajottua” niitä ei enää ole tullut otettua.. Kuitenkin niistä huokuu se sellanen lämpö ja rakkaus jota mielellään palaa muistelemaan kuvien ääreen! Oliskin ihana saada kyseinen kamera omaan käyttöön jotta pääsisi ikuistamaan samanlaisia kuvia tämänhetkisestä omasta pikku perheestä :) Hyvää joulun odotusta!!

  283. Rakkain valokuvaan liittyvä muistoni tapahtui viime syksynä. Olin toivonut kissaa pienestä pitäen, mutta vanhempani eivät olleet kovin innokkaita ottamaan kissaa kotiimme. Päätin unhotaa koko haaveen ja ottaa kissan sitten, kun muutan omaan kämppään. Mutta sitten eräänä pimeänä viikonloppuna noin vuosi sitten olin ystävälläni, ja sain äidiltäni viestin. Avasin sen ja siinä oli kuva pienestä kissanpennusta ja viestissä luki ”Tällainen pieni kissavauva muutti meille<3". Se oli kyllä yksi elämäni parhaista päivistä! Tämä kuva on minulla vieläkin taustakuvana, vaikka tapahtuneesta on jo yli vuosi :-).

  284. Rakkain valokuvamuistoni liittyy lapsuuteni parhaaseen ystävääni. Hän oli minun henkireikäni sillä olin hyvin ujo, ja tarinamme päättyi siihen että hän kasvoi minusta erilleen. Olin musertunut mutta kaikesta selviää. Minulla on kotonani sängyn alla laatikko jonka sisältö käsittää vanhoja päiväkirjojani ja valokuva-albumeita. Avaan tämän laatikon aina muutaman kerran vuodessa muistellakseni menneitä, ja suurimman vaikutuksen minuun tekee aina pieni vanha peltinen rasia, jonka pohjalta löytyy kuva minusta ja ystävästäni nuorina ja täysin muotitiedottomina :D Vaikka kärsin monia vuosia hänen ja minun ystävyytemme lopusta, on ihanaa muistella nyt vuosia myöhemmin tuon yhden valokuvan avulla menneitä aikoja ja lapsuuden viattomuutta.

  285. En tiedä rakkaimmasta, mutta yksi kivoin valokuvaamiseen liittyvä muisto liittyy ensimmäisen analogisen valokuvauksen kurssiin yliopistolla. Mustavalkoisten kuvien kehittäminen on ihan superia ja kuvan syntymisessä paperille on jotakin taianomaista:)

  286. Mun tärkein ja rakkain valokuva, joka löytyy kirjahyllyltäni on syksyllä rakkaasta ystäväporukastani otettu kuva mun läksiäisistä, kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan!

    Muuton keskellä löysin jostain ikivanhojen kamojen seasta vaan puoliksi käytetyn kertakäyttökameran!!! hah! Ajattelin et voidaan räpsiä se loppuun illan juhlissa ja niin tehtiinkin.

    Vein kuvat seuraavalla viikolla kehitettäväksi ja valokuvaamossa sanottiin että vain yksi kuvista on kehityskelpoisessa kunnossa kameran iästä ja kolhuista johtuen. Kun sain kyseisen otoksen käsiini purskahdin lähestulkoon itkemään! Kuva oli niin ihanan omalaatuinen, rustiikkinen ja jotenkin tunteitaherättävä että se pääsi huonosta laadustaan huolimatta lemppareideni joukkoon ensinäkemältä! Uusi, upea kamera kelpaisi kyllä joululahjaksi siitäkin huolimatta että lemppari on rupuisella kertiksellä otettu ;)

  287. Fiilistelin just kesällä otettuja kuvia. Siellä oli sellanen kuva missä me istutaan siskon kanssa Vaasan rannalla pussikaljalla. (pussiginillä, jos tarkkoja ollaan) Mulla on niin ikävä sitä fiilistä, kun sai ottaa rennosti ja olla ihan miten tahtoi.

  288. Itse en oo koskaan kameraa omistanu, joten ihanin valokuvamuisto on kun kaveri yllätti mut ja mun poikaystävän istumassa rannalla auringonlaskun aikaan Australiassa, ja siitä sitten nappas kuvan ennen ku me huomattiin että meitä kuvattiin :) nyt kuva on mun huoneen seinällä muistuttamassa tota ihanaa hetkeä ja myös poikaystävästä, kun se nyt tuolla intissä aikaansa viettää ;)

  289. Mun rakkain hetki (yksi niistä) on vuodelta 2010 festareilta. Oli jo aika myöhä ja vähän hämärää elokuun alkuillassa ja päädyttiin lempparibändien jäljeen katsastamaan Negative vähän kauempaa. En yleensä ota keikoilla kuvia, mutta tolloin sit päätin räpsiä vähän kuvia mun ihan tavallisella Canonin pokkarilla. Sain basisti-Antista niiin makeen ja tunnelmallisen kuvan niin kaukaa, etten ois ikinä uskonu mun pokkarin pystyvän semmoseen suoritukseen niinkin hämärässä. Olin ihan fiiliksissä siitä kuvasta ja tuijottelinkin sitä monta päivää aina vähän väliä ja edelleen vanhoja kuvia selaillessani muistan ton hetken jotenki hienompana kun muut onnistuneet kuvat! :)

  290. Poikaystäni asui toisessa maassa seurustelumme pari ensimmäistä vuotta. Kun hän tuli Suomeen ensimmäisen kerran, halusin paljon kuvia hänestä/meistä, jotta voisin sitten hänen lähdettyään jotenkin helpottaa ikävääni niiden kuvien kautta. Poikaystäväni ei ainakaan siihen aikaan tykännyt yhtään olla kuvattavana, mutta näitä kuvia varten hän teki poikkeuksen:D Ne kuvat olivatkin todella tärkeitä seuraavien kuukausien ajan, ennen kuin pääsin taas häntä näkemään. Nyt asumme yhdessä ja kuvat ovat kehyksissä hyllyllä ja edelleen ne ovat todella tärkeitä muistoja, jotka saavat aina hymyilemään.

    Myöhemmin tässä kuussa juhlimme 5-vuotispäiväämme, ja tuolla uudella kameralla olisi kiva ottaa lisää kuvia, jotka muistuttavat tärkeistä hetkistä;)

  291. Rakkaita valokuvamuistoja on monia, joten vaikea valita vain yksi! Mulla on kehystettynäkin kuitenkin yksi sellainen valokuva, joka saa aina hymyn huulille ja vie mut muistoissa fuksivuoteen. Kyseisessä kuvassa ollaan erään baarin ulkopuolella, minä ja neljä ystävääni. Ollaan änkeydytty kuvaan niin, että jokaisesta näkyy suunnilleen vain naama, ja jokainen on vääntänyt naamansa aivan ihmeelliseen virneeseen :D Kenelläkään ei ole mitään hajua kuka kyseisen kuvan on ottanut, ehkä joku random tyyppi joka sattui myös olemaan siinä ulkosalla. Meikäläisen kamerasta tuo kuva sitten kuitenkin seuraavana päivänä löytyi. Se on aivan mainio tilannekuva! Sitä ollaan naurettu monet kerrat, hauskan siitä tekee myös se, että ollaan kunnon rillijengi kun kaikilla on silmälasit päässä :D

  292. Rakkain valokuvamuistoni on koirastani, joka nyt on jo päässyt haudan lepoon. Viimeisinä vuosinaan hän oli hyvin huonokuntoinen vaikean sairauden vuoksi ja jouduttiikin lopettamaan. Päätös toisen elämästä ja kuolemasta oli raskas ja vaikea. Tehdäänkö päätös liian aikaisin vai onko rakas elämänkumppani joutunut kärsimään jo liiankin pitkään? Vanhoja kuvia katselemalla kuitenkin huomasimme, että tuo elämän ilo ja pilke koiramme silmissä oli sammunut. Hänen oli jo aika päästä rauhaan. Nyt on ihana muistella näistä kuvista pirteää ja rakastettua koiraamme, joka eli ihanan ja pitkän elämän!

  293. Minulla on monta rakasta valokuvamuistoa. Rakkaimmat kuvat liittyvät muistoihin ystävistä, jotka eivät enää keskuudessamme ole. Myös yksi kuva on ylitse muiden, jossa olen isoisäni kanssa. Hän on myös nukkunut jo pois.

  294. Mun rakkain valokuvamuisto on ajalta, jolta mulla ei ole enää muita muistoja, siis varhaisesta lapsuudesta. Kaikkein rakkain valokuva on mun äidin ottama kuva mun serkusta ja musta noin neljävuotiaina serkun perheen kesämökillä. Siinä kaksi pellavapäistä lasta katsoo vierekkäin seisten kameraan luonnon helmassa. Tää kuva on tosi hyvin onnistunut, ehkä ihan sattumalta, koska ei meidän äiti mikään ihan mestarivalokuvaaja ole koskaan ollut :) Jotenkin tää tietty valokuva vaan aina muistuttaa mua sellasesta lapsen viattomuudesta ja huolettomuudesta.

  295. Mun rakkain valokuvamuisto on kaikki otetut kuvat koska vaikka tilanteet ja ihmiset muuttuu niin ne kuvat on muistuttamassa siitä, millaista kaikki oli sillä hetkellä. :) Mahdotonta valita kaikista rakkainta, muistoja ja tapahtumia ja niiden myötä kuvia on ihan järjetön määrä. Tärkein kuva joka nyt tulee mieleen on luultavasti tänä syksynä kahen viikon Alanya-loman viimeisenä kokonaisena päivänä otettu kuva musta ja mun ystävästä. Se kaks viikkoa oli vaan niin täydellistä rentoutumista ja just sitä mitä tarvittiin ja siinä kuvassa molemmat on onnellisia ja on aidot hymyt naamalla eikä mitään poseerauksia. Se kuva muistuttaa mua siitä onnellisuuden tunteesta jonka vallassa mä sillon olin, ja se auttaa jaksamaan huonoinakin päivinä.

  296. Mun rakkain kuva on ehdottomasti yksi kuva Malesiasta, Perhentian Islandilta. Aurinko oli alkanut jo laskea ja lilluteltiin rantavedessä. Oli niin ihanan rento olo, ettei ikinä! Huh! Ja vieläkin, kun katon sitä kuvaa, tulee ihana fiilis ja alkaa hymyilyttään. :)

  297. Rakkain valokuvamuistoni on varmastikin n. 10 vuotta sitten (vanhanaikaisella filmikameralla) otettu kuva, jossa minä olen sisarusteni ja edesmenneen ukkini kanssa pelaamassa muistipeliä eläinaiheisilla korteilla silloisessa meidän lasten ’leikkihuoneessa’. muistan aina kuinka ukin terävä muisti kantoi ihan loppuvuosiin asti ja kuinka saimme jokaisella vierailulerralla paketillisen muumikeksejä tuliaisena :)
    niinhän sitä sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

  298. Rakkain valokuvamuisto on otettu minusta ja miehestäni itselaukaisijalla minuutti sen jälkeen kun hän kosi minua. Silloin oli jo pimeää, joten kuva on tosi tumma ja siinä näkyy vain kaksi hahmoa, mutta siinä me ollaan. Siitä välittyy semmonen ihana onnellinen fiilis mulle. En tiedä näkisikö muut siinä muuta kuin epäonnistuneen kuvan.

  299. En tiedä osaanko sanoa vain yhtä valokuvaa rakkaimmaksi, koska mulle kaikki muistot ja valokuvat on tärkeitä, mutta tähän kysymykseen mulla on aivan passeli kuva mielessä! Löysin vuosi sitten kuvan, jossa itse olen vielä aika pienenä vauvana isäni kainalossa. Kuva on otettu jonkin mökin rannassa, viileänä syyspäivänä nuotion ääressä. Isillä on takki auki ja hän pitää minua kainalossaan takkinsa suojassa niin, että se takki on vähän kuin seinänä järveltä tuulevaa tuulta vastaan, ja muutenkin olen oikein lämpimän näköisesti siinä. Hankala selittää, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan :) Kuva on minusta aivan ihana ja tosi tunnelmallinen! Mitäpä ne isät ei pienokaistensa eteen tekisi :)

  300. Kuva on musta ja isästä olohuoneen nojatuolissa. Istun isin kainalossa ja katsotaan juuri toisiimme, Joku (äiti) on ollut oikealla hetkellä paikalla kameran kanssa, Kuvasta välittyy ihanan lämmin tunnelma ja tulee lapsuusmuistot mieleen. :)

  301. Mulla on oikeestaan kaks muistoa joista en osaa valita koska molemmat on kultaakin kalliimpia.
    Toinen on se kun nuoruusvuosina ruukasin ottaa paljon kuvia. mulla oli sillon sellanen taskukamera ja kuvat otettiin filmille. Kuvasinki jatkuvasti ja niiltä ajoilta mulla aon parikymmentä kansiota muistoja. niiden pariin on edelleen ihanaa uppoutua.
    Toinen kaunis ja rakas muisto on lapsuusajan kuvat. Oon menettäny sisareni 16v sitten ja kiitos vamnhemmilleni ku ovat ottaneet meistä lapsista paljon kuvia ku olimme pieniä. Niitä on ihana katella. Meillä oli onnellinen lapsuus ja puuhasimme kaikenlaista niin perheenä ku muksut keskenämme. Niitä kuvia on ihana katsella kun ollaan nii nauravaisia ja selvästi onnellisia kaikki.
    Nykyään otan kuvia digitaalipokkarilla ja kun kuvia selailen, enimmäkseen ne ovat mulle rakkaista asioista: perheestä, lemmikeistä, metsästä, merestä yms mitä minä pidän itselleni tärkeinä ja voimaannuttavina.
    Ja nyt minä tietysti haluan vähän paremman kameran pokkarini tilalle :)

  302. En tiedä onko se liian itsekästä, et itse on siinä kuvassa :)
    Siinä kuvassa olen minä(varmaan 4v) ja iso veljeni istumassa Tukholmassa niiden leijonien päällä. Tulee aina hyvä fiilis, ku näkee sen kuvan. Ilmeisesti aika kultaa muistot. Viaton ja onnellinen lapsuus muistuu mieleen, sen jälkeen vanhemmat erosivat :/

  303. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on vanhempieni hääkuva. Minulla on se pienenpienissä hopeakehyksissä, kokoa n. 3 cm x 5 cm. Vanhemmillani on kuvassa aikakauden mukaiset kasaririllit, tukka epämääräisillä kiharoilla ja kuva on mustavalkoinen. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni se on siksi, että minulla on ollut kuva jo kymmenisen vuotta. Olisin saanut isommankin vedoksen itselleni, mutta olen jo kiintynyt minikuvaani. Erityisen rakas siitä tuli, kun muutin pois kotoa ja asuin sen verran kaukana, etten päässyt kyläilemään kuin nelisen kertaa vuoden aikana. Jos se katoaisi, tulisi kyllä suru puseroon.

  304. En osaa sanoa vain yhtä rakkainta valokuvamuistoa, mutta rakkaimpia kuvia ovat kaikki lapsuudesta otetut kuvat. Niitä katsoo eniten haikeudella ja muistelee kivoja lapsuusaikoja. Ja ihana, että kuvat ovat paperiversioita, eikä digitaalisia!

  305. Rakkain valokuva muisto on ensimmäisellä Dublinin reissulta napattu valokuva. Tuli Dublinin kentällä vastaan lasisinässä teksti ”welcome to Dublin” ja sama vielä alapuolella gaelin kielellä. Rakas tämä on siksi, että Dublinin matka oli haaveissa monta, monta vuotta ja sinne matkustaminen tuntui siltä kuin olisi vihdoin tullut kotiin. Lisäksi gaelin kieli on vaan niin äärettömän kaunis kieli kirjoitettuna..

  306. Kaikkien iakojen paras on aika hankala määritellä. Nytkin tulee heti mieleen kaksi merkittävää, mutta voisin kertoa siitä jälkimmäisestä. Olin elokuussa Ibizalla ja yövyin Sant Antonin kaupungissa. Siellä Sant Antoni Bay on suosittu paikka mennä katsomaan auringonlaskua.

    Ensimmäisenä iltana näkemäni auringonlasku oli yksi hienoimissa hetkistä mitä olen kokenut. En millään saa sitä kuvattua sanoin, en vaikka miten yritän. Johtuu varmasti sen hetkisestä elämäntilanteestani, miten koin itseni jotenkin kokonaiseksi katsoessani ja kuvatessani aurinkoa, joka laskeutui, kadoten kuin ilmaan. Niin kuin se tekee joka päivä, riippumatta siitä onko talouskriisiä tai ihmissuhdesolmuja jne. Ja toisaalta taas niin keskeneräiseksi; on niin pirun paljon asioita, joiden haluan olevan toisin mutta joille en vielä osaa tehdä mitään.

    Amatöörikuvaaja ei pokkarikameran automaattiasetuksilla saanut auringonlaskusta niin hyvää kuvaa, kuin olisi halunnut. Olisin halunnut saada tunnelmaa välittymään paremmin. Mutta muistan edelleen kuvaa katsoessani kokemani tunteen. Ja halun päästä näkemään yhtä vaikuttavia näkymiä myös tulevilla reissuilla!

  307. rakkain valokuvani on vieressäni kehyksissä. kuva on koirastani, joka kuoli viime kesänä. itse kuva on otettu muutama vuosi sitten kesällä mummini kesämökillä, ja siinä koirani viilettää nurmikolla kieli ulkona. aina, kun katson kuvaa, hymy nousee huulille ja vaikka ikävä otusta onkin, kuva saa minut hyvälle mielelle :)

  308. Viimeinen yhteiskuva minusta ja poikaystävästäni ennen kuin päätimme erota hvyissä väleissä, tuo ne hyvät ja rakkaat muistot mieleen elämäni tärkeimmästä ihmisestä.

  309. Kuva melkein kolmen vuoden takaa. Kuvassa mieheni pitää herki aiemmin suntynyttä poikaamme hellästi paitansa alla että tuore äippä pääsi käymään suihkussa. <3

  310. Jos saisi vastata jonkun kuvan missä ei itse ole ollut, vastaisin ehdottomasti edesmenneen äitini valokuvien joukosta löytämäni kuvan, siinä äitini ja isäni tanssivat häävalssiaan, äidilläni on älyttömän kaunis hääpuku päällä ja kuva on vaan niin älyttömän tunnelmallinen. Vaikken ollut tuolloin edes syntynyt, se on kenties kaikkein rakkain valokuva minulle..

    Jos pitää valita joku missä on itse ollut paikalla, vastaisin että yksi toissakesäinen kuva, täysi tilanneräpsy kun nauran onnellisena kavereideni kanssa. Siitä kuvasta huokuu aina se hyvä fiilis, onnellisuus, ihana ilta ja muistot tuolta kesältä :)

  311. Voi tästäpä tuli hyvin haastava tehtävä… Ite tykkään ottaa tavattoman paljon kuvia eri ihmisistä ja asioista, mutta kaikki ovat eri tavalla tärkeitä. Toki ystävistä ja perheestä otetut kuvat ovat itselle tärkeimpiä, samoin myös kuvat joissa oot käynyt pitkin maailmaa, mutta luultavasti tärkeimmäksi valitsen itselleni kuvan äidistäni pienenä. Kuvassa hän on lähelle 7 vuotta, katsoo kameraan ja pitää edessään lastenvaunuja. Kuva on vanha ja mustavalkoinen, mutta pidän niitä hyvin kauniina. Se kuva kuvastaa hyvin sitä aikaa. Lastenvaunuja äitini on kommentoinut siten, että toivoi aina kauniita kunnon vaunuja, mutta joutui tyytymään vain puu-vaunuihin. Taustalla näkyy myös Äidin vanha kotitalo, joka jouduttiin purkaa ajan myötä. Se on todella kaunis- ja tärkeä kuva. Siksi se on minun pöydälläni kehyksissä :)

  312. Rakkain valokuvamuisto löytyy muutaman vuoden takaa – asuin Méxicossa ja olin juuri tavannut ihanan miehen (nykyään avomies kenen kanssa asumme Suomessa!). Olimme tuolloin reissulla Tyynenmenren rannalla ja siellä koko suhde sai alkunsa… Kuvassa istumme rantakivetyksen päällä, kumpakaan ei katso kameraan vaan nauraa suut auki. Happy moments!

  313. Hei
    Kaikkien aikojen rakkain valokuva muistoni on ystävä porukastani, joka on otettu etkoilujen jälkeen ratikkapysäkillä matkalla Helsingin keskustaan juhlimaan. Kuva on muille täysin tavallinen kaverikuva, mutta minulle siitä välittyy yhdeksän tytön ystävyys, välittäminen, onni ja elämänilo. Se on viisi vuotta vanha kuva ja meillä kaikilla on se jossain muodossa aina näkyvillä; tietokoneen ja kännykän taustakuvana, kehyksissä töissä tai kotona… Vaikka ystäviään ei jatkuvasti aina näe, niin pelkästään kuvaa katsomalla tulee parempi mieli!

  314. On kieltämättä todella vaikea valita vain yhtä ja tärkeintä valokuvamuistoa. Siksi joudunkin vastaamaan, että kaikki lapsuusajan valokuvat ovat todella ihania. On ihana silloin tällöin uppoutua vanhempien luona vieraillessa vanhojen kuva-albumien ääreen ja nauraa maha kippuralla mitä suloisimmille kuville ja noloimmille asuille :D siinä on sitä jotain!

  315. Rakkain valokuvamuisto on varmaankin kun yritin ottaa koirastani yhtä edustuskelpoista kuvaa. Eihän siitä mitään tullut, kun ei malttanut pysyä paikallaan yhdessäkään kuvassa :D

  316. rakkain valokuvamuisto on kyllä koko lapsuusajan valokuva-albumi, nykyään ei oo jotenkin niin siistiä toi valokuvaaminen kuin pienenä, jolloin koko viikko odotettiin että onnistuikos kuvat vai eikö kun filmi piti käydä kehittämässä..:) Mutta erityisesti jo edesmenneen papan kanssa otettu kuva jossa olen vauvana harvahampaineni! :)

  317. Moikka!

    <3 Voih <3 Ihana kamera….
    Olen juuri tuollaista valkoista minijärkkäriä haaveillut jo kauan, mutta tuntuu että aina jokin muu asia ajaa tämän hankinnan eteen…

    Mun rakkain valokuva on se, kun olin pieni tyttö vielä n. 4 vuotta olin saanut sellaisen punaisen ikioman ihanan pyörän, josta olin tosi ylpeä :-)))) Olen kuvassa esittelemässä pyörääni ja innokkaana istuin satulassa ja nojasin toisella jalalla maahan onnellisen ja ylpeän näköisenä ja mikä parasta kuvassa näkyy meidän kauan jo sitten edesmennyt koiramme, jonka nimi oli Minni
    :-)))

    Kuva on siksikin tärkeä, että minulla ei ole kauheasti valokuvia itsestäni, kun olin pieni (sattuneesta syystä…)

    Hyvää Joulua ja kiitos inspirivoivasta blogista!!

    T.Anu

  318. Rakkain valokuvamuistoni on yks ikivanha kuva, jossa on mun päiväkotiaikojen kaveri. Kuva on otettu joskus miljoona vuotta sitten ja silti muistan sen kuvanottohetken kuin eilisen :D Siinä mä ja mun vuotta vanhempi tarhakaveri maataan sellasessa puhallettavassa lasten uima-altaassa ja hymyillään. Muistan kuinka ihailin sitä mun kaveria ja tykkäsin siitä ihan sikana. Harmi, että muistan siitä vaan etunimen, joka on suht yleinen…. Oon ettiny sitä Facesta ja vaikka mistä, mutta kun muistona on vaan valokuva ja etunimi ja silloinen asuinpaikka, niin tuskin sitä koskaan löydän :(

  319. Mietyttäni hetken, että mikä se minulle kaikkein rakkais muisto valokuvauksen saralla olisi, niin mieleeni pongahti lapsuuden muisto. Pappani oli merimies ja on nähnyt maailmaa paljon, myöhemmin tullessaan huonompaan kuntoon pysytteli hän vain Suomen lähiseuduilla ja aloitti uuden harrastuksen eli valokuvauksen. Muistan kun viimeisenä kesänä, kun pappa oli elossa 10 vuotta sitten, olimme yhteisellä merireissulla ja tullessamme takaisin päin Turun saaristoon opetti hän minulle valokuvausta. Tuolloin kuvat otettiin vanhanaikaisilla kameroilla, mutta 7-vuotiaalle pikkutytölle se oli hienoa se! Kuvat ovat edelleen minulla tallella, muistuttamassa tuosta ihanasta reissusta. Pappani kuoli kyseisen kesän jälkeen syyskuun alussa. Kuvat tuovat muistoja, saaristo, kaunis auringonpaiste ja hymyilevät kasvot. Nyt myöhemmin kun olen itse kiinnostunut valokuvaamisesta yhä enemmän, niin suosikki kuvauspaikkani on juurikin Turun saaristo ja merimaisemat muutenkin.

  320. Muutama vuosi sitten oltiin isän enon (jota en ollut koskaan tavannut) hautajaisissa ja isän serkulta löytyi älytön kasa vanhoja valokuvia. Mun äidin raskaudesta oli kerrottu isomummuni hautajaisissa -86 ja nyt ensimmäisen kerran sitten tapasin näitä sukulaisia, joten käytiin tietysti kaikkia suvun asioita sitten läpi. Sieltä löytyi kuvia niin mun edesmenneestä mummosta nuorena kuin isomummostakin, joka 30-luvulla oli naimaton kolmen lapsen äiti, melkoisen vahva nainen siis :) Teetettiin monista itellekin versiot ja kyllä ne on älyttömän ihania olla. Onneksi jollakin edes oli, meillä kotona ei juurikaan entuudestaan ollut! Nykyisin kaikkea kuvataan, niin ihanaa oli saada noita vanhoja kuvia ajoilta, kun kameroita ei tosiaan juurikaan ollut, varsinkaan missään jokapäiväisessä käytössä.

  321. Ehdottomasti kuva minusta ja rakkaastani. Makoillaan sängyllä, ilman huolia ja murheita. Kuva otettiin ylhäältäpäin ja molemmilla on siinä hassut ilmeet. Aikaahan tästäkin on jo 2 vuotta.. Kuvastaa niin meitä :)

  322. rakkain valokuvani komeilee hyllyllä kirjoituspöytäni päällä – vanha kuva minusta, pikkuveljestäni ja ukistani hänen veneellään. rakkaan isoisäni kuolemasta tuli toissapäivänä kuusi vuotta, ja kuva on yksi harvoista, jossa molemmat olemme. meillä on pikkuveljeni kanssa nalle puh-korvaiset lippikset päässä ja naama hymyssä, kuva tuo mieleeni niin tärkeitä muistoja. olisi mahtava päästä ikuistamaan vielä elossa olevat isovanhempani kunnon kameralla, sillä nykyisen yksilöni otoksista ei saa selvää vaikka omistaisi supertarkat silmät… :)

  323. Kiva ku teet taas kalenterin joulukuuksi! :) Ja toivepostauksia todella odotan <3 Apuaa, kauheen vaikeeta valita rakkain, ku niitä on niin monta.. Nohh, kuitenkin kaikkein rakkain valokuvamuisto on lapsuudesta, oon kuvassa jotain 5-vee. Poseeraan nurtsilla uuden mekon kans, ja se haltioitunu ilme mun naamalla sen uuden mekon takia on aika mieletön :D oon jo sillon rakastanu uusia vaatteita ja mekkoihin pukeutumista :P

  324. Rakkain valokuva on viime uudelta vuodelta. Rakettien paukkeessa senaatintorilla otettu kuva minun ja poikaystäväni ensimmäisestä yhteisestä uudesta vuodesta. :)

  325. Kiva ku teet taas kalenterin joulukuuksi! :) Ja toivepostauksia todella odotan <3 Apuaa, kauheen vaikeeta valita rakkain, ku niitä on niin monta.. Nohh, kuitenkin kaikkein rakkain valokuvamuisto on lapsuudesta, oon kuvassa jotain 5-vee. Poseeraan nurtsilla uuden mekon kans, ja se haltioitunu ilme mun naamalla sen uuden mekon takia on aika mieletön :D oon jo sillon rakastanu uusia vaatteita ja mekkoihin pukeutumista :P

  326. Meillä oli perheemme kesken perinteenä joka kevät mennä laskettelureissulle Lappiin. Reissuilta on kerääntynyt ääretön määrä kuvia mut yks on ihan ylitse muiden. Siinä on kaikki perheemme lapset sukset jalassa toisessa kädessä kuppi kuumaa kaakaota ja toisessa munkki lapasta myöten suussa. Se tunnelma ja muistot mitkä siitä kuvasta välittyy on iha parasta. Kun tämä perinne on monista syistä vähän jäänyt väliin, tuo kyseisen kuvan katsominen ihan kaikki muistot kerralla mieleen mikä on ihanaa :)

  327. Kaikista rakkain valokuvamuistoni on ehdottomasti valokuva parhaimmista ystävistäni :) Kuva on otettu yhteiseltä etelänreissultamme muutama vuosi sitten. Kuva on tärkeä, vaikka se on hyvin yksinkertainen, istumme kaikki yhdessä siinä ravintolassa ja kuvan on ottanut tarjoilija. Kuva on siksi niin erityinen, että se on yksi harvoista julkaisukelpoisista kuvista meistä yhdessä, vaikka olemmekin olleet ystäviä jo n. 10 vuotta :)

  328. On tosi vaikeeta valita vaan yhtä muistoa, mutta on mulle jäänyt päällimmäiseksi mieleen eräs muisto viime keväältä.
    Koska harvemmin tulee lähdettyä spontaanisti vaan ulos ja kuvailemaan, niin eräänä iltana tuli kaverin kanssa sinne lähdettyä kameran kanssa – keskellä yötä. Kaunis auringonlasku valaisi vastasulaneen veden pinnan ja sinä iltana kameraan tallentui yksi jos toinenkin ihana kuva!

    Muutenkin oon tosi herkkis auringonnousuille ja -laskuille, välillä jopa liiankin innokas sekä kuvaamaan että katselemaan niitä.

  329. Apua, tää on vaikee mutta en vaan voi olla osallistumatta! Oon harrastanu valokuvausta niin pienestä kuin muistan, mutta aktiivisemmin siitä saakka, kun ostin yo-lahjarahoillani järkkärin eli puolenkymmentä vuotta. Muistoja on kertyny melko paljon ja yksittäistä onkin tosi vaikea keksiä. Oon tehny myös muutamia tilauskeikkoja ja yksi niistä oli kyllä varmasti niin ainutlaatuinen, että pakko mainita. Tästä saisi valtavan pitkän tarinan, mutta yritän nyt malttaa pysyä pääkohdissa…

    Minua pyydettiin tuossa noin vuosi sitten kuvaamaan sankarihautajaisia eli sodassa Suomea puolustaessaan kaatuneen miehen jäänteiden laskemista oman kirkon sankarihautaan. Näin lähes seitsemänkymmentä vuotta sodan jälkeen. Kyseinen mies oli kaatunut jatkosodan aikaan taistelun tiimellyksessä ja jäänyt kentälle perääntymisvaiheessa. Vasta nyt vuosikymmeniä myöhemmin joku venäläinen oli löytänyt tämän miehen jäänteet, mistä seurasi pitkä tapahtumaketju, jonka seurauksena tämä sotilas pääsi lopultakin takaisin kotiin ja hänelle varattuun paikkaan sankarihautojen rivissä.

    Siunaustilaisuus oli kaikille avoin ja pienen kylän kirkko olikin ääriään myöten täynnä. Tilaisuus oli aivan ainutlaatuinen ja oli upeaa ja tietenkin suuri kunnia, että hautajaisten järjestelystä vastaamassa olleet halusivat minut kuvaamaan tuon kyseisen siunaustilaisuuden, vaikka en mikään ammattivalokuvaaja olekaan.

    /Suvi

  330. Rakkain valokuva muisto on kuva minusta ja berninpaimenkoira Rockystä. Kuva on otettu kesäyönä rannalla, kun taivas oli punainen ja meri tyyni. Kuvassa itse seison hiekalla ja Rocky seisoo takajaloillaan etutassut olkapäideni päällä ja antaa pusua kuvassa.
    Kuva ja kyseinen hetki on tärkeä, sillä tuo kesä oli viimeinen jonka sain koirani kanssa viettää…. <3

  331. Ensimmäisenä mulle tuli mieleen se päivä koulussa, kun kunnioitettiin jokaisen omia isiä. Piti tuoda joku lapsuusaikainen kuva omasta isäpapasta kouluun ja esitellä lyhyin virkkein oma rakas iskä. Oma isänihän on maailman hellyyttävin nallekarhu isoine pehmeine mahoineen ja juuri semmoisella perussuomalaisella melankolisella ja hiljaisella luonteella varustettu iso, iso mies. Olin siis aivan innoissani tuomassa kuvaa omasta ”karju”-isästäni, jotta pääsisin leveilemään kavereille kuinka mahtava hän onkaan. Etsin kaikki valokuvakansioiden kuvat läpi ja valkkasin lempparini. Kouluun veinkin sitten kuvan, jossa olen isäni kanssa ensimmäistä kertaa uimahallissa, iskä ilman paitaa minä sylissä pienessä polskualtaassa. Kaverit sai kyllä vähän eri kuvan, kun katsoi valokuvassa istuvaa isoa miestä pienessä lasten altaassa vauva sylissään, kuin tarinoistani jossa selitin lihaksikkaasta, voimakkaasta ja pelottavasta isästäni. Kuva on edelleen yksi lemppareistani.

  332. Ehdottomasti kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto:
    ottamani valokuva minulle kaikista rakkaimmista ihmisistä yhdessä jouluaattona, eli siis lähisuvustani, jonka kanssa olemme aina Jouluna kokoontuneet isoäidin luona. Tätä perinnettä olen ollut osana koko pienen elämäni, samoin kuin kaikki muut heistä :) Joulu on minulle vuoden parasta aikaa, ihana tunnelma ja rakkaat ympärillä. Tästä valokuvasta paistaa rakkaus, rauha ja joulunilo <3 Tämä kuva on myös kehyksissä seinälläni.

  333. Paras valokuvamuistoni on hetkeltä jolloin tapasin nykyisen aviomieheni kanssa baarissa. Kuvaan on taltioutunut hetki, jolloin mieheni katsoo minua haltioituneella ilmeellä vaikka olemme sillä hetkellä vasta tavanneet. Hienointa siinä valokuvassa on ehkä se, että se on ystäväni ottama, ja jostain syystä näin sen kuvan ensimmäistä kertaa vasta neljä vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Silloin olimme jo mieheni kanssa sopineet hääpäivästäkin. :) Nyt tuo kyseinen kuva koristaa olohuonettamme ja siitä muistamme aina tapaamisehetkemme.

  334. Mun kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni ei oikeestaan ole yksi kuva vain, vaan kuvat Pariisista keväällä 2010 kun lähdin poikaystäväni ja hänen perheensä kanssa Pariisiin pidennetyksi viikonlopuksi. Olin aina unelmoinut pääsystä Pariisiin ja nyt se tapahtui oman rakkaani kanssa. <3 Se on sellainen reissu mitä emme unohda, sillä aina iltaisin lähdimme kahdestaan kävelemään Pariisin kaduille. Meillä on monta kuvaa näistä retkistä ja kaikki niistä yhtä ihania. :)

  335. Mun rakkain valokuva on kuva musta ja äitistä. Ollaan isovanhempien luona (pihapiiriä näkyy taustalla), on kesä, äiti pitää mua sylissään ja molemmat hymyilee todella isosti :) Vuosi on jotain 1987-1989 väliltä. Oon ajatellut tatuoittaa äitin kuvan käsivarteeni käyttäen tätä kyseistä kuvaa mallina.

  336. Mun paras valokuvamuisto on ensimmäinen kuva meidän pienestä perheestä. Minä, poikaystävä ja meidän vastasyntynyt vauva sairaalassa. Kuva on tosi huonolaatunen (otettu iPhonen etukameralla), mutta silti maailman paras hetki ja kuvasta näkee sen onnen ja rakkauden :)

  337. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on sellainen vanha kuva, missä istun yksivuotiaana isin sylissä synttärihattu päässä. Se kulkee mulla lompakossa mukana aina, koska näen isää niin vähän.. liian vähän. Minulla on maailman paras isi <3

  338. Kaikkien aikojen rakkain valokuvani ja valokuvamuistoni on sairaalan kameralla näpätty polaroid-kuva, jossa minulla on esikoiseni ensimmäistä kertaa paidan alla kenguruhoidossa. Hän oli noin 3 viikkoa vanha, kun oli riittävän vahva olemaan ilman hengityskonetta, happiviiksien turvin ulkona keskoskaapista. Oi onnea! Sorry, mulla kostuvat silmät nytkin, vaikka siitä on vuosia. Omaa kameraa ei ollut sillä kerralla mukana, sillä lupa tuli yllätyksenä. Siksi tuo on sitäkin rakkaampi.

  339. Kaikista rakkain valokuvamuistoni liittyy paappaani ,joka nukkui pois viime vuoden Marraskuussa. Olin kovasti toivonut että hän olisi elänyt Jouluun asti, jotta olisin saanut annettua hänelle ja mummalleni lahjan jota olin jo kauan valmistellut.
    Mumma ja Paappa olivat juhlineet 60 vuotis hääpäiväänsä samana vuonna ja sen kunniaksi oli joululahjaksi heille valmistellut ifolor kirjaa, jossa oli koko tuon 60 vuoden takaisia kuvia heidän yhteisestä elämästään ja parhaista hetkistään.
    Paappa kuitenkin nukkui pois syövän uuvuttamana ennen kun ehdin saada lahjan valmiiksi. Jouluna annoin mummalleni tuon kirjan, mutta loppuun lisäsin vielä kollaasin omista henkilökohtaisista valokuvistani, joita minulla oli paappani ja minun viimeisiltä hetkiltä ja kuvia, joita olin ottanut hänestä salaa vuosien varrelta.
    Aina ikävän sattuessa, voimme molemmat katsella kuvia kirjasta ja kertoa hauskoja tarinoita. Eihän se paappaa tuo takaisin, mutta helpottaa kun tietää että ne viimeiset hankalat kuukaudet olivat tosiaankin vain viimeisiä kuukausia. Sitä ennen, paappalla oli monia hauskoja hetkiä ja hyvä elämä rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

  340. HUI kuin huisi skaba! Tavallisesti asetelma peukalo keskellä kämmentä kameran takana muuttui eräs kaunis kevätpäivä, kun meikkis ja meikkiksen kaveri lähdettiin vaahtokarkki retkelle. Yhtäkkiä peukalo oli siellä missä pitääkin ja homma alkoi sujua. Tuli ikuistettua mahtimaisemia ja vielä mahtavampia hetkiä.:)

  341. Rakkaimmat valokuvani ovat tallennettuna puhelimeeni muistiin, sillä upeimpina hetkinä ei ole kunnon kameraa ollut lähettyvillä. Ensimmäisenä tulee mieleen kaksi täysin erilaista, mutta yhtä mieleenpainuvaa hetkeä.

    Olimme seurustelleet poikaystäväni kanssa ihan muutaman kuukauden verran ja hän välttämättä tahtoi ottaa minusta aina edustavia ja ei-niin edustavia otoksia puhelmiensa surkealla kameralla. Poikaystäväni ei muuten ole mitenkään överiromanttinen eikä niin perusta mistään supersöpöilystä, mutta silloin hän kuitenkin välttämättä halusi ottaa meistä herttaisen pusukuvan. Se kuvan hetki kuvaa jotenkin minua ja poikaystävääni, sillä kuvassa minä pidättelen naurua ja poikaystäväni hymyilee riemuidioottina ja kuva on kaiken lisäksi täysin vino. Muutama kuukausi sen jälkeen tuli joulu ja paketistani löytyi kyseinen kännykän kameralla otettu kuva sievästi tietokoneella paperille tulostettuna ja kehystettynä. Minusta se oli maailman suloisinta herralta, joka ei kovin helpolla tuollaiseen sorru.

    Toinen maailman rakkain puhelimeen tallennettu kuvani on pienen pienestä marsu herrastani, joka kuoli vuosi sitten 7-vuotiaana papparaisena. Onnistuin ottamaan viimeisen kuvan mörrimöykystäni poisnukkumista edeltävänä iltana, kun herra pötkötteli vaisuna sylissäni pyyhkeen mutkaan käärittynä. Vieläkään en voi itkemättä kuvaa katsoa, mutta tärkeintä on, että pieni herra eli hyvän marsun elämän.

  342. Osallistun :

    Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni ikinä, on luultavasti vuodelta 2008. Olimme ottamassa perheeni kanssa perhekuvaa takapihalla koiramme Potterin kanssa. Tunne oli lämmin ja iloinen, vaikka täydellisen kuvan ottamiseen kuluikin ainakin tunti! :) Jokaisesta kuvasta oli jotain sanottavaa. :) Tosin perheessäni kaikki neljä lasta olemme tyttöjä, joten en ihmettele. :D Joka tapauksessa, tuo on parhain valokuvamuistoni 4ever. Kyseinen kuva komeileemummumme lipaston päällä ja hymyilen väkisin aina kuvaa katsoessa. Rakastan perhettäni. :)

  343. varmaan kaikkien aikojen rakkain valokuva muisto on kun minä ja veli olemme pikkuisina nukahtaneet riippumattoon mökillä, taustalla kaunis auringonlasku kesäpäivän jälkeen. Tämän tilanteen mummi on sitten tallentanut kameralle (: Kuva on kehystettynä seinällä se on yksi rakkaimmista valokuvistani!

  344. Rakkain valokuvamuistoni liittyy perhekuvaan. Oli kuuma kesäpäivä ja meistä otettiin kuva silloisen omakotitalomme pihalla. Tämä oli sinä päivänä kun minä -perheemme kuopus- muutin pois. Ikään kuin vika päivä kokonaisena perheenä vanhassa lapsuudenkodissa. Muistan tuon kuvan vieläkin ilman katsomistakin. Toki se on myös olohuoneeni lipaston päällä, paraatipaikalla.

  345. Ei oo totta mikä palkinto! Ihan huikee :)

    Mun kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on semmonen mustavalkonen valokuva missä oon viisi vuotiaana mun edesmenneiden enon ja mummin sylissä. Kuva on otettu ukin mökin rannasta. <3

  346. Mun oma tärkein valokuvamuisto on viimekesältä, kuvassa olen rakkaimpien ystävieni kanssa festareilla aurinkoisena kesäpäivänä ja nautin suuresti tuosta hetkestä läheisten seurassa! :)

  347. Rakkain valokuvausmuisto.. Hmm.. Tulee mieleen ylioppilaskuvaukset valokuvausstudiossa muutamia vuosia sitten. Kuvista tuli mielestäni ihanat! Jotenkin olin siinä fiiliksessä niin läsnä ja tunsin onnistumisen kokemuksia (KERRANKIN!) kameran edessä. :) Tuo

  348. Rakkain valokuvamuistoni on kuva, jossa olen isäni sylissä n. 1-vuotiaana, isin nenä vasten minun poskea. Kuvassa on aivan ihana tunnelma, olenkin aina ollut isin tyttö!

  349. Mun rakkain valokuvamuisto on perhekuva joulupukin pajakylästä Rovaniemeltä. Siellä saa kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa, varmaan vieläkin niitä kuvia saa? :) Tää valokuva on kehyksissä meillä kotona seinällä ja siinä on kaikki sisarukset pieninä :) !

  350. Voi että, ihania valokuvamuistojahan on ihan val-ta-vas-ti! :) ne mahtavat kuvausreissut kavereiden kesken, ulkomaanmatkoilta otetut kuvat, perhekuvat, kuvat eläimistä,.. Mutta musta on älyttömän ihanaa, että vanhemmat on ottanut kuvia meidän lapsuusajasta, on ihan parasta muistella vanhoja ja katsella kuvia kun esim. mahduttiin mun siskon kans yhdessä vierekkäin normaaliin kiikkutuoliin, vanhempi isosisko teki mulle t-paidasta naamarin, oon nukahtanu pöydän alle jouluna tai ihan pienenä näytetyt mahtavat ilmeet ja irvistykset.. :) Tietty sitten on vielä nämä isompana otetut kuvat sisarusten kesken, kun tehdään jotain älyttömän hullua! ;) Mun täydellisimmät ja rakkaimmat valokuvat sisältää just rakkaimpia ihmisiä, niiden kanssa tekemisiä + muistoja!♥ Perhe (&ystävät!) on parasta!♥ :)

  351. Itellä rakkain valokuvamuisto on n. kymmenen vuoden takaa. Siinä ollaan minä ja paras ystäväni ilosina vanhan opettajan luona leipomassa pullaa, kuvassa on kynttilöitä ja tosi lämmin henki muutenkin ja ollaan muistaakseni ykkösluokkalaisia tai eskarilaisia. Kuvasta tekee erityisen rakkaan se, että tämä kyseinen ystäväni kuoli pari vuotta sitten jolloin ope lähetti tän kuvan mulle postissa. Oli ihanaa saada se kuva itelle, siitä tulee aina niin haikee fiilis nähdä rakas ystävä hymyssä suin jota ei voi enään elävänä nähdä, mutta siitä tulee myös aina hyvä fiilis kattoa sitä kuvaa kun tietää, että että sai olla näinkin ihanan tytön ystävä ja tietää, että hän on nyt paremmassa paikassa vaikka valtava ikävä onkin. :)

  352. Rakkaimmat muistot on kyllä kattoessa lapsuuskuvia. Tällä tarkoitan nyt sitä että kun nykyisin on kaikki kamerat ja kuvia siirretään ehkä enemmän tietokoneelle kuin teetetään niin se on aivan mahtavaa katsella lapsuudenkuvia, vähän ehkä räpistyneitä tai taittuneita, mutta niissä on silti tunnelmaa, vielä kun kaikki muistot ja tapahtumat ja paikat on merkitty valokuvan taakse kuulakärkikynällä eikä verkkoalbumiin kuin nykyisin ^^ Varsinkin vanhan lapsuudenkotini ja asuinpaikan kuvia joissa leikin ja olen aivan villi luonnonlapsi saa kyllä hymyilemään ja kaiken lisäksi kun ne hetket muistaa kuin eilisen! Nämä on kyllä niitä rakkaimpia valokuvamuistoja

  353. rakkaita valokuvamuistoja on niiin monta, ettei millään pysty yhtä valitsemaan! kaikista rakkaimpia ovat lapsuuden kuvat. ne löytyvät tietysti äidin luota valokuva-albumeista. hieman huonolaatuisetkin, filmikameralla räpsityt nostalgiapläjäykset hymyilyttävät aina :) myös reissukuvat menevät rakkaimmat-kategoriaan! oli reissusta aikaa vuosi tai kymmenen, näitä kuvia on aina ihana katsella ja muistella kokemuksia :) ja lopuksi pakko nimetä vielä yksi! pian viisi vuotisen parisuhteen aikana räpsityt kuvat ovat myös erittäin rakkaita =) erityisesti alkuaikojen kuvat, kyllä tulee varmasti tunteet pintaan :)

  354. Oi, tähän on pakko osallistua! Tuntuu kohtuuttomalta valita ”kaikkien aikojen rakkainta valokuvamuistoa” kun kameralla on tullut ikuistettua niin monia unohtumattomia ja tärkeitä hetkiä :) jos yhden sieltä joukosta kuitenkin poimii, niin se sijoittuu Taiwaniin ja muutaman vuoden taa. Olin vierailemassa parhaan ystäväni luona, joka vietti vaihtovuottaan Taiwanissa, ja kiersimme niin monia paikkoja, etten varmasti muistaisi kaikkia mikäli niitä ei olisi kameran kanssa tallentanut. Erityisesti mieleen ponnahtaa kuva meistä kahdesta eräänlaisessa Muumitaloa muistuttavassa rakennelmassa, jonka ovet tuntuivat aika minimaalisilta tällaisille länsimaisille tädeille :D

  355. Rakkain joulukuvani liittyy lapsuudenaikaisiin kuviin. Kuvassa olemme tätini luona Jyväskylässä. Paikalla olivat vielä edesmennyt rakas pappani. Lisäksi joulua juhlittiin kummitätini, setäni, tätini ja oman perheeni kesken. Meillä on erittäin pieni suku ja olen ollut aina siitä kovin surullinen, ainoitten sukulaistemme kanssa emme edes ole kovin hyvissä väleissä. Kuva on erittäin rakas siksi, koska siinä on minun läheiset ihmiset yhdessä, kuvasta välittyy onnellisuus ja rauhallisuus jouluaattona pukin ollessa vielä paikalla :D

  356. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni on viime kesältä, Italiasta. Olimme poikaystäväni kanssa lomamatkalla ja olimme seurustelleet vasta alle vuoden. Mereltä kävi pieni tuuli, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli lämmin. Tuolloin meistä ikuistettiin ihka ensimmäinen pussauskuva merelle päin hotellihuoneemme parvekkeelta. Se on kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni, joka tälläkin hetkellä koristaa huonettani valokuvakehyksessä asti :-)

  357. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti keväällä otettu kuva pikkuveljestäni (6kk) ja ukistani. Pikkuveli syntyi vuosi sitten ja ukki kuoli kesän alussa. Vuoden sisään on siis mahtunut suuri ilo ja suuri suru. Kuva on siis siksi minulle kovin rakas.

  358. Mun ehdottomasti rakkain valokuvausmuisto sijoittuu Australiaan. Olin siellä vajaan vuoden laukkahevostallilla töissä Melbournen lähellä. Ne hevoset treenaa tosi lujaa ja meilläkin oli töitä kuutena päivänä viikossa kello 4.30 aamulla alkaen. Ensimmäiset pari viikkoa meni ihan sumussa, kun olin niin rättiväsynyt, mut onneks suht pian opin, että kello 20 on ihan uskottava aika mennä nukkumaan… :)
    Työ oli tosi fyysistä ja myös sillä tavalla rankkaa, mutta meillä oli ihan mahtava jengi aina laukkaradalla ja vitsejä lenteli. Hevoset toi tietysti oman lisänsä: laukkahevoset ei oo millään tavalla verrattavissa säyseisiin ratsastuskoulun suomenhevosiin, vaan ne poukkoilee ja on levottomia, ihan niinkuin kilpaurheilijat odotellessaan satasen lähtöä. Mutta se oli sitäkin palkitsevampaa, kun sai pidettyä hevosen rauhallisena pesukarsinassa ja pestyä sen jalat ja hoidettua sen muutenkin kuntoon.
    Koska me aloitettiin työt aina niin aikaisin, me nähtiin samalla auringonnousu joka ikinen aamu laukkaradalla. Ja se oli aina erilainen. Joskus se oli selkeä ja kirkas, joskus pilvinen, joskus pelkkä kultainen häivähdys sadepilvien takana. Joskus se oli oranssi, joskus punertava, joskus kylmän näköinen.
    Ja tämä on mun paras valokuvamuisto. Siinä tiivistyy kaikki ne aamut ja sitä myöten myös kaikki mitä niihin aamuihin liittyi ja mitä ne sisälsi: ihmiset, hevoset, maisemat, se paikka, uninen matka laukkaradalle, matka kotiin töitten jälkeen, ihan kaikki.
    Otin useina aamuina kuvan siitä auringonnoususta ja etenkin yksi onnistui tosi hyvin. Siinä koko taivas on kultainen ja utuinen, melkein tulessa, ja horisontissa näkyy pienenä yksi ratsukko, joka on matkalla radalle juoksemaan niin lujaa, että kylmät väreet kulkee selkäpiissä.

  359. Olimme perheeni kanssa Posiolla talvella pilkillä. Taisin olla silloin n. 5-6 – vuotias. Sillä reissulla sain ensimmäisen kalani ja olin niin onnellinen. Isä otti minusta kuvan, jossa kala roikkuu edelleen koukussa ja minulla on maailman onnellisin hymy. Se ahven oli kyllä niin pieni ettei sitä kalaksi voinut kyllä edes sanoa :D

  360. Mun rakkain valokuvamuisto on kuva päivältä, jolloin tanssin omia wanhojani lukiossa. Kuvassa olen minä ja kaksi pitkäaikaisinta ystävääni. Kaikki olemme hienoissa puvuissa, kauniina, hymyillään. Toinen näistä ystävistä kuoli viime kesän lopulla.

  361. mun rakkain valokuvamuisto syntyi bernipojumme kanssa leikkiessämme silloin kun hän oli vielä pieni. oli kesä ja todella kuuma, valutin vettä isosta kastelukannusta ja otin kuvia samalla <3 vesi oli hänestä hauskaa mutta se iänikuinen kamera oli todella ärsyttävä, siinä syntyi kuva jossa toinen tuijottaa syyllistävästi kameraa pää märkänä <3

    nykyään terveys hänellä reistailee paljonkin (vaikka vasta vajaa 3v) ja kuviakin o tullut otettua vähemmän (ehkä haluan välttää katsomasta alakuloisempaa ilmettä kuvista)

    tällanne tarina meidän elämästä <3
    Osallistun!

  362. Rakkain kuvamuisto on ajoilta kun pelasin jääkiekkoa. Kuvassa minä, ja paras ystäväni. Ns. siskoni.
    Elämä oli huolettomampaa, onnellista ja täynnä naurua.
    Sen on tajunnut vasta nyt kun on ”menettäny” oman rakkaan intohimonsa.

  363. mä muistan että jo pienenä ihastelleeni erästä valokuvaa mummolassa, jossa olin vaarin sylissä ja paistettiin siinä yhdessä muurinpohjalettuja. olin noin 10-vuotias, kun mummo ja vaari muutti omakotitalosta maalta kaupunkiin, enkä sen jälkeen nähnyt kuvaa missään, vaikka aina välillä sitä mietinkin. vaari kuoli noin 5 vuotta sitten ja mummo muutti vuosi sitten vanhainkotiin. siinä mummon entistä asuntoa siivotessa äitini oli kuitenkin löytänyt tämän kyseisen valokuvan, josta olin vanhemmillenikin aina välillä puhunut. tällä hetkellä kuva on mun kodissa arvoisissaan kehyksissä, enkä aio sitä ikinä hävittää. kuvassa on aivan mieletön tunnelma ja mua pelottaa koko ajan, että se ajan mukana haalistuu ja haurastuu. tämän takia oonkin ottanut siitä vaikka kuinka monta kopiota ja säilönyt niitä valokuva-albumista kirjekuoreen ja kirjan väliin. :-D

  364. Kai se täytyy sanoa tämä perinteinen, eli rakkain valokuvamuistoni on ensimmäinen kuva omasta tyttärestä sylissäni. Siihen kuvaan liittyy niin paljon tunteita: helpotusta, kipua, pelkoa, hämmennystä, rakkautta ja vaikka mitä. Koko hetki oli niin tunnepitoinen, että kuvaa ei ole muille näytetty. Omilta kasvoiltani näkyy niin paljon tunteita verrattuna siihen perinteiseen valokuvahymyyn.

    Tytöstä on syntymän jälkeen otettu niin paljon kuvia, että kameran akku huutaa hoosiannaa. Ehkä olisi tarve uusia kamera ;)?

  365. En ole ikinä tykännyt kameran edessä pällistelystä, joten kuvia itsestä yhdessä kavereiden kanssa on kertynyt harmillisen vähän. Kerran kuitenkin, parin viikon leiriloman jälkeen, rakkaan (silloisen) kämppiksen (nykyisen läheisimmän ystävän) kanssa viritetiin kamera meidän mökin edustalle ja itselaukaisimen kautta säilöityi muisto juuri siitä oikeasta tunteesta: aurinkoa ja naurua ja onnellisuutta <3

  366. Rakkain valokuvamuistoni on ehkä ensimmäinen minusta otettu kuva. Minulla on musta tuuhea tukka ja vaaleansiniset silmät. Nyt fleda on blondi ja silmät tummansiniharmaat. Näytän vauvakuvassa ihanasti peikkolapselta. Toisaalta rakastan myös hääkuviani, jotka on ottanut mahtava nuori valokuvaaja Olli Junes Jyväskylästä :)

  367. Miun kaikista rakkain valokuva”muisto”, tai oikeestaan se on ”vaan”valokuva, on ehdottomasti edesmenneestä ukistani otettu mustavalkoinen kuva. Hän toimi koko ikänsä poliisina, ja kuva on hänen edustuskuva jostain -50 luvan lopusta <3 Hän oli mulle hirveen tärkee, ja kun hän vajaa vuosi sitten kuoli, sain tuon kuvan ja nyt se on täällä kotonani "paraatipaikalla" :)

  368. Ehdottomasti se kun tyttäreni syntyi ja mieheni ottama ensimmäinen kuva siitä, kun pikkunen on juuri nostettu rintani päälle pötköttelemään. Vieläkin kaksi vuotta myöhemmin muistan kuvaa katsoessa tarkalleen, että miltä juuri sinä hetkenä tuntui (toki sen muistaa ilman kuvaakin, mutta se kuva on vaan niin kaunis). Suurta rakkautta <3

  369. Mulle kaikkein rakkain valokuvamuisto on se kun mun pienen pieni esikois tyttöni syntyi heinäkuussa. Kyseessä siis valokuva meidän ensi kohtaamisesta synnytyksen jälkeen! Sitä tunnetta ja hetkeä en unohda ikinä. Ihanaa kun se on tallentunut ikuiseksi muistoksi! <3 Kiva arvonta!

  370. Äkkiseltään tulee mieleen mun synttärit viime vuodelta, joiden valokuvasaldo ei ehkä joka kuvan kohdalla laadulliselta tasoltaan häikäise, mutta joka kerta sitä kansiota selaillessa palaa mieleen miten hauskaa meillä oli! Etenkin yksi ryhmäotos nousee ylitse muiden, sillä kovin usein ei 17 ihmiseltä osu ilmeet yhtä aikaa kohdilleen :D

  371. Kavereiden ja siskojeni kanssa otettiin yksi päivä kuvia leikkipuistossa, kun oltiin lapsosia. Filmirulla oli yhtä kuvaa lukuunottamatta täysi ja päätimme huipentaa valokuvaussessiomme tekemällä ihmispyramidi. Pyysin äitiäni tulemaan ja ottamaan kuvan. Äiti ei vain oikein hoksannut odottaa, että saamme pyramidin kasaan ja vaikka huutelimme, että ”EI VIELÄ, ODOTA!!!” hän napsaisi kuvan, josta loppujen lopuksi tuli ikimuistoisin. Filmiin tallentui siis kuva rykelmästä, jossa jokaisen ilme huutaa ”EI” kädet levällään. Hahah, tilannekuvat ovat vaan niin parhaita… Ja ne ilmeet, priceless…

  372. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistoni liittyy kalajuttuihin :D Olin ehkä kolmevuotias, kun pappa sai jostaki keskisuomen järvestä hauen, joka oli yhtä pitkä kuin meikä silloin, ja papan päästessä lehteen kalansa kanssa pääsin minäkin samaan kuvaan, mittakaavaksi! Se oli neiti kolmeveelle aika suuri kunnia seisoskella siinä papan ja kalan vieressä. Onneksi äidillä on edelleen kyseinen lehtijuttu tallessa, oon melkein siis julkkis ja kaikkee :D

  373. Mökillä otettu tilannekuva 13 vuotta sitten, jossa istun isäni sylissä ja oikeassa kainalossa roikkuu rakkain unileluni :) Kuvasta huokuu rakkaus, jonka takia se on noussut lempparivalokuvakseni!

  374. yksi rakkaimmista valokuvamuistoistani on valokuva siitä kun minä ja nykyinen poikaystäväni tapasimme ensimmäisen kerran. Eipä olisi sillon uskonut että tänä päivänä tilanne olisi tämä :)

  375. Mun rakkain valokuvamuisto liittyy myös yhteen rakkaimmista muistoista yleensäkkin. Kuva on otettu Edinburgh Dungeonissa ( vähän kuin London Dungeon ), jossa viimeisellä ”rastilla” on vapaa-pudotuslaite, jossa otetaan kuva samalla sekunnilla kun laite tippuu. Kuvassa on minun lisäkseni kaksi parasta kaveriani, ja meidän ilmeet on ihan hulvattomat, nauran aina kun näen sen. Kävimme Dungeonissa yhteisellä lomallamme Edinburghiin ja se oli yksi mahtavimmista reissuista ikinä. Kavereistani toinen asuu eri maassa ja toinenkin ihan eri puolella Suomea kuin minä, joten sekin tekee kuvasta erityisen. Meillä kaikilla kolmella on tuo kuva esillä samanlaisissa kehyksissä.

  376. Rakkaimmat valokuvausmuistot liittyvät ensimmäiseen omaan kameraan. Sillä tuli otettua kuvia hurjat määrät ja ne liimattiin suurella rakkaudella valokuva-albumiin, joka tietenkin oli koristeltu nätisti!! Niitä on ollut mukava katsoa jälkeenpäin.

  377. Rakkain valokuva muistoni on tapahtumasta, jonka muistan tooooodella hämärästi, en ole varma edes että muistanko sen siksi, että minulla on siitä monenmonta kertaa kerrottu ja näytetty videotakin, vai muistanko ihan oikeasti. Veljeni ristiäiset siis, olen 2vuotias ja koko kastetoimituksen ajan ravasin pyytämässä äidiltä karkkia ja äiti kovasti koitti minua hiljentää, samoin kuin tätini, mummoni, mummini, omat kummini.. jne.. (: Ristiäisistä on kuva, jossa äitini pitää veljeäni sylissä ja katsoo häntä ja äidilläni on ehkä yksi maailman onnellisimmista hymyistä mitä olen hänen kasvoillaan nähnyt. Elämäni äidin kanssa on ollut aikamoista vuoristorataa, eikä äitini oma elämäkään ole ollut ihan kaikkein yksinkertaisinta. Mutta aina kun näen sen kuvan, minua alkaa hymyilyttää, ja muistan että äiti rakastaa minua ja veljeäni eniten maailmassa.. Ja kuinka olen pienestä asti koittanut varastaa kaikki veljeni tähtihetket.. Onneksi veljeni on ihana, eikä tänäpäivänäkään pahastu kun olen aina äänessä ja esillä, vaikka sitten olisinkin ns. ”hänen päivänsä” Kuva on minulla omassa kodissani kehyksissä, kunniapaikalla (:

  378. Vau mikä palkinto, osallistun! :)

    Mulla tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleen kuva melkein kolmen vuoden takaa poikaystävästäni. Hänellä on siinä pieni naarmu silmän alla, koska liukastui ulkona ja nirhasi yläposkea jäiseen maahan. Otin kuvan heti kun hän tuli ulkoa sisälle. Hän näyttää kuvassa niiiin ressukalta, että alan joka kerta hihittelemään kun näen sen kuvan! :D Kuva oli vanhalla koneella aina taustakuvana, mutta nykyään en ole viittinyt pitää sitä kun kantelen konetta myös yliopistolla. En usko, että poikaystävänikään arvostais, jos näyttäisi kaikelle kansalle hänestä sitä kuvaa ;)

  379. Kaikkein rakkainta valokuvamuistoa on vaikea valita niin monien joukosta. Yksi tärkeimmiustä on viime vappuna otettu kuva kahden läheisimmän ystäväni kanssa, jossa hymyilemme onnellisena kameralle. Sen jälkeen emme ole ehtineet nähdäkään yhdessä kertaakaan, mutta joka kerta kuvaa katsoessa tulee ikävä heitä ja tuota tunnetta :)

  380. Ekana tuli mieleen sellanen neljän kuvan valokuvauskopissa (mikä sen kopin nimi on? :D) otettu kuvasarja, jossa ollaan isän kanssa kahdestaan. Ja koska oon siinä about kolmen vuoden paikkeilla niin tää teksti muuttuu siitä rakkaimmasta valokuvamuistosta rakkaimmaksi valokuvaksi, joka nyt toivottavasti ehkä ajaa saman asian!
    Se on just niitä tavallisia kopissa otettuja hassuttelukuvia, mutta mikä siitä tekee huvittavaa on se että mun pää on niissä ihan tajuttoman iso ja hiuksiakin löytyy muutama haituva :D Annoin sen kuvasarjan iskälle joskus isänpäivänä ja kirjotin sinne taakse ”I sleep with the light on just in case you come home and kiss me good night, I love you”, koska vanhemmat on eronnut ja välillä iskee sellanen isi-ikävä kun ei enää saman katon alla asuta :)

  381. Oi vitsi. Apua mikä valinta. On niin monta ihanaa muistoa, mitkä oon saanu ikuistettua. Varmaan kuva meijän vanhasta kodista, ulkoota missä meijän koira juoksee innoissaan näyttäen vähintäänki rusakolta. Se on siis terrieri ja isoissa lumikasoissa se hyppiminen näyttää aika koomiselta :D Kuvassa se ilo, meijän koira, mistä tiiän kuitenkin aina et se ei oo ikuisesti mun elämässä ja sit asun omassa kodissa ja se on vanhemmilla, joten ikävä on usein tosi kova. Se on mulle niin rakas koira ettei mitään rajaa. Haluis tottakai asuu sen kanssa, mut tiedän et sen on helpompi ja parempi vanhemmilla koska saa olla maalla, on tottunu olee mun vanhempien kanssa koko ikänsä ja kissat on sen melkei sisaruksia niin hyvä kolmikko ne on ja tätä ei ois todellakaan uskonu n. vuos sitte. Yyh..ikävä iski

  382. Oli jumbon citymarkerin avajaiset ja siellä oli huimia avajaistarjouksia. Canon 1100- järjestelmäkamera 199e. Olin ensimmäisten joukossa aamulla 7.00 aikaan jonottamassa omaani. Kun ovet avattiin ja oli aika juosta hakemaan omansa, olivat nämä kamerat jo loppuneet. Niitä oli saatavilla 500 kpl. Olin todella, todella surullinen kun en kerinnyt saada omaani, olin kuitenkin haaveillut omasta järkkäristäni jo parisen vuotta. Pyörin siellä ja etsin jos niitä olisi vielä jossain. Vastaani käveli kuitenkin mies jolla oli sylissään kaksi kappaletta näitä kameralaatikoita ja täysin spontaanisti kyyneleet poskillani kysyin häneltä:”sulla on kaksi noita, saisinko mä toisen ku mä en saanu.” Täysin yllättäen mies ojensi kameran minulle ja muistan sen onnenhetken kun sain sen. Rupesin itkee onnesta ja kiitin sitä miestä ainakin 100 kertaa. Kun sain laatikon käteeni, puristin sitä lujaa enkä päästänyt siitä otetta irti ennen kuin olin maksanut sen. Tämä on ehdottomasti rakkain muisto, ei ehkä valokuvaan liittyen mutta ainakin kameraan :) Kyseinen kamera on kulkenut mukanani Berliinissä, Lontoossa, synttäreillä ja muissa tärkeissä hetkissä.

  383. Rakkaita valokuvamuistoja on kertynyt jokunen, mutta ylitse muiden nousee yksi aivan tavallinen päivä, jolloin oli -20 astetta pakkasta ja joka paikassa oli todella kaunista. Se päivä oli vaan pakko ikuistaa yli sadan kuvan voimin :).

  384. rakkain valokuvani on kuva uruguaylaisestani hostperheestäni ja kahdesta parhaasta kaveristani, kuva on otettu 5 minuuttia ennen kuin lähdin vuoden yhdessäelon jälkeen Suomeen ja kaikkien silmissä näkyvät kyyneleet ja rakkaus. Kuvan katsominen lievittää ikävää ja muistuttaa että pian olemme taas yhdessä.

  385. Mulle rakkain valokuvamuisto tai ainakin valokuvaan liittyvä muisto on seuraavanlainen:

    Mun isä sai noin 10 vuotta sitten sairauskohtauksen, jonka seurauksena sitten jouduttiin toinen jalka amputoimaan. Olin silloin 6-7-vuotias, enkä juuri muista aikaa ennen sitä. Niinpä rakkain valokuva mulle on sellanen, missä isä vain seisoo meidän keittiössä juuri töistä tulleena. Tää kuva on jotenkin tosi tärkee, koska se on mun ainoa ”muistikuva” siitä isästä, joka pysty vielä seisomaan ja liikkumaan omilla jaloillaan. En edes muista sitä, että isä olisi joskus kävellyt ontumatta ilman proteesia, mutta tää kyseinen valokuva palauttaa edes hiukkasen sitä aikaa mun mieleeni :)

  386. Ehdottomasti rakkain valokuvamuisto on kun parhaan ystäväni kanssa
    kuvasimme pieninä ”muotikuvia” toisistamme ja puimme
    vaatekaappimme karmeimmat asut ylle! Sitten takapihan mettään poseeraan!

    - Sin

  387. Kuvailua harrastavana minulla on monia rakkaita valokuvamuistoja, mutta ehkäpä kärkipäässä on siskoni ylioppilasjuhlat, joissa otimme perhepotretin. Kuva on äärimmäisen rakas minulle. Siinä komeilee perheeni, jota en vaihtaisi mihinkään mistään hinnasta :)<3

  388. Ehdottomasti rakkain valokuvamuisto on kun parhaan ystäväni kanssa
    kuvasimme pieninä ”muotikuvia” toisistamme ja puimme
    vaatekaappimme karmeimmat asut ylle! Sitten takapihan mettään poseeraan!

    - Sin

  389. Mulla oli muutama vuosi sitten vanhojen tanssit, ja samoihin aikoihin mulla oli juttua yhen pojan kanssa, josta myöhemmin tuli mun poikaystävä. Tanssien jatkoilla sitten otettiin kuppia, ja jotenkin ajauduin sitten herran syliin istumaan ja pussailemaan. Hän ei ollut aiemmin halunnut tehdä mitään muiden edessä, koska juttu oli vielä niin alkutekijöissään. Olin tietty ihan onnesta soikeena, kun vihdoin alkoholin rohkaisemana saatettiin pusutella muidenkin edessä… :D Tuosta tilanteesta joku oli sitten ottanut kuvan, joka seuraavana aamuna löytyi mun FB-seinältä. Oli jotenkin hienoa, että meidän jutun ”virallistaneesta” tilanteista otettiin kuva, joka on sitäpaitsi ihan superhyvä otos. Ei olla oltu enää hetkiin yhdessä, mutta kuva on edelleen tallessa ja sitä kun katsoo, tulee mieleen tuon ajan hyvät muistot :)

  390. Tämän hetken rakkain valokuvamuistoni on äskettäin menehtyneen isäni kamera, jossa on meidän viimeiset ”isä-tytär”-kuvat ja ihania videoita insinööri-isästä tutkimassa kaiken maailman vempeleitä. :)

  391. Mahtava palkinto!!

    On aika vaikea valita yhtä rakkainta valokuvamuistoa, mutta erityisesti mieleen on jäänyt viime kesän ”kuvausreissu” ystävän kanssa Suomenlinnaan kauniina kesäpäivänä ja sen jälkeen nautittiin jäätelöt Espalla! :)

  392. Tää on ehkä vähän tyhmä ”valokuvamuistoksi”, mutta mulle niin rakas!

    Elikä mun työpöydällä parhaalla paikalla on valokuva musta ja mun veljestä, kun ollaan aika pikkusia lapsia vielä. Samanlainen kuva löytyy mun isästä ja sen siskosta: ne on siinä saman ikäisiä ja kuva on tismalleen samasta paikkaa otettu elikä niiden kotipihalta :) Muistuttaa mua perheen tärkeydestä!

  393. Rakkain valokuvamuisto on mustavalkoinen iso kuva joka on otettu Duomo di Milanon edssä torilla musta, mun isästä ja äidistä joskus vuonna yks ja kaks. Oon siinä iskän sylissä ja syötän pulua. Se on mulla kehyksissä kotona, ja oikeestaan ainoo kuva mikä on esillä. Tuolla matkalla tosin hävisi mun rakkain pehmo lelu ikinä, Vaakku Ankka Kukkanen, ja kovaa pölpöttävä italialainen siivooja nainen pelästytti mut sydänjuuria myöten. Ehkä tuo kuva on siks niin tärkee että siitä muistuu aina Vaakku mieleen.

  394. Rakkain valokuvamuisto liittyy ehdottomasti kummitytön syntymään. Se kuva kun sain ensimmäisen kerran sen pienen vauvan käsivarselleni. Se ihana tunne, joka valtasi koko kehon ja samalla se kauhea pelko, kuinka sitä vauvaa pitää tiputtamatta. Tottakai sitä oli myös erittäin onnellinen lapsen vanhempien puolesta. Tämän muiston tulee toivottavasti joku päivä vielä voittamaan se, että saa ihan oman vauvan siihen käsivarsilleen :)

  395. Rakkain valokuvamuisto sijoittuu tietenkin omalle hääpäivälle. Vaikka oli syksy, pilvistä ja tihkusade, niin meidän loistava kuvaaja sai ikuistettua aivan mielettömiä ulkokuvia.

  396. Rakkain valokuvamuisto.. nyt on kyllä vaikee!

    Haluun mainita sekoilukuvat mitä kavereiden kanssa on otettu. Niissä ei oo mitään järkeä, ne on ihan tärähtäneitä ja huonolaatusia ja ilmeetki on ihan jotai kummallista. Mutta se tunne mikä niistä tulee. Se muisto, kuinka hauskaa sillon oli. Sillon se huono laatu ei haittaa yhtään, alkaa vaan hymyilyttää se, kuinka typerille asioille sillon naurettiin ja kuinka hulluja me sillon oltiin :)

  397. Sairastuin kesällä 2007 aivokuumeeseen, joka muutti elämäni pitkäksi aikaa. Menetin muistini ja jouduin sen myötä opettelemaan asioita uudestaan. Esim. tuttavieni nimet. Läheisistäni muistin nimeltä vain kaksoissisareni.
    Kävin vuoden immunoglobuliini ( verenluovuttajien vasta-aineet) hoidoissa, joiden myötä palasin ’normaaliksi’. Viimeisellä hoitokerralla äiti nappasi musta kuvan sairaalan kyltin luona ja se hetki oli merkittävä, koska olin vihdoin terve.
    Jos voittaisin kameran itselleni antaisin sen luultavasti äidille. Äiti olis sen ansainnu. :>

  398. Kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto on aika helppo – esikoistyttärestäni ensimmäiset ja viimeiset kuvat. Viimeiset siksi, että pienokainen syntyi siivet selässään. Vaikka muistot on piirtyneet elävästi mieleen ilman valokuviakin, on ne silti äärettömän tärkeitä. Välillä jopa mietin, että pitäisiköhän niistä ottaa kopiot ja viedä jemmaan jollekin läheiselle, jos vaikka meidän koti sattuu palamaan. Että melko rakkaita, ja tärkeitä….

    Voi että, voitto tulisi enemmän kuin tarpeeseen. Keväällä pesin (surkean) kameramme pyykin mukana ja sen jälkeen ollaan oltu ilman. Harmittaa, ettei ole voinut ikuistaa pienen pojan kasvua näin pitkältä ajalta muuta kuin kännykkäkameroilla, joiden tuotoksia ei toinna paperiversioksi teettää.

  399. Kuvamuistoista paras on kämänen kännykuva poikaystävän puhelimessa jossa minä istun auton etupenkillä sylissä pieni lämmin uusi tuttavuus,koiranpentu-nykyisin jo aikuinen:)

  400. Minun rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti kuvat minusta vauvana äidin sylissä, kuva minusta vauvana isän kanssa ja nyt luonnollisena jatkeena oman tyttären ensimmäinen kuva (joka onneksi oli oikein kovin onnistunut!).

  401. Ensin mulle tuli mieleen, että rakkain valokuvamuisto täytyy liittyä poikaystävään jotenkin, mutta eipäs liittynytkään. Mulle tuli mieleen, kun ala-asteella piti viedä kouluun kuva itsestä ja lemmikistä, ja mä vein sitten kuvan musta ja mun Jallu (:DD)-kissasta. Siinä kuvassa mä oon ihan vauva ja makaan sängyllä, ja kissa makaa selällään mun sellaisessa kantokoppa-tuolissa. Mun käsi on siinä kuvassa sillai kämmen auki, ja kissa pitää tassuaan mun kämmenellä.
    Tosi vaikeeta selittää tää, mutta toi kuva on kaikista rakkain kuva mulle, koska kyseinen kissa piti musta huolta kun olin vauva :D kai se luuli mua pennukseen!

  402. Jotenkin näitä valokuvamuistoja ei nyt ihan kauheesti enää tiedosta tai jää mieleen kun koko ajan joku nappailee jotain kuvia iphonella tms. Parhaat valokuvamuistot kuitenkin sijottuu varmaan lapsuuteen ja nuoruuteen ulkomaanmatkoille, joilla oltiin perheen kanssa. Hirveen hyviä muistoja ku ison perheen omaavana kaikki on ollu mukana ja otettu niitä yhteiskuvia. Kiva vieläkin katella niitä aina. Mun perhe on ihanin <3

  403. Lapsena otettu kuva rakkaalta kesämökiltä, kuvassa istun laiturilla mummon ja papan kanssa hymy huulilla. Kuva on tällä hetkellä ajankohtainen, kun pappa kuoli kesällä ja mökkiä ollaa nyt myymässä pois. Muistot mökillä koetuista hetkistä ja papasta säilyy kuvassa :)

  404. Niin pitkään kuin muistan, olemme viettäneet perheen kanssa kesäisin yhden viikon Ahvenanmaalla, kauniissa Degerbyn kylässä yhdessä ystäväperheidemme kanssa. Monta vuotta vietimme tämän viikon samojen ihmisten kanssa, mutta jossain vaiheessa lomasuunnitelmat menivät ristiin emmekä nähneet näiden ihmisten kanssa moneen vuoteen. Viitisen vuotta sitten tongin vanhoja valokuvia ja löysin sieltä kuvan, joka on päivätty vuodelle 1999. Kuvassa on viisi lasta, minä ja neljä kesäkaveriani. Makaamme patjoilla nurmikkokentällä meren rannalla. Tunnistin paikan oitis tuoksi kesäpaikaksemme. Kesällä 2009 lomasuunnitelmat ystäväperheiden kanssa osuivat yksiin ja pitkästä aikaa vietimme kesäisen viikon yhdessä tuossa paikassa. Sinä kesänä raahasimme pölyttyneet vanhat patjat varastosta tuolle samalle nurmikkokentälle ja otimme uuden kuvan, ainoana erona se, että nyt olimme 10 vuotta vanhempia. Syy siihen, miksi nämä kaksi kuvaa ovat minulle niin rakkaita on se, että ne ovat todiste siitä, että edes vuosien erossa olo ei muuta lapsuudenystävien välejä. Kaikkien niiden vuosien jälkeen tuntui kuin mitään taukoa ei olisi ollut. Tuo paikka on minulle edelleen hyvin rakas, enkä voi kuvitella kesää ilman Ahvenanmaan matkaa. Olemme jo yhdessä lapsuudenkavereiden kanssa suunnitelleet, kuinka me vuosien päästä tuomme omat lapsemme tuohon samaiseen paikkaan.

  405. Paljon ihania muistoja on kyllä tullut tallennettua kameran linssin läpi. Kaikkein rakkain valokuvamuisto liittyy kuitenkin siihen, kun sain tallennettua pienen tyttäreni ensimmäisen hymyn valokuvaan :)

  406. Rakkain valokuvausmuistoni on ehdottomasti se, kun viime kesänä sain kuvata serkkuani, jonka näin ensimmäistä kertaa elämässäni. Vaikka hän onkin jo 9vuottaen ole häntä nähnyt, koska hän asuu eri maassa ja on kehitysvammainen, eli ei ole aikasemmin pystynyt Suomeen saapumaan. Nyt kaikki valokuvat muistuttavat hänestä ja tuovat iloa huonoimpiikin päiviin, koska kuvista välittyy suuri elämänilo niin serkustani, kuin kaikista sukulaisistakin joita meillä silloin oli!

  407. Ihanimman kuvan nappasin viime kesänä, kun suvun vanhin 89 v. valkohapsinen mummoni piteli suvun nuorimmaista, 7 kk ikäistä Emma-vauvaa, poski poskea vasten. Aivan ihania kumpainenkin :)

  408. Rakkain valokuvamuistoni on kun paras ystäväni sairasti syöpää ja oli tiedossa ettei hän siitä selviä. Olimme yläasteella ja otimme ”kaverikuvia” eikä hänellä ollut enää edes tukkaa päässä, muttei annettu sen häiritä :D Tilanne oli yhtä aikaa todella rankka ja surullinen, mutta jälkeenpäin siitä on tullut rakas muisto, koska hän oli aina niin reipas :)
    Valitettavasti kuvat ovat kadonneet jonnekkin, kun niitä ei silloin ymmärtänyt teetättää :)

  409. Tämä on kyllä yksi rakkaimmista, ja yksi hauskimmista. Ystäväni jäätävimmän kaksari-ilmeen ensimmäinen tuleminen isosleirillä viisi vuotta sitten. ”Mää vaan hiivin siihen kuvaan se ilme mun naamalla.” Alkaa naurattaa jo muisteleminenkin:D

  410. Rakkain valokuvamuisto on varmasti tällähetkellä noin vuosi sitten otettu kuva minusta ja tädistäni kun vierailin hänen luonaan Berliinissä. Muutaman kuukauden sen jälkeen hän kuoli yllättäen ja se oli viimeinen yhteinen kuva meistä.

  411. Mun rakkain valokuvamuisto on siltä vuodelta, kun ostin ekan oman kamerani. Ostin sen juuri ennen etelänmatkaa ja juurikin sielä matkalla onkin otettu yks tärkeimmistä valokuvista ikinä. Se oli myös eka matka, jolla olin mun kaverin kanssa. Kuvassa me lennetään liitovarjolla, ja se kuva herättää mussa itessä niin paljon tunteita. Voin tuntee sen lämmön ja auringonpaisteen, lisäks siitä kuvasta tulee kauheen vapautunut ja iloinen olo.

  412. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti tällä hetkellä kihlakuvan ottaminen Mallorcalla lomamatkalla. Ei löytynyt täydellistä kuvan ottamispaikkaa, mutta kuvat on sitäkin rakkaampia <3

  413. Apua, ei voi valita yhtä! Valkkaan kaksi.
    Toinen on isänpäiväkuva, jossa on isukki ja me kolme lasta, nuorin meistä siinä joku puolivuotias, minä joku neljävuotias ja isoveli ekaluokkalainen. Iskällä on kaulassa hirveä(n ihana!) kraka, joka on siis pahville liimattuja kankaanpaloja. Kaikki on niin tyytyväisiä. :)

    Toinen on myös isäni ja minä, omakotitalon portailla ulkovaatteilla putsaamassa sieniä hienon yhdessä vietetyn päivän jälkeen. Tähän kuvaan viitataan yhä, kun iskä harmittelee, miten pikkutyttö kasvoi isäksi. Ja muistanhan mäkin, miten hienoa se oli etsiä sopivia ruokasieniä oman pikkusangon kanssa metsässä viisaan ja osaavan isäukon kanssa. :) Näitä perhekuvia olisi kiva ottaa lisääkin, jotta voisi taas parinkymmenen vuoden päästä katsella, miten ollaan kehitytty tästä päivästä, mutta perhe on ja pysyy.

  414. Ehdottomasti eräs valokuva, joka löytyy kotikotoa. Talvinen maisema maalaistalon edessä, ja kuvassa on isoisomummuni, äitini sekä enoni reessä, jota vetää hevonen. Ihana, vanha mustavalkoinen kuva, joka on täynnä tunnelmaa ja josta löytyy minulle tärkeitä ihmisiä. Valokuvasta on myös teetetty suurennos joka roikkuu tauluna vanhempieni makuuhuoneen seinällä.

  415. Paras valokuviin tallennettu muisto on ehkäpä se missä olen kovinkin nuori, sanoisinko peräti 13 ja olen muutamaa viikkoa aiemmin syntyneiden kissanpentujen keskellä silittelemässä niitä. Vanhemmat ja niitten salakuvailu.. :D Parasta siinä muistossahan on se että meidän poikakissa oli menossa leikattavaksi ja leikkausta edeltävänä yönä oli sitten päättänyt pistää pennut alulle.
    Ihana yllätys oli kissanpennut kyllä, harmi vaan että ne annettiin eteenpäin, mutta eipä meidän kerrostalokolmioon sillon ois mahtunut sitä 9 kissaa. :D Ja muistan aina sen yhden pennun jolla oli suloisen lättänä naama.. <3

  416. Rakkain valokuvamuisto on ehdottomasti mun kummitädin hääkuvaukset. Olin silloin pikkusiskoni kanssa morsiusneitoina ja tietysti hääpäivänä mukana valokuvauksessa. Oltiin jotain 6 ja 3 -vuotiaita silloin, valkoset mekot päällä, hiukset kampaajalla laitetut ja pienet kukkakimput käsissä. Otettiin kuvia auringonpaisteessa merenrannalla. Haluan olla joskus aikuisena yhtä onnellinen, kuin kummitätini oli kuvanottohetkellä. Selailen usein juurikin näitä hääkuvia!

    Tuollainen muisto on jäänyt hyvin vahvasti mieleen (:

  417. Mun rakkain muisto liittyy siihen, kun junnuna meidän perheeseen ostettiin se nostalginen ’veivattava’ filmikamera. Vaikka oli pieni niin äiti antoi mun ottaa sillä muutamia kuvan ja ne kuvat on vieläkin tallella kehitettyinä! Niillä kuvilla on mulle paljon tunnearvoa :)

  418. Ihana arvonta! Oon tosi innoissani kaikista joulukalentereista ja mulla on vieläkin joka vuosi oma suklaakalenteri vaikka 22-vuotias jo olenkin. Rakkaimman valokuvamuistoni tittelin saa epäröimättä kuva minusta ja miehestäni tanssimassa ensimmäistä tanssiamme. On vieläkin ihana muistella sitä fiilistä ja rakkauden täyttämää päivää. Tuo hetki oli kuitenkin päiväni kohokohta. :)

  419. Rakkain valokuvamuistoni on kuva, jossa olen neljän veljeni kanssa. Tärkeintä kuvassa on kuitenkin, että keskellämme istuu edesmennyt ukkimme, joka kuoli 6 vuotta sitten. Ukki oli kuvassa jo huonossa kunnossa, koska istuu siinä pyörätuolissa, sillä häneltä amputoitiin pieleen menneen leikkauksen takia jalka polven yläpuolelta. Kuvassa ukki hymyilee onnellisen näköisenä, vaikka kuoli vain puoli vuotta myöhemmin. Kuva saa minut aina liikuttumaan. :)

  420. Oi joi, hankala kysymys… Pakko valita useampi, nimittäin kyllä ne kuvat liittyy omaan perheeseen, omiin häihin ja omien lasten syntymähetkiin.

    Mukavaa joulun odotusta ja rentoa lomareissua!:)

  421. Olin 4 vuotiaana mummulassa talvella perheeni kanssa. Menimme yhdessä sukulaistemme kanssa käymään mökin läheiseen kotaan paistamaan makkaraa. Muistan kuinka isäni päätti otta minusta valokuvan. Jostai syystä suustani valui sylkeä ja kaikki alkoivat nauraa. Innostuin siitä ja ”laitoin” sylkeä valumaan suupieltäni pitkin lisää. Syntyi ikimuistoinen kuva, kun minä 4v. seisoin hämärässä metsässä hurmaava punainen toppahaalari päällä leveä virne kasvoilla syljen valuessa leukapieltä pitkin. :) Tapahtuma huvittaa vieläkin.

  422. Oikeastaan kaikki jo edesmenneen mummon luona otetut valokuvat ovat eritysen rakkaita. Tykkään erityisesti kuvasta, jossa istun mummon sylissä muki kädessä pikku tyttönä, kukkamuki kädeaaä. Silloin oli äitienpäivä, ja oltiin mummoa tapaamassa. Kaihoisa olo ja hirveä ikävä iskee aina mummia kuvaa katsellessa <3

  423. Olin Ylläksellä laskettelemassa suksilla. lähin metsään kiertelemään ja huomasin PÖLLÖN! Kaivoin äkkiä kameran esiin, mutta just kun olin saamassa ihan täydellistä kuvaa, niin yks n. 7 -vuotias pikkupoika törmäs kovaa vauhtia mua päin! Ja siinä samassa lintu pelästy ja lähti pois :/

  424. Rakkain valokuvamuisto on lapsuudesta kun äitini harrasti mustavalkovalokuvausta filmikameralla ja teimme paljon jänniä kuvausretkiä perheen kanssa eri puolilla maailmaa. Kotona sitten jännitimme pimiössä minkälaisia kuvista tuli. Kuvat olivat mielestäni kauniita ja mielenkiintoisia ja hiplailin negatiiveja ties kuinka pitkään.
    Se oli todella onnellista aikaa ja kuvia on edelleen ihana katsella vaikka perheemme on hajonnut ja moni asia muuttunut. Valokuvissa minulla on kuitenkin vielä yhtenäinen hymyilevä perhe ja niistä saa voimaa kun tuntuu että ei kelpaa mihinkään.

  425. Olin pikkusyötteellä laskettelemassa eräällä hiihtolomalla. Olin isosiskoni kanssa rinteen huipulla ja ihailimme auringonlaskua, joka näkyi upeana horisontissa. Isosiskoni päätti upeistaa hienon hetken ja otti minusta mahtavan valokuvan, jossa seison alempana rinnettä, auringonlasku takanani. Ympärillä mahtavat tykkypuut…

  426. Rakkaita valokuvamuistoja on aivan mielettömän paljon. Päällimmäisenä mielessäni kuitenkin kuva minusta ja pikkuaiskostani, kun olemme molemmat alle kouluikäisiä. Törmäsin kuvaan joku aika sitten, enkä muista nähneeni sitä aikaisemmin. Kyykistelemme kesämökkimme rantakivikolla uikkarit päällä ja kuvan valaistus kielii ilta-auringosta. Kuvassa on aivan ihana tunnelma, kun siinä sulassa sovussa jotakin tutkimme. Etenkin kun suhteeni sisareni kanssa on ollut varsin myrskyisä!

  427. Pakko tähän on vastata, että tyttäremme kuvat hänen ollessaan muutaman minuutin ikäinen. Siinä tilanteessa kuvaaminen tuntui ei-niin-tärkeältä, mutta jälkikäteen katsottuna kätilön ottamissa kuvissa on vaan niin paljon tunnetta :’)

  428. Rakkain (tai siis yksi rakkaimmista, mahdotonta nimetä vain yksi!) kuva on ehkä ylppärijuhlistani, jossa on KAIKKI lukuisat sisarukseni, niin kaksi ”oikeaa” veljeäni kuin monet, monet sisaruspuoletkin (sekä isän että äidin puolelta)! Olen mielettömän onnellinen suuresta perheestäni ja siitä, että olen saanut kasvaa niin monen erilaisen, hyväsydämisen ihmisen kanssa ja vaikka uusperheen elämä ei aina ole ollut ruusuista, niin en voisi kuvitella elämää ainoana lapsena. Uskon, että musta on kasvanut näin parempi ihminen. On ihanaa, että mulla on valokuva kaikista _mun_ sisaruksista yhdessä, vaikka he eivät kaikki toisilleen sisaruksia olisikaan :)

  429. kaikkien aikojen rakkain valokuvamuisto…. miks mulla ei oo sellasta? Asiaan täytyy saada muutos nythetipaikalla. No mutta, eka kuva mikä tuli mieleen on nättinä kesäiltana auringonlaskun aikaan otettu kuva mökkirannasta, missä sisko 10v vetää jotain ihan omaa performanssia laiturilla :)

  430. Varmaan se kaikkein rakkain muisto on ensimmäinen valokuva ensimmäistestä koirastani. Otin kuvan heti kotiin päästyämme ja kuva onnistui täydellisesti. Pieni pentu istuu ja katsoo ruskeilla nappisilmillä kameraan ja heiluttaa häntää niin että se on vain liikkuva viiva<3

  431. Mulle rakkain valokuvamuisto on kyllä kaikki perheen kanssa otetut kuvat, joissa on tunnetta ja iloa! Aina ei jaksa poseerata, joten sieltä joukosta löytyy niitä hassuttelukuviakin :) noista kuvista vaan tulee niin hyvä mieli ja ne pysyy aina kirkkainpana muistoissa, on se perhe vaan ihana<3

  432. Oiii oonkin kuolannut JUURI tuota kameraa jo jonkin tovin! <3 Olisi täydellinen minulle ja todella haluaisin sellaisen mutta kun ei ole ainakaan tällä hetkellä oikein varaa hankkia moista :(

    Rakkaimmat valokuvamuistot ovat edesmenneistä lemmikeistäni ja ikimuistoisista juhlista kavereiden kesken. Valokuvat tuovat niin paljon ihania muistoja mieleen. Onneksi on valokuvat muistuttamassa niistä hetkistä joita ei voi enää takaisin saada :)

    [email protected]

  433. Rakkain kuva, ja sitä kautta yksi ihanimmista muistoista on kuva pikkuveljestäni melkein parinkymmenen vuoden takaa. Olimme perheeni kanssa reissussa, loma oli ihana ja muistoksi jäi tunnelmaltaan aivan ihana kuva maailman söpöimmästä pienestä pojasta :)

  434. Viimeaikoina muistiini on piirtynyt kuva lapsuudesta, jossa olemme automme vierellä isoveljen kanssa. Lauantaikarkit oltiin käyty juuri ostamasa lähikaupasta. En muista tarkkaan onko kuva videolla vai paperikuvanakin.. Pitää etsiä joskus kotona käydessä lapsuusalbumista.
    Kuva on nyt erityisen tärkeä, kun rakas veljeni (29v.) kuoli nelisen kuukautta sitten.

  435. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on varmaan kun löysin vanhan kertakäyttökameran laatikon pohjalta muuttaessani, ja huomasin siinä olevan vielä filmi sisässä. Filmi kehitettiin ja kuvat olivat aina ripari ajoilta saakka. Oli mahtavaa nauraa ja fiilistellä vanhoille kuville:-)

  436. Omani on mun ja miehen kiitoskortiksi päätynyt hääkuva, joka on otettu veden ääressä keväällä. Emme katso kuvassa toisiamme, vaan yhdessä samaan suuntaan; eteenpäin, mikä kuvaa mielestäni hyvin parisuhteen tarkoitusta. Se kuva on jääny ehdottomasti mieleen!

  437. Mahtava kilpailu!!! Rakkainta valokuvamuistoa on oikeasti todella vaikea valita mutta yksi niistä on ehdottomasti viime uudelta vuodelta. Vietin sen Nykissä sisarusteni kanssa ja meistä otettiin kuva juuri vuoden vaihtumisen jälkeen. Kaikkien kasvoilta näkyy se mieletön fiilis ja valtava onni, joka siihen hetkeen ja toinen toisiin liittyy. <3 Aina kun katson kuvaa, mulle tulee ihan mielettömän onnellinen olo.

  438. Minulle rakkain valokuva/valokuvamuisto on ehdottomasti, kuva, jossa olen isäni kanssa Meksikossa, silloisen hotellimme edessä. Kuvassa isä hymyilee leveästi, näyttää onnelliselta ja samalla halaa minua.
    Tämä kuva on minulle rakkain, koska isäni kuoli pari vuotta sitten ja se on yksi muisto hänestä. Valokuva kulkeekin aina mukana, mihin ikinä sitten menenkin. :)

  439. Maisemakuva, joka sijaitsee kirjahyllyssä on Koh Phanganin saarelta. Siellä rauhallisemmalla itapuolella saarta sijaitsee Thong Nai Pan Noi-ranta. Yhtenä päivänä lähdin yksin kävelemään rantaa pitkin, nousin pienelle kukkulalle ja otin kuvan rannasta. Tuota kuvaa katsoessa muistan kirkkaasti kuinka auringon kuumittava kivetys poltti paljaita jalkapohjia ja sen kuinka piti istahtaa välillä palmun varjoon piiloon paahteelta. Kun katson tuota kuvaa, pystyn hetkessä suggestoimaan itseni lumen ja pakkasen keskeltä takaisin tuohon hetkeen ja tunnen taas kuuman tuulahduksen kasvoillani. <3

  440. Rakkain valokuvamuisto liittyy yllättäen rakkauteen. Meniin viime kesänä naimisiin mun miehen kanssa ulkomailla (hänen kotimaassaan). Mun omaa perhettä ei päässyt häihin ollenkaan mukaan, joten pelkäsin et päivästä ei tulis mun elämän onnellisin. No, meillä oli kuvaaja häissä ja voi niitä kuvia!!!Turhaan pelkäsin, että päivästä ei tulisi elämäni onnellisin jos onnea ei voi jakaa läheisten kanssa. Kun on sen oikean löytänyt, niin ihan sama ketä siellä on todistamassa kun sanot ”TAHDON”. Se on vaan sinä ja minä siinä hetkessä. Kuvista meidän kasvoilta välittyy semmoista onnea ja rakkautta, mitä oikeastikin tunsin sinä päivänä. Ja tuon päivän tunnelma, muistot ja se rakkaus, tulee aina niin elävästi mieleen kuvia katsoessa.

  441. Ehdottomasti eräs perhe potretti johon vaivalla lähes koko suku pääsi. Oli ihan mahtavaa kun koko konkkaronkka oli vihdoin taas yhdessä viettämässä perheen keskestäistä laatuaikaa!

  442. Hmmm, mikähän olis mieluisin kuvamuistoni..? On niin monia mistä valita niin vaikee mainita nyt vaan yks. :D Mut sanotaan nyt vaikka sellanen kuva minkä joku valokuvaaja nappas musta kun olin baarissa tanssimassa parhaan ystäväni kanssa. Kuvasta välittyy onnellisuus, hauskuus ja se, miten hyvä ilta mulla oli. :) Kuvan näin vasta reilun viikon joltain sivulta minkä joku oli linkannut Facebookiin ja hymyilytti vielä sillonkin, en siis ees tiennyt, että olin päätynyt mihinkään kuvaan. :)

  443. Viime kesänä pääsin toteuttamaan suuren unelmani. Pääsin matkalle New Yorkiin parhaan ystäväni kanssa. Matka oli unohtumaton ja kaikkia matkalla ottamia kuvia katsellessa voin aistia lumisessa Suomessa raikkaan tuulahduksen unelmieni kaupungista. Kuiten rakkaimmaksi kuvaksi muodostuu kuva minusta ja ystävästä Brooklyn bridgellä. Yritimme kahdestaan saada itsemme yhteiseen kuvaan, kun eräs ystävällinen vanha herra tarjoutui ottamaan kuvan. Kuva ei onnistunut täydellisesti, mutta sitä katsoessa muistan ulkomaalaisen kohteliaisuuden ja unelmieni kesän.

  444. Ensimmäiset kuvat koirastani kun se oli aivan pentu, jotka olen ottanut vanhalla nokian kamerakännykällä. Myöhemmin koirani hieman maisteli (toisin sanoen pureskeli lommoille ja hieman palasiksikin) kyseistä kännykkää ja sen jälkeen kännykkä on ollut käyttökelvoton.. Mutta onneksi kuvat ja muistot ovat yhä tallessa mielessäni :)

  445. Ensin ajattelin että olipa helppo kysymys, mutta kun aloin ajattelemaan enemmän asiaa, niin tuntuu etten millään osaa päättää! Loppujen lopuksi monta vaihtoehtoa olisi, liittyen enemmän ja vähemmän omaan perheeseen, mutta ehkä kaikkein rakkain on kuva, jossa mun pikkusisko syöttää ahneelle isosiskolle eli mulle jäätelöä. Siitä kuvasta tulee hyvä mieli, koska se on otettu rakkaassa paikassa mihin liittyy paljon muistoja. Myös se on rakas siksi, koska siinä on mun maailman rakkain ihminen, eli mun pikkusisko, jota kaipaan enemmän ku mitään muuta, koska asun ulkomailla, eikä nähdä niin usein… Näin jälkeenpäin kun aloin miettiä tota ”rakkain valokuvamuisto” nii tajusin ettei sen tarvii välttämättä olla kuva, vaan joku tilanne. Upss! :D ehkä tääki kelpaa!

  446. Voi kauheen vaikee valita yhtä tiettyä kuvaa, mutta kaikki viimekesän aurinkoisessa Eirassa otetut kuvat! Aina ku niitä kattooki ni tulee semmonen olo että tuonne takas; parhaat kamut, kesä ja aurinko, mitä sitä muuta sitä voi enää toivoakkaan!

  447. Sain rippilahjaksi isovanhemmilta ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan digikamerani. Muistikorttia en kameraan saanut, joten kameran muistiin mahtuikin vain parikymmentä kuvaa. Halusin testata kameraa tietenkin heti ja otin sit kuvan papastani. Kuvaajan lahjani olivat aivan onnettomat, mutta kuva jotenkin onnistui. Sain papan itkeämään, kun kehuin kuvaa. Kuukautta myöhemmin papallani todettiin vakava parantumaton sairaus ja hän elikin vain enää vajaan vuoden sen jälkeen.

    En muistanut kyseistä kuvaa vuosiin, koska kamera sai pian juhlien jälkeen muistikortin ja kuva jäi kameran muistiin. Muutin pari vuotta sitten omaan kämppään, jolloin eksyin jotenkin kameran uumeniin. Kyseinen kuva on ehdottomasti tärkein valokuvani, mitä omistan, vaikka kuva taitaa olla jo 7 vuotta vanha.

  448. Mun kaikkein rakkain kuva on mun rakkaasta koirasta pentuna..
    Se on ihan tavallinen kuva koiranpennusta, mutta tää mun rakas koira on mulle maailman tärkein, ja sitä kautta myös tää kuva.
    Mussulla on kilpirauhasen vajaatoiminta jonka takia hällä on lääkitys koko loppuelämänsä, ylipainoa kans paljon sairauden takia ja lonkat ja nivelet huonona.. Koirani on jo 10 vuotias, ehdottomasti maailman kiltein ja ilosin koira. Pikkupennusta asti jaellut miljoonia pusuja, lohduttanut ja ollut maailman helpoin ja ihanin.. Mä usein mietin mitä ihmettä mä teen kun rakkaan karvaturrini menetän.
    Mulla on tää valokuva yöpöydällä (asun itse omassa asunnossa, ja koira on siis koko perheen yhteinen ja asustelee vanhemmillani) ja joka ilta annan pusun valokuvalle ja kerron että: ”Hyvää yötä siskon kulta” <3 Meillä niin vähän kuvia rakkaasta koirastamme koska digikameroita mennyt rikki ja tietokoneita uudistettu niin sinne ne kuvat ovat menneet ja vain ihan muutama kuva on, joten siksi niin tärkeitä <3

  449. Asuimme vierekkäisissä taloissa parhaan ystäväni kanssa ja meistä on kuva, jossa istumme sohvalla vierekkäin aivan järkyttävät ilmeet naamoilla :D Kuva on huvittava ja samalla myös haikea, oi niitä aikoja..

  450. Minun rakkain valokuvamuistoni on viime keväältä serkkuni ylioppilasjuhlista. Menimme ottamaan serkkuni ja siskoni kanssa kuvia tuoreesta ylioppilaasta ja innostuimme hieman ilmeilemään ja sain taltioitua kameraani maailman parhaimman kuvan, ihanilla ilmeillä varustettuna! Kuva on myös taustakuvanani… :)

    Olisi mahtavaa päästä kuvailemaan tuolla suloisella kameralla!

  451. Hauskin muisto on mun todella sininen kuva, nimittäin maalattu ittemme smurffeiks. Tää tapahtu työpaikan isoissa naamiaisissa, ajateltiin että nyt skipataan perus ”seksikkäät” poliisit ja hoitsut ja panostetaan oikeen kunnolla. Maalatessa meni 2 tuntia ja monta kirosanaa lipsahti kun se oli niin v***n haastavaa saada ittensä siniseks. No kun vihdoin oltiin smurffiinoita niin se näky oli kyllä aivan mahtava!! Meillä oli kaikki tekoripsistä, pinkistä huulipunista, smurffihatuista, valkosista mekoista ja hanskoista lähtien viimesenpäälle fiksattuna! Meistä otettiin semmonen potretti sinistä taustaa vasten joka roikkuu muunmuassa työpaikan aulassa (hävettää mennä siitä aamusin ohi). Smurffit smurffimaailmassa. Tuun aina niiiiin hyvälle tuulelle siitä kuvasta. Johtuu myös varmasti siitä että ilta oli ikimuistosen hauska. Hauskinta oli kun kotimatkalla ”nukahdin” bussiin ja päätepysäkillä herätessä totesin koko bussin ikkunan olevan sininen…

  452. Rakkain kuvamuisto on kuva minusta 5vuotiaana pitämässä meidän Lotta-koiraa sylissä. Lotta on siinä kuvassa pentu, ja meistä tulikin parhaimmat ystävät :) Lotta kuoli v:na 2006, 13-vuotiaana.

  453. Rakkain valokuvamuistoni on about neljä vuotta sitten otettu kuva musta ja läheisimmästä miespuolisesta kaveristani, jonka kanssa tunsimme ala-asteelta asti. Olimme grillailemassa ja nauttimassa kesästä suurella kaveriporukalla. Räpsimme hassuja ilveilykuvia toisistamme ja nauroimme kaikkien rumille irvistyksille. Kaveripoikani vakavoitui jossain vaiheessa ja kysyi voisimmeko ottaa ”virallisen” kaverikuvan kaksin hänen kanssaan ja ikuistimmekin sitten ystävyytemme kukkivan omenapuun alla kädet toistemme ympärillä. Kaveripoikani vitsaili, että haluaa kuvan seinälleen muistoksi, että voi aina muistaa meidän hauskat hetket vaikkei oltaiskaan toistemme lähellä ja vaikka vuodet vieris ja elämä veis meitä eri suuntiin. Taisin sanoo sillon, et ”Et sä tarvi tota seinälles et eiköhän me sen verran tiiviisti tulla oleen yhteydes koko elämä, ettet ehi unohtaa mun naamaa vaikka haluaisitki!”

    Puoltoista vuotta sitten tää mun rakas ystävä kuoli hämärässä onnettomuudessa. Sillon mä viimein sain kehystettyä meidän kaverikuvan omalle seinälleni ja siinä se on nököttänyt siitä lähtien. Mulla on jäljellä enää muistot ja valokuvat ja tän valokuvan avulla mä pidän mun ystävää mukana mun muistoissa ja jokapäiväses elämäs. Valitettavasti meidän ”Oikeen” elämän kaverisuhde ei saanu jatkua läpi elämän mut valokuvat muistuttaa ihanista hetkistä ja tuo lohtua. Tää valokuvaushetki ja valokuva on kaikkein rakkain, koska valokuvaa kattoessa muistan kaiken mitä tää poika anto mun omaan elämään ja samalla muistan joka päivä kiittää elämästä ja siit, että ite saan vielä olla täällä elämässä rakkaiden ihmisten kanssa.

  454. Piti ensin hetki miettiä, että äh, eihän mulla ole mitään niin erikoisen hienoa valokuvamuistoa. Tottakai monet kuvat vaikka Pariisista on mulle äärimmäisen rakkaita, mutta sieltä niitä on voinut räpsiä kuvia itselleen kuka vaan.

    Sitten tuli mieleen, että ehkä tässä ei tarvikkaan olla kyse välttämättä mistään erityisen hienoista kuvista. Ja niin mulle nousi mieleen se, mikä fiilis kerran itsestäni kuvien räpsimisestä tuli. Se oli jotaan ihan voittamatonta.
    Olin kärsinyt pari vuotta pahoista itsetunto-ongelmista, sisältäen masennusta ja syömisongelmia. Olin ikuisuuden ollut sitä mieltä, että oon ruma kuin mikä, enkä siksi ansaitse mitään itselleni. Tähän kun vielä lyötiin päälle näkyvät hammasraudat, niin en tosiaankaan tuntenut itseäni tarpeeksi hyväksi.

    Raudat otettiin pois, mikä jo itsessään nosti mielialaa ja itsetuntoa. Otin itestäni kuvia ehkä ensimmäistä kertaa niin, että oikeasti hymyilin, rehellisellä hammashymyllä. Katselin niitä kuvia, ja tunsin että ihan oikeasti tykkäsin niistä, pidin itteäni kauniina. Se oli pieni ja hyvin tavallinen hetki, ne kuvat ei muuten olleet kovin erikoisia, mutta muhun se vaikutti paljon, potki aika hyvin oikeaan suuntaan. Tähän valokuvamuisto todellakin todisti mulle, että smile is the best makeup a girl can wear!

  455. Oi mikä ihana arvonta. Mun kuvamuisto on jo vähän pidemmän ajan takaa. Oltiin joskus ehkä 2006 vaeltamassa lapissa. Kaikkien yllätykseks koko 4 päivää oli +27 c lämmintä ja siellä me paahdettiin rinkkojen kanssa menemään tuntureilla. Me otettiin yhessä välissä ”ei naurata”-kuva kun oltiin pysähdytty tekemään ruokaa eikä MISTÄÄN kilometrin säteellä löytynyt yhtäkään varjopaikkaa, sen kerran kun olis halunnut varjoon. Kaikki on kuvassa melko v**tuuntuneen näköisiä, poskista palaneita, hikisiä ja likaisia. Vaellus oli aivan huikee, mutta aina tulee tuo kuumuus mieleen kun kattoo meidän ”ei naurata”- kuvaa.

  456. Mun rakkaimmat valokuvamuistot on ehkäpä teinivuosilta Suosikin unelmapäivänä otetut kuvat. Saatiin kirpparoida Jonne Aaronin kanssa ja kierrellä Tamperetta. Vieläkin ne vanhassa Ifolorin (mikä If se aikoinaan olikaan…) kuoressa olevat Suosikin toimittajan ottavat kuvat lämmittävät mieltä. Voi sitä 14-vuotiaan tytön onnea. llolla muistelen vielä 8 vuoden jälkeenkin ja katselen valokuvia.

  457. Rakkain valokuvausmuistoni liittyy viime talvena erääseen iltaan jolloin ulkona oli pakkasta lähes -30 astetta ja taivaalla oli aivan upeat revontulet. Vaikka sormia paleli ja naamaa kipristeli oli pakko seistä pihalla kaverin kanssa kamera kourassa revontulia valokuvaten. Se oli ehdottamasti vaivan arvoinen kuvashetki.

  458. Mun rakkain valokuvamuisto on eräänä kesänä otettu kuva Kalajoen Juhannuksesta. Oon siinä mun ystävieni kanssa ja ilmeistä näkee fiiliksen olevan mahtava. :) Se kuva muistuttaa samalla koko siitä kesästä, tapasin silloin mun rakkaan poikaystävän ja koko kesä oli muutenkin täynnä ihania hetkiä. Varmaan paras kesä tähän mennessä! :)

  459. Kuva, johon on tallentunu hetki jota tuun tuskin koskaa unohtamaan. Viime kesä, kaveriporukalla aamuyöllä uimassa. 7 metrinen ”kallio”,josta serkkuni kanssa uhottiin hyppäävämme. Siinä seisottiin reunalla ja lopulta myönnettiin, että ei uskalletakkaan. Sen kuuli takanamme seisova kaveri, joka tönäisi meidät kalliolta alas järveen :) mahan pohjasta kouraisi :D Rannalla seisova kaveri saikin tallennettua kameraan tilannekuvan, jossa ilmeet ovat näkemisen arvoisia ja joka saa aina hymyn huulille. Viimeisiä kuvia serkustani, joka on jo poissa, ja kuva on seinällä muitten muistojen täyteisten kuvien keskellä :`)

  460. Rakkain valokuva on kellastunut otos lapsuusvuosilta. Siinä ollaan koko perhe Legolandin vuoristoradassa, kaikilla hirveät irvistykset naamalla vauhdin hurmasta ja pelosta! Kuva on ollut minulla aina esillä ja kulkenut lapsuudenkodista oman kodin kirjahyllyyn.

  461. Se, kun oppi käyttämään vaivalla hankittua järkkäriä koulun valokuvaustunneilla. Omaa rakasta laitetta oppi vihdoin käyttämään ja kuvista sai juuri sellaisia kuin halusi!

  462. Kaikkein rakkain valokuva muisto on minusta ja rakkaasta edesmenneestä papastani ikuistettu kuva, kun olen pappani sylissäni pienenä ja molemmilla on kuvassa leveä hymy!

  463. Paras muisto valokuvaan liittyy äitini ottamaan, aivan ihanaan kuvaan musta ja isoveljestäni. Kuvassa me lapset ollaan ihan pikkuisia vielä (minä varmaan 2, broidi 5) mutta meillä on selkeesti keskenämme jokin tosi hauska hetki menossa, sen verran aidot on silmissä asti näkyvät hymyt molemmilla. Maataan vanhempien isolla sängyllä ja kikatetaan, niin että isoveikka pitää minua toisella kädellä kiinni ja antaa samalla suukon otsalle. Äidille kuvaajana täytyy kyllä antaa pisteet juuri oikean hetken tallentamisesta :-) Kuvasta on etenkin viime vuosina tullut itselleni tosi tärkeä, kun asutaan broidin kanssa eri maissa eikä tosiaan nähdä ihan joka päivä. Sitä kun vilkaisee, niin hyvä mieli tulee väkisinkin! :D

  464. Multa löytyy paljon kaikkia ihania valokuvamuistoja ja meidän asunto onkin täynnä valokuvia, mutta silti yksi valokuva on ylitse muiden, koska se on otettu sillon ku olen ollu pieni ja se on uniikki. Se on ainoa kuva missä mä ja mun perhe ollaan yhdessä, kaikki me 5. Isä, äiti, mä ja mun 2 isoveljeä. Oon siinä kuvassa alle 10vanha mikä on siis otettu yli 15vuotta sitten ja muista vaan että meidän vanhemmat oli ostanu uuden kameran ja meidän äidin sisko testasi sillä ja halus tän perhekuvan. Meistä ei tosiaan sen koommin ole otettu yhteiskuvaa ja mä omin porukoiltani tän kuvan ja päällystin sen kontaktimuovilla ja pidän sitä aina kalenterin välissä. Siinä on mun rakkaista rakkain perhe ketä on koetellu jos jonkinmoiset onnettomuudet ja sairaudet ja menetykset ynnä muut ja silti kaikesta ollaan yhdessä selvitty. Kuva ei oo niinkään mielenkiintoinen mutta mulle erittäin rakas!

  465. Minulle tärkein kuvamuisto on edelleen varmassa tallessa. Kuvan on ottanut äitini, kun olimme Ahvenanmaalla lomareissulla perheen kanssa ja reissussa oli mukana myös minun siskoni kummit. Kuvassa olen sisareni kanssa auton takapenkillä lastenistuimissa. Tarkkaa en osaa milloin se on otettu, mutta olen siinä ala-asteikäinen. Me olemme nukahtaneet ja asennot ovat epämukavuuden lisäksi hyvin koomiset. Siskoni pää ”roikkuu” ja minä nukun hyvin leviänä sen miten siinä istuimessa vaan voi olla. Kuvassa on myös minulla hirvittävä vyölaukku ja minut ja siskoni on puettu 90-luvun muoti-ilmiöön kiiltäväpintaisiin pyöräilyshortseihin :D
    Asumme sisareni kanssa kaukana toisistamme, mutta minulla on kuva aina joka paikassa mukana. Olemme hyvin läheisiä huolimatta välimatkasta, mutta aina kun näemme tuntuu ettei meillä olisi ollut kuukausia välissämme, kun on viimeksi nähnyt. Mutta kuva saa hymyilemään ja jopa nauramaan huonoina päivinä ja muutenkin. Voi kuulostaa ehkä tavallisen tylsältä kuvalta, mutta minulle se on erityinen ja hyvin rakas!

  466. pienenä mun rakkain valokuva oli kuva musta itsestäni vauvana, heh :-D oon pureskellu sen kuvan ihan rikki! nykyisin mulla on monta kansiota täynnä valokuvia ja ne on kaikki yhtä rakkaita. yhteen aikaan näin toistuvaa painajaista jossa mun kamera hävisi/meni rikki… no, se kamera varastettiin, ja kyllä tympi!

  467. Kaikista rakkain valokuvamuistoni liittyy ihka ensimmäiseen omaan koiraani, joka nukkui pois liian aikaisin, mahassa sijaineesta kasvaimesta johtuen. Kuva on otettu viimeisenä talvena ennen koiran lopettamista ja kuvassa olen yhdessä koirani kanssa riehumassa lumessa. Kuvan on ottanut äitini ja siitä välittyy niin selvästi ilo, riemu ja rakkaus, että sydän pakahtuu edelleen kuvaa katsoessa ja onnellisia aikoja muistellessa.

  468. Niitä on moooooonta. Omat reissukuvat, etenkin häämatkalta New Yorkiin. Muotokuvat rakkaista. Näyttelyissä olleet kuvat…
    Mutta ehkä kaikkein tärkein ja rakkain valokuvamuistoni on kuva, jossa olen minä, isäni, isoisäni sekä isoisoäitini. Neljä sukupolvea tallessa samassa otoksessa. Sen pidän tallessa aina.

  469. En osaa nimetä yhtä tiettyä kaikista rakkainta valokuvamuistoa.
    Kaikki lapsuusajan perhekuvat on tosi rakkaita <3 Iskä,äiti,pikkuveljet.
    Se oli niin onnellista aikaa, ei ollut näitä aikuisiän murheita ja mietteitä.
    Pahin murhe oli jos joku vei sun barbin, ei laskupinot. Niihin kuviin on ihana palata, selata albumeita ja muistella. Samaa toivon omille lapsille,että niillä olis samanlainen onnellinen lapsuus mitä muistella. Vaikka just valokuvien kautta.

  470. Tärken on kuva, jossa olen 3 vuotias, kuvassa on myös pikkusiskoni, koiramme, se on otettu jouluna. istumme kuvassa olohuoneessamme, siskoni korituolissa ja minä lattialla, käsi suojelevasti siskon harteilla.

  471. Mulle ehdottomasti rakkain kuva on omista häistä missä kaksi rakkainta ihmistä halaa toisiaan samassa kuvassa. Äitini ja mummoni on mulle rakkaimpia koska siinä tämä meidän pieni sukumme on. Kuvasta huokuu rakkaus ja lämpö :)

  472. Ihanaa että teit tän joulukalenterin! Mun rakkain valokuvamuisto on varmaankin kuva musta ja ranskalaisesta perheestäni, ikävä sinne on kova mutta kuvaa katsoessa tulen aina iloiseksi :)

  473. Rakkain valokuvamuistoni:
    Mieleen tulvii kymmeniä ja kymmeniä rakkaita kuvia ystävistä yhteisissä illanistujissa hymy korvasta korvaan, pikkusiskoni ihanat lapsuuskuvat, itseotetut kuvat poikaystävän kanssa lapin reissulta ja rakkaiden lemmikeiden kuvat. Silti on pakko vastata, että rakkain valokuvamuistoni on kuva äidistäni melkein kahden vuosikymmenen takaa.
    En muista kuka kuvan on ottanut, mutta siinä elämäni tärkein ihminen, äiti, on kaatunut lumihankeen ja edesmennyt koiramme on hänen vieressä. Äitini ilme on mahtava ja sen huomaa, kuinka onnellinen hän on tuona hetkenä ollut. Kuva huokuu iloa, rakkautta ja lämpöä.
    Äitini on sairastanut paljon ja olen meinannut monesti menettää hänet, onneksi tänäpäivänä hän on yhä kuitenkin täällä. Pyörimme paljon ympäri suomea asuntoautolla ollessani lapsi, ja tuo kuva on yhdeltä näistä lomareissuistamme. Vaikka olin tuolloin kovin pieni ja en muista kuvanottohetkeä, niin silti se on minulle erittäin rakas kuva. Tuota hetkeä ei saa enää koskaan takaisin, mutta onneksi se on ikuistettuna valokuvana minulla kauniissa kehyksissä ja voin katsoa sitä joka päivä. Tuollaisia hetkiä ei voi rahalla ostaa.

  474. Mulla on kaksi rakkainta valokuvamuistoa. 1: kummipoika ihan vastasyntyneenä tämän uunituoreen kummitädin sylissä! ja 2: häävalokuva, jossa on minä ja mieheni sekä kummankin vanhemmat. Erityisen tärkeän kuvasta tekee se, että eräs kuvan ihminen nukkui pois vain pari kuukautta kuvan oton jälkeen…

  475. Mikä on teidän kaikkien aikojen rakkain valokuvamuistonne?
    Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on ehkä 2010 jouluna otettu kuva perheestäni. Kyseinen kuva on viimeinen, jossa on koko perheeni; isä,äiti,sisko ja minä. Meidän perheestä ei niin paljon ole kuvia, jossa olisi kaikki ja tuolloin jouluna halusin kuvan koko perheestä, koska isä oli silloin jo sairas, eikä tiennyt miten tulevaisuudessa käy. Muita rakkaita kuvia on kuvat, joissa olen isän kanssa. Isän tyttönä nämä kuvat ovat todella tärkeitä. Sekä isästä ottamani viimeinen kuva vuoden 2011 juhannuksesta, jossa isä pelaa mölkkyä. Kuva joka otin vain pari viikkoa ennen isän kuolemaa.

  476. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on ehkä 2010 jouluna otettu kuva perheestäni. Kyseinen kuva on viimeinen, jossa on koko perheeni; isä,äiti,sisko ja minä. Meidän perheestä ei niin paljon ole kuvia, jossa olisi kaikki ja tuolloin jouluna halusin kuvan koko perheestä, koska isä oli silloin jo sairas, eikä tiennyt miten tulevaisuudessa käy. Muita rakkaita kuvia on kuvat, joissa olen isän kanssa. Isän tyttönä nämä kuvat ovat todella tärkeitä. Sekä isästä ottamani viimeinen kuva vuoden 2011 juhannuksesta, jossa isä pelaa mölkkyä. Kuva joka otin vain pari viikkoa ennen isän kuolemaa.

  477. Paras valokuvamuistoni ? Hmmm ehkä paras valokuvamuistoni on viime syyslomalta. Kaverin kanssa oltiin Vuokatissa, oteltiin kuvia, pidettiin hauskaa ja juoruttiin. Itse kuva ei välttämättä ole mitenkään laadullisesti paras, taustana toimii havumetsä ja pääosassa olen kaverini kanssa kunnon eräjormailuvaatteissa. Mutta siihen kuvaan liittyy niin paljon hyviä muistoja ja tunteita. Rakastan ottaa kuvia, koska sillä tavalla saan talletettua ihanista hetkistä itselleni kestävät muistot. Omasta mielestä muistot kuitenkin haalistuvat jonkun verran, paperiversio säilyy aina:)

  478. Oma ehdottomasti rakkain ja tärkein valokuvamuistoni on viety kehitettäväksi lapsuuteni aikana ja on luultavasti viimeinen kuva minusta ja äidistäni yhdessä. Olemme kuvassa hyvin onnellisen näköisiä ja kuvan katsomisesta tulee joka kerta mielettömän hyvä fiilis, koska se kuvastaa hyvin sitä äiti-tytär -suhdetta, joka meillä oli hänen vielä eläessään. Äiti ei ollut minulle pelkästään äiti, vaan paras ystävä, jolle pystyi puhumaan ihan mistä vaan. Kuva on minulle todella tärkeä ja se löytyy kehystettynä sellaiselta paikalta, että näen äitini hymyn joka päivä :) Piristää kummasti mieltä varsinkin silloin, kun ikävä iskee.

  479. Mun paras valokuvamuisto liittyy kuvaan, joka on otettu about muutama minuutti sen jälkeen kun tapasin elämäni miehen. :D Me oltiin juuri tavattu ensimmäistä kertaa yhteisen kaverin mökillä. Kaikki otti jotain yhteiskuvia (kaikki olivat enemmän tai vähemmän humalassa:D) ja mies pyysi minua yhteiseen kuvaan kanssaan. Me ei tunnettu toisiamme yhtään, eikä me oikeastaan oltu edes puhuttu kuin muutama sana. :D Kuva on vähän epätarkka kun mies otti sen itse samalla kun halasi minua. :D Tuosta illasta lähtien me ollaan oltu aika erottamattomia ja se kuva osoittaa mulle aina kuinka se elämän rakkaus tuli puskista<3 :')

  480. Minun rakkain valokuvamuistoni liittyy jo kymmenen vuotta sitten edesmenneeseen ukkiini. Kuvassa istun hänen sylissään pikkutyttönä ja nyin häntä hänen viiksiään, jolloin hän aina teki hassua ääntä. Se oli sellanen meidän keskeinen juttu silloin. Nyt myöhemmällä iällä on tullut mieleen niin paljon asioita, joita olisi vielä halunnut ukilta kysyä tai joita olisi halunnut kertoa. Kuvassa on onnellinen tunnelma ja sen katsominen tuo aina haikean – mutta kuitenkin niin lämpimän tunteen sydämeen… :)

  481. Rakkain valokuvamuistoni ehdottomasti tapahtui Lontoossa, Sussex Garndenissa. Kuvasimme alueen upeaa hotellikatua ja tiesin, että tulisin ikävöimään aluetta palavasti. Nyt muistona on enää kauniit kuvat. :)

  482. Kaikkein rakkain valokuvamuistoni on ehkä sellainen, jossa nyt jo edesmennyt isäni ja minä istumme mökin pöydän ääressä ja juomme kaakaota/kahvia. Se on muistaakseni velipuoleni ottama kuva ja sitä katsellessa tulee hyvälle mielelle, kun voi milloin vain nähdä iskän taas tekemässä jotain niinkin normaalia kuin juomassa kahvia.

  483. Rakkain valkokuvamuistoni on kuva minusta ja äidistäni eräänä kesäisenä päivänä. Vaikka emme aina asioita yhteen nähneet, tuona päivänä meillä oli hyvä olla yhdessä ja onnistuimme näkemään maailman toistemme silmin. Valitettavasti hän menehtyi pian sen jälkeen äkillisesti, joten on mukava, että minulla on muisto hetkestä, jolloin sovimme riitamme ja olimme onnellisia.

  484. Kauan, kauan sitten kun olin pieni, (ikäkriisi iskenyt) olimme mummini luona kylässä kun hän esitteli minulle ja veljelleni vanhaa polaroid kameraansa, jonka löysimme veljeni kanssa penkoessamme hänen kaappejansa. Kamera toimi vielä hyvin ja mummini otti meistä sillä kuvan jossa istumme veljeni kanssa vierekkäin. Polaroid kuvat ovat niin ihania ja nostalgisia. Löysin vähän aikaa sitten tuon kyseisen kuvan uudestaan perheeni valokuva-albumeista, ja tällä hetkellä se on kehyksissä työpöydälläni muistona ihanista hetkistä rakkaan perheeni kanssa:)

  485. No paras kuvamuisto on vajaan neljän vuoden takaa – palasin esikoispoikani (ja ainokaiseni) kanssa synnäriltä kotiin. Siinä sitten kuvassa on tuore äiti (minä) ja sylissä irvistelevä nyytti. Kuva ei ole täydellinen- Takana on sotkuista ja meillä on pojan kanssa molemmilla oloasut päällä, mutta muistan ikuisesti sen tunteen siinä kuvassa :)

  486. Rakkain valokuvamuistoni on valokuva, jonka nappasin mummostani hänen kotonaan maalla kun olin teini. Kamera oli matkalla mukana, mutta olin unohtanut ostaa uuden filmin (tai sitten teini-ikäisenä rahat vaan eivät olleet riittäneet). Kotimatkalle lähtiessämme huomasin, että filmissä oli vielä yksi kuva jäljellä. Pyysin mummoani istumaan rakkaaseen kiikkustuoliinsa ja otin kuvan. Kuukausi myöhemmin hän yllättäen kuoli keuhkokuumeeseen ja näin tämä kuva hänestä jäi viimeiseksi.
    Tämä siis aikaa ennen digikuvausta, kyllä tänä päivänä on niin helppoa kun käynnyköiden ja tablettien myötä aina mukana on jonkin sortin kamera ja eipä tarvitse enää odotella kuvia kehityksestä, onneksi.

  487. Itestä otettu kuva Suomen kodin terassilla kesäiltana syömässä suklaabanaania, minä 6-vee ilman etuhampaita. Joskus katselen kuvaa ja mietin että ooonko siinä oikeasti minä ja mietin että mitä sen ikäisenä mietin. Tekis kyllä usein mieli mennä takas hetkeks siihen kesäiltaan :)

  488. Tää on helppo :) Rakkaimmassa kuvassani esiintyy nyt jo 13-vuotias shelttini nuorempana. Shelttiherra oli jo nuorena varsin fotogeeninen yksilö, mutta vuosituhannen vaihteessa ei ollut vielä ainakaan meidän perukoilla juurikaan digikameroita, joten harmittavan vähän on olemassa pentu- ja nuoruusvuosien kuvia.

  489. Mun rakkain valokuvamuistoni on joulunajalta ollessani noin 6-vuotias, minun ja siskoni leipoessa pipareita nenänpäät jauhoissa ja posket punaisina, sillä olimme juuri tulleet kirpakasta talvipakkasesta lumileikkien parista sisälle. Kuvassa meillä on leveät hymyt kasvoillamme ja näytämme juuri niin onnellisilta kuin kaikesta pahasta tietämättömien lasten kuuluukin. Oih niitä aikoja! <3

  490. Olen ahkerasti kuvaava heppaihminen jolla on hevosenomistusta takana jo useamman vuoden takaa. Toissakesänä tehtiin kaupat ponista joka asui Ruotsin puolella. Lähdettiin täältä Etelä-Pohjanmaalta ajelemaan kohti Naantalia, josta mentiin laivalla lahden yli. Haettiin poni muutaman tunnin ajomatkan päästä kyytiin ja ajettiin takaisin satamaan. Otin kuvan kun oltiin jo ajettu laivan sisään ja nousimme vielä ramppia ylös kannelle asti, jonne laitettiin yhdistelmä parkkiin. Kuva on reunoilta tumma ja vain pieniä sisävaloja loimottaa sieltä täältä. Keskellä kuvaa näkyy ramppi jota ollaan nousemassa ja yläreunassa ihanan sinistä taivasta.
    Kuva muistuttaa mieleeni reissun ja symboloi itselleni sitä, että risukasaankin paistaa aina aurinko :)

  491. Kaikista parhain ja jouluisin muisto on se, kun sain kuvan tontusta! Mulla on säilössä vieläkin valokuva, missä ihan selvästi erottuu ikkunasta harmaan kintaan jälki. Kuvan on ottanu isä ja ite muistan säikähtäneeni ikkunaan läimäytystä ihan suunnattomasti! Varmaan jotain joulun taikaa ollu sinä jouluaatto iltana ;)

  492. Oi, kerrankin kysymys, johon minulla on oikeasti tarina kerrottavana, nimittäin rakkaimmat valokuvamuistoni ovat samalla yksiä parhaita lapsuusajan muistojani. Silloin, kun olin noin 6-7 vuoden ikäinen, meillä oli tapana isäni kanssa tehdä öisin valokuvataidetta. Koko talo oli pimeänä, ja teimme hienoa valotaidetta taskulampuilla ja eri värisillä valoilla. Minä olin mallina ja tein kuvioita lamppuja heilutellen, isi kuvasi. Sen jälkeen kehitimme yhdessä kuvat kotitekoisessa pimiössämme ihan alusta lähtien! Muistan, kuinka jännää oli uittaa valokuvia kehitysnesteissä ja ripustaa ne sitten kuivumaan, ja kuinka ylpeä olin aikaansaannoksistamme. Joskus muistan meidän myös kuvanneen kuutamoa isin kaukoputken kautta. Nämä hetket olivat aivan ihania, sillä isäni on minulle todella rakas, ja tunsin itseni erityiseksi, kun sain olla isin kanssa ihan kahdestaan ja olla mukana isillekin tärkeässä asiassa, ja vielä ”salaa” muilta sisaruksiltani, jotka olivat jo nukkumassa ;) Tulipas nostalginen olo, isi on paras ja olen niin iloinen, että hän jakoi nämä hetket kanssani!<3

  493. Rakkain valokuvamuistoni on mieheni kanssa otetut ensimmäiset yhteiset valokuvat. :) Toinen rakas valokuvaukseen liittyvä muisto on viime kesältä. Mieheni lähti viikon lomalle ulkomaille ja itse jäin töiden takia yksin kotiin odottamaan. Ennen lähtöään mieheni oli kuvannut minulle joka päivälle lyhyen videonpätkän selviytymisoppaaksi. Videoilla hän esimerkiksi muistutteli siitä, mitä kivaa voisin tehdä kerrankin yksin ollessani. Ikävä helpotti kummasti, kun oman rakkaan näki joka päivä edes videomuodossa. :)