You’ll feel better tomorrow, come the morning light now baby

Ihan alkuun, jos joku ei tunnista mistä biisistä on postauksen otsikko, niin tsot tsot ja sitten kunnon kulta-aikojen rokki pikakertaukseen.

Toiseksi, teitä kiinnostava asia kommenttien perusteella… Sain juuri vahvistuksen Nellylta, että loppuunmyytyja Valentinea, Everlongia ja Black Widowta laitetaan vielä lisäerä tilaukseen ja ilmoita blogissa heti kun niitä on taas online, niille teistä, jotka jäitte ilman:) Mitenkään hirveen vähää noita vaatteita ei ole teetetty, mutta yllätitte sekä minut, että Nellylaiset aktiivisuudellanne, Everlong kun myi loppuun viidessä tunnissa:D Hups, en ehtiny sellasta edes siskolleni nappaamaan. Mutta, toivottavasti ensi viikolla on uusi erä kaupassa, jos ei, niin sitten sitä seuraavana:)

Meikäläinen on siis hengissä, joskaan ei täysissä ruumiin voimissa.. Väsy on aika stratosfäärisissä lukemissa, ja mieliala vuorostaan jossain aika syövereissä. Oon ollu tänään ”vähän” pahalla tuulella tällä yhdistelmällä. Eilen lähti lentokone Perthista itärannikolle, ja tätä postausta naputtelen teille paraikaa jostain sysihalvasta motellista Brisbanesta. Totesin, etten halua maksaa 70 dollaria ja käyttää neljä tuntia edestakaisin Gold Coast – Brisbane -välillä, tää typerä IELTS on nimittäin jaettu kahteen osaan. Kävin tänään suorittamassa suullisen testin ja oon ollu varmaan todella viehkeä persoona tässä mun mielialassani. Huomenna aamulla on luvassa aikainen herätys ja kokeen loput osat; kirjallinen, kuuntelu ja luetun ymmärtäminen. Kiinnostus on aivan valtava. Sen jälkeen pikapikaa juna kohti Coastia ja siellä aikaa about 36 tuntia nähdä S, kaverit ja laittaa kamat valmiiks tän meidän reissun toiselle osalle, ja postittaa pari pientä boksia himaan. Kauheen kiva aikataulu, kun juna on Coastilla 14.15 ja posti menee kiinni 16. Ja kamat on siis sanomattaki selvästi ihan hujan hajan, eikä mitenkään pahvilaatikoissa valmiina:D Nohh, positiivista jos jotain haetaan, niin saan käpäliini mun Alexan vihdoinkin:)

Eilen oli ihana päivä. Kun sain aamulla duunit tehtyä ja pakattua, suuntasin hoitamaan vähän asioita Perthin keskustaan nauttimaan viimesiä hengähdyksiä tunnelmasta. C tuli pitämään mulle todella komeeta seuraa pariks tunniks kahvittelun merkeissä ja ku C meni potkimaan nahkakuulaa treeneihin, nautin viime hetkistä Nooniksen ja tämän miehen seurassa. En tiedä mitä hyvää oon tehny viime elämässä, mutta oon kyllä siunattu  tässä elämässä mun tuntemilla ihmisillä ja niitä tulee jatkuvasti lisää. En tuntenu Noonista muuta ku cyber-maailmassa vielä viime kuun puolella. Ja nohh, tässä kun eletäään 9.3, niin mä voin puhuu sille about mistä vaan:D Ja mehän ollaan puhuttu about mistä vaan koko ajan… (todella toivon, että lähellä ei ole ollut yhtään suomea ymmärtävää…) Mulla oli niin käsittämättömän upee viikko Perthissa, ettei mitään järkee. Ku C toi mut eilen ”kotiin” Noonikselle ja lähti treeneihin, mä tunsin ku syke nous helvetin korkeelle, silmissä alko heittää ihan vähän ja kyyneleet tulvahti silmiin. Lopetin sen ahdistuskohtauksen heti alkuunsa, ja siinä muutaman hetken yksin kyynelehdittyäni kasasin itteni ja soitin tollasen tunnin puhelun mun kaikkien aikojen tytölle, Viiville. Rauhotuin sen verran, että sain tsempattua loppuillan.

Eilen teki kaikin puolin pahaa. Teki pahaa sanoo heippa Noonikselle, josta ehti tulla viikossa jotenki sellanen ihminen, jonka kohalla tuntuu, että oltas tunnettu vuosia. Teki vielä pahempaa ajatella heipan sanomista C:lle. Yritin vielä sanoa, että sen ei tarvii tulla viemään mua kentälle (ja seuraamaan sitä itkutulvaa), mutta se vaati. Meillä oli ollut ihan täydellinen keskiviikko, ja yleisesti ottaen toi viikko, jonka vietin Perthissa, että se vaati kaikki tän tahdonvoiman rippeet, etten pillittäny koko matkaa kentälle ja kentällä. Annoin itelleni luvan hajota turvatarkastuksessa, ku se oli menny jo.

Tää koko Perth tulee nyt tosi epäloogisessa järjestyksessä, mut palaan niihin kuviin ja tunnelmiin menneistä päivistä sitten, kun mieliala on jossain muualla ku pohjamudissa. (Musta on kyllä ollu hupasaa seurata sitä valtavaa salapoliisityötä, jota on tehty ku on yritetty selvittää C:n henkilöllisyys. Asia, joka ei oo millään lailla NASA-tasoa, ja sen kuvaki tulee varmasti näkymään tässä blogissa, kunhan pääsen postauksissa niihin päiviin asti…)

Jokunen teistä on ihmetellyt, miten mä oon voinu niin helposti ihastua johonkin ihmiseen, kun edellisestä parisuhteestaki on niin lyhyen aikaa. Hahahahah, tää on taas niitä hetkiä, ku tää mun suunnittelema elämä ei mee ihan niinku mä suunnittelen. Luuletteko, että mä oikeesti kaipasin nyt tähän mun jostain kolosta löytyneeseen mielenrauhaan ja johonki järkevään tulevaisuudensuunnitelmaan mitään ylimääräsiä aineksia sekoittamaan soppaa? No en varsinaisesti :D Mä väänsin itelleni rautalangasta todella lujaa Suomessa, että minä en lähde nyt ihastumaan yhtään kehenkään ja mitään tunnepitoista suhtautumista mihinkään paikkaan, ihmiseen tai aikaan en suostu ottamaan vastaan. Ahhahahahahahha. Tää naurattaa mua itteäni niin paljon, että melkeen itkettää.

Mä oon vähän sellanen luonne, että en vaan jää tuleen makamaan. Mä en käperry peiton alle seittemäks kuukaudeks itkemään sitä, että parisuhde, jolle anto paljon, ei toiminutkaan. Ei vaan kuulu tapoihin. Mä nostan pääni pystyyn ja jatkan matkaa avoimin mielin. Tai jonku toisen tulkinnan mukaan mä hyppään taas pää edellä ja mietin sitä kypärää TAAS myöhässä. Mä en millään lailla kaipaillu tähän elämääni jotain paikkaa, johon rakastuisin, tai jotain poikaa, johon ihastuisin. Nyt nyrpistelen nenääni Brisbanelle, että se ei ole yhtään niin kiva ku Perth, ja kiroan hiljaa mielessäni elämän vaikeutta. Mielen lisäks kiroon sitä ehkä pikkusiskolle muutamalla viestillä…

Mä en vaan oo se tyyppi, joka tekee asioita niinku ”kuuluu”. ”Ai, sä oot makee tyyppi, ja meillä synkkaa kemiat tosi hyvin yhteen..? No kuule, en voi puhuu sulle, koska en saa nyt ihastua kehenkään.” Valitettavasti (tai no valitettavasti ja valitettavasti) mun ajatusmaailma ei toimi noin. Mä lähin takki auki tutkimaan Perthia ja löysin lemppareimman Aussi-kaupunkini. Mä nauroin C:n jutuille Balilla ja viikon tiiviin yhdessä hengailun jälkeen repesin hirveeseen vollotukseen kentällä, ja kuuntelin repeatilla varmaan 13 kertaa Don’t Cryn ku lensin, ennen ku sain vähän unen päästä kiinni.

Mä en tiedä, tuunko mä menneeks ikinä enää Perthiin tai tuunko mä enää ikinä näkemään C:ta. Perhana, ei mulle oo vieläkään kukaan luvannu, että mä herään varmasti huomenna, niin en voi suunnitella niin kauas. Mä tiedän sen, että mun tarkoituksena on aloittaa syyskuussa opinnot Lontoossa, ja en anna minkään asian tulla sen väliin. Mitään muuta en tiedä. Harvoin sitä kuitenkaan kolahtaa joku uusi ihminen niin kovaa ku C:n kohalla, joten totta kai mä haluan vielä joskus nähdä sen. Kaikki muu ois valehtelua. Itelle ja teille. Kaikki ei oo taas kuitenkaan ihan niin helppoa (millon se mun elämässä ois?) ja tuntuu, että tänään kaatu seinät ihan hintsusti niskaan, ja väsymyksen ja ahdistuksen yhdistelmä on vaan ottanu ylivallan. Ylimietin nyt kaikkea ja oon vaan todella ärsyyntynyt siihen, miten elämä menee.

En tiedä, mihin tää koko soppa ois jatkanu kehittymistään, vai oisko mihinkään. En sano, että meistä olisi tullut pari, en sano, että me oltais edes viihdytty toista viikkoa yhdessä. Mutta, just nyt mua vähän syö se, ettei päästy ees kattomaan, mihin tää ois menny. Mä oon sitoutunu nyt tosi tiukasti toukokuun loppuun asti tähän matkaan ja erinäisiin muihin työjuttuihin, joten nyt kutsu itärannikko ja sunnuntaina kutsuu uusi maa. Mikäänhän ei estä kattomasta tilannetta, ihmisiä ja paikkoja uudestaan sen jälkeen. Harmi juttu vaan, että mä en oo kovin maltillinen ihminen…

Puuuuh, mä vastailen nyt teidän kysymyksiin, kuuntelen vielä kerran Don’t Cryn ja kidutan itteeni ihan vähän vielä parilla muistolla. Huomenna otan itteäni niskasta kiinni ja revin itteni makaamasta siinä saatanan tulessa.

Nää on niitä hetkiä, ku on ikävä kotia, äitin kainaloa ja Simbaa pussailemassa mua. Kuvitus siis sen mukaista.

Antakaa bloggaajalle anteeks tällanen todella tympäsevän negatiivinen postaus. Välillä tässäkin päässä on vähän suru puserossa. Nyt otan Lontoo-mamin ikuisen ohjeen kuitenki päähän. ”Mieti missä haluat olla hetkenä X. Nää itsesi siihen tilanteeseen. Pidä siitä kiinni. Pääset siihen kyllä.” Nyt juonin siis mielessäni kaiken mitä haluan, ja huomenna jatkuu sen tavottelu apinanraivolla:)

118 vastausta artikkeliin ”You’ll feel better tomorrow, come the morning light now baby

  1. Tää oli hyvä postaus. Noin sen elämän kuuluu mennäkin; ei ole mitään velvoitetta selitellä kenellekään omia valintojaan, kun uskonto taikka lapset eivät määrittele rajoja. Pääasia on että uskoo itseensä.

  2. ”Ylimietin nyt kaikkea ja oon vaan todella ärsyyntynyt siihen, miten elämä menee.”

    Mulle tulee mieleen vaan, että sun pitäisi opetella keskittymään kaikkeen siihen mikä sun elämässä on hyvää :) kaikkea ei voi saada, muista että sulla on nyt jo monien ihmisten unelmat takataskussa. Tottakai sua ärsyttää että C ei välttämättä tuu kuulumaan sun elämään, mutta älä takerru liikaa siihen yhteen asiaan joka ei meekkään niinkun sä haluat, kun sulla on kuitenkin jo niin paljon vaikka mitä=) toi ajatus rauhoittaa kummasti.

  3. Että en nyt kääntele veistä haavassa, niin ei tarvii vastaa enää mun edellisen kommentin kysymyksiin :’D Arvaa mitä mä tein? GOOGLATIN ’Mungolife ero S’ ja sieltä pomppas yks sun postaus, jossa kerroit, että et seurustele S:n kanssa! Okei, okei. Nyt en oo enää niin pihalla. Samassa postauksessa kyl kerroit, että C on pelkkä kaveri ja haluat sen sellasena pitää :’) Voi sinnuu……. En minäkään olis pelkkänä kaverina kestänyt olla! Hihiii.
    Ny pyyhi kyynelees ja onnittele itteäs uudesta rakastumisesta. Kaikki eivät sitä osaa. Se on ilo ja autuus omine suruineen. Se pitää meidät elossa, ja siitä me tiedetään, että me eletään eikä vain olla. Olet ihana.

    • Ahhhhah, ja joo, ei me ehkä ihan pelkkii kavereita olla, muttei myöskään seurustella:) Mä en tiedä onks tää nyt onnittelujen arvonen juttu, mutta ainaki voin olla ilonen siitä, että sain kokea ja ehkä saan kokea lisää:)

  4. Jos mä kiertäisin maailmaa kolme kuukautta, ni mä varmaan pitäytyisin vain ja ainoastaan sen ihmisen seurassa, jonka kanssa oon matkaan lähteny ja keskittyisin johonki nähtävyyksiin ja uimarantoihin. Ja oon aivan varma, että saisin siitä matkasta irti ehkä 5% siitä mitä sä saat. En ehkä kiintyis kauheesti mihinkään, enkä kehenkään, mutta eiköhän noi sun ahdistavatki fiilikset oo sen arvosia, että sä oikeesti ELÄT siellä matkalla, etkä vaan matkustele kohteesta kohteeseen. Tsemppiä siis! :)

  5. hei minkä ikänen toi sun pikkusiskos on kenen kanssa sulla on ilmeisemmin tosi hyvät välit? :) entä pidätkö paljon yhteyttä just tohon pikkusiskoon ja perheeseen suomessa?

    ehkö kun sä näät esim Sn ni vaihdat Cn siihen :D haha ei voi tietää… mutta anna et oo ainut :) kivaa matkaa ja koita olla ihastumatta!

    • Ööö, se on 15, täyttää 16 tänä vuonna:) Pidän paljon yhteyttä, päivittäin ollaan yhteydessä:) Hahaa, en vaihda ketään kehenkään, en seurustele kenenkään kanssa:)

  6. Vaikka onkin tosi kurjaa että sulla on tollanen hankala tilanne ja paha mieli, ni musta on hienoa että kirjotat niitäkin asioita tänne. Tää blogi on realistinen ja hyvä niin. :) Voimia sulle ja oikein ihanaa loppumatkaa myös!

  7. Keskityn nyt tälleen olennaiseen tässä postauksessa ;) mutta onko Simban nenussa pinkkiä tossa vikassa kuvassa? :D Ihan ku joku pinkkiä huulipunaa käyttävä otus ois pussaillu Simbaa ihan pikkasen… ;) :D

  8. Voi Anna tsemppia sinne, kyllä se siitä aikanaan <3

    Ne ketkä kommentoi ihmetelevään/negatiiviseen sävyyn että ihastuit toiseen, niin pian S:n jälkeen, niin ne ihmiset ei varmaan ole seurustelleet tosissaan. Voi kun se oliskin helppoa, jos voisi hallita omat tunteensa! :) Ihastuminen ei kato aikaa tai paikkaa. Nim.merkillä kokemusta on! Sitä voi rakastaa toista ihmistä valtavasti, ja silti PAM, kohdata jonkun niin täydellisen joka vie jalat alta ja johon ihastuu. Vaikkei haluaisi.

    Huvittavaa mtn joku viitsii nähdä vaivaa C:henkilöllisyyden selvittämisessä, mitä merkitystä sillä on muille :DD

  9. Ei huhhuh mitä tekstiä. ”Mä oon vähän sellanen luonne, että en vaan jää tuleen makamaan. Mä en käperry peiton alle seittemäks kuukaudeks itkemään sitä, että parisuhde, jolle anto paljon, ei toiminutkaan. Ei vaan kuulu tapoihin. Mä nostan pääni pystyyn ja jatkan matkaa avoimin mielin.” < Niin inspiroivaa, kiitos. Oot mun Jumala. :D

  10. Kaikki myötätunto kyllä sun puolella! Itsekkin aina satun ihastumaan niiiin väärään aikaan ja väärissä paikoissa kun vaan mahdollista :D Mutta ei se auta kuin ajatella,että ilman noita muistoja,vaikka ne ois kuin kipeitä ei elämässä ois hirveesti mitään erikoista tai ihanaa. Tsemppiä kouluun ja elämääsi! <3

  11. Hui elämäni eka kommentointi :) Kiitos ihanasta blogista ja elämänasenteesta (eipä sitä kannata odotella,mitä elämä tuo tullessaan,vaan heittäytyä elämään) ja onhan se täysin ymmärrettävää, että välistä suru on puserossa. Kaikillahan niitä heikompia hetkiä on. Kivoja päiviä reissussa ja onnea upeista saavutuksista!:) Alexa oli omalle yritykselle, mikäs laukku tulee olemaan Lontoolle? :D

  12. Voi sua! en tiedä miksi mutta kun luin tuota sun tekstiä niin kyyneleet alko valuun silmistä ja aloin pohtiin itekkin tätä elämän vaikeutta.. suurten päätösten teko on aivan kamalaa, jos kaikki vaihtoehdot on hyviä. Mulla on kaikki tosi hyvin, vaikka nyt istunkin yksin kotona perjantai-iltana ja mietin että miksei mulla oo ketään kenen kanssa olla nyt tai mihin mennä:/ mulla on koko viikko ollu kauheeta taistelua mun levottoman mielen kanssa:D välillä haluun ulkomaille ja olla vapaa, välillä taas naimisiin ja lapsia, sitten taas välillä tää nykyinen tilanne on aivan loistava:D voisko olla joku taho joka vois auttaa tässä elämän järjestelyssä!?:D tsemppiä sinne! sut tietäen oot jo huomenna elämäs voimissa:)!

  13. Vaali niitä muistojasi, olet niin onnekas kaikesta saamastasi kyllä, välillä tuntuu ihan hullulta että kuinka sitä elääkään mukana sun jutuissasi vaikka sä itse et tiedä meistä lukijoista välttämättä yhtään mitään :D Ja kiitos kun suunnittelit ihanan Everlong-kaulurin <3 kuulun niihin nopeisiin jotka ehti sen ittelleen napata, en malta odottaa että saan sen kotiin!!!

  14. Olipa sitä itsekin pakko alentua salapoliisiksi ja todeta nyt, että C**** ON NIIIIIN HOT :D Tsemppiä ajatusten setvimiseen, onneks kaikella on tapana järjestyä parhain päin :)

  15. <3
    Toi ohje kyllä on aika nappi veto, vieläkun sen onnistuisi säilyttämään mielessä, niinä hetkinä,
    kun asiat tuntuu toivottamalta. Tosi jees lukea tällasta rehellistä tekstiä, eikä noi Simba kuvatkaan
    paha oo, niin sulone otus. On tuttu tunne täällakin, kun toi Suunnitelma elämä, heittää häränpyllyy, ja sitten multa kysytään "MIKSI NÄIN?". Siksi, että tää on mun tapa elää.
    Sain muuten kaverille tilattua synttärilahjaksi mallistosi kaulurin :D Saa nähdä mitä tykkää,
    tuskin pahaa ;) Jotta tämä kommenti ei venähdä, taidan häippästä tyttöjen kanssa muutamalle
    "köllikälle", ja sitten yhen kivan miekkosen kanssa tanssilattiaa kuluttamaan :D Jee:)
    Sää pärjäät, tiedän sen, mutta mahtavaa viikonloppua <3

  16. Hei onnee sulle tosta nellyn mallistosta ja varsinkin upeasta myynnistä! Sä tarviit nyt kyllä niin paljon tsemppiä että täältä Itä-suomen perukoilta tulee sitä ihan sylikaupalla ;)

  17. Mitä se kenellekään kuuluu kuinka nopeesti sä siirryt eteenpäin? Tai yleensäkin ihmiset on hirveen tuomitsevia siitä kuinka nopeesti people move on. Tunteille ei usein voi mitään ja jos tulee vastaan ihminen kenen kanssa kemiat natsaa, ni paha siinä mennä sanoo että, joo ootetaan se sovelias puol vuotta ja sitte voidaan mennä treffeille. Itekkin saanu joskus paskaa niskaan, kun eron jälkeen alotin uuden suhteen muka ”liian nopeesti”. Mut hei tsemii sulle superisti ja miehiä on maailma täynnä, jos C:n kanssa ei asiat tulevaisuudessa enää etene ;)

  18. Älä pyytele anteeksi…ne on tunteita mistä kerrot ja niistä pitääkin puhua. Se on elämää, eikä se todellakaan aina ole helppoa ja pelkkää hattaraa, niin kuin hyvin tiedät…siinä pitääkin olla suuria tunteita ja kuohuntaa. Sitten kohta taas helpottaa ja ajatukset selkiytyy.
    Varmasti helpotti ainakin himppasen kun sait avautua tänne blogiin noista asioista.

    *Voimahalit*

  19. ”Mä väänsin itelleni rautalangasta todella lujaa Suomessa, että minä en lähde nyt ihastumaan yhtään kehenkään ja mitään tunnepitoista suhtautumista mihinkään paikkaan, ihmiseen tai aikaan en suostu ottamaan vastaan. Ahhahahahahahha. Tää naurattaa mua itteäni niin paljon, että melkeen itkettää.”

    Juuri tällöinhän ne kovat kolahdukset (ihastukset, rakkaudet) taitaa tulla, juuri silloin kun ei ole yhtään etsimässä eikä millään lailla epätoivoinen :). Kun on vaan onnellinen ittensä kanssa eikä etsi mitään. Omalla kohdallani on ainakin pitänyt paikkaansa. Sitten kun on katsellut ystäviä, niin valitettavasti ne pysyy sinkkuna jotka sitä vähiten haluaa ja eniten suhdetta metsästää.

    • Kovalla arvostuksella ja kunnioituksella, työllä ja vaivalla, kunnes välit alkaa olee luonnostaan normaalit. Rakkaus ei mene pois minnekään, se vaan muuttuu:) Ei oo ihmiset, jotka ei sovi yhteen, on tilanteet, jotka ei sovi yhteen:) Jos olen rakastunut jotakin todella paljon, ei se rakkaus mene minnekään, joten toki pidän ihmisestä kiinni ja mulle on osunu niin ihanat ihmiset, että ne on samaa mieltä:)

  20. Hei, tiesitkö, että sun päivän asu (Ausseissa otettu, missä sulla on se turkoosi kimonontapainen, valkoinen toppi, farkut ja turkoosit korkkarit) on Pinterestissä saanu yli 400 likesia ja yli 3120 te-pinniä? Ihan kansainvälinen porukka oli siitä tykänny :) Tuli vastaan Pinterestin etusivulla kahtena päivänä peräkkäin niin aattelin vinkata :)

  21. Tulin tosi surulliseksi sun puolesta. :( Samaistuin kyllä moneen sun kirjottamaasi juttuun!
    Mutta oikeassa olet, turha jäädä eron jälkeen tuleen makaamaan ja peiton alle parkumaan, elämä jatkuu ja menee eteenpäin..ja tää elämä on liian lyhyt murehtimaan ja miettimään menneitä!
    Niin ja eipä sitä voi ikinä tietää missä ja milloin sen mahtavan tyypin tapaa; vaikka ruokakaupassa, baarissa tai Balilla! :) Mut nyt nautit teidän reissusta, koitat olla liikaa analysoimatta tilannetta C:n kanssa ja katsot mitä tuleman pitää. :)
    Tsemppihali näin virtuaalisesti sinne sulle!

  22. Ethän sä vain pahastu, jos sanoo että tuosta upeampaakin upeampien ja tärkeiden miesten virrasta elämässäsi tulee mieleen Sinkkuelämän Carrie?

    Niistä nenä, ja yritä esimerkiksi huvittua Axlin vokaalivenytysten loputtomuudesta…

  23. Välillä saa harmittaa, vaikka ihan kaikki! Mä ajattelen, että kaikella on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin:) Nyt ei muuta, kun voimia loppureissuun!!:)

    Ps. Oon ilonen sun puolesta kun tiiät et haluut alottaa elämän siellä Lontoossa:) Toivottavasti löydät jonkun kivan asunnon sieltä isolla vaatehuoneella!:D

  24. Hei, mulle tuli tässä nyt mieleen kertoa, kun nyt olet ilmoittanut, ettet seurustele ”S”:n kanssa, että oli tarkoitus jo kauan aikaa kirjoittaa, että musta on jotenkin omalla tavallaan surullista lukea sun kirjoittavan teidän suhteesta vähän (no okei, paljonkin) ”lomaromanssi”-tyyliin. En tiedä, oliko se tietoista sulta, mutta aavistelin jo, ettet ”seurustele” kauaa kuin lyhyen lomaromanssin verran.. Siitä tulikin taas mieleen, että haluatko sä ollenkaan elämältä pysyvää parisuhdetta, vaan vaan pikaisia ihastuksia ja lomaromansseja? Jotenkin mua kiinnostaa, koska oon pitäny sua aina älykkäänä ihmisenä. (Joo, jollain tapaa mun mielestä nää asiat kulkee älyn kanssa käsi kädessä)

    • En mielestäni koskaan kirjoittanut hänestä lomaromanssi-maisesti. Ja en koskaan ajatellut hänestä niin. Ajattelin aina, että se on sellainen ihminen, jonka kanssa voisin viettä loppuelämäni. Ajattelen yhä niin, jos vaan tilanteet ja realiteetit ois vähän eri:) Ja toki haluan kunnollisen pysyvän parisuhteen, haluan naimisiin ja lapsia, oon aika perusvanhoillinen mimmi siinä mielessä:)

  25. Aivan ihana elämänasenne ,kanattaakin elää hetkessä ja nautia elämästä sellaisena kun se tulee eteen,suruineen ja iloineen.Tavata ne ihmiset jotka heitetään eteen ja joiden kanssa eletään ikimuistoisia hetkiä.Kaikkea hyvää sinulle ja plogisi on mieletön päivänpiristys.Hyvä kun uskallat elää rohkeasti omaa elämääsi ilman että välität mitä muut ovat siitä mieltä.Niin pitäisi muidenkin ottaa oma elämä haltuunsa.Jees!

  26. Toivottavasti kaikki selviää ja pääset yli ahdistuksesta! Voin kyllä hyvin kuvitella, että pää on pyörällä. :)

    Tuntuu vain hassulta, että vasta vietit vuoden Ausseissa ja silloin sinulla oli niin suuri koti-ikävä, mutta että nyt olisit melkein valmis aloittamaan kaiken alusta.
    Vaikka ymmärrän, että eihän näin ole käymässä vaan pääset onneksi toteuttamaan unelmaasi Lontoossa :)
    Luulin kuitenkin, että parisuhde S:n kanssa toimi erittäin hyvin, välimatka Suomen ja Australian välillä vaan oli liikaa, etkä nähnyt itseäsi asumassa Australiassa.

    • No mä en sitoudu Lontooseen loppuelämäkseni, vaan kolmeksi vuodeksi:) Ja se on lähellä Suomea ja ihan eri juttu. Pääsen kotiin parin kuukauden välein ja perheeni pääsee sinne:) S:n kanssa suhde toimi oikein hyvin, valitettavasti elämäntilanteet eivät toimineet yhtä hyvin yhteen:)

      • Anteeksi sekaiset sanat, tarkoitinkin, että ihastuit C:en niin palavasti, että olisit melkein hänen kanssaan valmis aloittamaan saman Aussi-rumban :) Joo, Lontoo on onneksi lähellä, jotta näet perhettäsi :) ja Ihanaaaa, että saat Simban sinne!

        Oikein paljon kuitenkin tsemppiä ja nautintoja loppureissuun! Tulee varmasti vielä paljon upeita kokemuksia :)

  27. Voi Anna! Elämästä pitää nauttia ja hetkessä elää, ihan oikein – ei siitä voi syyllisyyttä kantaa. Tiedän sen tunteen, kun joku ihminen yksinkertaisesti ”kolahtaa” vähässäkin ajassa ja niistä tulee läheisempiä kuin useista vuosienkin saatossa. Sehän on vain merkki siitä että nyt pitää antaa mennä, eikä jarrutella ;)
    PS. Tulin just Lontoon Rock of Ages musikaalista, oon nirvanassa. Ihan totta jos et oo vielä nähnyt sitä, niin mene heti kun pääset tänne takaisin :D

  28. Tää ei liity nyt yhtään tähän aiheeseen, mutta törmäsin googlessa sun 2010 vuoden MLL haastatteluun :D alko vähän hymyilyttään tää seuraava virke;

    ”Terveysintoilijana hän ei ole välittänyt tupakasta eikä alkoholista. Anna ei koskaan ole juonut humalanhakuisesti. ”

    Terveysintoilija :D

  29. Anna, ihana postaus! Voisin laulaa tähän, että pysy aina sellaisena kuin olet! Sun blogisi on varmasti yksi kaikista avoimpia blogeja koko blogimaailmassa ja juuri se tekee siitä ainutlaatuisen. Sun tilityksiä on ihana lukea ja niihin pystyy hyvin samaistumaan.

    Itse aikoinani erosin aviomiehestäni, eikä todellakaan ollut suunnitteilla etsiä uutta miestä. Mutta niin vaan tapasin 5 kk kuluttua nykyisen aviomieheni ja se oli menoa kerta rysäyksellä. :)

    • Kiitoksia kovasti itsellesi seurasta, oli ihanaa saada Suomi-seuraa illalliselle:) Toivottavasti nähdään taas joskus, tsemppiä kovasti nyt niihin mahdollisiin tulevaisuudennäkymiin:)

      • Kiitos, eiköhän se tulevaisuus tästä ala selkiintymään. Kyselin tossa varovasti tolta toiselta puoliskolta, että vieläkö se sinne armeijaan on hakemassa ja vastaus oli kyllä.
        Ja mitä tohon sun vaihtoehto C:hen tulee niin muista että ihmeitä tapahtuu ja joskus se lyhyt ”lomaromanssi” voi muuttua siksi aidoksi rakkaudeksi. nim. kokemusta on!
        Pidätte nyt yhteyttä mutta nautit samalla matkastas ja fiilistelet pian koittavaa Lontooseen muuttoa ja keskityt ittees ja sun tulevaisuuteen, opiskeluun yms. Mies asiat tuppaa selkiintymään tavalla tai toisella ja jos se on yhtään fiksu niin sehän seuraa sua vaikka maailman ääriin.

        Toivottavasti tosiaan törmäillään vielä joskus jossain päin maailmaa :)

        • Hahaa, toivottavasti ei ihan ääriin tarvii mennä, eiköhän sieltä Lontoosta meikäläinen löydy aika tukevasti:) Ja nohh, tsemppiä siihen kokemukseen, mikä teillä on edessä! En ole yhtään kateellinen kyllä tosta, mutta oon ihan varma, että miten vaan tossa käy, se kääntyy parhain päin..

          (Eikö oo hassua, ku puhuu toiselle sen elämästä, niin on ihan varma, että kaikki käy parhain päin ja tarkoittaa joka sanaa.. Ja sitten kuitenkin omasta elämästä on ihan kokonaan rikkipoikkipaskana, kun ei usko, että kaikki menee putkeen? Helkkarin outo systeemi:D)

  30. Hahha. Kuulostaa ihan liian tutulta. Onneksi lopulta löysin sen unelmieni miehen, mutta tosiaan sitä ennen tunnuin aina ihastumaan ihmiseen, joka minun piti jättää. Ensin vuosia sitten Teneriffalla, sitten Yhdysvalloissa ja välissä Lontoossa. Ugh, onneksi ei enää ja ehkä sinullekin täältä Lontoosta löytyy vielä joku, joka oikeasti vetää jalat alta. Ja mistä sitä tietää, vaikka C päättäis, että oot sen elämän nainen ja tulee perässä Lontooseen syksyllä. Mutta siihen asti kannattaa vaan keskittyä siihen Lontooseen ja nauttia niistä ihastumisista. :)

  31. Oon lukenu jo parin vuoden ajan säännöllisesti blogias ja lukiessani sun ihastuksesta uuteen tyyppiin vain muutama kuukausi s:n jälkeen, mietin asiaa tuomitsevalta kannalta. Tän jälkeen tajusin kuinka idioottimaista ajatella asiaa tolla tavalla, koska pystyn samaistumaan tilanteeseesi täysin. Lopetin vajaa kahden vu0den suhteen, jonka jälkeen vannoin, että sinkkuilen ainakin vuoden ja koitan etsiskellä itteeni ja oppia taas itsenäiseen elämään. Ja kas kummaa, heti suhteen loputtua aloitin ”kaverit luontaiseduilla” tyylisen suhteen ystäväni kanssa ja luulin pystyväni elämään tätä ajanjaksoa täysin tunteettomana. Kilinvi**t, nyt puoli vuotta myöhemmin huomaankin seurustelevani tän ihmisen kanssa ja vaikka kummatkin oli olevinaan ikisinkkuja, hurjastelijoita ja sitoutumiseen kykenemättömiä niin tunteilleen ei mahda minkään. Oon ilonen, että kuuntelin sydäntä enkä järkeä, koska muuten en olis tässä tilanteessa maailman komeimman ja mahtavimman ihmisen kanssa ketä voisin ikinä elämääni kuvitellakaan. Tän pitkän paasauksen ideana oli nyt siis se, että jokaisen kannattaa miettiä näitä tilanteita omalle kohdalleen ennen turhanpäiväistä moralisointia, koska ikinä ei tiedä mitä elämä eteen tuo ja jokasesta asiasta pitää nauttia täysillä, koska asioiden tekemättä jättäminen kaduttaa tuplasti enemmän kuin se, että elät hetkessä. Tsemiä Anna, jatka samalla asenteella! :)

    • Hahhhah, niinhän se on, ettei kannata tuomita ketään, jos ei ole ollut samassa tilanteessa:) Tai oikeestaan ei muutenkaan kannata tuomita tuntemattomia ihmisiä ja tilanteita, kun niistä ei tosiaan kaikkea edes tiedä:) Lisäksi, tunteita ei pysty järki kontrolloimaan, se on jo monta kertaa opittu:)

  32. Eipäs ollut mitenkään tympäisevä postaus!
    Musta on tosi hienoa, että kirjoitat näistä huonoimmistakin hetkistä täällä blogissa. Ei kaikki voi olla aina täydellistä, täydellismpiinkin elämiin kuuluu niitä ei-todellakaan-niin-täydellisiä hetkiä. Ja siitä on hyvä muistuttaa välillä niitäkin lukijoita jotka luulevat, että elät jossain yliluonnollisen ruusuista elämää ja kadehtivatkin sitä :)

    Ja mä oon ihan samanlainen noissa ihastumisissa. Ihastun sekunnissa ja ihan täysiä mitään miettimättä ja siinä on taas elämä sekasin :D Ja sitkun saan turpaani niin lähen kahta kauheemmalla temmolla nauttimaan elämästä enkä anna sen lannistaa mua. Onneks nyt on ollu vähän rauhallisempaa kun on tässä kouluhakuja ja töiden hakemista niin ei oo ollu ketään siinä sekottamassa mun päätä… nyt kun meen sanoo näin niin voi vaan arvata mitä tapahtuu:D

    Ja en muuten tajua miten jotkut voi ihmetellä että oot ihastunu noin nopeasti. Kyllähän sitä helposti tulee ihastuttua pitkän parisuhteenkin aikana. Ei se oo mitään sellasta mitä voi hallita, ite voi vaan päättää sen tekeekö asialle mitään vai antaako vain olla. Sä oot vapaa nainen ja miks kieltäytyä romanssista jos se tuntuu hyvältä:) En tiedä pitäskö näiden tyyppien mielestä sun itkeä sydän verellä koko tää maailmanympärysmatka sun ja S:n suhteen perään. Eikö se oo vaan hienoa, että pystyy jatkamaan pää pystyssä eteenpäin lannistumatta kivuliaistakin jutuista:)

    Hei tosi mahtia reissun jatkoa! Täällä seuraillaan suuuuurelle innolla.

  33. Unohtu edellisestä kommentista 2 aivan satunnaista asiaa (varsinkin se toinen on erittäin satunnainen).

    1) Itse lähinnä vihaan Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -biisiä, mutta kokeilepa, lohduttaisiko se sinua.

    2) Miksi mulle tulee Perthistä aina mieleen AC/DC?

  34. Oon todennu, että ihan turha suunnitella omaa elämää (varsinkaan tunne-elämää :D) kun joku suunnittelee sen kuitenki paremmin ja harvemmin ainakaan tunne-juttuja voi päättää. Elää päivän kerrallaan ja juoksee naama eellä seinään sen sata kertaa, mut hei eipä tarvi sit kiikkustuolissa katua tekemättömiä tekoja ja värittää juttuja! ;D

  35. Oli ihana lukee tää postaus kun mulla on itellä ihan samat fiilikset just nyt. Ei todellakaan samoista syistä, mutta tuntuu vähän samalaiselta silti. Mietin tässä että ketä kaveria alan kuormittaan mun murheilla, en vaan haluis aina vaivata jotain muuta ongelmillani. Sitten huomasinkin tän kirjotuksen ja pistin vaan ihanan biisin soimaan ja luin tän, tunsin samanlailla kun sä ja sekin autto jo hirveesti. Tietää vaan ettei oo yksin tässä maailmassa murheidensa kanssa vaan muistakin joskus tuntuu ihan samalta ja kaikki kokee kaikkee vaikeeta elämänsä aikana. Toivottavasti sä jaksat keskittyä sun ihanaan matkaan ja kaikkeen siihen upeeseen mikä sua vielä odottaa sun reissussa. Mä taas yritän löytää jotain ihanaa täältä kotosuomesta :)

  36. Kuka tää C nyt on? :D Mult on tainu mennä jotain ohi.. Ootteko vaan kavereita vai onko teiän välillä jotain isompaakin? Ja ootko vielä S:n kans yhessä?
    Anteeks mun tyhmyys ja ymmärtämättömyys….

  37. Pakko kyllä arvostaa tuota sun kestävyyttä noiden hyvästien suhteen. Mitä nyt sun blogia oon lukenut about ikuisuuden, niin varsinkin näiden sun reissailujen aikana on kyl saanut hyvän käsityksen siitä, miten monille rakkaille ihmisille sun pitää usein sanoa heipat tietämättä, millon näkee seuraavan kerran. Ja silti sä vaan jaksat jatkaa, tota ei oikeasti voi kuin ihailla. : > Monille olis hullun vaikeaa nostaa ittensä ylös tollasen jälkeen, kun kuitenkin miettii että miten tärkeitä kaikki sunkin ystävät sulle on. Okei toi kestävyys on ehkä väärä sanavalinta kun miettii tänkin postauksen sisältöä, mutta kaiken kaikkiaan tarkotin tietty sitä, että oot niin vahva vaikka välillä sullakin olis aiheita ties millaseen hermoromahdukseen ! : D Mutta tsemppiä eniveis !

  38. Lukiessani kuinka sulla oli ”lomaromanssi” aloin miettimään miten voi noin nopeasti siirtyä ihmisestä toiseen. Ja sitten tulin järkiini omasta ahdasmielisyydestäni. :D Ja tuli muistettua että aika nopeasti tuli itsekin siirryttyä ensimmäisestä suhteesta, jonka luulin kestävän ja päättyi lopulta aika rumasti, seuraavaan. Tämä nykyinen suhde tuntuu ihan erilaiselta. Sen vaan tietää. Ja saat olla onnekas että olet kokenut ihania suhteita, joissa on ollut rakkautta. Kaikki eivät sellaistakaan koe. Nyt voi tunnahtaa, mutta sinulla on ainakin ihanat muistot ja jotain mitä muistella vanhana. ;-) Sitä ei ikinä tiedä mitä kulman takaa löytyy. Kannattaa kaikista hetkistä nauttia maailmalla. Ja negatiivisista kommenteista ei kannata välittää. Oon pahoillani että meinasin itsekkin alkaa sille linjalle! :D Mutta ikinä ei elämästä tiedä, kannattaa vaan nauttia kaikista hetkistä. Sulla on ainakin Simba. :-)

    Voimia reissuun! :-) Kannattaa nauttia reissusta. Sen oikean, jonka kanssa sopii elämäntilanteet yhteen, tulee sitten joskus vastaan – tai sitten tapaa vanhan utun uudelleen.

    P.S. Kuullostat isosiskoltani kun sanot ettei kukaan ole vielä vakuuttanut että herää seuraavana aamuna. Hän vain toteaa että ihan hyvin voi jäädä auton alle, että hän elä elämäänsä niin kuin itse haluaa eikä muista välitä. :-D Niin ja anteeksi vähän väsyneestä kommentista. Kahden maissa yöllä pitäisi jo nukkua, mutta yksin ei oikein osaa kun toinen on poissa… :-)

    • Niinhän se menee, ettei koskaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu:) Ei tunteita voi suunnittella:) Ja kiitoksia kovasti vaan kommentistasi, väsyneet kommentit on aitoudessaan aina ihan parhaita:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>