Balilla, hengissä, mitenkuten

Heissan!

Me ollaan Balilla. Eikä meidän hotellissa oo nettiä. So far…

- Oon tavannu pojan, joka näyttää Adam Levinen ja Alex O’Loughlinen sekotukselta. Ei hyvä.

- Se on kosinu mua jo kolmesti, ollaan myös erottu yhtä monta kertaa.

- Meri oli oikeesti eilen ettimässä jo pappia täällä.

- Mut me kuulemma mennään kihloihin vasta kahden vuoden päästä, jotta mä saan nyt matkailla vapaasti. Asutaan Suomessa, mutta karataan aina talveks Ausseihin tai Skotlantiin. Näin mulle on kerrottu.

- Mun skootteripalovamma voi paremmin.

- Mun rintamus ei, poltin sen kävelemällä 5 minuuttia ilman aurinkorasvaa. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

- Mun pää voi vieläki huonommin. Oon melko varma, että mun korvista tulee savua nyt ihan oikeesti.

- Hain vähän niinku vitsillä lukemaan muotimanagerointia Lontooseen. Nyt sain kutsun haastatteluun sinne. Mä hain sinne vähän tylsyyksissäni puolivaloilla, kun en osannu (enkä osaa vieläkään, kosinnat notwithstanding) päättää S:n ja Suomen väliltä. Nyt sain kutsun sinne haastatteluun. Lennot ois tonnin menopaluu, ja mun pitäs lähtee sinne ylihuomenna. Tai viikon päästä.

- Mä en ole päättäny, missä mä haluan asua tai mitä mä haluan elämälläni tehdä. Toi ois kuitenki mun unelmakoulutus mun lemppareimmassa kaupungissa maailmassa. Mä en tiedä haluanko mä sitoutua kolmeen vuoteen tietyssä paikassa, tietyssä koulutuksessa. Mä en tiedä haluanko mä sitoutua maksamaan tonnia lentolipuista, että käyn kokeilemassa.

- Mä en vittu enää tiedä, mitä mä haluan. Mä tiedän, että just nyt, en vaan jaksa olla minä.

Meen hukuttautuu tonne meidän uima-altaaseen ja palaan asiaan sitten, kun mun rinta ei enää purista ahdistuksesta.

304 vastausta artikkeliin ”Balilla, hengissä, mitenkuten

      • Kutkuttava kielikuva :D Joskus olin kateellinen sulle, kun olit stabiilissa parisuhteessa ja oikiksessa. Kunnes älysin että ei kenelläkään ”hyvin” mene, näytti ulospäin miltä tahansa. Hemmetisti voimia sulle, ei käy kateeksi, meillä tunneihmisillä voi tää elo olla joskus vähän haastavaa :/ teit kummin/miten päin tahansa, kadut silti jotain, joten kannattaa olla murehtimatta katuuko joitain asioita myöhemmin koska kyllä, niin käy varmasti… Jos ei jaksa ei ole pakko jaksaa, saa romahtaa, kyllä sua tuetaan!!!

          • Mun mielestä on vaan hyviä ja sitten vähän parempia ratkaisuja, ei vääriä. Siinä hetkessä tehdyt ratkaisut on aina oikeita, ajan kuluessa ne voi sitten muuttua ”vääräksi” eli tilanne vaatii muutosta. Ilman tekoja ei kuitenkaan voi tietää onko ratkaisu oikea.

            Mäkin haluaisin tohon vatsahuuhteluun :D

          • Ei väärää vaihtoehtoa oo olemassa. Musta tuntuu että sun takaraivoon on iskostunu sellanen perusluottamus siihen, että asiat järjestyy aina. Ja believe me but they do!! Loppujenlopuksi asiat aina kietoutuu nätisti kaikkien tehtyjen ratkaisujen ympärille ja sitoo ne yhteen jollain tapaa.
            Kerran se lentolippusetti vaan kirpaisee ja kävi miten kävi niin tuskin tuut vuoden päästä aatteleen että perhana ku oisin jättäny sen Lontoo-keissin väliin nii oisin nyt tonnin rikkaampi. Tuskin oisit, oisit tehny sillä rahalla jotain muuta. Jos sut ja S on tarkotettu yhteen niin tehän tuutte päätyyn takasin yhteen vaikka sitte 5 tai 10 vuoden päästä. Sua lainatakseni what will be will be.
            Nyt helvetti sinne Lontooseen Anna!! Syteen tai saveen! Mikä on pahinta mitä siitä vois seurata? Sitähän minäki.

          • Mä sanoisin, ettei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa kuin väärä, kun puhutaan siitä, että tekee, mitä haluaa. Ainakin itse uskon vakaasti siihen, että silloin kun sen valinnan tekee, niin kuuntelee itseään ja sydäntään, joten sen valinnan on pakko olla oikea, vaikka sitten myöhemmin osoittautuisikin, ettei kaikki ihan nappiin mennyt. Se on aina helppo olla jälkiviisas, ikinä ei tiedä kuitenkaan, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, niin pitää vain kuunnella sitä sydäntään. Se on aina oikea vaihtoehto ;) Jaankin sulle lemppareimman elämänohjeeni, joka mulla on tatuointina: I am what I am today, because of the decisions I made yesterday.

  1. Heippa, vaikka en tunnekkaan sinua muuta kuin näin blogisi kautta niin saan sinusta sellaisen vaikutuksen että tuo opintosuuntaus sopisi sinulle täydellisesti. Muoti ja management-tehtävät suorastaan huutavat mielestäni nimeäsi. Toisaalta ymmärrän todellakin tilanteesi ettet tiedä minne lähteä. Olen itsekin kotoisin Suomesta, asun kumminkin maassa X ja poikaystäväni maassa Y. Pitkä välimatka, etenkin pitkät ajat jollon emme näe toisiamme ja maratooni skype-puhelut ovat siis todella tuttuja. Vaikka mieli tekisi joka toinen päivä pakata ja lähteä maahan Y niin silti pitää muistuttaa itseäni, että hoidan opintoni asuinmaassani loppuun ja sitten katsotaan minne mennään. Suomeen meno polttelee todella paljon, mutta myös poikaystävän luo muuttaminen.
    Palatakseni takaisin sinuun, niin muotimanagementin opinnot kuulostavat todella mahtavilta ja pääsisit vielä yhteen lemppari kaupunkiisi. Loppuenlopuksi 3 vuotta ei ole niin pitkä aika, jos saa tehdä mitä rakastaa ja vielä kaupungissa mihin ei kyllästy!
    Tsemppiä siihen mitä ikinä päätätkään tehdä ja äläkä polta itseäsi enempää ;)

  2. Mielestäni usein parhaimpia juttuja elämässä tapahtuu sen takia, ettei ole vatvonut niitä monta kuukautta. Jos jossain vaiheessa tuo koulutus on tuntunut hyvältä, niin sitä se varmasti edelleen onkin – et olisi muutoin sinne hakenut. Olet miettinyt sitä, että pitäisikö muuttaa Australiaan – siihen verrattuna kolmen vuoden koulutus Englannissa ei ole yhtään mitään. Jos et voi sitoutua kolmen vuoden unelmiesi koulutukseen unelmiesi kaupungissa, tulee vahvasti mieleen, ettei pysyvä muutto Australiaankaan olisi hyvä juttu.

    Olen itse asunut Australiassa ja parin kuukauden päästä sinne takaisin muuttamassa. On aika rankkaa olla koko ajan erossa perheestä, mielestäni ainoa tapa onnistua siinä on, että yrittää sulkea asian mielestä. Olen itse käynyt Australiassa asuessa neljä kertaa vuodessa Suomessa ja luultavammin se perinne jatkuu, jos vain mahdollista. Ehkä eniten siellä asumisessa ahdistaa se, että ei voi vain lyhyellä varoitusajalla päättää lähteä käymään Suomessa – eikä Suomeen pääsisi nopeasti, jos siellä jotain tapahtuisi. Kyllähän tämä on koko ajan helpottunut sen takia, että on täydellinen mies, mutta epäilen näiden tunteiden tulevan pintaan entistä enemmän, jos/kun saamme lapsia.
    Aika sekavaa, jollain tasolla en jaksa odottaa, että pääsen takaisin Australiaan, mutta jollain tasolla ahdistaa se, että tietää olevan sidottu sinne joksikin aikaa taas. Meillä tosin on tarkoituksena tulla takaisin Suomeen asumaan muutamien vuosien päästä, mutta tällä hetkellä Australiassa saa mieheni alalla monta kertaa enemmän rahaa kuin Suomessa ja itselläni on tarkoitus suorittaa LLM.

    Aika sydämellä kannattaa mennä – jos on varaa maksaa lennot, sanoisin, että ehdottomasti kannattaa mennä kokeilemaan – se ei ole sinulta mitään muuta kuin rahaa pois. Jos et mene, et välttämättä ikinä saa vastaavaa tilaisuutta ja sitten oletkin tekemässä hikistä oikeusteorian tenttiä. Mikä kontrasti, not good.

  3. Huhhuh, vähemmästäkin menis pää sekasin. Oot kuitenkin yks fiksuimmista tietämistäni henkilöistä (näin ainakin blogin välityksellä arvioiden), joten uskon että mitä ikinä päätätkään se vie sut kohti sun unelmia ennemmin tai myöhemmin! Muotimanagerointi kuulostaa kuitenkin aika huisin hienolta! Voimahaleja ja tsemppiä täältä!

  4. Oon kuullu että usein ne haastattelu voi tehdä myös skypen välityksellä. Ei ole tästä kokemusta, muttta näin olen kuullut. Itse palasin juuri Englannista vaihdosta ja ikävä sinne on suuri. Tuntuu, että puolessa vuodessa jopa suomen hintataso on noussut. Itse yritän pohtia mahdollisuuksia lähteä tekemään maisteria Englantiin, mutta oma opiskelujen ala ei vain oikein ole sellainen, että sitä tahtoo muualta löytyä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että Englannin koulutuksen taso ei ole lähelläkään suomalaista koulutusjärjestelmää. Esimerkiksi vaihdossa ollessa osa opiskelluista asioista on Suomessa opiskeltu jo lukiossa tai jopa yläasteella…

    • No tää mun koulutusohjelma on sellanen, että siellä on valvottu koe, ja mun pitää mennä tekee se koe sinne, Skypeily ei onnistu:/ Ja toi on vuorostaan sellanen koulutus, mitä Suomessa ei voi lukea:/

      • Voi että, on aika vaikee tilanne :/ Nyt sun pitäs parin päivän sisään päättää, että onko se sua varten koska luulisin, että kyllä sä sinne pääset jos vaan lähdet. Mäkin sanon samaa kuin r, että täällä ei koulutusjärjestelmä oo joillain aloilla lähellekään samaa tasoa kuin Suomessa, oon kuullu tätä muistakin yliopistoista enkä vain omastani. Mä vielä tän vanhan lukukausimaksun (n. 4000e/vuosi) voisin tästä jotenkuten maksaa, mutta se uusi (n. 8500e/v, riippuen tutkinnosta) plus sitten jumalattoman kallis asuminen (jo pelkkä vuokra kimppakämpissä 600-1100e/kk) on kyllä ihan liikaa. Tiedän kyllä ton, ettei sitä alaa Suomesta löydy mutta esim. Jyväskylän AMK on alottanu muotiin keskittyvän liiketalouden :) Jyväskylä ei ehkä kuulosta kyllä houkuttavalta, haha, mut kuitenkin. Tsemppiä päätökseen, toivottavasti keksit itteä tyydyttävän ratkaisun :/ Ja kivaa Balia!!

        • Kiitoksia kovasti:) Ja joo, yleistaso yliopistoissa taitaa olla Suomessa korkeempi, mutta kyllä toi University of Arts on mun mielestä tosi tasokas koulu, ihan kansainvälisesti arvioidenki:)

      • Hmm, enpä tiedä tuosta koulutuksen tasosta – riippuu kauheasti alasta. Rohkenisin väittää, että mm. Cambridge, Oxford ja London School of Economics ovat aika kovatasoisia yliopistoja. University of Arts Londonin collegeista löytyy myös monta hyvää opistoa, mm. London College of Fashion ja Central Saint Martins College of Art and Design (josta on valmistunut mm. Stella McCartney ja Alexander McQueen.) Mutta kuten sanoin, riippuu hirveän paljon alasta – Englannissa on kuitenkin tarjolla paljon laajempi valikoima taidealan (ja etenkin muodin piiriin keskittyviä) tutkintoja kuin Suomessa, joten joillekin Englanti on luonnollinen (joskin kalliimpi) vaihtoehto kuin Suomessa opiskelu.

        Jos ala oikeasti kiinnostaa, niin ehdottomasti vaan haastatteluun. Omaan tulevaisuuteen ja onnellisuuteen jos johonkin kannattaa käyttää aikaa ja rahaa. :)

        • Kyseessä on taidealan koulu, ja nimenomaan London College of Fashion, London University of Artsin alaisuudessa:) Käsittääkseni yksi Europpan (hell, maailmankin) arvostetuimpia muotialan koulutuksia:)

  5. Haastatteluun vaan – rahat on tehty kaytettaviks ja toisekseen, kelaa miten paljon vituttais jossitella, ”jos oisin menny haastatteluun …”. Kaiken lisaksi ulkomailla opiskelu on tosi arvokas kokemus (nimim. 2 ulkomaista tutkintoa), joten suosittelen yrittaan!! Tsemppia kaikissa naissa paatoksissa :)

  6. Aika pahaan tilanteeseen oot itsesi asettanut :) Muistan, että kirjotit joskus, ettei muoti sinänsä kiinnosta sua vaan kauniit vaatteet. Lyhyen googlettelun perusteella fashion manager on keskittynyt just vanhojen, nykyisten ja tulevien trendien seuraamiseen. Jos tää on se, mitä haluat tehdä, niin sinuna lähtisin. Unelma kaupunki ja unelma koulutus hakkaa semi-hyvän 6-0. Ainaki mulla. Toivottavasti teet itsellesi oikean valinnan, kumpi se sitten onkin! :)

  7. Anna. Sä todellakin menet tonne kouluun ja olet kiltisti Briteissä kolme vuotta. MUTTA sä ilmoitat sinne että olet juuri nyt Balilla ja ohjelmassa on matkailua maailman ympäri, voisko hakemuksesi pitää voimassa ensi vuoteen asti. Eli siis menisit haastatteluun vasta ensi vuonna eikä tarvitsisi hakea sinne uudestaan. Jos tuo sopii niille (miksei sopisi, mäkin olen kerran päässyt kouluun niin, että olin hakenut sinne edellisvuonna mutta silloin ei pisteet riittänyt. Kysyivät haluanko pitää haun voimassa seuraavaan vuoteen kun mun pisteet oli kuitenkin tosi hyvät ja kun halusin niin seuraavana vuonna soittivat että nyt pääsit meille, tervetuloa (en tosin sit enää mennyt sinne, mutta silti). Nyt elät tämän vuoden kuten olet suunnitellut, selvität haluaako S muuttaa Britteihin jne. jne. Ja vuoden päästä kaikki on jo varmasti paljon enemmän selvää. Sit vaan muutat Lontooseen ja mä tuun käymään. :)

  8. no suostuisko S lähtee sun kanssa hetkeks lontooseen ja katotte miten elämä siellä? :) kuuntelet vaan sydäntä ni kyllä se oikee ratkasu tulee. jos et lähe voit katua jos lähet ni voit joutua katumaan… toivottavasti teet oikean ratkaisun! ja jos mun mielipide kysyttäis ni sanoisin, että lähe käymään lontoossa ei se 3-vuotta loppupelissä ole kovin pitkä aika! pusuja

  9. Apua… Eikö olekin maailman inhottavin tunne? Kun KOKO maailma on auki, ja on jo huomannut, että unelmat todellakin voi toteuttaa — niin sitten pitäisi päättää että mitkä unelmat? Ja missä?? Itse valmistun tänä keväänä, eli pääsen vihdoinkin pois Suomesta. Nämä kaksi vuotta täällä on olleet niin hirveitä… Mutta nyt kun vapaus koittaa, en yhtäkkiä tiedäkään mitä tekisin ja minne menisin! Lontooseen? Prahaan? Berliiniin? New Yorkiin? Takaisin Uuteen-Seelantiin? APUA! Heitän kohta tikkaa silmät kiinni… ;)

  10. Wow.. onnea haastattelupaikasta! Mikähän siinä on, että tommosia hienoja asioita tulee aina sellaiseen tilanteeseen elämässä, kun ei tiedäkään että voiko/haluaako sellaiseen tarttua, vaikka jossain muussa tilanteessa ei miettisi sekuntiakaan. Koitahan päästä jonkinlaiseen tyydyttävään ratkaisuun! :) ps. kihlakuvio kuulostaa mielenkiintoiselta :D

  11. Minä oon sitä mieltä että meet pääsykokeisiin! Maksoit just tonnin laukusta niin kyllä oman tulevaisuuden suunnitteluun voi satsata saman verran. Ja sitäpaitsi, vaikka saisit opiskelupaikan, eihän sitä kai heti tarvitse aloittaa, vaan voi sitten miettiä rauhassa. Se olis vähänniinku plan C :) (ihan ku noita pläänejä ei olis jo tarpeeks)

  12. Jos oot menossa London Metropolitan Univesityyn ni kannattaa harkita tarkkaan, koska se on yksi britannian huonoimmista yliopistoista. Se on vanha ammattikorkea koulu eikä niitä arvosteta Britanniassa vaikka valmistuisit sieltä hyvillä papereilla.

  13. Tulipa kutsu huonoon aikaan, keskellä huoletonta lomaa! Pitäisi kieltää tuollaiset!

    S on elämän pituinen tarina, kyllä se tarina kestää sen, että kouluttaudut unelma-ammattiisi. Kolme vuotta on kuitenkin lyhyt aika (koko elämän skaalassa).

    Mulle käy monesti tuollaisissa tilanteissa niin, että ajateltavaa on niin paljon, että hukkuu niihin ajatuksiin. Sitten vaan kelailee eri vaihtoehtojen välillä, eikä osaa loppujen lopuksi tarttua mihinkään. Unelmat oli kuitenkin tavoittelemisen arvoisia, eikö? Sitten on vaan päätettävä se yksi pääpolku ja pidettävä suunta sinnepäin. Jos eksyy sivupoluille, niin ei se haittaa, se kuuluu matkaan, kunhan päämäärä on oikea.

    Kovasti tsemppiä!

    • Niin, kai se on niin, että elämän pituinen tarina kestää, jos se on luotu kestääkseen:) Ja ehdottomasti unelmat on luotu toteutettaviksi, se on nähty jo monesti!:)

      • Aivan ihanaa, miten sun lukijat on tsempannu ja antanu neuvoja ja muutenkin myötäeläny tässä päätöksessä. Ihan upeeta! Minäkin luen ihan mielelläni muiden neuvoja, siinä oppii paljon muiden maailmankatsomuksesta. (täällä on tullut muutama kotiäiti-henkinen kommentti, jota en kyllä allekirjoita sitten ollenkaan).

        Tulipa mieleen toi Aalto-yliopiston IBDM-ohjelma eli designin johtaminen. Oisko lähinnä sun toiveita ja kriteerejä Suomen vaihtoehdoista? Voin lämpimästi kehua!

        • Hahaa, kiitoksia kovasti:) IBDM on se ohjelma, jota oisin Suomessa pyrkiny lukemaan, mutta se on a) 2 v pidempikestoinen ja b) 2 vuotta tapahtuu Mikkelissä käsittääkseni? Mä otan mieluummin Lontoon. Koen Lontoon koulutuksen paremmaksikin ja se on musta paremmissa puitteissa sikäli, että se on tiiviimmässä aikataulussa tapahtuva, ja keskittyy juuri siihen aineeseen, ku kauppiksessa joutuu lukemaan tosi laajasti:/

  14. Lähe ihmeessä! En usko että tota voi katua etkä kuitenkaan tunnu ihmiseltä, joka turhia jää katumaan. Parempi yrittää kuin miettiä että mitä jos olis yrittänyt! Tuo ala kun sua kuitenkin kiinnostaa ja nyt olis mahis niin kyllä se kannattaa. Tonni ei tietenkään ole pieni raha, mutta ehkä se maksaa itsensä myöhemmin vielä takaisin? :)

    Mutta uskon, että tuo tilanne stressaa ja on ehkä vaikea päättää mitä tekee. Musta tuntuu että aina, kun saa tehtyä yhen päätöksen elämässään, tulee heti joku toinen ja se on aina vielä vaikeampi… :D

  15. Apua Anna, nyt on jännät valinnat edessä… En voi edes kuvitella.
    Mut sanoisin että mee sinne Lontooseen, uskon että kadut jos et nyt mee.
    Itselllä kyllä jo tonnin lippu vaikeuttais sen verran että jäisi varmaan menemättä :D
    Mut hei pieni ylimääräinen englantikoukkaus vaan tohon teidän maailmanympräysmatkaan vaan ;)

    Tsemppii paljon valintoihin ja palovammoihin!

  16. kyllä sun sinne kannattais mennä , pääs sekoaa viimeistään sitten ku mietit loppuelämäsi teitkö oikein :D ei ainakaan haittaa mitään että meet katselemaan paikan päälle ja miettimään lisää. lontoossa palaset voi loksahtaa kohdalleen:) ei ainakaan yhtään vähemmän järkevä sijoitus kun se alexa.

  17. Hei tottakai sä lähet! Jos kerran voit laittaa tonnin sun unelmien laukkuu niin miksi et voisi laittaa tonnia myös sun unelma ammattiin? Mä veikkaan, että sulla on todella suuret mahikset päästä opiskelemaan kyseistä alaa, ja se on niin sua varten!

  18. Ehdottomasti lähdet. Kun kerran sinne oot hakenu, ihan varmasti jossain takaraivon pikkuisissa hermosoluissa oot aatellu ”hei tää ois siistiä hommaa”. Jos et lähtis sinne, niin katuisit.

    N. 1000 euroa ei ole paha hinta, jos sun unelmat saattaa toteutuakin. Riskejä pitää ottaa elämässä, ja oot blogin puolella maininnu moneen otteeseen, et sä elät tässä ja nyt, riskejä ottaessa!
    Miksei vois tehä sen riskin nyt, ja kattoo, jahka se sun ”kultainen keskitie” S:n ja Suomen välillä toteutuis….

  19. Oii toi koulutus-juttu kuulostaa ihanalta! Kannattaa käydä kokeilemassa siellä haastattelussa, jos vaikka onnistais! Jos ei, niin sitten ainakin tiedät, että niin ei ollut tarkoitus käydä ja, että sun paikka on jossain muualla, mutta ainakin olisit käynyt kokeilemassa niin ei pääsisi kaduttamaan. Ja loppeujenlopuksi tuo 1000e ei ole kovin suuri summa, jos se saattaa muuttaa koko elämän. Se raha voisi mennä unelmalaukkuun tai unelmakenkiin niin miksi ei unelmakoulutukseen ja sitä mahdollisesti seuraamaan unelmatyöhön…:) Tsemppiä sulle!!

  20. Lintuseni,
    Mene haastatteluun, katsot mikä on tulos.
    Stressaat sit mitä tapahtuu. Olen aina ollut samanlainen, haen niihin paikkoihin joihin varmasti myös haluan. Etukäteen sit stressaan miten käy KUN pääsen sisään, miten kaikki asiat järjestän. Usein jälkeenpäin huomaan, että turhaan yritin kaikkee miettiä, en päässyt sisään tai tulikin jo uusi juttu.
    Ota asia kerrallaan. Uskoisin, että S haluaa, että koulutat itsesi jossakin, josta olet haaveillut. Uskoisin, että hän odottaa, voitte lennellä toistenne luona. Suhteellenne käy niinkuin on tarkoitettu. Milloin tuo opiskelu alkaisi? Sitä ennen ehtii vielä vaikka mitä, vai ehtiikö?

    Jos menet haastatteluun, katsot miten siinä käy, mietit sit jatkoa. :)
    Toivotan sydämestäni onnea sinulle päätöksiisi. Aika paljon isoja asioita on sulla mietittävänä.

  21. KAHDEN kokemuksen perusteella – oma halu ennen miehiä. Kun on täällä ollut että et voi lähteä kun S odottaa jne. niin jos S odottaa niin se odottaa kyllä sen jälkeenkin. Olen itse asettanut miehen omien halujen ja oman tahdon edelle kahdesti ja siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin se, että nyt, 24-vuotiaana, olen edelleen ilman koulutusta, tällä hetkellä ilman asuntoa ja ilman ystäviä. Ei niin hyvä tilanne. Ensi vuonna piti olla häät, ja minun piti valmistua ensi vuonna. Kuinka kävikään… Mies potkaisi kodista pihalle, vaihtoi toiseen ja jouduin keskeyttämään koulun, kun tässä mielentilassa ja elämäntilanteessa siitä ei tulisi yhtään mitään. Jo pelkästään siksi että vietän n. 22 h vuorokaudesta itkien.

  22. Haastattelu? Mutta eihän brittiläisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin hakiessa tartte käydä missään haastatteluissa, tai ainakin näin mä olen ymmärtänyt..? :o

  23. no eipä oo helppoo sulla, ei käy kateeks :D mut ehkä toi on joku viesti kohtalolta et pääsit haastatteluun vaik hait vaan puolivitsillä? jos resursseja riittää nii kyl mä ehdottomasti kattoisin ton kortin loppuun asti! ja aina voi jättää leikin keskenkin jos alkaa kolmen vuoden aikana tuntua ettei se ookaan sun paikkas, harva asia täs maailmassa on ihan peruuttamaton!

  24. Niin sama fiilis!!! Luulin et meijän aasian reissu olis selkiyttäny jotenki mieltä ja sitä et mitä haluaa elämässään tehdä! no luotin siihen kyl kaikki hoituu ja menee omalla painollaan, kaikella on loppujen lopuks merkitys mitä tulee tapahtuu.. ja mitä nyt! saan mennä riitelee työkkärin kanssa ku joka toinen kerta ne laskee mut täyspäiväseks opiskelijaks ku haluis sitä kautta unelmakoulutukseen ja joka toinen kerta työnhakijaks ku haluis opintotukee tai etuja!!!! eli kouluun ei tullu haastattelu kutsua koska opiskelija olis taas tällä kertaa! mut jos menee opiskelee ni harrastus voi jäädä vähemmälle jota on harrastanu jo reilu 10vuotta ja mitä ei vois ikinä jättää plus et puolet tärkeist kavereista asuu toisella puolella suomee ja mulla ei oo missään omaa kämppää!!! mitä hemmettiä täytyy tehdä :DD toisaalt jos menis vaa töihi ni sais rahaa jo oman kämpän mut ei… ei saa unelma työtä jos ei oo kouluttautunu… miks elämän pitää olla näin hankalaaaaaaaaaaaaaaaa :D ??

  25. Huhhuh, lisaa vaihtoehtoja sun soppaan! Ei vaan, onnea haastattelukutsusta ja menestysta paasykokeisiin! Oman alan ja intohimon loytaminen on iso juttu, ja jos parisuhde on tarkoitettu siita selviamaan, niin kylla se jotenkin lutviutuu. Ehka. :) Ja ei toi toimintatonni lentoihin nyt ihan mahdoton ole, ja jos paaset sisalle on taas yksi merkkipaalu ja saavutus enemman, minka kunniaksi ostaa joku herkkulaukku ;)

  26. Raha on vaan rahaa, suna kävisin haastattelussa. Sitten jos et kouluun pääse, niin olisit ainakin yrittänyt. Ja jos taas (ja todennäköisesti) pääset, niin sitten mietit sitä asiaa. Tällä hetkellä on turha jossitella, kun et kuitenkaan vielä tiedä mitään varmaksi. Ota haaste vastaan ja tee päätös myöhemmin. :)

  27. Onnea haastattelukutsusta! Uskon, että jos menisit sinne, pääsisit takuuvarmasti sisään.
    Olet vaikeiden päätösten edessä. Mutta vaikka lähtisitkin Lontooseen opiskelemaan, muista ettei sinne ole pakko jäädä. Jos se myöhemmin alkaa tuntua siltä, että ei tunnu hyvältä, niin ei ole mikään häpeä jättää koulua kesken ja vaihtaa taas maisemaa.
    Rakkaus on vaikeampi. Aina sitä sanotaan, että tosi rakkaus kestää mitä vaan ja pitkätkään erossaoloajat ei voi sitä rikkoa, mutta en ole varma uskonko tähän henkilökohtaisesti. Ihmiset kasvaa ja kehittyy koko ajan ja voi tehdä todella tiukkaa, jos ei ole siinä toisen rinnalla kasvamassa ja jakamassa arjen iloja ja suruja.
    Jotenkin sinun pitää kuitenkin löytää se oma tie, jota kulkea ja olla onnellinen. Näiden mahdollisuuksien äärellä se tuntuu varmasti vaikealta, mutta ennen pitkää tiedät mitä tehdä. Tsemppiä!

    • Kyllähän sitä tietää mitä tehdä, mutta se on välillä vähän vaikeeta. Vähän ku laastarin repäsy. Tietää, että se pitää ottaa pois, mutta se kipu pelottaa jo etukäteen:D

  28. Mmm vaikee on kyllä, kokemuksesta puhun… Itse menin rakkauden perässä. :) Välillä mietin että mitä jos olisin tehnyt toisin, ja aina tulen päätökseen, että vaikka olisin tehnyt toisin katuisin silti.

  29. Soita sinne/laita sähköpostia ja selitä tilanteesi. Todennäköisesti vältyt haastattelulta ja pääset silti sisälle. Itse en käynyt koskaan haastatteluissa (tosin ei kyllä tarvinnutkaan), mutta olen kuullut, että jotkut ovat pääseet sisälle ilmankin jos eivät ole päässeet haastatteluun. Kannattaa ainakin kokeilla, koska turhaan lennät yhdeksi päiväksi Lontooseen sieltä maapallon toiselta puolen. :) Mitä Lontoossa asumiseen tulee: täällä on ihanaa. <3 :)

  30. Olen seurannut blogiasi jo vuosia, mutta kommentoinut harvoin. Nyt tuli sellainen fiilis, että pakko kommentoida.:) Itse olen jo reilusti päälle kolmenkymmenen ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että tulevaisuuden urahaaveista ja siitä, mikä tuntuu omassa sydämessä siltä omimmalta alata, ei kannata luopua rakkauden takia. Itse jätin hakematta aikoinani unelma-alani koulutukseen silloisen pitkän parisuhteen takia ja ajauduin toiselle alalle. Parisuhde kariutui, mutta unelmat jäivät elämään. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin olen löytänyt uuden unelma-alan, jolla työskentelen ja olen menossa naimisiin unelmieni miehen kanssa, joten vaikka yksi unelma jäi saavuttamatta, tuli uusia tilalle.

    Tsemppiä vaikeiden valintojen tekemiseen! Ja muista, että ei ole vain yhtä tietä, joka vie kohti unelman täyttymystä, sillä unelmat elävät ja aina on jotain uutta unelmoitavaa. Uskon siihen, että kaikki meidän valintamme vievät lopulta kohti tiettyä pistettä ja jotkut pääsevät sinne nopeammin ja jotkut taas pitkän kiertotien kautta.

    • Kiitoksia kovasti ja hirveesti onnea häistä!<3 Mä oon sitä mieltä, että jokaiselle on piirretty oma kohtalo. Se piste, että on onnellinen jossain vaiheessa. Itsellä on eväät päästä sinne:)

  31. Et tuu valitsee väärää. Oikeesti siit voit olla ihan varma. Mitä ikinä tapahtuuki, mitä ikinä valitset, ni valitsen oikein vaikket sitä vielä siinä vaiheessa tietäskää. Uskon siihen ihan 110%. Kaikki menee just niinku pitääki.
    Toi on kyl hurjaa et pitää lentää Lontoosee ja maksaa siitä tonni, eikä oo mitään takuita ku kyseessä on vasta haastis. Voisiks odottaa viel vuoden ja kokeilla ens vuonna? Tsemppiii päätökseen!!!

  32. Jos sua puristaa rinnasta nyt ja ahdistaa kovasti, niin tää on varmasti todella vaikea päätös. Mieti eri vaihtoehtoja mitä tekisit ja miltä se tuntuis, ehkä se auttaa päättämään? Voisitkohan sä hakea myöhemmin uudelleen sinne kouluun, jos nyt tuntuu vaikeelta tehdä päätöksiä? Jos pääsit sinne jo nyt, niin varmasti pääset myös uudelleen pääsykokeisiin :)

    Tsemppiä päätöksiin :) Voimahali <3

  33. Harvemmin sitä katuu asioita, jotka on tehnyt — useemmin kaduttaa se, mitä jätti tekemättä. Ihan tolla ohjenuoralla sanoisin, et mee nyt. Muut asiat kyllä odottaa sua, mutta kouluja on pointillisempaa käydä nyt kuin joskus eläkeiässä :) Oot hehkuttanut Lontoota aina niin paljon, että tuntuis haaskaukselta jättää käyttämättä näin hyvä syy asua siellä.

    Kamalaahan tollasta on lähteä päättää, saat mun kaiken sympatian ja ylikin. Mut eiköhän se, et mietit asiaa jo noin paljon, kerro, et sinne pitäis lähtee? :)

  34. Mulla on sulle idea! :D

    Lähet sinne Lontooseen, hurmaat ne kaikki ja pääset kouluun ja sit ku valmistut, niin tuut mulle manageriksi (koska tottakai mulla on siinä vaiheessa oma vaatemerkki ja oon parempi ku Katri Niskanen :D). Miltäs kuullostaa? :D

    No ei vaan, jos totta puhutaan niin oisin ihan paskana jos mun tarttis tollasia päättää! Vaikka ne tonnin lentoliput kirpasis, niin mua ainakin jäis harmittamaan että ”heittäisin hukkaan” noin mahtavan tilaisuuden, jos en kävis edes koittamassa. Mä liputan siis Lontoon puolesta :D …vaikka hyvähän se on täältä ruudun toiselta puolelta tehdä päätöksiä, kun ei ite oo siinä tilanteessa. Onnee kuitenki jo siitä, että pääsit kokeeseen, sillä sekin on jo saavutus! Mitä ikinä päätätkin, on se oikee valinta, mikäli vaan teet sen päätöksen sydämestäs ja uskot siihen :)

      • Nonni, se on sillä sovittu! :D 

        Mä en ymmärrä mitään mistään virallisista asioista ja oon vissiin jollain tasolla huono bisnes-jutuissa, kun tälläkin hetkellä mietin, että kehtaanko pyytää maksua miehen kaverilta kun päättötyönä maalaan sen maastoauton kokonaan uuteen väriin… Aikaa tähän hommaan on menny jo kuus viikkoo ja tällä viikolla pitäis valmistua. Mä en vaan tiiä uskallanko mä pyytää siltä palkkaa (ja herranjumala MITEN PALJON?!?!) :D Kaikki luova onki sit kivempaa ja ”helpompaa” :D

  35. Moikka Anna,

    Tuo kurssi kuulostaa siltä, että se olisi LCF:ssä? Mikäli päätät lähteä ja todella haluat kurssille, niin kannattaa ottaa huomioon muutama juttu. Itse olen suorittanut oman maisterini ko. koulussa ja siten myös käynyt läpi nämä haastattelut. Koska koulu on suosittu, voivat he olla myös valikoivia sen suhteen keitä hyväksyvät kurssille. Haastattelun tarkoitus on kartoittaa hakijoista ne, jotka ovat oikeasti motivoituneita ja haluavat sisään, joten mikäli päätät lähteä, älä lähde ’kokoeilu’ asenteella. Luultavasti se tulee näkymään ja vaikuttamaan päätökseen. Kannattaa miettiä miksi haluaa kurssille ja minkälaisia odotuksia sinulla on sen suhteen. Tämä tietenkin pätee myös muihin kouluihin, mikäli tämä kurssi ei nyt olisikaan LCF:n tarjoama.
    Sinulla on edellytyksiä päästä sisään ja varmasti kurssi voisi tarjota sinulle paljon, mutta jos et ole ihan varma onko tämä sitä mitä haluat, niin mieti tarkasti. Koulu vaatii paljon ja opiskelu siellä ei ole helpoimmasta päästä (saati ilmaista, varsinkin kun lukukausimaksut juuri nousivat). Tsemppiä joka tapauksessa, oli päätöksesi mikä tahansa :)

    • On se LCF:n kurssi kyllä:) Ja mä luulen, että maksan 1000 € ja lennän Balilta suoraan sinne haastikseen kertoo niille jotain mun motivaatiosta, ja siitä, etten nyt tullu paikalle muuten vaan:D Mulla ei oo epäilyksiä itse koulun suhteen, se vaikuttaa mielettömältä ja kaipailen takaisin koulun penkille jo. Mulla on epäilyksiä sitoutumiskammoni suhteen:D

  36. Käy siellä pääsykokeissa jos sä koet, että haluaisit opiskella sitä muotimanagerointia! Ei tuollasta tilaisuutta kannata hukata. Näin ainaki mun mielestä! Ite ainaki lähtisin sinne pääsykokeisiin. :)

  37. No todellakin käväiset mutkan Lontoossa. Mieti kuinka paljon joskus kadut, jos jätätkin menemättä. Ei se elämä oikeasti ole kovin syvältä, miettii vain vähän eri kantilta asioita. Mieti saat olla ulkomailla parhaan ystäväsi kanssa, löhötä auringossa sillä välin kun me muut paiskimme niska limassa hommia töissä ja koulussa näiden järjettömien lumivallien seassa. Elämäsi on aika valoisaa siis ;)

  38. Mun äiti katuu edelleen vähän kun ei aikanaan lähtenyt yhden koulun haastatteluun ihan täällä Suomen maakamaralla. Vanhempana sitä tilannetta ei oikein enää voi muutakun katua, joten nyt sinuna kyllä tarttuisin siihen tilaisuuteen ja lähtisin sinne haastatteluun. Sulla on kyllä aika kutkuttavia noi kaikki vaihtoehdot, mutta se pelkkä haastattelu itsessään ei vielä ratkaise sitä päätöstä(ko/kö?) Tsemppiä! Tiedän että teet kuitenkin sulle itselle oikein valinnan! :)

  39. varmaa halusivat sut heti haastatteluun kun lukivat cvstä tai jostain (jos pistit) että sulla tulee oma mallisto ulos kohta :D
    harmi vaan et hinnat nousee englannissa just tänä vuonna niin hirveesti että pitää tosissaan miettiä haluuko maksaa sen verran. oot varmaa jo kattonu australiastakin noita kouluja mut ehkäpä sieltä löytyis joku samanlainen kans ja saisit monta unelmaa/toivetta toteuttaa samaan syssyyn

  40. Lähet Lontooseen! Ihan sika hyvä mahollisuus ja tuut katuu jos et lähe.
    Kolme vuotta menee nopeesti ja saat tutkinnon ulkomailla, näyttää hyvältä työhaussa.
    Lontoossa ei ees oo talvisin niin kylmä ku Suomessa :D
    Ja jos päätät olla S:n kans, niin kyllä se sua jaksaa oottaa. Jos ei jaksa niin sitte ei ole se oikee:)
    Paranteleppa ihoos siellä altaalla, ite tulin just auraamast pihaa.. Tän ja eilisen aikana tullu n. 10-20cm lunta (y) ja huomenna vielä lisää.

  41. Mutta hei, joskus sitä vaan pitää hypätä vaunuun ja puristaa kahvoista lujasti kiinni ja kattoa mihin päätyy ja millä vauhdilla :) You gotta do big things to achieve big! Kannattaisin sitä, että pomppaisit lentokoneeseen (sitä lystiä kun et ole vielä saanut tarpeeksi tehdä :D) ja kattoisit miten käy :)

    • Joo, mä tässä harkitsen jo hakemista lentoemännäks. About time, että mulle vaikka maksettas siitä, ku anyway käytän niissä koneissa näköjään kokopäiväsiä tunteja:D

  42. No ei oo tosiaan helppo tilanne!! Vaikka noi lennot maksaa ihan helvetisti niin uskon et saat sen paikan ja hei 3 vuotta ei oo hirveen pitkä aika sun elämästä eikä se voi olla mikään mahdottoman paha, kun tosiaan se Lontoo ja muotimanagerointi;) ei ihan jokainen saa tollasia mahdollisuuksia elämässään!

  43. Heetkinen hetkinen, otetaas uusiks. Sulle on siis tarjoutunut mahdollisuus päästä opiskelemaan unelmiesi alaa lempparikaupunkiisi maailmassa ja se on vaan tästä haastattelusta kiinni, sulla on unelmiesi mies joka haluaisi olla sun kanssa loppuelämäs (tarkotan siis S:ää en sitä balin kosijaa), edellisen johdosta sulla olis vaihtoehtona asua yhdessä maailman upeimmista maista onnellisesti miehen kanssa, tämän miehekkeen lisäks ”kosijoita” näyttäis löytyvän enemmänki, sun tänhetkinen työ on matkustella ympäri maailmaa ja kirjotella vähän blogia ja avstailla meileihin ym. uima-altaan reunalla, sun perhe elelee onnellisena ”ainoana” murheenaan se että yks tyttäristä huitelee muailmalla ihan liikaa.

    Sori mut missä kohtaa täs pitäis osottaa sympatiaa ja olla murheellinen? :D Okei ei oo helppoo ja tohonkin elämäntilanteeseen liittyy vaikeita päätöksiä jotka on kauaskantosia, mut onhan tässä maailmassa nyt pahempaakin nähty?! Totta munassa menet sinne haastikseen, ei jää ainakaan sitten se kaihertamaan loppuelämäks ja lopullisen päätöksen voi sitten tehdä myöhemmin että lähteekö opiskelemaan vai ei, jos se paikka sieltä aukeaa. Okei lennot on helvetin kalliit tollasesta pikareissusta, mutta sekin on aika suhteellista. Maksoit kuitenkin juuri saman verran käsveskasta. Tässä on kuitenkin kyse sun tulevaisuudesta ja mahdollisesta koulutuksesta joka saattaa sanella sitten taas elämälle suunnan ihan eri lailla mitä ilman siellä oloa olisi ollut.

    Tää on sit kirjotettu sellasella ystävällisellä äänensävyllä, ei vittuilevalla, jossa on kuitenkin hieman huvittuneisuutta tilanteesi ”hirveys” huomioon ottaen! :) Kiva että haavasi on kuitenkin parantumassa!

    • Ainoa virhe on siinä, että jos mä lähtisin Lontooseen, niin joko laitettas touhu kokonaan jäihin S:n kanssa, tai elettäs kaukosuhteessa kolme vuotta:D Hahaa, ja oot ihan oikeessa. Mitä mä nillitän, asiat vois olla paljon huonommi!? Mut ku elämä on subjektiivista, ja mulle nää on isoja asioita, ja jatkuva hurina korvien välissä ottaa voimille:/

  44. Oumaikaaad.
    Ehkä tää on nyt on vaan ”korkeemman tahon” oikku ilmottaa, ett tee jo päätös?!
    Loppujen lopuks sun TÄYTYY ajatella vaan itseäs!
    Mikäli nyt sait kutsun haastatteluun, niin varmasti pääsisit sinne myös myöhemmin ( sen verran myöhemmin, ett kääntäisit sivun S:n kanssa)! Kyllähän koulu odottaa sua, mut jaksatko sä odottaa koulu ja lopulta sitä THE päätöstä…
    Lopuks vielä aika randomiehdotus: Mene käymään ennustajalla :) Ei ne kaikki hölynpölyä oo.

  45. Anna, anna anteeksi tämä, mutta mun mielestä sun täytyisi oppia nauttimaan myös siitä ihan tavallisesta arjestakin! Sun tekstien perusteella tuntuu että mikään ei ole ikinä tarpeeksi hienoa/ hyvin, vaikka moni muu olisi varmasti enemmän kuin tyytyväinen saadessaan kokea edes murto-osan siitä mitä sinä :) Jos aina vaan haikailee paremman perään voi jossain kohtaa huomata että se kaikkein paras asia meni jo ohitse!

  46. Onko sellaista vaihtoehtoa olemassa, että käyt nyt niissä pääsykokeissa ja JOS tulet valituksi opiskelemaan, voisit halutessasi lykätä elämäntilanteeseen (vaikka työasiat, jotka haluat nyt hoitaa) vedoten opintojen alkua vaikkapa puolella vuodella/vuodella? Näin sua ei harmittais se, ettet mennyt pääsykokeisiin.

  47. sitä yleensä katuu tekemättä jättämiä asioita, mut ei niitä jotka meni ehkä vähän penkin alle, mutta tuli kuitenkin tehtyä/koettua ;) tsemppiä mitä ikinä päätätkin!

  48. Moikkka!
    Mun mielestä ois mahtavaa jos saisit Lontoosta unelma työpaikan, mutta toisaalta jos S on sulle kuitenkin älyttömän tärkeä niin meneekö työ miehen edelle? Voisiko S miettiä muuttavansa sun perässä Lontooseen pariks vuodeks?
    Mut asiast toiseen, sulla on ne ihanat xaran valkoset korkkarit jotka on ihanan malliset terävä kärki, ni mikä sen mallin nimi on? Ne on niin ihanat että aattelin ettiä niitä ebaystä :)
    Toivottavsti asiat muuttosysteemien kanssa järjestyy!!!!!
    Mukavaa matkaa :)

  49. Lontoo on munkin lempikaupunki heti San Franciskon jalkeen. (Dublinia ei lasketa kun se on koti :) ) Tsemppia paatoksen tekoon, loppujen lopuksi teit minka tahansa paatoksen niin uskon etta tulet kohtamaan mielenkiintoisia seikkailuja. It is not the destination that matters but the journey….vai miten se nyt meni :)

    -A-

  50. Mulla on iha sama tilanne, tai ne nyt ihan sama mut tosi isoja päätöksiä elämän kanssa, mitä haluan ja missä jne (siis tosi kiva että muillakin on samanlaisia ongelmia ja kiva et kirjotat niistä nii saa vähä vertaistukee :D). Mut kannattaa elää vaa hetkessä ja tehä niin miltä siinä hetkessä tuntuu ei aatella huomista tai ens vuotta, anna virran viedä! Ja hei raha on vaa rahaa :D

    Tsemppiä!

  51. Heippa,
    löysin tyttäreni Jasminin kautta ( hänelläkin on blogi ) sivusi ja näin että olet Balilla. Tulimme noin kaksi viikkoa sitten mieheni kanssa sieltä takaisin suomeen ja kivaa oli. Olimme kolme viikkoa :) Käytiin Kutassa, Ubudissa, Nusa Duassa ym. ja hotelimme oli Sanurissa. Aika kului siellä nopeasti ja taxilla liikuimme pitemmät matkat. Lämmintä oli ja hyvää ruokaa. Ihmiset hymyileviä. Ota irti kaikki lomasta. Täällä suomessa on lunta hirmuisesti ja siellä oli sitä jotain :). Ai niin päästimme kaksi kilpikonnaa vapauteen mereen siellä Balilla. Kirjoittele tunnelmista, luen niitä, niin auringon säteet kantaa sieltä vielä tännekin asti. Heippa!

    • Voi kiitoksia kovasti ja harmittaa, että nyt taitaa tulla aika iso reikä tähän Balin lomaan, kun pitää tonne Lontooseen mennä:) Mutta, ehdottomasti pitää päästä tekee jotain kivaa vielä täälläki:)

  52. Voi Anna! Jos sulla on mahdollisuus (rahallisesti) käydä siellä Lontoossa, niin KÄY! Raha on vaan rahaa ja sitä saa tehtyä aina lisää, mahdollisuuksia ei välttämättä tuu monia. Sittepähän sulla on ehkä yks ovi lisää avoinna ja lopulta kyllä tiedät, mistä niistä kulkea. Tsemppihalit lumikinosten keskeltä :)

  53. Anna, herraisä mene sinne!! kyllähän sieltä pääsee poiskin jos ei nappaakaan:)

    nyt meet ja teet sen mistä moni vaan unelmoi :D!

    toivottavasti olosi paranee sielä altaalla lillutellessa, edes vähän[:

  54. Ei vitsi miten hieno tilaisuus! :O Paljon sinne ylipäätänsä kutsutaan haastikseen, onko ne niin hyvät mahkut et kannattais lentää sinne? Jos et aio mennä niin mä voin sun puolesta, ihan koska vaan :D

  55. Aika kinkkinen tilanne. Olet useassa postauksessa kirjoittanut siitä, miten vaikeaa on päättää haluatko elää Suomessa ilman S:ää vai Ausseissa ilman Suomen ystäviä ja perhettä, ja tämä on tuntunut kysymykseltä, joka on todella raastanut sinua sydänjuuria myöten. Lontoota olet toki rakastanut jo vuosia, mutta sinne muutto 3 vuodeksi saisi sinut rakastumaan ko. kaupunkiin vielä syvemmin (uudet ystävät, Lontoon perhe, ihana opiskelu-ala, jne), joten tämän jälkeen sun tilanne olis vielä ”kamalampi” (tai rikkaampi, miten sen nyt ottaa), kun Suomessa ollessasi kaipaisin palavasti niin Lontooseen kuin Ausseihin, Lontoossa kaipaisit Suomeen ja Ausseihin ja Ausseissa Lontooseen ja Suomeen. ;) Heh. Mutta itse neuvoisin, että kannattaa ehdottomasti yrittää josko siellä Lontoossa onnistaisi. 1000e on loppupeleissä pieni summa onnellisuudesta ja panostuksesta omaan tulevaisuuteen. Ja oon melko varma, että pääsisit sisään, kun olet tuollainen virtuoosi. :)

    Itse asun tällä hetkellä Suomessa (gradu kesken), mutta odotan kuumeisesti sitä päivää kun pääsen muuttamaan takaisin omaan sydämeni kotimaahan, joka sijaitsee Aasiassa. Se oli paikka jossa tunsin heti olevani kotona enkä kaivannut Suomeen, ja nyt Suomesssa kaipaan koko ajan sinne. Toki perhe ja pitkäaikaiset ystävät on täällä Suomessa, mutta ulkomailla asuessani olen aina jutellut heidän kanssa skypessä, enkä loppupeleissä ole ketään erityisemmin kaivannut fyysisesti luokseni, koska olen pienestä asti ollut todella (liiankin) yksityinen ja itsenäinen ihminen, joten se on kai vaikuttanut siihen, etten osaa kaivata jatkuvasti ihmisiä lähelleni. Mulle riittää kauniit maisemat, aurinko, lämpö ja eläimet tekemään mut onnelliseksi. Lisäksi mulla on sellainen olo, että englanniksi osaan ilmaista itseäni paremmin kuin suomeksi. Tunteista ja monista aroistakin asioista on helpompi puhua englannin kielellä. Se vain tuntuu luonnollisemmalta. Ja Suomessa oma kotikaupunkini (Oulu) tuntuu myöskin paljon vaarallisemmalta ja turvattomalta kuin sydämeni kotimaani siellä Aasiassa.

    Tsemppiä sinulle – mihin tahansa tulokseen päädytkin! :)

    • Ahahhah, ihana, kiitos:D Nauroin tolle virtuoosille aika pitkään:D Ihanaa kuulla, miten joku tietää, missä oma sydän on, ja miten paljon sinne haluaa. Ehkä mulleki tulee toi vielä joskus:)

  56. Mun neuvo olis, et mee edes siihen haastatteluun. Joo tonni on iso summa, mut kun ajattelee pidemmällä tähtäimellä niin se on pieni summa. Pieni summa siitä, et yrittää jotain, mitä on aina unelmoinu. Voihan olla, ettet edes pääsis (not! :D) tai, et tajuat siellä paikan päällä, ettei se nyt ookkaan ihan sellanen kun kuvittelit, et esim se koulu ei vastaa toiveitas. Mieti mikä helpotus se olis, jos et sit enää haluiskaan sinne. :D Ja joo mikä on todennäkösyys, ettet tykkäis siitä paikasta mut nii… Yhtälailla paikan päällä voit tajuta, kuinka se on just se opiskelupaikka, jonne haluat. :) Mä pohdittin kesällä uudestaan mun opiskelutoiveet. Olin 6 vuotta ollu 100% varma, et jotain kieliä. Oikis kuitenkin oli aina ollu sellanen supersalainen haaveen kaltanen, jota en ikinä ottanu tosissani, koska ei musta olis sinne, tarvis ällän paperit ja kaikkee muuta kakkaa. Oon aina lukenu suurella mielenkiinnolla kaikki alaan liittyvät postaukset ym (mm. sun oikis-postaukset) ja kesällä kerrankin ihan tosissani punnittin vaihtoehtoja. Pelotti et valitten väärin ja menee taas vuosi hukkaan jne, mut sit kun päätin, et minähän edes yritän oikikseen, innostuin niin hulluna ja tällä hetkellä musta tuntuu, et se on ainut, mikä kiinnostaa tarpeeks. En tiedä, miten on vuoden tai kahen päästä, mut näillä mennään. :) Kuten muutkin on kommentoinu niin parempi antaa mahdollisuus, kun katua loppu elämänsä. :) Se olis myöskin 3 vuotta lisää aikaa miettiä, et Suomi vai Australia. (Josta tuli mieleen, et ootko ajatellu asiaa silleen, et jos pari vuotta sitten Valtteri olis päättäny haluavansa vaikka neljäks vuodeks opiskeleen öö Tanskaan niin olisko ollu ittestään selvää, et lähet mukaan vaikka maailman ääriin vai olisko yksin Suomeen jääminen ollu mahdollisuus? Ja kysymys ei ollu tarkotettu vastattavaks vaan ihan vaan pohdittavaks :))
    Tsemppiä ihan hirveesti! :)

    • Hahaa, en enää muista millanen oli ajatusmaailma pari vuotta sitten Valtterin kanssa, eli en osaa vastata. En usko, että olisin lähtenyt:) Mutta oikeessahan olet, unelmiaan pitää seurata:)

  57. ”…kun en osannu (enkä osaa vieläkään, kosinnat notwithstanding) päättää S:n ja Suomen väliltä”

    Musta vähän tuntuu, että et osaa päättää mistään mitään. Luulis, että rakkaus on se tärkein. Mutta toisaalta urakin. Mikset olisi välillä ihan sinkku ja keskittyisi pelkästään uraan etkä loisi parisuhteita, joissa toinen jää aina surulliseksi, kun muutat mielesi. Tiedän, että olet eksäsi paras kaveri, mutta eiköhän hänkin saanut sydänsuruja eron jälkeen.

  58. Mun mielestä tärkeintä on miettiä mitä haluat tulevaisuudelta. Olisiko toi sun unelmien opiskelupaikka vai haluatko jotain muuta ehkä vielä enemmän? Tai jos et tiedä, voitko jättää tämän mahdollisuuden täysin käyttämättä, ilman, että kadut? Sinänsä tonni tai pari ei ole raha eikä mikään jos on kyse mahdollisesti koko loppuelämän valinnoista:).
    Itse voin ”alanvaihtajana” sanoa, että aika menee tosiaan yllättävän nopeasti, niinkuin joku sanoikin. Itsellä viides vuosi nykyisiä opintoja menossa, ja vielä yksi tulossa. Päivääkään en ole katunut, vaikka myös jouduin esim asuinpaikkaa opiskelujen takia muuttamaan alunperin vähemmän mieluisaan kaupunkiin.

    • Mä rakastan Lontoota, eli se ei sikäli oo ongelma:D Ja toi ala tuntuu omalta. Mä haluan tulevaisuudessa tehdä mielekästä työtä, mutta ennen kaikkea mä haluan perheen ja mun kaikki rakkaat ihmiset pysymään mun lähellä.. Iisipiisi:D

  59. Voi apua! Aina vaan enemmän aineksia soppaan.. :) Mutta etkö sanonut silloin, että haluat asettua Suomeen, jos ei Ausseihin? Tai niinku että kaipaat nimenomaan sitä suomielämää. Olisko se Lontoo, vaikkakin vain kolme vuotta, sitten se mitä sä nyt just kaipaat? Toisaalta onhan lontoo sulle enemmän kuin pelkkä kiva kaupunki, että sinänsä en tiedä onko tuosta päättelystä mitään hyötyä :D
    Tsemppiä taas!!

  60. muistelin että oisit sanonu itekki täälä että todennäköisimmin sitä katuu, minkä jättää tekemättä, ku sen minkä tekee.. jos toi on sun mielestä the ala sulle ja sun juttu niin haastatteluun vaan:) mitä toi muotimanagerointi oikeastaan on? voin kyllä kuvitella kuinka ristiriitasissa fiiliksissä oot just nyt..

    • Kyseinen koulutus avaa ovet johtotehtäviin muotialalla. Mahdollisuuksia on paljon, sisäänostaja, myyntipäällikkö, maapäällikkö jne. Mikä tahansa muotialan esimiestehtävä on periaatteessa auki:)

  61. Olet ehkä joskus kertonutkin S:n suhtautumisesta Lontooseen, mutta en asiaa muista, eli: eikös S voisi muuttaa sinne sun kanssa, jos koulun ovet aukeaa?Vai onko mahdoton kombo?

    • Ei se koko elämäänsä sinne muuttais, mutta tulis varmaan välillä käymään:) Ton koulun term-aikataulutukset on aika otollisia sikäli, että parin kuukauden välein on kuukauden tauko opiskeluissa, eli iteki pääsisin moikkailee:)

  62. Vaikeita päätöksiä tosissaan.. Uskon että teet kuitenkin sinulle parhaan ratkaisun.. :)
    MUTTA jos haluat mielipiteitä (et niitä kyllä missään vaiheessa pyytänyt :D) niin itse en ehkä lähtis..? Musta vaan tuntuu että sulla on asiat nyt jo niin hyvällä mallilla, on oma yritys, mahdollisuus muuttaa S:n luo tai jäädä Suomeen.. Saat nähdä maailmaa tälläkin hetkellä..
    Vaikeuttaisko se Lontooseen lähtö sun vaikeita valintoja entisestään ? Mitä sun ja S:n suhteelle käy jos lähet.. Jos oot sitä mieltä että sä tarviit sitä ja haluat sitä ni sit sä lähdet sinne!!! :) Lopulta se tonnikaan ei oo paljoa siitä varmuudesta että tiedät mitä haluat elämältä.. Huhh, tsemppiä päätöks(i)en tekoon!!

  63. Voi Anna. Tämä postaus, niin hyvässä kuin pahassa, kosketti mua. Niin läheltä. Ajatusviivojahan noi vaan oli, mutta mä oon siin tilanteessa, että raivostuttaa olla juuri MINÄ! Mulla on aukeemassa kaks ihan mahtavaa mahdollisuutta, molemmissa on ne upeet puolensa, ja täyttäis mun unelmat. Mut niitä kahta tietä ei voi yhdistää, joten päätöksiä on tehtävä, ja jostain luovuttava. Ei oo kyse mistään lopullisesta, mutta kuitenkin on kyse lähitulevaisuuden ratkaisuista.
    Mistä tietää mikä on oikein, mikä on väärin? Ei kai mistään. Sen tietää vaan elämällä rohkeesti, ja kokeiltava mikä tekee onnelliseksi. Mä en tiedä löydänkö omaa ”oikeaa” ratkaisuani, mutta jonkinlaisen valinnan oon tehnyt. Se tarkoittaa eroa monista mun rakkaista, mutta tuntuu etten voisi olla mun rakkaiden arvoinen, jos eläisin puoliteholla, enkä tekisi asioita mitä rakastan, ja mistä oon haaveillut. En olisi minä, ja silloin huijaisin kaikkia, ennen kaikkea itseäni. Välillä tää ajattelutapa tuntuu itsekkäältä, mutta meillä kaikilla on vaan yks elämä elättävänä, ja aina voi palata tienpäähän, eksyessäänkin. Tietysti entiseen ei voi aina kokonaan palata, mutta miksi tekisikään niin.
    Kaikki aito, tärkeä, ja merkityksellinen säilyy läpi elämän. Loppu on ohimenevää, ja tilalle voi saada jotain, mitä ei olisi voinut koskaan osannut arvatakkaan. Tällaset mietteet täällä päässä :P

    Tsemppiä! <3

    • Voi, hirveesti tsemppiä sinne! Mä uskon vakaasti, että elämä kantaa ja vie mukanaan, jos sen vaan antaa viedä. Mulla on vaan tapana taistella vastaan aika pirusti:D

  64. Paljon tsemppiä! Tossa tilanteessa ei ehkä kantsi miettiä vaan järjellä, tee sen mukaan mikä tuntuu eniten oikeelle.. Et sinä voi tehdä väärin kun vaan päätät tunteella(?)
    Ehkä toi Lontoon koulutus oiskin se ratkaisu valinnas Suomen ja Aussien välillä?
    Oon lukenu sun blogia kohta pari vuotta ja uskon että sä kyllä pärjäät valitset minkä reitin vaan :))

  65. Ei siellä teijän uima-altaassa ois tilaa minullekki? Tää miunki oma elämä on menny tässä viimesen parin kuukauden aikana niin sotkuun, että tuo hukuttautuminen tähän väliin vois olla myös minun se juttu. :D

    /Suvi

  66. En halua että ymmärrät mua väärin, mutta jos oot valmis panostamaan laukkuun yli 1000€, joka on ikuinen, miksi et olis valmis panostamaan SUN tulevaisuuten sen 1000€? :) En siis sano tätä pahalla, vaan yritän luoda erilaisia katsontakantoja tähän asiaan :)

    Loppupeleissä se on vaan rahaa, mitä ne lentoliput maksaa, mutta se mitä sillä rahalla voit saada on sun koko tulevaisuus! :)

    Eli mun mielestä ehdottomasti mene ja katso! Vaikka ei onnistuiskaan, veikkaan että 1000€ lentolipuista harmittaa sua miljoonasti vähemmän ku se, jos et edes mee yrittämään! :)

    Ja ymmärrän täysin ton, että kolme vuotta on pitkä aika. Mut hei, jos et viihdy niin voithan sä lähtee sieltä jo vuoden jälkeen! Jossain vaiheessa täytyy ehkä kuitenki sitoutuu johonki ainaki hetkeks aikaa :)

    Tsemppiä! <3

    Empska

    • Hahaa, niinhän se on:) Ja ei se ollu missään vaiheessa siitä rahasta kiinni. Enemmän se on siitä sitoutumisesta. Voin sitoutua Alexaan 5 vuodeks:D En tiedä haluunko sitoutua asuinpaikkaan kolmeks:D Ja niinhän se on, ettei se 1000 e ei tunnu missään myöhemmin, tässä on nyt kyse jostain ihan muusta:D

  67. opiskeleeko yummy-jenni tuota samaa? mitä jos kadut, jos et mee :)? Ihan mieletön tilanne! Sittenhä voit jättää ratkasun niille. Jos pääset nii sun kohtalo on siellä, jos et niin jotain muuta.

  68. Melkoinen dilemma! Mutta itse kylla ehdottomasti ottaisin ja lahtisin haastatteluun, kuulostaa vaan jotenkin niin sun jutulta, ja sitten ei ainakaan ikina tarvitsisi jossitella (paasit sitten sisaan tai et). Hyvahan taalta on neuvoja tietty jaella toisille, vaikka tiian, ettei nama tallaiset paatokset ole ikina helppoja saati selvia, itsekin oon vahan samanlaisessa tilanteessa. Mutta toiselle on paljon helpompi sanoa koska tarkkailet tilannetta ulkopuolisena (asiat nayttaa niin paljon selvemmilta), jotenki kummasti vaan ei oo niin helppo tehda niita ratkaisuja omassa elamassa. Damn! Mullakin pitaisi paattaa missa haluan asua ja mita haluan tehda tyokseni.. Monesti kylla mietin,etta mika ihme siina on,etta pitaa vaikeuttaa tata elamaa sellaisellakin idealla,etta lahdenpa mahdollisimman kauas kotoa, yllattaen sita rakastuu johonkin paikalliseen ja sitten sita tuskaillaankin ku pitaa valita laheisten valilla :’) Elama on joskus niin vaikeeta..! Mutta hurjasti tsemppia, valitset mita valitset. (salaa kuitenki toivon,etta menet kaymaan siella haastattelussa ;)

  69. Onnea matkaan, jos päätät lähteä… :) Kiitos kivasta blogista, tällaiselta vähän ”vanhemalta tädiltä” joka tykkää mm. katsella kuvia matkoilta ympäri maailmaa, muodista ym. Olen pitkään miettinyt blogiasi lukiessani, että onko aikomuksenasi vielä palata oikeustiedettä lukemaan vai oletko jättänyt ne kokonaan taaksesi? Jos siis sopii udella, itsehän tietenkin päätät, vastaatko kysymykseeni. :)

    Joka tapauksessa hurjasti onnea matkaan, päätit sitten miten tahansa, ja ihanaa kevättä! :)

    • En usko, että oikikseen tulee paluuta:) Jonnekin koulutukseen menen vielä takaisin, mutta en näe itseäni juristina mitenkään päin:( Kiitoksia kovasti ja samoin upeaa kevättä sinne:)

  70. Harmittaa sinun puolesta tuo tilanteesi :/ ja nyt siihen tuli vielä mukaan tämä Lontoo+koulu kaiken muun S vs. Suomi juttujen lisäksi, ei kyllä käy kateeksi :( Itseni tietäen, jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä, niin varmasti romahtaisin sillä tuollainen päätöksenteko on todella ahdistavaa kun se vaikuttaa koko tulevaan elämään niin radikaalisti.. Hirveästi tsemppiä tulevaan Anna !

    Ja tuosta koulusta vielä… jos haluat sitä alaa opiskella, niin ainahan voi kokeilla sisäänpääsyä (tai hakea vaikka vasta seuraavana vuonna jos ajatus olisi silloin kirkkaampi?). Tai onko tuota koulutusta sitten esim. Ausseissa?

    • No ei tota koulutusta ihan samanlaisena oo Ausseissa, ja kyllä Lontoo on muodin osa-alueilla aika pitkälti yksi kovimpia Pariisin ja New Yorkin rinnalla, eli kyllä se on kouluna paras mahdollinen mulle:)

  71. Voi pieni ♥ Ihan liikaa suuria ja elämään vaikuttavia päätöksiä tehtäväksi lyhyen ajan sisään. Ja pahinta, ettei kukaan muu voi tehdä niitä puolesta. Omasta elämästäni voin kuitenkin ammentaa sen neuvon, että sydäntä kuuntelemalla ei voi mennä pieleen – korkeintaan saada itsensä tilanteeseen, josta voi sitten jatkossa ottaa oppia. (Kuinka helpottavaa!!) Eli peilin eteen vain seisomaan, katse sinne sun kylkitatskaan sitten silmät kiinni ja korvat kohti rintakehää.

    Toivottavasti sulla on nyt jo parempi olo ja vaikkei yhtään sen fiksumpi niin ainakin vähäsen luottavaisempi. :)

    • Hahaa, kuulostaa hyvältä:) Ainoo vaan, että kun tää sydän on samanlainen tuuliviiri, ku omistajansa. Perhana:D

      (MILLON ME NÄHDÄÄN VAUVA JO!?? OLEN MALTTAMATON!)

      • Hehh, mä olin jo tulossa (jälleen kerran) hyvien neuvojeni kera kehottamaan päätöksenteon delegoimiseen: puhelinyhteys vain jollekin meediomatamille, jolloin myös mahdollisesta huonosta päätöksestä voi kohdistaa valituksensa itsensä ulkopuolelle. Hirveen näppärää! :D

        Mutta olitkin etevä ja osasit hoitaa homman ihan itse, way to go! :) Ja eihän sitä paitsi Lontoossa käväseminen ole milloinkaan huono ratkaisu. Hurjasti tsemppiä haastikseen!

        JA NIINPÄ! Mäkin oisin jo enemmän kuin valmis näkemään, että kuka näitä sarjapotkuja kylkiluista virtsarakkoon (melko ”jännä” tunne :D) mulle jakelee. Sit tunnenkin itseni vuoden äidiksi, kun toivon vauvan syntyvän etuaikaan… Mutta yksi kiva lääkäri oli varma, ettei menisi maaliskuulle asti, joten ehkä jo ihan pian?

        • Hahahah, joo, mä luulen, että se matami ois kertonu mulle saman asian, pienellä korvauksella vaan:D Haaaa, jeeeeeeeeeeee, supersöpövauva-alert on siis hyvin lähellä. Vaadin kuvia. Paljon kuvia!

  72. Just kun luulin ettei toi S vs Suomi asettelu voi hankalammaks mennä niin saitpahan silti kolmannen vaihtoehdon sekottaa tilannetta vielä vähäsen lisää :D Oman elämän tuulet vaikuttaaki aika tyyniltä tätä blogia lukiessa!
    Jos sulla on rahaa ja kiinnostusta niin mikset menis sitä koetta kokeilemaan? Rahan ainoa tarkotus on tulla käytetyksi (jännä et mun tili näyttää nollaa tällä ajattelutavalla) ja jos se vielä poikii sulle unelman täyttymisen nii sitä suuremmalla syyllä :) Toi koulutusohjelma sun lempparikaupungissa kuulostaa kyllä mahtavalta, onnea!

    • Hahaa, mä oon ajatellu, että raha tilillä ei tee mua onnelliseks, vaan se, mitä sillä voi saada aikaseks:) Kiitoksia kovasti ja kyllä se ratkasu tässä löytyy:)

  73. Hankalaltahan toi vähän kuulostaa :s Isoja päätöksiä pitäis lyhyen ajan sisällä tehdä! Mulla vähän sama tilanne nyt, itse olen siis muotia juuri Lontoossa opiskelemassa, mutta opiskelut päättyy nyt kesäkuuhun ja pitäisi päättää haluaako jäädä tänne opiskelemaan, tekemään töitä vai palata takaisin Suomeen ja opiskella tai tehdä töitä siellä.. Eli ne sun ja Merin postaukset siitä ku mietitte jäädäkkö Ausseihin vai mennä takaisin Suomeen postaukset vähän aika sitten on luettu huolella ja nyt yritän punnita omia vaihtoehtojani ja voin kyllä sanoa että ymmärrän ton tuntee todella hyvin ku ei tiedä mitä tehdä ja pelkää sitä että tekee ”väärän” valinnan.. Tietenkin näihin kaikkiin vaikuttaa se pääseenkö mihin tai mihinkään kouluihin sisälle yms, mutta valintoja kuitenkin tehtävänä.
    Uskon kyllä että jos sinne haasatatteluun menet sen paikan saat, koska vaikutat just semmoiselta muotimanagerointi ihmiseltä :) Mihin kouluun täällä hait sitä opiskelemaan?

    Tsemppiä oikean ratkaisun löytämiseen! <3

      • Juuri kyseisessa koulussa opiskelen :) Oon viihtyny ihan joo! Kyllahan tammoisissa isoissa kouluissa aina vahan toi organisaatio valilla kusee, tai asiat ei mee ihan niin just ku pitais, mut kylla taa ihan hyvin toimii ja oon tykanny :) En tietenkaan voi sanoa kun oman kurssini osalta.
        Mut kylla taalla hyvaa opestusta pitaisi saada ja opettajat on ammattitaitoisia,itse opiskelen vaan suunnittelua ni se on vahan eri homma ku ton sun kurssin kanssa, enemman mielipide asioita ja senm myota saa valilla vahan ristiriitaista palautetta opettajilta.. Muut onhan se aina kiva sanoa etta taalla opiskelee kun ihan aika arvostettu koulu kuitenkin kyseessa ;D
        Missa yksikossa tota kurssia opetetaan tiiatko?onks se John Princes streetilla vai?:)
        Tsemppia kauheesti, uskon etta se menee tosi kivasti :)

  74. Voi vitsi, ihana että pääsit haastatteluun tommosesta koulutuksesta ja samalla voi paska, että nyt sulla on taas niin paljon mietittävää siinä, että missä haluat olla ja mitä haluat tehdä. Ja toi tonnin hinta on aika paljo, just kun ei oo mitenkää varma mistää.. Tsemppiä ihana ♥

  75. Vaikee tilanne kieltämättä :/ Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, menisin ehkä kuitenkin sinne Lontooseen ja katsoisin pääsenkö sinne opiskelemaan. Mutta voimia päätöksen kanssa! :)

  76. Melkoinen karuselli sun elämä kuulostaa nyt olevan. Mutta kaiken härdellin keskelle tupsahtaa sitten Lontoon tilaisuus. Mene ja kokeile, pääsetkö sisälle. Eihän sun vielä tartte päättää, onko Lontoo seuraava pitkäaikainen etappi. Ja S:hän voi aina tulla Lontooseen sua tapaamaan. Mene ihmeessä. Sua kaduttaa pian jälkikäteen, jos jätät tilaisuuden käyttämättä. Sehän voi olla sun elämäs juttu! Niinkuin FB:ssa, 1 tykkää :D

  77. Oon lukenu sun blogia ihan alusta asti enkä oo varmaan ikinä kommentoinu mut nyt on pakko sanoo vaan et näitä sun tulevaisuutta pohtivia juttuja on niin kiva lukee just nyt, koska mulla on pää ihan yhtä sekasin ja ihan samasta syystä, miten voi olla näin vaikeeta valita ees se maa missä haluaa tulevaisuuttaan rakentaa?! Täytyy vaan tehä niinku hyvältä tuntuu ja toivoo et valinnat on oikeita.. Ja sinuna menisin tonne haastatteluun ja antaisin kaikkeni, muuten jäis harmittamaan :) Tällä hetkellä asun kans Lontoossa ja onhan tää aika kiva kotina :) Tsemppiä!

  78. Saako kysyä että minne kouluun hait? Itse hain myös Lontooseen opiskelemaan taloustieteitä :) Nyt tuntuu siltä että minkä vaan päätöksen teet niin joudut aika kinkkiseen tilanteeseen, mutta mieti mitä sä oikeasti haluat… Koska mitä mä oon nähny täällä sun blogin kautta niin näitä ’chance’ssejä tulee vaan kerran elämässä, mutta niin tulee myös rakkaus…. Tsemppiä sulle ja toivon parasta! :)

  79. Otat uuden aviomiehes messiin ja käytte heittään honeymoonin Lontoossa. Kerran se kirpasee ja sitte jos ja KUN kouluun pääset niih kerkiät miettiä että mitä tuli tehtyä :DLondon is calling!!

  80. Sulla on kyllä aika isoja ja vaikeita päätöksiä eessä… Yrittäisin silti pysyä positiivisella mielellä ja lopettaa stressauksen, koska kaikki selviää aina ajallaan ja sitten kun teet sen päätöksen, se on varmasti oikea! Sitä ei ehkä sillä hetkellä vielä tajua, mutta kyllä sen alkaa ymmärtää hetken päästä :)

    Ja se ei pelaa, joka pelkää, eikö niin? Itse seuraisin sitä tietä, joka tuntuu sillä hetkellä kaikista omimmalta ja jättäisin jossittelut sikseen, koska tunnetusti ne eivät ainakaan auta asiaa… Ei ainakaan mun kohdalla.

    Paljon tsemppiä sulle, jaksan uskoo et kyllä se vastaus sieltä löytyy! =)

  81. Luulen, että se jos maksat lentoliput ja menet sinne haastatteluun mutta et pääse, tulisi kaduttamaan sua pitkällä tähtäimellä paljon vähemmän kuin se jos et edes yritä. ”Mitä jos” ja ”olisko sittenkin pitänyt..” pohdinnat vois tulla riivaamaan sua tuskallisen pitkään :D Helppoja ja pieniä päätöksiä et todellakaan ole tekemässä, mutta jo se että sulle tarjottiin mahdollisuus tollaseen haastatteluun on mun mielestä niin hieno juttu ettei sitä kannata painaa villasella.

    Seurustelevilla ihmisillä on mun mielestä monessa kohtaa haasteellisempaa kuin sinkuilla. Sun tilanne hyvänä esimerkkinä. Muista kuitenkin, että kukaan muu ei tuu elämään SUN elämääs, ei poikaystävä, ei kaverit, ei perhe. Sen verran pitää osata olla ”itsekäs” että rakastaa ja arvostaa omia unelmiaan ja haaveitaan sen verran, ettei anna muiden ihmisten olla niiden esteenä.

    • Hauskaahan tässä on se, että atm, mä en seurustele. Mulla on vapaus tehdä mitä mä haluan, ja silti mietin muiden ihmisten kautta tätä. Pitäis vaan miettiä itteäni ja omaa tulevaisuuttani:)

  82. Ei käy joo kateeks sun tilanne. :/
    Vaikeita asioita. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, ja yleensä vielä parhain päin. :)

    Toisaalta kolme vuotta on lyhyt aika. Se menee äkkiä. Mutta haluutko sä kuluttaa elämästä kolme vuotta unelmakoulussa, mutta kaukana läheisistä? Toisaalta, lentäen pääsee nopeesti Suomeen, rahaahan se maksaa, mutta kauaa se ei vie. Kotiin voi aina tulla. Jos pääset sisään, aloita koulu, kato miltä se tuntuu ja jos elämä alkaa puristaa liikaa, sun ei oo koskaan pakko jäädä sinne. Aina voi lähteä.

    Ehkä mä sinuna kuitenkin lähtisin kokeilemaan. Ajattele se vaikka niin, että jos pääset sisään, sut on tarkotettu sinne kouluun ja jos ei onnista tällä kertaa, elämä vie toiseen suuntaan. :)

    Jaksamisia!

  83. Mä oon aina ollu sitä mieltä, että jos avautuu mahdollisuus johonkin mitä haluaa vaikkakin se sitten tarkoittaisi toisen mahdollisuuden sulkeutumista niin aina kannattaa kokeilla. Itse olin juuri kerennyt aloittaa vanhassa työpaikassa oppisopimuksella myynnin ammattitutkinnon suorittamisen kun unelmatyöpaikasta tarjottiin töitä. Järki sanoi, että pitäisi suorittaa tuo oppisopimus loppuun, mutta tartuin tilaisuuteen. En tiedä milloin olisi samanlainen tilaisuus tarjoutunut – josko koskaan.

    Valinnanteko on vaikeaa ja on kauheaa kun on liikaa hyviä vaihtoehtoja joista valita. Toivottavasti saat tehtyä valinnan ja onnea sinulle. :)

  84. Tänne Lontooseen vain! Uskon, että pääsisit ihan varmasti sisään :) Jos se siis on sitä, mitä todella tahdot. Ei mullakaan oo kyllä mitään käsitystä mistään, mutta aina noita vaihtoehtoja yllättäen vain tulee eteen.

  85. Voi raukka mitä päätöksiä sun on tehtävä!! Jos ei olisi S kuvassa niin järkeilisin näin: Olet jo (sekä etenkin nykyisen reissusi jälkeen) nähnyt maailmaa ja matkustellut valtavasti. Lontoossa kolme vuotta menee nopeasti. Se on ihan järkkyä miten nopeasti aika meneekään!! Ja mikäs sen jälkeen estää matkustelun? Ööö ei mikään :) Mutta sitten kun sulla on toi S. Niin ja ehkä haluat palata jo Suomeen? Äh, mikä sotku!!! Tsemppiä!!! Ps. Kaikki aina järjestyy tavalla tai toisella! Aldata! Väärää päätöstä ei ole, teet sen minkä juuri nyt parhaaksi koet ja that’s it! Ja joskus juuri ne väärät päätökset ohjaa elämän siihen oikeaan suuntaan näyttämällä että ”tämä ei tunnu oikealle”. Tsemppiä!

  86. Onnistuisko se pääsykokeen tekeminen valvotusti Balilta käsin? Mun kamu onnistu maailmalla ollessaan tenttii suomalaisen yliopiston kokeita tekemällä ne jossain paikallisessa konsulaatissa tms. jossa joku valvo sitä.

  87. Kuten jo niin moni on sanonut: asioilla on tapana järjestyä. Mä uskon vakaasti siihen, että things happen for a reason. Uskon, että isojen päätösten äärellä voi välillä vähän hirvittää – varsinkin jos kaikki vaihtoehdot ovat upeita. Ajattele asiaa niin päin, että miten onnekas oletkaan kun sulla on mahdollisuus valita näin hienojen vaihtoehtojen välillä. Mulle on käynyt niin pari kertaa ja kaiken sen pähkäilyn lomassa olen yhtäkkiä tajunnut, että mitä ikinä mä valitsenkaan mä voitan joka tapauksessa. Tsemppiä! Seuraa sydäntäsi! :)

  88. Olenko ymmärtänyt oikein, että olet opiskellut oikiksessa? Kuinka hyvin pärjäsit lukiossa? Oikis olisi minulla haaveissa, onko ka 7-8, kielet 6-7 mahdollista päästä oikikseen ja pärjätä siellä? Suositteletko oikiksta, onko se todellisuudessa karumpaa kuin ulkopuolelta kuvittelisi, millaisille ihmisille se koulu mielestäsi sopii? Arvostaisin vastaustasi :)

    • Oon joo, tai oon yhä kirjoilla siellä:) Lukion keskiarvolla ei oo pääsyn kannalta juurikaan merkitystä, vaan valintakoe ratkaisee. Toki joudut sitten oikiksessa tsemppaa kieliopintoja, ja muutenki ehkä tsemppaa enemmän, jos koulu ei tuu hirveen helpolla jo:) Mun mielestä se koulu on tosi elitistinen, enkä viihtyny siellä yhtään. Mutta, that’s just me. Ala ei sovi mulle, vaikka helposti aukeeki, joten siksi vaihdan:)

  89. Tottakai sä menet sinne haastatteluun, jos sulla nyt vaan on se tonni silleen että ei pidä toista munuaista myydä :D Sitä kerkee sit miettiä myöhemmin että haluuko sinne vai ei!

  90. Täti neuvoo: Tottakai menet sinne! Mikään tässä elämässä ei kaduta niin paljon kuin se, että jättää miehen takia jotain tekemättä, ukkelit roikkuu mukana jos on roikkuakseen. Jos luovut jostain sinulle tärkeästä se alkaa aikaa myöten syömään suhdettanne joka tapauksessa ja lopputulos ei ole hyvä.

  91. En oo pitkään aikaan kommentoinut, joten nyt taas.. :)
    Sä tiedät tän jo, mutta muista, että kun kuuntelet rehellisesti sydäntäsi, se vie sut sinne, minne kuulut. :)
    Tsemppiä vaikeisiin päätöksiin, ja muista nauttia matkasta!

  92. Mahtava lukea, että olet menossa sinne haastatteluun. Lontoo ja tuo koulutusala kuulostaa ihan sun jutulta [näin blogin perusteella kun sinut tietää ;)] .

    Eräs tuttavani eli kaukosuhteessa aussimiehen kanssa ( tapasi ja rakastui kun oli synnyinmaassaan Ausseissa vuoden verran asustamassa) parikolme vuotta kunnes mies sai Lontoosta töitä. Nykyään asustavat molemmat tyytyväisinä Englannissa :)
    Kaukosuhteilla on omat haasteensa mutta varmasti niistäkin selviää.

    Tsemppiä, askel kerrallaan ja nauti jokaisesta ! :)

  93. Onnea pääsykokeisiin! On ihan oikein, että menet kokeileen sinne haastatteluun. Jos se myöhemmin tuntuukin väärältä valinnalta, niin voi kai sitä olla poissaolevana jonkun aikaa tai sitten vain lopettaa koko touhu. Mutta aina kannattaa yrittää, ettei myöhemmin tarvitse jossitella.

    Heh, itselläni taideakatemian pääsykokeet kestivät koko viikon estäen muiden alojen kokeisiin menemisen. En sitten päässyt taideakatemiaan (päädyin välivuodeksi hanttihommiin) mutta tuo ei harmita, koska jos en olisi edes yrittänyt, luultavasti vieläkin jossittelin että mitäs jos siltä suunnalta oliskin auennut joku hieno ura joka hakkaa nykyisen työn 6-0 :D

    Ja, onhan kouluissa lomat, jotka voi sitten kiertää maailmaa:)

  94. Aivan loistava tilaisuus, hullu olet jos et käytä sitä! Ja niin kuin tosi moni täällä onkin jo kommentoinut, ei sun vielä tarvii tehä mitään päätöksiä tulevaisuutta koskien. Käyt siellä haastattelussa ja katsot mitä se tuo tullessaan. Sulla on monta kuukautta aikaa miettiä tulevaisuuden suunnitelmia, ennen kuin toi homma pitäis lyödä lukkoon. Ja ei silloinkaan ole liian myöhäistä muuttaa niitä. Jos se ei sittenkään tunnu omalta koulutukselta, niin aina voi lopettaa kesken ja tehdä jotain muuta. :) Tollaisia tilaisuuksia tulee kuitenkin niin harvoin, että ehkä kannattaa käydä kokeilemassa. Veikkaan, että kadut myöhemmin, jos nyt päätät skipata ton.

    Tästä tilanteesta tulee ihan mieleen Don Huonojen Pilvenpiirtäjä-biisissä olevat sanat ”Eihän se oo häviäjä, joka yritti täyttää suuria unelmiaan, vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä”

  95. Ei jokeen astua koskaan voi ja jäädä
    paikkaan rauhaisaan, kun vesi eteenpäin näin aina virtaa.
    Vaan kaikki elää ei voi niin polkuja muutellen.
    Kotiin jäät, jos kokonaan et tiedä koskaan.

    Virta minne veneen vie, sinne mutkan takaa käy jo tie.
    Ja katson taas, virta minne veneen vie.
    Ja huomaan taas, miksi lennä en.
    En tietää saa, mitä päivä mukanaan tuo,
    kun virta kuljettaa, jo saan, saan kokonaan.

    En tiedä, mikä joen saa näin läpi mutkain kulkemaan.
    Kun kotona on paikka minun varmaan,
    luona miehen jyrkän, joka jyrkät seinät rakentaa,
    ja unohtaa voin unelmani armaan.

    Virta minne veneen vie, virta minne veneen vie?
    Ja katson taas, virta minne veneen vie.
    Ja huomaan taas, meren taakse käy.
    En tietää saa, miksi jahtaan unelmaa,
    virta vie sen mukanaan,
    virta vie sen mukanaan.

    Käynkö virtaan rauhaisaan perinteitä vaalimaan?
    Naidako siis Kokoum, se kohtaloni onko lie?
    Vai onko tää syömmeni viel jossain,
    virta minne veneen vie?

    Anteeks mulla alko vaan soimaan tää päässä ku luin noita tekstejä :DD

  96. Ouch mikä tilanne! Toisaalta, jos mä tapaisin Balilla jonkun, joka näyttää Adamin ja Alexin sekotukselta, en oo varma lähtisinkö sieltä enää koskaan mihinkään. Tai sit mä jotenkin kutistaisin sen ja pistäisin lasipurkkiin, jotta saisin sen mun mukaan:D

    Eivaan, jos ihan tosissaan ollaan, niin mä ajattelisin itsekkäästi vain itseäni. Niinkun monet on sanonu, jos S on sulle ”se mies”, se kyllä roikkuu mukana. Ja jos ei fyysisesti niin sitte ainakin se odottaa sua jossakin:)

    Oon onnellinen, ettei mun päätökset oo vielä tätä kokoluokkaa… Pidin välivuoden lukion jälkeen, että keksisin, mitä haluun opiskella seuraavat vuodet. Mut kuinka ollakaan, se vuos katos kun savuna ilmaan ja tässä sitä ollaankin nyt niiden päätösten edessä. Ja pää tyhjänä. Tietyllä tavalla koen samoja fiiliksiä kun sä nyt, mulla ne on vaan triljoonasti pienempiä:)

    Tsemppihaleja!

  97. Siis mä olen lukenut sun blogia alusta asti, ja oikeesti mietin vasta pari päivää sitten et mitäköhän meinaat tehä sun opiskelujen kanssa. :D Ja ei, en oo mikään hullu stalkkeri haha, oon vaan niin hukassa näitten omien opintojeni kanssa että mua kiinnostaa kauheesti muitten ratkasut. Inhoan nykystä pääainettani mutta ahdistaa ottaa se ratkaseva askel ja hakea muualle, kai siinä eniten pelottaa valita taas väärin. Mutta hei tsemppiä, kyllä se oma paikka varmasti jossain kohtaa löytyy. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>